POROSAARENNOKAN RANTA-ASEMAKAAVAN MUUTOS POSION KUNTA luontoselvitys Natura tarveselvitys Kimmokaava Ekotoni Ky 2 1. Tausta Posion kunnanvaltuusto hyväksyi Porosaarennokan ranta-asemakaavan 24.1.1997 ja se on vahvistettu Lapin ympäristökeskuksessa 11.7.1997. Kaavamuutoksen tarkoituksena on muuttaa rakennuspaikkojen rakennusoikeutta, tehdä muutoksia rakennuspaikkojen sijaintiin ja muuttaa kaavamääräyksiä. Kaavan muutos koskee kortteleita 1, 4, 5 ja11 sekä niihin liittyviä virkistys- sekä maa- ja metsätalousalueita. Muut korttelit ja alueet jäävät muutosten ulkopuolelle, mutta luontoselvityksessä on niihinkin otettu kantaa siltä osin kun ne rajoittuvat muutosalueeseen. Suunnittelualueen ympäristö kuuluu Lohiranta - Hyväniemi yleiskaavaan, jonka Posion kunnanvaltuusto on hyväksynyt 11.11.2005. Alkuperäistä rantakaavaa ja muita lähialueen rantakaavoja yleiskaava ei tuolloin koskenut. Itä-Lapin maakuntakaava on vahvistettu ympäristöministeriössä 2004. Kaava-alue on maakuntakaavassa esitetty maa- ja metsätalousvaltaisena alueena (M) ja Kitkajärven kohdalla suojelualueena (SL). Kitkajärvestä osa on Natura-aluetta (FI1101616). Natura alue koskee pääosin Kitkan vesialueita ja noudattaa rajaukseltaan pääosin rantojensuojeluohjelman aluerajausta. Tavoitteena on, että Kitkan Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelualueena. Natura-alueen lähin raja sijoittuu vesialueelle noin 200 – 250 m Porosaaren rannasta pohjoiseen. Kaava-alueen rannat eivät sijoitu Natura- rajauksen sisälle. Itä-Lapin maakuntakaavan (2004) selvitysten mukaan kaava-alueella ei ole tiedossa muinaisjäännöksiä. Lohiranta-Hyväniemi– osayleiskaavassa (2005) on todettu kuitenkin olevan kaksi kohdetta (ks. kuva 1 alla), Porosaarennokka (Posio 202) ja Kenttäniemi 1 (Posio 203). Kaava-alueelle on runkotiet jo rakennettu. Kaava-alueen ympäristöön sekä Porosaareen että mantereen puolella on olemassa olevia lomarakennuksia. Sen sijaan alkuperäisen Porosaarennokan rantakaavan rakennuspaikoista on osa vielä toteutumatta. Vesi- ja viemärijohtoja ei ole kaava-alueen lähistöllä, joten vesihuolto hoidetaan rakennuspaikka- tai korttelikohtaisesti. Retkeily-, ulkoilu- yms. reittejä on mantereella, Porosaaren eteläpuolella. Kuva 1. Osa-yleiskaavassa (2005) esitetyt muinaismuistokohteet. Itä-Lapin maakuntakaavassa (2004) ei alueelle ole osoitettu muinaisjäännekohteita. 3 2. Kaava-alueen luonnonympäristö Korkeuserot vaihtelevat kaavamuutosalueella Kitkajärven n. 240.4 m tasosta yli 265 m tasoon, joten relatiivisilta korkeuseroiltaan aluetta voidaan luonnehtia loivaksi mäkimaaksi. Suunnittelualue ei ole pohjavesialuetta. Alue on pääasiassa kuivaa, loivasti kumpuilevaa, mäntyvaltaista kangasta. Kaavamuutosalueen metsäalueet ovat pääasiassa kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. Puusto kaavaalueella ovat talousmetsäkäytössä olevaa männikköä. Alueen läpi menee olemassa oleva metsätie ja tonteille johtaa tieverkkoa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei juuri esiinny ja puusto on tasaikäistä kuvioittain. Lehtipuuston määrä on vähäinen rajoittuen pienten kosteiden painanteiden läheisyyteen. Porosaarennokka on osaksi luokiteltu arvokkaaksi moreenimuodostumaksi (ks liitekartta). Metsäkasvillisuus on tavanmukaista tuoreehkoa tai kuivahkoa mäntyvaltaista talousmetsää. