Tutkimusmatkalla Afganistanissa
3 / 2011 SENSORI Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen henkilöstölehti TUTKIJANUMERO PVTT – SUOJAN OSAAMISKESKUS Arvaamatonta tietoa NORDEFCO-yhteistyön mahdollisuudet T&K-toiminnassa Uusien strategioiden keskeiset linjaukset Tutkimusmatkalla Afganistanissa 3 / 2011 Kuva: Sirpa Korpela SENSORI Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen henkilöstölehti TUTKIJANUMERO 3 /2011 SISÄLLYS Pääkirjoitus 2 Uusien strategioiden keskeiset linjaukset 3 Sotavarustuksen testaus ja evaluointi 4 Mallinnuksen ja simuloinnin tuoteryhmä 5 Teknologiaennakointi tuoteryhmänä 7 Sotavarustuksen suorituskyvyn elinjakson aikainen ylläpidon tuki 8 Matine ja PVTT vuosien saatossa – tutkimusalajohtajan ajatuksia 9 Harmaan savun anatomiasta 10 Matkan varrelta 14 Tutkimusmatkalla Afganistanissa 18 IDFW23: Datan viljelyä Riihimäellä 21 NORDEFCO-yhteistyön mahdollisuudet T&K-toiminnassa 23 Kannen kuva: Jari Paunonen, yleisnäkymä leiristä. Katso sivu 14. Julkaisija Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos Päätoimittaja Mika Hyytiäinen Toimittajat Kristiina Nevanpää Sirpa Korpela Ulkoasu Leijart Suunnittelutoimisto / Kisko Paino Juvenes Print ISSN 1458 - 5391 2 SENSORI 1 / 2011 VERTAISVIESTINTÄÄ L ehtemme kolme vuosittaista nume roa on teemoitettu siten, että ensimmäinen kohdentuu asiakkail le ja toinen lähinnä omalle henkilöstöl le. Tämä kolmas on kirjoitettu vertaisille kumppaneille ja tutkimustamme ohjaa ville asiantuntijoille, joten lehdessä on sallittu myös tiedelatinaa. Tutkijanumero on ajoitettu ilmesty mään tutkimusten esittelypäiväksemme marraskuussa, joka pidetään jo toisen kerran peräkkäin MATINEn vuosisemi naarin kanssa. On tärkeää, että asian tuntijat tapaavat toisiaan ja kurkkivat myös vieraisiin pöytiin, koska tutkimuk set ovat yhä laajempia, monialaisempia ja keskinäisriippuvampia. Väitän, että perinteisten alojen väleissä on paljon uutta, ja että uudet innovaatiot synty vät paremminkin yhdistelemällä kuin kaivamalla vielä syvemmältä. Uskon myös vahvasti kahtaiskäyttöön ja tek nologian tehtävään rakentaa siltaa turvallisuuden eri alojen ja toimijoiden välille. Avoimuus on hyve, jota pitää myös harjoittaa. Pyydän teitä lukijoita avuksemme. Vertaisviestintä on haastavaa, ja tätä numeroa on syytä vielä kehittää: oli siko nettiversio linkkeineen painettua parempi, mitäpä jos julkaisisimme materiaalia koko vuoden ja vain koko aisimme sen nippuun esiteltäväksi kerran vuoteen? Viime vuonna tutkijasensorin teemana oli tuoteryhmäajattelu. Olemme nyt kokeilleet sitä mallinnuksessa sekä tes tauksessa ja evaluoinnissa, ja oppineet tekemällä. Tutkimussuunnitelmamme on nyt paitsi linkitetty puolustusvoi mien tutkimussuunnitelmaan myös ryhmitelty uudella tavalla, ja ensi vuoden suunnittelukierroksella uusi rakenne jo vakiintuu. Perustamme kaksi seuraavaa tuoteryhmää, toimintaym PÄÄKIRJOITUS päristötietoisuuden ja asiantuntijatuen vielä tänä vuonna sekä loput eli tekno logiaennakoinnin ja elinjakson tuen ensi kesään mennessä, jolloin otamme matriisiohjausmallin lopullisesti käyt töön. Tätä teemaa syvennetään useassa kirjoituksessa. Tuoteryhmäajattelu on kiinnitetty suo rituskyvyn elinjakson hallinnan kautta edelleen puolustusvoimien prosessimal liin. Se sisältää alusta alkaen ajatuksen monia laisuudesta ja kokonaispalve lusta, joka on PVTT itselleen asettama tulevaisuuskuva. Sisäisesti tuotantoko neemme on edelleen osaamispohjai nen, joten syvyys ei häviä minnekään. Matriisissa on haasteensa, mutta jo koetunkin mukaan ne ovat paljon etuja pienemmät. Kuulette tästä enemmän pilotoijien kuvauksissa. Tutkimuslaitoksen tehtävä on nojata kaikessa hallitusti mutta rohkeasti eteenpäin. Suojan osaamisverkostopi lottimme täytti viime kesänä jo vuoden ja sen toiminta on ollut varsin lupaavaa. Ideoita on syntynyt ja ensimmäisiä tuloksia alkaa tulla. Verkosto ei kui tenkaan synny hetkessä ja sen ytimessä on yhteinen työ ja monitavoitteisuus. Puolustusvoimat on vain yksi toimija muiden joukossa ja päätöksetkin teh dään ääni per osallistuja periaatteella ilman veto-oikeutta. Puolustushallin non materiaalipoliittisessa strategiassa verkostoille asetetaan kovat tavoitteet, ja uskon, että niihin pystytään myös vastaamaan. Vuoden 2013 alussa ver kostoja perustetaan lisää, kunhan opit on ensin saatu. Edessämme on Puolustusvoimauudistus ja sen tuoma epävarmuus. PVTT on päättänyt ottaa muutoksen vastaan liikkeestä, jota suunnataan tarvittaessa uudelleen. Vuoden lopulla valmistuva teknologiastrategia antaa hyvän suun nan, jota organisaatiokeikutukset tus kin muuttavat: teknologian kehittymi nen ja painotukset siinä eivät ole kiinni taloussuhdanteissa tai organisaatiolaa tikoissa, ja osaamista niissä tarvitaan jatkossakin. Painotukset muuttuvat, mutta niin on muuttunut ympäristökin. Lukekaa ajatuksella Seppo Härkösen ja Matti Hemmilän terveiset, muutoksia on ollut tutkimusalalla aiemminkin, isojakin. Muutos on meille aina mah dollisuus. Mika Hyytiäinen Teksti: JAAKKO JURVELIN Uusien strategioiden keskeiset linjaukset P uolustusministeriö on kuluvan vuoden aikana julkaissut sekä puolustushallinnon materiaalipolitiikkaa että tutkimustoimintaa koskevat osastrategiat. Puolustusvoimissa on käynnissä strategisen suunnittelun prosessi, joka on jo tuottanut puolustusvoimien tutkimusohjelman. Valmisteilla on myös uusi tavoitetila-asiakirja ja siihen perustuvat kehittämisohjelmat. Lisä haasteensa tilanteeseen tuo puolustusvoimauudistuksen samanaikainen valmistelu. Tulevaisuutta suunnitellaan poikkeuksellisen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Puolustusvoimien Teknillisessä Tutkimuslaitoksessa on käynnissä oma strategiatyö, jota tehdään edellä mainittujen ohjausasiakirjojen linjausten viitoittamana. Välittömimmin laitoksen toimintaa ohjaa kuitenkin Pääesikunnan valmistelema puolustusvoimien teknologiastrategia, jossa linjataan muun muassa puolustusvoimien kriittiset teknologia-alueet. Ne ovat teknologia-alueita, jotka muodostavat jatkossa pienenevien tutkimusresurssien painopisteen. Puolustusvoimien teknologiastrategia valmistuu vuoden loppuun mennessä. Sen rinnalla tutkimuslaitos valmistelee oman tutkimusstrategiansa osana laitoksen kokonaisstrategiaa. Puolustushallinnon osastrategiat Puolustushallinnon tutkimustoiminnan osastrategiassa kuvataan ne periaatteet ja keinot, joilla tutkimustoimintaa kehitetään ja tutkimustuloksia hyödynnetään päätöksenteon tukena. Osastrategian yksi keskeisimmistä viesteistä on verkottumisen korostaminen. Sen mukaisesti puolustushallinnossa tehdään itse vain sellaista tutkimusta, jota muualla ei tehdä tai joka on perustellusta syystä välttämätöntä. Merkittävä osa tutkimuksesta voidaan tehdä yhteistyössä kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Toimiva yhteistyö kumppaneiden kanssa edellyttää kuitenkin tutkimustoiminnan riittävää talou dellista resursointia, koska useimmat tutkimuskumppanit toimivat liiketaloudellisin periaattein. Puolustushallinnon materiaalipoliittinen osastrategia sisältää useita linjauksia, joilla on vaikutusta varsinkin teknisessä tutkimustoiminnassa. Tutkimustoiminnan osastrategian tavoin se korostaa yhteistyötä kotimaisen teollisuuden ja tiedeyhteisön kanssa. Kansainvälistä yhteistyötä rohkaistaan ja ensisijainen foorumi on Euroopan puolustusvirasto. Puolustusvoimien, turvallisuusviranomaisten ja kotimaisen teknologia-alan yhteistyön tehostamiseksi kriittisille teknologia-alueille luodaan osaamisverkostot. Puolustusvoimien Teknillisessä Tutkimuslaitoksessa on kuluvana vuonna pilotoitu osaamisverkoston rakentamisesta kotimaisten kumppanien kanssa. Pilotin pohjalta tullaan linjaamaan toimintaperiaatteet, joita jatkossa sovelletaan osaamisverkostojen rakentamiseen. Materiaalipoliittisessa osastrategiassa on myös tärkeitä teollisuuspoliittisia linjauksia. Sen mukaan sotilaallisen suorituskyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen tarvittava teknologia hankitaan ensisijaisesti valmiina ja toimivaksi todennettuna. Valmiin teknologian integrointi kotimaiseen puolustusjärjestelmään edellyttää kuitenkin suunnittelutustyötä. Kotimaisella teollisuudella on tärkeä rooli integroinnin lisäksi myös sotavarustuksen ylläpidossa ja huoltovarmuuden takaamisessa. Kriittisen puolustusteollisen osaamisen ja kapasiteetin ylläpitämiseksi puolustushallinnon teknologiatoiminnan kehityspanokset pyritään suuntaamaan ensisijaisesti kotimaahan. Puolustusvoimien teknologiastrategia Puolustusvoimien teknologiastrategiassa tullaan edelleen tarkentamaan ja konkretisoimaan puolustusministeriön osastrategioita. Teknistä tutkimustoimintaa ajatellen merkittävimmät linjaukset koskevat kriittisiä teknologioita. Ne ovat teknologioita, joiden on oltava puolustusvoimien käytössä strategisten osaamisalueiden hallitsemiseksi. Kriittisistä teknologioistakin vain osan tulee olla puolustusvoimien omassa hallinnassa. Joissakin tapauksissa teknologiaa ei salattavuussyistä voida hankkia muualta. Tietyillä alueilla taas halutaan säilyttää muista riippumaton kyky tuottaa tietoa, materiaalia tai palveluita. Useimmilla alueilla kuitenkin voidaan tehdä yhteistyötä kotimaisten kumppanien kanssa. Teknologiastrategiassa ensisijaiseksi kriittiseksi teknologiaksi tullee informaatioteknologia sen keskeisen merkityksen vuoksi kaikilla suorituskyvyn osa-alueilla. Toimintaympäristötietoisuus, johtamiskyky ja verkostopuolustusjärjestelmä rakentuu pääosin informaatioteknologian varaan. Sillä on tärkeä rooli myös voimankäytön, suojan ja logistiikan suorituskyvyissä. Toinen kriittinen teknologia-alue on materiaaliteknologia. Puolustusjärjestelmän Kuva: Kristiina Nevanpää kannalta keskeisiä teknologia-alueita ovat herätteiden hallinta, häivetekniikka, ballistinen suoja ja joukkotuhoaseiden ilmaisuun liittyvät teknologiat. Kolmantena kriittisenä alueena puolustusvoimien teknologiastrategiassa on systems engineering -kokonaisuus. Se sisältää joukon menetelmiä ja työkaluja, joilla varmistetaan suorituskykytavoitteiden määrittäminen ja saavuttaminen kustannustehokkaasti. Näihin menetelmiin kuuluu mallinnus ja simulointi, jota käytetään erityisesti kustannustehokkuuden analysoinnissa ja käyttöperiaatteiden kehittämisessä. Teknologiastrategiassa linjataan ne