POSION KUNTA YLI-KITKAN KIVELÄN RANTA-ASEMAKAAVAN MUUTOS KIMMOKAAVA EKOTONI KY 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS JA LINNUSTO 3.4 MAISEMA 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSOKOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat ©Jari Hietaranta Kansikuva: näkymä Kuusamo –Posio maantien itäpuoliselta alueelta 3 1. TAUSTA Suunnittelualue sijaitsee Posion kunnassa Yli-Kitkan rannalla. Ranta-asemakaavan muutosalue koostuu kahdesta erillisestä alueesta. Luontoselvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristöä tulevan maankäytön suunnittelua varten. Kaavan muutosalueella on olemassa olevaa rakennuskantaa. Kuusamo-Posio maantie halkaisee toista aluetta ja liikenteen ääni kuuluu laajalle tien molemmille puolille. Olemassa olevaa asutusta on erityisesti mainitun maantien lähiympäristössä. Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta kesäkuun 25. päivänä 2012. Alueen kasvillisuuden ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa 6 h. Maastoinventoinnissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen, ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on annettu suosituksia tulevan uudisrakentamisen rakentamisen sijoitteluun ja arvioitu hankkeen ympäristövaikutuksia 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että ensin inventoitiin Posio-Kuusamo maantien länsipuolinen, pääosin jo rakennettu alue ja sen jälkeen maantien itäpuolinen alue ja lopuksi erillinen Häränniemen - Kannusniemen osa-alue. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria ja karttoja mm ilmakuvaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Kuviorajoja tarkennettiin maastotöiden yhteydessä ilmakuvilta. Inventoinnin perusteella on esitetty alueluokitus ja arvio vaikutuksista ja mahdollisia suosituksia rakentamiseen soveltuvista ja soveltumattomista alueista. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10–50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50–75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni – tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. 3. LUONTOINVENTOINTI 3.1 Topografia ja geomorfologia Suunnittelualueen topografia on kauttaaltaan melko tasaista. Relatiiviset korkeuserot jäävät yleensä alle 10 m. Suurimmillaan relatiiviset korkeuserot ovat Posio – Kuusamo maantien itäpuolella sekä Laiskanniemen itäpuolella. Tasaisimmat alueet sijaitsevat itäisellä osa-alueella Kannusniemen ja Häränniemen alueilla. Relatiivisilta korkeuseroiltaan aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi. 4 Maaperä on joko glasifluviaalista hiekkaa ja soraa tai ainakin lievästi lajittunutta moreenia. Kannusniemen-Häränniemen alueella on maaperässä nähtävissä selvää itä-länsi suuntaista drumlinisoitumista. Fluviaalitoiminta on paikoin lajitellut moreenia niin, että pieniin lahdelmiin ja paikoin laajemminkin rantaan on syntynyt hiekkarantaa ja pieniä hiekka-sora taskuja. Erikoisin hiekkaranta-alue on syntynyt Kannuslahden rantaan, joka on suurimmalta osaltaan kaava-alueen ulkopuolella. Se lienee synnyltään osin glasifluviaalinen ja osin fluviaalinen. Eräät hiekkarantaalueet ovat myös keinotekoisia. Kuva 1. Kuumalahden aluetta suunnittelualueen länsiosasta. Länsiosan kasvillisuus on pääosin puhdasta tuoretta mäntyvaltaista kangasta. Kuva 2. Kannuslahden komeaa hiekkarantaa (kynnästä.) Rannan taakse on syntynyt