Vekaranjärvellä käymässä, s.4
Vekaranjärvellä käymässä, s.4 Sotilaille työkaluja, s. 10 Kenttätykistönäyttelyn sensuuri, s. 22 1/2011 TULIKOMENTOJA www.tulikomentoja.fi Julkaisija: Päätoimittaja: Toimituskunta: Suomen Tykistömuseo Lauri Haavisto Lauri Haavisto Toimituskunnan puheenjohtaja [email protected] Aki Kinnunen [email protected] Petri Majuri Sotilasasiantuntija Tero Mäenpää Sotilasasiantuntija Sirkka Ojala Verkkovastaava [email protected] Jukka Sippola Tykistönäyttely Sotamuseolla sensuroitiin vuonna 1973. Mitä silloin tapahtui ja mitä esitteestä sensuroitiin löytyy sivuilta 22-23. Juhani Suni Lehden kiltasivut ja postitusrekisteri [email protected] [email protected] Kalevi Virtanen [email protected] Ulkoasu: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja [email protected] Ilmoitusmyynti: Pertti Onniselkä / Happyback Oy [email protected] Paino: TOIMITUKSELLINEN AINEISTO Lauri Haavisto, Hitsaajankatu 13 C 66, 00810 Helsinki [email protected] 040 70 44 185 ILMOITUSAINEISTO Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 PORI [email protected] puh. 0500 590 409, faksi (02) 6356 188 KILTASIVUJEN AINEISTO Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA [email protected] puh. (03)6380 138, 0440 478 602 Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Juhani Sunilta. 2 Kansi: Lumessa Vekaralla / Lauri Haavisto Tausatalla: Talvitykit / Sirkka Ojala pääkirjoitus TULIKOMENTOJA 1/2011 Pääkirjoitus, Lauri Haavisto . .. .. .. .. . 3 Vekaranjärvellä käymässä, Lauri Haavisto.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 4 Perinteen pohjalta tulevaisuutta kohti Karjalan Tykistörykmentin uusi komentaja, Lauri Haavisto .. .. .. .. .. .. . 6 Kustantajan palsta, Jouko Huhtala. .. . 9 Sotilaille työkaluja, Petri Majuri .. .. .. 10 Näin syntyi kenttätykistökilta Länsi-Suomeen, Kalevi Virtanen.. .. .. 12 Sotaharjoituksissa Rovajärvellä, Jarkko Ryynänen .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 14 Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni.. .. 16 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu Mikko Kero. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 20 Kuka? Missä? Milloin? . .. .. .. .. .. .. .. 21 Kenttätykistö-näyttelyn sensuuri, Lauri Haavisto.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 22 Kirjallisuutta: Tykistömuseon vuosikymmenet, Jukka Sippola .. .. .. 25 FUEGO! Cartagenan Sotamuseo Espanjassa, Lauri Haavisto . .. .. .. .. .. 26 Kirjallisuutta: Kannaksen suurhyökkäys 1944 venäläisin silmin, Mikko Turunen . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 30 Valokuvaus, mukava harrastus, Sirkka Ojala .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 32 Rovajärven rakentajien yhteistapaaminen Niinisalossa, Raimo Toveri. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 33 ILMESTYMISAIKATAULU Numero 2/11 3/11 4/11 Aineisto- Ilmestyy päivä viikolla 15.4. 15.8. 15.10. 21 38 47 Tulikomentoja 1/2011 Tulikomentoja-lehdessä tapahtui hallittu rakennemuutos ja tämän vuoden alusta lähtien lehden päätoimittaminen on nyt minun vastuullani. Joulukuussa 2010 kun vuoden viimeinen lehti oli saatu painosta ulos ja edeltäjäni Kalevi Virtasen kuuden vuoden päätoimittajuus päättyi, jätin itse haikein mielin Tykistömuseon ja siirryin töihin Helsinkiin Sotamuseolle suunnittelijaksi. Soittaessani Kaleville uutista oli langan päässä hetken hiljaista, kunnes kerroin että jatkan yhä lehden päätoimittajana eikä pesti palaa hänelle Sotamuseolle siirtymisestäni huolimatta. Helpotuksen huokaus, joka puhelimesta kuului, kertoi minulle, että päätoimittajan työ on vastuullinen ja aikaa vievä projekti. Haluan tässä yhteydessä kiittää Kalevia uuteen tehtävään opettamisesta ja neuvoista, joiden avulla olen haasteen ottanut vastaa. Lisäksi lehden toimituskunta ja erityisesti Sirkka Ojala on tehnyt aktiivisesti työtä lehden eteen. Päätoimittajan vaihdoksen lisäksi myös lehden ulkoasu on muuttunut sillä ensimmäistä kertaa se ilmestyy nyt kokonaan väreissä. Nyt lukija näkee kaikki kuvat sellaisina kuin ne on tarkoitettu. Päätoimittajan vaihdos kuvaa hyvin sitä samaa muutosta, joka on tapahtumassa yhteiskunnassa ja joka vaikuttaa myös puolustusvoimiin. Kalevi on vielä sitä sukupolvea joiden isät joutuivat sotaan lähtemään ja vaikka sotakokemuksista ei kotona yleensä paljoa puhuttu on kuitenkin sotaveteraanien lapsilla voimakas yhteys sodan kokemukseen. Omat isoisäni olivat sodassa, josta selviytyivät, mutta valitettavasti minä en päässyt heitä koskaan tapaamaan. Työni puolesta museoissa olen toki tavannut runsaasti sotaveteraaneja ja kuullut heidän tarinoitaan, mutta omassa lähipiirissä ei tällaista tarinoijaa ole ikinä ollut. Tämä asia on jo todellisuutta sillä yhä harvemman veteraanin ollessa joukossamme, suora linkki menneisyyteen katoaa. Yhteiskuntamme muuttuu myös muulla tavoin. Yhä suurempi osa väestöstä on maahanmuuttajia taustaltaan, mikä luonnollisesti merkitsee sitä, ettei heillä ole samanlaista kytköstä kuin kantaväestöllä menneisiin sukupolviin. Emme enää voi esimerkiksi olettaa että koululaisryhmä, joka tulee museoon tietää sellaiset perustiedot jotka olivat aikoi- naan kaikille selviä. Veteraanien perinnön välittäminen on yhä enemmän muistiorganisaatioiden vastuulla, jotka kertovat millaista aikoinaan on ollut ja miksi ihmiset toimivat tietyllä tavalla. Museoilla on tässä erityinen vastuunsa, sillä niissä esitellään sitä alkuperäistä esineistöä menneisyydestä, joiden avulla voidaan luoda linkki eri aikoina eläneiden ihmisten välillä. Yhteiskunnan muutos näkyy myös puolustusvoimissa. Toisen maailmansodan taisteluista alkaa olla jo niin pitkä aika, että monelle varusmiehelle ja naiselle ne saattavat tuntua muuttuneen maailman myötä etäisiltä ja kaukana menneessä olleena aikana. Vielä 1960-luvulla kouluttajina oli pääsääntöisesti sodan käyneitä miehiä, mutta nykyään ei Puolustusvoimissa ole enää töissä henkilöstöä, jolle sota-ajasta olisi omakohtaisia muistoja. Puolustusvoimien onkin löydettävä perustelunsa nykymuotoisesta yhteiskunnasta ja sen puolustamisen tärkeydestä. Perinteet ovat se vankka kivijalka, jolle palvelus voidaan rakentaa, mutta yhtä tärkeää on usko tasapuoliseen ja vapaaseen yhteiskuntaan, jonka puolesta kannattaa taistella. Viimeisten sotiemme veteraanien poistuessa vuosien kuluessa joukostamme, meidän on kaikkien huolehdittava, että maa jonka puolesta niin monet ovat olleet valmiita antamaan henkensä, on maa, joka yhä tänä päivänä on puolustamisen arvoinen. Lopuksi vinkkinä lehden lukijoille: Tykistömuseolla järjestetään maaliskuun 5. päivä Tykistöseminaarin, josta löytyy lehdestä lisää tietoa. Jokaiselle tykistöstä kiinnostuneen kannattaa maaliskuussa siis suunnata Tykistömuseolle. Lauri Haavisto 3 Niko Laaksonen on Helsingistä kotoisin oleva 19-vuotias ammattikoulun käynyt alokas, joka palvelee 1 Kenttätykistöpatterissa. Hänelle armeijan käyminen oli itsestään selvä velvollisuus, joka on täytettävä, lisäksi motiivina oli nähdä millaista palvelus oikein on. Todellisuus armeijassa on ollut vähemmän rankkaa, kuin mitä kavereiden tarinat olivat antaneet siitä kuvaksi. Tähän mennessä yksiköstä on kymmenen keskeyttänyt palveluksen, mutta omassa tuvassa ollut hyvä henki on auttanut eteenpäin. Nikon tavoitteena on palvella täydet 12 kuukautta ja häntä kiinnostaa palveluksen jälkeen mennä töihin logistiikka-alalle. Siten olisi luonnollista palvella armeijassa kuljettajana. Nikon mielestä varuskunnassa on kaikki tarpeellinen ja lomakuljetukset toimivat hyvin Helsinkiin päin. Varusteet ja ruoka ovat olleet kohdallaan, mutta jatkuvat lumentulo on ärsyttänyt harjoituksissa. Niko odottaa eniten palvelusajalta loppusotaa ja Rovajärven kevätleiriä. 4 Vekaranjärvellä käymässä TEKSTI JA KUVAT: LAURI HAAVISTO Vekaranjärven varuskunta ja siellä sijaitseva Karjalan Prikaati olivat mielenkiintoinen tutustumiskohde keskellä lumisinta talvea. Suuri varuskunta tuo mukanaan niin hyviä kuin huonojakin puolia. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Karjalan Prikaatissa Vekaranjärven varuskunnassa tekemässä lehteen haastattelua Karjalan Tykistörykmentin uudesta komentajasta Pasi Pasivirrasta. Haastattelun ohessa minua kierrätettiin varuskunnassa ja esiteltiin siellä olevien joukkojen toimintaa. Itselleni suurimpana yllätyksenä tuli varuskunnan suuri koko ja sen rakennusten massiivisuus. Olin toki kuullut tarinoita alueesta, mutta vasta pai- kan päällä käytyäni ymmärsin miksi varuskunta oli jättänyt moniin lähtemättömät muistot ainakin ulkoasunsa puolesta. Vaikka rakennusten ulkonäkö ei silmiä hivellyt sijaitsi niissä kuitenkin kaikki varusmiehen tarvitsema. Itsestään selvää on tietenkin sotilaskoti, mutta sen koko ja tarjonnan laajuus yllättivät. Sotilaskoti oli todella valtava ja siellä oli varusmiehille kerätty myös runsaasti vapaa-ajan Alokkaat Aku Valmu ja Tuomas Siikaluoma 1 Kenttätykistöpatterista vastaavat everstiluutnantti Pasi Pasivirran kysymyksiin. Pasi Pasivirran haastattelu sivulla 6. käyttömahdollisuuksia, löytyi täysin varusteltu kauppa jossa pystyi asioimaan, otto-automaatti, uimahalli, liikuntahalli ja punttisali. Varusmiestä haastatellessa kommentti olikin, että kaikki tarpeellinen löytyy varuskunnasta. pumiserässä oli pysynyt viidessä prosentissa ensimmäisten viikkojen aikana. Viime vuosina varsinaiseksi vitsaukseksi noussut asia on toivottavasti kääntymässä siten parempaan suuntaan. Kessi mukaan Päivän yhteenvedoksi siitä mitä näin varuskunnassa oli positiivinen ja hyvällä hengellä toimiva joukko-osasto, jossa tarmokkaasti suoritettiin tehtävää sodan ajan joukkojen kouluttamiseksi. Itseäni jäi mietityttämään millaista olisi ollut suorittaa palvelusta tällaisessa asutuskeskuksesta kauempana sijaitsevasta varuskunnasta, mutta valitettavasti tai onneksi varusmiespalveluksen pääsee suorittamaan vain kerran elämässään. Pääsin seuraamaan myös 1. kenttätykistöpatterin harjoituksia, jolloin työn alla oli mm. kevyen kertasingon käyttö ja teltan pystyttäminen. Se määrä uutta asiaa, jonka varusmies joutuu ensimmäisten palvelusviikkojensa aikana opettelemaan on suuri, mutta asenne oli kohdallaan varusmiesten syöksyessä poteroon ”vihollista” singolla tuhoamaan. Oli ilo kuulla, että keskeyttäneiden määrä tässä saa- Summa summarum Talvinen Vekara saattaa joskus painaa katseen maahan. Tulikomentoja 1/2011 5 Karjalan Tykistörykmentin uusi komentaja TEKSTI JA KUVAT: LAURI HAAVISTO Karjalan Prikaatissa on tapahtunut vaihdoksia, kun everstiluutnantti Pasi Pasivirta aloitti Karjalan Tykistörykmentin komentajana vuoden 2011 alusta. Tulikomentoja-lehti haastatteli uutta komentajaa. Millainen joukko on Karjalan Prikaati ja Karjalan Tykistörykmentti? Karjalan Prikaati on ainutlaatuinen valmiusyhtymä, missä on edustettuna joukkoyksikköinä kaikki maavoimien aselajit. Prikaati on edelläkävijä yhteistoiminnassa eri yksiköiden välillä. Karjalan Prikaati on toiseksi suurin varuskunta Suomessa ja siinä palvelee yli 650 kantahenkilökuntaan kuuluvaa ja siviiliä sekä noin 2500 varusmiestä ja –naista. Tykistörykmentissä näistä palvelee yli 500 varusmiestä ja 62 kantahenkilökuntaan kuuluvaa kärkiosaajaa. Ainoa siviili rykmentissä on esikunnan toimistosihteeri, joten kyseessä on varsin perinteinen yksikkö. Millainen palvelusura teillä on ollut? Aloitin Vartiokylän lukion käytyäni varusmiespalveluk- 6 sen Kymen Jääkäripataljoonassa Haminassa. Kyseinen joukkoyksikkö on itse asiassa nykyään Vekaralla. Varusmiespalvelus tuntui mielekkäältä, joten hakeuduin vuonna 1985 kadettikouluun ja sieltä tykistölinjalta Raaseporin patteristoon Dragsvikiin, jossa palvelin 4 vuotta. Ura jatkui kadettikoulussa tykistöopettajana ja Sotakorkeakoulun jälkeen työskentelin Materiaalilaitoksen esikunnassa aseosastolla vuosina 1997–2000. Tämän jälkeen urani on vienyt kansainvälisiin tehtäviin ja olin ensin opiskelemassa vuoden stipendillä asejärjestelmäsuunnittelua Cranfieldin yliopistossa Shrivenhamissa Englannissa. Brittien tapa toimia tuli tutuksi ja opin samalla, että suurenkin maan armeija saattaa painia samojen ongelmien kanssa kuin Suomen armeija. Koulu oli todella kansainvälinen, sillä siellä oli yli 50 eri maasta opiskelijoita. Kiinnostavia komennuksia Englannin jälkeen työskentelin 2001–2004 Pääesikunnan sotatalousosastolla ja sitten kolme vuotta Brysselissä asiantuntijatehtävissä EU:n vasta perustetussa Euroopan puolustusvirastossa. Pääseminen kyseiseen tehtävään oli vaikeaa, sillä minut ja kymmenen muuta valittiin tehtäviimme 1200 eri maista olevan hakijan joukosta. Haastattelussa ilmoitin negatiiviseksi puolekseni etten osaa sanaakaan ranskaa, mutta tehtävät eivät sitä onneksi edellyttäneet. Asiantuntijatehtävissä piti löytää konsensus 26 eri maan edustajien kanssa, joka vaati runsaasti töitä yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Maassa tulivat tutuiksi myös Belgialainen elämäntapa, jossa esimerkiksi aikataulut olivat usein ohjeellisia. Tässäkin tehtävässä tuli kuitenkin todettua, että sotilaitten kanssa tulee aina toimeen riippumatta siitä, mistä maasta he ovat kotoisin. Sotilaitten koulutus ja tapa toimia on kuitenkin lähellä toisiaan maasta toiseen. KARTR komentajaksi siirryin Pääesikunnasta suunnitteluosastolta, jossa tehtäviini kuului suunnitella suorituskyvyn kehittämistä ja yhdessä Naton ja Euroopan Unionin kanssa. Työ oli pienen asiantuntevan ryhmän kanssa tehtävää tiimityöskentelyä ja siihen kuului myös jo tutuksi tullees- Prikaatissa on kaksi Amos-vaunua, mutta lisää on tarkoitus saada lähivuosina. sa Brysselissä asioimista. Tehtävässä pääsi työskentelemään kansallisen puolustuksen kehittämisen ja siihen liittyvän päätöksenteon ytimessä, mikä teki siitä erityisen mielenkiintoisen. Miltä uudet tehtävät ovat tuntuneet? Komentajan tehtävät ovat lähteneet hyvin käyntiin ja pidän tätä kaikkein mielenkiintoisimpana ja parhaana tehtävänä tähän mennessä urallani. Paljon on tietysti aluksi opiskeltavaa sillä vähään aikaan minulla ei ole ollut samantyyppistä tehtävää. Valmiusyhtymän kouluttaminen kriisinajan tehtäviin liittyy läheisesti siihen mitä olin itse aikaisemmin suunnittelemassa, joten on hienoa päästä myös käytännön toteuttamisen pariin. Tunnen aikaisempien tehtävieni kautta järjestelmän hyvin ja pystyn myös antamaan palautetta suunnittelupuolelle siitä, mitkä asiat toimivat käytännössä. Haasteena koen varusmiesten palveluserien välisen lyhyen ajanjakson. Henkilökunnalla ei ole kuin yksi viikonloppu saattaa kaikki valmiiksi edellisen erän kotiutumisen ja uuden saapumisen välillä, mutta tämän tiukan aikataulun kanssa pystymme kuitenkin elämään. Mitä perinteet merkitsevät teille? Karjalan Tykistörykmentillä on erittäin kunniakkaat pe- rinteet ja tykkimiehet kasvatetaan ymmärtämään ja kunnioittamaan niitä. Omassa huoneessani on esimerkiksi esillä tykistönkenraali Nenosen muotokuva, rykmentin ensimmäisen komentajan majuri G. af Forsellesin muotokuva ja rykmentin lippu. 