1. No category

KORKEIMMALLE OIKEUDELLE
Valituslupahakemus ja valitus
ASIANAJOTOIMISTO
TAPIO SUSILUOTO OY
Asia
Tekijänoikeusrikos ym.
Hovioikeuden
ratkaisu
Helsingin hovioikeuden 28.12.1999 antama tuomio Nro 3571 (R 99/661)
Valittaja
Sonera Systems Oy osakeyhtiö, Helsinki
Valittajan asiamiehet Asianajaja Teemu Kalliala, Helsinki
Asianajaja Tapio Susiluoto, Helsinki
OTK Ismo Kallioniemi, Helsinki
Vastaajat
Hanna-Maija Harjuvaara, Helsinki Jorma Olavi Stig Juselius, Nummi-Pusula Pertti Juha Antero
Saivosalmi, Helsinki Pekka Johannes Salojää, Kerava VF Partner Oy, Helsinki
I. VALITUSLUPAHAKEMUS
1. Aluksi
2.
2
Valituslupaperusteet
3
2.1. Ennakkopäätösperusteet ___ 3
A. Tietokoneohjelman tekijänoikeussuoja_3
B. Tietokoneohjelman suojaaminen yrityssalaisuutena_4
2.2. Muu painava syy_5
3. Perustelut
3.1. Tausta
3.2. Virallisen syyttäjän ja Systekin vaatimukset_6
3.3. Hovioikeuden tuomio
7
3.4. Tietokoneohjelman tekijänoikeussuoja ja tekijänoikeuslaki_8
3.4.1. Ohjelmasuojadirektiivi_ 8
3.4.2. Tekijänoikeuslain muutos 9
3.4.3. Ohjelmasuojadirektiivin implementoinnin jälkeen voimassaoleva tekijänoikeuslaki_______9
3.4.4. Tietokoneohjelman tekijänoikeussuojan edellytykset tekijänoikeusneuvoston mukaan ja
oikeuskirjallisuuden valossa 10
3.5. Tietokoneohjelma yrityssalaisuutena 11
3.6. Oikeuskysymykset_11
A. Tietokoneohjelman tekijänoikeussuoja 11
B. Tietokoneohjelman suojaaminen yrityssalaisuutena_16
3.7. Jutun ratkaisun poikkeuksellinen merkitys tietoliikenne- ja tietotekniikka-alalle 18
II. VALITUS 19
1. Vaatimukset 19
2. Perustelut
20
2.1. Hovioikeuden tuomion virheellisyys_21
2.2.
Tekijänoikeusrikos 21
2.2.1. Systekin tietokoneohjelman lähdekoodin kopiointi_21
2.2.2. Systekin yksinoikeuden loukkaus 25
24
2.2.2.1. Loukkauksen tahallisuudesta 2.2.2.2. Ansiotarkoitus 26
2.2.2.3. Huomattava haitta
26
2.3. Yrityssalaisuuden väärinkäyttö 26
2.3.1. Yrityssalaisuuden käsite_27
2.3.1.1. Tieto on pidetty salassa 28
2.3.1.2. Kommentit sisältävät elinkeinotoiminnassa käytettävää tietoa 29
2.3.1.3. Tiedot on hankittu rikoslaissa rangaistavaksi säädetyllä teolla 29
2.3.1.4. Systekin yrityssalaisuuksia on käytetty VF Partnerin liiketoiminnassa_29
2.4. Taloudellisista seuraamuksista
30
2.5. Systekin rangaistusvaatimuksen yksilöimisestä 31
2
I. VALITUSLUPAHAKEMUS
1. Aluksi
Pyydämme kunnioittavasti, että korkein oikeus myöntää Sonera Systems Oyale luvan hakea
muutosta tietokoneohjelman oikeudellista suojaa koskevaan Helsingin hovioikeuden tuomioon.
Lyhyt kuvaus tapauksesta on seuraava:
Sonera Systems Oy on Sonera Oyj:n täysin omistama tytäryhtiö. Sonera Systems Oy:n aiempi
toiminimi on Systek Oy. Käytämme Sonera Systems Oy: stä j ä1j empänä nimitystä "Systek".
