Kaartin jääkärirykmentissä
SISÄLTÖ Päätoimittajan lomaillessa toimitussihteeri kynästä 4 Tiedottaja Tiina Möttönen Komentajan kynästä Eversti Pekka Saariaho 5 Rykmentissä tapahtuu 6 Kaartin Jääkärirykmentti ja Santahamina 8 Sotilaita ja luonnonrikkautta Jarmo Nieminen Santahamina viranomaisten yhteistoiminta-alueena Majuri Marko Maaluoto Defensor Capitolii Ville Maijanen Maanpuolustuskoulutusyhdistys – Turvallisuutta yhdessä Lehden teema: Santahamina 11 Julkaisijat: Kaartin Jääkärirykmentti PL 6, 00861 Helsinki 21 Kaartin Jääkärirykmentin Kilta ry Santahamina/ perinnetalo C 25 00860 Helsinki 24 Kustantaja: Kaartin Jääkärirykmentti Mauri Väänänen 26 Henkilöstökuulumiset 31 Kaartinjääkäri vuoden 2011 joukko-osastolehti 32 Vierailut ja tapahtumat Kaartin Jääkärirykmentissä 33 Kaartin Jääkärirykmentin Kilta 41 Päätoimittaja: Everstiluutnantti Heikki Saarento Toimitussihteeri: Tiedottaja Tiina Möttönen Valokuvat: Kirjoittajat SA-kuvat Tiina Möttönen Kaartin Jääkäritoimikunta Killan kuvat: Asta Ruuskanen (ellei toisin mainita) Kannet: Tiedottaja Tiina Möttönen Ulkoasu ja taitto: Tiedottaja Tiina Möttönen Paino: Kirjapaino Öhrling Oy, Helsinki Edellisten numeroiden teemat: 1/11 KAARTJR 15 vuotta 2/10 Koulutus 1/10 Perinteet 2/09 Viranomaisyhteistyö 1/09 Kaartin Soittokunta 190 vuotta 2/08 Kaartin Pataljoona 1/08 Uudenmaan Jääkäripataljoona 2/07 Asevelvollisuus 1/07 Kumppanuus 2 Päätoimittajan lomaillessa toimitussihteerin kynästä Komentajan kynästä VIESTINNÄN MERKITYS KOROSTuu UuDISTuS KÄYNNISTYY - PIDETÄÄN PÄÄ KYLMÄNÄ Mennyt vuosi on jälleen kerran osoittanut olleen kiivastahtinen ja työntäyteinen. Voisi jopa sanoa ettei se ole meille enää mikään yllätys vaan paremminkin jo arkipäivää. Taakkaa ei varmastikaan ole helpottanut käynnistynyt puolustusvoimauudistus ja siihen liittyvä suunnittelutyö. Vääpeli moitti alokkaan asentoa. Tähän alokas totesi: ”Herra vääpeli, korjataanko vanhaa vai tehdäänkö kokonaan uusi?” Vuoteen 2015 mennessä Kaartin Jääkärirykmenttikin laitetaan uuteen asentoon, vaikka nykyisessä asennossamme ei mitään moitittavaa olekaan. Uusi asento on kuitenkin otettava, koska puolustusvoimauudistuksen myötä joukko-osastomme tehtäväkenttä laajenee. Vuonna 2015 hoidamme nykyisten tehtäviemme lisäksi sotilasläänin esikunnan vastuulla olevat operatiiviset tehtävät yhteistoiminta-asioineen. Uudistuksen myötä myös huollon vastuu laajenee ja Puolustusvoimien Urheilukoulu siirtyy saarelle. Päätoimittajan lomaillessa sain oivan mahdollisuuden kiittää tässä kirjoituksessa työyhteisöäni, sidosryhmiä sekä yhteistyökumppaneita tähänastisesta mutkattomasti sujuneesta yhteistyöstä. Siirryn 1.9. määräajaksi Pääesikunnan viestintäosastolle. En odota, että uusi työ päästää minua helpolla, mutta uskon sen kehittävän osaamistani jatkoa ajatellen. Toivon kaikilta kärsivällisyyttä viestinnän asioiden hoitamisessa. Vie oman aikansa ennen kuin sijaiseni saadaan rekrytoitua ja että hän on toiminnan ytimessä sisällä. Muistuttaisin kaikkia kuitenkin siitä, että viestinnän ammattilaisen paikalla oleminen ei tee meitä autuaiksi ja poista sitä viestinnän velvollisuutta, joka meillä jokaisella on. Vuosittaiseen, rykmentin komentajan allekirjoittamaan toimintakäskyyn on kirjattu: vastuu on asianomistajalla. Huomioitava on, että hyvän ja toimivan työyhteisön keskeinen asia on vuorovaikutteinen ja kaksisuuntainen esimies-alaisviestintä. Viestinnän toteuttamisessa osaava tiedottaja on vain oiva apuväline kontakteineen. Viestintää ei tule ajatella irrallisena toimintona vaan yhtenä aselajina muiden joukossa. Oikein toteutettuna sillä voidaan saada aikaan suuria vaikutuksia ja parhaimmassa tapauksessa luoda toiminnan onnistumisen avaimet. Päätehtävänä viestinnällä on tukea organisaation ja johdon tavoitteiden saavuttamista. Uudistuksen mennessä eteenpäin päätehtävän saavuttaminen korostuu entisestään. Viestinnällä luodaan myös mielikuvia ja rakennetaan organisaation imagoa. Virkamies viestii omasta organisaatiostaan ympäröivälle yhteiskunnalle ja varusmiehille jo pelkällä olemuksellaan, käyttäytymisellään ja puheellaan. Epäonnistunut viestintä voi pahimmassa tapauksessa johtaa uskottavuuden menettämiseen, maanpuolustustahdon alenemiseen, sekä vääristyneen tiedon leviämiseen. ”Se minkä rakentamiseen meni 20 vuotta, voidaan menettää 5 minuutissa”. Imago rakennetaan ja maine ansaitaan. Tahtoisinkin, että jokainen meistä pysähtyisi hetkeksi miettimään omaa esiintymistään ja käyttäytymistään, onko se sellaista, joka tukee organisaation imagoa ja mainetta? Onko se sellaista, joka tukee tehtäväämme? Tämän lehden tavoitteena on viestiä Santahaminasta ja sen merkityksestä sotilaskohteena. Asiaa käsitellään niin rykmentin kuin muiden viranomaisten ja yhteistyökumppaneidenkin näkökulmasta. Pääsemme myös kurkistamaan saaren luonto- ja kulttuuriarvoihin Niemisen Jarmon artikkelissa. Toivotankin kaikille lukijoille antoisia lukuhetkiä lehden parissa. Viestintä - communicare = tehdä yhdessä! Muutos toteutetaan ”korjaamalla vanhaa”. Uusi rykmentti rakennetaan nykyiselle, hyväksi todetulle pohjalle, jotta asiat sujuisivat muutoksessakin. Eri yksiköiden, erityisesti kouluttavien joukkojen, tehtävät pyritään pitämän nykyisen kaltaisina, samoin kuin työntekijöiden tehtävien sisältö. Tällä pyritään vähentämään muutoksen vaatimaa työtaakkaa. Vaikka emme teekään kokonaan uutta, uudistuksen valmistelu ja toteuttaminen edellyttää kovaa työtä. Kahden ja puolen vuoden aikana on muun muassa järjestettävä koulutusyksiköille, esikunnan osille ja tukiosille tarkoituksenmukaiset toimintaedellytykset toimitiloineen ja harjoitusalueineen. Uuden kokoonpanon sisäänajo muuttuneine työnkuvineen vaatii myös paneutumista. Pelkät teknisluontoiset muutokset eivät kuitenkaan vielä riitä. Yksi keskeisimmistä asioista on kehittää toimintatapoja laajenevan tehtäväkentän hoitamiseksi. Onhan uudessa kokoonpanossa suhteessa vähemmän työvoimaa kuin vanhassa organisaatiossa. Joka tasolla tarvitaan raikkaita ideoita, jokaista tarvitaan miettimään, miten asiat voitaisiin hoitaa järkevimmin. Muutoksen keskellä on huolehdittava, että päätehtävä pysyy kirkkaana mielessä. Varusmiesten ja reserviläisten koulutus sodan ajan joukkojen tuottamiseksi on muutoksessakin tärkein tehtävämme. Se ei saa vaarantua. Perusyksiköille pyritäänkin turvaamaan mahdollisimman hyvä työrauha esikunnan painiessa muutoksen valmistelun kanssa. Palkatulla henkilökunnalla keskeisin kysymys on: Miten minun käy? Alkusyksystä tiedetään, miten kouriintuntuvia henkilöstövaikutuksia uudistuksella on Kaartin Jääkärirykmenttiin. Vuoden 2015 henkilöstösuunnitelman valmistuttua jokaisella työntekijällä on tieto siitä, onko hänellä paikka Rykmentissä myös vuonna 2015. Vaikka Kaartin Jääkärirykmentti on uudistuksessa ”saamapuolella”, emme elä lintukodossa. Valitettavasti ei voida taata, että kaikille löytyy paikka vuoden 2015 tehtäväkokoonpanossa. Mikäli näin ei ole, on työntekijä muutoksen kohteena ja hän on etusijalla haettaessa muualla puolustusvoimissa avautuvia tehtäviä. Näitä erilaisia ”selviytymispolkuja” on jo raivattu ja raivataan edelleen muutoksen kohteena oleville ja irtisanomisuhan alaisille. Tämän lehden ilmestyessä elämme vielä epävarmuudessa tulevasta kohtalostamme puolustusvoimauudistuksen pyörteissä. Jokainen voi tehdä nyt käytettävissä olevista tiedoista johtopäätöksiä. Liian pitkälle ei kuitenkaan kannata spekuloida. Otetaan asia kerrallaan. Ollaan hereillä muutoksessa, mutta keskitytään töiden hoitamiseen ja pidetään pää kylmänä. Toimitussihteeri Tiedottaja Tiina Möttönen Rykmentin komentaja Eversti Pekka Saariaho 4 5 RYKMENTISSÄ TAPAHTUU 2012-2013 Syyskuu 2012 18. Kaartin Pataljoonan perinnepäivä 18. Vartiovastuun vaihto 21. Kaartin Soittokunnan syyskonsertti 24.-28. Alueellinen sotilaspoliisiharjoitus 25. Alueellisen maanpuolustuskurssin näytös Lokakuu 2012 3. 270 vuorokautta palvelleiden kotiuttamisparaati 4. 270 vuorokautta palvelleiden reserviin siirto 23. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin näytös Joulukuu 2012 3. Suomen Kaarti 200 vuotta juhlaseminaari 6. Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati, Kouvola 10.-14. Kaartin Jääkärirykmentin taisteluharjoitus Tammikuu 2013 4. Saapumiserien 2/12 ja 1/12 reserviin siirto 7. Saapumiserän 1/13 palvelukseen astuminen Helmikuu 14. Vala ja vakuutus 24. Helsingin Aluetoimiston vuosipäivä Maaliskuu 8. Uudenmaan Jääkäripataljoonan perinnepäivän vietto 22. Vartiovastuun vaihto Huhtikuu 3. 270 vuorokautta palvelleiden kotiuttamisparaati 4. 