Taustatietoa keuhkosyövästä »

Taustatietoa keuhkosyövästä
Keuhkosyövän esiintyvyys
• Keuhkosyöpä on yleisimpiä syöpätauteja. Siihen sairastuu vuosittain vajaat
2100 suomalaista.
• Keuhkosyöpä on Suomessa miesten
toiseksi yleisin syöpä. Vain vajaa kolmasosa uusista tapauksista todetaan
naisilla, mutta heidän osuutensa on
lisääntymässä nopeasti naisten tupakoinnin yleistyessä.
Minkä ikäisenä keuhkosyöpään
sairastutaan?
• Keuhkosyöpä on iäkkäiden ihmisten
tauti ja suurin osa keuhkosyöpäpotilaista on yli 65-vuotiaita taudin toteamishetkellä. Vain 5–10 prosenttia tapauksista löytyy alle 50-vuotiailta.
Keuhkosyövän synty
• Keuhkosyöpä saa alkunsa, kun yksittäinen keuhkokudoksen solu muuttuu syöpäsoluksi. Syöpäsoluille on ominaista
hallitsematon jakautuminen, joten lukuisia kertoja jakautuessaan syöpäsolut
muodostavat ison ryhmittymän, jota
kutsutaan kasvaimeksi eli tuumoriksi.
• Keuhkosyövän kaksi päätyyppiä ovat
ei-pienisoluinen keuhkosyöpä (75 prosenttia kaikista tapauksista) ja pienisoluinen keuhkosyöpä (25 prosenttia
kaikista tapauksista). Hoito suunnitellaan syöpätyypin sekä kasvaimen koon
ja syövän levinneisyyden mukaan.
• Keuhkosyöpä voi lähettää etäpesäkkeitä
eri puolille elimistöä. Keuhkoissa on ti-
heä verisuonitus ja runsaasti imusuonia,
joten syöpäsolut leviävät helposti. Keuhkoista syöpäsolut voivat levitä verenkierron mukana esimerkiksi luustoon, maksaan, aivoihin tai lisämunuaisiin.
Tausta ja riskitekijät
• Keuhkosyövän syitä ei tunneta vielä tarkasti, mutta kasvainten syntyyn vaikuttavat ainakin ympäristötekijät, elintavat
ja perinnöllisyys.
• Tupakointi on tavallisin keuhkosyövän
aiheuttaja: 90 prosenttia keuhkosyöpätapauksista johtuu tupakanpoltosta.
Myös passiivinen tupakointi eli muiden
tuottamalle tupakansavulle altistuminen suurentaa sairastumisen vaaraa.
• Työ- ja elinympäristössä on useita keuhkosyöpävaaraa suurentavia tekijöitä, kuten arseeni-, nikkeli- ja kromiyhdisteet
sekä asbesti. Tupakointiin verrattuna
niiden merkitys on kuitenkin vähäinen.
• Sairastumisen riskiä voi pienentää lopettamalla tupakoinnin. Riski sairastua
keuhkosyöpään lähestyy kymmenessä
vuodessa tupakoimattoman sairastumisvaaraa.
Oireet
• Keuhkosyövän ensioireita ovat yskä, veriset yskökset, hengenahdistus ja toistuvat keuhkotulehdukset.
• Kasvaimen sijainti ja leviäminen keuhkossa vaikuttavat oirekuvaan. Potilaalla
voi olla rintakehän tai hartian kipua, käheyttä tai nielemisvaikeuksia.
• Myös yleisoireet ruokahaluttomuus,
»
heikkous, väsymys, kuumeilu ja laihtuminen ovat keuhkosyövässä tavallisia.
• Keuhkosyöpä voi olla pitkään myös oireeton, ja sitä on usein vaikea havaita
varhaisessa vaiheessa.
•
Keuhkosyövän ennuste
• Toistaiseksi vain pieni osa keuhkosyöpäpotilaista voidaan pysyvästi parantaa. Sairastuneiden elinaikaan voidaan
vaikuttaa jonkin verran.
• Ennusteeseen vaikuttavat sairauden
tyyppi ja levinneisyysaste, potilaan ikä
ja sukupuoli sekä yleisoireiden esiintyminen, erityisesti laihtuminen, ennen
hoitoa.
