Kaartin jääkärirykmentissä

SISÄLTÖ
Päätoimittajan lomaillessa
toimitussihteeri kynästä
4
Tiedottaja Tiina Möttönen
Komentajan kynästä
Eversti Pekka Saariaho
5
Rykmentissä tapahtuu
6
Kaartin Jääkärirykmentti ja Santahamina
8
Sotilaita ja luonnonrikkautta
Jarmo Nieminen
Santahamina viranomaisten
yhteistoiminta-alueena
Majuri Marko Maaluoto
Defensor Capitolii
Ville Maijanen
Maanpuolustuskoulutusyhdistys –
Turvallisuutta yhdessä
Lehden teema:
Santahamina
11
Julkaisijat:
Kaartin Jääkärirykmentti
PL 6, 00861 Helsinki
21
Kaartin Jääkärirykmentin Kilta ry
Santahamina/ perinnetalo C 25
00860 Helsinki
24
Kustantaja:
Kaartin Jääkärirykmentti
Mauri Väänänen
26
Henkilöstökuulumiset
31
Kaartinjääkäri vuoden 2011
joukko-osastolehti
32
Vierailut ja tapahtumat
Kaartin Jääkärirykmentissä
33
Kaartin Jääkärirykmentin Kilta
41
Päätoimittaja:
Everstiluutnantti Heikki Saarento
Toimitussihteeri:
Tiedottaja Tiina Möttönen
Valokuvat:
Kirjoittajat
SA-kuvat
Tiina Möttönen
Kaartin Jääkäritoimikunta
Killan kuvat: Asta Ruuskanen
(ellei toisin mainita)
Kannet:
Tiedottaja Tiina Möttönen
Ulkoasu ja taitto:
Tiedottaja Tiina Möttönen
Paino:
Kirjapaino Öhrling Oy, Helsinki
Edellisten numeroiden teemat:
1/11 KAARTJR 15 vuotta
2/10 Koulutus
1/10 Perinteet
2/09 Viranomaisyhteistyö
1/09 Kaartin Soittokunta 190 vuotta
2/08 Kaartin Pataljoona
1/08 Uudenmaan Jääkäripataljoona
2/07 Asevelvollisuus
1/07 Kumppanuus
2
Päätoimittajan
lomaillessa
toimitussihteerin
kynästä
Komentajan
kynästä
VIESTINNÄN MERKITYS KOROSTuu
UuDISTuS KÄYNNISTYY - PIDETÄÄN PÄÄ KYLMÄNÄ
Mennyt vuosi on jälleen kerran osoittanut olleen kiivastahtinen ja työntäyteinen. Voisi jopa sanoa ettei se
ole meille enää mikään yllätys vaan paremminkin jo arkipäivää. Taakkaa ei varmastikaan ole helpottanut
käynnistynyt puolustusvoimauudistus ja siihen liittyvä suunnittelutyö.
Vääpeli moitti alokkaan asentoa. Tähän alokas totesi: ”Herra vääpeli, korjataanko vanhaa vai tehdäänkö
kokonaan uusi?” Vuoteen 2015 mennessä Kaartin Jääkärirykmenttikin laitetaan uuteen asentoon, vaikka
nykyisessä asennossamme ei mitään moitittavaa olekaan. Uusi asento on kuitenkin otettava, koska puolustusvoimauudistuksen myötä joukko-osastomme tehtäväkenttä laajenee. Vuonna 2015 hoidamme nykyisten
tehtäviemme lisäksi sotilasläänin esikunnan vastuulla olevat operatiiviset tehtävät yhteistoiminta-asioineen.
Uudistuksen myötä myös huollon vastuu laajenee ja Puolustusvoimien Urheilukoulu siirtyy saarelle.
Päätoimittajan lomaillessa sain oivan mahdollisuuden kiittää tässä kirjoituksessa työyhteisöäni, sidosryhmiä
sekä yhteistyökumppaneita tähänastisesta mutkattomasti sujuneesta yhteistyöstä. Siirryn 1.9. määräajaksi
Pääesikunnan viestintäosastolle. En odota, että uusi työ päästää minua helpolla, mutta uskon sen kehittävän osaamistani jatkoa ajatellen. Toivon kaikilta kärsivällisyyttä viestinnän asioiden hoitamisessa. Vie oman
aikansa ennen kuin sijaiseni saadaan rekrytoitua ja että hän on toiminnan ytimessä sisällä.
Muistuttaisin kaikkia kuitenkin siitä, että viestinnän ammattilaisen paikalla oleminen ei tee meitä autuaiksi
ja poista sitä viestinnän velvollisuutta, joka meillä jokaisella on. Vuosittaiseen, rykmentin komentajan allekirjoittamaan toimintakäskyyn on kirjattu: vastuu on asianomistajalla. Huomioitava on, että hyvän ja toimivan työyhteisön keskeinen asia on vuorovaikutteinen ja kaksisuuntainen esimies-alaisviestintä. Viestinnän
toteuttamisessa osaava tiedottaja on vain oiva apuväline kontakteineen.
Viestintää ei tule ajatella irrallisena toimintona vaan yhtenä aselajina muiden joukossa. Oikein toteutettuna
sillä voidaan saada aikaan suuria vaikutuksia ja parhaimmassa tapauksessa luoda toiminnan onnistumisen
avaimet. Päätehtävänä viestinnällä on tukea organisaation ja johdon tavoitteiden saavuttamista. Uudistuksen mennessä eteenpäin päätehtävän saavuttaminen korostuu entisestään.
Viestinnällä luodaan myös mielikuvia ja rakennetaan organisaation imagoa. Virkamies viestii omasta organisaatiostaan ympäröivälle yhteiskunnalle ja varusmiehille jo pelkällä olemuksellaan, käyttäytymisellään ja
puheellaan. Epäonnistunut viestintä voi pahimmassa tapauksessa johtaa uskottavuuden menettämiseen,
maanpuolustustahdon alenemiseen, sekä vääristyneen tiedon leviämiseen. ”Se minkä rakentamiseen meni
20 vuotta, voidaan menettää 5 minuutissa”. Imago rakennetaan ja maine ansaitaan. Tahtoisinkin, että
jokainen meistä pysähtyisi hetkeksi miettimään omaa esiintymistään ja käyttäytymistään, onko se sellaista,
joka tukee organisaation imagoa ja mainetta? Onko se sellaista, joka tukee tehtäväämme?
Tämän lehden tavoitteena on viestiä Santahaminasta ja sen merkityksestä sotilaskohteena. Asiaa käsitellään
niin rykmentin kuin muiden viranomaisten ja yhteistyökumppaneidenkin näkökulmasta. Pääsemme myös
kurkistamaan saaren luonto- ja kulttuuriarvoihin Niemisen Jarmon artikkelissa. Toivotankin kaikille lukijoille
antoisia lukuhetkiä lehden parissa.
Viestintä - communicare = tehdä yhdessä!
Muutos toteutetaan ”korjaamalla vanhaa”. Uusi rykmentti rakennetaan nykyiselle, hyväksi todetulle pohjalle, jotta asiat sujuisivat muutoksessakin. Eri yksiköiden, erityisesti kouluttavien joukkojen, tehtävät pyritään pitämän nykyisen kaltaisina, samoin kuin työntekijöiden tehtävien sisältö. Tällä pyritään vähentämään
muutoksen vaatimaa työtaakkaa.
Vaikka emme teekään kokonaan uutta, uudistuksen valmistelu ja toteuttaminen edellyttää kovaa työtä.
Kahden ja puolen vuoden aikana on muun muassa järjestettävä koulutusyksiköille, esikunnan osille ja tukiosille tarkoituksenmukaiset toimintaedellytykset toimitiloineen ja harjoitusalueineen. Uuden kokoonpanon
sisäänajo muuttuneine työnkuvineen vaatii myös paneutumista.
Pelkät teknisluontoiset muutokset eivät kuitenkaan vielä riitä. Yksi keskeisimmistä asioista on kehittää
toimintatapoja laajenevan tehtäväkentän hoitamiseksi. Onhan uudessa kokoonpanossa suhteessa vähemmän työvoimaa kuin vanhassa organisaatiossa. Joka tasolla tarvitaan raikkaita ideoita, jokaista tarvitaan
miettimään, miten asiat voitaisiin hoitaa järkevimmin.
Muutoksen keskellä on huolehdittava, että päätehtävä pysyy kirkkaana mielessä. Varusmiesten ja reserviläisten koulutus sodan ajan joukkojen tuottamiseksi on muutoksessakin tärkein tehtävämme. Se ei saa
vaarantua. Perusyksiköille pyritäänkin turvaamaan mahdollisimman hyvä työrauha esikunnan painiessa
muutoksen valmistelun kanssa.
Palkatulla henkilökunnalla keskeisin kysymys on: Miten minun käy? Alkusyksystä tiedetään, miten kouriintuntuvia henkilöstövaikutuksia uudistuksella on Kaartin Jääkärirykmenttiin. Vuoden 2015 henkilöstösuunnitelman valmistuttua jokaisella työntekijällä on tieto siitä, onko hänellä paikka Rykmentissä myös vuonna
2015.
Vaikka Kaartin Jääkärirykmentti on uudistuksessa ”saamapuolella”, emme elä lintukodossa. Valitettavasti
ei voida taata, että kaikille löytyy paikka vuoden 2015 tehtäväkokoonpanossa. Mikäli näin ei ole, on työntekijä muutoksen kohteena ja hän on etusijalla haettaessa muualla puolustusvoimissa avautuvia tehtäviä.
Näitä erilaisia ”selviytymispolkuja” on jo raivattu ja raivataan edelleen muutoksen kohteena oleville ja
irtisanomisuhan alaisille.
Tämän lehden ilmestyessä elämme vielä epävarmuudessa tulevasta kohtalostamme puolustusvoimauudistuksen pyörteissä. Jokainen voi tehdä nyt käytettävissä olevista tiedoista johtopäätöksiä. Liian pitkälle ei
kuitenkaan kannata spekuloida. Otetaan asia kerrallaan. Ollaan hereillä muutoksessa, mutta keskitytään
töiden hoitamiseen ja pidetään pää kylmänä.
Toimitussihteeri
Tiedottaja Tiina Möttönen
Rykmentin komentaja
Eversti Pekka Saariaho
4
5
RYKMENTISSÄ
TAPAHTUU
2012-2013
Syyskuu 2012
18. Kaartin Pataljoonan perinnepäivä
18. Vartiovastuun vaihto
21. Kaartin Soittokunnan syyskonsertti
24.-28. Alueellinen sotilaspoliisiharjoitus
25. Alueellisen maanpuolustuskurssin näytös
Lokakuu 2012
3. 270 vuorokautta palvelleiden kotiuttamisparaati
4. 270 vuorokautta palvelleiden reserviin siirto
23. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin näytös
Joulukuu 2012
3. Suomen Kaarti 200 vuotta juhlaseminaari
6. Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati, Kouvola
10.-14. Kaartin Jääkärirykmentin taisteluharjoitus
Tammikuu 2013
4. Saapumiserien 2/12 ja 1/12 reserviin siirto
7. Saapumiserän 1/13 palvelukseen astuminen
Helmikuu
14. Vala ja vakuutus
24. Helsingin Aluetoimiston vuosipäivä
Maaliskuu
8. Uudenmaan Jääkäripataljoonan perinnepäivän vietto
22. Vartiovastuun vaihto
Huhtikuu
3. 270 vuorokautta palvelleiden kotiuttamisparaati
4. 270 vuorokautta palvelleiden reserviin siirto
27 Kansallinen veteraanipäivä
6
7
”
SANTAHAMINA JA
KAARTIN JÄÄKÄRIRYKMENTTI
Sotaväen ja Santahaminan historiallinen yhteys
on niin vahva, että Santahaminan voidaan
sanoa aina olleen sotilassaari. Nykyäänkin
Santahaminalla ja Kaartin Jääkärirykmentillä
on niin voimakas sidos toisiinsa, että niitä on
vaikea kuvitella ilman toisiaan. Kaartin Jääkärirykmentti edeltäjineen tunnistetaankin ihmisten mielikuvissa ensisijaisesti Santahaminassa,
eikä Helsingissä sijaitseviksi joukoiksi.
Kaartin jääkärirykmentissä
palveluksensa suorittavat varusmiehet voivat myös aidosti tuntea puolustavansa kotiseutuaan.
