1/2010 Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry Sotaveteraanien liittokokous Kuopiossa, sivu 8 24.11.2010 klo 19:00–21:30 Musiikkikeskuksella Toivo Kärki -kiertueella Kuopiossa Ilmavoimien Big Band solisteineen esittää Kuopion Musiikkikeskuksessa ainutlaatuisen konserttiproduktion "On elon retki näin". Konsertissa keskitytään Suomi-iskelmän suurmiehen, Toivo Kärjen, rintamalla säveltämään tuotantoon. Toivo Kärki taisteli tykistöupseerina sekä talvi- että jatkosodassa, eikä taiteilijan luomistarve tukahtunut sodan vaikeissakaan olosuhteissa. Vuosina 1940 – 44 valmiita sävellyksiä syntyi noin 120 kappaletta. Osa teoksista levytettiin jo sodan aikana, osa sodan jälkeen, mutta suuri määrä jäi kokonaan levyttämättä ja hautautui arkistojen kätköihin. Tämän illan aikana saamme kuulla näitä klassikoita sekä harvinaisuuksia ja mikä mielenkiintoisinta, myös näitä ennen kuulemattomia sävelmiä. Musiikista vastaa Ilmavoimien Big Band kapellimestarina musiikkimajuri Tomi Väisänen. Konsertin juontaa tuttu TV-kasvo Heikki Kahila. Solisteina Saija Varjus, Mia Leivo, Kaija Pietilä, Erkki Räsänen sekä Raimo Salo. Liput 25 €. Kuopion Musiikkikeskuksen lipunmyynti puh. 0600 96100 (0,99 € / min + pvm) ja Lippupiste puh. 0600 900 900 (1,75 € / min + pvm). 3 ”KAVERIA EI JÄTETÄ” Tervehdys Puolustusvoimien Pohjois-Savon Aluetoimistosta. Viime vuodenvaihteessa Savo-Karjalan sotilaslääni siirtyi historiaan ja Kuopiossa vanhalla kasarmialueella puolustusvoimien toimipiste on siis nykyisin Pohjois-Savon Aluetoimisto. Tämä nimen muutos ei ole käytännön toiminnan kannalta merkittävä seikka, vaan niin ammattitaitoinen henkilöstö kuin perustehtävätkin säilyivät lähes ennallaan. Sotilaallinen valmiussuunnittelu on edelleen päätehtävämme. Tätä työtä tehdään paljolti ”suljettujen ovien” takana ja se ei juuri näy ulospäin. Aluetoimistosta katsoen voidaan hyvin mielin todeta, että tänä päivänä maanpuolustukseen liittyvät asiat ovat meillä PohjoisSavossa oikealla mallilla. Aluetoimiston tehtävä normaalioloissa on palvella ympäröivää yhteiskuntaa sekä kouluttaa reservin joukkoja ja pitää yhteyttä reserviin. Poikkeusoloissa tämä palvelusuhde kääntyy toisinpäin. Tällöin otamme ulos yhteiskunnasta kaiken sen, mitä sodan ajan joukkojen toimeenpanoon tarvitaan. Palvelin Puistokadun esikunnassa 10 vuotta sitten edellisen kerran ja ilokseni olen huomannut, että yhteistoiminta ympäröivään yhteiskuntaan toimii edelleen mutkattomasti. Reserviläisten suuntaan merkittävin muutos on ollut se, että asevarikon lakkauttamisen jälkeen alueemme ainoa joukko-osasto, Karjalan Lennosto, on se puolustusvoimien toimipiste johon tukeutuen reserviläisten harjoitukset toteutetaan. Kutsunnat, joita parhaillaan pidämme Pohjois-Savon kaikissa kunnissa, on ulospäin näkyvää käytännön työtämme. Tänä syksynä Pohjois-Savosta kutsuntoihin on käsketty saapuvaksi hieman yli 1800 vuonna 1992 syntynyttä nuorta miestä. Pääosa tästä joukosta astuu varusmiespalvelukseen vuosina 2011 ja 2012. Näille nuorille miehille käsketään palveluspaikaksi ensisijaisesti Kainuun Prikaati Kajaanissa, Pohjois-Karjalan Prikaati Kontiolahdella tai Karjalan Lennosto Siilinjärvellä. Myös naisia hakeutui Pohjois-Savosta vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen tänä vuonna tavanomainen määrä, yhteensä 28 kappaletta. Näin syvässä rauhantilassakin on syytä muistaa se, että maatamme on puolustettu kalliisti viime sodissa. Keskuudessamme on kunniakansalaisia, sotiemme veteraaneja, jotka tekivät itseään säästämättä oman osuutensa noina vaikeina aikoina. Nyt on meidän vuoromme huolehtia heistä. Veteraanit ikääntyvät ja vuosi vuodelta on vähemmän paikalla olleita kertomassa tapahtumista niin etulinjassa kuin kotirintamallakin. Nämä sodan ajan tarinat ovat kuitenkin todellista kansallisaarretta, joka on saatava erityisesti nuortemme tietoisuuteen. ”Kaveria ei jätetä” – veteraanien yhteinen tunnuslause velvoittaa meitäkin. Heitänkin haasteen Viäpelin lukijoille mietittäväksi keinoista, miten veteraanien viestiä voisimme välittää eteenpäin ja miten ikääntyviä veteraaneja voisimme tukea jokapäiväisessä elämässä käytännön toimenpitein. Toivotan kaikille lukijoille hyvää syksyä ja muistutan vielä, että valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati on tänä vuonna Kuopiossa. Torilla tavataan! Asko Muhonen Everstiluutnantti Pohjois-Savon Aluetoimiston päällikkö 4 MPK ALOITTAA 1.1.2011 UUDELLA PIIRIORGANISAATIOLLA STRATEGIA JA ORGANISAATIO Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kevätkokous hyväksyi 26.5. 2010 MPK 2015 -strategian, jonka mukaisesti yhdistyksen piiriorganisaatio aloittaa uudessa muodossa 1.1.2011 lukien. MPK jakautuu seitsemään maanpuolustuspiirin sekä valtakunnallisiin ilma- ja meripuolustuspiireihin. Jokaisessa piirissä on yksi tai useampia Koulutus- ja tukiyksiköitä (KOTU). Koulutus toteutetaan maakunnallisissa ja puolustushaarakohtaisissa KOTU-yksiköissä. MPK:lla tulee jatkossakin olemaan palkattua henkilökuntaa ja toimintaa jokaisessa maakunnassa. Ensi vuoden alusta lukien aloittaa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa toiminnan SavoKarjalan maanpuolustuspiiri. Piiritoimisto on jatkossa Pohjois-Karjalassa Kontiorannassa. Piiri jakautuu Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan KOTU:ihin. Näitä yksiköitä johdetaan Kuopiosta ja Kontiorannasta. HENKILÖSTÖ Organisaatiomuutokseen liittyy henkilöjärjestelyjä. Piiripäällikkönä ja samalla Pohjois-Karjalan KOTU:n päällikkönä aloittaa everstiluutnantti evp Ahti Korhonen, toimipaikkana Kontioranta. Syntyperäisenä kuopiolaisena Ahti tuntee hyvin myös Pohjois-Savon olosuhteet. Piirin koulutussihteerinä jatkaa Kuopiossa Helena Manner. Pohjois-Savon KOTU:n päällikön rekrytointi on käynnissä. Päätös henkilöstä tehdään hallituksen kokouksessa syksyllä. Ilmapuolustuspiirin päällikkönä jatkaa Heikki Lahtela. Toimipaikkanaan Heikillä on työpiste Kuopiossa Puistokadulla Pohjois-Savon KOTU:n yhteydessä. KOTU ja KOULUTUSTOIMINTA Pohjois-Savon KOTU:un on sijoitettu tällä hetkellä 72 sitoumuksen tehnyttä vapaaehtoistoimijaa. Näistä on Puolustusvoimat hyväksynyt tilaamassaan koulutuksessa toimiviksi kouluttajiksi 31. KOTU:n toimintaa on jäntevöitetty määrittämällä koulutusosastojen ja -ryhmien vastuuhenkilöt. Samalla KOTU:lle on laadittu ryhmätasolle ulottuvat työjärjestykset. KOTU:lle on pyritty antamaan vastuuta koulutustarjonnan suunnittelussa, laadun parantamisessa sekä uuden henkilöstön rekrytoinnissa ja osaamisen kehittämisessä. Lähtöasemat uuden organisaation toiminnan käynnistämiseen ovat kohtuullisen hyvät. MPK 2015-strategian mukaan valtakunnan tasolla kaksi kolmannesta yhdistyksen koulutustarjonnasta on suunnattu ensisijaisesti sijoitetulle ja sijoituskelpoiselle reserville. Kolmannes on kaikille kansalaisille avointa varautumis- ja turvallisuuskoulutusta tukien yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen (YETT) strategian toteuttamista. Naisten osallistumista vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan edistetään. Sotilaallisessa koulutuksessa on Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan yhteistoiminnalla pitkät perinteet. Uusi piirijako mahdollistaa yhteistoiminnan kiinteyttämisen mm. kouluttajavaihdolla ja koulutustapahtumien yhdistämisellä. Siviilikoulutuksessa painopiste on kansalaisten turvallisuutta ja viranomaisten toimintaa tukevaan (YETT-strategia) suunnitelmalliseen koulutukseen. Siinä on todella paljon tekemistä. Maanpuolustuskoulutusyhdistys jatkaa toimintaansa Pohjois-Savossa tämän vuoden jälkeenkin tuottaen keskuuteemme lisää turvallisuutta. 