Narkomaanista auttajaksi

2
Oulu-lehti
Mitä&missä?
Juttuvinkki? toimitus@oululehti.fi / 044 737 0210
www.oululehti.fi
Narkomaanista auttajaksi
Jani toivoo tarinansa herättävän niin päihdekuntoutujia kuin nuoria
Susanna Eksymä
Oulu
Eletään vuotta 1992. 18-vuotias Jani on pistämässä lämminvesikattilaa tulille kotonaan Torniossa, niin kuin lukuisia kertoja aiemminkin.
Toisin kuin sytytysnestepullon etiketti antaa ymmärtää,
pullossa onkin bensiiniä. Hetkeä myöhemmin hän pyörii
pihanurmella ilmiliekeissä.
Torniolaisnuorukaisen onneksi hän ei ole tilanteessa yksin. Ystävä auttaa repimään
bensasta märät, palavat vaatteet päältä ja toimittaa shokissa olevan Janin sairaalaan.
Yli 30-prosenttisesti palaneen nuoren miehen pahimmillaan kolmannen asteen
palovammoja hoidetaan sairaalassa useamman kuukauden ajan.
Vielä kaksikymmentäkolme vuotta myöhemminkin Jani muistaa elävästi sanoinkuvailemattoman kovat tuskat.
– Kipuja pidettiin aisoissa samoilla lääkkeillä, joilla hoidetaan terminaalivaiheessa olevan syöpäpotilaan
kipuja. Annostelin kipupumpusta itse morfiinini. Kun sitten lopulta tuli kotiinlähdön
aika, minulle lyötiin aspiriinit kouraan ja sanottiin, että
koitahan pärjätä. En usko, että tänä päivänä enää toimittaisiin niin, hän sanoo.
Jani hakeutui vierotusoireidensa kanssa lääkäriin ja
sai voimakkaiden kipulääkkeiden rinnalle rauhoittavia
bentsodiatsepameja.
– Ei tullut mieleenikään kyseenalaistaa lääkärin ohjeita, vaan otin kiltisti ajallaan
kaikki ne pillerit, joita minulle määrättiin. Huomasin nopeasti itsekin, mikä lääke helpottaa oloa ja osasin myös olla niitä vailla. Niin minusta
tehtiin riippuvainen.
Jani kävi onnettomuutensa jälkeen lukion loppuun ja
hakeutui Rovaniemelle Lapin
yliopiston taiteiden tiedekuntaan opiskelemaan mediatiedettä. Hän palasi takaisin Tornioon gradua vaille maisterina ja työllistyi taiteen viestinnän opettajaksi. Ulospäin
kukaan ei huomannut hänen
kärsivän vakavasta huumeriippuvuudesta.
Voimakkaat kipulääkkeet
ja bentsodiatsepamit eivät olleet riittäneet enää aikoihin.
Kuvioihin olivat tulleet mukaan muun muassa amfetamiini ja heroiini.
Sanasta narkomaani tulee
helposti mieleen kalpea ja
hampaaton, sekavasti käyttäytyvä ryysyläinen jonka
kohdatessaan mieluiten vaihtaa kadun puolta. Jania yleistys huvittaa.
– Esimerkiksi amfetamiinia voi käyttää vuosikausia
ilman, että edes lähimmäiset huomaavat mitään. Käydä töissä ja pyörittää perhettä. Tässä joukossa on yhtälailla yhteiskunnan pohjasakkaa kuin korkeasti koulutettua väkeä lääkäreistä lähtien.
Jani tietää kokemuksesta, että siinä vaiheessa kun
päihdeongelma alkaa näkyä
ulospäin, ollaan usein jo niin
pohjalla, että seuraava osoite
on mullan alla.
– Arkeen ei pahimmillaan mahtunut mitään muuta kuin aineet. Sitä alkaa tinkimään jopa ruuastaan, jotta saa päivittäisen annoksensa. Kun syö kerran viikossa eikä itsestään kiinnosta pitää
huolta enää millään muullakaan tavalla, alkaahan se näkyä.
Hän kertoo normaaleiden,
tärkeiden ihmissuhteiden
vaihtuneen yksi kerrallaan
alamaailman kontakteihin.
– Siinä maailmassa mikään
ei ole aitoa. Jos et ole kenelle-
SUSANNA EKSYMÄ
Jani on kuntoutumassa pari vuosikymmentä kestäneestä huumeriippuvuudesta. - Nyt koen
olevani siinä kunnossa, että pystyn jo auttamaan muita.
kään velkaa tai et myy aineita, et ole minkään arvoinen.
– Vaikka läheltä kuoli samassa jamassa olevia kavereita, sitä kuvitteli itse olevansa
kuolematon ja jollakin tavalla
parempi ihminen, kun on lähtöisin ylemmän keskiluokan
perheestä ja yliopistotaustaakin, Jani sanoo.
Kuiville hän kertoo yrittäneensä enemmän ja vähemmän tosissaan lähes koko
”uransa” ajan.