270 vuorokautta palvelleiden reserviin siirto 27 Kansallinen veteraanipäivä 6 7 ” SANTAHAMINA JA KAARTIN JÄÄKÄRIRYKMENTTI Sotaväen ja Santahaminan historiallinen yhteys on niin vahva, että Santahaminan voidaan sanoa aina olleen sotilassaari. Nykyäänkin Santahaminalla ja Kaartin Jääkärirykmentillä on niin voimakas sidos toisiinsa, että niitä on vaikea kuvitella ilman toisiaan. Kaartin Jääkärirykmentti edeltäjineen tunnistetaankin ihmisten mielikuvissa ensisijaisesti Santahaminassa, eikä Helsingissä sijaitseviksi joukoiksi. Kaartin jääkärirykmentissä palveluksensa suorittavat varusmiehet voivat myös aidosti tuntea puolustavansa kotiseutuaan. Pääosa Kaartin Jääkärirykmentin sodan ajan reserviin tuottamista joukoista sijoitetaan pääkaupunkiseudun puolustukseen. Kaartin jääkärirykmentti näkyy pääkaupunkiseudun elämässä joka päivä jollain tavalla. Kaiken tämän toiminnan keskuksena ja tukikohtana on Santahaminan saari. Sotilaskoulutus pääkaupunkiseudulla Kaartin Jääkärirykmentissä Santahaminassa lakisääteisen varusmiespalveluksensa suorittaa vuosittain noin 2000 nuorta miestä ja naista. Yli 90% Kaartin Jääkärirykmentissä palveluksensa suorittavista varusmiehistä on kotoisin pääkaupunkiseudulta, alle 30 kilometrin etäisyydeltä palveluspaikastaan. Varusmiehille toteutettujen kyselyjen perusteella kotipaikan läheisyydellä on positiivinen vaikutus palvelusmotivaatioon ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen varusmiespalveluksen aikana. Kaartin jääkärirykmentti onkin erittäin suosittu palveluspaikka pääkaupunkiseudun kutsuntaikäisten esittämissä halukkuuksissa. Kaartin Jääkärirykmentti vastaa omalta osaltaan pääkaupunkiseudun puolustuksesta. Tämän tehtävänsä se täyttää kouluttamalla varusmiehistä suorituskykyisiä joukkoja sodan ajan reserviin sekä kehittämällä sotilaallista valmiutta ja turvallisuustoimintaa yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Yleistä maanpuolustustahtoa ylläpidetään hoitamalla valtiollisia edustustehtäviä sekä toimeenpanemalla vuosittaiset asevelvollisten kutsunnat pääkaupunkiseudulla. Eri toimintojensa kautta Lyhyt kotimatka lomilla edesauttaa nuorten jaksamista ja sopeutumista palvelukseen, sekä mahdollistaa sosiaalisen verkoston ylläpidon niin varuskunnassa kuin siviiliympäristössä. Jos sosiaalisia ongelmia ilmenee palveluksen aikana, on ollut eduksi, että välimatkat viranomaisiin ovat lyhyet. Henkilökohtaisten tapaamisten järjestäminen on helpohkoa ja nuorella on mahdollisuus henkilökohtaisesti hoitaa omia asioitaan palveluksen siitä kärsimättä. Positiivista on ollut myös koulujen ja työpaikkojen läheisyys, nuoren suunnitellessa tulevaa elämäänsä armeijan jälkeen. Kaartin Jääkärirykmentissä palveluksensa suorittavat varusmiehet voivat myös aidosti tuntea puolustavansa kotiseutuaan. Pääosa Kaartin Jääkärirykmentin sodan ajan reserviin tuottamista joukoista sijoitetaan pääkaupunkiseudun puolustukseen. Varusmiespalveluksen aikana tämä näkyy muun muassa siinä, että suuri osa joukkojen harjoituksista toteutetaan pääkaupunkiseudulla alueilla, jonne joukkojen ensimmäiset sodan ajan tehtävät on suunniteltu. Harjoittelemalla mahdollisella sodan ajan 8 toimintaa. Lisäksi yhteistoiminta ja harjoittelu alueen satamien, lentokenttien, energiantuotannon ja muiden tärkeiden kohteiden suojaamiseksi kuuluu olennaisena osana Kaartin jääkärirykmentin joukkojen koulutukseen. Santahaminan sijainti lähellä tärkeitä kohteita mahdollistaa sen, että harjoituksia voidaan järjestää usein ja että niissä päästään tehokkaasti harjoittelemaan kriisinajan vaativia tehtäviä kaikkien vastuullisten toimijoiden kanssa. toiminta-alueella parannetaan merkittävästi joukkojen suorituskykyä ja edellytyksiä tehtävänsä suorittamiseksi. Kaartin Jääkärirykmentti on erikoistunut toimintaan rakennetulla alueella. Rykmentti järjestää vuosittain useita aiheeseen liittyviä kursseja ja opetustapahtumia, joihin saapuu oppilaita kaikkialta Suomesta, niin Puolustusvoimien joukoista kuin muidenkin viranomaisten edustajia. Santahaminan harjoitusalueet pääkaupunkiseudun puolustukselle ja Kaartin Jääkärirykmentin tehtäville ominaisine koulutuspaikkoineen sekä taisteluampumaalue ja liikuntapaikat mahdollistavat Kaartin Jääkärirykmentin ja muidenkin Santahaminaan sijoitettujen yksiköiden asianmukaisen koulutuksen. Valmius ja viranomaisyhteistyö Vuoden 2004 puolustuspoliittisessa selonteossa korostettiin edelleen tarvetta parantaa pääkaupunkiseudun joukkojen kykyä nopeasti toteutettavaan valtion johdon toimintaedellytysten ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen pääkaupunkiseudulla jo sotaa alempiasteisissa uhkatilanteissa. Edellä mainittujen suorituskykyjen ja toimintojen toteuttaminen vaatii jatkuvaa harjoittelua suunnitelluilla toimialueilla. Selontekojen edellyttämässä pääkaupunkiseudun puolustuksen kehittämisessä on otettava huomioon niin rauhan ajan kuin kriisin eri vaiheiden vaatimukset kohteiden ja arvojen suojaamiselle sekä virka-avulle. Tämä ei ole mahdollista, mikäli siihen tarkoitetut johtamisen, huollon ja jalkaväen joukkojen osat tuottava rauhan ajan joukko-osasto sijaitsee pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kaartin Jääkärirykmentin joukot ovat koulutukseensa liittyen aktiivisessa yhteistoiminnassa alueen muiden viranomaisten kanssa. Esimerkiksi poliisin kanssa harjoittelu ja poliisille annettava virka-apu ovat lähes päivittäistä Santahaminalla on erittäin suuri merkitys pääkaupunkiseudun puolustusjärjestelyille, etenkin valmiuden kohottamisen alkuvaiheessa. Santahaminan aluetta käyttävät eri tavoin maa- ja meri- sekä ilmapuolustuksen joukot. Santahaminaa vastaavan, puolustusvoimien ja pääkaupunkiseudun puolustamisen tarpeet täyttävän koulutusinfrastruktuurin rakentaminen muualle pääkaupunkiseudulle tai sen välittömään läheisyyteen olisi äärimmäisen kallista ja puolustushallinnon nykyresursseilla mahdotonta sekä ristiriidassa puolustusvoimauudistuksen tavoitteiden kanssa. 9 Puolustusvoimien lisäksi useat muut viranomaiset käyttävät viikoittain Santahaminaa omaan toimintaansa. Saarella käyvät harjoittelemassa ja ampumassa pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan eri kihlakuntien poliisilaitokset, pelastuslaitos, tulli ja rajavartiolaitos. Santahaminan ampumaradat ja harjoitusalueet muodostavat Uudenmaan viranomaisille kustannustehokkaan ja valmiutta merkittävästi parantavan toimintaympäristön. Muut viranomaiset tukeutuvat Santahaminaan myös omissa harjoituksissaan, varautumissuunnittelussaan ja virka-aputilanteissa. Suljettu ympäristö mahdollistaa monipuoliset harjoitusmahdollisuudet, jollaisia ei muualla ole. Tämän ansiosta esimerkiksi poliisin vaativimpia toimintataktisia harjoituksia järjestetään juuri Santahaminan eri koulutuspaikoissa. Samalla on mahdollisuus harjoitella viranomaisyhteistoimintaa vaativissa tilanteissa. näkyvimmistä tehtävistä on vartiopalvelus. Varusmiehet ja henkilökunta vartioivat Santahaminan ulkopuolella lukuisia kohteita, joista suurin osa on Helsingissä. Näistä tunnetuimmat ja näkyvimmät vartiopaikat ovat Tasavallan Presidentin Linnan ja Päävartion edessä. Edustustehtävien laadukas ja tehokas hoitaminen edellyttää niihin asettavien joukkojen sijoituspaikkojen olevan lähellä tehtävien toteutuspaikkoja. Läheinen sijainti mm. mahdollistaa matka-aikojen minimoimisen, pienentää riskejä myöhästymisiin tai muihin ennalta arvaamattomiin tapahtumiin sekä helpottaa merkittävästi joukkojen huoltoa. Edustustehtävät ovat kuitenkin pääsääntöisesti kaikki ainutkertaisia, eikä epäonnistuneiden tai huonosti menneiden suoritusten uusimiseen ole mahdollisuuksia. Tämän takia Kaartin jääkärirykmentin sijainti Santahaminassa, linnuntietä vain kuuden kilometrin päässä kaupungin keskustasta, on osaltaan avainasemassa edustustehtävien menestyksekkäässä hoitamisessa. Edustustehtävät Valtiollisia ja varuskunnallisia edustustehtäviä on Helsingin varuskunnassa vuosittain 50 -60 vuorokautena, joista suurimpaan osallistuu Kaartin Jääkärirykmentin asettama, pääosin varusmiehistä koostuva, kunniakomppania tai sen osia. Edellä mainittujen tapahtumien lisäksi Kaartin Soittokunnalla on vuosittain lähes 300 erilaista soittotehtävää, joista lähes kaikki ovat Helsingissä tai välittömästi lähialueilla. Yhteenveto Santahamina muodostaa alueensa ja sijaintinsa puolesta valtakunnallisella tasolla poikkeuksellisen kokonaisuuden, jossa sodan ajan tehtävien harjoittelu voidaan tilanteen mukaisesti yhdistää varusmieskoulutukseen ja aluevastuussa olevien joukkojen esikuntien harjoitteluun. Edustustehtävät ovat luonteeltaan valtiollisesti merkittäviä, positiivisessa sävyssä näkyviä ja erityisen juhlallisia, joten niihin osallistuvilta joukoilta edellytetään täsmällistä toimintaa ja moitteetonta esiintymistä. Edustustehtävissä toimivat joukot antavat katsojille valtion päämiehistä yksittäisiin turisteihin ja kansalaisiin osaltaan mieleenpainuvan kuvan Puolustusvoimista ja suomalaisista sotilaista. Edustustehtävien ohella yksi Kaartin jääkärirykmentin Helsingin varuskunta on suuri, siihen kuuluu yli 10 joukko-osastoa ja niillä on kymmeniä toimipisteitä ympäri pääkaupunkiseutua. Näiden huollon ja tukipalveluiden turvaaminen ei onnistu kuin lähellä sijaitsevasta Santahaminasta. Se on riittävän lähellä, jotta tukitoimet voidaan toteuttaa kaikin puolin tehokkaasti. Alueen säilyttäminen puolustusvoimien käytössä luo pitkäjänteiset toiminta- ja kehittämisedellytykset pääkaupunkiseudun maanpuolustukselle ja viranomaisyhteistoiminnan kehittämiselle. Santahaminan varuskuntaa ja sen kehittämistä ei kuitenkaan tule käsitellä erillään puolustusvoimien muusta kehittämisestä. Alueen toimintoja ollaan voimakkaasti kehittämässä vuoteen 2015 mennessä. Tällä luodaan edellytykset Maa- ja merivoimien sekä Maanpuolustuskorkeakoulun toiminnalle ja näiden kehittämiselle 2020-luvulle mentäessä. Puolustusvoimien toimintaverkoston harventuessa olemassa olevien varuskuntien merkitys korostuu. Santahamina tulee tulevaisuudessa palvelemaan eri tavoin noin 450 000 asevelvollista ja koko Uudenmaan noin 1,5 miljoonaa kansalaista. 