5 HAKEUDU KOULUTUKSEEN ! Maanpuolustuskoulutusyhdistys järjestää Kuopiossa vielä tänä vuonna kurssit sissijohtajille, sekä kaikille reserviläisille sopivan koulutuspäivän kenttäviestivälineiden käyttäjille. Myös kouluttajatehtäviin pyrkiville on tarjolla neljän kurssin koulutusputki: alkeista aina viralliseen kouluttajaauktorisointiin asti. 30.10.2010 Sissitaktiikka, hajautetun sissitoiminnan taktinen suunnittelu 30.10.2010 Radiokaluston käsittely, kenttäviestivälineiden käsittelytaidot 20.11.2010 21.11.2010 21.11.2010 11.12.2010 Kouluttajakurssi, 1. osa, MPK:n kouluttajana toimimisen perusteet Kouluttajakurssi, 2. osa, MPK:n kouluttajana toimimisen perusteet Kouluttajakurssi, 3. osa, MPK:n koulutustapahtuman suunnittelu Kouluttajakurssi, 4. osa, Hätäensiapukoulutus, MPK:n kouluttajan loppukoe. Ilmoittaudu netissä www.mpky.fi Piiripäällikkö Ossi Pirhonen 0400 672 719, koulutussihteeri Helena Manner 040 508 4300. Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati marssitaan 6.12. Kuopiossa! Mukana on MPK:n koulutus- ja tukiyksikön paraatijoukkue sekä osasto maakuntakomppaniasta. Kts. sivu 27. ERKKI LAMPOLA ON KUOLLUT MPK:n Pohjois-Savon piirin päällikkönä vuoteen 2002 toiminut evl evp Erkki "Eki" Lampola menehtyi pitkään sairastettuaan 25.5.2010 Hämeenlinnassa. MPK:n toiminnassa mukana olleet jäsenemme muistavat lämmöllä aina hyväntuulisen ja myhäilevän piiripäällikkömme. Hän oli vahvasti mukana järjestötoiminnassa urheilun saralla ja mm. oman Lions-klubinsa presidenttinä. Hän oli myös pitkään JP 27:n perinneyhdistyksen puheenjohtaja. Kuollessaan Eki oli 68-vuotias. Viäpeli tekee kunniaa evl Erkki Lampolan muistolle. 6 Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään torstaina 14.10.2010 klo 18 Männistön vanhan kirkon seurakuntasalissa, seurakuntasalissa, Lönnrotinkatu 24 (käynti kirkon pääovesta) Kokouksessa käsitellään sääntöjen 16 §:n määräämät asiat ja käsitellään hallituksen ehdotus yhdistyksen sääntöjen uudistamisesta. 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus. Hyväksytään kokouksen työjärjestys. Vahvistetaan vuoden 2011 toimintasuunnitelma. Vahvistetaan vuoden 2011 jäsenmaksun suuruus. Vahvistetaan vuoden 2011 talousarvio. Valitaan vuodelle 2011 kaksi toiminnantarkastajaa ja näille kaksi varamiestä. Valitaan vuodelle 2011 johtokunnan puheenjohtaja, jota nimitetään myös yhdistyksen puheenjohtajaksi. Valitaan johtokunnan muut jäsenet erovuorossa olevien tilalle. Valitaan piirin sääntöjen edellyttämät edustajat piirin kokouksiin. Valitaan liiton sääntöjen edellyttämät edustajat liiton kokouksiin. Käsitellään johtokunnan esitys yhdistyksen uusista säännöistä. Käsitellään muut johtokunnan esittämät asiat. Käsitellään jäsenten vähintään seitsemän päivää ennen kokousta johtokunnalle kirjallisesti ilmoittamat asiat. Palkitsemiset. Hallitus Kokouksen yhteydessä jaetaan ampumakilpailuiden palkinnot: - ArmoriaCup 2010 - Väinön kilpa - Puoliautomaattikilpa - Itä-Suomen Sotilasläänin rk-kilpailu ECD ECDC 7 ASUNTO-OSAKKEEN LVI-REMONTTI JA SIIHEN VARAUTUMINEN Yhdistyksen varainhankinta Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry:n varainhankinta perustuu jäseniltä kerättävään vuosittaiseen jäsenmaksuun ja lahjoituksena yhteisomistukseen saadun asunnon vuokratuloihin. Jäsenmaksusta leijonanosa menee keskusliitolle ja myös reserviläispiiri ottaa osansa maksusta. Jo useita vuosia muuttumattomana pysyneestä 25 euron jäsenmaksusta vain 3,50 euroa jää yhdistyksen käyttöön. Omistusasunnon nykytilanne Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry ja Kuopion Reserviupseerikerho ry omistavat ja hallitsevat yhdessä 27 m2 yksiön Kuopiossa. Taloyhtiön isännöitsijältä on saatu tieto, että 2 – 3 vuoden päästä kiinteistössä tullaan toteuttamaan LVI-peruskorjaus. Tämän hetkisen arvion mukaan korjaus tulee maksamaan 600 – 800 euroa/asuntoneliö. Yhdistyksen toimintasuunnitelmaa ja budjettia tuleviksi vuosiksi suunniteltaessa tämä asia nousee vahvasti esille. Molempien reserviläisyhdistysten hallitukset ovat päättäneet yksimielisesti, että lahjoituksena saatu osake säilytetään yhdistysten omaisuutena edelleen. Olemme osallistuneet taloyhtiön vuosikokouksiin ja olleet molempien yhdistysten taholta yhteydessä taloyhtiön hallintoon pyrkimyksenä saada tietoa taloussuunnittelun pohjaksi. Hieman historiatietoa Huoneisto on saatu molemmille yhdistyksille yhteisesti suorana lahjoituksena, lahjoittajana kuopiolainen Talo-osakeyhtiö Suoja, jolla on vahva isänmaallinen tausta. Lahjakirja on päivätty toukokuun 3. päivänä vuonna 1988. Lahjoittajan edustajina olivat maisteri Liisa Karttunen ja isännöitsijä Ilari Keijonen. Lahja- ja osakekirjan vastaanottajina olivat upseeriyhdistyksestä Eero Nuutinen ja aliupseereista Erkki Keinänen. Huoneistoa on käytetty molempien reserviläispiirien toiminnanjohtajan toimistona 1988 – 1999, sekä sen jälkeen vuokrattuna paikkakunnalla opiskelevalle nuorelle. Huoneistoa on remontoitu Yhdistysten hallitusten ja jäsenien toimesta on toteutettu talkootöinä mm. huoneiston pintamaalaukset sekä kylpyhuoneen ja keittiön kalusteiden sekä lattiapinnoitteen uusiminen. Huoneiston nykykunto on hyvä. Taloussuunnitelma Yhdistyksellä ei ole pankkitalletuksia, joilla voisi maksaa suunnitellun peruskorjauksen. Niinpä hallitus on päättänyt ehdottaa syyskokouksessa jäsenistölle varautumissuunnitelmaa, jossa kerättäisiin jäsenistöltä määräajaksi korotetulla jäsenmaksulla rahastoa, jolla voitaisiin maksaa ainakin osa yhdistyksen osuudesta kalliista LVI-korjauksesta. Nykytiedon mukaan korjaus toteutunee viimeistään vuosikymmenen puolivälissä, jolloin rahastoa karttuisi useiden vuosien ajan etukäteen. Jäsenmaksuosuutta on päätetty ehdottaa korotettavaksi kymmenellä eurolla. Yhdistyksen hallitus toivoo, että jäsenkunta suhtautuisi hankkeeseen suopeasti, kattaisihan asunnosta saatava vuokratulo osan yhdistyksen varainhankinnasta myös tulevina toiminnan vuosina. 