SULKAVAN KUNNAN MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN SUUNNITELMA 2014-2017 peruspalvelulautakunta 14.5.2014 1. Mielenterveys- ja päihdetyön suunnitelman tausta Mielenterveys- ja päihdetyötä on perusteltua kehittää perustasolla, koska ongelmat tällä sektorilla kasvavat jatkuvasti, samoin kuin niiden hoitoon käytettävät kustannukset. Alkoholi on keskeinen kansanterveydellinen huolenaihe Euroopan unionissa, Suomessa etenkin humalahakuinen juominen on yleistä ja lisää tapaturmia ja kuolemantapauksia työikäisten keskuudessa; haitallinen ja vaarallinen alkoholinkäyttö aiheuttaa 7,4% EU:ssa ilmenevistä terveysongelmista ja ennenaikaisista kuolemantapauksista. Maailman terveysjärjestö WHO:n Euroopan mielenterveysjulistus annettiin tammikuussa 2005; siihen sisältyvässä toimenpidesuunnitelmassa ehdotetaan tapoja mielenterveystyön käytäntöjen kehittämiseksi, toimeenpanemiseksi ja täydentämiseksi. Mielenterveysongelmat ovat kasvava ongelma Euroopan maissa; nykyisin n. 11 % väestöstä arvioidaan kärsivän mielenterveyden häiriöistä ja masennus on jo yleisin terveysongelma monissa EU:n jäsenvaltioissa. Suomen lainsäädännössä mielenterveys- ja päihdepalveluiden järjestäminen on määritelty kuntien vastuulle. Keskeiset lait ovat olleet Päihdehuoltolaki ( 17.1.1986/41, Laki päihdyttävien aineiden… PAV) ja Mielenterveyslaki ( 14.12.1990/1116). Terveydenhuoltolain (30.12.2010, 27§) mukaan kunnan tule huolehtia ennaltaehkäisystä ja terveyden edistämisestä sekä palveluista, kriisityöstä ja lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Päihdetyötä Terveydenhuoltolain 28§ määrittelee myös ennakoivaksi sekä varsinaiseksi tutkimus- ja hoitopalveluiksi. Kunnan tulee järjestää palvelut siten ja siinä laajuudessa, että ne vastaavat kunnassa esiintyvää tarvetta. Mielenterveyspalvelut sijoitetaan ohjaavassa lainsäädännössä pääosin terveystoimeen ja päihdehuollon sosiaalitoimeen. Tähän kahtiajakoon on tulossa muutos jo vuoden 2015 alusta, jolloin mielenterveys- ja päihdetyön organisaatio ja osin lainsäädännön nojalla palvelukin yhdistyy. Esim. Sosterissa päihdepalvelukeskus ja aikuispsykiatria tulee saamaan uusia työmuotoja, jotka tällä hetkellä ovat vielä suunnitteluvaiheessa. On myös olemassa laatusuosituksia ja käypä hoito- ohjeita, joilla pyritään ohjaamaan kuntien mielenterveys- ja päihdetyön kehittämistä, esim. Mielenterveyspalveluiden laatusuositus ( 2001), Päihdepalveluiden laatusuositus ( 2002), Ehkäisevän päihdetyön laatukriteerit ( 2006) jne. Jokaisella kunnalla on oltava nimettynä päihdetyön yhdyshenkilö. Lisäksi on työpaikkakohtaisia hoitoonohjaussuosituksia. Kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa esitetään sosiaali- ja terveysministeriön asettaman Mieli 2009- työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Tällä MIEPÄ- suunnitelmalla pyritään vahvistamaan