3/2012 - Tulikomentoja
Maavoimille uudistettu taistelutapa, s. 4 Perinnejoukoille muistomerkki Heinuvaaraan, s. 10 Tykistökiltalaiset pohjoisessa, s. 24 Museotoimintaa muutosten keskellä, s. 30 3/2012 TULIKOMENTOJA www.tulikomentoja.fi Julkaisija: Suomen Tykistömuseo Toimituskunta: Sirkka Ojala, päätoimittaja Toimituskunnan puheenjohtaja [email protected] Samuel Fabrin, toimitussihteeri [email protected] Lehden postitusrekisteri: [email protected] Lauri Haavisto [email protected] Aki Kinnunen [email protected] Petri Majuri Sotilasasiantuntija [email protected] Tero Mäenpää Sotilasasiantuntija [email protected] Jukka Sippola [email protected] Juhani Suni Lehden kiltasivut: [email protected] Kalevi Virtanen [email protected] Erkki Wuolijoki [email protected] Ulkoasu: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja [email protected] Ilmoitusmyynti: Olavi Waljakka / Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky [email protected] PAINO: SLY-Lehtipainot Oy Kirjapaino Uusimaa TOIMITUKSELLINEN AINEISTO Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13 100 Hämeenlinna [email protected], 050 368 8460 ILMOITUSAINEISTO Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky Olavi Waljakka Käpytie 4 I, 13720 Parola, [email protected], 040 746 5340 KILTASIVUJEN AINEISTO Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA [email protected], (03)6380 138, 0440 478 602 Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Samuel Fabrinilta. 3DLQRWXRWH 3 LQR 3D QR RWXR WX WH Kansi: Matkalla MVH 2012 koulutustarkastusammuntaan / Sirkka Ojala 2 ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833) Taustalla: Etelä-Pohjalaisten kiltaveljien ammattitaidolla syntyi saunavihta VEH:in saunojia varten / Sirkka Ojala pääkirjoitus Kuva: Raimo Ojala TULIKOMENTOJA 3/2012 Pääkirjoitus, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . .3 Maavoimien uudistettu taistelutapa, Petri Majuri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .4 Päättäjän piirut, Jussi Niinistö . . . . . . . . . . . 7 Kohti uusia haasteita, Harri Kainulainen . . .8 Tykkimiehet ry:n palsta, Kari Halonen . . . . .9 Muistomerkki perinnejoukoille Heinuvaaraan, Jaakko Rytty . . . . . . . . . . . .10 Muutosten keskellä Valta vaihtui Jääkäritykistörykmentissä, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .11 Omaisten- ja kiltapäivän tunnelmia Niinisalosta, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . .12 Tykistöprikaatin Killan RK-ammuntatulokset 2012, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . .13 Uusi muotokuva tykistön tarkastajasta säätiön kokoelmiin, Sirkka Ojala . . . . . . . . .14 JTR:n Killan kiltaveljen evl evp. Mauri Sallisen muistolle, Sirkka Ojala . . . . . . . . . .15 Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni . . . . . . . .16 Maavoimien vaikuttamisharjoitus 2012, Tero Mäenpää . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22 Kiltamatka Maavoimien vaikuttamisharjoitukseen, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . .24 Tykkimiehet pohjoisessa kesällä 2012, Seppo Pirinen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .26 Siviilitykki, Erkki Wuolijoki . . . . . . . . . . . . . .28 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu, Samuel Fabrin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .30 Merkkipäivät, Juhani Suni . . . . . . . . . . . . . .31 Museoesineet kertovat osa 10, Samuel Fabrin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .32 Autonomiasta Atalantaan, Lauri Haavisto .34 Museomestarin kymppi, lkka Vahtokari . . .35 Kaksi kirjaa Kurskista, Mikko Turunen . . . .36 Rovajärven rakentajat kokoontuivat, Hannu Vettenranta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .37 Tykkimiesten ja jalkaväen partiolle hopeaa Italiasta, Jyri Vilamo . . . . . . . . . . . . . . . . . . .38 ILMESTYMISAIKATAULU Numero 4/12 1/13 Aineisto- Ilmestyy päivä viikolla 16.10. 16.1. 47 8 Tulikomentoja 3/2012 Kesäkuussa monet tykistökiltojen jäsenet matkasivat pohjoiseen tutustumaan Maavoimien vaikuttamisharjoitukseen. Kiltaretkiä Rovajärvelle onkin tehty varmaan kiltojen perustamisesta lähtien joka vuosi aina uudelleen, ja nähtävää ja koettavaa on riittänyt. Noista matkoista kerrotaan myös legendaarisia tarinoita. Itse hämmästyin taas kerran myös Lapin Ilmatorjuntarykmentin vieraanvaraisuutta, kun rykmentin varusmiehet olivat pedanneet meille matkalaisille punkatkin valmiiksi ja tuvat hohtivat puhtauttaan. Tämän lehden sivuilta löydät kuvia ja tunnelmia näiltä pohjoisen kiltaretkiltä. Lehden pääjuttukin kertoo maavoimien uudesta taistelutavasta. Lehden kansikuvassa ollaan myös matkalla. Siinä kiltalaiset taivaltavat rinta rinnan puolustusvoimien henkilöstön kanssa kohti vaikuttavaa Rovajärven harjoituksen loppuammuntaa, joka tosiaan kannatti käydä katsomassa pitkästä matkasta huolimatta. Tulikomentoja-lehden kotikonnuilla Suomen Tykistömuseolla eletään tänä syksynä suurten muutosten aikaa. Museo siirtyy niin sanotusti uusiin asemiin heti vuoden 2013 alussa, kun pioneeri- ja viestiaselaji liittyvät mukaan museon näyttelytoimintaan. Tämä tietää henkilöstölle kiireisiä aikoja, sillä museon perusnäyttely uudistetaan lähes kokonaan. Jostain on myös luovuttava, muun muassa museon tutusta nimestä ja joistakin tykkipihan tykeistä. Muutostöistä huolimatta museo toimii normaalisti, ja vierailijamäärätkin ovat tämän vuoden aikana lisääntyneet tasaiseen tahtiin. Elokuussa Hämeen Keskiaikamarkkinoiden aikaan museoon kävi tutustumassa peräti 1500 henkilöä. Tuona viikonloppuna museossa vieraili myös joukko kantahämäläisiä kansanedustajia, joille annoin matkalukemiseksi – totta kai! – Tulikomentoja-lehtemme, joka ainakin tämän vuoden on vielä museojulkaisu. Keskiajalla tykin omistaja olikin nainen Keskiaikaviikonloppuna museolla oli jälleen esiintymässä myös Paksun Katariinan Tykkisisarkunta. Pääsin tutustumaan lähemmin tuohon keskiaikaiseen bombardiin, Paksuun Katariinaan, tykkikomentaja Karoliina Salmelaisen tarkassa ohjauksessa. Katariinan kaliiperi on vain 2,65 tuumaa eli 65 mm, mutta ääntä ja savua siitä lähtee pienestä koosta huolimatta. Keskiajalla ääni olikin tykin suurin pelote, koska sen uskottiin tekevän ihmisen hulluksi. On myös mielenkiintoista, että keskiajalla tykin omistaja olikin usein nainen. Ehkä jonakin päivänä pääsen myös ampumaan Paksulla Katariinalla, jos minut joskus hyväksytään sisarkunnan kannattajajäsenestä varsinaiseksi jäseneksi. Tämän lehden ilmestyessä käsillä ovat Lahdessa järjestettävät Turvallisuus ja Puolustus 2012 -messut. Jos vain syksyn almanakka antaa myöden, kannattaa messuvierailuun varata tovi aikaa. Näillä kuudensilla kansainvälisillä erikoismessuilla jokainen vierailija pääsee testaamaan osaamistaan ja tietämystään sekä päivittämään tietojaan. Varmasti 160 tietoiskun ja toimintanäytöksen joukosta jokainen meistä löytää itselleen mielenkiintoista katsottavaa, joten messuilla ehkä tavataan. Tapahtumarikasta ja turvallista syksyä kaikille! Sirkka Ojala 3 Maavoimien uudistettu taistelutapa TEKSTI: PETRI MAJURI, KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT Maavoimat ottaa lähitulevaisuudessa käyttöönsä uudistetun tavan taistella. Joukkojen määrän vähentyessä vanhaa taktiikkaa ei voida enää käyttää. Uudistettu taistelutapa on joukkojen kannalta aiempaa vaativampi. Siksi joukkoja ollaan varustamassa entistä paremmin. Sodan ja taistelun kehityksen suunta on ollut melko selvä 1990-luvulta alkaen. Persianlahden sota osoitti vuonna 1991, että joukkojen laatua ei voi korvata määrällä. Siksi asevoimien kehittämisessä on lähes kaikkialla panostettu suorituskyvyn parantamiseen. Koska laadukas materiaali on kallista, on joukkojen määrästä jouduttu tinkimään. Teknologialla on kuitenkin rajoitteensa, ja siksi perinteisillä taistelujoukoilla on tärkeä rooli myös tulevaisuudessa. Taistelun kuvan muutos Myös Suomessa ollaan kulkemassa samaan suuntaan. Suu- ren reserviläisarmeijan ylläpitäminen on ollut mahdollista aikana, jolloin varustuksen laatu ei ole ollut näin ratkaiseva. Siksi on luonnollista, että sodan ajan joukkojen määrää nyt vähennetään. Käynnissä on määrätietoinen ohjelma, jolla joukot varustetaan niiden tehtävien edellyttämällä tavalla. Suorituskyvyn kannalta materiaali on vain yksi kolmesta tärkeästä tekijästä. Muut kaksi kulmakiveä ovat henkilöstö ja käyttöperiaatteet. Maavoimien uudistetun taistelutavan ydin onkin joukkojen käyttöperiaatteissa – eli taktiikassa. Kiinteästä puolustuksesta liikkuvaan taisteluun Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tekniikan kehitys on vaikuttanut erityisesti tiedusteluun ja tulenkäyttöön. Kohteet voidaan havaita aiempaa kauempaa ja niihin voidaan vaikuttaa nopeasti ja tehokkaasti. Siksi jokainen paikalleen ryhmitetty joukko on löydettävissä ja tuhottavissa. Pelkillä passiivisen suojan keinoilla väistämätöntä voidaan ainoastaan viivyttää. Suomen oloissa hajauttamisella, maastouttamisella ja linnoittamisella voidaan edelleen saavuttaa hyviä tuloksia. Silti vanhassa taktiikassa pitäytyminen ei ollut järkevä vaihtoehto. Kun samaan aikaan joukkojen määrää oli materiaalikustannusten vuoksi supistettava, piti myös taistelutapaa muuttaa. Paikal- leen linnoitettujen joukkojen puolustus olisi edelleen ollut vahva ja vaikeasti murrettavissa, mutta aiempaa vähemmät joukot olisivat olleet kierrettävissä. Samalla joukkojen välisistä aukoista syvyyteen tunkeutuva vastustaja olisi kyennyt aivan liian helposti tuhoamaan jalkaväen taistelua tukevat aselajijoukot – mukaan lukien tykistön. Uudistetun taistelutavan luomisen perustana on ollut käsitys vastustajan käyttämästä organisaatiosta, kalustosta ja taktiikasta. Kuten aikaisemmin todettiin, maailmanlaajuisena trendinä on jo pitkään ollut joukkojen liikkuvuuden, tulivoiman ja tiedustelukyvyn parantaminen. Useimmissa maissa tämä on tarkoittanut joukkojen mekanisointia ja siirtymistä pienempiin, joustavampiin kokoonpanoihin. Ilmamekanisoinnin suurin aalto on jo mennyt ohi, mutta silti suurvalloilla on edelleen asevoimissaan merkittävä kyky maahanlaskujoukkojen käyttöön. Suomessa varaudutaan taistelemaan liikkuvaa ja tulivoimaista vastustajaa vastaan. Puolustuksen perustana on Johtajien kyvykkyys korostuu uudistetussa taistelutavassa. 4 Raskailla raketinheittimillä kyetään vaikuttamaan nopeasti ja tarkasti. edelleen maaston ja olosuhteiden hyväksikäyttö sekä paikallistuntemus. Sodankäynnin muuttuminen vaikeuttaa taistelun kulun ennakointia merkittävästi. Siksi myös puolustajan joukkojen on oltava liikkuvia ja niitä on voitava käyttää joustavasti. Paikallaan pysyvien maalien muodostamista pitää välttää, ja omaa toimintatapaa on kyettävä koko ajan muuttamaan, jotta selvästi havaittavaa kaavaa ei muodostu. Sodankäynti on tulevaisuudessakin toimien ja vastatoimien taistelua, joka perustuu vastustajan vahvuuksien väistämiseen ja heikkouksien hyödyntämiseen. Sodan ajan joukkojen jo pitkään käytössä ollutta erikoistumista jatketaan edelleen. Puolustuksen runkona ovat alueelliset joukot ja niihin kuuluvat jalkaväkiprikaatit sekä taisteluosastot. Taistelun ratkaisuun pyritään operatiivisilla joukoilla, joihin kuuluvat muun muassa valmiusprikaatit. Perustamiseen sekä kohteiden suojaamiseen tarvittavat joukot kuuluvat paikallisjoukkoihin. 2010-luvulla panos- tetaan erityisesti alueellisten joukkojen kehittämiseen. Puolustuksen perusta: taisteluosasto Taisteluosastot ovat joukkotyyppinä olleet käytössä jo pitkään. 1980- ja 1990-luvulla niillä tarkoitettiin joukkoa, jonka runkona oli jääkäri- tai jalkaväkipataljoona sekä sille alistettu kenttätykistöpatteristo. Muita aselajijoukkoja alistettiin tilanteen ja tarpeen mukaan. 2000-luvulla taisteluosastolle muodostettiin kiinteä kokoonpano, jonka runkona oli edelleen jalkaväkipataljoonan ja kevyen patteriston yhdistelmä. Taisteluosastoon kuului lisäksi pioneeri-, viesti-, huolto- ja ilmatorjuntaosien lisäksi panssarintorjuntavoimaa. Vuodesta 2015 alkaen taisteluosaston kokoonpano pysyy samansuuntaisena, mutta joukon suorituskyky on aiempaa huomattavasti suurempi. Kranaatinheitinkomppanian raskaiden heittimien määrä nousee 12:een ja kenttätykistöpatteriston tykkien määrä 18:aan. Patteriston kalustona on tykistön uskollinen työjuh- Tykkiryhmän ballistisilla suojalevyillä katettu potero. ta 122 H 63. Johtamisjärjestelmä uudistetaan täysin ja joukkojen toimintakykyä parannetaan muun muassa pimeänäkölaitteilla. Jalkaväkiosien kokoonpanoa uudistetaan siten, että organisaatiot muuttuvat pääosin nelijakoisiksi. Taisteluosastossa on neljä nelijoukkueista jääkärikomppaniaa. Tämä lisää joukon taisteluvoimaa ja taktista joustavuutta. Jääkärijoukkueen kokoonpano tosin säilyy kolmeryhmäisenä ja ryhmä jakautuu kolmeen kolmen taistelijan partioon. Tulevaisuudessa joukot eivät taistele kiinteissä tukikohdissa ja puolustuskeskuksissa vaan tilalle tulevat laajemmat puolustusalueet. Hyökkäys otetaan vastaan ja sidotaan syvällä alueella. Puolustustaistelun tavoitteena on niin suurien tappioiden tuottaminen, ettei vastustaja enää kykene jatkamaan hyökkäystä. Kamppailulajitermein voisi sanoa, että iskua ei oteta vastaan jännitetyin vatsalihaksin. Sen sijaan hyökkäys ohjataan sivuun, väistetään itse sopivaan hyökkäysasemaan ja isketään vastustajan haavoittuviin osiin. Tätä jatketaan, kunnes vastusSivulle 6 >> Tulikomentoja 3/2012 5 Joukot ovat toimintakykyisiä kaikissa sää- ja valaistusoloissa. >> Sivulta 5 taja on toimintakyvytön. Jäntevän ja järkevän moniottelijan ei kannata seistä raskaan sarjan nyrkkeilijän edessä, vaikka muutaman ensimmäisen iskun kestäisikin jaloillaan. Jalkaväkiprikaatilla on kokoonpanossaan puolustavien taisteluosastojen lisäksi hajautettu pataljoona sekä hyökkäävä taisteluosasto. Hajautettu pataljoona tuottaa prikaatin tarvitsemaa tilannekuvaa sekä hidastaa ja kuluttaa vastustajaa ennen päätaistelualuetta. Hyökkäävää taisteluosastoa käytetään taistelun alueelliseen ratkaisemiseen tai iskuihin vastustajan kriittisiin kohteisiin. Alivoimainen osapuoli ei voi antautua kulutussodankäyntiin vastustajan mekanisoidun jalkaväen tai panssarijoukkojen kanssa. Sen sijaan iskut on kohdistettava esimerkiksi komentopaikkoihin, tuliyksiköihin sekä huollon osiin. Siihen suomalainen metsämaasto antaa hyvät mahdollisuudet. Tappioita tuotetaan myös tykistön tulenkäytöllä. Tykistö osana uudistettua taistelutapaa Tykistön rooli säilyy merkittävänä myös tulevaisuudessa. Organisaatioissa on jatkossakin kevyttä ja raskasta kranaatinheittimistöä, joiden tulel- uutisia la tuetaan jalkaväen taistelua. Kevyen tykistön päätehtävänä on joukkojen välitön tukeminen ja raskaalla tykistöllä vaikutetaan vastustajan arvokkaisiin maaleihin. Raketinheittimistön tehtäväjako on pääosin samansuuntainen. Raskaalla raketinheittimistöllä kyetään jatkossa tulenkäyttöön syvälle vastustajan selustaan. Tämä lisää pelotevaikutusta ja pakottaa vastustajan muuttamaan toimintaansa. Turvallisia alueita ei enää ole, ja puolustajan epäsuora tuli voi iskeä koska tahansa. Kun syvälle ulottuva tulenkäyttö liitetään joukkojen monipuoliseen ja laajaan käyttöön, vastustajalle syntyy tappioita jatkuvasti. Lisäksi hyökkääjän on vaikea muodostaa käsitystä puolustuksen rakenteesta. Tähän toimintaan puolustaja voi häivyttää myös taktisten ja operatiivisten vastahyökkäysten valmistelun. Siten hyökkäyksille saadaan ainakin aluksi yllätysmomentti. Oheishyötynä on vastustajan joukkojen sitoutuminen laajalle alueelle kohteiden ja kuljetusten suojaamiseen. Tykistön toiminnassa uudistettu taistelutapa näkyy ennen kaikkea hajautettuna tuli- asematoimintana. Tuliasemaalueet ovat niin laajoja, että jokainen kohde on vihollisen kannalta erillinen maali. Tuliasematoiminnassa suojaa haetaan myös liikkuvuudella ja aseittain suoritettavia asemanvaihtoja on runsaasti aiempaa enemmän. Hajautettu tuliasematoiminta on myös haastavaa, sillä joukkojen lähipuolustuksen ja huollon järjestäminen ei ole yksinkertaista. Myöskään raskaaseen linnoittamiseen ei ole mahdollisuuksia. Siksi vastustajan tulivaikutukselta suojaudutaan käyttämällä ballistisia suojalevyjä, jotka voidaan siirtymisten ajaksi kiinnittää ajoneuvoon. Tuliasemassa levyistä muodostetaan suoja esimerkiksi tykkiryhmälle. Hajautettu toiminta asettaa haasteita myös johtamiselle ja kaikilta johtajilta edellytetään vahvaa päätöksentekokykyä ja ongelmanratkaisutaitoa. Tykistön johtajien on oman aselajinsa taitojen lisäksi osattava jalkaväkijohtajan perustaidot ja kyettävä soveltamaan niitä. Siksi hyväkuntoisten ja henkisesti vahvojen reserviläisten tarve säilyy suurena myös tulevaisuudessa. uutisia Islannin ilmavalvonta esillä ministeritapaamisessa Pohjoismaiden ulko- ja puolustusministerien syyskuun alussa pidetyssä kokouksessa keskustelujen erityisteemoiksi nousivat muun muassa talouskriisin vaikutus puolustushallintoihin, arktisen turvallisuuden kysymykset, pohjoismainen puolustusyhteistyö ja tässä yhteydessä erityisesti Islannin ilmavalvonta ja yhteiset harjoitukset. Puolustusministeri Carl Haglundilla oli myös kahdenvälinen tapaaminen Norjan puolustusministerin Espen Barth Eiden kanssa. 