1950-luvun puolenvälin jälkeen puolustusvoimissa pyrittiin perinteitä lujittaviin tavoitteisiin. Tähän liittyen Karjalan Tykistörykmentille myönnettiin oikeus maakunnallista aihetta mukailevaan lippuun 1957 ja se vihittiin ja luovutettiin virallisesti rykmentille puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 1958. Lipun värit sekä tunnukset kertovat joukon historiasta joka ulottuu Karjalan Armeijan tykistön perustamiseen. Mitä vapaa-aikaanne kuuluu? Viikot asun Vekaranjärvellä ja viikonlopuiksi palaan vaimon ja 11-vuotiaan tyttäreni luokse Helsinkiin. Arkena harrastuksiini kuuluvat lenkkeily, punttisali ja Israelilainen taistelulaji Krav Maga, jota tosin pitäisi mennä harjoittelemaan Uttiin, josta löytyy lähin kerho. Maavoimien mekanisoitu valmiusyhtymä Karjalan Prikaati (KARPR) on mekanisoitu valmiusyhtymä, joka edustaa kaikkia maavoimien aselajeja. Prikaatin päätehtävänä on kouluttaa sotakelpoisia joukkoa Suomen puolustamista varten. Karjalan Prikaatissa koulutetaan vuosittain noin 3600 varusmiestä. Valmiusyhtymässä työskentelee noin 600 palkattuun henkilöstöön kuuluvaa, joista lähes kolmasosa toimii siviilitehtävissä. Tavoitteena on olla vuonna 2015 mekanisoitu valmiusyhtymä, joka on tunnetaan suorituskykyisenä maavoimien joukko-osastona Kymenlaaksossa. Yhteisenä arvona tunnustettu “Kaarti päälle” -henki muodostuu lujasta tahdosta, kehittyvästä ammattitaidosta sekä tuloksellisesta yhteisvaikutuksesta. Prikaati on Kouvolan toiseksi suurin työllistäjä. Vekaranjärven varuskunnan rakennuksia peruskorjataan parhaillaan rakennus kerrallaan. Prikaatiin kuuluu 6 joukkoyksikköä: Kymen Jääkäripataljoona, Karjalan Tykistörykmentti, Salpausselän Ilmatorjuntapatteristo, Kymen Pioneeripataljoona, Itä-Suomen Viestipataljoona ja Karjalan Huoltopataljoona. Karjalan Prikaatin komentajana on prikaatikenraali Jorma Ala-Sankila. Ajoneuvotykit Yhdysvaltain armeijan piti vastaanottaa 12. tammikuuta ensimmäiset modernisoidut 155 mm M109A6 PIM –panssarihaupitsit. Kalustoon kuuluu sekä panssarihaupitseja että ammusvaunuja (FAASV). Prototyyppivaiheessa toimitetaan yhteensä seitsemän vaunua, joista 5 on haupitseja ja 2 ammusvaunuja. Uusi vaunu painaa noin 4 tonnia enemmän kuin perusversio. Asejärjestelmää on digitalisoitu aiempaa enemmän. Prototyyppien testit jatkuvat vuoteen 2013, jolloin tehdään tuotantopäätökset. (Jane´s Defence Weekly, 5 January 2011) Iso-Britannia on supistamassa sotilasmenojaan. Tähän liittyen 155 mm AS90-panssarihaupitsien määrää ollaan supistamassa 35%. On kuitenkin epäselvää, onko poistettava määrä tarkoitus romuttaa vai varastoida. (Jane´s Defence Weekly, 27 October 2010) Etelä-Korea aikoo lisätä tykistönsä määrää. Tarkoituksena on hankkia lisää 155 mm K9 Thunder –panssarihaupitseja. Hankinnat on tarkoitus rahoittaa vuoden 2011 budjetista. (International Defence Review, January 2011) Tykkien ampumatarvikkeet Kiinalainen Norinco on aloittanut kahden täsmäammuksen markkinoinnin. Ammukset ovat 120 mm kranaatinheitinammus GP4 ja 155 mm tykistöammus GP1. Jälkimmäinen käyttää alkulennon aikana inertiapaikannusta ja loppulähestymisen aikana puoliaktiivista laserohjautumista. Ammuksen pituus on 1302 mm ja paino 51 kg. Norincon mukaan sen osumatodennäköisyys on yli 90%. Yksi tulenjohtaja voi ohjata 2-3 laukausta eri maaleihin saman tulitehtävän aikana, mutta tähän vaikuttaa usea eri tekijä. Laser-maalinvalaisulaite painaa 23 kg ja sillä voi valaista maaleja etäisyyksillä 500-5000 m. Ammus on lähes identtinen venäläisen Krasnopol-ammuksen kanssa. (International Defence Review, November 2010) Israelilaisen IAI-yhtiön GPS-ohjautuvan 155 mm TOPGUN-sytyttimen epätarkkuus on alle 20 m kaikilla ampumaetäisyyksillä. Sytytin soveltuu 155 mm standardiammuksiin. (Military Parade, 12/2010) Lähde: www.mil.fi Tulikomentoja 1/2011 7 Lauantaina 5.3.2011 klo 11-16 järjestetään Tykistöseminaari Suomen Tykistömuseolla, Hämeenlinnassa. , ivuinen s 0 0 2 i Yl tinen ja kovakan arustettu illa v värikuv lkaisu sisältyy ariju semina arimaksuun! semina Tykistön kehittyminen Suomessa kylmästä sodasta uudelle vuosituhannelle. Miten Suomen kenttätykistö on kehittynyt jatkosodan ratkaisutaisteluista 2000-luvun moderniksi tykistöjärjestelmäksi? Vastauksen kysymykseen antavat henkilöt, jotka ovat olleet pitkään mukana johtamassa ja kehittämässä Suomen kenttätykistöä. Tykistöalan asiantuntijat ja historioitsijat kertovat Suomen kenttätykistön kehittymisestä erillisten aselajien ja toimialojen toiminnasta osaksi tulenkäytön kokonaisjärjestelmää. Seminaari koostuu artikkeleista, joissa luodaan katsaus kenttätykistön tilanteeseen toisen maailmansodan päättyessä, käsitellään kylmän sodan aikana ja sen jälkeen tapahtunut kehitys sekä arvioidaan 2000-luvun alun tilannetta ja tulevaisuuden näkymiä. Pekka Visuri Puolustusvoimien ja kenttätykistön asema kylmän sodan Suomessa Pekka Majuri Mittaustiedustelusta tiedustelujärjestelmäksi Jouko Alasjärvi Tykistön käyttöperiaatteet Asko Sivula, Leo Ukkonen Saksan kaupan vaikutus kenttätykistöön Jouko Alasjärvi Ammunnanhallinta Olavi Jäppilä kylmästä sodasta uudelle vuosituhannelle Seminaarimaksu: 25€ joka maksetaan Kenttätykistökerho ry:n tilille: Nordea 127130-83323. Maksu sisältää osallistumisen seminaarin, seminaariesityksistä julkaistavan kirjan, kahvitarjoilun sekä mahdollisuuden tutustua Tykistömuseoon. Tilaisuuteen ei ole kuljetusta. Helsingistä ehtii hyvin paikalle ainakin seuraavilla kulkuneuvoilla: Juna: klo 08.06 ja klo.09.06 lähtevillä junilla. Lisätiedot ja liput: www.vr.fi Bussi: klo 08.10 ja klo.09.10. Lisätiedot ja liput: www.matkahuolto.fi Omalla autolla voi toki myös saapua paikalle. Linnankasarmin yhteydessä on hyvin paikoitustilaa. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Jyri Vilamo, [email protected] 8 Kuvat: Puolustusvoimat,Tykistöprikaatin arkisto ja Mika Aarnio Kari Halonen, Jukka Sippola Tykistö kouluttaa Vuosi on jälleen vaihtunut ja vuosi 2011 on kovaa vauhtia menossa eteenpäin. Tykkimiehet ry:n hallitus toivottaa kaikille jäsenilleen ja jäsenyhdistyksilleen menestyksekästä kuluvaa vuotta. Tulikomentoja-lehti Kädessänne oleva lehti on uuden päätoimittajan, Lauri Haaviston ensimmäinen ”hengentuote”. Lauri on lehden ilmestyessä kylläkin vaihtanut työnantajaa ja siirtynyt Suomen Tykistömuseosta Sotamuseon palkkalistoille suunnittelijaksi. Hän on onneksemme lupautunut sivutoimenaan hoitamaan lehden päätoimittajuutta. Lehden painopaikka on vaihtunut ja lehti painetaan jatkossa Kirjapaino Uusimaassa, Porvoossa. Maj-Lis Krouvi (Maisan paja) jatkaa entiseen tapaan lehden ansiokkaana taittajana. Yhdistyksen hallitus haluaa tässä vaiheessa lausua edelliselle päätoimittajalle Kalevi Virtaselle parhaimmat kiitokset kuuden vuoden urakasta päätoimittajana. Kiitokset Kaleville myös siitä, että hän jatkaa edelleen lehden tekemistä toimituskunnan jäsenenä. Dokumenttielokuvaprojekti etenee Työryhmä Jouko Alasjärvi, Kari Vilamo, Jorma Keino ja Mikko Kero on jatkanut ”Sodasta rauhaan” -filmin valmisteluja. Projekti on aikataulussaan, vaikka sairastapaukset ovat hieman hidastaneet valmisteluja. Jatkosotaa käsittelevä käsikirjoitus on hyvässä vaiheessa ja sodan jälkeisen ajan käsikirjoituksen laatiminen on aloitettu. Filmin varainhankinta on käynnistynyt hyvin. Kaksi säätiötä on jo myöntänyt apurahan elokuvaprojektille ja lopullisena tavoitteena on saada kokoon projektiin budjetoitu 150 000€. n kokoukset. Yhdistyksemme kevätkokouksessa käsitellään vuoden 2010 toiminta- ja talousasiat, sekä päätetään Viesti- ja Pioneerimuseoiden liittämisestä Suomen Tykistömuseon yhteyteen. Päivän ohjelma huipentuu klo 19 alkavaan Tykkimiesiltaan. Päivän ohjelmista on tässä lehdessä erillinen ilmoitus. Toivotamme kaikki tykkimiehet runsaslukuisasti tervetulleiksi niin seppeleenlaskutilaisuuteen, yhdistyksen kevätkokoukseen kuin iltajuhlaankin. Suomen Tykistön päivä ja yhdistyksen kevätkokous 6.3.2011 Kiltaretki Pietarin Tykistömuseoon ja Karjalan kannakselle Sunnuntaina 6.3.2011 vietämme Suomen Tykistön päivää Helsingissä perinteisin menoin. Päivän tilaisuudet alkavat klo 12.00 seppeleenlaskutilaisuudella Hietaniemessä tykistönkenraali Nenosen haudalla. Muut päivän tilaisuudet pidetään Ravintola Tekniskassa ja ohjelmassa ovat mm. Suomen Kenttätykistösäätiö ry:n ja Tykkimiehet ry: Lehdessä 4/2010 oli jo alustava ilmoitus kiltaretkestä Pietarin Tykistömuseoon ja Karjalan kannaksen taistelupaikoille 9.12.6.2011. Nyt matka on tarkentunut tamperelaisen matkatoimisto Lomalinja Oy:n kanssa ja tässä lehdessä on erillisessä ilmoituksessa matkan tarkemmat ohjeet. Ilmoittautuminen tapahtuu Lomalinjalle, mistä lähetetään ilmoittau- tuneille maksulaskut ja kaikki muut tarvittavat ohjeet. Lähtö tapahtuu Tampereelta klo 06 ja muiden paikkakuntien aikataulut selviävät sen perusteella miten matkustajia tulee eri paikoista. Tervetuloa runsaslukuisasti mukaan retkelle! Tykkimiehet ry:n henkilöjäsenet Vuoden 2010 loppupuolella tuli muutamia kertoja esille virheellinen käsitys, että Tykkimiehet ry ei ottaisi henkilöjäseniä. Kyseessä on todellakin pelkkä ”huhu”, sillä yhdistyksen ovet ovat edelleen avoinna kaikille tykkimiehille. Yhdistyksessämme on jäseniä tällä hetkellä runsaat 250 ja uudet jäsenet ovat aina tervetulleita. Jäseneksi ilmoittautuminen tapahtuu lehdessämme olevalla ilmoittautumislomakkeella tai vaikkapa ottamalla suoraan yhteyttä allekirjoittaneeseen. Jouko Huhtala uutisia MST-järjestelmä lisää ilmapuolustuksen suorituskykyä Ilmavoimien Materiaalilaitos hankkii puolustusministeriön valtuuttamana saksalaiselta EADS Deutschland -yhtiöltä Suomen ilmapuolustuksen suorituskykyä parantavan Multi Sensor Tracking (MST) -järjestelmän. Tulikomentoja 1/2011 MST- eli monisensorifuusiojärjestelmäverkkoon voidaan syöttää useista eri lähteistä saatavaa tietoa, jonka avulla muodostetaan tarkka reaaliaikainen maalitilannekuva. Järjestelmä edesauttaa alueellisen koskemattomuu- den valvontaa ja turvaamista. Tavoitteena on saada järjestelmä operatiiviseen käyttöön vuonna 2016. Nykyinen valvontajärjestelmä perustuu ensisijaisesti tutkiin ja niiden havaintoihin. Uusi järjestelmä yhdiste- lee monipuolisesti tutkien ja kaikkien puolustushaarojen sekä siviiliviranomaisten sensoreiden tietoja. Sillä on tärkeä osa kehitettäessä puolustushallinnon ja viranomaisten yhteisiä verkkoja ja palveluja eli ns. verkostopuolustusta. 9 Sotilaille työkaluja, mutta mihin hintaan? TEKSTI: PETRI MAJURI Materiaalikustannusten noustessa on armeijassa tehtävä päätöksiä mitä hankitaan ja mille joukoille. Varusteita tarkasteltaessa on myös muistettava Suomen erilaiset olosuhteet, jotka asettavat omat vaatimuksensa. Puolustusmateriaalin hinta on ollut nousussa jo pitkään. Useissa arvioissa on todettu hintojen nousevan keskimäärin 7-10 prosenttia vuodessa. Käytännössä tämä tarkoittaa hankintahinnan kaksinkertaistumista 5-7 vuoden välein. On selvää, että tilanne muodostuu jossakin vaiheessa kestämättömäksi. Onneksi asiaan on kiinnitetty huomiota myös poliitikkojen keskuudessa. Tästä merkkinä on uusimpaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon kirjattu periaatepäätös 2 prosentin vuosittaisesta puolustusbudjetin tasokorotuksesta. Hankintahinta vain osa kustannuksesta Miksi hinnat nousevat? Syitä on useita. Suomi ostaa suurimman osan materiaalistaan länsimaista, joissa palkkataso on huomattavasti muuta maailmaa korkeampi ja lisäksi raaka-aineiden maailmanmarkki- 10 nahinnat ovat osaltaan vaikuttamassa lopputulokseen. Ehkä tärkein syy on kuitenkin tuotekehitys. Vaikka massatavara on edelleen melko edullista, uusi tekniikka on äärettömän monimutkaista ja jalostunutta. Hankintahinnan lisäksi ostopäätöstä tehtäessä on huomioitava myös muut kustannukset, sillä usein hankintahinta on vain noin 20 prosenttia järjestelmän elinkaarikustannuksista. Kehitys etenee Helpoin esimerkki tuotekehityksestä on maastopuku. Vanha ja tuttu M62 oli erittäin yksinkertainen ja kestävä varuste. Se ei tosin ollut erityisen käteväkäyttöinen, mutta koska parempaa ei osattu kaivata, siihen oltiin suhteellisen tyytyväisiä. Maastopuvun uusin versio on M05 ja sen suunnittelussa on huomioitu aiemmista asuista saadut kokemukset. Kuviointi on syntynyt maas- ton ja kasvillisuuden huolellisen analysoinnin perusteella ja kuviokoko vastaa ihmisen silmän erottelukykyä todennäköiseltä havaintoetäisyydeltä. Uutena kangas vielä hylkii hieman vettä ja pintakäsittelyllä on kyetty vaimentamaan ympäristöön heijastuvaa lämpöherätettä. Kehitys on harpannut pitkän loikan eteenpäin, mutta ilmaista se ei ole ollut. Haluaako silti kukaan meistä mennä takaisin vanhaan? Sama periaate on nähtävissä monissa muissakin tapauksissa, esimerkiksi vanhoja kenttäradioita ei edes kannata verrata uusiin hyppivätaajuuksisiin laitteisiin. Kaiken toimittava ääriolosuhteissa Suomi ei pienenä maana pysty koskaan kilpailemaan määrällä ja tämä totuus pätee lähes kaikkeen. Siksi myöskään sotilaallisissa asioissa emme voi olla kuin muut ja erityisen vaa- rallista on kopioida kritiikittä minkään suurvallan välineitä tai menetelmiä sellaisenaan. Maailmalla ei ole juurikaan esimerkkejä tilanteista, jossa meidän kaltaisissamme olosuhteissa olisi ollut konflikti tai jossa toinen osapuoli muistuttaisi kotoista armeijaamme. Siksi kaikissa hankinnoissa on huomioitava ostettavaksi aiotun materiaalin alkuperäinen käyttötarkoitus ja –tapa, jos nämä soveltuvat suomalaiseen taktiikkaan ja ympäristöön, ollaan jo varsin pitkällä. Usein joudutaan kuitenkin tekemään modifikaatioita, jotka maksavat. Se kuitenkin kannattaa, sillä Suomen talvessa esimerkiksi maastokuormaauto, jonka ajotietokone estää moottorin käynnistämisen alle -30 C asteen lämpötilassa, ei ole sotilaalle sopiva työkalu. Oikeaa laatua oikeaan paikkaan Joissakin tapauksissa keskinkertainen on riittävän hyvää. Esimerkiksi rynnäkkökiväärin patruunan ei tarvitse olla maailman paras, sen on oltava vain ”riittävän hyvä”. Myös telamiinat, tykistön sirpalekranaatit tai vaikkapa taistelijan varsikengät ovat tällä hetkellä varsin hyvällä tasolla Suomen armeijalla. Sen sijaan esimerkiksi maavoimien keihäänkärkien eli valmiusprikaatien panssarintorjuntaohjukseksi ei uutisia Sirkka Ojalasta Pirkan Viestin päätoimittaja Lämpökamerat ovat osa kehittyvää tekniikkaa. VASEMMALLA: AMOS edustaa 2000-luvulla käyttöön otettua materiaalia. riitä laite, joka on ”ihan hyvä”. Koska valmiusprikaateja käytetään ratkaisutaisteluissa, varustuksen on mahdollistettava tämä päämäärä ja silloin tarvitaan erittäin hyvää tai jopa parasta. Jälleen kerran materiaali on kallista, mutta rahalla saadaan sellaiset varusteet, jotka luovat uskottavuutta. Osaava henkilöstö Koska emme ole suurvalta, emme voi hankkia läheskään kaikkea haluamaamme. Tässä astuvat mukaan suorituskyvyn muut tärkeät osatekijät: henkilöstö ja menetelmät. Paraskin laite on hyödytön, jos sitä ei osata käyttää tai jos sovellettu taktiikka ei vastaa tarkoitusta. Tämä voidaan kääntää myös toisinpäin: yksinkertaisillakin aseilla voidaan taistella tehokkaasti, jos henkilöstö on ammattitaitoista ja taktiikka järkevää. Suomessa korkea koulutustaso näkyy kaikkialla yhteiskunnassa ja yksi suuri hyötyjä on puolustusvoimat. Valitettavasti taloudellinen paine on pakottanut vähentämään myös kertausharjoituksia ja siksi yhä suurempi osa reserviläisistä on oman aktiivisuutensa varassa koulutuksensa suhteen. Onneksi vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on tehostunut viime vuosina, sillä me tarvitsemme myös tulevaisuudessa aktiivisia ja osaavia reserviläisiä. Tulikomentoja 1/2011 Tulikomentoja-lehden toimituskunnan jäsen, lehtemme verkkovastaava Sirkka Ojala on nimitetty Pirkanmaan Reservipiirien piirilehden Pirkan Viestin päätoimittajaksi. Sirkka Ojala on ollut mukana vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa vuodesta 1996 lähtien. Lisäksi Ojala aloittaa 1. maaliskuuta Suomen Tykistömuseolla toimistosihteerinä ja Tulikomentoja-lehden toimitussihteerinä. Pirkanmaan Reservipiirien piirilehti Pirkan Viesti täytti 50 vuotta 2008. Lehden levikki on 7 500 ja se ilmestyy kuudesti vuodessa kokonaan värillisenä 20-24 -sivuisena julkaisuna. Lehti valittiin vuoden piirilehdeksi vuonna 2010. Lehden julkaisija on Pirkanmaan Maanpuolustuksen Tuki PMT ry. Pirkan Viestin tuore päätoimittaja Sirkka Ojala on ollut lehden tiedotustoimikunnan jäsenenä vuodesta 2006 