Varusmiehen arkea, s. 4-6
Varusmiehen arkea, s. 4-6 Tykistöaselajin ”neljän tukijalan” malli, s. 11 JTR:n perinteet säilyvät, vaikka nimi vaihtuu, s. 12 Niinisalon uusi urheilukenttä avattiin, s. 26 Reserviläispartiot kunto-ottelussa, s. 24 4/2012 TULIKOMENTOJA www.tulikomentoja.fi Julkaisija: Suomen Tykistömuseo Toimituskunta: Sirkka Ojala, päätoimittaja Toimituskunnan puheenjohtaja [email protected] Samuel Fabrin, toimitussihteeri [email protected] Lehden postitusrekisteri: [email protected] Lauri Haavisto [email protected] Aki Kinnunen [email protected] Inttislangia Asevelikorjaamo . . . . . Hötköily . . . . . . . . . . . . JäteAU . . . . . . . . . . . . . Kaasunasse . . . . . . . . Kesämopo . . . . . . . . . Kolapartio . . . . . . . . . . Kuntsari . . . . . . . . . . . Kurkkusalaatti . . . . . . . Kärpänen . . . . . . . . . . Lontoonrae . . . . . . . . . Mittapönttö . . . . . . . . . Mörkö. . . . . . . . . . . . . . Petroli . . . . . . . . . . . . . Piruntorjuntaupseeri . . Rotta . . . . . . . . . . . . . . Ryynätä . . . . . . . . . . . . Sämpylät . . . . . . . . . . . Turska . . . . . . . . . . . . . Varuskuntasairaala, VKS Ennenaikainen toimiminen Talousaliupseeri Kaasunaamari, oikealta nimeltä suojanaamari Kesän saapumiserässä tullut alokas Muutaman taistelijan osasto, joka on nakitettu lumitöihin Kuntoisuusloma, KL, Kölli Lomapuku Osuma ampumataulun sektorittomalla osalla Burana Mittaus- ja tiedustelupatteriston varusmies Esikuntateltta, Varusmiehiltä pääsy kielletty! Muonituskeskuksen kahvi Sotilaspastori Opistoupseerioppilas Tetsata, osallistua taisteluharjotuksissa Matalat pikkukengät RUK:n upseerioppilas Sanastoa löytyy laajempana versiona verkko-osoitteista www. aamukampa.net sekä http://fi .wiktionary.org/wiki/Liite:Armeijaslangi. Petri Majuri Sotilasasiantuntija [email protected] Tero Mäenpää Sotilasasiantuntija [email protected] Jukka Sippola [email protected] Juhani Suni Lehden kiltasivut: [email protected] Kalevi Virtanen [email protected] Erkki Wuolijoki [email protected] Ulkoasu: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja [email protected] Ilmoitusmyynti: Olavi Waljakka / Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky [email protected] ILMESTYMISAIKATAULU PAINO: SLY-Lehtipainot Oy Kirjapaino Uusimaa TOIMITUKSELLINEN AINEISTO Numero Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33580 TAMPERE [email protected], 050 368 8460 Aineisto- Ilmestyy päivä viikolla 1/2013 2/2013 3/2013 4/2013 ILMOITUSAINEISTO Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky Olavi Waljakka Käpytie 4 I, 13720 Parola, [email protected], 040 746 5340 KILTASIVUJEN AINEISTO Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA [email protected], (03)6380 138, 0440 478 602 Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Samuel Fabrinilta. 3DLQRWXRWH WH H Kansi: Maalin määritys / Joona Haataja 2 ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833) Taustalla: Arkea tulipatterissa / Puolustusvoimat 16.1. 21.5. 21.8. 5.11. viikko 8 viikko 25 viikko 38 viikko 50 TULIKOMENTOJA 4/2012 pääkirjoitus Panssaritulenjohtaja, Aleksi Rautio . . . . . . .4 Tulikomentoja Kainuun vaaroilta, Joona Haataja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .5 AUK kulissien takana, Henriikka Helpiölä . . .5 Kuva: Raimo Ojala Pääkirjoitus, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . .3 Odottavin mielin uuteen vuoteen Ohi on 270 vuorokautta, Miika Laihonen . . .6 Tarkastajan tervehdys, Esko Hartikainen . . .7 Viestimuseon siirtyminen Hämeenlinnaan: Uusi mahdollisuus ylläpitää historiaa ja perinteitä, Seppo Uro . . . . . . . . . . . . . . . . . .8 Tykkimiehet ry:n palsta, Kari Halonen . . . . .9 Pioneerimuseon juuret ovat jo viime sotiamme edeltävässä ajassa, Aimo Hattula . . . . .10 Tykistöaselajin tulevaa vapaaehtoistoimintaa visioidaan ”neljän tukijalan” mallille, Harri Kainulainen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .11 Perinteet säilyvät, vaikka nimi vaihtuu, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .12 Tykistöprikaatin Kilta juhli vuosipäiväänsä Niinisalossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .14 Kilta - ja kokoussivut, Juhani Suni . . . . . . .16 Kainuun kiltalaiset eduskunnassa ja Tallinnan merimuseossa, Jaakko Rytty . . .22 Killat esittäytyvät: Karjalan Tykistökilta ry, Jaakko Janhunen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22 Tulikomentoja-lehdet sähköiseen muotoon, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .23 Reserviläispartiot tykistön ja kranaatinheittimistön kunto-ottelussa, Mikko Hörkkö . . . .24 Tykistön ja kranaatinheittimistön kuntoottelun tulokset, Tero Mäenpää . . . . . . . . . .25 Niinisalon uusi urheilukenttä avattiin, Tykistöprikaati . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .26 Merkkipäivät, Juhani Suni . . . . . . . . . . . . . .27 Ikilotta Sipi Tilus: Muistakaa siirtää arvokas perinnetieto nuorisolle, Matti Latvala . . . . .28 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu, Jaakko Martikainen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .30 Museomestarin kymppi, lkka Vahtokari . . .31 Museoesineet kertovat osa 11, Samuel Fabrin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .32 Maailmansotien panssarintorjuntatykit, Olavi Waljakka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .33 155-milliset edelleen suosittuja, Jaakko Bergqvist . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .34 Suomen Kenttätykistön joukko-osastotunnukset, Veli Kauranen. . . . . . . . . . . . . . . . . .36 Sotakoiraosastolle uudet tarhat, Manu Pitkänen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .38 Katsaus kaikkien aikojen sotaelokuvaan Full Metal Jacket, Lauri Haavisto . . . . . . . . . . . .39 Tulikomentoja 4/2012 V uosi on taas kohta lopuillaan ja käsissäsi on vuoden viimeinen Tykistömuseon julkaisema Tulikomentoja-lehti. Ensi vuonna lehti siirtyy kahden vuoden tauon jälkeen jälleen Tykkimiehet ry:n kustantamaksi. Tämä julkaisijan vaihtuminen aiheuttaa joitakin muutoksia, jotka koskettavat myös teitä lehden tilaajia. Lehden osoiterekisteri siirtyy Tykistömuseolta Kankaanpäähän Hannu Vettenrannan osaaviin käsiin ja myös lehtien kiltalaskutus hoidetaan jatkossa taas Tykkimiehet ry:n kautta. Hieno ideamme julkaista varusmiesnumeroita lähes kariutui, kun päätimme lehden toimituskunnassa viime vuonna julkaistujen, vähän latteiden varusmieslehtien jälkeen, ettemme enää julkaise lehtiä varusmiesnumeron nimikkeellä. Asiaa kuitenkin vuoden aikana monesti pohdittuani esitin, että yritämme vielä kerran. Niin saimme tämän lehden aikaiseksi. Suuri kiitos tästä kuuluu puolustusvoimien tykistön joukko-osastoille, niin Jääkäritykistörykmentille, Kainuun Prikaatille kuin myös Tykistöprikaatille ja sen osaaville mediavarusmiehille. Lehden pääjuttuna saammekin lukea neljä erilaista varusmiestarinaa. Ensimmäisenä meille esittäytyy panssaritulenjohtaja upseerikokelas Aleksi Rautio, joka aloitti varusmiespalveluksensa vuoden alussa Jääkäritykistörykmentin Kranaatinheitinkomppaniassa. Tuleva Ruotuväki-lehden toimittaja, tällä hetkellä Haminassa RUK:a suorittava upseerioppilas Joona Haataja tuo meille terveiset Kainuun vaaroilta, ja oppilas Henriikka Helpiölän kirjoitus tempaa meidät mukaansa Aliupseerikoululaisten arkeen. Varusmiessarjan päättää jo reserviin siirtynyt säämiehen koulutuksen saanut korpraali Miika Laihonen, joka antaa kirjoituksessaan myös vinkkejä tuleville varusmiehille. Näistä kirjoituksista tulee hyvälle mielelle ja on entistä varmempi siitä, että Suomessa tulee jatkossakin säilyttää yleinen asevelvollisuus, jotta sotilaskoulutuksesta ei tulisi jatkossa vain harvojen etuoikeus. Monet naisetkin hakeutuvat vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen juuri siksi, että tietävät puolus- tusvoimien antavan parasta johtajakoulutusta myös siviilityöelämää varten. Tutkitusti armeija antaa fyysisiä ja psyykkisiä valmiuksia niin pahimman varalle kun arkielämään. Kenraali Ari Puheloinen esitti 203. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan myös mahdollisia helpotuksia, joilla yhteiskunta voisi tukea varusmiespalveluksen suorittaneiden paluuta siviilielämään. Puheloisen mukaan vaihtoehtoina voisivat olla määräaikainen kevennysmahdollisuus palkansaajan tuloverotukseen varusmiespalveluksen jälkeisessä työelämässä sekä varusmiespalvelusajan rinnastamisen eläkkeen perustaksi laskettavaan työssäoloaikaan. Ensimmäinen päätoimittajavuoteni on nyt lopuillaan ja taisin selvitä tästä haasteesta kunnialla. Positiivista palautettakin on tullut runsaasti. Lehden toimittamisessa on kuitenkin yllättävän paljon työtä – jo pelkästään vuoden aikana lähettämieni lehteen liittyneiden sähköpostien määrä on mittava. Onneksi tukena ovat kuitenkin osaava toimituskunta ja hyvät yhteistyökumppanit. Lämmin Kiitos siis kaikille teille, jotka olette osaltanne olleet tekemässä tätä hienoa tykkilehteä. Uskallan toivoa, että olette tukenani myös ensi vuoden haasteissa. Toivotan teille kaikille hyvää ja rauhallista joulun aikaa sekä menestystä tulevalle vuodelle 2013! Sirkka Ojala 3 Tammikuussa 2012 alokas Aleksi Rautio astui palvelukseen Parolan Panssariprikaatiin. Toivomuksena oli päästä Leopard-vaunun ampujaksi tai lataajaksi, sotilaspoliisiksi tai heitinmieheksi. Arpa ratkaisi asian jälkimmäisen eduksi, ja alokas aloitti palveluksensa Jääkäritykistörykmentin Kranaatinheitinkomppaniassa. Minulla ei ollut selkeää kuvaa, mitä armeija piti sisällään saati mitä itse haluaisin irti tästä kokemuksesta. Toisin kuin osa palvelustovereistani pidin omat vaihtoehtoni selkeästi auki palvelusaikani suhteen. Peruskoulutuskauden aikana tulin siihen tulokseen, että haluan ottaa asepalveluksesta kaiken irti, ja pyrin panssarialiupseerikurssille. Pääsinkin panssaritulenjohtolinjalle. Kuva: Joona Haataja Kuin nenä päähän 4 En tiennyt mitään tulenjohdosta ennen kurssia, mutta tajusin pian, että koulutushaara sopi minulle kuin nenä päähän. Karttoja, etäisyyksiä ja sääntöjä eli paljon teoriaa ja lukemista, mikä oli mukavaa kaiken peruskoulutuskauden käytännön harjoittelun jälkeen. PSAUK 1 kesti kuusi viikkoa normaalia AUK 1:tä pidempään, koska vaunukurssilaisten on saatava koulutus ja pätevyys ajaa ja johtaa panssarivaunuja. Tämän takia myös panssarireserviupseerikurssi alkaa myöhemmin. Kurssin loppupuolella PSRUK:un valitut ylennettiin korpraaleiksi. Olin yksi näistä onnekkaista. Panssarireserviupseerikurssilla ja Maavoimien reserviupseerikurssilla on eroja. Ensinnäkin PSRUK järjestetään Parolannummella Panssariprikaatin Panssarikoululla, Maavoimien RUK taas Haminassa. Panssarireserviupseerikurssille tulee upseerioppilaita myös Karjalan Prikaatista Vekaranjärveltä. Linjoja on kuusi: panssaritulenjohto-, panssariviesti-, panssarijääkäri-, panssaritiedustelu-, panssarivaunu- ja panssaripioneerilinjat. Omalla kurssillani kahta viimeistä linjaa ei järjestetty. Nopeus, yksinkertaisuus, iskuvoima PSRUK:ssa koulutetaan joukkueenjohtajia mekanisoituihin taisteluosastoihin, joiden tärkein taistelulaji on hyökkäys. Kurssilla harjoitellaan ja opetellaan panssarijoukkojen perustaistelumenetelmiä sekä syvennytään oman koulutushaaran oppeihin ja yleisiin periaatteisiin, jotka näkyvät lähes kaikessa kurssin tarjoamassa koulutuksessa etenkin panssaritulenjohdossa. Näitä periaatteita ovat muun muassa nopeus, yksinkertaisuus ja iskuvoima. Mekanisoidut taisteluosastot ovat ainoita Puolustusvoimien joukkoja, joilla on kohtaamistaistelukyky kuuluisaa A2-harjoitusvastustajaa vastaan. PSRUK on myös huomattavasti pienempi kurssi kuin Haminan vastaava. Haminassa kurssilaisia on satoja. Omalla kurssillani, kurssilla nro 240, upseerioppilaita oli 41. Tämän ansiosta opetus on yksilöläheisempää ja helpompi järjestää. Johtamissuorituksia upseerioppilasta kohti tuli vähintään neljä, kun Haminassa suoritusten määrä saattoi kouluttajiemme mukaan jäädä jopa yhteen. Kurssin pienen koon takia myös hyvä ryhmähenki oli helppo saavuttaa. Itse en ainakaan kokenut, että koko kurssilla olisi ollut henkilöä, jonka kanssa en olisi tullut toimeen. Hyvän ryhmähengen ansiosta ei syntynyt juurikaan riitoja Kuva: Puolustusvoimat Panssaritulenjohtaja eikä kukaan heittänyt hommaa ”läskiksi”. Kotiyksikköön palattuani pääsin haluamaani tehtävään joukkotuotettavassa panssaritulenjohtueessa: tornitulenjohtajaksi. Toimin siis tulenjohtovaunussa (BMP-1 TJ), jossa on tykkitornin sijaan tulenjohtotorni. Tornilla voidaan mitata suuntia ja etäisyyksiä ja siitä löytyy tulenjohtolaskin sekä tehokkaat viestivälineet. TJ-vaunu soveltuu liikkuvuutensa ansiosta hyvin panssarijoukkoihin. Vaunussa kulkee mukana vaunumiehistön lisäksi tornitulenjohtaja ja tornitulenjohtoaliupseeri sekä jalkautuva nelihenkinen tulenjohtopartio. Elämäni hienoimpia kokemuksia Tätä kirjoittaessani erikoiskoulutuskausi lähestyy loppuaan ja jatkokoulutuskausi alkaa viikon päästä. Nuoremmat panssarijääkärit on koulutettu omaan tehtäväänsä, joten jatkokoulutuskaudella päästään kouluttautumaan omaa sodanajan sijoitusta varten. Tulevat leirit ja loppusota testaavat kaikkea varusmiespalveluksen aikana jo opittua ja opettavat samalla myös paljon uutta, mitä odotan innolla. Kotiutumiseen ei olekaan sitten enää paljon aikaa. Uskon, että reserviin siirtymisen alkuhuuman jälkeen muistelen lämmöllä varusmiespalvelusaikaani, etenkin PSRUK:a, joka on toistaiseksi ollut elämäni hienoimpia kokemuksia ja samalla nopeimmat kolme kuukautta. Aleksi Rautio Upseerikokelas Tulenjohto mielekästä lä käsi ei tärise valtavasti. Asiat on ollut kohtalaisen helppo oppia ja lopulta ne ovat vain rutiineja. Työ palkitaan näyttävinä iskeminä maalialueelle, mikä on tehtävän ehdottomasti parasta antia ja suurin motivaatio. Hienoa oli nähdä kranaattien lento kaaressa pilvien sisälle ja lopulta maaliin. Iskemien jytinän huumatessa korvia kävi mielessä, ettei maalialueella todellakaan olisi kiva olla. Vihollinen murskautuisi paineaallon ja sirpaleiden voimasta. Myös tulenjohtaminen käytännössä hahmottui entistä paremmin, kun muun muassa näki oikeat iskemäkeskeispisteet. Kun pääsimme kokeilemaan tuliasemalinjan toimintaa, nostelemaan painavaa tykkiä ja ammuksia, tuli mieleeni, kuinka mielekästä palvelus tulenjohtolinjalla on lopulta ollut. Ainakaan selkä ei päivän päätteeksi kipeydy, ellei sitten repussa hölskyvä radio ole vähän sitä vasten hangannut. Vaikeaa tulenjohto ei loppujen lopuksi ole – ainakaan, jos mittauksessa käsisuuntakehäl- Joona Haataja Korpraali Kuva: Satu Hujanen Tulikomentoja Kainuun vaaroilta Saatuani tietää nelisen kuukautta sitten palvelukseen astuessani päätyväni Kainuun tykistörykmenttiin, tuntui mielenkiintoiselta päätyä juuri tähän aselajiin. Tykistöstä oli piirtynyt mielikuvia lähinnä sotafilmien ja tietokonepelien kautta, joten odotin innostuneena tulevaa koulutusta. Kukapa ei haluaisi ampua taistelukenttien kuningattarella tai nähdä raivokkaita räjähdyksiä. Viimeisien kuukausien aikana on tullut selväksi, miten vaativa aselaji tykistö on – onnistuminen varmasti palkitsee. Tuskin kenelläkään kävi aluksi mielessä, kuinka monimutkaisesta järjestelmästä on lopulta kyse. Miten tykin ammus saadaan oikeaan osoitteeseen aina tulenjohtopaikan tähystyksestä viestiverkon kautta tuliasemaan ja lopulta maaliin? Tulenjohdon aliupseerikurssilla aloitin Kainuun prikaatissa lähes neljänkymmenen muun varusmiehen kanssa. Kainuun ruskaiset vaaramaisemat ovat tulleet tutuksi uudesta näkökulmasta. Entinen marjamaasto saattaa olla nyt kuviteltu taistelukenttä. Kainuulaisena varusmiehenä kotiseudulla palveleminen on ollut mielekästä: ympäristö on entuudestaan tuttua ja maastoharjoituksissa siihen on voinut tutustua entistä paremmin. Maastoharjoituksissa Kajaanissa on ehkä eniten hajottanut jatkuva tulenjohtopaikan perustaminen ja aamuvarhainen purkaminen. Näihin pitää kouluttajien mukaan saada rutiinia, joten niitä toistettiin harjoituksissa päivit- täin. Univajetta kertyi toisessa maastoharjoituksessa reilusti, kun yöunet jäivät parhaimmillaan neljään tuntiin. Oman haasteensa koulutukseen tuo Kainuun pimeä syksy. Tulenjohtopaikka on parasta perustaa nopeasti ennen pimeyden laskeutumista, muuten homma vaikeutuu huomattavasti. Lokakuun alkupuolella järjestettyjä lyhytkanta-ammuntoja kevyellä kranaatinheitinjoukkueella odotettiin pitkään. Vihdoin päästiin kokeilemaan tulenjohtoa oikeilla ammuksilla. Ei ollut yllätys, että tulenjohtoa harjoiteltiin paljon ennen varsinaisia kovapanosammuntoja. Eihän meitä päästetty rynnäkkökiväärinkään kanssa ampumaradalle heti ensimmäisenä päivänä. ”Koulussa herätys, miehet ja naiset ylös punkista, valot päälle, ovet auki. Aamuliikuntaan siirtymiseen aikaa seitsemän minuuttia. Hyvää huomenta, koulu!” kajahtaa kaiuttimista aamukuudelta. Yönsä hyvin levänneet oppilaat nousevat vaihtamaan tuttuihin liikuntavarusteisiinsa ja valmistautuvat aamuliikuntaan. Tämän jälkeen aamupala maistuu jokaiselle. Aliupseerikoulussa alkaa uusi päivä ja uudet kujeet. Viesti-, tulenjohto- ja tuliasemalinjojen oppilaat siirtyvät kukin omien aselajiensa harjoitusten pariin. Omien aselajiopintojen lomassa oppia Tulikomentoja 4/2012 saadaan myös johtamisen taitoon. Johtaminen on osa arkea aliupseerikoulussa – sitä tapahtuu joka päivä niin oppilasesimiehen roolissa kuin erinäisten harjoitusten aikana ryhmänjohtajan tehtävissä. Tärkeänä osana oppimista ja AUK:a ovat maastoharjoitukset, joilla kaikki pääsevät harjoittamaan itseään ja soveltamaan opittuja asioita käytäntöön. Kaikki kolme koulutushaaraa toimivat yhtenäisinä ja toisistaan riippuvaisina. Johtamisen kokemus saadaan, kun vertaisista valitaan yksi henkilö ryhmänsä johtajaksi ja hän määrää jokaiselle oman tehtä- Kuva: Puolustusvoimat AUK Kulissien takana vän yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Ryhmänjohtajan työ ei ole pelkkää huvia ja komentamista, vaan hän