6 Siinä olivat esillä Suomen puolustusvoimauudistus, Norjan asevoimien kehittäminen sekä maiden osallistuminen Islannin ilmavalvontaan. Carl Haglundin mielestä Suomella on paljon sekä annettavaa että saatavaa pohjoismaisesta yhteistyöstä.” Haglund osallistui Bodössa Norjassa 2.–3.9.2012 järjestettyyn pohjoismaiden ulkoasiainministerien ja puolustusministerien yhteiskokoukseen, johon Suomesta osallistui myös ministeri Erkki Tuomioja. Eversti Feldt. Kuva: Puolustusvoimat. Eversti Lahtinen. Kuva: Sirkka Ojala. TYKKIMIESYLENNYKSIÄ 4.6.2012 Everstiksi: everstiluutnantti Mats Mikael FELDT (PORPR) everstiluutnantti Pertti Juhani LAHTINEN (TYKPR) Majuriksi: kapteeni Pekka Jussi ÄIKÄS (KAIPR) kapteeni Lasse Juhani VÄYRYNEN (KAIPR) kapteeni Timo Riku Edvard HESSO (LSSLE) Suomi ja Islannin ilmavalvonta Viime keväänä virinnyt keskustelu Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan on nähty merkkinä maamme ulkopoliittisen linjan asteittaisesta muuttumisesta: sotilaallisesti liittoutumaton Suomi harkitsee vakavasti osallistumista Nato-maan ilmatilan valvontaan. Asia oli kesäkuussa esillä tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan eli Utvan kokouksessa. Se päätti käynnistää asiasta selvityksen. Pääministeri Jyrki Katainen ilmoitti eduskunnalle, että päätös asiassa tehdään todennäköisesti syksyllä, mutta kuten tuore puolustusministeri Carl Haglund Ruotsin vierailunsa yhteydessä hiljattain totesi, länsinaapurimme kannanmuodostuksella on Suomen päätökseen merkitystä. Toisin kuin Suomen hallitukselle Ruotsille asia on vaikea sen tiiviin Nato-kytköksen takia. On totta, että Islanti tarvitsee apua ilmatilansa valvonnassa. Satujen saarella ei ole omaa armeijaa, ja Yhdysvallat on sulkenut lentotukikohtansa Keflavikissa vuonna 2006. Suomelle osallistuminen kuitenkin tarkoittaisi sitoutumista Naton projektiin. Hallituksessa tilanne tunnutaan kui- tenkin näkevän oivana mahdollisuutena vahvistaa Suomen transatlanttista yhteistyötä, semminkin kun Afganistanin kriisinhallintaoperaatiota ollaan vähitellen ajamassa alas. Tässä yhteydessä on muistettava, että vuonna 2009 Suomi tyrmäsi ajatuksen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan. Tuolloin hanketta pidettiin kalliina ja poliittisesti arveluttavana. Suomelle on myös tarjottu mahdollisuutta osallistua Baltian ilmavalvontaan, mutta nämäkin ehdotukset on johdonmukaisesti torjuttu. Nyt Islantiin lähtöä on perusteltu ennen muuta pohjoismaisella yhteistyöllä ja suomalaisten lentäjien saamalla harjoituksella. Molempia perusteluja on syytä kriittisesti arvioida. Kokonaisuudessaan operaatiossa on edelleen paljon avoimia kysymyksiä, joihin eduskunta kaipaa hallitukselta vastauksia. Pohjoismainen yhteistyö on luonnollisesti kannatettavaa, mutta Islanti-operaatiota on vaikea nähdä sotilaallisesti saati taloudellisesti järkevänä. Hornet-lentäjillemme ei Islannissa ole tarjolla koulutuksellisia haasteita, ellei sitten operaatioon saada nivottua mukaan esimerkiksi ilmatankkausharjoitusta. Maahenkilökunnan tarve huomioiden operaatio on kallis. Kustannukset Suomelle Näillä näkymin Suomi olisi mukana operaatiossa neljällä Hornetilla kolme viikkoa vuodessa. Lentotunnit olisivat pois kotimaan tehtävistä. Rahat nyhdettäisiin Puolustusvoimilta, joka on tällä hetkellä muutenkin erittäin ahtaassa taloudellisessa raossa. Islanti tai Nato ei maksaisi Suomelle ilmavalvonnasta. Myös operaation kesto on kysymysmerkki. Hallitus mahdollisesti kaavailee lyhytaikaista operaatiota. Käytännössä voi olla vaikea irtautua, kun kerran on sitoutunut – vertailukohteena vaikka Baltian ilmavalvonta. Entä onko mahdollista, kuten Islannin ulkoministeri on todennut, että Islannin ilmapuolustus lo- pulta siirretään Natolta kokonaan Pohjoismaiden vastuulle? Operaation oikeudellinen perustakin on selvitystä vailla. Kyse ei ole kansainvälisestä kriisinhallinnasta vaan harjoituksesta. Ja mikä on hallituksen logiikka? Miksi osallistuisimme Islannin ilmavalvontaan, kun sanoimme ei Baltian ilmavalvonnalle? Jos Islantiin kuitenkin poliittisista (lue: transatlanttisista) syistä lähdetään, mitä en osaa pitää sotilaallisesti saati taloudellisesti mielekkäänä, pitää ilmavoimille antaa siihen myös resurssit. Puolustusmenojen leikkauksissa on kipuraja ohitettu jo ajat sitten. Jussi Niinistö Kirjoittaja, filosofian tohtori ja dosentti Jussi Niinistö on kansanedustaja (ps.) ja eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja. uutisia Pekka Särkiöstä uusi kenttäpiispa Uusiin tehtäviin Everstiluutnantti Pertti Holma on määrätty Tykistökoulun johtajaksi Tykistöprikaatissa. Hän siirtyy uuteen tehtävään Tykistöprikaatissa Satakunnan tykistörykmentin komen- Tulikomentoja 3/2012 tajan tehtävästä. Tykistökoulun nykyinen johtaja, everstiluutnantti Paavo Keskiruusi ottaa samalla vastaan Satakunnan tykistörykmentin komentajan tehtävät. Tasavallan presidentti nimitti kirkkoherra Pekka Särkiön kenttäpiispan virkaan 1.9.2012. Teologian tohtori Pekka Särkiö on vuodesta 2001 toiminut Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherrana. Kenttäpiispa johtaa ja valvoo puolustusvoimien hengellistä toimintaa sekä sotilaspappien työtä. Hän on myös kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen jäsen. Kenttäpiispan virka täytetään nyt ensimmäistä kertaa viiden vuoden määräajaksi. 7 Kuva. Sirkka Ojala Kohti uusia haasteita Tykkimiehet ry:n toimesta perustettiin monien vaiheiden jälkeen vuonna 1977 Tykistömuseo Niinisaloon, josta museo siirrettiin Hämeenlinnaan Linnankasarmin uusittuihin tiloihin nykyiselle paikalleen avajaisten ollessa vuonna 1997. Museon vaiheista on evl Jouko Kivimäki kirjoittanut varsin kattavasti Tykkimiehet ry:n tutustumisen arvoisessa 40-vuotishistoriikissä. Suomen Tykistömuseon kunniakas aika itsenäisenä tykistömuseona päättyy tämän vuoden lopussa, kun siihen integroidaan Pioneerimuseo Miehikkälästä sekä Viestimuseo Riihimäeltä. Ensi vuoden alussa Tykistömuseon tiloissa aloittaa toimintansa uusi Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseo, jolle pitää vielä löytää iskevä nimi. Uuden museon synty on osa puolustusvoimien ja sotilasmuseotoiminnan virtaviivaistamista, ja museon valmistelutyöt ovat jo loppusuoralla. Tykkimiehillä isoin panos Tykkimiehillä on uuden museon taustayhteisössä vahva panos, vastaahan Tykkimiehet puoleksi uuden museon resursseista pioneerien ja viestimiesten vastatessa yhdessä toisesta puolikkaasta. Uuden aselajimuseon taustalle perustetun Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry:n lisäksi suunnitteilla on myös tukiyhdistyksen perustaminen uudelle museolle. Parhaillaan käydään Senaattikiinteistöjen kanssa neuvotteluja ehdoista, joilla Tykistömuseon tilat siirtyvät uuden museon käyttöön. Uuden aselajimuseon naapurissa Linnaniemellä sijaitsee muitakin museoita: historiallinen Hämeen linna, Vankilamuseo sekä Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo. Linnanniemi muodostaa kokonaisuudessaan mielenkiintoisen historiallisen tutustumiskohteen, jonka kaikkiin museoihin pääsee yhteislipulla. Omat merkittävät roolinsa Linnanniemen alueen kehittämisessä ovat Hämeenlinnan kaupungilla, Museovirastolla ja Sotamuseolla, joille esitän Tykkimiesten puolesta parhaimmat kiitokset hyvin sujuneesta ja rakentavasta yhteistyöstä. Kun Suomen Tykistömuseo itsenäisenä aselajimuseona lakkaa, vaikuttaa se osaltaan Tykkimiehet ry:n tulevaisuuden toiminnan linjauksiin – onhan Tykistömuseon ylläpito ja kehittäminen ollut vuosikymmeniä Tykkimiesten toiminnan keskiössä. Yhdistyksen hallituksessa onkin alustavasti linjattu Tykkimiehet ry:n tulevaisuuden toiminnan suuntaviivoja. Toki uusi museo vaatii edelleen Tykkimiehiltä omat talouspanostuksensa, joten yhdistyksen taloudesta on pidettävä hyvää huolta. Jatkossakin keskeisellä sijalla Tykkimiehet ry:n toiminnassa on luonnollisesti Suomen tykistön perinteiden ja tykkimieshengen vaaliminen. Pohdittavaksi jää myös, tuotammeko jatkossa uusia elokuvia. Tähän mennessä olemme tuottaneet seitsemän elokuvaa ja kahdeksas, sotiemme jälkeiseen aikaan keskittyvä elokuva on jo tuotannossa. Löytyykö vielä uusia sopivia elokuvaaiheita? On myös selvitettävä mitä annettavaa Tykkimiehillä ja alueellisilla killoilla on aselajikoulutuksessa vaikkapa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toiminnassa. 1994 syntynyt ikäluokka, jonka vahvuus on hieman vajaat 34 300. dollista päästä palvelukseen kutsuntoja seuraavien kolmen vuoden eli vuosien 2013, 2014 ja 2015 tammikuun tai heinäkuun saapumiserään. Suurin osa määrätään astumaan palvelukseen 6. tammikuuta 2014. Palvelusajan pituus, samoin kuin tehtävä, johon asevelvollinen koulutetaan, määritetään vasta joukko-osastossa, ei kutsunnoissa. Upean museon päättäjäiset Tykkimiesten ja kiltojen kannattaisi myös keskustella, onko tarkoituksenmukaista, että jatkossa Tykkimiehet ry olisi Maanpuolustuskiltojen Liiton (MPKL) jäsen ja killat kuuluisivat Tykkimiehet ry:n kautta MPKL:oon. Saadaanko tällä järjestelyllä kenties lisähyötyjä tykkimiesyhteisöön? Pohdittavaa ja uusia haasteita tulevaisuudessa siis riittää. Hyvät tykkimiehet ja tykistöaselajin ystävät! Tervetuloa perinteiseen Barbaran päivän juhlaan joulukuun 4. päivänä Tykistömuseolle. Vietämme ensin Tykkihallissa itsenäisen Suomen Tykistömuseon toiminnan päättäjäisjuhlaa, jonka jälkeen siirrymme museon tiloihin perinteiseen Barbarajuhlaan. Upea museo ansaitsee arvoisensa päätösjuhlallisuudet! Harri Kainulainen Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja uutisia ”Syyni” on syksyn merkki Asevelvollisuuslain mukaiset kutsunnat järjestetään vuosittain 15.8.–15.12. välisenä aikana. Tänä vuonna aloituspäivä osui keskiviikolle. Maavoimien 19 aluetoi- valtiolippu ottaa vastaan niin mistoa toteuttavat kutsun- veteraanit kuin heidän seunat omien kutsuntakuulu- raajansa, syksyn 2012 kutsuntustensa mukaisesti. Erilli- nanalaiset. siä kutsuntatilaisuuksia on Kutsunnanalaisia ovat yhteensä 561 kaiken kaik- pääasiassa kaikki miespuolikiaan 274 eri paikkakun- set Suomen kansalaiset, jotnalla. Kutsuntapaikan sal- ka täyttävät tänä vuonna 18 koon nostettu kielekkeinen vuotta. Pääosassa on vuonna 8 Suurin osa palvelukseen tammikuussa 2014 Kutsunnanalaisia ovat myös ne 19–29-vuotiaat, jotka eivät ole aikaisemmin kutsuntavelvollisuuttaan hoitaneet tai jotka on määrätty aikaisempien vuosien kutsunnoilla uudelleen tarkastettavaksi. Kutsunnanalaisten on mah- Sotilasmuseotoimintaa Linnankasarmilla Tykkimiehet ry:n yleisölle näkyvimpänä toiminnan muotona on Hämeenlinnassa sijaitsevan Suomen Tykistömuseon ylläpitäminen ja kehittäminen. Tätä tehtävää Tykkimiehet ry jatkaa aina kuluvan vuoden loppuun saakka. Vuodesta 2013 alkaen museo on Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseo, jonka toiminnasta vastaavana taustayhteisönä on Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry. Tykkimiehet ry on mukana Pioneeriaselajin Liitto ry:n ja Viestikiltojen Liitto ry:n kanssa varsinaisena perustajajäsenenä tässä kolmen aselajin yhdistyksessä. Uuden museon perusnäyttelyn rakentamistöitä on tehty kiivaasti kesästä alkaen, ja tämä työ jatkuu vielä vuoden 2013 puolella. Materiaalin siirrot Pioneerimuseolta Miehikkälästä ja Viestimuseolta Riihimäeltä Hämeenlinnaan ovat alkamassa. Puolustusvoimat tukee museoiden yhdistymistä. Materiaalin siirrot Miehikkälästä ja Riihimäeltä Hämeenlinnaan tapahtuvat puolustusvoimien kuljetuksin. Tämän lisäksi Sotamuseon kautta yhdistymiseen on saatu 120 000 euron suuruinen määräraha kattamaan muita yhdistymisestä aiheutuvia kertaluonteisia kuluja. Puolustusvoimien sotilasmuseotoiminnasta keväällä antamat käskyt ja määräykset puolestaan vaativat hallinnollisia toimia. Uusi ”integroitunut museo” ei siis synny pelkästään näyttelykäsikirjoituksia laatimalla, näyttelyrakenteita kirvesmiestyönä tehden, museoesineistöä Miehikkälästä ja Riihimäeltä Hämeenlinnan siirtäen ja näytteille asettaen. Merkittävimpinä hallinnollisina muutoksina ovat yhteistyösopimuksen laatiminen Sotamuseon kanssa ja uuden Tulikomentoja 3/2012 museon vastuu käydä vuokraneuvottelut tilat omistavan Senaatti-kiinteistöjen kanssa. Yhteistyösopimuksessa Sotamuseon kanssa määritellään toiminnan muodot ja toiminnan vaikuttavuus. Vaikuttavuudelle asetettujen mittareiden mukaisten kriteerien saavuttaminen on perustana sille, miten Sotamuseo jatkossa tukee yhteistyömuseoiden toimintaa. Senaatti-kiinteistöjen kanssa käytävien vuokraneuvotteluiden tulosten perusteella puolestaan ratkaistaan käytännössä se, onko sotilasmuseotoiminnalle Hämeenlinnan Linnankasarmin alueella jatkossa taloudellisesti kestävät perusteet. Näissä molemmissa hallinnollisissa asioissa Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry:n on syytä onnistua kiitettävästi tai vähintäänkin erinomaisen hyvin. Hämeenlinnan Linnanniemen museoiden yhteistyöhanke etenee Museoviraston johtamassa Museot hyvinvoinnin edistäjänä -hankkeessa suunnitellaan ja ideoidaan Hämeenlinnan Linnaniemen alueen toimintoja. Tähän liittyy erityisesti alueella toimivien museoiden tiettyjen toimintojen yhtenäistämistä synergiaetujen saamiseksi. Tällaisia yhteisiä tai yhdessä tuotettavia asioita voisivat olla esimerkiksi yhteinen markkinointi, yhteiset opasteet, yhteinen museokauppa ja kahvila- ja ravintolapalvelut sekä museoiden vaihtuvien näyttelyiden esillepano yhteisten teemojen ja aihepiirien ympärille. Hämeenlinnan kaupunki on aktiivisesti mukana tässä hankkeessa. On nähtävissä, että hanke luo uusia suuntaviivoja ja tavoitteita museotoimintaan kaikkia alueen museoita hyödyttävällä tavalla. Suomen Tykistömuseon toiminnan päättymistä on tarkoitus juhlistaa joulukuussa Barbaran päivän juhlatilaisuuden yhteydessä Suomen Tykistömuseolla. Vastaavasti Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseon avajaisia on tarkoitus viettää 17.