Pääosa Kaartin Jääkärirykmentin
sodan ajan reserviin tuottamista
joukoista sijoitetaan pääkaupunkiseudun puolustukseen.
Kaartin jääkärirykmentti näkyy pääkaupunkiseudun elämässä joka päivä jollain tavalla.
Kaiken tämän toiminnan keskuksena ja tukikohtana on Santahaminan saari.
Sotilaskoulutus pääkaupunkiseudulla
Kaartin Jääkärirykmentissä Santahaminassa
lakisääteisen varusmiespalveluksensa suorittaa
vuosittain noin 2000 nuorta miestä ja naista.
Yli 90% Kaartin Jääkärirykmentissä palveluksensa suorittavista varusmiehistä on kotoisin pääkaupunkiseudulta, alle 30 kilometrin
etäisyydeltä palveluspaikastaan. Varusmiehille
toteutettujen kyselyjen perusteella kotipaikan
läheisyydellä on positiivinen vaikutus palvelusmotivaatioon ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen varusmiespalveluksen aikana. Kaartin
jääkärirykmentti onkin erittäin suosittu palveluspaikka pääkaupunkiseudun kutsuntaikäisten esittämissä halukkuuksissa.
Kaartin Jääkärirykmentti vastaa omalta osaltaan pääkaupunkiseudun puolustuksesta.
Tämän tehtävänsä se täyttää kouluttamalla
varusmiehistä suorituskykyisiä joukkoja sodan
ajan reserviin sekä kehittämällä sotilaallista
valmiutta ja turvallisuustoimintaa yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Yleistä
maanpuolustustahtoa ylläpidetään hoitamalla
valtiollisia edustustehtäviä sekä toimeenpanemalla vuosittaiset asevelvollisten kutsunnat
pääkaupunkiseudulla. Eri toimintojensa kautta
Lyhyt kotimatka lomilla edesauttaa nuorten
jaksamista ja sopeutumista palvelukseen, sekä
mahdollistaa sosiaalisen verkoston ylläpidon
niin varuskunnassa kuin siviiliympäristössä.
Jos sosiaalisia ongelmia ilmenee palveluksen
aikana, on ollut eduksi, että välimatkat viranomaisiin ovat lyhyet. Henkilökohtaisten tapaamisten järjestäminen on helpohkoa ja nuorella
on mahdollisuus henkilökohtaisesti hoitaa
omia asioitaan palveluksen siitä kärsimättä.
Positiivista on ollut myös koulujen ja työpaikkojen läheisyys, nuoren suunnitellessa tulevaa
elämäänsä armeijan jälkeen.
Kaartin Jääkärirykmentissä palveluksensa
suorittavat varusmiehet voivat myös aidosti
tuntea puolustavansa kotiseutuaan. Pääosa
Kaartin Jääkärirykmentin sodan ajan reserviin
tuottamista joukoista sijoitetaan pääkaupunkiseudun puolustukseen. Varusmiespalveluksen
aikana tämä näkyy muun muassa siinä, että
suuri osa joukkojen harjoituksista toteutetaan
pääkaupunkiseudulla alueilla, jonne joukkojen
ensimmäiset sodan ajan tehtävät on suunniteltu. Harjoittelemalla mahdollisella sodan ajan
8
toimintaa. Lisäksi yhteistoiminta ja harjoittelu
alueen satamien, lentokenttien, energiantuotannon ja muiden tärkeiden kohteiden suojaamiseksi kuuluu olennaisena osana Kaartin
jääkärirykmentin joukkojen koulutukseen.
Santahaminan sijainti lähellä tärkeitä kohteita
mahdollistaa sen, että harjoituksia voidaan järjestää usein ja että niissä päästään tehokkaasti
harjoittelemaan kriisinajan vaativia tehtäviä
kaikkien vastuullisten toimijoiden kanssa.
toiminta-alueella parannetaan merkittävästi
joukkojen suorituskykyä ja edellytyksiä tehtävänsä suorittamiseksi.
Kaartin Jääkärirykmentti on erikoistunut toimintaan rakennetulla alueella. Rykmentti
järjestää vuosittain useita aiheeseen liittyviä
kursseja ja opetustapahtumia, joihin saapuu
oppilaita kaikkialta Suomesta, niin Puolustusvoimien joukoista kuin muidenkin viranomaisten edustajia. Santahaminan harjoitusalueet
pääkaupunkiseudun puolustukselle ja Kaartin Jääkärirykmentin tehtäville ominaisine
koulutuspaikkoineen sekä taisteluampumaalue ja liikuntapaikat mahdollistavat Kaartin
Jääkärirykmentin ja muidenkin Santahaminaan sijoitettujen yksiköiden asianmukaisen
koulutuksen.
Valmius ja viranomaisyhteistyö
Vuoden 2004 puolustuspoliittisessa selonteossa korostettiin edelleen tarvetta parantaa
pääkaupunkiseudun joukkojen kykyä nopeasti
toteutettavaan valtion johdon toimintaedellytysten ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen pääkaupunkiseudulla jo
sotaa alempiasteisissa uhkatilanteissa. Edellä
mainittujen suorituskykyjen ja toimintojen
toteuttaminen vaatii jatkuvaa harjoittelua
suunnitelluilla toimialueilla. Selontekojen edellyttämässä pääkaupunkiseudun puolustuksen
kehittämisessä on otettava huomioon niin rauhan ajan kuin kriisin eri vaiheiden vaatimukset kohteiden ja arvojen suojaamiselle sekä
virka-avulle. Tämä ei ole mahdollista, mikäli
siihen tarkoitetut johtamisen, huollon ja jalkaväen joukkojen osat tuottava rauhan ajan
joukko-osasto sijaitsee pääkaupunkiseudun
ulkopuolella.
Kaartin Jääkärirykmentin joukot ovat koulutukseensa liittyen aktiivisessa yhteistoiminnassa alueen muiden viranomaisten kanssa.
Esimerkiksi poliisin kanssa harjoittelu ja poliisille annettava virka-apu ovat lähes päivittäistä
Santahaminalla on erittäin suuri merkitys pääkaupunkiseudun puolustusjärjestelyille, etenkin
valmiuden kohottamisen alkuvaiheessa. Santahaminan aluetta käyttävät eri tavoin maa- ja
meri- sekä ilmapuolustuksen joukot.
Santahaminaa vastaavan, puolustusvoimien
ja pääkaupunkiseudun puolustamisen tarpeet
täyttävän koulutusinfrastruktuurin rakentaminen muualle pääkaupunkiseudulle tai sen välittömään läheisyyteen olisi äärimmäisen kallista
ja puolustushallinnon nykyresursseilla mahdotonta sekä ristiriidassa puolustusvoimauudistuksen tavoitteiden kanssa.
9
Puolustusvoimien lisäksi useat muut viranomaiset käyttävät viikoittain Santahaminaa omaan
toimintaansa. Saarella käyvät harjoittelemassa
ja ampumassa pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan eri kihlakuntien poliisilaitokset, pelastuslaitos, tulli ja rajavartiolaitos. Santahaminan
ampumaradat ja harjoitusalueet muodostavat
Uudenmaan viranomaisille kustannustehokkaan ja valmiutta merkittävästi parantavan
toimintaympäristön. Muut viranomaiset tukeutuvat Santahaminaan myös omissa harjoituksissaan, varautumissuunnittelussaan ja
virka-aputilanteissa. Suljettu ympäristö mahdollistaa monipuoliset harjoitusmahdollisuudet, jollaisia ei muualla ole. Tämän ansiosta
esimerkiksi poliisin vaativimpia toimintataktisia
harjoituksia järjestetään juuri Santahaminan eri
koulutuspaikoissa. Samalla on mahdollisuus
harjoitella viranomaisyhteistoimintaa vaativissa
tilanteissa.
näkyvimmistä tehtävistä on vartiopalvelus.
Varusmiehet ja henkilökunta vartioivat Santahaminan ulkopuolella lukuisia kohteita, joista
suurin osa on Helsingissä. Näistä tunnetuimmat ja näkyvimmät vartiopaikat ovat Tasavallan
Presidentin Linnan ja Päävartion edessä.
Edustustehtävien laadukas ja tehokas hoitaminen edellyttää niihin asettavien joukkojen sijoituspaikkojen olevan lähellä tehtävien
toteutuspaikkoja. Läheinen sijainti mm. mahdollistaa matka-aikojen minimoimisen, pienentää riskejä myöhästymisiin tai muihin ennalta
arvaamattomiin tapahtumiin sekä helpottaa
merkittävästi joukkojen huoltoa. Edustustehtävät ovat kuitenkin pääsääntöisesti kaikki
ainutkertaisia, eikä epäonnistuneiden tai huonosti menneiden suoritusten uusimiseen ole
mahdollisuuksia. Tämän takia Kaartin jääkärirykmentin sijainti Santahaminassa, linnuntietä
vain kuuden kilometrin päässä kaupungin keskustasta, on osaltaan avainasemassa edustustehtävien menestyksekkäässä hoitamisessa.
Edustustehtävät
Valtiollisia ja varuskunnallisia edustustehtäviä
on Helsingin varuskunnassa vuosittain 50 -60
vuorokautena, joista suurimpaan osallistuu
Kaartin Jääkärirykmentin asettama, pääosin
varusmiehistä koostuva, kunniakomppania tai
sen osia. Edellä mainittujen tapahtumien lisäksi
Kaartin Soittokunnalla on vuosittain lähes 300
erilaista soittotehtävää, joista lähes kaikki ovat
Helsingissä tai välittömästi lähialueilla.
Yhteenveto
Santahamina muodostaa alueensa ja sijaintinsa
puolesta valtakunnallisella tasolla poikkeuksellisen kokonaisuuden, jossa sodan ajan tehtävien
harjoittelu voidaan tilanteen mukaisesti yhdistää varusmieskoulutukseen ja aluevastuussa
olevien joukkojen esikuntien harjoitteluun.
Edustustehtävät ovat luonteeltaan valtiollisesti merkittäviä, positiivisessa sävyssä näkyviä
ja erityisen juhlallisia, joten niihin osallistuvilta
joukoilta edellytetään täsmällistä toimintaa ja
moitteetonta esiintymistä. Edustustehtävissä
toimivat joukot antavat katsojille valtion päämiehistä yksittäisiin turisteihin ja kansalaisiin
osaltaan mieleenpainuvan kuvan Puolustusvoimista ja suomalaisista sotilaista. Edustustehtävien ohella yksi Kaartin jääkärirykmentin
Helsingin varuskunta on suuri, siihen kuuluu
yli 10 joukko-osastoa ja niillä on kymmeniä
toimipisteitä ympäri pääkaupunkiseutua. Näiden huollon ja tukipalveluiden turvaaminen ei
onnistu kuin lähellä sijaitsevasta Santahaminasta. Se on riittävän lähellä, jotta tukitoimet
voidaan toteuttaa kaikin puolin tehokkaasti.
Alueen säilyttäminen puolustusvoimien käytössä luo pitkäjänteiset toiminta- ja kehittämisedellytykset pääkaupunkiseudun
maanpuolustukselle ja viranomaisyhteistoiminnan kehittämiselle. Santahaminan varuskuntaa ja sen kehittämistä ei kuitenkaan tule
käsitellä erillään puolustusvoimien muusta
kehittämisestä.
Alueen toimintoja ollaan voimakkaasti kehittämässä vuoteen 2015 mennessä. Tällä luodaan edellytykset Maa- ja merivoimien sekä
Maanpuolustuskorkeakoulun toiminnalle ja
näiden kehittämiselle 2020-luvulle mentäessä.
Puolustusvoimien toimintaverkoston harventuessa olemassa olevien varuskuntien merkitys
korostuu. Santahamina tulee tulevaisuudessa
palvelemaan eri tavoin noin 450 000 asevelvollista ja koko Uudenmaan noin 1,5 miljoonaa
kansalaista.
10
Sotilaita ja luonnonrikkautta
– Santahaminan kulttuuri- ja
luontoarvot
”
Valtakunnalliset kulttuuriarvot
koostuvat saaren keskiaikaisesti
jäänteistä, Venäjän keisarikunnan
1850-luvulla rakentamista ja aina
vuoteen 1917 asti täydennetyistä
tykkipattereista, 1910-luvulla
rakennetusta punatiilikasarmialueesta ja suomalaisista eri aikakausien rakennetuista sotilas- ja
siviilirakennuksista.