alkaen. Päätoimittajaksi ja tiedotustoimikunnan puheenjohtajaksi hänet nimitettiin 11.1.2011. Ojala vastaa edelleen myös lehden verkkosivustosta. Tulikomentoja-lehden toimituskunnan jäsen Sirkka Ojala on ollut vuodesta 2009. Hän on myös lehtemme verkkovastaava. Maanpuolustustyö sydämellä Ojala on lisäksi ollut Tykistöprikaatin Kilta ry:n verkkosivuvastaava vuodesta 2009. Työstä on tullut myös tunnustusta: killan sivut palkittiin 2010 Maanpuolustuskiltojen liiton vuoden verkkosivustona. Pirkanmaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tiedotustehtävissä Sirkka Ojala toimi vuosina 20092010 sekä Pirkanmaan Maakuntakomppanian kuvaajana useissa harjoituksissa. Maanpuolustusnaisten Liiton Pirkanmaan Piiri ry:n tiedottajana hän on ollut vuodesta 2006 alkaen. Pirkan Viestin tuore päätoimitaja Sirkka Ojala. Lehteen voi tutustua osoitteessa www.pirkanviesti.fi. Muista tehtävistä mainittakoon mm. Pirkanmaan Reservipiirien Henkisen maanpuolustuksen toimikunnan sihteeri ja tiedottaja 2005-2010, toimikunnan jäsen ja tiedottaja vuodesta 2010. Ojala oli lisäksi Suomen Naisten Maanpuolustusjärjestö ry:n Pirkanmaan piirin sihteeri 2000-2005 piirin toiminnan loppumiseen asti sekä Suomen Naisten Maanpuolustusjärjestö ry:n tiedottaja 2003-2004 liiton toiminnan loppumiseen asti. uutisia Tattoo-kiertue syyskuussa Puolustusvoimien tattoo kiertää Suomea ensi syyskuussa. Näyttävässä sotilasmusiikkishowssa esiintyy kuudella paikkakunnalla yli 200 sotilassoittajaa Kaartin Soittokunnasta, Laivaston Soittokunnasta, Satakunnan Sotilassoittokunnasta, Karjalan Sotilassoittokunnasta, Rakuunasoittokunnasta sekä Puolustusvoimien Varus- miessoittokunnasta. Lisäksi mukana on Grex Musicus kuoro sekä solistit. Tattoo 2011 -kiertueella rakennetaan siltaa eri sukupolvien välille sekä ohjelmiston suunnittelussa että solistivalinnoissa. Kiertueen lipunmyynti on jo alkanut. Kiertue starttaa Kouvolasta 6.9. ja päätyy Jyväskylän, Sei- näjoen, Tampereen ja Turun kautta Helsinkiin 16.9. Iltanäytöksien lisäksi järjestetään Seinäjokea lukuun ottamatta päivänäytökset koululaisille. Esitysten yhteydessä puolustusvoimat esittelee toimintaansa ja kalustoaan. Lisätietoa tapahtuman omilta sivuilta www.tattoo.fi. 11 Peitsi raportoi 50 vuoden takaa: Näin syntyi kenttätykistökilta Länsi-Suomeen KALEVI VIRTANEN ”Tasan kello 15 tuotiin Satakunnan Tykistörykmentin kunniamarssin soidessa rykmentin lippu kokoushuoneeseen. Täten kokouksen osanottajat saivat miellyttävän tuntuman rykmenttiin, jonka ’lipun alle’ kiltakin oli ajateltu perustaa.” Teksti löytyy Peitsi-lehden numerosta 12 vuodelta 1963. Peitsi ”kiltojen silta” -lehti ilmestyi vapaaehtoisen maanpuolustusaatteen kannattajana viime sotien jälkeen ainakin vielä 1960-luvulle saakka. Nykyään lehden voi löytää antikvariaatista – tai omalta ullakolta. Peitsi-lehteä voitaneen pitää mm. Maanpuolustaja ja Reserviläinen -lehtien hyvänä edeltäjänä. Vielä nykyäänkin lehteen voi törmätä antikvariaatissa – tai netissä, johon ”divarit” paljolti ovat siirtyneet. Vanhoista Peitsi-lehdistä pyydetään nykyään numerosta riippuen muutamasta eurosta muutamaan kymppiin kappaleelta. Vuonna 1963 ilmestynyt Peitsi-lehden numero 12 on kiintoisa etenkin länsisuomalaisille tykkimiehille. Tulikomentoja-lehden toimitus sai valokopion eräästä kyseisen numeron jutusta Lasse Siivoselta, joka löysi lehden ullakoltaan. Siivonen on Porin Seudun Tykistökillan hallituksen jäsen. Sakari Karhun laatima ja Jouko Yli-Paavolan kuvittama varsin seikkaperäinen juttu Satakunnan Kenttätykistökillan perustavasta kokouksesta käynee hyvin nykyisen Tykistöprikaatin Kilta ry: n 50-vuotishistoriikin pohjaksi. Killan 50-vuotisjuhlaa vietetään parin vuoden päästä Niinisalossa, silloiselta nimeltään Satakunnan Kenttätykistökillan perustamispaikassa. 12 Tuttuja nimiä Noin sata veteraania – joukossa muutama nuorempikin – kokoontui 27.10.1963 Niinisalon varuskunnan upseerikerholle perustamaan kenttätykkimiesten ensimmäistä yhteistä kiltaa. Peitsi-lehden jutussa painotetaan Satakuntaa ja satakuntalaisuutta, mutta se ilmeisesti johtui ”emovaruskunnan” sijaintipaikasta. Perustavaan kokoukseen tuli väkeä nimittäin laajalti LänsiSuomen alueelta. Paikalle kokoontuneet miehet päättivät yksimielisesti perustaa ja rekisteröidä yhdistyksen nimeltä Satakunnan Kenttätykistökilta sekä hyväksyivät sille säännöt. Perustetun killan ensimmäisen johtokunnan, hallituksen nimilista sisältää monille tuttuja nimiä: Puheenjohtajaksi valittiin Aatos Leino Porista ja jäseniksi Leevi Laine, Aarne Haahtela ja Matti Lahtela Turusta, Jorma Sarakorpi, Gösta Ratsula ja Pentti Rauhalammi Porista, Juhani Honkavaara ja Eino Saarivuori Raumalta, Hugo Pihlajaniemi Kankaanpäästä, Alpo Seppä Vammalasta ja Satakunnan Tykistörykmentistä eversti A.E. Mattila. Lisäksi yksi hallituspaik- ka jätettiin Ilmajoen ja kaksi Tampereen tykkimiesten täytettäviksi. Vasta valittu johtokunta järjestäytyi saman tien: varapuheenjohtajaksi valittiin Gösta Ratsula sekä johtokunnan ulkopuolelta sihteeriksi H. Raekivi ja rahastonhoitajaksi Eino Jakomaa. Listan moni nimi on maanpuolustusväelle tuttu. Esimerkiksi porilaisten hyvin tunteman Muotitavaratalo Ratsulan nykyinen toimitusjohtaja Matti Ratsula on paitsi Gösta Ratsulan pojanpoika myös krh-mies ja reservin majuri. Kilta-aatteen perusta Satakunnan Kenttätykistökillan perustava kokous teki perusteellista työtä. Tuolloin hyväksytyt säännöt joutuivat nimittäin täysremonttiin vasta kymmenisen vuotta sitten killan muuttuessa Tykistöprikaatin Killaksi, joka on neljän alaosaston ja neljän itsenäisen killan ”sateenvarjo” – tai ”pääkilta”, kuten länsisuomalaiset tykkimiehet nykyistä kiltaansa kutsuvat. Perustava kokous keskusteli vilkkaasti kaikista esityslistan 16 asiakohdasta, mutta etenkin sääntöjen viidennestä pykälästä. ”…johtokuntaan on kuuluttava sekä päällystön, alipäällystön että miehistön jäseniä”, vaati Aarne Haahtela. ”Tämä on sääntöluonnoksen tekijöiden nimenomainen tarkoitus ja onhan se lisäksi koko kilta-aatteenkin perusta”, vastasi eversti Mattila. ”Oli vietetty iltapäivä ja osa iltaakin tykkimieshengessä. Oli saatu aikaan se, mitä lähtiessä oli aiottu: Oli perustettu kenttätykistömiehiä, vanhoja ja nuoria, päällystöä, alipäällystöä ja miehistöä yhdistävä rengas – Satakunnan Kenttätykistökilta”, Sakari Karhu päättää raporttinsa. uutisia KOKOUSKUTSU Maavoimien esikuntapäällikkö vaihtui Tykkimiehet ry:n kevätkokous pidetään sunnuntaina 6. päivänä maaliskuuta 2011 klo 17.30. Kokouspaikkana on Ravintola Tekniska, Eerikinkatu 2, 00100 Helsinki Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11 §:ssä mainitut asiat (mm. vuosikertomus ja tilinpäätös) Lisäksi kokouksen päätettäväksi tuodaan Viesti- ja Pioneerimuseoiden yhdistäminen Suomen Tykistömuseoon. Tervetuloa! Hallitus KILTOJEN PERINNETYKKIEN HUOLTOPÄIVÄ MUSEOLLA Tervetuloa kiltalaiset Tykistömuseolle lauantaina 14. toukokuuta kello 09.00 alkaen huoltamaan tykkejä ja tutustumaan museon uusiin näyttelyihin. Päivän tarkempi ohjelma puheenjohtajille lähetettävässä kutsussa. Kevätterveisin Museomestari Ilkka Vahtokari uutisia Teknologiaohjelmalla suorituskykyä Puolustusvoimien teknologiaohjelma 2010 (PVTO2010) tukee vuoden 2015 jälkeen alkavia armeijan materiaalihankintoja. Tavoitteena on puolustusvoimien suorituskyvyn kehittämistä tukevan tietopohjan ja osaamisen luonti. Teknologiaohjelma tuottaa raportteja, selvityksiä ja määrittelyjä sekä ohjelmisto- ja materiaalidemonstaattoreita Tulikomentoja 1/2011 tutkittavilta alaohjelma-alueilta, joita ovat tilannetietoisuus, taistelija, suoja- ja monikäyttöinen datalinkki. Teknologiaohjelmaa on valmisteltu tiiviissä yhteistyössä puolustusvoimien, teollisuuden ja tiedeyhteisön kanssa kesästä 2008 saakka. Ohjelma on kolmevuotinen, ja sen kokonaisarvo on n. 21 miljoonaa euroa. Seuraava teknologiaohjelma alkaa 2013. Juha-Pekka Liikola Maavoimien esikuntapäällikön vaihtotilaisuus järjestettiin Mikkelin varuskunnassa 26.1.2011. Kenraalimajuri Juha Kilpiä luovutti maavoimien esikuntapäällikön tehtävät kenraalimajuri JuhaPekka Liikolalle, joka aloitti uudessa tehtävässä 1. helmikuuta alkaen. Kenraalimajuri Juha Kilpiä siirtyy Maavoimien Esikunnasta erityistehtäviin Pääesikuntaan 1.2. lukien. Kilpiä (s.1953) on toiminut maavoimien esikuntapäällikkönä vuodesta 2009 lähtien. Aikaisemmin hän on toiminut muun muassa, apulaismaavoimapäällikkönä, osastoesiupseerina, toimistoesiupseerina ja toimistoupseerina Pääesikunnassa, Pohjoisen taisteluosaston komentajana EU:n Althea operaatiossa Bosnia Hertsegovinassa, Karjalan Prikaatin komentajana, johtajana Puolustusvoimien Kansainvälisessä Keskuksessa, Suomen kontingentin komentajana Suomalaisessa Rakentajapataljoonassa IFOR- ja SFORoperaatioissa, pääesikunnan kansainvälisen osaston osastopäällikkönä ja Suomen so- tilasedustajana EU:ssa ja Natossa. Kenraalimajuriksi hänet ylennettiin vuonna 2006. Maavoimien uusi esikuntapäällikkö kenraalimajuri Juha-Pekka Liikola (s. 1954) on palvellut Etelä-Suomen sotilasläänin komentajana vuodesta 2008. Aikaisemmin hän on toiminut muun muassa vararehtorina Maanpuolustuskorkeakoulussa, esikuntapäällikkönä Läntisen maanpuolustusalueen esikunnassa, Maasotakoulun johtajana, Kaartin Jääkärirykmentin komentajana, Maanpuolustuskorkeakoulun perustutkinto-osaston johtajana ja Hämeen rykmentin esikuntapäällikkönä. Yleisesikuntaupseerin tutkinnon Liikola suoritti vuonna 1987. Kenraalimajuriksi Juha-Pekka Liikola on ylennetty 6.12.2010. Tykki ja heitinmiehiä ylennettiin Maavoimien Esikunnassa: Majuri Markku Puustinen ylennettiin everstiluutnantiksi. Majuri Antti Tunkkari ylennettiin everstiluutnantiksi. Kapteeni Tero Pynnänen ylennettiin majuriksi. Kapteeni Ville Haapala ylennettiin majuriksi. (KRH). 13 Raketinheittimiä asemissa Rovajärvellä tia. Reilun parinkymmenen sekunnin ajan lapin taivasta halkoi siis 240 rakettia. Loppuammuntojen päätyttyä tarjoutui mahdollisuus päästä katsomaan maalialuetta. Lähestyessämme sitä saimme aavistuksen aseen tehosta jo kaukaa. Maalina toimineen tunturin kyljessä oli joukko mustia ympyröitä merkkinä osumista. Päästyämme perille ei aseen tehosta ollut enää mitään epäilyksiä. Joka puolella oli hiiltynyttä maata ja katkenneita oksia, siellä täällä oli kuoppia, joiden pohjalla törrötti mutkalle vääntyneitä raketin jäännöksiä. Kuuleman mukaan räjähdysaine polttaa osuma-alueelta hapen pois ja ilma on sakeanaan salmiakin muotoisia sirpaleita. Raketinheittimen tulen kohteeksi joutuminen on varmasti hirvittävä kokemus siitä selvinneillekin. Sotaharjoituksissa Rovajärvellä TEKSTI: JARKKO RYYNÄNEN Kertausharjoituksissa Rovajärvellä oli mahdollisuus verestää muistoja vanhojen inttikaverien kanssa ja tutustua raketinheittimien tehoon. Vihdoin koitti kertausharjoituskäskyssä määrätty päivämäärä ja matka kohti Rovajärven Heinuvaaraa alkoi. Rovaniemellä vastassa oli puolustusvoimien järjestämä kuljetus ja tapasin myös entisen varusmies- ja tupakaverini ensimmäistä kertaa neljääntoista vuoteen. Kuulumisia vaihdellessa ja kuljettajaa jututtaessa matka sujui joutuisasti. Ennen oli kypärät terästä Ensimmäisenä kertausharjoituspäivänä meille jaettiin varusteet. Ne olivat muuttuneet melko tavalla varusmiesajoista: teräskypärä oli vaihtunut komposiittiseen, eikä maastopukukaan ollut enää mallia 62. Henkilökohtainen ase sen sijaan oli tuttu ja pian olimme kohdistamassa rynnäkkökiväärejämme. Vaikka saadusta koulutuksesta oli kulunut vuosia, 14 alkoi jokaiseen tauluun ilmestyä reikiä oikeisiin paikkoihin ja hämmästyttävän tiiviisiin kasoihin. Kerran opittu ei näemmä ihan helpolla poistu lihasmuistista. Uutta ja erikoista oli kuorma-autojen lavoille laitetut tivolin tuolit, joihin sidottuna pysyy vahingoittumattomana vaikka auto ajaisi ojaan tai menisi nurin. Takana ovat siten ne ajat, jolloin lavalle pinottiin ukkoja ja tavaraa lattiasta kattoon saakka. monipuolisesti ja ainoastaan tulenjohtopaikka jäi näkemättä. Kuuden päivän aikana ammuttiin yhteensä yli tuhat 122millistä rakettia ja yhtä historiallistakin tapahtumaa pääsin taltioimaan. Raketinheittimen latauslaitetta ei ollut aikaisemmin käytetty kokonaisen rakettipakan lataamiseen. Latauslaite toimi niin kuin pitikin ja 40 rakettia solahti heittimien putkiin hetkessä. ”Sotakirjeenvaihtajana” Vaik 240 rakettia iskee tulta Tämänkertainen kertausharjoitus oli laadittu sopivan tiiviiksi. Siihen osallistui sotilaita niin Kainuun kuin Lapinkin alueelta. Itselleni suurin osa harjoitukseen osallistuneista miehistä oli tuttuja, mutta muutamia uusiakin oli joukossa. Päästyäni “sotaharjoituskirjeenvaihtajan” tehtävään sain tutustua ammuntoihin Raketinheitinpatterin ammunnat kiinnostivat muitakin. Saimme vieraaksemme muun muassa Kainuun Tykistö- ja Heittimistökillan jäseniä, jotka tutustuivat ensin komentopaikkaan ja siirtyivät sitten muun joukon mukana seuraamaan loppuammuntoja, jossa kuusi raketinheitintä ampui kukin täydet 40 raket- Haikeissa tunnelmissa kotiin Viimeinen leiripäivä tuli nopeasti ja luovutimme varusteemme pois. Hieman haikeissa tunnelmissa kuuntelimme loppupuheet, sillä tämä kertausharjoitus saattoi jäädä monelle viimeiseksi, kun tuoreemmat reserviläiset täydentävät raketinheitinpatterin rivejä muutaman vuoden kuluessa. Seuraavaksi alkoi kotimatka, minne kullakin. Jutuissamme hylsyt sinkoilivat pitkin junan ravintolavaunua ja taisipa olutkin loppua sieltä kesken. Onneksi nykyään on monenlaisia tapoja jatkaa yhteyden pitämistä kertausharjoituskavereihin ja jakaa kokemuksia. Mikäli joku lukijoista haluaa tutustua kertausharjoitukseemme, niin se onnistuu joko Facebookissa tai Kainuun Tykistö- ja Heittimistökillan nettisivuilla osoitteessa http://kaithkilta.vuodatus.net/ SUOMEN TYKISTÖN PÄIVÄN TILAISUUDET HELSINGISSÄ 6.3.2011 Seppeleenlasku Klo 12.00 Seppeleenlasku tykistönkenraali V.P.Nenosen haudalle. Kokoontuminen Hietaniemen kappelin portilla klo 11.50 Tilaisuudet Ravintola Tekniskassa, Eerikinkatu 2 Klo 15.30 Suomen Kenttätykistön Säätiön valtuuskunnan kokous Klo 16.00 Tykkimiehet ry:n hallituksen kokous Klo 16.15 Suomen Kenttätykistön Säätiön hallituksen kokous Klo 17.30 Tykkimiehet ry:n kevätkokous Klo 16.00-18.00 Kaikille avoin Kenttätykistökerhon 70 -vuotisvastaanotto (kahvitarjoilu) Klo 19.00 Tykkimiesilta, johon kaikki tykkimiehet ja tykistön ystävät ovat tervetulleita - alkumalja - juhlaesitelmä (tykistön tarkastaja/määräämänsä) - palkitsemiset - buffet ruokailu Ilmoittautuminen tykkimiesiltaan torstaihin 24.2. mennessä maksamalla illalliskortin hinta 40€ tilille Nordea 127130-83323. Viestikenttään maininta: 6.3. Nenonen. Tiedustelut: Pekka Vasara, [email protected], 0400 772 687, Jouko Huhtala, [email protected], 050 564 7275 Päivän tilaisuuksissa on asuna paraatipuku tai tumma puku ja kunniamerkit Hakkap eliit t a 12-13/192 9 Merkkipäiviä Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään (maalis-) huhti-kesäkuussa 2011. 6.3. 18.3. 22.3. 24.3. 1.4. 3.4. 4.4. 4.4. 9.4. 10.4. 14.4. 15.4. 15.4. 21.4. 22.4. 23.4. 24.4. 27.4. 29.4. 2.5. 3.5. 4.5. 4.5. 6.5. 8.5. 10.5. 10.5. 11.5. 11.5. 12.5. 13.5. 14.5. 14.5. 15.5. 15.5. 19.5. 24.5. Kalli Juhani Kivimäki Pentti Järvinen Rauno Ojala Niilo Strengel Kauko Leppänen Toivo Majuri Lauri Honko Erkki Norokorpi Yrjö Ojala Erkki Lusa Pertti Koskenniemi-Saarivirta Eija Saariaho Heikki Pajunoja Anssi Rairama Pertti Hyvärinen Risto Seppälä Kalervo Paattimäki Harri Laakso Kari Korhonen Jukka Saha Onni Tauru Pentti Lahti Aulis Wahlberg Per-Olof Uusimaa Erkki Markus Kauko Vihakara Aaro Sysi-aho Sampsa Puuska Mauri Ruuskanen Seppo Olanterä Martti Sotka Simo Koivula Juhani Syrjänen Jussi Kosonen Heikki Punkari Antti Laakso Jukka 25.5. 