NUORET JA ALKOHOLIASENTEET ALKOHOLIASENTEET Raportti nuorten alkoholiasenteiden tutkimuksesta Virpi Koivisto Preventiimi Nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus Humanistinen Ammattikorkeakoulu 16.04. 2010 Humanistinen ammattikorkeakoulu Annankatu 12 A 17, 00120 Helsinki p. 020 762 1390, f. 020 762 1391 www.humak.fi, fi, [email protected] Suomen Humanistinen Ammattikorkeakoulu Oy Y-tunnus 1474763-1 Sisältö Johdanto ....................................................................................................................................... 3 2. Nuoret, alkoholi ja raittius ........................................................................................................ 5 2.1 Nuoruus............................................................................................................................... 5 2.2. Alkoholi - Suomalaisten suosikkipäihde yhteiskunnallisesti tarkasteltuna........................ 6 2.3 Raittius ................................................................................................................................ 8 2.3.1 Raittiuden tutkimus Suomessa .................................................................................... 8 3. Nuoret ja alkoholi yhteisenä tutkimuskohteena .................................................................... 10 3.1 Nuorten ja päihteiden kvantitatiivinen tutkimus.............................................................. 10 3.2 Kvalitatiivisen tutkimuksen tuoma tieto nuorten alkoholinkäytöstä ............................... 13 3.2.1 Viattomuuden tarinoita ............................................................................................. 13 3.2.2 Juomisen sosiaalisuuden lait ...................................................................................... 14 3.2.3 Juomisen tyyppitilanteet............................................................................................ 15 3.2.4 Nuorten motivaatiotekijät ja tapahtumakulut suhteessa alkoholinkäyttöön ........... 16 3.2.5 Lampaat, elvikset & idiootit ....................................................................................... 18 4. Viimeisimmät opinnäytetyöt ja väitöskirjat tutkimuksen tulevaisuutta luomassa ................ 19 4.1 Nuorten päihteidenkäyttö terveysnäkökulmasta tarkasteltuna ...................................... 20 5. Tutkimussuunnat nyt ja tulevaisuudessa ................................................................................ 22 5.1 Sokea piste raittius tutkimuksen kohteena ...................................................................... 22 5.2 Nuoret ja päihteidenkäyttö............................................................................................... 23 5.3 Eettisyys ja tutkimusmenetelmät ..................................................................................... 24 6. Lopuksi .................................................................................................................................... 28 LÄHTEET ...................................................................................................................................... 29 Johdanto ”Nuo ennustamattomat nuoret” Christoffer Tigerstedt kirjoittaa Neuvoa-antavat sivuston Poreilua -blogissa 20.01.2010, että viimeisten 20 vuoden ajan nuorten alkoholinkäyttö on kulkenut omaa ennustamatonta rataansa. Väestötasolla suomalaisten suhde pulloon on pitkälti voitu selittää hintojen ja ostovoiman muutoksilla, muttei nuorten osalta. (Tigerstedt, 2010.) Suomessa tutkittua tietoa nuorten päihteidenkäytöstä on paljon, ja se kuvastaa päihdekulttuurin tutkimuksellista numerotiedon ylivoimaa. Tutkimustuloksia tarkasteltaessa saadaan kattavia tuloksia siitä, mitä päihteidenkäyttö tarkoittaa nuorten eri ikäluokissa, sukupuolieroissa ja koulutustaustojen sekä perherakenteiden valossa. Tarkastelematta jää, miksi nuori käyttää tai jättää käyttämättä päihteitä. Nuorten päihdekäyttäytymistä tarkastellaan usein ongelmaperusteisesti. Nuoret ovat nuoria, ja heitä ajatellaan luonnollisesti kiinnostavan kielletty hedelmä. Nuoruus on aikaa, jolloin kokeillaan erilaisia asioita ja alkoholinkäyttökokeilut lasketaan kuuluvaksi nuoruuteen. Huoli kohdistuu koko nuorisokulttuuriin, ja esiin nousevat uutisoinnit nuorten päihteitä käyttävistä ongelmaisista ryhmistä. Huoli liittyy myös yhtälailla alkoholinkäytön mukanaan tuomiin muihin ongelmiin kuten väkivaltaan, rikoksiin, seksuaalisuuteen ja mielenterveyshäiriöihin. Jenni Simonen on tutkinut nuorten juomisen sosiaalisuutta, joista tuloksena voidaan nähdä, että juominen nuorten keskuudessa on eriytynyttä. Eriytymisellä Simonen viittaa kehitykseen, jossa juomistaan vähentävien nuorten joukon rinnalla on edelleen runsaasti juova nuorten ryhmä. Silti harvoin kysytään, miksi nuorten juominen ylipäänsä eriytyy. Kysymys tulisi kohdistaa nuorille itselleen: miksi juomisen ja humalajuomisen käytäntöä arvotetaan nuorten keskuudessa eri tavoin, ja millä tavoin juominen on tai ei ole osa sitä mitä pidetään tavoiteltavana ja suotavana. (Simonen 2009.) Nuorten päihteidenkäytön trendien lisäksi tulee huomio kohdistaa trendien positiivisiin kehityskulkuihin. Mistä ovat raittiit nuoret tehty? Kyselytutkimukset ovat jo vuosia osoittaneet raittiuden kasvusta. Mitä on raittiuden taustalla ja kuinka juomisesta pidättäytyvät nuoret itse motivoivat ja perustelevat toimintaansa? Raportissa tarkastellaan aihetta nuoret ja alkoholiasenteet. Raportissa nostetaan esiin tutkimuksia, jotka liittyvät aiheeseen nuoret ja alkoholi sekä pohditaan uusia tutkimussuuntia. Päihteenä alkoholi kaikkien suomalaisten niin nuorten kuin aikuistenkin pääpäihde, joten raportti on rajattu käsittelemään päihteistä alkoholia, vaikka raportin olennainen tarkoitus on nostaa esiin uusia tutkimussuuntia nuorten päihteidenkäyttötrendejä tarkasteltaessa. Raportissa painotetaan kvalitatiivisten tutkimusten osuutta, jotta nuorten päihteidenkäytön ilmiöiden taustalla olevat syyt ja kokemukset alkoholista nousevat esiin. Tutkimusten osuutta tarkastellaan nuorten näkökulmasta ja kohderyhmä rajataan nuorisolain mukaisiin alle 29-vuotiaisiin nuoriin ja nuoriin aikuisiin. 2. Nuoret, alkoholi ja raittius 2.1 Nuoruus ”Mitä on nuorisoalan ehkäisevä päihdetyö” -julkaisussa määritellään nuoruutta, joka on nyky-yhteiskunnassa melko pitkä elämänvaihe. Nuoruus elämänvaiheena pyritään mielellään sijoittamaan johonkin tiettyyn ikähaarukkaan, mutta yksilöllisesti kunkin kehitys- ja elämäntilannetta tarkasteltaessa kaikille sopivia täsmällisiä ikärajoja on vaikea asettaa. Suomen lainsäädännöstä löytyy useita erilaisia kohtia, joissa määritellään nuoruutta, ja nuorelle ihmiselle kuuluvia oikeuksia sekä velvoitteita. Suomessa 18-vuotias on täysi-ikäinen, kun taas lastensuojelun näkökulmasta hänestä tulee nuori 18-20-vuotiaana. Nuorisolaissa nuorina pidetään kaikkia alle 29-vuotiaita nuoria. 18 -vuotta täyttäneistä nuorista käytetään termiä nuori aikuinen. Alaikärajaa nuoruudelle ei kuitenkaan juurikaan missään määritetä. Lainsäädännön näkökulmasta nuoruutta vähittäisenä siirtymävaiheena aikuisuuteen ei ole olemassakaan, vaan tietyt oikeudet saavutetaan 18-vuoden ikärajan saavutettaessa, joka on hyvin määräävä alkoholin ja tupakan saatavuuden osalta. (Pylkkänen, Viitanen & Vuohelainen 2009, 1012.) Yhdistellen eri lakien näkökulmia nuoruuden voidaan katsoa olevan tämän päivän yhteiskunnassa pitkäkestoinen kehitysvaihe, johon kuitenkin sisältyy tiettyjä ehdottomia rajapyykkejä. Ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta täysi-ikäisyyden saavuttaminen on keskeinen vedenjakaja, joka määrittään työn tekoa ikärajan molemmilla puolilla, mutta erilaisilla lähestymistavoilla. Alle 18-vuotiaiden parissa tehtävässä työssä joudutaan korostamaan lakisääteisten ikärajojen merkitystä, mutta täysi-ikäisten parissa päähuomio usein on vastuullisessa päihteiden käytössä ja päihteiden käytön riskien tiedostamisessa. (Pylkkänen, Viitanen & Vuohelainen 2009, 10-12.) Tutkimusten mukaan nuorten päihteidenkäyttöä pyritään selvittämään erilaisilla tekijöillä. Kvantitatiivisissa tutkimuksissa saadaan tilastotietoa nuorten päihteidenkäytöstä eri ikäryhmissä, sukupuolisten erojen, koulutustaustojen sekä alueellisten erojen valossa. On kuitenkin ilmeistä, että nuorten ikäluokkia tutkittaessa vajaan vuodenkin ero voi saada aikaan hyvin erilaisia tuloksia. Alkoholinkäyttötavat muuttuvat nuoruuden aikana iän myötä nopeasti. (Ahlström, Metso, Tuovinen 2003, 601,, Winter 2004, 38.) 38 Nuoruudessa rajapyykit ikäryhmien hmien välillä voivat olla suuria ja jopa ehdottomia, siksi tutkimus tulisi tulisi kohdentaa tarkasti ikäryhmiin ikäryhmii päihdekäyttäytymiseen liittyvässä tutkimuksessa. Mitkä ovat nuoruudessa nuorten mielestä olevat ehdottomat rajapyykit ajatellen esimerkiksi päihteiden iden kokeilemisikää, sosiaalisenpaineen kasvua, tosi humalaan juomista tai säännöllistä päihteidenkäyttöä? 2.2. Alkoholi - Suomalaisten suosikkipäihde yhteiskunnallisesti tarkasteltuna Alkoholi on Suomen yleisin käytetty päihdeaine. Vuoden 2008 tulosten mukaan Suomi on alkoholinkokonaiskulutuksessa pohjoismaisen tilastojen kärkisijalla. (Nordisk alkoholstastisk, julkaistu 16.11.2009). Suomalaisten alkoholin kokona okonaiskulutuksen ollessa huipussaan, alkoi nuorten raittius puolestaan yleistyä 2000--luvulla. Nuorten päihteidenkäytön trendit ovat kulkeneet omaa tietänsä yleisiin alkoholinkäyttötrendeihin verrattuna. Päihdekäyttäytymistä tutkittaessa on nostettu esiin sosiaalisen perimän vaikutusta päihdekäyttäytymiseen. Sosiaalinen perimä tässä yhteydessä tarkoittaa ongelmien gelmien siirtymistä vanhemmilta lapsille. Sosiaalinen perimä voi perustua joko oppimiseen tai lapsuudessa koettuihin kasvua ja kehitystä haittaaviin kokemuksiin. Päihderiippuvuudelle ei ole biologisten ja sosiaalisten tekijöiden väliselle suhteelle suh saatu lopullista selvyyttä. Biologisten tekijöiden vaikutuksella on oma osuutensa, mutta ratkaisevia ovat myös ympäristötekijät. (Holmila, Bardy & Kouvonen 2008, 421-423.) 421 Alkoholilaki on säädetty ohjaamaan alkoholin kulutusta. Lailla pyritään ehkäisemään alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Alkoholin markkinointi ja mainonta pois lukien miedot alkoholijuomat ovat Suomessa kielletty. Alkoholilain mukaan myynti ja välitys sekä anniskelu alle 18vuotiaille on kielletty. Alaikäinen ei saa pitää hallussaan alkoholia. Alkoholilaki siis puoltaa alle 18-vuotiaiden päihteettömyyttä. Suomen laki kriminalisoi julkisilla paikoilla juomisen sakon uhalla. Alle 20-vuotias nuori ei saa pitää hallussaan väkeviä alkoholijuomia, alaikäistä puolestaan sakotetaan alkoholijuomien hallussapidosta sekä myös alaikäiselle alkoholin hakeminen on rangaistava teko. (Tietoa päihteistä nuorten parissa tehtävään ehkäisevään päihdetyöhön, Pylkkänen, Viitanen & Vuohelainen 2009, 4-5.) Raittiustyölaki pyrkii turvaamaan kansalaisten terveyden ohjaamalla kansalaisia mm. välttämään alkoholinkäyttöä. Raittiustyölaki oikeuttaa järjestöt ja kunnat toimimaan ehkäisevän päihdetyön edistämiseksi myös nuorten ikäluokkien parissa. Nuorisolaissa puolestaan tarkastellaan hyvinvointia nuoren turvallisen kasvun näkökulmasta. Nuorisolaki luo pohjan nuoren kasvun ja itsenäistymisen tukemiselle. Nuorisolaki edistää nuoren aktiivista kansalaisuutta ja sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuoren kasvu- ja elinoloja. Lain piiriin kuuluvat kaikki alle 29 -vuotiaat nuoret. Lastensuojelulaki velvoittaa vahvasti suojelemaan lasta. Laki velvoittaa turvaamaan lapsen elinympäristön sekä hänen turvallisen kasvun ja kehityksen. Laki edellyttää puuttumaan riittävän varhain ilmenneisiin ongelmiin. Lastensuojelun ilmoitusvelvollisuus vuoden 2008 alusta laajennettiin koskemaan myös nuorisotyöntekijöitä. Lastensuojelunlain näkökulmasta lapsi määritellään alle 18vuotiaaksi ja nuori 18-20 -vuotiaaksi. (Pylkkänen, Viitanen & Vuohelainen 2009, 4-5.) Suomen lain mukaan alle 18-vuotiaat eivät käytä alkoholia, kuitenkin käytännössä tiedetään ja tuotetaan laaja-alaista tutkimustietoa alaikäisten alkoholinkäytöstä ja asenteista. Tutkimustulosten mukaan nuorten alkoholikokeilut sijoittuvat usein ennen 14 -vuoden ikää. Jotta päihdekasvatus voitaisiin aloittaa hyvissä ajoin, on myös saatava tietoa nuorten päihdeilmiöistä ja asenteista. Ottamalla nuoret osalliseksi tiedon tuottajiksi osaksi päihdekasvatusta tuotetaan myös tietoa, jota Suomen yhteiskunnan lakien mukaan ei ole olemassa. Miten Suomessa voidaan tutkia etenkin nuorten alaikäisten alkoholinkäyttöä? 2.3 Raittius Sulkunen (1979) näkee, että raittiutta voi määritellä kahdesta näkökulmasta joko subjektiivisesta määritelmästä tai objektiivisesta raittiudesta käsin. Subjektiivisella raittiudessa alkoholinkäyttäjä itse määrittelee raittiuden oman näkemyksensä mukaan. Objektiivisessa määrittelyssä puolestaan raittius määritellään alkoholinkäytön mukaan.(Winter 2004, 16-17.) Subjektiivisessa määrittelyssä raittius voi olla hyvin monitahoinen käsite, joka jää tulkinnan varaan. Onko raitis henkilö täysin päihteetön juuri sillä hetkellä vai tarkoitetaanko raittiilla henkilöä, joka ei ole koskaan käyttänyt alkoholia? Lasketaanko käytöksi maistaminen tai vaikkapa ehtoollisviinin nauttiminen? (Winter 2004, 16-17.) Usein raittiutta määriteltäessä nousee esiin täysin päihteetön, joka on rinnastettavissa absolutisti käsitteen kanssa. Raitis voidaan käsitteenä yhdistää henkilön raittiina olemiseen tai henkilöön itseensä. Usea nuori voi nuoruuden aikana käyttää alkoholia, mutta osa nuorista voi jäädä täysin raittiiksi. Nuori voi siis olla raitis, koska ei ole vielä kokeillut alkoholia, mutta myös nuori, joka ei koskaan tule käyttämään alkoholia. Käsitteenä raitis saatetaan yhdistää elinikäiseen raittiuteen, mutta nykyajan tutkimuksissa raittius määritellään siten, ettei henkilö käytä alkoholia viimeisten edeltävän 12 kuukauden aikana, jotta henkilöä voitaisiin kutsua raittiiksi.(Winter 2004, 16,-19.) Raittiuden tutkimuksessa voidaan huomata, että alkoholinkäyttöön perustuva raittiuden määritelmä tuottaa korkeampia raittiusprosentteja kuin tutkittavan omaan käsitykseen perustuva arvio. Huomioin arvoinen asia tutkimuksellisesti on, että nuorten 15- 16 vuotiaiden iässä alkoholinkäyttö muuttuu hyvin nopeasti. Raittiuden yleisyyden tutkimustuloksiin vaikuttaa myös ajankohta eli mihin vuodenaikaan tutkimus on tehty. (Winter 2004, 25-26.) 2.3.1 Raittiuden tutkimus Suomessa Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan raittius väheni iän karttuessa siten, että 18vuotiaista vain alle 10 % ilmoitti, että ei juo lainkaan alkoholijuomia. 2000-luvulla raittiiden nuorten osuus oli kaikissa ikäryhmissä ja molemmilla sukupuolilla suurimmillaan vuonna 2007. Tutkimusjaksolla 2007–2009 raittiiden 14-vuotiaiden poikienosuus väheni 65 %:sta 56 %:iin ja tytöillä 55 %:sta 51 %:iin. (Rainio, S. Pere, L. Lindfors, P. Lavikainen, H. Saarni, L. & Rimpilä, A. 2009.) Winter Torsten on tutkinut nuorten raittiutta ja siihen liittyviä tekijöitä. Winterin tutkimuksen aineisto pohjautui pitkittäistutkimukseen, jossa käytettiin vuosina 19911998 kerättyä perheaineistoa 16-vuotiaista kaksosista (Finntwin 16). Tutkimuksessa selvitettiin nuorten raittiuteen liittyviä tekijöitä 1990-luvun Suomessa. Kyselylomakkeet lähetettiin yli 5000:lle 16 -vuotiaalle kaksoselle ja heidän vanhemmilleen. Seurantatutkimuksessa nuorille lähetettiin kyselylomakkeet myös 17- ja 18,5 vuotiaana. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään nuorten raittiuden alue-eroja, perhetekijöiden merkitystä nuorten raittiudelle sekä raittiina pysymiseen ja luopumiseen liittyviä tekijöitä. Tutkimuksen erityisenä näkökulmana oli uskonnollisuuden merkitys poikien ja tyttöjen raittiudelle. (Winter 2004, 59.) Tutkimuksen päätulokset voidaan nähdä raittiuden selitysten olevan riippuvaisia alueesta. Etelä-Suomessa korostuvat voimakkaammin yksilötekijät, kun taas muualla Suomessa perheympäristöllä on voimakkaampi yhteys raittiuteen. Uskonnollisuuden alueelliset erot selittävät osittain raittiuden alueellista vaihtelua, mutta ne eivät selitä nuorten raittiuden alueellista vaihtelua kokonaan. Toiseksi vanhempien uskonnollisuudella on suuri merkitys raittiiksi jäävillä nuorilla toisin kuin raittiudesta luopuvilla nuorilla. Perheen uskonnollisuus liittyy selvästi raittiina pysymiseen, sillä enemmistö 18,5-vuotiaana raittiina olevista tuli uskonnollisista perheistä. Molempien vanhempien piti kuitenkin olla uskonnollisia, jotta perheen lapset olisivat selvästi muita nuoria useammin raittiita. Vanhempien uskonnollisuudella ei sen sijaan ollut yhteyttä raittiudesta luopumiseen 16 -18,5-vuoden välillä. Raittiudesta luopujat tunsivat vähemmän vieraantuneisuutta kuin muut nuoret.(Winter 2004, 60.) 3. Nuoret ja alkoholi yhteisenä tutkimuskohteena Cristoffer Tigerstedt toimittama kirja ”Nuoret ja Alkoholi” julkaistiin vuonna 2007. Kirja oli ensimmäinen suomalaisista nuorista ja alkoholi aiheesta kirjoitettu teos, joka nojasi tutkimuksiin nuorten alkoholinkäytöstä. Juuret nuorisotyön tutkimukseen ulottuvat 1950-luvulle, josta lähtien tutkimusta on tehty enemmän tai vähemmän systemaattisesti. Suomalaisten nuorten pääpäihdettä alkoholia puolestaan on tutkittu jo pitkään ja teemana nuoret ja alkoholi ovat esiintyneet alkoholitutkimuksissa jo vuodelta 1960- 1970. Kvantitatiivinen aineisto antaa tilastollista tietoa ja kertoo asenteista sekä trendeistä nuorten juomistapoihin liittyen. ( Tigerstedt 2007, 9-18. ) Nuorisotutkimus on keskittynyt tutkimaan nuoria ja nuoruutta sekä nuorisotyötä että nuorisopolitiikkaa, mutta alkoholin käyttöä osana nuorisokulttuuria on tutkittu vähän. Alkoholitutkimus puolestaan on kautta ajan keskittynyt ensisijaisesti nuorten terveys- ja juomatapoihin. Alkoholitutkimus ja nuorisotutkimus ovat tuottaneet omat tutkimuksensa, joten yhteistä tutkimuspintaa on ollut vähän. Nuoret ja Alkoholi -teos syntyi nuorisotutkimusverkoston sekä Alkoholi- ja huumetutkijain seuran yhteistyönä ajatuksena kaataa tutkimuskuntien raja-aitaa. ( Tigerstedt 2007, 9-18. ) 3.1 Nuorten ja päihteiden kvantitatiivinen tutkimus Nuorten alkoholin käyttöä tutkitaan pääosin kvantitatiivisilla tutkimuksilla ja raportointi nuorten alkoholinkäytöstä pohjautuu tutkittuihin tilastoihin nuorten sukupuolisiin ja ikäluokkien välisiin eroihin. Tilastot antavat pääsoin mekaanisia vastauksia liittyen nuorten alkoholinkäytön tiheyteen, käytettävän päihteen määrään ja humalahakuisuuteen. Kvantitatiivinen alkoholitutkimus on usein toistuvaisluontoista ja jatkaa tutkimusta yleensä edellisen raportin tulosten pohjalta. Tunnetuimpia kvantitatiivisia kyselytutkimuksia on nuorten terveystapatutkimus NTTT, joka käynnistettiin ensimmäisen kerran 1977 ja tutkimuksena se vakiinnutti asemansa jo 1980-luvulla. NTTT tutkimuksena omaa kansanterveysnäkökulmallisen otteen, joka toteutetaan joka toinen vuosi 12-18 -vuotiaille nuorille. NTTT antaa tietoa peilattaessa yleistä tietoa nuorten juomisen trendeistä. NTTT kansainvälinen vastine on WHO:n koululaistutkimus, jossa Suomalaiset nuoret ovat olleet mukana vuodesta 1984. Tutkimuksen otannat tehdään joka 4. vuosi Eurooppalaisille, Kanadalaisille ja Yhdysvaltalaisille 11- 13- ja 15-vuotiaille nuorille. Tutkimuksessa selvitetään koululaisnuorten terveystottumuksia aina tupakoinnista terveyteen ja harrastukseen. Alkoholinkäyttö on ollut tutkimuksessa esillä 1990-luvulta lähtien. ( Tigerstedt 2007, 15-18. ) Kouluterveyskysely toteutetaan joka vuosi 8-9- luokkalaisille, lukion 1-2- luokkalaisille nuorille sekä vuodesta 2008 lähtien ammatilliset oppilaitokset huomioiden 1. ja 2. vuoden opiskelijat. Tutkimuksessa kerätään valtakunnallisesti tietoa yhtenäisellä menetelmällä nuorten elinoloista, kouluoloista, terveydestä, terveystottumuksista, terveysosaamisesta sekä oppilas- ja opiskelijahuollosta. Kouluterveyskysely tehdään samoissa kunnissa joka toinen vuosi siten, että parillisina vuosina kyselyyn osallistuvat Etelä-Suomen, Itä-Suomen ja Lapin läänien kunnat ja parittomina vuosina LänsiSuomen ja Oulun läänien sekä Ahvenanmaan kunnat. Näin ollen kouluterveyskysely antaa alueellista tietoa nuorten terveystottumuksista. Lisäksi tutkimuksessa tuotetaan perustietoa nuorten juomatavoista sekä alkoholijuomien hankinnasta. Tutkimusta on tehty vuodesta 1996 lähtien. (http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/FI/perustiedot/index.htm.) Nuorisobarometri on valtion nuorisoasialain neuvottelukunnan tiedonkeräysväline, joka on toteutettu vuosittain 15-29 -vuotiaille nuorille vuodesta 1994. Tietoa saadaan nuorten asenteista ja odotuksista ja se painottuu joka vuosi tiettyihin teemoihin. Pysyvien perusteemojen, työn ja koulutuksen, lisäksi pitkään seurattuja aiheita ovat olleet yhteiskunnallinen vaikuttaminen, asuminen, tulevaisuus ja sosiaalinen elämä sekä tyytyväisyys elämään ja sen eri osa-alueisiin. Vuoden 2009 barometri painottui taiteeseen ja sai nimekseen taidekohtia. Nuorisobarometrilla on eräänlainen kertakäyttöluonne, jonka pohjalta aineistot soveltuvat tarkempiin juomatapaanalyyseihin. (http://www.nuorisotutkimusseura.fi/sivu.php?artikkeli_id=873 .) Eurooppalainen koululaistutkimus ESPAD on 1995-vuodesta asti toteutettu kyselytutkimus, joka painottuu erityisesti nuorten alkoholin- ja huumeidenkäyttöön. Tutkimusaineisto kerätään neljän vuoden välein 15- 16 -vuotiailta koululaisilta. Tutkimukseen osallistuu 40 maata, ja näin laaja osallistujamäärä antaa mahdollisuuden peilata ja vertailla kansallisen nuorison päihdekulttuurin eroja muiden maiden vastaaviin tapoihin. (Tigerstedt 2007, 15-18.) Terveyden edistämisen keskus ry (Tekry) julkaisee Terveyden edistämisen barometrin ohella alkoholin- ja huumeidenkäyttöä sekä päihdepalveluita käsittelevän Päihdebarometrin joka toinen vuosi. Päihdebarometrissa huomioidaan nuorten päihdetilanne ja päihdepalvelujen saatavuus. Aineisto barometriin kerätään eri järjestöjen ja kuntien työntekijöiltä. Päihdebarometrista saa toimijoiden kannalta näkökulmaa nuorilta saatujen aineistojen tueksi ja näkökulmaksi. Päihdebarometri tuottaa tietoa ajankohtaisesta päihdetilanteesta ja päihdepalvelujen saatavuudesta. Päihdebarometri on toteutettu vuodesta 2001 lähtien. (http://www.health.fi/timage.php?i=100908&f=1&name=Paihdebarometri_2009 . ) Christoffer Tigerstedtin mukaan kouluterveyskysely, nuorten terveystapaustutkimus (NTTT) ja Eurooppalainen koululaiskysely (ESPAD) kartoittavat kyllä nuorten juomatapoja kiitettävän yksityiskohtaisesti, mutteivät kerro paljoa trendien taustalla olevista vaikuttimista. On mentävä tilastojen taakse pohtimaan, mistä mahtaa johtua nuorten hyvin merkittävä raitistuminen viimeisten 10 vuoden aikana? Nuorten raitistumisesta kertoo tutkimustulokset, joiden mukaan raittiita 14-vuotiaita poikia oli 36 prosenttia vuonna 1999, mutta peräti 65 prosenttia vuonna 2007; tyttöjen vastaavat luvut olivat 30 ja 55 prosenttia. (Tigerstedt 2010.) Kaikkien edellä mainittujen tilastojen tutkimustulokset osoittavat, että nuorten raittiiden osuus on lisääntynyt vuoden 2000-luvulta alkaen. Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan nuorten raittiuden kehittyminen on kuitenkin nyt pysähtynyt. Nuorten terveystapatutkimus osoittaa, että jo 2000-luvun alusta jatkunut alkoholia vähintään kerran kuussa juovien osuuden lasku on pysähtynyt, kun taas alkoholia vähintään kerran viikossa käyttävien osuus on nousussa. Tutkimuksen mukaan vastaavasti on lisääntynyt itsensä tosihumalaan vähintään kerran kuussa juovien osuus 16–18-vuotiaista. Viikoittainen humalajuominen on säilynyt kahden viime vuoden aikana samalla tasolla, ja jopa vähentynyt 18-vuotiailla pojilla. 