kriittiset teknologiat, joihin puolustusvoimien kehittämispanokset ensisijaisesti kohdennetaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei muuta tutkimusta lainkaan tehdä. Esimerkiksi räjähdealalla tutkimustoiminta on välttämätöntä räjähde- ja palvelusturvallisuuden varmistamiseksi. Yhteenveto Puolustushallinnon strategisista linjauksista konkreettisimmin tekniseen tutkimukseen vaikuttaa kriittisten teknologioiden valinta. Tämä valinta ohjaa lähitulevaisuudessa teknisen tutkimuksen resursoinnin painopisteen. Se luo pohjan työnjaolle ja kumppanuuksien rakentamiselle pitkälle tulevaisuuteen. Se on linjaus, joka vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa määrittää myös sen, mistä tutkimusalueista puolustusvoimissa luovutaan. Leikkaukset ovat ainakin osittain luonteeltaan pitkäaikaisia, koska taloudellisia resursseja korvaavien palvelujen hankintaankin tullee olemaan lähivuosina aiempaa niukemmin. Kaikki tämä korostaa perusteellisen analyysin tarvetta, jotta painopisteet valittaisiin oikein ja leikkausten haitalliset vaikutukset puolustusvoimien suorituskykyjen kehittämiseen voitaisiin minimoida. SENSORI 1 / 2011 3 Teksti: ANTTI TUOHIMAA SOTAVARUSTUKSEN TESTAUS JA EVALUOINTI S otavarusteiden testaus ja evaluointi tukee puolustusmateriaalihankintojen suunnittelua, toteutusta ja vastaanottotestausta. Lisäksi se tuottaa varusteiden operatiivisen ja taktisen käytön optimointiin tarvittavaa tietoa. Tuoteryhmä keskittyy suorituskyvyn kannalta tärkeisiin strategisiin osaamisalueisiin (suoja, vaikuttaminen ja toimintaympäristötietoisuus) ja se jaoteltu alla olevan kuvan mukaisiksi tuotteiksi. Testauksen ja evaluoinnin (T&E) merkitys korostuu puolustusvoimien materiaalipoliittisessa osastrategiassa, jossa pääsääntöisesti hankitaan valmista ulkomailta ja integrointi toteutetaan Suomessa. Tässä testaus ja evaluointi on menetelmä hankittavan suorituskyvyn varmistamiseen. Samoin testausta tarvitaan erityisesti osaamisen ylläpitämiseksi kriittisiin teknologioihin liittyen. Ballistinen suoja CBRN Tietoliikennejärjestelmät Sensorit Elektroninen vaikuttaminen Räjähteet Häive ja omasuojajärjestelmät Kuva 1. Sotavarustuksen testaus ja evaluointi tuoteryhmä koostuu tuotteista. Tuotteet tiivistettyinä • Ballistinen suoja testaa asevaikutusta kohteessa ja siltä suojautumista. • CBRN testaa kemiallisilta, biologisilta ja (radioaktiivisilta) uhkilta suojaavia aineita, materiaaleja, välineitä, laitteita ja järjestelmiä. • Elektroninen vaikuttaminen testaa elektronisen häirinnän suorituskykyä. • Häive ja omasuojajärjestelmät testaa kohteen suojaamista tiedustelulta, maalinosoi- tukselta ja osumiselta. • Räjähteet testaa ruuteja, ajoaineita, pyrotekniikan materiaaleja ja tuotteita (savut, soihdut), räjähdysaineita ja näistä tehtyjä välineitä. • Sensorit testaa tilannekuvan muodostamiseen tarvittavia laitteita ja menetelmiä. • Tietoliikennejärjestelmät testaa tilannekuvan ja johtamisen tiedon välittämiseen tarvittavia menetelmiä. Testauksen prosessi Operatiivinen Operatiivinen toimintaperiaate toimintaperiaate Uhka-arvio Uhka-arvio JärjestelmäJärjestelmävaatimukset vaatimukset Testaukset Testaukset Evaluointi: Evaluointi: suorituskykyarvio suorituskykyarvio annetussa annetussa skenaariossa, skenaariossa, keskeisimmät keskeisimmät vaikuttavatasiat asiat vaikuttavat Teknisetraportit raportit Tekniset Skenaariot: Skenaariot: tehtävä,toimintatoimintatehtävä, ympäristö ympäristö Suorituskyky: Suorituskyky: laskennallisilla laskennallisilla menetelmillä menetelmillä Kuva 2. Suorituskyvyn arviointiprosessi 4 SENSORI 1 / 2011 T&E perustuu asiakkaan tarpeisiin. Asiakkaalla voi olla jokin testattava tuote, sen osia, tai vaikkapa koko järjestelmä, lähes mitä vain. Asiakas ottaa yhteyttä tuoteryhmäpäällikköön, joka arvioi yhdessä asiakkaan ja testaavien tutkimusalojen kanssa tarvittavat toimenpiteet ja resurssit. T&E:n taso voi vaihdella merkittävästi. Välillä tutkittava voi olla kokonaisia järjestelmiä operatiivisine konsepteineen ja uhkakuvineen. Tällöin ensisijaisesti tutkitaan suorituskykyä tarkoituksenmukaisissa toimintaympäristöissä ja olosuhteissa kuvan kaksi mukaisesti. Lopputulos vaikuttaa suorituskykyä parantaviin projekteihin, järjestelmävaatimuksiin ja operatiiviseen konseptiin. Toisena hetkenä riittää vain pikainen evaluointi tuotteeseen tai siihen tehtävään muutokseen. Tutkimuksissa tuotteita voidaan yhdistää suuremmiksi kokonaisuuksiksi, joiden avulla arvioidaan yhdessä asiakkaan kanssa järjestelmien kokonaissuorituskykyä. Esimerkkinä mainittakoon sotavarustuksen elektronisen sodankäynnin suorituskyvyn testaus. Siinä on onnistuneesti yhdistetty sensorit, tietoliikennejärjestelmät sekä häive- ja omasuojajärjestelmät -tuotteet. Osaaminen ja resurssit PVTT on erikoistunut puolustusmateriaalin tutkimukseen ja testaukseen Suomessa. Sillä on ainutlaatuisia testausympäristöjä mm. sotilasräjähteiden, CBRN-suojan, häive- ja sensoritekniikan, elektronisen suojan ja vaikuttamisen sekä ballistisen suojan evaluointiin. Asiakaslähtöinen ja verkostoitunut toiminta mahdollistaa tuotteita yhdistelemällä monipuolisten ja laajojen toimeksiantojen toteuttamisen. Yhteystiedot TkT Antti Tuohimaa Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos Ylöjärven yksikkö, PL 5, 34111 LAKIALA (Puh. 0299 550 550) Email. [email protected] Teksti: JARMO MÖLSÄ Mallinnuksen ja simuloinnin tuoteryhmä M allinnuksen ja simuloinnin tuoteryhmä tarjoaa Puolustusvoimien käyttöön laskennallisista menetelmistä koostuvan palvelukokonaisuuden, jonka avulla voidaan optimoida suorituskykyä. Palvelut soveltuvat PV:n sisällä niille toimijoille, jotka vastaavat puolustusmateriaalista ja sen käyttöperiaatteista. Tuoteryhmä on jaettu kolmeen tuotekokonaisuuteen: 1. Strategisen päätöksenteon tuki tarjoaa palveluita ja menetelmiä, jotka tuottavat tietoa mm. puolustusjärjestelmävaihtojen kustannustehokkuudesta. 2. Laskennallinen taistelumallinnus tarjoaa palveluita ja menetelmiä mm. taistelujen etenemisen ja lopputuloksen arvioimiseksi. Simulointitulokset antavat tärkeää pohjatietoa tulevaa päätöksentekoa varten esim. olemassa olevien järjestelmien suorituskykyä optimoitaessa, toimintatapoja kehitettäessä ja uusia järjestelmiä hankittaessa. 3. Tekninen järjestelmämallinnus tarjoaa palveluita yksittäisten järjestelmien, niiden osien sekä niihin liittyvien teknologioiden tutkimiseen. Tuotekokonaisuus sisältää monipuolista osaamista useilta eri PVTT:n osaamisaloilta keskittyen mm. tietoliikenteeseen, tietoturvaan, sensoreihin, häiveominaisuuksiin, elektroniseen sodankäyntiin, asejärjestelmiin, optroniikkaan, sähkömagneettiseen spektriin ja säteilyn leviämisen ennakointiin. Nämä ovat tärkeitä osa-alueita PV:n järjestelmien kokonaissuorituskyvyn arvioinnissa. Yllä mainittuja tuotekokonaisuuksia yhdistelemällä tämä tuoteryhmä pystyy tarjoamaan aiempaa laajempia palvelukokonaisuuksia. Strategisen päätöksenteon tuki Mallinnuksen ja simuloinnin tuoteryhmään kuuluva strategisen päätöksenteon tuki on uusi tuotekokonaisuus, joka tarjoaa analyyttisiä päätöksenteon tuen ja optimoinnin menetelmiä eri puolustusjärjestelmävaihtoehtojen vertailuun. Tällaisille analyyttisille menetelmille on selkeä tarve, jotta helpotettaisiin Suomelle parhaan mahdollisen puolustusjärjestelmän valintaa käytettävissä olevilla puo- Kuvitteellinen esimerkki optimointiin liittyvästä portfolioanalyysistä. Kuvassa on ver tailussa kolme erilaisin painotuksin koottua puolustusjärjestelmävaihtoehtoa, joiden kaikkien kustannus on sama. Tarkoituksena on analysoida, kuinka hyvin eri vaihtoehdot pystyvät vastaamaan kuhunkin uhkatilanteeseen. Lopuksi etsitään kustannustehokkain vaihtoehto. lustusmäärärahoilla. Tämän tuotekokonaisuuden kohdeasiakkaita ovat Pääesikunnan Suunnitteluosaston lisäksi puolustushaarojen esikunnat. Strategisen päätöksenteon tuen tavoitteena on • hankkia osaamista laaja-alaista strategista puolustussuunnittelua varten, • tarjota menetelmiä ja työkaluja erilaisten puolustusjärjestelmävaihtojen objektiiviseen vertailuun, • tuottaa puolueettomia ja tieteellisiin menetelmiin perustuvia arvioita suunnittelun tueksi, • tukea pitkän aikavälin puolustussuunnittelua muuttuva turvallisuusympäristö huomioiden ja • auttaa rakentamaan poliittista ohjausta noudattava, kustannustehokas ja Suomen tarpeisiin soveltuva puolustusjärjestelmä. Strategisen päätöksenteon tukeen liitty- vän osaamisen hankinta on aloitettu keväällä 2011. Menetelmäkehitys suoritetaan yhteistyössä Pääesikunnan Suunnitteluosaston ja puolustushaarojen esikuntien kanssa, jotta työkalut saadaan parhaiten vastaamaan strategisen suunnittelun tarpeita. Ensimmäiset kokeilukäyttöön soveltuvat yksittäiset työkalut ovat valmiina vuoden 2012 aikana. Varsinaiseen strategiseen suunnitteluun sopiva työkalukokonaisuus on valmis vuoden 2015 loppuun mennessä. Laskennallinen taistelumallinnus Mallinnuksen ja simuloinnin tuoteryhmään kuuluva laskennallinen taistelumallinnus tarjoaa palveluita ja menetelmiä mm. taistelujen etenemisen ja lopputuloksen arvioimiseksi vaihtoehtoisissa skenaarioissa. Tuotekokonaisuuden palveluiden avulla tuetaan PV:n operatiivista suunnittelua ja kehittämisohjelmia esimerkiksi seuraavasti: SENSORI 1 / 2011 5 • arvioidaan järjestelmien toimivuutta ja suorituskykyä erilaisissa operaatioiden toteuttamisvaihtoehdoissa, • analysoidaan taistelutekniikan ja taktiikan vaikutusta taistelun etenemiseen ja lopputulokseen ja • tuetaan teknologiaennakointia tuottamalla arvioita eri teknologioiden kehityksen vaikutuksesta taistelun kulkuun ja lopputulokseen. Tekninen järjestelmämallinnus Mallinnuksen ja simuloinnin tuoteryhmään kuuluva tekninen järjestelmämallinnus kokoaa PVTT:llä olevan teknisen tason mallinnus- ja simulointiosaamisen yhdeksi tuotekokonaisuudeksi. Tuotekokonaisuuden palveluiden avulla voidaan: 1. optimoida olemassa olevan puolustusmateriaalin suorituskykyä, 2. helpottaa järjestelmien suunnittelua, kun voidaan tutkia eri teknisten ominaisuuksien vaikutusta suorituskykyyn jo ennen järjestelmän toteuttamista, 3. suorittaa teknologiaennakointia, esimerkiksi selvittämällä kriittisten parametrien vaikutusta suorituskykyyn tulevaisuuden teknologiaa mallintavassa testiympäristössä, ja 4. tukea nykyisen puolustusmateriaalin testausta ja evaluointia tarjoamalla laskennallisilla menetelmillä tuotettuja suorituskykyarvoja 5. tarjota räätälöityjä ratkaisuja Näitä palveluita voidaan tehokkaasti yhdistää tuoteryhmän muiden tuotekokonaisuuksien kanssa, esimerkiksi laskennallisen taistelumallinnuksen kanssa. Teknisen järjestelmämallinnuksen tuotekokonaisuus perustuu seuraaviin teknologoihin, joiden tutkimuksesta PVTT:llä on pitkä kokemus: • asejärjestelmämallinnus: esim. mikä on asejärjestelmien vaikutusalue eri tilanteissa • tietoliikenne- ja tietojärjestelmämallinnus: esim. miten tietoverkot toimivat linkkikatkosten aikana • ELSO-mallinnus: esim. miten elektroninen vaikuttaminen haittaa tiedonsiirtojärjestelmien toimintaa • Optronisten ja akustisten järjestelmien mallinnus: esim. miten kohteita voidaan havaita paremmin • Sensori- ja häivetekniikan mallinnus: esim. miten teknisten järjestelmien havaitsemista voidaan vaikeuttaa • Sähkömagneettisen ympäristön mallinnus: esim. puolustusmateriaalin herätteet eri ympäristöissä • Aerosolien ja säteilyn leviämismallinnus: esim. kuinka säteily leviää ilmassa tietynlaisella tuulella. 