–18.5.2013. Näistä tapahtumista ilmoitetaan tarkemmin erikseen, mutta jo nyt on hyvä laittaa ajankohtia kalenteriin paikalleen. Sotilasmuseotoiminnan operatiivisesta vastuusta kohti tulevaisuutta Museotoiminnan vastuun siirtyminen vuodenvaihteessa Tykkimiehet ry:ltä Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry:lle tarkoittaa käytännössä sitä, että Tykkimiehet ry:n toiminnassa tapahtuu tältä osin muutoksia. Tietysti Tykkimiehet ry on kiinteästi mukana sotilasmuseotoiminnassa jatkossakin, tosin ei siinä määrin etulinjassa kuin aiemmin. Yhdistyksen on syytä ryhtyä miettimään niitä tulevaisuuden toiminnan tavoitteita ja käytännön toimia, joihin se jatkossa panostaa. Hallitus on omalta osaltaan näitä asioita ryhtynyt pohtimaan. Dokumenttielokuvatuotannon osalta on päätetty, että yhdistys tuottaa vielä ainakin yhden dokumenttielokuvan, jossa keskitytään sotien jälkeiseen aikaan. Tältä osin ollaan vielä aikaisempien vuosien ”perussuunnassa” kiinni. Tykistön kulttuuriperinnön säilyttäminen ja kokoaminen, tykkimieshengen sekä yhteenkuuluvaisuuden lujittaminen ovat varmasti jatkossakin keskeisiä asioita. Millä toimintamuodoilla ja -menetelmillä tätä työtä jatkossa tehdään? Entistä kiinteämpi yhteistyö maanpuolustusjärjestö- jen ja -kiltojen, erityisesti tykkimieskiltojen kanssa on varmaan harkinnan arvoista. Mitä nuo yhteistoimintamuodot voisivat sitten olla? Yhteisiä tapahtumia, yhteisen teeman ympärille järjestettäviä luentosarjoja, yhteisiä retkiä tai kokoontumisia maamme tykistön historian tapahtumien ja paikkojen ympärille vai jotain muuta? Olisi hedelmällistä, jos jäsenkunnalta saataisiin asiaan liittyen ajatuksia, ehdotuksia, näkemyksiä ja keskustelua herättäviä kannanottoja. Yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous Yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous lähestyy. Tykkimiehet ry:n hallitus on päättänyt, että yhdistyksen syyskokous pidetään 27.10.2012 klo 14.00 alkaen Syvärannan Lottamuseolla Tuusulassa. Jäsenten aktivoimiseksi saapumaan paikalle hallitus on lisäksi päättänyt, että kukin jäsen voi tuoda kokoukseen mukaan puolisonsa. Puolisoille on yhdistyksen syyskokouksen aikana tarjolla opastettu kierros Lottamuseossa ja mahdollisuus kierroksen jälkeen tehdä ostoksia museokaupassa. Syyskokouksesta ja sen ohjelmasta on oma erillinen ilmoituksensa toisaalla tässä lehdessä. Kuulaita syksyn säitä toivottaen, Kari Halonen Tykkimiehet ry toiminnanjohtaja 9 Kilta-aktiivit muistomerkillä. Muistomerkki perinnejoukoille Heinuvaaraan TEKSTI: JAAKKO RYTTY, KUVAT: ANTTI LAAKKONEN Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta yhdessä Pohjois-Suomen Tykkimieskillan ja Pohjois-Karjalan Tykistökillan kanssa paljastivat yhteistyö- ja perinnejoukoilleen omistetun muistomerkin Heinuvaaraan. Muistomerkki on kunnianosoitus perinnejoukoissa palvelleen henkilökunnan, varusmiesten ja reserviläisten leirityölle ja uhrauksille Rovajärven 63-vuotiaalla ampumakenttäalueella. Ampumaharjoittelu alueella alkoi perinnejoukkojen sodat kokeneen veteraanihenkilöstön johdolla vuonna 1949. Myöhempienkin polvien työtä tarvittiin puolustuskykymme uskottavuuden osoittamiseksi Kiltojen edustajia. kylmän sodan melskeissä. Sitä tarvitaan yhä. Monet leireillä kanssamme harjoitelleista ovat jo poistuneet keskuudestamme, osa työnsä äärestä Heinun rinteillä tai läheisillä kentillä. Juhlava tilaisuus Kainuun tykistörykmentin komentaja everstiluutnantti Markku Puustinen oli kutsunut kiltojen edustajat rykmentin leirille 19.5. muistomerkkiä paljastamaan. Rykmentin henkilöstö, lippuvartio ja tykkien jyly juhlistivat tapahtumaa. Puheessaan komentaja kertoi leirialueen kehittämisestä ja tulevasta käytöstä. Vuosittain toistuvat maavoimien vaikuttamisharjoitukset sekä rykmentin ja muiden joukkojen harjoitukset. Puheenjohtaja Jaakko Rytty kiitti komentajaa kutsusta, rykmenttiä tilaisuuden juhlavista puitteista, muistomerkkialoitteen tehneitä kiltaveljiä, veljeskiltoja innokkaasta osallistumisesta hankkeeseen sekä kaikkia eri tavoin asiaa auttaneita. Hän kertoi myös joukkojen yhteisistä vaiheista ja leiriyhteistyöstä. Veljeskiltojen edustajat, puheenjohtaja Raimo Nurmela sekä Paloaukean museon perustaja Veijo Wälkky kertoivat omien kiltojensa perinteistä ja niiden vaalimisesta. Tilaisuuden jälkeen seurasimme kutsuvieraina jälleen kerran tuttuja kovapanosammuntoja. Yhteiset vaiheet Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta perustettiin vuoden 2009 alussa Pohjois-Suomen Tykkimieskillan Kainuun paikallisosastossa Kainuun tykis- 10 törykmentissä ja sen edeltäjäjoukoissa palvelleiden keskuudessa. Rykmentin edeltäjä, Kainuun Prikaatin Patteristo muodosti Rovajärven rannalla 1968–1979 Harjoituspatteristo 5:n Pohjois-Karjalan Patteriston kanssa. Pohjanmaan Tykistörykmentin leirialueena oli Heinuvaara. Sen ja Pohjois-Karjalan Patteriston yhteiset perinteet sotien ja Ylämyllyn ajoilta saivat jatkoa Harjoituspatteristo 1:n leiriharjoituksissa kymmenen vuoden ajan ennen patteriston lakkauttamista vuonna 1990. Pohjois-Karjalan Patteriston tilalle Heinuun tuli Kainuun Tykistörykmentti. Kun Pohjanmaan Tykistörykmenttikin lakkautettiin vuonna 1998, alkoi Heinussa Kainuun Tykistörykmentin ja Taisteluosasto 1:n kausi. Talvileireillähän on aina tukeuduttu Heinuun. Kranaatinheittimistö ja raketinheittimistö ovat harjoitellut yhdessä tykistön kanssa. Myös varusmieskoulutuksessa ja kertausharjoituksissa on joukkojen kesken ollut yhteistoimintaa. Lopulta molemmista lakkautetuista joukoista Kainuun tykistörykmentti sai täydennystä henkilöstöönsä. Yhteishengen osoitus Yhteisten vaiheiden ja yhteenkuuluvuuden pohjalta virisi ajatus pystyttää yhteinen muistomerkki. Kiitokset aloitteen tehneille kiltaveli majuri Jukka Laineelle, muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajalle ja kiltaveli Mauno Juntuselle sekä kaikille lupien myöntämisen ja muun avun muodossa hanketta auttaneille. Veljeskiltojen innokas mukaan lähtö osoittaa, että leireillä yhteistyön, harjoittelun ja ammattitaidon kehittymisen myötä vahvistunut luja yhteishenki, aselajiylpeys, tykki- ja heitinmieshenki ovat edelleen voimissaan. Kannustakoon tämä muistomerkki jälkipolvia työskentelemään samassa hengessä isänmaamme hyväksi! Valta vaihtui Jääkäritykistörykmentissä Evl Ville-Veikko Vuorio luovutti tehtävänsä evl Mika Holmalle 2. heinäkuuta. SIRKKA OJALA ”Otan vastaan Jääkäritykistörykmentin komentajan tehtävän”, vastasi everstiluutnantti Mika Holma everstiluutnantti Ville-Veikko Vuoriolle tämän luovuttaessa Jääkäritykistörykmentin lipun seuraajalleen 2. heinäkuuta. Everstiluutnantti Ville-Veikko Vuorio ehti toimia rykmentin komentajana vuoden 2010 kesästä lähtien. Komentajan vaihtotilaisuuden puheessaan Vuorio sanoi, että harvoin komentaja voi olla yhtä ylpeä joukostaan kuin hän on luovuttaessaan tehtävän seuraajalleen. Vuorio totesikin luovuttavansa everstiluutnantti Mika Holman käsiin Suomen parhaan joukkoyksikön. Vuorio osoitti puheessaan kiitoksensa rykmentin päteville kouluttajille, henkilökunnalle ja varusmiehille, jotka kaikki ovat antaneet Vuorion mukaan tinkimättömän panoksensa rykmentin yhteisen päämäärän eteen. Everstiluutnantti Vuorio on siirtynyt Pääesikuntaan, jossa hän työskentelee Henkilöstöosaston osastopäällikkönä. Rykmentin uusi komentaja everstiluutnantti Mika Holma otti uuden tehtävänsä vastaan nöyrin mielin ja vastuunsa Tulikomentoja 3/2012 tuntien. Hän totesi tehtävän olevan myös erityisen mieluisa, koska hän sai johtaakseen rykmentin, jossa aloitti oman palveluksensa 21 vuotta sitten. JTR:n komentajan tehtävään Holma siirtyi Puolustusvoimien Tiedustelukeskuksen Esikunnasta, jossa hän toimi osastopäällikkönä vuodesta 2010 alkaen Everstiluutnantti Holma osoitti tehtävän vastaanottopuheessaan lämpimät kiitoksensa everstiluutnantti Ville-Veikko Vuoriolle, joka on antanut arvokkaan panoksensa rykmentin kehittämiseksi. Holma sanoi evl Vuorion kädenjäljen näkyvän tämän päivän JTR:n erinomaisessa koulutustasossa sekä koko henkilöstön hyvässä palvelushengessä ja motivaatiossa. Everstiluutnantti Mika Holman haastattelu seuraavassa Tulikomentoja-lehdessä 4/2012 Jääkäritykistön Killan puheenjohtaja Antero Rättö luovutti killan standaarin muistoksi ja kiitokseksi killan varapuheenjohtajana toimineelle evl Ville-Veikko Vuoriolle. JTR:n komentajien vaihdon kunniaksi järjestettiin myös ohimarssi. Marssin vastaanottivat JTR:n kasarmin edessä evl Mika Holma, evl Ville-Veikko Vuorio ja Antero Rättö. 11 Kiltalaisten viestirastilla oli mukava tunnelma. Rastilla ahkeroivat mm. Raimo Ojala ja Kari Ketola. Tykistöprikaatin perinnevaljakko esiintyi jälleen näyttävästi. Omaisten- ja kiltapäivän tunnelmia Niinisalosta KUVAT: VESA NIEMENMAA JA SIRKKA OJALA Omaisten- ja kiltapäivä järjestettiin jälleen Tykistöprikaatissa 28. heinäkuuta. Aurinko porotti sateisten kesäpäivien jälkeen pilvettömältä taivaalta lippukentälle, kun tuhatpäinen yleisö kuunteli esikuntapäällikkö evl Mikko Viitalan avauspuhetta. Päivän järjestelyihin osallistui jo perinteiseen tapaan useita kymmeniä Tykistöprikaatin Killan jäsenkiltojen kiltalaisia, joista osa kutsuttiin myös kaksipäiväiseen MPK ry Satakunnan ja Tykistöprikaatin koordinoimaan VEH-harjoi- tukseen. VEH-harjoitus huipentui kiltapäivän aattoiltana järjestettyyn kiltalaisten väliseen ampumakilpailuun. Harjoituksen VEH-vääpelinä toimi Tykistöprikaatin puolelta kapteeni Riikka Tyrkkö. Kiltalaisten miehittämillä toimintarasteilla pääsi lähettämään tekstiviestin viestikalustolla, kokeilemaan ilmakivääri- ja ekoaseammuntaa sekä heittämään käsikranaattia. Kiltalaiset vastasivat myös vieraiden vatsantäytteestä myymällä keittämäänsä rokkaa ja kuumia makkaroita. Lippuaukio täyttyi kuuntelijoista, kun esikuntapäällikkö, evl Mikko Viitala toivotti vieraat tervetulleiksi. 12 Suojatkaa kuulonne, kohta pamahtaa… Vammalan Killan kiltasisaret jakoivat rokkaa minkä ehtivät. Tykistöprikaatin varusmiehet avustivat rokan valmistuksessa. Vammalan soppamestarit. Tykistöprikaatin Killan RK-ammuntatulokset 2012 Juha Nieminen tutkii olisiko ase jo ampumakunnossa. SIRKKA OJALA SARJA Y 1. Jouni Vuorio 2. Yrjö Inkinen 94 + 89 = 183 3. Juha Nieminen 4. Erkki Tuovila 84 + 84 = 168 5. Juho Haveri 6. Janne Kuusinen 87 + 75 = 162 7. Kari Kontiainen 8. Miika Pennanen 77 + 79 = 156 8. Reima Neva 10. Vesa Niemenmaa 11. Antti Kuparinen 49 + 84 = 133 12. Tapio Myllymäki 13. Tuomas Rantala 31 + 78 = 109 95 + 87 = 182 84 + 83 = 167 85 + 76 = 161 Tykistöprikaatin Kilta ry:n kiltalaisten välinen rynnäkkökiväärikilpailu järjestettiin Niinisalossa 27.7.2012 Omaisten- ja kiltapäivän VEH-harjoituksen yhteydessä. Ampujia kilpailussa oli yhteensä 27 ja kilpailu suoritettiin 150 m radalla. 3 x 5 kohdistuslaukaussarjan jälkeen siirryttiin 2 x 10 laukauksen kilpailuun. Molemmissa miesten sarjoissa mestaruustittelin haltija vaihtui. Naisten sarjaa hallitsi viime vuosien tapaan Heli Ketola. 58 + 75 = 133 62 + 66 = 128 64 + 54 = 118 3 + 9 = 12 SARJA NAISET 1. Heli Ketola 79 + 80 = 159 SARJA Y 50 v 1. Seppo Kuortti 2. Matti Lappalainen 85 + 88 = 173 3. Mikko Kärki 85 + 85 = 170 4. Markku Koskimäki 82 + 86 = 168 87 + 89 = 176 5. Raimo Ojala 75 + 81 = 156 6. Pauli Huhtamaa 72 + 77 = 149 7. Matti Kullas 75 + 73 = 148 8. Pauli Pitkäkoski 79+ 66 = 145 9. Eero Haveri 56 + 78 = 134 10. Tero Lehti 63 + 69 = 132 11. Kaarlo Karvinen 66 + 37 = 103 12. Kari Ketola 55 + 33 = 88 13. Lasse Leppiniemi 34 + 52= 86 Tulikomentoja 3/2012 Yleisen sarjan voittajan Jouni Vuorion tyylinäyte aseen puhdistuksesta. Tuloksia laskemassa tauluilta kapt Riikka Tyrkkö Tykistöprikaatista. 13 Uusi muotokuva tykistön tarkastajasta säätiön kokoelmiin SIRKKA OJALA Suomen Kenttätykistön säätiö on hankkinut uuden muotokuvan kokoelmiinsa, kun tykistön tarkastajana vuosina 2008–2011 toiminut eversti Aki Sihvonen ikuistettiin kankaalle. Juhlallista mutta iloista muotokuvan paljastustilaisuutta vietettiin 25. toukokuuta Suomen Tykistömuseon tykkihallissa. Tapahtumaa todistamassa oli pieni mutta arvovaltainen joukko kutsuvieraita joukossaan niin puolustusvoimien kuin tykistökiltojenkin edustajia. Eversti Sihvosen muotokuvan maalannut Iittalassa asuva taiteilija Timo T. Ingman kertoi muotokuvamaalarin työn olevan haastavaa, mutta mielenkiintoista. Ingman aloitti oman taiteilijauransa aikanaan lintumaalarina, kunnes siirtyi muotokuvien pariin kymmenisen vuotta sitten. Ingman sanoi muotokuvan maalaamiseen kuluvan aikaa useita kuukausia. Eversti Sihvosen hän tapasi henkilökohtaisesti, mutta käytti muotokuvaa maalatessaan apuna myös valokuvaa. Aiemmin hän on ikuistanut Kent- tätykistön säätiön tilauksesta kenraali Jukka Haaksialan. Ingman kertoi, että lähitulevaisuudessa hänellä on suunnitteilla näyttely Mannerheimin ristin ritarien muotokuvista. Ritarien ikuistamiseen menee kuitenkin vielä tovi, joten näyttelyä saamme odottaa vielä muutaman vuoden. Eversti Aki Sihvonen oli erittäin tyytyväinen Ingmanin työn tulokseen. Sihvonen totesi puheessaan, että Ingman oli onnistunut mallista huolimatta tekemään taulun, josta hän itsensä tunnistaa. Sihvonen myös sanoi, että oli upeaa nähdä ammattilaisen työskentelevän. Eversti Sihvonen arvostaa taiteilijan työtä ja kiitti häntä hyvästä yhteistyöstä. Nykyinen tykistön tarkastaja eversti Esko Hartikainen sanoi tilaisuudessa pitämässään puheessa eversti Sihvosen olleen tarkastajakaudellaan vahvasti mukana kehittämässä tykistöjärjestelmää, vaikka Eversti Aki Sihvonen oli erittäin tyytyväinen muotokuvaansa. Taulun oikealla puolella taiteilija Timo T. Ingman. rajalliset resurssit eivät mahdollistaneetkaan kaikkien hyvien hankkeiden toteutumista, ainakaan heti. Merkittävimpiä kehitysaskeleita Sihvosen kaudella on Hartikaisen mukaan ollut muiden muassa ulottuva tulenkäyttö raskaan raketinheittimen myötä. Eversti Sihvonen kertoi puheessaan kautensa tarkastajana olleen erittäin mielekäs. Oli hienoa olla perustamassa maavoimia. Aikaa sävyttivät ”kisa” resursseista ja tiivis yhteistyö VASEMMALLA: Tykistöprikaatin aselajien kanssa. Eniten Sihkomentaja ev Pertti Lahtinen luovosta on jäänyt harmittamaan, vutti Aki Sihvoselle muistoksi ettei hän kyennyt kiertämään Tykistöprikaatin puolesta kuparifalkentällä eikä ohjaamaan koukonetin, joka on pienoismalli 1:10 1540-luvun Olavinlinnan linnoitus- lutuksen kehittämistä kuten tykistä. Taustalla Jääkäritykistön olisi halunnut. Hänen mielesKillan puheenjohtaja Antero Rättö. tään ”latu on kuitenkin poljettu oikeaan suuntaan” kohti ALLA: Tilaisuuteen osallistui pieni mutta arvovaltainen joukko kutsu- modernisoitua ja entistä tevieraita. 