Vaellus 2 - Mikaelin Sinikellot
Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Henkilökohtainen hygienia Taso 1: Suojautuminen auringolta ja viimalta sekä riittävä juominen Tavoite: Tarpoja tietää, kuinka auringolta ja kylmältä voi suojautua ja miksi se on tärkeää. Tarpoja oppii myös, miksi nestettä pitää juoda riittävästi. Tarpoja tietää, miten auringonpistoksen ja lihasjumituksen voi välttää. Vartionjohtajan ohje: Auringon ultraviolettisäteilyn (UV) tavallisin haittavaikutus on ihon palaminen. Vain lyhytaaltoiset UVB-säteet polttavat, mutta ne myös ruskettavat. Pitkäaaltoiset UVA-säteet ruskettavat, mutta eivät polta. Molemmat säteet kuitenkin altistavat melanoomalle eli ihosyövälle, yhdelle tällä hetkellä vaikeimmin havaittavista ja parannettavista syöpätyypeistä. Aurinkovoiteiden suojakertoimet kertovat vain, kuinka tehokas voide on UVB-säteitä vastaan. Siksi kannattaa varmistaa, että suojavoiteessa on merkintä myös UVA-suojasta. Auringonpistokselle, lämpöuupumiselle ja pahimmillaan jopa lämpöhalvaukselle altistuu helteellä tai pitkäkestoisessa oleskelussa suorassa auringonvalossa: elimistö ei ehdi jäähdyttämään tarpeeksi nopeasti, olo alkaa tuntua ärtyisältä tai sekavalta, heikottaa, päätä särkee ja jopa näköhäiriöitä alkaa tulla. Jos auringonvalosta ei lähde varjoon nopeasti, oireet pahenevat ja lopulta tajunnan taso alkaa laskea. Nestehukka altistaa lämpöhalvaukselle, koska hikoilu lakkaa nestevajauksessa. Kesäleireillä ja –retkillä varustukseen kuuluvat auringolta suojaava päähine, aurinkovoide ja väljät, peittävät ja hikoilun sallivat vaatteet. Auringonpistos johtuu nimenomaan siitä, että aurinko on porottanut liian kauan suojaamattomaan päähän. Nestehukan ensimmäisiä merkkejä ovat päänsärky ja ärtymys. Ärtyneenä virhearviointien määrä kasvaa, mikä aiheuttaa riskejä esim. työkaluja käytettäessä, suunnistuksessa tai muussa rasituksessa. Kaveritkin alkavat ärsyttää, ja tulee helposti riitoja. Kuumassa retkellä ja leireillä nestettä pitäisi juoda pieniä määriä jatkuvasti, ja juomapulloa pitää kuljettaa mukana. Lämpimällä ilmalla juoda pitää joka aterialla vähintään 1 – 2 mukia. Vesi on mehua parempi juoma helteellä, sillä mehun sokerit sitovat elimistön vettä. Päänsäryn alkaessa kannattaa kysyä itseltään, onko juonut, syönyt tai nukkunut tarpeeksi. Yleisempien leiriläisten ja retkeilijöiden vaivojen aiheuttaja on joko se, ettei ole haluttu käydä vessassa tai muistettu juoda tarpeeksi. Vaelluksilla rinkkoja kannettaessa myös niskaan ja hartioihin kohdistuu niin paljon painoa, että lihakset jumiutuvat helposti ja päätä särkee sen vuoksi. Lihaskrampit ja suonenvedot aiheutuvat suolojen menetyksestä lämpimällä ilmalla rasituksessa. Leivät ja muut kylmät välipalat eivät takaa riittävää suolojen saantia, vaan pitää syödä kunnolla lämpimät ateriat, vaikka kuumassa ruokahalu vähenisikin. Äkillisen krampin ensiapu on lihaksen venyttäminen vastakkaiseen suuntaan sekä laimean mehun tai urheilujuoman juominen. Harjoitelkaa kokouksessa erilaisia venyttelyliikkeitä vaellusta varten. Harjoitelkaa pareittain myös venyttelyliikkeitä pohkeiden ja reisien kramppeja vastaan ja niskan ja hartioiden hierontaa. Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Myös talvileireillä pitää juoda tarpeeksi, mikä usein unohtuu. Nestehukka on kuitenkin retkillä ja leireillä ulkoilmassa aina suurempi kuin arkielämässä sisällä. Talvella taas sokeroidut juomat ovat elimistölle parhaita, ja ihanne on lämmin juotava. Talviselta viimalta taas suojaavat tuulta ja kosteutta pitävät vaatteet. Päähine on tärkeä, koska suuri osa elimistön lämmöstä haihtuu pään kautta. Sormet ja varpaat paleltuvat herkästi, siksi märät sukat ja käsineet pitää vaihtaa nopeasti kuiviin. Lapaset ovat sormikkaita paremmat käsineet, koska lapasissa sormet lämmittävät toisiaan. Villaa sisältävät sukat ovat ainoat oikeat sukat kylmillä ilmoilla, ja ne laitetaan suoraan paljaalle iholle, ilman sukkahousuja tai ohuita sukkia alla. Tekokuituiset sukat ovat kylmiä, ja puuvillasukat kostuvat väistämättä päivän aikana jalassa, jolloin niistä tulee kylmät. Kovilla pakkasilla villasukka kerroksia voi olla 2, jos talvikengässä on tilaa, mutta liian ahdas jalkine on taas kylmä. Jalkineisiin jäävä ilmatila on paras lämmöneriste. Vitalis ja muut vettä sisältävät pakkasvoiteet eivät suojaa ihoa pakkaselta, päinvastoin - niistä on vain haittaa. Voiteiden sisältämä vesi jäätyy iholle niin kuin mikä tahansa vesi, mikä aiheuttaa ihon paleltumisen. Paras kasvojen suoja pakkasella on huivin kietominen kasvojen ympäri ja mahdollisimman paljon kasvoja suojaava päähine sekä ihon oma rasvakerros: kasvot kannattaa pestä iltaisin ja jättää aamuhuuhtelut väliin talvileireillä ja –retkillä. Huulet kuitenkin kannattaa suojata rohtumista vastaan hyvälaatuisella huulirasvalla. Lisätietoja: Reppu-taitokirja, s. 286 sekä venyttelyohjeita vaellukselle s. 172 – 173 Yhteiskuntatarppo, aktiviteetti Huolehdi itsestäsi, taso 1: Valitsen oikeat varusteet keliin kuin keliin tai taso 2: Valitsen sopivat henkilökohtaiset hygieniavälineet tapahtumaan kuin tapahtumaan. Hyödyllisiä linkkejä: www.teknokem.fi/suojauduauringolta www.terveyskirjasto.fi Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Henkilökohtainen hygienia Taso 2: Hiertymien hoitaminen ja estäminen Tavoite: Tarpoja osaa hoitaa hiertymiä ja estää niiden syntymistä. Vartionjohtajan ohje: Hiertymien ja rakkojen ehkäisy on tärkeää retkeä ja vaellusta suunniteltaessa. Tutustukaa käytännössä rakkojen ehkäisymenetelmiin ja niiden hoitoon. Rakot ja hiertymät paranevat yleensä itsestään. On tärkeää puhdistaa vamma-alue hyvin, esimerkiksi antiseptisellä puhdistusaineella tai kädenlämpöisen juoksevan veden alla. Rakkoa ei tarvitse puhkaista. Iho rakon päällä suojaa tulehdukselta. Jos rakko puhkeaa, iho puhdistetaan ja suojataan huolellisesti. Suojaamaton iho tulehtuu herkästi. Suojaamiseen sopii erityiset erikoislaastarit ja keinoihot. Jos rakko tai hiertymä on hyvin suuri, suojaamiseen sopii myös puhdas taitos, joka kiinnitetään teipillä tai kiinnityssiteellä. Erikoislaastari ja keinoiho suojaavat ihoa lialta ja bakteereilta pitäen haavan puhtaana. Iho paranee ja uusiutuu laastarin alla. Tutustukaa kolon ensiapulaukun rakkolaastareihin ja sidetaitoksiin. Compeed-rakkolaastarit ovat hyviä, ja niitä kannattaa varata muutama paketti vaellukselle mukaan – kuitenkin kohtuudella, sillä ne ovat kalliita. Apteekeissa on myös leikattavaa ihonsuojalevyä, joilla voi suojata kantapäät tai akillesjänteet ennen haikille lähtöä tai leikattavaa suojaputkea varpaiden hierymiä estämään. Näihin voi tutustua esimerkiksi Yliopiston apteekissa vierailemalla tai heidän nettisivuillaan. Tähdentäkää tarpojille, että uusilla kengillä ei kannata lähteä haikille, vaan kengillä pitää tehdä muutama harjoituslenkki etukäteen. Paljonkin käytettyjen kenkien kanssa voi tulla silti rakkoja: rinkan paino ja maastossa kävely rasittavat jalkoja eri tavalla. Luotsin ohje: Varmista, että kolon ensiapulaukussa on puhtaita sidetaitoksia ja rakkolaastareita esiteltäväksi. Tarvikkeet: Sideharsorullia, keinoihoa, laastaria. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Henkilökohtainen hygienia Taso 3: Hygienia ja intiimihygienia Tavoite: Tarpoja oppii, miksi omasta hygieniasta on huolehdittava myös retki- ja vaellusolosuhteissa. Vartionjohtajan ohje: Hygienialla pyritään pitämään taudinaiheuttajat aisoissa ja estämään sairastuminen. Henkilökohtainen hygienia (iho, hiukset, intiimialueet), vaatteet (erityisesti sukat ja alusvaatteet), käymälähygienia sekä ruokahygienia on käsiteltävä. Viimeistään tarpojaikäkaudessa pitää olla kristallinkirkasta se, että jokaisen on huolehdittava omasta puhtaudestaan. Kädet pestään ennen joka ikistä ruokailua ja joka ikisen WC-käynnin jälkeen. WC-paperi estää vain käsien värjääntymisen, kaikki ulosteen bakteerit kulkeutuvat käsien mukana loppujen lopuksi ruokaan ja suuhun, jos niitä ei pestä pois. Ulosteperäiset bakteerit ovat merkittävä ripulien aiheuttaja. Leireillä ja retkillä mahataudit ovat vieraita epätoivotuimmasta päästä: taudit tarttuvat helposti ja leviävät leirioloissa nopeasti sekä vievät sairastuneen nopeasti huonoon kuntoon. Mahatautien aiheuttama nestehukka on vakava tilanne. Retkillä ja leireillä ruokatavarat pidetään mahdollisimman puhtaina ja erikseen muusta leiri/retkitohinasta. Siksi muonittajat ovat yleensä vain keittiössä ja retki- ja leirikeittiöissä pidetään vain niihin kuuluvia tavaroita: ei jätetä omia tarvikkeita sinne lojumaan. Peseytyminen ja vaateiden vaihto jokaisen tarpojan tulee hallita. Kerran vuorokaudessa pitäisi päästä pesemään vähintään kasvot, kaula, kainalot, intiimialueet ja jalat. Kesäleireillä joka päivä pitää päästä vähintään uimaan. Vaelluksilla käytettävissä voi olla vain rajallinen määrä vettä. Silloin kosteuspyyhkeet ovat loistava apu: pyyhkeillä pystyy pitämään itsensä puhtaaksi muutaman päivänkin. Joskus ei ole käytettävissä lämmintä vettä. Esim. vaelluksilla vettä voi kerätä tarkoitusta varten kehitettyihin vesipusseihin ja leireillä sankoihin aurinkoon, jolloin vesi lämpenee edes vähän. Luonnonvesissä pestessä pitää välttää saippuan pääsemistä suoraan veteen: peseytyminen pitäisi tehdä aina maalla. Voitte myös kokeilla retkellä, kuinka pieni nestemäärä riittää peseytymiseen? Pärjääkö 1 litralla? Entä kuka vartiolaisista tarkenee peseytyä kylmimmällä vedellä? Retkeilevän tarpojan kikkapusseihin kuuluu pienet pesuainepullot: pieniä shampoonäytepulloja ja vastaavia kannattaa jemmata, ja ottaa retkillä ja leireillä tarvittavat pesuaineet niihin. Säästyy paljon arvokasta tilaa ja varsinkin vaelluksilla pesupussista tulee huomattavasti kevyempi. Kuukautisten aikaan tarpojien pitäisi päästä päivittäin pesulle. Keskustelkaa vartiolaisten kanssa siitä, kehtaavatko he tulla sanomaan johtajille, jos heidän pitäisi päästä esimerkiksi lämpimään suihkuun kuukautisten vuoksi. Monessa viikonloppuretkipaikassa pesumahdollisuus järjestyy pienellä vaivannäöllä, vaikkei saunaa olisikaan merkitty retken ohjelmaan. Voitte jatkaa keskustelua kuukautisista lisääkin: estävätkö ne jonkun lähdön retkille tai leirille? Haittaavatko kuukautispäivät elämää retkillä/leireillä? Joskus leirien rasitus saa kuukautiset alkamaan yllättäen. Kertokaa vartiolaisille, että sen vuoksi ainakin kesäleirien ensiapulaukuissa on aina ylimääräisiä siteitä. Jos kuukautiset yllättävät, niitä voi vain mennä pyytämään ensiapuvastaavalta tai vartionjohtajilta. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Henkilökohtainen hygienia Taso 4: Retkipukeutuminen Tavoite: Tarpoja oppii, miten kannattaa pukeutua milläkin säällä ja osaa kerrospukeutumisen. Tarpoja oppii, että vaatteiden tulee olla kuivat, lämpimät ja hengittävät ja tietää, miten vilustumisen ja lämpöhalvauksen voi välttää sekä osaa kerrospukeutua. Vartionjohtajan ohje: Katso yhteiskuntatarppo, aktiviteetti Huolehdi itsestäsi, taso 1: Valitsen oikeat varusteet keliin kuin keliin tai taso 2: Valitsen sopivat henkilökohtaiset hygieniavälineet tapahtumaan kuin tapahtumaan. Käykää läpi myös alempien tasojen aiheita esimerkiksi keskustelemalla. Aktiviteetin yhteydessä voi kokeilla erilaisia vaatemateriaaleja ja niiden ominaisuuksia sekä kerrospukeutumista. Testatkaa käytännössä, miten luonnonmateriaalit (villa, puuvilla, pellava) toimivat kuivana ja märkänä sekä verratkaa niitä keinokuituihin (polyester jne). Selvittäkää, miten vaatteita kyllästetään ja vahataan. Jalkineiden, päähineiden ja hanskojen testaaminen on myös paikallaan. Aktiviteetin ei ole tarkoitus kannustaa varustelukierteeseen vaan ennemminkin tuoda esille tarkoituksenmukaisen vaatetuksen valitseminen partioretkille. Alusasuja, välikerrosta ja teknisiä kuoriasusteita sekä vahattuja puuvillakankaita vertailemalla tarpojat saavat omakohtaista kokemusta, jota tarvitaan myöhemmin pitkäaikaisempia retkivarusteita hankittaessa. Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Aktiviteetti: Hätämajoite Tasot 1 - 2: Teemme hätämajoitteen maavaatteista ja yövymme siinä Tavoite: Vartio tekee hätämajoitteen esimerkiksi sadeviitasta tai kevytpeitteestä käyttäen apuna narua, köyttä, kirvestä tai lapiota. Tarpoja oppii hyödyntämään erilaisia tarvikkeita ja tutustuu mukavan majoitteen perusominaisuuksiin. Vartionjohtajan ohje: Tämä on retkitehtävä, mutta hätämajotteiden pystyttämistä voi harjoitella myös koloillan aikana kolon pihalla, Mikaelin puistossa tai lähiseudun metsissä. Käykää läpi hyvän majoitteen ominaisuuksia turvallinen!!! mahdollisimman lämmin suojaa tuulelta ja sateelta riittävän tilava nukkujat irti kylmästä maasta yöpymisvarusteet hätämajoitteessa Harjoitelkaa hätämajoitteen tekemistä maavaatteista, pressusta tai ensiapulaukun avaruuspeitosta. Käykää läpi myös, milloin hätämajoite pitää pystyttää Lisätietoa: Liitteessä Reppu-taitokirjassa s. 100 www.partio.fi Aikuiset Partiokasvatus Partion toimintamuodot Retkeily Majoitteet Hätämajoitteet Tarvikkeet: Maavaatteita ja/tai pressuja, avaruuspeitto, puukkoja, kirveitä, narua. Liitteet: Hätämajoitteet Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK HÄTÄMAJOITTEET Lähde: PartioWiki (fi.scoutwiki.org) Hätämajoite on tarpeen esimerkiksi eksymistilanteessa, majoitteen kadottua tai hajottua tai jos vaikkapa sairaskohtauksen vuoksi on saatava rakennettua suoja, eikä mukana ole valmista majoitetta. Kesällä nukkua voi taivasallakin, mutta kun ilman lämpötila laskee, sataa kaatamalla tai tuulee, tarvitaan suoja. Talvella voi rakentaa lumimajoitteen. Hätämajoite suojaa sateelta, lumelta, tuulelta ja eristää nukkujan kylmästä maasta, mutta myös vaatetus on tärkeää. Kehon lämmön kannalta on tärkeää pukea päälleen riittävästi (vaatteet lämmittävät päällä enemmän kuin majoitteen rakenteissa) ja vaihtaa kosteat vaatteet kuiviin. Hätätilanteessa hätämajoitteen ympärille rakennetaan hätämerkki tai merkitään paikka muuten näkyvästi, jotta mahdolliset etsijät saavat paikannettua eksyneen. Hätätilanteessa kannattaa myös sytyttää nuotio. Se sekä lämmittää, valaisee että auttaa ruoanvalmistuksessa ja tuli on myös hyvä huomiomerkki. Hätätilanteessa käytetään hyväksi maaston ominaisuuksia ja mukana olevia varusteita. Hätamajoitteen rakentamista kannattaa harjoitella jo etukäteen, jotta tositilanteessa ei panikoi. Erilaisia hätämajoitteita ovat asentokuuset, havulaavut, kangaslaavut, lumimajoitteet sekä luolat juurakot ja vastaavat luonnon omat suojat. Asentokuusi Jos tarve yöpymiseen yllättää, eikä mukana ole minkäänlaisia varusteita (puukkoa tms.), niin metsäisellä seudulla yksinkertaisin yöpymismuoto on asentokuusi. Asentokuusella tarkoitetaan ison kuusen juureen jäävää tilaa, jolle kuusen isot ja tuuheat oksat muodostavat katon ja joskus jopa seinät. Kuusen alle on varissut havuja, jotka auttavat pohjan eristämisessä ja pehmentävät maata. Jos oksisto ei ole riittävän tiheä, niin alimmaisten oksien päälle voi kasata lisää irto-oksia tai muuta maastosta löytyvää. Talvella lisää suojaa tuulelta saa kasaamalla lunta bunkkeriksi, oksien toimiessa kattona. Asentokuusen huonoina puolina ovat usein heikko sateen pitävyys ja huono huomioarvo. Luolat, puun rungot, juurakot, yms. Kaatuneen suuren puun rungon alta voi löytyä riittävän kokoinen suoja tai ainakin sitä vasten on helppo laittaa nojalle riukuja, havuja tms. ikään kuin laavuksi. Majoituttaessa on syytä varmistaa, että runko varmasti pysyy omien oksiensa varassa paikallaan. Kaatuneen puun suuri, vino juurakko suojaa sateelta ja tuulelta (tuulen suunnasta riippuen) ja sen eteen voi tehdä tulet. Majoituttaessa on syytä kuitenkin varmistua, ettei juurakosta irtoa kiviä tms. eikä juurakko pääse kaatumaan nukkujien päälle. Kaatumisen estämiseksi voidaan juurakko tukea riu'uilla. Kallioisessa maastossa löytyy usein kallionkoloja, lohkareita tai jopa luola, jossa saa täydellisen suojan sadetta ja tuulta vastaan. Kalliota vasten voi riu'uista ja oksista myös rakentaa suojan. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Kallioon liittyvä ongelma varsinkin talvella on kallioon varastoitunut kylmyys, joka hohkaa majoittujiin. Kesällä kallio heijastaa nuotion lämmön takaisin. Havulaavu Havulaavun voi rakentaa esim. kahden puun väliin kiinnitetyn riu'un, "kurkihirren", varaan. Kurkihirttä vasten köytöstellään vähintään kaksi sivuriukua vinosti laavun takaseinän reunoiksi ja näihin sivuriukuihin köytöstellään riittävä määrä riukuja kurkihirren suuntaisesti kattoristikoksi. Kun kattorakennelma on valmis peitetään katto ja seinät tiiviisti havuilla. Havujen päälle kiinnitetään muutama riuku, jotta havut pysyvät paikoillaan. Havulaavun huono puoli on sen rakentamiseen kuluva pitkä aika, joka verottaa voimia. Rakentamiseen voi käyttää havujen lisäksi myös esim. kaislaa. Havulaavusta on kuva Reppu-taitokirjan sivulla 100. Kangaslaavut yms. Havulaavun kateaineena voi myös käyttää kangasta tai muuta mukana tai maastosta löytyvää materiaalia. Sadeviitasta, pressusta, lämpöpeitteestä, telttakankaasta tai muusta isosta kankaasta voi rakentaa monenlaisia ja -mallisia hätämajoitteita. Jos teltan kepit ovat rikki tai kadonneet, niin majoitteen voi silti pystyttää mielikuvitustaan käyttämällä. Malliltaan majoite voi olla mm. harjateltta-, loue-, laavu- ja kotamallinen. Perusideana on tehdä köydestä, riu'uista tai vaikkapa vaellussauvoista tukiranka, jonka varaan kangas pingotetaan. Yksinkertaisimmillaan tällainen majoite voi olla esim. kahden puun väliin noin metrin korkeudelle kiinnitetty naru ja sen päälle harjatelttamaisesti levitetty suojakangas. Lumimajoitteet Lumikuopan voi tehdä monella eri tavalla. Perusideana on, että maahan kaivetaan tai poljetaan vähintään 80 cm syvä kuoppa, jonka leveys ja pituus riippuu yöpyjien koosta ja määrästä. Yhden hengen lumikuoppa voi olla esim. 80 x 200 x 100 cm. Kuopan voi kaivaa pohjalta leveämmäksi, jolloin katosta saa helpommin tukevan. Kuopan kattopalkeiksi laitetaan sukset ja sauvat tai riukuja, jos niitä on käytettävissä. Kattopalkit peitetään pressulla, havuilla tms. tai pelkillä lumilohkareilla ja päälle kasataan irtolunta. Sisäänkäynti ja tuuletus jätetään avoimeksi toisesta päädystä. Suuaukkoon voi laittaa esim. rinkan oveksi. Kulkuaukko laitetaan mahdollisimman alas, jotta lämpö pysyisi kuopassa. Lohkaresuojan voi tehdä, kun lunta ei ole tarpeeksi lumikuoppaa varten. Lohkaresuoja tehdään kuten lumikuoppa, mutta siinä kattoa korotetaan tekemällä lisäseinät lumilohkareista, jolloin matalampaankin lumeen saadaan aikaan riittävän syvyinen 'kuoppa'. Rinnesuoja kaivetaan isoon lumikinokseen siten, että saadaan tehtyä istumakorkeuksinen kolo, jonka suuaukko voidaan peittää rinkalla, lumilohkareilla ja muurata irtolumella. Kolon leveys määräytyy henkilömäärän mukaan. Rinnesuoja on nopea tehdä. Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Quinzee eli "kintsi" tai lumikammi rakennetaan irtolumesta. Kasataan vähintään kolme metriä korkea ja kolme metriä halkaisijaltaan oleva lumikasa, joka muovataan puolipallon muotoiseksi. Kasaa poljetaan ja tampataan lapiolla mahdollisimman tiiviiksi. Sitten kasaan työnnetään tasaisin välein noin 30 cm pituisia tikkuja koko alalta ja annetaan lumikasan jäätyä – kiteytyä – ainakin pari tuntia. Tämän jälkeen kasa kaiverretaan ontoksi luolaksi, kunnes katosta alkavat tulla tikkujen päät vastaan. Suuaukko jätetään mahdollisimman pieneksi ja mahdollisimman alas. Ulos heitettävä lumi kasataan oviaukon edustalle tuulelta suojaavaksi valliksi. Suuaukko peitetään esim. rinkalla tai lumilohkareella. Lumiluola kaivetaan suuresta lumikasasta. Lunta tarvitaan noin neljä metriä korkea kinos. Lumiluolaa varten kaivetaan suuaukko, jonka yläreuna on alempana kuin nukkumatilan lattia, ja ylöspäin viettävä käytäva, joka vie varsinaiseen nukkumatilaan. Näin nukkujien muodostama hiilidioksidi poistuu ilmaa raskaampana alas, mutta lämpö säilyy nukkumatilassa. Nukkumatilan tulee olla noin 1,5 metriä korkea ja holvimainen. Katon tulisi olla vähintään 40 cm paksu. Nukkumatilassa on oltava tuuletusaukko. Hyvässä paikassa ja olosuhteissa voidaan rakentaa useita luolia vierekkäin, joiden välillä on yhdyskäytävät. Suuaukon viereen voidaan rakentaa myös erilliset keitto- ja varastotilat. Lumiluolan voi syvään lumeen tehdä myös katottomana, jolloin katon voi rakentaa erikseen käyttäen hyväksi suksia, riukuja tms. Katto peitetään mahdollisimman paksulla lumikerroksella. Tällaista lumiluolaa kutsutaan lumimajaksi. Joskus lumiluola täytyy kaivaa siten, että oviaukko jää korkeammalle kuin makuutilan katto. Tällöin majoitetta kutsutaan kiepiksi. Iglu on kuuluisin lumimajoitteista. Siihen ei useinkaan luontaisesti löydy sopivia keli- ja lumiolosuhteita, mutta leirikäytössä voidaan hyödyntää valmiita iglumuotteja, joiden avulla igluun sopivat lohkareet kiteytetään. Periaatteena on tehdä lumijäälohkareista puolipallonmuotoinen maja, jossa lohkareet asetetaan holvimaisesti päällekkäin. Iglumuotteja voi tiedustella lainaksi esim. retkeily-yhdistyksiltä. Oikein rakennettuna iglu on kestävä ja suojaava majoite lumituiskussa ja pakkasessa. Yleisiä asioita lumimajoitteisiin liittyen: Iglun kasaaminen Huolehdi riittävästä tuuletuksesta, jotta happi riittää, eikä majoitteen lämpötila pääse nousemaan liiaksi, jolloin katto ja seinät alkavat sulaa ja tiputtavat vettä nukkujan päälle. Tuuletusreiän saa aikaiseksi esim. suksisauvalla, jota voi myös pitää tuuletusaukossa, jottei se mene tukkoon. Polta kynttilää majoitteen sisällä. Jos kynttilä sammuu, on majoitteen ilman happipitoisuus laskenut ja on syytä lisätä tuuletusta. Lisäksi kynttilä antaa valoa. Kynttilälle voi tehdä oman paikan lumimajoitteen reunalla, tuuletusaukon alapuolelta. Lämmön kannalta on suurin merkitys majoitteen pohjan eristämisellä lumesta, joten pohjalle kannattaa levittää makuualustoja, havuja, pressuja tms. Ota majoitteeseen sisälle lapio, koska se helpottaa suuresti ulospääsyä aamulla, jos ulkona on satanut paljon lunta oviaukon päälle tai jos majoite romahtaa. Tee keitintä varten oma tuulensuojainen tila oviaukon tuntumaan. Älä kuitenkaan turhaan keittele sisällä nukkumistilassa, ettei sinne tule ylimääräistä kosteutta. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Merkitse lumimajoite selkeästi ulkopuolelta, ettei kukaan kävele, hiihdä tai aja esim. moottorikelkalla majoitteen yli. Löydät myös itse lumimajoitteen helpommin, jos joudut poistumaan kauemmaksi. Tuhoa lumisuoja käytön jälkeen, ettei siitä tule ansa muille kulkijoille tai eläimille. Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Aktiviteetti: Hätämajoite Taso 3: Teemme hätämajoitteen mukana olevilla varusteilla ja yövymme siinä Tavoite: Kokeilemme mahdollisuuksia majoittautua ilman makuupussia ja makuualustaa. Tarpoja oppii soveltamaan ja hyödyntämään luonnonmateriaaleja ja omia tarvikkeita. Tarpoja tietää, mitkä ovat hyvän majoitteen perusominaisuudet. Vartionjohtajan ohje: Käykää läpi hyvän hätämajoitteen ominaisuuksia ennen majoitteen rakentamista ja yöpymistä. Käykää läpi myös, milloin hätämajoite pitää pystyttää ja millaisessa varustuksessa siinä kannattaa ruveta nukkumaan. Sään mukaan voitte yöpyä majoitteessa joko ilman makuupusseja tai niiden kanssa. Rakentakaa joko havulaavu tai kokeilkaa yöpymistä kuusen tai kaatuneen puun alla tai kiven tai kallion suojassa. Lisätietoa: Hätämajoitteet-liitteessä (löytyy tason 1 kohdalta) Reppu-taitokirjassa s. 100 www.partio.fi Aikuiset Partiokasvatus Partion toimintamuodot Retkeily Majoitteet Hätämajoitteet Tarvikkeet: Puukkoja, kirveitä, narua, 1 maavaate pressu tai avaruuspeitto, havulaavuun riukuja ja havuja metsästä. Liitteet: Hätämajoitteet (Löytyy Tason 1 kohdalta) Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Aktiviteetti: Hätämajoite Taso 4: Valmistan henkilökohtaisen hätämajoitteen esim. kuusen alle tai lumiluolan. Yövyn siinä. Tavoite: Tarpoja tekee hätämajoitteen itselleen ja yöpyy siinä. Tarpoja oppii soveltamaan ja hyödyntämään luonnonmateriaaleja ja omia tarvikkeita. Tarpoja tietää, mitkä ovat hyvän majoitteen perusominaisuudet. Vartionjohtajan ohje: Käykää läpi hyvän hätämajoitteen ominaisuuksia ennen majoitteen rakentamista ja yöpymistä. Käykää läpi myös, milloin hätämajoite pitää pystyttää ja millaisessa varustuksessa siinä kannattaa ruveta nukkumaan. Sään mukaan voitte yöpyä majoitteessa joko ilman makuupusseja tai niiden kanssa. Rakentakaa joko havulaavu tai kokeilkaa yöpymistä kuusen tai kaatuneen puun alla tai kiven tai kallion suojassa. Erona tasoon 3 tällä tasolla on se, että jokainen tarpoja rakentaa oman hätämajoitteensa ja yöpyy siinä yksin tai tarpeen vaatiessa enintään pareittain. Lisätietoa: Hätämajoitteet-liitteessä (löytyy tason 1 kohdalta) Reppu-taitokirjassa s. 100 www.partio.fi Aikuiset Partiokasvatus Partion toimintamuodot Retkeily Majoitteet Hätämajoitteet Tarvikkeet: Puukkoja, kirveitä, narua, maavaate pressu tai avaruuspeitto, havulaavuun riukuja ja havuja metsästä. Liitteet: Hätämajoitteet (Löytyy Tason 1 kohdalta) Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Hätämajoite Taso 5: Valmistamme lumimajoitteen ja yövymme siinä Tavoite: Vartio valmistaa lumimajoitteen itselleen ja yöpyy siinä. Tarpoja oppii soveltamaan ja hyödyntämään luonnonmateriaaleja ja omia tarvikkeita. Tarpoja tietää, mitkä ovat hyvän majoitteen perusominaisuudet. Vartionjohtajan ohje: Käykää läpi hyvän majoitteen ominaisuudet ennen rakentamista ja yöpymistä. Käykää läpi myös millaisessa varustuksessa lumimajoitteessa nukutaan. Erilaisia lumimajoitteita on lueteltu liitteessä (löytyy tason 1 kohdalta). Lisätietoja löytyy myös sivuilta www.partio.fi Aikuiset Partiokasvatus Partion toimintamuodot Retkeily Majoitteet Hätämajoitteet http://wikikko.info/wiki/Lumikammi Tarvikkeet: Lapioita, 1 – 2 lumikolaa, pulkkia lumen kaivamiseen ja pois kuskaamiseen; lumikuoppiin ja muihin katottomiin majoitteisiin riukuja, pressu ja köyttä. Liitteet: Hätämajoitteet (Löytyy Tason 1 kohdalta) Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Kalastus Taso 1: Onkiminen Tavoite: Tarpoja kalastaa ongella, perkaa saaliinsa ja valmistaa saaliista aterian. Tarpoja oppii hankkimaan ruokaa kalastamalla ja oppii, kuinka kalasta saa ruokaa. Vartionjohtajan ohje: Tämän aktiviteetin voi suorittaa myös arki-iltana: Onkia voi esimerkiksi Ruissalossa. Aurajoessa onkiminen on kuitenkin rajoitettua lohi- ja siikaistutusten vuoksi. Halistenkoskella ei saa onkia ollenkaan. Kalanperkaus- ja fileointiohjeita sekä muita kalan käsittelyohjeita löytyy Reppu-taitokirjasta, sivuilta 304 – 305. Muuta tietoa kalastuksesta on Repussa sivuilla 74 – 75. Lisää kalaruokareseptejä löytyy keittokirjoista tai esimerkiksi osoitteista www. jokisenevaat.fi www.prokala.fi www.pirkka.fi www.yhteishyva.fi Kalojen tunnistusvinkkejä on leiritarpon Fauna-aktiviteetissa, taso 3. Tavallisimmin ongella saa särkiä tai ahvenia. Siltä varalta ettei kala-onni suosi, kannattaa varata perkaamatonta kalaa, esimerkiksi silakkaa, mukaan. Varmista etukäteen kokonaisen kalan saatavuus esimerkiksi torilta tai parhaiten varustetuista ruokakaupoista (Stockmann, Manhattan). Ruuanvalmistuskerta voi olla myös seuraavassa vartion kokouksessa, jolloin onkimiseen jää enemmän aikaa. Saaliskalat voi pakastaa perattuna. Tarvikkeet: Mato-onkia (löytyy kolon pikkuvarastosta, vavat tarvitaan lisäksi) ja matoja tai muita syöttejä (saatavilla kalastustarvikeliikkeistä); Reppu-taitokirjoja, perkaamatonta kalaa, kalaresepti, ruuanvalmistusvälineet ja lisukkeet; lämpimällä säällä kylmälaukku ja kylmäkallet. Luotsin ohje: Auta vartionjohtajia tarvittaessa perkaamattoman kalan hankkimisessa. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Kalastus Taso 2: Pilkkiminen Tavoite: Tarpoja pilkkii kaloja, perkaa saaliinsa ja valmistaa saaliista aterian. Tarpoja oppii hankkimaan ruokaa kalastamalla ja oppii, kuinka kalasta saa ruokaa. Vartionjohtajan ohje: Kannattaa kysyä kokeneemmalta pilkkijältä neuvoja ja niksejä pilkkimiseen. Pilkkionkia voi kysellä lainaksi vartiolaisten kotoa tai muilta johtajilta. Pilkkiminen on samanlaista kuin onkiminen, paitsi että pilkkiongessa ei ole kohoa. Pilkkionkea kannattaa hyppyyttää tai ongen siimaa nyppiä ylös alas koko ajan, jotta syötti pysyy liikkeessä. Pilkkiminen onnistuu mainiosti kumimadoilla tai toukilla, joten matoja ei välttämättä tarvita. Pilkkiminen onnistuu rannoilta tai veneestä kesällä aivan kuten jäältä talvella. Tämän aktiviteetin voi suorittaa myös arki-iltana: Pilkkiä voi esimerkiksi Ruissalossa. Aurajoessa pilkkiminen on rajoitettua lohi- ja siikaistutusten vuoksi. Hyvinä kylminä talvina pilkkimistä kannattaa kokeilla jäällä, mutta pitää olla tarkkana jään kestävyyden kanssa. Kalanperkaus- ja fileointiohjeita sekä muita kalan käsittelyohjeita löytyy Reppu-taitokirjasta, sivuilta 304 – 305. Muuta tietoa kalastuksesta on Repussa sivuilla 74 – 75. Lisää kalaruokareseptejä löytyy keittokirjoista tai esimerkiksi osoitteista www. jokisenevaat.fi www.prokala.fi www.pirkka.fi www.yhteishyva.fi Kalojen tunnistusvinkkejä on leiritarpon Fauna-aktiviteetissa, taso 3. Tavallisimmin pilkkimällä saa särkiä tai ahvenia. Siltä varalta ettei kala-onni suosi, kannattaa varata perkaamatonta kalaa, esimerkiksi silakkaa, mukaan. Varmista etukäteen kokonaisen kalan saatavuus esimerkiksi torilta tai parhaiten varustetuista ruokakaupoista (Stockmann, Manhattan). Ruuanvalmistuskerta voi olla myös seuraavassa vartion kokouksessa, jolloin kalastukseen jää enemmän aikaa. Saaliskalat voi pakastaa perattuna. Tarvikkeet: Pilkkionkia ja syöttejä, esim. kaste- tai lehtimatoja, kärpäsentoukkia, surviaisen toukkia, kumimatoja tai värikoukkuja (saatavilla kalastustarvikeliikkeistä); Reppu-taitokirjoja, perkaamatonta kalaa, kalaresepti, ruuanvalmistusvälineet ja lisukkeet; lämpimällä säällä kylmälaukku ja kylmäkallet; talvella jääkaira ja pieni vesikauha sohjon poistamiseen pilkkireiästä, naskalit jokaiselle jäällä liikkujalle sekä köyttä. Luotsin ohje: Auta vartionjohtajia tarvittaessa perkaamattoman kalan hankkimisessa. Huolehdi, että pilkkiretki jäällä on turvallinen. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Kalastus Taso 3: Verkot ja katiska Tavoite: Tarpoja kalastaa verkoilla tai katiskalla kalasaaliin, perkaa sen ja valmistaa saaliista aterian. Tarpoja oppii hankkimaan ruokaa kalastamalla ja oppii, kuinka kalasta saa ruokaa. Vartionjohtajan ohje: Verkoilla ja katiskoilla kalastusta varten pitää sekä maksaa valtion kalastuksenhoitomaksu että ostaa kalastusaluekohtainen pyyntilupa. Valtion kalastuksenhoitomaksu on henkilökohtainen ja sen voi maksaa kalenterivuodeksi (22 € vuonna 2012) tai 7 vuorokauden ajaksi (7 €). Kalastuksenhoitomaksun voi suorittaa maa- ja metsätalousministeriön tilille 166030-101496 internetissä www.mmm.fi (ei lisämaksua), posteissa ja R-kioskeilla (lisämaksu). Ajantasaiset tiedot kalastuksenhoitomaksuista löytyvät linkistä www.lskalastusalue.net. Jos haluat tietää, mihin kalastusalueeseen tietty järvi tai muu vesialue kuuluu, löydät kartan Lounais-Suomen kalastusalueista ja yhteystiedot pyydysluvan hankkimiseen sivulta http://www.silakka.info/kalastusalueet. Mökkien ja retki- tai leiripaikkojen omistajat osaavat myös neuvoa sekä kalaluvan hankkimisessa että mahdollisesti antaa vinkkejä hyvistä kalapaikoista. Kalaverkkoa tai katiskaa voi kysellä lainaksi vartiolaisten kotoa tai muilta johtajilta. Kalanperkaus- ja fileointiohjeita sekä muita kalan käsittelyohjeita löytyy Reppu-taitokirjasta, sivuilta 304 – 305. Muuta tietoa kalastuksesta on Repussa sivuilla 74 – 75. Lisää kalaruokareseptejä löytyy keittokirjoista tai esimerkiksi osoitteista www. jokisenevaat.fi www.prokala.fi www.pirkka.fi www.yhteishyva.fi Kalojen tunnistusvinkkejä on leiritarpon Fauna-aktiviteetissa, taso 3. Siltä varalta ettei kala-onni suosi, kannattaa varata perkaamatonta kalaa, esimerkiksi silakkaa, mukaan. Varmista etukäteen kokonaisen kalan saatavuus esimerkiksi torilta tai parhaiten varustetuista ruokakaupoista (Stockmann, Manhattan). Ruuanvalmistuskerta voi olla myös seuraavassa vartion kokouksessa, jolloin kalastukseen jää enemmän aikaa. Saaliskalat voi pakastaa perattuna. Tarvikkeet: Kalaluvat, kalaverkko tai katiska sekä asianmukaiset merkit (esim. tyhjistä mehukanistereista ja muovinarusta); verkkojen laskemiseen tarvitaan vene, katiskan voi laskea rannaltakin; Reppu-taitokirjoja; perkaamatonta kalaa, lämpimällä säällä kylmälaukku ja kylmäkallet, kalaresepti ja ruuanvalmistusvälineet ja lisukkeet. Luotsin ohje: Auta vartionjohtajia tarvittaessa kalaluvan ja perkaamattoman kalan hankkimisessa. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Kalastus Taso 4: Viehekalastus Tavoite: Tarpoja saalistaa kaloja virvelillä tai perho-ongella, perkaa saaliin ja valmistaa saaliista aterian. Tarpoja oppii hankkimaan ruokaa kalastamalla ja oppii, kuinka kalasta saa ruokaa. Vartionjohtajan ohje: Virvelillä tai perho-ongella kalastusta varten pitää maksaa sekä valtion kalastuksenhoitomaksu että läänin viehekalastusmaksu. Valtion kalastuksenhoitomaksu on henkilökohtainen ja sen voi maksaa kalenterivuodeksi (22 € vuonna 2012) tai 7 vuorokauden ajaksi (7 €). Kalastuksenhoitomaksun voi suorittaa maa- ja metsätalousministeriön tilille 166030-101496 internetissä www.mmm.fi (ei lisämaksua), posteissa ja R-kioskeilla (lisämaksu). Viehekalastusmaksu puolestaan on 29 €/vuosi tai 7 €/7vrk (vuonna 2012), ja sen voi maksaa kuten valtion kalaluvankin, mutta tilinumero on eri: 166030-106602. Ajantasaiset tiedot kalastuksenhoitomaksuista löytyvät mm. linkistä www.lskalastusalue.net. Jos haluat tietää, mihin kalastusalueeseen tietty järvi tai muu vesialue kuuluu, löydät kartan Lounais-Suomen kalastusalueista ja yhteystiedot pyydysluvan hankkimiseen sivulta http://www.silakka.info/kalastusalueet. Turun seudun hienoin kalapaikka on Aurajoki Halistenkoskelta alkaen Ylioppilaskylän paikkeille. Jokeen nousee merestä arvokkaita vaelluskaloja, kuten siikaa, lohta ja taimenia. Paras aika näiden arvokalojen saamiseen on syksy. Halistenkoskeen tarvitaan vielä oma kalastuslupa, joka maksaa 2 €/vrk alle 18vuotiailta ja 5 €/vrk täysi-ikäisiltä. Lupien myyvät mm. Aurajoen opastuskeskus Myllärintalo (Valkkimyllynkuja 2), Halistuvan grillikioski (Emmauksenkatu 1), Turku-piste (Puolalankatu 5, 1. kerros) ja Turun Pyyntiväline (Yliopistonkatu 31). Halistenkosken vieressä sijaitsevassa Myllärintalossa on Aurajoen opastuskeskus, ja se on tutustumisen arvoinen retkikohde. Perhokalastus on hieno lähinnä lohikalojen pyydystämiseen kehitelty harrastus. Syötit tehdään käsin mahdollisimman paljon kalastusajan ja –paikan hyönteisiä ja toukkia muistuttaviksi. Perho-onkea heilutellaan rauhallisesti laajoin kaarin, jotta syötin liike saadaan muistuttamaan hyönteisten luonnollista liikkumista. Jos haluatte kokeilla perhokalastusta, kannattaa pyytää mukaan lajia harrastanut: kyselkää johtajilta ja vartiolaisten vanhemmilta. Kalanperkaus- ja fileointiohjeita sekä muita kalan käsittelyohjeita löytyy Reppu-taitokirjasta, sivuilta 304 – 305. Muuta tietoa kalastuksesta on Repussa sivuilla 74 – 75. Lisää kalaruokareseptejä löytyy keittokirjoista tai esimerkiksi osoitteista www. jokisenevaat.fi www.prokala.fi www.pirkka.fi www.yhteishyva.fi Kalojen tunnistusvinkkejä on leiritarpon Fauna-aktiviteetissa, taso 3. Siltä varalta ettei kala-onni suosi, kannattaa varata perkaamatonta kalaa, esimerkiksi silakkaa, mukaan. Varmista etukäteen kokonaisen kalan saatavuus esimerkiksi torilta tai parhaiten varustetuista ruokakaupoista (Stockmann, Manhattan). Ruuanvalmistuskerta voi olla myös seuraavassa vartion kokouksessa, jolloin kalastukseen jää enemmän aikaa. Saaliskalat voi pakastaa perattuna. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Tarvikkeet: Kalaluvat, virveleitä ja/tai perho-onkia, vieheet; Reppu-taitokirjoja; perkaamatonta kalaa, lämpimällä säällä kylmälaukku ja kylmäkallet, kalaresepti ja ruuanvalmistusvälineet ja lisukkeet. Luotsin ohje: Auta vartionjohtajia tarvittaessa kalalupien ja perkaamattoman kalan hankkimisessa. Jos vartiolaisia kiinnostaa perhokalastuksen kokeileminen, hanki paikalle perhostelun harrastaja. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Kuljettaminen Taso 1: Kantotavat Tavoite: Vartio harjoittelee kultatuolia, palomiesotetta, reppuselkää ja lentokonetta. Tarpoja osaa siirtää loukkaantunutta lyhyitä matkoja. Vartionjohtajan ohje: Kuljettamista on havainnollistettu Reppu-taitokirjassa, sivulla 282, Loukkaantuneen kuljettaminen. Lisää kantotapoja on liitteessä. Harjoitelkaa erilaisia loukkaantuneen kantotapoja esim. Mikaelin puistossa. Pyydä vartiolaisia kokeilemaan, kuinka pitkiä matkoja he pystyvät toisiaan kantamaan yksin, pareittain ja kolmisin. Pidä kuitenkin huoli, että kantaminen on turvallista eikä kukaan pääse putoamaan. Kultatuolista ja palomiehen otteesta on kuvat yllä mainitulla taitokirjan sivulla: Palomiehen otteessa pelastaja ottaa uhrin hartioille ja tarttuu toisella kädellä uhria kädestä polvitaipeen takaa. Pelastajalla jää tällöin toinen käsi vapaaksi. Lentokoneotteessa loukkaantunutta kannetaan rinnan ja lantion alta. Tarvikkeet: Reppu-taitokirja Liitteet: Kantotavat maalla Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Kantotavat maalla Lähde: Uinti- ja hengenpelastusopas, Suomen puolustusvoimat 1 palomiehen ote Pelastaja ottaa uhrin hartioille ja tarttuu toisella kädellä uhria kädestä polvitaipeen takaa. Pelastajalla jää tällöin toinen käsi vapaaksi. 2 satulaote Pelastaja ottaa uhrin alaselkään ja lantion päälle ja tarttuu toisella kädellä uhrin lantiosta ja toisella hartioiden takaa. 3 rautec-ote Pelastaja/pelastajat tarttuu uhria yhdestä ranteesta siten, että pelastajan kädet tulevat uhrin kainaloista. Pelastaja vetää uhria. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Kuljettaminen Taso 2: Paarit Tavoite: Tarpoja tekee paarit ja kantaa niillä potilasta 300 metrin matkan metsässä yhdessä parinsa tai koko vartion kanssa. Tarpoja osaa siirtää loukkaantunutta lyhyitä matkoja. Vartionjohtajan ohje: Kokeilkaa paarien valmistusta maavaatteesta tai huovasta: potilas makaa vaatteen keskellä ja pitkät sivut rullataan tiiviiksi kääröiksi. Rullaamiseen voi tehdä sekä rangan tai vastaavan kepin – vaikkapa suksisauvan - ympäri tai ilman mitään apuvälineitä. Kuva huopapaarista on Reppu-taitokirjassa s. 282, ylin kuva vasemmalla. Kokeilkaa erilaisten paarien tekoa. Jokainen kantaa itse tekemillään paareilla joko parin tai 3 kaverin kanssa yhtä vartiolaisista vähintään 300 m metsäisessä maastossa. Tarvikkeet: Maavaatteita tai huopia, riukuja tai vastaavia. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Kuljettaminen Taso 3: Erilaiset kuljetusasennot Tavoite: Tarpoja tutustuu erilaisiin loukkaantuneen kuljetusasentoihin ja kokeilee niitä käytännössä. Tarpoja osaa siirtää loukkaantunutta lyhyitä matkoja. Vartionjohtajan ohje: Esimerkiksi vatsakipuinen kuljetetaan jalat koukussa ja hengitysvaikeuksista kärsivä puoli-istuvassa asennossa. Eri tavoin loukkaantuneiden kuljetusasennoista on kuvia Repputaitokirjan sivulla 283 sekä SPR:n ensiapuoppaissa. Opeta tarpojat laittamaan toisiaan eri tavoin loukkaantuneiden tarkkailu- ja kuljetusasentoihin niin, että he muistavat ohjeista katsomatta eri vammojen tarkkailuasennot. Harjoitelkaa eri tavoin loukkaantuneen kuljettamista kuten tasolla 2. Tarvikkeet: Maavaatteita tai huopia, riukuja tai vastaavia; Reppu-taitokirja. Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Aktiviteetti: Kuljettaminen Taso 4: Tilapäiskantovälineet Tavoite: Vartio tekee esimerkiksi suksikelkan ja kuljettaa sillä potilasta. Tarpoja osaa siirtää loukkaantunutta tai kuormaa lyhyitä matkoja. Vartionjohtajan ohje: Tilapäispaarit voi tehdä esimerkiksi makuualustasta, paidasta, makuupussista, kalaverkosta, takeista, rinkoista tai repuista, köydestä ja vöistä. Kokeilkaa erilaisten kuljettamisen apuvälineiden, esim. suksikelkan tai purilaiden valmistusta. Jokainen tarpoja kuljettaa joko yksin tai parin kanssa yhtä vartiolaisista tai kuormaa vähintään 300 m metsäisessä maastossa vartion valmistamalla kantovälineellä. Voitte kokeilla myös eri tavoin loukkaantuneiden erilaisia kuljetusasentoja valmistamissanne välineissä. (katso tämän aktiviteetin taso 3). Esimerkki 1: Suksikelkka Suksikelkka on kelkka, jonka jalaksina ovat sukset: Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Esimerkki 2: Suksireki, kuvassa oikealla Esimerkki 3: Purilaat Purilaat on vanha kuljetusväline, joita voivat myös hevoset tai koirat vetää. Purilaita voi käyttää kesäkeleilläkin. Purilaissa on 2 rankaa, jotka hevoskäyttöön tehdyissä purilaissa menevät ristiin edestä. Ensiapukäytössä kuljettaminen on helpompaa, jos päät ovat erikseen. Purilaisiin voi laittaa myös yhden tai useamman poikkipuun tueksi. Pitkien sivujen väliin kiedotaan esim. maavaate, pressu, kalaverkkoa tai vaate, jonka päälle loukkaantunut laitetaan makaamaan tai istumaan. Tarvikkeet: rRukuja tai vastaavaa puuta, köyttä, maavaatteita tai huopia. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Luonnonantimet Taso 1: Keräämme luonnosta syötäviä marjoja ja teemme niistä jälkiruuan retkelle Tavoite: Vartio kerää esimerkiksi mustikoita tai puolukoita ja käyttää niitä jälkiruoan valmistamiseen. Tarpoja huomaa, että luonnosta saa kohtuullisen helposti hyvää ruokaa. Vartionjohtajan ohje: Tämä on retkitehtävä, joka kannattaa toteuttaa alkusyksystä tai loppukeväästä, mustikkaretki jo heinä-elokuussa ennen koulujen alkua. Jos mustikat tai puolukat tuntuvat liian tavallisilta, lähtekää etsimään karpaloita esimerkiksi Kuhankuonon alueen soilta. Karpaloita löytää syyslokakuussa. Pakastakaa keräämänne marjat seuraavaa retkeä tai kokousta varten. Survotut puolukat säilyvät sisältämänsä bentsoehapon ansiosta jääkaapissa muutaman viikon. Jälkiruoaksi voi tehdä esimerkiksi kiisseliä tai rahkaa tai leipoa marjapiirakkaa. Luotsin ohje: Auta tarvittaessa marjapaikan valinnassa ja kyytien järjestämisessä. Tarvikkeet: Marjaämpärit, halutessanne marjanpoimurit, hirvikärpäsiltä suojaava vaatetus, marjametsän kartta, eväitä halutessanne, mutta vähintään juomapullot jokaiselle. Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Aktiviteetti: Luonnonantimet Taso 2: Valmistamme retkellä ruuan maustaen sen luonnosta löytyvillä mausteilla Tavoite: Vartio maustaa retkiruoan luonnosta löytyvillä mausteilla. Tarpoja huomaa, että luonnosta saa kohtuullisen helposti hyvää ruokaa. Vartionjohtajan ohje: Tämä on retkitehtävä, joka kannattaa toteuttaa alkusyksystä tai loppukeväästä. Reppu-taitokirjasta s. 66 – 67 löytyy muutama nyrkkisääntö kasvien keräilemiseen. Mausteena voi käyttää esimerkiksi katajanmarjoja, ruohosipulia ja teehen koivun, mustikan, sianpuolukan, juolukan, vatun, mesiangervon lehtiä sekä kanervan kukkaversoja ja ajuruohoa. Muita mausteiksi sopivia kasveja ovat mm. kallioimarre, puna-apila, siankärsämö, leskenlehti ja ketunleipä. Katajanmarja sopii lihapatoihin. Marjat kypsyvät eri tahtiin samassakin pensaassa kesän aikana, kypsät marjat ovat sinisiä. Suuret katajanmarjamäärät ovat myrkyllisiä eivätkä katajanmarjat sovi ollenkaan munuaissairauksista kärsiville. Ruohosipuli taas käy hyvin tuoreenakin lähes kaikkiin ruokiin, mm. salaatteihin, kalaruokiin, keittoihin ja ihan sellaisenaan leivän päälle. Ruohosipulia kasvaa luonnonvaraisena merenrantojen kallioilla, ja sitä voi kerätä ennen kukinnan alkua eli toukokuussa ja kesäkuun alussa. Paras tapa säilöä ruohosipulia on pakastus. Ruohosipuli on turvallinen yrtti käyttää, mutta sillä on muutama näköislaji, joita ei kannata niiden harvinaisuuden vuoksi kerätä. Lisätietoja: http://www.yrttitarha.fi/kanta/ruohosipuli/ Teen valmistuksen ohjeet ovat seuraavan tason jälkeen. Mesiangervon lehdet kerätään alkukesällä ennen kukinnan aloittamista. Lehdet voi myös kuivata. Niitä käytetään lähinnä salaattien ja juomien, esim. siman tai teen, maustamiseen ja luontaiskosmetiikassa. Pienellä määrällä mesiangervon kukkia voi kokeilla kermavaahdon maustamista. mesiangervo Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Mesiangervon voi sekoittaa näköislajiinsa sikoangervoon, mutta koko on hyvä tuntomerkki: mesiangervo kasvaa pitkäksi, 50 – 120 cm:seksi, kun taas sikoangervo jää korkeintaan 50 cm:iin. Suuret määrät mesiangervoa voivat laukaista päänsäryn tai allergiaoireita. Kangas-ajuruoho on timjamin (eli tarha-ajuruohon) sukulainen, joka