• Keuhkosyöpää sairastavien naisten ennuste on jonkin verran parempi kuin
miesten, sillä naisilla esiintyy vähemmän pienisoluisia keuhkosyöpiä, joiden
ennuste on huonoin.
• Etäpesäkkeet
keskushermostossa,
luustossa tai maksassa huonontavat
potilaan ennustetta.
Keuhkosyövän diagnostiikka
Novartis Finland Oy
Metsänneidonkuja 10
02130 ESPOO
Puh 09 6133 2211
Faksi 09 8550003
• Keuhkosyövän toteamiseksi käytetään
röntgenkuvaa, yskösnäytteitä, ohutneula- tai paksuneulanäytettä, tähystystä
(bronkoskopia) ja kudosnäytettä.
• Röntgenkuvaus on tärkein perustutkimus keuhkosyöpää epäiltäessä. Röntgenkuvassa näkyvät läpimitaltaan yli
yhden senttimetrin kokoiset kasvaimet.
• Tietokonekuvauksessa eli tietokonetomografiassa määritetään tarkasti kasvaimen koko ja sijainti sekä keuhkosyövän levinneisyys.
• Tähystyksen eli bronkoskopian avulla
voidaan samoin tutkia sairauden levinneisyyttä.
• Biopsian eli koepalan avulla voidaan
selvittää tarkemmin syöpäkudoksen
tyyppiä ja laatua.
• Ennen hoitopäätöstä tutkitaan myös
keuhkojen toimintakyky spirometriaksi
kutsuttavalla toimenpiteellä.
• Magneettikuvausta käytetään tarvittaessa aivojen kuvantamiseen, jos epäillään etäpesäkkeitä.
Keuhkosyövän hoito
• Keuhkosyöpää hoidetaan leikkauksella,
sädehoidolla, solunsalpaajilla eli sytos-
•
•
•
•
•
taateilla sekä biologisilla täsmälääkkeillä.
Pienisoluisessa keuhkosyövässä ensisijainen hoito on aina lääkehoito solunsalpaajilla (sisplatiini, karboplatiini,
etoposidi, vinkristiini, doksorubisiini ja
syklofosfamidi), sillä leikkaushoidosta
ei ole osoitettu olevan hyötyä. Emokasvaimen sädehoito lääkehoitojen lisänä
parantaa hoitotulosta.
Ei-pienisoluisen keuhkosyövän tehokkain hoito on leikkaus. Leikkauksessa
voidaan poistaa toinen keuhko kokonaan tai vain yksi keuhkolohko ja paikalliset imusolmukkeet.
Sädehoitoa annetaan tarvittaessa leikkauksen jälkeen. Sädehoidolla hoidetaan myös potilaita, jotka eivät sovellu
leikkaushoitoon, mutta joiden yleiskunto on kuitenkin riittävä sädehoidon toteuttamiselle.
Solunsalpaajat ovat suoneen tai tablettimuodossa annettavia lääkeaineita,
jotka leviävät veren mukana kaikkialle
kehoon ja tuhoavat syöpäsoluja.
Keuhkosyövän hoitoon on tullut myös uusia biologisia lääkkeitä. Niiden toiminta
perustuu verisuonten kasvun estoon tai
solun kasvusignaalireitin estoon.
Oireiden hyvä hoito varsinaisten syöpähoitojen sijaan hyödyttää yleensä
enemmän hyvin iäkkäitä potilaita sekä
potilaita, joiden sairaus on ehtinyt pitkälle ennen sen toteamista.
Keuhkosyövän seuranta
• Keuhkosyöpäpotilaan kuntoutuksessa
ja seurannassa pyritään lievittämään
potilaan oireita ja tukemaan potilasta.
• Monilla potilaista on myös pitkäaikainen ahtauttava keuhkosairaus. Tupakoinnin lopettaminen lievittää myös
sen oireita. Tarpeen mukaan käytetään
keuhkoputkia laajentavia lääkkeitä.
Keuhkosyövän uusiutuminen
• Uusi kasvain tai vanhan kasvaimen paikallinen uusiutuma saattaa ilmaantua
vuosienkin kuluttua. Se hoidetaan periaatteessa samalla tavoin kuin alkuperäinen kasvain. Vaikka keuhkosyöpää ei
voitaisikaan parantaa, hoidot lievittävät
oireita.
• Paras tapa ehkäistä keuhkosyöpää on
tupakoinnin lopettaminen.