Vuonna 1994 Systekin toimialana oli tietotekniikkaan liittyvien tuotteiden ja palveluiden valmistus,
kauppa ja vuokraus, mitä toimintaa yhtiö edelleenkin jatkaa. Systek oli vuodesta 1987 alkaen
toiminut VeriFone -nimisten maksupäätelaitteiden yksinmyyjänä Suomessa. Päätteitä käytetään
elektroniseen maksuliikenteeseen. Maksupäätelaite lukee maksukortin (esim. pankki- tai
luottokortin), on yhteydessä maksunsaajan ja maksajan pankkeihin sekä toteuttaa
maksutapahtuman.
Maksupäätelaite on erityistyyppinen tietokone. Kukin pääte sisältää kaksi tietokoneohjelmaa:
laitevalmistajan kehittämän käyttöjärjestelmän, j oka ohjaa päätteen sisäistä toimintaa ja Systekin
kehittämän sovellusohjelman, joka toteuttaa laitteen ulkoiset toiminnot ja mahdollistaa maksun
välittämisen.
Huhtikuussa 1994 Sonera Oyj, silloiselta toiminimeltään Telecom Finland Oy, osti Systekin koko
osakekannan. Välittömästi tämän jälkeen Systekin toimitusjohtaja Pertti Saivosalmi ja kuusi
Systekin työntekijää, Harjuvaara, Juselius ja Salojää mukaan lukien, irtisanoutuivat tehtävistään.
Kaupparekisteritietojen mukaan VF Partner Oy (jäljempänä "VF Partner"), jonka palvelukseen
henkilövastaajat kevään 1994 aikana siirtyivät, oli Harjuvaaran omistama yhtiö vajaan viikon
kuluttua tämän irtisanoutumisesta.
Systekin sovellusohjelman ohjelmointi oli kestänyt noin 12 kuukautta. Sen sijaan kilpailevalla VF
Partnerilla oli käytössään miltei toimiva maksupäätelaitteen sovellusohjelma jo kesäkuun alussa
1994, vaikka VF Partnerin ohjelmointitaitoiset työntekijät, Jorma Juselius ja Pekka Salojää olivat
siirtyneet yhtiön palvelukseen vasta vajaa kuukausi aiemmin, toukokuun puolen välin jälkeen.
Systekin käsityksen mukaan tämä on mahdollista vain siksi, että jutun henkilövastaajat olivat
kopioineet Systekin sovellusohjelman lähdekoodin ja käyttäneet sitä hyväkseen VF Partnerin
vastaavan ohjelman tekemisessä.
Kaikki oikeudenkäynnin yhteydessä kuullut asiantuntijat - myös vastaajien itsensä nimeämä - ovat
yhtä mieltä siitä, että VF Partnerilla on omaa ohjelmaa kehittäessään ollut käytössään ainakin osa
Systekin sovellusohjelman lähdekoodista ja että ainakin osa VF Partnerin ohjelmasta on merkki
merkiltä kopioitu Systekin sovellusohjelmasta. Siitä huolimatta alemmat oikeusasteet ovat
hylänneet Systekin tekijänoikeuden loukkaukseen ja yrityssalaisuuden väärinkäyttöön perustuvat
rangaistur- ja korvausvaatimukset.
Jutun ratkaisun kannalta olennaiset oikeudelliset ongelmat ovat seuraavat:
-
Mitkä ovat tietokoneohjelman tekijänoikeussuojan edellytykset?
Saako tietokoneohjelman kolmannelta salattu suunnittelutieto eli ohjelman kommentoitu
lähdekoodi oikeudellista suoj as yrityssalaisuutena?