mielenterveys- ja päihdeasiakkaan asemaa, edistämään päihteettömyyttä ja mielenterveyttä, ehkäisemään haittoja ja painottamaan avo- ja peruspalveluja. Kansallinen alkoholiohjelma 2008-2011 oli suunnattu alueelliseen ja paikalliseen alkoholihaittojen ehkäisyyn. Lisäksi Kansallinen sosiaalija terveydenhuollon kehittämisohjelma KASTE 2008-2011 korosti ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen näkökulmaa. Sulkavalla mielenterveys- ja päihdetyötä tekevät sosiaali- ja terveystoimen rinnalla järjestöt ja yhdistykset. tähän suunnitelmaan on pyritty kokoamaan keskeiset toimijat ja näiden työkenttä, toisaalta osalla järjestöistä on myös kunnasta riippumattomia, esim. uskonnollia taustoja ja tavoitteita, joita kaikkia ei varmaankaan ole osattu huomioida. Kuitenkin Sulkavalla lähdetään siitä, ettei mielenterveys- ja päihdetyötä voi erottaa toisistaan. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvin- tai pahoinvointi näyttäytyy erilaisina variaatioina eri työntekijöille ja toimijoille. Usein on vaikea erottaa, onko henkilön ongelma pääasiassa mielenterveyden vai päihteidenkäytöstä aiheutuneiden ongelmien summa. Ei ole oleellista palveluiden käyttäjien kannalta erotella näitä toisistaan, joskin kummallakin sektorilla on myös erityispalveluja. Tässä suunnitelmassa on otettu esille kunnan kannalta oleellisin perustason palvelukenttä; terveydenhuollon erityistason palvelut jäävät suppealle huomiolle, koska näissä on erilainen ohjeistuksensa. Koska MIEPÄ-kehittämistyötä tulee tehdä ennaltaehkäisevän työtavan kehittämiseksi, on Sulkavalla päätetty tehdä suunnitelma tästä näkökulmasta katsottuna, yhteistyössä mielenterveys- ja päihdetyön perustason palveluja tarjoavien toimijoiden kanssa. 2. MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEPALVELUT Peruspalvelut MIEPÄ- työssä järjestetään pääosin perusterveydenhuollon ja sosiaalityön keinoin; nämä toimivat ensimmäisenä asiakkaan tarpeen havaitsijana, kartoittajana ja avunantajana. Perustason osaaminen mahdollistaa varhaisen puuttumisen ongelmiin. Työterveyshuolto on myös tässä avainasemassa, koska työnantajilla on velvollisuus hoitoonohjauksesta. Näistä tarpeen mukaan ohjataan jatkohoitoon erityishoitopisteisiin. Mielenterveyspalvelut Sulkavan kunnalla on sopimus terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä Itä- Savon sairaanhoitopiirin ( Sosteri) kanssa; tämä käsittää sekä mielenterveystyön avovastaanoton että osastohoidon. Sulkavalla toimii mielenterveystoimessa sairaanhoitaja avohuollossa. Hän on myös pääosin vastuussa ryhmätoiminnan järjestämisessä lähipalveluina, osallistuu kuntouttavan asiakastyön ryhmiin ja kunnan omaan moniammatilliseen päihdetyön työryhmään, yhdessä sosiaalityön työntekijöiden kanssa. Psykiatrisen puolen lääkärillä on perusterveydenhuollon lisäksi erillinen vastaanottoaika mielenterveyspalvelujen asiakkaille. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen arvioinnissa on ensisijainen rooli koulupsykologilla; myös Savonlinnan perhepalvelukeskus toimii Sosterin tarjoaman mielenterveystyön välineenä koko perheen tilannetta arvioitaessa. Hoitomuotoina on yksilö-, perhe- ja ryhmäterapia sekä verkostotyö. Savonlinnan keskussairaalassa on kuntouttava osasto mielenterveyspotilaille, hoitoon pääsee lähetteellä ja jatkohoitopaikkana toimii Kuopion yliopistollinen keskussairaala. Tällä hetkellä toimii myös akuuttiryhmä, joka nopeasti voi jalkaantua mahdolliseen kriisitilanteeseen asiakkaan kotiin. Mielenterveyspalveluja tarjoavat lisäksi monet järjestöt: Kriisikeskus, Suomen ev.lut. srk ja erilaiset auttavat puhelimet ovat tällaista apua tarjoavia. Suomen Punainen Risti tarjoaa Ystävä-palvelua, jolla on etenkin ikäihmisille suuri merkitys. Päihdepalvelut Päihteistä yleisin on edelleen alkoholi: Kuitenkin ns. sekakäyttö erilaisten lääkeaineiden ja alkoholin sekä huumeiden kesken yleistyy koko ajan. Näiden asiakkaiden erityistarvetta ei olla aina osattu huomioida, vaan edelleen keskitytään Suomen kansallisen ongelman , alkoholin haittoihin. Monet ennaltaehkäisevät toimet ja varhaisen välittämisen muodot keskittyvät alkoholinhaittojen vähentämiseen ja tunnistamiseen, sekakäyttäjät tulkitaan enemmän terveydenhuollon piiriin kuuluviksi, tai heitä ei tunnisteta ollenkaan. Lääkkeiden väärinkäyttäjä ei myöskään aina itse tajua syövänsä liikaa lääkkeitä, eikä hakeudu hoitoon. Ongelma jää usein myös lähipiiriltä piiloon. Alkoholin haittoja pyritään tunnistamaan ja varhaista puuttumista lisäämään esim. työpaikkojen ohjelmilla, työterveyshuollon vakiintuneilla haastatteluilla ja neuvoloissa. Kansallisessa alkoholiohjelmassa esim. mainontaan pyritään puuttumaan ennaltaehkäisevästi. Kuitenkin suomalaisten humalahakuinen juominen on ennallaan, vain nuoremmissa ikäluokissa on ajoittain merkkejä raitistumisesta. Päihdeongelma havaitaan usein perheessä tai työpaikalla, mutta varsinaiseen hoitoon ohjataan yleisimmin lääkärintarkastusten tai työterveyshuollon kautta. Vapaaehtoista hoitoon hakeutumista helpottaa se, että kolmen päivän katkaisuhoitoon pääsee ilman lähetettä, esim. A-klinikan kautta. Savonlinnan Päihdepalvelukeskus järjestää sekä avo-hoitoa, että lyhytaikaista asumispalvelua päihdeongelmaiselle. A-klinikan kautta tapahtuu suurin osa hoidontarpeen arvioinnista. Päihdepalvelukeskukseen on varattu kunnan palvelukortissa n. 200 yöpymisyötä sitä tarvitseville sulkavalaisille. Kuntien tai työnantajan maksusitoumuksella pääsee tarvittaessa laitoshoitoon ( 2-4 viikkoa yleensä). Sulkavalla on jäsenyys Itä-Suomen päihdehuollon kuntayhtymässä ( Tuustaipale), johon maksusitoumukset yleensä osoitetaan. Laitoshoidossa oleellista on henkilön oma sitoutuneisuus hoitosuunnitelmaan, vasten tahoaan ei