12-vuotiaiden alkoholinkäyttö on säilynyt koko 2000-luvun harvinaisena. (Rainio, S. Pere, L. Lindfors, P. Lavikainen, H. Saarni, L. & Rimpilä, A. 2009, 49.) Vastaavasti taas päihdebarometrissa, joka antaa tietoa nuorten päihdetilanteesta järjestö- ja kuntatyöntekijöiden näkemyksen kertoo, että huoli nuorten juomisessa pohjautuu ongelman polaroitumiseen eli nuoret jotka käyttävät alkoholia käyttävät sitä yhä enemmän, kun taas raittiiden osuus on kasvanut. Riikka Puustniekka ja Jukka Jokela ovat tarkastelleet nuorten päihdekäyttäytymistä artikkelissaan riski päihteidenkäyttöön suurempi ammattiin opiskelevilla kuin lukiolaisilla kouluterveystutkimuksen 2008 aineiston perusteella. Artikkelissa Puustniekka ja Jokela esittävät, että nuoren perherakenne on yhteydessä nuorten tupakointiin, humalajuomiseen sekä raittiuteen. Kuitenkin he toteavat että nuorten päihteidenkäytön taustalla olevat tekijät ovat hyvin moninaisia, ja ne liittyvät vahvasti perhetaustaan sekä koulutusvalintaan. (2009, 174-184.) Tigerstedt, Markkula, Karlsson, Jokela & Pitikäinen ovat analysoineet kouluterveystutkimusten 1999/2000- 2005/2006 tuloksia artikkelissaan Suomen ruotsinkielisten nuorten juomatavat Pohjanmaalla ja pääkaupunkiseudulla – vertailu suomenkielisiin (2008, 33-34.) Analyysissa tekijät haluavat nostaa esiin, että kieleen liittyvällä kulttuurisella kontekstilla on merkitystä juomatapoihin. Tulokset antavat jatkotutkimukseen aihetta tarkastella ruotsinkielisen nuorison kolmen osaväestön erillisiä juomistapoja kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin keinoin. 3.2 Kvalitatiivisen tutkimuksen tuoma tieto nuorten alkoholinkäytöstä Nuorten päihteidenkäyttöä kvalitatiivisella tutkimuksella on tarkasteltu 2000-luvulla jonkin verran. Jaana Jaatinen tuotti STAKESIN raportin ”Viattomuuden tarinoita Nuoret oman päihdekulttuurinsa tuottajina” 2000-luvulla. Jaatisen tutkimus näkyy edelleen useissa nuorten päihdeilmiöihin liittyvissä tarkasteluissa. Simonen Jenni nosti esiin nuorten juomisen eriytymistä sekä juomisen sosiaalisuuden eri lakeja nuorten päihtymystilanteissa. Myöhemmin 2000-luvulla tutkimusta tehneet Maunu ja Törrönen ovat syventäneet nuorten päihdeilmiöön liittyvää tutkimusta. Susanna Leimio-Reijonen ja Jaana Lähteenmaan (2009) kysely tuo tietoisuuteemme tuoreimpia nuorten omia ajatuksia päihteidenkäytöstä. 3.2.1 Viattomuuden tarinoita Jaana Jaatinen tutkimuksessaan Viattomuuden tarinoita (2000) käytti tutkimusmenetelmänä ryhmähaastattelua kohderyhmänä kahden pääkaupunkiseudun yläasteiden 13-16 -vuotiaat nuoret, jossa merkittävänä osana oli nuorten keskinäinen vuorovaikutus. Jaatinen nostaa tutkimuksessaan merkitykselliseksi sen, miten nuoret merkityksellistävät yhdessä asioita. Jaatisen tutkimuksen mukaan päihteidenkäyttöä leimaa viattomuuden retoriikka, jossa nuoret tuottavat tarinoita päihdekokeilustaan vapauttaen itsensä vastuusta. Tutkimuksessa tuli esiin myös niin sanottu avuttomuuden retoriikka, joka kuvastaa sitä että nuoren on ikään kuin mahdotonta kieltäytyä päihteistä. Mielikuvat siitä että omat ikätoverit juovat on vahva. Nuoret näkevät alkoholin keinoksi olla aikuisempi ja kuulua vanhempien nuorten joukkoon. Alkoholi avaa myös portit yhteisöllisyyteen, sosiaalisuuteen sekä vapauteen. Jaatisen tutkimuksen mukaan nuoret sosiaalistuvat suomalaiseen päihdekulttuuriin hyvin varhain ja erillään aikuisista. Jaatinen keräsi aineiston 1998 ja nosti esiin silloisen ehkäisevän päihdetyön vaikuttomuuden. Jaatinen näkee tutkimuksensa perusteella olennaiseksi keskittyä nuorten ryhmien sisäisiin systeemeihin ja lainalaisuuksiin sekä nuorten yhdessä tuottamiin merkityssysteemeihin. (Jaatinen 2000, 3-4, 126-127.) 3.2.2 Juomisen sosiaalisuuden lait Nuoret ja alkoholi teoksessa on tuotu esiin muutamia nuorten alkoholinkäyttöön liittyviä tutkimuksia, joista Jenni Simonen on tehnyt tutkimusta nuorten juomisen sosiaalisuuksien laista. Useissa tutkimuksissa on todennettu että nuorten alkoholinkäyttöön liittyy voimakkaasti sosiaalinen ulottuvuus. Nuorten alkoholin käyttöä tutkinut Simonen lähestyy tutkimuksessaan nuorten alkoholinkäyttöä sosiaalisen ulottuvuuden kautta sekä juomisen eri variaatioiden kautta. Simonen pyrkii selvittämään tutkimuksessa onko nuorten alkoholinkäyttö vain yhdenlaista? Tutkimuksessa Simonen löytää kolmenlaista juomisen sosiaalisuutta, jossa määrittävinä tekijöinä ovat yhdessäolon piirteet ja logiikat. Simonen on tutkinut juomisen sosiaalisuutta ryhmähaastattelulla. Tutkimuksen otosryhmä oli 57 henkilöä, joiden ikäjakauma oli 1823. Kohderyhmästä tyttöjä oli 25 ja poikia 32. (Simonen 2007, 33-57.) Simonen nostaa tutkimuksessaan esiin kolme juomisen sosiaalisuuden lakia; pidäkkeetön -, tahdikas- ja yksilökeskeinen sosiaalisuus. Simosen mukaan pidäkkeettömän sosiaalisuuden kollektiivisuuden huipentuma edellyttää vahvaa kollektiivista sitoutumista, jolloin myös nautitut alkoholimäärät ovat runsaita. Tahdikas sosiaalisuus kannustaa arkielämän sääntöjen ja normien ylläpitämisen kautta itseisarvoiseen yhdessä olemiseen. Yksilökeskeisessä sosiaalisuudessa puolestaan yksilöllisyys korostuu ja etenkin yksilön oma kokemus. Yksilö hakee autenttista nautintoa, kokemusta tässä juomisen sosiaalisuuden lajissa juomisen säätely on keskeisesti sillä, sillä yksilöllisyys korostuu mm. juomismäärissä. (Simonen 2007, 3357.) 3.2.3 Juomisen tyyppitilanteet Julkisessa keskustelussa ja aikaisemmissa tutkimuksissa humala nähdään hallitsemattomana sekä kontrolloimattomana olotilana, jonka seurauksena usein erilaiset tapaturmaiset, väkivaltaiset ja häiriökäyttäytymistilanteet syntyvät. Törrönen ja Maunu lähestyvät artikkelissa ”Miten nuoret aikuiset pohtivat ja säätelevät humalajuomistaan” (2007, 59) että humala on ilmiö, johon vaikuttaa kulttuurilliset, sosiaaliset ja tilannekohtaiset tekijät. Törrönen ja Maunu ovat keränneet 60 päiväkirjaa ajalla 20032004, joista 39 naisten ja 21 miesten kirjoittamia. Kohderyhmän ikäjakauma on välillä 23-35. Päiväkirjakertomukset ovat pääkaupunkiseudun alueelta, ja ne ovat koottu vähintään kaksi kuukautta kestävältä ajanjaksolta. (Tigersteadt (toim.) 2007, 59-63.) Törrönen ja Maunu nostavat esiin viisi erilaista tyyppitilannetta nuorten juomisesta. Istuskelu, ruokajuominen, seurallinen bilettäminen, yksilöllinen juominen, karnevaali ja herooinen juominen. Istuskelu ja ruokajuominen nähdään arkisina ongelmattomina alkoholin nauttimistilanteina. Herooinen juominen, seurallinen bilettäminen ja yksilöllinen juominen ovat puolestaan tyyppitilanteita, joissa yhteistä on jokaiselle tyyppitilanteelle, ovat humalahakuisuus ja arjesta irrottautuminen. Lähestymistapa toteutetaan yksityisen minän ja julkisen minän kautta. Artikkelissa pohditaan mm. miten kohderyhmä reflektoi oman toimintansa motiiveja ja valintoja juomisen eri vaiheissa. Mikä on sisäisten ja mikä taas ulkoisten odotusten ohjaamaa juomistilanteissa. Millä tavalla julkisen ja yksityisen minän suhde juomistilanteissa vaihtelee? (Tigersteadt (toim.) 2007, 65-67.) Herooinen humala on vanhanaikainen kulttuurinen toimintamalli, jota leimaa raskas humaltuminen. Usein herooinen humala nähdään vahvasti miehisissä juomaringeissä. Tyyppitilanteena herooinen juominen raju irtiotto, jossa matkataan kulttuurin tietoisuuden ja kielen tuolle puolen. Tyyppitilanne saattaa saada aikaa karnevaalimaisia piirteitä, jotka rikkovat jokapäiväisiä arkisia rajoja. Seurallinen juhlinta / bilettäminen on juomisen tyyppitilanne, joka painottuu herooisen juomisen mukaan viikonloppuihin, juhlapäiviin tai loma-aikaan. Seurallinen juhliminen jää kuitenkin usein vain yhteen iltaan/yöhön, kun taas herooinen juominen voi rikkoa vuorokausirajoja. Seurallinen juominen on nimensä mukaisesti seurassa olemista, joten tyyppitilaa määrittää sama aaltopituus ryhmän sisällä, joten alkoholilla on selkeästi vähäisempi osa verrattuna herooisen juomiseen. Ruumiin kontrollin menettäminen merkitsee yhdessä juhlimisen lopahtamista. Yksilöllinen juominen on henkilökohtaisten etujen ajamista eli yksilö ei sitoudu tyyppitilanteessa ryhmän tahtoon tai toimintaan. Tyyppitilanteessa korostuu yksityisen minän reflektiivisyys, jota ohjaavat yksilön omat halut ja pyrkimykset. (Tigersteadt (toim.) 2007, 67-82.) 