Luonnossa selviytyminen

Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Eksyminen
Taso 1: Selviämme eksymistilanteessa
Tavoite: Tarpoja oppii keinoja eksymistilanteen selvittämiseksi.
Vartionjohtajan ohje: Vartio opettelee, miten toimitaan eksyessä:

Pysähdy ja mieti rauhassa, missä olet. Tutki karttaa ja ympäristöä huolella, yritä löytää
maamerkkejä.

Älkää hajaantuko.

Arvioi, koska vielä viimeksi tiesit sijaintisi kartalla. Kuinka pitkälle/kuinka kauan olet sen jälkeen
kävellyt? Mitä tapahtui, sen jälkeen kun olit viimeksi kartalla? Millaisten maamerkkien ohi olette
kulkeneet tämän jälkeen (esim. vesistöt, tiet)? Arvioi näiden tietojen pohjalta kartalta se alue,
jossa voisit olla.

Etsi maastosta kiintopisteitä ja vertaa niitä karttaan. Tarkasta, että karttapohjoinen osoittaa
luonnon pohjoiseen (katso kompassista pohjoinen ja käännä kartta samoin päin). Jos et löydä
itseäsi kartalta kiintopisteiden avulla, ota suunta johonkin suureen kohteeseen (esim. iso tie,
vesistö, tunturi…).

Yritetään palata samaa reittiä takaisin, kunnes paikallistaminen kartalta taas onnistuu.

Pidä tarvittaessa lepotauko ja syö eväitä.

Tärkeää on pitää itsensä kuivana ja lämpimänä.

Jos on jo pimeää tai kovin myöhä tai sää on huono, leiriydy jonnekin suojaisaan paikkaan. Yritä
merkitä sijaintisi mahdollisten etsijöiden varalle esim. ripustamalla jokin värikäs vaate tai
heijastin puuhun tai muulle näkyvälle paikalle.

ÄLÄ HÄTÄÄNNY TAI ALA HOSUMAAN. MIETI RAUHASSA, MITÄ TEET!
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Eksyminen
Taso 2: Löydämme takaisin kartalle eksyksissä
Tavoite: Tarpoja oppii keinoja eksymistilanteen selvittämiseksi.
Vartionjohtajan ohje: Vartio viedään maastoon, jossa heille annetaan tehtäväksi löytää takaisin leiriin.
Ennen harjoitusta kerrataan eksymistilanteen toimintaohjeet (Taso 1).
Esimerkki:
Vartio lähtee suunnistamaan kartan kanssa. Jossain vaiheessa matkaa vartionjohtaja ottaa
kartan itselleen ja vartio jatkaa kävelemistä summamutikassa. Noin 10-15 minuutin kävelyn
jälkeen pysähdytään miettimään, missä päin kartalla ollaan ja miten löydetään reitti
takaisin kartalle. Vartionjohtaja on kuitenkin koko matkan seurannut karttaa ja tietää
todellisuudessa vartion sijainnin ja reitin kotiin, jottei todellista eksymistä tapahdu.
Vartionjohtaja ei kuitenkaan neuvo vartiolaisia tai paljasta sijaintia kartalla.
Tarvikkeet: Alueen kartta, kompassi.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Eräensiapu
Taso 1: Ehkäisen ja huollan vaeltajan vaivoja
Tavoite: Tarpoja tunnistaa omaa turvallisuuttaan uhkaavia tekijöitä.
Vartionjohtajan ohje: Tarpoja oppii ehkäisemään ja hoitamaan päänsärkyä, ripulia, ummetusta,
auringonpolttamia, huulten rohtumista, lihaskipuja, nyrjähdyksiä, rakkoja ja auringonpistosta. Vinkkejä
vaeltajan vaivojen hoitamiseen löytyy taitokirjasta. Myös asiantuntija-avun etsiminen voisi olla tehokas
keino tutustua aiheeseen.
Tarvikkeet: Voiteita, tukisiteitä, venyttelyohjeita.
Liitteet:
Eräensiapu
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
ERÄENSIAPU
(Ohjeita päänsäryn, ripulin, ummetuksen, huulten rohtumisen, lihakipujen, auringon polttamien, auringon
pistoksien, rakkojen ja nyrjähdyksien hoitoon löytyy myös seikkailijoiden ja tarpojien Repusta s.284-289.)
Päänsärky

Syitä on monia, mm.: nestehukka, lihasjännitys, migreeni, flunssa, poskiontelotulehdus, väsymys

Hoito riippuu päänsäryn syystä. Varsinkin kuumalla säällä kannattaa juoda runsaasti vettä sekä
syödä jotain sokeri- ja suolapitoista. Hartioiden ja niskan jännityksestä johtuvaan särkyyn auttaa
hieronta, kevyt venyttely ja jumppa. Lisäksi voi ottaa särkylääkettä, joiden vaikuttavina aineina ovat
yleensä ibuprofeeni (esim. Burana, Ibumax) tai parasetamoli (esim. Panadol, Pamol).

Ennaltaehkäisy: Juo runsaasti vettä sekä huolehdi sokeri- ja suolatasapainosta. Jumppaa hartiat ja
niska säännöllisesti.
Ripuli

Oireet: Ulosteen mukana poistuu tavallista runsaammin vettä. Se on tila, jossa uloste on löysää
kolme kertaa tai enemmän päivässä.

Syy: Ripuli johtuu usein jonkin viruksen tai bakteerin päätymisestä ruuansulatuselimistöön esim.
likaisen veden tai pilaantuneen ruuan kautta.

Itsehoito: Runsas veden ja suolojen saanti on erityisen tärkeää, sillä ripulissa elimistöstä poistuu
rajusti vettä ja suoloja. Apteekista saa ravinneliuosta, joka ylläpitää elimistön suolatasapainoa
ripulin aikana (esim. Floridral, Osmosal). Lisäksi voidaan käyttää ripulilääkkeitä (esim. Imodium,
Lopex).

Ripuli vaatii lääkärihoitoa, jos: ulosteessa on toistuvasti verta, olet laihtunut yli 10 prosenttia
painostasi, sinulla on kuumetta ja jatkuva sairauden tunne, ripuli alkaa äkillisesti tai pahenee
jatkuvasti, kärsit nestehukasta tai ripulia ilmenee öisinkin.

Ennaltaehkäisy: Juo vain puhdasta raikasta vettä ja huolehdi ruokien tuoreudesta, hygieniasta,
huolellisesta kypsennyksestä sekä kylmäsäilytyksestä.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Ummetus

Oireet: Ummetuksella tarkoitetaan ulostamisvaikeutta, joka voi johtua monista eri syistä. Vaiva
tuntuu ulostamisen tarpeena, jolloin itse ulostaminen on kuitenkin vaikeaa tai kivuliasta. Ulosteet
ovat yleensä kovia, joskus myös pieniä ja "papanamaisia". Muita ummetuksen oireita voivat olla
vatsakivut, väsymys ja ulostamisjännitys.

Syy: Ummetus saattaa aiheutua liian hitaista suolenliikkeistä tai liian alhaisesta nesteen määrästä
ravinnossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli ruokavalio ei sisällä riittävästi kuituja tai
nestettä, pääsevät ulosteet kovettumaan liiaksi. Liikunnan puute voi myös hidastaa suolen liikkeitä
ja johtaa ummetuksen kehittymiseen.

Hoito: Ensihoitona on hyvä juoda runsaasti vettä ja lisätä kuitupitoisten ruokien määrää
päivittäisessä ruokavaliossa. Riittävä liikunnan määrä auttaa voimistamaan suolen toimintaa, mutta
tällöin on muistettava huolehtia riittävästä nesteen juonnista. Mikäli ummetus pitkittyy, voi sen
hoitoon käyttää ummetuslääkkeitä (esim. Laxoberon, Levolac, Toilax).

Ennaltaehkäisy: Juo riittäväsi nesteitä ja syö kuitupitoisia ruokia (esim. ruisleipä, kaurapuuro,
appelsiini, tumma pasta ja riisi, marjat, herne, porkkana, pähkinät). Jos tiedät olevasi taipuvainen
ummetukseen, kannattaa syödä ennaltaehkäisevästi päivittäin muutama kuivattu luumu tai
aprikoosi.
Auringonpolttamat

Oireet: Auringonpolttama on ihon tulehdusreaktio, jonka yleisimpiä ja lievimpiä oireita ovat ihon
punoitus ja arkuus. Turvotus, kutina, kuume, kipu jopa rakkuloiden muodostuminen ovat
mahdollisia vaikeasti auringonpolttamissa ihoalueissa. Auringonpolttamaa ei havaita yleensä heti,
vaan 2-12 tuntia auringonoton jälkeen.

Syy: Pitkäaikainen oleilu auringonvalossa ilman, että iho olisi suojattuna vaatteilla tai
aurinkovoiteilla.

Hoito: Pysyttele sisätiloissa tai ulkona ollessa varjossa, koska palanut iho palaa entistä herkemmin
uudelleen. Suojaa palanut iho ulkona ollessa mieluiten peittävillä vaatteilla tai vähintään korkealla
suojakertoimella varustetulla aurinkorasvalla. Auringonpolttamaa hoidetaan kuten lieviä
palovammoja: huuhtele kipeää aluetta viileällä vedellä noin 20 minuutin ajan ja/tai aseta kipeälle
alueelle viilentävä, kostea kääre. Juo paljon vettä. Kesivälle iholle voidaan levittää kosteuttavia
lotion-perusvoiteita (mentolipitoinen voide voi lievittää kutinaa). Jos auringonpolttama ihoalue on
kipeä, voit käyttää apteekista saatavia kipulääkkeitä esim. parasetamolia (Paratabs, Panadol) tai
ibuprofeenia (Burana, Ibumax, Ibuxin, Burana-Caps, Ibusal, Ibumetin). Hydrokortisonivoidetta voi
käyttää tulehtuneisiin ihoalueisiin.

Ennaltaehkäisy: Käytä ulkona ollessasi auringolta suojaavia vaatteita tai riittävän korkealla
suojakertoimella varustettua aurinkovoidetta. Suojaa erityisesti korvanlehdet, nenänpää, poskipäät
ja hartiat. Vältä pitkäaikaista suorassa auringonpaisteessa olemista.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Huulten rohtuminen

Syy: Pakkanen, vitamiinien puute (erityisesti B-vitamiini), huulten nuoleminen, kuiva huoneilma…

Hoito: Huulirasvan käyttö (tavallisia huulirasvoja tehokkaampia ovat paksut huulivoiteet, esim.
Vaseline, Bepanthol ja muut apteekista saatavat tuotteet), huulien nuolemisen lopettaminen, Bvitamiinin lisääminen ruokavalioon.

Ennaltaehkäisy: Huulirasvan käyttö tarvittaessa, monipuolinen ruokavalio (kasvikset, maitotuotteet,
kananmuna, liha ,maksa, sienet, sitrushedelmät, marjat), huolten nuolemisen lopettaminen.
Nyrjähdys

Oireet: Nilkan nyrjähdyksessä niveltä ympäröivät nivelsiteet venyvät tai repeytyvät osittain.
Yleisimmin nilkka kääntyy ulkosyrjälle. Lievässä nyrjähdyksessä ilmenee arkuutta ja turvotusta
nilkan ulkosyrjällä. Vaikeassa nyrjähdyksessä kipu on voimakasta, nilkassa on näkyvää turvotusta ja
sisäinen verenvuoto (mustelma) on mahdollinen. Liikkuminen on vaikeaa tai ei onnistu kivun takia.
Lisäksi nilkka tuntuu jäykältä.

Hoito: Kolmen K:n sääntö: kylmä, koho, kompressio. Nilkka asetetaan koholle ja kylmäpakkaus tai
jääpussi sidotaan nilkan ympärille. Sitä käytetään 4–6 kertaa päivässä 20 minuutin ajan. Kylmä
vähentää sisäistä verenvuotoa ja sitä kautta turvotusta. Joustoside (kompressio) päkiästä sääreen
vähentää turvotuksen kehittymistä. Raajaa ei saa kuormittaa 2–3 päivään. Kyynärsauvojen käyttö
on suotavaa. Ne voi lainata terveyskeskuksesta. Nilkan ojennus–koukistusharjoitetta polvi suorana
voi tehdä useita kertoja päivässä raajan verenkierron parantamiseksi.