14 Kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti. hokkaampaa tykistöjärjestelmää. Huolia tarkastajakaudella aiheutti myös jatkuva koulutusresurssien heikkeneminen. Sihvonen tunteekin huolta varusmies- ja reserviläiskoulutuksen rokottamisesta, koska seurannaisvaikutukset näkyvät viiveellä ja puutteiden korjaaminen voi valitettavasti olla haasteellista. Hän toivoo, että tykistön henkilöstövaje, uudet toimintatavat, suuri reservi, teknistyminen ja kansainvälisyys otetaan huomioon varusmiesainesta ja henkilökunnan opiskelupaikkoja jaettaessa. Eversti Sihvonen siirtyi tarkastajan tehtävästä Maavoimien materiaalilaitoksen hallinto-osaston johtajaksi. Kenttätykistön säätiö säilyttää tykistön tarkastajien muotokuvia Tykistökoululla Niinisalossa, jossa myös Eversti Aki Sihvosen muotokuva on jo arvoisellaan paikalla ihailtavana. Jo edesmenkaikkien ih tarkastajien muotokuvat neitten tark ovat esillä SSuomen Tykistömuseolla. in memoriam Kuva: Puolustusvoimien kuvakeskus Jääkäritykistön Killan kiltaveljen, everstiluutnantti evp. Mauri Esko Sallisen muistolle E verstiluutnantti Mauri Sallinen sai yllättäen kutsun viimeiseen iltahuutoonsa 22.7.2012, kun äkillinen keuhkokuume vei voimat jo väsyneeltä sydämeltä. Mauri syntyi Heinävedellä 28.11.1927 maanviljelijä Eero ja Aino Sallisen perheeseen. Talvisodan syttyessä Mauri oli juuri täyttänyt 12 vuotta, ja hän toimi sodan aikana erilaisissa suojeluskuntatehtävissä. Varusmiespalveluksensa hän suoritti KTR 1:ssä vuon- na 1950, jolloin sotilasura oli jo viitoitettu isänmaallisen nuoren miehen elämäntehtäväksi. Mauri valmistui reserviupseerikurssilta n:o 66. Hän kävi kadettikurssin n:o 38 ja noudatti antamaansa kadettilupausta koko elämänsä ajan palauttaen tuon lupauksen tarvittaessa myös upseeritoveriensa mieleen. Vuosien myötä Sallisen ura puolustusvoimissa eteni nousujohteisesti opetusupseerin tehtävistä vänrikkinä aina esikuntapäällikön tehtäviin everstiluutnanttina. Avioliiton Mauri solmi vuonna 1954 Maila Kankaanpään kanssa, ja palvelustehtävät kuljettivat Mauria ja hänen perhettään ympäri Suomea. Tutuiksi tulivat muiden muassa Santaha- Mauri Sallisen siunauksen toimitti eläkkeellä oleva kirkkoherra Reijo Toivanen. Arkkuvartijat olivat Tykistöprikaatista ja kirkkoupseerina toimi ylil Juha Vartiomäki. Kuva: Radio ja Kuva Ky/Pekka Utriainen. mina, Hämeenlinna, Parolannummi, Oulu ja Niinisalo lähialueineen. Maurin pitkäaikainen ystävä ja palvelustoveri kapteeni evp. Antero Rättö kuvaili ystäväänsä muistopuheessaan seuraavasti: ”Ystävänä ja toverina Mauri oli persoona. Hän oli hyvä ja luotettava, melko vähäpuheinen, eikä tehnyt numeroa omista asioistaan tai ansioistaan. Maurilta sai myös usein yllättäviä kommentteja hyvin erilaisista asioista, jotka jäivät mieleen pyörimään ja panivat myös ajattelemaan asioiden taustoja”. Kotiseudullaan Mauri tunnettiin jo nuoruudessaan voimakkaan persoonana, lähisukulaisten mukaan myös ”sinnikkäänä ja jääräpäisenä”. Se, mitä Mauri oli päättänyt, myös piti. Mauri oli hyvin huumorintajuinen, ja hänen muistinsa pelasi elonpäivien ehtooseen asti aivan erinomaisesti. Usein Mauri hauskutti lähipiiriään mukavilla kertomuksilla muun muassa Rovajärven tykistöleireiltä. Suotta ei hänestä myöskään käytetty leikillisesti nimitystä ”kävelevä kadettimatrikkeli”. Liikunta ja urheilu liittyivät Maurin elämään nuoruudesta asti. Esimerkiksi suunnistus, hiihto ja ampumahiihto olivat Maurin urheilulajeja. Vuonna 1953 hän saavuttikin puolustusvoimien mestaruuden partio- suunnistuksessa. Terveet elämäntavat kuuluivat oleellisesti Maurin elämään ja myös rakkaus kotiseutuun ja sukuun oli vahva. Sotilasuransa viimeiset vuodet Mauri Sallinen palveli Satakunnan Tykistörykmentin esikuntapäällikkönä. Tästä tehtävästä hän myös siirtyi eläkkeelle vuonna 1982. Eläkevuosiaan hän vietti Hämeenlinnassa ja osallistui edelleen aktiivisesti maanpuolustustoimintaan. Mauri toimi vuosikymmenien ajan eri yhteisöjen hallintoelimissä ja myös Jääkäritykistön killan hallituksessa. Siunaustilaisuuden kunniamerkkityynyssä olikin runsaasti Maurin elämän ansioista kertovia mitaleja. Viimeiselle matkalleen Mauri Sallinen saatettiin arvokkaasti Tykistöprikaatin järjestäessä sotilashautajaiset Heinävedellä 11. elokuuta. Saattojoukkoon kuuluivat muiden muassa tytär Päivi Sallinen, Jääkäritykistön Killan kiltaveljet sekä Tykistöprikaatin komentaja eversti Pertti Lahtinen. Jääkäritykistön Kilta muistaa kunnioituksella ja lämmöllä kiltaveljeään, jonka elämä kertoo suuresta Isänmaan rakkaudesta. tamalli, jossa sotaveteraaneille räätälöidään yksilöllinen tukija palvelukokonaisuus. Palvelukokonaisuus koostuu sekä kunnan palveluista, esimerkiksi ateria- ja kuljetuspalveluista, kotisairaanhoidosta ja asumispalveluista, että veteraaneille tarkoitetuista lisäpalveluista. Tarvittavien palvelu- jen varmistamiseksi valtio on vuodesta 2011 rahoittanut kuntoutuksen lisäksi myös veteraaneille annettavia avopalveluja. ”Käytössä ollut malli on todettu hyväksi”, ministeri Risikko sanoi. Samat asiat korostuvat myös veteraanipoliittisessa ohjelmassa. Sirkka Ojala Jääkäritykistön Kilta ry uutisia Veteraaneille räätälöitävä yksilöllinen palveluyhdistelmä ”Veteraanit tarvitsevat kotona selviytyäkseen monipuolisia toimintakykyä ylläpitäviä palveluja. Kuntoutus ei yksin riitä. Paras mahdollinen palvelukokonaisuus syntyy yhdistämällä kuntou- Tulikomentoja 3/2012 tusta ja kunnan palveluja”, sanoi sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko Sotaveteraaniliiton XXV liittojuhlassa 7.6. Tampereella. Vuonna 2011 kunnissa otettiin käyttöön uusi toimin- 15 KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös alkuvuoden 2013 merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229 Numeron 4/2012 aineistopäivä on 16.10.2012 ja ilmestymisviikko 47 Tykkimiehet ry Tulevia tapahtumia: HALLITUKSEN TULEVIA KOKOUKSIA Hallituksen kokous 10/2012 pidetään 25.9.2012 klo 14.00 alkaen Suomen Tykistömuseolla Hämeenlinnassa. Talousvaliokunta kokoontuu klo 12.00 alkaen. Hallituksen kokous 11/2012 pidetään 9.10.2012 klo 14.00 alkaen. Kokouspaikka on toistaiseksi avoin. Talousvaliokunta kokoontuu klo 12.00 alkaen. TYKKIMIEHET RY:N SYYSKOKOUS Tykkimiehet ry:n syyskokous pidetään lauantaina 27.10.2012 klo 14.00 alkaen. Kokouspaikkana on Syvärannan Lottamuseo, Rantatie 39, 04310 TUUSULA. Ennen kokouksen alkua, klo 13.15 alkaen, on tarjolla kokouskahvit pienen suolapalan kera. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 12§ mukaiset asiat sekä yhdistyksen sääntöjen muuttaminen. Jäsenten puolisoilla on mahdollisuus tulla mukaan. Puolisoille on järjestetty kokouksen ajaksi opastettu tutustuminen Lottamuseon näyttelyihin. Opastetun kierroksen jälkeen on mahdollisuus asioida museokaupassa. Ilmoittautuminen sihteerille viimeistään 18.10.2012 kuluessa. Puhelin 040 5759966 tai sähköpostilla [email protected]. Muista ilmoittaa itsesi ja puolisosi kokoukseen mukaan. Näin varmistetaan kokoustarjoiluiden riittävyys ja riittävä määrä oppaita puolisoiden opastetulle museokierrokselle. Kokouksesta on oma erillinen kokouskutsu tämän lehden sivulla 27. 16 NEUVOTTELUKUNNAN KOKOUSKUTSU Neuvottelukunnan kokous 2/2012 pidetään torstaina 1.11.2012 klo 16.00 Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitiloissa, Salmisaarenranta 11, 00180 HELSINKI. Kokouskutsu ja työjärjestysesitys lähetetään neuvottelukunnan jäsenille myös henkilökohtaisella kutsulla. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Harri Kainulainen, Kuukiventie 3 G, 00840 HELSINKI, mp 050 62411, [email protected] Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16 A 3, 02700 KAUNIAINEN, mp 040 575 9966, [email protected] Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053 Kenttätykistökerho ry Uudenmaan tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Janne Hänninen, Hopeatie 20 B 43, 00440 Helsinki, mp 040 719 2392, hanninen.janne(at) gmail.com. Varapuheenjohtaja Pekka Vasara, pekka.vasara(at)luukku. com, Sihteeri Patrick Hjelt, sihteeri(at) ktkerho.fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa, mp 0500 841 585 tero. merjomaa(at)nordea.com. Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net. KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi Jääkäritykistön Kilta ry Tulevaa tapahtumia: KOKOUSKUTSU Jääkäritykistön Kilta ry. Killan sääntömääräinen syyskokous pidetään 12.11.2012 alkaen klo 18 Suomen Tykistömuseossa. Käsitellään sään- töjen 7§:n määräämät asiat. Hallitus. Barbara-juhla 4.12.2012 Perinteinen Barbara-juhla järjestetään 4.12.2012 edellisten vuosien tapaan Suomen Tykistömuseossa. Tarkempia tietoja antaa Antero Rättö p. 0405021929. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp 040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, mp 0440 478 602, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400 480 729. Killan kotisivut osoitteessa: www.jaakaritykistonkilta.fi, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi. Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu 19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667. jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen, Metsäpellontie 4 c 11, 87200 Kajaani, mp 0400753865, antti.laakkonen(at)gmail.fi, jäsensihteeri Ville Tuovinen, Prikaatintie 164 rak 1 C 15, 87500 Kajaani, mp 050 4300 508, vtuovi(at)gmail.com, rahastonhoitaja Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10 73100 Lapinlahti, mp 0400218192, tapio.vaisanen(at)upmkymmene.com Arvoisa kiltamme jäsen: Mikäli yhteystietosi muuttuvat, ilmoita asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti. Karjalan Tykistökilta ry Tulevia tapahtumia: KOKOUSKUTSU Syyskokous Vekaranjärvellä 2.11.2012 klo 10.00. Kokouksessa ovat esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Kokouksen jälkeen lounas klo 11.00 ja KarTR:n perinnepäivän päiväjuhla klo 12.00. Perinnepäivän juhlallisuudet alkavat paraatilla klo 9.00. Kiltalaiset ovat tervetulleita perinnepäivän tilaisuuksiin. Ilmoittautumiset 26.10.2012 mennessä puh. 0299 431309.Tumma puku ja kunniamerkit. Tervetuloa. Hallitus. 7.11. vierailu tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen. Kiltalaisilla on mahdollisuus tutustua mm. raketinheittimien ammuntaan ampuma- ja tulenkäyttöharjoituksessa Pahkajärvellä keskiviikkona 7.11. Kokoontuminen on sotilaskodin pysäköintialueella klo 10.00, josta bussikuljetus Pahkajärvelle. Ilmoittautumiset 2.11. mennessä sähköpostitse pj(at)karjalantykistökilta.fi tai pu- Ennen kotimatkaa Kainuun Tykistö - ja Heittimistökillan puheenjohtaja Jaakko Rytty luovutti killan puolesta museomestari Ilkka Vahtokarille puukon muistoksi kainuulaisten kiltaveljien vierailusta. VASEMMALLA: Kainuun Tykistö - ja Heittimistökillan jäsenet tekivät jo killalle perinteeksi tulleen parin päivän talkoovierailun Tykistömuseolle toukokuun alussa. 3. toukokuuta myös museon kesäkausi avattiin nostamalla tykkipihan salkoon lippu kainuulaisin kiltavoimin. Kuvat: Sirkka Ojala. Tulikomentoja 3/2012 helimitse 040 592 4445. Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin kilpi- ja Tulikomentoja-lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi. Kiltatuotteiden myynti Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5, 53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja killan tilaisuuksista. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4, 45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha.turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Sini Timonen, Valimontie 21-23 D 43, 45100 Kouvola, mp 040 755 0575, yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15, 45130 Kouvola, jasensihteeri(at) karjalantykistokilta.fi. Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen. Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Jouko Mattila, Pihlajatie 6, 15240 Lahti, mp 045 78407299, jimatti(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17, 17900 Loviisa, ari.sausta(at)pp.inet. fi. Sihteeri: Olli Eerola , Maitotie 2 B 9, 15510 Nastola,mp 0400 494572, olli.eerola(at)meubeltra.fi . Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772, pentti. korpimies(at)phnet.fi. Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana toimii varapuheenjohtaja Ari Sausta Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Risto Pöntinen, Mankalintie 10, 50200 Mikkeli, 050 500 177 617, r.pontinen(at)surffi.fi. Varapuheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 044 055 5195, alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444 131, seppo.pirinen(at)surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342, haverinenantti(at)gmail.com. Killan kotisivut ovat osoitteessa www.mikkelintykistokilta.fi Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, mp. 050 5615 681, pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi, pekka.hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.ryymin(at)luukku.com. Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, AlaLaanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551. raimo.nurmela(at)mail.suomi.net Riihimäen seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail. com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg, Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp (019) 734 117, mp 0505246316, lasse. gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net 17 Tykistöprikaatin Kilta ry Tulevia tapahtumia: KOKOUSKUTSU Tykistöprikaatin Kilta ry:n kiltajuhla ja syyskokous pidetään lauantaina 13.10.2012 Niinisalon Varuskuntakerholla. OHJELMA 11.30 Seppeleenlasku Talvisotaan lähdön muistomerkillä 12.00 Lounas 13.00 Päiväjuhla 15.00 Syyskokous jossa käsitellään sääntömääräiset syyskokousasiat. TERVETULOA! Hallitus Lisätietoja www.tykistoprikaatinkilta.fi Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Varapuheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at) suomi24,fi. Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at) dnainternet.net Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.tykistoprikaatinkilta.fi Tykistöprikaatin Killan paikallisosastot: Porin Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044 2100 572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti.onniselkä(at)happyback.fi. Jäsensihteeri Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43 B, 28130 Pori, puh. 040 5823 026, vesa. niemenmaa(at)fudoshin.fi. Killan verkkosivut: www.tykistoprikaatinkilta.fi /pori.htm. Rauman Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi(at)rauma.fi. Vara- 18 puheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, mp 040 7048 230, reino.heininen (at)gmail.com. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733, markku.koskimaki(at)dnainternet.net. Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24. fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi. pansio(at)suomi24.fi. Killan verkkosivut: www.turunseuduntykistokilta.fi Vammalan Seudun Tykistökilta Tulevia tapahtumia: KOKOUSKUTSU Vammalan Seudun Tykistökillan sääntömääräinen syyskokous pidetään 28.9.2012 klo 19.00 Matti Niemellä, Rautajoentie 65, SASTAMALA Killan hallitus kokoontuu klo 18.30 samassa paikassa Tervetuloa! Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500-631431, [email protected]. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt jäsenyhdistykset: Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at) gmail.com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at) marttilankortteeri.fi. Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli.niinisto(at)netikka.fi. Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry Tapahtunutta: Vammalan Seudun Tykistökilta järjesti jäsenilleen vuoden 2012 toimintasuunnitelmaan sisältyneen ampumaharjoituksen Matinsuon ampumaradalla kesäkuun puolivälissä. Ammunta toteutettiin lainaksi saaduilla reserviläiskivääreillä. Kauniina kesäiltana paikalle oli saapunut toistakymmentä killan jäsentä. Parhaan tuloksen 88 sai Antti Yli-Rämi, mutta melko hyviä tuloksia ampui koko joukko. Ammunnan johtajana toiminut Esko Mäkipää opastaa aseen oikeanlaista käsittelyä. Kuva: Raimo Ojala Toimihenkilöt: Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at) dnainternet.net, Varapuheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578 7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi Sihteeri Esko Isohannu, Ratakiskonkatu 29 A 2, 33300 Tampere, mp 050 550 9420, esko.isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kan- Ryhmä Kankaanpään Seudun Tykistökillan kiltalaisia vieraili museolla 11. toukokuuta. Päivän aikana mm. kaksi etuvaunua sai uuden maalipinnan. Kuva: Sirkka Ojala. kaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at) gmail.com Mittamies- ja Topografikilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan. fi. Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kiertokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 510 2400, veikko_r(at)hotmail.com Rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510 8499, mika.aarnio(at)utu.fi. Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittamies_ja_topografikilta.htm 040 580 2400, veikko_r(at)hotmail.com. Turku: Ilpo Peltomäki, Savikankaantie 16, 24800 Halikko, mp 040 528 6364, peltomak(at)netti.fi. Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL 5, 38841 Niinisalo, p. (02) 99 800 (vaihde) Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittamies_ja_tiedustelukilta.html Tampereen Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jouni Vuorio, Jaakonmäenkatu 14, 33560 Tampere, mp 050 3009 731, jouni.vuorio(at)elisanet.fi. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at) horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi uutisia Runsaat 300 kankaanpääläistä pääsi seuraamaan Tykistöprikaatin järjestämää iltahartautta Kankaanpäässä tiistaina 28.08. Yhteislyseon montulla pidetty hartaus oli osa Pohjois-Satakunnan taideviikkoa. Mittamies- ja Topografikillan alaosastot: Kuva: Puolustusvoimat Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755 8554, pekkaolavi.majuri(at)kolumbus. fi. Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu 6, 38700 Kankaanpää, mp 040 523 9282, perttiposo(at)luukku.com. Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto 18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija.koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet. net. Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp Tykistöprikaatin iltahartaus osa taideviikkoa Hämäränä elokuun lopun syysiltana Tykistöprikaatin joukot marssivat jalan Kankaanpään keskustan poikki ja ryhmittäytyivät montulle kenttähartauteen. Ennen iltahartautta Tykistöprikaatin komentaja eversti Pertti Lahtinen luki yleisölle tervehdyssanat. Itse hartauden piti sotilaspastori Juhana Saari ja illan musiikista vastasi Satakunnan Sotilassoittokunta. Sotilaspastori Juhana Saaren pitämän hartauden näkökohtana oli itsensä tunteminen. Iltahartautta oli kuulemassa arviolta reilut 300 henkeä. Jäseneksi ilmoittautuminen Arvoisa lukija! Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan) ............................................................................... Nimi ................................................ Syntymäaika ............................................................................... Arvo tai ammatti ............................................................................................................................................ Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa ……………………………..................................... Katuosoite ………………… Postinumero ……………………………… Postitoimipaikka ……………………………………………......................…. Maa (jos on jokin muu kuin Suomi) ....................................................................... Allekirjoitus Tulikomentoja 3/2012 Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista. Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen. 19 20 Tulikomentoja 3/2012 21 Maavoimien vaikuttamisharjoitus 2012 TEKSTI: TERO MÄENPÄÄ, KUVAT: PUOLUSVOIMAT JA KARI JOKINEN Maavoimien vaikuttamisharjoitus järjestettiin Rovajärven harjoitusalueella 5.–15.6.2012. Harjoituksen nimi muuttui tänä vuonna tykistön ampumaharjoituksesta harjoitusta paremmin kuvaavaksi maavoimien vaikuttamisharjoitukseksi. Maavoimien vaikuttamisharjoitus on kehittynyt valtakunnallisesta tykistön ampumaharjoituksesta. Tänä keväänä harjoitukseen osallistui joukkoja useista eri aselajeista. Harjoitus muodostui tykistön taisteluosasto- ja järjestelmäharjoituksista, maavoimien panssarintorjuntaharjoituksesta, joka nyt ensimmäistä kertaa järjestettiin tykistön ampumaharjoituksen yhteydessä, sekä rajajoukkojen tiedusteluharjoituksesta. MVH2012 on puolustusvoimien suurin ampumaharjoitus vuonna 2012. MVH 2012 -harjoituksen johti Tykistöprikaatin komentaja eversti Pertti Lahtinen. Järjestelmäharjoitusvaiheen johti Tykistökoulun johtaja everstiluutnantti Paavo Keskiruusi, maavoimien panssarintorjuntaharjoituksen (PST) everstiluutnantti Harri Savolainen ja panssaritorjuntaharjoitukseen liittyvän taisteluharjoituksen everstiluutnantti 22 Aki Sund. Lapin Rajavartiosto toteutti oman tiedusteluharjoituksen majuri Kaarlo Suoniemen johtamana. Maavoimien vaikuttamisharjoitukseen osallistui varusmiehiä ja palkattuun henkilökuntaan kuuluvia yhteensä 26:sta Puolustusvoimien joukko-osastosta, laitoksesta ja esikunnasta. Harjoitusjoukkoihin kuului noin 4100 varusmiestä ja henkilökuntaan kuuluvaa sekä noin 1000 ajoneuvoa. Pääosat harjoitusjoukoista muodostuivat Tykistöprikaatin, Kainuun Prikaatin, Karjalan Prikaatin, PohjoisKarjalan Prikaatin, Panssariprikaatin, Porin Prikaatin, Jääkäriprikaatin, Hämeen Rykmentin, Utin Jääkärirykmentin, Lapin Ilmatorjuntarykmentin ja Uudenmaan Prikaatin joukoista. Harjoituksen ensimmäisellä viikolla joukot suorittivat valmistavat kovapanosammunnat ja harjoittelivat toimintaa taisteluosaston tasolla sekä yhteistoimintaa kaukovaikuttamisessa. Tämän harjoitusvaiheen jälkeen joukkojen on osattava pataljoonan tulenkäyttö, pataljoonan komentopaikan toiminta sekä kranaatinheitinkomppanian ja patteriston tilanteenmukainen toiminta. Harjoituksen toisella viikolla harjoiteltiin sotilasalueen tulenkäyttöä, jota tuetaan ylemmän johtoportaan toimenpitein. Panssarintorjuntaharjoituksen osalta harjoiteltiin taisteluosaston hyökkäyksen tulenkäyttöä ja aktiivista sekä liikkuvaa panssarintorjuntataistelua. Harjoitus oli samalla aselajien yhteistoimintaharjoitus viesti- ja huoltotoiminnan osalta. Harjoitusvaiheen lopussa harjoitusjoukkojen on osattava useamman tuliyksikön tulenkäyttö niin tulenjohtotoiminnassa kuin ammunnanhallinnassa, liittyminen yhtymän viestiverkkoon ja johtoportaiden johtamistoiminta eri komentopaikoilla. Huipennuksena koulutustarkastusammunta Harjoitus huipentui koulutustarkastusammuntaan, jossa ammuttiin perinteisesti tykistö- ja kranaatinheitinyksiköillä sekä myös panssarintorjuntajoukkojen eri aseistuksella. Ammunnassa keskitettiin yhteensä 38 tykin, 19 kranaatinheittimen, kolmen rynnäk- köpanssarivaunun ja kahden panssarintorjuntaohjusjoukkueen tuli. Koulutustarkastusammuntaa oli seuraamassa noin 300 hengen joukko varusmiehiä, henkilökuntaa sekä vierailijoita. Ammunnan päätteeksi Tykistön tarkastaja eversti Esko Hartikainen totesi koulutustavoitteet harjoitusjoukon osalta saavutetuiksi. Maavoimien vaikuttamisharjoitus 2012 näkyi myös perinteisesti internetissä puolustusvoimien sivustolla sekä ensimmäistä kertaa myös facebookissa. Sivustoilta löytyy tietoa harjoituksesta, päivittäisiä uutisia, valokuvia, kalustotietoa sekä myös perinteinen Lavetti-lehti, numeroltaan jo muuten 102. Sivusto on edelleen luettavissa osoitteessa http://www. puolustusvoimat.fi/wcm/ Erikoissivustot/mvh2012/ Suomeksi/ Koulutustason mittaus Sunnuntaina 10.6. järjestettiin perinteinen koulutustason mittaus (Nenosen tulenavauskilpailu), jossa taisteluosastojen välistä paremmuutta yhä mitataan. Mittauksen tavoitteena on lisätä koulutuksen tavoitteellisuutta ja antaa palautetta joukon kou- Puolustusvoimain komentaja kenraali Ari Puheloinen ja maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi. lutustasosta arviointihetkellä sekä koulutuksen onnistumisesta. Koulutustason mittaus alkaa tehtävänannolla, jonka taisteluosastojen komentajat saavat vuorollaan kilpailun järjestäjältä. Käskystä selviää tilanne, jääkäripataljoonan ja patteriston tehtävät sekä muut tarvittavat tiedot kuten sääsanoma. Taisteluosastoille annettuihin tehtäviin kuuluu ryhmittyminen taisteluasemiin, johtamisyhteyksien muodostaminen, etäisyyksien mittaukset, ampumavalmiuden saavuttaminen sekä ampumatehtävän toteuttaminen. Käskyn jälkeen taisteluosaston hyökkäyksen täytyy vaikuttaa yhdeksänkymmenen minuutin sisällä. Heti komentajan käskynannon jälkeen lähtevät tiedustelu- ja valmisteluosat liikkeelle. Tuliyksiköt siirtyvät kärjessä ryhmittyvän pataljoonan jälkeen. Lopputulokseen vaikuttavat suoritusaika, maalin tarkkuus metreinä ja tulen osuvuus maaleihin sekä tilanteenmukainen toiminta. Tänä vuonna perinteikkään kilpailun kiertopalkinnon, tykistökenraali Nenosen tykin, sai haltuunsa Karjalan Tykistörykmentti. Karjalan Prikaatin perustama TSTOS33 voitti taisteluosastojen välisen kilpailun, jonka johdosta taisteluosasto- Tulikomentoja 3/2012 jen kiertopalkinto luovutettiin prikaatin haltuun. Kranaatinheitinkomppanioista voiton vei tänä vuonna Kainuun prikaatin perustama komppania. Vierailuja Puolustusvoimain komentaja kenraali Ari Puheloinen tarkasti yhdessä maavoimien komentajan kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärven kanssa maavoimien vaikuttamisharjoituksen. Komentajien ohjelmaan kuului muun muassa alueellisen tykistöpatteriston tarkastus sekä panssarintorjunta-ammuntojen seuraaminen. Lisäksi komentajat tapasivat median edustajia harjoituksen mediapäivän yhteydessä. Kenraali Puheloisen mukaan Maavoimien vaikuttamisharjoitus on hyvä kokonaisuus, jossa harjoitellaan eri aselajien kuten tykistön sekä kranaatinheitin- ja panssarintorjuntajoukkojen yhteistoimintaa. Rovajärven ampumaaluetta komentaja pitää tärkeänä Puolustusvoimille, sillä alue on ainoa paikka Suomessa, jossa voidaan harjoitella pitkän kantaman aseilla. Kenraali Puheloinen piti joukkojen toimintaa harjoituksessa erinomaisena. Erityisesti hän kiinnitti huomiota joukkojen erittäin hyvään asenteeseen ja motivaatioon. Tuloslistaus: Patteristot: PSTO/TSTOS33 (KARPR) .................595 pistettä PSTO/TSTOS32 (TYKPR) .................517 pistettä PSTO/2MEKTSTOS...........................416 pistettä PSTO/TSTOS31 (KAIPR) ..................315 pistettä. Kranaatinheitinkomppaniat: TSTOS31 (KAIPR) .............................418 pistettä TSTOS33 (PKARPR) ..........................369 pistettä 2MEKTSTOS (PSPR) .........................353 pistettä TSTOS32 (UUDPR) ...........................285 pistettä Taisteluosastot: TSTOS33 (KARPR+PKARPR) ...........1308 pistettä 2MEKTSTOS (PSPR ) ........................1114 pistettä TSTOS32 (TYKPR+UUDPR) ............1077 pistettä TSTOS31 (KAIPR) .............................1043 pistettä. Uusi koulutuskalusto Uutena koulutuskalustona on nykyään käytössä 130 K 54 kenttäkanuuna, aiemmin käytössä ollut 152 H 55 poistui koulutuskäytöstä viime vuonna. Yleistä 130 mm:n kanuuna mallia M-46 (130 K 54) on suunniteltu toisen maailmansodan jälkeen ja se on otettu palveluskäyttöön vuonna 1954 Neuvostoliitossa. 130 K 54 -aseita on hankittu Suomeen 1960-luvulla Neuvostoliitosta ja 1990-luvulla Saksasta. Ominaisuudet Kaliiperi 130 mm Kantama 25,5 km Tulinopeus 4 ls/min Tykin paino 8 450 kg Ammuksen paino 33 kg Kranaatin lähtönopeus suurimmalla panoksella 930 m/s 23 Vaikuttava loppuammunta kannatti tulla katsomaan, tuumivat (oik.) Kaarlo Purhonen, (keskellä) Veikko Rantaniemi ja Rauno Salo. Saksalaisten hautausmaalla on kookas teräksinen risti, jonka juurella olevassa muistotaulussa on teksti: ”Kunnioituksemme kaikille niille sotilashaudoille, jotka ovat rakkautemme tavoittamattomissa ja siunaamme ne Jumalan rauhaan”. Saksalaisten sotilaiden hautamausoleumi Norvajärvellä oli vaikuttava. Kiltamatka Maavoimien vaikuttamisharjoitukseen SIRKKA OJALA Jääkäritykistön Kilta järjesti kiltaretken 12.–14. kesäkuuta Rovaniemelle ja Maavoimien vaikuttamisharjoituksen 2012 loppuammuntoihin Rovajärvelle. Matkan johtajana toimi Jääkäritykistön Killan puheenjohtaja Antero Rättö. Retkelle osallistui Jääkäritykistön Killan jäsenten lisäksi myös runsas joukko Tykistöprikaatin Killan jäsenkiltojen kiltalaisia. Lapin Ilmatorjuntarykment- Ounasvaaralta oli huikeat näkymät. 24 ti Rovaniemen Someronharjulla tarjosi ylil Matti Kurttilan johdolla perinteiseen tapaan vieraanvaraisen majoituksen matkalaisille. Retken aikana tutustuttiin moniin mielenkiintoisiin kohteisiin kuten Norvajärvellä luonnonkauniissa niemessä sijaitsevaan Saksalaisten sotilaiden hautamausoleumiin, jonne on haudattu yli 2500 toisessa maailmansodassa kaatunutta saksalaista. Kiltalaiset ryhmäkuvassa evl Ville-Veikko Vuorion kanssa Rovahovin pihapiirin tykkien vierellä. Osalle ryhmästä perinteinen poronkäristysateria maistui Rovaniemen Pohjanhovissa, ja napanteritkin kuuluivat asiaan. Maljoja kohottavat (vas.) Antero Rättö ja Kari Jokinen (oik.) Kaarlo Purhonen ja Pekka Ahonen. ”Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston.” Matkalla saksalaisten hautausmaalle. Antero Rättö luovutti kiitokseksi ylil Matti Kurttilalle Tykkimiehet ry:n elokuvan. Heinuvaaran Sotilaskodissa poikettiin munkkikahveilla. Jääkäritykistörykmentin komentaja evl Ville-Veikko Vuorio toimi kiltalaisten isäntänä Rovajärvellä. Loppuammuntapaikkaa tutkitaan kartalta, Ville-Veikon vierellä Hannu Vettenranta ja Matti Teelmäki. Rovahoviin tultaessa kiltalaiset tapasivat myös tykistön tarkastaja ev Esko Hartikaisen. Muistolaatta Rovahovin pihapiirissä muistona ampuma-alueen rakentamisesta Rovajärvelle 1949–1956. Ilmatorjuntarykmentin varusmiehet olivat pedanneet punkatkin valmiiksi, ja siistit tuvat odottivat pitkän matkan tehneitä kiltalaisia. Tulikomentoja 3/2012 25 Tykkimiehet pohjoisessa kesällä 2012 Kiltalaisia turvaistuimissa TEKSTI: SEPPO PIRINEN KUVAT: OLLI KRÖGER JA SEPPO PIRINEN Kouvolan, Lappeenrannan ja Mikkelin seuduilta tehtiin 9.–11.6. kiltamatka Rovajärvelle. Tarkoituksena oli tutustua vuoden 2012 Maavoimien Vaikuttamisharjoitukseen. Linja-autollinen tykistöhenkisiä miehiä pysähtyi matkalla pohjoiseen Kontiomäen Shellillä. Siellä oli luonnollista kokoa olevat kuvat Suomen suurimmasta tykkimiehestä Väinö Myllyrinteestä. 