Pyydämme valituslupaa seuraavilla perusteilla:
2. Valituslupaperusteet
2.1. Ennakkopäätösperusteet
Lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden
vuoksi on tärkeää saada korkeimman oikeuden kannanotto seuraaviin kysymyksiin:
A. Tietokoneohjelman tekijänoikeussuoja
A. l. Tietokoneohjelmalta edellytettävä teostaso
Saako tietokoneohjelma Suomessa tekijänoikeuslain muutoksella (418/1993) implementoidun
tietokoneohjelmien oikeudellista suojaa koskevan direktiivin (91/250/ETY; jäljempänä
"ohjelmasuojadirektiivi") 1 artiklan 3. kohdan sisältämän tulkintaohjeen nojalla tekijänoikeussuojaa
jo yksin sillä perusteella, että ohjelma on peräisin tekijältään eikä ole kopioitu, vai onko
tietokoneohjelman Suomen tekijänoikeuslain mukaista suojaa saadakseen oltava samassa määrin
luova ja omaperäinen, kuin mitä perinteisiltä kirjallisilta teoksilta on Suomessa vakiintuneesti
vaadittu?
A.2. Tietokoneohjelman osan tekijänoikeussuoja
Saako tietokoneohjelman osa Suomessa implementoidun ohjelmasuojadirektiivin 4 artiklan
sisältämän tulkintaohjeen nojalla tekijänoikeussuojaa suojaa pelkästään sillä perusteella, että
ohjelma kokonaisuutena on alkuperäinen ja siksi tekijänoikeudellisesti suojattu, vai onko
tekijänoikeudenhaltijan luvatta tapahtuva, alkuperäisen tietokoneohjelman yksittäisten osien käyttö
Suomen tekijänoikeuslain mukaan sallittua, vaikka nuo yksittäiset osat ovat tekijänsä alkuperäisiä
luomuksia?
Jos tietokoneohjelman yksittäisten, tekijänsä alkuperäisesti luomien osien käyttö ilman ohjelman
tekijänoikeuden haltijan lupaa on sallittua, onko yksittäisten osien käyttö sallittua myös siten, että
useita osia käytetään toisiinsa yhdistettyinä?
- Tietokoneohjelma tekijänoikeuslain 22 §:ssä säädetyn lainausoikeuden kohteena
Voiko tietokoneohjelma olla tekijänoikeuslain 22 §:ssä säädetyn lainausoikeuden kohteena, kun
ohjelman tekijänoikeudenhaltijalla on Suomessa implementoidun ohjelmasuojadirektiivin 4 artiklan
sisältämän tulkintaohjeen nojalla yksinoikeus määrätä ohjelman tai sen osan toisintamisesta?
Voiko tietokoneohjelmasta, joka on vain tietokoneen luettavassa muodossa, ottaa tekijänoikeuslain
22 §:n tarkoittamia lainauksia?
Jos tietokoneohjelma, joka on vain tietokoneen luettavassa muodossa, voi olla lainausoikeuden
kohteena, voiko ohjelmasta tekijänoikeuslain 22 §:n mukaan sisällyttää lainauksia toiseen,
kaupallisesti levitettävään tietokoneohjelmaan, ja jos voi, salliiko tekijänoikeuslain 22 § sen, että
10-15 % kaupallisesti levitettävästä tietokoneohjelmasta on lainauksia toisesta, tekijänoikeussuojaa
saavasta tietokoneohjelmasta?
B. Tietokoneohjelman suojaaminen yrityssalaisuutena
- Tietokoneohjelman lähdekoodi yrityssalaisuutena
Onko tietokoneohjelman kommentoitu lähdekoodi yrityssalaisuus, kun lähdekoodi kommentteineen
ei ole kenen tahansa tutkittavissa ja jos on, onko lähdekoodi kommentteineen korkeimman
oikeuden ratkaisuista 1984-II-43 ja 1991:11 johdettavan oikeusohjeen mukaisesti yrityssalaisuus
siitäkin huolimatta, että ammattimies kykenisi kohtuullisessa ajassa konstruoimaan vastaavat
toiminnot toteuttavan tietokoneohjelman?
B.2. Ohjelmoijan kirjoittamat kommentit yrityssalaisuutena
- Ovatko ohjelman toimintaa kuvaavat, lähdekoodin oheen kirjoitetut kommentit yrityssalaisuuksia,
vaikka lähdekoodi ilman kommentteja olisikin kenen tahansa tutkittavissa, mutta kommentit eivät?