pitää myös huolen siitä, että työ edistyy ja aikamääreissä pysytään. Kovan päivän jälkeen leireillä uupuneet oppilaat siirtyvät telttoihin lepäämään, teltassa odottavat listat kipi- nävuoroista sekä erilaisista vastuullisista tehtävistä. Ensimmäinen kipinä istuu paikalleen, kun kamina on saatu syttymään. Ennen kuin oppilaat kätkeytyvät makuupusseihinsa nukkumaan kerrataan iltapalan lomassa kaikki päivän hyvät ja hauskat tapahtumat. Kun oppilaat lopulta hiipuvat uneen ja kipinä jää yksin vartioon, vallitsee teltassa hiljaisuus. Aliupseerikoulun vapaaajan jokainen käyttää kuten itse haluaa. Käydään saunassa, kuntoilemassa, sotkussa munkilla tai tilataan pitsa kasarmille nautittavaksi hyvässä seurassa. Joskus on hyvä irtautua kasarmilta ja lähteä joukolla viettämään rentouttavaa iltaa. Henriikka Helpiölä Tykistöprikaati, oppilas 5 Ohi on 270 vuorokautta Korpraali Miika Laihosen ajatuksia varusmiespalveluksen varrelta Tykistöprikaatin Kilta ry muisti stipendillään lokakuussa Tykistöprikaatista kotiutunutta, esikuntapatterin sääjaoksessa palvellutta korpraali Miika Laihosta. Miika Laihonen on 20-vuotias ja kotoisin Parkanosta, vaikka asuukin tällä hetkellä opiskelujen vuoksi pääsääntöisesti Turussa. Miika jatkoi reserviin siirryttyään biologian opintojaan Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Miikalle oli selvää jo alusta lähtien, että hän tulisi suorittamaan varusmiespalveluksensa juuri Tykistöprikaatissa. Se on myös Parkanoa lähin varuskunta. Päätöstä palveluspaikan valinnasta tukivat myös hänen jo palveluksen suorittaneilta kavereiltaan kuulemansa myönteiset kokemukset Niinisalosta. Aliupseerikouluun kannattaa hakea, jos siltä tuntuu Astuessaan palvelukseen Miikalle oli vielä epäselvää, mihin tehtävään hän hakisi. Sääpuoli oli kuitenkin vahvasti mielessä yhtenä vaihtoehtona. Miika totesikin, että oli hienoa päästä tekemään jotain erikoisempaa, koska kerranhan sitä varusmiespalvelus vain suori- tetaan. Aliupseerikouluun hän päätti kuitenkin olla hakematta, vaikka olisikin varmasti ollut mielenkiintoista ja haasteellista päästä toimimaan ryhmän- tai joukkueenjohtajana. Vuoden palvelusaika ei kuitenkaan valintoja tehdessä tuntunut sopivan siviilielämässä itselle mietittyihin aikatauluihin. Miika arveleekin, ettei ole ainoa, jolle pidempi palvelusaika on ollut kynnyskysymys pohdittaessa AUK:un hakeutumista. Toisaalta näin jälkeenpäin ajatellen nuo kolme lisäkuukautta olisivat varmaan kuluneet nopeasti. Miika kannustaakin kaikkia itseensä uskovia miehiä ja naisia hakeutumaan AUK:un, jos yhtään siltä tuntuu. Toisaalta miehistötehtävissäkin on paljon saavutettavaa. Sotilaan arki tuntui aluksi haasteelliselta Miikan koki palveluksessa haasteellisimmaksi sotilaan arkeen tottumisen. Myös fyysinen ja välillä henkinenkin rasitus painoivat aluksi, mutta niitä oppi sietämään suhteellisen nopeasti. Parhaita aikoja palveluksessa olivat ne samaan koulutushaaraan kuuluvien palvelustovereiden kanssa vie- tetyt jälkikoulutuskauden päivät, jolloin oma paikka järjestelmässä oli jo käynyt tutuksi. Miika sanoo, että ystävyyssuhteita muodostuu väkisinkin, kun kaikki ovat niin sanotusti ”samassa veneessä”. Se, että mukana on palvelustovereita, auttaa jaksamaan raskaimmissakin taisteluharjoituksissa. Säämiehen koulutus Kaikille yhteisen peruskoulutuskauden jälkeen seurasi säämiehistökurssi, jonka tarkoituksena on opettaa kaikki säämiehen perustaidot. Neljässä viikossa käydään läpi sää- ja pilvioppia, viestikoulutusta, kalustokoulutusta ja Synopsääsähkeen laatimista. Opitaan pääpiirteittäin, mitä säämies tekee maastossa ja miten sääasemaa pyöritetään. Todellisuudessa monet asiat sisäistetään toistojen kautta vasta myöhemmässä vaiheessa palvelusta. Säämiehet suorittavat myös vedynvaromääräyskokeen ja saavat näin vedynkäyttöoikeuden puolustusvoimissa. Säämiehen arkeen kuuluu sääasemalla joka neljäs viikko tapahtuva sääpäivystys, jonka aikana lähetetään Ilmatieteenlaitokselle Synop-sääsähkeitä. Säämiehillä on myös paljon harjoituksia ja komennuksia, koska säämiehiä tarvitaan luotaamaan säätä aina ammuttaessa epäsuoraa tulta. Komennuksia on ympäri Suomea, joten säämiehenä pääsee todennäköisesti näkemään muutakin kuin Niinisalon varuskunnan vieressä sijaitsevat hiekkakankaat. Mitä varusmiespalveluksesta jäi käteen? 6 Tykistöprikaatin kilta luovutti stipendin tunnustuksena hyvin suoritetustavarusmiespalveluksesta korpraali Miika Laihoselle Tykistöprikaatinkotiuttamisjuhlassa 5.lokakuuta. Stipendiä luovuttamassa olivat Tykistöprikaatin esikuntapäällikkö evl Mikko Viitala ja Tykistöprikaatin Killan puheenjohtaja Kalervo Salonen. Kuva: Hannu Vettenranta. Sotilaspassin ja komean palvelustodistuksen lisäksi palveluk- sesta jäi elämän varrelle joukko elinikäisiä ystäviä ja hienoja muistoja. Sotilaana oppi paljon käyttökelpoisia tietoja ja taitoja, joita tarvitsee ehkä siviilielämässäkin. Sääpuoli toi myös luonnontieteellistä lisäsivistystä, mikä täytyy biologian opiskelijalle tietysti katsoa eduksi. Puolustusvoimista jää myös omaan elämään pysyvä asenne toimia tehokkaasti, mistä on varmasti hyötyä työelämässä. Evästyksiä tuleville varusmiehille Miikan mielestä ennen palvelusta on hyvä huomioida, että muun muassa hyvä fyysinen kunto tekee varsinkin alkupalveluksesta huomattavasti kevyemmän ja miellyttävämmän. Henkisesti kannattaa varautua siihen, että elämä on hyvin erilaista kuin mihin kotona on tottunut. Kannattaa myös kysellä vanhemmilta kavereilta heidän kokemuksistaan. Näin tietää jo osan siitä, mitä tuleman pitää. Omaa jaksamistaan voi parantaa myös asennoitumalla siten, että aikoo suorittaa palveluksensa kunnialla alusta loppuun. Motivaatiota olisi hyvä olla edes vähän. Ilman sitä palvelus voi tuntua hyvin raskaalta. Mitään pelättävää ei ole. Lähes kaikkihan vievät palveluksensa kunnialla loppuun saakka. Siviilielämä kannattaa järjestää siten, että voi olla kuvioista pois tarvittaessa kokonaisen vuoden. Autokoulun toinen vaihe on esimerkiksi asia, joka kannattaa hoitaa kuntoon ennen palvelusta. Miikan kotiuttamisjuhlassa pitämän puheen löydät sivustolta www.tykistoprikaatinkilta.fi Puolustusvoimauudistuksessa on siirrytty toteutusvaiheeseen. Normaaliolojen ja poikkeusolojen organisaatiot alkavat olla pääosin hahmollaan. Tehtäväkokoonpanot ovat muotoutumassa ja käytännön henkilöstöhallinnon toimenpiteet ovat käynnistyneet. Kuten edellisessä tervehdyksessäkin totesin, muutos koskee kenttätykistöä muiden rinnalla. Näkyvimmät muutokset ovat Niinisalon uusimuotoisen koulutuskeskuksen perustaminen osana Porin prikaatin valmiusyhtymää sekä Tykistökoulun johtosuhteiden ja toiminnallisuuden muutokset. Palkatun henkilökunnan määrä supistuu jonkin verran, ja tehtävien sijoituspaikkakuntia muuttuu. Muutos koskettaa useita henkilöitä sidosryhmineen. Uskon ja toivon, että muutoksen aiheuttamista haasteista selvitään pienin vaurioin hyvällä henkilöstöjohtamisella kuten aiemmissakin puolustusvoimien muutoksissa. Myönteistä asiassa näyttäisi olevan ainakin se, että irtisanomisuhan alaisia on huomattavasti ennakkokaavailuja vähemmän. Niin, ja reilussa kahdessa vuodessa asioilla on aikaa ja taipumusta järjestyä. Tykistön suorituskyvystä vastaavana huoleni on tykistöllisen ammattiosaamisen säilyminen. Aselajissamme on järjestelmiä, joiden käyttö vaatii käyttöhenkilöstöltä syvää ja ehkäpä kapeaakin osaamista. Tuo osaaminen on saavutettu kovilla satsauksilla ja kalliilla koulutuksella. Sitä ei ole vara hukata. Tällä hetkellä näyttäisi tulevassa henkilökokoonpanossa löytyvän tarvittavat erityistehtävät sekä henkilöstö, jonka osaaminen vastaa varsin hyvin tulevaisuuden tarpeita. Valppaana on kuitenkin oltava, jotta mahdolliseen kielteiseen kehitykseen – osaamisvajeen syntymiseen – kyetään rea- Tulikomentoja 4/2012 goimaan riittävän ajoissa. Vuoden 2015 jälkeenkin tarvitaan ammattitaitoisia ja hyvähenkisiä tykkimiehiä järjestelmien käyttäjinä. Tämä koskee palkatun henkilökunnan lisäksi varusmiehiä ja ennen kaikkea reserviläisiä. Kunto-ottelukilpailusta luovutaan toistaiseksi Henkilöstön ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen on rajalliset resurssit. Ensi vuodesta lähtien tykistön täydennyskoulutusresurssien kohdennusperiaatetta tarkistetaan. Joukkoyksiköiden vastuuta lisätään ja mahdollistetaan erityisvaatimusten huomioiminen. Tavoite on, että pääosa henkilöstöstä – erityisesti kokemattomimmat – saavat ohjattua lisäharjoitusta keskeisissä järjestelmän käytön tehtävissä. Tärkeää koulutusta voivat saada myös lähialueen reserviläiset. Kilvoittelullekin on tässä sijansa. Koulutusresurssi vapautetaan luopumalla sinällään mielenkiintoisesta ja arvostetusta valtakunnallisesta kunto-ottelukilpailusta ainakin toistaiseksi. Tykistön kehittämishankkeet etenevät suunnitellusti puolustusvoimauudistuksen rinnalla. Keskeisimpinä ovat raskaan raketinheitinjärjestelmän päivitystyö ja alueellisten tykistöjoukkojen johtamis- ja taistelunkestokyvyn parantaminen. Kehittämishankkeet parantavat suorituskykyä, jota voidaan hyödyntää vuoden 2015 jälkeen puolustusvoimien yhteisessä vaikuttamisessa ja myös maavoimien uudistetussa taistelutavassa. Maavoimien uudistettu taistelutapa on ollut esillä viimeaikoina monilla foorumeilla. Taistelutapa on eräs keino kattaa maavoimajoukkojen vähenemisen tuomaa suorituskykyvajetta. Vähemmällä on siis saatava aikaan enemmän. Tutkimuksen tukema teoreettinen tausta on olemassa ja ohjeistus syntymässä. Jonkin verran kenttäkokeiluakin on jo tehty ja dokumentoitu. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää kaikilla aselajeilla. Tykistöllekin on tulossa uusia jo tunnistettuja ja vielä eteen nousevia haasteita. Esimerkiksi pyrkimys tulen käytöstä vaikuttamisen käyttöön tai torjuntatulesta aktiiviseen riittävien kertautuvien vihollistappioiden tuottamiseen vaatii onnistuakseen käytännössä muutakin kuin kirjaamisen koulutus- ja toimintaohjeisiin. Työtä tehdään jatkuvasti. Materiaalinen valmius paranee vaihe kerrallaan ja osaaminen kasvaa kokemuksen myötä. Tulevan vuoden Maavoimien vaikuttamisharjoitusta seuraava taisteluosaton kokeiluharjoitus on merkittävä ponnistus. Harjoituksessa testataan ja tutkimusmenetelmin havainnoidaan teorian ja käytännön vastaavuutta uudistetussa taistelussa. Tykistöllä on tässäkin merkittävä osa. Odotan jo nyt mielenkiinnolla saatavia tutkimustuloksia, joiden perusteella voidaan tykistöjärjestelmänkin toimintaa tarkastella ja vakioida faktoihin perustuen. Reserviläiset ovat tulevaisuudessakin tykistöjärjestelmän kivijalka. Toivottavasti henki ja tahto sekä osaaminen säilyvät uudistuksen jälkeisessäkin ajassa. Edellä mainittu joukkoyksiköissä annettava alueellinen täydennyskoulutus lisää vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen harjoittelumahdollisuuksia ja vastaa kentän tarpeisiin. Käytännössä tarvitaan puolustusvoimien ja maanpuolustuskoulutuksen toimijoiden aktiivista vuoropuhelua. Näillä ajatuksilla yhdessä eteenpäin. Toivotan kaikille tykki- ja heitinmiehille, palveluksessa ja reservissä, kunnollista alkutalvea ja mielenkiintoista tulevaa vuotta. Eversti Esko Hartikainen 7 Viestimuseon siirtyminen Hämeenlinnaan: Uusi mahdollisuus ylläpitää historiaa ja perinteitä SEPPO URO Osana sotilasmuseotoiminnan rationalisointia Riihimäellä toimiva Valtakunnallinen Viestimuseo päätettiin runsas vuosi sitten siirtää Hämeenlinnaan. Päätös otettiin vastaan museota pääasiassa vapaaehtoisin talkoovoimin ylläpitävässä Viestikiltojen liitossa ristiriitaisin tuntein. Riihimäen kaupungin ja Riihimäen viestivaruskunnan nähtiin menettävän mielenkiintoisen ja hyvää palautetta saaneen esittelykohteen. Ensijärkytyksen hälvettyä muuttoa Hämeenlinnaan on alettu pitää myös mahdollisuutena, sillä vapaaehtoisen harrastajajoukon ikääntyminen ja VKL:n niukat taloudelliset voimavarat on nähty jo jonkin aikaa uhkana museon toiminnan jatkuvuudelle ja kehittämiselle. Seppo Uro tutkimassa kirjastonsa aarteita. Muuttovalmistelut käynnistettiin rivakasti jo vuonna 2011 VKL:n hallituksen ja museonhoitaja Heikki Torvisen johdolla. Museotoimikunnan lisäksi valmisteluihin on kuukausittain pidetyissä talkoissa osallistunut useita kymmeniä vapaaehtoisia kiltalaisia ja radioamatöörejä ympäri EteläSuomea. Heidän avullaan on järjestelty muuttokuntoon museon materiaalivarastoja sekä kirjallisuutta, arkistoa ja valokuvakokoelmia. Viime vuonna aloitettiin myös museon hallussa olevan materiaalin digikuvaaminen, johon 8 saatiin apua Viestirykmentin mediavarusmiehiltä. Tänä syksynä Viestikiltojen liitolle myönnettiin määräraha kahden museoalan ammattilaisen palkkaamiseksi muun muassa materiaalikirjanpidon tarkistamista varten. Sotilasradioamatööriasema OI3SVM avattiin Hämeenlinnassa jo kesäkuussa Ensimmäinen muuttokuorma matkasi Hämeenlinnaan jo toukokuun lopulla, kun museon vuonna 1993 perustettu sotilasradioamatööriasema OI3SVM siirrettiin Linnankasarmille. Asemaa varten kunnostettiin tykkipihalla sijaitseva erillinen rakennus. Asema aloitti toimintansa puolustusvoimien lippujuhlan päivänä 4.6.2012, ja sen hoitovastuu siirtyi samalla Riihimäen Kolmosilta Hämeenlinnan Radioamatööreille. Syksyn kuluessa myös useita kuormia muuta viestimateriaalia on siirretty Riihimäeltä Hämeenlinnaan. Kuljetuksesta on huolehtinut pääasiassa Viestirykmentti. Uuden museon omistajaksi ja ylläpitäjäksi perustetussa Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry:ssä Viestimuseota edustavat Viestikiltojen liitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Risto Mäkelä ja varapuheenjohtaja Kaj Kangas. Uuden yhdistetyn museon ensimmäisen perusnäyttelyn käsikirjoitusta laatii kolmehenkinen työryhmä, jossa viestihistorian asiantuntijana toimii Seppo Uro. Uuden museon perusnäyttelyn tarkoituksena on kertoa tykistö-, pioneeri- ja viestitoiminnan kehityksestä alkaen Ruotsin vallan ajoista ja päätyen nykyaikaan. Tutuiksi tulevat viestialan tärkeimmät teknilliset keksinnöt ja niiden tulo Suomeen, viestimenetelmien, viestimateriaalin ja viestijoukkojen kehitys sekä viestitoiminta Suomen sodissa. Varhaisimmista viestinnän keinoista perusnäyttelyssä esitellään muinaiset vainovalkeat sekä erilaiset akustiset ja optiset viestivälineet. Ensimmäisenä teknillisenä viestivälineenä nähdään optinen lennätin, jollaisia käytettiin Suomessa viimeksi Krimin sodan aikana. Tärkeässä osassa ovat 1800-luvun suuret keksinnöt lennätin, puhelin ja radio, joiden teknillinen kehitys ja päätyminen sotatoimien johtamisvälineeksi esitellään perusteellisesti. Mielenkiintoista nähtävää tarjoavat käytössä olleiden kenttäviestivälineiden lisäksi esimerkiksi viestikyyhkyjen koulutusvälineet, kaukopartioradiot, kuuntelutiedusteluvastaanottimet ja suuntimot, salakirjoitusvälineet ja neuvostojoukkojen radiomiinat. Museon harvinaisuuksista nähtäville tulee myös saksalaisten strateginen salakirjoituskone Enigma. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan perusnäyttely tullee käsittämään noin 70 erilaista viestivälinettä. Aika ajoin voidaan järjestää myös vaihtuvia teemanäyttelyitä. Yli 38 vuotta Riihimäellä pääasiassa vapaaehtoisin voimin toiminut Valtakunnallinen Viestimuseo sulki ovensa yleisöltä elokuun lopulla. Viestikiltojen liitossa uskotaan, että uusi yhdistetty Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseo tarjoaa kävijöilleen ensi kesästä alkaen monipuolisen ja mielenkiintoisen läpileikkauksen niin Suomen historiasta yleisesti kuin erityisesti näiden kolmen aselajin merkittävästä roolista niin sodan kuin rauhan aikana. Museo haastaa myös Hämeenlinnan seudun viestireservin ja alan muun henkilöstön mukaan mielenkiintoiseen harrastukseen uuden museon parissa. Tykistöaselajin historia Museo Militariaan Suomen Tykistömuseo päättää toimintansa 31.12.2012. Vuoden 2013 alusta lähtien nykyisen Suomen Tykistömuseon tiloissa aloittaa toimintansa Museo Militaria, jonka näyttelyissä esitellään maamme tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajien historiaa Ruotsin vallan ajoista nykypäivään saakka. Museo Militarian ylläpitäjäyhteisönä on Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry, jonka jäseninä ovat Tykkimiehet ry, Pioneeriaselajin Liitto ry sekä Viestikiltojen Liitto ry. Nämä maavoimien kolme keskeistä aselajia ovat erinomaisella yhteistoiminnalla ja aselajihengellä saattaneet museoidensa yhdistymisprojektin ensimmäiselle virstanpylväälle. Monen mielessä on saattanut käydä ajatus: ”Nyt kun oma Suomen Tykistömuseo lopettaa toimintansa, tykkimiesten historia ja kulttuuriperintö varmaan hautautuu ja painuu vähitellen unholaan.” Näin ei ole käymässä, pikemminkin päinvastoin. Museotoiminnan harjoittaminen maassamme ei ole niin kannattavaa toimintaa, että siitä saatavilla tuloilla pystyttäisiin kattamaan toiminnasta aiheutuvat menot. Keskimäärin museon tuloilla pystytään kattamaan noin 30– 40 % sen menoista. Loppuosa menoista on katettava muilla tulomuodoilla. Näitä ovat muun muassa museoiden valtionosuusjärjestelmän kautta saatavat tuet, museoiden ylläpitäjäyhteisöjen tukirahoitus, sotamuseotoimintaa harjoittavilla museoilla Sotamuseon kautta saatavat tuet sekä yritysten, säätöiden, rahastojen ja yksityisten henkilöiden myöntämät avustukset ja lahjoitukset. Päivittäisestä uutisvirrasta kuulemme ja näemme jatkuvasti koko yhteiskuntaa koskevista säästö-, leikkaus- ja tehostamistoimenpiteistä. Nämä samat tekijät vaikuttavat myös kulttuuritoimintaan ja sen osana olevaan museotoimintaan. Tykistö-, pioneerija viestiaselajien historian ja kulttuuriperinnön vaaliminen tulevina vuosina olisi käymässä taloudellisesti mahdottomaksi, ellei nyt tehtävää museotoimintojen yhdistämistä olisi tehty. Ilman yhdistymistä niin tykkimiesten, pioneerien kuin viestimiestenkin kulttuuriperintö olisi hautautumassa ja unohtumassa varsin nopeasti. Museotoimintojen yhdistäminen ei kuitenkaan saata asiaa ikuisesti turvattuun tilaan. Tekemistä ja haasteita riittää museotoiminnan talousasioissa jatkuvasti. Yhdistymisprojektin kautta kaikki kolme aselajia ovat saaneet talousasioissa itsensä ”merkitylle väylälle” ja navigointi kohti tulevaisuutta on helpompaa. Yhdistyksen syyskokous Tykkimiehet ry:n sääntömääräinen syyskokous pidettiin 27.10.2012 Syvärannan Lottamuseolla Tuusulassa. Paikalla oli kymmenen yhdistyksen jäsentä ja kolmesta jäsenyhdistyksestä viisi jäsenyhdistysten edustajaa. Kokouksessa käsiteltiin sääntöjen mukaiset asiat. Henkilövalinnoista todettakoon, että yhdistyksen neuvottelukunnan erovuorossa ollut varapuheenjohtaja, vuorineuvos Jukka Härmälä valittiin kaudelle 2013–2014. Vastaavasti erovuorossa ollut yhdistyksen varapuheenjohtaja, filosofian maisteri Kari Vilamo valittiin uudelleen kaudeksi 2013–2014. Hallituksen erovuoroiset jäsenet Lars Collin, Kalevi Virtanen sekä Raimo Kinnaslampi valittiin uudelleen toimikaudeksi 2013–2015. Yhdistyksen kunniajäsenen Jouko Alasjärven, joka ilmoitti vetäytyvän- sä hallituksesta, tilalle valittiin hänen jäljellä olevaksi toimikaudekseen eli vuodeksi 2013 Jorma Sovinen. Jorma on Lahden Seudun Tykistökilta ry:n jäsen. Lisäksi kokouksessa käsiteltiin ja hyväksyttiin yhdistyksen sääntömuutosasiat, joiden perustana oli Suomen Tykistömuseon toiminnan lakkaaminen vuodenvaihteessa 2012–2013. Uudistettuihin sääntöihin palataan tarkemmin vuoden 2013 puolella. Tykkimiesmitaliesitykset Muistutan tässä lopuksi tykkimiesmitaliesityksistä. Annettujen ohjeiden mukaan esitykset tulee olla vuosittain päivämäärään 1.12. mennessä mitalitoimikunnalla. Nähdään Suomen Tykistömuseolla 4.12.2012! Kari Halonen Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja uutisia Tykkimiehiä uusiin tehtäviin Eversti Markku Myllykangas on määrätty maavoimien suunnittelupäälliköksi Maavoimien esikuntaan, missä hän on syyskuun alusta toiminut erityistehtävässä. Aikaisemmin hän on toiminut muun muassa Tykistöprikaatin komentajana, apulaisosastopäällikkönä suunnittelu- Tulikomentoja 4/2012 osastolla Maavoimien esikunnassa, apulaisosastopäällikkönä operatiivisella osastolla Itäisen maanpuolustusalueen esikunnassa, esikuntapäällikkönä sekä reserviupseerikurssin johtajana Reserviupseerikoulussa. Hänet ylennettiin everstiksi 4.6.2008. Everstiluutnantti Markku Hutka siirtyy henkilöstöosaston päälliköksi Maavoimien esikuntaan Mikkeliin. Hän toimii tällä hetkellä Kymenlaakson aluetoimiston päällikkönä Reserviupseerikoulussa. Aiemmin hän on toiminut mm. Karjalan Tykistörykmentin komentajana ja tykistön tarkastajan toimistossa Pääesikunnassa. 