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kun siirrytään moreeniselännettä (drumliini) alas, saavutaan maisemallisesti kauniille ja myös ekologisesti huomionarvoisalle Isonkarinniemelle (ks kuva 2 alla). Niemen molemmin puolin on hiekkarantaa, joista etenkin länsipuolen ranta on mainitsemisen arvoinen. Rakentaminen (kortteli 12) on sijoitettu niemen itäpuolen rannalle. Kuva 2. Isonkarinniemi idästä kuvattuna. Hiekkaranta on pitkä. Niemi on tavanomaista mäntykangasta. Kuvasta vasemmalle avautuu laaja avosuo. Alue muodostaa ekologisesti huomionarvoisen kokonaisuuden. Rakentaminen sijoittuu etualalle. Kun siirrytään pohjoisrantaa edelleen kohti itää, säilyy metsäkasvillisuus edelleen mäntyvaltaisena ja jokseenkin tavanomaisena kenttäkerroksen lajistona. Ranta on sorainen. Noin 180 m päässä mainitusta hiekkarannasta itään saavutaan rakentamattomalle korttelialueelle. Kortteli 12 sijaitsee osittain kapean hiekkarannan kohdalla, jolla on pituutta noin 100 m. Tausta - alueen puusto on mäntyvaltaista kangasta. Mänty muodostaa lähes yksin puukerroksen. Kun edelleen siirrytään itään, saavutaan seuraavalle hiekkaranta-alueelle, joka on paitsi ekologisesti myös geologisesti mielenkiintoinen. Kysymyksessä on koillinen – lounas suuntainen reilut 100 m pitkä mutta verraten kapea hiekkaranta. Hiekkaa on tosin huomattavasti laajemmin: sitä on veden alla ja etäämpänä rannasta. Nykyinen rantaviiva muodostuu huuhtouma-osuudesta, sen takana olevasta pienestä harjanteesta (rantavalli). Jälkimmäinen on syntynyt suhteellisen resenttisen aalto- ja 4 Kuva 3. Kärväsniemen nykyinen rantavalli (etualalla) ja varhainen (taustalla oleva) puustoinen vyöhyke. Välissä saraluhtaa kasvava suoalue. jäätoiminnan seurauksena. Kärväsniemi on syntynyt edellä mainitun rantakuljetuksen seurauksena. Mainitun matalan rantavallin takana on laaja tasainen hiekka-alue, jonka rannan puoleisessa reunassa on samanlainen rantavalli. Tämä lienee aikaisemman rannan sijaintipaikka. Valli kasvaa nykyisin kookasta puustoa. Vallien välinen tasainen alue on soistunut; se on puutonta saraluhtaa ja sitä on pidettävä ekologisesti huomionarvoisena alueena. Rakentaminen (korttelit 4 ja 5) on sijoitettu Kärväsniemen itäpuolelle hiekkaranta- ja suo-alueen ulkopuolelle. Rakentamisalueella on kasvillisuus tavanomaista mäntyvaltaista kangasta (ks kuvat 4 ja 5 alla). Kuva 4. Korttelien nro 4 - 5 tyypillistä kasvillisuutta; puusto on harvennettua kenttäkerrokseltaan puolukka; – mustikka; -variksenmarja -valtaista. 5 Saaren etelärannalla kaavamuutos kohdistuu kortteliin 11. Rakentaminen sijoittuu Kenttälahden itäreunaan (ks kuvat 5 ja 6 alla). Alueen kasvillisuus on edellä kuvatun kaltaista mäntyvaltaista tuoreehkoa kangasta. Maapuita tai pystykeloja tai lehtipuustoa ei esiinny. Mustikka - variksenmarja muodostavat kenttäkerroksen valtalajiston. Lahden molemmissa päissä on jo toteutunutta rakentamista. Ranta on lahden alueella sorainen osin hiekkainen, mutta samantyyppisiä hiekkarantoja kuin saaren pohjoisrannalla esiintyy, ei tällä alueelle ole. Kuva 5. Kenttälahden alueen (kortteli 11) kasvillisuutta. Puusto on tavanomaista valoisaa tuoreehkoa mäntykangasta. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Lehtipuuston osuus on vähäinen, mutta jonkin verran kuusta on sekapuuna. Kuva 6. Kenttälahden alueen mäntykangasta. Paikoin metsäkasvillisuus on jo kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. Kuvan puusto nuorta ja tasaikäistä. 6 Kuva 7. Saaren etelärannan jo toteutunutta loma-asutusta. Puusto on mänty valtaista tuoreehkoa kangasta. Pihapiirien lähellä kasvaa yleisesti myös hieman koivua. Lomarakennukset sijoittuvat varsin hyvin maisemaan. 