6 SENSORI 1 / 2011 Esimerkkikuva laskennalliseen taistelumallinnukseen käytetyn ohjelmiston käyttöliitty mästä Teksti: RAUNO KUUSISTO ja ESA LAPPI TEKNOLOGIAENNAKOINTI TUOTERYHMÄNÄ P VTT on puolustusvoimien teknisen tutkimuksen päätoimija, jolla on kyky ja mahdollisuus teknisen tutkimustiedon kokoamiseen omien tutkimustulosten ja tiedeyhteisön, teollisuuden ja tiedustelutoimialan antaman lisätiedon perusteella. Yksi PVTT:n tuoteryhmistä on teknologiaennakointi. Sen päätuote on valikoitu palvelu teknologiaan liittyvän ennakointitiedon tuottamisesta erilaisille päätöksentekijöille ja päätösten valmistelijoille puolustushallinnossa. Tuoteryhmä sisältää myös teknologioiden käytettävyyteen, soveltuvuuteen ja ilmiöiden haltuunottoon liittyviä tutkimuksia. Tuoteryhmä tuottaa jatkuvan ennakoivan tilannekuvan teknologioiden vaikutuksesta maanpuolustukseen. Toiminnan tavoitteena on tukea asiak kaan päätöksentekoa. Päätökset liittyvät sekä strategiseen ja operatiiviseen suunnitteluun että tehokkuuden, taloudellisuuden, elinkaarikustannusten ja käyttöperiaatteiden optimointiin ja tutkimuksen suuntaamiseen oleellisimpiin asioihin. Teknologiakehitystä arvioidaan sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta kokonaisuutena. Tavoitteena on kokonaismaanpuolustuksen näkökulma, jossa yhdistyvät sekä tulevaisuuden teknologiat että nykyteknologian käytettävyys aseellisessa maanpuolustuksessa tulevaisuudessa. Teknologiaennakointi antaa yhden välttämättömän tietokokonaisuuden yhteisten suorituskykyjen optimointiin käytettävissä olevilla teknologisilla järjestelmillä tulevaisuuden taistelukentällä. Teknologiaennakointi sisältää osina: 1) arviot tulevaisuuteen suuntautuvan tekniikan kehityksestä 2) arviot eri kehitysvaihtoehtojen vaikutuksista taistelukenttään, 3) teknologioiden kehitysten ja nykyisten sovellusten tietämyksen ylläpidon ja 4) teknologioiden haltuunoton eli uuden teknologia-alan tai innovaation käytännön merkityksen selvittämisen. Ennakoinnin aikajänne ulottuu normaalioloissa jopa vuosikymmenten päähän, mutta tukee myös hankkeita ja suunnittelua muutaman vuoden aikajänteellä. Kriisin sattuessa ennakointiprosessin aikajänne lyhynee dramaattisesti ja yhteistyö tiedustelutoimialan kanssa syvenee, mutta niin sodan kuin rauhanaikana tarvitaan tutkittua oikeaa tietoa teknologian vaikutuksista uhkakuvaan, eri toimijoiden suorituskykyyn ja eri järjestelmien käytettävyyteen ja kustannustehokkuuteen nyt ja tulevaisuudessa. Ennakointi on jatkuva prosessi, jossa korkaluokkainen asiantuntijatieto yhdistyy ennakoinnin tieteellisten menetelmien avulla asiakkaan ilmaisemaan päätöksentekoa tukevaan tietotarpeeseen. Prosessin avulla syntyy ennakoiva teknologinen tilannekuva. PVTT:ssa on erittäin korkean tason osaamista eri puolustukselle kriittisistä teknologioista. Siten teknologioiden kehitystrendien ja mahdollisuuksien seuranta on luonnollinen osa kaikkien tutkijoiden työtä. Ennakointityössä on saatu koottua kymmeniltä asiantuntijoilta oleellisimmat havainnot ja tulevaisuudessa huomioitavat teknologiat, jotka teknologiaennakointituote antaa puolustusvoimien suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi. Kun työtä tehdään kootusti, saadaan yksityiskohdista koottua yhteisvaikutuksia, jotka merkittävimmin muuttavat taistelun kuvaa. Tuotteistetun teknologiaennakointityön tulokset voidaan siten raportoida yksittäisten toimialojen lisäksi kootusti sekä puolustusvoimien strategisen tason päätöksenteon tueksi että osaksi taktisen ja operatiivisen tason suunnitteluprosesseja. Käytännössä ennakointityö tapahtuu oheisen kuvan mukaisella vuosisyklillä. Sykli on sidottu PV:n strategiseen suunnittelusyk- liin. Ennakointi on jatkuvaa ja luo kasvavaa tietopohjaa jokaisen vuosikierroksen lisätessä tietämystä ja tunnistaessa nähtävillä tulleet mahdolliset muutokset. Teknologiaseurannassa osallistutaan myös kansainväliseen alan tutkimukseen ja osallistutaan NORDEFCOn, EDAn ja NATOn työryhmiin, jotka tekevät tulevaisuuden arvioita ja kehittävät seurannassa tarvittavia menetelmiä. Esimerkiksi NORDEFCOn piirissä on käytössä yhteinen pohjoismainen tietopankki, johon Norjan FFI, Tanskan DALO, Ruotsin FMV ja Suomesta PVTT laittavat jakoon ennakointijulkaisujaan. Lisäksi raportteja on vaihdettu paperisina, ja ennakointiraportteihin on luotu epävirallinen ”peer review”-prosessi, joka toimii tiedonjaon ja laadunvarmistuksen kanavana. Tämä kansainvälisellä toiminnalla saatava tietomäärän kasvu antaa erittäin hyvän panos-tuotos -suhteen kaikille yhteistyöhön osallistuville organisaatioille. Teknologiaennakointia on tehty tutkimuslaitoksessa kaikilla aloilla eri muodossa vuosikymmeniä. Tuotteistamisen tavoitteena on saada tämän hyvän työn ja syntyneen hiljaisen tiedon kokoaminen ja välittäminen vakiintuneena toimintatapana, joka varmistaa tehdylle työlle aiempaakin paremman vaikuttavuuden sekä rauhan että kriisiajan toimintaympäristössä. Teknologiaennakoinnin esimerkinomainen vuosiaikataulu. SENSORI 1 / 2011 7 Teksti: MARKKU MESILAAKSO Sotavarustuksen suorituskyvyn elinjakson aikainen ylläpidon tuki Artikkelissa valotetaan sotavarustuksen elinjakson aikaisen ylläpidon tukea, joka on yksi PVTT:n tuoteryhmistä. Tuen tuottajana toimivat kaikki PVTT:n tutkivat osastot omilla tutkimuksen ja osaamisen alueillaan. Tuki on tyypillisesti tutkimusta ja asiantuntijapalveluita, mutta myös hankkeisiin ja projekteihin osallistumista ja niiden johtamista. Tärkeäksi nähdään PVTT:n kytkeminen mukaan jo hankkeen tai asian alkuvaiheessa ja ottaminen mukaan järjestelmätason tarkasteluihin. Sotavarustuksen elinjakson aikaisen ylläpidon tuen tuoteryhmä on tätä kirjoitettaessa vielä kehitysvaiheessa ja sen ensi askeleiden vielä kaikuessa toivotaankin puolustusvoimat -asiakkaalta keskustelua ylläpidon tuen tarpeista ja yhteistyötä. T arkastelun kohteena oleva järjestelmä ymmärretään asian laajassa merkityksessä. Siihen sisältyvät materiaali, tekninen ylläpitohenkilöstö ja erilaiset tukevat rakenteet, kuten ylläpito, logistiikka, varastointi ja koulutus. PVTT itse ylläpitää esimerkiksi CBRN-kenttälaboratorion suorituskykyä joukkotuotanto mukaan lukien, mutta otsikon näkökulmasta yleensä tarjoaa ylläpidon tukea ylläpitovastuun ollessa muualla puolustusvoimissa. Suorituskyky tuottaa tehtävän tarpeen mukaisen kyvyn toteuttaa määritetyt operatiiviset tehtävät. Suorituskyky muodostuu useiden osatekijöiden muodostamasta kokonaisuudesta. Suorituskykyvastuullisella on vastuu suorituskyvyn eri osa-alueiden kehittämisen koordinoinnista, suorituskykytavoitteen saavuttamisesta ja suorituskyvyn ylläpitämisestä. Esimerkiksi maavoimien esikunta on tällainen suorituskykyvastuullinen taho. Suorituskyvyn elinjakso kattaa ajanjaksot suorituskyvyn ideoinnista sen purkamiseen ja niiden aikaisia toimenpiteitä kutsutaan 8 SENSORI 1 / 2011 suorituskyvyn elinjakson hallinnaksi. Suorituskyky toteutetaan joukoilla ja niiden käyttöön osoitetuilla järjestelmillä. Järjestelmän elinjakso taasen on aikajakso sen suunnittelun käynnistymisestä sen hylkäämiseen jatkotoimenpiteineen. Sotavarustuksen materiaalinen elinjakso voidaan jakaa vaiheisiin esisuunnittelu, suunnittelu, rakentaminen, ylläpito ja purkaminen. Ylläpitovastuulla tarkoitetaan vastuuta määritetyn järjestelmän tai tuoteryhmän materiaalisen suorituskyvyn ylläpitämisestä operointivaiheessa sekä sen purkamisesta suorituskyvyn elinjakson päättyessä. Suunnittelu- ja rakentamisvaiheissa ylläpitovastuullinen taho osallistuu omien asioiden suunnitteluun järjestelmävastuullisen johdossa. Siten myös järjestelmän ylläpidon tuelle voidaan osoittaa tehtäviä jo suunnitteluvaiheessa. Ylläpidon tuen tuoteryhmän joissakin tuotteissa aika skaala kattaa koko elinjakson, jossakin se on lyhyempi. PVTT tuottaa omalta osaltaan puolustusvoimien tarvitsemat sotavarustuksen yllä- pidon tuen tutkimus- ja asiantuntijapalvelut. Teknilliseen ja luonnontieteelliseen osaamiseen perustuvat palvelut tuotetaan alustavan jaon mukaan seuraavina tuotteina • Räjähteiden elinjakson-aikaiset tutkimukset • Muiden materiaalien elinjaksonaikaiset tutkimukset • Ympäristötutkimukset • Vauriotutkimukset • Johtamislaitteet PVTT:n pääasiakas on puolustusvoimat ja se on olemassa puolustusvoimia varten. On luonnollista, että PVTT:hen otetaan muualta puolustusvoimista yhteyttä myös silloin, kun yhteistyöhön nähdään tarvittavan osallistujia teollisuudesta, tutkimustahoilta tai muualta yhteiskunnasta. Tässä PVTT:n oman osaamisen ja tutkimusmahdollisuuksien lisäksi sen laajat kansalliset ja kansainväliset verkostot voivat hyvinkin olla asiakkaallemme hyödyksi. Motiivinamme on olla hyödyksi ja siihen päästään yhteisellä työllä. Teksti: JUKKA MERIKOSKI MATINE JA PVTT VUOSIEN SAATOSSA – tutkimusalajohtajan ajatuksia M ATINE lienee kaikille lukijoille tuttu yhteistyöverkosto. Useat PVTT:n tutkijoista toimivat MATINEn asiantuntijajaostojen sihteereinä tai jäseninä. Kuluva vuosi on juhlavuosi, mikä huipentuu yhteisseminaariin PVTT:n kanssa Helsingissä marraskuussa 16.