laitoshoitoon yleensä sosiaalitoimen keinoin joudu. Ei ole järkevää myöntää laitoshoidonjaksoa henkilölle , joka ei itse sitoudu hoitoon ollenkaan, tai jättää sen toistuvasti kesken. Laitoshoitojakson jälkeen tehdään jatkohoitosuunnitelma, jossa otetaan kantaa mm. avohuollon palvelujen tarpeeseen tai muuhun tukimuotoon. Yhä yleisemmin tämä avuntarve kohdistuu kotipalveluun ikäihmisten päihdeongelmien myötä. Myös muihin Suomessa toimiviin laitos- tai asumispalveluja tarjoaviin päihdepalveluyksiköihin on mahdollista saada maksusitoumus, jos se on henkilön erityistilanteen vuoksi tarkoituksenmukaista. Päihdetyön järjestöjä on Suomessa paljon; Seurakunta järjestää sekä kunnallista toimintaa ( kerhoja) että rovastikunnallisia päihdetyön leirejä, AA-kerhot toimivat kaikissa Suomen kunnissa, Sininauhayhdistys, Myllyhoitoyhdistys ja Minnesota-malli mm. tarjoavat omaan ideologiansa mukaista hoitoa ja apua sitä tarvitseville. Kaksois (kolmois-)diagnoosi Yhä useammin peruspalveluissa törmätään siihen, että päihdeongelma aiheuttaa perheen mielenterveysongelmia tai päinvastoin. Terveydenhuollossa on vaikea erottaa kumpaa hoidetaan pääasiallisesti, kun asiakas lääkitsee masennusta päihteillä ja päihteiden käyttö aiheuttaa masennusta. Siksi ei aina ole syytäkään erottaa näitä toisistaan, vaan hyväksyä kaksoisdiagnoosi, joka mahdollistaa hoitoonpääsyn. Mielenterveystoimiston sairaanhoitaja joutuu kohtaamaan päihdeproblematiikkaa päivittäin. Laitoshoidossa tämä on ongelmallinen tilanne, koska diagnoosi vaaditaan lähetteeseen: lääkinnällinen mielenterveysongelma voi johtaa lääkkeitten päihdekäyttöön myöhemmin. Myös hoitolaitokset on eriytetty eri lakien lähtökohtien mukaan. Eri yksiköissä on myös ryhmiä, joissa tämä esim. sekakäyttäjien ryhmä on huomioitu. Erillisiä ryhmiä on myös perustettu peli- ja nettiriippuvaisille, joita ei oikein lueta kumpaankaan ryhmään muuten. Myös ikääntyvien ja vammaisten päihde- ja mielenterveysongelmat vaativat tarkempaa arviota, siksi moniammatillinen tiimityö on järkevä tapa hoitopaikkaa valittaessa. 3. SULKAVAN KUNNAN MIEPÄ-PALVELUT IKÄRYHMITTÄIN SEKÄ KEHITTÄMISTARPEET Sulkavalla mielenterveys- ja päihdetyö on ollut ryhmätyötä: sulkavalla on toiminut mm. päihdetyön ryhmä vuodesta 2011. Varsinaiseen suunnitelmaan on päätetty ryhtyä Kastehankkeesta saadun Arjen Mieli-idean perusteella. Arjen Mieli-työryhmä on perustettu v. 2012 ( peruspalvelultk. §40/ 2012) nimenomaan suunnitelman tekoa varten. Sulkavan sosiaalitoimen johtoryhmä on aloittanut MIEPÄ-suunnitelman laatimisen joulukuussa 2013 sunnittelemalla palvelukortit ikäkausittain. Asiaa on muokattu sosiaalitoimen johtoryhmässä, pyydetty lausuntoja taulukoista ja lopulta alkuperäinen työryhmä on koonnut sen sosiaalijohtajan koollekutsumana keväällä 2014. Peruspalvelulautakunta on hyväksynyt suunnitelman 14.5.2014. Kunnanvaltuustoon