1. No category

01/01/2015
PEMFIGUS FOLIACEUS HEVOSELLA
Kyseessä on harvinainen autoimmuunisairaus, jonka aiheuttaa II tyypin allerginen reaktio ihon
ulomman kerroksen solujen solukalvoa vastaan. Sairautta esiintyy ihmisillä, hevosilla, kissoilla,
koirilla ja vuohilla. Sairaus on kuvattu hevosella ensimmäisen kerran vuonna 1981. Jokin
lääkitys, kasvainsairaus tai stressi voi laukaista sairauden. Appaloosa rodulla sairautta on
tavattu enemmän. Ihmisillä ja koirilla on todettu pemfiguksesta perinnöllistä muotoa. Sairaus
on tavallisin hevosen autoimmuuni-ihosairaus ja sitä on tavattu kaiken ikäisillä hevosilla
kahden kuukauden ikäisistä varsoista 20-vuotiaisiin.
Oireet
Hilseilevät ruvet ovat tyypillisin oire. Yleensä oireet alkavat ensin päästä tai/ja jaloista ja oireet
yleistyvät 1–3 kuukauden aikana. Ruvet voivat pysytellä myös pään alueella ja ruununrajan
alueella pidempään. Noin puolella tapauksista on turvotusta raajoissa ja mahan alla. Kipua ja
kutinaa saattaa olla, mutta ei kaikilla. Iho on kosketusarka. Yleisoireena voi olla ärtyneisyys,
apaattisuus, väsymys, huono ruokahalu, laihtuminen ja kuume.
Lievät
-
oireet
Rupia päässä, kaulalla ja kehossa.
Ohimeneviä rakkuloita.
Joissain tapauksissa voi olla nokkosrokon (urtikaria) tyyppisiä muutoksia ympäri kehoa.
Voi olla myös karvan lähtöä ja ohenemista
Iho voi tuntua paksuuntuneelta ja kuumalta.
Ruununrajan ja yönsilmien tulehtuminen
Akuutit ihomuutokset voivat olla kipeitä ja kutisevia.
Krooniset oireet
- Pahoja rupia kauttaaltaan ja hilseily suuressa osassa kehoa.
Iho voi kuoriutua pois.
- Apaattisuus
- Syömättömyys,
- Turvotus raajoissa tai mahan alla
- Painon lasku
- Kuume
Erotusdiagnoosit
Dermatofiloosi (kurarupi), sieni-infektio, bakteerin aiheuttama karvatupin tulehdus,
onkoserkaasi, kesäihottuma, granulomatoottinen enteriitti ja sarkoidoosi, SLE, Pemphigus
vulgaris, exfoliative eosinofiilinen dermatiitti, lääkeainereaktio, seborrea.
1
Diagnoosi
Ihobiobsia. Diagnoosin tekeminen voi vaatia 10–12 koepalaa. Biobsiatekniikka on kriittinen
diagnoosin teon kannalta. Ihoa ei saa puhdistaa ja ihon pinnalla oleva rupi pyritään
säilyttämään. Näyte tulisi saada tuoreen leesion keskeltä, ei vanhasta ruvesta. Koepalassa
havaitaan akantolyysiä eli orvaskeden solujen välitiloihin kertyy vasta-aineita, mikä saa solut
irtoamaan toisistaan. Näytteessä voidaan havaita myös märkärakkuloita ja mikroskooppisen
pieniä paiseita. Varhaisessa vaiheessa voidaan havaita eosinofiilejä granulosyyttejä.
Hoito
Pemfiguksen pääasiallinen lääke on kortisoni. Koska pitkäaikaisessa käytössä ja isoilla
annoksilla kortisonilla on haittavaikutuksia kuten kaviokuume, pyritään löytämään
prednisolonilla pienin mahdollinen tehoava annos. Haittavaikutusten minimoimiseksi lääke
annetaan joka toinen aamu.
Kortisoni
Alkuvaiheessa tai jos hevonen ei vastaa prednisoloniin, voidaan käyttää tehokkaampaa
deksametasonia. Myöhemmin lääke voidaan vaihtaa prednisoloniin.
Solusalpaaja, imuunossupresiivinen lääkitys
Hevosilla, jotka eivät vastaa kortisoniin tai kortisonin käyttö ei muuten tule kyseeseen, voidaan
kokeilla atsatiopriinia. Atsatiopriini on solusalpaaja, jota käytetään ihmisillä reumasairauksien
hoidossa, MS-taudissa ja elinsiirroissa estämään hylkimisreaktiota.
Kultahoito
Jos hevonen ei vastaa kortisoniin, voidaan kokeilla natriumaurotiomaleaattia. Lääkkeen hyöty
voidaan mahdollisesti havaita vasta noin neljän kuukauden kuluttua. Kultahoitoa käytetään
ihmisillä reumasairauksien hoitoon. Kultayhdiste vaikuttaa elimistön immuunivasteeseen,
mutta tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta. Lääkkeellä voi olla haittavaikutuksena
luuydinlama, anemia ja munuaisvika.
Muu hoito
Omega-3 ja omega-6 rasvahappoja sisältäviä tuotteita suositellaan ruokavaliossa, koska niillä
on vaikutusta ihon hyvinvointiin. Omega-rasvahappoja on pellavaöljyssä. Ultraviolettivalolle
altistuminen voi pahentaa oireita, joten voimakasta auringonvaloa kannattaa välttää. Jossain
tutkimuksissa on havaittu hevosten herkkyys hyönteisille. Jos hyönteiset häiritsevät hevosta,
kannattaa käyttää hyönteisloimea. Joskus iholle jäänyt hiki on voinut pahentaa oireita. Hiki
kannattaa pestä pois vedellä rasituksen jälkeen. Jos iho on ärtynyt ja tulehtunut
sekundaarisesti hankaamisesta, voi olla tarpeen käyttää mietoa kutinaa hillitsevää tai
desinfioivaa shampoota. Jos hevonen on kivulias, voi tulehduskipulääke olla tarpeen.
Ennuste
Eräässä tutkimuksessa 38 % sairastuneista hevosista jouduttiin lopettamaan. Kaikki hevoset
eivät vastaa kortisoniin tai kortisonilääkityksestä on seurannut kaviokuume. Nuoremmat
hevoset saattavat vastata hoitoon paremmin. Jotkut hevoset on saatu kirjallisuuden mukaan
remissioon 1–3 vuodeksi, niiden oltua ensin lääkityksillä 3–12 kk. Joku hevonen on voinut
elää sairauden kanssa kortisonilääkityksellä jopa 15 vuotta.
2
Lähteitä
Knottenbelt DC. Pascoe's principles and practice of equine dermatology. Lontoo : SaundersElsevier, 2009.
Knottenbelt D.C Henkilökohtainen tiedonanto, 2011
Scott DW ja Miller WH. Equine Dermatology, Saunders 2003
Sjöholm A, Syrjä P, Hewetson M. Pemphigus foliaceus hevosella: kolme tapausselostusta.
Suomen Eläinlääkärilehti 9 (118) 2012.
Vandenabeele SIJ. White SD. Affolter VK. Kass PH. Ihrke PJ. Pemphigus foliaceus in the horse:
a retrospective study of 20 cases. Veterinary Dermatology, 15, 2004:381-388.
Sanasto
Autoimmuunisairaus
Remissio
Epidermis
immuunijärjestelmä hyökkää elimistön omia soluja vastaan
taudin oireiden (mahdollisesti väliaikainen) lieveneminen
orvaskesi, ihon uloin kerros
3