–17.11 MATINEn täyttäessä 50 vuotta. Hankkeisiin jaettava rahasumma on jo pitkään ollut luokkaa 1 milj €/v, siis aika pieni. Summaan ei ole tullut korotuksia eikä nykytalousnäkymillä tule jatkossakaan. Silti tällä rahalla on saatu paljon aikaan. Raha on tarkoitettu tiedeyhteisöjen käytettäväksi eikä esim PVTT voi sitä hakea eikä olla itse rahan saajana. PVTT voi toki olla mukana näissä hankkeissa. Määräraha maksetaan väli- tai loppuraportteja vastaan. Ahkerimmin hakemuksia ovat lähettäneet VTT, Aalto yliopisto ja TTY ainakin Materiaali- ja rakennetekniikan (MT) -jaostosta katsoen. Asiantuntijajaostot ovat ryhmittyneet oman tieteenalansa pariin ja yrittävät tietty edesauttaa sen kehittämistä. Yhteisiä aiheitakin on esimerkiksi suojaballistiikka mikä osuu MT-jaoston ja Vaatetusteknisen jaoston vastuualueelle. Tästä syystä on tänä vuonna aloitettu yhteistyö näiden jaostojen kesken, mikä tiivistynee jatkossa. Oikeastaan keväällä pidetty ”Älykkäät materiaalit” seminaari VTT:llä oli jo tällainen yhteistyöseminaari. Aiheita olivat mm: Älykkäät tekstiilit, Jukka Vanhala VTT, Sulautetut anturit ja rakenteiden monitorointi, Helena Ronkainen ja Tatu Muukkonen VTT, Energian louhinta ja pietsosähköiset sovellukset, Jari Juuti Oulun yliopisto. MATINE hakemukset ovat tyypillisesti tiedeyhteisöissä syntyneiden omien ideoiden jatkokehityksiä puolustusvoimia ajatellen. Sen sijaan PVTT:n teknologiahankkeet lähtevät eri pohjalta. PVTT:llä on tietyt kriittiset osaamisalueet, joihin halutaan lisää satsausta. PVTT:n tiukka ohjaus projekteissa kuuluu asiaan. Sotilaskäskyin ei kuitenkaan keksintöjä synny. Teknologiahankkeet pohjautuvat PVTT:n pyytämiin tarjouksiin. Eri tiedeyhteisöt sekä teollisuus tai niiden yhteenliitty- Osumavaikutusten arviointia kevytsuojapaneeliin MATINEN:n projektissa "Metallivaahto lujitteiset suojausmateriaalit". Kuva: Raimo Gavrilov PVTT:n sisäampumarata, taustalla koease telineessään.Tyypillinen testattava kohde on puolustusvoimien suojakypärä. Siitä selvitetään mm. v-50 arvovaatimusten täyttyminen. Kuva: Sirpa Korpela SENSORI 1 / 2011 9 mät jättävät sitten omat tarjouksensa näihin tarjouspyyntöihin. MATINE rahoitus on tyypillistä siemenrahoitusta eikä tähtää tuotteeseen. MATINE tutkimuksissa tehdyistä pohjaselvityksistä kuitenkin suurta hyötyä teknologiahankkeita ajatellen. Esimerkiksi Ballistiset Hybridirakenteet projekti on hyötynyt MATINEn aloittamasta SHS-keraamin tutkimushankkeesta. Uusien ideoiden kehittely ei aina mene ennakkokaavailujen mukaan. Tästä on mallina MATINE hanke ”Metallivaahtotaustaiset suojamateriaalit”. Ballistinen keraamihan vaatii aina jäykän ja kevyen taustan toimiakseen. Metallivaahto tuntui sopivan tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Toisin kuitenkin kävi, kun SHS-keraami yritettiin liittää yhteen vaahdon kanssa samassa syntyprosessissa kuin SHS-keraami itse, vaahto hävisi. Kokeiluissa sen sijaan todettiin tavallisen rakenneteräksen uritettuna kiinnittyvän keraamiin parhaiten. Tämän jälkeen tutkimuksen suunta muuttui kokonaan. Aihe sai MATINELTA rahoituksen kolmeksi vuodeksi. Paras tutkimustuotos saadaan aikaiseksi kolmikantayhteistyöllä: puolustusvoimattiedeyhteisöt-teollisuus. Kukaan näistä ei yksinään ainakaan Suomessa omaa riittävää osaamispotentiaalia. Ruotsissa kenties Bofors olisi tällainen tarpeeksi suuri toimija. MATINE suosii hankkeissaan tällaista kolmikantayhteistyötä ja jos puolustusvoimat puuttuu hankkeen asiakkuudesta, hanke ei todennäköisesti saa rahoitusta. Vuoden 2012 hankehakemukset ovat parastaikaa käsittelyssä ja päätöksiä saadaan kuulla joulukuussa. Kirjoittaja on MT-jaoston sihteeri 10 SENSORI 1 / 2011 Teksti: MATTI HEMMILÄ Harmaan savun anatomiasta S uurin osa yli 30 vuotta kestäneestä tutkijan urastani liittyy tavalla taikka toisella savuihin. On siis oikein ja kohtuullista, että työrupeamani alkaessa olla loppusuoralla palaan vielä hetkeksi aiheeseen. Silläkin uhalla, että vaihtaessani tehtäviä, ja savun noustessa jo korvistakin, päätin pyhästi hyödyntäväni osaamistani jatkossa pelkästään kalojen savustamiseen. Tekstini pohjautuu löyhästi projektien loppuraportteihin ja eräisiin muihin asiasta kirjoitettuihin artikkeleihin. Täytteeksi olen lisännyt omia muistikuviani. Tässä siis faktaa ja fiktiota eli värikkäitä muistoja harmaasta savusta. Taustaa Savut koostuvat joko kiinteistä partikkeleista (aerosoli) tai nestemäisistä pisaroista (sumu). Pyroteknisesti muodostettavia suojasavuja käytetään sotilaallisiin tarkoituksiin estämään havainnointia ja kohteen näkyvyyttä. Harmaan suojasavun kehitti ensimmäisessä maailmansodassa ranskalainen luutnantti Berger. Muunneltuna versiona se on edelleen maailman taistelukentille laajimmin levinnyt savu. Maavoimien savutusvälineitä ovat heitteet, rasiat ja kranaatit, merivoimien käytössä on lisäksi savupoijuja. Savumassa on välineissä yleensä puristeina, mutta kranaateissa käytetään myös irtomassaa. Välineen kannessa on sovite hehkusytytintä varten sekä kalvolla peitetyt savunpurkautumisaukot. Sytyt täminen voidaan tehdä joko mekaanisesti (kahvasytytin, kranaateissa iskusytytin) tai sähköisesti. Välineestä riippuen savumassan määrä vaihtelee muutamasta sadasta grammasta muutamaan kiloon. Harmaa savu perustuu heksakloorietaanin (C2Cl6) ja sinkin väliseen kemialliseen reaktioon, jonka tuloksena muodostuu sinkkikloridia ja hiiltä sisältävä aerosoli. Savun taktiset ominaisuudet (savun määrä, tiheys ja kesto) ovat poikkeuksellisen hyvät. Tämä sillä edellytyksellä, että toimitaan näkyvän valon alueella. Lämpösäteily (infrapuna = ir) läpäisee paksunkin savuverhon helposti, joten esimerkiksi ohjuksen ir-hakupäitä vastaan harmaa savu ei tarjoa minkäänlaista suojaa. IR-savun kehittäminen Uusi uhka oli 80-luvulle tultaessa tiedostettu puolustusvoimissa, samoin kuin se, että oli mahdollista kehittää savuja, jotka estävät irsäteilyn etenemisen. Lisätiedon saamiseksi, ir-savujen toimintaperiaatteiden ymmärtämiseksi ja lopulta prototyypin kehittelemiseksi PvTutkK:ssa (nykyinen PVTT) nähtiin tarpeelliseksi käynnistää 80-luvun loppupuolella ”ir-savuprojekti”. Tutkimusvälineiden hankkimiseen saatiin rahoitusta Pääesikunnalta. Kenttätutkimuksia varten hankittiin lämpökamera (700 000 mk) sekä pakkopurkamoon savupuristin. Laboratoriotutkimuksia varten rakennettiin dispersiivinen irvis-spektrometri, jossa voitiin polttaa pieniä savupellettejä ja mitata savujen vaimennuskykyä eri aallonpituuksilla muunneltavissa vakio-olosuhteissa. Laitteen suunnittelusta ja rakentamisesta vastasi Matti Harkoma. Ir-savuprojekti päättyi vuonna 1989 ja sen kokonaiskustannukset olivat 1.8 Mmk, Ir-savun toiminta perustuu pääasiassa sirontaan, absorptioon ja emissioon. MIEteorian mukaan sähkömagneettisen säteilyn siroaminen on tehokkainta säteilyn aallonpituuden ollessa sirottavan hiukkasen halkaisijan kokoluokkaa. Ilmakehä läpäisee säteilyä vain kahden ikkunan alueella (2.5–5 µm tai 8–14 µm), joten vain näitä alueita voidaan käyttää hyväksi sotakapineissa. Sirottavien hiukkasten on siis oltava tätä suuruusluokkaa, mikä aiheuttaa kohtalaisen huonon pysyvyyden ilmassa. Absorptio ja emissio ovat riippuvaisia aineen kemiallisesta koostumuksesta. Yksinkertaistettuna oli siis kysymys siitä, että pystyttäisiin pyroteknisesti tuottamaan ilmaan kuumia, muutaman mikrometrin koko luokkaa olevia partikkeleita materiaaleista, joiden ir-absorptiomaksimi sattuu kyseiselle alueelle. Tarkkaa suojauksen kestoa ei voitu määritellä, koska se riippuu vallit- Tieteen tekoa tämäkin! Savusukeltaja tuo solumaljat kontista altistusajan päätyttyä. Kuva: Tellervo Vormisto sevista olosuhteista. Vaatimus vastatuuleen leviävästä savusta jäi onneksi kahvipöytäkeskusteluihin. Omissa kokeissa lähdimme liikkeelle olemassa olevasta harmaasta savusta. Kirjallisuudesta oli saatu jonkin verran vainua siitä, millaisilla yhdisteillä savumassaa olisi ryyditettävä haluttujen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Laboratoriomittauksissa ”harkometrillä” sekä pienimuotoisissa (yhden savun) polttokokeissa Lakialan koekentällä saavutettiin parhaita tuloksia eräiden piiyhdisteiden (metallinen pii, kalsiumsilisidi) avulla. Lämpökamerakuvassa onnistuimme häivyttämään kohteen näkymättömiin parhaimmillaan parinkymmenen sekunnin ajaksi. Valitettavasti tuolloin ei vielä ollut käytettävissä laitetta, jolla olisimme voineet mitata savun emissiospektrin. Sillä olisimme saaneet huomattavasti tarkempaa tietoa savun sielunelämästä. Laite saatiin Lakialaan vasta muutama vuosi myöhemmin. Pienimuotoisia polttokokeita tehtiin Lakialan koekentällä, mutta mittavampia savutuksia varten oli matkustettava puolustusvoimien harjoitusalueille. Niinpä myös kerran Lohtajalla järjestettiin savutusleiri, jo- Ir-savujen läpäisyvaimennusmittauksissa ja solujen laboratorioaltistuksissa käytetyn spekt rometrin kyvettiosa. Sen tilavuus on 150 litraa. Kuva: Tellervo Vormisto SENSORI 1 / 2011 11 12 SENSORI 1 / 2011 100 80 0,5 g 60 1,0 g 40 20 KM P6 0 PB R ed HC /Z n Ye llo w et R HC /T i Vi ol O 2 An th ra HC /M g TP O A r HC ang e /Z n/ TN T 0 Savujen aiheuttamat DNA-juostekatkokset laboratoriokammiokokeissa suhteellisel la skaalalla alenevan vaikutustason mukaisesti järjestettynä.. 0 = ei aiheuta DNAkatkoksia, 100 = aiheuttaa yhtä paljon DNA-katkoksia kuin referenssinä käyettty vetyperoksidi. 160 140 120 100 0.5 g 80 1.0 g 60 40 20 Orange Anthra Red TPA Violet HC/Zn/TNT HC/TiO2 Yellow HC/Zn RPB HC/Mg 0 KM Valitettavasti harmaan savun käyttöön liittyy terveysriskejä. Savun sisältämistä komponenteista etenkin sinkkikloridi on hengitettynä erittäin haitallista. Voimakkaassa altistuksessa seuraukset ovat hengenvaarallisia (keuhkoödeema). Tämä kaikki on otettu huomioon savutuksen ohjeistuksessa, joka esimerkiksi kieltää savun käytön sisätiloissa tai ulkona alavissa maastokohteissa, joissa ilman vaihtuvuus on heikkoa. Harmaa suojasavu on kuitenkin aiheuttanut useita uhkaavia tilanteita ja joitakin vakavaksi luokiteltavia myrkytysonnettomuuksia sekä Suomessa että ulkomailla (Lindholm ym 1988, Tukiainen 1979). Suomessa ilmitulleissa tapauksissa kyseessä on yleensä ollut siviiliin kulkeutuneen pv-savumateriaalin tahallinen väärinkäyttö, ilkivalta tai ymmärtämätön jäynä. Viimeisin tietooni tullut tapaus on Turusta vuodenvaihteessa 2007–2008. Ravintola jouduttiin evakuoimaan, koska tanssilattialla oli sytytetty savukranaatti (AL 02.01.2008: Savukranaatti kirveli kurkussa ja oksetutti). Oikein käytettynä savun käytöstä ei koidu haittaa. 