8 Teksti: Keijo Pitkänen, kuva Matti Värri, kannen kuva Juha Kovakoski VETERAANIJUHLA Kuopiossa pidettiin 8–9.6.2010 Sotaveteraaniliiton XXIV liittopäivät. Pitopaikkana oli Kuopiohalli. Tilaa tarvittiinkin paljon, koska 8.6. tulevaisuusfoorumiin ja liittokokoukseen osallistui 1400 ja 9.6. ekumeeniseen jumalanpalvelukseen ja varsinaiseen liittojuhlaan 2000 veteraania, kannattajajäsentä ja tukijaa. Tapahtuman järjestelyjä varten oli perustettu 4 MPK:n kurssia: kanttiinitoimintakurssi, liikenteenohjauskurssi, joukkomuonituskurssi ja yleisjärjestelykurssi. Kurssien henkilöstö, joka koostui mm. Sotilaskotisisarista, Maa- ja kotitalousnaisista sekä reserviläisistä, onnistui tehtävissään loistavasti ja todella ison joukon muonituskin meni moitteitta. Myös tapahtumaan pyydetyt varusmiehet tekivät arvokasta työtä erilaisissa avustustehtävissä. Musiikista liittopäivien eri tilaisuuksissa vastasi pääasiassa Karjalan Sotilassoittokunta johtajanaan musiikkimajuri Petri Junna. Kuvassa ylinnä kirkkoherra Risto Lyytikäinen lähettämässä seppelpartioita Talvi- ja jatkosodan muistomerkille sekä Karjalaan jääneiden muistomerkille. Kunniatehtävässä vas. Riitta Huittinen, Keijo Pitkänen, Markku Koivula, Markku Lappalainen, Heikki Hiltunen ja Eino Niskanen. Seppelpartioiden lähtö Kuopiohallista Narvan marssin soidessa oli monelle mieleenpainuvan liikuttava hetki. Lehden kansikuvassa seppelpartio on saapunut Sankaripuistoon. 9 VETERAANIEN HAASTE Rauhanturvaajien järjestämä ulkoilutapahtuma Veteraanien haaste keräsi 21.9. Valkeisen lammen ympärille runsaasti kaupunkilaisia kävelylenkille. Yllä vas. tapahtuman ”tukikohta” eri järjestöjen esittelypisteineen. Mukana oli mm. MPK:n esittelypiste sekä Pelastuslaitoksen toimintanäytöksiä. Yleisö pääsi kokeilemaan sammutuspeitteen käyttöä turvallisesti ja ohjatusti. Sotilaskoti huolehti päiväkahveista. Yllä oik. Erkki Räsänen tutustuttaa tulevaa reserviläistä melonnan jaloon taitoon. Jäseniämme tarvittiin vanhusten ja liikuntarajoitteisten avustajina käsipuoleen tai pyörätuolin sarviin. Alla puheenjohtajamme Keijo Pitkänen työparinaan Heikki Hiltunen tarjoamassa virkistävän ulkoiluhetken kahdelle Valkeisen sairaalan vanhukselle. 10 IKINUORI 70-VUOTIAS Teksti: Sotilaskotisisar Tiina Brunell Kuva: Heikki Hiltunen ”Talvisodan päätyttyä saapui Rissalan lentokentälle Sortavalasta lentolaivue 16 ja toi tullessaan evakkomatkalle Sortavalan Kasinhännästä Sotilaskodin. Kodinhoitaja Anna Kapanen tuli mukanaan kahvipannu, pari taulua, seinäkello ja piano. Alkusykäys sotilaskotitoiminnalle Rissalassa oli annettu ja jo 4.9.1940 pidettiin sotilaskotiyhdistyksen perustava kokous.” Rissalan sotilaskotiyhdistys ry juhlisti 70vuotista taivaltaan 28.8.2010. Päivän juhlallisuudet alkoivat Vuorelan kirkossa Jumalanpalveluksen yhteydessä lähetettiin seppelpartiot Jumalanpalveluksella Rissalan sotilaspasKuopion ja Siilinjärven sankarivainajien muistomerkeille tori Seppo Laitasen johdolla. Toisin kuin vas. Terttu Rissanen, Martta Sinkkonen, Miia Rönkkö ja Irma kirkonmenoissa yleensä, täyttyivät etumSusineva. maiset penkkirivit ennen takimmaisia. Kovin paljon enempää ei kirkkoon olisi juhlaväkeä mahtunutkaan. Isänmaallinen ja tunnelmallinen hartaushetki, hyvä avaus päivälle! Tilaisuus päättyi sankarivainajien muistamiseen. Vuorelan kirkosta lähti seppelpartiot sekä Kuopion että Siilinjärven sankarihaudoille. Muu kirkkokansa siirtyi Sotilaskotiin kirkkokahveille. Sotilaskoti täyttyikin pian iloisesta puheensorinasta ja kahvikuppien kilinästä, kun sisaret eri puolilta Suomea vaihtoivat kuulumisia. Päivän pääjuhlan tapahtumapaikkana oli Karjalan Lennoston 4-halli. Mikäpä olisi sopinut sen paremmin, olemmehan lennoston sisaria. Paikka oli kokenut varsinaisen muodonmuutoksen lentokonehallista juhlatilaksi, kiitos henkilökunnan, varusmiesten ja sisarten yhteistyön ja runsaslukuisten talkootuntien. Varsinainen pääjuhlan ohjelma alkoi täsmällisesti ohjelmaan merkityn aikataulun mukaisesti musiikkitervehdyksellä. Kainuun Sotilassoittokunta vastasi tilaisuuden musiikillisesta annista musiikkikapteeni Ari Tammisen johdolla. Puheenjohtaja Irma Kärkkäisen tervehdyksen jälkeen kuulimme edellisen puheenjohtajamme Irma Susinevan syväluotaavan ja ansiokkaan katsauksen Rissalan sotilaskodin vaiheisiin Kasinhännästä tähän päivään. Pitkä matka on tultu siitä, kun Juurusveden rantakivillä Anna Kapanen keitteli pojille kahvia (korviketta) ja myi sitä pöydältä avoimen taivaan alla. Seitsemäänkymmeneen vuoteen on mahtunut niin laihoja kuin lihaviakin aikoja, yhdistyminen Kuopion sotilaskotiyhdistyksen kanssa ja monimuotoista toimintaa siellä, missä sisaria on kulloinkin tarvittu. Leimaa-antavaa niin historiikissa, juhlapuheessa kuin muissakin puheenvuoroissa oli, että sotilaskotitoiminta on noussut tarpeesta, sisaret ovat suuri voimavara ja sotilaskoti on keidas keskellä arjen harmautta, olipa kyse sitten poikkeusoloista, sotaleireistä tai varusmiespalvelusta. Työmme on arvokasta, meitä tarvitaan! Arvostuksen osoituksena juhlassa muistettiin ansiomerkein sisaria sotilaskotiyhdistyksen ja varusmiesten hyväksi tehdystä työstä. Vaikka sää oli syksyisen sateinen ja kolea, oli itse tapahtuma lämminhenkinen. Muisteltavaa kertyi, joten enköhän nyt jaksa odottaa seuraavia tasakymmenjuhlia vuonna 2020. 11 LENNOSTON VALAJUHLA Karjalan Lennoston 12.7. palvelukseen astuneiden varusmiesten valajuhlaa vietettiin 21.8. Leppävirralla. Aurinkoisen valapäivän aloitti seppeleenlasku sankarimuistomerkille. Mukana oli lennoston lippujoukkueen lisäksi reserviläisosasto ja veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen lippulinna. Jokaisen varusmiehen mieleen iäksi piirtyvä sotilasvala vannottiin Leppävirran suuressa kirkossa, jonka jälkeen lennoston komentaja ev Ari Jussila nimitti alokkaat lentosotamiehiksi. Valaa seurasi ohimarssi Hornet -ylilentoineen. Koulukeskukseen oli järjestetty juhlayleisön iloksi kalustonäyttely sekä kenttämuonitus hernekeittotarjoiluineen. Jälkiruuaksi saattoi nauttia Sotilaskodin munkkikahvit. Sotkun ahkerien sisarten leipomat 1500 munkkia syötiin viimeiseen sokerimuruun asti. Varusmiehet päästettiin ansaitulle valalomalle, ja juhlayleisö kokoontui valapäivän maanpuolustusjuhlaan, jossa kuultiin mm. taiteilijaprofessori Jorma Hynnisen takuuhienoja esityksiä. Mukana kannattaa olla – sotilasvala on myös reserviläisen juhlapäivä. … lupaan ja vakuutan kaikkitietävän Jumalan edessä, … Alla: kapt Marko Kontkanen viimeistelee kunniaosaston rivistöä Leppävirran sankaripatsaan äärellä. Oma lippumme oli tietenkin mukana juhlassa. Siitä on asiaankuuluvalla arvokkuudella huolehtimassa Heikki Hiltunen (lähimpänä kuvassa). 