2.2. Muu painava syy
Valitusluvan myöntämiseen on myös painava syy, koska
tietokoneohjelmiin ja niiden käyttöön liittyvät taloudelliset arvot ovat huomattavia ja
kasvavat edelleen; koska
monimutkaisen tietokoneohjelman kopiointi on teknisesti yksinkertaista, ja ohjelmiin
liittyvät oikeudenloukkaukset siksi käsityksemme mukaan erittäin yleisiä; koska
loukkausten yleisyydestä ja niiden aiheuttaminen taloudellisten vahinkojen suuruudesta
huolimatta tietokoneohjelmien oikeudenhaltijat eivät uskalla epäselvässä oikeudellisessa tilanteessa
esittää tuomioistuimessa loukkauksiin perustuvia vaatimuksia, minkä seurauksena muuta kuin
puhtaaseen ohjelmistopiratismiin liittyvää tuomioistuinkäytäntöä ei juurikaan ole olemassa; koska
pysyväksi jäädessään Helsingin hovioikeuden ratkaisu merkitsisi sitä, että Suomessa toisen
omistaman tietokoneohjelman ja siihen liittyvän suunnittelutiedon saa ilman oikeudenhaltijan lupaa
laillisesti kopioida, että toisen omistamaa tietokoneohjelmaa ja siihen liittyvää suunnittelutietoa saa
laillisesti käyttää uuden ohjelman valmistamisessa, että osia toisen omistamasta
tietokoneohjelmasta voi laillisesti kopioida uuteen ohjelmaan ja että näin valmistettua
tietokoneohjelmaa voi vielä laillisesti hyödyntää kaupallisesti; ja koska
pysyväksi jäädessään Helsingin hovioikeuden ratkaisu niin muodoin olisi signaali siitä, että
riski joutua suomalaisessa tuomioistuimessa tuomituksi tietokoneohjelmaan kohdistuvasta
oikeudenloukkauksesta on häviävän pieni.
3. Perustelut
3.1. Tausta
Oheistamme liitteeksi 1 kronologisen kuvauksen tapahtumainkulusta. VF Partnerin tietokoneohjelman lähdekoodi sisältää Systekin lähdekoodin kommentteja. Koska
näitä kommentteja ei voi saada mistään muualta kuin Systekin alkuperäisestä lähdekoodista, tämä
osoittaa, että VF Partnerilla on ollut käytössään Systekin lähdekoodi, tai osia siitä. VTT on
lähdekoodeja verratessaan tehnyt mm. seuraavat havainnot:
"Useissa tapauksissa kommentit ovat täsmälleen samat lukuun ottamatta isoja ja pieniä kirjaimia.
Riveiltä löytyy myös täsmälleen samoja välilyöntien ja tabulointimerkkien määriä, vaikka
suunnittelukäytännössä ja käytetyissä ohjelmointityökaluissa ei ole mitään, mikä ohjaisi
suunnittelijaa tiettyyn ulkoasuun. Joissakin tapauksissa ohjelmistot ovat täsmälleen samanlaisia
myös sellaisilta osin (esim. rivin lopussa olevat tarpeettomat välilyönnit), joita hyvin laaditussa
ohjelmatekstissä ei kuuluisi olla. Ainoa selitys tällaisille ohjelman toiminnan ja luettavuuden
kannalta merkityksettömälle yhtenevyyksille on, että suunnittelun jossain vaiheessa on kopioitu
tekstitiedostoja, jolloin niiden sisältö kopioituu merkki merkiltä jokaista yksityiskohtaa myöten.
Edellä todetun [J perusteella voidaan pitää erittäin todennäköisenä, että YF Partners Oy: n
lähdekielisen ohjelmiston lähtökohtana on käytetty Systek Oy:ltä kopioitua lähdekielistä
ohjelmistoa" (Etptk 3426/R/7673/94 Li 2, s. 1 ja 8-9; kursivointi laatijan).
Myös vastaajien asiantuntijanaan käyttämä professori Haikala on vahvistanut Systekin lähdekoodin
kopioinnin lausunnossaan 8.8.1997:
"VTT:n raportin liitteistä [ ] löytyy joitakin muistipaikkoja, joissa hännät osuvat silmiinpistävän
sopivasti kohdalleen ja kommentitkin ovat samankaltaisia. N'åiden muistipaikkojen osalta on
helppo uskoa tiedostokopioinnin jossain vaiheessa tapahtuneen. [ ] Kopioinnin varmistanee se, että
kaikkien neljän muistipaikan osalta samuusprosentti Systekin muistipaikkojen kanssa on 100 %.