– Olen kokeillut varmasti
kaikki hoidot, mitä Suomessa on tarjolla. Hoito toi aina
sellaisen fiiliksen, että omissa
käsissä on vielä jokunen elämän lanka, vaikka sisimmäs-
säni tiesin repsahtavani heti
uudelleen. Se oli sellaista kuilun laidalla tasapainottelua,
hän kuvailee.
Pieni sisäinen ääni, joka
patisti miehen hoitoon aina
uudelleen ja uudelleen, voimistui voimistumistaan ja ravisteli lopulta hereille kokonaan. Jani jätti Tampereen
alamaailman vuonna 2007 ja
muutti Ouluun, lähemmäksi
perhettään.
– Se oli merkittävä asia paranemiseni kannalta, Jani sanoo ja kiittää samaan hengenvetoon niitä läheisiään,
jotka ovat pysyneet hänen
elämässään ylä- ja alamäissä.
Kokonaan uusi sivu Janin elämässä kääntyi hänen
päästyä opiaatti-korvaushoitoon kuuden vuoden jonottamisen jälkeen.
– Kuusi vuotta oli hirvittävän pitkä aika. Aivan liian
pitkä. Tänä päivänä kaduilla liikkuu sellaisia uusia tehdaskemikaaleja, että kuuden vuoden käytön jälkeen
ei hoitoa enää tarvita, hän sanoo vakavana.
Jani kokee elävänsä tänä päivänä normaalia arkea.
Hän ei ole työelämässä,
mutta on lähtenyt vastikään
mukaan tekemään päihteidenvastaista vapaaehtoistyötä.
Jani suoritti vastikään Oulun päihdeklinikan järjestämän kokemusasiantuntijakoulutuksen, jonka tiimoilta hän toimii vertaistukena muille päihdekuntoutujille ja tekee ennaltaehkäisevää päihdetyötä myös nuorten parissa.
– Kokemusasiantuntijatoiminta on aika uutta ja vasta
hakee uomiaan. Olen vapaaehtoistyöstä innoissani. Olen
huomannut sen tuovan lisäbuustia myös omaan paranemisprosessiini, hän kiittelee.
Ehkäisevän päihdetyön viikko käynnissä - nuoret ja huumeet infotilaisuus huomenna
Kuluvalla viikolla vietetään Ehkäisevän
päihdetyön viikkoa. Viikon tavoitteet ovat
samat kuin ehkäisevässä päihdetyössä ylipäätään: vähentää päihdehaittoja, lisätä
päihteisiin liittyvää tietoutta, edistää päihteettömiä elintapoja ja päihdeongelmista
kärsivien kansalaisten oikeuksia.
Teemaviikon järjestää Ehkäisevän päihdetyön verkosto. Viikon koordinoinnista vastaa Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin päihdetyön
kanssa.
Oulussa osana Ehkäisevää päihdetyön
viikkoa järjestetään muun muassa nuoret ja
huumeet -infotilaisuuksia vanhemmille. En-
simmäinen tilaisuus pidettiin maanantaina
Rajakylässä. Toinen kaikille avoin tilaisuus
on torstaina 5.11. kello 18.30–20.30 Kastellin monitoimitalolla.
Oulun kouluissa vuonna 2013 toteutetun
kouluterveyskyselyn mukaan yläkoululaisista joka kymmenes, ammattiin opiskelevista melkein joka neljäs ja lukiolaisista 16 prosenttia on kokeillut tai käyttänyt kannabista vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana. Keskimäärin joka toinen nuori tuntee jonkun, joka on kokeillut huumaavia aineita.
Nuorten päihdeasema Redi 64:n sosiaa-
lityöntekijä Minna Haaraojan mukaan hoitoon hakeutuu entistä nuorempia päihteidenkäyttäjiä. Vaikka huumehoidon tarve on kasvanut, apua pystytään tarjoamaan
hoitoon hakeutuville ja heidän läheisilleen.
Vanhemmilla ei aina ole riittävästi tietoa
huumausaineista.
– He eivät tiedä, miten asian ottaisi puheeksi oman nuoren kanssa eivätkä mistä
apua ja tukea saa, Haaraoja kertoo.
Uusia aineita tulee markkinoille koko ajan
lisää. Huumeita ei enää haeta välttämättä
välittäjien kautta. Muuntohuumeiden käyttö onkin yleistynyt, koska niitä on helposti
saatavilla netistä ja ne ovat usein katukauppatuotteita halvempia.
– Lainsäädäntö ei toistaiseksi pysty riittävän nopeasti reagoimaan uusiin huumeisiin, toteaa rikosylikonstaapeli Jukka Oikarinen Oulun poliisista.
Muun muassa näistä asioista keskustellaan Nuoret ja huumeet – tietoa vanhemmille ja muille kiinnostuneille -tilaisuuksissa.
Tilaisuudet järjestää yhteistyössä Ehkäisevä päihdetyö EHYT, Oulun kaupunki ja Poliisi. Edellisten vuosien tapaan järjestetään
myös kokemuskirjasto pääkirjaston aulassa
torstaina 5.11. kello 10-15.