se menee hyväksyttäväksi hyvinvointikertomuksen liitteenä . Työskentelytavaksi valittiin ryhmätyö, jossa koostetaan lyhyt palvelukortti ikäryhmittäin , josta on helppo saada kooste myös työntekijän käyttöön. Työryhmään osallistuvat sosiaalijohtajan lisäksi päihdetyön yhdyshenkilö, sosiaalityöntekijä Marketta Pekkarinen , kotipalvelunohjaaja Helena Janhunen , Koulukuraattori-perhetyöntekijä Katja Immonen, vapaa-aikaohjaaja Vilho Pekkarinen ja lautakunnan edustajan nimetty Liisa RuottinenPartanen. Lisäksi suunnitelmasta pyydettiin lausunto päiväkeskus Ilonan henkilökunnalta, Sulkavan seurakunnalta ja terveydenhoitajilta. Taustana on käytetty lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa ja ikäihmisten hoidon laatusuositusta, sekä Terveydenhuoltolakia yms. asiaan liittyviä lakitekstejä. A: PALVELUKORTTI: LAPSET JA NUORET KEHITTÄMIS KOHDE SITOVA TAVOITE TOIMENPITEET MITTARIT SEURANTA TOIMIJA VARHAINEN PUUTTUMINEN ENNALTAEH KÄISY PUHEEKSI RESURSSIEN VARMISTAMINEN OPPILASHUOLT OON VARHAISEN PUUTTUMISEN MALLIN KÄYTTÖ -VAPAA-AIKATOIMI, YKSILÖTYÖN VARMISTUS ERIK.SH. LÄHETTEIDEN MÄÄRÄ HOITOONOH JAUS OTTAMISEN VARHAISEN PUUTTUMISEN HELPOTTUMI NEN. HOITOKETJUN AUKOTTOMUUS ETSIVÄ NUORISOTYÖ KOULUTERVEYDENHU OLTO -KOULUTOIMI, VARHAISKASVATUS, NEUVOLA KOULUTERVEYDENHO ITO, PSYKOLOGI NEUVOLA SOSIAALITOIMI LAPSEN NÄKÖKULMA SUUNNIT TELUSSA, OSALLISUUS YHTEISTYÖ LAPSEN ÄÄNI PÄÄTÖKSEN TEKOON TAPAAMISET LAUSUNNOT KUULEMISET LAUSUNTOJEN MÄÄRÄ NUORISOVALTUUSTO ETSIVÄ NUORISOTYÖ TIETO PALVELUISTA KAIKILLE YHTEINEN TIEDOTE, LAUSUNNOT PALAUTE 3. SYRJÄYTYMI SEN EHKÄISY VAKAVAMPIE N PULMIEN EHKÄISY KOKONAISVALTAINEN SUUNNITTELU, MONIAMMATILLISUUS SIJOITUKSET,LAITOSP ÄIVÄT, KOULUN KESKEYTYKSET SEKTORI; YHDISTYS JA KERHOTOIMINTA, PERHEPALVELUKESKUS SRK VAPAA-AIKATOIMI SOSIAALITOIMI , KOULUTOIMI TERVEYSTOIMI B. PALVELUKORTTI: AIKUISET KEHITTÄMISKO HDE SITOVA TAVOITE TOIMENPITEET MITTARIT SEURANTA ENNALTAEHKÄI SY VARHAISEN TUNNISTAMI SEN JA PUUTTUMISE N KULTTUURI KÄYTTÖÖN KÄSIKIRJA TYÖPAIKOILLE PÄIHTEETTÖMÄT TAPAHTUMAT. LEIRIT YMS. PUHEEKSIOTTO AKTIVOINTISUUNNITE LMISSA TYÖTTÖMIEN TERVEYSTARKASTUKS ET SUUNNITELMALLISEKS I TYÖTERVEYDENHOITO ON MATALA KYNNYS OSALLISTUMINEN TERVEYSTARKAST USTEN MÄÄRÄ OSALLISTUJAT MIELENTERVEYS JA PÄIHDEKERHOIHIN SOS.TOIMI YHTEINEN OHJELMA OSALLISTUMINEN A-KLINIKKA MTT TERV. HOIDON JA SOSIAALITOIMEN SEKÄ MTT:N YHTEISTAVOITTEET JA TOIMINTASUUNNITEL MA: SELKEÄ SOPIMUS LAITOSPAIKKOJEN MÄÄRÄ/ AVOKUNTOUTUKSE N MÄÄRÄ/ TYÖKYVYN SELVITYSTEN MÄÄRÄT SOS.TOIMI TERVEYDENHUO LTO ARJESSA SELVIÄMINEN VERTAISTOIMI NNAN KEHITTÄMINEN HOITOONOHJA US TYÖLLISTYMI SEN TUKEMINEN (KUNTOUTT AVA TYÖTOIMINT A) PÄIHDEOHJE LMA KAIKILLE TYÖPAIKOIL LE ERILAISILLE RYHMILLE VERTAISRYH MÄT HOITOKETJU AUKOTON JA HELPPO SAAVUTTAA JA TOIMIJAT VAPAAAIKATOIMI TERV.HUOLTO SOS.TOIMI MTT PERUSTERV.HOI TO SRK