9 Pioneerimuseon juuret ovat jo viime sotiamme edeltävässä ajassa AIMO HATTULA Pioneeriaselajin Liitto ry (PAL) perustettiin vuonna 1975 selkeyttämään aselajin yhdistystoimintaa. Tätä ennen tehtävää hoiti vuonna 1962 toimintansa aloittanut Pioneerikilta ry, jonka kotipaikka oli Koria. Sillä oli useita alaosastoja eri puolilla Suomea. Liiton jäsenyhdistysten määrä kasvoi nopeasti, kun entiset Pioneerikilta ry:n alaosastot itsenäistyivät ja rekisteröityivät. Tänä päivänä Pioneeriaselajin Liitto ry toimii 11 alueellisen pioneerikillan, valtakunnallisen Suojelukillan ja valtakunnallisen Pioneeriupseeriyhdistyksen keskusjärjestönä. PAL:n asioita hoitaa liittokokouksen valitsema johtokunta, johon kuuluvat puheenjohtaja, yksi edustaja jokaisesta jäsenyhdistyksestä sekä toimihenkilöinä pääsihteeri, rahastonhoitaja, Hakku-lehden päätoimittaja/tiedotuspäällikkö, Pioneerimuseon johtaja, koulutuspäällikkö ja Pioneerimuseosäätiön edustaja. Henkilöjäsenmäärä yhdistyksissä on yhteensä vähän yli 900. Pioneeriaselajin Liitto ry liittyi Maanpuolustuskiltojen liiton eli MPKL:n jäseneksi vuonna 1993. Kolme tärkeää tukijalkaa Pioneeriaselajin Liiton kiltatoiminnassa on kolme tärkeää tukijalkaa: Hakku-lehti, perinnetoiminta ja koulutus. Hakku-lehti on PAL:n omistama valtakunnallinen aikakausilehti, joka toimii PAL:n ja sen jäsenyhdistysten yhteisenä tiedotuskanava, ylläpitää aselajissa palvelevan henkilöstön ja erityisesti pioneeriaselajin reservin aselaji- ja perinnetietoutta sekä aselajihenkeä. Varusmiehille Hakkulehti on ensimmäinen kosketuspinta reserviläistoimintaan ja koko pioneeriaselajin asioihin. Lehti täyttää ensi vuonna 90 vuotta. Se on yhtäjaksoises- 10 ti ilmestyneenä maan vanhin aselajilehti. Perinnetoiminnassa yksi tärkeä ajanjakso oli vuosina 1982–1995, jolloin Pioneeriaselajin Liitto sen Veteraanitoimikunnan ohjaamana keräsi, tutki ja julkaisi tietoja pioneerien sodanaikaisista tapahtumista. Kootut tiedot julkaistiin erillisinä kirjoina ja artikkeleina Hakku-lehdessä. Perinnetoimintaa vauhdittivat liiton järjestämät vuotuiset kiltapäivät, jotka kiersivät eri pioneerikoulutuspaikkakunnilla aselajin vuosipäivän viettoon liitettynä. Parhaimmillaan 550 henkilöä osallistui 15 kertaa vuosina 1982–1997 järjestetyille kiltapäiville. Veteraanien iän alkaessa painaa osallistujamäärä putosi ja tapahtumat lopetettiin. 2000-luvulle tultaessa PAL keskitti voimavaransa valtakunnallisen Pioneerimuseon uudelleen avaamiseen ja sen ylläpitämiseen. Korialta Miehikkälään Pioneerimuseon juuret ovat jo viime sotiamme edeltävässä ajassa, jolloin vänrikki Eero Eetu Saarisen aloitteesta Hakku-lehden huoneeseen Korialla alettiin taltioida historiallisia esineitä. Nämä tuhoutuivat sotien aikana, mutta pioneeriaselajin johto antoi jo sodan aikana käskyn säilyttää historian kannalta tärkeitä esineitä, asiakirjoja ja valokuvia, Arvokkaita esineitä ovat esimerkiksi suurten vesistöjen yli rakennettujen kenttäsilto- jen pienoismallit, joita tehtiin samanaikaisesti siltojen rakentamisen yhteydessä. Pioneerimuseo saatiin rauhan tultua avatuksi nopeasti jo vuonna 1945 Korialla. Museo toimi Korialla lähinnä paikallisin voimin vuoteen 1994 saakka, jolloin Kymen Pioneeripataljoona siirtyi Karjalan Prikaatin joukkoyksiköksi Vekaranjärvelle. Vuodesta 1992 lähtien Pioneeriaselajin Liitto ja paikalliset yhdistykset Korialla olivat selvittäneet Pioneerimuseon toimintaedellytyksiä Korialla tai jollain uudella paikkakunnalla. Kouvolan kaupungin kanssa päästiin sopimukseen vuonna 1995. Raskas kalusto ehdittiin jo siirtää Kasarminmäelle, mutta yllättäen Kouvola perui päätöksensä vuonna 1998. Monien selvittelyjen jälkeen Pioneeriaselajin Liitto päätti vuoden 2000 lopussa Pioneerimuseon uudeksi sijaintipaikaksi Miehikkälän. Pioneeriaselajin Liitto jätti 11.4.2003 osana Miehikkälän ja Virolahden Salpakeskussuunnitelmia Kymenlaakson liitolle hakemuksen Pioneerimuseon uudelleen käynnistäminen -hankkeesta. Pioneerimuseo avattiin suunnitelmien mukaisesti Miehikkälässä 1.7.2007. Museo on vähäisistä henkilöresursseista huolimatta pystynyt kehittämään kaikkia toimivalta museolta vaadittavia osasektoreita. Museon perusnäyttely Miehikkälässä suljettiin 1.9.2012 ja loppuvuosi Pioneeriaselajin Liitto ry:n puheenjohtaja Aimo Hattula. käytetään kolmen aselajimuseon yhdistymisen vaatimiin töihin. Puolustusministeriö siirsi keväällä 2010 sotilasmuseotoiminnan ohjauksen Pääesikunnalle. Pääesikunta esitti 24.9.2010 pitämässään tiedotustilaisuudessa sotahistoriallisten erikoismuseoiden ja niiden taustayhteisöjen edustajille uusia linjauksiaan, jotka sisälsivät muun muassa esityksen Suomen Tykistömuseon, Pioneerimuseon ja Viestimuseon yhdistämisestä Hämeenlinnaan. Tältä pohjalta Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoiden sekä niiden taustayhteisöjen edustajat ryhtyivät nopeasti toimimaan yhteisen integroidun museon pystyttämiseksi Hämeenlinnaan. Parhaimmillaan viisi kurssia vuodessa Koulutustoiminnan tavoitteena on kehittää pioneeri- ja suojelukoulutuksen saaneiden reserviläisten koulutusmahdollisuuksia ja aktivoida pioneerikiltoja toteuttamaan aselajiin liittyvää koulutusta omilla alueillaan. Pääosin koulutus toteutetaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseina ja yhteistyössä MPK:n piiriorganisaatioiden kanssa. Parhaimmillaan jäsenyhdistykset järjestävät viisikin kurssia vuodessa. PAL:n johtokunnan koulutuspäällikkö vastaa koulutuksen kehittämisestä ja ohjaamisesta. Tykistöaselajin tulevaa vapaaehtoistoimintaa visioidaan ”neljän tukijalan” mallille Perinteet tärkeitä myös tulevaisuudessa Kun PAL:in vuotuiset kiltapäivät päättyivät, tilalle alettiin suunnitella valtakunnallista pioneerikoulutuksen saaneelle reserville suunnattua koulutustapahtumaa. Ensimmäinen uusimuotoinen pioneeritaitokilpailu ”pioneerijotos” järjestettiin valtakunnallisen pioneeri- ja suojelutaisteluharjoituksen yhteydessä vuonna 2000. Koulutustapahtumaa kehitettiin edelleen pioneeriaselajin johdon kanssa. Sen nimeksi tuli Pioneeri- ja suojelujotos, jonka järjestelyvastuu kiertää vuosittain jotossääntöjen mukaisessa järjestyksessä. Toteuttamiseen osallistuu toimitsijoita ja partioita koko maan alueelta. Uskon, että meneillään olevan kolmen aselajimuseon yhdistämisellä saavutetaan nykyajan vaatimukset täyttävä museo, joka palvelee suurta yleisöä ja kehittää aselajien museotoimintaa uudelle tasolle. Integroituminen yhdeksi museokokonaisuudeksi vaatii työtä sekä ammattilaisilta että vapaaehtoisvoimilta. Projekti on kuitenkin joka tasolla edennyt rakentavasti ja innovatiivisesti, jolloin odotukset kiinnostavasta museosta ovat olemassa. Haluan tässä yhteydessä esittää vilpittömät kiitokset yhteistyöstä kaikille kolmen museon henkilöstölle ja taustayhteisöjen edustajille. Tulikomentoja 4/2012 Suomen Tykistömuseo päättää vuodenvaihteessa toimintansa itsenäisenä aselajimuseona. Tämä vaikuttaa osaltaan Tykkimiehet ry:n tulevan toiminnan linjauksiin, sillä onhan Tykistömuseon ylläpito ja kehittäminen ollut vuosikymmeniä Tykkimiesten toiminnassa keskeisellä sijalla ja samalla ulospäin näkyvin toimintamuoto. Toki uusi aselajimuseo, Museo Militaria, edellyttää Tykkimiehiltä merkittävän taloudellisen panoksen lisäksi voimavaroja olla aktiivisesti mukana uuden museon kehitystyössä, erityisesti nyt muutosvaiheessa. Asiantuntijat ovat sanoneet, että museo on helpompi perustaa kuin ylläpitää – tästäkin meillä on kokemuksia. Tykkimiehet ry:n hallituksessa on visioitu tulevaa tykistöaselajin vapaaehtoistoimintaa ”neljän tukijalan” mallille, jossa ovat mukana tykistöaselaji, Suomen Kenttätykistön Säätiö, Tykkimiehet ry sekä tykistökillat/alaosastot. Tavoitteena on löytää sellainen yhteisen toiminnan muoto, jolla voimme ylläpitää mahdollisimman hyvin tykistöaselajin perinteitä sekä tykkimieshenkeä, kehittää ja lisätä tykistöaselajikoulutusta, tarvittaessa tuottaa elokuvia ja järjestää matkoja sekä kustantaa oman aselajimme Tulikomentoja-lehteä. Tavoitteena on luonnollisesti myös turvata toimintamme taloudelliset resurssit. Erityisesti tykkimiestaitojen kehittämisen ja aselajikoulutuksen näen tärkeäksi, sillä lähivuosina monellakaan tykkimiehellä ei ole mahdollisuutta osallistua puolustusvoimien kertausharjoituksiin, joita järjestetään kovin vähän. Olen saanut palautetta, että erityisesti nuoret tykkimiehet ovat kiinnostuneita kehittämään aselajitaitojaan vapaaehtoisesti. Päteviä ja osaavia kouluttajia tiedän laajasta joukostamme löytyvän riittävästi. Niinpä tykistöllisen kenttäkelpoisuuden ja aselajiosaamisen ylläpitoon tarvitaan vapaaehtoista koulutusta, jota on mahdollista järjestää muun muassa MPK:n kursseilla. Ensin tosin pitää luoda vapaaehtoisen aselajikoulutuksen nousujohteiset ohjelmat yhteistyössä MPK:n ja puolustusvoimien kanssa. Näiltä osin selvitystyötä tehdään ja lähitulevaisuudessa tiedämme miten etenemme. Tykkimiehet ry:llä on tarkoitus järjestää ensi vuoden alkupuolella ”neljän tukijalan” edustajille tilaisuus, jossa voimme yhdessä tutustua visioomme ja pohtia yhteistä etenemispolkua. Maanpuolustuksen eri osa-alueilla tapahtuu koko ajan liikehdintää ja muutoksia, joten on tärkeää löytää oman aselajimme vapaaehtoistoiminnassa yhteiset näkemykset ja varmistaa aselajitoimintamme hyvä tulevaisuus. Yhdessä tykkimiesyhteisö on vahva ja kiinnostava toimija. Harri Kainulainen Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja uutisia RUK 241 on POHJANTÄHTI Kurssin 241 oppilaskunnan hallitus on kokouksessaan 31.10.2012 valinnut kurssin nimeksi ”Pohjantähti” Suomalaiset sotilaat luottivat pimeinä talviöinä Pohjantähteen suunnannäyttäjänä. Pohjantähden seuraaminen kuvastaa perimmäistä johtajuutta, vakaata uskoa ja horjumatonta luottamusta. Pohjantähteä on kuvattu taivaan keskipisteeksi, pilariksi, jo- hon taivaankansi tukeutuu. k Reserviupseeri R on taivaan tähdistä kirkkain; hän on joukkonsa tukipilari ja johdattaa sitä eteenpäin. Pohjantähteä ympyröi timanttikaulakoruksi kutsuttu asterismi, jonka kirkkaimpana timanttina on Pohjantähti itse. Reserviupseerikoulun johtaja eversti Vesa Kangasmäki on vahvistanut kurssin 241 nimeksi Pohjantähti. 11 JTR:n komentaja evl Mika Holma: Perinteet säilyvät, vaikka nimi vaihtuu TEKSTI JA KUVAT: SIRKKA OJALA Panssariprikaatissa toimivan Jääkäritykistörykmentin perinteet ulottuvat kauas historiaan, sillä rykmentti vaalii Jääkäripataljoona 27:ään 17. maaliskuuta 1916 perustetun haupitsijaoksen sekä Kevyt Patteristo 11:n ja Raskas Patteristo 14:n perinteitä. Rykmentin uusi komentaja hämeenlinnalainen everstiluutnantti Mika Holma uskoo, että vaikka rykmentin nimi puolustusvoimien organisaatiouudistuksen myötä muuttuu Jääkäritykistö- ja Viestipataljoonaksi, pyritään Jääkäritykistörykmentin perinteet säilyttämään. Rykmentin lippu sekä Jääkärimarssi kunniamarssina siis ainakin säilyvät. Tulevassa organisaatiouudistuksessa myös perinteiden merkitys korostuu entisestään siten, että jokainen joukko-yksikkö saa oman perinnehuoneen ja varusmiehet vierailevat koulutuksen aikana myös Panssarimuseolla ja Suomen Tykistömuseolla. Paluu kotikonnuille Siirtyessään Jääkäritykistörykmentin komentajaksi evl Mika Holma palasi uransa alkuläh- 12 teille. 43-vuotiaalle evl Holmalle rykmentti on entuudestaan tuttu jo Jääkäripatteristossa vuosina 1987–1988 suoritetun varusmiespalveluksen ajalta, joten Parolaan palaaminen on vähän kuin kotiinpaluu. Varusmiespalveluksensa jälkeen Holma jäi tulenjohtopatteriin ”kesävänrikiksi” ja palasi kadettikoulun suorittamisen jälkeen takaisin Jääkäritykistörykmenttiin, jossa hän toimi opetusupseerina ja varapäällikön tehtävissä sekä myöhemmin myös Panssarikoululla panssaritulenjohtolinjan johtajana. Ennen lähtöään jatko-opintoihin Maanpuolustuskorkeakouluun hän sai toimia myös Tulenjohto- ja viestipatterin päällikkönä. Niinpä Jääkäritykistörykmentin kasarmit ja vaunuhallit ovat vielä tarkassa Evl Mika Holma Panssariprikaatin perinnehuoneessa. muistissa ja onpa komentajalla tallessa 90-luvulta peräisin oleva BMP-1TJ-panssarivaunun ajolupakin. Evl Holma siirtyi Jääkäritykistörykmenttiin Puolustusvoimien Tiedustelukeskuksen Esikunnasta, jossa hän toimi osastopäällikkönä vuodesta 2010 alkaen. Uraan mahtuu myös kriisinhallintatehtävä Kosovosta, jossa Holma toimi vuodet 2006–2007 Keskisen Taisteluosaston operaatiopäällikkönä. Vahvuudet liikkuvassa sodankäynnissä Evl Holma näkee, että Jääkäritykistörykmentti on kenttätykistöyksiköistä yksi mielenkiintoisimmista jo kalustonsa puolesta. Tulenjohto- ja haupitsipanssarivaunuja ei muista joukko-yksiköistä löydy, ja rykmentin vahvuudet ovatkin juuri modernissa liikkuvassa sodankäynnissä. Koulutettavat pääsevät lähes päivittäin kaluston kanssa tekemisiin. Yli puolet varusmiehistä palvelee kaksitoista kuukautta johtuen teknisellä puolella saatavasta erikoiskoulutuksesta. Vuoden 2015 alussa rykmentin toimintaan tulee kuitenkin muutoksia Riihimäeltä Jääkäritykistörykmenttiin siirtyvän yhden viestikoulutusta antavan perusyksikön myötä. Muutos on sinänsä radikaali, että nykyisen kolmen koulutusta antavan peruskoulutusyksikön sijaan koulutusta antaa jatkossa neljä perusyksikköä. Näin koulutusjärjestelmäkin pitää miettiä kokonaan uudelleen. Nyt koulutusta annetaan Kranaatinheitinkomppaniassa, Panssarihaupitsipatterissa ja Panssariviestikomppaniassa. Rykmentissä tuotettavat joukot saavat näin tuliasema-, tulenjohto-, viesti-, mittaus- ja heitinkoulutusta. Lisäksi koulutetaan henkilöitä huollon eri tehtäviin kuten panssarivaunujen asentajiksi. Myös Riihimäellä varusmiesten koulutus kuitenkin jatkuu. Vain osa koulutuksesta, kuten ammunnat, suoritetaan jatkossa Parolassa tai Hätilässä. Jääkäritykistörykmentissä työskentelee tällä hetkellä 55 henkilöä. Uudistuksessa henkilöstön määrä kasvaa yli seitsemäänkymmeneen, kun nyt Riihimäen Viestirykmentissä palveleva henkilöstö siirretään hallinnollisesti Panssariprikaatin alle. Myös kouluttajien määrä kasvaa tulevaisuudessa. Jatkossa jokaista koulutettavaa joukkuetta kohti on kaksi kouluttajaa. Näin voidaan taata entistä parempi koulutustulos. Jääkäritykistörykmenttiin astuu palvelukseen kahdesti vuodessa noin 300 alokasta. Uudistus tuo koulutukseen lisää noin 100 varusmiestä. Tällä hetkellä Jääkäritykistörykmenttiin hakeudutaan palvelukseen pääsääntöisesti Helsingistä, Kanta-Hämeestä ja Pirkanmaan alueelta. Myös jatkokoulutusmahdollisuudet ovat hyvät, sillä koulutettavilla on mahdollisuus hakeutua joko Panssari-RUK:un Panssarikoululle, jossa toimivat panssaritulenjohto- ja pans- Tulikomentoja 4/2012 sariviestilinjat, tai Haminaan, jossa koulutetaan muun muassa kranaatinheitinyksiköiden joukkueenjohtajat. Komentaja Holman mukaan Rykmentin jatkuvuuden säilyttämisessä varmin tapa on pitää koulutus jatkossakin korkeatasoisena. Joukkokoulutuskauden eri harjoituksissa mitataan varusmiesjoukon osalta, onko koulutustavoitteisiin päästy. Viime vuosina rykmentin varusmiehet ovat menestyneet näissä mittauksissa erittäin hyvin. Tammikuun saapumiserän koulutustavoitteet kartoitetaan jatkossa toukokuulla Maavoimien vaikuttamisharjoituksessa Rovajärvellä. Heinäkuun saapumiserä pääsee näyttämään kykynsä syksyllä mekanisoidussa harjoituksessa Niinisalossa. Rovajärven harjoituksen ajankohta on siirretty toukokuulle johtuen varusmiespalveluksen lyhenemisestä kahdella viikolla. Holma kuitenkin vakuuttaa, että molemmat saapumiserät saavat jatkossakin yhtä hyvän koulutuksen huolimatta siitä, että Rovajärven harjoitus kohdentuu jatkossa vain toiseen saapumiserään. Remontin jälkeen kasarmista saadaan entistä toimivampi Tällä hetkellä komentaja Holma on evakossa Panssariprikaatin esikunnassa, sillä Jääkäritykistörykmentin vuonna 1982 rakennettu kasarmi on parhaillaan remontin keskellä. Kasarmin ilmastointi, seinät, salaojitus ja muun muassa jo huonoon kuntoon menneet pesu- ja saniteettitilat uudistetaan kokonaan vuoden 2013 loppuun mennessä. Haasteellisen remontista tekee se, että rykmentissä palvelevat varusmiehet asuvat tiloissa myös remontin aikana. Komentaja evl Mika Holma uskoo, että jatkossakin tykistön merkitys ja oma rooli säilyvät Panssariprikaatin osana. Monista muutoksista huolimatta komentaja suhtautuu rykmenttinsä tulevaisuuteen myönteisesti. uutisia Uudistetun taistelutavan joukot, niiden varustaminen ja joukkotuotanto Jalkaväen taistelu uudistuu osana maavoimien taistelutavan uudistamista. Kokonaisvaltainen uudistus koskettaa yksittäistä taistelijaa, jalkaväen joukkorakenteita, taktiikkaa ja taistelutekniikkaa, materiaalia ja koulututusta. Uudistus tuo jalkaväelle selkeästi aiempaa laajemman keinovalikoiman sekä joustavuuden käyttää koulutettuja joukkoja monipuolisesti. Vaikka tulevaisuuden taistelukenttä mielletään usein tietojärjestelmäpohjaisten asejärjestelmien väliseksi kamppailuksi, joutuu iskuportaan taistelija kohtaamaan vihollisen asevaikutuksen ja vastustajan lähietäisyydeltä. Jalkaväen taistelu kulminoituukin entistä enemmän yksittäisen ihmisen tilannetietoisuuden, liikkuvuuden ja tulivoiman ympärille. Voidaan puhua yksittäisen taistelijan taistelutilan hallinnasta. Uudistetun taistelutavan joukot Sodan kuvan ja taistelutavan muutokseen liittyen on maavoimien joukkorakenteita uudistettu vastaamaan nykyaikaisen sodankäynnin vaatimuksia. Maavoimien joukot jaetaan käytettävyyden mukaan operatiivisiin, alueellisiin ja paikallisjoukkoihin. Alueelliset ja paikallisjoukot muodostavat maavoimien joukkorakenteen rungon, jolla varmistetaan, että koko maata voidaan puolustaa. Näillä joukoilla luodaan pohja maahyökkäyksen torjuntakyvylle sekä operatiivisten joukkojen toiminnalle. Maavoimat Jukolan viestin pääyhteistyökumppaniksi Maavoimat ja Jämsä-Jukola 2013 allekirjoittivat yhteistyösopimuksen koskien ensi vuoden Jukolan viesti -tapahtumaa. Sopimuksen allekirjoittivat maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi ja Jämsä-Jukolan kilpailunjohtaja Jaakko Lajunen 23.10. Maavoimien esikunnassa. Puolustusvoimat on Jukolan viestin pääyhteistyökumppani. Jämsässä 15.