Ennaltaehkäisy: Laadukkaiden kenkien käyttö, jotka tukevat kunnolla nilkkaa (esim. vaelluskengät).
Rakot

Oireet: Iho punoittaa ja on arka, ihossa näkyy joko valkoinen ”kupla”, johon on kertynyt nestettä
(rakko ei ole puhjennut), tai iho on mennyt rikki ja on vereslihalla (rakko on puhjennut).

Syy: Rakkoja voi tulla minne tahansa kehoon, jossa iho joutuu hankaukseen. Jaloissa olevat rakot
aiheutuvat yleensä epäsopivista kengistä, jotka hiertävä jalkaa, tai runsaasta paljailla jaloilla
kävelemisestä. Kämmeniin rakkoja voi muodostua esimerkiksi runsaasta työkalujen
tottumattomasta käytöstä. Rinkka voi aiheuttaa hankaumia selkään ja hartioihin.

Hoito: Rakko ja sitä ympäröivä alue pestään ja desinfioidaan huolella. Rakkoa ei kannata puhkaista,
sillä tällöin ihon alle pääsee helposti bakteereja ja likaa aiheuttamaan tulehduksia. Mikäli rakko on
suuri voi siihen tehdä pienen reiän desinfioidulla neulalla ja painaa varovasti ulos rakossa olevan
nesteen. Kun rakko on puhdistettu, kuivataan rakko ja ympäröivä iho huolella ja laitetaan rakon
päälle rakkolaastari (esim. Compeed). Rakkolaastarin kannattaa antaa olla paikoillaan useamman
päivän eikä sitä kannata lähetä irrottamaan itse vaan odottaa, että laastari irtoaa itsestään (näin
irtoaminen ei vahingoita rakkoa ja parantuvaa ihoa). Jos laastari irtoaa, eikä rakko ole vielä
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
parantunut, puhistetaan iho uudelleen ja kiinnitetään uusi laastari. Laastarilla suojatun rakon
ympärille voi teipata huopaisen renkaan (rakko tulee renkaan keskelle, jolloin huopa ei kosketa
rakkoa), joka suojaa rakkoa osumasta esim. kenkiin ja siten edistää rakon paranemista.

Ennaltaehkäisy: Rakkoja voi ehkäistä rakonestopuikolla, talkilla, vaseliinilla tai suojaamalla
tyypillisesti hankautuva ihoalue rakkolaastarilla. Iho olisi hyvä pitää mahdollisimman kuivana, joten
esimerkiksi vaelluksen aikana on tärkeä vaihtaa sukkia muutaman tunnin välein. Paksujen
vaellussukkien ja sopivien ja kunnolla sisäänajettujen kenkien käyttö ehkäisee rakojen
muodostumista jalkoihin. Rinkka on syytä kiinnittää selkään napakasti niin, ettei rinkka pääse
heilumaan ja liikkumaan selkää vasten ja siten hankaamaan selän ihoa.
Auringonpistos ja lämpöhalvaus

Oireet: Elimistön liiallinen lämpiäminen (hypertermia) aiheuttaa oireita, jotka voivat olla vakaviakin.
Oireet alkavat peräsuolesta mitatun lämmön kohotessa yli 39–40 asteen, ja mikäli lämpötila nousee
yli 45 asteen, kuolemanvaara on erittäin suuri. Hypertermia liittyy usein kuivumiseen, ja siksi
nesteen puutteessa elimistön lämmönsäätelyn kannalta välttämätön hikoilu voi loppua. Siksi
uhkaava oire lämmön lisäksi on kuiva iho. Muina oireina voi esiintyä heikotusta, pahoinvointia tai
ripulia ja sekavuutta. Myöhempiä oireita ovat verenpaineen laskemisen seurauksena tapahtuva
ihon sinistyminen ja nousu kananlihalle, näköhäiriöt sekä tajunnan menetys.
Hypertermian lievempi muoto on auringonpistos, jolla tarkoitetaan suojaamattomaan päähän
kohdistunutta lämpörasitusta. Tämän seurauksena oireina voi esiintyä päänsärkyä, ärtymystä,
pahoinvointia, huimausta tai muita hermoston oireita.

Syyt: Lämmön aiheuttamille oireille herkistävät lukuisat riskitekijät, mm. huono fyysinen kunto,
alkoholi, vanhuus, liikapaino ja monet lääkeaineet (mielialalääkkeet, nesteenpoistolääkkeet,
allergialääkkeet, beetasalpaajat). Suomessa mahdollinen lämpöhalvauksen syy on jääminen saunan
lauteille runsaan alkoholinkäytön tai sairauskohtauksen vuoksi. Hypertermia ei ole sama kuin
kuume. Hypertermian aiheuttaa ulkoinen tekijä, joka nostaa kehon lämpötilaa, kuume taas
aiheutuu siitä, että elimistön oma lämmönsäätely on poikkeava esimerkiksi viruksen tai bakteerin
aiheuttaman tulehduksen vuoksi.

Hoito: Oireiden kehityttyä on tärkeää potilaan viilentäminen ja nestehukan korjaaminen.
Välittömästi tulee hakeutua varjoon ja riisua ylimääräiset vaatteet. Kylmää vettä valellaan tai
pirskotellaan iholle, myös pään alueelle, tai potilas kiedotaan viileisiin kääreisiin, jotka sijoitetaan
erityisesti pään, kaulan ja lantion alueelle. Tuuletusta tehostetaan tuulettimella tai viuhtomalla
vaatteilla. Kylmää vettä annetaan suun kautta. Vakavien oireiden (ihon kuivuminen, voimakas
uupuminen, sekavuus, näköhäiriöt, pyörtyminen) ilmetessä potilas toimitetaan välittömästi
sairaalahoitoon.
Luonnossa selviytyminen

Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Ennaltaehkäisy: Lämpösairauksien tärkein hoito on ennaltaehkäisy. Lämpimällä ilmalla on
käytettävä keveitä, väljiä vaatteita, jotka sallivat hikoilun. Pää ja niska tulee suojata auringolta
leveälierisellä päähineellä, joka kuitenkin sallii ilmanvaihdon pään alueella. Raskasta fyysistä
rasitusta tulee välttää. Runsas nesteen nauttiminen on välttämätöntä. Jano ei ole välttämättä paras
nestehukan ilmaisin. Kuivumista osoittaa niukka ja tummankeltainen virtsa. Alkoholin, kahvin tai
teen nauttiminen ei korjaa nestehukkaa, vaan ne voivat virtsaneritystä lisäämällä pahentaa sitä.
Venyttely ja hieronta

Katso ohjeet lihashuoltoon, venyttelyyn ja hierontaan seikkailijan ja tarpojan Repusta s.172-173.

Lihakset rasittuvat liikunnasta ja raskaasta työstä. Rasitus aiheuttaa lihaskipuja ja tekee helposti
lihaksista jäykkiä ja kovia. Jotta lihakset palautuisivat mahdollisimman hyvin rasituksen jälkeen,
tulisi ne venytellä hyvin aina liikuntasuorituksen jälkeen. Vaelluksella tai muussa pitkäaikaisessa
rasituksessa lihasten venyttely on erityisen tärkeää, jotta lihakset palautuvat nopeasti ja ovat siten
valmiita jatkamaan työn tekoa.

Kevyt hieronta auttaa venyttelyn lisäksi lihaksia palautumaan. Hieronta edistää lihaksen sisäistä
verenkiertoa ja poistaa siten lihakseen kertyneitä kuona-aineita. Hieronta pehmittää ja irrottaa
jännittyneitä ja krampissa olevia lihaksia ja siten lievittää lihakipuja.