kasvaa luonnonvaraisena, mutta harvinaisena Suomessa. Sitä voi löytää esim. jokien varsilta tai muilta hiekkaisilta paikoilta. Kasvi sopii esimerkiksi pasta- ja makaroniruokiin ja pizzaan joko tuoreena tai kuivattuna kangasajuruoho Kallioimarteella on lakritsanmakuiset juuret, joita voi käyttää esim. jälkiruokien, kuten kermavaahdon maustamiseen. Suuri määrä kallioimarretta voi aiheuttaa joillekin pahoinvointia. Puna-apilan maku on pehmeän mieto ja hunajainen. Kukinnot ja lehdet sopivat mm. keittoihin, muhennoksiin, pannukakkuun ja leipään. Lehtiä, nuoria latvuksia ja kukintoja kerätään alkukesällä. Siankärsämön nuoret lehdet kelpaavat keväällä hienoksi silputtuina mausteina salaatteihin ja keittoihin. Maku on pippurinen. Leskenlehtiä voi kuivattuina käyttää suolan korvikkeena. Palloiksi puristetut kuivatut lehdet poltetaan, syntynyt tuhka on suolaista. Ketunleipää voi käyttää kuten rucolaa: laittaa salaatteihin tai kuuman pizzan tai piirakan päälle. Lisätietoja: Kirjastosta löytyy mm. seuraavat kirjat aiheesta: Tuukka Aaltonen & Martti Arkko: Yrittiopas Marikka Brunila & Risto Nurmi: Luontoäidin kasviaarteet Markku Rautonen & Anja Harvilahti-Rautonen: Luonnon ruokavuosi (sisältää kala- ja riistareseptejä, joista osassa on käytetty myös luonnonkasveja) Sami Tallberg: Villiyrittikeittokirja Nettisivustoja aiheesta: http://www.kolumbus.fi/bjorn.corander/flora/kaikki-k.htm http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Luotsin ohje: Varmista kerättävien kasvien tunnistaminen ja turvallisuus, lähde tarvittaessa mukaan kasveja keräämään. Tarvikkeet: Kasvikirjoja, koreja, sakset tai puukot, asianmukaiset retkeilyvälineet, valmistamiinne ruokiin tarvittavat reseptit, keittiövälineet ja ainekset. Liitteet: Ruohosipuli-dippikastikkeen ja kallioimarre-pannacottan reseptit Teen valmistus (Löytyy Tason 3 kohdalta Ruokaa luonnonantimista -liitteestä) Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Ruohosipuli-dippikastikkeen ja kallioimarre-pannacottan reseptit Vihertävä dippikastike 2dl viiliä tai muuta piimää 2 rkl smetanaa 1 tl sinappia ½ tl yrttisuolaa valkopippuria 2 tl piparjuuriraastetta ½ dl ruohosipulisilppua ½ dl silputtua tuoretta kurkkua ½ dl pieniä paprikakuutioita Kaikki aineet sekotetaan ja kastike maustetaan voimakkaan makuiseksi. Lähde: Ulla Lehtonen, Onnellinen kasvissyöjä - Hyvän olon keittokirja. KALLIOIMARREPANNACOTTA 2,5 dl maitoa noin 50 cm kallioimarteen juurta 110 g sokeria 3 dl piimää 2 dl kermaa 4 liivatelehteä Pilko (kuivatut) kallioimarteenjuuret ihan pienen pieniksi. Laita likoamaan maidon joukkoon jääkaappiin yön yli. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta sokeri ja maito juurenpilputuksineen. Ota pois levyltä. Lisää joukkoon pehmenneet liivatelehdet. Anna jäähtyä ihan hetken ja lisää joukkoon piimä sekä kerma. Sekoita hyvin. Kaada pieniin vuokiin tai laseihin hyytymään jääkaappiin vähintään 4 – 6 tunniksi. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Luonnonantimet Taso 3: Keräämme luonnosta syötäviä kasveja, sieniä, lehtiä, marjoja ym. ja teemme niistä lisukkeen retkiruokaan Tavoite: Tarpoja tekee lisukkeen retkiruokaan luonnonantimista, esimerkiksi sienikastikkeen, alkukeiton, salaatin. Tarpoja huomaa, että luonnosta löytyy yllättävän monipuolista syötävää. Vartionjohtajan ohje: Tehtäviä kannattaa jakaa vartiossa. Aktiviteetti kannattaa toteuttaa alkusyksystä tai loppukeväästä. Reppu-taitokirjasta s. 66 – 67 löytyy muutama nyrkkisääntö kasvien keräilemiseen. Kerätkää vain sellaisia kasveja, jotka tunnistatte varmasti. Kiinnitä huomiota myös vartiolaisten allergioihin, sillä suuret annokset joitakin luonnonkasveja saattavat laukaista allergian tai päänsäryn tai aiheuttaa huonovointisuutta. Reseptejä ruokiin löytyy mm. liitteestä. Leiritarpon Flora-aktiviteetissa, taso 4, Sienet, löytyy vinkkejä sienien etsimiseen ja lähteitä sieniruokiin. Sellaisenaan syötäväksi kelpaavia kasveja ovat esimerkiksi voikukan ja maitohorsman lehdet sekä suolaheinä. Jauhosavikaan, nokkosen ja valkoapilan lehtiä käytetään lähinnä hauduttamisen jälkeen. Myös pihlajanmarjoja kannattaa kokeilla. Nuoria voikukan lehtiä voi syödä rucolan tapaan, kitkeryys helpottaa jos lehtiruodit leikkaa irti. Huomaa, että voikukkia on useita eri lajeja. Sahalaitaiset ovat yleensä syömäkelvottoman kitkeriä, ehjäreunaisemmat miedompia. Maitohorsman lehdissä on runsaasti C-vitamiinia. Horsman nuoria lehdettömiä versoja voi silputa salaattiin, käyttää leivonnassa tai ne voi valmistaa ruuaksi parsan tapaan (myös maanalaiset versot). Vanhemmiten lehdistä tulee kitkeriä ja sitkeitä. Sekä lehtiä että horsmankukkia voi myös kuivata teeksi. Nokkosta käytetään ruokiin pinaatin tavoin ja myös yrttijuomissa. Nokkosen käyttökohteita ovat mm. vihannespaistokset, kasvislisukkeet, kastikkeet, muhennokset, keitot, piiraat, ohukaiset, pannukakut, leivät ja sämpylät. Syksyllä voi kerätä nokkosen siemeniä. Ne sopivat lähes minkä ruoan lisukkeeksi tahansa. Niitä voi ripotella mm. aamiaispuuron tai myslin päälle. Ravintoarvoltaan nokkonen on kasvisten aatelia: se sisältä paljon proteiineja, kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia, rautaa, Cvitamiinia, folaattia sekä A- ja E- vitamiineja. Ennen käyttöä nokkoset kannattaa ryöpätä (ohje liitteissä). Myös leskenlehden nuoria lehtiä voi lisätä alkukesällä vihannesruokiin pinaatin ja varhaiskaalin tapaan. Ryöpättyjä lehtiä voi käyttää kaalikääryleiden valmistukseen. Vanhojen lehtien maku on hyvin voimakas. Vuohenputken käyttö ravinnoksi on nyt lähes muotia: kasvin suuret parilehdet korjataan toukokesäkuussa, ennen kuin kukinta alkaa. Lehtien proteiini- ja C-vitamiinisisältö on suhteellisen korkea, ja niillä on mausteinen tuoksu ja maku. Nuoria versoja ja lehtiä käytetään pinaatin tapaan keittoihin ja muhennoksiin, pataruokiin, ohukaisiin ja yrttileipiin. Nuoret lehdet sopivat erityisesti tomaattiruokiin. Vuohenputkella on samannäköisiä, erittäin myrkyllisiä sukulaiskasveja, joten vuohenputki täytyy ehdottomasti tunnistaa ennen keräämistä. Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Sienien ja pihlajanmarjojen etuna on, että niitä voi kerätä syksyllä. Suotuisina vuosina jopa illan kokousaika riittää poimintaretkeen. Pihlajanmarjat kypsyvät syyskuussa, niitä voi kerätä vielä talvellakin, jos niitä vielä on jäljellä. Pihlajanmarjat ovat happamia, jotkut kitkeriäkin, ja maku vaihtelee puusta puuhun: kannattaa siis verrata ja maistella, mistä puusta marjoja kerää. Syksyn edetessä ja yöpakkasten alettua marjojen maku pehmenee. Lisätietoja: Kirjastosta löytyy mm. seuraavat kirjat aiheesta: Tuukka Aaltonen & Martti Arkko: Yrittiopas Marikka Brunila & Risto Nurmi: Luontoäidin kasviaarteet Markku Rautonen & Anja Harvilahti-Rautonen: Luonnon ruokavuosi (sisältää kala- ja riistareseptejä, joista osassa on käytetty myös luonnonkasveja) Sami Tallberg: Villiyrittikeittokirja Nettisivustoja aiheesta: http://www.kolumbus.fi/bjorn.corander/flora/kaikki-k.htm http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit Luotsin ohje: Luotsi varmistaa, että vartionjohtaja tuntee kerättävät kasvit, varsinkin sienet ja vuohenputken. Tarvikkeet: Kasvikirjoja, koreja ja/tai ämpäreitä tai muita keräysastioita, sakset tai puukot, asianmukaiset retkeilyvälineet, valmistamiinne ruokiin tarvittavat reseptit, keittiövälineet ja ainekset. Liitteet: Ruokaa luonnonantimista Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus RUOKAA LUONNONANTIMISTA Teen valmistus Teen valmistukseen sopivat esimerkiksi katajan versot; mustikan, vadelman, koivun ja metsämansikan lehdet; katajan, männyn tai kuusen havut. Tee lehdistä 1. Hiostus: Puhdista lehdet ja anna nahistua pari tuntia. 2. Säilytys: Kierrä lehdet rullalla ja laita rullat tiiviisti kannelliseen tölkkiin. Anna tölkin olla pari päivää aurinkoisella ikkunalaudalla. Näin lehdet muuttuvat ruskeiksi ja saavat voimakkaamman aromin. 3. Kuivatus: Laita lehdet uunin pellille voipaperille. Kosteus poistuu lehdistä miedolla lämmöllä. Hienonna lehdet sormissa. Säilytä tee tiiviissä purkissa ja käytä tavallisen teen tapaan. Erilaisia makuja saat sekoittamalla eri kasveja. Hyvä lehtiteesekoitus: 1/3 pihlajan lehteä (kerätään ennen juhannusta, muuten ei löydy tarpeeksi virheettömiä lehtiä), + 1/3 vadelman lehteä + 1/3 mesiangervon lehteä Mansikan ja mustaherukankin lehti on hyvä teessä. Tee valmistetaan antamalla hiostettujen ja kuivattujen lehtien hiukan kiehahtaa vedessä. Tee havuista Kiehauta vesi ja pane siihen muutama havunoksa muutamaksi minuutiksi. Juoman voi nauttia kylmänä tai lämpimänä. Savikka-muhennos reilu nippu jauhosavikkaa 2-3 sipulin vartta hienona silppuna 1/2 valkosipulinkynsi puristettuna 2 rkl omenaviinietikkaa suolaa juoksevaa hunajaa mustapippuria (1/2 tuoretta chiliä) 1 rkl (raaka-)tahinia 1-2 rkl oliiviöljyä tuoretta korianteria silputtuna tuoretta basilikaa Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Käytä savikoista vain lehdet, joita pitäisi olla n. pari litraa. Laita lehdet suureen kulhoon ja ripottele päälle n. 1 tl suolaa sekä 1 rkl etikkaa. Sekoita lehtiä käsin ja puristele muutaman minuutin ajan, kunnes lehdet pehmenevät. Lisää loput ainekset korianteria ja basilikaa lukuunottamatta ja jatka sekoittamista käsin, kunnes ainekset ovat täysin sekaisin. Silppua joukko korianteri ja sekoita. Nokkosten ryöppääminen Ryöppäys ja kuivaus poistavat poltinkarvojen pistävyyden.Ryöppäyksessä nokkosen versot kastetaan kiehuvaan tai lähes kiehuvaan veteen, jolloin kasvi muuttuu kauttaaltaan tummanvihreäksi. Versot huuhdellaan kylmällä vedellä ja puristetaan kuivaksi. Ryöpätyt nokkoset pyöritetään rullaksi, joka leikataan pieniksi paloiksi. Nokkospalat ovat irtonaisia ja helposti käytettävissä myös pakasteina, kun ne pakataan riittävän ohueksi kerrokseksi. Nokkoskeitto 3 l nokkosenlehtiä vettä 1 rkl margariinia 1 pieni sipuli 2 rkl vehnäjauhoja 8 dl vettä 1 ½ kasvisliemikuutiota mustapippuria 1 dl kevytranskankermaa 1. Huuhtele nokkosenlehdet väljässä vedessä ja poista roskat ja huonot lehdet. 2. Kiehauta runsaasti vettä, lisää nokkosenlehdet ja keitä muutama minuutti. Kaada lehdet lävikköön ja jäähdytä kylmällä vedellä. Valuta nokkoset hyvin ja leikkaa silpuksi. 3. Hienonna sipuli. Sulata margariini kattilassa ja kuullota sipuli rasvassa. 4. Sekoita vehnäjauhot kattilaan muiden ainesten joukkoon. Lisää kattilaan kuuma vesi, liemikuutiot ja nokkossilppu. Mausta pippurilla ja maista. Jos tarvitaan, keittoon voi lisätä hiukan suolaa. 5. Keitä nokkoskeittoa viitisen minuuttia. Sekoita huolellisesti joukkoon ranskankerma. 6. Tarjoa kovaksi keitettyjen kananmunien ja hyvän leivän kanssa. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Leskenlehtilevite 1 dl leskenlehtiä 1 porkkana 2 rkl öljyä pari tippaa sitruunamehua Hienonna lehdet, raasta porkkana ja sekoita aineet keskenään. Käytä voileivällä levitteen sijasta. Vuohenputki-basilika-juustopiiras Pohja: 2 dl kaurahiutaleita 1 dl vehnäjauhoja 1 dl maitoa (1 rkl sokeria) 1 dl sulatettua voita tai kylmäpuristettua oliiviöljyä 1 tl leivinjauhetta puoli tl suolaa Täyte: 2 dl kermaa tai maitoa 1 kananmuna 3 dl mozzarella- tai emmentaljuustoraastetta 4 dl hienoksi hakattua tuoretta vuohenputkea noin 8-10 tuoretta basilikanlehteä hienoksi hakattuna hieman sitruunapippuria hieman suolaa Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään ja taputtele taikina jauhoitetuin käsin voideltuun pyöreään uunivuokaan (halkaisija noin 27 cm) ja pistele taikinaa haarukalla. Esikypsennä 170asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, niin että pohja ruskettuu hiukan. Pohjan esikypsyessä sekoita keskenään täytteen ainekset. Ensin kerma tai maito ja muna, lisää sitten juustoraaste sekä vuohenputki- ja basilikasilppu sekä hieman suolaa. Sekoita hyvin. Levitä sitten täytteen ainekset esikypsytetyn pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Ennen uuniin laittamista jauha myllystä pinnalle hieman sitruunapippuria. Kypsennä 170-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman rusketustakin. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Pihlajanmarjacookies 150 g voita tai leivontamargariinia 3 rkl sokeria 4½ dl vehnäjauhoja 1½ tl leivinjauhetta 1 dl kermaa 2 – 3 rkl kaakaojauhetta 2 dl pihlajanmarjoja Sekoita huoneenlämpöiseen rasvaan sokeri sekä keskenään sekoitetut jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Lisää kerma ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Sekoita taikinaan pihlajanmarjat sen verran varovaisesti, että marjat eivät mene mössöksi. Pyörittele käsin taikinasta paksut pötköt ja jaa noin 20 osaan. Pyörittele palaset palloiksi.Litistä pallot mataliksi cookies-pikkuleiviksi, halkaisija 5-7 cm. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 5 - 7 min. tai laita pikkuleivät 225-asteisen uunin keskitasolle ja ota uunista lämpö pois. Anna pikkuleipien tällöin olla uunissa 10 min. Pihlajanmarja-omenasose 200 - 400 g pihlajanmarjoja 1 - 2 dl vettä 500 - 600 g omenoita 250 - 400 g sokeria Huuhdo pihlajanmarjat ja kaada kattilaan veden kera. Keitä pehmeäksi. Kuori omenat, poista siemenkota ja lohko omenat. Lisää omenat ja sokeri pihlajanmarjojen joukkoon. Keitä välillä sekoittaen kunnes omenat pehmenevät. Soseuta sauvasekoittimella. Pakasta kerta-annosrasioihin tai käytä soseeseen hillosokeria, jolloin se säilyy huoneenlämmössä ja avaamisen jälkeen jääkaapissa. Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Aktiviteetti: Luonnonantimet Taso 4: Kalastamme itsetehdyillä välineillä ja valmistamme saaliimme nuotiolla. Lisukkeeksi luonnon ruokaa Tavoite: Vartio kalastaa itsetehdyillä välineillä ja valmistaa saadusta saaliista ruokaa nuotiolla. Lisukkeeksi valmistetaan jotain luonnonantimista. Tarpoja huomaa, että luonnosta löytyy yllättävän monipuolista syötävää. Vartionjohtajan ohje: Tehtäviä kannattaa jakaa vartiossa. Toteutus alkusyksystä tai loppukeväästä. Välineet voivat olla joko retkiaskartelu II -aktiviteetin tuotoksia tai kaupasta ostetuista materiaaleista (siimasta, koukuista, kohosta) paikan päällä kasattuja. Vinkkejä kalastukseen ja kalaruokiin löytyy mm. tämän osion Kalastamme-aktiviteetista. Leiritarpon Flora-aktiviteetissa, taso 4, Sienet, löytyy vinkkejä sienien etsimiseen ja lähteitä sieniruokiin. Repputaitokirjassa s. 66 – 67 taas on muutama nyrkkisääntö kasvien keräilemiseen. Kerätkää vain sellaisia kasveja, jotka tunnistatte varmasti. Kiinnitä huomiota myös vartiolaisten allergioihin, sillä suuret annokset joitakin luonnonkasveja saattavat laukaista allergian tai päänsäryn tai aiheuttaa huonovointisuutta. Syötäviä kasveja ovat tutut marjat marjat, mukaan lukien pihlajanmarjat sekä mesiangervon, leskenlehden ja voikukan lehdet, suolaheinä, apilat, ketunleipä, siankärsämö, maitohorsma, kallioimarteen juuret, nokkonen, jauhosavikka ja vuohenputki. Näiden kasvien käytöstä on vinkkejä tämän aktiviteetin tasoissa 2 ja 3. Lisätietoja: Kirjastosta löytyy mm. seuraavat kirjat aiheesta: Tuukka Aaltonen & Martti Arkko: Yrittiopas Marikka Brunila & Risto Nurmi: Luontoäidin kasviaarteet Markku Rautonen & Anja Harvilahti-Rautonen: Luonnon ruokavuosi (sisältää kala- ja riistareseptejä, joista osassa on käytetty myös luonnonkasveja) Sami Tallberg: Villiyrittikeittokirja Nettisivustoja aiheesta: http://www.kolumbus.fi/bjorn.corander/flora/kaikki-k.htm http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit Luotsin ohje: Luotsi varmistaa, että vartionjohtaja tuntee kerättävät kasvit, varsinkin sienet ja vuohenputken. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Tarvikkeet: Kalastusvälineet syötteineen, tarvittavat kalaluvat, kasvikirjoja, koreja ja/tai ämpäreitä tai muita keräysastioita, sakset tai puukot, asianmukaiset retkeilyvälineet, valmistamiinne ruokiin tarvittavat reseptit, keittiövälineet ja ainekset. Liitteet: Ruohosipuli-dippikastikkeen ja kallioimarre-pannacottan reseptit (Löytyy Tason 2 kohdalta) Ruokaa luonnonantimista (Löytyy Tason 3 kohdalta) Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Nuotio luonnonpuista Taso 1: Sytytän parin kanssa nuotion kuivista luonnonpuista Tavoite: Tarpoja etsii luonnosta kuivia puita ja sytyttää niistä nuotion parinsa kanssa. Tarpoja harjoittelee nuotion sytyttämistä retkioloissa. Vartionjohtajan ohje: Jotta puut syttyisivät paremmin, kannattaa niistä tehdä mahdollisimman pieniä. Nuotio sytytetään itse tehtyjen kiehisten avulla. Kuivaa, helposti syttyvää puuta ovat esimerkiksi tervaskannot, kuusen alaoksat ja muut kuivat kuolleet oksat. Varmista etukäteen, että retki- tai leiripaikalta löytyy kuivaa luonnonpuuta, sillä tässä aktiviteetissa ei ole tarkoitus käyttää polttopuiksi jo valmiiksi pilkottuja ja kuivattuja klapeja. Tarvittaessa kuivan luonnonpuun hankkimisessa voi pyytää apua niiltä johtajilta tai vartiolaisten perheiltä, joilla on käytössä oma tai perheen mökki. Käykää ennen nuotioiden tekoa läpi sytykkeiden teko käyttö: varmista, että kaikki vartiolaiset osaavat tehdä kiehisiä ja kerratkaa, mitä hyviä sytykkeitä luonnosta löytyy. Hyviä sytykkeitä ovat tervaksesta tehdyt kiehiset, pienet kuivat oksat ja risut, koivun tuohi, kuiva katajan kuori sekä kuiva heinä. Kävyt tai laho puu ovat nuotiossa epäterveellisiä. Varmista, että vartiolaisesi tunnistavat tervaksen. Tervas on männyn (tai kuusen) tyviin ja oksanhankoihin muodostuvaa pihkaista, tiivistä puuta, joka ei lahoa helposti. Lisäksi tervas syttyy märkänäkin helposti. Tervaspuu on oranssinpunertavaa ja miellyttävän miedon tervan tuoksuista. Muistakaa jokamiehenoikeudet: Nuotiota ei tehdä ilman maanomistajan lupaa muuten kuin hätätilanteessa. Jos teette nuotion muualle kuin retki- tai leirialueen nuotiopaikalle, luvat on hankittava. Myöskään tervaskantoja, tuohta tai kuusten alaoksia ei saa ottaa ilman maanomistajan lupaa eikä tuohta saa repiä suuria määriä koivusta milloinkaan. Huolehtikaa siitä, että nuotiot ovat turvallisia, ja että ne sammutetaan kunnolla. Luotsin ohje: Hanki tarvittaessa maanomistajan lupa nuotion tekoon ja auta kuivan luonnonpuun hankkimisessa. Tarvikkeet: Kuivaa luonnonpuuta, sytykkeitä, puukot, kirveet. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Nuotio luonnonpuista Taso 2: Teen parin kanssa sissinuotion kuivista kuusen alaoksista Tavoite: Tarpoja etsii luonnosta kuusen kuivia alaoksia ja sytyttää niistä nuotion yhdessä parinsa kanssa. Tarpoja osaa hyödyntää luonnosta löytyviä sytykkeitä ja tietää, että pienimmät oksat syttyvät helpoimmin. Vartionjohtajan ohje: Muistakaa jokamiehenoikeudet: Nuotiota ei tehdä ilman maanomistajan lupaa muuten kuin hätätilanteessa. Jos teette nuotion muualle kuin retki- tai leirialueen nuotiopaikalle, luvat on hankittava. Myöskään kuusten oksia ei saa ottaa ilman maanomistajan lupaa. Huolehtikaa siitä, että nuotiot ovat turvallisia, ja että ne sammutetaan kunnolla. Tässä aktiviteetissa ei ole tarkoitus käyttää polttopuiksi jo valmiiksi pilkottuja ja kuivattuja klapeja. Sytykkeinä käytetään ainoastaan kuusten alaoksia. Jos tarvitsette isomman nuotion, käyttäkää kuivaa luonnonpuuta kuten tasolla 1. Tarvittaessa kuivan luonnonpuun hankkimisessa voi pyytää apua niiltä johtajilta tai vartiolaisten perheiltä, joilla on käytössä oma tai perheen mökki. Luotsin ohje: Hanki tarvittaessa maanomistajan lupa nuotion tekoon ja kuusten alaoksien ottamiseen ja auta kuivan luonnonpuun hankkimisessa. Tarvikkeet: Kuivaa luonnonpuuta, puukot, kirveet. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Nuotio luonnonpuista Taso 3: Sytytän vartion kanssa nuotion tuoreista puista Tavoite: Vartio sytyttää nuotion puusta, joka on vasta vähän aikaa sitten kaatunut tai kaadettu. Lisäksi vartio tutkii, mikä puulaji syttyy parhaiten tuoreena. Tarpoja tietää, mitkä asiat vaikuttavat puun palavuuteen ja löytää luonnosta palavaa puuta. Vartionjohtajan ohje: Käyttäkää apuna tervaskantoa ja vuolkaa siitä sytykkeitä tai tehkää kiehisiä. Varmista myös, että vartiolaisesi tunnistavat tervaksen. Tervas on männyn (tai kuusen) tyviin ja oksanhankoihin muodostuvaa pihkaista, tiivistä puuta, joka ei lahoa helposti. Lisäksi tervas syttyy märkänäkin helposti. Tervaspuu on oranssinpunertavaa ja miellyttävän miedon tervan tuoksuista. Puun kosteutta ja käyttökelpoisuutta voi arvioida puun painosta: märkä puu on painavaa, laho puu taas kevyttä. Kun nuotion on saanut hyvin syttymään, märkäkin puu palaa, jos sitä on kuivattanut ensin hetken nuotion lämmössä. Kostea, tuore puu kannattaa pilkkoa pieneksi mahdollisimman hyvissä ajoin ennen nuotion sytytystä, jotta puu ehtisi kuivahtaa. Muistakaa jokamiehenoikeudet: Nuotiota ei tehdä ilman maanomistajan lupaa muuten kuin hätätilanteessa. Jos teette nuotion muualle kuin retki- tai leirialueen nuotiopaikalle, luvat on hankittava. Myöskään tervaskantoja ei saa ottaa ilman maanomistajan. Huolehdi, että nuotiot ovat turvallisia ja ne sammutetaan kunnolla. Tarvittaessa tuoreen puun hankkimisessa voi pyytää apua niiltä johtajilta tai vartiolaisten perheiltä, joilla on omakotitalo, mökki tai muuten puuta saatavilla. Luotsin ohje: Hanki tarvittaessa maanomistajan lupa nuotion tekoon ja auta tuoreen polttopuun hankkimisessa. Tarvikkeet: Tuoretta luonnonpuuta, tervaskantoa, puukot, kirveet. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Nuotio luonnonpuista Taso 4: Sytytän nuotion parin kanssa kosteista puista Tavoite: Vartio kerää luonnosta puita esimerkiksi sateen jälkeen ja tekee puista nuotion. Lisäksi vartio käyttää hyväksi tervaskantoja ja tekee hyvät sytykkeet. Vartionjohtajan ohje: Sytyttäkää nuotio kosteista luonnonpuista, tässä aktiviteetissa ei ole tarkoitus käyttää valmiiksi pilkottuja ja kuivattuja polttopuita. Jos sateen kastelemaa luonnonpuuta ei satu löytymään, johtajat kastavat nuotioon varatut puut. Tehkää hyvät sytykkeet tervaskannosta (katso taso 3) tai muusta tervaksesta, kuusen alaoksista (katso taso 3), pienet kuivat oksat ja risut, koivun tuohi, kuiva katajan kuori sekä kuiva heinä. Kävyt tai laho puu ovat nuotiossa epäterveellisiä. Varmista, että vartiolaisesi tunnistavat tervaksen. Tervas on männyn (tai kuusen) tyviin ja oksanhankoihin muodostuvaa pihkaista, tiivistä puuta, joka ei lahoa helposti. Lisäksi tervas syttyy märkänäkin helposti. Tervaspuu on oranssinpunertavaa ja miellyttävän miedon tervan tuoksuista. Kun nuotion on saanut hyvin syttymään, märkäkin puu palaa, jos sitä on kuivattanut ensin hetken nuotion lämmössä. Kostea, tuore puu kannattaa pilkkoa pieneksi mahdollisimman hyvissä ajoin ennen nuotion sytytystä, jotta puu ehtisi kuivahtaa. Muistakaa jokamiehenoikeudet: Nuotiota ei tehdä ilman maanomistajan lupaa muuten kuin hätätilanteessa. Jos teette nuotion muualle kuin retki- tai leirialueen nuotiopaikalle, luvat on hankittava. Myöskään tervas tai tuohta ei saa ottaa ilman maanomistajan eikä kantoja tai eläviä puita muutenkaan vuolla tai pilkkoa. Huolehdi, että nuotiot ovat turvallisia ja ne sammutetaan kunnolla. Tarvittaessa tuoreen puun hankkimisessa voi pyytää apua niiltä johtajilta tai vartiolaisten perheiltä, joilla on omakotitalo, mökki tai muuten puuta saatavilla. Luotsin ohje: Hanki tarvittaessa maanomistajan lupa nuotion tekoon ja auta tuoreen polttopuun hankkimisessa. Tarvikkeet: Tuoretta luonnonpuuta, tervasta ja muita sytykkeitä, puukot, kirveet. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Reitin suunnittelu Tasot 1 - 2: Vaelluksen reittisuunnitelma Tavoite: Vartio laatii vaelluksestaan reittisuunnitelman sekä miettii mahdollisia vaihtoehtoisia reittejä. Vartio muistaa kertoa reitistä myös lippukunnanjohtajalle. Tarpoja oppii yhteistyötä ja reitin suunnittelua. Vartionjohtajan ohje: Johtajat päättävät ensin vaellusalueen ja vaellettavan matkan, mukaan lukien lähtö- ja päätöspaikat. Suunnitelkaa sen jälkeen yhdessä vartiolaisten kanssa vaellusreitti niin, että tarpojat saavat ensin itse miettiä heille parasta reittiä. Sen jälkeen sopikaa reitistä vartionjohtajien johdolla, ottakaa huomioon vartion suunnistustaidot. Ensimmäisenä tarpojavuotena vaellusreitti saa kulkea pääsääntöisesti pieniä teitä ja polkuja pitkin. Kerro tarpojille, että lippukunnanjohtajalle pitää aina ilmoittaa retkien ajankohdasta ja retkipaikasta. Vaellusajan ja –paikan, myös lähtö- ja päätöspaikkojen, ilmoittamisen voi antaa myös tarpojille vastuutehtäväksi. Tarvikkeet: Vaellus- ja/tai harjoitusvaellusalueen kartta riittävän monena kopiona, viivottimia tai muita mittatikkuja matkojen arviointiin. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Reitin suunnittelu Tasot 3 - 4: Vaelluksen suunnitteleminen Tavoite: Vartio laatii vaelluksestaan reittisuunnitelman sekä miettii mahdollisia vaihtoehtoisia reittejä. Vartio muistaa kertoa reitistä myös lippukunnanjohtajalle. Lisäksi vartio tutustuu vaelluskohteen paikkakunnan luontoon, tapoihin, kulttuuriin, ruokiin ja erikoisuuksiin. Tarpoja oppii näkemään erilaisia toimintatapoja. Vartionjohtajan ohje: Johtajat päättävät ensin vaellusalueen ja vaellettavan matkan pituuden. Suunnitelkaa sen jälkeen yhdessä vartiolaisten kanssa vaellusreitti niin, että tarpojat saavat ensin itse ehdottaa heille parasta reittiä. Sen jälkeen sopikaa reitistä vartionjohtajien johdolla, ottakaa huomioon vartion suunnistustaidot. Toisena tarpojavuotena vaellusreitillä ei mielellään enää ole teitä tai leveitä polkuja (paitsi, jos suunnittelette pitkän vaelluksen), vaan reitin pitäisi kulkea metsäisessä maastossa, osin polkujen ulkopuolella, pieni osa matkaa voidaan mennä suunnalla. Kerro tarpojille, että lippukunnanjohtajalle pitää aina ilmoittaa retkien ajankohdasta ja retkipaikasta. Vaellusajan ja –paikan ilmoittamisen voi antaa myös tarpojille vastuutehtäväksi. Tarvikkeet: Vaellus- ja/tai harjoitusvaellusalueen kartta riittävän monena kopiona, viivottimia tai muita mittatikkuja matkojen arviointiin. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Vaelluksen pelisäännöt Tasot 1 - 4: Pelisäännöt Tavoite: Vartio miettii, kuinka eri ongelmatilanteissa toimitaan ja miten vartiohengen saa pysymään mahdollisimman hyvänä koko vaelluksen ajan. Vartio myös miettii riskejä, niistä selviämistä ja sitä, miten niiden syntymistä ehkäistään. Vartio tutustuu SP:n turvallisuusohjeissa olevaan vaellusosioon. Tarpoja ymmärtää, että vaelluksella ei voi sooloilla ja että hyvä yhteishenki takaa onnistuneen kokemuksen. Vartionjohtajan ohje: Kannattaa sopia, kuinka yhteiset varusteet jaetaan, kuinka paljon pidetään taukoja ja kuka määrää etenemistahdin. Varusteita kannattaa jakaa niin, ettei kenellekään tule liian isoa taakkaa kannettavaksi. Etenemistahdin on hyvä olla sellainen, että myös huonokuntoisimmat pysyvät mukana, mutta kuitenkin matka taittuu eikä tauko ole liian usein tai ne eivät veny liian pitkiksi. Ennen kaikkea sopikaa siitä, mitä tehdään, jos jota kuta alkaa kiukuttaa, väsyttää, tulee riitoja tai jalat kipeytyvät tai tulee muita ongelmia niin, että matkan keskeyttäminen tulee mieleen. Kirjoittakaa sopimanne asiat pelisäännöiksi ylös ja ottakaa säännöt mukaan vaellukselle. Jos teette myös harjoitusvaelluksen, tehkää pelisäännöt jo ennen sitä. Käykää säännöt läpi harjoitusvaelluksen jälkeen ja muokatkaa niitä tarpeen mukaan. Tarvikkeet: Muistiinpanovälineet tai tietokone sääntöjen kirjaamiseen . Liitteet: SP:n turvallisuusohjeet (löytyvät kolon tietokoneelta Tarpojaohjelma-kansiosta ja SP:n nettisivuilta) Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Vastuutehtävä vaelluksella Taso 1: Hoidan minulle ja parilleni annetun sopivan kokoisen vastuutehtävän harjoitusvaellukselle tai vaellukselle valmistautumisessa Tavoite: Tarpoja hoitaa yhdessä parinsa kanssa sopivankokoisen vastuutehtävän harjoitusvaellukselle tai vaellukselle valmistautumisessa. Tarpoja saa tukea tehtävässä vartionjohtajalta. Tarpoja oppii vastuunkantoa. Vartionjohtajan ohje: Sopivia vastuutehtäviä ovat esimerkiksi varusteiden hakeminen varastolta, ruokalistan tekeminen, aikataulujen tarkistaminen, ohjelmanumeron järjestäminen, uuden taidon opettaminen, matkalippujen hankkiminen, majoitteen varaaminen, kartoista huolehtiminen, kaupassa käyminen, lupien sopiminen maanomistajan kanssa tai lippukunnanjohtajalle retki-ilmoituksen tekeminen. 1. tasolla johtajat miettivät erilaiset vastuutehtävät valmiiksi. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteeetti: Vastuutehtävä vaelluksella Taso 2: Hoidan minulle ja parilleni annetun sopivan kokoisen vastuutehtävän harjoitusvaellukselle/vaellukselle valmistautumisessa Tavoite: Tarpoja hoitaa yhdessä parinsa kanssa sopivankokoisen vastuutehtävän harjoitusvaellukselle tai vaellukselle valmistautumisessa. Tarpoja saa tukea tehtävässään vartionjohtajalta. Tarpoja oppii kantamaan vastuuta. Vartionjohtajan ohje: Ideoikaa vartion kanssa yhdessä, millaisia vastuutehtäviä vaelluksella tarvitaan, ja jakaa ne sitten pareille. Sopivia tehtäviä ovat esimerkiksi varusteiden hakeminen varastolta, ruokalistan tekeminen, aikataulujen tarkistaminen, ohjelmanumeron järjestäminen, uuden taidon opettaminen, matkalippujen hankkiminen, majoitteen varaaminen, kartoista huolehtiminen, kaupassa käyminen, lupien sopiminen maanomistajan kanssa ja lippukunnanjohtajalle retki-ilmoituksen tekeminen. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteeetti: Vastuutehtävä vaelluksella Taso 3: Hoidan minulle annetun sopivan kokoisen vastuutehtävän harjoitusvaellukselle/vaellukselle valmistautumisessa Tavoite: Tarpoja hoitaa hänelle annetun sopivankokoisen vastuutehtävän harjoitusvaellukselle tai vaellukselle valmistautumisessa. Vartionjohtaja auttaa pyydettäessä ja on tukena suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tarpoja oppii vastuun kantoa. Vartionjohtajan ohje: Sopivia vastuutehtäviä ovat esimerkiksi varusteiden hakeminen varastolta, ruokalistan tekeminen, aikataulujen tarkistaminen, ohjelmanumeron järjestäminen, uuden taidon opettaminen, matkalippujen hankkiminen, majoitteen varaaminen, kartoista huolehtiminen, kaupassa käyminen, lupien sopiminen maanomistajan kanssa ja lippukunnanjohtajalle retki-ilmoituksen tekeminen. 3. tasolla johtajat miettivät etukäteen sopivat vastuutehtävät jokaiselle. Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Vastuutehtävä vaelluksella Taso 4: Hoidan minulle annetun sopivan kokoisen vastuutehtävän harjoitusvaellukselle/vaellukselle valmistautumisessa Tavoite: Tarpoja hoitaa hänelle annetun sopivankokoisen vastuutehtävän harjoitusvaellukselle tai vaellukselle valmistautumisessa. Vartionjohtaja auttaa pyydettäessä ja on tukena suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tarpoja oppii vastuun kantoa. Vartionjohtajan ohje: Päättäkää yhdessä vartion kanssa ensin, millaisia vastuutehtäviä harjoitusvaelluksella tarvitaan. Jakakaa sitten jokaiselle tarpojalle oma sopivan kokoinen tehtävä. Sopivia vastuutehtäviä ovat esimerkiksi varusteiden hakeminen varastolta, ruokalistan tekeminen, aikataulujen tarkistaminen, ohjelmanumeron järjestäminen, uuden taidon opettaminen, matkalippujen hankkiminen, majoitteen varaaminen, kartoista huolehtiminen, kaupassa käyminen, lupien sopiminen maanomistajan kanssa ja lippukunnanjohtajalle retki-ilmoituksen tekeminen. Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Aktiviteetti: Harjoitusvaellus Tasot 1 – 4: Valmistaudumme majakkavaellukseen tekemällä harjoitusvaelluksen Tavoite: Vartio tekee majakkavaellukseen valmistavan harjoitusvaelluksen, jonka aikana kokeillaan vaellusvarusteita ja -kestävyyttä sekä harjoitellaan vaelluksella tarvittavia erätaitoja. Tarpojat saavat itseluottamusta varsinaisen majakkavaelluksen suorittamiseen. Vartionjohtajan ja luotsin ohje: Selviytymistarpon majakka on vaellus, johon valmistaudutaan koko tarpon ajan. Tarppoa kannattaa lähteä suunnittelemaan niin, että mietitte ensin, millaisen majakkavaelluksen teette ja päättää sitten, tarvitaanko harjoitusvaellus. Harjoitusvaellus kannattaa tehdä, jos varsinainen vaellus on huomattavasti vaativampi kuin vartion aikaisemmin tekemät haikit tai jos majakka vallataan talvella. Harjoitusvaellus on majakkavaellusta lyhyempi ja kevyempi vaellus, enintään yhden yön mittainen patikkaretki, jonka aikana vartio ja johtajat kokeilevat, kuinka pitkän matkan päivässä he jaksavat vaeltaa ja tarkkailevat, onko erätaidoissa tai varusteissa puutteita. Havaitut puutteet korjataan ennen varsinaista majakkaa. Jos esim. tarpojien suunnistustaidoissa on parantamisen varaa, käyttäkää riittäväsi aikaa sekä harjoitusvaelluksella että ennen majakkaa olevissa kokouksissa suunnistamisen lisäharjoitteluun. Jos majakkavaellus on esim. 30 km:n mittainen viikonloppuhaikki, harjoitusvaellus voi olla 15 – 20 km, Harjoitusvaelluksen voi tehdä esim. Ruissalossa tai Raisiossa Killin ja Nallin reitistöllä. Kiinnittäkää huomiota ainakin seuraaviin kohtiin: varusteet: onko mukana turhaa kamaa vai puuttuuko jotakin? Olivatko vaatteet ominaisuuksiltaan sopivat vaellukselle – olivatko ne kosteita hikoilun vuoksi tai liian kylmiä/liian lämpimiä? kuljettu matka ja nopeus: riittääkö nopeus majakkaan suunniteltuun matkaan? Oliko taukoja sopivasti, liian harvoin vai liian usein? ruoka: Oliko ruokaa mukana liikaa vai loppuiko joku kesken? Oliko inhokkeja tai suosikkeja? Oliko herkkuja mukana liikaa tai liian vähän? lihashuolto ja rakot: kipeytyvätkö olkapäät tai jalat kovasti? Kiinnittäkää siinä tapauksessa majakkavaelluksella huomiota venyttelyyn, riittäviin taukoihin ja käykää läpi turhia varusteita. Varatkaa mukaan Mobilatia, Voltarenia tai vastaavaa lihaskipua helpottavia voiteita. Entä tuliko rakkoja tai hiertymiä? vaelluksen pelisäännöt: pitivätkö kaikki pelisäännöistä kiinni? Väsyikö joku? Tuliko riitaa tai kiukkua? Muokatkaa pelisääntöjä tarpeen mukaan tarvitaanko majakan iltanuotiolle tai muille tauoille lisää ohjelmaa? Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Selviytymistarpon majakka: Vaellus Taso 1: Päivän kestävä vaellus Tavoite: Selviytymistarpon majakka on vaellus, johon valmistaudutaan koko tarpon ajan. 1. tason majakka tehdään 1 vuorokauden aikana, ja vaellus on vaativampi kuin vartion aikaisemmin tekemät haikit. Vartionjohtajan ohje: Tarppoa kannattaa lähteä suunnittelemaan niin, että mietitte ensin, millaisen majakkavaelluksen teette ja päätätte sitten, tarvitaanko harjoitusvaellus ja mitä muita aktiviteetteja haluatte opetella haikkia varten. Suunnitelkaa majakaksi päivän kestävä vaellus, joka on selvästi vaativampi kuin vartion aikaisemmin tekemät haikit. Matkan pituus on noin 15 - 20 km, jos vaellus tehdään sulan maan aikaan. Mitä enemmän ja suurempia teitä käytetään, sitä pitempi matkan pitäisi olla: majakka voi olla esimerkiksi 20 kilometrin haikki polkuja ja teitä pitkin Maskusta Turkuun. Vastaavasti jos käytetään merkitsemättömiä, vähän käytettyjä polkuja, ja pieni osa matkasta mennään kompassin avulla suunnalla Kuhankuonossa, matka voi olla lyhyempi. Samoin jos vaellus tehdään talvella, matka voi olla lyhyempi, noin 10 – 15 km km, ja teitä ja polkuja kannattaa käyttää enemmän. Mitä lyhyempi matka ja helpompi reitti vaelluksella on, sitä enemmän tarpojat osallistuvat majakan suunnitteluun: esimerkiksi tarpojat suunnittelevat yhdessä ruokalistan ja käyvät yhdessä ostamassa tarvikkeet tarpojat suunnittelevat varusteluettelon ja pakkaavat itse yhteiset tavarat kololla. Johtajat tarkastavat, että kaikki tarpeellinen on mukana luettelossa. tarpojat osallistuvat reitin suunnitteluun ja huolehtivat itse suunnistuksesta vaelluksen ajan. Vartionjohtajat puuttuvat suunnistukseen vain tarvittaessa. tarpojat suorittavat tämän kokonaisuuden aktiviteetteja haikin aikana: esimerkiksi tekevät nuotion luonnonpuista, valmistavat yhden aterioista nuotiolla tai käyttävät ruokaan luonnonantimia Luotsin ohje: Tarppoa kannattaa lähteä suunnittelemaan niin, että mietitte ensin, millaisen majakkavaelluksen teette ja päätätte sitten, tarvitaanko harjoitusvaellus. Erityisesti luotsin tehtävä on varmistaa vaelluksen sopiva nousujohteisuus ja turvallisuus. Tarvikkeet: Kartat, kompassit, rinkat, haikkimuonat, trangiat ja polttoaine, polttopuita tarvittaessa, tulitikut, majoitteet, makuupussit ja –alustat, sään ja vuodenajan mukainen vaatetus ja muu retkivarustus. Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Selviytymistarpon majakka: Vaellus Taso 2: Yön yli kestävä vaellus Tavoite: Selviytymistarpon majakka on vaellus, johon valmistaudutaan koko tarpon ajan. 2. tason majakka on yön yli kestävä vaellus, joka on selvästi pitempi ja vaativampi kuin vartion aikaisemmin tekemät haikit. Vartionjohtajan ohje: Tarppoa kannattaa lähteä suunnittelemaan niin, että mietitte ensin, millaisen majakkavaelluksen teette ja päätätte sitten, tarvitaanko harjoitusvaellus ja mitä muita aktiviteetteja haluatte opetella haikkia varten. Suunnitelkaa majakaksi yön yli kestävä vaellus, joka on selvästi vaativampi kuin vartion aikaisemmin tekemät haikit. Matkan pituus on noin 20 - 25 km, jos vaellus tehdään sulan maan aikaan. Mitä enemmän ja suurempia teitä käytetään, sitä pitempi matkan pitäisi olla: majakka voi olla esimerkiksi 20 kilometrin haikki polkuja ja teitä pitkin Maskusta Turkuun. Vastaavasti jos käytetään merkitsemättömiä, vähän käytettyjä polkuja, ja pieni osa matkasta mennään kompassin avulla suunnalla Kuhankuonossa, matka voi olla lyhyempi. Samoin jos vaellus tehdään talvella, matka voi olla lyhyempi, noin 10 – 15 km km, ja teitä ja polkuja kannattaa käyttää enemmän. Mitä lyhyempi matka ja helpompi reitti vaelluksella on, sitä enemmän tarpojat osallistuvat majakan suunnitteluun: esimerkiksi tarpojat suunnittelevat yhdessä ruokalistan ja käyvät yhdessä ostamassa tarvikkeet tarpojat suunnittelevat varusteluettelon ja pakkaavat itse yhteiset tavarat kololla. Johtajat tarkastavat, että kaikki tarpeellinen on mukana luettelossa. tarpojat osallistuvat reitin suunnitteluun ja huolehtivat itse suunnistuksesta vaelluksen ajan. Vartionjohtajat puuttuvat suunnistukseen vain tarvittaessa. tarpojat suorittavat tämän kokonaisuuden aktiviteetteja haikin aikana: esimerkiksi tekevät nuotion luonnonpuista, valmistavat yhden aterioista nuotiolla tai käyttävät ruokaan luonnonantimia Luotsin ohje: Tarppoa kannattaa lähteä suunnittelemaan niin, että mietitte ensin, millaisen majakkavaelluksen teette ja päätätte sitten, tarvitaanko harjoitusvaellus. Erityisesti luotsin tehtävä on varmistaa vaelluksen sopiva nousujohteisuus ja turvallisuus. Tarvikkeet: Kartat, kompassit, rinkat, haikkimuonat, trangiat ja polttoaine, polttopuita tarvittaessa, tulitikut, majoitteet. Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Selviytymistarpon majakka: Vaellus Taso 3: Viikonloppuvaellus Tavoite: Selviytymistarpon majakka on vaellus, johon valmistaudutaan koko tarpon ajan. 3. tason majakka on 2 yön yli kestävä vaellus, joka on selvästi pitempi ja vaativampi kuin vartion aikaisemmin tekemät haikit. Vartionjohtajan ohje: Tarppoa kannattaa lähteä suunnittelemaan niin, että mietitte ensin, millaisen majakkavaelluksen teette ja päätätte sitten, tarvitaanko harjoitusvaellus ja mitä muita aktiviteetteja haluatte opetella haikkia varten. Suunnitelkaa majakaksi 2 yön yli kestävä vaellus, joka on selvästi vaativampi kuin vartion aikaisemmin tekemät haikit. Matkan pituus on noin 30 km, jos vaellus tehdään sulan maan aikaan. Mitä enemmän ja suurempia teitä käytetään, sitä pitempi matkan pitäisi olla ja sitä enemmän tarpojille annetaan vastuutehtäviä sekä vaelluksen suunnittelussa ja sen aikana. Jos käytetään merkitsemättömiä, vähän käytettyjä polkuja, ja pieni osa matkasta mennään kompassin avulla suunnalla maastossa, matka voi olla lyhyempi. Samoin jos vaellus tehdään talvella, matka voi olla lyhyempi, noin 15 km km, ja teitä ja polkuja kannattaa käyttää enemmän. Alue, jolla haikki tehdään ei saisi olla vartiolle ennestään tuttu. Vähemmän käytettyjä, mutta suhteellisen lähellä olevia retkeilyalueita on esimerkiksi Perniön Teijo tai Kuhankuonon retkeilyalueen pohjoisosat Yläneellä ja Eurassa. Mitä lyhyempi matka ja helpompi reitti vaelluksella on, sitä enemmän tarpojat osallistuvat majakan suunnitteluun: esimerkiksi tarpojat suunnittelevat yhdessä ruokalistan ja käyvät yhdessä ostamassa tarvikkeet tarpojat suunnittelevat varusteluettelon ja pakkaavat itse yhteiset tavarat kololla. Johtajat tarkastavat, että kaikki tarpeellinen on mukana luettelossa. tarpojat osallistuvat reitin suunnitteluun ja huolehtivat itse suunnistuksesta vaelluksen ajan. Vartionjohtajat puuttuvat suunnistukseen vain tarvittaessa. Reitillä tutustutaan myös paikallisiin erityispiirteisiin, esim. Perniössä ruukkimiljööseen tai kalastukseen, Eurassa rautakautisiin löytöihin tarpojat suorittavat tämän kokonaisuuden aktiviteetteja haikin aikana: esimerkiksi tekevät nuotion luonnonpuista, valmistavat yhden aterioista nuotiolla tai käyttävät ruokaan luonnonantimia tarpojat kulkevat osan matkaa pareittain tai kolmisin toisena yönä voidaan leiriytyä kiintolaavulle, toisena erämaisempaan paikkaan, jossa ei ole valmiita rakennelmia tai nuotiopaikkaa Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Luotsin ohje: Tarppoa kannattaa lähteä suunnittelemaan niin, että mietitte ensin, millaisen majakkavaelluksen teette ja päätätte sitten, tarvitaanko harjoitusvaellus. Erityisesti luotsin tehtävä on varmistaa vaelluksen sopiva nousujohteisuus ja turvallisuus. Tarvikkeet: Kartat, kompassit, rinkat, haikkimuonat, trangiat ja polttoaine, polttopuita tarvittaessa, tulitikut, majoitteet. Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Vaellus Selviytymistarpon majakka: Vaellus Taso 4: 4 päivän vaellus Tavoite: Selviytymistarpon majakka on vaellus, johon valmistaudutaan koko tarpon ajan. 4. tason majakka on 3 yön yli kestävä vaellus, joka on selvästi pitempi ja vaativampi kuin vartion aikaisemmin tekemät haikit. Vartionjohtajan ohje: Tarppoa kannattaa lähteä suunnittelemaan niin, että mietitte ensin, millaisen majakkavaelluksen teette ja päätätte sitten, tarvitaanko harjoitusvaellus ja mitä muita aktiviteetteja haluatte opetella haikkia varten. Suunnitelkaa majakaksi 3 yön yli kestävä vaellus, joka on selvästi vaativampi kuin vartion aikaisemmin tekemät haikit. Matkan pituus on 40 - 50 km, jos vaellus tehdään sulan maan aikaan. Mitä enemmän ja suurempia teitä käytetään, sitä pitempi matkan pitäisi olla ja sitä enemmän tarpojille annetaan vastuutehtäviä sekä vaelluksen suunnittelussa ja sen aikana. Jos käytetään merkitsemättömiä, vähän käytettyjä polkuja, ja pieni osa matkasta mennään kompassin avulla suunnalla maastossa, matka voi olla lyhyempi. Samoin jos vaellus tehdään talvella, matka voi olla lyhyempi, noin 25 km km, ja teitä ja polkuja kannattaa käyttää enemmän. Osan matkasta voi tehdä hiihtäen. Alue, jolla haikki tehdään ei saisi olla vartiolle ennestään tuttu. Vähemmän käytettyjä, mutta suhteellisen lähellä olevia retkeilyalueita on esimerkiksi Perniön Teijo tai Kuhankuonon retkeilyalueen pohjoisosat Yläneellä ja Eurassa. Mitä lyhyempi matka ja helpompi reitti vaelluksella on, sitä enemmän tarpojat osallistuvat majakan suunnitteluun: esimerkiksi tarpojat suunnittelevat yhdessä ruokalistan ja käyvät yhdessä ostamassa tarvikkeet tarpojat suunnittelevat varusteluettelon ja pakkaavat itse yhteiset tavarat kololla. Johtajat tarkastavat, että kaikki tarpeellinen on mukana luettelossa. tarpojat osallistuvat reitin suunnitteluun ja huolehtivat itse suunnistuksesta vaelluksen ajan. Vartionjohtajat puuttuvat suunnistukseen vain tarvittaessa. Reitillä tutustutaan myös paikallisiin erityispiirteisiin, esim. Teijossa ruukkimiljööseen tai kalastukseen, Eurassa kivi- ja rautakautisiin löytöihin. tarpojat suorittavat tämän kokonaisuuden aktiviteetteja haikin aikana: esimerkiksi tekevät nuotion luonnonpuista, valmistavat yhden aterioista nuotiolla tai käyttävät ruokaan luonnonantimia. tarpojat kulkevat osan matkaa pareittain tai kolmisin tarpojat leiriytyvät vähintään yhtenä yönä voidaan metsään paikkaan, jossa ei ole valmiita rakennelmia tai nuotiopaikkaa Vaellus Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Luotsin ohje: Tarppoa kannattaa lähteä suunnittelemaan niin, että mietitte ensin, millaisen majakkavaelluksen teette ja päätätte sitten, tarvitaanko harjoitusvaellus. Erityisesti luotsin tehtävä on varmistaa vaelluksen sopiva nousujohteisuus ja turvallisuus. Tarvikkeet: Kartat, kompassit, rinkat, haikkimuonat, trangiat ja polttoaine, polttopuita tarvittaessa, tulitikut, majoitteet.
© Copyright 2024