1990-luvun puolivälissä puolustusvoimissa heräsi kiinnostus harmaan savun korvaamisesta ainakin harjoituskäytössä myrkyttömällä savulla. Käynnistettiin tutkimus- 120 P60 Myrkytön savu 140 Cell viability hon osallistui miltei koko ruudin henkilöstö. Pystytimme instrumenttiteltan ja savukentän aivan meren rantaan, jotta tasaisesti mereltä puhaltava tuuli tekisi olosuhteet mahdollisimman vakioiksi. ”Mustana kappaleena” käytettiin UAZ-merkkistä maastohenkilöautoa, joka ajettiin aivan vesirajaan. Vaan eipä aikaakaan, niin voi kauhistus! Lounastauolta palattuamme oli tuuli nostanut veden pintaa, ja havaitsimme sekä mustan kappaleen että osan savuista olevan kaukana rannasta veden ympäröiminä. Myös teltta oli pahasti vaaravyöhykkeessä. Koko tiimin ketterän toiminnan ansiosta saimme lopulta kokeen onnistuneesti toteutetuksi ja tulokset dokumentoiduiksi. Seuraavaa koetta varten asemia oli kuitenkin vaihdettava. Projekti huipentui tuote-esittelyyn Rova järvellä. Haapajärven Aasevarikolla valmistettiin koe-erä harmaata ir-savua. Mukana oli myös fosforipohjaista ir-savua, jonka kehittämisestä vastasi Lipon Harri tiimeineen. Näytös onnistui hyvin. Kummatkin savutyypit muodostivat peittävän savun. Arvovaltaiset kutsuvieraat olivat vaikuttuneita, kiitosta ja stipendejä jaettiin, mutta sotavarustetta irsavusta ei koskaan tullut. Pari kokeiluerää valmistettiin 90-luvulla Haapajärven Asevarikolla. Kehitelmämme oli toki vasta prototyyppi, jonka tuotteistamiseen olisi pitänyt satsata vielä rahaa ja resursseja. Ilmeisesti teollisuuskaan ei nähnyt savutuotantoon investoimisessa pelkästään puolustusvoimien tarpeisiin riittävän houkuttelevaa bisnestä. Solujen elävyys savualtistuksissa laboratoriokammiossa 0.5g ja 1.0 g polttokokeissa. Kuvaan on koottu kaikkien tutkittujen savujen tulokset. Altistuksen jälkeinen elävyys: 100% = kaikki solut eläviä, 0% = kaikki solut kuolleita projekti “Turvallinen savu”, joka toteutettiin vuosina 1996–1999 PvTeknTL:n (nykyisin PVTT) johdolla yhteistyössä Työterveyslaitoksen (TTL) ja PvMatLEatarv-os:n (nyk. MAAVMATLE) kanssa. Projektin kuluessa kehitettiin savujen toksisuuden tutkimusmenetelmä, joka perustui ihmisen keuhkoepiteelisolujen altistamiseen savuille in vitro (elimistön ulkopuolella). Menetelmällä voidaan määrittää sekä akuutti solutoksisuus että genotoksisuus eli savun kyky aiheuttaa kohdesolussa DNA-katkosia. TTL (dos Kaija Linnainmaa) oli kehittänyt menetelmän alun alkaen työperäisten altisteiden toksisuustutkimuksiin, mutta se soveltui erinomaisen hyvin myös savualtistuksien tutkimiseen. Olimme asiassa uranuurtajia, sillä savujen toksisuutta ei ole aiemmin tutkittu suoralla solualtistuksella. Savualtistuksia tehtiin laboratoriossa käyttäen em. säteilynvaimennusmittalaitteen kammiota (150 l) solujen altistamiseen. Kokonaisia savuheitteitä altistettiin Keuruulla Pioneeri- ja Suojelukoulun harjoitusalueella olevassa kontissa. Se olikin erikoisin sotatoimi, johon urallani osallistuin! Savut sytytettiin kontin perällä, ja altistettavat solumaljat aseteltiin hyllyille tarjottimien päälle. Altistusajan (1, 2 ja 5 minuuttia) täytyttyä savusukeltaja toi tarjottimen oviaukosta ulos. Näkyvyys kontissa oli olematonta, joten savusukeltaja ei voinut seurata ajan kulumista kellosta. Niinpä oikea hetki ilmoitettiin harjan varrella koputtamalla. Tämä vaativa tehtävä jäi projektin johtajalle. Kullekin kykyjensä mukaan….. Projektin loppuraportti ilmestyi 27.12.1999 (Hemmilä ja Hihkiö 1999). Savujen toksisuustutkimukset eivät kuitenkaan päättyneet, vaan niitä jatkettiin tavoitteena selvittää kaiken puolustusvoimien käytössä olevan savumateriaalin toksisuus. Tämä tapahtui TTL-vetoisilla tutkimushankkeilla, joiden rahoituksesta vastasi MATINE. Tutkimuksia jatkettiin vuoden pituisin jaksoin vuoteen 2002 asti, jolloin kaiken puolustusvoimien käytössä olevan savumateriaalin toksisuus oli saatu tutkituksi kehitettyä in vitro menetelmää käyttäen. Viimeisen kolmen vuoden aikana tutkimuksiin osallistui myös Kuopion Yliopiston Ympäristötieteiden laitos, (nyk. Itä-Suomen yliopisto), jonka suorittamin hiirikokein selvitettiin savujen ärsyttävyyttä hengitysteihin sekä savun vaikutuksesta mahdollisesti syntyviä kudosvaurioita. Harmaa savuheite (sahte) ja sytytin kahvoi neen. Käyttötilanteessa sytytin ruuvataan purkin suojakannen alla olevaan tilaan. Heite painaa 400 g. Kuva: Tellervo Vormisto Sahten henki on vapautettu. Paras savutulos saavutetaan kosteissa olosuhteissa. Kuva: Tellervo Vormisto EPILOGI Entä mitä näistä tutkimuksista jäi käteen? IR-savusta ei siis tullut sotavarustetta, ja harmaata savua käytetään harjoituksissa niin kuin ennenkin. (Olihan tutkimuksella kuitenkin vaikutusta varomääräyksiin ja savutusohjeistukseen, olihan?) Oliko tehdyistä tutkimuksista siis hyötyä, oliko nykyään peräänkuulutettua vaikuttavuutta? PVTT:n tasolla projekteista tuli rutkasti ymmärrystä ja osaamista. Uutta teknologiaa hankittiin ja otettiin haltuun. Toksikologian tietämys kasvoi. Positiivista julkisuutta saatiin tutkimuksista valmistuneiden raporttien (puolustusvoimat, MATINE) sekä useiden tieteellisien julkaisujen ja esitelmien kautta. IPS:n (International Pyrotechnics Society) seminaarissa pidetty esitelmä poiki kontaktin DSTL:ään johtaen kolmivuotiseen EDA-hankkeeseen, jossa kehitettyä menetelmä käyttäen selvitettiin brittiläisten (UK) merkki- ja fosforisavujen toksisuus. Kotimaassa luotiin osaava kotimainen verkosto tasolla Itä-Suomen yliopisto – Työterveyslaitos – PVTT. Henkilökohtaisella tasolla TURSA-hanke poiki myös väitöskirjan – tosin hämäläisen aikakäsityksenkin mukaan varsin maltillisella aikataululla. Savututkimuksille osaltani pantiin lopullisesti piste 05.11.2010 Itä-Suomen yliopistolla. Kustoksen lausuma ”väitöstilaisuus on päättynyt” kuulostaa korvissani yhä suomenkielen kauneimmalta lauseelta. SENSORI 1 / 2011 13 Teksti: DI SEPPO HÄRKÖNEN Matkan varrelta Aloitin sotilasurani oikeastaan jo helmikuussa 1974, kun tulin alokkaaksi Viestirykmenttiin Riihimäelle. Enpä silloin arvannut, mitä Riihimäki vielä merkitsisi. Varsinaisesti sotaväen palkka alkoi juosta 15. tammikuuta 1975, jolloin aloitin SähköteknillisessäTutkimuslaitoksessa Espoon Kivenlahdessa tutkimusinsinöörinä. Tutkatyöasema NL/m70 Ensimmäinen työni oli ilmavoimien tutkatyöaseman NL/m70 juuri valmistuneen ensimmäisen sarjan vastaanottotarkastukset. Sähköteknillinen Tutkimuslaitos (SähkötTL) oli suunnitellut laitteet alusta loppuun ja valmistanut niistä teollisuustuotantodokumentit. Tarjouskilpailun perusteella sarjan valmisti Outokumpu Elektroniikka. Kivenlahdessa pidettiin ensimmäistä vastaanotettua sarjaa päällä yötä päivää, testattiin toimintoja ja pyrittiin poistamaan käytön alkuvaiheissa pettävät ”maanantaikomponentit”. Näitä ei mainittavasti ilmaantunut, mutta joitain valmistusvirheitä kylläkin. Viat ja virheet lähetettiin sopimuksen mukaisesti valmistajalle korjattavaksi. Koko työasema oli toteutettu hajalogiikalla käyttäen varsin uusia TTL- sarjan piirejä. Ei ollut mikroprosessoria (ei ollut vielä syntynyt) eikä ollut PC:tä (mikä se sellainen on); nämä olivat silloin vielä hardismiesten hommia. Johdon sitoutuminen Seuraavassa on pieni esimerkki johdon sitoutumisen merkityksestä. Kun ensimmäistä SähköTL:n tuottamaa m70-prototyyppiä Ilmavalvonnan kehityslaboratorio, peruskomponenttina tutkatyöasema M85. Kuva: Seppo Härkönen. Katukyltti Pariisista, Avenue des Champs-Élysées. Kuva: Sep po Härkönen. Kenttätykistön laskin. Kuva: Seppo Härkönen. Kenttätykistön johtamislaite eli KT-JOHLA. Kuva: Seppo Härkönen. 14 SENSORI 1 / 2011 esiteltiin Pääesikunnan herroille, eikä suunnittelijoiden mielestä laitoksen johtaja ollut osannut riittävästi sitoutua projektiin, he kiinnittivät narulla pihaluudan laitekaapin seinään, harjakset ylöspäin. Silloisen Sähköteknillisen osaston insevl Risto Ivars totesi, että ”on tainnut jäädä harjakaiset pitämättä”. SähkötTL:n johtaja Jouni Koivisto harmitteli punastuneena unohdustaan ja hoiti asian kyllä jälkikäteen. Asiakkaan vakuuttaminen Petri Järviö ja Jari Paunonen virittelevät tienvarsipommeja pohjoismaisessa testaustilai suudessa Oksbölessä Tanskassa 2009. Kuva: Seppo Härkönen. Ei ollut itsestään selvää, että pieni puolustusvoimien oma laitos sai tehtäväksi ilmavoimien tutkatyöasemien suunnittelun. Teknologisesti tätä edelsi kuitenkin merkittävä onnistuminen, kun ennakkoluulottoman kehitystyön päätteeksi Ilmailulaitos tilasi Kivenlahdesta Helsinki-Vantaan lentoasemalle uuden sukupolven tutkanäyttölaitteet 1970-luvun alussa. Tässä saattoi olla taustalla jokin yhteistyökuvio. Joka tapauksessa menestyksekäs lopputulos vakuutti myös ilmavoimat SähkötTL:n osaamisesta, vaikka läpimurto ei ollutkaan helppoa. Kun ensimmäistä prototyyppiä esiteltiin ilmavoimien komentajalle, hän – edellenkin hieman skeptisenä – totesi, että eihän tässä ole edes tuhkakuppia. No, Pentti Laakso, piirtämön päällikkö, ankara Marlboro-mies, veti työaseman pöydän alle asennetun tuhkakupin näkyviin. Ja niin jää suli. Esitysjärjestelmä (EJÄ) ja tutkatyöasema M85 Kenttätykki puhuu Rovajärvellä. Kuva: Seppo Härkönen. Itseään kunniottava SähkötTL valmistautui heti seuraavan sukupolven tutkatyöseman suunnitteluun ja nyt laitteet toteutettiin Digi tal Equipment Corporationin eli DEC:in mini- ja mikrotietokoneiden varaan (PDP11 ja LSI11). Tällä kalustolla automatisoitiin sitten koko valtakunnan ilmavalvontaverkosto. Esitysjärjestelmä korvasi manuaalisen karttatason, jossa tasotädit ja -sedät siirtelivät oikeita pikkulentokoneita sen mukaan mitä päivitystietoja he luureihinsa saivat. Kivenlahdessa tehtiin kaikki softa sekä tietoliikenteeseen, datan käsittelyyn ja esitystekniikkaan tarvittava elektroniikka. Itse PPI-näyttöputken valmisti Nokia Erikoiselektroniikka; siis sama yksikkö, joka on tehnyt muun muassa sanomalaitteet. Tänä päivänä Nokia-konserni on jotain vallan muuta kuin silloin, kun osa tuotannosta oli kumisaappaita, osa paperia, osa autonrenkaita ja osa elektroniikkaa. Muuten, tuo M85 tutkatyöasema on edelleen käytössä. Ryöstö Omatekoinen mikroaaltoasesalkku. Kuva: Seppo Härkönen. Ilmavoimien