Sodasta rauhaan – elokuvasarjan päätösosa, s.4
Sodasta rauhaan – elokuvasarjan päätösosa, s.4 Tykkimies ennen ja nyt, s. 14 Tykistöprikaatin Killan vetovastuu vaihtuu, s. 33 4/2011 TULIKOMENTOJA www.tulikomentoja.fi Julkaisija: Suomen Tykistömuseo Toimituskunta: Lauri Haavisto, päätoimittaja Toimituskunnan puheenjohtaja [email protected] Samuel Fabrin [email protected] Aki Kinnunen [email protected] OIKAISU Petri Majuri Sotilasasiantuntija Tero Mäenpää Sotilasasiantuntija Tulikomentoja 3/2011 lehden sivulla 24 olleen ”Intian korruptoituneet tykkihankinnat…” -jutun kirjoittaja on Jaakko Bergqvist eikä Jaakko Rytty, kuten jutun yhteydessä virheellisesti mainittiin. Maanpuolustuskiltojen liitto ry KUNTOKORTTI Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Jukka Sippola Elo Syys Loka Marras Joulu Juhani Suni Lehden kiltasivut ja postitusrekisteri [email protected] [email protected] Kalevi Virtanen [email protected] Lajit III lk 50 pistettä vuodessa II lk 100 pistettä vuodessa I lk 1 Sirkka Ojala Verkkovastaava [email protected] LUOKKAVAATIMUKSET Vuosi: Kilta: Nimi: Osoite: Ikä: 2 3 4 5 6 7 8 150 pistettä vuodessa (väh 100 suoritusta) M lk 5 vuotena I lk:n vaatimus SM lk 15 vuotena I lk:n vaatimus 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist H = hiihto R = polku- tai laturetki Y = yleisurheilu Pisteytys J = juoksu K = kävely L = luistelu LE = lentopallo PP = muut pallopelit P = pyöräily A = ammunta S = suunnistus M = jokin muu SM = soutu ja melonta V = voimistelu U = uinti 1/2 tunnin suoritus 1 1/2 tunnin suoritus Yli 3 tunnin suoritus Merkintä esim: 1 piste 2 pistettä 3 pistettä (max / pvä) K10 = 10 km kävely U1/2 = 1/2 tunnin uinti Maanpuolustuskiltojen liitto ry:n kuntokortti on ladattavissa Tulikomentoja-lehden nettisivuilta osoitteesta: www.tulikomentoja.fi Ulkoasu: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja [email protected] Ilmoitusmyynti: Pertti Onniselkä / Happyback Oy [email protected] Paino: SLY-LEHTIPAINOT OY KIRJAPAINO UUSIMAA TOIMITUKSELLINEN AINEISTO Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13 100 Hämeenlinna [email protected], 040 70 44 185 ILMOITUSAINEISTO Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 PORI [email protected], puh. 0500 590 409, faksi (02) 6356 188 KILTASIVUJEN AINEISTO Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA [email protected], (03)6380 138, 0440 478 602 Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Juhani Sunilta. 2 Kansi: Tulta! / Varusmieskuva, puolustusvoimat. Yht Laji 3DLQRWXRWH Taustalla: Dokumenttielokuvasta Sodasta rauhaan / Sirkka Ojala pääkirjoitus TULIKOMENTOJA 4/2011 Pääkirjoitus, Lauri Haavisto .. .. .. .. .. . 3 Sodasta rauhaan – Tykkimiesten elokuvasarjan päätösosa, Sirkka Ojala 4 Aselajitaidoilla kilpailemassa tykistön kunto-ottelussa, Olli Lammi .. . 8 Tarkastajan tervehdys, Aki Sihvonen . . 9 Tykkimiehet ry:n palsta, Kari Halonen 11 Nordic Artillery Exercise 2011, Petri Majuri . .. .. .. .. .. 12 Tykkimies ennen ja nyt, Lauri Haavisto .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 14 Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni .. .. 16 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu, Mikko Kero .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 20 Erikoisosaajia puolustusvoimille, Mikko Kero .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 22 Jääkärien jäljillä, Hannu Vettenranta . 22 Mennyt vuosi Museoesineet kertovat, Samuel Fabrin .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 26 Tykkipojan laulu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 27 Harri Kainulainen Tykkimiehet ry:n puheenjohtajaksi, Sirkka Ojala .. .. .. .. 30 Tykistökoululle tunnustusta .. .. .. .. .. .. 31 Kiltamatka Rukajärven maisemiin, Paula Hiljanen .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 32 Tykistöprikaatin Killan vetovastuu vaihtuu, Sirkka Ojala .. .. .. .. .. .. .. .. .. 33 Hävittäjälentäjät talvi- ja jatkosodassa, Mikko Turunen .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 34 The Pacific – Tyynenmeren taistelutoverit, Lauri Haavisto. .. .. .. .. 35 ILMESTYMISAIKATAULU Numero 1/12 2/12 3/12 4/12 Aineisto- Ilmestyy päivä viikolla 16.1. 16.4. 16.8. 16.10. 8 21 38 47 J o toisen kerran vuoden sisään vaihtuu Tulikomentoja-lehden päätoimittajuus, kun tämän lehden jälkeen ottaa Sirkka Ojala päätoimittajan tehtävät vastaan. Siirtyessäni Tykistömuseolta Sotamuseoon töihin lupauduin päätoimittamaan lehteä kahden vuoden ajan, mutta valitettavasti työtehtäväni Sotamuseolla eivät enää mahdollistaneet lehden päätoimittamista tämän vuoden jälkeen ja joudun siitä luopumaan. V uoden aikana opin ainakin sen, että lehdellä on todella suuri merkitys tykkimiehille kautta Suomen. Lehden juttujen pohjalta otettiin minuun yhteyttä positiivisessa ja joskus myös negatiivisessa sävyssä. Tulikomentoja-lehti tehdään tietenkin lukijoitaan varten, joten toivon että sen innokas seuraaminen ja juttujen kommentointi jatkuu myös tulevaisuudessa. A inoa mikä tästä vuodesta jää minua kaduttamaan on, että olen menettänyt kykyni lukea enää mitään lehtiä ilman, että alan miettiä miten ne on taitettu, editoitu, kirjoitettu jne. Olen valitettavasti astunut peilin lävitse ja näh- Tulikomentoja 4/2011 nyt miten kovaa työtä lehden tekemisessä vaaditaan ja paluuta ei enää ole. M enneestä vuodesta on jäänyt mieleen erityisesti talouskriisi, hallitusneuvottelut ja Puolustusvoimien säästötarpeet. Nämä kaikki asiat vaikuttavat lehteen mainostajien, kenttätykistön aseman ja Puolustusvoimien Tykistömuseolle antaman tuen myötä. Lehti on kuitenkin pysynyt erittäin laadukkaana ja on nyt ilmestynyt vuoden verran myös kokonaan väreissä. Tärkeää on, että se myös tulevaisuudessa löytää lukijansa. H aluan kiittää Tykkimiehiä, Tykistömuseota ja edeltäjääni Kalevi Virtasta mahdollisuudesta päätoimittaa tätä hienoa lehteä, joka vaikka itse sen sanonkin, on todella hyvä julkaisu. Sen toimituskunta ja avustajat ovat sitoutuneet antaumuksella lehden tekemiseen ja ovat olleet valmiita uhraamaan siihen runsaasti aikaansa. Siitä teille kaikille suuri kiitos. H yvää joulua ja menestyksekästä vuotta 2012 kaikille lukijoille. Lauri Haavisto 3 Tykkimiesten tuottamat elokuvat: Ihantalan ihme (2001) Korpisodan suurvoitto (2003) Taistelu Laatokan Karjalassa (2005) Talvisota - ensimmäinen torjuntavoitto (2007) Suomen tie jatkosotaan (2009) Viimeiseen mieheen (2010) 4 Sodasta rauhaan – Tykkimiesten elokuvasarjan päätösosa TEKSTI JA KUVAT: SIRKKA OJALA Tykkimiehet ry:n tuottamaa Sodasta rauhaan -dokumenttielokuvaa kuvattiin Pohjankankaalla syyskuun puolivälissä. Elokuva on 90 minuuttia pitkä ja suoraa jatkoa Suomen tie jatkosotaan -elokuvalle. Sodasta rauhaan käsittelee jatkosodan aikaa ja sodan lisäksi siinä kerrotaan asekätkennästä, sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä ja Lapin sodasta. Elokuva päättyy viimeisen sotakorvausjunan lähtöön kohti Neuvostoliittoa. Tulikomentoja 4/2011 5 Kyynelradio käytössä. Materiaalin siirtoa hevoskyydillä. 6 Vapaa-ajan viettoa rintamalla puhdetöitä tehden. Lentokoneen odottelua suon laidassa. Ryminää metsässä, sotahuutoa nauhoitetaan. Kiikarointia vihollisen asemiin. ”Seuraava toiminta tapahtuu kypärä päässä, ottakaa mukaan mantteli ja leipälaukku ja yhdellä miehellä voisi olla myös Suomi-konepistooli, tähän kohtaukseen tulee myös savuja.” Aurinkokin kurkistaa hetken pilvien lomasta, neljän harmaan ja vesisateisen kuvauspäivän jälkeen, kun näyttelijät ryhmittyvät ohjaaja Tuomo Rystin ohjeiden mukaan Pohjankankaan linnoituksen juoksuhautaan. Niinisalo jatkosodassa Pohjankankaalla kuvattiin lähes sata erilaista ottoa elokuvaa varten. Kyseessä on dokumenttielokuva ja kuvattuun materiaaliin sekoitetaan myös autenttista aineistoa. Ohjaaja Tuomo Rystille Sodasta rauhaan elokuva on jo kuudes Niinisalossa kuvattu filmi, jo- ten maisemat ovat tuttuja ja sopivat kuvauspaikat löytyivät helposti. Rysti totesi, että kuvatuilla kohtauksilla pyritään luomaan mielikuvia, jotka antavat katsojalle oikean kuvan sodan ajan tapahtumista. Elokuvan äänimaailma teettää töitä Elokuvassa suurin työ on kuitenkin äänimaailman rakentaminen kokonaan uudelleen. Viikon aikana nauhoitettiin elokuvan editointivaihetta varten erilaisia ääniä kuten taisteluhuutoa, hevosen rouskutusta ja hirnuntaa, suolla syntyviä maiskahtavia tarpomisääniä ja pakkien kolinaa kanttiinin saavuttaessa. Elokuvaa kuvattiin kolmella kameralla, filmin pääkuvaajana oli Seppo Ekholm ja lisäksi kuvaajina toimivat Tuukka sekä Tommi Tikka. He myös editoivat ja kokoavat filmin sekä rakentavat äänimaailmaa ohjaaja Tuomo Rystin kanssa. Museonhoitaja Ilpo Nurmi Säkylän Talvija jatkosotamuseolta huolehti näyttelijöiden vaatetuksesta sekä aseista, lisäksi rekvisiittaa lainattiin mm. Suomen Tykistömuseolta. Killat suuressa roolissa Näyttelijöinä elokuvassa esiintyvät Kankaanpään Seudun Tykistökillan, Etelä-Pohjanmaan Tykistökillan, Jääkäritykistön Killan, Vammalan Seudun Tykistökillan, Porin Seudun Tykistökillan ja Kainuun Tykistö- ja Heittimistökillan kiltalaiset sekä Pirkanmaan ja Satakunnan Reserviläiset. Filmillä esiintyvät myös tuttuun tapaan Niini- salon Ratsastajien hevoset ja Kankaanpään Tykistökillan hevosmiehet. Vapaaehtoisnäyttelijät totesivatkin elokuvanteon olevan mukavaa puuhaa, vaikka välillä rynnäkkökohtauksissa hengästyi ja savu vähän yskitti. Ensikertalaisille päivänkin kokemus elokuvanteosta oli mieliin painuva ja ammattitaitoisen ohjaajan toimintaa oli mielenkiintoista seurata. Ensi-ilta keväällä 2012 Elokuvan käsikirjoitusta työstettiin Tuusulassa kuuden miehen voimin koko viime talven ja käsikirjoitus valmistui lopullisesti vasta toukokuulla. Käsikirjoittajatiimiin ovat kuuluneet Jouko Alasjärvi, Jouko Huhtala, Jorma Keino, Mikko Kero, Tuomo Rysti ja Kari Vilamo. Sodasta rauhaan elokuvan ensi-ilta on 26. huhtikuuta 2012 Suomen Tykistömuseolla ja lisäksi elokuva nähdään myös YLE:n TV kakkosella. Elokuvan pitkän keston vuoksi sen voi katsoa kolmessa 25 minuutin mittaisessa osassa Tykistömuseon elokuvateatterissa. Elokuva tulee myös DVD-levitykseen vuoden 2012 kesään mennessä. Tuotantotiimi kuvausten päätyttyä. Vas. näyttelijät varusti Säkylän Talvi- ja jatkosotamuseo Ilpo Nurmen johdolla. Kuvaajina toimivat: Tommi ja Tuukka Tikka sekä pääkuvaajana Seppo Ekholm. Oikeassa laidassa ohjaaja Tuomo Rysti. Keskellä tykistökiltalaiset: Vesa Niemenmaa, Kari Ketola ja Raimo Ojala. Tulikomentoja 4/2011 7 Aselajitaidoilla kilpailemassa tykistön kunto-ottelussa TEKSTI JA KUVA: OLLI LAMMI Tykistön ja kranaatinheittimistön kunto-ottelu järjestettiin tänä vuonna 15.9. Reserviupseerikoululla Haminassa. Kunto-otteluun otti osaa yhteensä 19 kolmihenkistä partiota, joista 11 kilpaili kantahenkilökunnan kenttätykistösarjassa, 4 kantahenkilökunnan kranaatinheittimistösarjassa ja 4 reserviläissarjassa. Osallistuin itse kolmatta kertaa, tällä kertaa Pirkanmaalaisen reserviläispartion partionjohtajana. viestitehtävä ja rynnäkkökivääriammunta. Jokaisella rastilla partiona oikein tehdystä suorituksesta saa 100 pistettä. Suorituksessa tapahtuneet virheet ja sääntöjen mukaisen rastikohtaisen suoritusajan ylittäminen vähentävät rastin pisteitä. Partioilla oli kilpailun aikana mukana GPS-seurantamoduulit, joiden ansiosta kilpailun etenemistä voitiin seurata reaaliajassa ja kilpailun jälkeen joukkueet voivat katsoa kilpailusuunnistuksensa etenemistä internetistä. Harjoitus tekee tykkimiehen Ampuma-arvojen määrittämistä kunto-ottelupartion tuliasematehtäväharjoituksen patteritasolla. Kun armeijakaverini neljä vuotta sitten pyysi minua mukaan muodostamaan joukkuetta tykistön kunto-otteluun, maanpuolustusjärjestöjen lehdistä saamani käsitys reserviläisten kilpailutoiminnasta oli, että kilpailuissa lähinnä juostaan tai hiihdetään, ylitetään vesiesteitä ja ammutaan. Asiaan tarkemmin tutustuttuani ymmärsin, että tykistön kunto-ottelu tarjosi tykistön teknisistä aselajitaidoista pitävälle mahdollisuuden kilpailla Vedettävät tykit Ranskalainen Nexter on kehittänyt uuden 155 mm vedettävän Trajan -tykin. Aseessa 8 myös teknistä taitoa ja tietämystä vaativilla osa-alueilla. Tehtäviä riittää Kunto-ottelussa kerätään pisteitä 6-8 kilometriä pitkällä reitillä suunnistuksessa ja tykistöllisillä partiotehtävärasteilla. Rastitehtäviä on 7 kappaletta: oman paikan paikannus, tulenjohtotehtävä, ampuma-arvojen määrittäminen tuliasematasolla tai -laskimella, taivaankappalemittauslasku, suuntakehämittaus, on 52-kaliiperinen putki, ja se on kehitetty vientimarkkinoita, luultavimmin Intiaa varten. Aseessa käytetään runsaasti CAESAR-ajoneuvotykin osia, mutta lavetti on vanhemmasta TR1-tykistä. (Jane´s Defence Weekly, 21 September 2011) Osalla ottelun rasteista käytetään kalustoa, jonka käyttöä reserviläiset eivät voi harjoitella omatoimisesti. Reserviläisille järjestetäänkin keväisin Hattulan Parolannummella viikonlopun mittainen harjoitus, johon puolustusvoimat on järjestänyt rastikoulutusta ja kalustoa. Partiot voivat tuolloin harjoitella aselajitaitojaan ja partion yhteistoimintaa. Lisäksi kilpailutapahtumaa edeltävänä päivänä reserviläisillä on vielä mahdollisuus harjoitella kilpailutehtäviä ja hioa partion yhteistoimintaa. Kilpailusta ja sitä edeltävästä varustus- ja harjoittelupäivästä saa 2 kertausharjoitusvuorokautta. Virallisten harjoitteiden lisäksi olemme järjestäneet omaehtoista iltaharjoittelua ja koulutusta oman partion se- Bosnia ja Hertsegovina on toimittanut Afganistanin kansallisarmeijalle ensimmäiset kahdeksan 122 mm 2A18 (D-30) haupitsia niistä 60:stä, jotka se lahjoitti vuonna 2009. Loppujen haupitsien pitäisi saapua Afganistaniin vuoden 2011 aikana. (Jane´s Defence Weekly, 3 August 2011) kä pirkanmaalaisten ottelusta kiinnostuneiden kesken. Aina oppii uutta Kunto-otteluun osallistuminen reserviläisenä on kerrannut tykistön perusaselajiosaamista ja opettanut paljon uutta. Kilpailuissa ja harjoituspäivinä olemme päässeet tutustumaan uuteen viestikalustoon ja tykistölaskimen korvaavaan AHJO-järjestelmään. Osaamisen karttuminen auttoi meidät tänä vuonna kunto-ottelun reserviläissarjan voittoon joukkueella Pirkanmaa 1, johon kuului