Jännittyneet hartia- ja niskalihakset aiheuttavat usein päänsärkyä ja väsymystä, joten hartiaseudun
lihaksista kannattaa pitää hyvää huolta.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Eräensiapu
Taso 2: Osaan välttää lihaskipuja
Tavoite: Tarpoja oppii peruslihashuoltoa.
Vartionjohtajan ohje: Vartio opettelee muutamia perushierontatapoja lihassärkyjen helpottamiseksi
sekä perusvenytyksiä, joita on hyvä tehdä ennen vaellusta ja sen aikana. Vinkkejä lihaskipujen
hoitamiseen löytyy taitokirjasta. Myös asiantuntija-avun etsiminen voisi olla tehokas keino tutustua
aiheeseen.
Tarvikkeet: Voiteita (esim. Mobilat), venyttelyyn ja hierontaan ohjeita ja välineitä, mahdollisesti hieroja
vierailulle.
Liiteet:
Eräensiapu (löytyy Tason 1 kohdalta)
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Eräensiapu
Taso 3: Harjoittelemme murtuman lastoitusta
Tavoite: Tarpoja tietää, miten murtuma lastoitetaan väliaikaisilla välineillä.
Vartionjohtajan ohje: Tarpoja oppii tunnistamaan mahdollisen murtuman oireet ja osaa lievittää
potilaan kipua lastoittamalla murtuneen raajan kuljetuksen ajaksi.
Tarvikkeet: Retkellä mukana olevia materiaaleja hätälastoitukseen.
Liitteet:
Murtuman hoito eräolosuhteissa
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
MURTUMAN HOITO ERÄOLOSUHTEISSA
Murtuman hoito eräolosuhteissa ei perustavanlaatuisesti poikkea murtuman hoidosta
kaupunkiolosuhteissa. Erona hoidossa on vain ensiapuvälineiden rajallisuus ja mahdollinen pitkä matka
autotien läheisyyteen. Murtuman hoito eräolosuhteissa vaatii siis usein luovuutta ja kekseliäisyyttä, kun
hoitoon tarvittavat välineet puuttuvat joko osittain tai kokonaan.
MURTUMAN HOITO YLEISESTI
Murtumaa hoidetaan Kolmen K:n –säännöllä:
Kylmä: Murtuneeseen kohtaan kannattaa laittaa kylmää, sillä se ehkäisee murtuma-alueelle
muodostuvaa turvotusta ja lievittää särkyä.
Koho: Murtunut raaja tuetaan hieman koholle, esim. käsivarsi kolmioliinan avulla tai jalka
tyynyjen avulla.
Kompressio (paine): Kevyesti puristava side (esim. ideal-side) lievittää kylmän lisäksi
murtuma-alueen verenvuotoa ja siten muodostuvaa turvotusta.
Lisäksi murtunut raaja voidaan lastoitta tai tukea hyvin, varsinkin jos potilasta on tarve liikuttaa. Käsi
kannattaa tukea kolmioliinan avulla. Jalan voi lastoittaa esimerkiksi kahden kepin avulla siten, että kepit
ylittävät murtuman molemmin puoli olevat nivelet. Esimerkiksi, jos murtuma on sääriluussa, tulee
tukikeppien ylittää polvinivel ja nilkkanivel. Näin murtuma-alue ei pääse liikkumaan lainkaan ja on siten
kunnolla tuettuna.
Potilaalle voi lisäksi antaa särkylääkettä (esim. Burana tai Panadol) kipua lievittämään.
Potilas on luonnollisesti toimitettava mahdollisimman nopeasti lääkärin tarkastettavaksi, jotta lääkäri voi
arvioida murtuman vakavuuden ja mahdollisen kipsaustarpeen. Mikäli murtuma on alaraajassa tai
keskivartalossa, tulisi potilasta liikuttaa mahdollisimman vähän. Muuten riittää, kun murtunutta raajaa ei
liikuteta.
KIKKOJA MURTUMAN HOITOON ERÄOLOSUHTEISSA
Kylmä: Mikäli saatavilla ei ole mitään pakastinkylmää pakkausta eikä mukana ole kertakäyttöistä
kylmäpakkausta (kun pakkausta hakkaa, hajoavat sisällä olevat rakeet ja muodostavat kylmän paketin), on
kylmä saatava murtuma-alueelle luonnosta. Talvella lumi on paras kylmennys keino. Kesäaikaan murtuneen
raajan voi upottaa kylmään vesistöön (järvi, meri, puro) tai ottaa vesistöstä vettä astiaan. Kenttäpullon voi
täyttää kylmällä vedellä, sen saa paketoitua melko hyvin raajaan kiinni.
Koho: Kolmioliinan tilalla voi käyttää esimerkiksi partiohuivia tai muita vaatteita.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Kompressio: Kevyen puristussiteen voi tehdä ideal-siteen puuttuessa esimerkiksi kaulaliinasta, sukasta,
partiohuivista tai t-paidasta.
Lastoitus: Lastoitukseen voi käyttää lähes mitä tahansa luonnosta tai repusta löytyviä varusteita. Kaksi
metsästä löytynyttä keppiä voi toimia lastoina ja vaatteiden avulla kepit saa tuettua jalkaan kunnolla.
Keppien tilalla voi käyttää myös takkeja tai reppuja.
Särkylääke: Jos mukana ei ole oikeaa särkylääkettä, voi särkyä lievittää pajun-, haavan- tai
lepänkuorirohdoksella. Niiden kuoret sisältävät runsaasti salisiinia, joka kehossa muuttuu salisyylihapoksi
(joka on mm. aspiriinin vaikuttava aine). Salisiinilla voidaan torjua myös tulehduksia ja alentaa kuumetta.
Rohto tehdään samalla tavoin kuin tee. Vuole 2–3 dl:aan vettä kourallinen puunkuorta ja kiehauta, anna
seistä n. 5–10 minuuttia ja juo. HUOM! Salisiinirohtoa ei saa antaa henkilöille, joilla on taipumusta
verenvuotoon tai jotka ovat allergisia aspiriinille.
Hoitoon vieminen: Jos murtuma o yläraajassa, voi potilas itse kävellä autotein lähettyville. Jos taas
murtuma on alaraajassa, potilasta voidaan yrittää kuljettaa paareilla, kultatuolissa, reppuselässä tai muilla
kantotekniikoilla. Liikkuminen voi onnistua myös kaverin tukemana tai puusta voi yrittää rakentaa
väliaikaiset kyynärsauvat tukemaan kulkemista. Jalka on kuitenkin aina lastoitettava huolella ennen
liikkumista. Mikäli murtuma on keskivartalossa, on potilas todennäköisesti pakosti kannettava paareilla.
Paarit saa valmistettua kahdesta pitkästä ja tukevasta riu’usta, joiden väliin voidaan laittaa keppejä,
vaatteita tai narua ”makuualustaksi”.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Eräensiapu
Taso 4: Hoidamme yleisiä vaivoja luonnon tarvikkeilla
Tavoite: Tarpoja tietää, miten luonnon tarjoamia lääkintämahdollisuuksia ja väliaikaisia ensiapuvälineitä voi
hyödyntää.
Vartionjohtajan ohje: Tarpoja tutustuu luonnon tarjoamiin lääkintämahdollisuuksiin ja saa kokemusta
väliaikaisista ensiapuvälineistä. Vartio voi käydä myös vierailulla Apteekkimuseossa (Aurajokirannassa)
tutustumassa vanhanaikaiseen ja luonnonmukaiseen lääkintään.
Tarvikkeet: Ympäristö, josta löytyy hoitoon sopivia kasveja.
Liitteet:
Luonnon apteekki
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Luonnon apteekki
Tehokkaita haavayrttejä ovat piharatamo, poimulehti, kehäkukka, siankärsämö ja punahattu (echinacea).
Puhdista haava näistä tehdyllä yrttiuutteella, jota voi tiputtaa myös laastariin tai siteeseen. Pikkuhaavan
hoitoon sopii tuore piharatamon lehti: hiero tai kauli lehteä niin, että sen pinta kostuu. Myös tervaa ja
kuusenpihkaa on käytetty haavanhoitoon. Rahkasammal on luonnostaan antiseptistä.
Iisoppi
Iisoppi auttaa lievittämään tulehduksia sekä
kuukautis-, ruuansulatus- ja kurkkukipuja.
Ulkoisesti sitä voidaan käyttää selässä ja
rinnassa yskään; siitä on apua myös
mustelmissa, nyrjähdyksissä, lihaskivuissa ja
hyönteisten pistoissa. Iisopin keruuaika on
kesästä syksyyn. Siitä on kolmea eriväristä
kukkaa: sininen, vaaleanpunainen ja valkoinen.
Leikkaa 5-10cm kukkivasta tai vihreästä latvasta
ja käytä tuoreeltaan tai kuivata.
Iisoppitee
1-2 tl kuivattua iisoppia
2 dl kiehuvaa vettä
Kaada vesi yrtin päälle, anna hauta 10min, siivilöi ja nauti. Juo 2-3 kuppia päivässä.
Iisoppikääre
pari kourallista tuoreita iisopin lehtiä
1 litra kiehuvaa vettä
Kaada kiehuvaa vettä hienonnettujen lehtien päälle, anna hautua 15 min. Siivilöi ja jäähdytä.
Kastele pyyhe tai rätti nesteeseen, purista pois ylimääräinen neste. Laita kostea, kuuma
pyyhe kipeään kohtaan ja anna olla paikoillaan 30-40 min.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Kehäkukka
Kehäkukka on erinomainen haavoihin olivatpa ne sitten iholla tai
limakalvoilla. Auttaa paikallisesti käytettynä nirhaumiin, ihottumiin,
psoriakseen, pikkuhaavoihin ja pieniin palohaavoihin. Kehäkukka
auttaa kudosta paranemaan vähentäen arpikudoksen
muodostumista. Se lisää hieman verenkiertoa, minkä vuoksi se
auttaa mustelmissa ja venähdyksissä. Kehäkukka kukkii kesäkuun
lopusta aina pakkasiin asti. Kerää kokonaisia kukintoja kun ne ovat
täysin auenneet. Voit kerätä myös pelkkiä terälehtiä.
Kehäkukkatee
2 tl kuivattua tai tuoretta kehäkukkaa (ei kasvin
vihreitä osia!)
2 dl kiehuvaa vettä
Kaada vesi yrtin päälle, anna hauta kunnes neste on
jäähtynyt. Siivilöi, juo 3 kuppia päivässä tai anna jäähtyä ja käytä ulkoisesti vaikka ihon
puhdistukseen. (Huom. Vihreät osat saattavat ärsyttää nielua teenä juotuna.)
Kehäkukkakääre
30g tuoreita kehäkukkia
5 dl vettä
Laita vesi ja yrtti kattilaan, kiehauta, anna kiehua 5 min, anna hauta 15 min. Siivilöi, anna
jäähtyä. Kasta pyyhe tai rätti nesteeseen, purista ylimääräinen neste pois. Laita rätti kipeään
kohtaan ja anna olla 30-40 min.
Mesiangervo
Mesiangervo on tehokas kivun lievittäjä ulkoisesti kääreissä sekä
sisäisesti nautittuna (tee). Sen keruuaika on kesällä ja sitä löytää
kosteilta niityiltä, ojista ja rannoilta koko Suomesta. Jos käytät
masiangervoa ulkoisesti (kääreenä), kelpaavat siihen lähes mitä
tahansa osaa kasvista. Sisäiseen käyttöön kelpaavat lähinnä nuput ja
kukat, sillä vihreistä osista puuttuvat limakalvoja hellivät limaaineet, joita ilman vihreät osat ärsyttävät limakalvoja. Mesiangervo
sisältää salisylaatteja, joten sitä ei saa antaa ihmisille, jotka ovat
allergisia aspiriinille.
Mesiangervotee
1 tl kuivattuja tai tuoreita kukkia ja nuppuja
2 dl kiehuvaa vettä
Kaada vesi yrtin päälle, anna hautua 5 min, siivilöi.
Juo tarvittaessa 1-3 kuppia päivässä.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Mesiangervokääre
pari kourallista tuoretta mesiangervoa
1 litra kiehuvaa vettä
Kaada kiehuva vesi hienonnetun yrtin päälle, anna hautua 15 min, siivilöi ja anna jäähtyä.
Kastele pyyhe tai rätti nesteeseen ja purista pois ylimääräinen neste. Laita kostea, kuuma
pyyhe kipeälle kohdalle ja anna olla paikoillaan 30-40 min.
Siankärsämö
Siankärsämöä on käytetty vaikka mihin vaivoihin, mutta se on
mm. hyvä verenvuodon pysäyttäjä. Laita murskattuja tuoreita
kukkia tai lehtiä suoraa haavan päälle. Siankärsämön keruuaika
on kesällä ja kasvia löytyy mm. niityiltä, ojista, nurmikoilta ja
sorakentiltä.
Pajunkuori
Päänsärkyä, migreeniä, korvasärkyä tai hammassärkyä voidaan parantaa haavan, lepän ja pajun kuorella.
Ne sisältävät runsaasti salisiinia, joka kehossa muuttuu salisyylihapoksi (= mm. aspiriinin vaikuttava aine).
Salisiinilla voidaan torjua myös tulehduksia ja alentaa kuumetta. HUOM! Salisiinirohtoa ei saa antaa
henkilöille, joilla on taipumusta verenvuotoon tai jotka ovat allergisia aspiriinille. Salisiinista
lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pajurohdos.
Pajunkuorirohdos
kourallinen vuoltua pajunkuorta
2-3 dl vettä
Laita kattilaan vuoltu pajunkuori ja vesi. Kiehauta ja anna seistä 5-10 min, juo.
Lähteet ja lisää tietoa:
Henriette Kress: Käytännön lääkekasvit
Peter McHoy & Pamela Westland: Yrttiaapinen
Virpi Raipala-Cormier: Luontoäidin kotiapteekki
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
http://www.terveydenhoitouutiset.fi/rohtokas/11.htm
http://tiedebasaari.wordpress.com/tag/kansanomainen-laakinta/
http://www.henriettesherbal.com/fi/juttuja.html
http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/rahkasammal
http://www.saunalahti.fi/meriam1/puutteenpera/yrtit.html
Kirjoista ja nettisivuista kannattaa aina tarkastaa, miltä vuodelta kirjoitukset ja yrttiohjeet ovat. Esimerkiksi
Toivo Rautavaaran ”Mihin kasvimme kelpaavat” (kirjoitettu vuonna 1976) on ihan hyvä perusopas
luonnonyrtteihin, jos tuntee muutamat knopit. Muun muassa sormustinkukka, jonka Rautavaara kertoo
sopivan sydänlääkkeeksi, on sittemmin todettu tappavan myrkylliseksi. Jotkut vanhat yrttikirjat
suosittelevat suopursuteetä lääkkeeksi reumaan ja ihotauteihin. Suopursu on kuitenkin myrkyllinen ja voi
aiheuttaa yllättäviäkin oireita. Lisäksi suopursua ei ikinä saisi keitellä sisätiloissa, esimerkiksi
kankaidenvärjäystarkoituksessa. Entisajan samaanit käyttivät suopursun keitinhöyryjä siihen, että saivat
päänsä sekaisin. Jos yrttiopas on 2000-luvulta, on erittäin todennäköistä, että siinä olevat ohjeet ovat
käyttökelpoisia, eikä niistä ole terveydellistä haittaa ihmiselle.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Majoitteet
Taso 1: Niger
Tavoite: Tarpoja osaa pystyttää ja pakata niger-teltan oikein. Tarpoja yöpyy niger-teltassa.
Vartionjohtajan ohje: Vartio opettelee pystyttämään niger-teltan oikein ja tietää, miksi pystyttämiseen
kannattaa käyttää aikaa ja huolellisuutta (kovalla tuulella tai sateella vain oikein pystytetty teltta pysyy
kuivana ja paikoillaan). Vartio yöpyy nigerteltassa ainakin 2 yötä, jonka jälkeen he pakkaavat teltan ensin
maastossa. Kololla tarpojat avaavat jälleen teltan, kuivattavat ja huoltavat sen (vaihtavat tarvittaessa
teltan narut ja paikkaavat mahdolliset reiät). Kuiva teltta pakataan jälleen ja viedään varastoon.
Nigerin pystytys :

Pystytys aloitetaan valitsemalla riittävän tasainen ja tilava alue teltalle. Maaperän tulee olla
sellaista, että maakiilat pysyvät siinä (hiekkapohjainen maa ei juurikaan pidä kiiloja).

Ensin kootaan päätykepit ja asetetaan ne teltan molempiin päätyihin ja nostetaan teltta niiden
varaan pystyyn.

Kaksi ihmistä pitää kiinni päätykepeistä niin, että teltan harja on pingottuneena. Kaksi muuta
hakkaavat päätynarujen maakiilat.