Valtioneuvosto vahvisti joulukuussa
2009 Santahaminan
kuuluvaksi Museoviraston esitykseen
” Va l t a k u n n a l l i s e s t i
merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt”. Kansallisesti
arvokkaiksi luokiteltuihin kohteisiin astui voimaan valtioneuvoston
päätökset kulttuuriarvojen vaalimiseksi ja säilyttämiseksi.
asutushistoriaan ja
sotilaalliseen toimintaan liittyvät kymmenet
pääosin hyvin säilyneet
muinaisjäännökset.
Valtakunnallisesti
arvokas kulttuuriympäristö
Santahamina sijaitsee
ikivanhan purjehdusreitin varrella. Saarelta on etsitty viikinkiaikaan
ajoittuvia kohteita johtuen Uudenmaan rannikkoa seurailevasta ”viikinkien idäntiestä” sekä
Vartiokylän keskiaikaisen linnavuoren läheisyydestä. Saari on toiminut merenkulkijoiden
satamana ja kauppapaikkana. Santahaminan
kylä mainitaan 1400-luvulla. Kylä sijaitsi Papinlahdella 1800-luvulle asti. Santahamina esiintyy
runsaasti kirjallisissa lähteissä 1500-luvun puolivälissä, jolloin Kustaa Vaasa suunnitteli sitä
Tallinnan kilpailijaksi perustettavan kaupungin
sijaintipaikaksi. Helsinki määrättiin Santahaminaan uudelleen 1630-luvulla, kaupunki siirrettiin kuitenkin Vironniemelle.
Santahaminan vuosisatoja kestänyt strategisesti tärkeä sijainti Helsingin edustalla
meriväylien risteysalueella on muokannut jo
Ruotsin vallan aikana sotilaskäytössä olleen
alueen kulttuuriympäristöä poikkeukselliseksi
kokonaisuudeksi. Valtakunnalliset kulttuuriarvot koostuvat saaren keskiaikaisesti jäänteistä,
Venäjän keisarikunnan 1850-luvulla rakentamista ja aina vuoteen 1917 asti täydennetyistä
tykkipattereista, 1910-luvulla rakennetusta
punatiilikasarmialueesta ja suomalaisista eri
aikakausien rakennetuista sotilas- ja siviilirakennuksista. Suomen puolustusvoimien rakentamista edustaa muun muassa 1920-luvulla
ilmavoimien käyttöön rakennettu uusklassisen
tyylin rakennuskanta, vuonna 1940 valmistunut
funktionalistisen rakennustyylin Kadettikoulu
sekä 1950–1960-lukujen asuinkerrostalot ja
kasarmit. Santahaminan sotilasalueen historiallista kerrostuneisuutta lisäävät merenkulkuun,
Venäläiset piirittivät Suomen sodassa 1808–
1809 Viaporia myös Santahaminasta käsin.
Yhdeksän tykin patteri rakennettiin Radioniemelle ja Nuottasaareen. Santahamina liitettiin
Viaporin linnoitukseen 1810-luvulla. Viaporin
tykistö otti Santahaminan seuraavalla vuosikymmenellä leirialueekseen ja raivasi saaren
11
läpäisevän tykistöampumaradan. Saari sai
nimekseen Ostrov Lagernyi, Leirisaari.
ilmailuvoimien päätukikohta ja saarella toimi
Hyökkäysvaunurykmentti, Lapuan pataljoona,
Kipinälennätinlaitos, Miinanheittäjäkomppania ja Itäniemessä rannikkotykistöpatteri, 34.
Patteri.
Krimin sodassa 1854–1855 saari linnoitettiin
tykistösaareksi. Santahaminaan ja lähiluodoille
rakennettiin sodan aikana ja heti sen jälkeen
12 tykkipatteria. Maanpuolustuskorkeakoulun puistossa sijaitsee Krimin sodan pommituksessa 1855 menehtyneiden sotilaiden
suuri hautamuistomerkki. Sen ympärillä on
1600–1700-luvuille ajoittuva hautausmaa.
Santahaminan suomalaisen rakentamisen kaudet jäsentyvät aikakausittain varuskunnan pääkäyttäjien mukaan. 1920-luvulla rakennettiin
Ilmailuvoimien käyttöön lukuisia uusklassisia
rapattuja tiili- ja betoniharkkotaloja (kuten esikuntarakennus D 33, aliupseerikerho D 57 ja
sen viereinen asuinkerrostalo D 54, länsirannan asuinrakennukset E 5–7 , ilmailuvarikko
E 47 ja Hevossalmen asuinkerrostalo C 1).
1920–1930-luvuilla saaren suurimpana joukkona oli aluksi suomenkielinen Uudenmaan
Rykmentti.
Santahaminan tykkipattereita uusittiin
1880-luvulla ja ensimmäisessä maailmansodassa. Sodan alkaessa saaressa oli neljä
betonoitua ja neljä kivettyä tykkipatteria.
1860-luvulla valmistui puukasarmialueet
Hevossalmeen, 1800–1900-luvun vaihteessa,
nykyisen Maanpuolustuskorkeakoulun alueelle, Radioniemeen ja Kaartin jääkärirykmentin perinnetalon ympäristöön.
Talvisodan ensimmäinen Helsingin alueen pommitus kohdistui Santahaminaan. Vuonna 1940
valmistui arkkitehti Olavi Sortan suunnittelema
Kadettikoulun funkkiskasarmialue. Välirauhan
aikana saarella toimi Karjalan kannakselta siirretty JP 4. Jatkosodassa Santahaminassa oli
Maasotakoulu sekä viesti- ja ilmatorjuntajoukkojen koulutuskeskukset. Helmikuussa1944
saaren ilmatorjuntayksiköt taistelivat Neuvostoliiton strategisten ilmavoimien Helsingin
pommitusten painopisteessä.
1880-luvulla rakennetut kuusi ammusluolaa ja
1910-luvulla rakennetut varastot ja kellarit ovat
pattereittain saaren rannoilla. Punatiilikasarmialue rakennettiin kahdessa jaksossa vuosina
1905–1916. Ensin rakennettiin Santahaminan
linnoitustykistölle eteläinen kasarmialue, joka
valmistui vuosina 1906–1907. Santahaminan
kasarmialue oli Viaporin rakentamisen painopiste 1910-luvulla. Helsinkiin keskitettäväksi
suunnitelluille jalkaväkirykmenteille tarvittiin
kunnolliset, talviasuttavat kasarmit ja mittavat
tilat eri huoltolaitoksille. Saaren pohjoisosan
kasarmialue valmistui vuosina 1910–1914 jalkaväen käyttöön.
Sodan jälkeen saarella toimi Ilmatorjuntarykmentti, Maasotakoulu ja suurimmaksi
joukko-osastoksi tuli JP/JR 9:n, joka erinäisten
vaiheiden jälkeen muuttui JP 2:ksi ja myöhemmin Uudenmaan Jääkäripataljoonaksi. Saarella oli Santahaminan Tehdas, joka valmisti
Euroopan ensimmäiset hydrauliset kaivurit.
Myöhempinä vuosikymmeninä saarella toimi
useita muita sotakouluja ja erillisyksiköitä,
kuten Tykistökoulu, Rannikkotykistökoulu,
Huoltokoulu ja Esikuntakoulu sekä Santahaminan Lennonvarmennusasema, Pääesikunnan ohjuslaboratorio, Puolustusvoimien
kuvakeskus ja Merivoimien tutkimuslaitos.
Muistona ns. kylmän sodan kiivaimmista vuosista ovat Santahaminan etelärannoilla sijaitsevat ohjuspuolustusasemat. Yhtämittaisesti
pitkäikäisimmät saaren joukoista ovat olleet
Maasotakoulu–Kadettikoulu ja sen toiminnan
jatkuminen Maanpuolustuskorkeakoulussa
sekä JP/JR 9 – JP/JR 5 – JP 2 – UUDJP ja sen
toiminnan jatkuminen KAARTJR:ssä sekä Suomenlinnan Rannikkorykmentti.
Vuonna 1906 Santahamina oli hetkellisesti
maailman lehdistön keskiössä seurattaessa
Santahaminassa syttynyttä kapinaa Viaporin
miina- ja tykistöjoukoissa. Kapinan muistomerkki on Santahaminassa päätien varrella,
kapinanjohtajien teloituspaikka Rivieralla ja
joukkohauta Saharan hietikon eteläosissa.
Saaren mukulakivinen tieverkosto on venäläiseltä kaudelta. Saarta ympäröiviltä vesiltä
tunnetaan useita väyläesteitä ja hylkyjä. Merihistoriallisesti arvokkaimmat kohteet lepäävät
Kuninkaansalmessa.
Vuonna 1918 huhtikuusta lokakuuhun Santahamina toimi saksalaisena varuskuntasaarena.
Saarella oli vajaan puolen vuoden ajan Suomen
sisällissodan jälkeinen valtion vankileiri ja saarelle haudattiin 1 300 Suomenlinnan vankileireillä menehtynyttä.
Santahaminan suomalaiseen historiaan antavat 1950–60 luvuilla valmistuneet arkkitehti
Heidi Vähäkallio-Hirvelän ja arkkitehti Reino
Lammin-Soilan suunnittelemat kerrostalot ja
uudemmat 1980–90-luvun asuinkerrostalot.
1990-luvun alussa käynnistyivät Santahaminan kiinteistöjen peruskorjaukset, jotka ovat
jatkuneet nykypäiviin asti. Käytännössä kaikki
kasarmit ja asuinkiinteistöt on perusparannettu
tai -korjattu.
Santahaminan luontoarvot
1920-luvun alussa Helsingin kaupunginvaltuusto määräsi kaupungin rahatoimikamarin
tiedustelemaan, millä ehdoilla sotaministeriö suostuisi luovuttamaan Santahaminan ja
saaren itäpuolisen saariston kansanpuistoksi.
Esitys perustui vuonna 1919 kaupunginasemakaava-arkkitehti B. Jungin laatimaan esitykseen Kansanpuiston ja kansanmerikylpylän
perustamisesta. Jungin suunnitelman rajaus
käsitti alueet Papinlahden – Saharan eteläpään – Santahaminan koillisrannan etelä- ja
itäpuolella mukaan lukien Santahaminan eteläja itäpuoliset luodot ja saaret. Hanke kariutui
sotaministeriön esitettyä maanluovutuksen
vastineeksi koko Suomenlinnan saamista sotaväen käyttöön. Jungin tekemät aluerajaukset
vastaavat melko hyvin nykyistä arvoluokitusta,
tosin nyt samat Metsähallituksen luontoarvoiltaan arvokkaiksi arvioimat alueet ovat lähes
100 vuotta vanhempia.
Muinaismuistot
Santahaminassa tunnetaan Museoviraston
vuoden 2009 inventoinnin jälkeen 38 maalla
sijaitsevaa muinaisjäännöstä. Kohteet ovat
muinaismuistolain nojalla rauhoitettuja. Muinaisjäännöksistä vanhin on keskiajalta periytyvä Papinlahden kylä. Suurin osa kohteista on
1800- ja 1900-lukujen puolustusvarustuksia ja
sotahistoriallisia rakenteita, mutta joukossa on
myös hautapaikkoja, kivirakenteita, kalliohakkauksia ja merenkulkuun liittyviä jäännöksiä
(katso sivu 14).
Santahaminan 200-vuotinen venäläinen ja suomalainen sotilashallinto ovat jättäneet vahvat
merkkinsä Santahaminan luontoon. Sotilaiden
vaatimuksesta metsät ovat peittäneet saarta
vuosisatojen ajan. Yli puolet saaren metsistä on
keski-iältään 110-vuotiaita. Yli 200-vuotiaiden
puuyksilöiden määrä on silmiinpistävän suuri
ympäri saaren. Sotilaat ovat tarvinneet metsät
suojakseen tuulta, kylmää, hellettä ja sateita
vastaan. Metsät ovat suojanneet sotajoukkoja
pölyltä, sirpaleilta ja ovat antaneet näkösuojaa.
Museovirasto on lisäksi määrittänyt neljä
mahdollista muinaisjäännöstä, yhden irtolöytöpaikan ja 15 muuta kohdetta. Muiksi muinaismuistolain rauhoituksen ulkopuolisiksi
kohteiksi ovat luokiteltu muun muassa maastosta löytyneet nuorehkot talonpohjat. Edellä
mainittujen Museoviraston inventoimien muinaisjäännöskohteiden lisäksi saarella on laajalla
alueella hautapaikkoja.