10 Sotilaita ja luonnonrikkautta – Santahaminan kulttuuri- ja luontoarvot ” Valtakunnalliset kulttuuriarvot koostuvat saaren keskiaikaisesti jäänteistä, Venäjän keisarikunnan 1850-luvulla rakentamista ja aina vuoteen 1917 asti täydennetyistä tykkipattereista, 1910-luvulla rakennetusta punatiilikasarmialueesta ja suomalaisista eri aikakausien rakennetuista sotilas- ja siviilirakennuksista. Valtioneuvosto vahvisti joulukuussa 2009 Santahaminan kuuluvaksi Museoviraston esitykseen ” Va l t a k u n n a l l i s e s t i merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt”. Kansallisesti arvokkaiksi luokiteltuihin kohteisiin astui voimaan valtioneuvoston päätökset kulttuuriarvojen vaalimiseksi ja säilyttämiseksi. asutushistoriaan ja sotilaalliseen toimintaan liittyvät kymmenet pääosin hyvin säilyneet muinaisjäännökset. Valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö Santahamina sijaitsee ikivanhan purjehdusreitin varrella. Saarelta on etsitty viikinkiaikaan ajoittuvia kohteita johtuen Uudenmaan rannikkoa seurailevasta ”viikinkien idäntiestä” sekä Vartiokylän keskiaikaisen linnavuoren läheisyydestä. Saari on toiminut merenkulkijoiden satamana ja kauppapaikkana. Santahaminan kylä mainitaan 1400-luvulla. Kylä sijaitsi Papinlahdella 1800-luvulle asti. Santahamina esiintyy runsaasti kirjallisissa lähteissä 1500-luvun puolivälissä, jolloin Kustaa Vaasa suunnitteli sitä Tallinnan kilpailijaksi perustettavan kaupungin sijaintipaikaksi. Helsinki määrättiin Santahaminaan uudelleen 1630-luvulla, kaupunki siirrettiin kuitenkin Vironniemelle. Santahaminan vuosisatoja kestänyt strategisesti tärkeä sijainti Helsingin edustalla meriväylien risteysalueella on muokannut jo Ruotsin vallan aikana sotilaskäytössä olleen alueen kulttuuriympäristöä poikkeukselliseksi kokonaisuudeksi. Valtakunnalliset kulttuuriarvot koostuvat saaren keskiaikaisesti jäänteistä, Venäjän keisarikunnan 1850-luvulla rakentamista ja aina vuoteen 1917 asti täydennetyistä tykkipattereista, 1910-luvulla rakennetusta punatiilikasarmialueesta ja suomalaisista eri aikakausien rakennetuista sotilas- ja siviilirakennuksista. Suomen puolustusvoimien rakentamista edustaa muun muassa 1920-luvulla ilmavoimien käyttöön rakennettu uusklassisen tyylin rakennuskanta, vuonna 1940 valmistunut funktionalistisen rakennustyylin Kadettikoulu sekä 1950–1960-lukujen asuinkerrostalot ja kasarmit. Santahaminan sotilasalueen historiallista kerrostuneisuutta lisäävät merenkulkuun, Venäläiset piirittivät Suomen sodassa 1808– 1809 Viaporia myös Santahaminasta käsin. Yhdeksän tykin patteri rakennettiin Radioniemelle ja Nuottasaareen. Santahamina liitettiin Viaporin linnoitukseen 1810-luvulla. Viaporin tykistö otti Santahaminan seuraavalla vuosikymmenellä leirialueekseen ja raivasi saaren 11 läpäisevän tykistöampumaradan. Saari sai nimekseen Ostrov Lagernyi, Leirisaari. ilmailuvoimien päätukikohta ja saarella toimi Hyökkäysvaunurykmentti, Lapuan pataljoona, Kipinälennätinlaitos, Miinanheittäjäkomppania ja Itäniemessä rannikkotykistöpatteri, 34. Patteri. Krimin sodassa 1854–1855 saari linnoitettiin tykistösaareksi. Santahaminaan ja lähiluodoille rakennettiin sodan aikana ja heti sen jälkeen 12 tykkipatteria. Maanpuolustuskorkeakoulun puistossa sijaitsee Krimin sodan pommituksessa 1855 menehtyneiden sotilaiden suuri hautamuistomerkki. Sen ympärillä on 1600–1700-luvuille ajoittuva hautausmaa. Santahaminan suomalaisen rakentamisen kaudet jäsentyvät aikakausittain varuskunnan pääkäyttäjien mukaan. 1920-luvulla rakennettiin Ilmailuvoimien käyttöön lukuisia uusklassisia rapattuja tiili- ja betoniharkkotaloja (kuten esikuntarakennus D 33, aliupseerikerho D 57 ja sen viereinen asuinkerrostalo D 54, länsirannan asuinrakennukset E 5–7 , ilmailuvarikko E 47 ja Hevossalmen asuinkerrostalo C 1). 1920–1930-luvuilla saaren suurimpana joukkona oli aluksi suomenkielinen Uudenmaan Rykmentti. Santahaminan tykkipattereita uusittiin 1880-luvulla ja ensimmäisessä maailmansodassa. Sodan alkaessa saaressa oli neljä betonoitua ja neljä kivettyä tykkipatteria. 1860-luvulla valmistui puukasarmialueet Hevossalmeen, 1800–1900-luvun vaihteessa, nykyisen Maanpuolustuskorkeakoulun alueelle, Radioniemeen ja Kaartin jääkärirykmentin perinnetalon ympäristöön. Talvisodan ensimmäinen Helsingin alueen pommitus kohdistui Santahaminaan. Vuonna 1940 valmistui arkkitehti Olavi Sortan suunnittelema Kadettikoulun funkkiskasarmialue. Välirauhan aikana saarella toimi Karjalan kannakselta siirretty JP 4. Jatkosodassa Santahaminassa oli Maasotakoulu sekä viesti- ja ilmatorjuntajoukkojen koulutuskeskukset. Helmikuussa1944 saaren ilmatorjuntayksiköt taistelivat Neuvostoliiton strategisten ilmavoimien Helsingin pommitusten painopisteessä. 1880-luvulla rakennetut kuusi ammusluolaa ja 1910-luvulla rakennetut varastot ja kellarit ovat pattereittain saaren rannoilla. Punatiilikasarmialue rakennettiin kahdessa jaksossa vuosina 1905–1916. Ensin rakennettiin Santahaminan linnoitustykistölle eteläinen kasarmialue, joka valmistui vuosina 1906–1907. Santahaminan kasarmialue oli Viaporin rakentamisen painopiste 1910-luvulla. Helsinkiin keskitettäväksi suunnitelluille jalkaväkirykmenteille tarvittiin kunnolliset, talviasuttavat kasarmit ja mittavat tilat eri huoltolaitoksille. Saaren pohjoisosan kasarmialue valmistui vuosina 1910–1914 jalkaväen käyttöön. Sodan jälkeen saarella toimi Ilmatorjuntarykmentti, Maasotakoulu ja suurimmaksi joukko-osastoksi tuli JP/JR 9:n, joka erinäisten vaiheiden jälkeen muuttui JP 2:ksi ja myöhemmin Uudenmaan Jääkäripataljoonaksi. Saarella oli Santahaminan Tehdas, joka valmisti Euroopan ensimmäiset hydrauliset kaivurit. Myöhempinä vuosikymmeninä saarella toimi useita muita sotakouluja ja erillisyksiköitä, kuten Tykistökoulu, Rannikkotykistökoulu, Huoltokoulu ja Esikuntakoulu sekä Santahaminan Lennonvarmennusasema, Pääesikunnan ohjuslaboratorio, Puolustusvoimien kuvakeskus ja Merivoimien tutkimuslaitos. Muistona ns. kylmän sodan kiivaimmista vuosista ovat Santahaminan etelärannoilla sijaitsevat ohjuspuolustusasemat. Yhtämittaisesti pitkäikäisimmät saaren joukoista ovat olleet Maasotakoulu–Kadettikoulu ja sen toiminnan jatkuminen Maanpuolustuskorkeakoulussa sekä JP/JR 9 – JP/JR 5 – JP 2 – UUDJP ja sen toiminnan jatkuminen KAARTJR:ssä sekä Suomenlinnan Rannikkorykmentti. Vuonna 1906 Santahamina oli hetkellisesti maailman lehdistön keskiössä seurattaessa Santahaminassa syttynyttä kapinaa Viaporin miina- ja tykistöjoukoissa. Kapinan muistomerkki on Santahaminassa päätien varrella, kapinanjohtajien teloituspaikka Rivieralla ja joukkohauta Saharan hietikon eteläosissa. Saaren mukulakivinen tieverkosto on venäläiseltä kaudelta. Saarta ympäröiviltä vesiltä tunnetaan useita väyläesteitä ja hylkyjä. Merihistoriallisesti arvokkaimmat kohteet lepäävät Kuninkaansalmessa. Vuonna 1918 huhtikuusta lokakuuhun Santahamina toimi saksalaisena varuskuntasaarena. Saarella oli vajaan puolen vuoden ajan Suomen sisällissodan jälkeinen valtion vankileiri ja saarelle haudattiin 1 300 Suomenlinnan vankileireillä menehtynyttä. Santahaminan suomalaiseen historiaan antavat 1950–60 luvuilla valmistuneet arkkitehti Heidi Vähäkallio-Hirvelän ja arkkitehti Reino Lammin-Soilan suunnittelemat kerrostalot ja uudemmat 1980–90-luvun asuinkerrostalot. 1990-luvun alussa käynnistyivät Santahaminan kiinteistöjen peruskorjaukset, jotka ovat jatkuneet nykypäiviin asti. Käytännössä kaikki kasarmit ja asuinkiinteistöt on perusparannettu tai -korjattu. Santahaminan luontoarvot 1920-luvun alussa Helsingin kaupunginvaltuusto määräsi kaupungin rahatoimikamarin tiedustelemaan, millä ehdoilla sotaministeriö suostuisi luovuttamaan Santahaminan ja saaren itäpuolisen saariston kansanpuistoksi. Esitys perustui vuonna 1919 kaupunginasemakaava-arkkitehti B. Jungin laatimaan esitykseen Kansanpuiston ja kansanmerikylpylän perustamisesta. Jungin suunnitelman rajaus käsitti alueet Papinlahden – Saharan eteläpään – Santahaminan koillisrannan etelä- ja itäpuolella mukaan lukien Santahaminan eteläja itäpuoliset luodot ja saaret. Hanke kariutui sotaministeriön esitettyä maanluovutuksen vastineeksi koko Suomenlinnan saamista sotaväen käyttöön. Jungin tekemät aluerajaukset vastaavat melko hyvin nykyistä arvoluokitusta, tosin nyt samat Metsähallituksen luontoarvoiltaan arvokkaiksi arvioimat alueet ovat lähes 100 vuotta vanhempia. Muinaismuistot Santahaminassa tunnetaan Museoviraston vuoden 2009 inventoinnin jälkeen 38 maalla sijaitsevaa muinaisjäännöstä. Kohteet ovat muinaismuistolain nojalla rauhoitettuja. Muinaisjäännöksistä vanhin on keskiajalta periytyvä Papinlahden kylä. Suurin osa kohteista on 1800- ja 1900-lukujen puolustusvarustuksia ja sotahistoriallisia rakenteita, mutta joukossa on myös hautapaikkoja, kivirakenteita, kalliohakkauksia ja merenkulkuun liittyviä jäännöksiä (katso sivu 14). Santahaminan 200-vuotinen venäläinen ja suomalainen sotilashallinto ovat jättäneet vahvat merkkinsä Santahaminan luontoon. Sotilaiden vaatimuksesta metsät ovat peittäneet saarta vuosisatojen ajan. Yli puolet saaren metsistä on keski-iältään 110-vuotiaita. Yli 200-vuotiaiden puuyksilöiden määrä on silmiinpistävän suuri ympäri saaren. Sotilaat ovat tarvinneet metsät suojakseen tuulta, kylmää, hellettä ja sateita vastaan. Metsät ovat suojanneet sotajoukkoja pölyltä, sirpaleilta ja ovat antaneet näkösuojaa. Museovirasto on lisäksi määrittänyt neljä mahdollista muinaisjäännöstä, yhden irtolöytöpaikan ja 15 muuta kohdetta. Muiksi muinaismuistolain rauhoituksen ulkopuolisiksi kohteiksi ovat luokiteltu muun muassa maastosta löytyneet nuorehkot talonpohjat. Edellä mainittujen Museoviraston inventoimien muinaisjäännöskohteiden lisäksi saarella on laajalla alueella hautapaikkoja. Santahamina Etelärannalla sijaitsee tunnistamaton kymmenien metrien laajuinen kivirakennelma. Kaikki Kriminsodan ja ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnakkeet ovat muinaismuistolainsäädännön alaisia muinaismuistoja. Kuvassa Eteläkärjen patterin seinää. 