248 cm pituisen Myllyrinteen kengännumero oli 58. Välietappina Raatteentien muse Seuraava välietappi oli Raatteentien museo ja muistomerkki Suomussalmella. Todentuntuinen kuva taisteluista saatiin multivideoesityksestä. Museon johtaja esitteli esineistöä, karttoja ja pienoismallia Raatteentiestä. Olosuhteet Raatteentien taistelussa olivat etenkin hyökkääjällä huonot. Pakkasta oli noin 40 astetta ja talvinen päivä lyhimmillään. Hyökkääjät olivat kotoisin Ukrainasta, tulleet korpien läpi autoilla, hevosilla ja kävellen Vienan Kemistä. Vaatetuksessa oli pahoja puutteita. Taistelujen jälkeen suomalaisilla oli valtava saalis kalustoa 26 koko Raatteentien matkalla. Pääkohteeseen Rovajärven harjoitusalueelle saavuimme yli puolen vuorokauden matkustamisen jälkeen. Meidät otti vastaan luutnantti Ilkka Paavola Sarriojärven alueella. Ruokailun jälkeen siirryimme lähietäisyydellä olevalle majoitusalueelle. Suuri osa porukastamme majoittui rakennukseen, jonka viitassa luki sairaala. Huolto oli hyvin järjestetty. Kesän tulo oli vasta alussa, sillä pihoilla oli vielä isoja lumikasoja. Seuraavana aamuna KARTR:n komentaja everstiluutnantti Pasi Pasivirta kertoi harjoituksesta. Alueella oli muun muassa noin 4000 miestä ja noin 1000 ajoneuvoa. Seurasimme joukkojen taisteluryhmitykseen lähtöä. Meille aivan uutta olivat tulenjohtopaikalle siirtymiseen käytettyjen kuorma-autojen lavojen metalliset turvaistuimet. Niissä istuttiin kylki menosuuntaan nelipisteturvavöillä paikalleen sidottuna. Lavalla oli lisäksi hälytin merkinantoa varten ajoneuvon hyttiin. Välimatkat Rovajärvellä ovat pitkiä Ei olisi uskonut, että Rovajärven alueella voi olla niin pitkä matka Sarriojärveltä Palo-Viisaan. Tulenjohtopaikalla oli vieraille nauhalla merkitty aitio, josta tulenjohtopartiot toimivat noin 30 metrin päässä. Maalit oli merkitty suurilla värillisillä muoveilla. Kyseessä oli koulutustason mittaus. Maaleihin ammuttiin tykeillä ja kranaatinheittimillä. Sekä meidän että paikalla olleiden asiantuntijoiden mielestä tuli saatiin nopeasti ja tarkasti maaliin. Tullessa ajoimme maalialueen läpi. Siellä oli etupäässä vanhoja kranaattikuoppia noin 10 metrin välein. Seuraavana päivänä seurasimme tuliaseman valmistelua ja patteriston komentopaikan toimintaa. Toiminta on hajautettu erittäin laajalle, jopa useiden kilometrien alueelle. Entiseen verrattuna uutta oli- Koppelo ja krh. vat parikaapeleita täydentävät monipuoliset viestiyhteydet. Tulikomentoja ei myöskään tarvinnut huutaa. Patteriston komentopaikalla esiteltiin myös arvokasta pienoistykkiä. Tykki oli kenraali Nenosen tulenavauskilpailun palkinto edellisen päivän suorituksesta. Voittajien, KARTR:n, mielestä palkinto oli nyt oikeassa paikassa. Tämän hienon Karjalan Tykistökillan matkan matkanjohtajana toimi Olli Kröger. Kuljetuksesta huolehti kuorma-automatkaa lukuun ottamatta Kymen Charterline Oy pääkuljettajanaan Matti Lappi ja toisena kuljettajana Ilpo Kolhonen. KOKOUSKUTSU Tykkimiehet ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään lauantaina 27.10.2012 klo 14.00 alkaen. Kokouspaikkana on Syvärannan Lottamuseo, Rantatie 39, 04310 Tuusula Voitettu palkinto, kiltalaisia taustalla. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 12 §:ssä mainitut asiat (mm toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2013 sekä henkilövalinnat). Lisäksi kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen muuttaminen. Yhdistyksen sääntömuutostarpeet perustuvat pääosin Suomen Tykistömuseon toiminnan lakkaamiseen vuoden 2012 lopussa ja Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseon toiminnan aloittamiseen vuoden 2013 alusta lukien. Tervetuloa! Hallitus Ennen kokouksen alkua, klo 13.15 alkaen, on kahvitarjoilu pienen suolapalan kera. Ota puolisosi mukaan kokoukseen. Puolisoille on järjestetty kokouksen aikana opastettu kierros Lottamuseon näyttelyissä. Opastetun kierroksen jälkeen heillä on mahdollisuus tutustua näyttelyyn tarkemmin sekä tehdä ostoksia museomyymälässä. Kiltalaisia. Ilmoittautuminen kokoukseen sihteerille viimeistään 18.10.2012 kuluessa puh. 040 5759966 tai sp. [email protected] Muista ilmoittaa itsesi ja puolisosi jos hän tulee mukaan tapahtumaan. Näin varmistamme sen, että kokoustarjoilut riittävät ja puolisoille tarkoitetulla opastetulla kierroksella on riittävä määrä oppaita. Marssikäsky on saatu. Maalipanssari. Tulikomentoja 3/2012 27 Siviilitykki TEKSTI: ERKKI WUOLIJOKI KUVAT: ERKKI WUOLIJOKI JA SIRKKA OJALA Opiskeluaikanani 1960-luvun lopulla oli tapanani käydä joskus jänisjahdissa Hauholla teekkaritoverini Max Honkasen kanssa. Maxilla oli mäyräkoira, joka oli hyvä jahtikoira muuten, mutta ongelmana oli, että se jahtasi kaikkea, missä oli karvoja. Toinen ongelma oli, että jänikset olivat huomattavasti nopeampia kuin tuo koira. Kun pari jänistä jälleen kerran loikki leikiten koiran edellä ja katosi sitten jonnekin, Max totesi: ”Sinulla, Erkki, kun on maatila, niin kyllä sinulla täytyy olla täällä tykki jäniksiä varten”. No, asia unohtui, kunnes muutaman viikon kuluttua Max soitti ja kertoi, että nyt olisi tykki saatavilla: vanhan lentokentän tien varressa oli isohko romuliike, jossa oli parisen kymmentä puolustusvoimilta poistettua tykkiä romutettavina. Romuraudan kilohinta ei ollut tuolloin korkea. Ajoimme tietenkin paikalle tutustumaan tarkemmin kalustoon. Liikkeen omistaja ilmoitti, että he todellakin voivat myydä niitä pihakoristeiksi, olihan ne tehty toimintakelvottomiksi poistamalla iskurit ja glyseriinit. Monien 28 puupyörät olivat lisäksi lahonneet ja lukot jumittuneet. Ne olivat selvästikin saaneet olla ulkosalla vuosikausia. Aikamme tykkejä koluttuamme päädyimme parhaaseen yksilöön. Sen lukko aukesi puoliksi, ja pyörät olivat parhaassa kunnossa. Eikä se ollut tykeistä niitä suurimpia. Rykmentinkanuuna 76 RK 27 Löytömme oli venäläisvalmisteinen lyhytputkinen 76 mm rykmentinkanuuna vuodelta 1927. Tykki painoi 780 kiloa ja oli varustettu kumipäällysteisin puupyörin. Teoreettinen kantama oli noin kahdeksan kilometriä, joten mikään lelu se ei ollut ollut. Venäläisessä organisaatiossa jalkaväkirykmenttiin kuului kolme kahden tykin jaosta. Yhdellä rykmentillä oli siis kuusi tykkiä, joita ilmeisesti käytettiin etupäässä suorasuuntaustykkeinä. Tykistömuseolla on näitä tykkejä näytteillä kaksi kappaletta, toinen puupyörillä ja toinen, uudempi, kumipyörillä. Sotasaaliina lähes 250 kappaletta Rykmentinkanuunoita saatiin talvisodassa sotasaaliiksi 46 kappaletta ja vuonna 1941 noin 200 kappaletta lisää. Jos lasketaan, että yhdessä venäläisessä rykmentissä oli kuusi tykkiä, niin sotasaalistuksen kohteena olisi ollut noin 40 rykmenttiä! Talvisodassa näitä sotasaalistykkejä käytettiin ainakin Kuhmossa ja Viipurinlahdella, jat- kosodassa ne olivat monen kevyen patteriston sekä Petsamon ja Ratsastavan patterin käytössä. Tykki oli varsin käyttökelpoinen myös suora-ammunnassa panssaritorjunnassa. Monet sotiemme veteraanihevosista ovat näitä tykkejä siis vetäneet. Vielä vuonna 1960 Karjalan tykistörykmentti ampui Rovajärvellä rykmentinkanuunoilla. Uusi elämä opinkappaleena Juttu ei kuitenkaan pääty tähän, sillä tykkimme sai uuden elämän. Isäni työskenteli Teknillisessä korkeakoulussa, ja tykki hinattiin korkeakoulun kellariin. Korkeakoulun koneenrakennuksen opiskelijat saivat tykistä havaintoesineen: tykin korkeasuuntauslaite perustui hammaskaareen ja sivusuuntauslaite kaarevan akselin alapinnan hammastukseen. Eräissä tykeissä matkakaari kallistui vinosti vasemmalle ja huomioi näin kiertopoikkeaman. Teekkariopiskelijat saivat omakohtaisesti käydä piirtämässä näiden mekanismien projektioita. Tykin erikoisuus oli myös sisäkkäisen putken liittäminen toiminnalliseksi kokonaisuu- deksi lämpölaajennukseen perustuvalla menetelmällä. Koneistuksen liitosvaiheessa päällimmäistä putkea oli kuumennettu, jolloin se voitiin viedä sisäputken päälle. Jäähtyessään se oli kutistunut lujaksi, yhtenäiseksi ja tykin putkeksi tarpeeksi kestäväksi kappaleeksi. Opiskelijoille annettiin laskutehtäviksi selvittää tarvittavien materiaalien ominaisuuksia riittävän lujuuden aikaansaamiseksi. Korotusta riittävästi. Hiekkapaperia, panssarimaalia ja heinäseipäitä Kanuunamme oli tietenkin umpiruosteessa. Siihen aikaan ei ollut joka kodin hiomakoneita, joten hioimme Maxin kanssa tykkiä hiekkapaperilla koko talven. Keväällä tykki oli kuin uudelleen syntynyt. Kuskasimme sen sitten maalle Hauholle pihakoristukseksi. Max kuitenkin totesi, että kun meillä kerran oli hieno tykki, täytyi sillä myös välttämättä ampua! Elettiin vanhoja aikoja, emmekä me 20-vuotiaat innokkaat ja yritteliäät pojat olleet kovin tiedostavia kaikista lakien ja asetusten yksityiskohdista. Periaatteesta kyllä arvelin, että sellaista ei pitäisi tehdä, mutta kiusaus oli aika kova. Hylsyjä oli kyllä saatavilla, ja ruutiakin sai Skoha-nimisestä liikkeestä pellonraivaustarkoituksiin. Mutta mistä iskuri ja nalli? Entä ammus? Max porasi hylsyn nallinpaikan kuusimilliseksi ja asensi siihen pienoiskiväärin penniläisen. Iskutapin hän sorvasi korkeakoulun konepajalla. Minä puolestani tein kuivista heinäseipäistä parinkymmenen sentin pituisia kalikoita, ja niin oli ammus valmis. Tulta! Veimme tykkimme vanhalla Fordsonilla ison pellon laitaan, penniläinen paikalleen, kahvikupillinen ruutia hylsyyn, heinäseipään kalikka päälle ja lukko kiinni. Sitten Max iski vasaralla iskutappiin. Kuului mahtava huokaus, ja suuri sa- Tulikomentoja 3/2012 Kupillinen kiviruutia hylsyyn. vupilvi peitti hehtaarin peltoa. Mitään lentävää halkoa ei sinisen savun keskeltä näkynyt. Suuri hetki poikien elämässä! Ymmärsimme, että eihän mitään voinut näkyä, sillä tähystäjänä seisoin tykin vieressä. Toinen laukaus osattiin paremmin. Minä siirryin sadan metrin päähän sivummalle tuulen yläpuolelle tarkkailemaan ammuksen lentorataa. Max laittoi hylsyyn uuden penniläisen ja uuden desilitran ruutia. Vasaralla kevyt napaus, kuului jälleen suuri huokaus, ja näin todellakin halon poistuvan tykiltä. Se tosin hajosi pirstaleiksi jo heti putken ulkopuolella ja levisi sadan metrin säteelle pellolle. Sillä kertaa lopetimme ammuntamme, koska pelkäsimme, että vanhempani tulevat maalle. Emme olleet liiemmin mainostelleet hankettamme. Emme kuitenkaan olleet tyytyväisiä tulokseen. Halon hajoaminen putkessa täytyi voida estää. Muuten ei päästäisi ballistisiin kokeisiin. Ratkaisu oli selvä: välitulppa puuttui! Kun sitten olimme taas kaksistaan jänisjahdis- sa maalla, sai Fordson puuhaa. Tykki kiskottiin pihalle, korot säädettiin yläkulmille, vanhat kalsarini tuupattiin välitulpaksi ja minä siirryin sivulle tähystämään, kuinka halko lentää. Tulta! Kuului jälleen suuri huokaus, tuli savupilvi, ja pilven takaa lensi halko kahdessa osassa hurjasti kieppuen taivaalle. Perässä lensivät kalsarini, jotka jumittuivat pihapiirin vanhan pihtakuusen latvaan! Homma ei mennyt niin kuin oli toivottu. Lopetimme jälleen kokeilun siihen, sillä meille tuli epävarma olo toimintamme hyväksyttävyydestä. Myöhemmin empimistäni lisäsi se, että isäni kysäisi kerran ikään kuin ohimennen, kuinka olimme muuten saaneet kalsarit puun latvaan. Selitin jotakin myrskyisestä ilmasta mutta luulen, ettei selitys koskaan mennyt läpi… Puhelin soi Eräänä päivänä sain puhelun Hämeenlinnan Jääkäripatteristosta. Soittaja oli kiinnostunut vanhoista tykeistä ja ilmoitti, että tahtoisi nähdä hie- non tykkimme. Olin tietysti ilahtunut, kun joku oli kiinnostunut harrastuksestamme, ja sovin tapaamisen parin viikon päähän. Paikalle tulikin kaksi ystävällistä mutta tiukanoloista sotilashenkilöä, joille näytin ladossa asustelevan tykkimme. He tutkivat tarkoin tykin sarjanumerot, palautusjärjestelmän ja rihlatkin. Kyselivät tietysti, kuinka vehje toimii. Kerroin kaiken avoimesti, ja miehiä rupesi naurattamaan. Mitään ”oikeaa” ampumistahan ei ollut tehty. Sitten sain kuitenkin kuulla perusteellisen saarnan, että homma oli heti lopetettava. Muutoin joutuisimme oikeuteen. Joku kyläläisistä oli kannellut harrastuksestamme ja antanut vihjeen jollekin puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluvalle. Jätimme tietenkin ammuskelun siihen. Muutaman vuoden kuluttua Max muutti rivitaloon ja tahtoi tykin sinne, joten myin osuuteni täysin palvelleesta vanhuksesta hänelle sadalla markalla. Siellä tykki seisoo vieläkin katsellen vuosien kulkua. 29 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu Museotoimintaa rakennustöiden keskellä Uuden näyttelyn käsikirjoitustyö sekä rakennustöiden suunnittelu ja valmistelu alkoivat jo syksyllä 2011. Kesän 2012 aikana aloitettiin varsinaiset rakennustyöt jo aikaisemmin tehtyjen koerakenteiden mukaisina. Paljon rakennetaan täysin uutta, mutta myös museoiden vanhoja rakenteita hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. Nekin kuitenkin kunnostetaan ja uudistetaan vastaamaan museon uutta ilmettä. Myös esimerkiksi valaistusta mietitään uudestaan. Lisäksi erilaiset säilytystilat on täytynyt järjestellä yhdistetyn museon tarpeita vastaaviksi. Museo pidetään yleisölle avoinna myös rakennustöiden aikana, mikä luo omat haasteensa museotoiminnalle. Rakennustöissä edetään osastoittain, ja vanha näyttelymateriaali – kuvat, tekstit ja esineet – pyritään pitämään esillä TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVAT: SIRKKA OJALA Suomen Tykistömuseon elämää värittävät kesällä alkaneet ja koko syksyn jatkuvat rakennustyöt. Tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajien museoiden yhdistymisestä johtuen koko perusnäyttely rakennetaan uudestaan. Museomestari Ilkka Vahtokari ja Eino Luototie työn touhussa. hieman uudelleen sijoiteltuina mahdollisimman pitkään. Rakennusvaiheessakin kaikki aiemmin esillä ollut on siis pääosin museovieraiden nähtävillä. Yhdistetty museo – yhdistetty näyttely Kolmesta aselajista kertovassa näyttelyssä aselajien vaiheita kuljetetaan rinnakkain Suomen ja yleisen historian tapahVASEMMALLA: Museon vahtimestari Kai Venho löysi heinäkuussa museon sisätiloista tämän piikikkään museovieraan, jolla ei ollut pääsylippua. ALLA: Paksun Katariinan Tykkisisarkunta vieraili jo kolmatta kertaa Tykistömuseolla Keskiaikamarkkinoiden yhteydessä. 30 tumiin sitoen. Aselajeja ei siis eroteta toisistaan esimerkiksi omiin kerroksiinsa. Toki jokaisella aselajilla on tulevassa museossa myös omia kokonaisuuksiaan. Kenraali Nenosen huone säilyy entisellään ja pioneerien suojelutoiminta ja viestiaselajin salaustoiminta saavat oman huoneensa. Tykkimiesten ei tarvitse olla huolissaan aselajinsa näkyvyydestä: kaikki aikaisempi tykistöön liittyvä tieto on muodossa tai toisessa nähtävillä myös jatkossa. Jo kokonsa puolesta tykit edustavat edelleen perusnäyttelyn näyttävintä esineistöä. Uuden perusnäyttelyn ajallinen jaottelu noudattaa kerrosten osalta pääosin vanhaa näyttelyä: ensimmäisessä kerroksessa käsitellään aikaa keskiajalta itsenäisyytemme alkuaikoihin, toisessa kerroksessa 1920- ja 1930-lukuja sekä sotien aikaa ja kolmannessa sotien jälkeistä aikaa aina nykypäivään asti. Käsikirjoitustyöryhmään kuuluu edustaja jokaisesta aselajista, ja tulokset yhdistetään lopullisiksi näyttelyteksteiksi Tykistömuseolla. Vaikka Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseo aloittaakin toimintansa vuoden 2013 alusta, kolmas kerros on silloin vielä rakennusvaiheessa. Kahdessa ensimmäisessäkin kerroksessa riittää kuitenkin nähtävää ja koettavaa. Perusnäyttelyn sisätilojen valmistuttua vuorossa on vielä tykkipihan uudelleenjärjestely, joka ajoittuu vuoden 2013 sulan maan aikaan. Tykistömuseo toimii normaalisti Yhdistetyn museon rakentamiseen liittyvät toimen vievät suuren osan museon työntekijöiden ajasta, mutta Tykistömuseon perinteinen toiminta jatkuu vuoden loppuun asti. Opastetut kierrokset jatkuvat, syyskuussa on korsulauluilta ja samassa kuussa alkavat myös syksyn yleisöluennot. Tykistömuseo on mukana myös Hämeenlinnan seudun koulujen museokerhohankkeessa, joka tuo koululaisia museoon lokakuussa. Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600, [email protected], www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17 Merkkipäiviä Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään loka-joulukuussa 2012. Arvokas Tykistömuseon risti luovutettiin museolla järjestetyn Sodasta rauhaan -elokuvan julkistamistilaisuuden yhteydessä 19. kesäkuuta (vas.) elokuvaohjaaja Tuomo Rystille, Sotavahinkosäätiön puheenjohtaja vakuutusneuvos Peter Küttnerille, Tykistömuseon johtajana Niinisalossa toimineelle Pekka Termalalle, Kankaanpään Seudun Tykistökillan puheenjohtaja Hannu Vettenrannalle ja Tulikomentoja-lehden entiselle päätoimittajalle Kalevi Virtaselle. Suomen Tykistömuseon päättäjäistilaisuus Suomen Tykistömuseo lopettaa toimintansa 31.12.2012 ja museosta tulee Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseo 1.1.2013 alkaen. Suomen Tykistömuseon päättäjäistilaisuus järjestetään museolla kutsuvieraille ja museon ystäville tiistaina 4.12.2012 klo 16.00. Olet lämpimästi tervetullut. Tykkimiehet ry Bussikuljetus pääkaupunkiseudulta Helsingistä lähtee tilaisuuteen bussikuljetus Mikonkadun turistubussipysäkiltä 4.12.2012 klo 14.15. Paluukuljetus Suomen Tykistömuseolta lähtee Barbarajuhlan jälkeen klo 21.30. Mikäli osallistut vain Suomen Tykistömuseon päättäjäisjuhlatilaisuuteen etkä jää viettämään museolle Pyhän Barbaran iltaa ja haluat palata pääkaupunkiseudulle, pyydämme Sinua käyttämään paluumatkalla julkisia kulkuvälineitä. Hämeenlinnassa on järjestetty bussikuljetus Suomen Tykistömuseon päättäjäistilaisuuden jälkeen sekä Hämeenlinnan linja-autoasemalle että rautatieasemalle klo 17.40. Sitovat ilmoittautumiset päättäjäistilaisuuteen ja bussikuljetukseen Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja Kari Haloselle viimeistään 23.11.2012 mennessä ensisijaisesti [email protected] tai toissijaisesti 040 5759966. Tulikomentoja 3/2012 3.10. 6.10. 6.10 7.10. 8.10. 9.10 10.10. 11.10. 11.10. 13.10. 16.10. 23.10. 31.10. 1.11. 5.11 7.11. 8.11. 8.11. 9.11. 14.11. 17.11. 20.11. 20.11. 23.11. 27.11. 27.11. 8.12. 8.12. 8.12. 9.12. 9.12. 13.12 14.12. 17.12. 24.12. 27.12. 28.12. 29.12. 30.12. 31.12. Mikkola Ari Lahtinen Pertti Niemistö Kari Olkkonen Osmo Konsti Esko Lahtinen Aatos Ek Tony Koivisto Aulis Mäkitalo Aulis Jeskanen Otto Aumo Matti Mönkkönen Toivo Eskelinen Jari Ojala Mikko Koskimaa Matti Pukaralammi Pauli Julin Matti Nieminen Sirpa Päivike Pekka Bachman Heikki Kuitunen Markku Hämäläinen Juha Virta Armas Heinilä Erkki Källvik Rainer Uutaniemi Tuomo Colonius Martti Kotilainen Vesa Luukkonen Heikki Lausmaa Lauri Syrjäläinen Risto Raatikainen Matti Koskipää Kyösti Kuitunen Seppo Rosma Erkki Rossi Hannu Ruuskanen Jorma Niemi Kalle Tervaportti Kari Laitinen Ahti Oravala Katinala Helsinki Tampere Savonlinna Helsinki Kalvitsa Niinisalo Helsinki Helsinki Iittala Lappeenranta Kuopio Helsinki Espoo Kankaanpää Sivikkala Sastamala Kankaanpää Helsinki Mikkeli Valkeala Noormarkku Lappeenranta Vantaa Pomarkku Helsinki Vantaa Puumala Helsinki Mikkeli Jyväskylä Espoo Mikkeli Espoo Imatra Sastamala Kankaanpää Sastamala Hurissalo 60 v 50 v 50 v 70 v matkoilla 80 v 70 v 50 v 75 v 81 v 80 v 60 v 90 v 50 v 60 v 80 v 50 v 75 v 65 v 50 v 82 v 60 v 60 v 70 v 70 v 70 v 75 v 70 v 80 v 70 v 87 v 60 v 80 v 70 v 70 v 93 v 70 v 70 v 70 v 60 v 70 v Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 16.10.2012 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä. 31 Museoesineet kertovat, osa 10 Suojeluskuntien käytöstä meren pohjaan – 75 mm:n japanilainen vuorikanuuna vuodelta 1898 Vuorikanuunan tausta on Japanin ja Kiinan välillä vuosina 1894–1895 käydyssä sodassa, joka päättyi Japanin voittoon. Voiton taustalla olivat paremmin koulutettu ja johdettu armeija sekä uudenaikaisempi aseistus. Italialaistyyppiset vuorikanuunansa japanilaiset huomasivat sotakokemusten perusteella kuitenkin liian raskaiksi. Uuden tykkimallin saamiseksi Japani pyysi viideltä Euroopan asetehtaalta tarjoukset uudesta kevyestä vuorikanuunasta. Tehtaat lähettivätkin tykit sekä 200 ammusta Japaniin kokeiltaviksi. Eurooppalaisten tykkien sijaan tuotantoon valittiin kuitenkin lopulta japanilainen tykkimalli. Käyttöön hyväksyttiin everstien Arisaka ja Akimoto sekä kapteeni Kourijaman suunnittelema 75 mm:n Meiji 31 -vuorikanuuna. Rakenteeltaan ja teknisiltä ratkaisuiltaa se oli eräänlainen pienennös lähes kolme kertaa raskaammasta 75 mm:n Meiji 31 -kanuunasta. Pieni muttei pippurinen 75 VK 98 on huomiota herättävän matala ja kapea tykki, sillä alle metrin pituinen putki on sijoitettu akselitasoon, noin puolen metrin korkeudelle maasta. Tuliasemapaino oli vain 327 kg, ja tykki oli purettavissa esimerkiksi hevosen kannettaviin osiin. Tykki oli kuitenkin varsin tehoton. Ammuksen lähtönopeus oli vain 263 m/s, kantama sentään yli 4 km. Tykin joustojärjestelmä on varsin omalaatuinen. Lavettiin asennettuun voimakkaaseen jouseen kiinnitetyt vaijerit kiertyvät akselin uralaippoihin ja siitä edelleen jarrukengillä varustettujen pyörien kehiin. Tykin peräytyessä ja pyörien pyöriessä taaksepäin vaijerit akselin uriin kiertyessään kiris- 32 TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVAT: SIRKKA OJALA Suomen Tykistömuseon toisessa kerroksessa on esillä museon muiden tykkien joukosta varsin selkeästi erottuva pieni, matalarakenteinen tykki. Kyseessä on 75 mm:n japanilainen vuorikanuuna vuodelta 1898 eli 75 VK 98. tyvät, ja jousi jännittyy. Liikkeen lakattua jousi palauttaa pyörät takaisin alkuasentoon. Putki on kiinnitetty olkatappien varassa suoraan lavettiin eli lavettirakenne on puolijäykkä. Tykin kierrelukossa on vasaraiskuri. Ammuksina käytettiin 6,5 kg painoista patruunalaukausta. Suojeluskuntien käytössä Japanilaisia vuorikanuunoita oli Suomeen sijoitettujen venäläisten joukkojen ja keväällä 1918 siten myös punaisten käytössä. Valkoinen armeija sai sotasaaliiksi kaikkiaan 44 vuorikanuunaa. Tehottomuutensa sekä käytön monimutkaisuuden vuoksi niitä ei kuitenkaan otettu puolustuslaitoksen käyttöön. Sen sijaan kanuunat päätyivät suojeluskunnille. 75 VK 98 oli suojeluskuntatykistön pääkalustoa 1930-luvulle asti. Ampumatarvikkeita kyseisille tykeille oli Suomessa yli 30 000 laukausta, ja nekin luovutettiin suojeluskuntain käyttöön. Suojeluskuntatykistöllä oli näin mahdollisuus järjestää myös kovapanosammuntoja. Suojeluskuntien Yliesikunnan tykistöosaston mielestä mahdollisuutta ei kuitenkaan käytetty tarpeeksi hyväksi. Yliesikunta kiinnittikin asiaan vakavaa huomiota kehottaen tykistöä ampumaan enemmän. Mitä tahansa ammuskelua ei ohjeistuksessa kuitenkaan hyväksytty: ”Ammunnat on suoritettava epäsuoraa suuntausmenetelmää käyttäen ja sotaväen tykistön ampumaohjesääntöjä seuraten. [-] Useampaa ammuntaa ei saa suorittaa samasta tuliasemasta samaan maaliin.” Ampumakertomuksista tuli toimittaa jäljennös suojeluskuntain yliesikunnalle. Heikko ja vanhentunut kalusto heikensi alkuinnostuksen jälkeen suojeluskuntien tykkimiehien motivaatiota. Kalus- Samuel Fabrin ja 75 mm:n japanilainen vuorikanuuna vuodelta 1898 eli 75 VK 98. toa pyrittiin kuitenkin myös kehittämään valmistamalla vuoritykeille edeltäjät eli etuvaunut. Niihin liittyen yliesikunta oli pyytänyt ehdotuksia kaluston kiinnittämistavasta etuvaunuun ja saanut vastauksen vain yhdeltä suojeluskunnalta. Tykistökäskyssä asiaan kiinnitettiin huomiota: ”Tästä ainoasta seikasta huomaa, että innostus sk.pattereissa on laimenemassa. – olisi voinut osottaa [sic], että kuitenkin pari miestä joka patterista olisi kiinnittänyt huomiota tähän tehtävään. Vai johtuuko huono tulos siitä, ettei Tykistökäskyä edes luettu pattereille?” Pian moitteiden jälkeen suojeluskunnilta tulikin parikymmentä uutta ehdotusta, joiden pohjalta kehitystyötä jatkettiin. Lopullinen kohtalo meren pohjassa Vuonna 1934 käyttöön otetun aluejärjestelmän myötä suojeluskuntien rooli liikekannallepanossa nousi merkittäväksi. Myös suojeluskuntatykistön merkitys kasvoi, kun armeijan tykistöjoukko-osastoja supistettiin. Japanilaiset vuorikanuunat kerättiin pois ja suojeluskuntapatterit saivat uudempaa ja paremmin puolustuslaitoksen kanssa yhtenevää kalustoa. 1930-luvun loppupuolella suojeluskuntatykistön pääkalustona olikin 76 K 02. Puolustusministeriö oli selvittänyt jo vuonna 1928 tehtyjen asevarikkojen tarkastusten jälkeen käyttökelvottomiksi tai sopimattomiksi todettujen tykkien ja ampumatarvikkeiden myymistä ulkomaille. Prosessin seurauksena myös japanilaiset vuorikanuunat myytiin lähes 28 000 ammuksen kanssa vuonna 1936 kansainväliselle Transbaltic Oy -asevälitysliikkeelle. Kaupat aiheuttivat Suomessa vilkasta keskustelua eduskunnassa asti. Puolustusministeri Juho Niukkanen vastasi vuonna 1937 kansanedustajien kysymykseen, kenen käsiin myydyt tykit lopulta päätyvät. Tykit oli tarkoitus viedä Jemeniin, ja lähinnä huolena oli laivakuljetuksille vaaraa aiheuttava Espanjan sisällissota. Vastauksessaan Niukkanen kertoi, että tykkien lukot oli jätetty Suomeen odottamaan varmistusta siitä, että kalusto on saapunut oikeaan määräpaikkaan. Varmistusta ei ikinä tullut. Kuljetusalus torpedoitiin, ja suojeluskuntatykistön kautta oman osansa Suomen kenttätykistön historiassa esittäneet japanilaiset 75 mm:n vuorikanuunat päätyivät – tosin ilman lukkojaan – Biskajanlahden pohjaan. uutisia Ensimmäinen nainen sotatieteiden tohtoriksi Entinen vihreiden kansanedustaja, valtiotieteiden maisteri Ulla Anttila väitteli sotatieteistä Maanpuolustuskorkeakoulussa Helsingissä 31. elokuuta. Väitöstutkimuksen aihe oli turvallisuuden parantaminen kansainvälisen kriisinhallinnan keinoin sekä kriisinhallintaoperaatiossa esiintyvät oppimisen haasteet ja mahdollisuudet. Ulla Anttila on ensimmäinen sotatieteiden tohtoriksi väittelevä nainen ja myös ensimmäinen, jolla ei ole sotilaskoulutusta. Paraikaa hän työs- kentelee Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön (KIOS) toiminnanjohtajan sijaisena. Anttilan tutkimuksen mukaan kriisinhallintahenkilöstön vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen kehittäminen on olennainen osa kestävän ja konfliktialueen väestön mukaanottavan rauhanprosessin tavoittelua. Väitöstutkimuksen pohjana ovat 27 Kosovossa palvelleen kriisinhallintahenkilön haastattelut sekä asiantuntijoille suunnattu tulevaisuuspaneeli. Vuorovaikutus- ja kommunikaatio- taidot ovat keskeisiä kriisinhallinnassa, sillä tutkimuksessa haastatellut olivat mm. joutuneet ratkomaan ongelmia paikallisten ja kriisinhallintahenkilöstön välillä. Lisäksi havaittiin, että kriisinhallinnassa vaaditaan selvää työnjakoa eri toimijoiden kesken. Väitöstutkimuksen tulokset kannustavat tutkimaan kriisinhallintaa oppimisen näkökulmasta. Anttilan mukaan koko kriisinhallintaoperaation on tarvittaessa saatava myös kriittistä palautetta onnistumisista ja epäonnistumisista. Lähteitä: Partanen, Unto: Tykistömuseon 78 tykkiä. Tykkimiehet ry 1988. Paulaharju, Jyri: Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918–1995. Sotamuseo 1996. (Paulaharju, Jyri: Suomen kenttätykistön historia. I osa. Suomen Kenttätykistön Säätiö 1989.) Sinerma, Martti: Lauri Malmberg ja suojeluskunnat. Otava 1995. Voutilainen, Mikko: Suojeluskuntatykistö Suomessa. Maanpuolustuskorkeakoulun pro gradu -tutkielma 2011. Tulikomentoja 3/2012 33 Autonomiasta Atalantaan – Näyttely Suomen sotahistoriasta Suomenlinnassa TEKSTI: LAURI HAAVISTO, KUVA: SOTAMUSEO Sotamuseon uusimmassa näyttelyssä Suomenlinnassa pääsee tutustumaan läpileikkaukseen Suomen sotahistoriasta. Tykistöllä on näyttelyssä sen ansaitsema suuri painoarvo, ja näytteillä on myös legendaarinen Järisevän tykki. Maanpuolustuskorkeakoulun alaisen Sotamuseon tärkein tehtävä on tallentaa Suomen sotahistorian ja puolustusvoimien esineellistä perintöä tuleville sukupolville. Näyttelyjen kautta suurelle yleisölle välittyy tietoa tallennustyön tuloksista, ja tässä myös esimerkiksi Tykistömuseoon deponoidut tykit ovat suuressa roolissa. Sotamuseo ei pystyisikään pelkästään omissa näyttelyissään esittelemään kaikkea raskasta materiaalia, jota sillä on kokoelmissaan. sidentti Mauno Koiviston pikakivääri. Näyttelyssä ei myöskään ole unohdettu kävijöiden mahdollisuutta elämykselliseen kokemukseen. Vierailla onkin mahdollisuus koittaa ylleen uusinta M/05-univormua ja vanhempia, aina toisen maailmansodan aikaisia varusteita, testata täyspakatun repun painoa, verestää punkantekotaitojaan sekä istua puolustusvoimille koekäyttöön hankitun mönkijän selkään. Monipuolinen kattaus Yhtenä tärkeänä elementtinä näyttelyssä on pukuvitriinissä esillä olevat 17 eri aikakausien sotilasta aseineen ja varusteineen vanhasta väestä aina 2000-luvun sotilaisiin saakka unohtamatta toisen maailmansodan saksalaista ja neuvostoliittolaista sotilasta. Univormujen lisäksi on esillä aika- Näyttely tarjoaa kävijälle mahdollisuuden tutustua tuhannen neliön näyttelyhallissa Suomen sotahistoriaan kuvien ja tekstien, kaluston ja univormujen, aseiden ja muun materiaalin kautta. Uniikkeja esineitä ovat esimerkiksi Lauri Törnin kunniamerkit ja pre- 34 Kaksikymmenmetrinen pukuvitriini kausille tyypillistä materiaalia Sotamuseon kokoelmista. Vitriinistä löytyy myös esimerkiksi ensimmäisen kaatuneen jääkärin Alfred Hyytisen hautaristi, Saksan konsulaatin kyltti toisesta maailmansodasta ja useita alkuperäisiä julisteita, jotka heijastavat hyvin eri aikakausia. Tekstit neljällä kielellä Yleistekstit ovat asiakkaiden luettavissa käännettävissä tauluissa, joista teksti löytyy suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Historia on tii- vistetty sellaiseksi, että kävijä jaksaa museoon tutustuessaan lukea tarjolla olevan tekstimäärän. Lisäksi kuvataulujen kääntöpuolilta löytyvät kartat eri aikakausilta. Kävijä voi siis myös kontrolloida, miten paljon tietoa hän haluaa näyttelystä omaksua. Materiaalia Atalantaoperaatiosta Miinalaiva Pohjanmaan osallistuminen merireittien turvaamiseen Somalian rannikolla toi materiaalia myös Sotamuseon näyttelyyn. Nähtävillä on merirosvouksesta epäiltyjen somalialaisten aseistusta Kalashnikoveista RPGsinkoihin sekä yksi heidän veneistään. Sotahistoriallisissa museoissa unohdetaan usein Näyttely avoinna lokakuun loppuun Autonomiasta Atalantaan – Näyttely Suomen sotahistoriasta on avoinna Sotamuseon Maneesissa Suomenlinnassa päivittäin kello 11–18 lokakuun loppuu asti. Iso Mustasaari, 00190 Helsinki. Aukioloaikoina p. 0299 530 261 Kruununhaassa Sotamuseon Talvisotanäyttely ja sen yhteydessä oleva Jatkosota TK-piirtäjien silmin. Liisankatu 1, Kruununhaka, avoinna 31.12.2012 saakka ti-to 11–17, pe-su 11–16. Järisevän tykki Tykistö on näyttävästi esillä näyttelyssä. Näytteillä ovat 1500- ja 1600-luvuilla Ruotsissa valmistetut pronssitykit, 76K02 eli Suomen armeijan perustyökalu vuosikymmenien ajalta, Saksalalainen 88 ItK 37 RMB -ilmatorjuntatykki sekä – jos tykistön käsitystä hieman venytetään – MTO-66 mereltä merelle -ohjus. Edellä mainittujen lisäksi löytyy näyttelystä legendaarinen Järisevän tykki, jota vie- railijat usein kyselevät. Kyseinen 120/41 Armstrong valmistettiin Japanissa lisenssillä 1900-luvun alussa keisarillisen Venäjän tarvitessa nopeasti lisää tykkejä. Suomen itsenäistyessä tykki jäi venäläisiltä Suomenlinnaan, ja talvisodan hirvittävässä tykkipulassa se saavutti legendaarisen maineensa Järisevän linnakkeessa Taipaleella. Rauhan tultua kuuluisa tykki evakuoitiin rintamalta Suomenlinnaan ensin hevosella ja sitten kuorma-autolla, jossa oli Suomen lippu ja kunniavartio. Museon kokoelmatyön onnistumista kuvaa hyvin se, että tällainen historiallinen esine on säilynyt näytteillä näihin päiviin saakka. Suora lainaus Järisevän tykissä olevasta muistolaatasta: ”Talvisodan toisena päivänä alkoi tämä putki ulvahdella ja 6.12.1939 se ampui 162 laukausta torjuen vihollisen hyökkäyksen Vuoksen yli. Samana päivänä alkoi patteriin kohdistua vihollisen terässade, mikä jatkui sodan loppuun asti. Patteria vastaan ammuttiin yli 100000 laukasta ja tykistötulen kiivaus kohosi ajoittain 100 laukkaukseen minuutissa. Helmikuun 1940 ankarissa torjuntataisteluissa tykki sai useita osumia, se hautautui soraan suuntaus- ja lukkolaitteiden vaurioituessa. Silti se osallistui helmikuun 19 päivänä jäätaisteluun, jolloin sen putkeen ilmestyi halkeama. Tästä huolimatta ammuntaa jatkettiin ilman suuntauslaitteita putkea pitkin tähdäten, laukaisemisen tapahtuessa vasaralla iskien. Täysosuma vihollisen hyökkäysvaunuun muutti hyökkäyksen lopulliseksi paoksi. Tässä taistelussa tykki ampui viimeisen 648 laukauksensa joka räjähti putken suussa. Taistelujen tauottua otettiin tämä tykki mukaan todisteeksi siitä sitkeydestä, millä kaikki aselajit Taipaletta puolustivat. Vasta rauha luovutti Taipaleen viholliselle.” Tulikomentoja 3/2012 MUSEOMESTARIN KYMPPI Kysymykset laati: Suomen Tykistömuseon museomestari Ilkka Vahtokari ? 