Santahamina Etelärannalla sijaitsee tunnistamaton kymmenien metrien laajuinen kivirakennelma.
Kaikki Kriminsodan ja ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnakkeet ovat
muinaismuistolainsäädännön alaisia muinaismuistoja. Kuvassa Eteläkärjen
patterin seinää.
1950-luvun alkuvuosina käynnistyi laivaston
rakennustoiminta, joka jatkui seuraavana vuosikymmenenä Jääkäripataljoonan kasarmi- ja
asuinolosuhteiden parantamisena. Santahaminan arvokkaaseen rakennuskantaan kuuluu
vuonna 1956 valmistunut arkkitehti Pentti Viljasen suunnittelema vesitorni. Oman ilmeensä
Venäläisen sotaväen maaliskuussa 1918 Santahaminaan jättämä moderni varuskunta
ei kuitenkaan riittänyt uuden suomalaisen
varuskunnan tarpeisiin. 1910–1920-lukujen vaihteessa Santahaminasta tuli Suomen
12
13
Santahaminan itä- ja eteläosiin muodostuu
laaja arvokkaiden luontokohteiden kokonaisuus, jossa ainoastaan muutamat puolustusvoimien käyttämät kohteet rikkovat
kokonaisuutta. Metsät ovat luonnonsuojelun
kannalta paremmassa kunnossa kuin useimpien Etelä-Suomen suojelualueiden metsät
(luonnontilaisuus, koskemattomuus, lahopuumäärät). Tämän voi lukea pelkästään puolustusvoimien viimeaikaisen toiminnan ansioksi.
Tavoitteet eivät ole olleet vakavassa ristiriidassa
luonnonsuojelun suhteen, vaan liikkumisrajoituksin ja jopa ampumatoiminnalla on ylläpidetty ja lisätty kohteiden luonnonarvoja.”
Jo venäläisen varuskunnan aikana oli saaren
länsi- ja pohjoisrannoilla rantametsien kaataminen kiellettyä, jotta sivulliset eivät näkisi
saaren sisälle. Suomalaiset jatkoivat saman
periaatteen noudattamista.
kohde
ajoitus
24 Etelärannan kivirakenteet
historiallinen
1
Sandhamnin kylä Papinlahdella
historiallinen
25 Santahaminan tykkitiet
1800–1900-luku
2
Maanpuolustuskorkeakoulun hautausmaa
historiallinen
26 Hämylänniemen luola
1800–1900-luku
3
Leipurinniemen tykkipatteri (6. Ptri)
1800-luku
27 Hauterelahden kellari
1800–1900-luku
4
Leipurinniemen tykkipatteri (7. Ptri)
1800-luku
28 Tutkamäen maavallit
1800-luku
5
Hämylänniemen tykkipatteri (8. Ptri)
1800-luku
29 Sotilaskodin rannan sähkö- ja vesilaitos
1900-luku
6
Santahaminan puolustusvalli
1800-luku
30 Sotilaskodin rannan laiturit
7
Kissalammen niemen kivirakenteet
historiallinen
31 Vesitorninmäen kivirakenteet
8
Kissalammen niemen kivirakenteet
historiallinen
32 Saharan hautapaikat
9
Itäniemen kivirakenne
historiallinen
33 Puhelinkeskuksen risteyksen muistomerkki kalliossa
1800-luku
10 Matosaaren tykkipatteri
1800-luku
1900-luku
1800-luku
12 Eteläkärjen tykkipatteri (1. Ptri)
1800-luku
36 Leipurinniemen muistomerkit kalliossa
13 Etelärannan tykkipatteri (2. Ptri)
1800-luku
37 Papinlahden muistomerkki kalliossa
1800-luku
38 Hevossalmen puukasarmit
1800-luku
1800–1900-luku
16 Leipurinniemen tykkipatteri (5. Ptri)
1800-luku
17 Kuperkeikan tykkipatteri (10. Ptri)
1800-luku
18 Teerisaaren tykkipatteri
1800-luku
19 Lehmäsaaren tykkipatteri
1800-luku
1800–1900-luku
7
Merenalaisia muinaismuistokohteet
:
kohde
1
ajoitus
Kuninkaansalmen väyläesteet
1700-luku
20 Nuottasaaren tykkipatteri
1800-luku
2
Kuninkaansalmen väyläesteet
1800-luku
21 Kissalammen kivirakenteet
historiallinen
3
Kuninkaansalmen laivahylky
1800-luku
22 Kissalammen kivirakenteet
historiallinen
4
Kuninkaansalmen laivahylky
1800-luku
1900-luku
5
Radioniemen laivahylky
1900-luku
23 Kissalammen tykkiasema
Santahaminan vanhoissa korvissa ja lehdoissa elää harvinaisia eläin- ja kasvilajeja.
1900-luku
35 Hevossalmen hautamuistomerkki kalliossa
1800–1900-luku
Perhostutkija Jaakko Kullberg käynnisti vuonna
2007 Santahaminaa käsittävän laajan perhosten seurantatutkimuksen. Vuoden 2012
väliraportissa määritettiin saarelta 1 109 perhoslajia, joista kansainvälisen luokituksen
mukaisesti uhanalaisia ja silmällä pidettäviä
1900-luku
34 Pioneeripataljoonan muistomerkki kalliossa
15 Itälinnakkeen tykkipatteri (4. Ptri)
Vuonna 2003 valmistui lepakkokartoittaja
Yrjö Siivosen selvitys Santahaminan lepakkolajistosta ja tärkeistä lepakkoalueista. Selvitystä
täydennettiin vuosina 2007–2009. Santahamina arvioitiin yhdeksi Helsingin arvokkaimmista lepakkoalueista. Saarelta paljastui 11
aluetta, jotka ovat Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV mukaisia lepakoille ja
lepakoiden suojelulle tärkeitä alueita. Seitsemän aluetta määritettiin kuuluvaksi I luokkaan,
niiden suojelumääräykset ovat samaa luokkaa
kuin liito-oravilla.
historiallinen
11 Maanpuolustuskorkeakoulun rannan irtolöytörautakautinen
14 Itäniemen tykkipatteri (3. Ptri)
2000-luvun alussa Santahaminan metsät
luokiteltiin valtion metsätaseessa talousmetsiksi. Päätös on melkoisessa ristiriidassa ja
törmäyskurssilla biologien ja Helsingin luonnonsuojeluväen vaalimien Santahaminan suojeluarvojen kanssa. Metsähallituksen vuonna
2006 tekemän metsäarvion ja alueselvitysten
perusteella suojelubiologi Antti Below arvio
Santahaminan metsät yhdeksi Uudenmaan
alueen vanhimmiksi:
”Lähes puolet saaren pinta-alasta on ampumaja suoja-aluetta. Lahopuuta on paljon.
Parhaimmillaan lahopuumäärät (>35 m³/hehtaari) vastaavat lähes luonnontilaisen metsän
lahopuumääriä.
Saaren 200 metsähehtaarista on 130 hehtaaria yli 100-vuotiasta metsää. Loput vajaan
400 hehtaarin kokonaisalasta on rakennettua
maata tai kallioita, joilta puuston ikää ei ole
selvitetty. Tosin silmämääräisesti arvioituna
pääosalla kallioista männiköt ovat myös yli
100-vuotiaita, joten Santahaminan puustoon
poikkeuksellisen laajalti vanhaa. Harvalta EteläSuomen luonnonsuojelualueeltakaan on löydettävissä vastaavan laajuisia vanhan metsän
alueita. Ja vielä harvemmalla vanhojen metsien
osuus on yhtä suuri kuin Santahaminassa. Lehtoja on Santahaminassa runsaasti, kaikkiaan 95
hehtaaria.
14
15
lajeja oli löydetty 112. Lajeista 15 oli luokitukseltaan erittäin uhanalaisia ja 29 vaarantuneita. Mukana oli useita eteläisiä lajeja, joille
Santahamina on joko itäisin tai läntisin esiintymisalue. Tyypillisesti monille hietikkolajeille
saari on Helsingin seudun tärkein esiintymisalue. Uhanalaisessa lajistossa on edustettuna
tyypillisiä harju- ja hietikkoalueiden lajeja sekä
vanhasta kulttuurikasvillisuudesta ja jalopuulehdoista riippuvaisia lajeja. On harvinaista,
että näin monipuolista uhanalaista lajistoa elää
yhdessä suhteellisen pienellä alueella.
Kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea
ja suomalaisia uhanalaisen luonnon ja lajien
suojeluun. Koska suurta uhanalaisten lajien
määrää on kallista ylläpitää, uhanalaisten elinympäristöjen synnyttäminen oheistoimintana
säästää yhteiskunnan varoja lajien yleistyessä.
Puolustusvoimien aktiivinen harjoitustoiminta
eri muodoissaan pitää myös yllä luonnossa harvinaiseksi käyneitä paloalueita, hietikkoja, vanhoja metsiä ja kosteikkoja yhdistettynä pitkään
kulttuurihistorialliseen jatkumoon.
Jaakko Kullbergin tutkimustuloksia saaren
uhanalaisista perhoslajeista ja edellä esitettyä
Santahaminan merkitystä pääkaupunkiseudun
hyönteiskannalle tukevat tutkija Sakari Kerppolan tulokset muualta Suomesta kadonneista
kukkakärpäsistä, tutkija Anders Albrechtin
havainnot luteista ja Suomen sudenkorentoseuran havainnot sudenkorennoista. Santahamina on pääkaupunkiseudun hyönteisten
lajirikkaudelle tärkeä paikka ja monien lajien
säilymiselle avainalue, joka säteilee elinkelpoisia
populaatioita muualle pääkaupunkiseudulle.
Saaren nisäkäskanta on runsas ja edustava.
Muun muassa mäyrillä, näädillä, saukoilla,
metsäjäniksillä, piisameilla ja neljällä lepakkolajilla on Santahaminassa pysyvä kanta.
Erityisesti taisteluampumarata-alueen reunametsät muodostavat rauhaisan, ihmisiltä
vapaan pesimäalueen.
Santahaminan laajat hietikko- ja avomaaalueet ja niiden voimakkaat hyönteiskannat
säteilevät kilometrien päähän saaresta pitäen
elinkelpoisina Helsingin seudun pienempiä
maastollisesti sopivia kohteita. Ilman Santahaminan ja muiden Helsingin seudun vanhojen
sotilassaarten vaikutusta monet muutkin alueen hyönteispopulaatiot häviäisivät. Vastaavia
hietikkolajistokohteita löytyy idässä vasta Pyhtäältä itään ja lännessä Hankoniemeltä.
Puolustusvoimien poikkeava maankäyttö,
talousmetsänhoidon puuttuminen ja uhanalaisen luonnon huomioiminen viime vuosina
ovat edelleen lisänneet sitä kontrastia, joka
muodostuu puolustusvoimien ja siviilitoiminnan piirissä olevien alueiden välille. Yleistyksenä voidaan todeta, että puolustusvoimien
hiekkapohjaisilla harjoitusalueilla on selvästi
enemmän uhanalaisia lajeja kuin suojelualueilla, jotka yleensä kärsivät umpeenkasvusta.
Puolustusvoimien alueiden paras puoli on
avomaa-alueiden suuri pinta-ala ja voimakas
maanpinnan häiriö varsinkin harjoitusalueilla.
Leikkisästi voisikin todeta, että puolustusvoimat suojelee luontoa ampumalla, polttamalla
ja räjäyttämällä.
Santahaminassa kasvaa 550 kasvilajia. Kasvitieteilijä Artto Kurtto on määrittänyt Santahaminaan kahdeksan kasvistollisesti arvokasta
kasvien suojelualuetta. Niistä laajin on koko
itärannan, Taisteluampumarata-alueen rannan,
kattava yhtenäinen kasvinsuojelualue. Santahaminassa kasvaa 40 paikallisesti, alueellisesti
tai valtakunnallisesti uhanalaisia kasvilajeja.
G
Teerisaaren alue
A–G Arvokkaita aluekokonaisuuksia,
joiden sisällä on erityisen arvokkaita
luontokohteita.
Lehmäsaari
B
C
Kasarmialue
Itäosa
E
A
Länsiosa
C
F
C
Sahara
A
A
kohde
D
C
C
Eteläranta
peruste
1.
Likolampi ja sen ympäristö Rehevä lehto, mustakurkku-uikut, suuri lintutiheys, matelijat, sudenkorennot, jalopuulehdon perhoset.
2.