1950-luvun alkuvuosina käynnistyi laivaston rakennustoiminta, joka jatkui seuraavana vuosikymmenenä Jääkäripataljoonan kasarmi- ja asuinolosuhteiden parantamisena. Santahaminan arvokkaaseen rakennuskantaan kuuluu vuonna 1956 valmistunut arkkitehti Pentti Viljasen suunnittelema vesitorni. Oman ilmeensä Venäläisen sotaväen maaliskuussa 1918 Santahaminaan jättämä moderni varuskunta ei kuitenkaan riittänyt uuden suomalaisen varuskunnan tarpeisiin. 1910–1920-lukujen vaihteessa Santahaminasta tuli Suomen 12 13 Santahaminan itä- ja eteläosiin muodostuu laaja arvokkaiden luontokohteiden kokonaisuus, jossa ainoastaan muutamat puolustusvoimien käyttämät kohteet rikkovat kokonaisuutta. Metsät ovat luonnonsuojelun kannalta paremmassa kunnossa kuin useimpien Etelä-Suomen suojelualueiden metsät (luonnontilaisuus, koskemattomuus, lahopuumäärät). Tämän voi lukea pelkästään puolustusvoimien viimeaikaisen toiminnan ansioksi. Tavoitteet eivät ole olleet vakavassa ristiriidassa luonnonsuojelun suhteen, vaan liikkumisrajoituksin ja jopa ampumatoiminnalla on ylläpidetty ja lisätty kohteiden luonnonarvoja.” Jo venäläisen varuskunnan aikana oli saaren länsi- ja pohjoisrannoilla rantametsien kaataminen kiellettyä, jotta sivulliset eivät näkisi saaren sisälle. Suomalaiset jatkoivat saman periaatteen noudattamista. kohde ajoitus 24 Etelärannan kivirakenteet historiallinen 1 Sandhamnin kylä Papinlahdella historiallinen 25 Santahaminan tykkitiet 1800–1900-luku 2 Maanpuolustuskorkeakoulun hautausmaa historiallinen 26 Hämylänniemen luola 1800–1900-luku 3 Leipurinniemen tykkipatteri (6. Ptri) 1800-luku 27 Hauterelahden kellari 1800–1900-luku 4 Leipurinniemen tykkipatteri (7. Ptri) 1800-luku 28 Tutkamäen maavallit 1800-luku 5 Hämylänniemen tykkipatteri (8. Ptri) 1800-luku 29 Sotilaskodin rannan sähkö- ja vesilaitos 1900-luku 6 Santahaminan puolustusvalli 1800-luku 30 Sotilaskodin rannan laiturit 7 Kissalammen niemen kivirakenteet historiallinen 31 Vesitorninmäen kivirakenteet 8 Kissalammen niemen kivirakenteet historiallinen 32 Saharan hautapaikat 9 Itäniemen kivirakenne historiallinen 33 Puhelinkeskuksen risteyksen muistomerkki kalliossa 1800-luku 10 Matosaaren tykkipatteri 1800-luku 1900-luku 1800-luku 12 Eteläkärjen tykkipatteri (1. Ptri) 1800-luku 36 Leipurinniemen muistomerkit kalliossa 13 Etelärannan tykkipatteri (2. Ptri) 1800-luku 37 Papinlahden muistomerkki kalliossa 1800-luku 38 Hevossalmen puukasarmit 1800-luku 1800–1900-luku 16 Leipurinniemen tykkipatteri (5. Ptri) 1800-luku 17 Kuperkeikan tykkipatteri (10. Ptri) 1800-luku 18 Teerisaaren tykkipatteri 1800-luku 19 Lehmäsaaren tykkipatteri 1800-luku 1800–1900-luku 7 Merenalaisia muinaismuistokohteet : kohde 1 ajoitus Kuninkaansalmen väyläesteet 1700-luku 20 Nuottasaaren tykkipatteri 1800-luku 2 Kuninkaansalmen väyläesteet 1800-luku 21 Kissalammen kivirakenteet historiallinen 3 Kuninkaansalmen laivahylky 1800-luku 22 Kissalammen kivirakenteet historiallinen 4 Kuninkaansalmen laivahylky 1800-luku 1900-luku 5 Radioniemen laivahylky 1900-luku 23 Kissalammen tykkiasema Santahaminan vanhoissa korvissa ja lehdoissa elää harvinaisia eläin- ja kasvilajeja. 1900-luku 35 Hevossalmen hautamuistomerkki kalliossa 1800–1900-luku Perhostutkija Jaakko Kullberg käynnisti vuonna 2007 Santahaminaa käsittävän laajan perhosten seurantatutkimuksen. Vuoden 2012 väliraportissa määritettiin saarelta 1 109 perhoslajia, joista kansainvälisen luokituksen mukaisesti uhanalaisia ja silmällä pidettäviä 1900-luku 34 Pioneeripataljoonan muistomerkki kalliossa 15 Itälinnakkeen tykkipatteri (4. Ptri) Vuonna 2003 valmistui lepakkokartoittaja Yrjö Siivosen selvitys Santahaminan lepakkolajistosta ja tärkeistä lepakkoalueista. Selvitystä täydennettiin vuosina 2007–2009. Santahamina arvioitiin yhdeksi Helsingin arvokkaimmista lepakkoalueista. Saarelta paljastui 11 aluetta, jotka ovat Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV mukaisia lepakoille ja lepakoiden suojelulle tärkeitä alueita. Seitsemän aluetta määritettiin kuuluvaksi I luokkaan, niiden suojelumääräykset ovat samaa luokkaa kuin liito-oravilla. historiallinen 11 Maanpuolustuskorkeakoulun rannan irtolöytörautakautinen 14 Itäniemen tykkipatteri (3. Ptri) 2000-luvun alussa Santahaminan metsät luokiteltiin valtion metsätaseessa talousmetsiksi. Päätös on melkoisessa ristiriidassa ja törmäyskurssilla biologien ja Helsingin luonnonsuojeluväen vaalimien Santahaminan suojeluarvojen kanssa. Metsähallituksen vuonna 2006 tekemän metsäarvion ja alueselvitysten perusteella suojelubiologi Antti Below arvio Santahaminan metsät yhdeksi Uudenmaan alueen vanhimmiksi: ”Lähes puolet saaren pinta-alasta on ampumaja suoja-aluetta. Lahopuuta on paljon. Parhaimmillaan lahopuumäärät (>35 m³/hehtaari) vastaavat lähes luonnontilaisen metsän lahopuumääriä. Saaren 200 metsähehtaarista on 130 hehtaaria yli 100-vuotiasta metsää. Loput vajaan 400 hehtaarin kokonaisalasta on rakennettua maata tai kallioita, joilta puuston ikää ei ole selvitetty. Tosin silmämääräisesti arvioituna pääosalla kallioista männiköt ovat myös yli 100-vuotiaita, joten Santahaminan puustoon poikkeuksellisen laajalti vanhaa. Harvalta EteläSuomen luonnonsuojelualueeltakaan on löydettävissä vastaavan laajuisia vanhan metsän alueita. Ja vielä harvemmalla vanhojen metsien osuus on yhtä suuri kuin Santahaminassa. Lehtoja on Santahaminassa runsaasti, kaikkiaan 95 hehtaaria. 14 15 lajeja oli löydetty 112. Lajeista 15 oli luokitukseltaan erittäin uhanalaisia ja 29 vaarantuneita. Mukana oli useita eteläisiä lajeja, joille Santahamina on joko itäisin tai läntisin esiintymisalue. Tyypillisesti monille hietikkolajeille saari on Helsingin seudun tärkein esiintymisalue. Uhanalaisessa lajistossa on edustettuna tyypillisiä harju- ja hietikkoalueiden lajeja sekä vanhasta kulttuurikasvillisuudesta ja jalopuulehdoista riippuvaisia lajeja. On harvinaista, että näin monipuolista uhanalaista lajistoa elää yhdessä suhteellisen pienellä alueella. Kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea ja suomalaisia uhanalaisen luonnon ja lajien suojeluun. Koska suurta uhanalaisten lajien määrää on kallista ylläpitää, uhanalaisten elinympäristöjen synnyttäminen oheistoimintana säästää yhteiskunnan varoja lajien yleistyessä. Puolustusvoimien aktiivinen harjoitustoiminta eri muodoissaan pitää myös yllä luonnossa harvinaiseksi käyneitä paloalueita, hietikkoja, vanhoja metsiä ja kosteikkoja yhdistettynä pitkään kulttuurihistorialliseen jatkumoon. Jaakko Kullbergin tutkimustuloksia saaren uhanalaisista perhoslajeista ja edellä esitettyä Santahaminan merkitystä pääkaupunkiseudun hyönteiskannalle tukevat tutkija Sakari Kerppolan tulokset muualta Suomesta kadonneista kukkakärpäsistä, tutkija Anders Albrechtin havainnot luteista ja Suomen sudenkorentoseuran havainnot sudenkorennoista. Santahamina on pääkaupunkiseudun hyönteisten lajirikkaudelle tärkeä paikka ja monien lajien säilymiselle avainalue, joka säteilee elinkelpoisia populaatioita muualle pääkaupunkiseudulle. Saaren nisäkäskanta on runsas ja edustava. Muun muassa mäyrillä, näädillä, saukoilla, metsäjäniksillä, piisameilla ja neljällä lepakkolajilla on Santahaminassa pysyvä kanta. Erityisesti taisteluampumarata-alueen reunametsät muodostavat rauhaisan, ihmisiltä vapaan pesimäalueen. Santahaminan laajat hietikko- ja avomaaalueet ja niiden voimakkaat hyönteiskannat säteilevät kilometrien päähän saaresta pitäen elinkelpoisina Helsingin seudun pienempiä maastollisesti sopivia kohteita. Ilman Santahaminan ja muiden Helsingin seudun vanhojen sotilassaarten vaikutusta monet muutkin alueen hyönteispopulaatiot häviäisivät. Vastaavia hietikkolajistokohteita löytyy idässä vasta Pyhtäältä itään ja lännessä Hankoniemeltä. Puolustusvoimien poikkeava maankäyttö, talousmetsänhoidon puuttuminen ja uhanalaisen luonnon huomioiminen viime vuosina ovat edelleen lisänneet sitä kontrastia, joka muodostuu puolustusvoimien ja siviilitoiminnan piirissä olevien alueiden välille. Yleistyksenä voidaan todeta, että puolustusvoimien hiekkapohjaisilla harjoitusalueilla on selvästi enemmän uhanalaisia lajeja kuin suojelualueilla, jotka yleensä kärsivät umpeenkasvusta. Puolustusvoimien alueiden paras puoli on avomaa-alueiden suuri pinta-ala ja voimakas maanpinnan häiriö varsinkin harjoitusalueilla. Leikkisästi voisikin todeta, että puolustusvoimat suojelee luontoa ampumalla, polttamalla ja räjäyttämällä. Santahaminassa kasvaa 550 kasvilajia. Kasvitieteilijä Artto Kurtto on määrittänyt Santahaminaan kahdeksan kasvistollisesti arvokasta kasvien suojelualuetta. Niistä laajin on koko itärannan, Taisteluampumarata-alueen rannan, kattava yhtenäinen kasvinsuojelualue. Santahaminassa kasvaa 40 paikallisesti, alueellisesti tai valtakunnallisesti uhanalaisia kasvilajeja. G Teerisaaren alue A–G Arvokkaita aluekokonaisuuksia, joiden sisällä on erityisen arvokkaita luontokohteita. Lehmäsaari B C Kasarmialue Itäosa E A Länsiosa C F C Sahara A A kohde D C C Eteläranta peruste 1. Likolampi ja sen ympäristö Rehevä lehto, mustakurkku-uikut, suuri lintutiheys, matelijat, sudenkorennot, jalopuulehdon perhoset. 