TYÖTERVEYSHU OLTO TYÖPAIKAT C. PALVELUKORTTI: IKÄÄNTYVÄT KEHITTÄMISKO HDE SITOVA TAVOITE TOIMENPITEET MITTARIT SEURANTA ENNALTAEHKÄIS Y VIRKISTYSTOIMIN NAN KEHITTÄMINEN /YLLÄPITÄMINEN KOTI-JA LAITOSPALVELUJE N HENKILÖKUNTA OSAA TUNNISTAA MASENNUKSEN JA ALKOHOLIONGELM AN ASIANMUKAISEN JA RIITTÄVÄN HOIDON SAAMINEN VERTAISTUEN JA 3. SEKTORIN SUUNNITELMA IKÄÄNTYVIEN KERHOT, LIIKUNTARYHMÄT JA TAPAHTUMAT OHJEET KÄYTTÖÖN ( MUISTITESTAUS,SEU LA PÄIHDEMITTARIT, OSALLISTUMINEN VAPAAAIKATOI MI DIAGNOOSIEN MÄÄRÄ SOS. JA TERV. TOIMI HOIDON PORRASTUS YHTEISTYÖNÄ, YHTEINEN OHJEISTUS MIELENTERVEYS- JA PÄIHDESUUNNITELM AAN LAUSUNNOT JA OHJEET KAIKILLE KUNTOUTUSPROSESS IT SOS. JA TERV. TOIMI SRK MTT JÄRJESTÖ T SOS.TOI MI IKÄÄNTYVIEN DEPRESSION JA PÄIHDEONGELM AN TUNNISTAMINEN HOITOONOHJAU S VERTAISTUKI JA ONNELLISUUSINDEKS I ( HYVINVOINTIKERTO MUS ( TAULUKOT SOSIAALITOIMEN JOHTORYHMÄSSÄ JOULUKUUSSA 2013) TOIMIJA T YHTEENVETO KEHITTÄMISEHDOTUKSET SUUNNITELMAN MUKAISEN TOIMINNAN TURVAAMISEKSI JATKOSSA Lasten ja nuorten palveluissa on perhetyön kokonaisvaltaisuus ja varhainen puuttuminen avainasemassa: olisikin erittäin tärkeää, että lasten ja nuorten ennaltaehkäisevät palvelut toimisivat hyvin . Sulkavalla ongelmana ollut perhetyön ( koulukuraattorin) puute on nyt kadonnut, kun vakituinen virka on saatu perustettua ja täytettyä. Silti psykologin puuttuminen on jo näkynyt koulutyöskentelyssä. Matalan kynnyksen palvelut pitäisi saada myös psykologin osalta toimiviksi. Muutoin terveydenhuolto tavoittaa lapset ja nuoret hyvin, samoin ennaltaehkäisevä työskentely näkyy järjestötoiminnassa etenkin nuorten kohdalla. Etsivä nuorisotyö, nuorisotakuu ja nuorten vapaa-aikahankkeet ovat tehneet hyvää työtä nuorten maailman kohtaamisessa, kuitenkin aina on myös syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joiden kohdalla hoitotakuun pitäisi toteutua nopeammin ja hoidontarpeen arviointi on vieläkin osin hidasta; nuorisopsykiatrian poliklinikkaan ollaan tyytyväisiä , kun sinne on päästy. Nuoret tarvitsevat myös neutraalia tietoa päihteiden vaaroista ja seurauksista. Aikuisväestön kohdalla hoitopolun aukottomuus on suurin haaste; moniongelmaisuus korostuu eikä omaa tai omaisten tahtoa avun hankkimiseen enää riitä. Järjestötoiminta tavoittaa vain ne aikuiset, jotka itse hakeutuvat toiminnan piiriin. Vaikka henkilökohtaista neuvontaa on hyvin saatavilla, työterveyshuolto ja äitiys- ja lastenneuvolapalvelut etunenässä, on puheeksiotto sielläkin vielä vaikeaa. Tärkeää olisikin ottaa jo olemassa olevat käytänteet arkeen mm. Audit-kyselylomake itsearviointiin, käsikirja työpaikoille ja päihteettömät tapahtumat eivät ole juurtuneet edes terveydenhuollon vakituisiksi toimintamuodoiksi. Tämä väestönosa on myös jo ns. ”kostea sukupolvi”, jolla yhä lisääntyvät mielenterveys- ja päihdeongelmat näkyvät työstä poissaoloina ja myöhemmin