Saharankorpi
3.
Papinlahti
Tervaleppälehto, saniaislehto, lehtimetsien linnusto, kuhankeittäjä.
4.
Kiviarkunniemen etelä-
Suojainen avoluhta ja rantalehto, huomionarvoinen kasvilajisto ja kasvillisuuden sukkessiosarja
puolen luhta ja lehto
murtovedestä lehtoon.
Mosaiikkimainen korpi, suusaranevapainanteet, vanha kuusikko. kausivetinen lammikko,
monipuolinen kasvilajisto, runsaasti lepakoita.
5.
Eteläkärki
Avoluhta ja rantalehto, hieno ketokasvillisuus, uhanalaisia ja huomionarvoisia kasvilajeja,
merkittävä lepakkoalue.
6.
Länsiluoto
Santahaminan alueen paras lintuluoto, selkälokkeja.
7.
Teerisaari
Merenrantaniityt, mäkikauraketo, niittykasvilajisto, arvokas lepakkoalue.
8.
Teerisaaren eteläpuolen luhta
Laakea monipuolinen merenrantaluhta.
9.
Sotilaskodin ranta
10. Haapasaaret, Punaluoto,
Rehevä tervaleppälehto, runsas lehtimetsälinnusto.
Arvokas merilinnuston pesimä- ja poikasalue.
Lohikari ja Pitkäsaari
11. Suurlahti ja Riviera
Saaren merkittävin kosteikkoalue ja luontoarvoiltaan ainutlaatuinen kokonaisuus, ammuntojen
aiheuttamat metsä- ja niittypaloaukeat, merenrantaniityt, tervaleppälehdot, -luhdat ja –korvet,
runsaasti lahopuuta, äärimmäisen uhanalainen varstasara, Rivieran merkitys lintujen pesimä- ja
ruokailualueena sekä paahteisten hyönteisten lisääntymis- ja talvehtimisalue, merkittävä lepakkoalue.
12. Kissalampi ja
Kissalammen luhta
Kluuvityyppinen matala lampi, monipuolinen luhtakasvillisuus ja lehto, ruohoisa tervaleppäkorpi,
huomionarvoisia kasvilajeja, arvokas linnusto, mustakurkku-uikku, tärkeä matelija- sudenkorentoalue,
merkittävä lepakkoalue.
16
13. Kissalammenniemi
Luonnontilainen hiekkaranta, liki luonnontilainen lähde, huomionarvoinen kasvilajisto, merkittävä lepakkoalue.
14. Itäniemi
Runsaslahopuinen metsä, lehtoja, vanhat kalliometsät, joissa laajat jäkäliköt, linnustoltaan arvokas alue, lepakoita.
15. Etelärannan poukama
Pieni luonnontilainen merenrantaniitty.
16. Hevossalmen luoto
Huomattavan suuri tiirakolonia.
17
Santahaminan Suurlahti
on luonnontieteellisesti hyvin
arvokas paikka
vedenhankinnan kannalta tärkeäksi alueeksi.
Sen kunnossapitämisen kannalta arveluttavaa onkin, että pohjaveden pumppaaminen
on lopetettu. Pilaantumisen lisäksi uhkana on
keskeisten harjoitusmaastojen soistuminen,
joka on jo havaittavissa Saharan eteläpuoleisilla alueilla.
Kurton mukaan taisteluampumarata-alue on
julistettava luonnonsuojelualueeksi, mikäli
puolustusvoimat poistuisivat alueelta. Alueen
arvot ovat seurausta puolustusvoimien aktiivisesta ampuma- ja harjoitustoiminnasta. Kurton
esitystä tukevat edellä nimetyt muut biologit
ja tutkijat.
Metsähallituksen biologit arvioivat vuonna
2011 julkaistussa selvityksessä saarella olevan
16 erityisen arvokasta luontokohdetta (katso
sivu 17)
Saarella pesii 100–105 lintulajia. Määrä vastaa Vanhankaupunginlahden–Viikin luonnonsuojelualueen lajimäärää. Santahaminan
taisteluampumaradan lintuluodot ovat Helsingin merilinnuston tärkein pesimäalue ja
Rivieran hiekat arktisten kahlaajien tärkein
kevät- ja syysmuuttojen levähdysalue. Haapasaarten maihinnousukielto ja rauhoittaminen
lintujen pesimäajaksi on merkittävä luonnonsuojeluteko. Vuonna 2011 Uudenmaan
merkittävimpien lintuvesien arvioinnissa Suomen ympäristökeskus arvioi Santahaminan
Likolammen tutkimuksen arvokkaimmaksi
lintuvedeksi.
Santahaminasta on tavattu 250 uhanalaisluokituksessa olevaa kasvi- ja eläinlajia. Matelija-,
nisäkäskanta, pesivä maa- ja vesilinnusto sekä
hyönteis- ja kasvimaailma ovat hyvin runsaita.
Alueen metsät ovat Helsingin vanhimmat. Korpien ja lehtojen ennallistamisella on parannettu
kyseisten maastoalueiden vesitasapainoa ja
lisätty siten paloturvallisuutta. Luonnontilaisten
korpien ja lehtojen määrä on merkittävän suuri
ja niiden määrä on em. toimenpiteiden johdosta kasvava.. Pääkaupungissa luonnon joutuessa entistä ahtaammalle, on Santahamina
tarjonnut usealle taantuneelle, jopa kadonneelle lajille jalansijan selviytyä tulevaisuuteen.
Santahaminan alueen käyttäjille ja alueen
käyttöä ohjeistavalle ja valvovalle Kaartin Jääkärirykmentille onkin sälytetty mittava vastuu
kansallisesti arvokkaan luonnonrikkauden vaalimisessa ja turvaamisessa tulevaisuuteen.
Kääpälajistoa selvitettiin syksyllä 2011 usean
lajiharrastajan voimin. Selvityskohteina olivat
alueelta löytyvät vanhat kalliometsät, lahopuustoiset kuusikot sekä monipuulajiset pitkään
rauhassa kaikelta metsänkäsittelyltä säilyneet
lehdot. Saarelta tehtiin havaintoja peräti 87
kääpälajista sekä kymmenestä muusta ekologialtaan kääpiä muistuttavasta harvinaisemmasta orakkaasta tai orvakkaasta. Havaittu
lajiäärä kertoo osaltaan alueen monipuolisuudesta. Helsingissä aikaisemmin tehdyissä
kääpäselvityksissä vain Meri-Rastilan alueelta
on havaittu yhden vuoden selvityksessä tätä
enemmän lajeja.
Jarmo Nieminen
Jarmo Nieminen on palvellut muun muassa Uudenmaan Jääkäripataljoonassa 1980- ja 1990-luvuilla ja
Maanpuolustuskorkeakoulussa Sotahistorian laitoksen johtajana 2000- ja 2010-luvuilla. Hän on tutkinut
Santahaminan historiaa ja luontoa usean vuosikymmenen ajan sekä toiminut eri alojen luontokartoituksissa
ja työryhmissä alueoppaana ja yhteyshenkilönä. Nieminen on toimittanut vuosina 2007–2012 Santahaminan historiasta ja luonnosta kertovan kolmiosaisen kirjasarjan.
Lähteinä artikkelissa on käytetty Museoviraston internet-tietokantoja Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt ja Kulttuuriympäristö rekisteriportaali; Puolustushallinnon Rakennuslaitoksen
tuottama Santahaminan maankäyttösuunnitelma 2011 sekä Maanpuolustuskorkeakoulun kustantamat
Santahamina – sotilassaaren luontoaarteet (2009) ja Santahamina – sinivalkoinen saari (2012).
Selvitysten perusteella Santahaminan metsillä
on Helsingin oloissa huomattavaa merkitystä
etenkin kuusesta ja männystä riippuvaisen
vaateliaan lahopuulajiston suojelulle. Lajistoltaan rikkaiksi osoittautuivat myös alueen
raita-, koivu-, pihlaja- ja haapalahopuut. Alueelta tavattiin yksi valtakunnallisesti vaarantunut, kuusi alueellisesti uhanalaista ja neljä
silmälläpidettävää kääpälajia. Näiden lisäksi
alueelta löydettiin noin neljäkymmentä muuta
sellaista lajia, joita voidaan pitää Helsingin alueella luonnonsuojelullisesti arvokkaita kuusi-,
mänty- tai lehtimetsiä indikoivina lajeina.
Luontokartoittaja Keijo Savolan johtaman kääpäselvityksen perusteella todettiin, että alueen
säilyneet vanhat kangas- ja kalliometsät sekä
runsaslahopuustoiset lehdot ovat pinta-alansa
ja lajistollisen rikkautensa perusteella valtakunnallisesti arvokkaita.
Merkittävä osa Santahaminan länsirannasta
on harjua. Uudenmaan ELY-keskus on luokitellut Saharan pohjavesialueen I luokkaan ja
18
19
Santahamina – sinivalkoinen saari
Syyskuun alussa Maanpuolustuskorkeakoulu julkaisee Santahamina-kirjasarjan kolmannen osan, Santahamina – sinivalkoinen saari. Kirjan on kirjoittanut sarjan aikaisemmat osat toimittanut tietokirjailija, everstiluutnantti evp. Jarmo Nieminen.
S I N I V A L K O I N E N
S A A R I
SANTAHAMINA
Helsingin taistelujen jälkeen saksalaiset ottivat Santahaminan haltuunsa
huhtikuussa 1918. Suomenlinnaan, Santahaminaan ja Katajanokalle
perustettiin vankileirit. Vainajia riitti Santahaminan hiekkaan. Vankileirien
ja hautausmaiden synkeät tarinat haudattiin pitkäksi aikaa.
Saarella toimi saksalaisia, ranskalaisia ja englantilaisia neuvonantajia,
syntyi suuri suomalainen varuskunta, jonka alkuajan tehtäviä oli Sörnäisten
valtaaminen. Helsingin ensimmäinen maalentokenttä oli Santahaminassa.
Saarella korjattiin lentokoneita ja rakennettiin radiolaitteita sekä
vastattiin Suomen ulkomaan radioyhteyksistä. Suomen ensimmäiset
panssarivaunut harjoittelivat Saharassa. Santahaminan ilmatorjuntayksiköt
olivat ratkaisevassa asemassa torjuttaessa Stalinin Helsinkiin suuntaamat
suurpommitukset helmikuussa 1944.
Vuosikymmenien aikana saarella on toiminut kymmeniä joukkoosastoja ja laitoksia. Siellä on koulutettu satoja tuhansia sotilaita.
Santahaminan varuskunnan tehtävä on edelleen suojata valtakunnan
rajalla olevaa Helsinkiä. Santahamina on myös Helsingin eteläisin
kaupunginosa, jossa asutaan, työskennellään ja opiskellaan.
Kolmen vuosikymmenen arkistojen selvittämisen ja verkostotyöskentelyn tuloksena syntynyt kirja on tietopaketti ja jännityskertomus
Suomen sotilashistoriasta. Kirjassa on paljon uutta ja hätkähdyttävää tietoa
sekä yli 400 historiallista kuvaa ja karttaa. Mukana ovat myös vuoden
1989 neuvostoliittolaiset sotilaskartat Helsingistä sekä kuvitetut artikkelit
pääkaupungin ohjuspuolustuksesta kylmän sodan aikana. Salaperäisen ja
puomilla suljetun Santahaminan tulevaisuudesta ollaan montaa mieltä.
Kirja tarjoaa ainutlaatuista taustatietoa Santahamina-keskusteluun.
SANTAHAMINA
S I N I V A L K O I N E N
S A A R I
– Sinivalkoinen saari
Osuma tornissa.
Raskaan kertasingon
ontelokranaatti
on räjähtänyt
maalivaunussa.
Santahaminan
taisteluampumarata
23.5.2011.
ISBN 978-951-25-2360-3
9 789512 523603
J
A
R
M
O
N
I
E
M
I
N
E
N
Puolustusvoimat
Maanpuolustuskorkeakoulu
Försvarsmakten
Försvarshögskolan
SANTAHAMINA VIRANOMAISTEN
YHTEISTOIMINTA-ALUEENA
”
Kaikilla turvallisuusviranomaisilla on päivittäistehtävien ohella
monenlaisia varautumisvelvoitteita. Näihin liittyviä harjoituksia
voidaan järjestää erittäin monipuolisesti ja useille eri kohderyhmille juuri Santahaminassa. Käytännön toimintaa voidaan harjoitella satamassa, rakennuksissa ja harjoituspaikoilla. Opetustilat
sopivat puolestaan hyvin ”sotapelien” kaltaisiin harjoituksiin
Helsingin taistelujen jälkeen saksalaiset ottivat Santahaminan haltuunsa huhtikuussa 1918. Suomenlinnaan,
Santahaminaan ja Katajanokalle perustettiin vankileirit. Vainajia riitti Santahaminan hiekkaan. Vankileirien
ja hautausmaiden synkeät tarinat haudattiin pitkäksi aikaa.