12 Kuvat: Jani Karhunen Tiedot: Puolustusvoimat PILATUS PC-12 NG (PI) Pilatus PC-12 NG (Ilmavoimissa PI) on yhdellä potkuriturbiinimoottorilla varustettu 2 + 8 paikkainen alatasoinen paineistettu lentokone. Koneen rakenne on pääosin metallia, mutta myös komposiittimateriaaleja on käytetty muun muassa siivenkärjissä, moottoritilan muotosuojissa ja muissa ei-kantavissa osissa. Pilatus on hyväksytty operoimaan tunnetuissa jäätävissä olosuhteissa. Ilmavoimissa koneita käytetään yhteyslentoihin ja kevyen rahdin kuljetuksiin. Koneessa on sisään vedettävät laskutelineet, yksi pääsisäänkäynti, yksi iso rahtiovi ja yksi varauloskäynti. Matkustamossa on kahdeksan istumapaikkaa, mutta koska ilma-alusta voidaan lentää yhdellä ohjaajalla, myös perämiehen paikkaa voidaan käyttää matkustajapaikkana. Miehistö: 1 tai 2 Matkalentonopeus: 519 km/h Suurin lentokorkeus: 9144 m Toiminta-aika: Enintään 8 h Voimanlähde: potkuriturbiinimoottori Pratt & Whitney Canada PT6A-67P (suurin lentoonlähtö 1200 hv) Hyötykuorma: 1209 kg Suurin lentoonlähtöpaino: 4760 kg Lentoonlähtömatka 15 m korkean esteen yli täydellä kuormalla 808 m Laskumatka 15 m esteen yli reversseillä ja suurimmalla laskeutumispainolla 560 m. 13 VAPEPA-HÄLYTYS ! Saat tekstiviestinä kännykkääsi Vapepa-hälytyksen hälyttäjiltämme, miten toimit? Aivan ensimmäiseksi on tärkeää, että luet viestin huolellisesti, ennen kuin alat siihen vastaamaan. Hälytysviestissä pyritään kertomaan mahdollisimman tarkasti mitä ”keikalla” on luvassa, sekä mihin ja milloin pitäisi kokoontua, mikäli sinulla on mahdollisuus osallistua keikalle. Tekstiviestin koko toki rajoittaa tehokkaasti informaation määrää. Aina esim. kokoontumispaikka ei ole vielä tässä vaiheessa tiedossa, mutta tieto täsmentyy sitten myöhemmillä viesteillä tai puhelinsoitoilla keikan hyväksyneille. Saapuneeseen hälytysviestiin vastataan yksinkertaisesti joko K (pääsen osallistumaan) tai E (en pääse tällä kertaa osallistumaan). Sen enempää ei tarvita. Saapuneeseen hälytysviestiin vastaaminen on erittäin tärkeää, että hälyttäjä saa mahdollisimman pian tiedon, kuinka moni osastostamme pääsee osallistumaan ko. tehtävään. Tietoa tarvitaan esimerkiksi ilmoitukseen Vapepan päähälyttäjälle sekä kimppakyytien sopimisessa. Tehtäväkutsuun myöntävästi vastanneille annetaan tämän jälkeen mahdollisimman pian ohjeet jatkotoimista, esim. juuri kokoontumispaikka ja -aika, sekä odotettavissa oleva toimintamaasto varustautumista varten. Niin, varustuksesta puheen ollen… Mukana on hyvä aina olla olosuhteisiin ja säähän sopivat vaatteet, sekä vaihtovaatetta esim. sateen varalle. Talvella toki on oltava sekä liikkumiseen että paikallaan oloon sopiva vaatetus, eli reppu alkaa täyttymään. Juotavaa on hyvä varata pariksi kolmeksi tunniksi, sen jälkeen huolto ehtii kuvaan mukaan. Tarpeen mukaan tarjolla on myös syötävää tehtävän pitkittyessä. Myös kesän valoisimpaan aikaan on mukana aina syytä olla taskulamppu (tarkasta paristot!), sekä sitten iltojen ja öiden hämärtyessä myös omaa liikkumista helpottamaan otsalamppu, jos sellainen löytyy. Kivikossa on uskomattoman paljon helpompaa liikkua, kun näkee mihin astuu. Kompassista ei ole koskaan haittaa, vaikkei sille välttämättä käyttöä juuri ko. tehtävässä olisikaan. Hyvät kengät on ainakin omasta mielestäni se tärkein henkilökohtainen varuste. Lenkkareissa kompastelu pitkin kivisiä ja liukkaita metsiä on helpohko tapa loukata nilkkansa. Tämän jälkeen onkin sitten useampi pelastustehtävä yhtä aikaa käynnissä… Vielä kun ennen lähtöä mukaan tarttuu hieno ja asianmukainen Kuopion RES -huomioliivi, niin olet varustautunut tehtävään asianmukaisesti! Keikoilla ja harjoituksissa nähdään! Terveisin Jani Karhunen [email protected] 14 HYPPYKURSSI RISSALASSA Teksti: Heini Keskiö Kuva: Juha Rautiainen Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli helleasteiden verran suunnatessani heinäkuun ensimmäisenä perjantaina kohti Rissalan lentokenttää ja Kuopion laskuvarjourheilijoiden päämajaa. Samalla tuli suunnattua katsekin jo taivahalle, näinköhän sitä uskaltaisi… Minä, aikuisiällä tietynlaisen varovaisen asenteen ottanut korkean paikan välttäjä, minä, jolle lasten keinuminenkin teki pahaa, olin ilmoittautunut Kuopion reserviupseereiden järjestämälle laskuvarjourheilun pakkolaukaisukurssille. Kesän kohokohtaa olin hiljaa mielessäni valmistellut ja osallistumisesta vain muutamalle kertonut. Kurssin lähestyessä siitä taisivat sitten tietää jo useammatkin ja osa ehkä suhtautui asiaan hieman pelonsekaisin tuntein. Laskuvarjourheilu mielletään vaaralliseksi ja erityisen korkean riskin harrastukseksi, vaikka toimintaa ohjaavatkin lait ja määräykset. Edessä olisi kolme päivää laskuvarjohyppäämisen teoriaa, käytännön harjoituksia ja ne kaksi kurssiin sisältyvää hyppyä. Osallistujia oli hieman alle kymmenen, minä joukon ainoa naispuolinen edustaja. Sukupuolijakautuneisuus ei kuitenkaan porukkaa häirinnyt, huumori lensi ja läsnäoloni ei tuntunut keskustelua haittaavan. Alkututustumisen jälkeen asettauduimme laskuvarjokoulun kurssipenkille. Taustaksi kerrottakoon, että laskuvarjohyppääjän koulutusohjelma on osa Suomen Ilmailuliitto ry:n (SIL) valvomaa ja hyväksymää koulutustoimintaa, joka on samanlaisena käytössä koko maassa. Kouluttajina toimivat hyppymestarit ja kokeneet hyppääjät. Suomessa kaikki laskuvarjoharrastustoiminta, myös koulutus, toteutetaan vapaaehtoisena kerhotyönä. Näin ollen hyppyjen hinnat pysyvät edullisina. Koulutus oli varsin intensiivinen ja siinä keskityttiin teorian ja käytännön harjoittelun yhdistämiseen. Kurssilla käsitellyt asiat on hallittava, jotta hyppääjällä on mahdollisimman suuri mahdollisuus saada onnistunut hyppysuoritus. Kurssilla käytävillä asioita tähdätään ennen kaikkea hyppääjän turvallisuuden varmistamiseen. Käsitellyt asiat eivät saaneet jäädä epäselviksi ja vastauksia esille tuleviin kysymyksiin etsittiin yhdessä ja yksin. Osallistujajoukollemme tunnusomaiset piirteet kyselyalttius, hauskuus ja toisten tsemppaaminen harjoituksissa siivittivät päiviämme. Hauskuudesta mainittakoon alastulo- ja kaatumisharjoituksemme punaisissa hyppyhaalareissa kerhon aidatulla sisäpihalla. Harjoitus toi ohikulkijoille varmasti enemmän mieleen amerikkalaisten elokuvien vankien ulkoilutilanteen kuin hyppyharjoitukset. Näin jälkikäteen voin todeta, että eipä tuokaan harjoitus hukkaan mennyt. Moni kurssin jälkeinen hyppy olisi varmasti tullut rajusti maahan ilman tätä osiota. Taukojen aikana keskustelimme kurssille hakeutumisen intresseistä ja tulipa siinä montaa muutakin elämän tärkeää asiaa käsiteltyä. Lauantai-iltapäivänä alkoi jännitys jo hieman kutkutella, jos ei vatsanpeitteitä, niin ainakin ajatuksia. Päivän aikana olimme harjoitelleet varusteiden käsittelyä, koneesta hyppäämistä ja asennon pitämistä. X-asento ja laskeminen 101, 102…105 koneesta irrottautumisen jälkeen oli varmasti jo tullutkin monen uniin ja ajatuksiin. Varavarjotoimenpiteiden harjoitteleminen hioi porukkaamme enemmän yhteen, roikuimmehan kukin vuorollamme