–16.6.2013 järjestettävän Jämsä-Jukolan tuen yksityiskohdista ja toteutuksesta vastaa Pioneerirykmentti yhteistyössä Viestirykmentin ja Länsi-Suomen Huoltorykmentin kanssa. 13 Lyhennelmä Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja, vakuutusneuvos Harri Kainulaisen puheesta Tykistöprikaatin Kilta ry:n vuosijuhlassa 13.10.2012 KUVAT: AKI KINNUNEN JA HANNU VETTENRANTA Puheenjohtaja Harri Kainulainen on huolissaan puolustusvoimien kehitysnäkymistä vuoden 2015 jälkeen. Tekeillä olevassa uudessa puolustuspoliittisessa selonteossa tulee varmistaa puolustusvoimien resurssien nousu alentuneesta nykytasosta niin, että puolustusvoimien toimintakyky sekä vahva maanpuolustustahto voidaan varmistaa tulevaisuudessa. Ellei resursseja pystytä nostamaan, on uhkana Suomen turvallisuuden ja puolustuskyvyn selvä heikentyminen. ”Odotan poliittisilta päättäjiltä ryhtiä” ”Odotan poliittisilta päättäjiltä ryhtiä tehdä isänmaallisia päätöksiä käsitellessään puolustuspoliittista selontekoa sekä päättäessään tulevaisuuden puolustusmäärärahoista. Jos määrärahojen kasvu hiipuu, asiantuntijoiden mukaan koko maan puolustaminen ei todennäköisesti enää onnistu, ja yleinen asevelvollisuus uhkaa rapautua, kun koko ikäluokkaa ei voida enää kouluttaa. Perinteinen suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä on kautta aikojen ollut suomalaisen maanpuolustustahdon sekä maanpuolustuskyvyn selkäranka. Lisäksi se on varsin kustannustehokas. Ei pidä myöskään väheksyä yleisen asevelvollisuuden kasvatuksellista ja yhteiskunnallista merkitystä eri yhteiskuntaluokista tuleville nuorille. Yleisen asevelvollisuuden lopettamispäätökset Ruotsissa ja Saksassa ovat hyvin muistissa. Ensi tammikuussa on kansanäänestys Itävallassa yleisestä asevelvollisuudesta”, totesi Kainulainen. 14 Kainulainen esitti kysymyksen: ”Onko virtaviivaisempi järjestökenttä tulevaisuudessa toiminnallisesti ja taloudellisesti nykymallia parempi ja helpompi kumppani puolustusvoimille? Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on hyvä esimerkki toimivasta yhden luukun mallista puolustusvoimien ja vapaaehtoistoimijoiden välillä. Valitettavasti meillä ei ole käytössä Kodinturvaa tai vastaavaa muiden pohjoismaiden ja Viron tapaan. Näillä organisaatioilla on merkittävä rooli kokonaisturvallisuuden kehittämisessä.” ”Maanpuolustusjärjestöillä on samoja toimintaperiaatteita ja jäseniä sekä päällekkäistä, jopa kilpailevaa toimintaa. Maanpuolustusväen itse, saati ulkopuolisten on vaikea hahmottaa laajaa järjestökenttää ja maanpuolustusjulkaisujakin on hyvän matkaa toistasataa. Järjestöjen talous- ja jäsenresurssit eivät lisäänny tulevaisuudessa. Käy jopa päinvastoin – jae- Tykistöprikaatin Killan vuosijuhla järjestettiin perinteisesti Tykistöprikaatin varuskuntakerholla 13. lokakuuta. Kuvassa etualalla Tykistöprikaatin komentaja ev Pertti Lahtinen vierellään Tykistöprikaatin Killan puheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen. taan niukkuutta. Järjestöjohtajien kannattaa nyt ajoissa rohkeasti tarttua tulevaisuuden haasteisiin ja selvittää yhteisen vahvan maanpuolustusjärjestön perustaminen, jossa toimitaan yhdessä riippumatta sotilasarvosta, aselajista tai sukupuolesta. Hyvänä esimerkkinä käy hyvin suomalainen liikunnan järjestökenttä, jossa voimavaroja on koottu menestyksellisesti yhden suuren katto-organisaation alle, kun ymmärrettiin tavoitteiden olevan rakenteita tärkeämmät”, vertasi Kainulainen. Kainulainen visioi myös koko tykkimiesyhteisön toiminnan lähivuosien tulevaisuutta, josta kerrotaan tarkemmin toisaalla tässä lehdessä puheenjohtajan palstalla. Lisäksi hän kertoi Suomen Tykistömuseon toiminnan päättymisestä tämän vuoden lopussa sekä uuden integroidun Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseon, Museo Militarian toiminnan aloittamisesta ensi vuoden alussa. Tykistöprikaatin Killan varapuheenjohtaja Orvo Haavisto lausui juhlan päätössanat. Juhlassa esiintyi Kankaanpään Korsutöpinä. Juhlassa kuultiin myös Satakunnan Sotilassoittokunnan esityksiä. Soittokuntaa johti kapellimestari musiikkimajuri Riku Huhtasalo. Evl Matti Soinille luovutettiin juhlassa puolustusministerin myöntämä kilta-ansiomitali. Matin vierellä puoliso Sirkka Soini. Juhla päättyi komeasti yhdessä laulettuun Vaasan marssiin. Kilta laski perinteisesti seppeleen ennen vuosijuhlaansa talvisotaan lähdön muistomerkille. Seppelettä laskemassa olivat TykPr:n komentaja ev Pertti Lahtinen, Tykistöprikaatin Killan puheenjohtaja Kalervo Salonen ja Antti Paajanen. Tulikomentoja 4/2012 15 KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös vuoden 2013 merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229. Numeron 4/2012 aineistopäivä on 16.1.2012 ja ilmestymisviikko 8. Tykkimiehet ry Tulevia tapahtumia: HALLITUKSEN TULEVIA KOKOUKSIA Hallituksen kokous 12/2012 pidetään 14.11.2012 klo 13.00 alkaen. Kokouspaikka Döbelninkatu 2, 00260 HELSINKI Hallituksen kokous 13/2012 pidetään 18.12.2012 klo 10.00 alkaen. Kokouspaikkana on Kerhoravintola Seiska, Suomenkasarmi rakennus 7, 13130 HÄMEENLINNA (Käynti Vuorikatu 22:n portista). Kokouksen jälkeen nautitaan joululounas klo 12.00 alkaen. Hallituksen kokous 1/2013 pidetään 16.1.2013 klo 12.00 alkaen. Kokouspaikka Museo Militaria, Linnankasarmi, 13100 HÄMEENLINNA. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Harri Kainulainen, Kuukiventie 3 G, 00840 HELSINKI, mp 050 62411, harri.kainulainen(at)kartanogolf.fi. Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16 A 3, 02700 KAUNIAINEN, mp 040 575 9966, [email protected] Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053 Kenttätykistökerho ry ja Uudenmaan tykistökilta ry Tulevia tapahtumia: Kaikille avoin esitelmätilaisuus: Maavoimien taistelutapa uudistuu Aika: Torstai 22.11.2012 klo 17.30– 19.00 Paikkana: Maanpuolustusjärjestöjen auditoriossa (osoite Töölöntorinkatu 2) - onko kyseessä todellinen muutos vai pelkästään uusi tapa ryhmitellä laatikoita? - millaisia kokemuksia ja odotuksia taistelutavan muutokseen kohdistuu? - kuinka eri aselajien (ml. tykistö) käy uudessa taistelutavassa? 16 Näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin on vastaamassa Maanpuolustuskorkeakoulun johtamistaidon opettaja, yliluutnantti Antti Vasara. Kahvitarjoilu! Lisätietoja Pekka Vasara (pekka.vasara(at) luukku.com) YHDISTYSTEN VUOSIKOKOUS Aika: Torstai 22.11.2012 esitelmätilaisuuden jälkeen Paikka: Maanpuolustusjärjestöjen auditoriossa Käydään läpi vuoden 2011 toiminta, tilinpäätös sekä äänestetään seuraavan vuoden hallituksen kokoonpanosta. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita! Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Janne Hänninen, Hopeatie 20 B 43, 00440 Helsinki, mp 050 312 0934, puheenjohtaja(at)ktkerho.fi. Varapuheenjohtaja Oskari Matilainen, Sihteeri Patrick Hjelt, sihteeri(at)ktkerho.fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa, mp 0500 841 585 tero.merjomaa(at) nordea.com. Killan verkkosivut: ww.tykistokilta.net. KT-kerhon verkkosivut: www.tykisto.fi Jääkäritykistön Kilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp 040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, mp 0440 478 602, posti(at) jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400 480 729. Killan kotisivut osoitteessa: www.jaakaritykistonkilta.fi, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi. Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu 19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667. jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen, Metsäpellontie 4 c 11, 87200 Kajaani, mp 0400753865, antti.laakkonen(at) gmail.com, jäsensihteeri Ville Tuovinen, Prikaatintie 164 rak 1 C 15, 87500 Kajaani, mp 050 4300 508, vtuovi(at) gmail.com, rahastonhoitaja Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10 73100 Lapinlahti, mp 0400218192, tapio. vaisanen(at)upm-kymmene.com Arvoisa kiltamme jäsen: Mikäli yhteystietosi muuttuvat, ilmoita asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti. Karjalan Tykistökilta ry Tapahtunutta: Syyskokous ja Karjalan tykistörykmentin perinnepäivä 2.11. Syyskokous pidettiin perinteiseen tapaan Vekaranjärvellä rykmentin perinnepäivänä. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset syyskokousasiat. Kokouksen jälkeen kiltalaiset osallistuivat KARTR:n perinnepäivän juhlallisuuksiin. Vierailu tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen 7.11. Kiltalaiset tutustuivat mm. raketinheittimien ammuntaan ampuma- ja tulenkäyttöharjoituksessa Pahkajärvellä. Tulevia tapahtumia: Hallituksen järjestäytymiskokous 16.1.2013 Killan hallitus pitää järjestäytymiskokouksen 16.1. Kouvolassa. Kokouksessa valitaan hallituksen toimihenkilöt eri vastuutehtäviin. Kiltaretki Mikkeliin 9.2.2013 Kilta järjestää lauantaina 9.2. vuoden ensimmäisen retken Mikkeliin yhteistyössä Mikkelin seudun Tykistökillan kanssa. Vierailukohteena on mm. Viestikeskus Lokki. Bussikuljetus Kouvola – Lappeenranta – Mikkeli. Tarkemmat tiedot retkestä joulukuun (2/2012) Karjalan Prikaatin Kilpi -lehdessä ja killan kotisivuilla. Vierailu Uttiin 6.3.2013 Tutustumme Utin helikopteritoiminnan historiaan Helikopterikillan perinnetiloissa Suomen Tykistönpäivänä 6.3. klo 18.00. Ilmoittautumistiedot myöhemmin. Kilta Facebookissa Karjalan Tykistökilta löytyy nyt myös Facebookista.Käy katsomassa ja tykkäämässä http://www.facebook.com/ KarjalanTykistokiltaRy?ref=ts Lisää tulevista tapahtumista Tulevista tapahtumista lisää tietoa myös Karjalan Prikaatin Kilpi- ja Tulikomentoja-lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi Kiltatuotteiden myynti Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA, osoite Kievarinkatu 5, 53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja killan tilaisuuksista. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4, 45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha.turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Sini Timonen, Valimontie 21-23 D 43, 45100 Kouvola, mp 040 755 0575, yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15, 45130 Kouvola, jasensihteeri(at) karjalantykistokilta.fi. Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen. KILLAT ESITTÄYTYVÄT -sarja: Karjalan Tykistökilta ry:n esittely tässä lehdessä sivulla 22. Tulikomentoja 4/2012 Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Jouko Mattila, Pihlajatie 6, 15240 Lahti, mp 045 78407299, jimatti(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17, 17900 Loviisa, ari.sausta(at)pp.inet.fi. Sihteeri: Olli Eerola , Maitotie 2 B 9, 15510 Nastola,mp 0400 494572, olli. eerola(at)meubeltra.fi . Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772, pentti. korpimies(at)phnet.fi. Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana toimii varapuheenjohtaja Ari Sausta. Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Risto Pöntinen, Mankalintie 10, 50200 Mikkeli, 050 500 177 617, r.pontinen(at)surffi. fi. Varapuheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 044 055 5195, alpoe.leinonen(at) gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444 131, seppo.pirinen(at)surffi. fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342, haverinenantti(at)gmail. com. Killan kotisivut ovat osoitteessa www.mikkelintykistokilta.fi Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, mp. 050 5615 681, pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi, pekka.hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.ryymin(at)luukku.com. Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, AlaLaanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551. raimo.nurmela(at)mail. suomi.net Riihimäen seudun Tykistökilta ry KEVÄTKOKOUS pidetään ke 20.2. klo 18:00 alkaen Riihimäen sotilaskodin yläsalissa. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail. com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg, Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp (019) 734 117, mp 0505246316, lasse. gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net Tykistöprikaatin Kilta ry Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Varapuheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at) suomi24,fi. Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at) dnainternet.net Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.tykistoprikaatinkilta.fi Tykistöprikaatin Kilta löytyy myös Facebookista. Käy katsomassa ja tykkäämässä 17 Tykistöprikaatin Killan paikallisosastot: Porin Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044 2100 572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti.onniselkä(at)happyback.fi. Jäsensihteeri Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43 B, 28130 Pori, puh. 040 5823 026, vesa. niemenmaa(at)fudoshin.fi. Killan verkkosivut: www.tykistoprikaatinkilta.fi /pori.htm. Rauman Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 0400-78 0696, heikki.nurmi(at)rauma.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, mp 040 7048 230, reino.heininen(at)gmail.com. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400 653 733, markku. koskimaki(at)dnainternet.net. Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24. fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi. Porin Seudun Tykistökilta, tapahtunutta: Vuosia jatkuneen perinteen mukaisesti Porin seudun tykkimiehet laskivat 13.10. kukkalaitteen porilaisten tykille. Päivämäärä on Porin Seudun Tykistökillan perinnepäivä. Tuolloin vuonna 1939 seudun tykkimiehet lähtivät ylimääräiseen harjoitukseen ja edelleen talvisotaan. Kuva: Vesa Niemenmaa. pansio(at)suomi24.fi. Killan verkkosivut: www.turunseuduntykistokilta.com Vammalan Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500-631431, matti. niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 Kankaanpään Seudun Tykistökilta järjesti sääntömääräisen syyskokouksensa 22. lokakuuta ”Suomen suurimmassa autokoulussa” eli Tykistöprikaatin ajoneuvokoulutuskeskuksessa. Kuvat: Hannu Vettenranta Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt jäsenyhdistykset: Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa ,Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli.niinisto(at)netikka.fi Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: http://kotisivu. dnainternet.net/safar/epkilta.htm Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at) dnainternet.net, Varapuheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578 7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Ratakiskonkatu 29 A 2, 33300 Tampere, mp 050 550 9420, esko.isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at) gmail.com 18 Tapahtunutta: Kankaanpään Seudun Tykistökilta järjesti sääntömääräisen syyskokouksensa 22. lokakuuta ”Suomen suurimmassa autokoulussa” eli Tykistöprikaatin ajoneuvokoulutuskeskuksessa. Kokouksen alussa ltn Jouni Salmela kertoi puolustusvoimien raskaan ajoneuvon koulutuksesta. Kokouksessa killan Puheenjohtajaksi valittiin edelleen Hannu Vettenranta. Killan hallitukseen valittiin uudelleen erovuorossa olleet Esko Isohannu, Lasse Leppiniemi, Matti Teelmäki ja Matti Lappalainen. Lisäksi hallituksessa jatkavat työskentelyä kauden 2012–2013 Pauli Huhtamaa, Kalervo Kinnari ja Pekka Termala. Kuvat: Hannu Vettenranta Mittamies- ja Topografikilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan. fi. Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kiertokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 510 2400, veikko_r(at)hotmail.com Rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510 8499, mika.aarnio(at)utu.fi. Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittamies_ja_topografikilta.htm Mittamies- ja Topografikillan alaosastot: Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755 8554, pekkaolavi.majuri(at)kolumbus. fi. Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu 6, 38700 Kankaanpää, mp 040 523 9282, perttiposo(at)luukku.com. Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto 18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija. koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet.net. Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 580 2400, veikko_r(at)hotmail.com. Turku: Ilpo Peltomäki, Savikankaantie 16, 24800 Halikko, mp 040 528 6364, peltomak(at) netti.fi. Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL 5, 38841 Niinisalo, p. (02) 99 800 (vaihde) Tampereen Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jouni Vuorio, Jaakonmäenkatu 14, 33560 Tampere, mp 050 3009 731, jouni.vuorio(at)elisanet.fi. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at) horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi Jäseneksi ilmoittautuminen Nimi ................................................ Syntymäaika ............................................................................... Arvo tai ammatti ............................................................................................................................................ Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa ……………………………..................................... Katuosoite ………………… Postinumero ……………………………… Postitoimipaikka ……………………………………………......................…. Maa (jos on jokin muu kuin Suomi) ....................................................................... Allekirjoitus Tulikomentoja 4/2012 Kokonaisturvallisuuden tietopaketti verkossa Turvallinen Suomi – Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta -kirja sekä sitä edeltävät julkaisut ovat toimineet jo vuosikymmeniä keskeisinä oppi- ja käsikirjoina Suomen turvallisuuspolitiikkaa koskevissa kysymyksissä. Kirja on mahdollista nyt löytää myös entistä laajempana, kaikkien käytettävissä olevana verkkojulkaisuna osoitteesta www.pv.fi/kokonaisturvallisuus. Verkkojulkaisun tarkoituksena on tuoda kattava näkökulma Suomen kokonaisturvallisuuteen, syventää tietoja alaan kuuluvista toiminnoista, toimijoista ja strategioista sekä antaa ajankohtainen kokonaiskuva Suomen turvallisuusympäristöstä ja -haasteista. Verkkojulkaisu noudattelee Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan 2009 ja Yhteiskunnan turvallisuusstrategian 2010 ajattelua. Julkaisu kattaa kaikki kokonaisturvallisuuden osa-alueet. Kirjoittajat edustavat eri hallinnonalojen, järjestöjen ja elinkeinoelämän parasta asiantuntemusta. Arvoisa lukija! Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan) ............................................................................... uutisia Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista. Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen. 19 20 Tulikomentoja 4/2012 21 Kainuun kiltalaiset eduskunnassa ja Tallinnan Merimuseossa Eduskuntatalolla. TEKSTI: JAAKKO RYTTY, KUVAT: KIMMO WIHERVAARA Kiltaveli, kajaanilainen kansanedustaja Raimo Piirainen kutsui Kainuun Tykistö- ja Heittimistökillan jäsenet vierailulle eduskuntaan 4.10. Sieltä matkaa jatkettiin Tallinnaan, jossa tutustuttiin uuteen Merimuseoon. Matkaseurueessa oli myös Kuhmon Reserviläisten ja entisten prikaatilaisten, Kajaanin Kiehisten jäseniä. Yhteensä matkalaisia oli 25 henkeä. Turvatarkastuksen jälkeen meidät otti eduskunnassa vastaan edustaja Raimo Piiraisen avustaja Juha Härkönen. Oppaan opastuksella tutustuimme eduskuntataloon ja eduskuntaan. Ryhmähuoneessa tapasimme myös kainuulaiset kansanedustajat Timo Korhosen ja Eero Suutarin. Ministeri Merja Kyllönen ei kii- reiltään ehtinyt meitä tavata. Joimme pullakahvit ja edustajat esittelivät eduskuntatyötään. Keskustelun aikana Heikki Pitäjämäki esitteli talvisodan Kuhmon taistelujen Jyrkänkosken muistomerkkihanketta ja toivoi edustajiemme auttavan sen rahoitusjärjestelyissä. Esillä oli myös Oulujärven vedenkorkeus, johon Piirainen lupaili muutosta valmisteilla olevan vesilain myötä. Samoin toivottiin viitostien huonon kunnon korjaamista Kainuun tiepiirin rajalta Kajaaniin. Killan puheenjohtaja Jaakko Rytty kiitti kansanedustajia siitä, että he halusivat tavata “Kainuun puoleen” jäseniä. Kiitokseksi kutsusta hän antoi Raimo Piiraiselle tykistökenraali Nenosen uusimman elämäkertakirjan. Piirainen kiitteli ja kertoi saaneensa Kenttätykistösäätiön plaketin Viestipatterista kotiutuessaan. Lopuksi seurasimme lähestyvien kunnallisvaalien värittämää eduskunnan kyselytuntia. Tallinnan Merimuseo Tallinnassa tutustuimme uuteen ja Euroopan ainutlaatuisimpaan Merimuseoon. Virolaiset kutsuvat paikkaa nimeltä Lennusadam, sillä museo on perustettu vuosina 1916– 1917 valmistuneeseen Pieta- Killat esittäytyvät Karjalan Tykistökilta ry Kilta perustettiin 11.4.1965 Lappeenrannassa. Killan nimenä vuoteen 1993 saakka oli Karjalan Tykistörykmentin kilta ry. Kiltaan kuuluu noin 460 jäsentä eri puolilta Suomea. Jäsenmäärä on pysynyt viime vuosina vakaana. Killan tarkoituksena on toimia jäsentensä yhdyssiteenä, vaalia tykistöllisiä perinteitä sekä edistää maanpuolustusharrastusta ja -tietoutta. Killan keskeisimpiä tehtäviä on ollut Karjalan Tykistörykmentissä palvelevien varusmiesten palvelumotivaation ja viihtyisyyden 22 edistäminen esimerkiksi palkitsemalla ansioituneita stipendein ja erilaisin muistoesinein. Sääntöjen mukaan toimintansa toteuttamiseksi kilta kerää perinneaineistoa, harjoittaa tiedotustoimintaa sekä järjestää juhla-, kokous-, esitelmä-, keskustelu-, retkeily-, tutustumis- ja muita tilaisuuksia. Kilta voi myös vastaanottaa lahjoituksia ja testamentteja sekä omistaa kiinteää ja irtainta omaisuutta. Hallitukseen kuuluu puheenjohtaja ja kahdeksan jäsentä. Killan hallituksen pu- heenjohtajana vuonna 2012 on toiminut Jaakko Janhunen ja varapuheenjohtajana Juha Turkki. Killan valtuuskunnan puheenjohtajana on toiminut Keijo Kaihoniemi ja varapuheenjohtajana Pasi Pasivirta. Killan toimintaa Karjalan Tykistörykmentissä palvelevien ansioituneiden varusmiesten palkitsemista erilaisin muistoesinein ja stipendein on viime vuosina hieman lisätty. Lisäksi henkilökunnan palkitsemista ja kannustamista on jatkettu entiseen tapaan. Kilta tekee yhteistyötä muiden Karjalan Prikaatin yhteydessä toimivien eri aselajikiltojen kanssa kiltayhtymän puitteissa. Yhteistoimintaa on pyritty lisäämään muun muassa tarjoamalla muiden kiltojen jäsenille mahdollisuutta osallistua tykistöllisiin tapahtumiin. Kilta on ollut mukana julkaisemassa Karjalan Prikaatin Kilpi -lehteä yhdessä muiden kiltayhtymän kiltojen ja prikaatin kanssa. Killan toiminta on perinteisesti ollut vilkasta ja monipuolista. Kilta järjestää kiltailtojen ja muiden tapahtumien lisäksi retkiä. Pahkajärvellä vieraillaan säännöllisesti seuraamassa KarTR:n ampumaja sotaharjoituksia. Vakiintu- Merimuseossa miinoja, torpedoja ja sukellusvene. Tulikomentoja-lehdet sähköiseen muotoon TEKSTI JA KUVA: SIRKKA OJALA ri Suuren merilinnoituksen osaksi rakennettuun vesilentokonehalliin. Museo tarjoaa elämyksiä veden alla ja päällä sekä ilmassa. Katsoimme aluksi ilmapuolustukseen liittyvän valoshown ja opas esitteli meille museon erikoisuuksia. Kävimme vuonna 1936 rakennetun ja pisimpään meressä toimintakunnossa olleen Lembit-sukellusveneen sisällä. Näimme myös ainutlaatuisen ensimmäisessä maailmansodassa käytetyn vesilentokoneen Short Type 184 täysimittaisen kopion. Konemallilla tehtiin maailman ensimmäinen torpedohyökkäys ilmasta. Museossa on myös kuuluisa jäänmurtaja Suur Tõll, joka kaapattiin venäläisiltä ja purjehti Suomen lipun alla Wäinämöisenä. Rauhan tultua alus oli luovutettava Viroon. Museo on tehty toiminnalliseksi. Innokkaimmat istuivat lentosimulaattoriin ja kokeilivat lentämistä. Jotkut torjuivat vihollisen jatkuvia ilmahyökkäyksiä ja pudottivat ilmatorjunta-aseella lukuisia viholliskoneita. Kohdetta voi suositella kaikille Tallinnan matkaajille. Lisätietoa museosta kuvineen ja videoineen löytää internetistä. neen käytännön mukaisesti on käyty tutustumassa Rovajärvellä sota- ja ampumaharjoitukseen. Tykistömuseon toimintaa kilta on tukenut eri tavoin. Esimerkiksi sen hoitovastuulla on tykistömuseon tykki 122 H 10-40, jonka kunnosta on pidetty hyvää huolta. Lisäksi kiltalaisia on osallistunut muiden museotykkien kunnostustalkoisiin. na. Killan jäsenet saavat myös kahdesti vuodessa ilmestyvän Karjalan Prikaatin Kilpilehden. Killan kotisivut ovat osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi. Kotisivut ovat osoittautuneet toimivaksi tiedotuskanavaksi sekä killan jäsenille että muille kiinnostuneille. Kotisivuja on uudistettu ja niiden kehittämistä jatketaan. Karjalan Tykistökilta löytyy nyt myös Facebookista. Käy katsomassa ja tykkäämässä http://www.facebook.com/ KarjalanTykistokiltaRy?ref=ts Tiedotus Tärkeä tiedotuskanavana sekä killan että kenttätykistön asioista on Tykkimiehet ry:n julkaisema Tulikomentojalehti, joka tulee kaikille jäsenille merkittävänä jäsenetu- Tulikomentoja 4/2012 Jaakko Janhunen Karjalan tykistökillan puheenjohtaja Sain reilu kuukausi sitten sähköpostiviestin kiltaveli Markku Saariselta. Viestissään Markku kyseli, onko Tykistömuseolla tallessa vanhempia Tulikomentoja-lehden numeroita. Aloin selvittää asiaa, ja museon arkistojen kätköistä löytyi Tulikomentoja, kiltatiedotteen nimellä olevia julkaisuja vuodesta 1989 alkaen. Mittamies- ja Topografikillan Helsingin alaosaston jäsenenä Markku Saarinen otti haasteen vastaan ja skannasi kaikki arkistosta löydetyt lehdet sähköiseen muotoon. Lehden numeroita vuosilta 1989–2005 lähti lokakuussa Markun mukana Helsinkiin peräti 3,9 kilogrammaa. Nyt lehdet ovat jo palanneet takaisin museon arkistoon, ja muistitikullani on mittava määrä tiedostoja, jotka siirrän jossakin vaiheessa www.tulikomentoja.fi -sivustolle kaikkien teidän luettavaksenne. Ensi vuonna on myös ajatuksena julkaista joitakin noista vanhojen lehtien tarinoista uudelleen nimikkeellä Historian lehdiltä. Kun kysyin Markulta, miksi häntä kiinnostivat nuo vanhemmat lehdet, hän kertoi haluavansa lukea kaiken, mitä tykistöstä on kirjoitettu ja etsiä myös siten sitä kuuluisaa ”tykkimieshenkeä”. Markun mukaan tuo henki löytyy parhaiten vanhoista kertomuksista, jotka ovat elävästä tykistöelämästä. Oman asepalveluksensa Markku on suorittanut Niinisalon Mittauspatterissa vuonna 1965. Siellä hänen ryhmäänsä kutsuttiin lempinimellä ”Selektiiviset hyrrät”. Markku liittyi Mittamies- ja Topografikillan jäseneksi vuonna 2008. Hän osallistui viime vuonna aktiivisesti myös Tykistömuseolla olevan paikantamistutka ”Yrjön” kunnostamiseen. Ehdin myös itse hivenen tutkia noita lehden vanhoja numeroita ja totesin, että Pekka Lenkkerillä on ollut merkittävä rooli lehden syntymisessä ja sen laajenemisessa nykyiseen muotoonsa. Pekkaa voitaneen siis pitää Tulikomentoja-lehden isänä. En tiedä, mitä Pekka tänä päivänä lehden kehityksestä ajattelee, mutta olen päättänyt, että ainakin yritän ottaa asiasta selvää. Erityisesti minua kiinnostaa, miten hän sai aikanaan kaikki ympäri Suomea toimivat tykistökillat mukaan tähän yhteiseen julkaisuun. Tallennan pdf-muotoiset lehdet www-sivustolle Historian lehdiltä -linkin alle. Kaikkia lehtiä en heti ehdi sivustolle siirtää, sillä verkkopäivittäminen on melko hidasta puuhaa. Lupaan kuitenkin, että tämän lehden ilmestyessä sivustolta on luettavissa ainakin vuoden 1989 lehtiset, jotka kulkevat vielä nimellä Kenttätykistön Pääkaupunkiseudun killan tiedote. Arvostan kovasti Markun lehden eteen antamaa työpanosta, sillä itse en luultavasti olisi koskaan ehtinyt noita vanhoja lehtiä tallentaa sähköiseen muotoon. 23 Reserviläispartiot tykistön ja kranaatinheittimistön kunto-ottelussa TEKSTI: MIKKO HÖRKKÖ, KUVAT: ILKKA TILLI Kunto-ottelun reserviläissarjaan otti tänä vuonna osaa kuusi partiota, joista neljä Pirkanmaalta ja kaksi pääkaupunkiseudulta. Kunto-ottelu järjestettiin Haminassa syyskuun 19. päivänä ja oli reserviläisille vapaaehtoinen harjoitus. Kilpailualue oli Virolahden puolella, Valkjärven itäpuolisilla metsäalueilla. Ennustettu sateinen sää kiersi sopivasti kilpailualueen, joten rataa pääsi kiertämään mukavassa syysilmassa ja kilpailijoiden kohtaama mahdollinen kosteus oli peräisin maastopuvun sisältä. Kunto-ottelun tehtävät seurasivat aiempien vuosien perinteistä linjaa. Tehtävärasteja oli seitsemän: taivaankappalemittauslasku, tulenjohto, suuntakehämittaus, oman paikan määritys, tuliasematehtävä tasolla, viestitehtävä ja rynnäkkökivääriammunta. Näiden lisäksi suunnistus hajontaja kylmärasteineen mitattiin kilpailupartion kokonaisaikaa verrattaessa ratamestarin ihanneaikaan. Kaikkien tehtävien oikeasta suorittamisesta oli mahdollisuus saada 100 pistettä. Ajan ylityksestä ja virheistä sakotettiin kussakin tehtävässä aina nollaan pisteeseen asti. 24 Reserviläissarjan voitto tuli Pirkanmaalle, partiolle kokoonpanolla ltn Olli Lammi, ylil Jaakko Uusitalo ja ltn Mika Helin. Pisteitä kertyi 548, joka kokonaiskilpailussa oikeutti 11. sijalle. Toisesta ja kolmannesta sijasta reserviläissarjassa käytiin kova taistelu, joka ratkesi kahden pisteen erolla pirkanmaalaisten hyväksi partiolle vänr Kristian Batista, vänr Mariikka AlaMaakala ja vänr Pekka Lätti pistein 491. Kolmas sija meni pääkaupunkiseudulle partiolle kapt Jyri Vilamo, ylil Aki Mäkirinta ja ltn Tapani Larikka pisteillä 489. Koulutuksella ja kertaamalla taidot pysyvät tuoreessa muistissa Tykistön ja kranaatinheittimistön kunto-ottelun tehtävät ovat keskeisiä epäsuorantulen aselajitaitoja. Näihin on tutustuttu varusmiesaikana pintapuolisesti tai syvällisemmin riippuen jokaisen saamasta tehtävänmukaisesta koulutuksesta. Ne ovat siis jokaisen tykki- tai krh-miehen perustaitoja. Tehtävät eivät ole ylivoimaisia, mutta kilpailutilanteessa rutiini ja partion yhteistoiminta ratkaisevat. Menneinä vuosina reserviläiset ovat päässeet harjoittelemaan näitä taitoja viikonlopun VEH-harjoituksessa JTR:ssä Parolannummella sekä kilpailun järjestäjien tarjoamassa harjoittelussa kilpailua edeltävänä päivänä. Kuluvana vuonna harjoitteluviikonloppu JTR:ssä oli valitettavasti peruutettu. Siksi Pirkanmaan MPK:n KoTu-yksikön tarjoamat kolme kaikille reserviläisille avointa Tykistön taidot -kurssia nousivat arvoonsa. Kursseilla käytiin läpi kaikki tehtäväalueet. Ensin kerrattiin lyhyesti teoriaa ja opastettiin niitä, joille Partio tulossa viestirastille. epäsuorantulen salat eivät aiemmin olleet läheisesti tuttuja. Rutiinia haettiin useilla harjoitustehtävillä, ja partioiden yhteistoimintaa hiottiin kilpailua edeltävän viikonlopun harjoituksessa. Keskeistä oli, että harjoituksissa voitiin käyttää maastossa kaikkia niitä välineitä, joilla myös kilpailutehtävät suoritettiin. Kurssit tarjosivat mahdollisuuden taitojen kertaamiseen myös niille reserviläisille, jotka eivät osallistuneet kunto-otteluun. Tulevaan vuoteen on MPK Pirkanmaalla varautunut ja tarjoaa Tykistön taidot -kursseja pitäen tähtäimessä seuraavan kunto-ottelun. Tykistön ja kranaatinheittimistön KUNTO-OTTELUN 2012 TULOKSET TERO MÄENPÄÄ Tämänvuotinen tykistön ja kranaatinheittimistön kunto-ottelu kilpailtiin 19.9.2012 Reserviupseerikoulun järjestämänä Haminassa. Kilpailun johti eversti Pekka Tynkkynen. Kilpailuun osallistui yhteensä 26 partiota, joista oli 13 kenttätykistöpartioita, 7 kranaatinheittimistön partioita ja 6 reserviläispartioita. Kilpailussa käytettiin jälleen partiokohtaista GPSseurantaa. Seuraajat pystyivät katsomaan kilpailun etenemistä reaaliajassa ja partiot voivat analysoida jälkikäteen omaa suunnistustaan. Kilpailun suunnistusreitti ja partioiden eteneminen on katsottavissa internetissä osoitteessa www.gpsseuranta.net. Reserviläisten osalta kunto-ottelu toteutettiin vapaaehtoisena kertausharjoituksena. Tulokset Kenttätykistö: JPR 1 TYKPR 2 Luutnantti Jarkko Vienola Luutnantti Jaakko Kuivila Ylikersantti Petteri Ylianttila 777 pist Kapteeni Tuomas Mäkinen Yliluutnantti Jari-Pekka Pirhonen Yliluutnantti Mika Mäkipää TYKPR 3 645 pist Kapteeni Hannu-Pekka Lähde Yliluutnantti Jani Narmio Luutnantti Lauri Reichardt KARTR 2 641 pist Kapteeni Mikko Virèn Yliluutnantti Janne Mäkinen Luutnantti Nikolai Muurman KARTR 4 600 pist 525 pist Luutnantti Simo Haaksiala Yliluutnantti Toni Westerberg Ylikersantti Henri Hyyryläinen RAVINTOLA SEISKA Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30 Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti: - useita kokouskabinetteja - peruskokoustekniikka - tilava saunaosasto ja ruokailutila soveltuu myös kokouskäyttöön Perhejuhlat helposti, kysy tarjous. Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä yhteydessä edulliseen ruokailuun. A-oikeudet. Ota yhteyttä. RAVINTOLA SEISKA Suomen kasarmi rak 7 13130 Hämeenlinna Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229 www.kerhoravintolaseiska.fi S-posti: [email protected] Reserviläiset: RES 1 (Tampere, Pirkkala) 548 pist Luutnantti Olli Lammi Yliluutnantti Jaakko Uusitalo Luutnantti Mika Helin Kenttätykistön joukkuekilpailu RES 4 (Tampere) TYKPR KAITR KARTR JTR 2018 pist 1889 pist 1785 pist 1570 pist. RES 5 (Helsinki) Kranaatinheittimistö: KAITR 4 657 pist 491 pist Vänrikki Kristian Batista Vänrikki Mariikka Ala-Maakala Vänrikki Pekka Lätti 489 pist Kapteeni Jyri Vilamo Yliluutnantti Aki Mäkirinta Luutnantti Tapani Larikka Yliluutnantti Tuomas Karjalainen Yliluutnantti Teijo Nurmikumpu Ylikersantti Joni Aittakari Partiokohtaiset kilpailun tulokset ovat luettavissa www.tulikomentoja.fi -sivustolta. Tulikomentoja 4/2012 PEKOLAN LIIKENNE OY luotettavasti perille ja ajallaan takaisin 25 Niinisalon uusi urheilukenttä avattiin TEKSTI JA KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT Niinisalon uusi huippuluokan urheilukenttä avattiin asiaankuuluvin menoin 11. lokakuuta 2012. Kentän ansiosta Tykistöprikaati kykenee tarjoamaan entistä parempaa liikuntakoulutusta varusmiehille. Kenttää ei rakennettu vain ohjattua liikuntakoulutusta varten, vaan varusmiesten toivotaan hyödyntävän sen suomia mahdollisuuksia myös vapaaajalla. Uusi kenttä tarjoaa erinomaiset puitteet juoksuharjoitteluun ja erilaisten pelien, kuten jalkapallon, pesäpallon ja FastScoopin, pelaamiseen. Kentältä löytyy yksi täysimittainen jalkapallokenttä ja kaksi juniorikenttää. Pesäpallokentät löytyvät niin naisille kuin miehillekin. Talvisin kentällä voidaan järjestää hiihtovalmennusta. Urheilukentän nauhaa oli leikkaamassa avajaistilaisuudessa Tykistöprikaatin komentaja eversti Pertti Lahtinen, Puolustusvoimain valmennuksenjohtaja Jouni Ilomäki, liikuntakasvatusupseeri kapteeni Ilari Köykkä, Kankaan- Raketinheittimet ja raketit Puolalainen HSW on esitellyt uutta erityisesti vientiin suunniteltua modernisoitua versiota Langusta-raketinheittimistä. Uudessa Langusta-2-heittimessä on uusi ammunnanhallintajärjestelmä, latausjärjestelmä sekä 26 pään kaupunginjohtaja Paavo Karttunen ja Kankaanpään liikuntatoimenjohtaja Mikko Latva-Kiskola. Paikalla oli myös Tykistöprikaatin entinen komentaja Maavoimien suunnittelupäällikkö eversti Markku Myllykangas, jonka komentajakaudella urheilukentän rakennustyöt laitettiin alulle. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Niinisaloon on nyt saatu maailman mittakaavassakin mitattuna huipputason urheilukenttä. Lähin vastaavilla materiaaleilla rakennettu kenttä löytyy Oslon Bislettstadionilta, joka kuuluu myös Timanttiliigan kilpailupaikkoihin. Ev Lahtinen ja ev Myllykangas toivoivat kentälle kovaa käyttöastetta niin varuskunnan henkilöstön kuin eri urheiluseurojenkin keskuudessa. Kankaanpään kaupunki otti osaa Niinisalon varuskunnan urheilukentän rakennuskustannuksiin, eli kyse ei ole pelkästään Tykistöprikaatin hankkeesta. Vaikka kenttä on ensisijaisesti varattu prikaatin käyttöön, on kaikilla kankaanpääläisilläkin oikeus tulla sinne urheilemaan. Kaupunkilaiset voivat tulla Niinisalon kentälle arkisin kello 17.00 jälkeen ja lauantaisin kello 12.00 jälkeen. Avajaistilaisuuden virallisen osuuden jälkeen alkoivat toiminnalliset tapahtumat, joihin kuului varusmiesten FastScoop-peli, Kankaanpään Mailan junnujen avauslyönti, Kankaanpään Pallon avausmaalit, pikajuoksija Ville Myllymäen kiihdytys ja Cooper-juoksu kaikille halukkaille. Polytanin valmistaman l kentän tekonurmi takaa sen, että jalkapallokausi voidaan aloittaa jo varhain keväällä. Enää ei tarvitse odottaa, että ilmat lämpiävät ja nurmi alkaa kasvaa – tekonurmi kun on aina vihreänä. Jääpoltekaan ei enää aiheuta ongelmia. Uuden urheilukentän Cooper-ennätyksen 3760 metriä 12 minuutissa juoksi alikersantti Jaakko Laakso juoksi 24. lokakuuta Niinisalon varuskunnan uuden urheilukentän Cooper-ennätyksen. Laakso juoksi rivakkaa vauhtia koko 12 minuutin ajan ja Vaikka kenttä onkin nyt avattu, on siinä vielä paljon tehtävää. Alueen aitaus, valaistus, maisemointi ja kentän päätyjen viimeistely erilaisiksi ”lähiliikuntapaikoiksi” ovat edessä seuraavaksi. tehokkaampi ajoneuvoalusta. (Jane’s News Briefs thisweek@ janes.com 2.10.2012) com/index.php/army71829iveco-vcrec.html) Ohjukset Venäläinen 2B26 Grad -raketinheitin oli mukana paraatissa Rostov-na-Donissa 9.5.2012. Heittimessä oli 40 kpl 122 mm putkia yhdessä pakassa. Alustana oli uusi Kamaz-5350. Kyseessä on perinteisen BM21-raketinheittimen modernisoitu versio. (www.military-informant. Brasilian puolustusministeriö on täsmentänyt ilmoitustaan modernisoitujen raketinheitinten hankinnoista. Se ostaa 30 kpl Astros 2020 raketinheitinajoneuvoja. Hankintahinnan arvellaan olevan 100–250 miljoonaa BRL (37,75–94,38 milj €). (http://defense-technologynews.blogspot. com 7 August 2012) Yhdysvaltalainen Lockheed Martin on testannut DAGRohjusta kahdella eri laukaisulla elokuun alussa. Kyseessä on maasta ammuttava ohjus, joka ohjautuu laser-heijastuspisteeseen. Testissä ampumaetäisyys oli 3,5 km. (Jane´s Defence Weekly 3 October 2012) uutisia Finlandia ja Angry Birds valtaavat Berliinin Kaartin Soittokunta esiintyy Berlin Tattoo -sotilasmusiikkitapahtumassa 2.–4. marraskuuta. Valtiollinen edustussoittokunta esiintyy neljässä tattooshowssa suomalaiseen musiikkiin rakennetulla kuviomarssiesityksellä. Ohjelmassa on niin suomalaisia kunniamarsseja, Sibeliuksen Finlandiaa kuin Ari Pulkkisen säveltämä Angry Birds -tunnussävelmäkin. Berlin Tattoo -sotilasmusiikkitapahtuma järjestetään nyt 18. kerran. Se kuuluu maailman suurimpien kansainvälisten tattoo-tapahtumien joukkoon. Suomalaisten ja saksalaisten lisäksi areenalle marssii soittokuntia Englannista, Skotlannista, Ranskasta ja Tanskasta. Vuonna 1819 perustetun Kaartin Soittokunnan tehtäviin kuuluvat muun muassa valtiolliset edustustilaisuudet. Lisäksi sitä työllistävät lukuisat puolustusvoimien ja maanpuolustusjärjestöjen tapahtumat. Merkkipäiviä Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään tammi-maaliskuussa 2013. 3.8. 12.8. 23.8. 13.9. 10.10. 9.11. 16.11. 17.11. 8.12. 9.12. 17.12. 22.12. 31.12. 1.1. 2.1. 2.1. 5.1. 5.1. 5.1. 5.1. 6.1. 10.1. 14.1. 15.1. 16.1. 16.1. 17.1. 17.1. 18.1. 18.1. 22.1. 23.1. 25.1 26.1. 30.1. 30.1. 2.2. 3.2. 3.2. 4.2. 4.2. 10.2. 10.2. 11.2. 13.2. 14.2. 15.2. 19.2. 24.2. 24.2. 24.2. 26.2. 26.2. 27.2. 3.3. 7.3. 10.3. 10.3. 13.3. 25.3. 28.3. 29.3. Toivola Tarja Savolainen Erkki Rajala Erkki Rytty Jaakko Kyllönen Viljo Heikkinen Kaarlo Honkala Leevi Kuitunen Markku Luukkonen Heikki Syrjäläinen Risto Kuitunen Seppo Piirainen Raimo Laitinen Ahti Haapakumpu Juha Liikanen Raimo Wallin Erik Aaltonen Tapio Häkkinen Pertti Pirinen Seppo Ranta Ilkka Jurva Esko Hynönen Hannes Shnoro Pentti Hakanen Jorma Pitkäkoski Pauli Poussa Heikki Hovilainen Pekka Lumiaho Seppo Kiira Reijo Kivikko Reijo Toivonen Jorma Koli Petteri Mäkipää Juha Heikkinen Reijo Iso-Sipilä Reijo Kontiainen Seppo Ranta-Kahila Risto Kuukka Seppo Lahti Jere Lenkkeri Pekka Palmunen Tapio Männistö Tapani Pitkäjärvi Pekka Härmälä Seppo Ollikainen Juhani Häsä Voitto Savolainen Risto Seljavaara Seppo Lampinen Arto Salo Matti Tanner Antti Knihti Eero Taustila Esko Holm Pentti Tampio Timo Roiha Markku Hämäläinen Jorma Jokisalo Juha Valjakka Heikki Munne Raimo Luttinen Teuvo Kyröläinen Arvo Vaalajärvi 50 v Kajaani 60 v Puolanka 60 v Kajaani 70 v Kajaani 70 v Kuhmo 70 v Kajaani 80 v Mikkeli 60 v Puumala 70 v Mikkeli 60 v Mikkeli 70 v Kajaani 60 v Hurissalo 70 v Helsinki 50 v Harjumaa 75 v Pori 85 v Helsinki 50 v Mikkeli 70 v Mikkeli 70 v Hämeenlinna 75 v Joutseno 70 v Mikkeli 100 v Kajaani 50 v Jämijärvi 60 v Vammala 55 v Vammala 85 v Vantaa 70 v Oulu 60 v matkoilla Muhos 65 v Hämeenlinna 50 v Vantaa 70 v Luhtajoki 50 v Helsinki 65 v Kajaani 50 v Hämeenlinna 60 v Kankaanpää 70 v Saksa 50 v Lappeenranta 80 v Helsinki 70 v Tuusula 75 v Pori 50 v Vammala 65 v Lavia 80 v Helsinki 95 v Otava 60 v Lievestuore 80 v Lappeenranta 70 v Helsinki 75 v Turku 80 v Vantaa 75 v Kankaanpää 65 v Nakkila 75 v Viiala 70 v Hämeenlinna 90 v Kajaani 60 v Helsinki 50 v Tuusula 60 v Lappers 70 v Otava 50 v Valkeala 70 v Lahti 70 v Harjumaa 75 v Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäneitä ja viettäviä. Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 16.1.2013 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä. Jo vietetyt merkkipäivät, jotka jäivät pois edellisestä lehdestä, on poikkeuksellisesti julkaistu kiltojen toiveesta näin jälkikäteen Tulikomentoja 4/2012 27 ”Ikilotta” Sipi Tilus, 99 vuotta: Muistakaa siirtää arvokas perinnetieto nuorisolle MATTI LATVALA Aallon patteriston perinnetoimikunnan syystapaamisen yhteydessä Ilmajoella muistettiin sosiaalineuvos Sipi Tilusta kukin ja standardein. Ikilottana tunnettu Tilus täytti äskettäin kunnioitettavat 99 vuotta. Hän osallistuu voimiensa mukaan edelleen perinnetapahtumiin. Perinnetoimikunta toimii tykistöpitäjä Ilmajoen seudulla. Joka syksy tehdään opintomatkoja sotahistoriallisesti merkittäviin kohteisiin. Luovutetun Karjalan tärkeimmät taistelutantereet on tutkittu vuosien mittaan melko tarkkaan. Matkoja on tehty lisäksi ”vieraisiin” kohteisiin kuten tänä syksynä Hitlerin Sudenpesään entisen Itä-Preussin alueelle. Osallistujat ovat pääasiassa Aallon patteristossa taistel- leiden tykkimiesten poikia. He ovat innostaneet mukaansa myös ”kolmatta polvea” eli omia poikiaan ja vävyjään. Perinnetietoa toimikunta täydentää myös vuotuisten syystapaamisten muodossa, joissa kristilliset ja isänmaalliset teemat lauluin, puhein ja erilaisin muistamisin ovat ohjelmassa. Pitäkää isänmaan asiat kunniassa Tämän syksyn tilaisuudessa kunniavieraana oli lotta- perinteen puurtaja 99-vuotias Sipi Tilus. Perinnetoimikunnan kunniapuheenjohtaja, sotiemme veteraani Arvo Ala-Lahti kiitti ”ikilottaa” sitkeästä osallistumisesta Aallon patteriston perinnetyön vaalimiseen. Pyörätuolikaan ei ollut rintamalotalle osallistumisen esteenä. Tilus on edelleen sanavalmis ja innostava persoona. Ajatuksia päässä pyörii vaikka muille jakaa. Keskellä arkista työpäivää pidetyssä tilaisuudessa osanottajat olivat keskiiältään seitsemänkymppisiä senioreja. Heitä Tilus puhutteli äidillisesti ”pojiksi”. Itseäänkään Sipi Tilus ei pidä vielä yli-ikäisenä perinteen siirtämiseen. ”Mennään eteen- päin ajassa niin kauan kun jaksetaan”, hän totesi. Jonkin verran huolestunut hän oli lottaperinteen siirtämisestä kolmannelle ja neljännelle polvelle sen jälkeen, kun aika jättää. Hän painotti, että isänmaan asiaa ei saa unohtaa. Perinnetyöhön tarvitaan tekijöitä Syystapaamisen puhujaksi toimikunta sai eversti evp. Antero Maunulan, joka on EteläPohjanmaan Vapaussodan ja itsenäisyyden perinneyhdistyksen kunniapuheenjohtaja. Hän korosti erityisesti nuorison osallistumisen merkitystä perinnetyöhön. ”Millä tavalla nuoret kokevat perinnetyön? Millä tavalla he itse haluavat Hyvän Työn Puu Mikä on hyvää työtä? Kirjoita ajatuksesi Hyvän työn puuhun. Lue mitä muut ovat kirjoittaneet. Lahjoitamme 5 000 eurolla suomalaista työtä hyvään tarkoitukseen. K\YDDW\RWDÀ. Hyvää työtä. 28 perinnetyötä tehtävän? Kuka sitä tekee?” Maunula pohdiskeli. Vastauksiakin saatiin heti. Aallon patteriston perinnetoimikunnalla on työstä jo vuosikymmenien kokemus. Kyllä nuoret tulevat mukaan, kun heille tarjotaan kiinnostavia tapahtumia. Hyvin suunnitellut ja asiantuntijoiden vetämät opintomatkat on koettu hyviksi perinnetiedon siirrossa. Isoisien taistelupaikat ja historia alkavat monia kiinnostaa viimeistään keski-ikää lähestyttäessä. Tähän tiedonjanoon pitää osata vastata. Kiviniemen lukko antaa perinnetietoa Sotakirjailija Kimmo Sorkon kirjoittama teos Kiviniemen lukko ilmestyy marraskuussa juuri talvisodan syttymisen muistopäiväksi. Kirja kertoo talvisodan taisteluista Sakkolan Kiviniemessä Vuoksen rannalla. Pääpuolustusaseman torjuntataisteluissa oli jalkaväkenä JR 24, joka koostui keski- ja eteläpohjalaisista miehistä. Tulitukea antoi eteläpohjalainen KTR 8. Pääasiassa Ilmajoen seudulta koottu Aallon patteristo muodosti tykistörykmentin rungon. Kiviniemen lukko on todenperäinen tietolähde, koska kirjan sisältö perustuu tärkeiltä osiltaan patterinpäällikkö Ilmari Talvitien sotapäiväkirjan merkintöihin. Tietoja täydentävät rivimiesten kotiin lähettämät kirjeet. Sotilaiden jälkeläisille kirja on koskettava kertomus. Kirjan sivuilta voi löytää jopa oman isänsä, paappansa tai setänsä. Teoksessa yhdistyvät koruttomasti upseerien sotapäiväkirjoista kootut tiedot ja juoksuhaudoissa taistelleiden rivimiesten kirjeissään kuvaamat kokemukset. Liikuttavalla tavalla lukija huomaa, kuinka tärkeätä talvisodassa oli kotirintaman ja talonpoikaisarmeijamme yhteishenki. Naiset kotona ompelivat rintamalla taisteleville miehilleen ja pojilleen housuja, lapasia ja lumipukuja. Aallon patteriston perinnetoimikunnan puheenjohtaja Pentti Alanko luovuttaa standardin Sipi Tilukselle. ”Älkää unohtako nuoria”, ikilotta muistuttaa vielä pyörätuolistaan. Kirjeistä huokuu jäyhien pohjalaismiesten väkevä usko Korkeimman johdatukseen. Jouluvirret veisattiin korsuissa sellaisella voimalla, että joulun sanoma kuului korsusta toiseen kranaattitulenkin räiskeen yli. Kiviniemen lukon julkistamistilaisuus pidetään Alavuden kaupungin kunnanvaltuustosalissa talvisodan alkamisen vuosipäivänä 30.11.2012 alkaen kello 17.00 kahvituksella. Siellä kirjaa voi ostaa julkistamispäivän tarjouksella. Tilauksia voi tehdä myös sähköpostitse osoitteista raimo.nissinen@ netikka.fi tai latvalam@netikka. fi Toivotamme kaikille asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme rauhallista joulua ja turvallista uutta vuotta! www.millog.fi Tulikomentoja 4/2012 29 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu Vedettävät tykit Serbialainen Yugoimport on saanut kehitystyön valmiiksi ja testaukset suoritettua 105 mm M56-tykin modernisointipaketin osalta. Modernisoinnissa tykin kantama ja liikuteltavuus paranevat. Alkuperäinen 28 kaliiperin putki vaihdetaan 33 kaliiperin putkeksi, joka kestää 18 000 täyspanoslaukausta. Myös suuhidastin on uusittu ja uusi ruuvilukko on käytössä. Aseella voidaan ampua 105 mm M1-kranaatteja 14,5 km etäisyydelle paikallisella S1-panoksella. Kranaatissa on 2,2 kg Komposiitti B TNT -räjähdettä. (International Defence Review September 2012) Intian asevoimat on tilannut intialaiselta OFB-yhtiöltä kaksi 155 mm FH77 B02 -prototyyppitykkiä 39 kaliiperin putkella ja kaksi prototyyppiä 45 kaliiperin putkella. Lisäksi on tilattu yhteen käytössä olevaan FH77-tykkiin modernisointi, jolla se saadaan vastaamaan uutta 45 kaliiperin putkella varustettua tykkiä. (Military Technology 8/2012) Etelä-Afrikan armeija tarvitsee nopeasti siirrettävää kevyttä tykistöä kyetäkseen suojaamaan lentokenttiä ja tukikohtia nykyisenkaltaisissa konflikteissa Afrikassa. Tällä hetkellä tällainen tykistö puuttuu, joskin sopiva 105 mm tykki ja ampumatarvikeperhe on kehitteillä. (Military Technology 9/2012) Tykistötutkat Puolalaisia LIWIEC-tykistötutkia toimitetaan parhaillaan Puolan tykistöjoukoille, tosin pieniä määriä. Tutka on asennettu kolmiakselisen maastokuorma-auton alustalle. (Military Technology 9/2012) Kunniakkaan Suomen Tykistömuseon toiminta päättyy Tausta Puolustusministeriön siirrettyä sotilasmuseotoiminnan ohjauksen puolustusvoimille Pääesikunta julkisti suunnitelman sotilasmuseotoiminnan järjestelyistä ja kehittämistoimenpiteistä aselajimuseoiden omistajaorganisaation edustajille ja museonjohtajille syyskuussa 2010 Pääesikunnassa järjestetyssä informaatiotilaisuudessa. Yhtenä kehittämiskohteena tilaisuudessa esitettiin aselajimuseoiden vapaaehtoisia yhdistymisiä sotilasmuseotoiminnan vaikuttavuuden lisäämiseksi ja varojen säästämiseksi, koska raharesurssit aselajimuseoiden tukemiseen pienenevät tulevaisuudessa. Suomen Tykistömuseon Hämeenlinnasta, Pioneerimuseon Miehikkälästä ja Viestimuseon Riihimäeltä omistajaorganisaatioiden edustajat ja museonjohtajat käynnistivät oma-aloitteisesti neuvottelut museoiden yhdistämisestä heti informaatiotilaisuuden jälkeen. Museoiden taustaorganisaatiot päättivät vuoden 2011 alussa uuden Sotamuseon yhteistyömuseon ja sen omistavan yhdistyksen perustamisesta Hämeenlinnaan sekä käynnistivät käytännön toimenpiteet museon perustamiseksi. Tilanne nyt Museon omistajayhdistys, Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry on perustettu 2012 ja sen hallitus toimii. Yhdistyksen perustajajäsenet ovat Tykkimiehet ry, Pioneeriaselajin Liitto ry ja Viestikiltojen Liitto ry. Museon perustamisprojektin toteuttamissuunnitelma hyväksyttiin tämän vuoden kesäkuussa. Museo perustetaan nykyisen Suomen Tykistömuseon tiloihin Hämeenlinnaan. Pioneerimuseo ja Viestimuseo ovat siirtämässä kokoelmiaan Hämeenlinnaan ja Sotamuseon keskusvarastoihin, perusnäyttelyä rakennetaan ja museon ydin- ja tukitoimintoja suunnitellaan. Uuden museon nimi on Museo Militaria, Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseo. Sen toiminnan päämääränä on asiakaslähtöisesti ylläpitää ja vahvistaa yleistä ymmärrystä tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajeista, niiden historiasta ja liittymisestä Suomen historiaan. Jatkossa Suomen Tykistömuseo, Pioneerimuseo ja Viestimuseo päättävät toimintansa hallitusti ja taustoistaan ja vuosikymmenien monivaiheisista toimistaan ylpeinä 31.12.2012. Museo Militaria aloittaa toimintansa 1.1.2013. Perusnäyttelyn sisäosio on valmis 31.3. ja ulko-osio 30.9.2013 mennessä. Museo luovutetaan projektisuunnitelman mukaisessa kunnossa omistajayhdistykselle vuoden loppuun mennessä. Museo Militarian perustaminen on sotilasmuseotoiminnan kehittämisen yksi keskeisimmistä hankkeista, joka on herättänyt laajaa kiinnostusta. Museo jatkaa integroidusti Suomen Tykistömuseon, Pioneerimuseon ja Viestimuseon toimintaa sekä ylläpitää niiden perinteitä. Jaakko Martikainen Vt. museonjohtaja Ammunnanhallintajärjestelmät Yhdysvaltalainen Raytheon on saanut 81 MUSD:n tilauksen kehittää ja valmistaa uusi versio AFATDS-ammunnanhallintajärjestelmästä. Uuden järjestelmän tulee mahdollistaa yleinen ja tulenkäytön C2-kyky maavoimille tehtävän suunnittelusta aina toimeenpanoon saakka. Toimitusaika on 24 kk, ja sen lisänä voi olla 12 kk ja 18 MUSD:n jatkokehitysoptio. (Military Technology 9/2012) 30 YLLÄ M YLLÄ: Museon perusnäyttely ä tt l uusiutuu i t lähes läh kokonaan. Kuva: Sirkka Ojala VASEMMALLA: Näyttelysuunnittelija Ismo Pekkola työnsä äärellä. Kuva: Sirkka Ojala Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600, [email protected], www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17 uutisia Simputuskokemukset laskussa Työelämän tutkimuskeskuksen otantakyselyyn vastasi 4 500 varusmiestä ja 260 vapaaehtoista asepalvelusta suorittavaa naista. Kyselyt toteutettiin vuonna 2011. Tutkijoiden mukaan luvut kiusaamisesta vastaavat koulujen lukuja. Tutkimustulokset kertovat, että kolmannes varusmiehistä ja joka toinen naisten vapaaehtoista palvelusta suorittava kertoo kokevansa kiusaamista vertaisten joukossa. Epäsuotuisa kohtelu laskee varusmiesten palvelusmotivaatiota. Naisista 88 prosenttia kokee palveluksen mielekkäänä ja hyvänä huolimatta siitä, että he kokivat eriarvoisuutta miehiä useam- Suomen Tykistömuseon päättäjäistilaisuus Suomen Tykistömuseo päättää toimintansa 31.12.2012 ja museosta tulee Museo Militaria 1.1.2013 alkaen. Suomen Tykistömuseon päättäjäistilaisuus järjestetään museolla kutsuvieraille ja museon ystäville tiistaina 4.12.2012 klo 16.00. Olet lämpimästi tervetullut. Tykkimiehet ry Bussikuljetus pääkaupunkiseudulta Helsingistä lähtee tilaisuuteen bussikuljetus Mikonkadun turistubussipysäkiltä 4.12.2012 klo 14.15. Paluukuljetus Suomen Tykistömuseolta lähtee Barbarajuhlan jälkeen klo 21.30. Mikäli osallistut vain Suomen Tykistömuseon päättäjäisjuhlatilaisuuteen etkä jää viettämään museolle Pyhän Barbaran iltaa ja haluat palata pääkaupunkiseudulle, pyydämme Sinua käyttämään paluumatkalla julkisia kulkuvälineitä. Hämeenlinnassa on järjestetty bussikuljetus Suomen Tykistömuseon päättäjäistilaisuuden jälkeen sekä Hämeenlinnan linja-autoasemalle että rautatieasemalle klo 17.40. Sitovat ilmoittautumiset päättäjäistilaisuuteen ja bussikuljetukseen Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja Kari Haloselle viimeistään 23.11.2012 mennessä ensisijaisesti [email protected] tai toissijaisesti 040 5759966. min. Miehistä 44 prosenttia koki palveluksen positiivisena. Kenraali Puheloinen on nostanut puolustusvoimissa käytännöksi nollatoleranssin kiusaamiseen ja syrjintään. Puolustusvoimilla on kokemus, että tiukasti asiaan puuttumalla esimerkiksi simputuskokemukset ovat vähentyneet olennaisesti. MUSEOMESTARIN KYMPPI Kysymykset laati: Suomen Tykistömuseon museomestari Ilkka Vahtokari ? 