Kun teltan päätynarut ovat kiinni hakataan maahan seuraavaksi kiilat teltan kulmia varten.
Lopuksi kiinnitetään teltan sivunarut.
Oikein pystytetyn nigerin tunnusmerkit:

Teltan harja on suora ja kireä, ei lehmänselkää.

Teltan päätynarut ovat n. 45 asteen kulmassa suhteessa teltan päätykeppiin. Päätynarut ovat
yhtä kaukana teltasta ja päätykepistä.

Molemmat päätykepit ovat suorat, kepin maata vasten oleva pää on kohtisuorassa teltan
harjassa olevan pään kanssa.

Teltan kaikki sivunarut ovat kohtisuorassa telttaan. Reunimmaiset sivunarut kulkevat samassa
linjassa kuin teltan ulkoreuna.

Kulmanarut ovat 45 asteen kulmassa suhteessa reunimmaisiin sivunaruihin. Kulmanarujen
tehtävänä on estää ryppyjen muodostuminen telttakankaaseen.

Kaikki maakiilat ovat riittävän pitkiä ja ne ovat tukevasti maassa eivätkä heilu.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK

Kaikki narut ovat niin kireällä, että kun niitä napsauttaa sormella, kuuluu ääni.

Mahdollinen sadekatos ei kosketa telttakangasta vaan teltan ja sadekatoksen väliin jää
muutaman sentin tyhjä tila.
Nigerin pakkaaminen:

Niger levitetään maahan ”kyljelleen” eli näkyviin jää vain nigerin toinen sivu ja toinen sivu on
maata vasten.

Ovet ja liepeet levitetään kokonaan auki niin että mihinkään ei jää möykkyjä.

Kaikki näkyvissä olevat narut kerätään teltan keskelle.

Ovet ja liepeet taitetaan sisään siten, että näkyviin jää vain teltan katto.

Loput esiin tulleet narut kerätään jälleen keskelle.

Taitetaan teltan katto kahtia.

Rullataan teltta tiiviiksi rullaksi siten, että päätykepit ovat rullan keskellä.
Ks. Reppu, s. 210-211.
Tarvikkeet: Niger, (sadekatos), kirveitä ja sahoja maakiilojen tekemiseen.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Majoitteet
Taso 2: Puolijoukkueteltta
Tavoite: Tarpoja osaa pystyttää ja pakata puolijoukkueteltan oikein. Tarpoja yöpyy talvella
puolijoukkueteltassa ja käyttää kamiinaa teltan lämmitykseen. Tarpoja oppii kamiinan turvallisen käytön.
Vartionjohtajan ohje: Vartio opettelee pystyttämään puolijoukkueteltan oikein ja tietää, miksi
pystyttämiseen kannattaa käyttää aikaa ja huolellisuutta (kovalla tuulella tai sateella vain oikein
pystytetty teltta pysyy kuivana ja paikoillaan). Vartio yöpyy puolijoukkueteltassa ainakin 2 yötä talvella
kamiinan kanssa. Vartio pakkaa teltan ensin maastossa ja huoltaa kamiinan. Kololla tarpojat avaavat
jälleen teltan, kuivattavat ja huoltavat sen (vaihtavat tarvittaessa teltan narut ja paikkaavat mahdolliset
reiät). Kuiva teltta pakataan jälleen ja viedään varastoon. Ks. Reppu, s. 208-209, 211.
Puolijoukkueteltan pystytys:

Teltan pystytys aloitetaan kiinnittämällä kaikki sivukepit telttaan. Jokaisella sivukepillä on yksi
ihminen, joka pitää huolen omasta kepistään.

Telttakangas pingotetaan keppien avulla kireälle ja aloitetaan maakiilojen hakkaaminen. Kiilojen
laittamisen voi aloittaa mistä kohdasta tahansa, mutta aina kiinnitetään yhtä aikaa vastakkaiset
kiilat.

Kun kaikki kiilat ja narut ovat maassa nostetaan teltta pystyyn keskisalon avulla. Muista sulkea
teltan päässä oleva aukko ennen kuin nostat teltan harjan ylös.
Kamiinan turvallinen käyttö:

Teltassa on aina oltava ainakin yksi 10 litran ämpäri täynnä vettä tulipalon varalle.

Teltassa on hyvä käyttää kynnyspuita, jotka suojaavat makuupusseja ja –alustoja kamiinalta.

Kun kamiina on päällä on teltassa aina oltava ainakin yksi hereillä oleva kipinävahti!

Kipinämikko pitää yllä kamiinna liekkiä ja huolehtii, ettei kukaan tai mikään pääse liian lähelle
kamiinaa.

Kamiinan on oltava tukevalla maaperällä, se ei saa keikkua tai huojua.