harjoitusvaljaissa ja katselimme kouluttajan esittelemiä kuvia valjaista käsin. Siinä sitten kerroimme ja toimimme saadun opin mukaan. Sääliviäkin katseita tuli 15 varmasti vaihdettua, homma oli nimittäin varsin puuduttavaa, ulkona lämmintä yli kolmekymmentä, kerhotiloissa vähintään saman verran. Tässä vaiheessa vielä hykertelimme ajatukselle huomisesta hyppäämisestä. Meillä keltanokkaoppilailla kun hyppyvarustukseen kuului, punaisen haalarin, radiolla varustetun kypärän, lasien ja korkeusmittarin lisäksi myös pelastusliivit. Tuon kyseisen turvavarusteen käyttö kuitenkin oli varsin perustelua, miettikääpä luonnonkauniin Rissalan lentokentän sijaintia… H-hetki tuli entistä lähemmäksi suunnistaessani sunnuntaina kerholle. Sää oli mitä mainioin, pilvetön taivas ja lämpöä ja melkein hellelukemien verran. Edessä olisi vielä käytännönharjoittelua ja odottamista. Laskuvarjourheiluun kuuluu odottaminen, sään ja etenkin tuulten tarkkailu. Hyppysuoritus itsessään ei vie kauan, mutta aikaa kuluu oman vuoron odotteluun, valmisteluihin, varusteiden pakkaamiseen yms. Viikonloppuisin hyppäämässä on monenlaista porukkaa, kokeneita konkareita 3500 – 4000 metrin korkeudesta, tandemhyppääjiä ja mm. meitä oppilaita, joiden aloitushyppykorkeus on 1000 metriä. Ennen kuin lupa astua koneeseen heltisi, tuli jokaisen suorittaa hyväksytysti koulutuksen kirjallinen osa. Edessä oli siis koe. Huonosti nukutun yön jälkeen sain kuitenkin kohtuullisesti vastauksia paperille ja muiden kurssilaisten mielestä taisin ehkä innostua kirjoittamisessa liikaakin. Mutta kun se kirjoittamisen polte oli niin valtava…. Hyväksytty suoritus johti lähemmin kohti loppuhuipennusta. Kouluttajamme kokosi porukastamme sopivat kokoonpanot. Pääsin ensimmäiseen pokaan eli koneelliseen kahden muun kurssilaisen kanssa. Varusteiden tarkastamisen jälkeen kävimme läpi laskeutumiskuviot ja suuntasimme koneelle. Edessä oli vielä yksi kuivaharjoitus koneesta poistumisesta. Siinä sitten istuin ”poikien” kanssa sylikkäin koneen lattialla ja valmistauduin nousuun. Lähtöluvan tullessa CESSNA kiisi varsin nopeasti ylöspäin taivaalle ja saavutimme halutun hyppykorkeuden muutaman minuutin sisällä. Myös vasemman käden korkeusmittari muistutti hetken olevan pian. Hyppyvuoroni oli viimeisenä ja pääsin katsomaan ”poikien” onnistuneet irrottautumiset koneesta aitiopaikalta. Oma vuoroni tuli. Käskyt ”ovelle” ja ”mene” ja siinä sitten pidin koneesta kiinni ja kokosin itseni hyppyyn. Katse koneeseen, asennon varmistaminen ja irrotus. Lasku 101…103, kevyt nykäisy ja punainen varjo aukesi yläpuolellani. Tässä vaiheessa pystyin unohtamaan toimenpiteet, jotka olisivat olleet edessä, mikäli varjo ei olisi auennut. Muutaman suoritetun toimenpiteen jälkeen nautiskelin, korkeutta oli vielä riittävästi ja kokeilin varjon toimintaa taivaalla. Laskeutumisen lähestyessä sain selkeät ohjeet radiosta varjon käsittelyyn loppukuvioita varten ja loppujen lopuksi laskeuduin turvallisesti nurmialueelle. Allekirjoitan täysin sen mitä ensimmäisestä hypystä sanotaan: Se on kokemus, joka ei unohdu koskaan. Olo oli tämän jälkeen mahtava ja voittajamainen. Itse en uskonut koskaan perääntyväni loppumetreillä mutta yllätin ehkä muutaman epäilijän suorituksellani. Pääsin tekemään toisenkin hypyn tuon päivän aikana ja harjoittelemaan ensimmäisessä hypyssä hampaankoloon jääneitä asioita. Toinen hyppy jännitti muuten enemmän kuin se ensimmäinen… Kukin hyppy videoitiin ja käytiin läpi kouluttajan kanssa. Osallistumisemme kurssille ja suoritetut hypyt kirjattiin hyppypäiväkirjaan. Hyppypäiväkirja on oltava oppilaalla mukana hänen tullessaan hyppypaikalle ja kirjasta hyppymestari tarkastaa oppilaan etenemisen ja valmistaa tämän hyppytapahtumaan. Osallistuminen kurssille oli ehdottomasti kesäni huippukohta. Hyppääminen on hauskaa ja monipuolista toimintaa, missä hyppääjä etenee jatkuvasti kohti uusia haasteita, pakkolaukaisusta itseaukaisuun jne.. Itse jäin kiinni tuohon harrastukseen. Vielä tähän päivään mennessä en ole löytänyt muuta vastaavaa toimintaa, mikä antaa mahdollisuuden ”pään täydelliseen nollaukseen”. Taivaalla en mieti mitään, keskityn vain suoritukseen ja nautin maisemista. Pieni poikanikin sanoi, äiti on taas paljon paremmalla tuulella, kun se käy hyppäämästä koneesta. Tyttäreni 3v. kysyy hypyn jälkeen: ”Äiti, hyppäsitkö sinä taas sillä punaisella laskuvarjolla? Pääsenkö minäkin joskus hyppäämään?” Ja minä vastaan: ”Kyllä vain kultaseni, sitten kun olet 15-vuotias.” Suosittelen, lämpimästi… 16 Teksti: Teppo Rinne XXIII SANDELS -SYYSJOTOS Sandels -jotos on Iisalmen reserviupseerikerhon ja Iisalmen reserviläisten järjestämä vuosittainen jotos. Tänä vuonna vuorossa oli 23. kerta joka sai myös kunnian toimia Reserviläisurheiluliiton valtakunnallisena syysjotoksena. Tästä johtuen tapahtuma oli siirretty keväästä syksyyn. Jotoksessa oli kaksi sarjaa. Perinteinen Sandels -sarja on kevyempi sarja niille, jotka haluavat kilpailla enemmän itsensä kanssa ja harjoittaa samalla tärkeitä reserviläistaitoja. Tänä vuonna mukana oli myös raskaampi Döbeln -sarja, jossa kilpailijat kantavat mukana majoitusvälineensä ja kaiken ruuan. Yhteensä mukana oli noin 260 kilpailijaa ja 64 joukkuetta. Partiomme kokoonpano muodostui enemmän sattuman kuin sovittelun kautta. Varmoja ilmoittautujia jäi lopulta kuopiolaisten aliupseerien puolelta kaksi ja upseerien joukoista toiset kaksi. Joukko oli toisilleen tuttu jo entuudestaan ja lyhyen neuvottelun jälkeen partiolle annettiin nimeksi Team Kalakukko. Jotokset ovat perinteisesti sotilastaitokilpailuita, mutta partiomme lähti mukaan enemmän maanpuolustushengessä kuin verisen kisaamisen vuoksi. Sandels -sarja sopi tähän ja lisäksi siihen sisältyi majoitus puolijoukkueteltoissa sekä yksi lämmin ateria päivässä. kers pion ltn vänr Rinne Teppo Halttunen Ossi Tervonen Jussi (KRU) Huuskonen Pasi (KRU) ”...nyt kun on vielä hauskaa”. Joukkuekuva päätettiin ottaa jo lähdössä, jos vaikka koko viikonlopuksi luvattu sade ja kantamukset saavat hymyn hyytymään. Pelko osoittautui turhaksi, sillä sää oli lähes täydellinen koko jotoksen ajan. Lauantai 18.9. alkoi Rissalan ampumaradalla hieman kalakukon kiekumisen jälkeen. Lajina oli tavallinen kasa-ammunta ilman aikarajaa. Karjalan Lennoston organisointi vei tämän suuren joukon läpi hämmästyttävän nopeasti. Täyden radallisen suoritukseen meni aikaa noin pullakahvien verran, liekö edes 15 minuuttia. Tuloksista tietämättömänä jatkoimme matkaa pohjoiseen 120 kilometrin päähän Sonkajärvellä sijaitsevaan Jyrkän kylään. Kilpailun huolto- ja johtopaikka sijaitsi vanhalla Jyrkänkosken ruukin alueella. 