2. Saharankorpi 3. Papinlahti Tervaleppälehto, saniaislehto, lehtimetsien linnusto, kuhankeittäjä. 4. Kiviarkunniemen etelä- Suojainen avoluhta ja rantalehto, huomionarvoinen kasvilajisto ja kasvillisuuden sukkessiosarja puolen luhta ja lehto murtovedestä lehtoon. Mosaiikkimainen korpi, suusaranevapainanteet, vanha kuusikko. kausivetinen lammikko, monipuolinen kasvilajisto, runsaasti lepakoita. 5. Eteläkärki Avoluhta ja rantalehto, hieno ketokasvillisuus, uhanalaisia ja huomionarvoisia kasvilajeja, merkittävä lepakkoalue. 6. Länsiluoto Santahaminan alueen paras lintuluoto, selkälokkeja. 7. Teerisaari Merenrantaniityt, mäkikauraketo, niittykasvilajisto, arvokas lepakkoalue. 8. Teerisaaren eteläpuolen luhta Laakea monipuolinen merenrantaluhta. 9. Sotilaskodin ranta 10. Haapasaaret, Punaluoto, Rehevä tervaleppälehto, runsas lehtimetsälinnusto. Arvokas merilinnuston pesimä- ja poikasalue. Lohikari ja Pitkäsaari 11. Suurlahti ja Riviera Saaren merkittävin kosteikkoalue ja luontoarvoiltaan ainutlaatuinen kokonaisuus, ammuntojen aiheuttamat metsä- ja niittypaloaukeat, merenrantaniityt, tervaleppälehdot, -luhdat ja –korvet, runsaasti lahopuuta, äärimmäisen uhanalainen varstasara, Rivieran merkitys lintujen pesimä- ja ruokailualueena sekä paahteisten hyönteisten lisääntymis- ja talvehtimisalue, merkittävä lepakkoalue. 12. Kissalampi ja Kissalammen luhta Kluuvityyppinen matala lampi, monipuolinen luhtakasvillisuus ja lehto, ruohoisa tervaleppäkorpi, huomionarvoisia kasvilajeja, arvokas linnusto, mustakurkku-uikku, tärkeä matelija- sudenkorentoalue, merkittävä lepakkoalue. 16 13. Kissalammenniemi Luonnontilainen hiekkaranta, liki luonnontilainen lähde, huomionarvoinen kasvilajisto, merkittävä lepakkoalue. 14. Itäniemi Runsaslahopuinen metsä, lehtoja, vanhat kalliometsät, joissa laajat jäkäliköt, linnustoltaan arvokas alue, lepakoita. 15. Etelärannan poukama Pieni luonnontilainen merenrantaniitty. 16. Hevossalmen luoto Huomattavan suuri tiirakolonia. 17 Santahaminan Suurlahti on luonnontieteellisesti hyvin arvokas paikka vedenhankinnan kannalta tärkeäksi alueeksi. Sen kunnossapitämisen kannalta arveluttavaa onkin, että pohjaveden pumppaaminen on lopetettu. Pilaantumisen lisäksi uhkana on keskeisten harjoitusmaastojen soistuminen, joka on jo havaittavissa Saharan eteläpuoleisilla alueilla. Kurton mukaan taisteluampumarata-alue on julistettava luonnonsuojelualueeksi, mikäli puolustusvoimat poistuisivat alueelta. Alueen arvot ovat seurausta puolustusvoimien aktiivisesta ampuma- ja harjoitustoiminnasta. Kurton esitystä tukevat edellä nimetyt muut biologit ja tutkijat. Metsähallituksen biologit arvioivat vuonna 2011 julkaistussa selvityksessä saarella olevan 16 erityisen arvokasta luontokohdetta (katso sivu 17) Saarella pesii 100–105 lintulajia. Määrä vastaa Vanhankaupunginlahden–Viikin luonnonsuojelualueen lajimäärää. Santahaminan taisteluampumaradan lintuluodot ovat Helsingin merilinnuston tärkein pesimäalue ja Rivieran hiekat arktisten kahlaajien tärkein kevät- ja syysmuuttojen levähdysalue. Haapasaarten maihinnousukielto ja rauhoittaminen lintujen pesimäajaksi on merkittävä luonnonsuojeluteko. Vuonna 2011 Uudenmaan merkittävimpien lintuvesien arvioinnissa Suomen ympäristökeskus arvioi Santahaminan Likolammen tutkimuksen arvokkaimmaksi lintuvedeksi. Santahaminasta on tavattu 250 uhanalaisluokituksessa olevaa kasvi- ja eläinlajia. Matelija-, nisäkäskanta, pesivä maa- ja vesilinnusto sekä hyönteis- ja kasvimaailma ovat hyvin runsaita. Alueen metsät ovat Helsingin vanhimmat. Korpien ja lehtojen ennallistamisella on parannettu kyseisten maastoalueiden vesitasapainoa ja lisätty siten paloturvallisuutta. Luonnontilaisten korpien ja lehtojen määrä on merkittävän suuri ja niiden määrä on em. toimenpiteiden johdosta kasvava.. Pääkaupungissa luonnon joutuessa entistä ahtaammalle, on Santahamina tarjonnut usealle taantuneelle, jopa kadonneelle lajille jalansijan selviytyä tulevaisuuteen. Santahaminan alueen käyttäjille ja alueen käyttöä ohjeistavalle ja valvovalle Kaartin Jääkärirykmentille onkin sälytetty mittava vastuu kansallisesti arvokkaan luonnonrikkauden vaalimisessa ja turvaamisessa tulevaisuuteen. Kääpälajistoa selvitettiin syksyllä 2011 usean lajiharrastajan voimin. Selvityskohteina olivat alueelta löytyvät vanhat kalliometsät, lahopuustoiset kuusikot sekä monipuulajiset pitkään rauhassa kaikelta metsänkäsittelyltä säilyneet lehdot. Saarelta tehtiin havaintoja peräti 87 kääpälajista sekä kymmenestä muusta ekologialtaan kääpiä muistuttavasta harvinaisemmasta orakkaasta tai orvakkaasta. Havaittu lajiäärä kertoo osaltaan alueen monipuolisuudesta. Helsingissä aikaisemmin tehdyissä kääpäselvityksissä vain Meri-Rastilan alueelta on havaittu yhden vuoden selvityksessä tätä enemmän lajeja. Jarmo Nieminen Jarmo Nieminen on palvellut muun muassa Uudenmaan Jääkäripataljoonassa 1980- ja 1990-luvuilla ja Maanpuolustuskorkeakoulussa Sotahistorian laitoksen johtajana 2000- ja 2010-luvuilla. Hän on tutkinut Santahaminan historiaa ja luontoa usean vuosikymmenen ajan sekä toiminut eri alojen luontokartoituksissa ja työryhmissä alueoppaana ja yhteyshenkilönä. Nieminen on toimittanut vuosina 2007–2012 Santahaminan historiasta ja luonnosta kertovan kolmiosaisen kirjasarjan. Lähteinä artikkelissa on käytetty Museoviraston internet-tietokantoja Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt ja Kulttuuriympäristö rekisteriportaali; Puolustushallinnon Rakennuslaitoksen tuottama Santahaminan maankäyttösuunnitelma 2011 sekä Maanpuolustuskorkeakoulun kustantamat Santahamina – sotilassaaren luontoaarteet (2009) ja Santahamina – sinivalkoinen saari (2012). Selvitysten perusteella Santahaminan metsillä on Helsingin oloissa huomattavaa merkitystä etenkin kuusesta ja männystä riippuvaisen vaateliaan lahopuulajiston suojelulle. Lajistoltaan rikkaiksi osoittautuivat myös alueen raita-, koivu-, pihlaja- ja haapalahopuut. Alueelta tavattiin yksi valtakunnallisesti vaarantunut, kuusi alueellisesti uhanalaista ja neljä silmälläpidettävää kääpälajia. Näiden lisäksi alueelta löydettiin noin neljäkymmentä muuta sellaista lajia, joita voidaan pitää Helsingin alueella luonnonsuojelullisesti arvokkaita kuusi-, mänty- tai lehtimetsiä indikoivina lajeina. Luontokartoittaja Keijo Savolan johtaman kääpäselvityksen perusteella todettiin, että alueen säilyneet vanhat kangas- ja kalliometsät sekä runsaslahopuustoiset lehdot ovat pinta-alansa ja lajistollisen rikkautensa perusteella valtakunnallisesti arvokkaita. Merkittävä osa Santahaminan länsirannasta on harjua. Uudenmaan ELY-keskus on luokitellut Saharan pohjavesialueen I luokkaan ja 18 19 Santahamina – sinivalkoinen saari Syyskuun alussa Maanpuolustuskorkeakoulu julkaisee Santahamina-kirjasarjan kolmannen osan, Santahamina – sinivalkoinen saari. Kirjan on kirjoittanut sarjan aikaisemmat osat toimittanut tietokirjailija, everstiluutnantti evp. Jarmo Nieminen. S I N I V A L K O I N E N S A A R I SANTAHAMINA Helsingin taistelujen jälkeen saksalaiset ottivat Santahaminan haltuunsa huhtikuussa 1918. Suomenlinnaan, Santahaminaan ja Katajanokalle perustettiin vankileirit. Vainajia riitti Santahaminan hiekkaan. Vankileirien ja hautausmaiden synkeät tarinat haudattiin pitkäksi aikaa. Saarella toimi saksalaisia, ranskalaisia ja englantilaisia neuvonantajia, syntyi suuri suomalainen varuskunta, jonka alkuajan tehtäviä oli Sörnäisten valtaaminen. Helsingin ensimmäinen maalentokenttä oli Santahaminassa. Saarella korjattiin lentokoneita ja rakennettiin radiolaitteita sekä vastattiin Suomen ulkomaan radioyhteyksistä. Suomen ensimmäiset panssarivaunut harjoittelivat Saharassa. Santahaminan ilmatorjuntayksiköt olivat ratkaisevassa asemassa torjuttaessa Stalinin Helsinkiin suuntaamat suurpommitukset helmikuussa 1944. Vuosikymmenien aikana saarella on toiminut kymmeniä joukkoosastoja ja laitoksia. Siellä on koulutettu satoja tuhansia sotilaita. Santahaminan varuskunnan tehtävä on edelleen suojata valtakunnan rajalla olevaa Helsinkiä. Santahamina on myös Helsingin eteläisin kaupunginosa, jossa asutaan, työskennellään ja opiskellaan. Kolmen vuosikymmenen arkistojen selvittämisen ja verkostotyöskentelyn tuloksena syntynyt kirja on tietopaketti ja jännityskertomus Suomen sotilashistoriasta. Kirjassa on paljon uutta ja hätkähdyttävää tietoa sekä yli 400 historiallista kuvaa ja karttaa. Mukana ovat myös vuoden 1989 neuvostoliittolaiset sotilaskartat Helsingistä sekä kuvitetut artikkelit pääkaupungin ohjuspuolustuksesta kylmän sodan aikana. Salaperäisen ja puomilla suljetun Santahaminan tulevaisuudesta ollaan montaa mieltä. Kirja tarjoaa ainutlaatuista taustatietoa Santahamina-keskusteluun. SANTAHAMINA S I N I V A L K O I N E N S A A R I – Sinivalkoinen saari Osuma tornissa. Raskaan kertasingon ontelokranaatti on räjähtänyt maalivaunussa. Santahaminan taisteluampumarata 23.5.2011. ISBN 978-951-25-2360-3 9 789512 523603 J A R M O N I E M I N E N Puolustusvoimat Maanpuolustuskorkeakoulu Försvarsmakten Försvarshögskolan SANTAHAMINA VIRANOMAISTEN YHTEISTOIMINTA-ALUEENA ” Kaikilla turvallisuusviranomaisilla on päivittäistehtävien ohella monenlaisia varautumisvelvoitteita. Näihin liittyviä harjoituksia voidaan järjestää