Kamiina puhdistetaan joka aamu, kun se on palanut loppuun ja jäähtynyt kokonaan.
Puhdistuksessa irrotetaan kaikki piipun osat toisistaan ja nuohotaan niistä yön aikana kertynyt
noki pois lumella tai havuilla. Lisäksi itse kamiina tyhjennetään hiilistä.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Majoitteet
Taso 3: Laavu
Tavoite: Tarpoja osaa pystyttää ja pakata laavun oikein. Tarpoja yöpyy laavussa.
Vartionjohtajan ohje: Vartio opettelee pystyttämään laavun oikein ja tietää, miksi pystyttämiseen
kannattaa käyttää aikaa ja huolellisuutta (kovalla tuulella tai sateella vain oikein pystytetty laavu pysyy
kuivana ja paikoillaan). Vartio yöpyy laavussa ainakin 2 yötä. Vartio pakkaa laavun ensin maastossa,
jonka jälkeen kololla tarpojat avaavat jälleen laavun, kuivattavat ja huoltavat sen (vaihtavat tarvittaessa
laavun narut ja paikkaavat mahdolliset reiät). Kuiva laavu pakataan jälleen ja viedään varastoon.
Ks. Reppu, s. 201-202, 2011.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Majoitteet
Taso 4: Erätoveri ja loue
Tavoite: Tarpoja osaa pystyttää ja pakata erätoverin ja louen oikein. Tarpoja yöpyy erätoverissa ja louessa.
Vartionjohtajan ohje: Vartio opettelee tunnistamaan erätoverin ja louen sekä pystyttämään ne oikein.
Huomatkaa, että erätoveri ja loue ovat molemmat erittäin monipuolisia majoitteita, joita voidaan
käyttää ja pystyttää monin tavoin. Kokeilkaa ainakin kahta eri pystytystapaa kummallakin majoitteella.
Vartio yöpyy erätoverissa ja louessa molemmissa ainakin yhden yön. Vartio pakkaa erätoverin ja louen
ensin maastossa, jonka jälkeen kololla tarpojat avaavat jälleen majoitteet, kuivattavat ja huoltavat ne
(vaihtavat tarvittaessa narut ja paikkaavat mahdolliset reiät). Kuivat majoitteet pakataan jälleen ja
viedään varastoon. Ks. Reppu, s. 202-205, 2011.
Vasemmalla erätoveri ja alla loue.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Majoitteet (johtamistehtävä)
Taso 1: Suunnittelen ja toteutan parini kanssa majoitteisiin liittyvän
tehtävän seikkailijaryhmässä
Tavoite: Tarpoja oppii kantamaan vastuuta ja suunnittelemaan toimintaa yhdessä toisen kanssa.
Vartionjohtajan ohje: Tarpoja suunnittelee ja toteuttaa yhdessä parinsa kanssa tilapäisen ja ohjatun
vastuutehtävän ryhmän ulkopuolella ja saa palautetta tehtävän tekemisestä. Parin tehtävänä on
suunnitella ja toteuttaa toiminnallisesti koulutus pienelle ryhmälle seikkailijoita. Koulutuksen aihe voi
olla, miten vaellusteltta, nigeri, puolijoukkueteltta, laavu, erätoveri tai muu käytössä oleva majoite
pystytetään, pakataan tai huolletaan. Vaihtoehtoisesti voidaan tunnistaa erilaisia majoitteita ja arvioida
niiden soveltuvuutta eri olosuhteisiin.
Ks. Reppu, s. 200-211.
Luotsin ohje: Luotsi hoitaa yhteydenpidon ja käytännön järjestelyistä sopimisen seikkailijaryhmän
aikuisen kanssa. Seikkailijaryhmän sampo antaa tehtävästä palautteen, ja luotsi ohjaa tehtävää suoraan
tai vartionjohtajan kautta.
Tarvikkeet: Käytettävä majoite, kirveitä maakiilojen tekemiseen ja hakkaamiseen.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Majoitteet (johtamistehtävä)
Taso 3: Suunnittelen ja toteutan yksin majoitteisiin liittyvän tehtävän
seikkailijaryhmässä
Tavoite: Tarpoja oppii kantamaan vastuuta ja suunnittelemaan toimintaa yksin.
Vartionjohtajan ohje: Tarpoja suunnittelee ja toteuttaa yksin kanssa tilapäisen ja ohjatun
vastuutehtävän ryhmän ulkopuolella ja saa palautetta tehtävän tekemisestä. Tarpojan tehtävänä on
suunnitella ja toteuttaa toiminnallisesti koulutus pienelle ryhmälle seikkailijoita. Koulutuksen aihe voi
olla, miten vaellusteltta, nigeri, puolijoukkueteltta, laavu, erätoveri tai muu käytössä oleva majoite
pystytetään, pakataan tai huolletaan. Vaihtoehtoisesti voidaan tunnistaa erilaisia majoitteita ja arvioida
niiden soveltuvuutta eri olosuhteisiin.
Ks. Reppu, s. 200-211.
Luotsin ohje: Luotsi hoitaa yhteydenpidon ja käytännön järjestelyistä sopimisen seikkailijaryhmän
aikuisen kanssa. Seikkailijaryhmän sampo antaa tehtävästä palautteen, ja luotsi ohjaa tehtävää suoraan
tai vartionjohtajan kautta.
Tarvikkeet: Käytettävä majoite, kirveitä maakiilojen tekemiseen ja hakkaamiseen.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Oikeiden varusteiden pakkaus
Taso 1: Teemme vartiona vaelluksen varustelistan
Tavoite: Tarpoja osaa retkeillä ja liikkua kaikkina vuodenaikoina ja erilaisissa olosuhteissa sekä tunnistaa
omat kykynsä. Tarpoja myös tuntee retkeilyvarusteet ja pakkaustekniikat ja osaa ottaa mukaan vain
oleellisimmat ja kevyimmät varusteet.
Vartionjohtajan ohje: Vartio tekee vaelluksen varustelistan ja miettii, millaiset varusteet ovat hyviä
vaelluksella. Voit ottaa kokoontumiseen mukaan painavan ja huonosti pakatun rinkan. Vartion
tehtävänä on pakata rinkka järkevämmin ja poistaa sieltä turhat tavarat. Vaihtoehtoisesti voidaan tehdä
kuva rinkasta ja laittaa sinne asioita paperilappuina.
Ks. Reppu, s. 184-185.
Liitteet:
Vaelluksen varustelista
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Vaelluksen varustelista
fleece/villapaita
lämpimät housut, esim fleece-housut/villahousut
tuulihousut, tuulitakki
(sadetakki ja sadehousut)
vaelluskengät
crocsit taukokengiksi
pipo, hanskat, kaulahuivi
aluskerrasto
yöpuku
villasukat, vaellussukat, pikkuhousuja, urheilurintaliivit
uikkarit, pyyhe
shortsit, t-paitoja
pitkähihaisia
trikoot tai muut mukavat housut
hygienia: hammasharja, hammastahna, käsidesi, saippua, kasvorasva, huulirasva, aurinkorasva,
deodorantti, kosteuspyyhkeitä
ensiaputarvikkeet: ideal-side, särkylääke, kertakäytöinen kylmäpakkaus, punkkipihdit, rakkolaastareita,
laastareita, puhdistusaine
yhteiset tarvikkeet: teltta, trangia, sinol, minikirves, minisaha, paistilasta, vispilä, tiskiaine, tiskiharja,
patapata, pakastepusseja, narua, kartta (+ muovitasku), mehukatti-kanistereita veden kantoon,
purkinavaaja, sytytyspaloja tai muita ”takuuvarmoja” sytykkeitä, wc-paperia
retkitarvikkeet: puukko, tulitikut, istuinalusta, kompassi, taskulamppu, varaparistot
makuualusta, makuupussi
ruokailuvälineet, astiapyyhe
sakset
juomapullo
ruuat, välipalat
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Oikeiden varusteiden pakkaus
Taso 2: Teemme pareittain vaelluksen varustelistan
Tavoite: Tarpoja osaa retkeillä ja liikkua kaikkina vuodenaikoina ja erilaisissa olosuhteissa sekä tunnistaa
omat kykynsä. Tarpoja tuntee myös retkeilyvarusteet ja pakkaustekniikat ja osaa ottaa mukaan vain
oleellisimmat ja kevyimmät varusteet.
Vartionjohtajan ohje: Tarpoja tekee yhdessä parinsa kanssa vaelluksen varustelistan ja miettii, millaiset
varusteet ovat hyviä vaelluksella. Aiheeseen virittelyä varten voit ottaa kokoontumiseen mukaan
painavan ja huonosti pakatun rinkan. Vartion tehtävänä on pakata rinkka järkevämmin ja poistaa sieltä
turhat tavarat.
Ks. Reppu, s. 184-185.
Liitteet:
Vaelluksen varustelista (Löytyy Tason 1 kohdalta)
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Oikeiden varusteiden pakkaus
Taso 3: Pidämme seikkailijoille kokouksen osan retkivarusteista
(johtamistehtävä)
Tavoite: Tarpoja oppii johtamistaitoja ja perehtyy itse aiheeseen seikkailijoiden kysymysten kautta.
Vartionjohtajan ohje: Tarpoja pitää pienessä ryhmässä seikkailijoille kokouksen osan tai rastin aiheena
vaellusvarusteet ja niiden pakkaaminen. Lisätietoa löytyy Repusta, s. 184-193.
Liitteet:
Vaelluksen varustelista (löytyy Tason 1 kohdalta)
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Oikeiden varusteiden pakkaus
Taso 4: Suunnittelemme minimipainoisen varustelistan vaellukselle
Tavoite: Tarpoja tuntee retkeilyvarusteet ja pakkaustekniikat sekä osaa soveltaa osaamaansa. Tarpoja osaa
pakata mukaan vain kaikkein tärkeimmät varusteet ja oppii siten keskittymään varusteiden soveltamiseen
ja monipuolisuuteen.
Vartionjohtajan ohje: Vartio tekee mahdollisimman kevyen vaellusvarustuksen, joka kuitenkin kattaa
kaiken tarvittavan. Ks. Reppu, s. 184-185.
Esimerkki:
Vartionjohtaja tuo kokoukseen malliksi normaalit vaellusvarusteet. Miettikää, miten
varusteita voisi keventää. Voisiko jotain jättää pois tai ottaa yhteisesti? Listatkaa parhaat
kevennyskikat ja tehkää niistä vaikkapa mainoksia kolon seinälle tai lippukunnan lehteen.
Liitteet:
Vaelluksen varustelista (löytyy Tason 1 kohdalta)
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Retkiaskartelu 2
Taso 1: Teen käyttötarvikkeen luonnonmateriaaleista
Tavoite: Tarpoja oppii käyttämään puukkoa, valmistamaan hyödyllisen esineen ja ratkaisemaan
ongelmatilanteita.
Vartionjohtajan ohje: Tarpoja tekee esimerkiksi halsterin, lastan, voiveitsen, haarukan, lusikan, vispilän
tai fileointihaarukan. Käyttäkää valmistamianne esineitä ruuanlaitossa, jolloin tarpoja huomaavat ovatko
tarvikkeet oikeasti käyttökelpoisia vai tarvitseeko niitä vielä hioa.
Tarvikkeet: Puukko, puuta ja muut mahdolliset välineet.
Liitteet:
Käyttöesineiden valmistus
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
KÄYTTÖESINEIDEN VALMISTUS
Halsteri
Tarvikkeet:
Paksumpaa, jäykähköä rautalankaa (halkaisija n. 2 mm)
Ohuempaa, taipuisaa rautalankaa (halkaisija n. 0,5 mm)
Kaksi puukalikkaa
Taivuta paksummasta rautalangasta kaksi samanlaista kehikkoa, joissa on varret (Kuva 1.). Tee kumpaankin
kehikkoon ristikko ohuemmasta rautalangasta (Kuva 2.). Veistä molemmat puukapulat mukavan pyöreiksi
ja sopivan muotoisiksi niin, että niistä tulee hyvät käsikahvat. Kiinnitä puiset kahvat kehikkojen varsiin
ohuemmalla rautalangalla (Kuva 3.). Nyt halsterin kummatkin puolikkaat ovat valmiit. Kiinnitä lopuksi
halsterin puolikkaat toisiinsa ohuemmalla rautalangalla kehikkojen yläreunasta siten, että halsterien
puolikkaiden yläreunoissa on kuin sarana (Kuva 4.).
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Vispilä
Vispilän voi valmistaa muutaman pajunoksan ja kalastajalangan avulla. Kolmesta ohuesta ja notkeasta
pajunoksasta taivutetaan vispilän pää kuvan mallin mukaisesti. Kahva valmistetaan kieputtamalla
kalastajalankaa tiheästi oksien ympäri. Kahvan yläosaan tehdään tukkikytky (ks. ohje alempana), joka
aloittaa kahvan sitomisen.
TUKKIKYTKY:
Vispilänteko-ohjeet on muokattu Littoisten Pirtapiikojen pitämien Ässä-piirinkevätmestaruuskilpailujen
rastikäskystä.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Retkiaskartelu 2
Taso 2: Teemme kalastusvälineitä luonnontarvikkeista
Tavoite: Tarpojan selviytymistaidot karttuvat ja hän oppii monipuolisia kädentaitoja. Tarpoja oppii
valmistamaan kalastusvälineitä luonnontarvikkeista, jotta osaa hätätilanteessa hankkia itselleen ravintoa.
Vartionjohtajan ohje: Vartio tekee kalastusvälineitä luonnontarvikkeista. Parhaassa tapauksessa kaikki
kalastusvälineen osat ovat luonnontarvikkeista. Vapa saadaan mistä tahansa sopivasta oksan pätkästä,
koho voidaan tehdä kaarnasta, koukku voidaan veistää sopivasta koukerosta oksasta, luusta tai vääntää
neulasta. Siiman tekeminen on huomattavasti hankalampaa luonnonmateriaalista. Siiman voi valmistaa
itse nokkoskuiduista (katso ohjeet Tason 4 kohdan liitteestä ”Naru ja vitsas”). Jos siiman valmistaa itse
nokkoskuiduista, kannattaa se öljytä pellavaöljyn sijaan rypsiöljyllä, sillä kalat karttavat pellavaöljyä.
Helpoimpaa lienee käyttää kuitenkin valmista siimaa. Koukun lähelle tarvitaan myös paino (yleensä pieni
lyijypaino), jotta koukku laskeutuu alas kohti pohjaa eikä jää kellumaan tai heilu liikaa virtauksien
mukana. Painoksi voi yrittää sitoa esimerkiksi pientä kiveä. Lopuksi voidaan kalastaa.
Tarvikkeet: Siimaa ja koukkuja, tosin nekin voi tehdä luonnontarvikkeista.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Retkiaskartelu 2
Taso 3: Teemme narun tai vitsaksen luonnonmateriaaleista
Tavoite: Tarpoja oppii hyödyntämään luonnonmateriaaleja ja ratkaisemaan ongelmatilanteita. Hän oppii
toimimaan tilanteessa, jossa tarvitaan narua, mutta sellaista ei ole saatavilla.
Vartionjohtajan ohje: Vartio tekee narun tai vitsaksen luonnonmateriaalista ja käyttää sitä esimerkiksi
hätämajoitteen pystyttämiseen.
Tarvikkeet: Vitsaksen tekemiseen noin metrin korkuinen kuusi, koivu tai paju. Narun tekemiseen
nokkosta ja pellavaöljyä.
Liitteet:
Naru ja vitsas
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
NARU JA VITSAS
NARU
Luonnonmateriaaleista narun tekoon kannattaa käyttää nokkosta, takiaista, pajunkuorta tai pellavaa. Tämä
liite sisältää kuitenkin vain nokkosnarun tekemiseen tarvittavia ohjeita.
Nokkosta tiedetään käytetyn kuitukasvina jo 2500 eKr. Pohjois-Euroopan ja Antrean kivikautiset
