Narkomaanista auttajaksi
2 Oulu-lehti Mitä&missä? Juttuvinkki? toimitus@oululehti.fi / 044 737 0210 www.oululehti.fi Narkomaanista auttajaksi Jani toivoo tarinansa herättävän niin päihdekuntoutujia kuin nuoria Susanna Eksymä Oulu Eletään vuotta 1992. 18-vuotias Jani on pistämässä lämminvesikattilaa tulille kotonaan Torniossa, niin kuin lukuisia kertoja aiemminkin. Toisin kuin sytytysnestepullon etiketti antaa ymmärtää, pullossa onkin bensiiniä. Hetkeä myöhemmin hän pyörii pihanurmella ilmiliekeissä. Torniolaisnuorukaisen onneksi hän ei ole tilanteessa yksin. Ystävä auttaa repimään bensasta märät, palavat vaatteet päältä ja toimittaa shokissa olevan Janin sairaalaan. Yli 30-prosenttisesti palaneen nuoren miehen pahimmillaan kolmannen asteen palovammoja hoidetaan sairaalassa useamman kuukauden ajan. Vielä kaksikymmentäkolme vuotta myöhemminkin Jani muistaa elävästi sanoinkuvailemattoman kovat tuskat. – Kipuja pidettiin aisoissa samoilla lääkkeillä, joilla hoidetaan terminaalivaiheessa olevan syöpäpotilaan kipuja. Annostelin kipupumpusta itse morfiinini. Kun sitten lopulta tuli kotiinlähdön aika, minulle lyötiin aspiriinit kouraan ja sanottiin, että koitahan pärjätä. En usko, että tänä päivänä enää toimittaisiin niin, hän sanoo. Jani hakeutui vierotusoireidensa kanssa lääkäriin ja sai voimakkaiden kipulääkkeiden rinnalle rauhoittavia bentsodiatsepameja. – Ei tullut mieleenikään kyseenalaistaa lääkärin ohjeita, vaan otin kiltisti ajallaan kaikki ne pillerit, joita minulle määrättiin. Huomasin nopeasti itsekin, mikä lääke helpottaa oloa ja osasin myös olla niitä vailla. Niin minusta tehtiin riippuvainen. Jani kävi onnettomuutensa jälkeen lukion loppuun ja hakeutui Rovaniemelle Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan opiskelemaan mediatiedettä. Hän palasi takaisin Tornioon gradua vaille maisterina ja työllistyi taiteen viestinnän opettajaksi. Ulospäin kukaan ei huomannut hänen kärsivän vakavasta huumeriippuvuudesta. Voimakkaat kipulääkkeet ja bentsodiatsepamit eivät olleet riittäneet enää aikoihin. Kuvioihin olivat tulleet mukaan muun muassa amfetamiini ja heroiini. Sanasta narkomaani tulee helposti mieleen kalpea ja hampaaton, sekavasti käyttäytyvä ryysyläinen jonka kohdatessaan mieluiten vaihtaa kadun puolta. Jania yleistys huvittaa. – Esimerkiksi amfetamiinia voi käyttää vuosikausia ilman, että edes lähimmäiset huomaavat mitään. Käydä töissä ja pyörittää perhettä. Tässä joukossa on yhtälailla yhteiskunnan pohjasakkaa kuin korkeasti koulutettua väkeä lääkäreistä lähtien. Jani tietää kokemuksesta, että siinä vaiheessa kun päihdeongelma alkaa näkyä ulospäin, ollaan usein jo niin pohjalla, että seuraava osoite on mullan alla. – Arkeen ei pahimmillaan mahtunut mitään muuta kuin aineet. Sitä alkaa tinkimään jopa ruuastaan, jotta saa päivittäisen annoksensa. Kun syö kerran viikossa eikä itsestään kiinnosta pitää huolta enää millään muullakaan tavalla, alkaahan se näkyä. Hän kertoo normaaleiden, tärkeiden ihmissuhteiden vaihtuneen yksi kerrallaan alamaailman kontakteihin. – Siinä maailmassa mikään ei ole aitoa. Jos et ole kenelle- SUSANNA EKSYMÄ Jani on kuntoutumassa pari vuosikymmentä kestäneestä huumeriippuvuudesta. - Nyt koen olevani siinä kunnossa, että pystyn jo auttamaan muita. kään velkaa tai et myy aineita, et ole minkään arvoinen. – Vaikka läheltä kuoli samassa jamassa olevia kavereita, sitä kuvitteli itse olevansa kuolematon ja jollakin tavalla parempi ihminen, kun on lähtöisin ylemmän keskiluokan perheestä ja yliopistotaustaakin, Jani sanoo. Kuiville hän kertoo yrittäneensä enemmän ja vähemmän tosissaan lähes koko ”uransa” ajan. – Olen kokeillut varmasti kaikki hoidot, mitä Suomessa on tarjolla. Hoito toi aina sellaisen fiiliksen, että omissa käsissä on