1. Mikä Suomen sotaan liittyvä merkittävä päivämäärä on 28.3.1808? a) Keisari Aleksanteri I antoi julistuksen Suomen liittämisestä Venäjään b) Ensimmäinen taistelu Pohjanmaalla Yppärissä lähellä Pyhäjokea c) Pääarmeijan vetäytyminen alkoi Hämeenlinnasta kohti Oulua. 2. Mikä seuraavista oli vanhin tykkimalli, jolla Suomi taisteli talvisodassa? a) 80 K 77 b) 75 K 17 c) 87 K 95 3. Kenttätykkejä oli talvisodan alkaessa vajaat 500 kpl, joista 75/76-kaliiperisiä tykkejä oli noin 300. Paljonko noihin tykkeihin oli ampumatarvikkeita? a) n. 200 000 b) n. 400 000 c) n. 600 000 laukausta 4. Mikä oli se tykkimalli, jonka lavetilla tykistönkenraali V.P. Nenosen arkku vietiin viimeisellä matkalla Hietaniemen sankarihautaan? a) 105 H 37 b) 76 K 02 c) 122 H 10–30 5. Kuka oli ensimmäinen kenttätykistön tarkastaja sotien jälkeen vuosina 1947–1956? a) eversti Hirva b) eversti Roschier c) kenraaliluutnantti Poppius 6. Ilmakuvakartoituksen tarkoitus oli alkuvaiheessa tykistö- eli ilmakuvakartan aikaansaaminen. Milloin tämä työ aloitettiin? a) 1920-luvulla b) 1930-luvulla c) 1940-luvulla 7. Majuri Hugo Karsten vaikutti 1920-luvulla kenttätykistössä. Oliko hänen erikoisalaansa a) sää b) ampumatekniikka c) valo- ja äänimittaus? 8. Tykistömuseolla on koko Eurooppa huomioiden laajin neuvostovalmisteisten tykkien kokoelma. Montako tykkiä, mörssäriä ja kranaatinheitintä on yhteensä museon kokoelmissa? a) 98 b) 108 c) 118 9. Kenttätykistön Säätiö julkaisee Tykkimies-vuosikirjaa. Alkuvuosina kirja ilmestyi joka vuosi, nykyisin joka toinen vuosi. Milloin julkaistiin ensimmäinen Tykkimies? a) 1949 b) 1958 c) 1960 10. Mikä kenttätykistön killoista on iältään vanhin? a) Karjalan Tykistökilta b) Jääkäritykistön Kilta c) Mikkelin Seudun Tykistökilta Vastaukset: 1a, 2c 3a, 4a, 5c, 6a, 7c, 8b, 9b, 10b Tulikomentoja 4/2012 31 Saksalaisen 210 mm haupitsin taustalla on 1900-luvun alussa alkanut kehitystyö. Krupp ja Rheinmetall saivat tehtäväkseen suunnitella uuden järeän tykin korvaamaan vuodelta 1899 peräisin olleen jäykkälavettisen 210 mm tykkimallin. Sarjatuotantoon uusi tykki hyväksyttiin vuonna 1910. Se tunnettiin Saksassa mörssärinä nimellä 21 cm Mörser 10. Ensimmäisen maailmansodan aikana tykkimallia paranneltiin ja käyttöön otettiin edeltäjäänsä pidempiputkinen malli, Langer 21 cm Mörser m 16. Putkea pidentämällä saatiin kantama kasvamaan hieman yli 10 kilometriin. Haupitsin massiivista ulkonäköä korostavat korkealla oleva putki ja sen yläpuolelle sijoitetut joustolaitteet. Tuliasemapaino oli yli 7500 kg, mikä teki sen liikuttelusta hankalaa. Tykki olikin suunniteltu kuljetettavaksi osissa: putkea varten oli oma erikseen suunniteltu vaununsa, joka on myös tykkipihalla nähtävissä. Tykki oli rakennettu hevosvetoiseksi, jolloin tarvittiin tykkiä kohden eri tehtäviin 28 hevosta. Sekä lavettia että putkivaunua veti kahdeksan hevosta. Tykin pyörien maahan uppoamisen estäviä pyörävöitä kuljetettiin erikseen kuuden hevosen vetämissä vaunuissa. Kuuden hevosen valjakolla vedetyissä ammusvaunuissa kulki mukana kymmenen ammusta. Ammuspaino oli 120 kg. Hevosvetoisena yhden tykin toimintaa varten tarvittiin noin 65 tykkimiestä. Ensimmäisen maailmansodan ollessa vielä käynnissä kaksitoista järeää M 16 -haupitsia ostettiin Ruotsiin, ja ne saivat mallinimen 210 H 17. Moottorivetoisiksi tykit muutettiin 1930-luvulla. Saksassa 210 mm haupitseja oli maailmansodan loppuessa noin 500 kappaletta. Ne määrättiin hävitettäväksi tai myytäväksi liittoutuneille. Maan varustautuessa uudelleen 1930-luvulla tykkimallia kuitenkin uudistettiin jälleen pidempiputkiseksi ja moottorivetoiseksi. 32 Museoesineet kertovat, osa 11 Tykkipihan järein tykki — 210 H 17 TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVA: SIRKKA OJALA Suomen Tykistömuseon tykkipihalla seisoo massiivinen, mittasuhteiltaan jopa hieman epäsuhtaisen näköinen kenttätykki. Kyseessä on saksalainen 210 mm järeä haupitsi vuodelta 1917 (210 H 17). Suomessa näitä museon tykkipihan järeintä tykkimallia edustavia haupitseja oli käytössä vain neljä. Nämä 21 cm Mörser 18 -mallinimen saaneet, yli kuusimetrisillä putkilla varustetut tykit painoivat peräti 16 700 kg. voitu järjestää. Ruotsalaiset vapaaehtoiset lähtivät Suomesta huhtikuussa 1940, ja järeä tykkikalusto varastoitiin. Myöhästyi talvisodasta Tositoimissa jatkosodassa 1930-luvun loppupuolella Suomen armeija pyrki hankkimaan kauaskantoista raskasta tykkikalustoa. Hankintoihin ei kuitenkaan myönnetty tarvittavia varoja. Talvisodan aikana Ruotsista ostettiin neljä 210 H 17 -tykkiä ja niihin noin 800 laukausta. Tykistömuseossa olevan putki on valmistettu vuonna 1917 ja lavetti vuonna 1918. Tykkien mukana seurasi ruotsalaisia kouluttajia. Tykit saapuivat Suomeen helmikuussa 1940 ja ne sijoitettiin Vaasaan Tykistökoulutuskeskus 2:een, jossa muodostettiin 1./Järeä Patteristo 1. Patterin päällikkönä oli Vaasaan 24.2. saapunut ruotsalainen vapaaehtoinen luutnantti S. Ditzinger. Suuri osa muustakin päällystöstä oli ruotsalaisia, miehistö sen sijaan Vaasan seudun vanhempia suomenruotsalaisia miehiä. Yksikkö ei ehtinyt mukaan sotaan, sillä tarvittavat vetäjät puuttuivat. Sen vuoksi koulutusammuntojakaan ei Jatkosodassa 210 H 17 -tykeillä päästiin tositoimiin. 18.6.1941 perustettiin Päämajan tykistöön kuuluva kolmetykkinen 10. Erillinen Järeä Patteri. Vanhin 210 mm tykeistä sai jäädä vara-aseeksi. Hevosia järeän haupitsin vetämiseen ei Suomessakaan käytetty, vaan vetäjinä olivat traktorit. Ruotsinkielinen patteri koottiin Pietarsaaren ja Kokkolan seudulta. Se taisteli VII armeijakunnan mukana Laatokan pohjoispuolella Sortavalan suunnalla ja I armeijakunnan mukana itäisellä Karjalan kannaksella. Hyökkäysvaiheen jälkeen se siirrettiin Maaselän kannaksella. Sodan loppuvaiheessa patteri kuului vielä Ilomantsin suunnalla taistelleen II armeijakunnan tykistöön. 210 H 17 -tykeillä ammuttiin jatkosodassa 1409 laukausta. Suurimmat kranaattimäärät ammuttiin jo kesällä 1941. Museon tykin kanta- kirjan ammuntapäiväkirjan merkinnät päättyvät 10. lokakuuta 1942. Siihen mennessä tykillä oli ammuttu 423 laukausta. Hyökkäysvaiheen suurin laukausmäärä päivässä, 38 kranaattia, tykillä ammuttiin 25.7.1941, jolloin patteri tuki 19. divisioonan etenemistä kohti Sortavalaa. Museon 210 H 17 -tykin vaiheet 10.Er.Jär. Ptri:ssa päättyivät 21.11.1944, kun se luovutettiin Vaasan sotilaspiirille. Päämajan tykistöosasto oli kerännyt viimeisenä sotavuonna rintamalta tykkimiesten kokemuksia eri tykkimalleista. 210 H 17 oli todettu tehokkaaksi mutta kovin raskaaksi tykiksi. 210 H 17 -haupitsien määrä pysyi jatkosodan aikana samana ja se oli kahdesta kenttätykistön järeästä haupitsista huomattavasti vähälukuisempi. Tykistönkenraali V.P. Nenosen talvisodan aikana Yhdysvalloista hankkimia 203 H 17 -haupitseja oli jatkosodassa käytössä parhaimmillaan yli 30. Tämäkin tykkimalli on nähtävissä tykkipihalla muutaman millimetrin järeämmän kaverinsa vierellä. Tuliasemapainossa 210 H 17 tosin häviää 8700 kg painoiselle vierustoverilleen. Museotykiksi 1970-luvulla Viimeinen Tykistömuseon 210 H 17 -tykin huoltomerkintä ennen museotykiksi muuttamista on vuodelta 1965. Haupitsin uusi vaihe alkoi, kun sen putken liike estettiin hitsauksin 27.5.1977. Siitä tuli museotykki, joka muistuttaa tämän vähälukuisen tykkimallin osuudesta Suomen kenttätykistön järeässä historiassa. Lähteitä: Partanen, Unto: Tykistömuseon 78 tykkiä. Tykkimiehet ry 1988. Paulaharju, Jyri: Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918– 1995. Sotamuseo 1996. Tykkikantakirja 210 H 17 1025/970. Ulfsson, Erik: Artillerister. Schildts 1974. KIRJALLISUUTTA Maailmansotien panssarintorjuntatykit Eversti Jyri Paulaharjun ja sotakamreeri Teuvo Mahrbergin yhteistyönä toimitettu Maailmansotien panssarintorjuntatykit on mielenkiintoinen kirja – jopa alansa harvinaisuuksia. Näin laajaa ja kattavaa teosta tästä aiheesta ei ole Suomessa aikaisemmin julkaistu. Kirja on 160-sivuinen ja runsaasti kuvitettu. Sisällön kokoaminen on varmasti vaatinut tekijöiltään suurta pa- Tulikomentoja 4/2012 neutumista ja vaatinut paljon tutkimustyötä. Tekijät toteavatkin saatesanoissaan, että tutkimuksen yhteydessä ilmeni selviä ristiriitaisuuksia muun muassa tykkien nimikkeissä, eikä eri lähteiden tarkistuksista huolimatta täysin kattavaa yhdenmukaisuutta saavutettu. Kirja antaa selkeän kuvan panssarintorjunta-aseen kehityksestä maailmansotien aikana. Mielenkiintoisimpia ovat sivut, joissa kerrotaan Suomessa käytetyistä panssarintorjuntatykeistä – sodan tai rauhan aikana. Kirja antaa lukijalle tietoa Saksan Suomelle toimittamasta aseavusta ja siihen liittyvistä sopimuksista. Harva enää muistaa tai tietää, että saimme Saksasta 210 kappaletta 75 mm:n panssarintorjuntakanuunaa mallia 40. Saksalaistykki oli hyvä ja tehokas ase neuvostopanssareita vastaan kesän 1944 torjuntataisteluissa. Kirjassa selvitetään myös suomalaisen 75 mm:n panssarintorjuntatykin suunnitteluja valmistushistoriaa. Oman tykin kehittämiseen oli selkeä tarve, sillä jatkosodan alussa havaittiin, etteivät esimerkiksi 37 mm:n panssarintorjuntatykit enää tehoa vastustajan uusiin panssareihin. Tästä syystä Päämaja ja Tampella Oy aloittivat suunnitteluyhteistyön. Tuloksena oli moderni ja tehokas ase, jonka panssariammuksen lähtönopeus oli yli 1000 m/s. 75 K/44:n prototyypin esittely tapahtui Niinisalossa heinäkuussa 1944. Lupaavasti alkanut kehitystyö päättyi kuitenkin välirauhansopimukseen syyskuussa 1944. Teoksen tekijät ovat tuttuja henkilöitä sekä Suomen Tykistömuseon että Panssarimuseon piirissä. Yleisesikuntaeversti Jyri Paulaharju on koulutukseltaan kenttätykistöupseeri ja sotahistorioitsija. Hän oli tykistömuseon tutkimusjohtajana vuosina 2003–2008. Sotakamreeri Teuvo Mahrbergillä on vankka kokemus museoalalta. Hän toimi tykistömuseon johtajana vuosina 2003– 2008. Kirjan julkistamistilaisuus pidettiin viime keväänä Panssarimuseolla. Teos kuuluu museon julkaisusarjaan ja on järjestyksessä kolmas julkaisu. Kirjan on painanut Kariston Kirjapaino Oy ja sitä on myynnissä Panssarimuseon museomyymälässä. Olavi Waljakka 33 155-milliset edelleen suosittuja TEKSTI: JAAKKO BERGQVIST KUVAT: WIKIPEDIA JA WORDPRESS.COM Perinteisten tykkien rooli ei ole hiipunut, vaan niitä kehitetään rinnan uudempien järjestelmien kanssa. Erityisesti erilaiset 155-milliset aseet ovat yhä suosiossa. Itse tykkien lisäksi maalinosoittamisjärjestelmät ovat kehittyneet, uudentyyppisiä kranaatteja ja panoksia suunnitellaan koko ajan lisää, ja erilaiset sytyttimet mahdollistavat kranaatin ohjauksen lennon aikana sekä parantavat iskutehoa. Ennen kaikkea lisääntyneet elektroniikan sovellutukset ovat syvästi muuttaneet kuvaa perinteisestä tykistöstä. Liikkuvuutta on kasvatettu kehittämällä tykeille erilaisia pyörä- ja tela-alustoja. Ne mahdollistavat nopean asemiin ajon ja niistä irtautumisen, jolloin vastatykistön iskujen tulokset jäävät vähäisiksi. Kehittynyt elektroniikka mahdollistaa patterien hajasijoituksen, jolloin niistä muodostuu aiempaa pienempiä maaleja, sekä yksittäisten tykkien itsenäisen toiminnan. Latauksen automatisoinnin ja nopeiden suuntauskoneistojen avulla voidaan ampua ryöppyammuntaa, joka moninkertaistaa iskutehon maalissa. Automatisointi on vähentänyt tykkien miehistömäärää. Ammustarvikkeet kulkevat ammusajoneuvoissa näppärästi mukana nopealiikkeisissäkin operaatioissa. Komento-, sää-, korjaus- ja ambulanssiajoneuvot täydentävät kokonaisuutta. Taivaalle ovat ilmestyneet myös tykistön tulenjohtolennokit. Siksi puhutaankin tykistöjärjestelmistä. Vedettävät 155-milliset tykit ovat yleensä olleet vankkatekoisia, painavia ja apumoottoreistaan huolimatta melko hankalasti liikuteltavia. Nyt kehitellään pehmeärekyylisiä (soft recoil) tykkejä, jotka voidaan rakentaa kevyemmiksi. Esimerkiksi Intialainen Mandus Group kehittää parhaillaan pehmeärekyylistä 155 mm/52 cal tykkiä, josta suunnitellaan sekä vedettävää että ajoneuvoalustalle asennettavaa versiota. Tykin paino on noin 3 500 kg. Mack-kuorma-autoon asennettuna kokonaisuus painaa 12 500 kg. Ranskalainen CAESAR lisännyt suosiotaan Yksi uusista tykistöjärjestelmistä on ranskalaisen Nexter Systemsin valmistama 155 mm/52 cal CAESAR, jonka alustana on ohjaamoltaan panssaroitu Renaultin 6x6maastokuorma-auto. Ranskan tykistössä kalustoa standardisoidaan poistamalla käytöstä Kanadalaiset ampuvat 155 mm M777haupitsilla Afganistanissa vuonna 2007. 34 155-milliset AMX-panssarivaunun alustalle rakennetut AUF1 SP -tykit ja vedettävät TRF 1 -tykit. CAESAR jää ainoaksi putkitykistön 155-milliseksi kalustoksi. Tykit on varustettu moderneilla lähtönopeustutkilla ja tulenjohtotietokoneilla. Perävirtauskranaateilla suurin ampumaetäisyys on 58 km. Tykki käyttää joko tavanomaisia tai moduloituja panoksia. Ranskan tykistössä CAESARia käytetään kaksijaoksisissa kahdeksan tykin pattereissa. Suurin ulkomainen CAESAR-asiakas on ollut 132 tykkiä tilannut Saudi-Arabian kansalliskaarti. Tykit on rakennettu panssaroiduilla ohjaamolla varustetulle Mercedes Benzin 6x6 Unimog -alustalle. Thaimaahan on toimitettu kuusi yksikköä, ja Tanska harkitsee kahdentoista tykin ostamista. Viennissä Nexter toimii yhdessä intialaisen Larsen & Toubron (L&T) kanssa. L&T on kehittänyt CAESARin pohjalta haaralavettisen 155 mm/52 cal vedettävän Trajantykin, joka itse asiassa on yhdistelmä ranskalaistykeistä. Sen tykkiosa on CAESARista ja lavetti vanhemmasta TRF 1 -tykistä. Tykki on varustettu liikkumista helpottavalla apumoottorilla ja tulinopeutta lisäävällä rammerilla. L&T kehittää tykistä myös omalla alustallaan liikkuvaa versiota. Tykkihankkeita Euroopassa ja Japanissa Italialainen Oto Melara esitteli Eurosatory 2012 -näyttelyssä uuden 155 mm/39 cal tykkitorninsa, joka voidaan asentaa esimerkiksi Ivecon Centauro 8x8 -taisteluvaunuun. Tykkitornin katolle voidaan asentaa etäohjattu aseasema, ja tornin kummallakin sivulla on neljä kranaatinheitintä. Rekyylin pienentämiseksi tykissä on tehokas ”pippuripurkki”-suujarru. Latausjärjestelmä on automaattinen, ja tykki pystyy ampumaan neljän laukauksen ryöppyjä tai kahdeksan laukausta minuutissa. Oto Melara kehittää parhaillaan myös Volcano-ampumatarvikesarjaa, jolla pystytään ampumaan täsmävaikutusta etämaaleihin. Espanja uusii Marokon rannikolla sijaitsevan Melillan haupitsikalustoa. Melilla on vuosisatoja ollut Espanjan tukikohta, jonka palauttamista Marokko on yhä pontevam- tehdään DDG-51-aluksiin myös kevyempi versio, jonka tykkitorni painaa vain 51 tonnia. Intian armeijalla mittava tykkien hankintaohjelma YLLÄ: 155mm/52 cal CAESAR UMercedes Bentzin 6x6 Unimog -alustalla. VASEMMALLA: Oto Melaran 155mm/39 cal tykkitorni. min vaatinut. Melillan vanhat vuodelta 1944 olevat amerikkalaiset haupitsit korvataan General Dynamicsin omistaman Santa Barbara Sistemasin 155 mm/52 cal haupitseilla. Tulinopeus on kahdeksan laukausta minuutissa ja suurin ampumaetäisyys avustetuilla kranaateilla 40 km. Myös Japanissa on tapahtunut mielenkiintoisia muutoksia. Maa piti vuosikymmeniä yllä täydellistä asevientikieltoa, mikä hidasti sen omaa asekehitystä. Joulukuussa 2011 Japani kuitenkin lievensi vientikieltoa – arvatenkin Itä-Aasiassa vallitsevan jännityksen takia – ja solmi asekehittelysopimuksen Englannin kanssa, mikä tarkoittanee BAE Systemsiä. Suunnittelun kohteena on neljä järjestelmää, joista yksi on omalla alustallaan liikkuva, automaattinen 155-millinen tykki. Tätä ennen Japani on tehnyt asekehitysyhteistyötä vain Yhdysvaltain kanssa. Tulikomentoja 4/2012 Yhdysvallat kelpuuttaa 155-milliset myös laivatykeiksi 155-millisten käyttö laivatykkeinä otti merkittävän askeleen, kun Yhdysvallat hyväksyi 155-milliset tykit DDG-1000 Zumvalt -luokan