3. Vaikutukset ja yhteenveto Rakentaminen muuttaa hieman kortteleiden 1, 4, 5 ja 11 maa- ja kallioperän pintakerroksia. Vähäisiä vaikutuksia voi olla vesistöön, mutta hyvin rajallisesti, koska jätevedet käsitellään kunnan rakennusjärjestyksen ja kaavamääräysten mukaisesti. Paikallisilmastoon ei kaavamuutoksella ole vaikutuksia. Kaava-alueen metsät ovat laajalti käsiteltyjä talousmetsiä, joten esitetty rakentaminen ei vaikuta haitallisesti luonnonympäristön nykytilaan ja sen säilymiseen. Kaavaratkaisut ovat luonnon säilymisen kannalta hyvät kortteleilla 1, 4, 5 ja 11. Korttelin 12 kohdalla muutos olisi ollut kohtuullinen, koska tila ja alue muutenkin on hyvin kapea rannan suuntainen. Kortteli jäi pois lopullisesta muutoksesta. Tärkeimmät luontokohteet huomioidaan hyvin rakennuspaikkojen sijoittelussa ja kaavamääräyksissä. Näistä huomionarvoista kohteista mainittakoon Isonkarinniemen hiekkarannat sekä Kärväsniemen hiekkaranta (nro:t 1, 2) sekä hiekka-alueen taustalla oleva puuton luhtasuo (nro 2; yhdistetty samaan hiekkatörmän kanssa). Rakentaminen ei myöskään vaurioita lounaisrannan merkittävää moreenimuodostumaa (ks liitekartta). Kaavassa esitetty rakentaminen tulee olemaan tavanomaista lomarakentamista ja pohjavesien suojelu sekä rantaviivan muuttaminen tulee huomioida kaavamääräyksissä. Rakentamisalueilla metsän normaali pintakasvillisuus poistetaan ja etenkin kenttäkerroksessa ilmenee muutoksia myös tonttien reunoilla ja niiden ulkopuolella. Muutokset ilmenevät kenttä- ja pohjakerroksessa yleensä lajiston muuntumisena heinävaltaiseen suuntaan ja myös puustoa voidaan poistaa valoisuuden lisäämiseksi. Lehtipuita myös istutetaan yleisesti tonteille. Korttelialueilla ei kuitenkaan ole merkittävää kasvillisuutta ja samantyyppistä tuoretta mäntyvaltaista kangasta jää myös rakentamisen ulkopuolelle. 7 Rakentaminen ei vaikuta häiritsevästi kaukomaisemiin. Myös peittävä puusto ja kasvillisuus estävät rakentamisen näkymisen kauemmas. Lähempää tarkastellen maisemakuva hieman muuttuu, mutta koska alue ja sen ympäristö on jo otettu rakentamiskäyttöön, ei muutos ole kovin merkittävä. Rantaasemakaavan muutoksella rakentaminen pysyy lähes ennallaan sijainniltaan. Luonnonsuojelulain 29 §:ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Koko kaava-alueella on kokonaan kaksi isohkoa hiekkaranta-aluetta (nro:t 1 ja 2) ja yksi osaksi ulkopuolella. Pituudeltaan ne täyttävät luonnonsuojelulain hiekkarannoille asettavat kriteerit (väh. 50 m pituus), mutta jäävät leveydeltään verraten kapeiksi (yleensä alle 5 m). Ainoastaan Kärväsniemen hiekkaranta-alue (nro 2) on rakentamaton. Muutosalueen ulkopuolella pääosin on myös etelärannan Kenttäniemen kapea hiekkaranta, joka on jo rakennettua. Isonkarinniemen hiekkarannat (2 kpl) ovat huomionarvoisia. Isonkarinniemen hiekkarannat jäävät kaava-alueen ulkopuolelle. Hiekkarannat tulisi pyrkiä säilyttämään rakentamisen ulkopuolella. Metsälain 10 § velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella on pieni luhtasuo Isonkarinniemen kaakkoispuolella (muutoksen ulkopuolella), joka yhdessä hiekkarannan kanssa muodostaa kauniin ja geomorfologisesti huomionarvoisen kokonaisuuden. Kärväsniemen hiekkarannan rantavallin takainen saraluhta on ML mukainen kohde. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a §) alle hehtaarin suuruiset fladat, 8 kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei esiinny vesilaissa mainittuja kohteita. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueelta voidaan mainita Kärväsniemen luhtasuo. Luontoselvityksessä pyritään kiinnittämään huomiota myös luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 § ja 47§) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 § ja 47 §) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat 4. Natura-arvio Ely -keskuksen Hertta- tietojen mukaan kaava alueelta ei ole tavattu uhanalaisluokituksessa ja luontodirektiivissä mainittuja lajeja. Sen sijaan Kitkajärven Natura-alueella on tavattu yhteensä 12 lintudirektiivin I liitteen lajeja (ks. edellä), mutta Natura –alue ja ko. lajien elinpiirit sijaitsevat suunnittelualueen ulkopuolella. Suunnittelualueella ei ole perustettuja suojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai alueellisissa inventoinneissa mainittuja alueita. Kitkan Natura-alue alueeseen sisältyy siis laajahko vesialue nyt suunniteltavan alueen lounaispuolelta. Natura-alue on rantojensuojeluohjelman aluetta (ks. kuvat alla). 9 Kuva 8. Kitkan Natura-alueen rajaus. Koodi Kunta Pinta-ala (ha) Aluetyyppi FI1101616 Kuusamo 12 413 SCI/SPA Alueen kuvaus: Kitkajärvi on erittäin kirkasvetinen ja kohtalaisen luonnontilainen karu järvi. Se on erittäin edustava, jota ei suotta kutsuta Euroopan suurimmaksi lähteeksi. Kallioperältään järvi on liuskevyöhykettä, jossa esiintyy paikoin kvartsiitin ohella myös emäksisiä kivilajeja ja dolomiittia. Järven yleisilme on karu, mutta ravinteisesta kallioperästä hyötyviä harvinaisia murtovesikasvilajeja kuten merivitaa, uposvesitähteä ja raania esiintyy paikoin. 10 Rannat ovat monimuotoisia; hiekka- ja pienikivisiä rantoja on runsaasti. Matalikoilla myös ajoittain paljastuvat kiviröykkiöt ja hiekkasärkät ovat tyypillisiä. Pikku luotoja sekä pieniä saaria on myös runsaasti. Järven linnusto on erittäin monipuolinen ja sisältää monia harvinaisuuksia sekä uhanalaisia lajeja. Järvi on Suomen ainoa suurjärvi, jonka vedenkorkeutta ei säännöstellä eikä muuteta. Asutuksen läheisyydessä olevissa lahdissa kasvilajistossa näkyy merkkejä rehevöitymisestä. Siitä huolimatta järven veden laatu on erinomainen. Mantereen ja suurimpien saarien metsiä on käsitelty. Alueen yhteys suojeluohjelmiin ja suojelun toteuttaminen: Alue on rantojensuojeluohjelmassa. Alueen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena. Luontodirektiivin luontotyypit (%): Karut kirkasvetiset järvet Kalkkilammet ja järvet Luonnonmetsät* Lehdot Puustoiset suot* Vaihettumissuot ja rantasuot Letot Kallioiden pioneerikasvillisuus 40 40 1 <1 1 1 <1 <1 *priorisoitu luontotyyppi Lintudirektiivin liitteen I linnut: Ampuhaukka Kaakkuri Kalatiira Kuikka Lapintiira Laulujoutsen Liro Metso Uivelo Vesipääsky Falco columbarius Gavia stelllata Sterna hirundo Gavia arctica Sterna paradisaea Cygnus cygnus Tringa glareola Tetrao urogallus Mergus albellus Phalaropus lobatus Lisäksi uhanalaisia lajeja, joiden tiedot ovat salassapidettäviä. Lähimmillään Natura-alueen rajaa on noin 200 m etäisyydellä Porosaaren pohjoispuolella. Luontoselvityksen perusteella voidaan arvioida, että varsinaiseen Natura-arviointiin ei ole kaavamuutoksessa tarvetta, koska rakennusoikeuden koon kasvusta huolimatta rakennuspaikkojen määrä ei muutu, mikä kuormituksen kannalta on merkittävämpää. Voitaneen todeta, että kaavamuutos ei aiheuta merkittävää haittaa luontodirektiivin luontotyyppeihin karut kirkasvetiset järvet ja kalkkilammet ja järvet, luonnonmetsät, vaihettumissuot ja puustoiset suot. Voitaneen myös todeta, että esitetty kaavamuutos ei aiheuta nykytilanteeseen nähden merkittävää lisähaittaa Kitkan Natura-alueen direktiivilinnustolle. Perusteena on vain vähäinen ihmistoiminnan lisääntyminen Porosaaren alueella. 11 Mikäli rakentaminen toteutuu esitetyllä tavalla (luonnos 16.9.2013), säilyttää se luonnonympäristöltään keskeisimmän kohteen (Kärväsniemen saraluhdan ja hiekkaisen rantatörmän, nro 2) nykytilaisena. Kaava-alueen merkittävimmät luontokohteet jäävät muutoksen ulkopuolelle. 9. joulukuuta 2013 Jari Hietaranta EKOTONI KY os. Vitikkalantie 4 21570 SAUVO [email protected] 0400 479 740
© Copyright 2024