3.2.4 Nuorten motivaatiotekijät ja tapahtumakulut suhteessa alkoholinkäyttöön Törrönen ja Maunu ovat tutkineet alkoholin osuutta nuorten aikuisten ravintolailtaa kuvaavissa kertomuksissa haastattelemalla 23-35-vuotiaita nuoria aikuisia 2003 ja 2004. Kertomusten narratiivisessa analyysissä oli erotettavissa että alkoholi latautuu positiivisesti nuorten aikuisten illan viettoihin, ja alkoholi on harvoin pääobjekti illanvietossa. Kertomuksissa toistuu kohtuujuomisen toive, joka liittyy niin omaan kuin toistenkin juomiseen. Juomisen hillintä tuntuu olevan enemmän yksilön kuin kollektiivisen kontrollin varassa. Nuorten aikuisten juomista säätelevät nimenomaan sosiaalisuuteen liittyvät arvot, eivät niinkään terveydelliset ihanteet. Törrönen ja Maunu näkevät nuorten aikuisten juomisen lähinnä instrumentaalisena. (Törrönen, Maunu 2005, 266-279.) Naisten ja miesten juomistavat ovat lähentyneet toisiaan. Nuorten naisten suhde juomiseen on jännitteistä ja virittää enemmän neuvottelua juomisen moraalisuudesta kuin miesten. Miesten juominen on valmistaa sosiaalisuuteen, kun taas naisten juominen on osa sosiaalisuutta. Törrösen ja Maunun tutkimuksessa pureudutaan juomistilanteisiin, joissa selvitetään millaiset tekijät juomistilanteissa ilmentävät sukupuolieroja tai tekevät juomistilanteista sukupuolittuneita. Millaiset tekijät ja dynamiikat juomistilanteissa rohkaisevat juomista tai ehkäisevät sitä sekä milloin juomista ohjaa itsekontrolli, milloin tilannetekijät/ulkoinen ympäristö. (Törrönen, Maunu 2006, 500-501, 508.) Päiväkirjoista saadut nuorten aikuisten juomismotiivit on artikkelissa ryhmitelty seitsemään kategoriaan; kumppanuusriitteihin, irtiottoihin arjesta, oheistoiminnoilla motivointeihin, siirtymäriitteihin, kalendaaririitteihin, festivaaliriitteihin ja yksilöllisiin motivointeihin. Kumppanuusriiteissä juominen yhdistyy sosiaalisen verkostojen vahvistamiseen, ystävyyssuhteisiin tai henkilökohtaisiin siteisiin. Irtiotto arjesta on kiireettömyyttä ja vastapainoa arjelle. Oheistoiminnalla motivoinnissa on kysymys juomisen liittämisestä esimerkiksi saunailtaan, ruokailuun, tms. Siirtymäriitti on jonkun syntymäpäivän, ylenemisen tms. johdosta tapahtuvaa juhlintaa. Kalendaaririitit ja festivaaliriitit puolestaan ovat pitkäkestoisimpia, karnevalistisia piirteitä saavaa ryyppäämistä/juhlintaa esim. vappu, juhannus, risteilyt tms. Edellä mainitut riitit saattavat toteutua myös yhtä aikaa. Yksilöllisessä motivoitumisessa korostuvat yksilölliset tarkoitukset, kuten seuranhaku tai omien murheiden karkottaminen. (Törrönen & Maunu 2006, 504.) Tapahtumakulut juomistilanteissa jakaantuvat Törrösen ja Maunun (2006, 504) tutkimuksen mukaan viiteen eri tapahtumakulkuun. Pistäytyminen on parilla oluella käymistä. Ruokailu puolestaan antaa mahdollisuuden alkoholin kytkemiseen ruokajuomana. Peruskierroksen kuuluu pohjien ottaminen ja juhliminen. Sosiaalinen kierros sisältää aloittelun, juhlimisen ja paluun/alasajon rytmiikan. Sosiaalinen jatkettu kierros ylittää vuorokauden rajan ja alasajo muuttuu usein ylösajoksi. Yksilöllisesti jatketussa kierroksessa juoja irrottautuu kollektiivisesta toiminnasta ja toimii omien yksilöllisten intressien ohjaamana. Törrösen ja Maunun mukaan on tärkeää tarkastella juomistilanteiden motiiveja, tapahtumakulkuja ja subjektiivisia siteitä yhdessä. Törrönen ja Maunu päätyvät analyysissään siihen tulokseen, että mitä ”märemmästä” juomisesta on kysymys, sitä sukupuolisidonnaisempia jännitteitä ilmenee. (Törrönen & Maunu 2006, 505-512.) Istuskelu ja ruokajuominen ovat tilanteina sellaisia, että ne rohkaisevat käyttämään alkoholia, mutta ei humaltumiseen saakka. Bilettäminen puolesta kutsuu humaltumaan, mutta säädellysti. Karnevaali puolestaan rohkaisee juomaan runsaasti. Se on tilanne, jossa ruumiin kontrollin menettäminen hyväksytään. Analyysin lopputuloksena Törrönen ja Maunu näkevät juomisen olevan vahvasti tilanteisesti säädeltyä kaikissa muissa juomisen lajityypissä paitsi yksilöllisessä kulussa. Juomistilanteiden lajityypit luovat ja asettavat juojille selkeitä odotuksia, rajoituksia juomisen syistä ja seurauksista, kestosta ja tiheydestä, humalan asteesta, krapulan voimakkuudesta, sosiaalisuuden luonteesta ja arkielämän sääntöjen väliaikaisesta löysäämisestä. (Törrönen & Maunu 2006, 499-512.) 3.2.5 Lampaat, elvikset & idiootit Terveys ry:lle tekemässä kyselyssä Susanna Leimio-Reijonen ja Tuula Sundman ovat selvittäneet, mitä nuoret ja nuoret aikuiset ajattelevat nuorten alkoholinkäytöstä. Kysely toteutettiin verkkokyselynä 1860 vastaajalle, jotka olivat iältään 12-20 -vuotiaita lapsia ja nuoria. Vastausten mukaan nuoret jaoteltiin alkoholinkäytön suhteen kolmeen ryhmään eli lampaisiin, elviksiin ja idiootteihin. Lampaat käyttävät vähän alkoholia, ja he näyttävätkin siltä, etteivät ikinä kokeilisi mitään. Elvikset puolestaan ovat kohtuukäyttäjiä, jotka rehvastelevat, ylpeilevät kokemuksillaan ja suurentelevat tarinoitaan. Elvikset juovat pari kertaa kuussa tai juhlapäivinä, ja muistuttavat eniten alkoholinkäytön suhteen Suomalaista traditionaalista juomiskulttuuria. Idiootit ovat vastaajien mielestä isoin ja eniten alkoholia käyttävä käyttäjäryhmä. He juovat holtittomasta ja runsaita määriä, eli alkoholinkäyttö on todella humalahakuista. Idioottien päihteiden käyttöä kuvaa kännäily, yrjöily ja sammuminen. Kyselyn mukaan nuorten vastauksissa tulee tärkeimpinä yhteisöllisinä syinä esiin "laumaeläin"käyttäytyminen eli kaveripiirin vaikutukset ja vanhempien malli. Yksilöllisinä syinä nousevat esiin ja kokeilunhalu, mutta osasyynä nähdään myös kasvatus, näyttämisen halu sekä erilaiset ongelmat. Usea nuori näkee päihteiden käytön normaalina viikonloppuun kuuluvana asiana. Myös suurkuluttajien ja alkoholiriippuvaisten nuorten määrä on kasvanut huolestuttavan paljon. (Eskelinen 2009.) 4. Viimeisimmät opinnäytetyöt ja väitöskirjat tutkimuksen tulevaisuutta luomassa Ammattikorkeakoulujenopinnäytetöissä nuoret ja alkoholi teemaa on tutkittu alaikäisten/kouluikäisten näkökulmasta. ”Ne ei ymmärrä nuoria ” on ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, jonka on tehnyt Päivi Nurmi Laurean Ammattikorkeakoulusta terveyden edistämisen koulutusohjelmasta. Opinnäytetyössä hän on pyrkinyt tuomaan esiin päihdehaittoja suojaavia tekijöitä varhaisnuorten kokemana (2009). Kyseessä on survey-tutkimus, jossa tutkimusaineiston muodostaa internetissä toteutettu strukturoitu hyvinvointikysely. Kyselyn toteutusajankohta oli keväällä 2006. Tutkimusjoukko on Käpylän peruskoulun ja Yhtenäiskoulun kuudesluokkalaiset oppilaat (N=106), joista tyttöjä 62 ja poikia 44. Nurmi nostaa pohdinnassaan esiin, että ehkäisevän päihdetyön kehittämisen kannalta olisikin merkittävää tuottaa tarkempaa tietoa, miten päihdeasenteet yläkouluun siirryttäessä muuttuvat ja lisääntyvät. Suojaavina tekijöinä ajatellaan olevan säännöllinen harrastus, joten esimerkiksi nuoren harrastuksista voisi olla tärkeää saada eriteltyä tietoa. Harrastustoiminta voi olla tietokoneella pelaaminen siinä missä sosiaalisia taitoja kartuttavan joukkuepelaamisen. (Nurmi 2009, 60- 64.) Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoululle opinnäytetyönsä tehnyt Indola Jessica on puolestaan perehtynyt Kokkolalaisten seitsemäsluokkalaisten tyttöjen käsityksiin hyväksyttävästä alkoholinkäytöstä (2009). Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Kokkolalaiset suomenkieliset seitsemäsluokkalaiset tytöt. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeilla. Vastaajia oli yhteensä 71 henkilöä. Tutkimuksen tuloksena oli, että seitsemäsluokkalaisilla tytöillä on yhä negatiivisempia asenteita alkoholia kohtaan, ja nuoret ovat keskenään kehittämässä kulttuuria, jossa juomattomuus on ”in” ja juominen ”out”. Tutkimuksesta kävi ilmi, että nuori saa tukea juomattomuuteensa ystäväpiiriltään, joka tukee nuoren ajattelua. Nuoren on vaikea puuttua toisen nuoren alkoholin käyttöön. Tutkimuksen mukaan terveysriskit, riippuvuusriskit ja krapula olivat selvimpiä haittavaikutuksia tyttöjen mielestä, mutta moni vastaajista oli myös sitä mieltä, että alkoholi pilaa täysin ihmisen elämän, ja jopa alkoholia käyttävien läheistenkin elämän. (Indola 2009, 40-42.) Lahden ammattikorkeakoulusta Lång & Vehviläinen (2009) ovat tarkastelleet nuorten päihdeasenteita opinnäytetyössään ”Kun mä juon musta tulee batman”. Opinnäytetyö on toiminnallinen ehkäisevä päihdekasvatus Mäntyharjussa toukokuussa 2008. Kohderyhmänä oli 9 yläasteikäistä nuorta, 5 poikaa ja 4 tyttöä. Pohdinnassaan tekijät tuovat esiin, että olisi ollut mielenkiintoista syventyä enemmän syihin, miksi nuoret juovat alkoholia. Pohdinnassa tekijät esittävät ajatuksiaan tekijöistä, jotka saattaisivat vaikuttaa nuorten juomiseen. Esille he nostavat mm. vanhempien kiireen, nuorten lisääntyneet, mutta kontrolloimattomat rahavarat, nuorten pako todellisuudesta päihteiden avulla jne. Tekijät pohtivat työssään opinnäytetyölle antamaansa nimeä. Eräs nuori sanoi päihdekasvatustilanteessa ”kun mä juon musta tulee batman.” ( Lång & Vehviläinen 2009, 41, 56.) Mitä merkityksiä nuori liittää lauseeseensa? Tutkimuksessa tämä ei tule ilmi, mutta on yksi juuri niitä kysymyksiä ja nuorten alkoholinkäyttöön vaikuttavia ilmiöitä, joita olisi hyvä tutkia. Miten nuori arvottaa alkoholin käyttöä, mitkä ovat ilmiön taustalla olevat vaikuttimet? 4.1 Nuorten päihteidenkäyttö terveysnäkökulmasta tarkasteltuna Terveysnäkökulmasta tarkasteltuna nuorten päihteidenkäyttöön liittyy useita eri tekijöitä. Esille on nostettu mielenterveysongelmien ja päihteidenkäytön yhteneväinen problematiikka. Elina Sihvola (2010) Helsingin yliopistosta on tutkinut väitöskirjassaan nuorten masennusoireita ja päihteidenkäyttöä. Sihvola nostaa tärkeäksi masennuksen ja muiden varhain alkavien tai kehityksellisien mielenterveyshäiriöiden paremmin tunnistamisen, jotta mahdollinen päihteidenkäyttö voitaisiin estää hoitamalla diagnoosia eikä oiretta. Toiminnallista haittaa aiheuttavat lievemmät masennustilat altistavat mm. päihteidenkäytön merkittävälle lisääntymiselle, ja niillä saattaa korkeamman esiintyvyytensä vuoksi olla huomattava kansanterveydellinen merkitys. Sihvolan tutkimuksen mukaan tyttöjen ja poikien alttiudessa päihteidenkäytön kehittymiselle saattaa olla eroja, joita tulisi päihteidenkäytön ehkäisyä ajatellen tutkia lisää. Sihvola toteaa tutkimuksessa nähtävän etenkin tyttöjen mielenterveysongelmilla ja päihteidenkäytöllä selkeän yhteyden verrattuna poikiin. Psykiatrisen hoidon ja päihdehoidon yhteistyötä ja tutkimusta nuorilla tulee kehittää. (Sihvola 2010, 7-9, 6264.) Lång & Vehviläinen pohtivat opinnäytetyönsä pohdinnassa nuorten alkoholinkäytön vaikutuksia terveyteen. Heidän mielestään nuorten mieliala- ja käytöshäiriöt saattavat johtaa myös päihteidenkäyttöön ja itselääkintäyrityksiin. Mielenterveysnäkökulmasta nuoren masennus voi johtaa päihteiden käyttöön, ja päihteidenkäyttö puolestaan voi lisätä nuoren riskiä sairastua masennukseen. Nuorena aloitettu päihteidenkäyttö saattaa lisätä riskiä tulevaisuudessa sairastua mielialahäiriöihin. Ongelmaksi saattaa muodostua diagnoosin tekeminen, koska ei ole tiedossa kumpaa tulisi ensisijaisesti hoitaa päihdeongelmaa vai mielenterveyttä. (Lång & Vehviläinen 2009, 56.) 5. Tutkimussuunnat nyt ja tulevaisuudessa 5.1 Sokea piste raittius tutkimuksen kohteena Raittiisiin nuoriin ei ole juuri kiinnitetty huomiota Suomalaisessa päihteisiin liittyvässä tutkimuksessa tai julkisessa keskustelussa. Nuorten juomista koskevat kyselytutkimukset ovat osoittaneet etenkin 2000-luvulla tasaisesta raittiuden kasvusta. Viimeisten tutkimustulosten mukaan raittiiden osuuden kasvu on nyt pysähtynyt. Mitä lisääntyvä raittius kertoo nuorisokulttuurimme nykytilasta? Entä mitä on tämän toivotun kehityksen taustalla, ja kuinka juomisesta pidättäytyvät nuoret itse motivoivat ja perustelevat toimintaansa? (Simonen 2010, Winter 2004.) Miten nuoret määrittelevät raittiuden? Jaana Lähteenmaa selvitti Innosta Innostu – hankkeessa olleiden nuorten käsityksiä (syksyllä 2007) päihteettömyydestä ja raittiudesta pienellä kyselyllä. Kyselyn mukaan ”päihteetön” tai ”raitis” tarkoitti valtaosan mielestä sellaista, joka ei polta tupakkaa, käytä huumeita tai juo alkoholia, joko lainkaan tai ainakaan liikaa.”Raittius” on leimautunut edustamaan suomalaisessa ehkäisevän päihdetyön kentässä nimenomaan täysraittiutta. (Lähteenmaa 2009, 4.) Miten nuori määrittää/ymmärtää käsitteen raitis ja miten käsitetään päihteettömyys? Mistä oikeasti on kysymys nuorten raittiuden lisääntymisessä? Mitä asenteita ja mistä lähtökohdista sosiaalisista, terveydellisistä vai nuorisokulttuurin alkoholiasenteista käsin nuoret tarkastelevat raittiutta? Mitkä ovat nuoren raittiuden taustalla olevat arvot ja normit? Miten nuoren käsitys tai asenne raittiudesta/päihteettömyydestä muuttuu nuoren kasvaessa täysi-ikäiseksi? Aikuisellekin voi olla vaikeaa kieltäytyä alkoholista sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkkinä tipaton tammikuu- kampanja antaa hyvän perusteen kieltäytyä alkoholista. Miten raittiina olevat nuoret motivoituvat itse ja toimivat sosiaalisissa tilanteissa liittyen päihteisiin ja päihteistä kieltäytymiseen? Suojaavat tekijät nähdään tärkeänä osana nuorten ehkäisevässä päihdetyössä. Mitkä ovat nuorten omat näkemykset päihdehaitoilta suojaavista tekijöistä? Nuoren säännöllisen harrastustoiminnan katsotaan olevan suojaava tekijä; onko nuorisolla uusia harrastuksia, joihin päihteidenkäyttö ei kuulu? Onko esimerkiksi nuorten harrastustoiminnan sisällöllä vaikutusta ja onko säännöllinen harrastus ylipäätään nuorten mielestä suojaava tekijä? Korvaavatko he alkoholikeskeisiä harrastuksia alkoholia hyljeksivillä harrastuksilla? Mitä nämä harrastukset ja ajanvietteet ovat? Korvaako nuoriso alkoholijuomia muilla juomilla, kuten virvoitusjuomilla, energiajuomilla, kahvisekoituksilla tai vesillä? Liittyykö tähän samalla muutoksia nuorten sosiaalisen yhdessäolon dynamiikassa siinä, että alkoholi on tietyissä porukoissa yksinkertaisesti "out"? (Tigerstedt 2010.) 5.2 Nuoret ja päihteidenkäyttö Kouluterveyskysely 2009 mukaan tosihumalassa kerran kuukaudessa olevien lukiolaisten /1.-2-luokat) sekä peruskoululaisten (8. ja 9.-luokkalaiset) määrät ovat laskeneet vuodesta 2004/2005. Tosi humalassa kerran kuukaudessa 8. ja 9-luokkalaiset 17 % vuodesta 2004 yli 20 %. Vuosien 2005–2007 välinen kuukausittaisen alkoholinkäytön laskusuunta pysähtyi vuoteen 2009 kaikilla ikäryhmillä 12-vuotiaita lukuun ottamatta. Kun vuonna 2007 14–18-vuotiaista pojista 43 % ilmoitti juovansa alkoholia kerran kuukaudessa tai useammin, vuonna 2009 vastaava osuus oli 46 %. Tyttöjen vastaavat osuudet olivat 46 % ja 48 %. (THL Raportti 05.01.2010, NTTT 3742.) Trendinä nuorten humalahakuinen juominen on vähentynyt, taas alkoholia vähintään kerran viikossa käyttävien osuus on tutkimusten mukaan nousussa. Onko kerran viikossa alkoholia käyttävien osuus noussut, koska sitä pidetään hyväksyttävämpänä kuin tosihumalaan juomista? Voisiko tämä kertoa Suomalaisesta perinteisestä juomiskulttuurista? Onko Susanna Leimio-Reijosen tutkimuksen tuloksena tullut jako lampaisiin idiootteihin ja elviksiin näyttäytymässä nuorten maailmassa siltä, että elvikset ovat päihteidenkäyttöryhmänä suosituin? Onko elviksenä oleminen haluttu tai tavoiteltava tila? Miten alaikäisten nuorten alkoholinkäyttö eroaa nuorten aikuisten alkoholinkäytöstä? Päteekö juomisen eriytyminen ja esimerkiksi juomisen sosiaalisuuden lait myös alaikäisten alkoholinkäytössä? Pohdittavaksi nousee, mikä on alaikäisten nuorten käsitys tosi humalasta, ja onko siihen tavoiteltavaa pyrkiä? Vai onko tosihumala tila, johon on vastentahtoisesti ja kokemattomuuden vuoksi ajauduttu? Mitkä alaikäisen humaltumiseen ajautumisen taustalla vaikuttavat sosiaaliset, tilannetekijät vai motivaatiotekijät? Mitä roolia tosihumala näyttelee nuorten aikuisten maailmassa? Terveydellinen näkökulma alkoholinkäyttöön on nuoren alkoholinkäytön polarisoituminen, mistä nuorten päihteidenkäytössä on kyse? Nuoren ongelmalliseksi muodostuneeseen juomiseen liittyy usein monia tekijöitä. Yksi tärkeä tutkimuksellinen lähtökohta on masennuksen ja muiden varhain alkavien tai kehityksellisien mielenterveyden häiriöiden paremmin tunnistaminen, jotta mahdollinen päihteidenkäyttö voitaisiin estää hoitamalla diagnoosia eikä oiretta. 