17 Ensimmäisenä kilpailupäivänä edessä oli pisin matkaosuus ja suurin osa rasteista. Rasteina oli sekä tietokilpailutyyppisiä tehtäviä että toiminnallisia rasteja. Matkamme meinasi päättyä heti alussa sirotemiinoitettuun maastoon. Tällä kertaa kohtalo kolkutti vain pistemenetyksellä. Sotahistorian rasteilla onnistuimme tunnistamaan lentäjä-ässä Ilmari Juutilaisen, mutta korkkareiden lukemisesta huolimatta muonatorpedon tunnistaminen ei onnistunut. Rynnäkkökiväärin purku ja kasaus silmät sidottuna meni hyvin, mutta epäilykset heräsivät ensiapurastilla odottavaan pesäpallomailaan – ei kai tässä jouduta elvyttämään murtunein rantein? Onneksi ei, sillä nämä esineet kysyttiin viimeisellä ”tarkkaavaisuus” -rastilla. Partiomme huomasi myös laskettelusukset ja jääkairan, mutta ei kyennyt muistamaan niitä enää päivän lopussa. Kilpailupäivä päättyi iltahartauteen ja pienen kanttiinin antimiin. Moni osallistuja myös kompensoi ruualta puuttunutta salaattia grillaamalla ”vihanneksia” hiljaisuuteen asti. Toinen kilpailupäivä alkoi jo aamuyöllä kohtalaisessa vesisateessa. Taistelijoidemme mielissä pyöri uhkakuva kastumisesta, joka on varma motivaation kadottaja. Ihmeen kaupalla sade kuitenkin väistyi juuri ennen lähtöämme ja teki tarpeettomaksi koko matkan mukana olleet sadevarusteet. 1. päivän puolivälissä maasto-osuudella. Toisen kilpailupäivän rastit olivat enemmän älyllistä pohdintaa kuin aiemmin. Jostain ihmeen syystä saimme kuitenkin huonompia pisteitä kuin ensimmäiseltä päivältä. Ainoa fyysinen suorite, käsikranaatin heitto, meni sekin kirjaimellisesti metsään. Suojelurastilla esiteltiin muun muassa puolustusvoimien uusia kaasuilmaisimia, joilla ei ollut kuin muutamia käyttötunteja. Partiolaisten tulentekorastilla piti saada syttymään kaksi puukappaletta ilman tulentekoon tarkoitettuja välineitä. Kyseessä oli varmaankin psykologinen rasti, sillä eihän puuta voi saada syttymään ilman valopetroolia. Team Kalakukko sijoittui lopulta sijalle 13, kun koko Sandels-sarjassa oli 30 partiota. Tulos oli odotettu, ja erityisesti ammunnoissa jokainen partion jäsen menestyi vähintään hyvin. Rastit vahvistivat kuitenkin sen, etteivät sotilastaidot pysy mielessä ilman aktiivista kertaamista. Jotoksen järjestäjät tekivät mahtavan työn järjestämällä saumattomasti toimineen kokonaisuuden kahdelle erilliselle jotossarjalle. Sydämelliset kiitokset tälle noin sadan hengen joukolle! 18 SARJAKILPAILUTULOKSIA PUOLIAUTOMAATTIKILPA (19 kilpailijaa) 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Meurasalo Antti Hirvonen Pentti Rinne Teppo Voutilainen Petri Räsänen Ari Hytönen Toivo Immonen Matti Immonen Jarmo Roponen Tapio Pentikäinen Henry osakilpailut yhteensä 100 + 100 + 100 99 + 98 + 96 97 + 96 + 96 97 + 96 + 96 97 + 95 + 95 97 + 95 + 95 96 + 95 + 95 97 + 96 + 93 95 + 95 + 95 96 + 95 + 93 300 293 289 289 287 287 286 286 285 284 kympit/napakympit 20/8 19/6 19/7 17/8 18/6 17/3 KERTA-AUTOMAATIT 300 m (17 ampujaa) yhteensä 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Meurasalo Antti Voutilainen Petri Rinne Teppo Pentikäinen Henry Karhunen Rauno Korhonen Jari Toivanen Tero Kammonen Matti I Tolppanen Markku Bruun Marjo 92 89 86 85 83 79 79 75 70 63 VÄINÖN KILPA (12 kilpailijaa) 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. Keskiö Jussi Kääriäinen Juha Hiltunen Heikki Meurasalo Antti Toivanen Tero Räsänen Erkki Immonen Jarmo Karhunen Rauno Kammonen Matti I osakilpailut yhteensä 98 + 97 + 91 99 + 97 + 88 96 + 95 + 88 94 + 93 + 88 99 + 95 + 80 92 + 92 + 88 95 + 94 + 77 94 + 93 + 76 90 + 89 + 68 286 284 279 275 274 272 266 263 247 kympit/napakympit 2/1 0/0 19 ECD ECDC CUP-TULOKSET pist. + RA7 + sovell. + 4 = cup-tulos 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. Meurasalo Antti Hyvärinen Janne Martikainen Matti Rinne Teppo Roponen Tapio Huuskonen Pasi Rantonen Timo Gröhn Oskari Pentikäinen Henry Karhunen Rauno Isoniemelä Juhani Siimekselä Tomi Toivanen Tero Leinonen Lassi Voutilainen Petri Kammonen Matti Ilmari Helve Heikki Kuopion RES, P-SRT KRU Kuopion RES Kuopion RES Kuopion RES KRU Nilsiän RES KRU Kuopion RES Kuopion RES, P-SRT KRU KRU Kuopion RES KRU Kuopion RES Kuopion RES Kuopion RES Cup-tuloksen ampuneiden lisäksi kilpailuun osallistui 14 kaikkiin lajeihin. 50 + 33 + 52 + 4 = 139 48 + 32 + 48 + 4 = 132 46 + 30 + 44 + 4 = 124 47 + 29 + 42 + 4 = 122 50 + 27 + 38 + 4 = 119 47 + 29 + 38 + 4 = 118 48 + 26 + 40 + 4 = 118 48 + 26 + 34 + 4 = 112 45 + 23 + 36 + 4 = 108 39 + 27 + 36 + 4 = 106 42 + 26 + 32 + 4 = 104 43 + 27 + 26 + 4 = 100 41 + 23 + 32 + 4 = 100 46 + 22 + 22 + 4 = 94 38 + 26 + 20 + 4 = 88 35 + 22 + 22 + 4 = 83 36 + 16 + 26 + 4 = 82 ampujaa, jotka eivät ottaneet osaa 20 Kuva: Heikki Hiltunen VOITTO KOTIIN ! Itä-Suomen Sotilaslääni järjesti 4.9. rkkilpailun alueensa reserviläisjärjestöille. Pohjois-Savossa tämän toimeenpani aluetoimistomme Rissalan kivääriradalla. Kisa ammuttiin nyt kolmannen kerran. Vuosina 2008 ja 2009 joukkueemme sijoittui hopealle, mutta nyt kolmas kerta toden sanoi, ja mitaleiden väri kirkastui kultaisiksi. Hyvä me! Joukkueessamme tarkkaa työtä tekivät (kuvassa seisomassa vas.) Rauno Karhunen, Matti Martikainen, Antti Meurasalo, (polvella) Teppo Rinne ja Matti Immonen. Kilvan henkilökohtaisessa sarjassa Matti Immonen sijoittui hopealle. Henkilökohtaisten mitaleiden ja kunniakirjojen lisäksi Sotilaslääni palkitsee voittajajoukkueen kiertopalkinnolla, joka on komea Suojeluskuntakivääri M28-30. Katsotaanpa, että saamme pitää sen ”toistaiseksi”, eikä vain ensi vuoteen! 1. 2. Tästä kamppailtiin: Puolustusvoimien kultainen plaketti 3. 4. 5. 6. 7. 8. Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry • Immonen Matti • Martikainen Matti • Karhunen Rauno • Rinne Teppo • Meurasalo Antti 179 178 160 151 148 Kuopion Reserviupseerikerho ry • Seppänen Antti • Hyvärinen Janne • Huttunen Pasi • Siimekselä Tomi • Rissanen Jorma 174 174 174 155 137 Leppävirran Reserviläiset ry • Turkia Esa • Vepsäläinen Kari • Koponen Seppo • Koskinen Teuvo • Pulliainen Ossi 186 159 155 148 116 Karttulan Reserviläiset ry (1. joukkue) Vesannon Reserviläiset ry Karttulan Reserviläiset ry (2. joukkue) Maaningan Reserviläiset ry Vesannon Reserviupseerikerho ry 816 814 764 762 713 673 626 618 21 MUISTOMERKIN MUUTTOMATKA Vuorelassa sijaitseva Toivalan taistelun muistomerkki eli Sandelsin patsas on vaihtanut paikkaa. Se siirrettiin viitostien työmaan alta parempiin asemiin tien toiselle puolelle Kunnonpaikan kohdalle. Tämä Väinämö Killisen suunnittelema jykevä muistomerkki on nyt kolmannessa sijoituspaikassaan. Alun perin se paljastettiin tien länsipuolella vuonna 1933, mutta siirrettiin 1960-luvulla silloinkin tienrakennuksen takia. Vuonna 1808 eversti Sandelsin joukot pitivät kolmen kuukauden ajan puoliaan Toivalassa venäläisiä sotajoukkoja vastaan. Hyvän kuvan tuolloisista tapahtumista saa Ranta-Toivalassa Pökösenmäen Patteripolulla, jossa muutaman kilometrin jalkapatikkataipaleella opastauluin kerrotaan sotatapahtumista aidoilla tapahtumapaikoilla. Tämä on myös luontopolku, johon kannattaa käydä tutustumassa koko perheen voimin. ”Vuoden 1808 Toivalan sankarien muistolle”, lukee kultakirjaimin tässä Kuopion Isänmaallisen seuran pystyttämässä muistomerkissä. SADAN PISTEEN KERHO Nimitys Sadan Pisteen Kerhon jäseneksi on ansaittava rautaisella tuloksella. Mukaan tähän kovaan seuraan pääsee ampumalla täydet sata pistettä tai sitä vastaava tulos lajista riippuen. Tänä vuonna Antti Meurasalo ei jättänyt mitään epäselväksi, vaan ampui kerta-automaatilla maksimituloksen peräti neljä kertaa 150 metrin matkalta. Hänelle luovutetaan syyskokouksessa Sadan Pisteen Kerhon komea jäsenkirja. Aiempina vuosina tähän suoritukseen ovat pystyneet: • • • Toivo Hytönen Olli Isoniemelä Matti Immonen 2000 kerta-automaatti 150 m 2004 kerta-automaatti 150 m 2005 kerta-automaatti 150 m Onnittelut Antille hienosta suorituksesta! 