erittäin monipuolisesti ja useille eri kohderyhmille juuri Santahaminassa. Käytännön toimintaa voidaan harjoitella satamassa, rakennuksissa ja harjoituspaikoilla. Opetustilat sopivat puolestaan hyvin ”sotapelien” kaltaisiin harjoituksiin Helsingin taistelujen jälkeen saksalaiset ottivat Santahaminan haltuunsa huhtikuussa 1918. Suomenlinnaan, Santahaminaan ja Katajanokalle perustettiin vankileirit. Vainajia riitti Santahaminan hiekkaan. Vankileirien ja hautausmaiden synkeät tarinat haudattiin pitkäksi aikaa. Saarella toimi saksalaisia, ranskalaisia ja englantilaisia neuvonantajia, syntyi suuri suomalainen varuskunta, jonka alkuajan tehtäviä oli Sörnäisten valtaaminen. Helsingin ensimmäinen maalentokenttä oli Santahaminassa. Saarella korjattiin lentokoneita ja rakennettiin radiolaitteita sekä vastattiin Suomen ulkomaan radioyhteyksistä. Suomen ensimmäiset panssarivaunut harjoittelivat Saharassa. Santahaminan ilmatorjuntayksiköt olivat ratkaisevassa asemassa torjuttaessa Stalinin Helsinkiin suuntaamat suurpommitukset helmikuussa 1944. Vuosikymmenien aikana saarella on toiminut kymmeniä joukko-osastoja ja laitoksia. Siellä on koulutettu satoja tuhansia sotilaita. Santahaminan varuskunnan tehtävä on edelleen suojata valtakunnan rajalla olevaa Helsinkiä. Santahamina on myös Helsingin eteläisin kaupunginosa, jossa asutaan, työskennellään ja opiskellaan. Kolmen vuosikymmenen arkistojen selvittämisen ja verkostotyöskentelyn tuloksena syntynyt kirja on tietopaketti ja jännityskertomus Suomen sotilashistoriasta. Kirjassa on paljon uutta ja hätkähdyttävää tietoa sekä yli 400 historiallista kuvaa ja karttaa. Mukana ovat myös vuoden 1989 neuvostoliittolaiset sotilaskartat Helsingistä sekä kuvitetut artikkelit pääkaupungin ohjuspuolustuksesta kylmän sodan aikana. Salaperäisen ja puomilla suljetun Santahaminan tulevaisuudesta ollaan montaa mieltä. Kirja tarjoaa ainutlaatuista taustatietoa Santahamina-keskusteluun.” Kirja on ennakkomyynnissä heinäkuun lopun ja elokuun alun 11.8.2012 asti. Ennakkomyyntihinta on 45 euroa sisältäen postituskulut ja arvonlisäveron. Ennakkotilaus pyydetään lähettämään osoitteeseen palaute@ santahamina.fi. Kirja tulee myyntiin myös Santahaminan sotilaskoteihin. Tilaukseen tarvitaan tiedot järjestyksessä etunimi ja sukunimi; katuosoite; postinumero; postitoimipaikka; puhelinnumero; sähköpostiosoite. Postitus ja laskutus tapahtuvat annettuun osoitteeseen. Kirja pyritään toimittamaan tilaajalle syyskuun alussa ennen kirjan julkaisupäivää Puolustusvoimien eri joukko-osastojen ja laitosten ohella myös useat viranomaiset tukeutuvat Santahaminaan monin eri tavoin. Rajavartiolaitoksella, Helsingin kaupungilla ja pääkaupunkiseudun poliisilaitoksilla on tiivis yhteys saareen, sen harjoitusalueisiin ja alueen joukko-osastoihin. Kaartin Jääkärirykmentti on keskeinen yhteistoimintaosapuoli lukuisille pääkaupunkiseudun viranomaisille. harjoitusmahdollisuutta tehokkaasti hyväksi. Harjoituspaikoista ampumaradat ovat aktiivisimmassa käytössä, sillä molempiin organisaatioihin kuuluvien tulee hallita tehtävissään turvallinen asekäsittely ja taitoa mitataan vuosittain erilaisin kokein. Toimintatekniikoita ja -taktiikkaa pääsee puolestaan harjoittelemaan esimerkiksi Helsinki-radalla. Suljettu alue mahdollistaa myös sellaisten toimintamenetelmien harjoittelun laajemmaltikin, että se ei herätä huomiota. Pääkaupunkiseudulla poliisille ja Rajavartiolaitokselle Santahamina tarjoaa tärkeät ja välttämättömät harjoitusolosuhteet, joka vaikuttaa heidän osaamisen korkeaan tasoon. Poliisin ja Rajavartiolaitoksen harjoitusalue Santahaminan ampumaradat ja muut harjoitusalueet ovat myös muiden viranomaisten käytettävissä. Tämä on hyvin luontevaa, sillä onhan muiden viranomaisten tukeminen puolustusvoimien yksi kolmesta päätehtävästä. Pääkaupunkiseudun poliisilaitokset ja Suomenlahden Merivartiosto käyttävät tätä 20 Useisiin harjoituksiin liittyy myös viranomaisyhteistyötä, joissa yhteen sovitetaan ja kehitetään yhteisiä toimintatapoja ja -menetelmiä. Santahaminan harjoituspaikkoja on tietenkin kehitetty puolustusvoimien ja 21 saarta ympäröivällä merialueella kulkevat tärkeimmät Helsinkiin johtavat laivaväylät. Öljypäästön vahingot rannoille ja eläimille ovat suuria sekä pitkäkestoisia, siksi avun pitää olla lähellä ja nopeasti käytettävissä. Varikon sijoittaminen Santahaminaan mahdollisti lisäksi sotilaspalokunnan ajoneuvojen sekä suojelu- ja pelastuskaluston asianmukaisen säilyttämisen. Samalla muukin yhteistoiminta pelastuslaitoksen kanssa tiivistyi entisestään. Yhteiset valmiusharjoitukset ja käytännön harjoitukset ovat parantaneet kaikkien viranomaisten valmiuksia toimia yhdessä erilaisissa tilanteissa normaalioloissa, häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Kaikkien valmiussuunnitelmat ovat lisäksi entistäkin yhteensopivampia monenlaisia tilanteita varten. Valmiuksien ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää tiivistä yhteistyötä ja säännöllistä harjoittelua. Useissa tapauksissa ne parhaat harjoitteluolosuhteet saadaan muodostettua juuri Santahaminaan, vaikka kaupungilla harjoittelu on tietyissä koulutusvaiheissa ja varsinkin sovelletuissa suurissa harjoituksissa välttämätöntä. Santahaminan merkitys kaikkien viranomaisten harjoitus- ja tukeutumisalueena tulee varmasti vahvistumaan lähivuosina. Kaartin Jääkärirykmentti on tässä suunnan näyttäjä yhdessä pääkaupunkiseudun viranomaisten kanssa. Helsingin pelastuslaitos ja sotilaspalokunta harjoittelevat säännöllisesti yhdessä. Tämä yhteistoiminta valmentaa molempia osapuolia toimimaan paremmin virka-aputilanteissa toisaalta sotilasalueen erityispiirteet pelastustoiminnan kannalta tulevat tutuksi pelastusviranomaiselle. Muidenkin pääkaupunkiseudun pelastuslaitosten kanssa on yhteistoimintaa, joka on tiivistynyt sotilaspalokunnan uuden kaluston käyttöönoton myötä. Eräät näistä resursseista ovat sellaisia, joita ei ole muilla kuin sotilasviranomaisilla. Kaartin Jääkärirykmentin joukkotuotantovelvoitteiden lähtökohdista, mutta myös muiden viranomaisten toiveita on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon. Useissa tapauksissa tämä on ollut helppoa, sillä tarpeet ovat monesti samoja. Esimerkiksi Helsinki-radan rakennukset huoneineen, laskeutumistorni ja asekäsittelyampumaradat palvelevat kaikkia viranomaisia ja mahdollistavat monipuolisten sekä haastavien harjoitusten toteuttamisen. Niin Suomenlahden Merivartiosto kuin Helsingin poliisilaitoksen venepoliisi voivat tukeutua tarvittaessa Santahaminan satama-alueeseen. poliisilaitokseen kuuluu ratsastava poliisi, joka sekin harjoittelee muutaman kerran vuodessa Santahaminassa joukkojenhallintaa yhteistoiminnassa sotilaspoliisin kanssa. Kaikkien viranomaisten harjoituspaikkana Santahaminan merkitys vain kasvaa, sillä resurssien vähetessä on tärkeää että harjoitteluedellytykset ovat lähellä ja niitä käytetään tehokkaasti. Tiivis työtahti ja koko ajan vaativampi toimintaympäristö edellyttää myös tehokasta resurssien käyttöä parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Yhteistoimintaharjoituksista pisimmät perinteet ovat ns. ”Karhu-kilpailulla”, jossa Helsingin poliisilaitoksen Karhu-ryhmästä ja Kaartin Pataljoonan henkilökunnasta muodostetut partiot kilpailivat ammunnassa ja fyysistä kuntoa sekä taitoa vaativissa tehtävissä. Leikkimielisessä kilpailussa kukaan partioista ei halunnut kuitenkaan jäädä viimeiseksi, joten suorituksissa pyrittiin parhaaseen ja samalla myös yritettiin oppia toinen toisilta. Varsinkin sotilaspoliisien koulutuksessa korostuu yhteistoiminta poliisin kanssa. Useissa häiriötilanteissa tai poikkeusolojen alkuvaiheessa mm. toimivaltuudet ja voimankäytön perusteet saadaan asianmukaisessa tehtävässä toimivalta alipäällystöön tai päällystöön kuuluvalta poliisilta. Tämän yhteistoiminnan perusteita harjoitellaan vuosittain useissa harjoituksissa. Helsingin Pelastuslaitoksen tukikohta Helsingin kaupunki on keskeinen yhteistoimintakumppani Kaartin Jääkärirykmentille. Perusopetuksen antaminen Santahaminan ala-asteella ja päivähoito ovat tärkeitä palveluita muillekin kuin santahaminalaisille, ne ovat lyhyen matkan päässä useille lähialueen perheille. Kaupungin turvallisuusviranomaisista pelastuslaitos on Kaartin Jääkärirykmentille erittäin keskeinen yhteistoimintaosapuoli. Viranomaistoiminnoista Santahaminassa on Helsingin pelastuslaitoksen öljyntorjuntavarikko, josta valmistaudutaan torjumaan merellä tapahtuvia öljyonnettomuuksia. Sijaintipaikkana Santahamina ei ole mikään sattuma, sillä 22 Helsingin varuskunnan komendantti Majuri Marko Maaluoto Valmiusharjoitukset ja valmiussuunnittelu Kaikilla turvallisuusviranomaisilla on päivittäistehtävien ohella monenlaisia varautumisvelvoitteita. Näihin liittyviä harjoituksia voidaan järjestää erittäin monipuolisesti ja useille eri kohderyhmille juuri Santahaminassa. Käytännöntoimintaa voidaan harjoitella satamassa, rakennuksissa ja harjoituspaikoilla. Opetustilat sopivat puolestaan hyvin ”sotapelien” kaltaisiin harjoituksiin. Esimerkkeinä viimeksi mainituista käyvät KETJU 09 - ja KETJU 11 -viranomaisharjoitukset. Näihin osallistuivat Helsingin kaupungin, poliisilaitosten ja Rajavartiolaitoksen ohella Eteläinen tullipiiri, Helsingin-Uudenmaan sairaanhoitopiiri, hätäkeskukset, Helsingin seudun liikenne, Helsingin seudun ympäristöpalvelut, Vantaa, Espoo sekä Kauniainen. Kaartin Jääkärirykmentin ja kaikkien viranomaisten välinen yhteistyö on sujuvaa ja sillä on jo pitkät perinteet. Yhteydenpitotavoista, yhteyshenkilöistä, harjoittelutavoista ja useista muista asioista on sovittu yhteistoimintaasiakirjoissa. Hyväksi havaitut käytännöt on mainittu näissä asiakirjoissa, jotka sopijapuolien ylin johto on allekirjoituksillaan vahvistanut. Suunnitelmien sisältöä ja niissä sovittuja menettelytapoja päästään myös testaamaan vuosittain erilaisissa harjoituksissa ja virkaaputilanteissa ovatpa ne sitten pikatilanteita ja suunnitelmallisia. 