5.3 Eettisyys ja tutkimusmenetelmät Eettisesti tarkasteltuna tutkimuksen tulee kunnioittaa ihmisiä ja heidän persooniaan kaikenpuolisesti. Tutkimuksen eettinen linjaus on, että se tuottaa hyvää/hyötyä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei tutkimuksella vahingoiteta ketään, ja tutkimuksessa maksimoidaan hyödyt ja minimoidaan haitat sekä vahingot. Eettisen toiminnan kannalta tutkimuksesta saadut hyödyt pitää jakaa oikeudenmukaisesti ja vertaisia tulee kohdella tasa-arvoisesti.(Mäkinen 2006, 23.) Keinot eettisyyden turvaamiseksi on ensisijaisesti se, että koehenkilö on suostunut tutkimukseen, hänelle on annettu riittävä tietoa tutkimuksesta, hän on ymmärtänyt tiedon sekä osallistuminen on vapaaehtoista. Tutkimuksen oleellinen tieto on käytävä huolellisesti läpi ja arvioida tutkimukseen liittyvät todennäköiset ja vakavat riskit. Koehenkilöiden valinnassa tulee huomioida, että jos tutkimuksen koehenkilöt edustavat niin sanottua suojattomia ja heikompia sosiaalisia ryhmiä, tulee tutkimuksen kartoittaa heidän elinolojaan. Koehenkilöt tulee olla ensisijaisesti aikuisia lasten sijaan. Tutkija ei saa henkilökohtaisella tasolla tarjota hoitoon liittyvää tutkimusta vain kohdetyhmälle, joka tutkija/tutkimusryhmä suhtautuu suopeasti. (Mäkinen 2006, 23-24.) Nuoret ja lapset etenkin alle 18-vuotiaat kuuluvat kiistanalaiseen alueeseen / erityisryhmään tutkimuseettisesti tarkasteltuna. Ryhmänä he asettavat tutkimukselle suuria haasteita, mutta toisaalta heitä ei saa sulkea tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ongelmakohtia ja saada aikaan korjauksia. Eettisesti tarkasteltu nuorten ja lasten ryhmä, joka ei välttämättä osaa huolehtia oikeuksistaan, joten se vastuu ja tehtävä jäävät jonkun muun tehtäväksi. Vastuu tutkimuksesta on tutkijalla, ja lasten ollessa kohderyhmänä on huoltajan suostumus tutkimukseen hankittava. Luvan hankinnan perusta löytyy Kuulan (2006, 174) oletuksesta, jonka mukaan lapsella tai vajaakykyisellä ei ole täyttä kompetenssia tehdä informoitua suostumusta. Lapsella ei myöskään ole itsemääräämisoikeutta. (Mäkinen 2006, 49, 64.) Luvan saaminen huoltajalta tai vastaavalta ei kuitenkaan riitä, vaan lapsen/nuoren on myös itse suostuttava tutkimukseen. Suomessa 15-vuotiaalla on oikeus tehdä oma päätös osallistumisesta terveydellistä hyötyä tuottavaan lääketieteelliseen tutkimukseen. 12-vuotiaan lapsen mielipidettä on lastensuojelulain mukaan kuultava. Ikärajat ovat kuitenkin viitteellisiä johtuen lasten yksilöllisestä kehitys ja kypsyystasosta. Lapsia ja alaikäisiä koskeva tutkimus on kuitenkin tärkeää, jotta saadaan tarpeeksi tietoa heidän elinoloistaan. Koululaiset ja lapset nähdään erityisen suojattomina, koska heidän on vaikea ilmaista omaa tahtoaan. Alaikäisten kohdalla on oltava erityisen tarkka siitä, että heille välittyy myös tieto osallistuminen vapaaehtoisuudesta(Mäkinen 2006, 64-66, 88.) Lähteenmaa nostaa esiin raportissaan ”Innosta Innostu, että alkoholista keskusteleminen on vaikeaa, etenkin alle 18-vuotiaiden nuorten kanssa ehkäisevän päihdetyön hankkeessa, kun kukaan ei oikein tiedä oikeata ”koodia” siitä puhumiseen. Lähteenmaa kysyy pitäisikö alkoholi tuomita, myös aikuisten käyttämänä? Vai pitäisikö puhua kohtuukäytön puolesta – mutta rajaten kohtuusiemailu kuitenkin vain yli 18-vuotiaille, ainakin mielipiteissään? Kun tehdään ehkäisevää päihdetyötä yleisesti, alle 18vuotiaiden voi olla vaikeata hahmottaa, mitä mieltä ylipäätään saa” sen ikäisenä olla, varsinkin alkoholista. (Lähteenmaa 2009, 12.) Tällaisten ristiriitojen ehkäisemisessä tieto nuorten omasta juomiseensa liittämästä kokemis- ja merkitysmaailmasta on avainasemassa. Laadulliset tutkimukset ovat oiva keino lisätä ymmärrystä nuorten alkoholikulttuurista, tuoda nuoren ääni kuuluviin ja lisätä tietoa niistä tekijöistä, joita nuorten juomisen alenevien tai kasvien käyrien taustalla kulloinkin on. (Simonen 2010.) Kvantitatiivinen tutkimus tuo tietoa juomisen tyypillisten tilanteiden yleisyydestä eri ikäluokkien, ammattiryhmien ja sukupuolten juomiskerroissa. Tutkimuksessa ei kuitenkaan päästä pintaa syvemmälle eli pureutumaan juomistilanteiden sisäiseen dynamiikkaan, kuten miten juomistilanteet muotoutuvat sekä millaisia ehtoja tilanteiden oma logiikka luo. Tilanteet tyypitellään ja tunnistetaan juomisen ehdoilla, eikä juomistilanteiden edeltävät tai seuraavat tapahtumaprosessit tule näkyviksi. Yksilöitä tarkastellaan usein atomistisesti sosiaalisesta ja materiaalisesta ympäristöstä irrallaan. (Törrönen & Maunu 2006, 501.) Kiistatta kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tutkimus ovat molemmat tarpeen päihdetyön ja asenteiden tutkimuksen kentässä. Mahdollisuuksia olisi vielä enemmän käyttää kvantitatiivisen tutkimuksen tuomaa ajanmukaista, yksityiskohtaista ja alueellista tietoa, ja jalostaa tiedoista kohdennettua kvalitatiivista tutkimusta. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa etnografinen tutkimusmenetelmä mahdollistaisi tutkimuksen nuorten omassa aidossa ympäristössä, jossa kuvattaisiin heidän sosiaalista tilannetta. Etnografisessa tutkimuksessa käytetään osallistuvaa havainnointia, haastatteluja ja muita tiedonkeruutapoja. Etnografinen tutkimus kuvaisi ryhmän toimintaa ja tilannetta; ryhmän tarpeita, käytäntöjä ja sosiaalisia prosesseja. Etnografinen tutkimusmenetelmä voisi tuoda tutkimuksen luonteeseen objektiivisuutta ja näköalaa ryhmän sosiaalisen rakenteen tutkimukseen, jota ei taas yksilön omakohtaisesta kokemuksesta ole saatavissa. Viitanen Reijo toteaa artikkelissaan ”Pedagogiikka- Nuorten päihdevalistuksen sokeat pisteet ja päihdekasvatuksen mahdollisuudet. ”, että erilaisten päihteidenkäyttöön ja päihdekäyttäytymiseen liittyvien sosiaalisten rakenteiden tarkasteleminen voisi avata ammatillisia portteja nuorten lähestymiseen sekä nuorten päihdeasenteiden avaamiseen. Viitanen näkee, että nuorten lähestyminen päihteidenkäyttötilanteissa ei ole välttämättä etenkään alaikäisten kohdalla tarkoituksenmukaista, mutta tilanteissa tapahtuvia kokemuksia voitaisiin käsitellä muussa yhteydessä. Törrönen ja Maunu totesivat omassa tutkimuksessaan, että nuorten aikuisten juomista säätelevät nimenomaan sosiaalisuuteen liittyvät arvot, eivät niinkään terveydelliset ihanteet. Törrönen ja Maunu näkevät nuorten aikuisten juomisen lähinnä instrumentaalisena. (Kylmäkoski, Pylkkänen, Viitanen 2010, 56-59, Törrönen & Maunu 2005, 266-279.) Viitasen mukaan sosiaalisiin tilanteisiin liittyy voimakkaasti myös ryhmien sosiaaliset rakenteet. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tullut ilmi, että nuoret hakevat tukea ystäväpiiristään. Ryhmässä on yleensä aina jokin rakenne tai hierarkia, jossa joku ryhmän yksilöistä ohjaa/ vaikuttaa ryhmän muihin jäseniin. Jos ehkäisevä päihdetyö pystyttäisiin kohdentamaan näihin yksilöihin, se voisi olla erittäin palkitsevaa sekä nuorten ryhmän sisäisestä dynamiikasta saataisiin lisää tietoa. ( Kylmäkoski, Pylkkänen, Reijonen 2010, 57-59.) Törrönen on käyttänyt artikkelissaan ”Nuorten aikuisten humalakokemukset” aineistona 60 nuorten aikuisten tuottamaa ravintolapäiväkirjaa. Päiväkirjojen käyttäminen aineistona tarjoaa hyvin rikkaan kuvan eri juomistavoista. Kirjoittajalle päiväkirjan kirjoittaminen voi olla turvallinen tapa/tila käsitellä omaa käyttäytymistä reflektiivisesti suhteessa toisiin. Päiväkirjat luovat aineistona kokonaiskuvaa erilaisten juomistilanteiden keskinäisistä suhteista, yhteyksistä ja merkityksistä. (Törrönen 2005, 489-493.) Ryhmähaastattelut voisivat myös palvella ajatusta nuorten sosiaalisten rakenteiden tarkastelun kautta. Ryhmähaastattelussa saataisiin tietoa ryhmää liittyvien rakenteiden merkityksistä sekä ryhmän kanssa voisi olla mahdollisuutta elää juomistilanteeseen vaikuttavien asioiden läpikäymistä. Lampaat, elvikset ja idiootit kyselyssä aineisto kerättiin 12- 20 -vuotiailta nuorilta verkkokyselynä, jolloin saatiin koottua värikästä tietoa nuorten päihdeasenteista sekä vastaajat jakoivat nuorten päihteidenkäyttäjät kolmeen alkoholinkäyttäjätyyppiin. Nuorten voi olla helpompi tarkastella päihteidenkäyttöä objektiivisesti kohdistamalla tutkimuksen nuorten ryhmään tai toisiin nuoriin yleensä. Aikuisen voi olla vaikea puhua alkoholinkäytöstä alaikäiselle, mutta tilanne on varmasti nuoren kannalta yhtä kiusallinen - kuinka keskustella asiasta, joka on lailla kielletty. Kyselyssä nostettiin esiin päihteidenkäyttöryhmiä, mutta raittiita henkilöitä artikkelissa ei ollut nähtävissä, vaikka haastateltavien joukossa, johtuen vastaajien iästä sekä tutkimustulosten valossa tarkasteltuna, raittiita nuoria kyselyyn osallistuneiden joukossa oli. Raittiit saattoivat kuulua myös ryhmään lampaat, jotka eivät välttämättä kokeile lainkaan tai kokeilu jää kertaluontoiseksi maistamiseksi. Nuorisokulttuurin näkemys raittiista nuoresta tai nuorisoryhmästä, joka poikkeaa valtaväestön käyttäytymisestä ja asenteista eli pysyy raittiina kuuluisi tyyppiryhmään lammas. Onko kyseessä vääristymä vain mielletäänkö nuorten kulttuurissa raitis todella ”lammasmaiseksi” tyypiksi? Vai onko raitis sanalla huono imago? Sosiaalisten rakenteiden kannalta voisi olla herkullista tarkastella nuorten ryhmien koostumusta eli mistä ryhmät koostuvat? Pari lammasta, useampi idiootti ja muutama elvis vai rakentuvatko ryhmät omiksi kuppikunnikseen? Kuinka monta idioottia mahtuu ryhmään hajottamatta sen rakennetta? 6. Lopuksi Näkökulmaa sosiaalisten ja ryhmän sisäisen rakenteen huomion suuntaaminen on varmasti vaikuttavaa, koska usein nuorena samaistutaan ryhmään, johon tunnetaan kuuluvan. Julkaisussa ”Yhteisöllisiä näkökulmia nuorten ehkäisevään päihdetyöhön” pohditaan yhteisöllisyyden nykytilaa. Jokainen meistä kuuluu johonkin yhteisöön, laumaan ja nuorelle usein tärkeä lauma on kaveripiiri. Laumassa on jäsenellä oma roolinsa, ja usein laumaa ohjaa joku ryhmän voimakkaimmista jäsenistä. Nuoren ollessa osa tätä ryhmään, hän saattaa valita käyttäytymismallikseen lauman valitseman suunnan esimerkiksi päihdekäyttäytymisessä. Laumassa olevat sosiaaliset rakenteet saattavat mahdollistaa päihdekokeilun ja/tai lauman kohtaamat sosiaaliset tilanteet voivat tehdä päihteidenkäytön korostuneemmaksi kuin se on. Tutkimuksissa on tullut esiin, että nuorten on vaikea puuttua toistensa päihteidenkäyttöön. Tästä syystä tutkimuksen tulisi kohdistua yhä enemmän ryhmän sosiaaliseen rakenteeseen. Nuorten päihteidenkäyttöön liittyvien asenteiden ja trendien tiedostamiseksi on mentävä numerotiedon yli ja lähestyttävä nuoria itseään. On otettava nuori osalliseksi päihdekasvatusta, jossa nuori on ennen kaikkea tiedon tuottaja. Tiedon tuottajan roolista käsin voidaan myös ottaa huomioon nuorten ikätason mukainen kehitystaso, joka muutoin yleisesti kohdistetussa päihdevalistuksessa on vaikeaa. Tutkimustietoa tarvitaan siitä, mitkä ovat nuorten vaikuttimet päihteiden käyttöön. Kysyttäessä asiaa nuorilta itseltään ottaen heidät huomioon tiedon tuottajina, voitaisiin mahdollisesti päästä pohtimaan Christoffer Tigerstedtin blogi- otsikkoa mukaillen ”Nuo nuoret, oman tulevaisuutensa ennustajat. ” LÄHTEET Eskelinen, T. Lampaat, elvikset ja idiootit. Kouvolan sanomat 27.3.2009. Holmila, M.Bardy, M. & Kouvonen, P. 2008. Lapsuus päihdeperheessä ja kielteisen sosiaalisen perimän voittaminen. Yhteiskuntapolitiikka 73 (2008):4.s. 421-423. Indola, J. 2009. Kokkolalaisten seitsemäsluokkalaisten tyttöjen käsityksiä hyväksyttävästä alkoholinkäytöstä. Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulu. Jaatinen, J. 2000. Viattomuuden tarinoita. Nuoret oman päihdekulttuurinsa kuvaajina. Saarijärvi: Gummerus kirjapaino oy. Järvinen, A. Jokinen, N. Ketonen, T. Laari, L. Opari, P. & Varamäki, R. 2009. Päihdebarometi 2009. Kuntien ja järjestöjen näkemyksiä päihdetilanteesta. http://www.sosa.fi/upload/p%C3%A4ihdebarometri09.pdf Kouluterveyskysely 2009. Viitattu 15.01.10. http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/FI/perustiedot/index.htm. Kylmäkoski, M .Pylkkänen, S. & Viitanen, R.(toim.) 2010. Yhteisöllisiä näkökulmia nuorten ehkäisevään päihdetyöhön. Vaajakoski: Gummerus kirjapaino oy. Lähteenmaa, J. 2009. Ulkoinen arviointi ”INNOSTU! INNOSTA!” –hankkeesta vuosilta 2007 ja 2008, Nuorisotutkimusverkosto ja Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkimuksen laitos Lång, M. & Vehviläinen,N. 2009. Kun mä juon musta tulee batman. Lahden ammattikorkeakoulu https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/2493/Lang_Miia.pdf?sequence=1 Mäkinen, O. 2006. Tutkimusetiikan ABC. Vaajakoski: Gummerus kirjapaino oy. Nuorisotutkimusseura. Vuosittain julkaistava Nuorisobarometri mittaa suomalaisten nuorten arvoja ja asenteita. Viitattu 29.01.2010. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/sivu.php?artikkeli_id=873 Nurmi, P. 2009 ” Ne ei ymmärrä nuoria” Päihdehaitoilta suojaavat tekijät varhaisnuorten kokemana. Laurea Ammattikorkeakoulu. Puustniekka, R. & Jokela, J. 2009. Riskipäihteidenkäyttöön suurempi ammattiin opiskelevilla kuin lukiolaisilla. Yhteiskuntapolitiikka. 74 (2009):2, 174-184. Pylkkänen, S. Viitanen, R. & Vuohelainen, E. 2009. Mitä on nuorisoalan ehkäisevä päihdetyö? Laadukkaan päihdekasvatuksen tukimateriaali. Humanistinen ammattikorkeakoulu sarja C. Oppimateriaaleja Rainio, S. Pere, L. Lindfors, P. Lavikainen, H. Saarni, L. & Rimpilä, A. 2009. Nuorten terveystapatutkimus 2009, Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteidenkäyttö 1977- 2009. Sosiaali- ja terveysminiteriön selvityksiä 2009:47. Sihvola, E. 2009. Early-Onset Depressive Disorders, Related Mental Health Disorders and Substance Use-A Prospective, Longitudinal, Study of Finnish Twins Born 1983–1987. Helsinki: Departments of Public Health and Psychiatry, University of Helsinki and National Institute for Health and Welfare Simonen, J. 2009. Pysyvä huoli, laskeva trendi – kaksi eri todellisuutta nuorten juomisessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Poreilua –blogi. http://community.stakes.fi/blogs/neuvoa-antavat/archive/2009/12/02/JenniSimonen_3A00_-Pysyv_E400_-huoli_2C00_-laskeva-trendi-_1320_-kaksi-eritodellisuutta-nuorten-juomisessa.aspx. Luettu 20.12.2009 Tigerstedt, C.(toim.) 2007. Nuoret ja alkoholi. Helsinki Tigerstedt, C. 2010. Nuo ennustamattomat nuoret, Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. Poreilua -blogi, http://community.stakes.fi/blogs/neuvoaantavat/archive/2010/01/20/Christoffer-Tigerstedt_3A00_-Nuo-ennustamattomatnuoret.aspx .Luettu 20.01.2010 Tigerstedt, C. Markkula, J. Karlsson, T. Jokela, J. & Pietikäinen, M. 2008. Suomen ruotsinkielisten nuorten juomatavat Pohjanmaalla ja pääkaupunkiseudulla – vertailu suomenkielisiin. Yhteiskuntapolitiikka 73 (2008. 9 .1. s. 32-34.) Tietoa päihteistä nuorten parissa tehtävään ehkäisevään päihdetyöhön. Preventiimi verkkojulkaisu. http://www.preventiimi.fi/sites/preventiimi.juhaniemidesign.com/files/resurssipankki/Pä ihdepaketti_päivitetty_versio_lopullinen.pdf. Luettu 12.01.2010. Törrönen, J. & Maunu, A. 2006. Pihvin pariin punaviini, raju ryyppäys risteilyllä. Juomistilanteiden lajityypit ja sukupuolisidonnainen säätely päiväkirjoissa. Yhteiskuntapolitiikka 71 (2006):5. Törrönen, J. & Maunu, A. 2005. Kevyet irtiotot ja raskas sosiaalisuus. Alkoholi nuorten aikuisten ravintola iltaa kuvaavissa kertomuksissa. Yhteiskuntapolitiikka 70 (2005):3. 266-282. Törrönen, J. 2005. Nuorten aikuisten humalakokemukset. Analyysi juomatapojen dynamiikasta ravintola- ja juomispäiväkirjoissa. Yhteiskuntapolitiikka 70 (2005):5. Winter, T. 2004. Nuorten raittius ja siihen vaikuttavat tekijät. Kansaterveyslaitoksen julkaisuja M 182:2004.