(Osassa VF-Partnerin koodissa on käytetty lähtökohtana Systekin koodia ja muutamissa kohdissa
on todennäköisesti tapahtunut tiedostokopiointi. [ ] Aikaisemman VTT:n lausunnon (Pulkkinen)
lisäksi on mielestäni vain osoitettu, että todennäköisesti joidenkin muistipaikkojen osalta on
tapahtunut jossain vaiheessa suora tiedostosta tiedostoon kopiointi" (s. 16 ja 24; kursivointi
laatijan).
3.2. Virallisen syyttäjän ja Systekin vaatimukset
Virallinen syyttäjä on vaatinut henkilövastaajille rangaistusta tekijänoikeusrikoksesta sillä
perusteella, että he ovat tekijänoikeuslain vastaisesti yksissä tuumin, tahallaan ja
ansiotarkoituksessa kopioineet Systekin sovellusohjelman ja käyttäneet ohjelmaa muutetussa
muodossa valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla sen yleisön saataviin. Systek on yhtynyt
syyttäjän rangaistusvaatimukseen.
Lisäksi Systek on vaatinut henkilövastaajille rangaistusta yrityssalaisuuden väärinkäytöstä sillä
perusteella, että he ovat yksissä tuumin, tahallaan ja ansiotarkoituksessa kopioineet Systekin
sovellusohjelman yrityssalaisuutena
pidettävän kommentoidun lähdekoodin sekä käyttäneet sitä muutetussa muodossa valmistamalla
siitä kappaleita ja saattamalla sen yleisön saataviin. Virallinen syyttäjä on yhtynyt Systekin
rangaistusvaatimukseen.
Systek on vaatinut henkilövastaajien tuomitsemista rangaistukseen mainituista rikoksista siksikin,
että he ovat joka tapauksessa laittomasti kopioineet Systekin tietokoneohjelman lähdekoodista
ainakin osan tai osia VF Partnerin tietokoneohjelmaan ja levittäneet näin valmistettuja ohjelmia
yleisön saataviin.
Vielä Systek on vaatinut vastaajilta hyvitystä ja korvauksia sekä laittomasti valmistettujen
tietokoneohjelman kappaleiden hävittämistä.
Vastaajat ovat kiistäneet vaatimukset.
3.3. Hovioikeuden tuomio
Vantaan käräjäoikeus on hylännyt esitetyt rangaistus- ja korvausvaatimukset. Helsingin hovioikeus
on pysyttänyt käräjäoikeuden ratkaisun.
Hovioikeuden tuomion olennainen sisältö on esitetty alla siten, että hovioikeuden hyväksymät
käräjäoikeuden päätösperustelut on kirjattu kursiivilla ja hovioikeuden lisäperustelut tavallisella
tekstityypillä:
"Systek Oy: n sovellusohjelma olisi ollut mahdollista toteuttaa useilla eri tavoilla. Ohjelma ei ole
pelkkä mekaaninen ratkaisu, johon tehtävän suorittaja yleensä päätyisi. Systek Oy: n ohjelma on
itsenäinen ja omaperäinen teos, joka saa tekijänoikeudellista suojaa. Ohjelman tekijänoikeudet ovat
taloudellisten oikeuksien osalta siirtyneet Systek Oy:lle.
Vaikka [Systek Oy:n] tietokoneohjelma kokonaisuutena ylittää teoskynnyksen ja saa siten suojaa
tekijänoikeuslain mukaan, se ei tarkoita sitä, että myös ohjelman osa olisi tekijänoikeuslain mukaan
suojattu. Selvitystä siitä, että Systek Oy: n ohjelma olisi kokonaisuudessaan kopioitu YF Partner
Oy: n tietokoneelle, ei ole esitetty.
[Systek Oy] ei ole näyttänyt, että [henkilövastaajat] olisivat kopioineet asianomistajan
tietokoneohjelmasta sellaisen osan tai sellaisia osia, jotka olisivat niin omaperäisiä, että ne
ylittäisivät teoskynnyksen.