luutnantti Olli Lammi, yliluutnantti Jarkko Tikka ja luutnantti Mika Helin. Keräsimme tehtävärasteilta 533 pisteen saaliin, jolla kenttätykistön yleiskilpailussa olimme 8. sijalla. Taaksemme jäi muiden reserviläispartioiden lisäksi neljä kantahenkilökunnan partiota. Lisää reserviläisiä mukaan Tykistön tarkastaja eversti Aki Sihvonen toivoi kuntoottelun palkintojenjakotilaisuuden puheessaan laajempaa reserviläisosanottoa kilpailuun, kun partiokilpailu järjestetään jälleen Haminassa vuonna 2012. Reserviläisistä löytyy varmasti aselajitaitoisia tykkimiehiä, jotka pienellä perustaitoja kertaavalla harjoittelulla voivat lähteä mukaan kilpailemaan tykistön kunto-otteluun. Kunto-ottelun reserviläissarjasta kiinnostuneet henkilöt tai valmiit partiot voivat kysyä lisätietoja osallistumisesta ja harjoittelumahdollisuuksista Kenttätykistökerhosta www. ktkerho.fi tai Tampereen seudun tykistökillasta www.tampereentykistokilta.fi. Raketinheittimet Lockheed Martin on toimittanut 400 HIMARS-raketinheitintä Yhdysvaltain Asevoimille. Näistä Armeijalle on mennyt 300 kpl ja loput ovat jakautuneet Merijalkaväen ja ulkomaisten ostajien kesken. (www.lockheedmartin.com, 21.9.2011) TARKASTAJAN TERVEHDYS Edellisessä kirjoituksessa kuvasin Maavoimien Esikunnassa tehtävää työtä aselajin kehittämiseksi osana maavoimia - aseista ja ampumatarvikkeista koulutukseen ja taktiikkaan. Omalta osaltani viimeiseksi jäävässä tarkastajan tervehdyksessä keskityn toiseen aiheeseen. Kantahenkilökunnan ja reserviläisten kunto-ottelu pidettiin syyskuun alussa Haminassa, kiitokset järjestelyistä Reserviupseerikoululle. Partioiden saavuttamien tuloksien valossa niin tykki- kuin heitinmiehet osaavat tehtävänsä. Osallistujat haluavat kunto-ottelussa menestyä ja näyttää osaamistaan. Osa pääsee harjoittelemaan, osa ei ja jos harjoitteluun ei ole mahdollisuuksia, niin motivaatio laskee. Haastamisen tarvetta Kunto-ottelua pidetään tärkeänä, mutta taloudelliset resurssit ja kiire vaikeuttavat valmistautumista. Esimiesten ymmärrystä ja tukea asialle tarvitaan, koska osallistuminen tukee erinomaisella tavalla aselajitaitojen ylläpitoa ja kouluttajien osaamista. Kaikkien joukko-osastojen komentajat olette tervetulleita seuraamaan kilpailua ensi vuonna Haminassa! Esitän osallistumiskutsun myös lisääntyville reserviläispartioille, haastakaa henkilökunta. Kiitokset myös kevään Rovajärven harjoituksesta Tykistöprikaatille! Kansainvälinen aselaji Vuoden Tykkimiesteko-palkinto jaetaan vuosittain aselajin imagon, kehittämisen, koulutuksen tai vaikka tykkimieshengen hyväksi tehdystä menestyksekkäästä työstä. Viime vuoden palkinto luovutettiin Tykistökoululle kansainvälisen toiminnan ansiosta. OMLT-kursseilla (Operational Mentoring and Liaison Team Basic Course) on koulutettu Tulikomentoja 4/2011 jo 150 Afganistaniin meneviä ulkomaisia kouluttajaupseereita ja -aliupseereita. Palaute on koulutuksesta ollut erittäin positiivista ja aselajin imagoa parantavaa. Tätä kirjoitettaessa osallistumme myös pohjoismaiseen tykistöharjoitukseen Ruotsissa, joten kenttätykistö on yksi kansainvälisimmistä aselajeista Suomessa. Säästöillä on vaikutusta Julkisuudessa tiuhaan olleet valtion talouden ja puolustushallinnon resurssikysymykset koskevat eittämättä myös tykistöä eli vaikuttamista. Vuosien työnä huolella tehdyt ja tutkimuksiin perustuneet kehittämissuunnitelmat ovat vaaralle alttiina. Moneen kertaan ”juustohöylätyt” kehittämisohjelmat ja hankkeet on viety niin ohkaiselle, että toimivan järjestelmän ylläpitokin vaikuttaa enemmän kuin haasteelliselta. Nopeiden säästöjen tekeminen vaikuttaa laskevasti toimintaedellytyksiin esimerkiksi varusmies- ja reserviläiskoulutukseen ja samalla vaarantuu myös puolustuksen perusta. Tykistön kohtalona jo pidempään on ollut saada kehittämisvaroista vain jäännöspalat tai kehittämistä on vyörytetty vuosilla eteenpäin. oikoot aikanaan muut, mutta toivottavasti jatkossa ei hämärry sodan ja taistelun realiteetit sekä historian opit. Lopulta tulivoima ratkaisee ja liike on keino viedä tulivoima oikea-aikaisesti oikeaan paikkaan. Kaikki muut osa-alueet ovat niitä tukevia, edellytyksiä luovia tekijöitä. Taistelujärjestelmä eli vaikuttaminen on tuloksen tekijä. Suomen puolesta Mitä tykistö ja meidän kouluttavat joukkomme voivat tässä tilanteessa tehdä? Yhtäältä keskitytään ammattiylpeästi omaan tehtävään ja työhön. Oman työn hoitaminen on paras käyntikortti oman joukon puolesta. Toisaalta viestitetään ulospäin erityisesti yhteiskunnallisiin vaikuttajiin tykistön merkityksestä ja hyvähenkisestä toiminnasta yhteisen hyvän puolesta, Suomen puolesta. Tärkeää on, ettei uskoa menetetä ja tykkimieshenki kestää koettelemukset. Tuloksen tekijä Tykistöllä hyvä imago Maapuolustuksen vaikuttamisen kehittämiseen suunnitellut varat ovat pienemmät kaikkiin muihin kehittämisohjelmiin verrattuna. Tuskaa tuntien on Maavoimien Esikunnan tykkiväki taistellut perusasioiden puolesta. Onnistumisen arvi- Mikä on tykistön imago? Varusmiesten osalta asiaa ei liene tutkittu, mutta kadettien kyllä. Tykistöä pidetään teknisenä aselajina, jossa on monipuoliset, nousujohteiset tehtävät sekä hyvät mahdollisuudet kansainvälisiin tehtäviin ja hyvät ura- mahdollisuudet. Heikkoutena on aikaisemmin ollut lähinnä joukko-osastojen sijainnit. Nyt sijainnit ovat käytännössä samat kuin valmiusyhtymillä ja aselajin kehitysnäkymät ovat myös vielä varsin hyvät. Kiitos menneestä neljästä vuodesta Vaihtelu virkistää ja toivottavasti näin myös tykistössä, sillä siirryn vuoden vaihteessa Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikuntaan. Menneet neljä vuotta tarkastajan vaativassa ja monipuolisessa tehtävässä on ollut virkaurani parasta aikaa. Ilman tukea ei tällaisista tehtävistä kunnialla selvitä. Kiitän kaikkia yhteistyöstä ja tykistön hyväksi tehdystä työstä. Tehtäväni luovutan eversti Esko Hartikaiselle, pitkän linjan tykkimiehelle. Hänen ammattitaitoiseen ja ansaittuun huomaansa tykistö on helppo luovuttaa. Toivotan uudelle tarkastajalle onnea ja voimia. Syksy vie meidät kohti talvea, mutta uusi kevät koittaa pian - toivottavasti myös aselajissa! Toivotan lukijoille miellyttäviä lukuhetkiä tykkimiesten lehden parissa kuntoilun lomassa! Aki Sihvonen Kirjoittaja on eversti ja tykistön tarkastaja 9 uutisia Tavoitteena kustannustehokkuus Puheloinen: Ei teknoarmeijaa Suomen uskottavan puolustuskyvyn ylläpito vaatii osaavan ja motivoituneen henkilöstön lisäksi jatkuvaa investointia puolustusmateriaaliin. Vanhentunutta kalusstoa on korvattava uudella ja tarpeettomiksi käyneistä suorituskyvyistä on luovuttava. 199. Maanpuolustuskurssin avajaisissa puhunut kenraali Puheloinen korosti, että taloudellisesti niukkoina aikoina on löydettävä ratkaisuja, joilla voimme kompensoida heikkouksiamme. Kun kaluston suorituskyky ei enää vastaa tehtävien vaatimuksia, sen ylläpidolle ei ole edellytyksiä tai se tulee käyttäjälleen vaarallisek- si, on kustannustehokkuuden ja henkilöstön turvallisuudenkin vuoksi tarkoituksenmukaista luopua tästä kalustosta. Samalla vapautetaan resursseja korvaavan tai kokonaan uuden suorituskyvyn luomiseen. On löydettävä ratkaisuja sellaisilla järjestelmillä, joiden vaikuttavuus voidaan saada kertautumaan ja siten suhteellisesti suuremmaksi kuin niihin tehty investointi. Esimerkkeinä näistä Puheloinen mainitsi nykyaikaisen tietotekniikan hyödyntämisen johtamisessa ja tilannetietoisuuden ylläpidossa sekä pitkän kantaman asejärjestelmät. Puolustusvoimain komentaja tyrmää täysin väitteet siitä, että Suomeen oltaisiin rakentamassa jonkinlaista ”teknoarmeijaa”. Puolustusvoimia kehitettäessä hyödynnetään optimaalisesti eri-ikäinen reservin henkilöstö sekä eriikäinen materiaali. Tavoitteena on kustannustehokas, tasapainoinen kokonaisuus, joka on olosuhteisiimme ja voimavaroihimme sopeutettu ja kykenevä maan sotilaalliseen puolustukseen turvallisuusympäristöön suhteutetulla uskottavalla tavalla. - Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä puolustusvoimat ei tule ehdottamaan huippuunsa varustettua pientä teknoarmeijaa - sellaiseen ei todellakaan ole varaa - eikä toistakaan ääripäätä, massa-armeijaa, jonka suuruuden seurauksena sen yksiköt väistämättä jäisivät hyvin puutteellisesti varustetuiksi ja siten vaarallisen tehottomiksi, Puheloinen summaa. - Todellisuus tulee olemaan näiden ääripäiden välissä. Uusi kunniajäsen Tykkimiehet ry:n hallituksen kokouksessa 22.8.2011 varapuheenjohtaja Kari Vilamo luovutti yhdistyksen kunniajäsenelle numero 13, Kari Niemistölle, yhdistyksen standardin luovutuskirjoineen. Kari Niemistö on toiminut yhdistyksen hallituksessa vuosina 1999-2009. Niemistö on hallituksen jäsenenä hoitanut ansiokkaasti 10 Kari Niemistö yhdistyksen sijoitustoimintaa. Lisäksi Niemistö on tukenut merkittävällä tavalla taloudellisesti yhdistyksen tarkoitusperien edistämistä. Tykkimiehet syyskokouksessa museolla. Kuva: Sirkka Ojala. Yhdistyksen syyskokouksen satoa Tykkimiehet ry:n sääntömääräinen syyskokous pidettiin Suomen Tykistömuseolla Hämeenlinnassa 22.10.2011. Puheenjohtajan vaihdos oli kokouksen tärkeimpiä asioita. Hämeenlinnaan kokoukseen oli saapunut kolmetoista jäsentä ja lisäksi paikalla oli kahden jäsenyhdistyksen edustus päättämässä yhdistyksen asioista. Enemmänkin osallistujia olisi mahtunut museolle Pohjola-saliin. Kokous avattiin Kokouksen avasi Tykkimiehet ry:n hallituksen puheenjohtaja Jouko Alasjärvi. Avauspuheenvuorossaan hän loi katsauksen yhdistyksen toiminnassa merkittävimmin esillä olleisiin asioihin, joita ovat museoiden yhdistymisneuvottelut sekä Sodasta rauhaan -dokumenttielokuvaprojekti. Kokouksen avauksen yhteydessä vietettiin hiljainen hetki ajasta iäisyyteen siirtyneiden jäsenten muistolle. Kokousasiat käsittelyyn Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Jouko Huhtala ja hänen johtamanaan käytiin kokousasioiden kimppuun. Tärkeimpinä syyskokouksen asioina olivat yhdistyksen neuvottelukunnan ja hallituksen henkilövalinnat sekä yhdistyksen ja Suomen Tykistömuseon toimintasuunnitelma- ja talousarvioesitysasiat seuraavalle toimintavuodelle. Neuvottelukunnan ja yhdistyksen puheenjohtajavalinnat Neuvottelukunnassa erovuorossa ollut neuvottelukunnan puheenjohtaja, toimitusjohtaja Matti Vuoria, valittiin neu- Tulikomentoja 4/2011 vottelukunnan puheenjohtajaksi vuosille 2012–2013. Yhdistyksen puheenjohtajavalintaa oli hallituksen keskuudessa valmisteltu elokuun lopulta lähtien. Tuolloin yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja, Jouko Alasjärvi, ilmoitti hallitukselle, että hän ei ole enää käytettävissä yhdistyksen puheenjohtajaa valittaessa. Uudeksi puheenjohtajaksi vuosille 2012-2013 valittiin syyskokouksessa yksimielisesti vakuutusneuvos Harri Kainulainen. Harri Kainulaisella on pitkä kokemus ja tuntemus maanpuolustustyöstä ja tällä hetkellä hän toimii Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Yhteistoiminta tärkeää Kiitospuheenvuorossaan Harri korosti, että yhdistyksen menestymisen takeena ovat yhteistyötä ja aktiivista yhteistoimintaa tekevät jäsenet ja jäsenien valitsemat luottamushenkilöt. Puheenjohtajan yhtenä tärkeänä tehtävänä on varmistaa yhteistyön toimiminen ja sujuminen niin yhdistyksen sisällä, kuin myös sen toiminnan kannalta tärkeiden ja keskeisten muiden tahojen kanssa. Kiitospuheensa Harri päätti toteamukseen: ”Tykistö on yhteistoiminta-aselaji.” Yhdistyksen hallitus Hallituksen erovuoroiset jäsenet Pertti Kiviniemi, Aki Kinnunen ja Rauno Salo valittiin hallituksen jäseniksi toimikaudeksi 2012-2014. Halli- tuksen jäsen Jorma Hämäläinen oli ilmoittanut, että hän ei pysty muiden työtehtäviensä takia osallistumaan yhdistyksen hallituksen toimintaan. Jorma Hämäläisen jäljellä olevaksi toimikaudeksi vuosille 2012-2013 valittiin hallituksen jäseneksi yhdistyksen puheenjohtajan tehtävät jättävä Jouko Alasjärvi. Harri Kainulaiselta vapautuneeseen hallituksen jäsenen paikalle valittiin Raimo Kinnaslampi vuodeksi 2012. Toimintasuunnitelma 2012 Yhdistyksen toimintasuunnitelmassa vuonna 2012 on keskeisellä sijalla käynnissä oleva museoiden yhdistymishanke. Tykistö-, pioneeri- ja viestimuseon yhdistäminen vaatii hallinnollisen suunnittelu- ja valmistelutyön lisäksi, myös Linnankasarmin alueella rakentamistöitä. Alueelle tulevalle ja sijoitettavalle kalustolle on saatava asianmukaiset näyttely- ja kokoelmatilat. Tähän liittyen on käynnistetty muun muassa näyttelykatoksen rakentamisen selvityshanke. Tässä selvityksessä on mukana yhtenä keskeisimpänä toimijana Museovirasto, Senaattikiinteistöjen ja Hämeenlinnan kaupungin ohella. Linnankasarmin alue on vanhaa muinaismuistoaluetta ja arkkitehtuuriltaan ehjä kokonaisuus ja pienimuotoinenkin lisärakentaminen tähän ympäristöön vaatii tarkan ja huolellisen suunnittelun. Vuosi 2012 näyttää, miten asiassa päästään eteenpäin. Yhdistyksellä tarkka taloudenpito Syyskokouksessa hyväksytyn vuoden 2012 toimintasuunnitelman yksi painopistealue on yhdistyksen taloudellisen pohjan pitäminen vakaana. Viime aikoina on ollut havaittavissa, että valtiovallan kautta tulevat avustukset ja tuet eivät ole jatkossa itsestäänselvyyksiä. Lisäksi yrityksiltä ja yksityisiltä saatavien apurahojen, lahjoitusten ja muunlaisen tuen saanti on muuttunut entistä haastavammaksi. Tästä syystä yhdistyksen on oltava erityisen tarkkana taloudenpidossaan ja mietittävä aktiivisesti niin varainhankintaansa, kuin myös toimintansa kautta saatavia tuloja. Jatkuvasti huomattavia tappioita tuottavat toiminnat on saatettava kustannustehokkaiksi tai sitten niistä on syytä luopua. Luopuminen totutusta, tutusta ja turvallisesta on vaikeaa, mutta konsultti ”euro” opastaa tässä asiassa. Talousasioissa on haastetta yhdistyksen neuvottelukunnalle, hallitukselle, museolle kuin myös Tulikomentoja-lehdelle. Talouden myllerryksestä huolimatta toivotan jäsenistölle ja lehden lukijakunnalle rauhallista joulun odotusaikaa ja Onnea Uudelle Vuodelle 2012. Kari Halonen Kirjoittaja on evl ja Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja 11 Ruotsalaiset käyttivät hyväkseen tilaisuuden esitellä uutta Archer-tykistöjärjestelmäänsä. Nordic Artillery Exercise 2011 TEKSTI JA KUVAT: PETRI MAJURI Harjoitus kuuluu pohjoismaiden puolustusyhteistyön kokonaisuuteen eli NORDEFCO: on. Harjoitukseen osallistui Suomesta, Ruotsista ja Norjasta yhteensä 30 upseeria. Suomalaisia oli mukana 13 ja edustettuina olivat Maa- ja Ilmavoimien esikunnat, Maanpuolustuskorkeakoulu, Tykistöprikaati, Porin Prikaati sekä Utin Jääkärirykmentti. Suomalaisen joukon vanhimpana oli Tykistökoulun johtaja, everstiluutnantti Paavo Keskiruusi. Yhteinen vaikuttaminen ja taistelutilan hallinta NAX11-harjoituksessa opetuksen päävastuu oli norjalai- Yhteispohjoismainen tykistöharjoitus NAX11 järjestettiin tänä vuonna Bodenissa, Ruotsissa. Viisipäiväisen harjoituksen teemana oli puolustushaarojen yhteinen vaikuttaminen sekä taistelutilan hallinta. silla, sillä heillä on paras tietämys ja kokemus puolustushaarojen toiminnan yhteensovittamisesta. Pääosa harjoitukseen osallistuneista henkilöistä oli tykistöupseereita. Tilanne on looginen, sillä yhteisoperaatioissa maavoimat määritetään yleensä tuettavaksi puolustushaaraksi. Tykistö on maavoimissa keskeinen vaikuttamisjärjestelmä ja siksi toiminnan yhteensovit- Operaation suunnittelu käynnissä, suomalaisista kuvassa everstiluutnantti Kalle Seppälä ja kapteeni Lauri Yli-Perttula. 