2x100 p. 100 p. 100 p. 22 Ukko-Pekat puhuvat. Parhaan pysty/polvi -kasan teki kiväärillä Rauno Karhunen ja sakolaisella Oskari Gröhn. Kilvassa ammuttiin kasat molemmilla aseilla polvi 100 m ja pysty 50 m. MATTI I KAMMOSESTA LEIVOTTIIN SUPERKESSU Tänä vuonna Superkessukisan lajit olivat monipuolisia: 1) ammunta, 2) ammunta, 3) ammunta, 4) ammunta ja 5) ammunta. Näissä kovissa lajeissa kilvoittelemaan uskaltautui ilmaisilla patruunoilla vain kourallinen reserviläisiä. Kivääriradalla ammuttiin polvi + pysty kasa-ammunta sekä Sako M92:lla että sotilaskiväärillä. Pistoolilajeja olivat kahden kaliperin kisat ilmapalloilla terästettyihin SRA-pahveihin ja kasa-ammunnat. Valittavana oli paljon erilaisia käsiaseita 9 mm ja .45 paukuilla, joista molempia piti käyttää. Repäisevä päätöslaji oli Pikku-Pietari -tyyppinen ritsa-ammunta. Siinä palauteltiin mieliin pikkupoika-aikojen taitoja. Tämä taisi olla päivän vaikein laji! Vuoden 2010 Superkessun tittelin sai Matti I Kammonen, joka poseeraa pokaaleineen seuraavalla sivulla. Parhaat kiitokset mukavasta kilvasta KRU:n toimijoille järjestelyistä sekä Karjalan Lennostolle puitteiden tarjoamisesta, kuin myös P-S:n Rauhanturvaajien Markku Linnulle kumppaneineen mainion buffet -pöydän kattamisesta. Oikealla: Näin syntyy ritsalajin paras tulos Toni Ruotsalaisen vakuuttavalla tyylillä. Vas: kisatuomari Oskari Gröhn tuomitsee pistooliammunnan tuloksia – ilmapallopelin paras oli Markku Lappalainen ja 9mm kasaammunnan tuomari Gröhn, joka diskasi itsensä koko kisasta parhaalla kokonaistuloksella, mutta kaikin puolin jäävinä. Parhaan .45 kasan ampui Toni Ruotsalainen. 23 Superkessu-kilpa juontuu Pohjois-Savon Sinibaretit ry:n (nyt P-SRT) ja oman yhdistyksemme välisistä 5-otteluista 1990-luvulta. Kilpailulajit olivat normaalit yleisurheilun 100 m:n juoksu, kuulantyöntö, pituushyppy, kiekon- ja keihäänheitto. Ensimmäisen kerran kisattiin Superkessun nimellä vuonna 1998 Rissalassa. Lajit oli uusittu kokonaan niin, että jyvät oikeasti karsittiin akanoista. Kahdeksan telamiinan kanto yhdellä kertaa panee polvet notkumaan pioneeriltakin, saati Pasin renkaan pyöritys lappeellaan. Eikä kisa tästä kevene: kuuden 25-kiloisen jerrykannun siirto 15 m kaksi kerrallaan ja krusifiksi kotimaisin rynkyin. Sen päälle vielä käsikranaatin tarkkuusheitto sekä pituusheitto. Ei ollut ihme, että seuraavana vuonna kisaa päätettiin keventää. Osallistujat kun eivät seuraavana maanantaina oikein olleet työkuntoisia. Vuoden 1999 kilpaan oli otettu rk-ammunta, krusifiksi, kasapanoksen tarkkuusheitto, kuulantyöntö sekä tietopuolinen tehtävä. Haastetta oli tässäkin ilman veren makua suussa. Superkessu alkoikin muotoutua mukavaksi yhdessäoloksi hauskan kisailun ympärille. Harjoittelu kilpaa varten on tehty jokseenkin vaikeaksi, järjestäjä kun ilmoittaa lajit vasta tapahtuman alkaessa. Tällä on pyritty saamaan kaikille kilpailijoille hyvät mahdollisuudet menestyä, ja on siinä onnistuttukin. Tuplasuperkessuja on, mutta kolmea kertaa ei kisaa ole vielä kukaan onnistunut voittamaan. Rehkimisen jälkeen on huuhdeltu hiet lennoston edustussaunassa, naposteltu välipalaa ja jaettu palkinnot. Superkessu saa komean kiertopalkinnon vuodeksi kaappinsa päälle. Vuosien varrella on nähty monenmoista lajia. Ammunta on ollut 1999 alkaen aina mukana, ja usein on kilvoiteltu tikanheitossakin – tosin ei ihan tavanomaisella tavalla: milloin rukkanen kädessä, milloin polkupyörällä ajaen. Lajeina on ollut mm. golfia, tarkkuusaikakävelyä, kranaatinheittoa (raskaan krh:n kranaatilla jos käsikranaatillakin), etunojapunnerrusta ja ammuntaa painava rinkka selässä, puujalka- ja kaljakorikävelyä, alasimen heittoa, poteron kaivua, erilaisten aseiden käsittelyä – unohtamatta tietopuolisia tehtäviä, jotka usein ovat olleet kovia pähkinöitä ratkottaviksi. Superkessut kautta aikojen: 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Tuomas Oinonen, RT Juha Luukkonen, RES, RT Erkki Räsänen, RES, RT Kari Puoma-Korvela, RES, RT Janne Hyvärinen, KORES Janne Hyvärinen, KORES Markku Lappalainen, RES Eino Niskanen, RES Juha Luukkonen, RES, RT Markku Lappalainen, RES Harri Nylund, KRU Oskari Gröhn, KRU Matti I Kammonen, RES Matti I Kammonen, Superkessu 2010 Osallistujien lukumäärä on hiipunut pikkuhiljaa, eikä tähän ole pätevää syytä keksitty. Parhaina aikoina oli mukana päälle 20 osallistujaa, mutta viime vuosina vain muutamia. Olisiko ajankohta elokuisena lauantaina huono? Jäsenistön vinkit Superkessun kehittämiseksi ovatkin kovasti tervetulleita. 24 RESERVILÄISEN SOTILASPUKU Puolustusvoimat on julkaissut normin sotilaspuvun käytöstä, joka määrittelee yksityiskohtaisesti myös reserviläisen oikeudet ja velvollisuudet pukeutumisasioissa. Säännöstön mukaan reserviläisellä on lähtökohtaisesti oikeus käyttää samoja sotilaspukuja kuin ammattisotilaat käyttävät. Yleisenä periaatteena on, että reserviläiset käyttävät peruskoulutuksensa mukaista sotilaspukua. Mikäli reserviläisen puolustushaara, sotilasarvo ja tehtävä muuttuvat SA -sijoituksen johdosta pysyvästi, muuttuu myös sotilaspuku. Lisäksi reserviläisellä on normin mukaan oikeus käyttää sotilaspukua: Vasemmalla miehistön ja varusmiesten sinivalkoinen kokardi ja oikealla upseereiden ja aliupseereiden leijonakokardi. Kadetit käyttävät molempia yhtä aikaa! 