TIEDOTE 10.5.2011
Julkaistavissa klo 9.00
Filosofi Esa Saarinen:
Savuttomuus on hyvää elämää
Ensimmäistä Paras Savuton Työpaikka -titteliä ilmoittautui tavoittelemaan 32 työpaikkaa. Hakemukset
kirvoittivat professori Esa Saarisen ylistämään työpaikoilla tehtyä savuttomuustyötä.
Savuton Suomi 2040 -hankkeeseen kuuluvassa Paras Savuton Työpaikka -kilpailussa etsittiin työyhteisöä,
jossa on panostettu suunnitelmallisesti savuttomuuteen. Kilpailun palkinnon luovutti filosofi professori Esa
Saarinen Helsingissä 10.5.
Tupakointi on alkoholin ohella Suomessa suurin yksittäinen terveysriski. Laki vaatii suojaamaan työntekijät
työympäristön syöpävaaralliselta tupakansavulta. Työpaikan savuttomuus on tärkeä osa työsuojelua.
Esa Saarinen innostui työpaikoilla tehdystä vaikuttavasta työstä savuttomuuden edistämiseksi.
– Tämä on mahtavaa uudistamistyötä! Savuton työpaikka ilmentää, että työnantaja arvostaa
työntekijöitään, haluaa edistää heidän terveyttään, hyvinvointiaan, työssä jaksamistaan ja työssä
onnistumistaan hyvän elämän näkökulmasta.
Kaikkien 32 kilpailuun ilmoittautuneen yhteisön esimerkit ovat Saarisen mielestä innoittavia. Kärkikolmikon
toimia savuttomuuden edistämiseksi hän piti vakuuttavina keihäänkärkinä eteenpäin.
Pääpalkinnon eli parhaan savuttoman työpaikan tittelin voitti Helsingin kaupunki, jonka ponnisteluja
savuttomuuden puolesta Esa Saarinen piti hämmästyttävän päättäväisinä ja johtajuudellisina.
– Helsingissä tavoitellaan väkevin ottein parempaa terveyttä, työhyvinvointia ja viihtyisämpiä työyksiköitä.
Kaupungin kampanja antaa laajuudessaan mahtavan esimerkin onnistuneesta savuttomuustyöstä. Tämä on
malliesimerkki uudistavasta työyhteisötyöstä, joka samalla koskettaa laajasti kaupunkilaisia.
– Pitkään määrätietoisesti ja uraauurtavasti työtä savuttomuuden eteen tehnyt kaupunki ansaitsee saada
tunnustuksen.
Toinen palkinto myönnettiin Kuljetusliike V.J. Saloselle, joka sisällyttää tupakoimattomuuden yrityksen
toimintakulttuuriin.
– Heidän esimerkkinsä on innostava! Kuljetusalaan liitetään karhea tupakoinnin perinne, jota Kuljetusliike
Salonen haastaa ajatellen samalla imagovaikuttavuutta nuoriin nähden, Saarinen arvioi.
Kolmas palkinto jaettiin Savonia ammattikorkeakoulun ja kainuulaisen työ- ja terveyskunnon toimintamallin
kesken.
– Oppilaitoksissa opiskelevat nuoret ovat vaikutuskanava tulevaisuuteen. Jokainen sytytetty tupakka
kertautuu tulevaisuuteen. Savoniassa on tehty hyvää työtä tupakoimattomuuden eteen
oppilaitosympäristössä.
– Kainuulaisessa työ- ja terveyskunnon toimintamalli -projektissa paneudutaan erittäin
ennakkoluulottomasti ja suuntaa-antavasti työttömiin, jotka usein jäävät sairauksia ehkäisevien
terveyspalveluiden ulkopuolelle. Hankkeessa otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon asiakkaiden
elämäntilanne ja pyritään kannustavasti tukemaan tupakoimattomuutta, Saarinen totesi.