12 tamisessa epäsuoralla tulella on keskeinen rooli. Rajattu taistelukenttä Koska kyseessä oli ensimmäinen tämäntyyppinen harjoitus, taistelua käsiteltiin kolmiulotteisesti ja muun muassa informaatiosodankäynti ja elektroninen sodankäynti oli rajattu pois. Harjoituksessa tavoitetta lähestyttiin case-tarkastelujen kautta ja tehtävien vaativuustasoa nostettiin harjoituksen edetessä. Kolme tehtävää Ensimmäinen tehtävä sisälsi erilaisten sensoreiden ja asejärjestelmien käyttöä periaatteellisella tasolla. Tavoitteena oli mahdollisimman järkevien yhdistelmien määrittäminen. Sensoreiden osalta painotettiin niiden käyttöä tiedonkeruun ja maalinosoituksen lisäksi myös vaikutuksen arviointiin. Toisessa tehtävässä käytettiin kartalle sidottua tilannetta ja sensorien ja asejärjestelmien käytön lisäksi suunniteltiin ilmatilan hallinta. Suunnittelua vaikeutti tehtävään sisällytetty aikara- Everstiluutnantti Mika Tauru esittelee ryhmänsä laatimaa suunnitelmaa. Harjoitustilanteen rajoitteet Harjoitustilanteet olivat sopiva sekoitus kansallista puolustusta sekä sotilaallista kriisinhallintaa. Taistelutilan hallinnassa korostui kuitenkin voimakas turvallisuushakuisuus, sillä pienintäkään riskiä ei haluta ottaa. Esimerkiksi epäsuoraa tulta käytettäessä ilma-alusten liikettä rajoitetaan voimakkaasti. Silti tykistön lentoratojen alta oli mahdollista suunnitella lentokäytäviä, mutta tämäntyyppinen toiminta on mahdollista ainoastaan, jos omaa aloitteen ja maalit ovat staattisia. Kotimaan puolustuksessa toiminta on suunniteltava toisin perustein ja myös suurempien riskien hyväksyminen on välttämätöntä. Nämä seikat tunnustettiin harjoituksessa yleisesti. NAX-harjoitusten tulevaisuus Harjoituksen lopussa arvioitiin tavoitteiden saavuttamista sekä tulevien harjoitusten tavoitteita. Tämän vuoden harjoituksen osalta tavoitteiden todettiin täyttyneen, mutta samalla tiedostettiin jatkoharjoittelun tarve. Siksi esimerkiksi NAX12harjoituksen teemana voisi olla osaamisen syventäminen komentopaikkaharjoituksena. Tahtotila hyvä Tulevien vuosien harjoitusten esteenä on lähinnä tiukka taloudellinen tilanne. Tahtoa sen sijaan riittää niin sotilailla kuin poliitikoillakin ja NORDEFCO:n tulevaisuus näyttää siinä suhteessa valoisalta. Hyvän ilmapiirin ja korkean ammattitaidon vuoksi pohjoismaiset harjoitukset ovat erinomaisia tilaisuuksia kehittää kansallista suorituskykyä myös tulevaisuudessa. Tulikomentoja 4/2011 uutisia Ohjukset Niinisalon varusmiesten vapaa-ajan liikuntakerhoille huomattava lahjoitus Kuva: puolustusvoimat. joite, minkä vuoksi operaation rakenne oli pidettävä hyvin yksinkertaisena. Kolmannessa tehtävässä suunniteltiin operaatio uudelle toiminta-alueelle. Perusrakenne oli samanlainen kuin toisessa tehtävässä, mutta uutena elementtinä oli maajoukkojen käyttö. Kunnon ylläpito on palveluksessa tärkeää. Karvian Reserviläiset ry tukee merkittävällä rahasummalla Tykistöprikaatin varusmiesten vapaaehtoista liikuntakerhotoimintaa. Kyse on ensimmäisestä tämän- kaltaisesta vapaaehtoislahjoituksesta Tykistöprikaatin varusmiehille. Karvian reserviläisten lahjoituksella hankittiin paljon erilaisia liikuntavälineitä. Tykistöprikaatin komentaja, eversti Markku Myllykangas pitää lahjoitusta erittäin hienona lähtöaskeleena reserviläisjärjestöiltä ja killoilta. Rahalahjoitus menee suoraan varusmiesten vapaa-ajalla tapahtuvan vapaaehtoisen liikuntatoiminnan hyväksi. Säästöjen uhatessa tämä on hyvä asia myös seuraavien saapumiserien kannalta. Vapaa-ajan liikuntakerhoissa varusmiesten fyysinen kunto kasvaa, ja lopulta koko yhteiskunta voittaa. Reserviupseerikurssi 239 ja TK8 alkoivat Haminassa RUK:n lippu saapumassa Maneesiin, jossa vietettiin kurssin 239 tulojuhlaa maanantaina 24.10. Kuva: puolustusvoimat Maavoimien reserviupseerikurssi 239 ja Aliupseerista upseeriksi täydennyskurssi 8/240 alkoivat Haminassa 21.10.2011. Kurssin aloitti 759 upseerioppilasta, täydennyskurssin aloitusvahvuus on 30 oppilasta. Kurssin tärkeimmät tapahtumat Yhteistoimintaharjoitus 1 (YTH 1) 21.-25.11.2011 Omaistenpäivää vietetään 26.-27.11.2011 Isoympyräviesti 12.12.2011 Kirkkojärvenmarssi 15.12.2011 Yhteistoimintaharjoitus 2 (YTH 2) 19.-22.12.2011 Kurssijuhla on vuorossa 7.-8.1.2012 Pahkajärven ampumaharjoitus 9.-15.1.2012 Kurssi 239 päättyy 26.1.2012 Täydennyskurssi 8 päättyy reserviupseerikurssin 240 kanssa heinäkuun 26 päivä 2012. Fire shadow – ohjusjärjestelmän koulutus aloitetaan Iso-Britannian Kuninkaallisessa Tykistökoulussa Larkhillissa vielä tämän vuoden aikana. Operatiiviseen käyttöön järjestelmä otetaan vuonna 2012. (Jane’s News Briefs thisweek@ janes.com, 16.9.2011) Israelin Puolustusvoimien Tykistöprikaati on julkaissut ensimmäisiä tietoja Tamuz-ohjuksesta. Ohjuksessa on elektro-optinen ohjausjärjestelmä. Sitä käytettiin ensimmäisen kerran vuoden 2006 Libanonin sodassa, mutta sen olemassaolo julkaistiin vasta nyt. (Jane’s News Briefs thisweek@ janes.com, 26.8.2011) Center 2011 -harjoituksessa Venäjällä ammuttiin tärkeitä maaleja Iskander-M ja Tochka-U -ohjuksilla. (Interfax-AVN, 26.9.2011) Venäjä aikoo hankkia yhteensä 120 Iskander-M tykistöohjusjärjestelmää. Vuonna 2010 hankittiin 6 järjestelmää ja ensimmäinen patteristo toimitettiin lähelle Pietaria heinäkuussa 2010. Ohjuksen pituus on 7,3 m, halkaisija 0,92 m ja laukaisupaino 3 800 – 4 020 kg. (Jane´s Defence Weekly, 10 August 2010) Venäläinen Morinformsystema-Agat esitteli elokuussa Moskovassa MAKS-messuilla 40 jalan merikonttiin asennetun Club-K –ohjusjärjestelmän. Ohjus voidaan sijoittaa laivaan tai maalavetille ja se näyttää tavalliselta kontilta, kunnes sen kansi avataan. (Jane´s Defence Weekly, 31 August 2011) Armenia on esitellyt ensimmäistä kertaa julkisuudessa 9K72 ScudB ja 9K79M-1 Tochka-U –ohjuksia. Esittely tapahtui Itsenäisyyspäivän paraatissa Jerevanissa 21.9.2011. (Jane´s Defence Weekly, 5 October 2011) Intia kertoo, että se on tehnyt kolmannen koeammunnan Shauryaohjuksella 24. syyskuuta. Viranomaisten mukaan ohjus nousi 40 km korkeuteen 7,5 Machin nopeudella ja lensi 700 km 500 sekunnissa ennen iskeytymistään muutaman metrin päähän maalista. Ohjuksen kantamaa voidaan kasvattaa aina 1300 km asti. 26. syyskuuta taas ammuttiin PrithviII -ohjus 350 km etäisyydelle ja 30. syyskuuta Agni 2 -ohjus 2000 km etäisyydelle(Jane´s Defence Weekly, 5 October 2011) 13 Tykkimies ennen ja nyt TEKSTI: LAURI HAAVISTO Tykkimiehen elämä on muuttunut vuosien varrella, miten entisen tykistön sotilaan tilanne taistelussa vertautuu nykypäivän sotilaaseen? Vastaukset löytyvät menneisyyden kiehtovista tarinoista. Tykistö on yli 600 vuotta vanha aselaji, jonka syntyminen liittyy suoraan mustan ruudin keksimiseen. Se ja taito teh- dä tykinputkia synnytti taistelukentille uuden tuhoavan voiman, joka erityisesti maailmansodissa oli tuhoavimpia Ensimmäinen tunnettu maalaus Eurooppalaisesta tykistä ”De Nobilitatibus Sapientii Et Prudentiis Regum”, Walter de Milemete, 1326. Kuva: Wikipedia. kaikista aseista. Mitkä seikat ovat pysyneet vakioina tykkimiehille vuodesta toiseen? Kuulo vaarassa Tykistössä palvelevat ovat kautta aikain olleet suuressa vaarassa menettää kuulonsa. Tykkien tuottamaan ääneen ei pitkään ollut mitään keinoja tykkimiehen välttää. Monet jotka ovat jatkosodan tykistön veteraanien kanssa jutelleet, muistavat että ääntä piti usein nostaa varsin kovalle tasolle, kun keskustella halusi. Kuulosuojaus oli monesti vain sormet korvissa, kun tykki laukaistiin. Vielä 1500-luvul- la tykistä lähtevä ääni saattoi ajaa vihollisen pakosalle, sillä kovimmat äänet tuohon aikaan tulivat luonnonvoimista, kuten ukkosmyrskyistä. Kranaattikauhua Tykeistä lähtevä ääni oli myös yksi tekijä ensimmäisen maailmansodan kranaattikauhussa, kun lähelle iskeytyvien ammusten ääni sai juoksuhaudoissa päiväkausia keskityksessä olleet sotilaat lopulta hermoromahduksen partaalle. Vasta toisen maailmansodan jälkeen on tykkimiesten kuulon suojaamiseen alettu kiinnittää enemmän huomio- VASEMMALLA: Suomalaisia valkoisen armeijan tykkimiehiä vapaussodassa. Kuva: Sotamuseo ALLA: Yhdysvaltalainen tykkimiehistö ampuu M777-haupitsilla Afganistanissa 2009. Kuva: Wikipedia. 14 ta ja nykyisin on valitettava onnettomuus, jos suomalainen tykkimies saa kuulovaurion palveluksessa. Hevoset apuna Tykkimiesten rooliin on kuulunut luonnollisesti tykkien ja ammusten siirtäminen. Aina 1900-luvun puoliväliin asti oli härkä- ja hevosvoima elintärkeää tykistön liikkuvuuden kannalta. Huolimatta eläinmaailman avusta on tykkimiesten vaatimuksiin kuulunut kyky pystyä liikuttelemaan raskaita tykkejään. Varsinkin kun 1400-luvulla tykit eivät liikkuneet omilla pyörillään vaan jopa 100 härkää saattoi olla vetämässä yhtä jättitykkiä. Lihasvoimaa yhä tarvitaan Ammusten painojen ollessa jopa kymmeniä kiloja on mitä erilaisimpia teknisiä apuvälineitä kehitetty avustamaan niiden siirtämisessä. Nykyisen sotilaan apuna ovat luonnollisesti tekniset apuvälineet ja motorisoitu tykistö, mutta lihasvoiman vaatimus on yhä olemassa 2000-luvunkin tykkimiehillä. Tilannekuva erilainen hän oli tulittamassa. Tykkien tehottomuus ja epäsuoran tulen ollessa vasta tulevaisuuden visio oli tykkimiehelle varsin hyvä käsitys siitä mitä tykistötuli teki. Hän saattoi nähdä ammusten osumat ja mitä tuhoa ne aiheuttivat sotilaissa, tykkimies näki kuolleita ja pahasti haavoittuneita, joihin hänen toimittamansa ammukset olivat osuneet. Vaikka taistelukentän melu ja ruutipilvet saattoivat estää näkyvyyden, oli sodan raaka todellisuus kuitenkin selkeää tykkimiehille. 40 kilometriä rintamalinjan takana 1900-luvulla tykkimies etääntyi tykkien kehityksen myötä fyysisesti ja henkisesti varsin kauas taistelukentän kauhuista. Enää tykkimies ei nähnyt mitä tuhoa ammukset saivat aikaan, koska tykit saattoivat ampua tehokkaasti ja tarkasti kymmenien kilometrien päähän. Vaikka sodan vaarat koskettavat modernia tykkimiestä on aselaji siirtynyt kauas vuosisataisesta läsnäolostaan fyysisesti lähellä taistelukenttää. Etääntyminen sodan kauhuista Suurimpia muutoksia tykkimiehen elämässä vuosisatojen varrella on luonnollisesti ollut yleisen elintason nousu länsimaissa. Tavallinen suomalainen tykkimies elää etuoikeutetumpaa elämää ilmaisen koulutuksen, terveydenhoidon ja sosiaaliturvan myötä kuin ylimystön jäsen menneiden vuosien Euroopassa. Tykistö on nykyään myös sotilaan henkiselle kestokyvyn kannalta vähemmän vaativa kuin aikaisemmin. Koska tykkimies ei enää näe tykistön vaikutusta, ei hän myöskään tunne siitä samalla tavalla syyllisyyttä kuin kiväärimies, joka näkee ampumansa sotilaan lähietäisyydeltä. Tykkimies keskellä taistelua Tulevaisuuden taistelukenttä ja siinä tapahtuvat muutokset tulevat varmasti muuttamaan myös tykkimiesten roolia ja elämää. Tällä hetkellä tykistössä palveleva sotilas on osa aselajia, joka on kulkenut pitkän matkan taistelukentän lähietäisyydeltä aina 40 kilometrin päähän vihollisestaan. Mutta taistelukentällä on myös tapahtunut suunnaton muutos tykkimiehen etäännyttyä varsinaisesta taistelusta. Aina 1800-luvun lopulle saakka oli tykkimies taistelussa vain muutaman sadan metrin päässä vihollisista joita Tulikomentoja 4/2011 Tulevaisuus Merkkipäiviä Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään (marras-joulukuussa 2011) tammi-maaliskuussa 2012. 19.11. 14.12. 1.1. 1.1. 3.1. 4.1. 9.1. 9.1. 9.1. 12.1. 16.1. 16.1. 21.1. 21.1. 22.1. 24.1. 26.1. 26.1. 28.1. 29.1. 30.1. 30.1. 30.1. 2.2. 2.2. 3.2. 4.2. 8.2. 8.2. 12.2. 13.2. 14.2. 16.2. 16.2. 17.2. 17.2. 18.2. 25.2. 26.2. 26.2. 26.2. 28.2. 28.2. 29.2. 4.3. 6.3. 7.3. 7.3. 7.3. 10.3. 12.3. 12.3. 14.3. 15.3. 17.3. 20.3. 22.3. 27.3. 31.3. Kahila Erkki Sarro Matti Minkkinen Olavi Tiihonen Matti Nieminen Erkki Valkama Seppo Hanhirova Hannes Havanka Risto Kairajärvi Mauri Männistö Vesa Runosalo Heikki Saikko Pertti Hyttinen Kari Tuominen Eino Helenius Raimo Heinämäki Ari Luukkanen Auvo Ylinen Eila Ojares Martti Dunder Ilmari Akkanen Mauritz Koivulehto Kari Muttala Oiva Ranta-Kahila Risto Widell Matti Kangas Esko Palmunen Tapio Aalto Jaakko Huikuri Arto Bergqvist Jaakko Roikonen Unto Peltola Pekka Heinonen Heimo Ventola Kari Laine Kari Pekonen Mauri Niemi Sirkka Paattinen Pekka Knihti Erno Nurmio Reijo Peltola Jarmo Lindell Jaakko Pölhö Jouko Koivuviita Kalevi Paunonen Ari Pirttikoski Eino Lindberg Matti Mikkola Erkki Tarvainen Esa Nylander Raimo Kainulainen Harri Korpinen Timo Koura Tarmo Ikonen Matti Valtonen Matti Sippola Toivo Hakuni Esa Nieminen Mauno Järvinen Jari Helsinki Espoo Mikkeli Myllykoski Sastamala Akaa Espoo Lappeenranta Levanto Espoo Kolkontaipale Lappeenranta Espoo Kankaanpää Riihimäki Hyvinkää Savitaipale Sastamala Espoo Tampere Nummela Helsinki Riihimäki Saksa Lepsämä Maliskylä Pori Haapa-Kimola Hollola Helsinki Mikkeli Pori Sastamala Hattula Pieksämäki Mikkeli Sastamala Tampere Nakkila Helsinki Helsinki Savonlinna Otava Siikainen Mikkeli Sastamala Lappeenranta Kouvola Vantaa Vitsiälä Helsinki Riihimäki Vihteljärvi Riihimäki Tuusula Lohja Ikaalinen Kajaani Kankaanpää 70 v 70 v 80 v 70 v 70 v 65 v 95 v 70 v 50 v 50 v 70 v 70 v 50 v 70 v 80 v 50 v 50 v 85 v 70 v 65 v 70 v 60 v 90 v 50 v 70 v 60 v 50 v 70 v 65 v 80 v 60 v 70 v 65 v 65 v 60 v 75 v 75 v 60 v 75 v 80 v 65 v 75 v 70 v 60 v 60 v 80 v 70 v 70 v 65 v 70 v 65 v 50 v 80 v 70 v 70 v 88 v 80 v 85 v 50 v Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 15.1.2012 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä. 15 KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös alkuvuoden 2012 merkkipäivät kesäkuun loppuun saakka pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229. Numeron 1/2012 aineistopäivä on 15.1.2012 ja ilmestymisviikko 8. Tykkimiehet ry HALLITUKSEN TULEVIA KOKOUKSIA Hallituksen kokous 10/2011 ”Joululounaskokous” pidetään 16.12.2011 klo 10.30 alkaen Suomalaisella Klubilla, osoitteessa Kansakoulukuja 3 A, 5. kerros, 00100 Helsinki. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jouko Alasjärvi, Sampolankuja 9 C 32, 04310 TUUSULA, pk (09) 2757 161, mp 040 506 6905 alasjarvi(at)kolumbus.fi Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16 A 3, 02700 KAUNIAINEN, mp 040 575 9966, kari. halonen(at)kolumbus.fi Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053. Kenttätykistökerho ry Uudenmaan tykistökilta ry Tapahtunutta: Lauantaina 10.9.2011 järjestettiin Tykistömuseolla kummitykin kunnostustalkoot. Paikalla oli 4 killan jäsentä ja vahvistuksena 3 nuorempaa tykeistä kiinnostunutta. Kaiken kaikkiaan museolla tapahtuma oli järjestetty tosi hienosti: paikalle tullessa munkkikahvit ja lounasaikaan evässämpylät. Tykki oli siirretty huoltoa varten sisätilaan, joten pieni sadekuurokaan ei haitannut! Ensi vuonna mukaan voisi tulla useampikin jäsen. KT-kerhosta ja Killasta osallistui 2 partiota Tykistön kunto-otteluun Haminassa 14.-15.9.2011 Tällä kertaa voitto reserviläissarjassa meni ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun Pirkanmaan partio suoriutui tehtävistä taidokkaimmin. KT-kerhon partio sai hopeaa joukkueella; Vilamo, Hänninen ja Larikka. Killan ja kerhon ampumailta järjestettiin 23.9.2011 Töölössä ja tilaisuus keräsi paikalle 14 osanottajaa. Enemmänkin olisi ollut tulijoita, mutta valitettavasti radan 16 kapasiteetti ei mahdollistanut kaikkien mukana ottoa. Tulevaa toimintaa: Su 4.12.2011 klo 16-21:30 Perinteinen Barbara-juhla Tykistömuseolla Hämeenlinnassa. Illalliskortin hinta 38 €. Lisätietoja tapahtumasta sekä kuljetusjärjestelyistä sekä ilmoittautumisohjeet saa lähempänä ajankohtaa. Katso myös erillinen ilmoitus tästä lehdestä! Tiedustelut: Markku Mantere, email: puheenjohtaja(at)ktkerho.fi, p. 040 709 8902. Lohjan patterin esitelmätilaisuudet jatkuvat syksyn aikana. Lisätiedot tero.merjomaa(at)nordea.com. La 11.2.2011 järjestetään alk. klo 10.00 TYKKIMIEHEN TOIMINTAPÄIVÄ SANTAHAMINASSA. Toimintapäivän ohjelmassa on leppoisaa, mutta kehittävää sotilaallista toimintaa sisältävä tehtävärata, pistooliammuntaa ja tietenkin saunomista. Tarjoamme purtavaa ja palan painikkeeksi juotavaa. Ilmoittautumiset: Ilmoittaudu viimeistään 7.2.2012 ensisijaisesti MPK:n tietojärjestelmän (www. mpky.fi) kautta tai Jussi Sorsalle 050-465 6920, jussi.sorsa (at) kolumbus.fi. Ampumatoiminta: Yhdistysten ampumavuoro Töölöntorin radalla on parillisten viikkojen keskiviikkona klo.16-19. Pakollinen ennakkoilmoittautuminen edellisenä perjantaina osoitteeseen: jyrppy(at)hotmail.com Kerholla on oma 9mm pistooli ja ampumavarusteet joita voi lainata patruunakustannuksia vastaan ratavuorolla harjoitteluun. Omaa asetta ei tarvita siis ampumaharrastuksen aloittamiseen. Huom! Jokaisella ampujalla pitää olla pakollisena joko Reserviläisen Ampumaturva (RAT) vakuutus (20€/vuosi) tai muu vapaa-ajan vakuutus, joka kattaa ampumaharjoittelun. Lisätietoja saat edellä mainitusta e-mail osoitteesta. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Markku Mantere, mp 040 709 8902, puheenjohtaja(at)ktkerho. fi. Varapuheenjohtaja Pekka Vasara, pekka.vasara(at)luukku.com, Sihteeri Patrick Hjelt, sihteeri(at)ktkerho. fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa,mp 0500 841 585 tero. merjomaa(at)nordea.com. Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net KT-kerhon verkkosivut: www.tykisto.fi Jääkäritykistön Kilta ry Tulevaa toimintaa: Su 4.12.2011 klo 16-21:30 järjestetään perinteinen Barbara-juhla Tykistömuseolla Hämeenlinnassa. Illalliskortin hinta 38 €. Lisätietoja tapahtumasta saa puheenjohtajalta. Katso myös erillinen ilmoitus tästä lehdestä! Tiedustelut: Antero Rättö, anra(at)armas.fi, mp 040 5021 929. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp 040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, pk (03) 638 0138, mp 0440 478 602, posti(at)jaakaritykiston kilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400 480 729. Killan kotisivut osoitteessa: www.jaakaritykistonkilta.fi, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi. Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu 19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667. jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen, Metsäpellontie 4 c 11, 87200 Kajaani, mp 0400753865, antti. laakkonen(at)gmail.com, jäsensihteeri Seppo Möller, Honkirämeentie 35, 87400 Kajaani, mp 0505668268, seppo. moller(at)gmail.com, rahastonhoitaja Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10 73100 Lapinlahti, mp 0400218192, tapio.vaisanen(at)upm-kymmene.com Arvoisa kiltamme jäsen: Mikäli yhteystietosi muuttuvat, niin ilmoita asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti. Karjalan Tykistökilta ry Tapahtunutta: Perjantaina 2.9.2011 järjestettiin Kiltaretki ja tutustuminen Upinniemen varuskuntaan. Tykkimiehille uuteen kohteeseen suuntautunut retki onnistui erinomaisesti. Yli kaksikymmentä kiltalaista sai nauttia aurinkoisesta syyspäivästä Upinniemessä. Vierailun aikana tutustuttiin niin varuskunnan nykypäivään kuin mielenkiintoiseen historiaan. Muonituskeskuksessa nautittiin maittava lounas ja vierailun lopuksi juotiin perinteiset munkkikahvit sotilaskodissa. Upealla paikalla merenrannassa sijaitsevaan varuskunnan talkoilla ja lahjoitusvaroin rakennettuun kirkkoon, Merikappeliin, tutustuminen oli elämys. Varuskuntavierailun jälkeen kävimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla venäläisten hautausmaalla. Hautausmaalle oli haudattu vuokra-aikana varuskunnassa kuolleita sotilaita ja heidän perheenjäseniään. Osoitamme parhaimmat kiitoksemme vierailun emännälle, tiedottaja Sari Salmelle. Tiedottaminen Kaikki killan jäsenet saavat maaliskuussa jäsentiedotteen sekä Tulikomentoja – lehden neljästi ja Karjalan Prikaatin Kilpi –lehden kahdesti vuodessa. Kilta ylläpitää ja edelleen kehittää kotisivujaan. Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin kilpi - ja Tulikomentoja –lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi Kilta tuotteiden myynti Kiltatuotteita voi tiedustella hallituksen jäseniltä. Lappeenrannassa kiltatuotteita, kuten kiltalakkeja, Karjalan tykistöä -kirjaa, killan pinssejä, myy ERÄSAIMAA, osoite Kievarinkatu 5, 53100 Lappeenranta. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4, 45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha. turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Markus Vertanen, Karjalan Tykistörykmentti, PL 5, 46141 Vekaranjärvi, pt 0299 431321, yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15, 45130 Kouvola, jasensihteeri(at)ka rjalantykistokilta.fi. Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuil- Tulikomentoja 4/2011 ta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen. Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Aimo Koskentola, Keskuskatu 3 C 23, 15870 Hollola, mp 044 3453909 aimo.koskentola(at)phnet.fi. Varapuheenjohtaja Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17, 17900 Loviisa, mp 0400 994422, ar.isausta(at)pp.inet. fi Sihteeri: Olli Eerola, Maitotie 2 B 9, 15560 Nastola, olli.eerola(at)meubeltra. fi . Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772, pentti.korpimies(at)phnet.fi. Koulutusjaos Rihla, puheenjohtaja Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17 17900 Loviisa, mp 0400-994422, ar.isausta(at)pp.inet.fi. Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 0440 555 195, alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444131, seppo.pirinen(at)surffi.fi Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342, haverinenantti(at)gmail.com. Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, mp. 050 5615 681, pekkatapani. hyttinen(at)kolumbus.fi, pekka. hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes. ryymin(at)luukku.com. Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry Tulevaa toimintaa: 6.12.2011 klo 9.00 ampuu Killan perinnetykkijaos Itsenäisyyspäivän kunnialaukaukset Oulun Linnansaaressa. Kunnialaukausten jälkeen pidetään perinteinen Itsenäisyyspäiväkahvitilaisuus Aittakahvilassa. Tervetuloa ! Muuta tiedotettavaa: Kuntokortti 2011 palautetaan puheenjohtajalle tammikuussa. Sihteeri on muuttanut Lahteen. Killan posti pyydetään lähettämään suoraan puheenjohtajalle. Siirtyessään rivijäseneksi sihteeri kiittää johtokunnan jäseniä ja kiltalaisia mukavasta yhteistyöstä. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, AlaLaanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551. Sihteeri Veikko Mattila, Suvituulentie 1, 90460 Oulunsalo, vm(at)dnainternet.net Riihimäen seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail. com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg, Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp (019) 734 117, mp 0505246316, lasse. gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net Tykistöprikaatin Kilta ry Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, (03) 514 1144, mp 0500 308876, jorma. ruuskanen(at)kopteri.net. Varapuheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori, kalle.salonen(at)pori.fi Sihteeri ja verkkovastaava Sirkka Ojala, Kallinlahdenkatu 5, 39500 Ikaalinen, mp 050 3688 460, sirkka.ojala(at)gmail.com. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 5305943, hannu.vettenranta(at)dn ainternet.net Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: 17 Tykistöprikaatin Killan uusi puheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen. Kuva: Sirkka Ojala. Vammalan Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500-631431, matti. niemi(at)niementehtaat.fi Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt jäsenyhdistykset: www.tykistoprikaatinkilta.fi. Killan johto vaihtuu. Syyskokouksessa 29.10.2011 valittiin vuoden 2012 alusta puheenjohtajaksi Kalervo (Kalle) Salonen, kalle. salonen(at)pori.fi ja varapuheenjohtajaksi Orvo Haavisto, haaviorv(at)suomi24.fi Tykistöprikaatin Killan paikallisosastot: Porin Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044 2100 572, kalevi.virtanen(at)dnainternet. net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti. onniselkä(at)happyback.fi. Jäsensihteeri Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43 B, 28130 Pori, puh. 040 5823 026, vesa. niemenmaa(at)fudoshin.fi. Killan verkkosivut: www.tykistoprikaatinkilta.fi /pori.htm. Rauman Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi(at)rauma.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, pk (02) 821 1453, mp 040 7048 230. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733, markku. koskimaki(at)dnainternet.net. Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24. fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi. pansio(at)suomi24.fi. Killan verkkosivut: www.turunseuduntykistokilta.com 18 Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry piti syyskokouksensa 25.10. Kankaanpään kuntoutuskeskuksessa. Kokouksen alussa killan puheenjohtaja Hannu Vettenranta luovutti vuoden kiltalaiseksi nimetylle Kalevi Joensuulle arvokkaan muistoesineen. Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail. com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki,kinnunen(at)marttilankortteeri. fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli.niinisto(at)netikka.fi Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: http://kotisivu.dnainternet. net/safar/epkilta.htm Porin Seudun tykistökilta laski kukkalaitteen perinnetykilleen 13. lokakuuta klo 13.10. Sekä päivämäärä että kellonaika muistuttavat Porin seudun tykkimiesten lähdöstä talvisotaa edeltäneeseen YH-harjoitukseen vuonna 1939. Kukkalaitteen laskivat Kalevi Virtanen ja Kosti Rasinperä, joka muistopuheessaan vertasi talvisotaa edeltänyttä puolustusvoimiemme taloudellista tilannetta nykypäivän vastaavaan. Kuva: Vesa Niemenmaa Pääkillan syyskokoukseen ja kiltajuhlaan osallistuivat Porin Seudun Tykistökillasta muun muassa Heikki Norrkniivilä (oik.), Pertti Onniselkä ja Pekka Peltola. Kuva: Kalevi Virtanen Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry piti syyskokouksensa 25.10. Kankaanpään kuntoutuskeskuksessa. Kokouksen alussa killan puheenjohtaja Hannu Vettenranta luovutti vuoden kiltalaiseksi nimetylle Kalevi Joensuulle arvokkaan muistoesineen. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu. vettenranta(at)dnainternet.net, Varapuheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578 7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Sevionranta 9, 38700 Kankaanpää, mp 050 550 9420, esko. isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at)gmail.com Mittamies- ja Tiedustelukilta ry ja Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto 18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija.koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet. net. Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, veikko_ r(at)hotmail.com. Turku: Ilpo Peltomäki, Savikankaantie 16, 24800 Halikko, mp 040 528 6364, peltomak(at)netti.fi. Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL 5, 38841 Niinisalo, p. (02) 181 62602 (toimisto/TiedPsto) Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan. fi. Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kiertokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri Antero Yläkorpi, Aamutie 3 B 1, 01670 Vantaa, mp 0500 415 308, antero. ylakorpi(at)hel.fi Varainhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510 8499, mika.aarnio(at)utu.fi. Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittaus-.htm Tampereen Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400 211997, yrjo.inkinen(at)dnainternet. net. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at)horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi. Mittamies- ja Tiedustelukillan alaosastot: Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755 8554, pekkaolavi.majuri(at)kolumbus. fi. Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu 6, 38700 Kankaanpää, mp 040 523 9282, pertti.poso(at)luukku.com. Pori: Ei- Jäseneksi ilmoittautuminen Arvoisa lukija! Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan) ............................................................................... Nimi ................................................ Syntymäaika ............................................................................... Arvo tai ammatti ............................................................................................................................................ Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa ……………………………..................................... Katuosoite ………………… Postinumero ……………………………… Postitoimipaikka ……………………………………………......................…. Maa (jos on jokin muu kuin Suomi) ....................................................................... Allekirjoitus Tulikomentoja 4/2011 Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista. Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen. 19 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu seon, Ahveniston Suojeluyhdistyksen, Hotelli Aulangon ja paikallisten urheiluseurojen kanssa. Esineistön, kuvien, tarinoiden ja filmien ohella näyttelyyn on kävijöillä 15.16.6. Tykistömuseon leiripäivän yhteydessä mahdollisuus tutustua nykyaikaisen 5-ottelun lajeista miekkailuun, ratsastukseen ja ammuntaan. Hämeenlinnan hetki urheilukartalla Tykistömuseon yhteyteen Hämeenlinnaan liitetään vuoden 2013 alusta Miehikkälässä toimiva Pioneerimuseo ja Riihimäellä toimiva Viestimuseo. Tarkoitus on toteuttaa museoon yhteinen kolmen aselajin historiaa esittelevä perusnäyttely. Kuvassa näyttelyn suunnittelutyöryhmä vas. tutkija Samuel Fabrin, eversti Seppo Uro, Pioneerimuseon johtaja Jaakko Martikainen, näyttelysuunnittelija Ismo Pekkola, museomestari Ilkka Vahtokari ja museonjohtaja Mikko Kero. Kohti olympiavuotta TEKSTI: MIKKO KERO, KUVAT: SIRKKA OJALA Ensi vuonna maailman nuoriso kokoontuu Lontooseen, jossa järjestetään heinä-elokuussa järjestyksessään 30. olympialaisten kesäkisat. Ensi vuonna tulee myös kuluneeksi 60 vuotta Helsingin vuoden 1952 olympialaisista. Jälkikäteen ajateltuna kisat olivat yksi Suomen historian käännekohdista. Sotavuodet olivat takanapäin, sotakorvaukset saatiin maksettua ja säilyminen itsenäisenä valtiona tulevaisuudessa oli varmempaa. Olympialaiset nostivat suomalaisten itsetuntoa laittoi Suomen maailmakartalle. Hämeenlinnassakin kisattiin Helsingin ohella kilpailupaikkakuntina toimivat Lahti, Tampere, Kotka, Hyvinkää, Turku ja Hämeenlinna. Näistä ainoastaan Helsingissä ja Hämeenlinnassa jaettiin olympiamitaleita ja paikkakunnilla paloi olympiatuli. Hämeenlinnan Ahvenistolla kamppailtiin nykyaikaisen 5-ottelun olympiamitaleista. Laji oli sotilaslaji, joten sen järjestelyvastuu uskottiin puolustusvoimille ja Hämeenlinnan varuskunnalle. Kilpailutoimisto toimi Linnankasarmilla, jonne Tykistömuseo muutti vuonna 1995. Kisavieraat majoittuivat Aulangon kisakylään. Olympialaisista näyttely Tykistömuseoon Vuoden 1952 Olympialaiset koskettivat Hämeenlinnaa ja sotaväkeä. Kuvassa Hämeenlinnan varuskunnalle myönnetty kunniakirja vuoden 1952 kisojen järjestelyistä. (KantaHämeen aluetoimiston kokoelmat). Olympiavuoden kunniaksi 60 vuoden takaiset tapahtumat ovat jälleen esillä. Tykistömuseon Pohjolasaliin nousee kesä-elokuuksi 2012 Hellan tuli Hämeenlinnassa erikoisnäyttely. Näyttely järjestetään yhteistoiminnassa Hämeenlinnan kaupungin historiallisen mu- Kuusikymmentä vuotta sitten pidetyt kisat eivät aikanaan suuremmiin hämeenlinnalaisia kiinnostaneet. Katsojia ja turisteja oli kourallinen, mutta urheilijoi oli sitäkin enemmän. Sittemmin kisojen arvostus on noussut kun on tiedostettu, että toista kertaa olympialaisia ei Hämeenlinnaan saada. Vuoden 1952 kisojen muistoarvo vain kasvaa ja olympiavuoden muistoesineistä on tullut antiikkia. Näyttelyä odotellessa kannattaakin käydä vintillä katsomassa, jos vuoden 1952 kisamuistoja löytyisi. Mikäli esineistöä löytyisi ottaisi Tykistömuseo esineistöä esille näyttelyynsä tilojen sallimissa rajoissa. Tulikomentoja-lehdelle uusi päätoimittaja Tykkimiehet ry:n syyskokouksen jälkeen on myös varmistunut, että Tulikomentoja-lehden kustantaminen pysyy myös tulevana vuonna museolla. Lehden päätoimittaja kuitenkin vaihtuu, mutta museon ja lukijoiden kannalta se on edelleen hyvissä käsissä. Tykistömuseon toimistosihteeri Sirkka Ojala valittiin lehden uudeksi päätoimittajaksi ja lehti sekä sen lukijakunta on hänelle entuudestaan tuttuja jo vuosien ajalta. Sirkka on lisäksi päätoimittanut Pirkan Viestiä ja hänen ottaessaan vastuun lehdestä haluan kiittää lehden nykyistä päätoimittajaa Lauri Haavisto kuluneesta vuodesta. Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600, [email protected], www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17 20 uutisia uutisia USA harkitsi kybersotaa Libyassa Yhdysvallat harkitsi kybersotaa Libyassa viime hetkiin saakka maaliskuussa. Asiasta kertoi lokakuussa Tietokone-lehden verkkoversio. Juttu perustuu New York Times -lehden artikkeliin. Ajatuksena lehtiartikkelin mukaan oli häiritä Gaddafin ilmatorjunnan tietoverkkoja, ja jopa lamauttaa ne, jotta Nato-koneiden lentäjät olisivat turvassa. Kyberisku jäi kuitenkin piirustuspöydälle. Ohjuspuolustusjärjestelmä puhutti Venäjä-seminaarissa Onko Iranin ohjusten kantomatka ja luotettavuus todella uhka Euroopalle? Strategian laitoksen Venäjäseminaarissa pohdittiin, mitä uhkaa vastaan Euroopan ohjuspuolustusjärjestelmää rakennetaan. Euroopan ohjuspuolustusjärjestelmä rakennetaan kolmessa vaiheessa. Ruotsin puolustustutkimuslaitoksen analyytikon Fredrik Lindvallin mukaan tänä vuonna katetaan itäisen Välimeren ohjuspuolustus Aegis-aluksilla. Vuonna 2015 valmistuu Romaniaan rakennettava ohjuspuolustus ja vuonna 2018 on suunniteltu valmistuvan Puolaan rakennettava puolustus. Ohjuspuolustusjärjestelmä on herättänyt Venäjällä epävarmuutta. Iranin ballististen ohjusten kehitys on ollut nopeaa. Vain 22 vuodessa Iran on siirtynyt heikoista lähtökohdista jo kolmannen sukupolven oh- juksiin. Viimeisin ohjusmalli löytyy vain Iranista ja on oletettavaa, että se on myös pelkästään iranilaista suunnittelua, mikä osoittaa Iranin todella panostavan ballististen ohjusten kehittelyyn. Euroopan Unionin turvallisuusnäkökulmasta Iranin ohjusten kantomatka on tällä hetkellä Romanian ja Bulgarian tasolla. Uusimpien ohjusmallien kehitys tullee kasvattamaan kantomatkaa Lontooseen asti ja vieläkin pidemmälle. Strategian laitoksen jokavuotinen Venäjä-seminaari järjestettiin lokakuussa Maanpuolustuskorkeakoulussa, Helsingissä. Tavoitteena olisi ollut murtautua Libyan hallinnon tietokoneverkkojen palomuurien läpi ja häiritä sotilaallisia viestintäkeskuksia. Varhaisen varoituksen tutkajärjestelmiä olisi estetty keräämästä tietoa lähestyvistä Nato-koneista ja välittämästä tietoa ohjuspatteristoille. Lopulta koko keskustelu kybersodasta jäi presidentin neuvonantajien piiriin, jossa ajatus päätettiin monista eri syistä hylätä. Gaddafin ilmatorjunta lyötiin tavanomaisilla menetelmillä, hävittäjien, risteilyohjusten ja miehittämättömien lennokkien voimalla sekä Gaddafin vastustajien välittämien kohdetietojen avulla. Suunnitelmasta luovuttiin Eniten hallintovirkailijat ja jopa upseerit pelkäsivät sitä, että Venäjä ja Kiina voisivat pitää ennakkotapauksena, jos Yhdysvallat tarttuisi kyberaseisiin. Tällä voisi olla vaikutusta niiden kynnykseen ryhtyä samaan. Arvelua herätti myös, olisiko Obamalla valtuudet päättää kybersodasta tiedottamatta asiasta kongressille. Obaman hallinto on julkisesti nostanut pöydälle kyvyn digitaaliseen sodankäyntiin ja sen hiomisen. Kyberasetta on kuitenkin sanottu luonteeltaan puolustukselliseksi. Yhdysvallat on vastahakoinen ryhtymään ensi-iskuun kybersodan rintamalla. Myös viime toukokuussa sotilaat ehdottivat, että rajattu tietoverkkohyökkäys voisi estää Pakistanin tutkia havaitsemasta Navy Seal kommandojen helikoptereita, kun nämä iskevät Osama bin Ladenin piilopaikkaan. Jälleen idea sai tyrmäyksen. Sen sijasta käytettiin tutkassa huonosti näkyviä helikoptereita. uutisia Panostus tieteeseen: Puolustusvoimiin perustettiin neljä sotilasprofessorin virkaa Sotilasprofessori on uusi upseerin virka, jossa edellytetään vahvan tieteellisen pätevöitymisen lisäksi myös korkeaa sotilaskoulutusta. Tähän asti Maanpuolustuskorkeakoulun professorin virat ovat olleet vain siviili- Tulikomentoja 4/2011 virkoja. Nyt perustetuista sotilasprofessorin viroista kolmen tutkimus ja opetus tulee keskittymään operaatiotaitoon ja taktiikkaan sekä yhden viran sotilasjohtamiseen. Neljä pitkään valmisteltua sotilasprofessorin virkaa on si- joitettu Maanpuolustuskorkeakouluun. Näistä kolme virkaa on sijoitettu Taktiikan laitokselle siten, että yksi painottuu yleiseen sotataitoon, toinen tulevaisuuden sotataitoon ja kolmas suomalaiseen sotataitoon. Neljäs sotilasprofessori sijoitetaan Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitokselle tehtäväalana sotilasjohtaminen. Tähän asti upseerit ovat joutuneet hakemaan virkavapautta tai irtisanoutumaan upseerin virastaan tullessaan valituksi Maanpuolustuskorkeakoulun professoriksi. Tällöin henkilö on pudonnut muun muassa upseerin urakelkasta pois ja sotilaiden eläke-etuudet ovat pysähtyneet. 21 Miehistöstä aliupseeriksi kurssilla - Erikoisosaajia puolustusvoimille OSA 3 TEKSTI: MIKKO KERO KUVAT: ILPO TOLONEN Armeija tarjoaa mahdollisuuden paikata varusmiespalvelusaikana väliin jäänyttä johtajakoulutusta Miehistöstä aliupseeriksi kurssilla. Tykistömuseon johtaja Mikko Kero osallistui maalis-lokakuussa 2011 järjestetylle kurssille ja jatkaa kahdessa aikaisemmassa numerossa kirjoittamaansa juttusarjaa. Miehistöstä aliupseeriksi kurssin kolmas kahden viikko lähijakso järjestettiin 3.-14.10.2011 ja viimeiseen rutistukseen kuului viikon ampumaleiri Hankoniemen Syndalenissa ja viikko Santahaminan varuskunnassa. Syndalenissa reserviläisryhmää odotti lokakuinen merenranta ja mäntykangas. Puitteet olivat kuin leirintäalueella: komeat ulkohuussit, ruokala ja sotilaskoti, mutta kuitenkin telttamajoitus. Kaikki Syndalenissa käyneet tietävät myös, että maasto on mukavaa, mutta päivän jälkeen joka paikka on täynnä hiekkaa. Harmia Syndalenin hiekanjyvistä Syksyn sateilla hiekka oli onneksi märkää ja pysyi kurissa, mutta silti kevyen konekiväärin käyttö Syndalenin aavikolla tuntui haastavalta. Pienet hiekanmuruset tunkeutuivat 7,62 KvKK-62:n koneistoon ja lataushäiriöitä tuli tämän tästä. Oman oppimiseni kannalta lataushäiriöiden poisto oli leirin parasta antia, sillä sen verran paljon sitä sai tehdä. Kokemusteni pohjalta väitän, että tämä Valmetin ja aseteknikko Lauri Oksasen vuoden 1962 luomus kärsii vielä 50 vuotta valmistumisen jälkeen lastentaudeista. Osaltaan KvKK:n ongelmista kertoo sekin, että mikään muu armeija ei käytä tätä asetta. Puolustusvoimatkin on siirtämässä KvKK-62 eläkkeelle ja se on hankkinut niiden tilal- 22 le venäläisiä PKM-konekivääreitä. PKM kuivaharjoittelua Täydennyskurssilla pääsimme kokeilemaan PKM:n käyttöä kuivaharjoitteluna ruokalan pöydällä. PKM:ssä käytettävä venäläinen rk-kuulaa pidempi patruuna oli kuulema sen verran kallista, että sitä ei annettu täydennyskurssin tuhlattavaksi. Rk:n ja KvKK:n lisäksi pääsimme kokeilemaan ampumista myös FN -pistoolilla ja ItKK:lla. Ampumataidon kannalta tällaiset harjoitukset jäivät lyhyellä leirillä enemmän tai vähemmän maistiaisiksi. Ryhmänjohtajan tutkintoa suorittamassa Jälkimmäisen viikon kohokohtana oli aliupseerikurssin päättävä ryhmänjohtajan tutkinto eli pari vuorokautta kestävä initiaatiomeno, jonka läpäisseet korpraalit, ylimatruusit ja ylirajajääkärit ylennettiin kurssin päätteeksi alikersanteiksi. Tutkinnon sisältö on aina pyritty pitämään salassa viimeiseen asti ja niin oli meidänkin kohdallamme. Lisäksi kuvaan ovat kuuluneet yllätykset, eteenkin tutkinnon loppuosassa. Jotta ryhmänjohtajan tutkinto säilyttäisi tämän sa- Ryhmänjohtajatutkintoon kuului myös laskeutumisharjoitus Santahaminan terästornista. Varusmiesten ryhmänjohtaja tutkintoon tällainen lisämauste ei kuulu, mutta pienen 16 hengen reserviläisryhmän kohdalla voitiin tehdä laajennuksia. lamyhkäisen luonteensa myös jatkossa, en lähde raottamaan tutkinnon sisältöä tarkemmin. Sen verran kuitenkin kerrottakoon, että tutkinto rakentuu keskeisiltä osin yöllisen marssin ympärille. Asfalttimarssi Läpi öisen itä Helsingin kulkenut marssireitti oli kehä kolmosen ulkopuolelta tulevalle erikoinen elämys. Reitillä ei juuri luontoon päästy ja noin 95 % matkasta marssittiin asvaltoituja teitä ja kevyenliikenteenväyliä pitkin. Helsingin seudulla metsät olivat muutenkin niin valaistuja, että kovin erähenkinen marssikokemus ei ollut. Mutta ei marssi ihan helppo reitti ollut, sillä yhdeksän tunnin hivutuksen jälkeen, kello kolme yöllä saavuimme Santahaminan pimeälle sotilasviisiottelun esteradalle. Kahdeksi ryhmäksi jaetun kurssin tuli 8 -miehen ryhmissä suorittaa ratakilpailuna täydessä taisteluvarustuksessa. Irlantilaiselle pöydälle nouse! Muistelen, että siinä Irlantilaisen pöydän vaiheilla taisi reserviläistä vähän hirvittää, kun yön pimeydessä reput, rynnäkkökiväärit, telamiinat ja miehet lensivät yli kaksi ja puolimetrisen esteen. Esteradalla hikoillessa tuhraantui vajaa puoli tuntia, mutta ei siinä vielä kaikki, kun yötä oli vielä kerran jäljellä, niin päätteeksi oli ohjelmassa pikataival. Matkaan tietysti tyrkättiin mukaan satsi telamiinoja. Maalissa