25.5. 26.5. 27.5. 28.5. 29.5. 30.5. 1.6. 2.6. 2.6. 5.6. 12.6. 13.6. 15.6. 16.6. 16.6. 18.6. 20.6. 22.6. 25.6. 26.6. 27.6. 30.6. 30.6. Saarinen Risto Haapalahti Erkki Pietiläinen Timo Teeriaho Tapio Löflund Tapio Sipilä Kalle Pekonen Lassi Larimaa Pentti Rantala Juha Kiljunen Paavo Vuolteenaho Ari Rönkkönen Pertti Seppänen Aarre Lyytikäinen Juha Tähkä Jorma Yli-Kullas Antti Laiho Kalevi Markio Leif Saarinen Paavo Kananen Seppo Laurila Leo Halonen Pekka Lappalainen Raimo Salmi Eino Loimaa Ilmajoki Turku Turku Mikkeli Niinisalo Puumala Honkajoki Rovaniemi Riihimäki Tampere Pori Hämeenlinna Vammala Hämeenlinna Helsinki Valkeala Pori Kouvola Haapajärvi Vammala Janakkala Niinisalo Kiviranta Tampere Haukipudas Vihteljärvi Katinala Vihteljärvi Lapinlahti Luoma Forssa Hämeenlinna Valkeala Mikkeli Tampere Uudenmaan Tykistökilta Hämeenlinna Kausala Mikkeli Oulu Hämeenlinna Hämeenlinna Savonlinna Jämijärvi Pori Espoo Oulu Kuusankoski Kerava Majavesi Lappeenranta Kauhajoki Harjunpää Helsinki Huttula Kajaani Valkeala Kiviniemi Puumala Riihimäki 50 v 70 v 70 v 95 v 85 v 75 v 60 v 91 v 65 v 75 v 70 v 60 v 60 v 70 v 75 v 85 v 70 v 50 v 50 v 50 v 89 v 80 v 75 v 65 v 85 v 60 v 70 v 60 v 60 v 60 v 75 v 85 v 85 v 70 v 85 v 75 v (ei vastaanottoa) (matkoilla) (matkoilla) (ei vastaanottoa) 70 v 70 v 60 v 60 v 70 v 80 v 85 v 50 v 70 v 50 v 60 v 50 60 v 80 v 50 v 70 v 75 v 50 v 85 v 75 v 70 v 70 v 65 v 60 v 60 v Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä. Korjataan edellisessä lehdessä (3-2010) ollut virheellinen merkkipäivätieto: Olavi Klemelä on poistunut keskuudestamme 97 vuoden iässä 25.9.2010. Tulikomentoja 1/2011 Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 15.4.2010 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä. 15 KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös v 2011 merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229. Numeron 2/2011 aineistopäivä on 15.4.2011 ja ilmestymisviikko 21. Ilmoittautumislomake sivulla 28. Tykkimiehet ry Tulevaa toimintaa: KOKOUSKUTSU Hallituksen kokous 2/2011 pidetään 15.2.2011 klo 14.00 Reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen toimitalossa, Döbelninkatu 2, 00260 HELSINKI Hallituksen kokous 3/2011 pidetään 6.3.2011 klo 16.00 Ravintola Tekniskassa, Eerikinkatu 2, 00100 HELSINKI KOKOUSKUTSU Neuvottelukunnan kokous 1/2011 pidetään maanantaina 21.3.2011 klo 16.00 Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitiloissa, Salmisaarenranta 11, 00180 Helsinki. Kokouskutsu ja työjärjestysesitys lähetetään myös henkilökohtaisella kutsulla neuvottelukunnan jäsenille. KOKOUSKUTSU Tykkimiehet ry:n kevätkokous pidetään sunnuntaina 6.päivänä maaliskuuta 2011 klo 17.30 Helsingissä, Ravintola Tekniskassa, Eerikinkatu 2. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11§: ssä mainitut asiat (mm. vuosikertomus ja tilinpäätös). Tervetuloa! Hallitus Suomen tykistön päivän tilaisuudet pidetään Helsingissä 6.3.2010. Katso erillinen ilmoitus sivulla 15. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jouko Alasjärvi, Sampolankuja 9 C 32, 04310 TUUSULA, pk (09) 2757 161, mp 040 506 6905, alasjarvi(at)kolumbus.fi. Sihteeri Jouko Huhtala, Humalniementie 18 A 8, 00840 HELSINKI, pk (09) 698 3863, mp 050 564 7275, jokke.huhtala(at)elisanet.fi. Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053 16 Kenttätykistökerho ry Uudenmaan tykistökilta ry Tulevaa toimintaa: Arvoisa tykistöyhdistyksen jäsen: 5.6.3.2011 on todellinen tykistön ”superviikonloppu”! Tarjoamme jäsenillemme mahdollisuuden osallistua tykistöseminaariin, viettää Kenttätykistökerhon 70vuotisjuhlia sekä nauttia Suomen tykistön päivän illallisesta. TYKISTÖSEMINAARI 5.3. Lauantaina 5.3.2011 klo 11-16 järjestetään Tykistöseminaari Tykistömuseolla, Hämeenlinnassa. Seminaarin aiheet ja puhujat ovat alansa huippua: mm. Pekka Visuri, Pekka Majuri, Jouko Alasjärvi ja Asko Sivula. Seminaarimaksu on 25 € ja se sisältää osallistumisen seminaarin, seminaariesityksistä julkaistavan kirjan, kahvitarjoilun sekä mahdollisuuden tutustua Tykistömuseoon. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Jyri Vilamo, puh. 044-5110472, e-mail: jyri. vilamo(at)gmail.com. Ks. erillinen ilmoitus tästä lehdestä. KENTTÄTYKISTÖKERHON 70VUOTISVASTAANOTTO 6.3. Suomen tykistön päivänä sunnuntaina 6.3.2011 vietämme Kenttätykistökerhon 70-vuotisjuhlia ravintola Tekniskassa (osoite Eerikinkatu 2, 6 krs., Helsinki). Tapahtumalla haluamme juhlia kerhon pitkää taivalta maanpuolustuksen ja tykistön perinteiden vaalijana ja tulevaisuuden tekijänä. Juhlaa vietetään vapaamuotoisena vastaanottona (kahvitarjoilu) kello 16-18 välisenä aikana. Asu vapaa. Muistamiset Kerhon tilille (Nordea 127130-83323). Viestikenttään maininta: Kerho 70 -vuotta. Kerho tulee perustamaan lahjoitusvaroista tykistökadeteille suunnatun rahaston. SUOMEN TYKISTÖN PÄIVÄN ILTAJUHLA 6.3. Sunnuntai-ilta 6.3. huipentuu kello 19.00 alkavaan perinteiseen tykkimiesiltaan ravintola Tekniskassa. Ohjelmassa on alkumalja, juhlaesitelmä ja buffet ruokailu. Il- tatilaisuudessa asuna on paraatipuku tai tumma puku ja kunniamerkit. (ks. erillinen ilmoitus tästä lehdestä muusta päivän ohjelmasta). Illalliselle ilmoittautuminen tapahtuu maksamalla illalliskortin hinta 40 euroa 28.2.2011 mennessä Kerhon tilille (Nordea 127130-83323). Viestikenttään maininta ”Illalliskortti”. Tiedustelut: Pekka Vasara, pekka. vasara(at)luukku.com, 0400-772687, Jouko Huhtala, jokke.huhtala(at)elisanet.fi, 050-5647275. MUUTA TYKISTÖYHDISTYSTEN TOIMINTAA KEVÄÄN 2011 AIKANA 18.-20.3.2011 Perussuunta 2011- kilpailu Paikka: Tapa, Viro Epäsuorantulen vierailu- ja kilpailumatka Tapaan. Perussuunta 2011 tapahtuma järjestetään seitsemättä kertaa. Ohjelma pääpiirteissään: Pe 18.3. klo.17.30 lautalla siirtyminen Viroon. Lauantaina kilpailutehtävien harjoittelu. Sunnuntaina itse kilpailu (suunnistusta, ammuntaa ja epäsuorantulen tehtäviä NATO kalustolla) ja kotiin paluu illalla (klo.23.00). Matka toteutetaan omakustannusperiaatteella (laiva) ja kimppakyydein autoilla. Matkan hinta tarkentuu osallistujamäärän selvitessä (ennakkoarvio 90-100€/hlö). Lisätiedot ja ilmoittautumiset 1.3.2011 mennessä Jyri Vilamo, puh. 044-5110472, e-mail: jyri.vilamo(at)gmail.com 15.-17.4.2011 Hedberg koulutusviikonloppu Paikka: Niinisalo, Tykistökoulu Tykistötaidollinen koulutusviikonloppu yhdessä Viron reserviupseereiden ja aliupseerien kanssa. Hedberg-viikonloppu on Kenttätykistökerhon merkittävimpiä toiminnallisia perinteitä. Jos vuoden aikana pitää valita yksi viikonlopun mittainen tykistöllinen tapahtuma, johon osallistua, se on ehdottomasti Hedberg-tapahtuma! Aiempien vuosien kertomuksia löydät nettisivuiltamme Lisätiedot ja ilmoittautumiset 2.4.2011 mennessä: Riina Markkula, puh 0400 516 097 riina.markkula(at)gmail.com. Kuljetukset kimppakyydein. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Markku Mantere, puheenjohtaja(at)ktkerho.fi. Varapuheenjohtaja Pekka Vasara, pekka. vasara(at)luukku.com, Sihteeri Patrick Hjelt, sihteeri(at)ktkerho.fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa,mp 0500 841 585 tero.merjomaa(at)nordea.com. Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net. KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi Jääkäritykistön Kilta ry Tulevaa toimintaa: KOKOUSKUTSU Jääkäritykistön Kilta ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään 18.3.2011 klo 9.45 alkaen Hämeenlinnassa Linnankasarmin alueella sijaitsevan Suomen Tykistömuseon Pohjolasalissa. Kokouksessa käsitellään killan sääntöjen 8.§:n määräämät asiat. Hallitus. Jääkäritykistörykmentin perinnepäivää vietetään Hämeenlinnassa Linnankasarmilla perjantaina 18.3.2011. Katselmusja ohimarssi alkaa klo 11.00. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp 040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, pk (03) 638 0138, mp 0440 478 602, posti(at)jaakaritykistonki lta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400 480 729. Killan kotisivut osoitteessa: www.jaakaritykistonkilta.fi, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta Tulevaa toimintaa: 1.1.-31.12. Nonstop Laser-ampumakilpailut pe su 16.30, Heikinhalli. 1.1.-31.12. Liikunta- ja uintipiiri pe su 17.00-18.30, Heikinhalli Maaliskuu Esitelmä- ja tiedotustilaisuus, kiltailta, Varuskuntakerho. Maaliskuu Tutustuminen Kainuun Prikaatiin. MPK 19.3.klo15 Vuosikokous ja kiltailta, Varuskuntakerho 29.4. Ampumaleirivierailu, KAITR Vuosanka 2.-5.5. Museotykkien huolto, jäsentapaaminen, Hämeenlinna 17.-25.5. Tykistöharjoitus-vierailu, Rovajärvi MPK Tulikomentoja 1/2011 Toukokuu Osallistuminen Raatteenmarssiin, Suomussalmi, MPK Toukokuu Osallistuminen Vuosankaharjoitukseen, MPK-harjoitus 17.6.klo12 Perinnepäivä, Jatkosodan alkamisen 70-v muistopäivä Nurmeksessa Heinäkuu Sotahistoriallinen retki. Rukajärven suunta. Tiedotamme lähemmin sähköpostilla! Kysele lisätietoja! Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu 19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667. jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen, Metsäpellontie 4 c 11, 87200 Kajaani, mp 0400753865, antti.laakkonen(at)gmail.fi, jäsensihteeri Seppo Möller, Honkirämeentie 35, 87400 Kajaani, mp 0505668268, seppomoller(at)gmail.com, rahastonhoitaja Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10 73100 Lapinlahti, mp 0400218192, tapio. vaisanen(at)upm-kymmene.com Arvoisa kiltamme jäsen: Mikäli yhteystietosi muuttuvat, niin ilmoita asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti. Karjalan Tykistökilta ry Tapahtunutta: Syyskokous 5.11. Karjalan tykistökillan syyskokous pidettiin KarTR:n perinnepäivänä Kouvolan kaupungintalolla 5.11.2010. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset syyskokousasiat, muun muassa vuoden 2011 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Jäsenmaksuksi vahvistettiin edelleen 20 euroa. Killan hallituksen puheenjohtajana jatkaa Jaakko Janhunen. Hallituksen erovuoroiset jäsenet Leo Pyöriä, Erkki Rika ja Juha Tuhkalainen valittiin edelleen hallitukseen. Ari Mikkolan tilalle valittiin Maija Leskinen. Muut hallituksen jäsenet ovat Olli Kröger, Hilla Loisa, Sara Manninen ja Juha Turkki Valtuuskunnan puheenjohtajana jatkaa Keijo Kaihoniemi. Everstiluutnantti Jyrki Nurmisen tilalle valtuuskunnan uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin Karjalan Tykistörykmentin komentajana tammikuussa 2011 aloittava everstiluutnantti Pasi Pasivirta. Valtuuskunnassa on 14 jäsentä. Tilintarkastajiksi valittiin Seppo Nokelainen ja Ensio Töttö. Hallituksen järjestäytymiskokous 20.1. Hallituksen järjestäytymiskokouksessa varapuheenjohtajaksi valittiin Juha Turkki. Killan yleissihteerinä jatkaa Markus Vertanen, jäsensihteerinä Leo Pyöriä ja tiedotusvastaavana Sara Manninen. Arkistosih- teeriksi valittiin Hilla Loisa ja apulaisjäsensihteeriksi Maija Leskinen. Tulevaa toimintaa: Tutustuminen Kymenlaakson aluetoimistoon ja Reserviupseerikouluun 8.3. klo 18.00. Bussikuljetus Kouvolan matkakeskukselta lähtö klo 17.00. Kyytimaksu 5 euroa kerätään bussissa. Ilmoittautumiset 4.3. mennessä puh. 0405478442 tai sähköpostilla [email protected]. Jäsentiedote kevätkokouskutsuineen lähetetään maaliskuun aikana. KOKOUSKUTSU Karjalan Tykistökilta ry:n kevätkokous pidetään Lappeenrannassa 13.4. klo 18.00. Kahvitus klo 17.30 alkaen. Kokousesitelmän pitää evl Pasi Pasivirta, aiheena Sotilaallisten suorituskykyjen kehittäminen kansainvälisessä yhteistyössä. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4, 45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha. turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Markus Vertanen, Karjalan Tykistörykmentti, PL 5, 46141 Vekaranjärvi, pt 0299 431303, yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15, 45130 Kouvola, jasensihteeri(at)karjalant ykistokilta.fi. Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Aimo Koskentola, Keskuskatu 3 C 23, 15870 Hollola, aimo. koskentola(at)phnet.fi. Sihteeri: Heikki Vuori, Hyttisentie 10, 15110 Lahti, mp 0500-840550, heikki.vuori(at)phnet.fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772, pentti.korpimies(at)phnet.fi. Koulutusjaos Rihla, puheenjohtaja Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17 17900 Loviisa, mp 0400-994422, ari. sausta(at)pp.inet.fi. Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 0440 555 195, alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444131, 17 [email protected] Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342, haverinenantti(at)gmail.com. Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry Tulevia tapahtumia: KOKOUSKUTSU Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry:n vuosikokous pidetään keskiviikkona 16.03.2011 klo 18.00 alkaen Paloaukean Museon tiloissa, Ylämyllyllä, osoite Laavupolku 15. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu, lisätiedot ja ajo-ohjeet puh 050 561 5681. Tervetuloa. HALLITUS. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, mp. 050 5615 681, pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi, pekka.hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes. ryymin(at)luukku.com. Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry Tulevia tapahtumia: KOKOUSKUTSU Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry: n vuosikokous pidetään perjantaina 25.2.2011 klo 18.00 Peikko Groupin vieraana CCC:n tiloissa, Tietotie 2, Oulunsalo (Lentokentäntien varressa; Oulusta tullessa käännytään Proventia-talon kohdalta vasempaan ja seuraavasta risteyksestä oikealle). Käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat. HUOM! Kokoontuminen pääovella klo 17.55 mennessä. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. KUNTOKORTTI MYÖS SÄHKÖISENÄ. Kuntokortin vuodelle 2011 saa halutessaan sähköisessä muodossa excel-taulukkona. Taulukko laskee pisteet yhteen automaattisesti. Pyydä omasi sihteeriltä sähköpostitse. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET Muistathan ilmoittaa sähköpostiosoitteesikin muutokset sihteerille. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551. Sihteeri Veikko Mattila, Suvituulentie 1, 90460 Oulunsalo, vm(at)dnainternet. net. 18 Riihimäen seudun Tykistökilta ry KOKOUSKUTSU Riihimäen Seudun Tykistökillan kevätkokous pidetään ke 16.2.2011 klo 18 alkaen Riihimäen Sotilaskodin yläsalissa. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Kokouksen jälkeen klo 19 alkaen JTR:n komentajan evl VilleVeikko Vuorion esitelmä. Tilaisuudessa kahvitarjoilu. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail. com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg, Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp (019) 734 117, mp 0505246316, lasse. gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net Tykistöprikaatin Kilta ry Tulevaa toimintaa: KOKOUSKUTSU Tykistöprikaatin Kilta ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään 2.4.2011 Sastamalassa. Kokoustapahtuma alkaa Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa klo 12.00 jonne kokoonnutaan Keikyän kappeliseurakunnan kappalaisen Olavi Sorvan pitämään hartauteen, tilaisuudessa esiintyy myös Satakunnan Sotilassoittokunta johtajanaan kapellimestari musmaj Riku Huhtasalo. Tämän jälkeen siirrytään ruokailemaan Heinon leipomon tiloihin osoitteeseen Sastamalankatu 70, jossa kevätkokous alkaa noin klo 15.00. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset kevätkokousasiat. Tervetuloa! Hallitus Lisätietoja www.tykistoprikaatinkilta.fi Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, (03) 514 1144, mp 0500 308876, jorma. ruuskanen(at)kopteri.net.. Varapuheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori, kalle.salonen(at)pori. fi. Sihteeri ja verkkovastaava Sirkka Ojala, Kallinlahdenkatu 5, 39500 Ikaalinen, mp 050 3688 460, sirkka.ojala(at)gmail. com. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 5305943, hannu.vettenranta(at)dnain ternet.net Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.tykistoprikaatinkilta.fi Tykistöprikaatin Killan paikallisosastot: Porin Seudun Tykistökilta KOKOUSKUTSU Porin Seudun Tykistökillan kevätkokous pidetään ti 12.4. klo 17.30 alkaen Porin Suomalaisella Klubilla. Esillä sääntömääräiset kevätkokousasiat. Esityslista sekä tieto kokousesitelmästä julkaistaan killan verkkosivulla www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm sekä kevään jäsenkirjeessä. Hallitus kokoontuu samassa paikassa ja päivänä jo klo 17. Syyskokouksen päätöksen mukaisesti kiltamme suunnittelee kevätretkeä Panssarimuseoon. Osallistujamäärän selvittämiseksi pyydämme ilmoittamaan halukkuudestasi osallistua retkelle mahdollisimman pian. Alustavan suunnitelman mukaan retki tehtäisiin huhti-/toukokuun tienoilla ja sen hinnaksi kuljetuksineen ja ruokailuineen tulisi arviolta plus-miinus 40 euroa. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044 2100 572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti. onniselkä(at)happyback.fi Killan verkkosivut www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm. Rauman Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, [email protected]. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, pk (02) 821 1453, mp 040 7048 230. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733, markku. koskimaki(at)dnainternet.net. Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 3760371, orvo.haavisto. tk(at)kolumbus.fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040779 3059, paivi.pansio(at)suomi24.fi. Vammalan Seudun Tykistökilta Tulevaa toimintaa: KOKOUSKUTSU Vammalan Seudun Tykistökillan kevätkokous pidetään 15.4.2011 klo 19.00 Rautajoen kartanossa, Rautajoentie 65, SASTAMALA. Killan hallitus kokoontuu klo 18.30. Tervetuloa! Hallitus Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500-631431, matti. niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt jäsenyhdistykset: Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa ,Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli.niinisto(at)netikka.fi Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: http://kotisivu.dnainternet.net/safar/epkilta. htm Tulikomentoja 1/2011 Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry Tulevaa toimintaa: KOKOUSKUTSU Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry:n kevätkokous pidetään tiistaina, 8 pnä maaliskuuta 2011 klo 18.00 Kankaanpään Kuntoutuskeskuksessa, Kelankaari 4. Kokouksessa käsitellään sääntöjen kevätkokoukselle määräämät asiat. Kokouksen alussa lääketieteen ja kirurgian tohtori, professori Timo Pitkäjärven esitelmä aiheesta: Josef Mengelen tarina. Hallitus Toimihenkilöt: Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta (at)dnainternet.net, Varapuheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578 7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu. fi, Sihteeri Esko Isohannu, Sevionranta 9, 38700 Kankaanpää, mp 050 550 9420, esko.isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at)gmail.com Mittamies- ja Tiedustelukilta ry ja.koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet. net. Tampere: Pertti Heikkilä, Rinnetie 13, 33610 Tampere, mp 040 702 3933, pertti.heikkila(at)dnainternet.net. Turku: Risto Koristo, Rauhamaantie 7, 21500 Piikkiö, puh. 040 757 6306, risto.koristo (at)turunkonekeskus.fi Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL 5, 38841 Niinisalo, p. (02) 181 62602 (toimisto/TiedPsto) Tampereen Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400 211997, yrjo.inkinen(at)dnainternet.net. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi. Rahastonhoitaja Urpo Ahlgren, Paavolantie 126, 34240 Kämmenniemi, puh. 0400-666549. Ilmoittautumislomake sivulla 28 Liity kiltaan! Saat lehden. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan. fi. Sihteeri Antero Yläkorpi, Aamutie 3 B 1, 01670 Vantaa, mp 0500 415 308, antero.ylakorpi(at)hel.fi Varainhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510 8499, mika.aarnio(at)utu.fi. Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittaus.htm Mittamies- ja Tiedustelukillan alaosastot: Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755 8554, pekkaolavi.majuri(at)kolumbus. fi. Kankaanpää: Juha Jokinen, Vanhatie 12, 38700 Kankaanpää, mp 050 396 2859, juha.jokinen(at)mol.fi. Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto 18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, ei- 19 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu Aselajiyhteistyö toimii myös museokentällä Tykistömuseo osallistui matkailumessuille Helsingissä ja tulevaisuudessa siintää yhä tiiviimpi yhteistyö Panssarimuseon kanssa. Samalla Hämeenlinnan Linnanniemen alueen museoiden välisen yhteistyön kehittämismahdollisuuksia tutkitaan. Helsingin messukeskuksessa 20.–23. tammikuuta järjestetyt Matka 2011 messut käynnistävät uuden matkailukauden myös Tykistömuseon osalta. Museo oli mukana nelipäiväisillä messuilla samalla osastolla tärkeimpien matkailualan yhteistyökumppaneidensa kanssa. Seitsemän kilometrin päässä Tykistömuseosta sijaitsevan Panssarimuseon kanssa markkinoimme sotahistoriallista kierrosta Hämeeseen ja Linnanniemen naapurimuseoiden kanssa teimme Linnanniemeä tunnetuksi. Joku lukijoista voi ihmetellä, eivätkö Panssarimuseo ja Tykistömuseo enää kilpailekaan keskenään? Ehkä yhteistoimintakumppaneiden suhteen, mutta matkailijoiden osalta puhallamme yhteen hiileen. Totuus on, että molemmat museot ovat matkailualalla vielä pieniä toimijoita, vierailijoita on n. 20 000 vuodessa per museo. ”Ensin Tykistömuseoon ja sitten meille!” Panssarimuseon kanssa tehtävän matkailuyhteistyön vahvuus on myös siitä, että olemme näyttelytarjonnaltamme hyvin erityyppisiä museoita. Panssarimuseossa kävijään tekevät vaikutuksen oikeat esineet eli suuret ja jykevät panssarivaunut. Tykistömuseolla on puolestaan tarjota vanha kasarmimiljöö, laaja näyttelytarjonta ja elämyksiä multimedioiden muodossa. Väitänkin, että matkailijan kannalta täydennämme toisiamme, eli olemme yhdessä enemmän. Matka 2011 -messujen tunnelmissa Panssarimuseon entinen johtaja majuri Maunu Uoti, Tykistömuseon johtaja Mikko Kero ja Panssarimuseon tutkija FL Jouni Sillanmäki. (Kuva: Hannu Kostilainen) Samaa näkemystä hehkutti Matka 2011 messuilla myös Panssarimuseon entinen johtaja Maunu Uoti, ”Ensin Tykistömuseoon ja sitten meille!”. Panssarimuseon asiat avautuvat kuulemma paremmin, kun on ensin Tykistömuseossa perehdytty taustoihin ja katsottu Tali-Ihantalan multimedia. Tänä päivänä tällainen museoiden yhteismarkkinointi ja tuotteistaminen paketeiksi ovat päivän trendejä. Tuotteistamiselle saavutettavissa pajon Matkailupalveluiden tuotteistamiseen on herätty myös Linnanniemellä, jossa toimii Tykistömuseon ohella Museoviraston alainen Hämeen linna ja Kaupungin hallinnoimat Historiallinen museo ja Vankilamuseo. Niissä vieraillee vuosittain yhteensä n. 150 000 kävijää. Kaupungin taholta tehtiin vuoden lopulla esitys Linnanniemen yhteistoiminnan kehittämiseksi. Hämeen Sanomien kautta levinnyt uu- tinen antoi jopa liiankin lennokkaan kuvan suunnitelmista. Jutussa puhuttiin yhden toimijan tulosta ylläpitämään Linnanniemen museoita. Sittemmin hanke on konkretisoitunut ja kyse on Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran rahoittamasta pilottiprojektista, jossa on tarkoitus selvittää Linnanniemen alueen osalta, miten kunnan ja valtion organisaatiot sekä yksityinen yhdistys Tykkimiehet ry voisivat kehittää yhteistoimintaa, esimerkiksi markkinointiyhtiön kautta. Kaupungin taholta odotukset ovat korkealla ja he esittivät, että tuotteistamisella tavoiteltaisiin Linnanniemelle 100 000 uutta kävijää vuodessa. ”Sadat museot säilövät samaa rukkia” Tykistömuseon kuulumisia raportoidessani en malta olla kommentoimatta Helsingin Sanomissa ilmestynyttä museokenttää kuohuttanutta toimittaja Teemu Luu- kan kolumnia ”Sadat museot säilövät samaa rukkia”(HS 11.1.2011). Luukka vertaili museoiden rahoituksen ja kävijämäärän suhdetta. Hän kritisoi sitä, miksi valtio tukee verovaroin museoita, joissa kukaan ei käy ja jotka tekevät päällekkäistä kulttuuriperinnön tallennustyötä. Tulokset herättivät huomiota, mutta monelta jäi kuitenkin huomaamatta, että laskemat olivat varsin heppoisella perustalla. Jutussa esitetyt luvut eivät perustuneet suomalaisten museoiden keskiarvoon, vaan Luukka oli valikoinut esimerkeikseen kävijämääriltään kaikkein suurimmat ja pienimmät museot. Tutkin itsekin samaista museotilastoa ja totesin, että Luukan jutussa oli tiettyä tarkoitushakuisuutta. Hän osoitti, että valitsemiensa ääripäitten museoiden kohdalla valtio tukee toimintaa suurin piirtein saman verran, eli 25-50 euroa kävijää kohden. Huomiotta jäi, että ääripäiden väliin jää suuri joukko suomalaisia museoita, joiden kävijäkohtainen kustannusrakenne poikkeaa merkittävästi Luukan valitsemasta joukosta. Museon tehtävät Suomalaisissa keskivertomuseoissa ei tehdä Ateneumin tapaan Picasso-näyttelyn kaltaisia miljoonaproduktioita tai pidetä Kankaanpään kaupunginmuseon tapaan museota suljettuna 11 kuukautta perusnäyttelyn uudistuksen takia. Esimerkiksi Kankaanpään taustoja mainitsematta Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600, [email protected], www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17 20 Luukka laski, että valtio tuki Kankaanpään kaupunginmuseossa jokaista ovennarahdusta 218 eurolla. Laskelmissa ei kuitenkaan huomioida, että yleisöpalvelu on vain yksi museotyön toimintamuoto. Näyttelypalveluiden ohella museoiden tehtävänä on myös säilyttää ja tutkia kulttuuriperintöä ja se kaikki maksaa. tuli vuosisadan kuumin kesä parhaaseen sesonkiaikaan. Kävijämäärät notkahtivat niin huvipuistoissa kuin museoissa. Tätä notkahdusta ei sitten loppuvuonna pystytty kirimään, vaikka esimerkiksi Keskiaikamarkkinoilla kävijämäärä museolla kaksinkertaistui toissavuodesta. Kuuma kesä vei kävijät Uusi vuosi tuo muutoksia myös museon henkilökuntaan. Tykistömuseon tutkimusjohtajana toiminut Lauri Haavisto siirtyi Tykistömuseosta Puolustusvoimien keskusmuseon Sotamuseon vahvuuteen, suunnittelijan virkaan. Kokonaan hän ei kuitenkaan pääse tykistöstä eroon, sillä hänet nimettiin vuonna 2010 Tulikomentoja-lehden päätoimittajaksi. Tarkoitus oli alkuaan hoitaa tehtävää osana tutkimusjohtajan toimea, mutta virkanimityksen myötä päätoimittajuudesta tuli Haavistolle sivutoiminen pesti. Laurin ohella henkilöstö vaihtuu myös toimistossa ja Tykistömuseon uudeksi toimistosihteeriksi palkattiin 1.3.2011 alkaen kiltakentällä ja tämän lehden toimituskunnassa ansioitunut Sirkka Ojala Ikaalisista. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Suomen Tykistömuseossa ovennarahdus maksoi v. 2009 valtiolle vain alle 10 euroa. Valtion avustuksissa on huomioitu Opetusministeriön ja Puolustusministeriön antamat tuet. Luukan esittämiin tietoihin verrattuna toimintamme on siis verraten kustannustehokasta, mutta tästä huolimatta haasteita ja tekemistä riittää. Museon kävijämäärä laski kuluneena vuonna toista vuotta peräkkäin. Vuonna 2010 museossa tilastoitiin 17744 kävijää, kun vuonna 2009 vierailijoita oli 18550. Tulos oli pettymys, sillä ainekset aivan päinvastaiselle tulokselle olisivat olleet olemassa. Alkuvuosi oli hyvä. Keväällä museo sai kolme uutta näyttelyä ja museon elokuvateatterissa tuli esitykseen uusi multimedia ”Viimeiseen mieheen”. Kaikki näytti hyvältä, mutta sitten Jouko Huhtala löytyy myös lehden sivulta 9. Uusiin tehtäviin Mikko Kero, museonjohtaja Kevään 2011 ohjelma Luennot alkavat pääsääntöisesti kello 18.00. Tarkista aikataulu osoitteesta www.tykistomuseo.fi. 24.2. Luento: Everstiluutnantti Raimo Koskela: Suomalaisten siirtolaisuus Yhdysvaltoihin 5.3. Kylmän sodan tykistö – seminaari. Katso ilmoittautuminen sivulta ? tässä lehdessä. 6.3. Suomen Tykistön ja kenraali Nenosen päivä: Avoimet ovet ja opastetut kierrokset klo 12 ja 15. 15.3. Luento: Suomen aluejohtaja Viron matkailunedistämiskeskuksesta Tomas Tärk: Tallinna vuoden 2011 kulttuuripääkaupunki 18.3. Jääkäritykistörykmentti 95- vuotta: kalustoesittely ja katselmus Linnankasarmin kentällä. Museossa avoimet ovet. 24.3 Luento: Tykistömuseon johtaja FM Mikko Kero: Hämeenlinnan varuskuntakaupunkina 1920-30 -luvulla 6.4. Luento: FL Juho Kotakallio: Välirauhan aikainen sotilaallinen tiedustelu 3.5. Toiminnallinen huone avautuu 12.5. Lotan päivän laulajaiset 17.6. Leiripäivä: Kalustoesittely Linnankasarmin kentällä ja Sotainvalidit -erikoisnäyttelyn avajaiset Tulikomentoja 1/2011 Kuka? Missä? Milloin? Kuva: Jaakko Packalen Tulikomentoja-lehdessä 4/2010 oli oheinen kuva ja lukijoilta kyseltiin ketkä tunnistaisivat kuvassa olevan kouluttajan. Paras vastaus luvattiin palkita, mutta kilpailu oli niin tasaväkinen, että lehdessä julkaistaan kaksi parasta vastausta. Voittajille lähetetään Tykistömuseon DVD-paketti sotahistoriallisia dokumentteja. Tu l i k o m e n t o j a - l e h d e s s ä 4/2010 sivulla 21 julkaistu kuva esittää luutnatti, nykyisin eversti evp Jouko Huhtalaa. Kuva on Niinisalon RAUK/ SatTR kurssin 73 ajalta, ilmeisesti vuodenvaihde 19711972. Luutnantti Huhtala oli tuliasemalinjan johtaja. Kuva todennäköisesti esittää koulutusta tuliasemaan ajossa. Kuva voisi kuitenkin liittyä Niinisalo-legendaan Jouko Huhtalan komentoäänestä: ”Luutnantti Huhtala koulutti RAUK:n takapihalla, jonka ohi kaarsi tie varuskunnan asuntoalueelle. Huhtala huomasi vaimonsa ajavan autollaan kohti asuntoaluetta ja huusi: RIITTA!! Vaimon auto pysähtyi välittömästi ja peruutti RAUK:n pihaan. Huhtalat vaihtoivat pikaisesti muutaman sanan kauppa-asioista tai muusta arjen huollosta. Vaimo jatkoi matkaa ja koulutus jatkui. Tapahtuma osoitti miten tärkeää kunnon komentoääni on, kun ei ollut kännyköitä, ääni kuului liikkuvan auton sisään 100 metrin päähän.” Hyvin Huhtalan linjan opit johtivat Haminaan kun oli, koulun johtajaa majuri Paatista siteeratakseni, ”tiiot takataskussa”. Sittemmin reservin tehtävät kenttätykistössä johtivat allekirjoittaneen tykistöryhmän tuliasemaupseeriksi ja vielä eläinlääkinnän tehtäviin, kun ei enää tykillä osannut ampua. Ilmari Hiidenheimo eläinlääkintämajuri res. Tykkimies-isä ja tykkimiespoika tunnistivat kyseisen jykevän hahmon tahoillaan ja tavallaan. Muistot veivät voimakkaasti 1970-luvun alun Niinisaloon ja Satakunnan Tykistörykmenttiin. Toinen muisteli yhteistä palvelusta RAUK:ssa ja toinen vaan ”julmetun isoa, mutta hauskaa setää” kivitalon porraskäytävässä. Ote kurssijulkaisusta RAUK/SatTR III 70: Luutnantti Huhtala: tuntomerkit: pituus: noin 2 m, ryhti: moitteeton, ääni: jumalaton, luonne: rauhallinen, ulkoilmalle allerginen. Muun ohella myös lisämaininta kantavasta äänestä ”... joukkoa ei tarvinnut tst-harjoituksissa ottaa niin sanotusti kokoon, kaikki kuului viidentienristeyksestä koululle.” Joukoa ja lukijoita tervehtien Aulis Koivisto, Niinisalo Ari-Pekka Koivisto, Helsinki 21 Museoesineet kertovat, osa 4 Kun Neuvostoliitto näyttelyn näki… Kenttätykistönäyttelyn sensuuri TEKSTI: LAURI HAAVISTO KUVAT: PUOLUSTUSVOIMIEN KUVAKESKUS Tavallinen punakantinen näyttelyvihko vuodelta 1973 pitää sisällään yhden sivun, johon on paksulla mustalla tussilla tehty yliviivauksia. Vihkosen tarina viekin aikaan, jolloin historiallinen totuus oli valvonnan alla. Markku Palokangas oli aloittanut nuorempana vahtimestarina 1.4.1973 Sotamuseossa