Sen vuoksi syyte tekijänoikeusrikoksesta ja siihen perustuvat korvausvaatimukset on hylättävä.
Systek Oy: n sovellusohjelman lähdekoodi ilman kommentteja on saatavissa maksupäätteeltä ja
siitä pystyy selvittämään, miters ohjelma toimii. Maksupääte on vapaasti ostettavissa ja siten kenen
tahansa tutkittavissa. Ohjelman kommenteilla ei voida katsoa olevan niin suurta merkitystä, että
Systek Oy:llä olisi niiden osalta, lähdekoodin muilta osin ollessa julkinen, salassapitointressi.
Systek Oy:n sovellusohjelman lähdekoodia ei voida pitää yhtiön yrityssalaisuutena. Kun [ ] ei edes
koko asianomistajan tietokoneohjelman lähdekoodia kommentteineen voida pitää
yrityssalaisuutena, ei myöskään yksittäisiä osia siitä kommentteineen voida pitää
yrityssalaisuutena.
Sen vuoksi syyte yrityssalaisuuden väärinkäyttämisestä ja siihen perustuvat
vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä. "
Todettakoon vielä, että hovioikeuden tuomiossa viitatun VTT:n lausunnon 24.5.1994 laatija
(Pulkkinen), on käräjäoikeudessa 20.5.1997 vahvistanut, että n. 10% Systekin ja VF Partnerin
lähdekoodista on samanlaista, eikä vain samankaltaista, kuten hovioikeuden tuomioon on kirjattu.
3.4. Tietokoneohjelman tekijänoikeussuoja ja tekijänoikeuslaki
Tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisesti sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen on
tekijänoikeus teokseen. Lain 1 §:n 2 momentin mukaisesti kirjallisena teoksena pidetään myös
tietokoneohjelmaa. Saadakseen tekijänoikeudellista suojaa on teoksen saavutettava teoskynnys.
Teoskynnys on kuitenkin vain. apukäsite, jonka avulla voidaan päätellä onko oikeudellisen
arvioinnin kohde tekijänoikeudellista suojaa nauttiva luovan työn tulos.
Pohjoismaisessa oikeustieteessä tekijänoikeudellisen suojan edellytyksiä on lähestytty sekä
objektiivisten, että subjektiivisten vaatimusten kautta. Kiinnitettäessä huomio objektiivisiin
seikkoihin, suojan edellytyksiä arvioitaessa tulisi huomioida lopputuloksen tilastollinen
ainutkertaisuus ja päätellä sen kautta onko määrätty luomus jotain, jonka olisi voinut saada aikaan
vain teoksen tekijä. Näkemyksen mukaisesti tekijänoikeudellisen suojan edellytyksenä on siten
teoksen tilastollinen ainutkertaisuus. Tekijänoikeudellisen suojan saaminen ei kuitenkaan edellytä
objektiivista uutuutta. Suojan saamiseksi riittää, että teos on tekijälleen subjektiivisesti uusi.
Tekijänoikeuslaissa ei luonnollisesti ole lainsäädännön tasolla määritelty mitä muita seikkoja kuin
teoksen subjektiivinen uutuus olisi huomioitava, jotta määrätty luomus täyttäisi
tekijänoikeudellisen suojan edellytykset.
3.4.1. Ohjelmasuojadirektiivi
Toukokuun 14. päivänä 1991 Euroopan yhteisöjen neuvosto antoi tietokoneohjelmien oikeudellista
suojaa koskevan direktiivin (91/250/ETY; EU 604).
Direktiivin 1 artiklan 3. kohdan mukaan tietokoneohjelmaa suojataan, jos se on omaperäinen siinä
merkityksessä, että se on tekijänsä henkinen luomus. Muita arviointiperusteita ei saa soveltaa
arvioitaessa, suojataanko ohjelmaa.
Direktiivin 4 artiklan mukaan tietokoneohjelman tekijänoikeudenhaltijan yksinoikeudet käsittävät
oikeuden seuraaviin toimiin tai niiden sallimiseen: a) tietokoneohjelman tai sen osan pysyvä tai
tilapäinen toisintaminen millä tavoin ja missä muodossa tahansa; b) tietokoneohjelman
muuttaminen sekä tämän toimen tulosten toisintaminen (kursivoinnit laatijan).