Saarella toimi saksalaisia, ranskalaisia ja englantilaisia neuvonantajia, syntyi suuri suomalainen varuskunta,
jonka alkuajan tehtäviä oli Sörnäisten valtaaminen. Helsingin ensimmäinen maalentokenttä oli Santahaminassa. Saarella korjattiin lentokoneita ja rakennettiin radiolaitteita sekä vastattiin Suomen ulkomaan
radioyhteyksistä. Suomen ensimmäiset panssarivaunut harjoittelivat Saharassa. Santahaminan ilmatorjuntayksiköt olivat ratkaisevassa asemassa torjuttaessa Stalinin Helsinkiin suuntaamat suurpommitukset helmikuussa 1944.
Vuosikymmenien aikana saarella on toiminut kymmeniä joukko-osastoja ja laitoksia. Siellä on koulutettu
satoja tuhansia sotilaita. Santahaminan varuskunnan tehtävä on edelleen suojata valtakunnan rajalla olevaa Helsinkiä. Santahamina on myös Helsingin eteläisin kaupunginosa, jossa asutaan, työskennellään ja
opiskellaan.
Kolmen vuosikymmenen arkistojen selvittämisen ja verkostotyöskentelyn tuloksena syntynyt kirja on tietopaketti ja jännityskertomus Suomen sotilashistoriasta. Kirjassa on paljon uutta ja hätkähdyttävää tietoa
sekä yli 400 historiallista kuvaa ja karttaa. Mukana ovat myös vuoden 1989 neuvostoliittolaiset sotilaskartat
Helsingistä sekä kuvitetut artikkelit pääkaupungin ohjuspuolustuksesta kylmän sodan aikana. Salaperäisen
ja puomilla suljetun Santahaminan tulevaisuudesta ollaan montaa mieltä. Kirja tarjoaa ainutlaatuista taustatietoa Santahamina-keskusteluun.”
Kirja on ennakkomyynnissä heinäkuun lopun ja elokuun alun 11.8.2012 asti. Ennakkomyyntihinta on 45
euroa sisältäen postituskulut ja arvonlisäveron. Ennakkotilaus pyydetään lähettämään osoitteeseen palaute@
santahamina.fi. Kirja tulee myyntiin myös Santahaminan sotilaskoteihin.
Tilaukseen tarvitaan tiedot järjestyksessä etunimi ja sukunimi; katuosoite; postinumero; postitoimipaikka;
puhelinnumero; sähköpostiosoite.
Postitus ja laskutus tapahtuvat annettuun osoitteeseen. Kirja pyritään toimittamaan tilaajalle syyskuun alussa
ennen kirjan julkaisupäivää
Puolustusvoimien eri joukko-osastojen ja laitosten ohella myös useat viranomaiset tukeutuvat
Santahaminaan monin eri tavoin. Rajavartiolaitoksella, Helsingin kaupungilla ja pääkaupunkiseudun poliisilaitoksilla on tiivis yhteys saareen,
sen harjoitusalueisiin ja alueen joukko-osastoihin. Kaartin Jääkärirykmentti on keskeinen
yhteistoimintaosapuoli lukuisille pääkaupunkiseudun viranomaisille.
harjoitusmahdollisuutta tehokkaasti hyväksi.
Harjoituspaikoista ampumaradat ovat aktiivisimmassa käytössä, sillä molempiin organisaatioihin kuuluvien tulee hallita tehtävissään
turvallinen asekäsittely ja taitoa mitataan vuosittain erilaisin kokein. Toimintatekniikoita ja
-taktiikkaa pääsee puolestaan harjoittelemaan
esimerkiksi Helsinki-radalla. Suljettu alue mahdollistaa myös sellaisten toimintamenetelmien
harjoittelun laajemmaltikin, että se ei herätä
huomiota. Pääkaupunkiseudulla poliisille ja
Rajavartiolaitokselle Santahamina tarjoaa tärkeät ja välttämättömät harjoitusolosuhteet,
joka vaikuttaa heidän osaamisen korkeaan
tasoon.
Poliisin ja Rajavartiolaitoksen harjoitusalue
Santahaminan ampumaradat ja muut harjoitusalueet ovat myös muiden viranomaisten käytettävissä. Tämä on hyvin luontevaa,
sillä onhan muiden viranomaisten tukeminen
puolustusvoimien yksi kolmesta päätehtävästä. Pääkaupunkiseudun poliisilaitokset ja
Suomenlahden Merivartiosto käyttävät tätä
20
Useisiin harjoituksiin liittyy myös viranomaisyhteistyötä, joissa yhteen sovitetaan ja
kehitetään yhteisiä toimintatapoja ja -menetelmiä. Santahaminan harjoituspaikkoja
on tietenkin kehitetty puolustusvoimien ja
21
saarta ympäröivällä merialueella kulkevat tärkeimmät Helsinkiin johtavat laivaväylät. Öljypäästön vahingot rannoille ja eläimille ovat
suuria sekä pitkäkestoisia, siksi avun pitää
olla lähellä ja nopeasti käytettävissä. Varikon
sijoittaminen Santahaminaan mahdollisti lisäksi
sotilaspalokunnan ajoneuvojen sekä suojelu- ja
pelastuskaluston asianmukaisen säilyttämisen.
Samalla muukin yhteistoiminta pelastuslaitoksen kanssa tiivistyi entisestään.
Yhteiset valmiusharjoitukset ja käytännön
harjoitukset ovat parantaneet kaikkien viranomaisten valmiuksia toimia yhdessä erilaisissa
tilanteissa normaalioloissa, häiriötilanteissa ja
poikkeusoloissa. Kaikkien valmiussuunnitelmat ovat lisäksi entistäkin yhteensopivampia
monenlaisia tilanteita varten. Valmiuksien ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää tiivistä
yhteistyötä ja säännöllistä harjoittelua. Useissa
tapauksissa ne parhaat harjoitteluolosuhteet
saadaan muodostettua juuri Santahaminaan,
vaikka kaupungilla harjoittelu on tietyissä koulutusvaiheissa ja varsinkin sovelletuissa suurissa
harjoituksissa välttämätöntä. Santahaminan
merkitys kaikkien viranomaisten harjoitus- ja
tukeutumisalueena tulee varmasti vahvistumaan lähivuosina. Kaartin Jääkärirykmentti on
tässä suunnan näyttäjä yhdessä pääkaupunkiseudun viranomaisten kanssa.
Helsingin pelastuslaitos ja sotilaspalokunta
harjoittelevat säännöllisesti yhdessä. Tämä
yhteistoiminta valmentaa molempia osapuolia toimimaan paremmin virka-aputilanteissa
toisaalta sotilasalueen erityispiirteet pelastustoiminnan kannalta tulevat tutuksi pelastusviranomaiselle. Muidenkin pääkaupunkiseudun
pelastuslaitosten kanssa on yhteistoimintaa,
joka on tiivistynyt sotilaspalokunnan uuden
kaluston käyttöönoton myötä. Eräät näistä
resursseista ovat sellaisia, joita ei ole muilla
kuin sotilasviranomaisilla.
Kaartin Jääkärirykmentin joukkotuotantovelvoitteiden lähtökohdista, mutta myös muiden
viranomaisten toiveita on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon. Useissa tapauksissa tämä on ollut helppoa, sillä tarpeet ovat
monesti samoja. Esimerkiksi Helsinki-radan
rakennukset huoneineen, laskeutumistorni ja
asekäsittelyampumaradat palvelevat kaikkia
viranomaisia ja mahdollistavat monipuolisten
sekä haastavien harjoitusten toteuttamisen.
Niin Suomenlahden Merivartiosto kuin Helsingin poliisilaitoksen venepoliisi voivat tukeutua
tarvittaessa Santahaminan satama-alueeseen.
poliisilaitokseen kuuluu ratsastava poliisi, joka
sekin harjoittelee muutaman kerran vuodessa
Santahaminassa joukkojenhallintaa yhteistoiminnassa sotilaspoliisin kanssa.
Kaikkien viranomaisten harjoituspaikkana Santahaminan merkitys vain kasvaa, sillä resurssien
vähetessä on tärkeää että harjoitteluedellytykset ovat lähellä ja niitä käytetään tehokkaasti. Tiivis työtahti ja koko ajan vaativampi
toimintaympäristö edellyttää myös tehokasta
resurssien käyttöä parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi.
Yhteistoimintaharjoituksista pisimmät perinteet ovat ns. ”Karhu-kilpailulla”, jossa Helsingin poliisilaitoksen Karhu-ryhmästä ja Kaartin
Pataljoonan henkilökunnasta muodostetut
partiot kilpailivat ammunnassa ja fyysistä kuntoa sekä taitoa vaativissa tehtävissä. Leikkimielisessä kilpailussa kukaan partioista ei
halunnut kuitenkaan jäädä viimeiseksi, joten
suorituksissa pyrittiin parhaaseen ja samalla
myös yritettiin oppia toinen toisilta. Varsinkin
sotilaspoliisien koulutuksessa korostuu yhteistoiminta poliisin kanssa. Useissa häiriötilanteissa tai poikkeusolojen alkuvaiheessa mm.
toimivaltuudet ja voimankäytön perusteet saadaan asianmukaisessa tehtävässä toimivalta alipäällystöön tai päällystöön kuuluvalta poliisilta.
Tämän yhteistoiminnan perusteita harjoitellaan
vuosittain useissa harjoituksissa. Helsingin
Pelastuslaitoksen tukikohta
Helsingin kaupunki on keskeinen yhteistoimintakumppani Kaartin Jääkärirykmentille.
Perusopetuksen antaminen Santahaminan
ala-asteella ja päivähoito ovat tärkeitä palveluita muillekin kuin santahaminalaisille, ne
ovat lyhyen matkan päässä useille lähialueen
perheille. Kaupungin turvallisuusviranomaisista
pelastuslaitos on Kaartin Jääkärirykmentille
erittäin keskeinen yhteistoimintaosapuoli.
Viranomaistoiminnoista Santahaminassa on
Helsingin pelastuslaitoksen öljyntorjuntavarikko, josta valmistaudutaan torjumaan merellä
tapahtuvia öljyonnettomuuksia. Sijaintipaikkana Santahamina ei ole mikään sattuma, sillä
22
Helsingin varuskunnan komendantti
Majuri Marko Maaluoto
Valmiusharjoitukset ja valmiussuunnittelu
Kaikilla turvallisuusviranomaisilla on päivittäistehtävien ohella monenlaisia varautumisvelvoitteita. Näihin liittyviä harjoituksia voidaan
järjestää erittäin monipuolisesti ja useille eri
kohderyhmille juuri Santahaminassa. Käytännöntoimintaa voidaan harjoitella satamassa,
rakennuksissa ja harjoituspaikoilla. Opetustilat
sopivat puolestaan hyvin ”sotapelien” kaltaisiin
harjoituksiin. Esimerkkeinä viimeksi mainituista
käyvät KETJU 09 - ja KETJU 11 -viranomaisharjoitukset. Näihin osallistuivat Helsingin kaupungin, poliisilaitosten ja Rajavartiolaitoksen ohella
Eteläinen tullipiiri, Helsingin-Uudenmaan
sairaanhoitopiiri, hätäkeskukset, Helsingin
seudun liikenne, Helsingin seudun ympäristöpalvelut, Vantaa, Espoo sekä Kauniainen.
Kaartin Jääkärirykmentin ja kaikkien viranomaisten välinen yhteistyö on sujuvaa ja sillä
on jo pitkät perinteet. Yhteydenpitotavoista,
yhteyshenkilöistä, harjoittelutavoista ja useista
muista asioista on sovittu yhteistoimintaasiakirjoissa. Hyväksi havaitut käytännöt on
mainittu näissä asiakirjoissa, jotka sopijapuolien ylin johto on allekirjoituksillaan vahvistanut. Suunnitelmien sisältöä ja niissä sovittuja
menettelytapoja päästään myös testaamaan
vuosittain erilaisissa harjoituksissa ja virkaaputilanteissa ovatpa ne sitten pikatilanteita ja
suunnitelmallisia.