aamu jo sarasti ja yön päätteeksi olisi ollut ihan mukavaa mennä nukkumaan, mutta sitten alkoivat tehtävärastit. Siinä sitä tulevan aliupseerin kanttia sitten testattiin ja kello kävi, kun suojanaamaria puettiin ja KvKK:ä koottiin. Kaikkien aikojen priimus kurssilla Ryhmänjohtajan tutkinnon ajatuksena on, että se olisi standardimuotoinen ja yhteismitallinen loppukoe, jossa toistuvat kautta maan samat tehtävät ja yhtenäinen arvostelu. Siten jalkaväen aliupseerikurssit olisivat vertailukelpoisia. Oma kurssimme oli tässä suhteessa mielenkiintoinen, sillä valtakunnan keskiarvoon verrattuna se saavutti pari- kymmentä pistettä paremman keskiarvon. Lisäksi kurssimme priimus saavutti kaikkien aikojen parhaat pisteet Suomessa. Tulokset kertovat osaltaan siitä, että kurssille valittujen 16 reserviläisen motivaatio oli kohdallaan ja tällaisten tulosten jälkeen puheet täykkäristä Puolustusvoimien PR-kurssina voidaan mielestäni unohtaa. Reserviläisten koulutus kuulema sitoo liikaa resursseja ja olot saarella ovat muutenkin ahtaat. Kaartilaisten mukaan kurssi oli alun perin tarkoitettu valtakunnalliseksi ja sen piti kiertää eri varuskunnissa, eikä vakiintua Santahaminaan. Juhlallinen päätöstilaisuus Seuraavat täydennyskurssit järjestetään jossain muualla, elleivät puolustusvoimien meneillään olevat leikkaukset vie tätäkin kurssia mukanaan. Motivoituneiden erikoisosaajien jatkokouluttamista ei kuitenkaan pitäisi väheksyä, sillä kysyntää tämäntyyppiselle koulutukselle tuntuu olevan. Tälle täydennyskurssille hakijoita oli yli 250 ja se mielestäni kertoo, että reserviläisten täydennyskoulutukselle olisi tilausta myös jatkossa. Eri asia tietysti on, miten puolustusvoimien tarpeet ja reserviläisten halut kohtaavat. Tarpeet kun ovat reservin kokoa supistettaessa varmasti entistä rajallisemmat. Rankka kurssimme päättyi juhlallisesti, kun torstai-iltana 13.10. järjestimme kurssijuhlan Santahaminan upseerikerholla ja seuraavana päivänä oli ohjelmassa arvokas ylentämistilaisuus Santahaminan varuskunnan Perinnetalolla. Tämän jälkeen juhlat jatkuivat Itämeren aalloilla keinuen. Missä ja milloin seuraava Miehistöstä aliupseeriksi -kurssi? Täydennyskurssimme aikana saimme kuulla, että Kaartin Jääkärirykmentti ei ole ensi vuonna järjestämässä Miehistöstä aliupseeriksi -kurssia. Tuore alikersantti. Tulikomentoja 4/2011 Hakijoita yli 200 kurssille RAVINTOLA SEISKA Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30 Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti: - useita kokouskabinetteja - peruskokoustekniikka - tilava saunaosasto ja ruokailutila soveltuu myös kokouskäyttöön Perhejuhlat helposti, kysy tarjous. Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä yhteydessä edulliseen ruokailuun. A-oikeudet. Ota yhteyttä. RAVINTOLA SEISKA Suomen kasarmi rak 7 13130 Hämeenlinna Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229 www.kerhoravintolaseiska.fi S-posti: [email protected] Puh: 02 5789310 tai 040 5423789 [email protected] - www.pettueerikki.com Venestie 470, 38760 Venesjärvi 23 Jääkärien jäljillä: Tykistöprikaatin killan matka Baltiaan KUVAT JA TEKSTI: HANNU VETTENRANTA Tykistöprikaatin killan jäsenet lähtivät menneenä kesänä kävelemään ”Jääkärien jälkiä” Viroon ja Latviaan. Asiantunteva ja osaava opas eversti evp, sotahistorioitsija Sampo Ahto luotsasi meidät keskelle jääkärien kiehtovaa historiaa aidoilla tapahtumapaikoilla. Ensimmäisenä matkapäivänämme ajoimme Viron halki kuunnellen esitelmää Baltian maiden kohtaloista. Sotilaiden tapaan teimme muutamia pieniä koukkauksia pääteiltä ja kävimme Märjamaan kirkkomaalla, jossa hiljennyimme hetkeksi natsismin ja stalinistisen kommunismin uhrien muistoksi pystytetyn paaden ääreen. Seuraava pysähdyksemme oli Tahkurannassa Viron entisen presidentin Konstantin Pätsin syntymäkodin lähellä olevalla patsaalla. Riiassa laskimme seppeleen Latvian sankarivainajien muistomerkille. Majoituimme hotelliin, josta avautui eteemme koko Riika kaikessa kauneudessaan ja nautimme näkymistä kun ensimmäinen matkapäivä päättyi. 2. matkapäivä keskiviikko 31.8. Toisena matkapäivänä heräsimme aurinkoiseen ja kauniiseen Riian aamuun, jossa tutustuimme kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Kävelykierroksen ja pienen siestan jälkeen matkasimme maaseudulle, jossa laskimme seppeleen 1916 kaatuneiden jääkäreiden haudalle Gullingen kylässä. Kylpyläkaupunkiin tutustumassa Riian vapaudenpatsas. 24 Aamulla bussimme suuntasi kohti Jūrmalaa, joka on merenrantakaupunki Riian lähellä Riianlahden rannalla. Jūrmala on pitkine hiekkarantoineen ja puutaloineen nykyisin suosittu matkailukohde ja se on jo 1800-luvulta asti ollut tunnettu kylpylöistään ja hoitolaitoksistaan. Ķemerin suoalueelta tuleva rikkipitoista vettä käytetään siellä terveellisenä kylpyvetenä. Myös muta- hiekka- ym. hoitoja annetaan kaupungin lukuisissa kylpylöissä. Raikkaassa tuulisessa säässä teimme pikaisen tutustumismatkan kaupunkiin ja jatkoimme Aa-joella sijainneille jääkärien taistelupaikoille. Jääkäreitten taistelupaikoilla Kesä-elokuussa 1916 suomalaiset olivat asemissa Riian edustalla Misse-joella. Asemataistelut Riianlahden rantaasemissa jatkuivat elokuusta joulukuuhun ja joulukuussa 1916 pataljoona siirrettiin Libauhun (nyk. Liepāja). Siellä käytiin 5. tammikuuta – 3. helmikuuta 1917 välisenä aikana taisteluita, joissa jääkäreitä kaatui. Käydessämme aidoilla taistelupaikoilla on vielä näkyvissä juoksuhautoja sekä korsun rauniot. Vaikuttava lause kaatuneiden jääkärien muistomerkissä hiljensi monet matkalaiset: ”Ennen hauta vieraassa kuin orjuus omassa maassa”. Sotilasvala Illansuussa saavuimme Liepājaan.(ent. Libau), joka Latvian ensimmäisen itsenäisyyden aikana toimi pääkaupunkina puoli vuotta. Liepāja on varuskunta- ja valakaupunkina läheisesti kytköksissä Suomen jääkäriliikkeen historiaan. Jääkärit vannoivat sotilasvalansa tässä kaupungissa St. Triniatis kirkossa 13.2.1918. Kerrotaan, että valatilaisuuden jälkeen soitettiin uruilla Jääkärinmarssi, mutta ei kokonaan, koska pelättiin kirkon halkeavan. Ilta päättyi historiallisten kohteiden jälkeen hotellille. 3. matkapäivä torstai 1.9. Aamulla kävimme Liepājan torilla ihastelemassa alkusyksyn torin väri- ja kukkaloistoa sekä runsasta ruoka- ja vaatetarjontaa. Koulujen alkamisen huomasi koululaisten pukeutuessa parhaimpiinsa ja viedessään opettajille kukkia. Tutustuimme myös entiseen punalaivaston Itämeren alueen suurimpaan laivastotukikohtaan Karostassa, aivan Liepājan kupeessa. Näimme Neuvostojärjestelmän jälkeensä jättämät autiot kerrostaloalueet, joista lähtijät viime töikseen särki kaiken mahdollisen. Ne ovat todellinen yhden aikakauden ja yhden kulttuurin muistomerkki. Keisarillisen Venäjän aikaiset kasarmit ja maneesit näyttivät ikäisekseen kohtalaisen hyväkuntoisilta ja restaurointi oli kovassa vauhdissa. Linnoituskaupungissa Siirryimme bussilla matkamme viimeiseen kohteeseen hansa-ajalta peräisin olevaan Cēsisin linnoituskaupunkiin. Viimeinen ilta sujui illallisen sekä hyvän seuran parissa ja enää oli paluumatka jäljellä. 4.matkapäivä perjantai 2.9. Hyvin nukutun viimeisen Latvian-yön aamu valkeni ja tutustuimme nähtävyyksiin kaupungissa, joista 800 vuotta vanha vendien rakentama mäkilinna oli mielenkiintoinen. Nähtävyyksien jälkeen ahtauduimme bussiin ja suunnistimme kohti Viroa ja Valgaa. Latvian ja Viron raja kulkee keskellä kaupunkia siten, että 2/3 kaupungista on Viroa. Pysähdyimme katsomaan Valgan kirkkoa, jossa pidettiin 1919 muistotilaisuus Pajun taiste- lussa ja Valgan valtauksessa kaatuneille Pohjan Pojille. Valgan kirkon seinässä on heistä muistotaulu nimineen. Tutustuimme myös varsinaiseen taistelupaikkaan ja sen historiaan oppaamme johdolla. Arvostus jääkäreitä kohtaan kasvoi Paluumatka Suomen sujui joutuisasti ja mietin miten lapsena kulkiessani Lapuan kirkkopuistossa ihastelemassa vanhoja tykkejä, kiinnitti huomioni komea patsas, jonka jalustaan on kaiverrettu: ”Kun painui päät muun kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä”. En silloin sitä tavatessani oikein ymmärtänyt, mutta tämän matkan ja kokemuksieni jälkeen ymmärrän. Kiitollisena ajattelen jääkäreitä ja heidän uhrauksiaan isänmaamme hyväksi. VASEMMALLA: Vierailimme Viron entisen presidentin Konstantin Pätsin muistomerkillä Tahkurannassa, missä saimme pääosan joukosta ryhmäkuvaan. ALLA: Riikassa kävimme kunnioittamassa latvialaisten sankarivainajien muistoa laskemalla Tykistöprikaatin Killan seppeleen ikuisen tulen muistomerkille. Laskijoina olivat entinen Tykistöprikaatin komentaja kenraaliluutnantti Esa Tarvainen, Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry:n puheenjohtaja Hannu Vettenranta sekä pääaselajin ja veljeskillan Porin Rykmentin Prikaatin killan edustajana Sakari Vase. Ajoneuvotykit Yhdysvaltalainen Mandus-yhtiö on kehittämässä 105 mm pehmeärekyylistä Hawkeye-ajoneuvotykkiä. Pehmeän rekyylin vuoksi tykin rakenteet saadaan hyvin kevyiksi. Aseessa on 26,6 kaliiperin pituinen putki ja sen suurin kantama on 11,5 km. Alustana prototyypissä on kevyt Renault Sherpa –maastokuorma-auto. Aseella voidaan ampua myös suora-ammuntaa, eikä aseessa tarvita vakauttavia tukijalkoja. Yhtiöllä on vastaavanlaisia kehityssuunnitelmia myös 155 mm tykkiä varten. (nternational Defence Review, October 2011) Tykkien ampumatarvikkeet BAE kehittää uutta modulaarista 155 mm tykistöammusta, tyypiltään CCSB. Siinä on vakioitu runkomoduuli, johon voidaan liittää erilaisia ”kuormamoduuleita”, kuten valaisumoduuli. Ensimmäiset koeammunnat on suunniteltu vuoden 2011 marraskuulle. (International Defence Review, October 2011) BAE ja Junghans kehittävät ampumaetäisyyttä korjaavaa ECF-sytytintä. Sytyttimessä on GPS-vastaanotin ja sytytin vertaa koko ajan laskettua lentorataa ja todellista lentorataa toisiinsa. Ensimmäiset koeammunnat toteutettiin vuoden 2011 puolivälissä ja ne saataneen loppuun vuoden 2012 aikana. Käyttöönoton on tarkoitus tapahtua vuonna 2014. (International Defence Review, October 2011) Kaksi uutta 105 mm tykistöammustyyppiä on kehitetty Yhdysvaltojen Armeijalle. M1130 on perävirtausyksiköllä varustettu ammus, joka USArmyn M119-haupitsilla saavuttaa 13,8 km ampumaetäisyyden. M1131 puolestaan on vapaasti lentävä kranaatti, jolla samalla aseella saavutetaan 11,8 km kantama. Sarjavalmistuksen odotetaan alkavan marraskuussa 2011. (International Defence Review, September 2011) Raketinheittimet Lockheed Martin on toteuttanut uuden sukupolven GMLRS+ -raketin koeammunnan 120 km etäisyydelle. Aiemmin on tehty koeammunta, jossa rakettiin oli asennettu laser-hakupää. Se havaitsi laser-valaisun maalissa ja poikkesi annetusta maalipisteestä yli 150 m laser-osoituksen mukaisesti. (www. lockheedmartin.com, 9.8.2011). Tulikomentoja 4/2011 25 Museoesineet kertovat, osa 7 oon lahjoitettu ammuskin edustaa. Ammuksen teho perustui ainoastaan sen iskuvoimaan. 15-vuotiaan luutnantin taistelu ”Siell’ lämpö tykkien kiihtyi, kun hän kastoi ne hurmeillaan” TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVA: SIRKKA OJALA Suomen Tykistömuseon ensimmäisessä kerroksessa on omaan pieneen vitriiniinsä asetettu kolmen naulan tykinkuula. Pietarsaaren Reserviupseerikerho ry:n 4.7.2007 museolle lahjoittama, Oravaisten taistelusta peräisin oleva kuula on korroosion myötä menettänyt kokoaan ja hieman muotoaankin, mutta tuo museovieraalle muiston tuosta Suomen sodan suurimmasta ja verisimmästä yhteenotosta. Rivivahvuudeltaan yli 900 värvätyn miehen vahvuinen Suomen Tykistörykmentti oli saanut liikekannallepanokäskyn 1.2.1808. Tykistörykmentin tykkeinä olivat kolmen ja kuuden naulan kanuunat ja suomalaiseen tykistövoimaan kuului myös noin 150 miehinen Savon Prikaatin tykkikomppania 3-naulaisine kanuunoineen. Tykistötaistelua Tykistöä hyödynnettiin Suomen sodan taisteluissa huonosti. Suurimmat tykistötais- 26 telut käytiin Ruonan ja Salmen taisteluissa 1.-2.9.1808, jolloin ruotsalaisten 21 kanuunaa saivat vastaansa peräti 36 venäläistä tykkiä. Tykistötaistelu oli kiivas : ruotsalaisilla oli kuuden ja kolmen naulan kanuunansa, mutta venäläiset olivat onnistuneet saamaan asemiin myös kaksi raskasta 12 naulan tykkiä, joilla he pystyivät ampumaan sivustatulta järven yli. Ampumaetäisyys oli 700 metriä. Ruotsalaisten 6naulaisten tykkien kantama oli periaatteessa parhaimmillaan yli kilometri, mutta käytän- nössä tehokas ampumamatka oli vain puolet siitä ja 3-naulaisilla vielä huomattavasti lyhyempi. Oravaisten taistelu käytiin 14.9.1808 Vaasasta Uuteenkaarlepyyhyn johtavan tien varrella sotamarsalkka Wilhelm Mauritz Klingsporin (1744–1814) joukkojen asetuttua venäläisiä vastaan. Taistelun johtajaksi määrättiin kenraalimajuri Carl Johan Adlercreutz (1757–1815), jolla oli käytössään yli 5000 sotilasta. Suomalaisista oli mukana eversti Nils Cedergrenin (1752–1825) komentama 4.Prikaati ja kaksi Savon jalkaväen pataljoonaa sekä Savon jääkäreitä. J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden kautta Oravaisten taistelusta tunnetuksi on noussut ruotsalainen nuori tykistön luutnantti, vain 15-vuotias kreivi Wilhelm von Schwerin, joka oli jättänyt Karlbergin sota-akatemian osallistuakseen Suomen sotaan. Jo ennen Oravaisten taistelua hän oli kaksitykkisen patterin päällikkönä Ömossassa ansiokkaasti torjunut hyökkäävän joukon kasakoita ja husaareja lähietäisyydeltä ammutulla kartessitulella – tai kuten Runeberg asian muotoili: Tykit paukkuivat, ens taisteluaan Schwerin kävi nyt; rivit pirstotut väistyi jo, hänpä se vaan ei väistynyt, oli hälle patteri kuin kotilies, sen tulta kuin viisi hän hoitaa ties; kasakoit’ tuli parvi, hän niiltä jo parran poltti kuin mies. Rautakuulia Tykistöllä oli ollut käytössään erilaisia ammustyyppejä jo kauan ennen Suomen sotaa. Hauleilla täytetty kartessi oli tehokas lähietäisyydeltä ja myös yksinkertaisella palosuonisytyttimellä varustettuja pallokranaatteja käytettiin. Yleisin tykistön ammus oli kuitenkin edelleen takorautainen kuula, jota muse- Veripäiv’ Oravaisten Oravaisissa von Schwerin johti jälleen Svean Tykistörykmentin kahta 6-naulaista kanuunaa, joilla tuettiin Pikkujärven (Lillträsket) alueella etuvartiona taistellutta ruotsalaista 