3.4.2. Tekijänoikeuslain muutos
Ohjelmasuojadirektiivi implementoitiin Suomessa tekijänoikeuslain muutoksella (418/1993), joka
tuli voimaan 1.1.1994. Lainmuutos perustuu hallituksen esitykseen 211/1992. Hallituksen
esityksessä todetaan mm. seuraavaa:
"Tekijänoikeuslain suoja kattaa kaikki erilaiset ohjelman ilmenemismuodot. Ohjelman tai sen osan
versio, joka liittyy suunnitteluun ja yltää teostasoon, saa suojaa. [ ] Artiklan (1J määräykset eivät
edellytä lainmuutoksia.
Tietokoneohjelman oikeudenhaltijalle tulee myöntää [4] artiklan mukaiset yksinoikeudet.
Ensimmäisen alakohdan [a] säännös valmistusoikeudesta vastaa tekijänoikeuslain 2 §:n 1 ja 2
momenttia.
Toisessa alakohdassa [b] mainitaan nimenomaisesti yksinoikeus muuttaa ohjelmaa. [ ]
Tekijänoikeuslaissa ei ole nimenomaista säännöstä muuttamisoikeudesta. Kuitenkin tekijän
yksinoikeudet kattavat 2 §:n 1 momentin mukaan ohjelman valmistamisen ja yleisön saataviin
saattamisen paitsi muuttamattomassa niin myös muutetussa muodossa.[ ]
Direktiivi ei siten edellytä lain muuttamista" (s. 3-4.; kursivoinnit laatijan).
3.4.3. Ohjelmasuojadirektiivin implementoinnin jälkeen voimassaoleva tekijänoikeuslaki
Tekijänoikeuslain 1 §:n mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen.
Kirjallisena teoksena pidetään myös tietokoneohjelmaa. Lain 2 § 1 momentissa säädetään, että
tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja
saattamalla se yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna ja 2 § 2 momentissa, että
kappaleen valmistamisena pidetään myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa.
Tekijänoikeuslain 4 §:ssä todetaan, että sillä, joka on muunnellut teosta, ei ole oikeutta määrätä
muunnelmasta tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen.
Tekijänoikeuslain 12 §:n mukaan julkistetusta teoksesta on lupa valmistaa muutama kappale
yksityiseen käyttöön. Säännös ei kuitenkaan koske tietokoneella luettavassa muodossa olevaa
tietokoneohjelmaa.
Julkistetusta teoksesta on tekijänoikeuslain 22 §:n mukaan lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa
lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.
3.4.4. Tietokoneohjelman tekijänoikeussuojan edellytykset tekijänoikeusneuvoston mukaan ja
oikeuskirjallisuuden valossa
Tekijänoikeusneuvosto on antanut tässä asiassa lausunnon (199.8:16), jonka mukaan
ohjelmasuojadirektiivin tietokoneohjelmaa koskevalle teosarvioinnille asettamat lähtökohdat ovat
samat, kuin mitä Suomessa on vakiintuneesti teosarvioinnissa sovellettu. Edelleen
tekijänoikeusneuvoston mielestä se seikka, että tietty aineisto kokonaisuutena on teos, ei
automaattisesti tarkoita, että aineiston osat teosyhteydestään irrallisesti tarkasteltuina saisivat
tekijänoikeussuojaa (s. 4 ja 6).
Oikeuskirjallisuudessa tietokoneohjelman teoskynnyksestä on esitetty mm. seuraavia näkemyksiä:
"Tietokoneohjelmien suojaa koskevan direktiivin (912/250/ETY) 1 artiklan kohdassa 3 määrätään:
"Tietokoneohjelmaa suojataan, jos se on omaperäinen siinä merkityksessä, että se on tekijänsä
henkinen luomus. Muita arviointiperusteita ei saa soveltaa arvioitaessa, suojataanko ohjelmaa."