Yksilö osana yhteisöä
Tupakkatuotteet sisältävät lukuisia aineita, jotka ovat myrkyllisiä ja aiheuttavat elimistössä solu- ja
perimämuutoksia, kudosvaurioita ja lukuisia sairauksia. Tupakointi on vuosittain syynä yli 2000 työikäisen
kuolemaan.
Tupakkatuotteet aiheuttavat käyttäjälleen vahvan riippuvuuden ja ylläpitävät sitä.
– Tupakointi on helppo aloittaa ja vaikea lopettaa. Se luikertelee sisään omaksi isännäkseen ja käynnistää
kielteisen kierteen. Kuitenkaan lapsi ei halua isää tai äitiä, joka tupakoi, eikä kenenkään intressissä ole
tupakoida läpi elämänsä, Saarinen totesi.
– Tupakointi on järjetöntä. Mutta samalla tavoin kuin mikä tahansa järjetön tapa, se tarttuu esimerkillä.
Samalla yksilö keksii kyllä perusteet omille järjettömyyksilleen. Tässä kohdin yhteisön tulee astua esiin.
Tupakointi ei ole yksilöllinen valinta-asia, koska se koskettaa toisia ja vaikuttaa myös heihin.
– Hyvän yhteisöelämän kehys edellyttää, että ihminen voi elää elämäänsä ilman että toiset vahingoittavat
häntä. Yhteisön idea on auttaa yksilöä elämään parempaa elämää kuin mitä yksin olisi mahdollista. Tämä
tarkoittaa myös sopeutumista toisten oikeuksiin, joihin kuuluu oikeus savuttomaan ympäristöön.
Tupakoinnin rajoittaminen edistyksellistä
Esa Saarinen pitää lainsäädännön tuomista tupakoinnin yhteyteen luonnollisena ja ratkaisevan tärkeänä
askeleena kohti hyvää elämää.
– Yhteisön suojaavan käden kautta ihmiset ohjautuvat elämään toistensa kanssa rakentavammin ja toisiaan
vähemmän vahingoittavasti.
– Tupakoinnin kieltäminen julkisissa ympäristöissä kuten ravintoloissa on yksi suurista yhteisöelämämme
läpimurtoaskelista, Saarinen arvioi. Tämä uudistus on dramaattisesti vaikuttanut edistävästi arkielämämme
laatuun.
– Tupakointikiellot ja lakien kautta tulevat rajoitukset tulee nähdä niiden mahdollistaman hyvän elämän
valossa. Yksilön itseohjautuvuus ja valinnan vapaus ei voi tarkoittaa oikeutta vahingoittaa toisia.
Yhteisöstä tukea lopettajalle
Suurin osa tupakoijista on huolissaan tupakoinnin vaikutuksesta omaan terveyteensä ja haluaisi lopettaa.
– Ihmisen on kuitenkin hyvin vaikeaa tehdä muutoksia elämässään. Tutkimusten mukaan omin avuin
tupakoinnin lopettaneista vain 5 % on pysynyt vuoden kuluttua tupakoimattomana.
– Asian ydin on siinä, että jos tukea ei saada toisilta, jopa kolmannes epäonnistuu päätöksessä
pysymisessä, Saarinen totesi. Yleinen elämänkokemus ja tutkimustulokset vahvistavat, että vertaistuki ja
toisten kannustaminen ovat keskeisiä vaikutusvoimia yksilötason muutoksia toteutettaessa.
– Tupakoinnin lopettamisessa ja savuttomissa työyhteisöissä siirretään perspektiiviä yksilöstä yhteisöön,
tavalla, joka on samalla yksilön pidemmän aikavälin etujen mukaista.
– Työterveyden, jaksamisen ja työhyvinvoinnin vuoksi on tärkeää, että työpaikoilla pyritään edistämään
tupakoimattomuutta ja tukemaan tupakoinnin lopettamista haluavia.
Teksti: Tuula Hakkarainen