2. Prikaatia. Usean tunnin taisteltuaan ruotsalaiset joutuivat vetäytymään. Runeberg runoili nuoren up- seerin kohtalokkaista vaiheista Oravaisissa: Veripäiv’ Oravaisten kun murehin nous onneton, joka toivot mursi ja voitostakin teki tappion, siell’ uljuus häll’ oli loistossaan, siell’ luoti ei eksynyt ainoakaan, siell’ lämpö tykkien kiihtyi, kun hän kastoi ne hurmeillaan. Tykkitulella suojattiin muiden vetäytymistä etuvartiosta. Haavoittunut von Schwerin sai vähien miestensä kanssa tykit pelastettua ja lähti asemistaan viimeisten joukossa. Tykin vierehen vaipui vihdoinkin, makas siinä maass’, mut kun vihan mies tuli patterihin, ylös karkas taas, huus miehillensä ja hyökkäs päin, avas tien läpi joukkojen piirittäväin ja kaatui vasta, kun ehti väen riemuvan luokse näin. (J.L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat, suom. Paavo Cajander) Von Schwerin siis haavoittui, mutta kuoli vasta myöhemmin Kalajoella todennäköisesti haavakuumeeseen alle 16-vuotiaana. Taistelu päättyi tappioon Ruotsalaisten vetäydyttyä Pikkujärven maastosta kohti Oravaisten peltoaukeita ja kylää, saivat venäläiset tykistönsä asemiin metsän reunaan aukean laidalle. Tällöin vastakkaisella mäellä, joen takana sijainnut ruotsalais-suomalainen tykistö kävi kaksintaisteluun venäläisen tykistön kanssa. Vastahyökkäykseen lähteneet ruotsalaiset saavuttivat aluksi menestystä ja etenivät vanhoihin etuvartioasemiinsa asti, mutta lopulta joutuivat kuitenkin perääntymään. Illalla vetäydyttiin jo pääasemista ja tällä kertaa kaksi 3-naulaista tykkiä suojasi vetäytymistä Oravaisten kirkolle ja siitä Uuteenkaarlepyyhyn – 6-naulaisilta olivat ammukset jo loppuneet. Jälkijoukkoon kuului myös suomalainen 4. Prikaati. Tappioita molemmin puolin Miestappioiden suhteen Oravaisten taistelu oli varsin tasainen. Adlercreutzin joukot menettivät 750–1000 miestä. Venäläisten tappiot olivat samaa luokkaa, mahdollisesti jopa hieman suuremmat. Voittajina täytyi pitää kuitenkin venäläisiä, kun Ruotsin joukot joutuivat jatkamaan perääntymistään. Oravaisissa tehtiinkin viimeinen vakava yritys pysäyttää vahvan puolustusaseman turvin venäläisten eteneminen. TYKKIPOJAN LAULU Suomen sotilaan lauluja. 1933 1. Pois joukosta raukat ja rammat, Tykkipoika ei peljätä saa. Vaikk’ on synkeä yö, Tykki leimua lyö, Jyrinästä sen järkkyvi maa. 2. Käsin kerran mi tehty on täällä, Kranaateilla sen pirstomme pois. Paksut panssarit nuo Eivät harmia tuo, Kalliotkaan ei kahleita luo. 3. Ja jos kaatua kerran me saamme, Teräsputkemme äärehen tuon. Haudan partaalla siin’, Tykki tyynenä niin, Viime virttämme veisailee. Sodan viimeinen tykinlaukaus Suomalaiset tykistöjoukot ampuivat viimeiset laukaukset Suomessa Yppärin kahakassa 11.11.1808. Ruotsin puolella kesällä 1809 käytyjen taistelujen jälkeen Suomen Tykistörykmentti lakkautettiin virallisesti vuonna 1810. KANONJÄRENS SÅNG 1. Vik undan, ni fega och lytta, Kanonjären får ej sakna mod. Om än natten är svart, Är kanonlågan stark, Dånet hörs över skälvande jord. 2. Det som händer en gång här har format, Menneisyys läsnä tykinkuulassa Med granater vi spränger det bort. Tjocka pansar bryts ner, Inga hinder vi ser, Berg störtar ock ner innan kort Yksinkertaisen rautakuulan tarina vie siis satojen vuosien päähän verisille taistelutantereille. Kuka tietää, onko Tykistömuseossa sijaitsevan tykinkuulan tielle osunut aikoinaan epäonnekas sotilas, joka on taisteluun joutunut. Kävijä, joka ohimennen näyttelyyn tutustuessaan vilkaisee kuulaa ja sen muistolaattaa ei heti sitä noihin muinaisiin taistelukenttiin ehkä yhdistä, mutta kuulan kertoma tarina on yhteistä menneisyyttämme. 3. Och om vi en gång så stupar, Invid röret av stål och av malm. Evig vila vi får, Lugn kanonen där står Och sjunger vår sista psalm. GUNNER’S SONG 1. Away you cowards and cripples, No fear in a gunner will be found. Though the night might be dark, The cannon will bark. From its thunder will tremble the ground. Lähteet: Hårdstedt, Martin: Suomen sota 1808-1809. WSOY. Helsinki 2007. Paulaharju, Jyri: Suomen kenttätykistön historia – I osa. Suomen Kenttätykistön Säätiö. Helsinki 1989. Suomen sodan historia 1808– 1809. Toim. Jussi T. Lappalainen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 2008. Suomen sota 1808-1809 – taustat, tapahtumat, muistomerkit. Toim. Reima T.A. Luoto. Fenix Kustannus Oy. Espoo 2008. 2. What was built here by hand long ago, With grenade we are destined to blow. Thick armour to pierce Is a call to be fierce, Nor will rocks prove to be our peers. 3. And if it be our lot to fall down, Here beside our steel-barrelled friend. By the grave that we’re in, The cannon shall sing, A final salute it will bring. Kuva: Sirkka Ojala Tulikomentoja 4/2011 27 Rintamamiesten hupia Korsulukemisto oli suomalainen rintamamiehille tarkoitettu viihteellinen lukemistolehti joka ilmestyi jatkosodan aikana vuosina 1942-1945. Lehti ilmestyi myös ruotsinkielisenä rinnakkaispainoksena nimellä Korsu-Lektyr. Lähde: Wikipedia Menneisyyden sitaatteja T.M Kivimäki 1886-1968. “Valtiollista itsenäisyyttä ei Eestille anneta, koska se osoittautui kykenemättömäksi sitä puolustamaan ja koska Saksalle on tärkeä pääsy Nevan suuhun. Mutta virolaisia ei liioin haluta myöskään protektoraattiin Saksan alle. Vedoten heimosukulaisuuteen suomalaisten kanssa ja siihen tosiasiaan, että Itä-Karjalaan tarvitaan kykeneviä ja tarmokkaita miehiä, jotka asuttavat tätä maakuntaa, ja koska Suomi muutenkin on harvaanasuttu, voidaan ehdottaa, että Suomi siirtäisi virolaiset sodan jälkeen vähitellen Aunukseen ja antaisi niille kansalaisoikeudet täysin tasaver- taisina Suomen kansan jäseninä.” T.M Kivimäki, Suomen suurlähettiläs Berliinissä 27.2.1942 Sitaatti on otettu Outi Koikkalaisen artikkelista: Suomen Saksan-lähettilään T.M. Kivimäen “hajatietoja” -raporttisarja 1942-1944. Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo- ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog Oy Hatanpään valtatie 30 33100 TAMPERE Puh. 020 469 7000 w w w. m i l l o g . f i 28 PROTECT YOUR CAPABILITIES SAAB DEVELOPS AND PRODUCES ARTHUR Weapon Locating System. The combat proven radar is designed for Force Protection and Counter Battery Operations in full scale as well as in asymmetric scenarios. Force Protection in current operations is heavily dependent on sophisticated sensors. ARTHUR is The state-of-the-art Weapon Locating System that makes a difference. www.saabgroup.com Tulikomentoja 4/2011 29 Vakuutusneuvos Harri Kainulainen Tykkimiehet ry:n puheenjohtajaksi TEKSTI JA KUVA: SIRKKA OJALA Tykkimiehet ry:n syyskokous oli Suomen Tykistömuseolla 22. lokakuuta. Kokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi kaudelle 2012-2013 valittiin yksimielisesti vakuutusneuvos Harri Kainulainen. Vuodesta 2004 puheenjohtajuutta hoitanut prikaatikenraali Jouko Alasjärvi luopui puheenjohtajuudesta, mutta jatkaa hallituksen jäsenenä. Kainulainen on ollut Tykkimiehet ry:n hallituksen jäsenenä vuodesta 2005 alkaen. Harri Kainulainen on 64 -vuotias ja asuu Helsingin Laajasalossa, kotoisin hän on Pieksämäeltä. Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme aikuista tytärtä sekä kaksi lastenlasta. Koulutukseltaan Kainulainen on valtiotieteen maisteri, joka on valmistunut Turun yliopistosta vuonna 1975 pääaineenaan poliittinen historia. Varusmiespalveluksensa tykistön majuri suoritti Pohjois-Karjalan Patteristossa vuosina 1968–1969 ja valmistui RUK:n kurssilta POLAR 129. Ylennyksen majuriksi hän sai vuonna 1996. Työhistoria Työelämä alkoi vuonna 1973 Turussa ylioppilaskunnan pääsihteerinä ja vuodesta 1977 alkaen Osuuspankkiryhmän eri työtehtävät veivät miehen aina uusille paikkakunnille: Kajaanissa hän toimi markkinointipäällikkönä, Naantalissa toimitusjohtajana ja Turussa alue - ja markkinointijohtajana. Vuonna 1987 Kainulainen siirtyi Sa- 30 vonlinnan Oopperajuhlien talous- ja hallintojohtajaksi ja Pori Jazz tuli tutuksi sen toimitusjohtajan tehtäviä hoitaessa vuosina 1990-1997. Eläkkeelle Harri Kainulainen jäi vuonna 2007 Lähivakuutus-ryhmän toimitusjohtajan tehtävästä, jossa hän toimi vuodesta 1997 alkaen. Järjestötoiminta Uudella puheenjohtajalla on takanaan pitkän järjestökokemuksen lisäksi vankka vapaaehtoisen maanpuolustussektorin tuntemus. Vuosien kuluessa Kainulainen on hoitanut lukuisien eri järjestöjen tehtäviä, toimien Suomen Nuorkauppakamarit ry: n puheenjohtajana 1987 sekä SPR:n luottamustehtävissä paikallis-, piiri- ja valtakunnan tasolla vuodesta 1961 lähtien. Nykyisin hän on SPR:n Helsingin ja Uudenmaan piirin puheenjohtajana. Lisäksi hän on toiminut vuodesta 2010 alkaen Sotavahinkosäätiön hallituksen jäsenenä ja Suomen Golfliiton liittoval- tuustossa. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) puheenjohtajana Kainulainen toimi vuosina 2000-2005 ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) puheenjohtajan tehtävää Kainulainen on hoitanut vuodesta 2006 alkaen, mutta vuoden 2012 alusta on aika luovuttaa tehtävä seuraajalle. Mahdollisuus paneutua oman aselajin asioihin Harrille tykistökiltatyö on tuttua, sillä hän on sekä Kenttätykistökerhon, että Mittamies- ja tiedustelukillan jäsen. Kiireistä huolimatta Tykistön päivän tilaisuudet maaliskuulla ja Pyhän Barbaran juhla joulukuulla ovat kuuluneet hänen ohjelmaansa. Harri Kainulainen kertoo tuntevansa tiettyä nöyryyttä ottaessaan uuden tehtävänsä Tykkimiesten puheenjohtajana vastaan, kokeneen, pitkäaikaisen ja asiantuntevan puheenjohtaja prikaatikenraali Jouko Alasjärven jälkeen. Harri totesi, että tehtävä an- taa erinomaisen mahdollisuuden paneutua aikaisempaa paremmin oman aselajin asioihin ja on hyvä, että tukena on kokenut ja yhteistyökykyinen hallitus. Yhteistyö on tärkeää myös yhteisen menestymisen kannalta ja uusien suuntaviivojen luomiselle mm. laajentuvan Suomen Tykistömuseon toimintaan. Tukena uudella puheenjohtajalla on myös Jouko Alasjärvi, joka jatkaa edelleen työtään Tykkimiehet ry:n hallituksessa. Harrastukset Vapaa-aikaansa uusi puheenjohtaja viettää mökkeillen Juvalla ja Rukalla sekä metsästyksen, golfin ja liikunnan parissa uimisen ollessa ympärivuotinen harrastus. Aika kuluu myös Suomen Ladun tunturioppaana Kiilopäällä. Musiikki on myös rakas harrastus ja tärkeää vastapainoa järjestötoiminnalle ja Harri soittaakin kornettia Helsingin Suomalaisen Klubin orkesterin riveissä. Tykistökoululle tunnustusta Suomen kenttätykistön säätiö on myöntänyt Tykistökoululle Vuoden tykkimiesteko 2010 -palkinnon kansainvälisen erikoiskoulutuksen järjestämisestä. Tykistön tarkastaja eversti Aki Sihvonen luovutti palkinnon Tykistön komentajistonneuvottelupäivien yhteydessä Haminassa 14.9.2011 Tykistökoulu järjestää noin kahdesti vuodessa ulkomaalaisista sotilaista koostuvalle OMLT-ryhmälle (Operational Mentoring and Liaison Team eli operatiivinen ohjaus- ja yhteydenpitoryhmä) tykistökoulutusta. Vuonna 2008 IsoBritannian aloitteesta alkanut koulutus on järjestetty Tykistöprikaatissa jo seitsemän kertaa. Vuosien varrella OMLTtehtäviin on koulutettu 152 sotilasta kahdeksasta eri maasta, joista pääosa on ollut IsoBritanniasta. Tykistön tarkastaja eversti Aki Sihvonen luovutti palkinnon Tykistön komentajiston neuvottelupäivien yhteydessä Haminassa 14.9.2011. Palkinto tuli positiivisena yllätyksenä Tykistökoulun johtajalle, everstiluutnantti Paavo Keskiruusille. - En olisi osannut odottaa palkintoa, vaikka Tykistöprikaatissa ja erityisesti Tykistökoulussa on tehty paljon työtä asian eteen. Esimerkiksi edelliseen harjoitukseen osallistui 40 ulkomaalaista sotilasta. Ampumaharjoitus sitoi noin 20 kouluttajaa ja harjoituksessa ammuttiin yli 300 kranaattia, Keskiruusi laskee. Kyseinen sotilaskoulutus on osa monikansallista ISAFkriisinhallintaoperaatiota Afganistanissa. Sen tavoitteena on parantaa levottoman Afganistanin turvallisuusrakenteita. OMLT-ryhmälle opetetaan Niinisalossa D30- eli 122H63tykin ja ampumatarvikkeiden käsittelyä sekä ampumatoimintaa, ja ryhmä kouluttaa samat asiat Afganistanin Kansalliselle Armeijalle, ANA:lle. Palkinto, Patria Vammas Oy:n lahjoittama 155K98-tykin pienoismalli, Tykistökoulun johtajan, everstiluutnantti Paavo Keskiruusin ja edellisen OMLT- koulutuksen johtajan, majuri Juha Ollonqvistin osaavissa käsissä. - Kyse on siis kouluttajien kouluttamisesta, Keskiruusi täsmentää. Harjoituksen tulevaisuus näyttää valoisalta, ja seuraavan kerran koulutus järjestetään tammikuussa 2012. Tykistöprikaati sai vuo- den tykkimiesteko palkinnon myös vuonna 2009 ympäristön eteen tekemästään työstä, kun Tykistöprikaatin ympäristöjärjestelmälle myönnettiin ISO 14001 standardin mukainen sertifikaatti. Tällainen on palkittu harjoitus • OMLT-ryhmä kouluttaa opetettavat asiat Afganistanin armeijalle osana ISAF-operaatiota • edelliseen harjoitukseen osallistui 40 ulkomaalaisen sotilaan lisäksi noin 20 kouluttajaa pääosin Tykistökoululta ja 6 tykkiä, joilla ammuttiin noin 310 kranaattia • harjoitus on kaksivaiheinen sekä ase- ja ampumatekninen ja se kestää noin viikon • ensimmäisessä vaiheessa opetetaan tykin ja ampumatarvikkeiden käsittelyä tuliasemakoulutuksessa • toisessa vaihe muodostuu ampumaharjoituksesta, jossa pyritään suorittamaan mahdollisimman monipuolisia tulitehtäviä käyttäen erilaisia sytyttimiä Tulikomentoja 4/2011 Tykistön koulutustuen OMLT -kurssi 6, D-30 koulutustapahtuman kurssilaiset ja kouluttajat ryhmäkuvassa. Kurssilla olleet sotilaat lähtevät vuoden 2011 aikana OMLT-tehtäviin Afganistaniin. Harjoituksenjohtajana toimi Tykistökoulun täydennyskoulutusosaston johtaja majuri Juha Ollonqvist. 