23 mahdollisimman vähän tarpeetonta tuskaa tuottaen. 13.6.2011 voimaan astuneen uuden ampuma-aselain edellytykset on kyettävä täyttämään myös metropolialueella. Pääkaupunkiseudun ampumaharrastuksen alueneuvottelukuntaan kuuluu neljätoista merkittävää yhteisöä, joiden yhteenlaskettu harrastajamäärä Uudellamaalla on yli 60 000 henkeä. Merkittävimmät harrastusmuodot ovat reserviläis-, urheilusekä metsästysammunta. Metropolialueella on tarve kattavalle ampumarataverkostolle. Tällöin alueella vallitseva pysyvä ja merkittävän suuri harrastuspaine voidaan suunnata tapahtuvaksi laillisissa, valvotuissa ja ympäristö- sekä käyttöturvallisuusnäkökohdat huomioivissa olosuhteissa julkisilla ampumaradoilla. Tapiolan Reserviupseerien aktiiveja, vasemmalta Rautio, Suvisaari ja Puumalainen Defensor Capitolii Santahamina on luonnon vihreä keidas. Sitä se on sananmukaisesti myös metropolialueen vapaaehtoisille maanpuolustajille ja ampujille. Santahaminaa toiminnassaan hyödyntävien reserviläisten ja ammunnanharrastajien yhteisöissä on yli kaksikymmentätuhatta jäsentä. Kaartin Jääkärirykmentti on korvaamaton maanpuolustuksen kulmakivi aivan pääkaupunkimme ytimessä. Yllä olevassa viitekehyksessä on helppo ymmärtää, että Santahaminan tarjoamat mahdollisuudet reservin ampumataidon ylläpidolle ja kehittämiselle ovat täysin korvaamattomat. Kaartin Jääkärirykmentti ja sen henkilökunta mahdollistaa olemassaolollaan olosuhteet ja tarvittavan tuen pääkaupunkimme puolustajille pitää yllä maanpuolustuskykyä ja tahdoa. Maanpuolustustahto ei synny tyhjästä, eikä pysy yllä ilman jatkuvaa vaalimista ja kiinteää yhteyttä Puolustusvoimien ja kansalaisten välillä. Tätä tosiasiaa ei voi liikaa korostaa. Kaartin Jääkärirykmentti komentajiensa aktiivisella johdolla on aina pitänyt erinomaista huolta reservistään. Se on maanpuolustusteko, josta esitän lämpimät kiitokset kaikkien edustamieni yhteisöjen puolesta! Pääkaupunkiseudun ampumaharrastuksen alueneuvottelukuntan puheenjohtaja Ville Maijanen metropolialueella olevan yhteensä noin 62 600 aseiden hallussapitoon oikeutettua henkilöä. Näistä aseen omistavia pääluvan haltijoita on noin 55 500 ja rinnakkaisluvanhaltijoita noin 7100. Ampuma-aseita tällä alueella on yhteensä lähes 170 000. Ampumaratojen määrä ja saavutettavuus eivät ole riittävät suhteessa ampuma-aseen hallussapitoon oikeutettujen henkilöiden ja aseiden Tätä nykyä metropolialueen ulkoampumalukumäärään nähden metropolialueella. Urheiratatarvetta tyydyttävät Santahaminan ja luammunnan harrastajat tarvitsevat harjoitteluUpinniemen sotilasratojen lisäksi käytännössä paikkoja, jotta eri ammuntalajien kansallinen ainoastaan Sipoon Savijärven ampumarataja kansainvälinen kilpailumenestys voidaan alueet sekä Espoon Lahnuksen ampumarata. turvata. Maanpuolustuskyvyn jatkuva ja uskotVoimakkaasti lisääntynyt tarve suuremmalle tava ylläpito edellyttää riittävästi reserviläisille ampumaratakapasisoveltuvia ammunnanteetille johtuu lisäksi harjoittelumahdolli13.6.2011 voimaan suuksia. Metsästäjien Ampumaratojen määrä ja astuneesta uudesta on välttämätöntä pitää saavutettavuus eivät ole riittävät ampuma-aselaista. yllä hyvää ampumataitoa, jotta saalissuhteessa ampuma-aseen halTuoreessa tutkimukeläinten pyytäminen lussapitoon oikeutettujen hensessa raportoin 11 voidaan suorittaa eettikilöiden ja aseiden lukumäärään kaupungin ja kunnan sesti kestävällä tavalla, ” nähden metropolialueella. 24 Hardy maalilaitteet ovat erinomaisen toimiva ja käsiteltävä kokonaisuus. Koko järjestelmä mahtuu henkilöautoon ja on helposti yhden miehen käsiteltävissä. Nostolaite painaa vain 20 kiloa. MPK:n Etelä-Suomen Maanpuolustuspiirillä on uusi maalilaitejärjestelmä aktiivikäytössä. 25 MAANPUOLUSTUSKOULUTUS – TURVALLISUUTTA YHDESSÄ 26 27 Redmond & Ryan Orth from australia 28 29 Henkilöstökuulumiset Siirrot Rykmenttiin Kersantti Janne RIIPI 1.1.2012 reservistä Kersantti Ville FORSS 2.7.2012 reserviin Majuri Arjo KAARRE 1.2.2012 Pääesikunnasta Kersantti Mikko VANHALA 1.8.2012 reserviin Toimistsihteeri Tanja ALALUUSUA 1.3.2012 Puolustusvoimien Johtamisjärjestelmäkeskuksesta Kapteeni Kalle Kallio 1.8.2012 Maanpuolustuskorkeakoululle Tiedottaja Tiina Möttönen 1.9.2012 Pääesikuntaan Sotilasammattihenkilö Johannes PÄKKILÄ 19.3.2012 siviilistä Everstiluutnantti Tuomo Repo 1.9.2012 Pääesikuntaan Sosiaalikuraattori Niina KURKIVURI 1.6.2012 Porin Prikaatista Ylennykset Kersantti TeemuHONKANEN 18.6.2012 reservistä 4.6.2012 Ylikersantti Simone MOSSA 1.7.2012 reservistä Kapteeniksi yliluutnantti Jyrki KALLIOLA yliluutnantti Antti NISSINEN yliluutnantti Hannu SIMOINEN Kersantti Toni AHO 2.7.2012 reservistä Yliluutnantiksi luutnantti Timo HALUNEN luutnantti Juhopekka KOIVUSILTA luutnantti Joel MOILANEN luutnantti Jouni PELKONEN luutnantti Mikko RIEHUNKANGAS luutnantti Tommi SUTELA Siirrot Rykmentistä Majuri Risto MÄÄTTÄ 1.2.2012 Suomenlahden Meripuolustusalueen Esikuntaan Kapt Antti KOVALAINEN 13.2.2012 reserviin Kers Jukka-Pekka KUOSMANEN 9.2.2012 reserviin Sotilasmestariksi Vääpeli Jyrki SURKKA Vääpeliksi ylikersantti Aki VIRTANEN Hankintasihteeri Jenni MANNINEN 1.3.2012 Maanpuolustuskorkeakoululle Ylikerantiksi kersantti Arttu HIRSI kersantti Juhani KUOKKANEN Taloussuunnittelija Piia TEIHI 23.4.2012 siviiliin Ylikersantin palvelusarvoon kersantti Tommi LUUKKONEN kersantti Olli REKOLA Sotilaspastori Tapani SELIN 1.5.2012 reserviin Sosiaalikuraattori Viivi LEHTINEN 1.6.2012 siviiliin Luutnantti Anssi KYLÄNPÄÄ 1.7.2012 reserviin 30 31 Saapumiserän 1/12 sotilasvala ja -vakuutus 16.2.2012 Tasavallan Presidentin virkaanastujaiset 1.3.2012 32 33 Uudenmaan Jääkäripataljoonan perinnepäivä Vartiovastuun vaihto 23.4.2012 34 Alueellinen sotilaspoliisiharjoitus, pääkaupunkiseutu Kaupunkijääkärikoulutuksen esittelyvideon kuvaukset 35 Sveitsin armeijan henkilöstöpäällikkö, prikaatikenraali Jean-PAul Thelerin vierailu 25.5.2012 Kaartin Jääkärirykmentin taisteluharjoitus 11.-15.6.2012 Valtakunnalliset ja alueelliset maanpuolustuskurssit tutustuivat rykmenttiin 2012 yhteensä yhdeksän kertaa Kansallinen veteraanipäivä 27.4.2012. Tilaisuus oli sotilaspastori Tapani Selinin virakuran viimeinen ennen reserviin siirtymistä 36 37 Kesän 2012 ensimmäinen vartioparaati 18.5.2012 Palvelukseen astuminen 9.7.2012 Saapumiserien 2/11 ja 1/12 kotiuttaminen Saapumiserän 2/12 omaisten päivät 14.-15.7.2012 38 39 Kaartin Jääkärirykmentin Killan puheenjohtajan palsta KILTA JA PuOLuSTuSvOIMAuuDISTuS Julkisuudessa on jonkin verran puhuttu Puolustusvoimauudistuksesta ja sen vaikutuksista varuskuntiin ja eri henkilöstöryhmiin. Media ei juuri ole käsitellyt uudistuksen vaikutuksista vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. On täysin varmaa, että alueilla joista varuskunta lopetetaan uudistus asettaa suuria paineita alueella toimiviin vapaaehtoisiin. Kukaan ei voi kieltää varuskunnilta saadun tuen merkitystä tehtäessä maanpuolustustyötä. Syystä alueilla ollaan huolissaan tulevasta uudistuksesta. Henkilökunnan rynnäkkömurtokouluttajakurssi ja taistelu rakennetulla alueella kurssi Tulevaisuuden muutokset tulevat vaikuttamaan myös pääkaupunkiseudulla toimiviin järjestöihin tavalla tai toisella. Myös meidän alueelta lakkautetaan eri laitoksia ja esikuntia joiden perinteet jäävät joillekin vaalittavaksi. Esimerkiksi Urheilukoulun jakaminen kahtia ja toisen osan siirtäminen takaisin Santahaminaan tulee väistämättä vaikuttamaan jollain tavalla esimerkiksi Kaartin Jääkärirykmentin killan toimintaan. Toki asian ympärillä on muitakin toimijoita joihin siirto vaikuttaa. Tästä asiasta on keskustelu aloitettava pian kaikkien järjestöjen sekä rykmentin kanssa. Vaikka me vapaaehtoisen maanpuolustustyön tekijät olemme innokkaita ajamaan omaa asiaamme, emme saa unohtaa niitä palkattuun henkilöstöön kuuluvia henkilöitä, joka ovat tulevan muutoksen kourissa. Meidän on odotettava tulevia päätöksiä ja niistä johtuvia linjauksia ja vasta sen jälkeen on meidän asian vuoro. Kaartin Jääkärirykmentin killan vauhdikas vuosi jatkuu edelleen. Kaarti 200 vuotta tapahtumia on syyskaudellakin riittävästi. Näihin tapahtumiin toivotaan runsasta osallistumista kiltalaisilta. Näissä tapahtumissa ei päde sanonta että pidot paranee kun väki vähenee. Tulkaa ihmeessä mukaan. Kaartin Jääkärirykmentin Killan puheenjohtaja Markku Virtanen Uuden Maavoimien edustusasun luovutus sotamuseolle 40 41 PERINNEMATKA PIETARIIN ” Oltiin jo iltapäivän puolella kun Kaartin Pataljoonan leskikeisarinna kierros päättyi. Museon edessä aikaan 200 -vuotisjuhlatapahMaria Feodorovnan (Dagvaltavalla aukiolla oli useita järeitä marin) pukuja. Tämän tumaan liittyvä Pietarin kuorma-autoja joissa lavan tilalla jälkeen siirryimme tavalmatka herätti minunkin kiinnostuksen tuohon, oli koppi kalteri-ikkunoineen ja listen turistien joukkoon myös meille suomalaisille ihasteleman museon