hävittäjien aseeksi. Advanced Gun Systemiksi (AGS) nimettyä BAE Systemsin kehittämää järjestelmää varten suunnitellaan maakohteitten täsmätuhoamiseksi erikoisammuksia, joita voidaan käyttää myös pintasodankäynnissä. Aluksessa on kaksi tykkitornia. Tykki laitteineen on mittava järjestelmä, sillä se painaa 100 tonnia. Itse tykki on vesijäähdytteinen ja pystyy jatkuvaan 10 laukauksen minuuttivauhdilla tapahtuvaan ammuntaan. Ampumatarvikkeitten käsittely tapahtuu automaattisesti täkin alla. 160 tonnia painava A-tarvikejärjestelmä onkin maailman suurin täysautomaattinen A-tarvikeasema. Järjestelmästä Vuosisadan tykkikauppaprosessi alkoi vuonna 1987, kun Intia osti Boforsilta 410 kappaletta vedettäviä 155 mm/39 cal FH-77B -haupitseja sekä lisenssin samojen tykkien rakentamiseksi Intiassa. Kauppaan liittyi kuitenkin laaja korruption ja lahjusten verkko, jossa Bofors oli altavastaajana, joten Intiassa ei ole valmistettu ainoatakaan alkuperäisen sopimuksen mukaista asetta. Bofors, nykyisin BAE Systems, joutui mustalle listalle, eikä tykkeihin voitu hankkia edes varaosia. Niinpä huomattava osa niistä on kannibalisoitu ja käytössä niitä on enää pienehkö määrä. Lahjusoikeudenkäynnit jatkuvat yhä. Intia haluaa ostaa tai valmistaa itse vuoteen 2020 mennessä noin 3 600 155-millistä tykkiä. Määrä koostuu niin vedettävistä 155 mm/39 cal ja 155 mm/52 cal tykeistä kuin pyörä- ja tela-alustaisista tykeistä. Niillä varustettaisiin noin 180 maan 220 tykistörykmentistä. Hankinnan arvoksi on laskettu 5–7 miljardia dollaria. Tarjouksia on pyydetty parinkymmenen vuoden ajan ja koeammuntoja on tehty vuodesta 2001 lähtien. Erilaisten epäselvyyksien takia ainakin neljä kansainvälisesti merkittävää tykkitehdasta on suljettu pois tarjous- kilpailusta. Niinpä useat tehtaat eivät ole viime vuosina edes viitsineet lähettää tykkejään koeammuntoihin. Kilpailusta poissulkemissyitä on ratkottu myös raastuvassa. Aiemmin mainituista yhtiöistä hankintaohjelmaan pyrkivät mukaan ainakin Mandus sekä L&T Trajan-tykkinsä molemmilla versioilla. Vuonna 2011 Intian puolustusministeriö elvytti suunnitelman valmistaa Boforsin tykkejä Intiassa. Se on pyytänyt vuoden 2014 alkuun mennessä testattavakseen kuusi prototyyppiä: kaksi 155 mm/39 cal FH-77B-tykkiä, kaksi samanlaista tykkiä, jotka on varustettu tietokoneilla, ja kaksi parannettua 155 mm/45 cal haupitsia. Kaikki tykit ovat vedettäviä. Samalla BAE Systemsiä on pyydetty täydentämään teknologian siirtoon liittyvää dokumentointia. Viivästyksien takia Intian tykistön kalustotilanne huono, joten se tarvitsee uusia tykkejä mitä pikimmin. Huhtikuussa 2012 Intian ja Yhdysvaltain hallitusten välisessä kokouksessa Intia pyysi Yhdysvaltoja lieventämään vientirajoituksiaan ja myymään sille hallitusten välisellä kaupalla 145 BAE Systemsin kevyttä, vedettävää 155 mm/39 cal M777-haupitsia. Jos kauppa syntyy, se allekirjoitetaan 2012 lopulla. Intian ongelma on mielenkiintoinen. Kun se halusi eroon vanhasta Boforsista ja teki käännöksen, edessä oli vanha Bofors, vain uusissa vaatteissa. 35 Sotilasheraldiikkaa Suomen kenttätykistön joukko-osastotunnukset VELI KAURANEN Vuosien 1808–1809 Suomen sodassa suomalainen tykistö ampui viimeiset laukaukset kotimaan kamaralla 11.11.1809 Ypärin kahakassa Pyhäjoella. Maalis-huhtikuun vaihteessa 1809 se luovutti Kalixissa Pohjois-Ruotsissa venäläisille jäljellä olevat 22 tykkiä, ja sotilaat hajaantuivat kotiseuduilleen. Ruotsiin siirtyi pienehkö 6-naulan patteri ja samalla perustettiin 3-naulainen kanuunajaos. Tämä yksikkö taisteli Ruotsissa vielä kesällä 1809 kahdessa taistelussa. Virallisesti Suomen Tykistörykmentti lakkautettiin vuonna 1810. Osa suomalaisista tykkimiehistä palasi ko- Pietarsaaren Tykistökoulun merkki Vapaussodan aikana Pietarsaaren Tykistökoulu siirrettiin Tampereelle ja sieltä sodan päätyttyä Lappeenrantaan, jossa se toimi hetken Lappeenrannan Tykistökoulun nimellä. Lappeenrannan Tykistökoulun merkki Lappeenrannan Tykistökoulun nimi muutettiin heinäkuussa 1918 Suomen Tykistökouluksi. Koulun päälliköksi nimitettiin 12.7.1918 alkaen jääkärieverstiluutnantti Lauri Malmberg. Suomen Tykistökoulun merkki Vuonna 1919 Suomen kenttätykistö järjestettiin uudelleen. Kenttätykistörykmentti 1 siirtyi Tuusulaan, Kenttätykistörykmentti 2 sijoitettiin Viipu- 36 timaahan, mutta monet jäivät ruotsalaisten tykistörykmenttien rulliin. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä kesällä 1914 maamme ylioppilaspiireissä heräsi ajatus käyttää hyväksi suursodan luomaa tilannetta Suomen itsenäistämiseksi. Venäjän voimakkain vihollinen, Saksa, katsottiin luonnolliseksi liittolaiseksi. Saksalaisten sotilasviranomaisten kanssa päästiinkin sopimukseen sotilaskoulutuksen järjestämiseksi suomalaisille nuorukaisille. Tämä johti suomalaisen Jääkäripataljoona 27:n kouluttamiseen Saksassa. Pataljoonaan pe- riin ja Kenttätykistörykmentti 3 Riihimäelle. Rykmenttien tunnuksena oli Tykistön pommi ja sen alla rykmentin järjestysnumero. Kenttätykistörykmenttien 1-3 tunnus Kenttätykistörykmentti 4 sijoitettiin Vaasaan. Sen tunnus poikkesi muiden kenttätykistörykmenttien tunnuksista. Kenttätykistörykmentti 4:n tunnus Raskas Kenttätykistörykmentti sijoitettiin Viipuriin. Senkin tunnus oli erilainen kuin muilla rykmenteillä. Raskaan Kenttätykistörykmentin tunnus Jääkäritykistö perustettiin jo vapaussodan aikana. Jääkäripatterit muodostivat itsenäisen Suomen ensimmäisen ty- rustettiin myös kenttätykistöyksikkö. Jaos laajennettiin myöhemmin patteriksi, joka siirrettiin Jääkäripataljoonan mukana 3.5.1916 Baltian rintamalle saamaan sotakokemusta. Kun Suomen vapaussota alkoi tammikuun lopulla 1918, ei hallituksen joukoilla, valkoisella armeijalla, ollut lainkaan tykistöä. Punaisilla oli käytössään venäläistä tykistöä. Valkoisten ylipäällikkö kenraali Mannerheim ryhtyi toimenpiteisiin tykistökoulun perustamiseksi ja valkoisen armeijan tykistön kouluttamiseksi. Tykkejä ja ammuksia oli saatu riisumalla Pohjanmaalla olevat venäläiset joukot aseista. Pietarsaaren Tykistökoulu perustettiin 7.2.1918. Koulun johtaja ja kouluttajia saatiin aluksi Ruotsista ja myöhemmin Suomeen palanneista jääkäritykkimiehistä. Tykistökoulun johtaja, ruotsalainen majuri Adolf Hamilton, ilmoitti kykenevänsä lähettämään rintamalle ensimmäiset jääkäripatterit 1. maaliskuuta mennessä. Pietarsaaressa koulutettiin ja perustettiin 16 jääkäripatteria. Pattereista koottiin patteristoja. Muodostettiinpa Tampereen taisteluun kolme patteristoa käsittävä Jääkäritykistöprikaatikin. kistön. 1939. Koeammuntoja suoritettiin Niinisalossa, Helsingin Katajaluodossa ja Rovajärven ampuma-alueella. Jääkäritykistön tunnus Mittauspatteri perustettiin Perkjärvellä 11.6.1926 ja siirrettiin Turkuun. Nimi muutettiin Mittauspatteristoksi vuonna 1927. Hämeenlinnaan se siirrettiin vuonna 1928. Niinisaloon Mittauspatteristo siirtyi vuonna 1950. Mittauspatterin tunnus Ratsastava Patteri perustettiin Mikkelissä 1934. Se osallistui talvisotaan Karjalan kannaksella ja jatkosotaan Itä-Karjalassa. Patteri kärsi jatkosodassa niin suuret tappiot, että se jouduttiin lakkauttamaan. Ratsastavan Patterin tunnus Koeampuma-asema aloitti toimintansa Utissa vuonna 1921. Nimi muuttui Tykistön Koeampumalaitokseksi vuonna Koeampumaaseman tunnus Kenttätykistön Kapitulanttikoulu siirtyi Helsingistä Hämeenlinnaan vuonna 1924 ja edelleen Viipurin Markovillaan vuonna 1928. Kenttätykistön Kapitulanttikoulun tunnus Rautatietykkejä ja panssarijunia oli Suomessa jo vapaussodan aikana punaisilla joukoilla. Jatkosodassa Suomella oli kolme sotasaaliina saatua sekä muutama itse rakennettu rautatiepatteri. Panssarijunia oli kaksi, joista toinen – nimeltään ”Rumilus” – on Panssarimuseossa. Rautatietykistön ja panssarijunien tunnus Talvi- ja jatkosodan jälkeen puolustusvoimien organisaa- tio uudistettiin, ja joukkojen sijoitus muuttui vastaamaan uusia olosuhteita. Muutokset koskivat luonnollisesti myös kenttätykistöä niin nimien kuin sijoituspaikkakuntien osalta. Myös kokoonpanoja tarkistettiin. Liput, viirit vuosipäivät ja kunniamarssit vahvistettiin ja joukkojen uusia perinteitä luotiin. Pohjanmaan tykistörykmentti oli sijoitettu Ouluun. Rykmentti lakkautettiin 30. elokuuta 1998. Pohjanmaan Tykistörykmentin tunnus Tykistökoulun tunnus Mittauspatteristolle valmistui uusi kasarmi Niinisalossa vuonna 1966. Patteriston nimi muutettiin Tiedustelupatteristoksi vuonna 1992. Tiedustelupatteriston tunnus Jatkosodan jälkeen Karjalan Tykistörykmentti koottiin Lappeenrantaan. Se sai nykyisen nimensä vuonna 1957. Rykmentti siirrettiin Vekaranjärvelle vuonna 1980. Karjalan Tykistörykmentin tunnus Jääkäripatteristo, entinen Panssariprikaatin Patteristo, oli sijoitettu Hämeenlinnaan Suomenkasarmille. Patteriston siirtyi Linnankasarmille vuonna 1978 ja Hattulan Parolannummelle vuonna 1985. Patteriston nimi muutettiin 1.6.1990 Jääkäritykistörykmentiksi. Jääkäritykistörykmentin tunnus tettiin Raaseporin Patteristoksi ja vuonna 1995 Raaseporin Tykistörykmentiksi, kun siihen liitettiin lakkautettu Vaasan Rannikkopatteristo. Rykmentti koulutti rannikkotykkimiehiä. Joukko-osasto käytti tunnuksenaan Uudenmaan Prikaatin tunnusta. Rykmentti lakkautettiin vuonna 1998. Uudenmaan Prikaatin Patteriston käyttämä tunnus Uudenmaan Prikaatin patteristo oli sijoitettu Dragsvikiin. Patteriston nimi muu- Karjalanprikaatin Patteristo sijoitettiin Kajaaniin. Porin Prikaatin Patteristo siirrettiin Kajaanin Hoikankankaalle kesällä 1966 ja nimi muutettiin Karjalanprikaatin Patteristoksi. Kainuun Tykistörykmentiksi nimi muutettiin 1.1.1990. Rykmentti kouluttaa tykki- ja heitinmiehiä. Kainuun Tykistörykmentin tunnus Pohjois-Karjalan Patteristo perustettiin 1962 Ylämyllyllä uusissa kasarmeissa. Täällä patteristo toimi yhdessä Karjalan Jääkäripataljoonan kanssa. Patteristo lakkautettiin 1990. Vuonna 1997 Ylämylly lakkautettiin ja toiminnot yhdistettiin Kontiorantaan. Pohjois-Karjalan Patteriston tunnus Niinisaloon oli sijoitettu Satakunnan Tykistörykmentti, Tykistökoulu ja Mittauspatteristo Satakunnan Tykistörykmentin tunnus Tykistökoulu siirrettiin Helsingin Santahaminasta Niinisaloon uuteen rakennukseen vuonna 1969. Tulikomentoja 4/2012 37 Tykkimies Juho-Markus Moisio ja Heko-koira Sotakoiraosastolle uudet tarhat TYKKIMIES MANU PITKÄNEN Tykistöprikaatilla on erityinen asema puolustusvoimien sotilaskoiratoiminnassa. Prikaatilla on päävastuu sotilaskoiraohjaajien koulutuksesta – vastaavaa toimintaa löytyy pienemmässä mittakaavassa vain Kainuun Prikaatista. Lisäksi kaikki puolustusvoimien sotakoirat käyvät säännöllisesti Niinisalossa koulutuksessa. Osa koirista pääsee mukaan kansainvälisiin rahanturvaamisoperaatioihin. Näiden seikkojen takia ei ole yhdentekevää, millaiset olot Tykistöprikaati tarjoaa koulutettaville sotakoirille. Vanhat 1950-luvulla rakennetut tarhat olivat ehättäneet elinkaarensa päätepisteeseen eivätkä niiden tarjoamat tilat vastanneet nykyisiä vaatimuksia. Rakennukset olivat niin heikkokuntoisia, että koirat olivat jatkuvasti alttiina sairastumisille. Peruskorjausta ei nähty järkeväksi tai riittäväksi toimenpiteeksi, joten puolustusvoimien rakennuskantaa hallinnoiva Senaatti-kiinteistöt päätti investoida täysin uusiin tarhoihin. Maaliskuussa 2012 alkaneet rakennustyöt saatiin syksyllä päätökseen ja koiratarhan avajaisia vietettiin 2. marraskuuta. Sotakoiraosaston johtaja luutnantti Petteri Halme esitteli ylpeänä ainutlaatuisia fasiliteettejä kutsuvieraille. 38 Viidestä rakennetusta kahdeksankulmaisesta tarhamoduulista löytyy tilat yhteensä 35 koiralle. Mutteria muistuttavien rakennusten malli on haettu Pedigree Petfoodsin brittiläisestä kennelistä. Sen avulla koirat pääsevät harjoittamaan lajityypillistä käyttäytymistä perinteistä ratkaisua paremmin. Tämä on myös huomattu käytännössä: sotakoirien stereotyyppinen häiriökäyttäytyminen on vähentynyt selvästi ja niiden stressitaso on laskenut merkittävästi. Taustalla on moduuleiden hajasijoitus, minkä ansiosta koirilla on hyvä näköyhteys muihinkin sotakoiriin. Moduulin keskiosasta löytyy huoltotila, josta on pääsy kaikkien koirien häkkeihin. Jokaisella koiralla on 20 neliömetrin häkki, josta löytyy raikas ulko-osa ja lämmin sisäosa. Sisätiloissa pidetään kymmenen celsiusasteen lämpötilaa, jotta koirille muodostuisi pohjavillaa. Halmeen mukaan uuden koiratarhan valmistuminen on hänen uransa kohokohta, ja hän arvostaa korkealle puolustusvoimien satsausta. Tykistöprikaatin komentaja eversti Pertti Lahtinen arveleekin, että sotakoiraosaston henkilökunta nauttii tiloista vähintään yhtä paljon kuin niissä asustavat koiratkin. Everstiluutnantti Harri Uusitalo, eversti Pertti Lahtinen, luutnantti Petteri Halme ja lääkintäeverstiluutnantti evp Mikael Artala leikkaamassa perinteistä nauhaa koiratarhan avajaisissa 2.11. ALLA: Maasta se pienikin ponnistaa: Puolustusvoimilla on huumekoirana myös yksi parsonrussellinterrieri. Katsaus kaikkien aikojen sotaelokuvaan – Full Metal Jacket TEKSTI: LAURI HAAVISTO, KUVA: WIKIPEDIA Hyviä sotaelokuvia tehdään joka vuosi, mutta todelliset mestariteokset pystyvät vuosien jälkeenkin herättämään vilunväristyksiä katsojissaan. Stanley Kubrickin Full Metal Jacket on nuori sotaelokuvaksi, mutta sen shokkiarvoa ei mikään muu elokuva ole saavuttanut. Vuonna 1987 julkaistu Full Metal Jacket on yksi henkilökohtaisia suosikkejani, vaikka se on samalla myös yksi oudoimpia sotaelokuvia, mitä on tehty. Elokuvassa kerrotaan, kuinka joukko merijalkaväen alokkaita käy lävitse raa’an dehumanisoivan koulutusvaiheen, jonka päätyttyä siirrytään seuraamaan heitä Vietnamin sodan taisteluissa. Elokuvan päähenkilö on Matthew Modinen esittämä lempinimellä Joker tunnettu antisankari, sodan vastustaja, jonka kypärässä on rauhamerkki, mutta joka taistelee ja tappaa vihollisia muiden mukana. Only steers and queers… Stanley Kubrickista ja hänen elokuvistaan voidaan keskustella loputtomiin, mutta tässä elokuvassa hänen näkemyksensä on osunut kohdalleen. Alun koulutusjakson vaihtuminen taistelukenttiin tapahtuu kuin veitsellä leikaten, ja elokuva pitää imussaan loppuun asti. Erityiseksi tämän elokuvan muiden sotaelokuvien joukossa tekee koulutusjakso. Nuoria merijalkaväkeen tulleita alokkaita piinaa sadistinen kouluttaja Hartman, joka alistaa niin fyysisesti kuin henkisestikin nuorukaisia, kunnes he ovat lähellä murtumispistettä. Ilmeisenä tarkoituksenaan Hartmanilla on heidän koulimisensa valmiiksi sotaan. Tulikomentoja 4/2012 Sotilaan romahdus Muiden taipuessa ankaran kurin alle on yhden sotilaista, ylipainoisen Leonard Lawrencen kuitenkin mahdotonta sopeutua. Alistaminen, kollektiiviset rangaistukset muille hänen epäonnistuessaan ja muiden alokkaiden häneen kohdistama fyysinen ja henkinen väkivalta murtavat sotilaan mielen. Ainoa, joka yrittää Lawrencea auttaa, on Joker, mutta lopulta hänkin muiden painostaessa taipuu kiusaamiseen. Teemana kiusaaminen on asia, joka läpäisee koulun, armeijan ja työpaikat, joten siihen on katsojan helppo samaistua. Tappamaan opettavassa merijalkaväessä on henkisen romahduksen seurauksena kuitenkin Lawrencen väkivaltainen purkaus, johon koulutusjakso päättyy. Aito Vietnam Lontoossa Elokuvan siirtyessä Vietnamin maisemiin on kuin alkaisi kokonaan uusi elokuva. Alun todella realistinen ote kärsii siitä, että Vietnam on itse asiassa Lontoossa vanhalla tehdasalueella, joka muovikasvien ja muualta kärrättyjen palmujen avulla on luotu Vietnamiksi. Tästä pienestä outoudesta maisemoinnin osalta pystyy kuitenkin toipumaan nopeasti, sillä taisteluiden raakuus on kuvattu ennennäkemättömän tarkasti esimerkiksi hidastuksin ja näyttämällä realistisesti luodin osumien teho. Lisäksi elokuvaan on sisällytetty pal- jon myös erityisesti Jokerin moraalista pohdintaa, joka ei tunnu yhtä päälle liimatulta kuin monissa muissa elokuvissa. Erityisesti pitkä loppukohtaus, jossa metsästetään yksittäistä tarkka-ampujaa, tuo elokuvaan dramaattisen päätöksen ja pakottaa jokaisen valitsemaan puolensa. Bird, bird, surfing bird Kubrickille pitää myös nostaa hattua rohkeasta musiikin käytöstään. Surfin Bird -laulu soi valtavan tulitaistelun jälkeen, ja esimerkiksi Nancy Sinatran laulu These boots are made for walking jää unohtumattomasti mieleen vietnamilaisen prostituoidun esiinmarssiessa kyseisen musiikin myötä ja sanoessa kuolemattomat vuorosanansa: ”Me so horny, me love you long time.” Sinänsä sotilaiden konflikteissa käyttämien maksullisten seksipalveluiden esiintuominen oli rohkea teko. Esimerkiksi toista maailmansotaa käsittelevissä elokuvissa tämä on usein vaiettu aihe. Metodinäyttelijöiden huipputyötä Erityiseksi Full Metal Jacketin tekee sen uskomaton näyttelylijöiden kaarti. Esimerkiksi merijalkaväen kouluttaja Hartmania näyttelee R. Lee Ermey, joka palveli yli kym- menen vuotta merijalkaväessä ja toimi myös kouluttajana. Hartmanin ihmisiä murentava kielenkäyttö käy parhaasta esimerkistä erilaisista käytännöistä eri armeijoissa. Merijalkaväessä on perinteisesti murrettu alokas ensin ja siten valmistettu häntä sodan kauhuihin. Ermeyn lisäksi on mainittava Vincent D´Onofrion roolityö Lawrencena tai – kuten häntä The Andy Griffith Show’n yksinkertaisen hahmon mukaan halveeraavasti nimitetään – Gomer Pylena. D´Onofrio lihotti itseään kymmeniä kiloja rooliaan varten ja loukkasi kuvauksissa esteradalla nilkkansa pahasti osittain suuren painonsa vuoksi. Lopuksi Full Metal Jacket tulee varmasti pysymään parhaiden sotaelokuvien joukossa jo pelkästään sen sotilaita raaistavaa koulutusta kuvaavan jakson kautta. Harvoin on elokuvissa saatu jotain näin voimakasta tallennettua fiktiiviseen pakettiin. Vaikka elokuvan toinen puolikas ei pääsekään ensimmäisen tasolle, on se silti kokonaisuutena viiden tähden arvoinen. Elokuvan nähneitten ei kannata myöskään unohtaa Kubrickin Paths of Glory -elokuvaa, joka kertoo ensimmäisestä maailmansodasta. Siitä lisää myöhemmin. 39
© Copyright 2024