projektien myötä käytiin useita kertoja Viestikeskus 5:ssa Rovaniemen Olkkavaarassa. Kerran eräällä reissulla nähtiin luolan sisäänmenotunnelissa oven yläpuolella aito katukyltti ”Avenue des Champs-Elysees”. SENSORI 1 / 2011 15 Nordic HPM Groupin kokous Tanskan Materiaalilaitoksessa 2007. Kuva: Seppo Härkönen. Sen oli varmaankin puolivallaton upseerijoukko virkamatkallaan Pariisissa mukaansa temmannut. Jouni Koivisto, entinen teekkari, ehdotti ”Pojat kun me lähdemme täältä niin tuo katukyltti otetaan mukaan. Seppo sinä olet pisin etkä tarvitse tikkaita, ruuvaa se irti, me muut seisomme vartiossa”. Näin tapahtui ja kyltti lähti. Sotasaalis tuotiin Kivenlahteen ja kiinnitettiin laboratorion seinälle. Kului aikoja ehkä vuosi-kaksi, ennenkuin ilmavoimat sai selville, missä heidän aarteensa oli. Ja niinhän siinä kävi, että ”hyvin korkealta ilmavoimien taholta” kävi käsky, että meidän ei tule ryhtyä ilmavoimien omaisuuteen ja se on palautettava ensi tilassa. Tähänkin sopii kulunut sanonta ”asiakas on aina oikeassa” ja niin kyltti lähti takaisin pohjoiseen. Pirjo (Laurimaa) teki siitä hyvin aidonnäköisen pahvikopion, mutta se on valitettavasti ajan saatossa kadonnut. Aito kyltti löytyy nyt edelleen Rovaniemeltä, mutta tällä kertaa vahvasti kallioon pultattuna. Kuva on autenttinen, otettu EIOS:n vierailulla Olkkavaaraan keväällä 2009. Herääminen Olin pitkään mukana ilmavoimien ja kenttätykistön projekteissa. Näissä pyrin kuitenkin pitäytymään tekniikan parissa ja välttelemään sotilastieteitä. Kunnes -- johtamisjärjestelmien kehittämisen tiimoilta (siis kenttätykistön JOHLA) minut kytkettiin puolustusvoimien JOTI-hankkeen työryhmiin mukaan 1990-luvun alussa. JOTI oli Johtamisen Tietojärjestelmä, jossa maavoimien jokaiseen aselajitoimistoon tulisi oma johtamislaite ja nämä toimisivat verkossa luoden prikaatin kokonaissuunnitelman. Tämä oli teollisuus- 16 SENSORI 1 / 2011 vetoinen hanke, mutta yrityksistä huolimatta aika, kulttuuri ja teknologia ei vielä ollut kypsää tämän toteuttamiseksi. Tänä päivänä vastaava hanke on nimeltään MATI. Näiltä ajoilta on siis jäänyt kunniakas (Kari Mäen alustan suunnittelema) JOHLA maavoimien työkaluksi ja on sitä edelleen. JOTI oli kuitenkin ratkaiseva etappi sotilasurallani. Vasta silloin minut ravisteltiin irti teknologiakammiosta upseerivetoisiin työryhmiin ja aloin ymmärtää, miksi insinöörit ja sotilaat puhuvat eri kieltä. Tajusin, että menestyäksesi sinun tulee hakeutua asiakkaan toimintaympäristöön ja ongelmakenttään ja että sinun tulee verkottua ja luoda henkilökohtaiset suhteet mahdollisimman moneen paikkaan. Tämähän on tänään itsestään selvää. Kenttätykistön ammunnanhallinta Kenttätykistö alkoi modernisoida ammunnanhallintajärjestelmää 1980-luvun alussa. Haluttiin siirtää tykkien ampuma-arvojen laskenta tietokoneelle, jotta kaikki vaikuttavat seikat osataan ottaa huomioon ja että laskenta sujuu riittävän nopeasti. Kokeiluissa todettiin, että 5 MHz:n prosessoripari 8086/8087 ja Intelin käyttöjärjestelmä RMK suoriutuivat yhden tykin arvojen laskennasta muutamassa sekunnissa ja arvoitiin, että tulevat ja nopeammat prosessoriversiot pystyvät hoitamaan koko patteriston. SähkötTL teki demonstraattorin (tosin silloin sitä ei kutsuttu demonstraattoriksi vaan protoksi), kehitti ohjelmiston ja laati laskimen speksit. Nokia Erikoiselektroniikka teki sitten laskimen laitepuolen ja valmisti koko sarjan, jossa oli jo siirrytty 12 MHz:n 80386:een. SähkötTL vastasi ohjelmistosta silloin ja PVTTEIOS (Jarkko Karinen) tänä päivänä. Nuo prosessorit ja kellotaajuudet ovat käsittämättömiä muinaisjäänteitä nykypolvelle, mutta niin vain ne puksuttavat edelleen. Kenttätykistön johtamislaite oli seuraava askel ammunnanhallinnan modernisoinnissa. Tämä käynnistyi 1980-luvun lopussa ja silloin lähdettiin liikkeelle jo karttapohjaisella PC:llä. Tykkimiehillä oli hieman vaikeuksia adaptoitua tietotekniikan mahdollisuuksiin ja niinpä perusspeksinä oli, että siirtäkää kartalla tapahtuva johtaminen tietokoneelle ja siinä kaikki. No, Mäenalustan Kari osasi tehdä aina hieman enemmän kuin mitä asiakas odotti ja siten saatiin myös johtamisprosessia uudistettua. Mutta miksi KT-JOHLA ja sen muut sovellukset kuten JOHLA08 ovat niin menestyksellisiä? Luulen, että salai suutena on se, että tutkija/tekijä ymmärtää toimintaympäristön ja sen rajoitukset sekä tunnistaa järjestelmältä vaadittavat olennaiset toiminnot -- vaikka asiakas ei sitä osaisi sanoa. Kari on kuitenkin tiukan varusmieskoulutuksen saanut tulenjohtaja, joka tiesi ettei ole muuta kuin LV217 ja sanomalaite, ei ole laajakaistaa, ei ole toistensa kanssa keskustelevia tietokantoja eikä ole on-line atk-tukea. -- Tunne kenttä! Synnytystuskat SähkötTL keskittyi loppukäyttäjän tuotteisiin eikä tutkinut muuten kuin tuotekehitysmielessä. Jo kauan oli uumoiltu, että puolustusvoimien tulee jättää tuotesuunnittelu teollisuudelle ja oppia olemaan viisas ostaja. Niinpä Kivenlahden yksikköä oltiin fuusioimassa milloin minnekin: VTT:n yhteyteen, Materiaalilaitokseen, Tutkimuskeskukseen (PVTK) ja myös Riihimäelle. Lopulta tämä toteutuikin niin, että PVTK ja SähkötTL fuusioitiin uudeksi Teknilliseksi Tutkimuslaitokseksi 1999 alusta ja että Kivenlahden yksikön luonnollinen sijaintipaikka on Riihimäen (elektroniikka)varuskunta. Vuonna 1998 pidettiin Hämeenlinnan Aulangolla muutosta pohjustava palaveri, jossa kaavailtiin uuden laitoksen rakennetta. Mukana olivat Seppo Rahkonen ja Jukka Röyti PVTK:sta, Ilk ka Ulander PEMATOS:in edeltäjästä sekä Tapio Halkola ja minä SähkötTL:sta. Tapio oli tuolloin SähkötTL:n johtaja. Vahva tahtotila oli, että laitoksen teknologiareviiri muokataan tulevaisuuden haasteiden mukai seksi ja nykyinen henkilöstö sovitetaan tähän. Kivenlahti, joka oli selkä seinää vasten, sillä sen tehtävät, paikkakunta ja organisaatio tulisivat muuttumaan ja lisäksi osa henkilökuntaa jäisi pois, oli valmis katsomaan tulevaisuutta silmiin. Sen sijaan Lakialan muutokset olivat tuossa vaiheessa aika kosmeettisia. Palaverissa hahmoteltiin nykyiset EIOS:n tutkimusalat (pl. operaatioanalyysi) ja jo silloin nähtiin selvästi mallinnuksen ja simuloinnin merkitys kaikkien tutkimusalo- Tutkimuskillan järjestä mä retki Harakkaan ja Vallisaareen syyskuussa 2009. Kuva: Asta Ekman Tutkimuskillan puheenjohtaja kiittää Harakan opasta. Kuva: Sirpa Korpela jen työssä, tavallaan ”pienimpänä yhteisenä tekijänä”. Myös operaatioanalyysille oli tilaus ja se otettiinkin mukaan orastavana tieteenä, mutta ei kuitenkaan vielä omana tutkimusalana. Loppulausunnossa minun ja Halkolan vaatimuksena oli, että Kivenlahti pysyisi jollain tavalla autonomisena yksikkönä eikä vajoaisi yhdeksi osastoksi jo olevien rinnalle. Turha oli toivo -- vai oliko se sitä hyödytöntä vastaanpyristelyä. Jälkikäteen tarkasteltuna tehty fuusio taisi olla eloonjäännin kannalta kuitenkin oikea. Molempia paikkakuntia yhdistäväksi perinnefoorumiksi muodostettiin v 2009 uudistunut Tutkimuskilta, jonka vetäjäksi lupauduin. Kilta pyrkii tarjoamaan elektroniikan, kemian ja fysiikan osaajille kiinnostavia yhteisiä hetkiä muutenkin kuin työn merkeissä. Epäsymmetrinen sodankäynti Ei ole montaa vuotta siitä, kun suomen kielessä ei ollut sanaa ”tienvarsipommi” tai ”IED”. Nämä asiat hyppäsivät Afganistanin myötä silmille. Olin jo 2000-luvun alusta ollut mukana pohjoismaisessa työryhmässä Nordic HPM Group, joka keskittyi mikroaaltoaseista aiheutuvaan uhkaan ja suojautumismenetelmiin. Ruotsalaisten MTF-laitteistolla Linköpingissä testattiin yhdessä muun muassa satelliittipaikantimia, VIRVE-kapulaa, mur- tohälytyslaitteita ja tietotekniikkaa, mutta vähitellen mielenkiinto siirtyi yksinomaan IED-välineisiin. Pohjoismaiset kumppanimme heräsivät todellisuuteen paljon meitä aiemmin. Ehkä meillä on ollut hyvää tuuria ja ehkä suomalaiset havahtuvat vasta sitten kun jotain sattuu. Tämä työ on siirtynyt NORDEFCO:n C-IED-ryhmän alle ja juuri nyt kartoitan mahdollisuuksia käynnistää yhteisiä IED-tutkimuksia FOI:n, FFI:n ja DALO:n asiantuntijoiden kanssa. Tässä yhteydessä on aina muistettava, että kaikki se tieto, mitä esimerkiksi Afganistaniin liittyen saadaan, on osattava kääntää myös kotimaan puolustamiseksi ja yhteiskunnan turvallisuuden lisäämiseksi. Maailma on muuttunut ja viranomaiset joutuvat varautumaan monenlaisiin uhkiin -- tulevat ne sitten häiriökäyttäytymisen, huumemaailman tai muun eduntavoittelun muodossa. Näissä asioissa puolustusvoimat tukee poliisia ja päinvastoin. Itse epäsymmetria on tänä päivänä kuitenkin ymmärrettävä laajempana käsitteenä kuin vain terrorismina tai sotana, jossa vastapuoli ei käytä asepukua. Olisi ehkä parempi puhua improvisoidusta sodankäynnistä tai puolustautumisesta. Iso mutta kankea uhkaaja voi olla hätää kärsimässä vaikkapa langattomia tietoverkkoja pitkin kärppänä toimivan puolustajan edessä. Tai ehkä sopivassa tilanteessa meidän ”nörttipartio” lainaa Tarjoustalosta ja Data-Infosta kiinalaista kotielektroniikkaa ja valjastaa ne samantien improvisoituun vastarintaan. Tiedä häntä. Että näillä eväillä. SENSORI 1 / 2011 17 Teksti: JARI PAUNONEN Tutkimusmatkalla Afganistanissa I mprovisoidut pommit (IED) ovat ylivoimaisesti suurin uhka rauhanturvaajillemme Afganistanin operaatiossa. Uhka muuttuu ja kehittyy nopeasti ja epäsymmetrisen sodankäynnin (ESSO) -tutkijan kannalta tärkeä tieto jää turhan helposti tiedusteluihmisten kassakaappeihin, jos ylipäätään koti-Suomeen saapuu. Pääasiassa näistä syistä toteutettiin 23.