työn, kun hänen kesäänsä kuului yksi mielenkiintoisista episodeista liittyen Neuvostoliiton tavoitteeseen kontrolloida historiankirjoitusta Suomessa. Sotatieteiden laitoksen, jonka osa Sotamuseo oli, johtaja suositteli häntä hakemaan Sotamuseosta työtä, sanoen sen olevan Palokankaalle tulevaisuutta ajatellen viisas valinta. Tuoreelle Valtiotieteiden maisterille aukesi siten ura Sotamuseossa, joka johti aina museon johtajaksi asti. Edesmennyt Vilho Tervasmäki oli toiminut myös Palokankaan Pro gradu työn ohjaajana ja hän teki merkittävän uran sotahistoriallisella alalla. Palokangas oli itse tekemässä 22 uutta näyttelyä Sotamuseolle joka kulki nimellä Kenttätykistönäyttely. Näyttelyä tekemässä oli mukana aktiivisesti Tykkimies ry:n edeltäjä Tykistön Perinneyhdistys ry ja sitä oli suunnittelemassa ja toteuttamassa mm. eversti Matti Alajoki, Sotamuseon johtaja Markku Melkko, yliluutnantti Pentti Kaarlonen, kenraaliluutnantti evp Uolevi Poppius, eversti Bernhard ”Perttu” Heimolainen ja Erik Berner muiden muassa. Kruununhaan parkkipaikat tykeille Näyttely sai mittavat puitteet Sotamuseon pihalle Kruununhakaan. Piha tyhjennettiin autoista ja paikalle tuotiin 50-60 tykkiä, jotka olivat pääosin toisen maailmansodan aikaista ka- YLLÄ: Tykistö valtasi koko Sotamuseon pihan. KESKELLÄ: Kenraaliluutnantti Uolevi Poppius tutkii julistetta. ALLA: Tykistölaatikko sotilaiden tarkastelun alla. lustoa. YE-kapteeni Pasi Raittila ja teknikkokapteeni Antti Uimola olivat mukana sijoittelussa ja tykit tuotiin varikoilta junilla ja siirrettiin paikoilleen pihalla traktoreilla usein illalla tai jopa yöllä. Näyttelyn teon oli mahdollistanut Sotamuseon näyttelyn tuleva uusiminen, joka toteutettiin kenttätykistönäyttelyn päättymisen jälkeen. Sotamuseohan oli otettu melkein kokonaan kenttätykistön haltuun näyttelyn yhteydessä. Osana näyttelyä oli myös painettu näyttelyvihkonen, johon oli kerätty tietoa kenttätykistöstä ja näyttelyssä olevista esineistä. Tätä ei ole koskaan tapahtunut Näyttely oli suosittu ja avajaiset olivat suuret. Hanke oli ollut valtava tykkien siirtoineen ja uusien näyttelyiden tekemisineen. Avajaisissa oli tosin tapahtunut pieni lapsus, sillä kuohuviiniä tilattaessa oli tarkoitettu tavallisia pulloja, mutta Alkon toimituksen tullessa havaittiinkin että kyseessä oli lasti magnum pulloja. Juhlaväki kiitti ja kumarsi kauniisti ja avajaiset jatkuivatkin varsin railakkaissa tunnelmissa. Näyttelyyn tutustui luonnollisesti suuri kutsuvierasjoukko ja tietenkin kaikki näyttelyä mukana tekemässä olleet. Puolustusvoimain komentaja Kaarlo Leinonen tutustui myös näyttelyyn, mutta vasta seuraavana päivänä. Näyttelyssä tapahtui kuitenkin niin, että Neuvostoliiton sotilasasiamies kommodori Vladislav A Andruskevits oli sanonut ”että Neuvostoliitto ei koskaan menettänyt sodassa mitään”. Tämä kommentti ei tulisi jäämään yksittäiseksi heitoksi ilman seuraamuksia. Kynä käteen ota – yliviivaa väärä tieto Viikonloppuna Palokangas oli töissä museolla ja huomasi kävijävirrassa pari erilaista vierailijaa. Kaksi siviilipukuista miestä, jotka haisivat venäläiselle partavedelle, tutustuivat tarkasti näyttelyn tarjontaan. Heti maanantaina putosikin sitten varsinainen pommi. Ylemmiltä tahoilta otettiin yhteyttä Sotamuseon johtaja Melkkoon ja ilmoitettiin, että Neuvostoliitto oli vaatinut poistamaan osan näyttelyssä olevasta esineistöstä ja yliviivaamaan tietyt kohdat näyttelyesitteistä. Sotasaalissana oli poistettava ja sotasaalistaulut otettava pois näyttelystä. Palokangas vietti maanantain yhdessä kenraali Poppiuksen kanssa Sotamuseon kahvihuoneessa yliviivaten esitteiden tekstejä. Kaikkia esitteitä ei yliviivattu, vaan ne hävitettiin ja viikon kuluttua saatiin uusittu esite, josta Neuvostoliiton vaatimat kohdat oli poistettu. Poistettaviin esineisiin kuuluivat metri x metri oleva Venäläisen tykistörykmentin tie. Varovaisuus paras Seuraavassa Sotamuseon näyttelyssä kävi ennen näyttelyn avajaisia Pääesikunnan päällikkö Paavo Junttila yhdessä sotahistorian laitoksen johtajan kanssa tutustumassa Tulikomentoja 1/2011 tarkasti näyttelyyn, ettei siinä olisi mitään Neuvostoliiton mahdollisesti kritisoimaa materiaalia. Kenttätykistön näyttelyn sensuroinnin seurauksena Palokangas kertoo, ettei esimerkiksi 1979 järjestetty talvisotaan liittyvää näyttelyä Sotamuseolla. Vuoden 1989 talvisotanäyttely pidettiin Jalkaväkimuseolla Mikkelissä, koska katsottiin Jalkaväkisäätiön olevan yksityisenä toimijana paremmin sensuurin ulottumattomissa. Varovaisuutta noudatettiin myös kun suomalaiset Waffen-SS joukoissa palvelleet veteraanit olisivat halunneet Sotamuseoon näyttelyn suomalaisista SS-miehistä. Silloinen museon kakkosmies Palokangas toi neuvotteluissa ilmi, että Sotamuseolla ei ollut muistakaan joukko-osastoista pysyviä näyttelyitä. Lisäksi oli pelko että Neuvostoliitto jälleen kerran puuttuisi asiaan. Jalkaväkimuseo sen säätiötaustan takia koettiin paremmaksi paikaksi SS-miesten materiaalille ja se yhdistettiin rauhanturvaajateemaan siten, että näyttely tehtiin teemalla suomalaiset sotilaat ulkomailla. Mitä sitten sensuroitiin? Esitteessä musteen alle joutui seuraavat lauseet: ”Muutamia ennen julkaisemattomia valokuvia Puna-armeijan kenttätykistön toiminnasta Talvisodassa” ”Valokuvia suomalaisten ja neuvostoliittolaisten toisiltaan valtaamista tykkikalustoista” ”…..sekä sotasaaliina saatua venäläistä välineistöä” ”Neuvostoliittolaisen JP 462: n 76 mm patterin kunniataulu osallistumisestaan Talvisotaan Laatokan pohjoispuolella. Tauluun liittyy venäjänkielinen selvitys tapahtumista. Se on suomennettu taulun vieressä. Taulu on löydetty Sortavalasta jatkosodan aikana.” Sensuroidusta tekstistä voi päätellä, että sanalla sotasaalis oli pahaenteinen kaiku Neuvostoliiton edustajien mielestä. Esitteitä säilytetään Tykistö- ja Sotamuseon arkistoissa. uutisia Maakuntajoukot – osa puolustusvoimia Maakuntajoukot ovat puolustusvoimien kokoonpanoon kuuluvia alueellisia joukkoja. Maakuntajoukot muodostetaan reserviin kuuluvista vapaaehtoisista asevelvollisista ja muista vapaaehtoisista, jotka ovat antaneet vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa tarkoitetun sitoumuksen puolustusvoimille. Maakuntajoukkoja voidaan käyttää puolustusvoimien virka-aputehtävissä. (Laki puolustusvoimista 3 luku 28 §) Kuva: Puolustusvoimat Sotilaallista maanpuolustusta tukeva vapaaehtoinen maanpuolustus tarjoaa toimintamahdollisuuksia kansalaisille, jotka haluavat vapaaehtoisesti valmistautua maamme puolustukseen tai sen tukemiseen. Puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin kuuluvien maakuntajoukkojen organisoinnissa ja koulutuksessa sovitetaan yhteen puolustusvoimien, muiden viranomaisten, vapaaehtoisjärjestöjen ja vapaaehtoisten reserviläisten sekä muiden vapaaehtoisten kansalaisten tarpeita ja odotuksia. Tavoitteena on, että viranomaisten organisoimaa turvallisuuskoulutusta voidaan täydentää mahdollisimman tehokkaasti vapaaehtoisen koulutus- ja toimintajärjestelmän tuottamalla kansalaisten osaamisella. Reservin suorituskyvyn perusta luodaan kutsunnoissa ja varusmiespalveluksen aikana. Sotilaallisia valmiuksia ylläpidetään ja kehitetään kertausharjoituksissa. Vapaaehtoisella maanpuolustuksella tuetaan puolustusvoimien suorituskyvyn ylläpitoa. Reservin koulutuksen tavoitteena on taata kaikkien sodan ajan joukkojen tarvitseman, tehtävänsä osaavan henkilöstön riittävyys sekä yhteyden säilyttäminen koulutetun reservin pääosaan osana maanpuolustustahdon edistämistä. Maakuntajoukoissa puolustetaan omaa kotiseutua Maakuntajoukkoihin rekrytoidaan oman kotiseutunsa puolustamiseen sitoutuneita vapaaehtoisia reserviläisiä. Henkilösijoituksissa hyödynnetään reserviläisten paikallistuntemusta ja monialaista osaamista. Sotilasläänin komentaja vastaa maakuntajoukkojen henkilöstön sijoittamisesta, koulutuksesta ja toimeenpanosta. Joukon oma sodan ajan päällystö kouluttaa joukkoaan hyödyntäen Maanpuolustuskoulutus ry:n koulutustarjontaa ja kouluttajia. Vapaaehtoista maanpuolustusta on kehitetty voimakkaasti 1990-luvulta alkaen. Keinot ovat nyt olemassa kehittämisen konkretisoimiseksi. Ammattilais- ja vapaaehtoisorganisaatioiden yhteisellä tahtotilalla ja ohjelmilla saavutetaan todellinen hyöty ja kustannustehokkuus. Järjestelmä tarvitsee tuekseen parlamentaarisen ohjauksen, toimintakeskukset, kehittyvän järjestö- ja viranomaisyhteistyön ja lainsäädännön kehittämisen. Vapaaehtoisuuden kulmakivi on vahva maanpuolustustahto. Sen ylläpidossa ja vahvistamisessa maakuntajoukkomme, siihen sisältyvä koulutus, viranomais- ja järjestöyhteistyö sekä yhteiset toimintakeskukset luovat uusia mahdollisuuksia. Maakuntajoukoissa kohtaavat puolustusvoimien tarve ja reservin tahto. Toimintavalmiit maakuntajoukot vahvistavat alueellista puolustusjärjestelmäämme. 23 Sotahistoriallinen lukijamatka 30.6.-3.7.2011: Heimosoturien jäljillä Virossa ja Sinimäkien taistelu 1944 Tulikomentojen ensi kesän lukijamatka seuraa Viron vapaussotaan 1919 osallistuneiden suomalaisten heimosoturien jalanjälkiä Virossa. Tutustumme myös mm. Sinimäkien rajuihin taisteluihin 1944. Matkan asiantuntevana oppaana toimii kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki. Tulikomentoja-lehden mielenkiintoinen sotahistoriallinen lukijamatka toteutetaan ensi kesänä 30.6.-3.7.2011. Matkalla kuljetaan suomalaisten heimosoturien jalanjäljissä ItäVirossa ja hieman myös Latviassa. Oppaallamme, kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäellä on vahva kokemus Baltian maista, sillä hän on toiminut sotilasneuvonantajana Virossa. Ja mikä mukavinta, rahaakaan ei tarvitse vaihtaa tätä matkaa varten, sillä Virossa käytetään nyt euroja. Suomalaisia vapaaehtoisia lähti heimoveljiä puolustamaan Viron vapaussotaan vuonna 1919 kaksi joukkoa. Majuri Martin Ekströmin johtama I Suomalainen Vapaajoukko hyökkäsi venäläisiä vastaan idässä vallaten Narvan. Everstiluutnantti Hans Kalmin johtama legendaarisen maineen saanut Pohjan Pojat -rykmentti eteni taistellen Viron etelärajalle ja aina Latvian puolelle. Helmikuusta loppukesään 1944 käydyt Narvan-Sinimäkien taistelut olivat mittasuhteitaan suuremmat kuin TaliIhantalan taistelut, ja ne osaltaan pelastivat myös Suomen. Silti taistelut tunnetaan edel- 24 leen erittäin huonosti maassamme, sillä Neuvosto-Viron aikana niistä vaiettiin. Nyt on tilaisuus korjata tilanne ja tutustua erääseen II maailmansodan merkittävimpään taisteluun. Lukijamatkaan kuuluu myös mielenkiintoinen tutustuminen virolaiseen nykyvaruskuntaan sekä kulttuurikohteita, kuten keskiaikaisia linnoja, Pühtitsan nunnaluostari ja Põltsamaan viinin maistajaiset. Vastuullisena matkanjärjestäjänä toimii Vihdin Liikenne Oy – VL-Matkat, ja matka toteutetaan vakiintuneesti yhteistyössä Uudenmaan reservipiirien Oltermanni-lehden kanssa. Lukijamatkan ohjelma Käynti Sillamäen kaupungissa, joka oli neuvostoaikana virolaisilta kielletty ydinfyysikkojen salainen kaupunki. Sillamäe on hyvä esimerkki neuvostoarkkitehtuurista parhaimmillaan. Saapuminen historialliseen Narvaan ja tutustuminen kaupunkiin. Ajo Narvajoen vartta Schengen-rajaa seuraten ja tutustuminen rajajärjestelyihin, joen varressa oleviin historiallisiin kohteisiin ja muistomerkkeihin. Uintimahdollisuus Suomenlahdessa Narva-Jõesuun kuuluilla hiekkarannoilla. Paluu Narvaan, majoittuminen ja illallinen hotelli Ingerissä (***). Päivän ajomatka 230 km. Torstai 30.6.2011 Perjantai 1.7.2011 Tapaaminen Helsingin Länsisatamassa klo 7, josta Eckerö Linen M/S Nordlandia lähtee Tallinnaan. Buffet-aamiainen laivassa ja saapuminen Tallinnaan klo 11. Lähtö bussilla kohti Narvaa ja pysähtyminen Muuksissa, jossa on kolme Suomen ja Viron historiaan liittyvää puolustusyhteistyön muistokiveä. Käynti Rakveren keskiaikaisen ritarilinnan raunioilla ja tutustuminen Tarvas-patsaaseen. Aamiaisen jälkeen tutustumista Narvan kaupunkiin ja 1200-luvulta peräisin olevaan Hermannin linnan alueeseen. Ajo Sinimäkien alueelle sekä tutustuminen vuoden 1944 taisteluihin Sinimäillä. Siellä saksalais-virolaiset joukot estivät Puna-armeijan läpimurron Viroon ja näin auttoivat Suomea torjuntavoittoon Kannaksella. Käynti Sinimäkien taisteluiden museossa Vaivarassa. Narva-joella kohtaavat itä ja länsi. Vasemmalla Virolle kuuluva Hermanninlinna ja oikealla venäläisten Iivananlinna. Molemmat linnat ovat keskiajalta. (Kuva Jukka Sippola) Ajo Kuremäelle ja tutustuminen Pühtitsan ortodoksiseen nunnaluostariin. Matkalla eväslounas. Ajo Peipsijärven rantatietä Mustveen ja Kallasten kautta Tarttoon. Käynti Neuvostoliiton aikaisella strategisten pommikoneiden lentokentällä. Saapuminen Tarttoon. Kiertoajelu ja kävelykierros Toomemäellä. Omaa aikaa kaupungilla. Ajo Vöruun. Majoittuminen ja illallinen hotelli Kubijaan (***). Päivän ajomatka 290 km. Lauantai 2.7.2011 Lähtö aamiaisen jälkeen hotellista ja ajo Viron Taistelukoulun alueen kautta Kuperjanovin pataljoonaan. Lounas varuskunnassa. Ajo Valgaan. Matkalla käydään Pajun taistelupaikalla, jossa suomalaisten vapaaehtoisten Pohjan Poikien rykmentti yhdessä virolaisten kanssa saavutti merkittävän voiton Viron vapaussodassa 1919. Ajo Aluksnen (Marienburg) kaupunkiin Latvian puolelle. Pohjan Pojat valtasivat kaupungin talvella 1919. Käynti Bejassa, joka on n.10 km Aluksnesta. Kukkien lasku KIRJALLISUUTTA siellä kaatuneiden suomalaisten hautamuistomerkille. Ajo Tarttoon Suur Munamäen kautta, joka on Baltian korkein kohta (318 m). Saapuminen Tarttoon. Majoittuminen Tartossa hotelli Dorpatiin (****). Omaa aikaa ja illallinen hotellissa. Päivän ajomatka 320 km. Tykistömuseon vuosikymmenet Jouko Kivimäki: Koulutuskeskuksesta kasarmille Suomen Tykistömuseon perustaminen ja toiminta vuosina 1977-2007 Sunnuntai 3.7.2011 Aamiaisen jälkeen kävelykierros Tarton vanhassa kaupungissa sekä ostosaikaa. Matkalla Tallinnaan pysähtyminen Põltsamaalla, joka oli aikanaan Liivinmaan merkittävimpiä kaupunkeja. Kaupungissa on Saksalaisen ritarikunnan alun perin 1200-luvulla rakentama linna. Käymme myös maistamassa Põltsamaan viiniä tehtaanmyymälässä. Saapuminen Tallinnan satamaan. Päivän ajomatka 190 km. Ostosaikaa satamassa. Eckerö Linen M/S Nordlandia lähtee klo 16.00 ja saapuu Helsinkiin klo 19:30. Matkan hinta Matkan hinta on 390 €, 1 henkilö 2-hengen huoneessa. 