1. Kuka toimi Suomen sodassa 1808–1809 Suomeen sijoitettujen joukkojen ylipäällikkönä? a) kenraali Wilhelm Klingspor b) vara-amiraali Carl Cronstedt c) eversti Johan Sandels 2. Suojeluskuntapattereilla, joita oli vuonna 1938 51 kappaletta, oli hallussaan erimallisia tykkejä yhteensä 150 kpl. Mikä oli yleisin tykkimalli? a) 76 LK/13 b) 87 K/95 c) 76 K/02 3. Milloin patteristoa alettiin käyttää tykistön tuliyksikkönä aikaisemmin käytetyn patterin sijaan? a) 1920 b) 1926 c) 1935 4. Kenttätykkejä oli talvisodan alkaessa 491 kpl. Kalusto oli hyvin kirjavaa. Montako eri tykkimallia nuo vajaa 500 tykkiä sisälsivät? a) 12 b) 15 c) 18 5. Mannerheim-ristejä myönnettiin 191 numeroitua kappaletta. Minkä numeroinen on tykistönkenraali V.P. Nenosen saama risti? a) 24 b) 94 c) 184 6. Päämajan kirjelmällä n:o 324/Koul.1/11 sal/2.2.1943 käskettiin perustaa Tykistön ampumakoulu. Koulun tehtävänä oli henkilökunnan kouluttaminen. Minne tämä koulu perustettiin? a) Lappeenrantaan b) Suvi-Kumsaan c) Riihimäelle 7. Suomen Kenttätykistön Säätiön perustava kokous pidettiin 18.12.1942 Helsingissä. Kuka valittiin Säätiön hallintoneuvoston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi? a) kenraalimajuri Väinö Svanström b) eversti Eino Honko c) eversti Erik Ulfsson 8. Mikä kenttätykistön joukkoyksikkö/-osasto juhlii 100-vuotisia perinteitään vuonna 1916? a) Kainuun Tykistörykmentti b) Tykistöprikaati c) Jääkäritykistörykmentti 9. Suomen Tykistömuseon yhteyteen liitetään kaksi muuta aselajimuseota vuoden 2012 aikana ja uuden museon perusnäyttelyn avajaiset ovat keväällä 2013. Mitkä ovat nämä kaksi muuta aselajimuseota, jotka siirtyvät Hämeenlinnaan? a) viesti- ja it-museot b) pioneeri- ja jalkaväkimuseot c) pioneeri- ja viestimuseot 10. Koska juhlitaan tykistön suojeluspyhimystä Pyhää Barbaraa? a) joulukuussa b) lokakuussa c) maaliskuussa Vastaukset: 1a, 2c, 3b, 4c, 5c, 6b, 7a, 8c, 9c, 10a kansainvälinen toiminta ja sen tärkeys puolustusvoimille. Tätä aukkoa paikkaamassa on nyt Atalanta-operaatiosta saatu materiaali ja videokuva. 35 KIRJALLISUUTTA Kursk, N. Cornish, (Grange Books, 2002) Kurskin taistelu, Frankson & N. Zetterling, (WSOY, 2003) Kaksi kirjaa Kurskista Kurskin taistelu (operatio Zitadelle) kesällä 1943 on ainakin pääpiirteissään monille tuttu, vaikka erityistä sotahistorian harrastusta ei olisikaan. Molempien kirjojen kannessa on täkynä maininta toisen maailmansodan suurimmasta panssaritaistelusta. Teokset ovat kuitenkin varsin erilaiset ja täydentävät hyvin toisiaan rinnakkain luettuna. Kiinnostusta lisää, että saman vuonna (2002) julkaistut teokset käyttävät eri lähteitä ja ovat rakenteeltaan ja lähestymistavaltaan omilla linjoillaan. Franksonin ja Zetterlingin Kurskin taistelu on selkeästi tutkimustyyppinen runsaine lähteineen ja analyyseineen, Kirja on kuitenkin helppolukuinen ja selkeästi laajalle yleisölle suunnattu. Lähestymista- 36 pa on hieman samantapainen kuin Anthony Beevorin kirjoissa, joissa historian tapahtumia kirjoitetaan osallistujien näkökulmasta ikään kuin romaanin tapaan. Aineistolähteet (useimmiten Freiburgin sota-arkistosta) on upotettu luontevasti osaksi kerrontaa ja esittelyä. Kirjoittajien aiempi teos Kursk 1943 – A Statistical Analysis (2000) edustaa tarkempaa yksityiskohdista tehtävää synteesiä – toinen tekijöistä on sotakorkeakoulun tutkijana Ruotsissa. Kartat ovat mainioita, mutta suppea kuvaliite on koostettu vain ruotsalaisista arkistoista tai lehtiarkistoista (Krigsarkivet, Pressens Bild ym.). Tuttuja jo muualla nähtyjä kuvia tuleekin vastaan melkoisesti. Cornishin Kursk-teoksessa kuvat ovat hallitsevassa asemassa ja teksti etenee rinnalla. Analyysia on vähänlaisesti, mutta tapahtumien eteneminen on selkeää: molempien osapuolien ratkaisuja pyritään valottamaan. Taistelun vaiheisiin uppoaminen on yksityiskohtaista, mutta välillä kaipaisi etäännytettyä perspektiiviä, jotta tilanteita voisi suhteuttaa kokonaiskuvaan. Lupaavalta kuulostava viimeinen luku jälkipelistä on pettymys: kovin syvälle ei katsanto ulotu eikä erityisen laajoja kaaria tapahtuman merkityksestä piirretä. Kuvissa neuvostonäkökulma hallitsee, sillä lähteinä on käytetty asevoimien museoita esimerkiksi Moskovassa ja Krasnogorskissa sekä Stavkan arkistoja. Saksalaiskuvat ovat pääosin Robert Hunt -kirjaston kokoelmista. Tämä pääosin aiemmin julkaisematon kuvamateriaali nousee kirjan vahvuudeksi, sillä tekstiosa jää melko yleisluontoiseksi – tosin ilmavoimien osuuden laajahko käsittely on tarpeellinen näkökulma. Ilahduttavasti mukana on kuvia alueen siviiliväestön tilanteesta sekä esimerkiksi venäläisten saamista lend-lease-ajoneuvoista: länsikalusto itäisillä aroilla kiinnittää huomion. Kuitenkin syyllistytään perisyntiin, jossa kuva-aines menee kalustoesittelyn puolelle. Lienee myös niin, että venäläiset arkistot ovat joko keränneet tai antaneet kirjaan valikoituja kuvia: neuvostosotilaat kiikaroivat ja tutkivat karttoja tai rynnistävät kalustoineen, saksalaisvaunut taas esiintyvät pääosin tuhoutuneina. Ruumiskuviakin nähdään. Molemmissa teoksissa on sekä itse Kurskin taistelua laajempi taustoitus ja liiteosio. Cornishin teoksen johdattelu on yleisluonteisempi, mutta se keskittyy kiinnostavasti molempien osapuolien valmisteluihin ja tiedusteluun ennen offensiivia. Myös taisteluiden ensimmäisen päivän tapahtumat ja niiden merkitys myöhemmille käänteille tulee hyvin esiin. Fransonin ja Zetterlingin kirjassa lähdetään Barbarossan alkuvaiheista, tarkastellaan rintaman arkea ja operatiivisia syitä, miksi Kurskin taisteluun päädyttiin. Teos myös jatkaa tarkastelua Harkovan taisteluihin ja linjaa lyhyesti sodan päättymisen. Ylipäätään tapahtumat kehystetään laajasti, ja monenlaiset sotatalouden, mielialojen ja esikuntatyön ulottuvuudet lomittuvat yksityiskohtaisesti esitettyihin taistelutapahtumiin. Kirjan vahvuus onkin siinä, että se antaa runsaasti tietoa itärintaman kokonaisuudesta. Liitteinä on molemmissa kirjoissa taistelun osapuolten joukkojen muodostelmat, joskin Kurskin taistelu on tarkempi ja täsmällisempi. Kurskin taistelussa on esittely taisteluun osallistuneista vaunuista, kun taas Cornishin kirja esittelee kolme saksalaista panssariässää: Michael Wittmannin, Manfred von Ribbentopin (tunnetun ulkoministerin poika) ja Franz Staudeggerin. Rinnakkain kirjat antavat monipuolisen kuvan Kurskin tapahtumista. Kolmanneksi joukkoon sopisi molemmissa kirjoissa kehuttu David Glanzin teos The Battle of Kursk (1999), joka lähestyy aihetta Neuvostojoukkojen esikuntien näkökulmasta. Mikko Turunen, FT Vedettävät tykit Intia on poistanut huhtikuussa 2012 lainsäädännölliset esteet, jotka ovat hidastaneet M777-haupitsien hankintaa Yhdysvalloista. Hankintasopimus allekirjoitettaneen vuoden 2012 aikana. (JDW 25 April 2012) Intian viranomaiset ovat asettaneet komitean nopeuttamaan hankinnan toteuttamista. (JDW 2May 2012) Intian viranomaiset ovat saattaneet jo allekirjoittaa 660 miljoonan USD:n arvoisen hankintasopimuksen 145 tykin hankinnasta. (RIA Novosti, May 11 2012) Ajoneuvotykit Illanviettoa Rovajärven maisemissa, edessä Taisto Tuomikoski. Rovajärven rakentajat kokoontuivat HANNU VETTENRANTA Kokoontuminen järjestettiin heinäkuussa nyt toista kertaa Lapissa. Kaksikymmentä ”vanhaa väärtiä” saapui majoitusalueelle vanhan Raajärven kaivoskylän maisemiin. Kaivoskylässä riitti ihmettelemistä ammattitaitoisen oppaan opastuksella. Kylä oli vielä 1960-luvulla erittäin vilkas asuntoineen, kauppoineen ja mainareineen väkiluvun ollessa parhaimmillaan noin 500 henkeä. Koulukuljetuksissakin lähti joka aamu kouluun kolme bussilastillista lapsia! Rautamalmin maailmanmarkkinahinnan laskiessa louhinta Raajärvellä hiipui. Muutaman vuoden ajan kylässä oli raskasta konepajateollisuutta, jossa tehtiin junan- vaunuja Neuvostoliittoon, kunnes tuotanto siirrettiin Otanmäkeen. Taisto Tuomikoski Puolustusministeriön rakennuslaitoksen Rovaniemen piiristä kertoi Rovajärven leirialueen kehittämisestä. Hän toi muun muassa esille, että Senaattikiinteistöt on käyttänyt noin 20 miljoonaa euroa alueen ja tiestön rakentamiseen. Niitä rakennuksia, joita juuri meidän joukkomme on ollut aikanaan rakentamassa, on paljon purettu, osa poltettukin. Rakentajat ryhmäkuvassa Heinuvaaran alueella. Muistot palautuivat mieliimme, kun yhdessä kiertelimme vanhoilla ”omilla” alueillamme. Haikeuttakin oli ilmassa, kun huomasimme vanhan majoituspaikkamme hävinneen. Saimme viettää kauniissa Lapin maisemissa ikimuistettavat päivät, joita sääkin suosi. Tyytyväisinä matkaamme saunoimme lopuksi Rovajärven rannalla muistellen menneitä, suunnitellen seuraavia tapaamisia ja nauttien ihanasta kesäillasta. Saudi-Arabia on tilannut lisää 155 mm CAESAR-ajoneuvotykkejä 32 kpl. Tilaus on ilmeisesti tehty jo syyskuussa 2011. Toimitusten uskotaan toteutuvan vuosina 2013–2014. Samalla hankitaan Nexterin ampumatarvikkeita ja Nexterin viimeisimpiä BACARA-ammunnanhallintajärjestelmiä. Aiemmin samoja aseita on toimitettu 100 kpl. Aseet on varustettu Thalesin ATLASjohtamisjärjestelmällä, Sagemin Sigma 30 -paikantamisjärjestelmällä, SINCGARS-radioilla, voimakoneella ja Zodiacin ROB4-Mk3 -lähtönopeustutkalla. Aseet on asennettu Unimog U5000 6x6 -maastokuorma-auton alustoille. (Jane´s Defence Weekly, 2 May 2012, 13 June 2012) Singaporelainen STK tutkii uuden 155 mm ajoneuvotykin kehittämistä. Kyseessä on 8-pyöräinen AMGStykki, jonka paino olisi 28 tonnia. Kolmihenkinen miehistö on sijoitettu ajoneuvon etuosassa olevaan hyttiin, ja itse ase on kauko-ohjattu. Ase on 155 mm 52-kaliiperinen tykki, joka ajon aikana on lukittu hytin päälle ja jonka suurin korotus on 70 astetta ja sivusuuntausala +30 astetta. Aseen mukaan kulkee 26 laukausyhdistelmää. (International Defence Review, July 2012) Australia on peruuttanut 155 mm ajoneuvotykkihankinnan. (Jane´s Defence Weekly, 9 May 2012) Kiinalainen Poly Technologies -yhtiö on julkaissut uuden kuorma-autoalustaisen 105 mm ajoneuvotykin. Alustana oleva ajoneuvo on kolmiakselinen ja painaa 11,5 tonnia. Miehistöä on viisi ja aseen suuntaaminen tapahtuu manuaalisesti 70 asteen yläkorolle ja sivusuunnassa +30 astetta. Aseella voidaan ampua NATOn standardoimia 105 mm ammuksia, joita aseen mukana voidaan kuljettaa 40 kpl. (International Defence Review, June 2012) Tulikomentoja 3/2012 37 45 kilometriä pitkän kilpailureitin maasto oli vaihtelevaa, ja sääolosuhteetkin muuttuivat kilpailun aikana. Tykkimiesten ja jalkaväen partiolle hopeaa Italiasta TEKSTI: JYRI VILAMO, KUVAT: HEIKKI ONNELA Helsingin reserviupseeri- ja reserviläispiirin jäsenistä koostunut nelihenkinen partio sijoittui Lombardia 2012 -sotilastaitokilpailun reserviläissarjassa toiseksi. Kilpailu järjestettiin 25.–27.6.2012 Ternatessa, Italiassa. Siihen osallistui kaikkiaan 54 partiota 11 eri maasta. Tykkimiehiä osallitui tähän vuosittain järjesteetävään tapahtumaan jo neljättä kertaa. Kilpailu on tarkoitettu niin ammattisotilaille, sotilasoppilaitoksille kuin reserviläisille. Kehystarina, jonka ympärille tehtävät rakentuivat, oli rajavalvonta ja partiointi kahden kuvitteelisen valtion (Orangeja Brownland) välillä. Orangelandin vallasta syöstyn diktaattorin joukot tekivät iskuja kotimaahansa Brownlandin maaperältä käsin. Kilpailijapartiot toimivat Nato-joukkoina Orangelandissa. Tehtävänä oli löytää ja tuhota NBC-asekätköt, suojata siviilien kuljetuksia, sekä tarvittaessa tuhota vihollisen partiot. Kilpailussa oli yhteensä 21 eri tehtävää, joilla mitattiin monipuolisesti eri sotilas- 38 taitoja. Reitin pituus oli noin 45km, joka suoritettiin vaihtelevassa maastossa ja säässä. Kilpailun alkaessa lauantain vastaisena yönä jylisi ukkonen ja satoi vettä. Yön kääntyessä päiväksi saivat osallistujat nauttia myös auingon paisteesta. Suomalaiset olivat kahden partion voimin matkassa, ja mukana olleista kahdeksasta kilpailijasta peräti viisi oli ensikertalaisia. Millä eväillä kilpailussa pärjätään? Ideaalipartio koostuu eri aselajitaustaisista jäsenistä. Kilpailussa paremmin pärjäännen partion jäsenistä kaksi tuli Kenttätykistökerhosta ja kaksi muuta edustivat Sissejä. Aivan kuten tositilanteessakin eri aselajien yhteistyössä on voimaa! Kilpailun tehtävät on laadittu siten, että melkein kaikkia maavoimien aselajioppeja on hyvä tunteä tavalla tai toisella. Oman haasteensa tuo myös se, että kaikki on Nato-järjestelmien mukaista. Yleisesti ottaen suomalaisten vahvuuksia ovat suunnistus ja tasainen suoriutuminen eri tehtävissä. Parannettavaa löytyy myös. Osittain kielimuurin takia on rasteilla keskityttävä ylikoros- tuneesti siihen, mitä rastilla pitää oikeasti tehdä. Osin omaan ja osin järjestäjien piikkiin meni muutama epäselvyys, joka pudotti ykköspartion aivan yleiskilpailun kärkikahinoista. Pienellä tarkkuudella paikka kymmenen joukossa olisi ollut varma ja mitalisija yleiskilpailussa myös mahdollinen. Syy hätäilyyn ja epätarkkuuksiin on selvä: kiire, väsymys ja kilpailupaine. Jälkiviisastelu on tosin helppoa, tulos on hyvä näinkin. Tulokset: Partio 1 (Vilamo kapt res, Mäkirinta ylil res, Saariluoma ylil res, Onnela vänr res) yleiskilpailun 13, reserviläissarjan 2. Partio 2 (Heimala ylil res, Honkanen kers res, Koskipahta vänr res, Kumlin alik res) yleiskilpailun 42, reserviläissarjan 9. Kilpailun voitti edellisvuoden tapaan Sveitsiläinen, aktiiviupseereista koostunut ’Assu Lugano Hellvetics’ -partio. Lisätietoja kilpailusta löytyy verkosta osoitteesta: www. italianraidcommando.it RAVINTOLA SEISKA Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30 Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti: - useita kokouskabinetteja - peruskokoustekniikka - tilava saunaosasto ja ruokailutila soveltuu myös kokouskäyttöön Perhejuhlat helposti, kysy tarjous. Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä yhteydessä edulliseen ruokailuun. A-oikeudet. Ota yhteyttä. RAVINTOLA SEISKA Suomen kasarmi rak 7 13130 Hämeenlinna Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229 www.kerhoravintolaseiska.fi S-posti: [email protected] Tulikomentoja 3/2012 39
© Copyright 2024