–31.5.2011 tutustumis- ja tiedonhankintamatka paikan päälle ISAF-operaatioon. PVTT:stä matkalle osallistuivat Erkki Kovero ja Jari Pauno nen, Etelä-Suomen Sotilasläänin Esikunnasta Mika Tyry ja Helsingin poliisista Paavo Jämsén. Miten tähän on tultu PVTT:ssä on tutkittu improvisoituihin räjähteisiin liittyviä asioita jo kauan ennen Yleisnäkymä leiristä. Kuva: Jari Paunonen kuin tulin mukaan ihmettelemään pommien sähköisiä laukaisujärjestelmiä nelisen vuotta sitten. Työ oli pitkään kovin hankalaa, kun ajantasaista ja yksityiskohtaista tietoa ei käytännössä saatu mistään. Pikkuhiljaa Afga nistanissa käyneiden kavereiden tuliaisina sitä alkoi kuitenkin kerääntyä. Ylivoimaisesti tehokkaimmaksi tavaksi hankkia IED-tietoa onkin vuosien aikana osoittautunut sen aktiivinen hakeminen suoraan operaatiosta. Viimekeväisen matkan tarkoituksena oli hankkia tietoa improvisoitujen pommien radiolaukaisimista, niiden häirinnästä sekä IED-iskujen tutkintaan liittyvästä WIT-toiminnasta. WIT on siis se ryhmä, joka pyrkii keräämään tiedustelutietoa iskujen tekijöistä ja heidän käyttämistään keinoista periaatteessa samoilla menetelmillä kuin poliisin rikos paikkatutkijat. Itse toimintaa kuvaamaan Kers Jämsén, ylik Kovero, maj Tyry ja kers Paunonen virkistystauolla. Kuva: Paavo Jämsén 18 SENSORI 1 / 2011 käytetään nykyään myös lyhennettä WTI. SKJA:ssa WTI-toimintaa harjoittaa tällä hetkellä raivaamisen erikoisosasto, joka on myös erikoistunut IEDD-raivaamiseen. REO-ryhmän ensimmäinen rotaatio oli ollut operaatioalueella parisen kuukautta ennen meitä, mikä pitkälti selittää sen, miksi mukana matkassa oli myös pesunkestävä rikospaikkatutkija, rikosylikonstaapeli Paavo Jämsén. Matkalle kriisinhallintaoperaatioon Varsinkin kriisinhallintaoperaatioon lähdettäessä matkavalmistelut on syytä tehdä huolella ja aloittaa hyvissä ajoin. Ensiarvoisen tärkeää on olla yhteydessä SKJA:n väkeen, jotta voidaan varmistua vierailun sopivan heidän sen hetkiseen toimintaansa. Tapaamisia ja tukitoimia voidaan näin myös järjestellä etukäteen. Tässä kohden on kovasti apua, jos Tapaamassa EUPOLissa työskenteleviä suomalaisia. Vasemmalla istuva tutkija oli oikeasti hereillä koko tapaamisen ajan. Kuva: Paavo Jämsén Välineistöä Camp Marmalin C-IED-koulutusradalta. Kuva: Paavo Jämsén sattuu tuntemaan henkilöitä paikan päältä. On myös muistettava hoitaa turvaselvitykset, matkaesittelyt ja viisumit, hyvissä ajoin tietenkin, ja lennotkin on varattava. Porin Prikaatin varusvarastolta kannattaa ehdottomasti käydä kuittaamassa aavikon sävyinen maastopuku ja vähän muitakin varusteita – ei likaannu eikä kulu omat, eikä sitten perillä erotu muusta porukasta niin kovin. Se todella helpottaa asiointia etenkin muiden kansallisuuksien kanssa. Ihan oma lukunsa on terveyspuoli: rokotukset ja lääkitys tulee olla kunnossa. Ohjeet saa Porin Prikaatin terveydenhoitajalta. Itse sain ennen ensimmäistä reissua kohtuulliset 11 piikkiä, mutta nyt uskaltaakin matkustaa melkeinpä missä vaan. Rokotusten lisäksi on todennäköisesti nautittava matkan ajan malarianestolääkitystä. Vaikka malarianestolääkkeellä on pitkä lista mahdollisia sivuvaikutuksia ja valmistaja suorastaan lupaa mm. outoja unia, en itse mitään vaikutuksia havainnut. Ennen matkaa kannattaa tiedostaa, että Afganistanissa sää on kovin erilainen kuin Suomessa. Talvella taatusti palelee ja kesällä on toivottoman kuumaa ja uskomattoman Norjalaisten rakentaman, leirin ”1. vaiheen”, Camp Nidaroksen vanha portti. Kuva: Jari Paunonen kuivaa. Lämpötilojen puolesta suomalaisella mittapuulla kesää on suunnilleen puolet vuodesta ja keskikesällä lämpötilalukemat alkavat tietääkseni usein nelosella, joskus jopa viitosella. Mielestäni siedettävää säätä on suunnilleen kuukausi syksyllä ja toinen keväällä. Alun perin matkamme oli tarkoitus alkaa toukokuun alussa. Matka kuitenkin siirtyi ja niinpä pääsimme nauttimaan liki 40 asteen paahteesta. Ilman aurinkovoiteita ja varsinkaan ilman aurinkolaseja ei kannata ulos pidemmäksi aikaa yrittää. Onneksi sisätilat on telttoja myöten ilmastoitu. Elämää sotilasleirissä Matkamme suuntautui PRT MeS:n alueelle Pohjois-Afganistaniin, siis sinne missä suomalainen kriisinhallintajoukko (SKJA) toimii. Pääosa suomalaisistahan asustaa Camp Northern Lightsissa aivan Mazer-e-Sharifin laidalla ruotsalaisten kanssa, mutta osia SKJA:sta, mm. meidät majoittanut NSE, on myös monikansallisessa ja monta kertaa suuremmassa Camp Marmalissa, joka sijaitsee kaupungista hieman kauempana aivan lentokentän kupeessa. Paikallisia Mazar-e-Sharifin laidalla. Kuva: Jari Paunonen Itse leiri on kuin pieni kylä, kooltaan parisen kilometriä kanttiinsa ja pitää sisällään tärkeimmät palvelut pitserioista ja baareista aina postiin ja pesulaan. Tässä kohden pitää toki huomauttaa, että palvelusturvallisuuden nimessä korkeintaan kaksi ravintola-annosta olutta tai viiniä vuorokaudessa on sallittu. Suomalaisten kannalta keskeinen paikka Camp Marmalissa on tietysti sauna pyykinja muine pesumahdollisuuksineen. Saunalla on myös keittiö ja pari Internet-päätettä sekä viihtyisää oleskelutilaa, josta löytyy pehmeitä sohvia, satelliittitelkkari ja konsolipelejä jne. ja mikä tärkeintä, koko ajan saatavilla on kylmää juomaa. Välittömässä läheisyydessä on myös varsin hyvä punttisaliteltta. Ruokaa leirissä tarjoillaan useammassakin paikassa, mutta suosittelisin norjalaisten ruokalaa. Ruoka on monipuolista ja hyvää ja kerran viikossa on tarjolla erityisiä herkkuja. Majoitukseen niin vierailijoiden kuin isäntienkin tapauksessa käytetään isoja telttoja, joissa joko saa olla ”rauhassa” omassa lokerossaan tai sitten ei. Sängyt kuitenkin on ja ilmastointi. Helikopterien jatkuvalta melulta vähän rauhaa antavat korvatulpat. Vuohia Mazar-e-Sharifin laidalla. Kuva: Jari Paunonen SENSORI 1 / 2011 19 Ruotsalaisen WITryhmän tiloja esitte lemässä raivaamisen erikoisosastosta ylil Marko Halme. Kuva: Paavo Jämsén SANASTOA IED = Improvised Explosive Device, improvisoitu pommi, “tienvarsipommi” ESSO = epäsymmetrinen sodankäynti IEDD = Improvised Explosive Device Disposal, IED-raivaa minen C-IED = Counter-IED, vastatoimet WIT = Weapons Intelligence Team Operaatiossa työskentelyn erikoispiirteitä Oikeassa sotilasoperaatiossa monikin asia on eri tavalla kuin mihin täällä kotimaassa on tottunut. Eniten hämmästystä alkuun itselläni aiheutti ehkä se, miten kaikki tuntuvat olevan oikeasti kavereita keskenään. Kohtelu on aina ystävällistä, asioista puhutaan avoimesti eikä tietoa ja materiaalia mustasukkaisesti pantata, jos joku sitä tarvitsee. Näin ainakin C-IED-asioissa. Tämä on tietysti tarkemmin ajatellen ihan loogista, koska kaikkihan puhaltaa lopulta samaan hiileen ja se hiili on aika iso. Toinen merkittävä erilaisuus toiminnassa on ehkä se, että mitään ei voi sopia kovinkaan tarkkaan etukäteen. Tai sitten suunnitelmat eivät vaan toteudu. Lisäksi sopivan kontaktin etsiminen voi olla aikamoista salapoliisin puuhaa. On suunnaton apu, jos käytettävissä on henkilö, joka tuntee alueella olevat organisaatiot, niiden toimintaa ja ihmisiä niissä. Jos matkan agendalla on useampikin tapaaminen, voin vakuuttaa, että viikko on tosi lyhyt aika. Liikkuminen leirin sisällä on helppoa ja vapaata, mutta leirin ulkopuolelle meneminen onkin jo toinen juttu. Suomalaiset ainakin liikkuvat aina vähintään kahdella panssaroidulla ajoneuvolla, ja matkatessa yllä on sirpaleliivit, päässä suojalasit ja kypärä, korvissa tulpat ja reiteen kiinnitettynä ensiapulaukku. On kuulkaa lämmintä puuhaa kesäaikaan. Ja vaikka esimerkiksi kulkemamme reitti Camp Marmalista CNL:ään on periaatteessa hyvin turvallinen, pieni jännitys ainakin itseäni on aina leirin ulkopuolelle seurannut. Reissun kohokohta: vierailu CEXC:iin Matkan aikana vierailimme useissa paikoissa, mm. C-IED-koulutusradalla, EUPOL:ssa ja CNL:ssä tapaamassa omaa REO-tiimiämme. Itseni kannalta ylivoimaisesti tärkein kohde 20 SENSORI 1 / 2011 oli kuitenkin yhdysvaltalaisten CEXC-laboratorio, joka hiljattain oli avannut toimipisteen myös Camp Marmaliin. Laboratorion tehtävänä on alustavasti tutkia löydetyt IED:t tai niiden jäänteet. Jos tarkempaa tutkimusta tarvitaan, todistusaineisto lähetetään Yhdysvaltoihin TEDAC:n laboratorioon, jossa tutkimus viedään niin pitkälle kuin ylipäätään mahdollista on. CEXC:iin toimitettu IED-aines ensin lajitellaan ja käytetyt räjähdysaineet pyritään määrittämään jäämien perusteella. Toisessa vaiheessa lajitellusta tavarasta yritetään löytää DNA-näytteitä ja sormenjälkiä. Kolmannessa vaiheessa tutkitaan käytettyä laukaisumenetelmää, eli esimerkiksi selvitetään millä taajuudella mahdollinen radiolaukaisulaite toimii tai miten se eroaa aikaisemmin löydetyistä laitteista. On tietysti selvää, että huippulaittein tieteellistä tutkimusta tekevä laboratorio CEXC ei ole. Tutkimus on jo pelkästään annetun aikaikkunan, tutkittavan materiaalin määrän ja suppean mittalaitevalikoiman vuoksi hyvinkin pintapuolista. Tämä on toki tarkoituskin, koska selvitetyt perustiedot ovat näin toimittaessa nopeasti joukkojen käytettävissä, mikä on hyvin tärkeää IED-vastatoimintaa suunniteltaessa. Itse vietin paljon aikaa CEXC-laboratorion elektroniikkainsinöörin kanssa useampanakin päivänä ja pääsin samalla tutustumaan hieman hänen työhönsä. EE-laboratoriosta sain myös paljon arvokasta tietoa, juuri sitä mitä reissuun lähdettiin hakemaankin. Onnekkaasti kävi vielä niin, että pystyin antamaan vaihdossa joitakin neuvoja parissa oman erikoisalani ongelmassa. Tietojen lisäksi tuliaisiksi saatiin vielä vähän heille tarpeetonta materiaalia opetuskäyttöön. Ei siis ihme että hymy oli leveä (kuvaannollisesti ainakin) vielä pitkään viimeisen tapaamisen jälkeenkin. WTI = Weapons Technical Intelligence REO = Raivaamisen Erikois osasto, oma IEDD-tiimimme ISAF = International Security Assistance Force PRT MeS = Provincial Reconstruction Team in Mazar-e-Sharif SKJA = Suomalainen Kriisihanllintajoukko Afganistanissa CNL = Camp Northern Lights, ruotsalaisten ja suomalaisten leiri EUPOL = European Union Police mission in Afghanistan CEXC = Combined Explosives Exploitation Cell EE = Electronics Exploitation TEDAC = Terrorist Explosive Device Analytical Center NSE = National Support Element Loppusanat Rauhanturvaoperaatiossa työskentely on raskasta, sisältää riskejä ja vaatii aina henkilökohtaisia uhrauksia. IED-uhka on toiminnassa usein läsnä ja PVTT:ssä sen lievittämiseksi tekemämme tutkimus ja sen tulokset herättävät tänä päivänä puolustusvoimissa aitoa kiinnostusta kentällä toimivia joukkoja myöten. Ja sehän meille sopii. IDFW 23:n osallistujat ryhmäkuvassa Lasinpuhaltajapatsaan edustalla. Kuva: Eero Sinisalo Teksti: JUHANI HÄMÄLÄINEN IDFW23: Datan viljelyä Riihimäellä D atan viljely tarkoittaa parametrisoiduilla tietokonemalleilla kuvattujen ilmiöiden käyttätymisen tutkimista parametrien vaihtelun suhteen. Tätä työtä tehdään mm. kansainvälisissä dataviljelytyöpajoissa (International Data Farming Workshop, IDFW). Tänä syksynä 23:s IDFW järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa, Riihimäellä. Työpajoja