1-hengen huoneen lisämaksu 71 €. Hintaan sisältyvät laivamatkat kansipaikoin ja laiva-aamiainen 30.6., täyshoito alkaen illallisesta hotellissa 1. matkapäivänä ja päättyen aamiaiseen 4. matkapäivänä sekä sisäänpääsymaksut Vaivaran sotamuseoon ja Narvan linnaan. Kuljetukset Vihdin Liikenne Oy:n bussilla. Hintaan ei sisälly alkoholijuomia aterioilla, laskutuslisää 5 €/lasku eikä matkavakuutusta. Suosittelemme sellaisen matkavakuutuksen hankkimista, joka sisältää peruutusturvan sairauden sattuessa. Ilmoittautuminen Ilmoittautuminen lukijamatkalle osoitteella: Vihdin Liikenne Oy, Albertinkatu 22-24 A 2, 00120 Helsinki, puhelimella (09) 444 774 tai sähköpostilla: tuulikki.lehtimaki@ vihdinliikenne.fi. Älä mieti liian pitkään, sillä tämän matkan paikat täyttyvät vauhdilla! Tulikomentoja 1/2011 Suomen Tykistömuseon julkaisu n:o 11 324 sivua, 12 € Eversti evp. Jouko Kivimäki on ahkeroinut Tykkimiehet ry: n 40-vuotishistorian jälkeen (kts. Tulikomentoja 3/2009) uuden historiikin Suomen Tykistömuseon kolmesta vuosikymmenestä. Koulutuskeskuksesta kasarmille -teos on äskettäin ilmestynyt museon julkaisusarjassa. Tykistömuseon aikaansaaminen ja ylläpitäminen on Tykkimiehet ry:n tärkein saavutus. Toimivan ja ehkä jopa maailman monipuolisimman tykistömuseon aikaan saaminen on kuitenkin vaatinut valtavan määrän talkootyötä ja myös rahaa: pelkästään Tykistömuseon siirto Niinisalosta Hämeenlinnaan maksoi Kivimäen kirjan mukaan 1,3 miljoonaa euroa eli noin 8 miljoonaa silloista markkaa. Pitkä matka tykistönäyttelystä Hämeenlinnaan Tykistömuseo sai alkusysäyksen silloisen Tykistön Perinneyhdistyksen (vuodesta 1976 Tykkimiehet ry) Sotamuseolla vuonna 1973 järjestämästä laajasta kenttätykistönäyttelystä. Aikojen huima muuttuminen 1970-luvusta konkretisoituu siinä, että Neuvostoliiton sotilasasiamies koki eräät näyttelyn valokuvat ja kuvatekstit provokaationa, koska niissä todettiin Neuvostoliiton menettäneen II maailmansodassa tykistökalustoa suomalai- sille. Ja suomettuneena aikana vuonna 1973 näyttelynjärjestäjät joutuivat ”Idän karhun” painostuksesta vetämään yli ”provokatiiviset” kuvatekstinsä. Lisää aiheesta museoesineet kertovat artikkelissa. Koulutuskeskuksesta kasarmille käy kronologisesti läpi Tykistömuseon perustamisen monipolviset vaiheet paikan etsinnästä 2.7.1977 vietettyihin museon avajaisiin Niinisalossa ja edelleen siirtoon Hämeenlinnan Linnankasarmille 1990-luvun loppupuoliskolla. Yleishavaintona voi todeta, että rahasta on aina tehnyt aidosti tiukkaa, vaikka muut aselajimuseot usein katsovatkin kadehtien Tykistömuseon saavutuksia. Museon kiinnostavuuden nostossa merkittävä rooli on ollut Tykkimiehet ry:n teettämillä sotahistoriallisilla elokuvilla. Filmit ovat kuvanneet sotiemme ratkaisutaisteluita ja niitä on esitetty museolle Hämeenlinnaan varta vasten rakennetussa multimediasalissa. Historiikin päälähteenä ovat pöytäkirjamerkinnät, vaikka onneksi myös henkilöhaastatteluja on tehty siltä osin kun museovaikuttajia on hengissä. Olisin kuitenkin kaivannut vielä enemmän museon toimintaan liittyviä tarinoita, sillä ne inhimillistäisivät pöytäkirjamerkistöjen pohjalta tapahtunutta historiankirjoitusta. Itse muistan kuinka oikein hävetti kun puolustusvoimain silloinen komentaja Gustav Hägglund antoi Tykistömuseon toisissa avajaisissa 12.5.1997 puheensa päätteeksi tulikomennon, mutta kului monta pitkää sekuntia ennen kuin Vanajaveden rantaan ryhmitetty 122 H 63 -patteri sai yhteislaukauksen aikaiseksi. Onneksi tapaus ei ennakoinut sen paremmin Tykistömuseon kuin koko kenttätykistönkään tulevaisuutta. Tykistömuseo täytti 30 vuotta 2007. Koulutuskeskuksesta kasarmille -historiikki ei kuitenkaan täysin lopu vuoteen 2007, sillä kirjan loppuun on koottu lyhyt katsaus museon kolmesta viimeisestä vuodesta. Parannettavaakin on Historiikissa kuvat ovat tärkeä osa tarinan elävöittämistä. Enemmänkin olisin suonut Kivimäen löytävän kuvia kirjaansa. Niitä olisi voinut peräänkuuluttaa vaikka tämän Tulikomentoja-lehden kautta. Itseltänikin olisi löytynyt runsaasti valokuvia Tykistömuseon tilaisuuksista aina Hämeenlinnan avajaisista lähtien. Hienoa, että Jouko Kivimäki on koonnut tähänkin kirjaansa henkilöhakemiston, kuten hän teki myös Tykkimiehet ry:n historiikkiin. Tykistömuseokirja olisi kuitenkin kaivannut kieliopillisen oikoluvun vielä ennen painamista, jotta eräistä yhdyssanaja muista virheistä olisi päästy. Esimerkiksi ministeriöt, kuten puolustusministeriö, kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Mutta lukekaapa historiikki, niin osaatte antaa arvon sille valtavalle määrälle vapaaehtoistyötä, jota Tykistömuseo on vaatinut. Jukka Sippola 25 FUEGO! Cartagenan Sotamuseo Espanjassa Espanja tarjoaa matkaajalle paljon erilaisia mahdollisuuksia nauttia auringosta, ruoasta ja nähtävyyksistä. Yhtenä keskeisenä kulttuuriantina maassa ovat tietenkin museot ja lomamatka aurinkorannikolle tarjosi mahdollisuuden tutustua Cartagenassa sijaitsevaan Sotamuseoon. TEKSTI JA KUVAT: LAURI HAAVISTO Lähdimme tukikohdastamme Torreviejasta rooman ajan rakennuksista kuuluisaan Cartagenan kaupunkiin n. 100 kilometriä etelään Torreviejasta. Cartagenaan tutustuminen alkoi kävelyllä ja paikallisia leivoksia maistellen, kunnes kioskilta ostetun turistikartan tutkiskelu muutti tilanteen. Tarkoituksena oli suunnata vanhaan kaupunkiin ja yllätys oli suuri, kun kartassa lukikin yhden museon kohdalla Museo Histórico Militar eli suomennettuna Sotamuseo. Hetkeäkään ei ollut hukattavana, sillä museon sulkeutumiseen oli enää alle 40 minuuttia ja matka apostolinkyydillä museolle veisi 10 minuuttia. Tilannetta vaikeutti osastomme koostumus, itseni ja vanhempani voitiin vielä ruoskia pikamarssiin, mutta todellisen haasteen muodostivat neljä 11-15-vuotiasta veljen- ja siskontyttöä, jotka oli motivoitava ”mikään ei ole tylsempää kuin museo” kommenteista huolimatta liikkeelle. Oma ta- 26 voitteeni nähdä vähintään kaksi museota per lomapäivä ei näyttävästi sovi kaikille. Yllätyksekseni tytöt liikkuivat parasta mahdollista vauhtia ja ehdimme museolle puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Aikaa puoli tuntia, saa suorittaa! Museo sijaitsi jo ulkopuolelta vaikuttavan näköisessä vanhassa kasarmirakennuksessa ja sisäpihalle tultuamme selvisi, että näyttelyt olivat kolmessa eri kerroksessa. Oman kamerani olin luonnollisesti jättänyt Torreviejaan, mutta tilanteen pelasti vanhemmilta lainattu ja sain otettua tässäkin jutussa olevat kuvat. Museotutustuminen tosin jäi läpijuoksun tasolle, niin ettei teksteihin pahemmin ehtinyt syventyä. Museo oli kuitenkin vaikuttavan kokoinen ja myös ilmainen kävijöille. Tekstejäkin näytti löytyvän useammalle eri kielelle ja henkilökunta oli ystävällistä. Taskuparkkeeraamista Sturmilla Museokäynnin kohokohta oli museon takapihalla ollut Sturm rynnäkkötykki, joka oli näppärästi parkkeerattu Renaultin viereen vai olikohan kyseessä toisinpäin oleva tilanne? Univormuja myös piisasi varsin runsain mitoin ja tykkihallissakin kalusto oli näyttävästi esillä. Yritin jopa selittää vahtimestarille 1990-luvun lopun vaihtovuotena opitulla espanjalla, että olen itse myös töissä Tykistömuseossa. Ilmeestä päätellen viestini olisi voinut olla selkeämpikin, mutta luotan että kohtelias hymyily tarkoittaa, että puheeni ymmärrettiin. Seuraavalla kerralla kun alueella liikun, aion ehdottomasti hankkia opastuksen museon näyttelyihin ja käyttää runsaammin aikaa siihen tutustumiseen. YLINNÄ: Tykkihalliin oli koottu näyttävä kokoelma kenttätykkejä. YLLÄ: Elsa Haavisto M1999 ilmatorjuntatykkien ympäröimänä. ALLA: Vanha kasarmi on nykyään museona. Kiltamatka Pietarin Tykistömuseoon ja Karjalankannakselle 9.-12.6.2011 Tykkimiehet ry ja Tampereen Seudun Tykistökilta ry järjestävät kaikille tykkimiehille ystävineen retken 9. – 12.6.2011 Pietarin Tykistömuseoon sekä eräille Karjalan kannaksen taistelupaikoille. Matkanjohtajana toimii everstiluutnantti evp Jorma Inkinen, joka tuntee Karjalan kannasta Veteraanien retkien oppaana ja kentälle jääneiden sankarivainajien etsintäryhmän johtajana. Matkan ohjelma: Torstai 09. kesäkuuta Klo 06.00 lähtö Tampereelta (linja-autoasema). Ajoreitti Tampere – Hämeenlinna – Riihimäki – Helsinki (Kiasma) – tarpeelliset paikat ennen rajaa (tulijoista riippuen) – Vaalimaa – Viipuri – Siestarjoki. Ajoreitti voi olla tarvittaessa Helsingin jälkeen: Lahti – Lappeenranta – Nuijamaa – Viipuri. Majoittuminen ja illallinen motelli Returissa, Siestarjoki. Motellin sijainti on 29 km Pietarista Suomeen päin Suomenlahden rannalla. Huoneissa suihku, wc, tv ja puhelin. Tarkempi aikataulu ja ohjeet lähetetään ilmoittautuneille Lomalinjan kirjeessä. Perjantai 10.kesäkuuta Aamiainen. Lähtö Pietarin Tykistömuseoon. Paluumatkalla tutustuminen Kronstadtiin (tai Sormenkärkeen). Illallinen ja yöpyminen motelli Returissa. Lauantai 11.kesäkuuta Aamiainen. Lähtö Karjalan kannakselle. Tutustuminen Sormenkärkeen – Valkeasaareen – Siiranmäkeen – Kuolemanlaaksoon. Majoittuminen ja illallinen hotelli Losevskajassa, Kiviniemi. Hotelli sijaitsee Vuoksen rannalla. Kaikissa huoneissa suihku/kylpy, wc, jääkaappi ja televisio. Sunnuntaina 12.06. Aamiainen. Lähtö paluumatkalle. Tutustuminen Äyräpäähän – Summaan (Perkjärvi) – Portinhoikkaan – Ihantalaan. Matka jatkuu Ihantalasta rajalle ja edelleen tuloreittiä takaisin kotiin. Matkan hinta on 488€/hlö, edellyttäen min. 35 hengen ryhmää. Hinta perustuu tällä hetkellä voimassa oleviin hintoihin ja valuuttakursseihin ja se annetaan sitoumuksetta. Hinta sisältää bussikuljetukset Länsilinjojen tilausajobussilla, majoitukset 2hh, aamiaiset ja illalliset majoituspaikoissa, opastetun tutustumisen Pietarin Tykistömuseoon, matkanjohtajan palvelut sekä ryhmäviisumin ja pakollisen matkustajavakuutuksen (vain hoitokulut). Ilmoittautuminen tapahtuu 31.3.2011 mennessä Lomalinja Oy/Maija Siren puh. 010 289 8118. Matkatoimisto lähettää ilmoittautumisen jälkeen laskun mukana kaikki muut tarvittavat ohjeet. MUISTUTUS: Passin on oltava voimassa 6kk matkan päättymisen jälkeen. Tiedustelut: Matkan sisältöön liittyviin tiedusteluihin vastaa Jorma Inkinen, puh. 0400 871 795 Tulikomentoja 1/2011 Vedettävät tykit Intian M777-haupitsihankinta etenee. Erämaa- ja vuoristotestit oli suunniteltu päättymään lokakuussa 2010. Tarkoituksena oli toteuttaa testit intialaisvalmisteisilla 155 mm ampumatarvikkeilla 2700 m korkeudessa. 145 tykin hankintasopimus on tarkoitus allekirjoittaa maaliskuussa 2011. Toimitusten pitäisi alkaa 18-24 kk sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. (Jane´s Defence Weekly, 20 October 2010) Venäjä on luvannut sotilasmateriaaliapua Libanonille. Siihen kuuluu mm 36 kpl 130 mm kenttätykkejä sekä ampumatarvikekita. (Jane´s Defence Weekly, 24 November 2010) Ohjukset Ensimmäinen Iskander-ohjuksilla varustettu yksikkö on saatu palvelukseen Venäjän Läntisessä Sotilaspiirissä. Iskander-ohjukset ovat prioriteettiasemassa Venäjän Armeijan varustamisessa. Ohjusten kantamaksi sanotaan 500 km. (Jane´s Defence Weekly, 5 January 2011) Kukin ohjusajoneuvo varustetaan kahdella 9M723K1-ohjuksella, joilla on 400 km kantama. Ohjuksia on tarkoitus toimittaa kaikille neljälle sotilaspiirille. Yhteensä 5 ohjusprikaatia on tarkoitus varustaa Iskander-M –ohjusjärjestelmillä vuoden 2016 loppuun mennessä. (RIA Novosti, October 14 2010) Brahmos-ohjuksen Block 2+ -versio on tarkoitus esitellä vuoden 2011 alussa. Ohjus laukaistaan pystysuoraan raskaan Tatra-ajoneuvon alustalta. (Armada International, 6/2010) Pienoislennokit AeroVironment toimittaa Ravenlennokkeja Norjan Puolustusvoimien Materiaalihallinnolle. Hankinnan arvo on yli 8,4 MUSD ja se sisältää lennokkeja, varaosia, koulutusjärjestelmän sekä logistisen tuen. Tyypillinen Raven-järjestelmä sisältää kolme lennokkia ja kaksi maa-asemaa. (International Defence Review, January 2011) Puolan Erikoisjoukkojen Esikunta on vahvistanut, että ScanEagle Block D –minilennokkien operatiivinen käyttö alkaa helmikuussa 2011. (Jane´s Defence Weekly20 October 2010) 27 uutisia uutisia Kolmen maan sotilaille tykistön erikoiskoulutusta Puheloinen: Hyvä viranomaisyhteistyö ylläpitää kriisivalmiuttamme Maavoimat antoi tammikuussa tykistön erikoiskoulutusta 39 ulkomaalaiselle sotilaalle Tykistöprikaatissa Niinisalossa. Koulutukseen osallistui Iso-Britannian, Saksan ja Espanjan sotilaita, jotka koulutuksensa jälkeen lähtivät tukemaan Afganistanin kansallisarmeijan (ANA) koulutusta. Laajan yhteistyön tarpeet puolustusvoimien ja muun yhteiskunnan välillä syntyvät konkreettisista eduista, sanoi puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen tervehdyksessään tammikuussa 196. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla. Koulutus perustui suomalaisten erityisosaamiseen neuvostovalmisteisen 122 H63 -tykistökaluston käsittelyssä ja ammunnassa. Sotilaiden kouluttaminen on osa kriisinhallintaoperaatio ISAF:n OMLT -ohjelmaa (Operational Mentoring and Liaison Team), jonka tavoitteena on Afganistanin turvallisuusrakenteiden pysyvä kehittyminen maan vakauden parantamiseksi. Afganistanin oman armeijan koulutuksella pyritään yhtenäistämään ANA:n toimintatapoja vastaamaan ISAF- operaatioon osallistuvien maiden joukkojen - Kriisivalmiuksien ylläpidon kannalta on tärkeätä, että puolustusvoimien organisaatioita on hallinnon eri tasoilla. Hyvä esimerkki tästä on muun muassa valmiusharjoitukset joihin osallistuu puolustusvoimien lisäksi monta eri viranomaista. Tämä on suomalainen vahvuus ja merkittävä osoitus eri tahojen aktiivisuudesta huolehtia yhteiskunnan kriisivalmiudesta, jota monesta maasta ei löydy, Puheloinen sanoi. - Myös viime vuonna valmistunut asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia ja sotilaiden toimintatapoja. Koulutustapahtumat vahvistavat osallistuvien maiden välistä yhteistoimintaa erityisesti kriisinhallinnan alalla. OMLT- koulutus aloitettiin Suomessa elokuussa 2008 ja toteutetaan nyt kuudetta kertaa. Tähän mennessä Suomi on kouluttanut Tykistöprikaatissa OMLT- tehtäviin Afganistaniin yhteensä 125 sotilasta kuudesta eri maasta. Tammikuun harjoitukseen osallistui koulutettavien sotilaiden lisäksi neljä tarkkailijaa Yhdysvaltojen monikansallisesta yhteistyö ja valmiuskeskuksesta Hohenfeldistä Saksasta. Jäseneksi ilmoittautuminen Arvoisa lukija! Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan) ............................................................................... Nimi ................................................ Syntymäaika ............................................................................... Arvo tai ammatti ............................................................................................................................................ Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa ……………………………..................................... Katuosoite ………………… Postinumero ……………………………… Postitoimipaikka ……………………………………………......................…. Maa (jos on jokin muu kuin Suomi) ....................................................................... Allekirjoitus 28 selvittäneen työryhmän työ on hyvä esimerkki vuorovaikutuksesta yhteiskunnan eri tahojen välillä, ja työ tuotti erinomaiset tulokset. Puolustusvoimain komentajan mukaan ei pitäisi enää puhua asetelmasta ”puolustusvoimat ja muu yhteiskunta”. - Elämme verkottuneessa yhteiskunnassa, jossa eri tahot ovat monialaisesti verkottuneet keskenään. Tarpeet ja mahdollisuudet ovat kasvussa. Näihin kysymyksiin paneudutaan huollella tulevan puolustusvoimauudistuksen suunnittelussa. Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista. Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen. PROTECT YOUR CAPABILITIES SAAB DEVELOPS AND PRODUCES ARTHUR Weapon Locating System. The combat proven radar is designed for Force Protection and Counter Battery Operations in full scale as well as in asymmetric scenarios. Force Protection in current operations is heavily dependent on sophisticated sensors. ARTHUR is The state-of-the-art Weapon Locating System that makes a difference. www.saabgroup.com Tulikomentoja 1/2011 29 KIRJALLISUUTTA Ilja Mostsanski: Kannaksen suurhyökkäys 1944 venäläisin silmin. (Suomalainen esipuhe Carl-Fredrik Geust) Joulun alla kauppoihin ilmestyi venäläisen historioitsijan teos Kannaksen suurhyökkäyksestä. Vaikka aihetta on suomalaisessa tutkimuksessa tarkasteltu kattavasti, teos antaa monella tavalla kiinnostavan näkökulman kesän 1944 tapahtumiin. Sinällään tapahtumat eivät ole uusia, mutta näkökulma ja tulkinta ovat. Teos käsittelee suurhyökkäyksen valmistautumisvaiheen, itse offensiivin ja hieman myöhempiä asioita. Etenkin valmisteluvaiheen toimet osoittavat puna-armeijan systemaattisuuden, joskin samalla myös kalustoylivoimaan perustuvan optimismin. Tekstin oheen on liitetty selventäviä karttoja ja kuvamateriaalia. Mukana on taulukoita taistelujaotuksista sekä neuvostojoukkojen vahvuuksista. Samoin suunnitellut etenemisnuolet, tykistön maalialueet ja joukkojen porrastukset ovat kiintoisia taktiikkaa harrastaville. Vaikka itse teksti jättää paikoin toivomisen varaa 30 epätarkkuuden ja avoimen tarkoitushakuisuuden vuoksi, oheisinformaatio on vankkaa. Käännösvaiheessa kirjaan on lisätty suomalaista kuvamateriaalia ja sellaisia tietoja, joita venäläislähteissä ei ole ollut. Erikoista on, että suomalaislähteitä ei ole juuri käytetty Helge Seppälän teoksen Taistelu Leningradista ja Suomi (1969) lisäksi. Suomalaisten sotahistorioitsijoiden asiatarkistusryhmä on korjannut asiavirheitä loppuviitteissä, joten itse teksti on alkuperäisessä asussa. Hieman ihmetyttää, ettei tutkija Mostsanski ole oman maansa tietoja tarkastanut, kun suomalaiset editoijat joutuvat korjaamaan virheitä venäläisten arkistolähteiden perusteella. Propagandaa aina vaan Ylipäätään Mostsanskin käsitys tapahtumista on erilainen kuin suomalaisessa historiantutkimuksessa. Teosta painaa uutuudestaan huolimatta selvästi neuvostoajan perinne. Esimerkiksi käy kritiikitön suhde omaan toimintaan ilmeisissä epäonnistumissakin, sekä hieman huvittava suuren isänmaallisen sodan retoriikka tyyliin ”punalipun kunniamerkillä palkitut urheat kaartin divisioonan pelottomat joukot”. Torjuntataistelut on sivuutettu näkymättömiin, ja syntyykin vaikutelma, että raju alkuhyökkäys liukuu suoraan aselevon ehtoihin. Taistelujen analyysin sijaan kuvataan etenemisen vauhtia. Neuvostojoukkojen ylivoimaisuutta perustellaan useilla taulukoilla, kalustoa pursuavilla kuvilla ja nopeilla etenemistavoitteilla. Pettymys onkin suuri, kun teos ei kuvaa hyökkäyksen pysähtymistä: juuri tästä olisi kiinnostavaa kuulla venäläisten analyysia. Erikoisia ilmiöitä Ainakin itselleni uusi tieto oli, miten Kannaksen suomalaiset paikannimet korvattiin venäläisillä. Vuosina 1948–1949 Kreml päätti hävittää kaikki viitteet suomalaisuuteen Kannakselta, ja tämän vuoksi myös nimistö steriloitiin. Nimenantoperusteena oli useimmiten paikalla kaatunut puna-armei- jan sotilas. Niinpä esimerkiksi Sakkola nimettiin Gromovoksi siellä kaatuneen sotamies S. A. Gromovin muistoksi. Nimeämisessä oli siis sekä ideologien että symbolin ulottuvuus: alueen lisäksi myös nimistö vallattiin. Teoksen lopussa on laaja liite, josta nimien taustat voi tarkistaa. Enemmänkin olisi voinut katsella puna-armeijan kuvamateriaalia. Sen sijaan moneen kertaan nähdyt suomalaiset arkistokuvat sturmeista ym. olisi voinut jättää lisäämättä käännösvaiheessa. Omalla tavallaan on puhuttelevaa nähdä kuvia suomalaisista taloista ja seinien suomenkielisistä teksteistä. Pelottava entä jos -asetelma hiipii mieleen, kun kadulla parveilee neuvostojoukkoja ja taustalla on tuttuja suomalaisia liikkeiden nimiä (Starckjohan, apteekki ym.). Toisaalta brittivalmisteisten Churchill-vaunujen liikehdintä Viipurin keskustassa näyttää erikoiselta – yleensähän tätä vaunua on tottunut näkemään aivan muualla. Mostsanskin kirjan suurin arvo liittyy kattavaan oheisinformaatioon ja liitteiden uusiin näkökulmiin. Jos ideologisen retoriikan suodattaa pois, etenkin hyökkäykseen valmistautuminen antaa kiinnostavaa tietoa operaatioiden suunnittelutavoista. Toistaiseksi kovin korkean hinnan takia teosta kannattaa tavoitella kirjastosta. Mikko Turunen Filosofian tohtori LAATUA AMMATTILAISILLE www.forcit.fi 0207 440 400 Insta DefSec Oy:n erityisosaamista ovat verkkokeskeiset johtamis-, tietoliikenne ja koulutusjärjestelmät, vahvat tietoturvaratkaisut sekä puolustusjärjestelmien integrointi- ja ylläpitopalvelut. Asiakkaitamme ovat niin kotimaiset kuin kansainväliset toimijat. Teknologiaratkaisumme mahdollistavat asiakkaillemme uusien toimintamallien hyödyntämisen, tehokkaan viranomaisyhteistyön, kansainvälisen yhteensopivuuden sekä entistä paremman tilannetietoisuuden ja korkean tietoturvallisuuden. Olemme ammattitaitoinen ja luotettava kumppani. VVVHnstak Tulikomentoja 1/2011 31 monesta eri tasosta. Polvistu, nosta kameraa, nouse tuolin päälle, korkealle paikalle tai ota kuva makuuasennosta, aina kuvakulma on uusi ja erilainen. Mene myös tarpeeksi lähelle kohdetta, jos luulit olevasi lähellä, mene vielä askeleen lähemmäs. Valokuvaus, mukava harrastus Mitä me suomalaiset kuvaamme? Digiaika on helpottanut kuvaamista huomattavasti ja useissa maanpuolustuslehdissä on runsaasti amatöörien nappaamia otoksia. Hyvän kuvan ottaminen vaatii kuitenkin kuvaajalta paljon, joten Tulikomentoja-lehden Sirkka Ojala kertoo miten saadaan otettua painokelpoinen kuva. TEKSTI: SIRKKA OJALA, KUVA: VESA NIEMENMAA Vuoden alussa olin arviomassa Ikaalisissa ilmestyvän paikallislehti Pohjois-Satakunnan luontokuvakilpailun runsasta satoa. Kilpailuun oli lähetetty lähes 150 erilaista otosta. Valokuvaaminen on lisääntynyt viime vuosina digitekniikan ansiosta huikeasti ja se on nykyisin kaikkien ulottuvilla. Kohtuullisen kameran voi ostaa jo muutamalla sadalla eurolla ja kuten usein totean, vuoden luontokuvan voi ottaa vaikka pokkarikameralla, jos on tuuria ja taitoa. Pokkarikameralla pääsee siis hyvin kuvaamisen alkuun, mutta ajan kuluessa voi oma vaatimustaso kasvaa ja pitää hankkia parempi kamera, johon voi myös liittää erilaisia objektiiveja ja lisälaitteita. Alan yritykset lanseeraavat aina vain tiheämpään tahtiin toinen toistaan hienompia kameramalleja kuluttajien houkutukseksi. Omaa kameraa valitessa kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan, mihin kuvia käyttää sekä mitä ja missä kuvaa. 32 Digikameroilla kuvia tulee otettua paljon enemmän kun ennen. Onko kuvien laatu sitten entisensä, siitä voitaisiin väitellä pitkään. Myönnän että entisaikojen valkokuvaajat olivat alansa huippuja ja ihailen mm. urheiden rintamavalokuvaajien vaikeissa ja hengenvaarallisissa olosuhteissa ottamia hienoja SA -kuvia. Suomalaisen valokuvauksen suuren mestarin I.K. Inhan aikaan painavia lasilevyjä jaksoi kuljettaa mukanaan vain muutamia kerrallaan, joten kuvakulmia ja kohteitakin mietittiin pitkään ja hartaasti. Miten hyvä kuva otetaan? Hyvän kuvan nappaamiseen tarvitaan muutakin kun hieno kamera. Kuvaajalla tulee olla luovuutta, ideoita, tuuria ja notkeat polvet. Oman kameran säädöt kannattaa opetella ensimmäiseksi, jotta osaa ottaa salamatoiminnon pois päältä ja päiväyksen, joka voi pilata koko kuvan, jos kuvaa aikoo käyttää myöhemmin vaikka kilpailutarkoituksessa tai painotuotteessa. Jos mahdollista, käytä jalustaa sisätiloissa ja ulkona hämärässä kuvatessasi salaman sijaan. Säädä myös kamerasi isoimmalle kuvakoolle, sillä kuvasta saa aina pienemmän, mutta suurennettua sitä ei saa. Mukana kannattaa kuljettaa myös kameran vara-akkua tai pattereita sekä ylimääräistä muistikorttia. Kilpailukuvista ainakin puolet oli erilaisia auringonlaskuja, aamun- ja illan sarastuksia, mutta myös meille rakasta metsää ja kansallislintuamme joutsenta olivat monet kuvanneet, joukossa myös muutamia upeita agraarikuvia. Sanotaan että hyvä kuva sanoo enemmän kun tuhat sanaa. Hyvästä kuvasta välittyy tunnelma tai kuvattavan persoona ja kuva voi kertoa jopa pienen tarinan. Joskus epätarkkakin kuva voi olla taideteos. Kuvan arviointi riippuu katsojasta, mutta myös kuvan käyttötarkoituksesta. Pitää myös muistaa, että kuvia kannattaa aina rajata ja säätää jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla, näin huonommastakin otoksesta voi saada vielä käyttökelpoisen. Kuvien säilyttäminen Vielä yksi askel lähemmäksi Tärkeimmät tapahtumat kannattaa kuvata ainakin kahdelle muistikortille, jotta edes osa kuvista säilyy, sillä myös korttiin voi tulla yllättäen vika. Liian isoa muistikorttia ei kannata ostaa, ainakaan siinä tarkoituksessa, että säilöö kaikki otoksensa ainoastaan sille vuosikausiksi. Osta mieluummin vaikka useampi 2 tai 4 GB muistikortti ja tyhjennä sekä alusta, että kortit säännöllisesti. Tarkkaile kuvauskohdettasi ja opettele ottamaan myös pystykuvia. Kuvia voi ottaa myös Muista myös säilyttää vuosien kuluessa karttunut kuvasaaliisi oikein, ainakin kolmeen eri paikkaan tallennettuna. Tietokoneen muistin lisäksi polta kuviasi cd- ja dvd-levyille sekä hanki lisäksi ulkoisia kovalevyjä. Edelleen hyvä ja säilyvin keino on teettää parhaista kuvistaan paperikuvia tai tehdä valokuvakirjoja, joita on nykyään helppo työstää ja ne ovat myös edullisia. Kirjoihin painettujen kuvien luvataan säilyvän ainakin sata vuotta, joten jotakin jää myös jälkipolville, jos JPG kuva ei jonakin päivänä enää aukeaisikaan. Kuvaaminen on siis luovaa puuhaa ja mukava harrastus, joka jättää jälkeensä pysyvän muistijäljen. Kuvaamaan oppii lopulta vain kuvaamalla, sen olen itse huomannut. Rakentajatiimi lähdössä veljesillalliselle kerholle. Martti Heinäaho, Jarmo Inkinen, Heikki Aho-Mantila, Seppo Nurminen, Olli Kröger, Raimo Toveri, Onni Valkonen, Seppo Kauppinen, Markku Kauppinen, Risto Öhman, Kari Valkama ja Lauri Hulkkonen. Timo Röpetti ja Unto Nevalainen eivät kiireiltään ehtineet kuvaan. Rovajärven rakentajien yhteistapaaminen Niinisalossa TEKSTI JA KUVAT: RAIMO TOVERI Vuonna 1949 kenraalimajuri Uolevi Poppiuksen johdolla alkaneen Rovajärven ampumakenttäalueen rakentamisen mahdollisti vain suomalaisen tykkimiehen kätevyys ja ahkeruus, koska varoja rakennusmateriaalin hankintaan ja rakennustyöhön ei ollut käytettävissä. Tämän mekin 1950- ja 1960-luvuilla näihin tehtä- viin ”kasteemme” saaneet kokemustemme perusteella uskomme. Katsomme olevamme toisen polven Rovajärven ampumakenttäalueen rakentajia, vaikka säästyimme vuotuisilta kaato-, ajo-, sahaus- ja rakennusleireiltä, joita 1950-luvun alkuaikoina järjestettiin. Me Rovajärven rakentajat olem- me myös ”katoava voimavara”, koska uusia ei enää tule ja joukkomme harvenee elämän kierron myötä. Nämä edellä kerrotut tykkimiesten avut, perinteet ja ammattiylpeys ovat muokanneet meistä yhtenäisen rakentajatiimin, joka haluaa muistella yhteistyömme voimalla vauhditettuja työsuorituksia, rattoisia leirinuotiohetkiä ja muita kokemuksia. Niinisalon yhteistapaamisen 2.- 5.9.2010 junailivat Heikki Aho-Mantila ja Seppo Nurminen. Ohjelmaan sisältyi ruokailua niin Mukessa kuin maastossa, nukkuminen sotilasmajoituksessa, veljesillallinen kerholla ja tietenkin menneitten muistelua. Tulevaisuuden haasteena tiimimme 25 rakentajalla on järjestää seuraava yhteistapaamisemme joko Rova- tai Sarriojärvellä, jos majoittumislupa saadaan. Järjestäjiä ja Niinisalon Varuskuntaa kiittäen! w w w. h o l l m i n g w o r k s . c o m Tulikomentoja 1/2011 33 uutisia uutisia Kuvat: Puolustusvoimat Maavoimat rakentaa uutta suorituskykyä Maavoimat hankkii raskaan raketinheittimen ammunnanhallinnan järjestelmäpäivityksen. Hankinnan myötä parannetaan maavoimien käytössä olevien raskaiden raketinheittimien kantamaa sekä tarkkuutta. Maavoimien Materiaalilaitos allekirjoitti sopimuksen järjestelmäpäivityksien hankinnasta 31.1.2011 puolustusministeriön valtuuttamana. Hankinta kattaa yhteensä 22 raketinheittimen ammunnanhallintajärjestelmän päivittämisen ja maksaa noin 40 miljoonaa euroa vuosien 2011 2013 aikana. Ammunnanhallintajärjestelmän päivittäminen mahdollistaa sekä järjestelmän elinjakson jatkamisen että uuden tyyppisten ampumatarvikkeiden ampumisen. Uusilla ampumatarvikkeilla mahdollistetaan pidemmän kantaman lisäksi entistä tarkempi ja var- 34 mempi vaikuttaminen halutussa kohteessa. Järjestelmäpäivityksen valmistaja Lockheed Martin kouluttaa suomalaisen Millog Oy: n henkilöstön päivittämällä kaksi ensimmäistä raketinheitintä. Valtaosa heittimistä päivitetään Millog Oy:n toimenpitein. Kaikki järjestelmäpäivitykset tehdään Suomessa. Hankinnan työllistämisvaikutus on noin 8500 työtuntia. Hankinta perustuu valtion vuoden 2011 talousarviossa myönnettyyn tilausvaltuuteen, jonka tarkoituksena on puolustusvoimien materiaalinen kehittäminen. Hanketta on toteutettu pitkäjänteisen suunnitelman mukaisesti, ja päivitettyjen raketinheittimien käyttöönotto aloitetaan maavoimissa vuonna 2014. Raskas raketinheitin MLRS M270 on tela-ajoneuvo, jonka pääosat ovat alusta, aseosa ja ammunnanhallintajärjestelmä. Heitin on varustettu 500 hevosvoiman vesijäähdytteisellä dieselmoottorilla. Maksiminopeus tiellä on 64 km/h ja maastossa 35 km/h. Raketinheitin painaa lataamattomana noin 20 tonnia ja ladattuna noin 25 tonnia. Väki vaihtui kasarmeilla Varusmiespalveluksesta kotiutui 7.1.2011 lähes 9 000 varusmiestä. Kotiutuvista 362 vuorokautta palvelleita varusmiehiä oli n. 4 500 ja 180 vuorokautta palvelleita n. 4 400. Maanantaina 10.1.2011 saapumiserässä 1/11 aloitti palveluksensa puolustusvoimissa vajaa 14 000 uutta alokasta, joista parisataa on nai- sia. Lisäksi Rajavartiolaitoksen joukoissa palveluksen aloitti n. 200 alokasta. Suurimpia alokkaiden vastaanottajia ovat valmiusyhtymät Karjalan Prikaati (n. 1550 uutta alokasta), Kainuun Prikaati (n. 1800) ja Porin Prikaati (n. 1050). Ruotsinkieliset aloittavat pääsääntöisesti palveluksensa Uudenmaan Prikaatissa (n. 750) alokasta. MPKK:lla alkaa maisterikoulutus siviileille Siviiliopiskelijoiden on mahdollista hakeutua maisteritutkinto-opiskelijoiksi Maanpuolustuskorkeakoululle kevään 2011 erillishaussa. Siviileille suunnattuun maisterikoulutukseen haetaan erillishaussa, jossa on eri hakuaika kuin yliopistohaussa. Erillishaun hakuaika alkaa 15.2.2011 ja päättyy 1.4.2011 klo 16.15. Siviiliopiskelijat ovat voineet aiemminkin opiskella Maanpuolustuskorkeakoululla perustutkintojen opintoja ns. JOO-opiskelijoina (jous- tava opinto-oikeus). Yliopistojen välinen JOO-sopimus antaa perus- ja jatkotutkintoopiskelijoille mahdollisuuden sisällyttää tutkintoonsa opintoja muista suomalaisista yliopistoista. JOO-opiskelu on opiskelijalle maksutonta. Keväällä 2011 on mahdollisuus hakeutua myös 120 opintopisteen laajuisiin siviileille suunnattuihin sotatieteiden maisteriopintoihin. Siviilien maisteriopinnoissa on kaksi suuntautumisvaihtoehtoa: kansallinen turvallisuus ja kansainvälinen turvallisuus. Puolustusvoimat purki varsikenkien käyttörajoituksen Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunta purki puolustusvoimien varsikenkien käyttörajoituksen tämän vuoden alusta. Käyttörajoituksen purkaminen perustui markkinaoikeuden varsikenkähankintoja koskeviin päätöksiin, jotka ratkaistiin puolustusvoimien eduksi. Nyt varsikenkähankinta voidaan toteuttaa aiemmin suunnitellulla tavalla tarjouskilpailun voittaneen Sievin Jalkine Oy:n kanssa. Maavoimien Materiaalilaitos hylkäsi vuoden 2010 varsikenkien tarjouskilpailutuksessaan toisen kenkävalmistajan tarjouksen, koska tarjouspyynnössä tarjoajalta edellytetty jalkineen nahkanäyte ei täyttänyt vaatimuksia veden pitävyydestä. Hylätty kenkävalmistaja valitti päätöksestä markkinaoikeuteen. Oikeusjutun takia Maavoimien Materiaalilaitos joutui viime kesänä asettamaan varsikenkien käytölle väliaikaisen käyttörajoituksen, jotta kengät eivät päässeet loppumaan. Varusmiehille jaettiin kahden varsikenkäparin sijaan yhdet varsikengät ja kertausharjoituksissa reserviläisille ei jaettu ollenkaan varsikenkiä. Tulikomentoja 1/2011 35 KOE SOTILAAN ELÄMÄÄ ERI AIKOINA Tule tutustumaan toiminnalliseen näyttelyyn Suomen Tykistömuseoon. Nyt kävijällä on mahdollisuus päästä itse kokeilemaan esineitä sotimisen historiasta. Oppaan johdolla tutustutaan aina roomalaisten ajasta ja varusteista tämän päivän sotilaan elämään. Matkalla menneisyyden halki kävijä pääsee kokeilemaan millainen oli roomalaisen sotilaan haarniska, miten raskas pitkäjousi oli virittää, miten tykkimiehistö toimi Napoleonin aikana, miten haavoittuneiden haavat sidottiin ja millainen punkka ja pinkka nykyään vaaditaan varusmieheltä armeijassa. Näyttely aukeaa toukokuussa 2011. Varaa opastuskierros näyttelyyn puhelimitse (03) 682 4600 tai sähköpostitse [email protected] [email protected], www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17
© Copyright 2024