verkkolöydöt ovat todennäköisesti olleet nokkoskuituja. Myös Keski-Euroopan ja Skandinavian
germaaniheimojen oletetaan käyttäneen nokkosta ompelemiseen, kudonnaisiin ja verkkoihin.
Nokkosköysi/-naru on tuoreena todella vahvaa. Tarina kertoo, että mm. Stonehengen kivet on raahattu
nokkosista punotuista köysistä. Kuivuessaan köysi kuitenkin hapertuu, eli jos haluaa kestävämpää köyttä
käyttöön, kannattaa öljytä köysi huolellisesti pellavaöljyllä tai käyttää nokkosen sijaan pajunkuorta.
Takiaisnaru sekä pellavalanka ovat helpompia tehdä kuin nokkosnaru, koska nokkosessa on paljon
pektiiniä, joka tekee kuidun irrottamisesta vaikeaa.
Nokkosia kerätessä kannattaa huomioida, että käyttökelpoista kuitua on luonnonvaraisissa nokkosissa vain
3–5 % koko kasvista. Nokkosia tarvitaan siis paljon, ja mahdollisimman isoja. Huomaathan myös, että yli 25senttisten nokkosten lehdissä on jo sen verran nitraattia, että nokkoskeiton sijaan narun teossa yli jäävät
kasvinosat kannattaa suosiolla heittää kompostiin. Pienempien nokkoset lehdet kannattaa kerätä talteen ja
valmistaa niistä keittoa.
NOKKOSNARUN VALMISTAMINEN, TAPA 1:
(Lähde:http://www.amk.fi/opintojaksot/500/1110273811521/1131349972201/1131350007777/11313502
92704.html)
Nokkosen kuoriosa irrotetaan tuoreena, varsien kuivuttua sitä on vaikeampi irrottaa. Nokkosen juuri
katkastakaan, lehdet ja latva leikkaan pois. Varsi halkaistaan puoliksi leveyssuunnassa ja levitetään auki.
Kuoriosa irrotetaan vetämällä se irti päistäreestä juuripäästä latvaa kohti. Kuorisuikaleet asetetaan
kuivumaan tai ne voi laittaa lämpimään veteen likoamaan. Aurinkoisessa paikassa kuidut valkaistuvat.
Kuoririhmat ovat vielä liima- ja vaha-aineiden kovettamia. Käsissä hieromalla tai harjaamalla irrotetaan
liima ja vaha-aine, tämä on kaikkein työläin vaihe koko hommassa. Käsittele rihmoja nipussa niin ne eivät
katkeile niin helposti kuin yksittään. Liima- ja vaha-aineen voi myös poistaa keittämällä, jolloin rihmoja
keitetään 2- 3 tuntia, annetaan kuivua ja hierotaan käsillä puhtaaksi tai harjataan hilseilevä vaha pois.
Keittämisen jälkeen kuidut ovat herkkiä katkeamaan, mutta lopputulos on lähellä puuvillakuitua.
Kesäkuun nokkonen: Nokkoset niputetaan löyhästi ja asetetaan kuivumaan. Kun varret ovat täysin kuivia,
niitä voidaan alkaa muokkaamaan. Nokkosniput voi myös varastoida talven yli ja muokata vasta seuraavana
kesänä. Lehdet karsitaan pois ja juuret katkaistaan. Nokkosia käsitellään n. 10 kpl varren nipuissa. Nippuja
loukutetaan pellavaloukulla, mutta loukulla painetaan kevyemmin kuin oikeita pellavia, koska varret
katkeavat herkästi tässä vaiheessa. Loukutuksen tarkoitus on vain rikkoa päistäreosa, jolloin varsia on
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
helpompi taivuttaa laudan reunaa vasten. Rikotut päistäreet irtoavat helposti käsistä ravistamalla. Vaha
poistetaan käsiin hieromalla tai harjaamalla.
Elo- syyskuun nokkonen: Tällöin nokkosen varret ovat hyvin puutuneista ja kuitu on vaikea irrottaa. Mitä
vanhempi nokkonen on, sitä karkeampaa on siitä saatava kuitu. Tässä ajan kohdassa kerätyt nokkoset
käsitellään edellisen tapaan, ainoastaan huomioidaan pitkä kuivumisaika.
Talventörröttäjät: Lumen päällä pystyssä olevista nokkosista on mahdollista saada hyvääkin kuitua.
Nokkoset kerätään tammi-helmikuussa. Päistäre irtoaa niistä helposti vain käsiin hieromalla. Kuitu ei ole
kuitenkaan yhtä kestävää kuin kesällä kerättyjen nokkosten.
NOKKOSNARUN VALMISTAMINEN, TAPA 2:
(Lähde on blogi-teksti: http://leena.ukkolanakat.net/?p=1649)
Nokkosen varsi on ontto. Onttoa osaa ympäröi puumainen kuorikerros. Kuidut ovat vahaisen tai oikeastaan
liimaisen pinnan ja tuon puumaisen kerroksen välissä neljässä nipussa irrallisina, mikä aiheuttaa nokkosen
varren kulmikkuuden. Kun tuore nokkonen halkaistaan, niin tuon puumaisen kuoren saa pätkimällä
helposti pois ja jäljelle jää kuori kuitujen kanssa. Tuoreena kuitu ei irtoa lainkaan liimamaisesta kuoresta,
mutta kun nuo kuoret kuivuvat, saa niistä näkyviin kuituja hinkkaamalla ja kampaamalla. Minusta on
kumminkin mukavampi työstää jo hieman kuivuneita nokkosia. Puumainen osa lähtee yhtä hyvin irti ja
kuituja voi samalla hinkata esiin liimaisen vahan pauloista. Alla olevissa kuvissa työstän kuivattua nokkosta.
Yllä olevassa toisessa kuvassa taas ovat esillä työvälineeni, naskali, koirankampa ja sieniveitsi, ei kovin
järeitä ja tehokkaita.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Päädyin toimimaan näin, ensin halkaisin varren naskalilla ja pätkin puumaista osaa ja irrotin sitä
samanaikaisesti sekä pätkän ylä-, että alapuolelta, jolloin kaikki kuidut jäivät paikalleen. Tämän jälkeen
pehmitin kuorinipun rullaamalla ja käsissä hieromalla, mikä sai liima-aineet lohkeilemaan ja osittain
karisemaankin, viimeinen kuva yllä.
Pehmitettyä nokkosta aloin kammata koirankammalla ja myös karstaa kampana käyttäen. Hukkaan irtosi
paljon sotkuista kuitua, mutta sen kaiken karstasin lepereiksi.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Ensimmäisessä kuvassa on kammattua kuitua, vasemmalla aika karheana ja oikealla niin puhtaana kuin sain
aikaseksi. Rapsuttelin tuon puhtaan kammatun kuidun polveni päällä sieniveitsen tylpällä sahalaita puolella.
Tämä kuitu on vaaleampaa ja todella silkkimäisen pehmyttä. Kun varovaisesti kampaa, niin kuidun saa yli
50 senttiä pitkänä. Vasemmanpuoleisesta olen kehrännyt rukilla toisessa kuvassa olevan pätkän kerrattua
lankaa. Kolmannen kuvan lepereet ovat viikkoa myöhempää tekoa ja niistä olen kehrännyt värttinällä
karkeaa yksinkertaista mutta paksua lankaa, jollaista minun on tarkoitus käyttää suunnittelemassani
kaitaliinassa. Lepereiden tekeminen sekä kehrääminen on yllättävän vaivatonta, eli lankaa tulisi, jos saisi
kuitua tuohon pisteeseen riittävästi.
NOKKOSNARUN VALMISTAMINEN, TAPA 3:
Elo-syyskuussa tai loppusyksystä ensimmäisten pakkasten jo väritettyä lehdet kerätään kasvit talteen.
Lehtiruodit poistetaan, varret loukutetaan hellästi pellavaloukulla. Loukuttaminen rikkoo nokkosista varren
puumaisen osan, jolloin varsinaiset kuidut jäävät jäljelle. Sitten varret kuivataan mahdollisimman suorina
ilmavassa paikassa, mieluiten nipuiksi sidottuina seinään tai kattoon kiinnitettyinä. Kuivauksen jälkeen
varsiniput hierotaan käsissä merisuolalla, jotta nokkosen luonnolliset liima- ja vaha-aineet irtoavat.
Seuraavaksi kuidut huuhdellaan puhtaalla vedellä ja kuivataan loppuun asti esim. ullakolle ripustetulla
narulla. Kun kosteus on tarpeeksi haihtunut, ruoti kerrallaan vedetään kuidut pienempiin yhtenäisiin
nippuihin, värttinöidään ja kehrätään langaksi.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Nokkosnarua varten on tarpeen opetella myös pellavaloukun sekä värttinän rakentaminen, ellei omista jo
ennestään sellaisia:
Pellavaloukun rakentaminen:
Ota kaksi koolinkia tai muuta sen tyyppistä tukevaa puunkappaletta. Pyöristä toisen yläpuolen ja toisen
alapuolen reunat kevyesti puukolla (jotta varret eivät katkea teräviin kulmiin) ja saranoi puut toisesta
päästään yhteen siten, että niiden välissä voi möyhiä varsia. Kertakäyttöä varten koko systeemin voi tukea
esim. kahden tuolin varaan, jolloin loukulle ei tarvitse rakentaa erikseen jalkoja.
Osviitaksi kuva vanhasta pellavaloukusta.
Värttinän rakentaminen:
Tarvikkeet:
n. 40 cm pätkä noin sentin paksuista puukeppiä, esim. kukkakeppi
ruuvattava pieni metallikoukku
cd-levy (tai kaksi)
ilmastointiteippiä
Teroita keppiä toisesta päästä puukolla kevyesti ja ruuvaa koukku kepin toiseen (teroittamattomaan)
päähän. Leikkaa ilmastointiteipistä reilun sentin levyinen suikale ja rullaa se kepin ympärille cd:n alle, jotta
cd pysyy tiukasti kepissä. Jos yhdellä cd:llä värttinä tuntuu liian kevyeltä, kokeile kahta levyä päällekkäin.
Ohjeet värttinän käyttöön: http://www.ullaneule.net/0308/artikkelit_kehrays.html, internetistä löytyy lisää
videoklippejä aiheesta.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
VITSAS
Materiaalit: Vajaa miehen mittainen näre eli kuusi tai koivu tai paju.
Vitsasnäre, joka oli tyvestä noin tuuman paksuinen, karsittiin ja sitten halkaistiin kahdeksi aidan vitsakseksi.
Jos sopivan kokoisia joutilaita taimia ei ollut saatavilla, käytettiin isojen kuusien alimpia oksia. Vitsakset
kerättiin kesällä aidan teon yhteydessä. Vitsakset halkaistiin noin puolentoista metrin mittaisista
kuusenkarahkoista siten, että kumpaisenkin puolikkaan päähän jäi muutama latvaoksa helpottamaan
sitomisen aloittamista. Halkaisu aloitettiin latvatupsun jostakin haarasta ja keskilinja piti säilyttää tarkkaan.
Jos vitsas alkoi haljeta toispuoleisesti, piti sitä puolta, johon halkeaminen oli hivuttautumassa, taivuttaa
voimakkaammin. Vitsaksia liotettiin vesiojassa taipuisiksi ja jäykimmät oksavitsakset nuorrutettiin
liottamisen lisäksi nuotiossa hauduttamalla.
Närevitsaksen teko-ohje
1. Leikkaa näreenvesa juuresta (tai repäise se juurineen maasta)
2. Aloita halkaisemaan sitä latvasta taittamalla jonkun pikkuoksan tyvestä
3. Halkaise keskilinjaa pitkin tyveen saakka. Vitsas on valmis.
4. Jos vitsaat ovat huonolaatuisia tai tarvitset erityisen notkeita sitomavitsoja, kuumenna niitä
nuotion hiilloksella kunnes ne ovat taipuisia.
5. Märkänä vitsas vääntyy paremmin, joten valmiita vitsaksia voi säilyttää nipussa esimerkiksi vedessä.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Koivuvitsaksen vääntämisen ohje
1. Valitse käyttötarkoitukseen sopivan kokoinen, yleensä noin metrin mittainen, yksin kasvava,
tummunut ja karhea koivun vesa. Ei kannosta kasvavaa juurivesaa eikä vihertävä oksaista. Vitsasta
ei siis väännetä puun oksasta.
2. Helpointa on vääntää vitsas sen ollessa vielä maassa kiinni, mutta sen voi myös irrottaa tyveä
myöten.
3. Vikuuta eli kuori puun kuori kahta puolta puukon ja reiden tai puukon ja peukalon välissä jättäen
tyvestä tai väännön lopetuskohdasta noin 5 cm kovaksi.
4. Laita irrotetun vesan tyvi jalan alle puristuksiin kannon tai kiven päälle. Aloita vääntäminen latvasta
sormien välissä pyörittäen tehden kierrettä ja pyri mahdollisimman nopeasti saamaan aikaiseksi
"veivi". Tällöin alat tällä veivillä, vipuvarrella eli jo väännetyllä osalla vääntämään ympyräliikettä.
Käytä kiertynyttä osaa siis vipuvartena, älä väännä siinä kohdin missä muutos tapahtuu. Ohjaa
tarpeen mukaan toisella kädellä tai jalalla niin että syyt alkavat kiertymään pitemmältä matkalta,
yleensä noin 3-5 cm matkalta. Vitsas vääntyy siis aina loivasti eikä samassa kohdassa "jynssäytyen",
jolloin se usein katkeaa. Oksakohdissa kierrä uudestaan kunnes kiertyy, joskus oksakohta kannattaa
vain ohittaa.
5. Jätä tyvestä vääntämättä noin 5-10 cm, jotta pystyt käyttämään vitsasta. Tämä vääntämätön osa
toimii neulana.
MÄNNYNJUURI
Männynjuuria on helppo käyttää sidostarpeina. Maan pinnassa kulkevat juuret voivat olla jopa 5-6 metriä
pitkiä ja ne on helppo irrottaa. Juurta ei tarvitse käsitellä mitenkään ennen kuin sitä voi käyttää sitomiseen.
Tarvittaessa juurta voi kuoria hieman. Jos juuri on jäykkä, voi sitä pehmittää hakkaamalla juurta kirveen
hamaralla kantoa vasten. Jos juuri ehtii kuivua ennen sitomista, on sitä liotettava vedessä, jotta sen notkeus
palautuu.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Survivalkit
Taso 1: Teemme survival-pakkauksen
Tavoite: Tarpoja oppii, mitä asioita tarvitaan luonnossa selviytymiseen. Hän tietää, että
ensiaputarvikkeiden lisäksi mukaan tarvitaan myös muita tarvikkeita majoitteen, tulen ja ruoan
tekemiseen.
Vartionjohtajan ohje: Vartio suunnittelee yhdessä selviytymispakkauksen. Jokainen tarpoja kokoaa
itselleen seuraavaan kokoukseen mennessä oman pakkauksena. Seuraavassa kokouksessa katsotaan,
mitä kenenkin pakkauksesta lopulta löytyy ja kuinka pieneen tilaan/kevyeksi tarpojat ovat pakkauksensa
saaneet.
Retkeilykirjoista löytyy erilaisia mallipakkauksia. Survivalkit on pakkaus, joka sisältää kaikkea pientä
tavaraa, josta on apua esimerkiksi eksyessä ja metsään jumiutumisessa. Pakkauksen sisällön avulla
selviytyisi metsässä hätätapauksessa vaikka muutaman vuorokauden. Se sisältää tulentekovälineitä,
ruuanhankintavälineitä ja majoitteentekovälineitä. Kaikki varusteet on pakattu esimerkiksi pieneen
metallirasiaan tai pussukkaan, jossa ne kulkevat aina helposti mukana. Survivalkitin on oltava niin pieni ja
kevyt, että se on helppo ottaa aina mukaan (koska hätätilanteita ei voi ennakoida, on pakkauksen oltava
aina varmuuden vuoksi mukana). Ks. Reppu, s. 196-197.
Pakkaus voi sisältää esimerkiksi:

Säänkestävästi pakatut tulitikut tai magnesium-tulus

Kynttilänpätkä, helpottaa isomman tulen sytyttämistä

Varaparistoja sen verran, kuin omaan taskulamppuun tarvitsee

Kengännauhat, jos omat nauhat katkeavat. Lisäksi nauhoilla voi sitoa jotain.

Pari irtoremmiä, esimerkiksi hätämajoitteen kokoamiseen

Vedenpuhdistustabletteja, jotta puhtaan veden loppuessa sitä voi puhdistaa luonnosta lisää

Vahva neula ja vahvaa lankaa (esim. karhunlanka), kaikenlaiseen paikkaamiseen ja korjaamiseen

Mato-onkea varten koho, siima, koukku ja lyijypaino, jotta tarvittaessa voi kalastaa ruokaa

Hätälippu kirkkaasta kankaasta

Hiilitabletteja tai ripulilääkkeitä, koska metsässä saa helposti ruuan/juoman mukana pöpöjä,
jotka aiheuttavat ripulia
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK

Ruokaensiapupaketin, jossa on nopeita hiilihydraatteja sisältäviä eväitä, kuten sokeripaloja,
myslipatukka tai pussikeitto

Muutama teepussi tai Lämmin kuppi –pussi, lämmittävät mukavasti kylmällä ilmalla

Pieni teräase kuten pienoislinkkuveitsi

Kertakäyttöinen avaruuspeite, lämpöä tuomaan

Pilli, jota voi käyttää kun ei jaksa enää huutaa tai haluaa lähettää esimerkiksi hätäviestin
morseilla

Hakaneuloja, kaikenlaiseen kiinnittämiseen ja neulana käyttämiseen

Ilmastointiteippiä käärittynä esimerkiksi vanhan filmipurkin ympärille (samassa purkissa voi
säilyttää tulitikkuja)
Jos tavarat on pakattu metallirasiaan, voi rasiaa käyttää veden keittämiseen tai ruoka-astiana.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Survivalkompassi
Taso 1: Osoitan pohjoisen kellon avulla
Tavoite: Tarpoja oppii löytämään pohjoisen ilman kompassia.
Vartionjohtajan ohje: Jokainen vartiolainen etsii pohjoisen kellon avulla, tähän tarvitaan analoginen
(viisari) kello.
Tapa 1: Katso kellonaika 24 tunnin järjestelmän mukaan (esim. klo 18). Jaa kellonaika kahdella (esim. 18/2
= 9). Aseta kellotaulu siten, että jakolaskussa saatu luku osoittaa aurinkoon (esim. 9 osoittaa
aurinkoon). Pohjoinen sijaitsee nyt kello kahdentoista suunnassa.
Tapa 2: Aseta kello siten, että tuntiviisari osoittaa aurinkoon. Päivällä (klo. 6-18) etelä on tuntiviisarin ja
kahdentoista puolivälissä, sillä puolella jossa kulma tuntiviisarin ja kahdentoista välillä on pienempi. Yöllä
pohjoinen löytyy samasta paikasta.
Tapa 3: Opettelee ulkoa, mihin aikaan suunnilleen aurinko ja kuu ovat missäkin ilmansuunnassa.
Talviaikaa/kesäaikaa:

klo 12/13 aurinko etelässä, kuu pohjoisessa

klo 18/19 aurinko lännessä, kuu idässä

klo 24/01 aurinko pohjoisessa, kuu etelässä

klo 06/07 aurinko idässä, kuu lännessä
Tapa 4: Keppi ja varjo –tekniikka. Tämä keino vaatii näkyvillä olevan auringon ja noin 15 minuuttia aikaa.
Keino ei ole aivan millintarkka mutta antaa ilmansuunnat suurin piirtein. Keinoa voi käyttää esim.
lepotauon aikana. Isketään maahan pystyyn keppi tai mikä tahansa pitkä kapea esine joka luo selkeän
viivamaisen varjon. Merkataan maahan kohta johon kepin varjon pää lankeaa. Odotetaan 15-20
minuuttia ja merkataan uudelleen nyt siirtynyt kohta johon varjon pää lankeaa. Yhdistetään nämä kaksi
merkkiä suoralla viivalla. Tämä yhdysviiva on itä-länsi -akseli. Kun seisotaan niin että aurinko on selän
takana ja keppi edessäpäin, länsi on yhdysviivalla vasempaan ja itä oikeaan.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Tapa 5: Helppo ja selkeä keino on odottaa keskipäivää, kun aurinko on korkeimmillaan taivaalla ja
suoraan etelässä. Kun seisoo kohti aurinkoa, etelä on suoraan edessä, pohjoinen selän takana, itä
vasemmalla ja länsi oikealla. Jos kellonaikaa ei ole tiedossa, voi keskipäivän hetken määrittää
seuraamalla kepistä lankeavan varjon pituutta. Kun varjo on lyhimmillään, aurinko on korkeimmillaan
taivaalla ja on keskipäivä. Tällöin varjo osoittaa suoraan pohjoiseen.
Esimerkki:
Kuljetaan retkellä koko vartion kesken. Vartionjohtaja seuraa reittiä kartasta. Välillä
pysähdytään ja yhden tarpojan on selvitettävä kellon avulla, missä suunnassa on
pohjoinen. Tarkastetaan asia kompassilla. Jatketaan jälleen matkaa ja pysähdytään jonkin
kävelymatkan jälkeen uudelleen ja seuraavan tarpojan on etsittävä kellon avulla
pohjoinen. Jatketaan, kunnes kaikki tarpojat ovat etsineet pohjoisen ainakin kerran.
Tarvikkeet: Analoginen (viisari) kello
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Survivalkompassi
Taso 2: Teemme kompassin neulan avulla
Tavoite: Tarpoja oppii löytämään pohjoisen ilman kompassia ja osaa tarvittaessa rakentaa itse kompassin.
Vartionjohtajan ohje: Vartio tekee kompassin neulan avulla. Magnetisoi
neula vetämällä sitä tavallisen kestomagneetin päällä samaan suuntaan
toistakymmentä kertaa. Aseta neula kellumaan vesiastiaan jonkin
kelluvan esineen päälle (esim. lehti). Odota kunnes neula asettuu pohjoisetelä suuntaan.
Tarvikkeet: Neuloja, pieni vesiastia, magneetti
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Survivalkompassi
Taso 3: Osoitamme pohjoisen luonnonmerkkien avulla
Tavoite: Tarpoja oppii löytämään pohjoisen ilman kompassia luonnonmerkkien avulla.
Vartionjohtajan ohje: Vartio tutkii eri luonnonmerkkejä, joista voi päätellä, missä pohjoinen on. Koska
aurinko paistaa loivasti etelästä, saavat puiden, kivien ja rinteiden eteläpuolet eniten valoa ja lämpöä
(Taitokirja). Tästä seuraa se, että:

Puiden okset ja koivun tuohi ovat tiheämmät ja tuuheammat puun eteläpuolella

Puiden vuosirenkaat ovat leveämmät puun eteläpuolella

Muurahaispesän loivin sivu on pesä eteläpuolella

Jos muurahaispesä on kiinni kivessä tai puussa, se on yleensä puun/kiven eteläpuolella

Jäkälä kasvaa parhaiten kivien eteläpuolella

Sammal kasvaa parahiten kivien pohjoispuolella
Lisäksi aurinko paistaa puolen päivän aikaan etelästä.
Esimerkki:
Kuljetaan koko vartion kanssa metsässä ja tarkkaillaan ilmansuuntaa paljastavia
luonnonmerkkejä. Huomaatteko eron puiden oksissa, koivun tuohessa, muurahaispesissä
tai sammaleessa tai jäkälässä? Kun uskotte löytäneenne luonnonmerkin, joka paljastaa
ilmansuunnan, tarkastakaa oikea ilmansuunta kompassilla.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Survivalkompassi
Taso 4: Osoitamme pohjoisen yöllä
Tavoite: Tarpoja oppii löytämään pohjoisen ilman kompassia yöllä tähtien tai kuun avulla.
Vartionjohtajan ohje: Tarpoja etsii yhdessä parinsa kanssa pohjoisen tähtien tai kuun avulla.
Tapa 1: Yöllä pilvettömältä taivaalta voi ensin etsiä
Otavan löylykauhamaisen tähtikuvion. Seuraamalla
kauhan kahden reunimmaisen tähden
muodostamaa linjaa voi paikallistaa Pohjantähden.
Pohjantähti on melko tarkkaan pohjoiseen.
Tapa 2: Voit käyttää mitä tahansa
tähteä ilmansuuntien määritykseen. Aseta kaksi
keppiä (joista toinen on lyhyempi) maahan
peräkkäin siten, että niiden kärkien kautta
tähystettäessä voit nähdä valitsemasi tähden.
Maan pyörimisestä johtuen tähti näyttää vähitellen
liikkuvan. Jos:

tähti näyttää nousevan, katsot itään.

tähti näyttää laskevan, katsot länteen.

tähti näyttää liikkuvan vaakatasossa oikealle, katsot etelään.