1) 2) 3) 4) kunniakäynneillä ja kunniavartiossa sankarihaudoilla puolustusvoimien ja maanpuolustusyhdistysten juhla-, edustus- ja kilpailutilaisuuksissa kansainväliseen yhteistoimintaan liittyvissä juhla-, edustus- ja kilpailutapahtumissa osallistuessaan vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen liittyvään puolustusvoimien johtamaan harjoitukseen tai muuhun tilaisuuteen, siten kuin harjoituksen tai tilaisuuden toimivaltainen johtaja määrää sekä 5) ammattisotilaan häissä ja hautajaisissa. Reserviläisten sotilaspuvun käyttö ulkomailla on aina luvanvaraista. Puolustusvoimat jakaa kertausharjoituksiin käsketyille reserviläisille harjoituksessa tarvittavat sotilaspuvut. Lisäksi puolustusvoimien maakuntajoukkoihin sijoitetulle henkilöstölle jaetaan erillisen ohjeistuksen mukaisesti kotona säilytettäväksi maastosuojavaatetukseen kuuluvia varusteita. Reserviläisten sotilasvaatetuksena useimmiten käytettävä maastosuojavaatetus on m/91 ja m/05. Sotilaspukujen ostamisesta tai muusta hankkimisesta henkilökohtaiseen omistukseensa vastaavat reserviläiset omatoimisesti. Sotilaspukujen tilapäisissä lainauksissa ja vuokrauksissa reserviläiset tukeutuvat ensisijaisesti aluetoimistoihin, joista annetaan normeihin perustuvat toimintaohjeet. Yllä oleva on pääpiirteissään ollut käytäntö aiemminkin. Lähes 240-sivuinen normi sisältää paljon uuttakin asiaa – kokardin käyttö on yksi sellainen. Aiemmin sinivalkoista kokardia ovat käyttäneet miehistön lisäksi alikersantit. Nyt normi säätää sinivalkoisen kokardin varusmiehille ja miehistölle reservissä, ja leijonakokardin reservin upseereille ja aliupseereille – siis myös alikersantille. Baretissahan kokardin sijasta käytetään metallista lakkimerkkiä. Vaikka reserviläisen yleisin sotilaspukine onkin suoja-asuksi kutsuttu maastopuku, on varsinaisen ”univormun” kauluslaattauudistus silti mielenkiintoinen: reservin aliupseerit alikersantista sotilasmestariin käyttävät nyt samoja kuusenhavukoristeisia kauluslaattoja kuin upseerit vänrikistä kapteeniin. Laatat ilman noita koristeita jäävät varusmiesten ja erikoisupseereiden käyttöön. Oleellista on muistaa sotilaspukuun sonnustautuessaan, että reserviläisen oikeudet eivät tästä lisäänny yhtään, mutta velvollisuudet hyvinkin paljon. Sotilasasun oikean käytön lisäksi on esiinnyttävä ja käyttäydyttävä sotilaan tavoin. Periaatteena voisi pitää sitä, että sotilasasun 25 Vasemmalla reservin alikersantin, oikealla varusmiesalikersantin kauluslaatta. käytöstä aina käsketään. Vaikka reserviläisen oikeus pukeutua sotilaskamppeisiin normin mukaan täyttyisikin, on tarpeen kuunnella herkällä korvalla sen tilaisuuden järjestäjän kanta asiaan, johon kulloinkin ollaan matkalla. Sotilas- ja virkapukunormin voit pyytää nähtäväksi Viäpeliltä (julman iso, ei kulje sähköpostissa). Aluetoimisto on oikea osoite sotilasvaatetusta koskeville kyselyille. YLENTÄMINEN RESERVISSÄ Reserviläisen ylentämisen perusteet ovat pääpiirteissään aina olleet tiedossa, mutta silti huhua on liikkunut jos minkälaista. Tämä on varmaankin johtunut siitä, etteivät asiaan vaikuttavat seikat ole olleet mistään tarkoin todennettavissa. Nyt on Pääesikunta julkaissut asiasta semmoisen rätingin, ettei arvailtavaa enää jää. Dokumentti sisältää ylentämisen perusteet koulutus- ja osaamisvaatimuksineen, kuinka erityyppiset koulutusmuodot rinnastetaan kertausharjoituksiin, huomioon otettavat lisäansiot, kuin myös rangaistusten vaikutukset ylennyskelpoisuuteen. Ylennys voi olla hyvinkin monipolvinen asia riippuen asevelvollisen asemasta organisaatiossa – nämä on kaikki asiakirjassa selvitetty ylennysesityksestä alkaen. Reserviläisjärjestöllä on mahdollisuus esittää ylennettäväksi henkilöä perusteena pitkäaikainen, huomattavan aktiivinen ja tuloksellinen toiminta maanpuolustusjärjestöissä. Tällaisessa tapauksessa ylennysesityksen teko yhdistyksestä käsin ei yleensä ole tarpeen – Puolustusvoimat huomaa kyllä tällaisen henkilön muutenkin. Kaikki ylennykseen vaikuttavat seikat huomioiden ei yleensä ole mahdollista, että yhdistys lähtisi ajamaan jäsenensä ylennysasiaa. Kovin monet asiaan liittyvät seikat ovat sellaisia, joita yhdistys ei voi mitenkään ottaa käsiteltäväkseen, osa on jopa salaisia. Sen sijaan jäsenen aktiivinen toiminta yhdistyksessä auttaa häntä pysymään ajan tasalla reserviläisasioissa ja hakeutumaan omaan poikkeusolojen ”ammattiaan” kehittävään koulutukseen. Tätä kautta on jäsentemme nimiä jatkuvasti 4.6. ja 6.12. ylennyslistoilla. PE:n dokumentin jäsenet voivat pyytää nähtäväkseen Viäpeliltä. 26 Itä-Suomen Sotilasläänin Kuopion varuskunnan joukkue vahvennettuna kolmella yhdistyksemme reserviläisjäsenellä osallistui valtakunnalliseen pyöräilytapahtumaan. Sää oli pyöräilyyn mitä sopivin, kymmenkunta lämpöastetta ja pilvinen taivas. Välillä taivas mustui uhkaavista pilvistä, mutta sinä päivänä säiden haltija oli suosiollinen, paita kastui vain sisältä päin. Pyöräilyreitti kulki Kiuruvedeltä Vaaraslahteen, sieltä Pielavedelle, Tervon Lohimaahan ja lopulta Syvänniemen Eevantalolle, jossa pyöräilyhiet pestiin pois savusaunassa ja nautittiin illan päätteeksi mainio päivällinen. Polkupyörämarssi sujui koko joukkueelta hienosti ja matkanteko sujui hyvässä seurassa rattoisasti! Kuvanottohetkellä taivalta oli takana 110 km ja edessä vielä parisen kymmentä kilometriä. Kuvassa vasemmalta Jari Styrman, Jarmo Immonen, Asko Muhonen, Irja Pitkänen, Anne Kurki, Ilpo Partanen ja Keijo Pitkänen. Viäpeli on Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry:n jäsen- ja tiedotuslehti. Yhdistyksen osoite: Kuopion Reserviläiset PL 371 70101 KUOPIO Viäpeli netissä: www.kuopionreservilaiset.fi [email protected] LAHJOITTAJILLE Sinulle joka haluat tehdä lahjoituksen toimintamme tukemiseksi: Käytä pankkitiliä 478750-28934. Jäsenmaksun yhteydessä tehty lahjoitus ei tule yhdistykselle. Kiitokset tuestasi! OHJELMA 08.30 10.00 10.00 – 15.00 12.00 13.15 14.00 16.00 Seppeleenlasku Sankarimuistomerkeille, Sankaripuisto ja Iso hautausmaa Jumalanpalvelus, Tuomiokirkko Kalustonäyttely, Kauppatori (mukana Sotilaskodin myyntipiste 10-15) Paraatikatselmus, Keskuskenttä (mukana Sotilaskodin myyntipiste 10-13) Ohimarssi, Tulliportinkatu kaupungintalon edustalla Itsenäisyyspäivän juhlalounas veteraaneille Itsenäisyyspäivän juhla Musiikkikeskuksella Kuopiossa järjestettävään valtakunnalliseen itsenäisyyspäivän paraatiin osallistuu joukkoja kaikista puolustushaaroista, Rajavartiolaitoksesta sekä veteraani-, reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöistä. Paraatissa marssii noin 1000 henkilöä ja yli 70 ajoneuvoa sekä ylilentoon osallistuvat ilma-alukset. Paraatin ottaa vastaan Ilmavoimien komentaja kenrm Jarmo Lindberg ja paraatijoukkoja komentaa prikaatikenraali Lauri Puranen. Torilla järjestettävä kalustonäyttely painottuu ilmapuolustuskaluston esittelyyn. Reserviläisiä on mukana lippulinnassa, maakuntakomppaniassa, MPK:n paraatiosastossa sekä rauhanturvaajien osastossa lähes 200 henkilöä. JOULUAATON KUNNIAVARTIOT Jouluaattona järjestetään kunniavartiot Talvi- ja jatkosodan muistomerkille Sankaripuistossa sekä Vapaussodan muistomerkille Isolla hautausmaalla. Nelivartiot varustetaan varuskuntakäskyn mukaisesti. Vartiovuorot ovat puolen tunnin mittaisia. Ilmoittautumiset 040 843 9915 [email protected] ARMORIA Kuopio Tulliportinkatu 27 0207 299 852 ARMORIA Jyväskylä Tapionkatu 20 0207 299 850 ARMORIA Tampere Kuninkaankatu 10 0207 299 857