kyljessä teksti poliisi. ”omaan” suurkaupuntaideaarteita. kiin. Kokoonnuimme 27.4. aamulla Helsingin Oltiin jo iltapäivän puorautatieasemalle. Nousimme ratakiitäjä Alleglella kun kierros päättyi. Museon edessä valroon joka vei meidät kolmessa ja puolessa tavalla aukiolla oli useita järeitä kuorma-autoja tunnissa Nevan metropoliin. Neva joen pohjoissa lavan tilalla oli koppi kalteri-ikkunoineen joispuolella sijaitseva pääteasema on vuosien ja kyljessä teksti poliisi. Onkohan tulossa miesaatossa säilyttänyt alkuperäisen nimen, Suolenosoitus? Kävimme nopeasti syömässä jonka men asema. Suomen rautatielaitokselle asema jälkeen jakaannuimme kahteen osastoon. ja koko Rajajoen itäpuolinen rataosuus aikaLähinnä naisväki lähti ostoksille ja me miehet naan kuuluikin. Tarton rauhassa rajan taakse menimme sotamuseoon tai olisimme halunjäänyt rataosa siirtyi juridisesti Neuvostoliitolle. neet mennä. Museon piti olla avoinna klo Terminaalin sivusiivessä huomio kiinnittyi van18.00 asti, mutta vartiomies piti portin kiinni haan rakennuksen päätyyn. Alkuperäisen edessämme eikä kello ollut viittäkään. terminaalin julkisivua siinä on säilytetty. Kerrotaan sen olevan venäläinen tapa. Laiturialueen Museon johtaja oli päättänyt antaa henkilötoisella puolella oli vitriinissä Suomen valtion kunnalle iltapäivän vapaaksi, oli tulossa pyhä ja 1957 lahjoittama veturi. Veturi veti sitä junaa vappu. Harmitti, mutta saimmehan meikin toijolla Lenin palasi Pietariin lokakuussa 1917 sinaan lähteä pari tuntia aikaisemmin vastaavanlaisessa tilanteessa. Pääsimme kyllä pihalle Retkiohjelma oli tiivis. Hotelliin saavuttuamme katsomaan tykkejä ja panssarivaunuja. Kuviot aloitimme heti kaupunkiin tutustumisen. menivät kuitenkin vähän sekaisin. Olimme Oppaan johdolla teimme parituntisen kierrokkävellet tänne Eremitaasista pari kilometriä sen keskustassa jonka jälkeen nautimme ansaitun päivällisen hotellin ravintolassa. tuulista Nevan ranta, väsyttikin ja piti päästä hotelliin. Taksia oli hankala saada eikä metroasemakaan ihan vieressä ollut. Esitettiin liftausta, juuri sillä tavalla josta turistioppaat varoittavat. Matkanjohtajan vaimo, kokenut kielitaitoinen Venäjänkävijä kertoi sen olevan täällä normaali tapa. toinen puolisko oli suljettu liikenteeltä. Vellova väkijoukko kokoontui bussipysäkin lähelle. Moni kantoi viiriä jossa luki Zenit. Meteli oli melkoinen. Oli alkamassa Zenitin ja toisen jalkapalloseuran välinen ottelu. Zenitin kannattajat olivat kokoontumassa yhteen ja lähdössä kohti ottelupaikkaa. Ei mennyt kauaa kun saatiin auto pysähtymään, lyhyt neuvottelu kuljettajan kanssa ja napakka naisen komento: Kuskille 400 ruplaa ja 4 ensimmäistä sisään. Sen jälkeen menikin käden heilutteluksi. Kukaan ei pysähtynyt. Lähdimme kävelemään Eremitaasia kohti. Yritimme välillä taksiakin, mutta ei onnistunut. Matkalla ehdotin bussia, rollikkaa. Tästä alkaa kohta Nevski Prospekt, noin viiden kilometrin mittainen Pietarin pääkatu, joka vie lähelle hotellia. Kadulla kulki useita bussilinjoja. Eremitaasin sivulla oli rollikkapysäkki johon jäimme odottamaan. Pysäkillä ei ollut minuuttiaikatauluja. Reittiselostuskin oli niin korkealla ja pienellä, että sen lukemiseen olisi tarvittu kiikari. Päätimme mennä ensimmäiseen bussiin, jos bussi kääntyy väärään suuntaan, jäädään heti pois. Saimme odottaa tovin. Eremitaasin edessä velloi äänekästä väkeä ja lisää oli tulossa. Kadun Fanien varustus oli melkoisen järeää. Oli palavia soihtuja, taivaalle ammuttiin jonkinlaisia raketteja ja kadulle heitettiin paukkupommeja sekä savuheitteitä. Savu ylsi pian pysäkillekin. Meteli koveni ja sen tehoa lisättiin kovaäänisillä. Lähes kolmensadan metrin pituinen tiiviisti ryhmittynyt joukko marssi pysäkin ohi. Jokaisen ruodun sivulla oli mellakkapoliisi joka piti huolen että marssija pysyi kaistaviivan toisella puolella. Paukkupommien heittelyyn he eivät puuttuneet. Osaston perässä ajoi koppiautot jotka näimme päivällä. Onneksi olimme menossa toiseen suuntaan ja bussi tulikin sopivasti kun kohdallemme sattunut näytelmä oli ohi. Bussi oli aivan täynnä, joutui seisomaan eikä ulos juuri nähnyt. Osasin lukea bussin venäjänkielistä reittiselostusta. Tutulta kuulostavia pysäkkinimiä eikä käännytty sivukadulle. Matkan aikana tutustuimme ensisijaisesti Pietarissa ja ympäristössä niihin paikkoihin jotka liittyvät Kaartin historiaan. Aloitimme seuraavana päivänä Eremitaasista. Olimme saaneet tilaisuuden tutustua Eremitaasissa säilytettäviin keisarillisiin univormuihin, joista toinen malli koristaa myös Helsingin Senaatintorin patsasta. Saman univormun etuosa on ollut myöhemmin mallina Kaartin Pataljoonan sinivalkoisissa yksikkökilvissä. Pikkupojan takin kokoisia olivat. Pieniä ja heiveröisiä ovat mahtimiehetkin tuohon aikaan olleet. Naisväelle esiteltiin erikseen samaan 42 43 Väliin jääneen museovierailun tilalle saimme kokemuksen joka varmasti korvasi menetetyn. Yksityiskyydillä matkaan lähtenet olivat hekin päässeet turvallisesti hotelliin. Zenit oli voittanut illan ottelun ja se kuului kyllä kadulta hotellihuoneeseenkin. Seuraavana päivänä ajoimme Krasnoje Selon pikkukaupunkiin/kylään. Pietaria jatkui loputtomasti. Onneksi vauhti oli kohtuullinen sillä liikenne oli lievästi sanoen holtitonta. Monella oli pakonomainen tarve ohittaa vaikka vastaantulijoita oli. Tällä kertaa onnistuivat. Piti vain painaa riittävästi kaasua ja hallita auto. Mukana oli perjantai-iltainen opas joka selosti reitillä kiinnostavat kohteet. Perillä vierailimme peruskoulussa numero 380. Opettajat, oppilaat ja paikalliset harrastajat olivat rakentaneet koulun sisälle museon, jossa käsiteltiin mm Krasnoje Selon harjoitusleiriä, jonne Suomen Kaartikin matkusti ensimmäisen kerran vuonna 1829 saaden siinä yhteydessä nuoren kaartin arvon. Samaisella alueella kuultiin kesällä 1905 myös ikävä päätös Suomen Kaartin lakkauttamisesta. Kerroimme perinnematkamme syistä ja tutustuimme monipuoliseen amatöörivoimin rakennettuun näyttelyyn. Muutama koulun pikkuoppilas piti meille museon aiheista esitelmän. Yhden oppilaan aiheina oli Mannerheimin nuoruus josta museossa oli myös kuvataulun muotoon laadittu historiikki. Matka jatkui Villozin kylään, missä oli löytynyt kumollaan oleva kivi, johon oli hakattu suomalaisen rakuunan nimi. Sen selvittäminen jäi kotiläksyksi. Inkerinmaalaisella sotaharjoitusalueella kiivettiin vielä Duderhofin (”Tuuteri”) järven luona Mozhajskin mäelle, ”Varisvuorelle”, josta koko alue näkyi. Killan tapahtumat Kiltayhteydet rakensi. Riitti kun ympärillä oli parimetrinen aita. Vieressä oli usein hoitamaton risukko ja lähes hajoamistilassa olevia rakennuksia tai niiden jäänteitä. Matka oli antoisa kokemus, ainakin minulle se oli paras tähänastisista. Luontoa voi kiittää hyvästä säästä, tutustumiskohteiden valinnasta ja muustakin matkanjohtajaa. Teksti: Kai Wigren Kuvat Kari Talvtie Syksy 2012 Kaartin Jääkärirykmentin kilta ry, Santahamina rak C 25, 00860 Helsinki [email protected], www.kaartjrkilta.fi 4.9. Jäsensauna, naiset 24.9. Jäsentilaisuus 24.9. Jäsensauna, miehet 29.9. Turvallisuus ja Puolustus 2012 -messut Lahdessa 1.10. Jäsensauna, naiset 24.10. Jäsentilaisuus Perinnetalossa 27.10. Syyskokous 29.10 Jäsensauna, miehet 6.11. Jäsensauna, naiset 26.11. Jäsentilaisuus Perinnetalossa 26.11. Jäsensauna, miehet 4.12. Jäsensauna, naiset 6.12. Itsenäisyyspäivän kahvitilaisuus perinnetalossa Puheenjohtaja Markku Virtanen 040 769 3256, [email protected] Varapuheenjohtaja Jarmo Suokas 050 367 6607, [email protected] Varapuheenjohtaja Asta Ruuskanen 0400 785 408, [email protected] Taloushallinto Jaakko Karlsson 0500 449 642, [email protected] Kiltauutisten aineisto Ritva Mikkola, [email protected] Pistooli- ja kivääriratavuorojen ajankohdat julkaistaan killan verkkosivuilla. Jäsentilaisuudet Kai Wigren 050 465 4088, [email protected] Jäsentilaisuuksien teemat vahvistuvat hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Tarkemmat tiedot tapahtumista löytyvät killan verkkosivuilta osoitteesta www.kaartjrkilta.fi ja tulevista Kiltauutisista. Perinnetalon varaukset (KaartJR) 0299421116 Killan saunan varaukset Mikko Lahti 050 354 4717, [email protected] Ennen paluumatkaa pysähdyimme Pietarin kupeella Tsarskoje Selossa. Kylässä(selo) sijaitsi keisarillinen kesäpalatsi, missä Nikolai II:n perhe oli viettänyt arestissa viimeiset viikot ennen matkaa kohti Siperiaa. Palatsin ympäristö oli hyvin hoidettua ja lähitienoo muistutti muutenkin kuin meikäläistä pikkukaupunkia. Ihastelimme aluetta ja tankkasimme itsemme läheisessä kahvilassa. Täältä suuntasimme kohti Suomen asemaa. Aikaa oli sen verran, että ehdimme vielä pysähtyä risteilijä Auroran kohdalla. Muutama kuva laivasta, viimeiset matkamuistot viereisistä kojuista ja tietenkin myös viimeinen silmäys Nevan rannoille, sitten bussiin ja asemalle. Allegro oli saapunut noutamaan meitä hyvissä ajoin. Klo 20.25 saatoimmekin aloittaa kotimatkan. Villen saunan varaukset (Kaartin killan sauna) Tapani Saari 050 569 2929 Ampumavuorot (pistooli, kivääri) Jari Gerasimoff 040 762 4647 Kiltalaisten osoitteenmuutokset voi lähettää sähköpostilla tai kirjeellä killan toimistolle. Melkoisen kasvojenpesun on entinen Leningrad kokenut. Ympäristöön oli noussut hulppeitakin omakotitaloja. Monelle ökytalon omistajalle ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitään väliä millaiseen ympäristöön talonsa 44 45 46 47
© Copyright 2024