tähti näyttää liikkuvan vaakatasossa vasemmalle, katsot pohjoiseen.
Tapa 3: Kun kuu näkyy vain osittain eli sirppimäisenä, kuvitellaan sirpin kärkien väliin viiva jota jatketaan
alaspäin horisonttiin asti. Kohta jossa viiva kohtaa horisontin on suurin piirtein etelässä. Keino on
suuntaa antava, ei aivan tarkka.
Tapa 4: Jos kuu nousee ennen auringonlaskua, kuun valaistu puoli on länteen. Jos kuu nousee keskiyön
jälkeen, kuun valaistu puoli on itään.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Veden puhdistaminen
Taso 1: Puhdistamme vettä keittämällä
Tavoite: Tarpoja oppii tunnistamaan juomakelpoisen veden ja tietää, miksi kaikkia vesiä ei voi juoda
sellaisenaan. Tarpoja oppii puhdistamaan vettä, jotta siitä tulisi juomakelpoista.
Vartionjohtajan ohje: Vartio puhdistaa vettä keittämällä. Jos vedessä on näkyviä roskia, täytyy ne ensin
suodattaa pois vedestä esimerkiksi kaatamalla vesi siivilän läpi, ohuen kankaan läpi tai itse tehdyn
suodattimen läpi (Taso 3). Jotta vettä voi juoda janoon, on se keittämisen jälkeen saatava jäähdytettyä
jälleen kylmäksi. Vartio miettii erilaisia tapoja saada vesi jäähtymään ilman, että siitä tulisi jälleen likaista.
Yksi keino veden jäähdyttämiseen on laittaa keitetty vesi vesipulloon ja sulkea pullo tiiviisti. Pullo
asetetaan kokonaan mereen/järveen/lampeen/puroon, jolloin vesistössä oleva kylmä vesi jäähdyttää
myös pullon sisällä olevan puhtaan veden.
Ks. Reppu, s. 312-313.
Esimerkki:
Tutkikaa puhdistamatonta vettä luupeilla. Näkyykö luupin avulla vedessä eliöitä tai roskia?
Tutkikaa samaa vettä uudelleen luupilla veden keittämisen jälkeen. Onko vesi nyt
silmämääräisesti puhtaampaa?
Tarvikkeet: Kattiloita tai trangioita veden keittämiseen, vesipulloja.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Veden puhdistaminen
Taso 2: Puhdistamme vettä vedenpuhdistustableteilla
Tavoite: Tarpoja oppii tunnistamaan juomakelpoisen veden ja tietää, miksi kaikkia vesiä ei voi juoda
sellaisenaan. Tarpoja oppii puhdistamaan vettä, jotta siitä tulisi juomakelpoista.
Vartionjohtajan ohje: Vartio puhdistaa vettä vedenpuhdistustableteilla, jotka ovat joko jodi- tai
kloorivalmisteita. Joditabletteja pidetään klooritabletteja tehokkaampina, mutta molemmat tuotteet
jättävät veteen sivumaun. Apteekista saa ostettua vedenpuhdistustabletteja kohtuulliseen hintaan
(100kpl noin 20 euroa). Tablettien käyttöohjeet vaihtelevat ja aina tulee tutustua kyseisen tabletin
ohjeeseen. Yleinen käyttöohje on kuitenkin, että 1 tabletti/ 1 litra puhdistettavaa vettä. Veden
puhdistumiseen kuluu 30 minuutista muutamaan tuntiin riippuen siitä, kuinka kylmää puhdistettava vesi
on (mitä kylmempää vettä sitä kauemmin puhdistus kestää). Vedestä tulee poistaa näkyvät roskat
esimerkiksi siivilöimällä vesi, kaatamalla se ohuen kankaan läpi tai käyttämällä itse tehtyä suodatinta
(Taso 3). Puhdistettava vesi ei saa olla sameaa vaan sen on oltava näennäisesti kirkasta ja puhdasta
ennen tabletin avulla puhdistamista.
Ks. Reppu, s. 312-313.
Tarvikkeet: Vedenpuhdistustabletteja, vesipulloja tai muita vesiastioita.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Veden puhdistaminen
Taso 3: Puhdistamme vettä suodattimella
Tavoite: Tarpoja oppii tunnistamaan juomakelpoisen veden ja tietää, miksi kaikkia vesiä ei voi juoda
sellaisenaan. Tarpoja oppii puhdistamaan vettä, jotta siitä tulisi juomakelpoista.
Vartionjohtajan ohje: Vartio puhdistaa vettä itse rakennetulla suodattimella. Vaikka vedestä tulisi
näennäisesti kirkasta ja puhdasta suodattimen avulla, on vesi silti aina keitettävä tai puhdistettava
vedenpuhdistustableteilla ennen juomista, sillä suodatin ei poista vedessä olevia mikrobeja. Veden
puhdistamiseen löytyy tietoa mm. kirjasta ”Selviydy luonnon ehdoilla” (Stefan Källman ja Harry Sepp).
Ks. Reppu, s. 312-313.
Tarvikkeet: 1,5 litran juomapullo, naula, vasara, puukko, likavettä, puhdistetulle vedelle astia, erilaisia
suodatinmateriaaleja (esim. hiekka, sora, kivet, rahkasammal, turve, multa, puuhiili).
Liitteet:
Vesisuodatin
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
VESISUODATIN
Ennen kuin luonnosta löytynyttä vettä kannattaa alkaa keittämään juomakelpoiseksi tai puhdistamaan
vedenpuhdistustableteilla, kannattaa se suodattaa itse tehdyn suodattimen läpi. Suodattimen väli valutettu
vesi on kirkkaampaa ja hyvä suodatin poistaa vedestä roskat ja pienemmät epäpuhtaudet. Suodatin ei
kuitenkaan poista vedestä mikrobeja eli bakteereita, pieneliöitä tai muita taudinaiheuttajia, joten vaikka
suodatettu vesi on silminnähtävästi täysin kirkasta ja puhdasta, on se aina keitettävä tai puhdistettava
vedenpuhdistustableteilla! Veden puhdistamiseen löytyy tietoa mm. kirjasta ”Selviydy luonnon ehdoilla”
(Stefan Källman ja Harry Sepp).
TAPA 1:
Tarvikkeet: Puhdistettua hiekkaa, tyhjä maitopakkaus, 1litra likaista vettä, naula, ämpäri, vesikannu
Toimi näin: Leikkaa maitopakkauksen yläosa pois ja tee naulalla pohjaan 20-25 reikää. Täytä maitopakkaus
pestyllä hiekalla. (Pese hiekka kaatamalla 1-2 litraa hiekkaa ämpäriin, jossa on vettä. Heiluttele ämpäriä
reilusti. Kaada likainen vesi pois ja toista pesu niin monta kertaa, että vesi on puhdasta.) Kaada varovasti 0,5
litraa likavettä (esim. vettä, jossa on kukkamultaa) vesikannusta keskelle maitotölkissä olevaa hiekkaa,
säästä loput likavedestä. Vertaa hiekan läpi purkkiin valunutta vettä kannussa jäljellä olevaan likaveteen.
Mitä on tapahtunut?
TAPA 2:
Tarvikkeet:
Tyhjä 1,5 litran pullo
Siivilällä toisistaan erilleen seulottuna seuraavia asioita:
kiviä (noin peukalonpään kokoisia tai vähän yli)
soraa (eli pienempiä kiviä)
hiekkaa
multaa
(muina suodatinkerroksina voi käyttää rahkasammalta, puuhiiltä, hienoa hiekkaa, turvetta, tuhkaa tai
muita luonnon omia suodatinaineita)
Järvivettä/kuravettä
Toimi näin: Pullon pohja leikataan ensin pois. Suodatin rakennetaan pullonsuu alaspäin. Pääperiaate on
laittaa ensin kiviä, sitten hienojakoisia asioita, sitten päälle soraa. Itse voi kokeilla, millaisilla
suodatinkerroksilla ja -yhdistelmillä saa kirkkainta vettä aikaiseksi.
Huom: Mullan/turpeen käyttäminen suodattimessa tekee vedestä puhtaampaa (jos haluaisi oikeasti
suodattaa sitä juontitarkoitukseen), mutta kirkkaampaa vettä taas saa aikaiseksi ilman multaa.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
TAPA 3:
(Lähde, joka käännetty vapaasti suomeksi:
http://www.practicalprimitive.com/skillofthemonth/charcoalfilter.html)
Tarvikkeet:
Tuoretta puuhiiltä, joka on ehtinyt jäähtyä kokonaan (Paras tapa saada puuhiiltä on tehdä nuotio. Kun
nuotiossa on hyvä hiillos, sammutetaan tuli peittämällä nuotio hiekalla. Päivän tai kahden päästä kaiva hiili
esiin ja tarkasta, että se on täysin jäähtynyttä)
1,5 litran juomapullo
Lasipurkki tai muu astia, johon puhdas vesi kerätään
Toimi näin:
1.
Murskaa hiili erikokoisiksi paloiksi, jauheesta noin sormenpään kokoisiksi paloiksi.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
2. Leikkaa muovipullosta pohja pois. Jos pullossa on edelleen korkki, tee korkkiin naulan avulla yksi tai
muutama reikä.
3. Pullo täytetään pullonsuu alaspäin. Laita ensimmäiseksi pohjalle tiiviisti ruohoa tai pala kangasta,
jotta hiili ei pääse valumaan veden mukana ulos pullosta.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
4. Kaada pulloon kerroksittain eri rakenteista hiiltä aloittaen hienoimmasta. Pohjalle kankaan/ruohon
päälle tulee siis hiilijauhe ja päällimmäiseksi karkein hiili. Hiili tulee pakata pulloon tiiviisti. Ideana
on, että vesi tihkuu hitaasti eri kerroksien läpi, eikä valu suoraa koko pullon halki. Jos vesi valuu
pullon läpi nopeasti, on hiili pakattava tiiviimmin. Hiiltä saisi tulla noin pullon puoliväliin asti.
5. Hiilikerroksien päälle kannattaa laittaa muutaman sentin kerros hiekkaa, kangasta tai ruohoa
tiiviisti ”pakattuna”, jotta hiili ei ala kellua pullossa, kun sinne kaataa veden.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
6. Aseta suodatinpullo lasipurkin tai muun astian päälle, jonne suodattunut vesi pääsee valumaan.
7. Kaada hitaasti likavesi suodattimeen. Varo ettei päälimmäinen suodatinkerros pääse liikkumaan ja
kellumaan ja siten sekoittamaan suodattimen kerroksia. Suodattimen voi kaataa täyteen vettä,
jolloin se vesi saa valua hiljalleen itsekseen eri kerrosten läpi. Muista: Veden tulee tihkua hiljalleen
kerrosten läpi, jos vesi valuu liian nopeasti, eivät suodattimen kerrokset ole riittävän tiiviitä eikä
suodatin toimi siten kunnolla.
8. Kun kaikki suoattimeen kaadettu vesi on valunut suodattimen läpi, kaadetaan sama vesi vielä
ainakin toisen kerran saman suodattimen läpi. Näin saadaan aikaa puhtaampi lopputulos. Yleensä
vesi kannattaa valuttaa ainakin 2-3 kertaa suodattimen läpi. Kun vesi on riittävän kirkasta, voidaan
sen keittää tai puhdistaa vedenpuhdistustableteilla puhtaaksi ja juomakelpoiseksi.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Puhdistamme vettä
Taso 4: Etsimme vaelluksen veden luonnosta
Tavoite: Tarpoja oppii etsimään ja löytämään vettä luonnosta sekä käsittelemään sen oikein. Tarpoja oppii
ottamaan vastuuta itsensä lisäksi myös toisista.
Vartionjohtajan ohje: Vartio tekee lyhyen vaelluksen, jonka aikana kaikki juomavesi hankitaan harkitusti
luonnosta. Huomiota on kiinnitettävä veden puhtauteen ja puhdistusmenetelmään. Tutustukaa jo
etukäteen Tasojen 1-3 puhdistusmenetelmiin ja varmistakaa, että osaatte puhdistaa vettä kunnolla ja
oikein.
Ks. Reppu, s. 312-313.
Luotsin ohje: Auttaa vaelluksen ja veden puhdistuksen suunnittelussa.
Tarvikkeet: Vedenpuhdistukseen tarvittavat varusteet: keitin, vedenpuhdistustabletteja, suodatin.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Veden kulutus
Taso 1: Arvioimme vedenkulutusta kotona
Tavoite: Tarpoja oppii arvioimaan, kuinka paljon kulutamme vettä arkena.
Vartionjohtajan ohje: Vartio tutustuu veden kulutukseen kotona.
Esimerkki:
Tarpojat pitävät viikon ajan vesipäiväkirjaa. Päiväkirjaan merkitään kaikki vedenkulutus,
esim. suihkussa käynti (suihkun kesto), vessassa käynti, ruuanlaitto, juominen, hammas- ja
käsipesut, pyykinpesu, tiskaaminen, tiskikoneen käyttö. Selvitetään internetistä tai muista
lähteistä, paljonko tiskikone, pyykinpesukone, kylpy, suihku ja yksi wc:n pumppaus isolla
ja pienellä painikkeella kuluttavat vettä. Vertaillaan vesipäiväkirjoja ja arvioidaan, paljonko
kukin on kuluttanut viikon aikana vettä. Pohditaan, voisiko veden kulutusta vähentää
(esim. lyhentämällä suihkuaikaa, sammuttamalla aina vesihana käsien- ja hampaidenpesun
aikana, tiskaamalla säästeliäästi).
Ks. Reppu, s. 312-313.
Luonnossa selviytyminen
Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK
Aktiviteetti: Veden kulutus
Taso 2: Arvioimme vedenkulutusta retkellä
Tavoite: Tarpoja oppii arvioimaan, paljonko vettä tarvitaan vaelluksella tai retkellä henkilöä kohden.
Vartionjohtajan ohje: Vartio tutustuu veden kulutukseen retkellä. Tarkoitus on, että tarpojat oppivat
hahmottamaan kuluvan veden määrää ja siten olemaan säästeliäitä veden suhteen.
Selvitetään etukäteen, miten retkipaikan vesihuolto toimii: Tuleeko mökkiin hanavesi? Onko hanavesi
juomakelpoista? Onko alueella kaivoa ja onko sen vesi juomakelpoista? Onko alueella
järveä/merta/muuta vesistöä, josta voi hankkia pesu- ja tiskivedet? Tarvitseeko vartion ottaa etukäteen
kaupungista mukaansa vettä?
Vartio suunnittelee koko viikonlopun vesihuollon eli miettii, mistä lähteestä vesi hankitaan tiskaamiseen,
ruuanlaitton, juomiseen, peseytymiseenja muihin tarpeisiin.
Esimerkki:
Tarpojat pitävät viikon ajan vesipäiväkirjaa, johon merkitään kaikki juomavesi,
ruuanlaittoon kulunut vesi ja pesuvesi. Tarpojat arvioivat vesipäiväkirjojensa perusteella
viikonlopun retkellä kuluvan veden määrää. Paljonko juomavettä tarvitaan? Entä
pesuvettä? Paljonko kuluu tiskaukseen? Jokainen tekee oman arvionsa ja arviot
kirjoitetaan ylös. Retkellä mitataan kaikki kulunut vesi ja retken lopuksi katsotaan, kuka
arvasi veden kulutuksen määrän lähimmäksi.
Ks. Reppu, s. 312-313.