järjestetään Naval Postgraduate School (NPS, USA) ja mahdollisen isäntäorganisaation (tällä kertaa PVTT) toimesta kaksi kertaa vuodessa, keväisin USA:ssa ja syksyisin USA:n ulkopuolella. Kyseessä on tutkimusorganisoitunut tapahtuma, jossa asiantuntijat ympäri maailmaa kokoontuvat tutkimaan ennalta ehdo tettuja tutkimuskysymyksiä työryhmissä. Kaikki osallistuvat tutkimukseen tiiviisti Kenraali Valtonen pitämässä avauspuhetta. Kuva: Bernt Åkesson koko tapahtuman ajan oppien uutta, soveltaen osaamista uusille tutkimusalueille sekä hyödyntäen täysimääräisesti yhteistyömahdollisuuksia kehittää valmiuksia ajankohtaisten tutkimusaiheiden varalle. Tapahtuman anti on erittäin suuri suhteessa käytettyihin resursseihin, mikäli oma kontribuutio on riittävää. Tapahtuma oli viikon mittainen, johon sisältyi tieteellisen ohjelman lisäksi omakustanteinen sosiaalinen tapahtuma. Tieteellisen ohjelman avasi sotavarustepäällikkö insinööriprikaatikenraali Veli Pekka Valtonen, jonka jälkeen vuorossa oli PVTT:n johtaja Mika Hyytiäisen ja tutkimusalajohtaja Sep po Härkösen esitelmät. Maanantai aamupäivän jälkeen ohjelma oli työryhmäpainotteista, minkä ohessa pidettiin plenaariluentoja aiheeseen liittyen. Keskiviikon iltapäivästä IDFW FAKTOJA: • Kansainvälinen tieteellinen tapahtuma, joka on järjestetty 23 kertaa • Työryhmätyöskentelypainotteinen toisin kuin perinteinen konferenssi • Työryhmien työt julkaistaan proceedingsina (Scythe- lehdessä) • PVTT:läiset olleet mukana 2009 keväästä lähtien • PVTT:ltä ollut työryhmien vetäjiä 2010 lähtien • Työryhmien johtajat ehdottavat tutkimusaiheita etukäteen Mika Hyytiäisen esitelmöimässä mallinnuksesta ja simuloinnista avajaistilaisuudessa. Kuva: Bernt Åkesson SENSORI 1 / 2011 21 alkaen vuorossa oli tutustuminen panssarimuseoon Parolassa ja vierailu omakustanteisine illallisineen Rönnvikin viinitilalla Pälkäneellä. IDFW 23:een osallistui yli viisikymmentä asiantuntijaa seitsemästä maasta. Ulkomaalaisia oli noin neljäkymmentä. Suomalaisilla oli edustusta ja aitoa kontribuutiota kaikissa työryhmissä. Esimerkiksi Esa Lappi johti epäsuoran tulen mallintamisen työryhmää ja Gary Hornen ja Bernt Åkessonin työryhmän työskentelyä. Kuva: Bernt Åkesson Pat Finley, prof. Gary Horne ja Maxwell Bottiger päätöstilaisuudessa. Kuva: Bernt Åkesson André Geigerin työryhmä perjantain päätöstilaisuu dessa. Kuva: Ted Meyer 22 SENSORI 1 / 2011 Bernt Åkesson johti yhdessä professori Gary Hornen kanssa ryhmää, jossa mallinnettiin ja analysoitiin kansainvälistä avustusoperaatiota luonnonkatastrofin jälkeisessä tilanteessa. Lisäluettavaa datan viljelystä: IDFW proceedingsit (Scythe) sivulla http://harvest.nps.edu/ sekä viime vuoden joulukuussa pidetyn Sandis Workshopin proceedings: PVTT Julkaisuja No 23 (luettavissa internetissä ja Tornissa). Nordic Defence Cooperation- eli NORDEFCO-järjestelyn tavoitteena on kaiken puolustusalan yhteistyön kokoaminen saman sateenvarjon alle ja yhteistyön laajentaminen uusille alueille, kattaen lähes koko suoritus kykyjen kehittämisen kentän. Uusimuotoinen pohjoismainen yhteistyörakenne tarjoaa monia mahdollisuuksia myös tutkimusja kehittämistoiminnassa. Mahdollisuuksien muuttuminen konkreettiseksi yhteistyöksi edellyttää kuitenkin puolustus voimien omien tarpeiden nykyistä parempaa hahmottamista. P ohjoismaisen puolustusyhteistyön järjestelyihin tuli merkittävä muutos, kun kriisinhallintayhteistyöhön keskittynyt NORDCAPS-toiminta, materiaaliyhteistyöhön painottunut NORDAC-järjestely sekä laajasti uusia yhteistyömahdollisuuksia kartoittanut NORDSUPaloite korvattiin NORDEFCO-järjestelyllä vuoden 2009 lopussa. Muutoksen tavoitteena oli kokonaisvaltaisemman ja pitkäjänteisemmän lähestymistavan mahdollistaminen pohjoismaisessa yhteistyössä. Pohjoismaisen yhteistyön laajentamisen taustalla vaikutti kaikille yhteinen huoli määrärahojen supistumisesta ja resurssien riittävyydestä kansallisesti tarvittavien suorituskykyjen tuottamiseen myös tulevaisuudessa. NORDEFCO:n sotilaallinen rakenne jakautuu viiteen yhteistyöalueeseen (cooperation area, COPA), jotka ovat: • strateginen kehittäminen (COPA Strategic Development) • suorituskykyjen kehittäminen (COPA Capabilities) • henkilöstön kehittäminen ja koulutus (COPA HR and Education) • harjoitustoiminta (COPA Training & Exercises, ja • operaatiot (COPA Operations) Tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhteistyö on tässä rakenteessa sijoitettu strategisen kehittämisen alueelle, jonka tehtäväkenttä on varsin laaja-alaisesti määritetty. Sen tavoitteisiin kuuluu mm. turvallisuusympäristön trendien ja haasteiden analysointi, uusien konseptien ja ratkaisujen kehittäminen haasteisiin vastaamiseksi sekä pohjoismaisen T&K-yhteistyön fasilitointi, suunnittelu ja koordinaatio. Tämä viimeinen tehtävä on tärkeä siksi, että T&K-yhteistyötä tehdään myös muiden yhteistyöalueiden hankkeisiin liittyen. Teksti: MARKUS PELTOLA Strategisen kehittämisen yhteistyöalue jakautuu kolmeen temaattiseen kokonaisuuteen. Strategiseen analyysiin ja suunnitteluun, CD&E-toimintaan sekä tekniseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan (Research & Technology). Kutakin aluetta varten on perustettu yhteyshenkilöryhmä, jonka tehtävänä on suunnitella ja koordinoida yhteistyötä omalla T&K-toiminnan osa-alueellaan. NORDEFCO-yhteistyön vahvuudet NORDEFCO:n potentiaalisia vahvuuksia muihin kansainvälisiin yhteistyöfoorumeihin verrattuna voidaan maantieteellisen läheisyyden lisäksi pitää maiden samaa kokoluokkaa ja toimintakulttuurin suhteellista samankaltaisuutta. NORDEFCO:ssa haetaan ensisijaisesti sellaista käytännöllistä yhteistyötä suorituskykyjen kehittämisessä, jolla voidaan parantaa asevoimien operatiivista tehokkuutta ja suorituskykyjen laatua sekä parantaa kustannustehokkuutta suorituskykyjen kehittämisessä työnjaolla ja resurssien yhdistämisellä. T&K-toiminnassa tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi pohjoismaisten puolustustutkimuslaitosten yhdessä toteuttamia tutkimus-, kehittämis- tai testaushankkeita, tutkimusinfrastruktuurin yhteiskäyttöä tai tiedonvaihtoa tutkimustuloksista. Joillain tutkimusalueilla olisi myös mahdollista tukeutua kokonaan toisen maan puolustustutkimukseen. Molemmissa tapauksissa kansalliset T&Ktarpeet olisi mahdollista täyttää pienemmällä kansallisella panoksella, mikä mahdollistaisi joko suoria säästöjä tai säästyneiden resurssien uudelleenkohdentamisen. Lisäksi yhteistyö voisi asiantuntemuksen yhdistämisen myötä parantaa T&K-toiminnan laatua ja mahdollistaa pääsyn uuteen tutkimustietoon. NORDEFCO:n T&K-yhteistyötä ei lähtökohtaisesti ole rajoitettu tiettyyn tee- maan tai osa-alueeseen. Yhteistyömahdollisuuksia tulisikin kartoittaa ennakkoluulottomasti kaikilla alueilla, vaikka esimerkiksi salattavuussyyt saattavat muodostaa esteen joidenkin tutkimusalojen yhteistyölle. Tähän mennessä yhteistyöaloitteita on tekniseen tutkimukseen liittyen tehty mm. RCS-mittauksiin, operaatioanalyysiin ja teknologiaennakointiin liittyen. Teknologiaennakoinnissa on myös vaihdettu kansallisia ennakointiraportteja. Yhteistyön haasteet Lupauksistaan huolimatta NORDEFCOyhteistyö ei ole T&K-toiminnassa päässyt merkittävällä tavalla vauhtiin. Tosin on huomattava, että alan yhteistyötä on jossain määrin tehty jo ennen NORDEFCOa. Kansainvälinen yhteistyö ei ole koskaan täysin ongelmatonta erilaisista kansallisista tavoitteista ja toimintatavoista johtuen. NORDEFCO:n T&K-yhteistyössä on tunnistettavissa kaksi keskeistä haastetta. Ensinnäkin, T&K-yhteis- Kuva: Pixmac NORDEFCO-yhteistyön mahdollisuudet T&K-toiminnassa työn toimintamalli hakee vielä suuntaansa. Uuden yhteistyörakenteen yhtenä tavoitteena oli helpottaa yhteistyötä rakentamalla yksi kokonaisvaltainen sateenvarjo, jonka alla kaikkea yhteistyötä hallinnoitaisiin. Vanhojen yhteistyösuhteiden konsolidoiminen uuteen rakenteeseen on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi. Toimintatavat eivät muutu hetkessä, ja puolustusvoimat voi tehdä vain osansa muutoksessa. Toinen ja kenties merkittävämpi haaste on puolustusvoimien tavoitteiden määrittely pohjoismaisen T&K-yhteistyön suhteen. NORDEFCO-yhteistyö perustuu kansallisesti tunnistetuille T&K-tarpeille, eikä yhteistyötä kannata tehdä alueilla, joilla ei ole vankkaa puolustusvoimien omaa tarvepohjaa. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että niin kauan kuin puolustusvoimissa ei kunnolla määritellä, mitä T&K- yhteistyötä pohjoismaisten kumppanien kanssa haluttaisiin tai voitaisiin tehdä, ei sinänsä selkeistä periaatteellisista tavoitteista päästä käytännön yhteistyöhön. Tämä edellyttää puolustusvoimien T&K-tarpeiden kokonaiskartoitusta, mikä palvelisi samalla paitsi kansainvälisen T&K-yhteistyön koordinaatiota yleisesti myös T&K-toiminnan kehittämistä kansallisesti. Nordic Milit ary Coordination Committee Coordination Staff Interest area forums Strategic development Capabilities HR & Education Training & Exercises Operations SENSORI 1 / 2011 23 Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos Johtaja Insinöörieversti Mika Hyytiäinen Apulaisjohtaja Everstiluutnantti Pertti Pullinen Tutkimusjohtaja Insinöörimajuri Jaakko Jurvelin Hallinto-osasto Henkilöstöjaosto Huoltojaosto Turvallisuusjaosto Tutkimusohjausyksikkö Tietojaosto Kuva: Heikki Heikkilä (Panssariprikaati) Asetekniikkaosasto Professori Veijo Miihkinen Ase- ja materiaalitekniikka Häivetekniikka Optroniikka ja akustiikka Professori Pekka Eskelinen ja erikoistutkija Jukka Ruos kanen tutkavälkemittauksissa Rovajärven ampuma-alu eella. Katiska ei kuulunut alkuperäiseen mittauskalus toon, mutta osoittautui hyödylliseksi työtasoksi. Elektroniikka- ja informaatiotekniikkaosasto Professori Rauno Kuusisto Elektroninen sodankäynti Johtamisjärjestelmät Operaatioanalyysi Radiotaajuiset sensorit Räjähde- ja suojelutekniikkaosasto Professori Markku Mesilaakso Kemian analytiikka Räjähdetekniikka Suojelutekniikka Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos PL 5, 34111 Lakiala www.puolustusvoimat.fi > Laitokset Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos Elektroniikka- ja informaatiotekniikkaosasto PL 10, 11311 Riihimäki Puh. 0299 800 puolustusvoimienteknillinentutkimus[email protected]
© Copyright 2024