23
mahdollisimman vähän tarpeetonta tuskaa
tuottaen. 13.6.2011 voimaan astuneen uuden
ampuma-aselain edellytykset on kyettävä täyttämään myös metropolialueella.
Pääkaupunkiseudun ampumaharrastuksen alueneuvottelukuntaan
kuuluu neljätoista merkittävää yhteisöä, joiden yhteenlaskettu harrastajamäärä Uudellamaalla on yli 60 000
henkeä. Merkittävimmät harrastusmuodot ovat reserviläis-, urheilusekä metsästysammunta.
Metropolialueella on tarve kattavalle ampumarataverkostolle. Tällöin alueella vallitseva
pysyvä ja merkittävän suuri harrastuspaine
voidaan suunnata tapahtuvaksi laillisissa, valvotuissa ja ympäristö- sekä käyttöturvallisuusnäkökohdat huomioivissa olosuhteissa julkisilla
ampumaradoilla.
Tapiolan Reserviupseerien aktiiveja, vasemmalta Rautio, Suvisaari ja Puumalainen
Defensor Capitolii
Santahamina on luonnon vihreä keidas. Sitä
se on sananmukaisesti myös metropolialueen
vapaaehtoisille maanpuolustajille ja ampujille.
Santahaminaa toiminnassaan hyödyntävien
reserviläisten ja ammunnanharrastajien yhteisöissä on yli kaksikymmentätuhatta jäsentä.
Kaartin Jääkärirykmentti on korvaamaton
maanpuolustuksen kulmakivi aivan pääkaupunkimme ytimessä.
Yllä olevassa viitekehyksessä on helppo
ymmärtää, että Santahaminan tarjoamat mahdollisuudet reservin ampumataidon ylläpidolle
ja kehittämiselle ovat täysin korvaamattomat.
Kaartin Jääkärirykmentti ja sen henkilökunta
mahdollistaa olemassaolollaan olosuhteet ja
tarvittavan tuen pääkaupunkimme puolustajille pitää yllä maanpuolustuskykyä ja tahdoa.
Maanpuolustustahto ei synny tyhjästä, eikä
pysy yllä ilman jatkuvaa vaalimista ja kiinteää
yhteyttä Puolustusvoimien ja kansalaisten
välillä. Tätä tosiasiaa ei voi liikaa korostaa.
Kaartin Jääkärirykmentti komentajiensa aktiivisella johdolla on aina pitänyt erinomaista
huolta reservistään. Se on maanpuolustusteko,
josta esitän lämpimät kiitokset kaikkien edustamieni yhteisöjen puolesta!
Pääkaupunkiseudun ampumaharrastuksen
alueneuvottelukuntan puheenjohtaja
Ville Maijanen
metropolialueella olevan yhteensä noin 62
600 aseiden hallussapitoon oikeutettua henkilöä. Näistä aseen omistavia pääluvan haltijoita
on noin 55 500 ja rinnakkaisluvanhaltijoita
noin 7100. Ampuma-aseita tällä alueella on
yhteensä lähes 170 000.
Ampumaratojen määrä ja saavutettavuus eivät
ole riittävät suhteessa ampuma-aseen hallussapitoon oikeutettujen henkilöiden ja aseiden
Tätä nykyä metropolialueen ulkoampumalukumäärään nähden metropolialueella. Urheiratatarvetta tyydyttävät Santahaminan ja
luammunnan harrastajat tarvitsevat harjoitteluUpinniemen sotilasratojen lisäksi käytännössä
paikkoja, jotta eri ammuntalajien kansallinen
ainoastaan Sipoon Savijärven ampumarataja kansainvälinen kilpailumenestys voidaan
alueet sekä Espoon Lahnuksen ampumarata.
turvata. Maanpuolustuskyvyn jatkuva ja uskotVoimakkaasti lisääntynyt tarve suuremmalle
tava ylläpito edellyttää riittävästi reserviläisille
ampumaratakapasisoveltuvia ammunnanteetille johtuu lisäksi
harjoittelumahdolli13.6.2011 voimaan
suuksia. Metsästäjien
Ampumaratojen määrä ja
astuneesta uudesta
on välttämätöntä pitää
saavutettavuus eivät ole riittävät
ampuma-aselaista.
yllä hyvää ampumataitoa, jotta saalissuhteessa ampuma-aseen halTuoreessa tutkimukeläinten pyytäminen
lussapitoon oikeutettujen hensessa raportoin 11
voidaan suorittaa eettikilöiden ja aseiden lukumäärään
kaupungin ja kunnan
sesti kestävällä tavalla,
”
nähden metropolialueella.
24
Hardy maalilaitteet ovat erinomaisen toimiva ja käsiteltävä kokonaisuus. Koko järjestelmä mahtuu henkilöautoon ja on helposti yhden miehen käsiteltävissä.
Nostolaite painaa vain 20 kiloa. MPK:n Etelä-Suomen
Maanpuolustuspiirillä on uusi maalilaitejärjestelmä
aktiivikäytössä.
25
MAANPUOLUSTUSKOULUTUS –
TURVALLISUUTTA YHDESSÄ
26
27
Redmond & Ryan Orth
from australia
28
29
Henkilöstökuulumiset
Siirrot Rykmenttiin
Kersantti Janne RIIPI
1.1.2012 reservistä
Kersantti Ville FORSS
2.7.2012 reserviin
Majuri Arjo KAARRE
1.2.2012 Pääesikunnasta
Kersantti Mikko VANHALA
1.8.2012 reserviin
Toimistsihteeri Tanja ALALUUSUA
1.3.2012 Puolustusvoimien
Johtamisjärjestelmäkeskuksesta
Kapteeni Kalle Kallio
1.8.2012 Maanpuolustuskorkeakoululle
Tiedottaja Tiina Möttönen
1.9.2012 Pääesikuntaan
Sotilasammattihenkilö Johannes PÄKKILÄ
19.3.2012 siviilistä
Everstiluutnantti Tuomo Repo
1.9.2012 Pääesikuntaan
Sosiaalikuraattori Niina KURKIVURI
1.6.2012 Porin Prikaatista
Ylennykset
Kersantti TeemuHONKANEN
18.6.2012 reservistä
4.6.2012
Ylikersantti Simone MOSSA
1.7.2012 reservistä
Kapteeniksi
yliluutnantti Jyrki KALLIOLA
yliluutnantti Antti NISSINEN
yliluutnantti Hannu SIMOINEN
Kersantti Toni AHO
2.7.2012 reservistä
Yliluutnantiksi
luutnantti Timo HALUNEN
luutnantti Juhopekka KOIVUSILTA
luutnantti Joel MOILANEN
luutnantti Jouni PELKONEN
luutnantti Mikko RIEHUNKANGAS
luutnantti Tommi SUTELA
Siirrot Rykmentistä
Majuri Risto MÄÄTTÄ
1.2.2012 Suomenlahden Meripuolustusalueen
Esikuntaan
Kapt Antti KOVALAINEN
13.2.2012 reserviin
Kers Jukka-Pekka KUOSMANEN
9.2.2012 reserviin
Sotilasmestariksi
Vääpeli Jyrki SURKKA
Vääpeliksi
ylikersantti Aki VIRTANEN
Hankintasihteeri Jenni MANNINEN
1.3.2012 Maanpuolustuskorkeakoululle
Ylikerantiksi
kersantti Arttu HIRSI
kersantti Juhani KUOKKANEN
Taloussuunnittelija Piia TEIHI
23.4.2012 siviiliin
Ylikersantin palvelusarvoon
kersantti Tommi LUUKKONEN
kersantti Olli REKOLA
Sotilaspastori Tapani SELIN
1.5.2012 reserviin
Sosiaalikuraattori Viivi LEHTINEN
1.6.2012 siviiliin
Luutnantti Anssi KYLÄNPÄÄ
1.7.2012 reserviin
30
31
Saapumiserän 1/12 sotilasvala ja -vakuutus 16.2.2012
Tasavallan Presidentin virkaanastujaiset 1.3.2012
32
33
Uudenmaan Jääkäripataljoonan perinnepäivä
Vartiovastuun vaihto 23.4.2012
34
Alueellinen sotilaspoliisiharjoitus, pääkaupunkiseutu
Kaupunkijääkärikoulutuksen esittelyvideon kuvaukset
35
Sveitsin armeijan henkilöstöpäällikkö, prikaatikenraali Jean-PAul Thelerin vierailu 25.5.2012
Kaartin Jääkärirykmentin taisteluharjoitus
11.-15.6.2012
Valtakunnalliset ja alueelliset maanpuolustuskurssit tutustuivat rykmenttiin 2012 yhteensä yhdeksän kertaa
Kansallinen veteraanipäivä 27.4.2012. Tilaisuus oli sotilaspastori Tapani Selinin virakuran viimeinen ennen reserviin
siirtymistä
36
37
Kesän 2012 ensimmäinen vartioparaati 18.5.2012
Palvelukseen astuminen 9.7.2012
Saapumiserien 2/11 ja 1/12 kotiuttaminen
Saapumiserän 2/12 omaisten päivät 14.-15.7.2012
38
39
Kaartin Jääkärirykmentin Killan
puheenjohtajan palsta
KILTA JA PuOLuSTuSvOIMAuuDISTuS
Julkisuudessa on jonkin verran puhuttu Puolustusvoimauudistuksesta ja sen vaikutuksista varuskuntiin ja
eri henkilöstöryhmiin. Media ei juuri ole käsitellyt uudistuksen vaikutuksista vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. On täysin varmaa, että alueilla joista varuskunta lopetetaan uudistus asettaa suuria paineita
alueella toimiviin vapaaehtoisiin. Kukaan ei voi kieltää varuskunnilta saadun tuen merkitystä tehtäessä
maanpuolustustyötä. Syystä alueilla ollaan huolissaan tulevasta uudistuksesta.
Henkilökunnan rynnäkkömurtokouluttajakurssi ja
taistelu rakennetulla alueella kurssi
Tulevaisuuden muutokset tulevat vaikuttamaan myös pääkaupunkiseudulla toimiviin järjestöihin tavalla tai
toisella. Myös meidän alueelta lakkautetaan eri laitoksia ja esikuntia joiden perinteet jäävät joillekin vaalittavaksi. Esimerkiksi Urheilukoulun jakaminen kahtia ja toisen osan siirtäminen takaisin Santahaminaan tulee
väistämättä vaikuttamaan jollain tavalla esimerkiksi Kaartin Jääkärirykmentin killan toimintaan. Toki asian
ympärillä on muitakin toimijoita joihin siirto vaikuttaa. Tästä asiasta on keskustelu aloitettava pian kaikkien
järjestöjen sekä rykmentin kanssa. Vaikka me vapaaehtoisen maanpuolustustyön tekijät olemme innokkaita
ajamaan omaa asiaamme, emme saa unohtaa niitä palkattuun henkilöstöön kuuluvia henkilöitä, joka ovat
tulevan muutoksen kourissa. Meidän on odotettava tulevia päätöksiä ja niistä johtuvia linjauksia ja vasta
sen jälkeen on meidän asian vuoro.
Kaartin Jääkärirykmentin killan vauhdikas vuosi jatkuu edelleen. Kaarti 200 vuotta tapahtumia on syyskaudellakin riittävästi. Näihin tapahtumiin toivotaan runsasta osallistumista kiltalaisilta. Näissä tapahtumissa ei
päde sanonta että pidot paranee kun väki vähenee. Tulkaa ihmeessä mukaan.
Kaartin Jääkärirykmentin Killan puheenjohtaja
Markku Virtanen
Uuden Maavoimien edustusasun luovutus
sotamuseolle
40
41
PERINNEMATKA PIETARIIN
”
Oltiin jo iltapäivän puolella kun
Kaartin Pataljoonan
leskikeisarinna
kierros päättyi. Museon edessä aikaan
200 -vuotisjuhlatapahMaria Feodorovnan (Dagvaltavalla aukiolla oli useita järeitä marin) pukuja. Tämän
tumaan liittyvä Pietarin
kuorma-autoja joissa lavan tilalla jälkeen siirryimme tavalmatka herätti minunkin
kiinnostuksen tuohon,
oli koppi kalteri-ikkunoineen ja listen turistien joukkoon
myös meille suomalaisille
ihasteleman museon
kyljessä teksti poliisi.