kostea suojuotti (kuvassa edessä) Myös läntisellä osa-alueella on pienimuotoisia hiekkataskuja; mainittakoon tässä yhteydessä esimerkiksi Kuumalahdella sekä Laiskanniemen tyvellä ja aivan osa-alueen itäosissa. Kuumalahden hiekkaranta lienee osin ihmistoimin synnytetty (ks. kuva 1). Muilta osin rannat ovat soraisia. Muita 5 varsinaisia geomorfologisia muodostumia ei ole pois lukien mainitut hiekkataskut ja itäosan kynnäs sekä drumliinit molemmilla osa-alueilla. Eloperäisen aineksen kerrostumat ovat vähäisiä; lähinnä pienialaisia painanteita mm Laiskanniemen itäpuolella ja Häränlahdella. 3.2 Vesistöt Yli-Kitkaa lukuun ottamatta alueella ei ole pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostamia vesialueita tai järviä tahi lähteitä. Kitkajärvi (Kitka) on Suomen 20:nneksi suurin järvi. Järveen kuuluu kaksi osaa Yli-Kitka ja Ala-Kitka, joita yhdistää Kilikilösalmi Kuusamossa. Kitka on kokonaisuutena Suomen ainoa säännöstelemätön suurjärvi. Kitkan pinta-ala on noin 237 km2, keskimääräinen pinnankorkeus 240,4 m. Suurin syvyys on 41,2 m ja keskisyvyys on 6,59 m. Kitka on merkittävä virkistyskalastuskohde ja järvellä on myös jonkin verran ammattikalastusta. Merkittäviä saaliskaloja ovat siika, harjus ja taimen, mutta erityisesti Kitkajärvi on tunnettu muikustaan. Kitka on usein kutsuttu Euroopan suurimmaksi lähteeksi. Kitkan vedenvärissä ilmenee lievä humusleima. Väriluku: on 39 (2-200 mg Pt/l) Rehevyystasoltaan Kitka on karu...lievästi rehevä. Kokonaisfosfori on 8 ug/l ja kalkkipitoinen –pH on 7,6 Kitkan vesistön vedenpintaa laskettiin 1800-luvulla kahdessa vaiheessa yhteensä n 2,1 metriä, jotta rannoille saatiin lisää karjan rehua kasvavia luonnonniittyjä. Nykyinen korkeustaso on 240 mpy (metriä merenpinnan yläpuolella). Järvellä on runsaasti hiekka- ja pienikivisiä rantoja, matalikoita ja karikoita, sekä syvänteitä aina 40 metriin asti. Myös matalikoilla ajoittain paljastuvat kiviröykkiöt ja hiekkasärkät ovat tyypillisiä. Suuren massan takia Yli-Kitkan vesi jäätyy ja jäät sulavat myöhemmin kuin pienemmissä järvissä. Kitkaan kohdistuvaa tutkimusta on ollut runsaasti erityisesti 1980 –luvulla. (mm Helle, P. 1981. Kankaala, P. & Hellsten, S. & Alasaarela, E (1984). Ilmavirta, V. & Alasaarela, E. & Eskonen, K. & Hellsten, S. & Kontiokari, R. & Muotka, T. & Sarkkinen, S. & Tertsunen, A. & Kankaala, P. (1983) ja Eskonen, Kristiina (1985), Mäkirinta, U. (1984), Nykänen M. (1985). Kankaala, P., Vasama, A., Eskonen, K. & Hyytinen, L. (1990): Hyytinen, L. (1983). Rahkonen, R. (1983), Saarelainen, J. (1980). Kuva 3. Rantanäkymä kohti Kuusamo – Posio maantietä. Rantakasvillisuus on verraten nuorta, tasaikäistä mäntyvaltaista kangasta. 6 3.3. Kasvillisuus Inventointi aloitettiin Kuusamon maantien länsipuolelta, alueen eteläosasta. Metsäkasvillisuus on pääosin mustikkatyypin tuoretta tai paikoin hieman kuivahkoa kangasta, jossa kuusi tai kuusi-mänty muodostavat valtapuuston. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny vaan puusto on verraten tasaikäistä ja – kokoista. Yleisilme on nuorehko kasvatusmetsä (ks esim. kuva 3). Jonkin verran alueen eteläosassa esiintyy pihlajaa ja hieman yllättäen myös katajaa. Loma-asutuksen myötä on etenkin tonttiteiden ja pihapiirien reunamille muodostunut heinälajistoa ja mm vadelmaa. Kun siirrytään länsirantaa kohti pohjoista, on etenkin rantaviivan takana metsäpuusto lähes puhdasta nuorehkoa männikköä. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny lainkaan. Kenttäkerroksen muodostavat variksenmarja, puolukka ja mustikka ja muuta lajistoa ei ole juuri lainkaan. Pohjoisosassa on myös selvästi nähtävissä kenttäkerroksen kulumista ihmistoiminnan vaikutuksesta. Kuva 4. Kivelän alueen tyypillistä kangasta. Kun siirrytään Posio – Kuusamo tien itäpuolelle, kulkee vanha tieura pitkin rantaa. Puusto on tasaikäistä noin 30-40 – vuotiasta männikköä. Kenttäkerros on lähes yksinomaan puolukkaa, paikoin myös hieman variksenmarjaa. Lähellä maantietä on olemassa olevaa mökkiasutusta. Puusto säilyy tasaikäisenä aina Laiskanniemeen asti. Mänty muodostaa lähes yksinomaan puukerroksen (ks kuva 5). Lehtipuuston osuus on hyvin vähäinen. Laiskanniemen kasvillisuus on edellä kuvatun kaltainen. Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1-2 Deschampsia flexuosa , metsälauha 3 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Ledum palustre, suopursu 1-2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Trientalis europpaea, metsätähti 1 7 Laiskanniemen itäpuolella on pieni lahdelma (ks. kuva 6), jonka välitön lähiympäristö on muuta ympäröivää kuivahkoa glasifluviaalimateriaalista muodostunutta kannasta kosteampaa. Lahdelman rannoilla on runsaammin lehtipuuta, erityisesti pajukkoa ja jokunen raitakin. Lahdelman itäpuolella on kasvillisuus samantyyppinen; kenttäkerrokseen ilmaantuu etenkin rannan läheisyydessä suopursua ja aivan rannassa on paikka paikoin myös ruohokanukkaa. Etäämpänä rannasta on kasvillisuus kuivahkoa mäntykangasta. Edelleen itään päin siirryttäessä on myös pienialainen kostea painanne, mutta muuten metsäkasvillisuus säilyy tasaikäisenä mäntykankaana aina suunnittelualueen tämän osa-alueen itärajalle asti. Hieman runsaammin sekapuuna esiintyy tosin kuusta ja koivua ja mustikka runsastuu puolukan kustannuksella osa-alueen itäosassa. Kuva 5. Kuusamo – Posio maantien itäpuolista mäntykangasta. Alueella on havaittavissa ympäristön kulumista. Kuva 6. Laiskanniemen itäpuolinen rantavyöhyke on muuta metsäkasvillisuutta rehevämpää. Kuvassa vasemmalla Laiskanniemi. Linnea borealis, vanamo 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 8 Calluna vulgaris, kanerva, 1-2 Ledum palustre, suopursu 1 Empetrum nigrum, variksenmarja 4 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Poa pratensis, niittynurmikka 1-2 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Itäisellä osa-alueella inventointi aloitettiin itärajalta, jossa on erittäin hieno hiekkaranta (ks kuva 7). (Kannuslahti). Hiekkarannan takana on vetinen juotti, jossa on saraikkoa ja pajukkoa. Reunoilla on myös puhdasta kuusikkoa. Kun siirrytään Kannusniemen pohjoisrannalle, on puusto mänty-kuusi sekapuustoa ja melko runsaasti on myös lehtipuustoa. Puusto on eri-ikäistä, mutta maapuita tai pystypökkelöitä ei kuitenkaan esiinny. Kun on kuljettu noin 80 m Kannusniemeä länteen, säilyy kasvillisuus samanlaisena. Kenttäkerros on puhdasta mustikkaa. Puusto säilyy samanlaisena aina Häränlahden alueelle asti. Jonkin verran on myös pystypökkelöitä Häränlahden itäpuolella. Mustikan ohella etenkin rannassa tuntumassa esiintyy variksenmarjaa ja suopursua. Olemassa olevan loma-asunnon eteläpuolella on pienimuotoinen suopainanne. Sen länsipuolella on uudelleen sekapuustoa. Lehtipuuston, lähinnä koivun, osuus on noin viidennes. Puusto on edelleen verraten eri-ikäistä. Kuva 7. Kannuslahden komeaa hiekkarantaa. Etualla kostea suojuotti (ks. myös kuva alla). 