31 Kiltamatka Rukajärven maisemiin TEKSTI: PAULA HILJANEN KUVAT: JOUKO LIIKANEN Tutkimmme Raappanan majan sodanaikaisen sijaintipaikan aluetta. Matkan ainoana naisena pääsin majoittumaan Ljuba-nimisen leskirouvan luo. Ljuba puhui pelkästään venäjää ja samoin hänen siskonsa. Tulimme kuitenkin toimeen ja kävimme hataria keskusteluja muutaman vuoden takaisten venäjän kielen opintojeni turvin. Ontajärven kylää aidoimmillaan teja vuodelta 1941. Tuolloin varmasti jokainen matkalainen ajatteli auton ikkunasta ulos katsoessaan, että täällä sitä taattomme ovat taistelleet isänmaamme puolesta. Heikki Pitäjämäki kertoo alueen taisteluista siellä jossakin. Sotahistoria kiinnostaa yhä nuorempia sukupolvia. Kun sotiemme veteraaneja on yhä vähemmän joukossamme, lähtee moni historiasta kiinnostunut sotahistorialliselle aikamatkalle rajan taakse. Aidot taistelupaikat kertovat omaa karua tarinaansa. Kymmenkunta Kainuun Tykistö- ja Heittimistökillan jäsentä suuntasi heinäkuun alussa sotahistorialliselle matkalle Venäjän Karjalaan. Kainuun Tykistö- ja Heittimistökillan ja Kuhmon Reserviläisten yhteistyönä järjestämän matkan tarkoituksena oli tutustua jatkosodan taistelupaikkoihin Rukajärvellä ja Ontajärvellä. Rukajärven 14. Divisioonan taistelumaisemat ovat tärkeitä tykistö- ja heittimistökiltalaisille, koska monen kiltalaisen isä tai sukulainen on osallistunut Rukajärven suunnan taisteluihin. Alueella 32 käytyihin taisteluihin oli moni matkalainen perehtynyt niin perimätiedon kuin sotakirjallisuuden kautta. Innokkaimmilla sotahistoriaa harrastavilla oli hyvin seikkaperäistä tietoa taisteluista. Menneitä muistellessa Automme edetessä Kostamuksesta kohti Rukajärven maisemia kuuntelimme cd-levyltä Yleisradion Elävän Arkiston tallennetta Rukajärven valtauksesta. Rikkumaton hiljaisuus vallitsi kuunnellessamme Martti Jukolan raport- Uutta verta kiltaan Matkat ovat hyvä tilaisuus uusien jäsenten saamiseksi kiltaan. Sotahistoriasta kymmenisen vuotta kiinnostunut Timo Rönkkö ei vielä matkalle lähtiessään ollut Kainuun Tykistö- ja Heittimistökillan jäsen, mutta savolaismiehen mieli muuttui matkan aikana. ”Matkan ehdoton kohokohta oli minulle se, kun kävin uimassa samassa paikassa, missä venäläiset tekivät maihinnousun kesällä 1943. Kun pääsee käymään autenttisilla tapahtumapaikoilla, niin asiat konkretisoituvat aivan toisella tavalla kuin sotakirjojen kuvia katselemalla.” Vieraanvaraisia venäläisiä Paras tapa tutustua venäläiseen vieraanvaraisuuteen on yöpyä perheessä. Valtaosa ryhmästämme majoittui Ontajärven kylän asukkaiden luona, jotka osasivat hieman karjalan kieltä. Parfyymillä hyttysiä vastaan Lauantaiselle päiväretkelle Ljuba varusti minut englantilaisella hajuvedellä ja lierihatulla, jossa oli moskiittoverkko. Ljuba pirskotti hajuvettä vaatteisiini, jotteivät hyttyset pyörisi kimpussa. Ystävällinen ele sinänsä, mutta hajuvesi toimikin toisinpäin. Rukajärven metsissä sammaloituneita ja umpeenkasvaneita juoksuhautoja sekä sotamuistomerkkejä tutkiessamme, jouduin moneen otteeseen huitomaan kimpustani viheliäisiä hyttyslaumoja. Tiestössä parantamisen varaa Kolmipäiväinen reissu oli monelle se ensimmäinen matka itänaapuriin. Pakettiauton etupenkillä kummastelin vierustoverini Jarin kanssa useasti reissun aikana muun muassa tiestön huonoa kuntoa. Reilun 30 kilometrin matka soratiellä kun kesti runsaan tunnin. Vastuksena tiellä oli niin insinöörin raitaa kuin liki pään kokoisia kiviä keskellä tietä. Matkanjohtaja Seppo Möller luotsasi kuitenkin pakettimersua varmaotteisesti ja turvallisesti perille. Vuosijuhlassa palkitut Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi: Nurmi Heikki Rauma Hopeinen Kiltaristi: Heinonen Reijo Rauma Tupala Ilkka Rauma Yli-Rämi Antti Vammala Pronssinen Kiltaristi: Nieminen Juhani Vammala Peltola Pekka Pori Rainiola Jaakko Pori Siivonen Lasse Pori Välimäki Kari Rauma Tykkimiesmitali (TM): Norrkniivilä Heikki Pori Rasinperä Kosti Pori Tykistöprikaatin Killan kultainen plaketti: Soini Matti Vammala Tykistöprikaatin Killan hopeinen plaketti: Isohannu Esko Kankaanpää Huhtamaa Pauli Kankaanpää Jokela Rauno Kankaanpää Tykistöprikaatin Killan pronssinen plaketti: Ala-Tala Aino Vammala Järvenpää Sirkka Vammala Kuusinen Kirsti Vammala Lappalainen Terttu Vammala Riutta Salme Vammala Niemi Sirkka Vammala Ruuskanen Eila Vammala Silvennoinen Pirjo Vammala Kinnari Kalervo Kankaanpää Tykistöprikaatin Killan stipendi: Ojala Sirkka Ikaalinen Rukajärvi (karjalaksi Rugarvi, ven. Ругозеро, Rugozero) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Mujejärven piirissä Karjalan tasavallassa Venäjällä. Rukajärven kylä sijaitsee Rukajärven itärannalla noin 30 kilometriä Ontajärvestä luoteeseen. Rukajärven läheltä kulkee vuonna 2001 valmistunut rautatie, joka yhdistää Suojärvi–Jyskyjärvi-radalla olevan Lietmajärven aseman Muurmannin radalla olevaan Karman asemaan. Rukajärven taisteluista on Antti Tuuri tehnyt 1990-luvulla kolmiosaisen Rukajärvi kirjasarjan ja Olli Saarela ohjannut elokuvan Rukajärven tiellä (1998). Lähde: Wikipedia Tulikomentoja 4/2011 Killan vuosijuhla keräsi satapäisen yleisön. Paikalla olivat Tykistöprikaatista everstiluutnantti Pertti Holma ja kokousjärjestelyistä vastannut Prikaatin komendantti yliluutnantti Juha Vartiamäki. Tykistöprikaatin Killan vetovastuu vaihtuu TEKSTI JA KUVAT: SIRKKA OJALA Tykistöprikaatin Kilta ry:n vuosijuhla ja syyskokous järjestettiin perinteisesti Niinisalon Varuskuntakerholla 29.10.2011. Ennen juhlaa kunnioitettiin talvisodan veteraaneja laskemalla seppele talvisotaan lähteneiden muistomerkille. Seppeleen laskijoina olivat Everstiluutnantti Pertti Holma Tykistöprikaatista sekä Tykistöprikaatin killan puheenjohtaja Jorma Ruuskanen sekä varapuheenjohtaja Kalle Salonen. Varuskuntakerholla nautitun maittavan lounaan jälkeen alkoi killan vuosijuhla monine esityksineen. Musiikista vastasi Satakunnan Sotilassoittokunta johtajanaan yliluutnantti Ville Katajamäki ja myös rocktähti Juissi Läskinen kävi hauskuttamassa satapäistä juhlayleisöä. Satakunnan Tykistörykmentin komentajan everstiluutnantti Pertti Holman puolustusvoimien rakenneuudistuksesta kertonutta juhlapuhetta kuunneltiin tarkasti. Juhlassa jaettiin monia huomionosoituksia kiltatyössä ansioituneille ja arvokkain huomioiminen oli, kun Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi luovutettiin Rauman Seudun Tykistökillan puheenjohtaja Heikki M. Nurmelle. Killan syyskokouksessa Killan vetovastuu vaihtui, kun seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Kalervo (Kalle) Salonen Porista. Tykistöprikaatin Killan vetovastuu vaihtuu aina kahden vuoden välein ja nyt Mittamies – ja Tiedustelukilta ottaa vastuun harteilleen. Vammalan Seudun Tykistökilta sai siirtää kahden vuoden urakan jälkeen vastuun uusille harteille. Tykistöprikaatin Killan uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin Orvo Haavisto, Turun Seudun Tykistökillasta. Tytöt Saima ja Elli saattelivat puheenjohtaja Jorma Ruuskasen eläkkeelle killan puheenjohtajan hommasta, apuna oli Tykpr killan puheenjohtajaksi kaudelle 20122013 valittu Kalle Salonen. 33 KIRJALLISUUTTA Kari Stenman: Hävittäjälentäjät talvi- ja jatkosodassa (Tammi 2011) Suomen ilmavoimien historiasta monta asiantuntevaa kirjaa laatinut Kari Stenman on tehnyt näyttävän arvoteoksen Hävittäjälentäjät talvi- ja jatkosodassa (Tammi, 2011). Teos on kattava tietopaketti suomalaisten hävittäjälentäjien ansioista taistelussa moninkertaista ylivoimaa vastaan itärintamalla. Teos seurailee sodan kronologiaa, ja hävittäjälentäjien esittelyt vuorottelevat tilannekarttojen ja sodan vaiheiden selostusten kanssa. Kirjassa on esitelty 40 ilmataisteluissa menestynyttä hävittäjälentäjää: tunnetuimpien nimien lisäksi lukija oppii, että moni muukin lentäjistämme teki poikkeuksellisia suorituksia. Myös koneita on esitelty, ja teokseen tuovatkin mukavaa väriä piirrokset lentokoneista erilaisissa naamiomaalauksissa. Stenman on toki aiemmin laatinut tästä aiheesta Kalevi Keskisen kanssa oman kirjansa Sotamaalaus (Suomen ilmavoimien historia 23, 2003). Mittava taustatyö Erityisen arvokasta on, että teoksen näkökulma lähtee lentäjistä itsestään – lentoosastojen historioitahan on jo julkaistu. Stenman on tehnyt merkittävän työn yhdistellessään lentäjien muistelmia, 34 taistelukertomuksia ja Kansallisarkiston asiakirjoja. Henkilöesittelyn jälkeen on runsaasti suoria sitaatteja lähteistä, mikä elävöittää tekstiä ja tuo autenttisuutta. Toisaalta vaikutelma on väistämättä hieman epätasainen, koska materiaalin pirstaleisuus ja sitaattien pituudet vaihtelevat. On tietenkin selvää, etteivät saatavilla olevat lähteet voi olla tarkkuudeltaan tai laajuudeltaan yhdenmukaisia. Venäläinen arkistomateriaali käytössä Teos tasapainoilee hyvin kertomusten, tietoaineksen ja kuvamateriaalin kesken: yleisvaikutelma on informatiivinen ja harmoninen. Kokonaiskuvan piirtäminen hävittäjälentäjistä on aineiston näkökulmasta onnistunut hyvin, ja samalla teoksen kuvituksessa on hyödynnetty hyvin erilaista materiaalia, kuten sotapäiväkirjo- ja ja jopa valokuvia lentorukkasista. Mieluisa lisä on myös venäläisen arkistomateriaalin käyttö. Sen pohjalta laaditut Neuvostoliiton ilmavoimien vahvuudet ja ryhmitykset osoittavat kiistatta, miten vaativassa tilanteessa suomalaiset lentäjät joutuivat toimimaan. Kokonaiskuva jää puutteelliseksi Hieman toivomisen varaa teos kuitenkin jättää. Sotatilanteiden esittelyt ja henkilökuvat ovat itsessään onnistuneita, mutta usein kaipaa henkilöiden toiminnan tiiviimpää sitomista suhteessa muihin lentäjiin ja sodan kulkuun. Vaikka olennainen tieto teoksessa onkin, tällaisen kokonaiskuvan luominen vaatii hieman yhdistelyä ja selailua. Paikoin myös jäi kaipaamaan jonkinlaisia kiteytyksiä esimerkiksi lentäjien roolista yksikössään. Sen sijaan muisteluiden ja tarinoiden pelkistetyn toteava tyyli on puhuttelevaa, paikoitellen sodan todellisuus koskettaa lukijan tunnemaailmaa aidosti. Todellinen keräilyteos Teosta on painettu 1950 erikseen numeroitua kappaletta, ja se on kooltaan tällaisten teosten tapaan suhteellisen massiivinen. Tämä on etu, sillä suurikokoiset kuvat ovat teräviä yksityiskohdissaan sekä aukeamat houkuttelevat väljällä ja tyylikkäällä taitollaan. Rajoitettu kappalemäärä vaikeuttaa teoksen saavutettavuutta, mutta toisaalta arvoteoksen hinta saattaa tuntua kalliilta, joskin poikkeuksellisen tyylikäs ulkoasu nostavat väistämättä painokustannuksia. Kari Stenmanin teos on korkeatasoinen, ammattitaidolla tehty ja esineenäkin upea kunnianosoitus pyyteettömille miehille kovissa paikoissa. Mikko Turunen Filosofian tohtori Vaikuttavin hetki sarjassa: Sodan raaistavasta vaikutuksesta ja inhimillisyyden kadottamisesta kumpusi sarjan vaikuttavin hetki, kun merijalkaväen sotilas alkoi kaivaa elossa olevalta japanilaiselta sotilaalta kultahampaita suusta. Hyvä muistutus itse kullekin mikä on sodan todellinen luonne. The Pacific – Tyynenmeren taistelutoverit LAURI HAAVISTO, KUVAT: WIKIPEDIA Toisen maailmansodan amerikkalaista kokemusta Euroopan taistelukentistä kuvaava sarja Taistelutoverit vuodelta 2001 oli yksiä televisiohistorian suuria tapauksia. Nyt vuonna 2010 ilmestynyt Tyynenmeren taisteluita seurannut The Pacific – Tyynenmeren taistelutoverit sarja koitti samaa temppua uudestaan. Sarja on kymmenen jaksoa pitkä, jokaisen jakson kestäessä noin tunnin verran. Sarjassa seurataan tosielämään perustuen Eugene Sledge, Robert Leckie ja John Basilone nimisten ensimmäisen Merijalkaväen divisioonan sotilaiden tarinaa Tyynellämerellä toisessa maailmansodassa. Kautta aikojen kallein tv-sarja 125 miljoonan dollarin budjetti näkyi Taistelutoverit sarjan laadussa, E-komppanian taisteluja seuratessa katsoja pääsi kokemaan matkan koulutuksesta Yhdysvalloissa aina Normandian maihinnousuun ja Saksan valtaukseen asti. Tyynenmeren taistelutoverit ei ainakaan budjetissa jäänyt jälkeen, sillä tuotantokustannukset nousivat aina 200 miljoonaan dollariin, mikä teki siitä kaikkien aikojen kalleimman tv-sarjan. Tulikomentoja 4/2011 Sotilaat äärirajoilla Tyynenmeren taistelutoverit on kokonaan omanlaisensa tarina sodasta Japania vastaan Tyynenmeren pienillä saarilla. Merijalkaväen miehet kärsivät säästä, trooppisista taudeista ja verisistä taisteluista japanilaisia vastaan. Henkinen sietokyky on sotilailla koko ajan koetuksella ja katkeamispiste tulee useammallakin vastaan. Sota ei myöskään pääty viimeisen laukauksen kajahtaessa rintamalla vaan seuraa sodasta selviytyneitä sotilaita heidän mukanaan takaisin Yhdysvaltoihin. Suuri budjetti ei aina takaa onnistumista Sarjan vetovoiman olettaisi kumpuavan siitä, että tietää seuraavansa todellisten ihmisten tarinaa ryyditettynä suuren budjetin taistelukohtauksilla. Valitettavasti näin ei tapahdu vaan henkilöhahmot jäävät etäiseksi ja taistelukohtaukset valitettavan ylipitkiksi. Se on todellinen sääli sillä sarjassa olisi ollut potentiaalia paljon parempaan kuvaukseen mihin se nyt nousee. Henkilöhahmoja seurattaessa pitäisi kuitenkin varmistaa, että katsoja pystyy seuraamaan kunkin taistelijan tilannetta sarjassa. Taistelukohtaukset eivät toimineet Vaikka katsoin sarjan parin viikon aikana dvd:ltä yhteen putkeen, kadotin silti useamman kerran kenestä oikein kulloinkin puhuttiin ja missä taistelussa rintamalla oltiin. Lisäksi taistelukohtausten ollessa valitettavan paljon vain joka suuntaan ampuvia merijalkaväen sotilaita, ei niissä ollut samanlaista selkeyttä kuin olisin odottanut edellisen sarjan pohjalta. Ehkä sota japanilaisia vastaan oli kaoottisempaa, kuin Euroopan rintamalla saksalaisia vastaan, mutta silti olisi taistelukohtauksia voinut lyh*entää ja selkiyttää. Miksi vain kolmen sotilaan tarina? Vain kolmeen päähenkilöön keskittymällä tehtiin huono ratkaisu, kun henkilöitten sinänsä mielenkiintoinen tarina ei kuitenkaan pysty kannattelemaan koko kymmentuntista eeposta. Yhä olisin kaivannut, että jokaisessa jaksossa olisi John Basilone, joka oli yksi kolmesta sarjassa seurattavasta henkilöstä. Hänet palkittiin yhdellä Yhdysvaltain korkeimmalla kunniamerkillä Medal of Honor. keskitytty eri henkilöön ja tarinaan, jolloin sodan eri puolia olisi saatu paremmin esille. Silti pakko katsoa listalla Kaiken tämän negatiivisuuden jälkeen ei parempaa sarjaa Tyynenmeren sodasta ole tehty ja vain harva sotaelokuva, kuten Clint Eastwoodin Isiemme liput ja Kirjeitä Iwo Jimalta on parempi. Vaillinaisenakin kokemuksena sarja antaa sodasta syvemmän kuvan. Esimerkiksi mieleltään vaurioituneet sotilaat, jotka on suljettu häkkeihin ”toipumaan” antaa hyvin realistisen kuvan millä tasolla mielenterveyden hoitaminen tuolloin oli. Sarja kannattaa katsoa ja jään innolla odottamaan mistä sodasta vastaava sarja Yhdysvalloissa tehdään seuraavaksi? 35
© Copyright 2024