ikäihmisten terveysongelmina vielä pitkään. Tiedonlisäys päihteitten ongelmakäytöstä hyödyttää tässäkin ikäryhmässä riskikäyttäjiä. Työttömien terveystarkastukset ovat hyvä lisä tämän ryhmän palveluiden kehittämisessä. Tarjonta ei takaa vaikuttavuutta vaan oma oivallus ja tahtotila muutokseen. Ikääntyneiden MIEPÄ-palvelut tuntuvat hukkuvan muuhun palveluntarpeeseen: kotipalvelu ja kotisairaanhoito kyllä tunnistavat mielenterveys- ja päihdeongelman. Arjessa kotona selviytyminen on pääasiallinen huolenaihe ja syy puuttumiseen, ja usein muut ongelmat jäävät sivuun. Toisaalta myös ajatellaan, että ikäihmiselle on oikeus elämäntapaansa eikä siihen puututa. On kuitenkin niin, että ikääntyvälle päihteet muodostavat nopeammin ja suuremman riskin kuin nuoremmille, esim. kaatumisvaaran ja muun lääkityksen vuoksi. Seurakunta on myös avainasemassa tässä ikäryhmässä ja kunnan pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän yhteistyötä tällä tasolla. Koko ns. kolmas sektori voisi tarjota ikääntyvien vertaistukeen todellisen vaihtoehdon. Tässä ryhmässä on totuttu osallistumaan ja nauttimaan järjestötoiminnasta. Terveydenhuoltolain 28§ mukaan ”Kunnan on järjestettävä alueensa terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tarpeellinen päihdetyö”. Päihdetyön sisältö on sekä ennaltaehkäisevää, ohjausta ja neuvontaa, että päihteitten aiheuttamien sairauksien tutkimus-, hoito- ja kuntoutuspalvelua. Kuitenkin jokaiselle ihmisellä on velvollisuus myös itse vastata elämästään. Yhteiskunnan vastuu on lain säätämissä rajoissa määritelty raami, mutta käytännössä terveyden edistäminen on jokaisen omallakin vastuulla. On myös tilanteita, joissa henkilö voidaan velvoittaa toimenpiteisiin tai evätä hoito, jos omaa sitoutumista ei ole. Sekakäyttäjien tunnistaminen ja hoidon arviointi on myös yleistyvä ongelma, johon koko sosiaali- ja terveystoimen henkilökunnan tulisi varautua ja tarpeen mukaan hankkia myös koulutusta. Yksi apukeino on moniammatillisen työryhmätoiminnan lisääminen . Kaikki ikäryhmiä koskeva ongelma on mielenterveysongelmien tunnistaminen: Ulkopuolisen ei ole helppo puuttua tilanteeseen vaikka ongelma havaittaisiinkin. Masennus sairauden nimenä on kärsinyt ajoittaista inflaatiota, koska jokaiselle on varmasti surullisia hetkiä elämässään. Varsinainen ongelma masennuksesta kuitenkin tulee, kun se invalidisoi , ihminen tarvitsee silloin apua, lääkitystä, mahdollisesti pitkäänkin, eikä tämän tasoista sairautta ole helppo diagnostisoida edes terveydenhuollossa. Terveydenhuoltolain 27§ mielenterveystyöstä määrittää kunnan tehtäväksi järjestää asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tarpeellinen mielenterveystyö. Tähän kuuluu ennaltaehkäisevä työ , ohjaus ja neuvonta, psykososiaalinen kriisityö, sekä mielenterveyspalveluiden tutkimustyö, hoito ja lääkinnällinen kuntoutus.