vielä jokunen elämän lanka, vaikka sisimmäs- säni tiesin repsahtavani heti uudelleen. Se oli sellaista kuilun laidalla tasapainottelua, hän kuvailee. Pieni sisäinen ääni, joka patisti miehen hoitoon aina uudelleen ja uudelleen, voimistui voimistumistaan ja ravisteli lopulta hereille kokonaan. Jani jätti Tampereen alamaailman vuonna 2007 ja muutti Ouluun, lähemmäksi perhettään. – Se oli merkittävä asia paranemiseni kannalta, Jani sanoo ja kiittää samaan hengenvetoon niitä läheisiään, jotka ovat pysyneet hänen elämässään ylä- ja alamäissä. Kokonaan uusi sivu Janin elämässä kääntyi hänen päästyä opiaatti-korvaushoitoon kuuden vuoden jonottamisen jälkeen. – Kuusi vuotta oli hirvittävän pitkä aika. Aivan liian pitkä. Tänä päivänä kaduilla liikkuu sellaisia uusia tehdaskemikaaleja, että kuuden vuoden käytön jälkeen ei hoitoa enää tarvita, hän sanoo vakavana. Jani kokee elävänsä tänä päivänä normaalia arkea. Hän ei ole työelämässä, mutta on lähtenyt vastikään mukaan tekemään päihteidenvastaista vapaaehtoistyötä. Jani suoritti vastikään Oulun päihdeklinikan järjestämän kokemusasiantuntijakoulutuksen, jonka tiimoilta hän toimii vertaistukena muille päihdekuntoutujille ja tekee ennaltaehkäisevää päihdetyötä myös nuorten parissa. – Kokemusasiantuntijatoiminta on aika uutta ja vasta hakee uomiaan. Olen vapaaehtoistyöstä innoissani. Olen huomannut sen tuovan lisäbuustia myös omaan paranemisprosessiini, hän kiittelee. Ehkäisevän päihdetyön viikko käynnissä - nuoret ja huumeet infotilaisuus huomenna Kuluvalla viikolla vietetään Ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Viikon tavoitteet ovat samat kuin ehkäisevässä päihdetyössä ylipäätään: vähentää päihdehaittoja, lisätä päihteisiin liittyvää tietoutta, edistää päihteettömiä elintapoja ja päihdeongelmista kärsivien kansalaisten oikeuksia. Teemaviikon järjestää Ehkäisevän päihdetyön verkosto. Viikon koordinoinnista vastaa Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin päihdetyön kanssa. Oulussa osana Ehkäisevää päihdetyön viikkoa järjestetään muun muassa nuoret ja huumeet -infotilaisuuksia vanhemmille. En- simmäinen tilaisuus pidettiin maanantaina Rajakylässä. Toinen kaikille avoin tilaisuus on torstaina 5.11. kello 18.30–20.30 Kastellin monitoimitalolla. Oulun kouluissa vuonna 2013 toteutetun kouluterveyskyselyn mukaan yläkoululaisista joka kymmenes, ammattiin opiskelevista melkein joka neljäs ja lukiolaisista 16 prosenttia on kokeillut tai käyttänyt kannabista vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana. Keskimäärin joka toinen nuori tuntee jonkun, joka on kokeillut huumaavia aineita. Nuorten päihdeasema Redi 64:n sosiaa- lityöntekijä Minna Haaraojan mukaan hoitoon hakeutuu entistä nuorempia päihteidenkäyttäjiä. Vaikka huumehoidon tarve on kasvanut, apua pystytään tarjoamaan hoitoon hakeutuville ja heidän läheisilleen. Vanhemmilla ei aina ole riittävästi tietoa huumausaineista. – He eivät tiedä, miten asian ottaisi puheeksi oman nuoren kanssa eivätkä mistä apua ja tukea saa, Haaraoja kertoo. Uusia aineita tulee markkinoille koko ajan lisää. Huumeita ei enää haeta välttämättä välittäjien kautta. Muuntohuumeiden käyttö onkin yleistynyt, koska niitä on helposti saatavilla netistä ja ne ovat usein katukauppatuotteita halvempia. – Lainsäädäntö ei toistaiseksi pysty riittävän nopeasti reagoimaan uusiin huumeisiin, toteaa rikosylikonstaapeli Jukka Oikarinen Oulun poliisista. Muun muassa näistä asioista keskustellaan Nuoret ja huumeet – tietoa vanhemmille ja muille kiinnostuneille -tilaisuuksissa. Tilaisuudet järjestää yhteistyössä Ehkäisevä päihdetyö EHYT, Oulun kaupunki ja Poliisi. Edellisten vuosien tapaan järjestetään myös kokemuskirjasto pääkirjaston aulassa torstaina 5.11. kello 10-15.
© Copyright 2024