9 Kuva 8. Suojuottia hiekkarannan takana. Hiekkaranta kuvasta vasemmalle. Kannusniemen lajistoa Vaccinum myrtillus mustikka 4 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 1-2 Rubus chanaemorus, lakka 1(rannan tuntumassa) Linnaea borealis vanamo 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 1-2 (juotilla) Ledum palustre, suopursu 2 (3), juotin reunoilla Vaccinium uliginosum, juolukka 1 (rannassa, juotin reunoilla) Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Trientalis europaea metsätähti 1 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Kun saavutaan Häränlahden pohjukkaan, on rantaviivan tuntumassa soistuvaa maapohjaa, etäämpänä tavanomaista mäntyvaltaista kangasta. Pohjukka on luhtakorpea, jossa maapuita tai pökkelöitä on verraten runsaasti (ks. kuva 10). Kun siirrytään kohti Häränniemeä, maapohja kuivahtaa ja kuusikorpi muuntuu nopeasti ensin kuusivaltaiseksi sekapuustoksi ja sen jälkeen niemen keski- ja kärkiosassa mänty-kuusi sekapuustoksi (ks. kuva 11). Lehtipuuston määrä on vähäisempi kuin lahden itäpuolella. Myös puusto eri-ikäisyys ei ole niin huomattavaa kuin itäisissä osissa. Pystykeloja esiintyy niemenkin alueella mutta niukemmin kuin idempänä osa-aluetta. Häränniemen länsiranta ja kapea niemi ovat eri-ikäistä puustoa. Hakkuista on selvästi jo kulunut aikaa. Länsirannalla on paikoin kookasta kuusikkoa ja kenttäkerroksessa tavataan mm oravanmarja, metsätähti, käenkaali, korpi-imarre, isotalvikki jne. Häränniemen kapea läntinen haara on melko kookasta sekapuustoa ja sen tyvellä on harmaaleppäkorpea kasvava huomionarvoinen alue (ks kuva 12). Niemen etelä- ja lounaispuolella on metsäkasvillisuus tavanomaista sekakangasta. 10 Kuva 9ab. Kannusniemen monimuotoista ja moni-ikäistä puustoa. Lehtipuustoa on verraten runsaasti, samoin pystykeloja. Kenttäkerros koostuu lähes yksinomaan mustikasta. Kuva 10. Häränlahti idästä kuvattuna. Etualalla soistuvaa, luhtaista rantavyöhykettä. Luhtareunus kiertää lahtea. taustalla häämöttää Häränniemi. 11 Kuva 11. Häräniemen kuusivaltaista tuoretta kangasta. Myös niemellä on puusto verraten moni-ikäistä ja lehtipuuston osuus on huomattava. Lehtipuusto esiintyy laikuittain ei tasaisesti. Kuva 12. Harmaaleppävaltaista korpea Häränniemen tyvellä. 3.5 Maisema Alueen metsäalueet ovat pääosin puoliavoimia tai suljettuja. Hakkuita ei ranta-alueiden läheisyydessä ole toteutettu. Ranta-alueilta avautuu vesialueelle paikoin kauniita näkymiä. Maisemakuvan ja näkymien kannalta huomionarvoisia alueita esiintyy mm HäränlahdenHäränniemen ranta-alueilla, jossa erityisesti lahti muodostaa kauniin luonnonmaisema-alueen. Kannuslahden – Kannusniemen alueella puusto on harvaa mutta samalla moni-ikäistä ja kerroksellista. Laiskanniemen itäpuolen pieni lahdelma muodostaa myös kauniin kokonaisuuden. 12 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella ei ole perustettuja suojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai alueellisissa inventoinneissa mainittuja alueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 §:ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat:          Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueen itäpuolella on Kannuslahden hiekkaranta, joka maastokäynnin perusteella on LSL 29 § mukainen hiekkaranta Metsälain 10 § velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat:        Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat 13 Suunnittelualueella on Häränlahden pohjukassa rantaluhtaa ja korpimaisuutta sekä harmaaleppäkorpea Häränniemen länsipuolella. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a §)    alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei esiinny vesilaissa mainittuja kohteita. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan:        vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueelta voidaan mainita Kannuslahden hiekkaranta ja Kannusniemen eri-ikäinen puusto, jonka merkittävyys johtuu ensisijaisesti puuston eri-ikäisyydestä ja melko runsaasta lehtipuuston määrästä. 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella.     Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 § ja 47§) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 § ja 47 §) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus:      CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Kitkajärvelle on tyypillistä upeat pohjalehtisyhteisöt. Raanin (Littorella uniflora) pohjoisin kasvupaikka on Kitkalla. Myös uposlehtisten kasvustoissa harvinaisia lajeja kuten hentosätkin (Ranunculus trichophyllus var eradicatus) ja merivita (Potamogeton filiformis). Maastossa ei tehty havaintoja uhanalaisuusluokituksessa mainituista lajeista eikä myös direktiivilajistosta. Inventointi keskittyi lähinnä maakasvilajistoon. 14 7. SUOSITUKSET Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Suunnittelualueella on kuitenkin eräitä luontokohteita ja alueita, jotka tulisi ottaa huomioon alueen rakentamista suunniteltaessa vaikka suurin osa suunnittelualueesta voidaan luonnehtia luonnonympäristöltään tavanomaiseksi ja ihmistoiminnan vaikutus ilmenee lähes kauttaaltaan suunnittelualueella. Suunnittelualueiden luokittelussa olemme käyttäneet jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa ja näiden yhteisvaikutusta. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä /merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen-seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen – valtakunnallinen taso) kohde luokitus peruste 1. Laiskanniemen itäpuolen lahdelma 2. Häränlahti 3. Häränlahden luhtareunus 4. Häränniemen länsipuolen korpi 5. Kannusniemen eri-ikäinen puusto 6. Kannuslahden hiekkaranta ja juotti arvoluokka 2 arvoluokka 2 arvoluokka 2 arvoluokka 2 arvoluokka 2 arvoluokka 3 MUU (maisema) MUU (maisema) ML (luhta) ML (harmaaleppäkorpi) MUU (eri-ikäinen puusto) LSL (geomorfologia) Muilta osin aluetta voidaan luonnehtia kasvillisuudeltaan tavanomaisena. Edellä mainituista kohteista maisemakohteet voidaan raja ma -katkoviivalla ja luhta ja korpikohteet voidaan rajata luo -rajauksella ja hiekkaranta geo -rajauksella. Kannusniemen aluemerkintänä voidaan käyttää MYmerkintää. Kannuslahden kohdalla tulisi harkita myös sl -merkinnän käyttöä. 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Normaali rantarakentaminen ei aiheuta merkittävästi lisää ympäristövaikutuksia nykytilanteeseen verrattuna, mikäli rakentamisessa noudatetaan kaavamääräyksiä mm jätevesien käsittelystä ja vältetään osoittamasta merkittävää rakentamista em. kohteille 1-6. Sauvossa 11. syyskuuta 2012 Jari Hietaranta 15 16