”omaan” suurkaupuntaideaarteita.
kiin. Kokoonnuimme
27.4. aamulla Helsingin
Oltiin jo iltapäivän puorautatieasemalle. Nousimme ratakiitäjä Alleglella kun kierros päättyi. Museon edessä valroon joka vei meidät kolmessa ja puolessa
tavalla aukiolla oli useita järeitä kuorma-autoja
tunnissa Nevan metropoliin. Neva joen pohjoissa lavan tilalla oli koppi kalteri-ikkunoineen
joispuolella sijaitseva pääteasema on vuosien
ja kyljessä teksti poliisi. Onkohan tulossa miesaatossa säilyttänyt alkuperäisen nimen, Suolenosoitus? Kävimme nopeasti syömässä jonka
men asema. Suomen rautatielaitokselle asema
jälkeen jakaannuimme kahteen osastoon.
ja koko Rajajoen itäpuolinen rataosuus aikaLähinnä naisväki lähti ostoksille ja me miehet
naan kuuluikin. Tarton rauhassa rajan taakse
menimme sotamuseoon tai olisimme halunjäänyt rataosa siirtyi juridisesti Neuvostoliitolle.
neet mennä. Museon piti olla avoinna klo
Terminaalin sivusiivessä huomio kiinnittyi van18.00 asti, mutta vartiomies piti portin kiinni
haan rakennuksen päätyyn. Alkuperäisen
edessämme eikä kello ollut viittäkään.
terminaalin julkisivua siinä on säilytetty. Kerrotaan sen olevan venäläinen tapa. Laiturialueen
Museon johtaja oli päättänyt antaa henkilötoisella puolella oli vitriinissä Suomen valtion
kunnalle iltapäivän vapaaksi, oli tulossa pyhä ja
1957 lahjoittama veturi. Veturi veti sitä junaa
vappu. Harmitti, mutta saimmehan meikin toijolla Lenin palasi Pietariin lokakuussa 1917
sinaan lähteä pari tuntia aikaisemmin vastaavanlaisessa tilanteessa. Pääsimme kyllä pihalle
Retkiohjelma oli tiivis. Hotelliin saavuttuamme
katsomaan tykkejä ja panssarivaunuja. Kuviot
aloitimme heti kaupunkiin tutustumisen.
menivät kuitenkin vähän sekaisin. Olimme
Oppaan johdolla teimme parituntisen kierrokkävellet tänne Eremitaasista pari kilometriä
sen keskustassa jonka jälkeen nautimme ansaitun päivällisen hotellin ravintolassa.
tuulista Nevan ranta, väsyttikin ja piti päästä
hotelliin. Taksia oli hankala saada eikä metroasemakaan ihan vieressä ollut. Esitettiin
liftausta, juuri sillä tavalla josta turistioppaat
varoittavat. Matkanjohtajan vaimo, kokenut
kielitaitoinen Venäjänkävijä kertoi sen olevan
täällä normaali tapa.
toinen puolisko oli suljettu liikenteeltä. Vellova
väkijoukko kokoontui bussipysäkin lähelle.
Moni kantoi viiriä jossa luki Zenit. Meteli oli
melkoinen. Oli alkamassa Zenitin ja toisen jalkapalloseuran välinen ottelu. Zenitin kannattajat olivat kokoontumassa yhteen ja lähdössä
kohti ottelupaikkaa.
Ei mennyt kauaa kun saatiin auto pysähtymään, lyhyt neuvottelu kuljettajan kanssa ja
napakka naisen komento: Kuskille 400 ruplaa
ja 4 ensimmäistä sisään. Sen jälkeen menikin
käden heilutteluksi. Kukaan ei pysähtynyt. Lähdimme kävelemään Eremitaasia kohti. Yritimme
välillä taksiakin, mutta ei onnistunut. Matkalla
ehdotin bussia, rollikkaa. Tästä alkaa kohta
Nevski Prospekt, noin viiden kilometrin mittainen Pietarin pääkatu, joka vie lähelle hotellia.
Kadulla kulki useita bussilinjoja. Eremitaasin
sivulla oli rollikkapysäkki johon jäimme odottamaan. Pysäkillä ei ollut minuuttiaikatauluja.
Reittiselostuskin oli niin korkealla ja pienellä,
että sen lukemiseen olisi tarvittu kiikari. Päätimme mennä ensimmäiseen bussiin, jos bussi
kääntyy väärään suuntaan, jäädään heti pois.
Saimme odottaa tovin. Eremitaasin edessä velloi äänekästä väkeä ja lisää oli tulossa. Kadun
Fanien varustus oli melkoisen järeää. Oli palavia
soihtuja, taivaalle ammuttiin jonkinlaisia raketteja ja kadulle heitettiin paukkupommeja sekä
savuheitteitä. Savu ylsi pian pysäkillekin. Meteli
koveni ja sen tehoa lisättiin kovaäänisillä. Lähes
kolmensadan metrin pituinen tiiviisti ryhmittynyt joukko marssi pysäkin ohi. Jokaisen ruodun sivulla oli mellakkapoliisi joka piti huolen
että marssija pysyi kaistaviivan toisella puolella.
Paukkupommien heittelyyn he eivät puuttuneet. Osaston perässä ajoi koppiautot jotka
näimme päivällä. Onneksi olimme menossa
toiseen suuntaan ja bussi tulikin sopivasti kun
kohdallemme sattunut näytelmä oli ohi. Bussi
oli aivan täynnä, joutui seisomaan eikä ulos
juuri nähnyt. Osasin lukea bussin venäjänkielistä reittiselostusta. Tutulta kuulostavia pysäkkinimiä eikä käännytty sivukadulle.
Matkan aikana tutustuimme ensisijaisesti
Pietarissa ja ympäristössä niihin paikkoihin
jotka liittyvät Kaartin historiaan. Aloitimme
seuraavana päivänä Eremitaasista. Olimme
saaneet tilaisuuden tutustua Eremitaasissa säilytettäviin keisarillisiin univormuihin,
joista toinen malli koristaa myös Helsingin
Senaatintorin patsasta. Saman univormun
etuosa on ollut myöhemmin mallina Kaartin Pataljoonan sinivalkoisissa yksikkökilvissä.
Pikkupojan takin kokoisia olivat. Pieniä ja heiveröisiä ovat mahtimiehetkin tuohon aikaan
olleet. Naisväelle esiteltiin erikseen samaan
42
43
Väliin jääneen museovierailun tilalle saimme
kokemuksen joka varmasti korvasi menetetyn. Yksityiskyydillä matkaan lähtenet olivat
hekin päässeet turvallisesti hotelliin. Zenit oli
voittanut illan ottelun ja se kuului kyllä kadulta
hotellihuoneeseenkin.
Seuraavana päivänä ajoimme Krasnoje Selon
pikkukaupunkiin/kylään. Pietaria jatkui loputtomasti. Onneksi vauhti oli kohtuullinen sillä
liikenne oli lievästi sanoen holtitonta. Monella
oli pakonomainen tarve ohittaa vaikka vastaantulijoita oli. Tällä kertaa onnistuivat. Piti
vain painaa riittävästi kaasua ja hallita auto.
Mukana oli perjantai-iltainen opas joka selosti
reitillä kiinnostavat kohteet. Perillä vierailimme
peruskoulussa numero 380. Opettajat, oppilaat ja paikalliset harrastajat olivat rakentaneet
koulun sisälle museon, jossa käsiteltiin mm
Krasnoje Selon harjoitusleiriä, jonne Suomen
Kaartikin matkusti ensimmäisen kerran vuonna
1829 saaden siinä yhteydessä nuoren kaartin arvon. Samaisella alueella kuultiin kesällä
1905 myös ikävä päätös Suomen Kaartin lakkauttamisesta. Kerroimme perinnematkamme
syistä ja tutustuimme monipuoliseen amatöörivoimin rakennettuun näyttelyyn. Muutama koulun pikkuoppilas piti meille museon
aiheista esitelmän. Yhden oppilaan aiheina
oli Mannerheimin nuoruus josta museossa oli
myös kuvataulun muotoon laadittu historiikki.
Matka jatkui Villozin kylään, missä oli löytynyt kumollaan oleva kivi, johon oli hakattu
suomalaisen rakuunan nimi. Sen selvittäminen jäi kotiläksyksi. Inkerinmaalaisella sotaharjoitusalueella kiivettiin vielä
Duderhofin (”Tuuteri”) järven luona Mozhajskin
mäelle, ”Varisvuorelle”, josta koko alue näkyi.
Killan tapahtumat
Kiltayhteydet
rakensi. Riitti kun ympärillä oli parimetrinen
aita. Vieressä oli usein hoitamaton risukko ja
lähes hajoamistilassa olevia rakennuksia tai niiden jäänteitä.
Matka oli antoisa kokemus, ainakin minulle
se oli paras tähänastisista. Luontoa voi kiittää
hyvästä säästä, tutustumiskohteiden valinnasta
ja muustakin matkanjohtajaa.
Teksti: Kai Wigren
Kuvat Kari Talvtie
Syksy 2012
Kaartin Jääkärirykmentin kilta ry, Santahamina
rak C 25, 00860 Helsinki
[email protected],
www.kaartjrkilta.fi
4.9. Jäsensauna, naiset
24.9. Jäsentilaisuus
24.9. Jäsensauna, miehet
29.9. Turvallisuus ja Puolustus 2012 -messut
Lahdessa
1.10. Jäsensauna, naiset
24.10. Jäsentilaisuus Perinnetalossa
27.10. Syyskokous
29.10 Jäsensauna, miehet
6.11. Jäsensauna, naiset
26.11. Jäsentilaisuus Perinnetalossa
26.11. Jäsensauna, miehet
4.12. Jäsensauna, naiset
6.12. Itsenäisyyspäivän kahvitilaisuus
perinnetalossa
Puheenjohtaja Markku Virtanen
040 769 3256, [email protected]
Varapuheenjohtaja Jarmo Suokas
050 367 6607, [email protected]
Varapuheenjohtaja Asta Ruuskanen
0400 785 408, [email protected]
Taloushallinto Jaakko Karlsson
0500 449 642, [email protected]
Kiltauutisten aineisto Ritva Mikkola,
[email protected]
Pistooli- ja kivääriratavuorojen ajankohdat julkaistaan killan verkkosivuilla.
Jäsentilaisuudet Kai Wigren
050 465 4088, [email protected]
Jäsentilaisuuksien teemat vahvistuvat hyvissä
ajoin ennen tapahtumaa. Tarkemmat tiedot
tapahtumista löytyvät killan verkkosivuilta
osoitteesta www.kaartjrkilta.fi ja tulevista
Kiltauutisista.
Perinnetalon varaukset (KaartJR) 0299421116
Killan saunan varaukset Mikko Lahti
050 354 4717, [email protected]
Ennen paluumatkaa pysähdyimme Pietarin kupeella Tsarskoje Selossa. Kylässä(selo)
sijaitsi keisarillinen kesäpalatsi, missä Nikolai
II:n perhe oli viettänyt arestissa viimeiset viikot
ennen matkaa kohti Siperiaa. Palatsin ympäristö oli hyvin hoidettua ja lähitienoo muistutti
muutenkin kuin meikäläistä pikkukaupunkia.
Ihastelimme aluetta ja tankkasimme itsemme
läheisessä kahvilassa. Täältä suuntasimme
kohti Suomen asemaa. Aikaa oli sen verran,
että ehdimme vielä pysähtyä risteilijä Auroran
kohdalla. Muutama kuva laivasta, viimeiset
matkamuistot viereisistä kojuista ja tietenkin
myös viimeinen silmäys Nevan rannoille, sitten bussiin ja asemalle. Allegro oli saapunut
noutamaan meitä hyvissä ajoin. Klo 20.25 saatoimmekin aloittaa kotimatkan.
Villen saunan varaukset (Kaartin killan sauna)
Tapani Saari 050 569 2929
Ampumavuorot (pistooli, kivääri)
Jari Gerasimoff 040 762 4647
Kiltalaisten osoitteenmuutokset voi lähettää
sähköpostilla tai kirjeellä killan toimistolle.
Melkoisen kasvojenpesun on entinen Leningrad kokenut. Ympäristöön oli noussut hulppeitakin omakotitaloja. Monelle ökytalon
omistajalle ei kuitenkaan näyttänyt olevan
mitään väliä millaiseen ympäristöön talonsa
44
45
46
47