Määräys näyttäisi johtavan siihen, että Pohjoismaissa ja mm. Saksassa tunnettua teostasokynnyksen
ylittämisen vaatimusta ei voitaisi ulottaa tietokoneohjelmiin. Näyttää siltä, että omaperäisyys
("originality") esiintyy EU-oikeudessa tietokoneohjelmien kohdalla sen sisältöisenä, joka tällä
käsitteellä on common law -maissa: teos on peräisin tekijältään eikä ole kopioitu,
"Efter lagändringen 1989 rådde det inga tvivel om att det skulle ställas krav på verkshöjd för
datorprogram. Efter 1992 års lagstiftning är denna inställning, som i stort har vidhållits av den
svenske lagstiftaren, diskutabel.
Direktivet (och därmed den svenska URL) grundas med andra ord på ett rent originalitetskrav i
subjektiv bemärkelse, inte på något traditionellt verkshöjdskrav".Haarman, Tekijänoikeus &
Lähioikeudet, 1999, s. 58, liite 2
Koktvedgaard-Levin, Lärobok i Immateriakätt, 1995, s. 83, liite 3"Only computer programs which
are original in the sense that they are the author's intellectual creation are protected. The recital
states that in considering the issue of originality, no tests as to the qualitative or aesthetic merits of
the program should be applied. Accordingly, it would appear that the test of originality is satisfied
where it is shown that the program has not been copied from another source" 3 (kursivoinnit
laatijan).
3.5. Tietokoneohjelma yrityssalaisuutena
Rikoslain 30:11 §:n mukaan yrityssalaisuus on liike- tai ammattisalaisuus tai muu vastaava tieto,
jonka elinkeinonharjoittaja pitää salassa ja jonka ilmaiseminen olisi omiaan aiheuttamaan hänelle
vahinkoa.
Se, mitä kaupallisen tietokoneohjelman käyttäjälle luovutetaan, on ohjelman konekielinen koodi.
Käyttäjä ei kuitenkaan saa. haltuunsa ohjelmaa kehitettäessä kirjoitettua alkukielistä lähdekoodia ja
ohjelmoijan sen oheen kirjoittamia ohjelmakuvauksia eli kommentteja. Näitä ohjelmakuvauksia ei
toimiteta käyttäjälle silloinkaan, jos käyttäjälle poikkeuksellisesti luovutetaan ohjelman
alkukielinen versio.Ruotsissa Jan Rosen kirjoittaa tietokoneohjelmasta yrityssalaisuutena näin:
"Obviously, software put on the market seldom fullfil these requirements of the Act on Trade
Secrets, even though "technical information" may without doubt comprise e.g. the source code of a
computer program". (kursivointi laatijan).Yrityssalaisuuden väärinkäyttöä koskeva rikoslain 30:6 §
vastaa asialliselta sisällöltään kumottua SopMenL:n 4 § 4 momenttia (HE 66/1988, s. 78), jonka
mukaan se, "(j]oka on saanut toiselta tiedon liikesalaisuudesta, teknisestä esikuvasta tai teknisestä
ohjeesta tietäen, että tämä on hankkinut tai ilmaissut tiedon oikeudettomasti, ei saa sitä käyttää tai
ilmaista".
Yrityssalaisuuden väärinkäytön rangaistavuus edellyttää, että tekijä tietää yrityssalaisuuden
saaduksi jollain rikoslaissa rangaistavaksi säädetyllä teolla, mutts. ei välttämättä sitä, millä teolla.
Säännös ei myöskään edellytä, että käyttäjän tai luovuttajan olisi tullut saada tieto suoraan sen
rikoksen tekijältä, joka tiedon on hankkinut (Heinonen ym., Rikosoikeus, 1999, s. 688).
3.6. Oikeuskysymykset
A. Tietokoneohjelman tekijänoikeussuoja
Sellaista julkaistua oikeuskäytäntöä, joka koskisi tietokoneohjelmaan ohjelmasuojadirektiivin
sisältämien tulkintaohjeiden mukaan sovellettavaa teoskynnystä, tietokoneohjelman osan
tekijänoikeussuojaa tai tietokoneohjelmaan kohdistuvaa lainaamista, ei ole olemassa.
Tritton, Intellectual Property in Europe, 1996, s. 226, liite 4 Rosen, Swedish Software Law, 1995,
s. 62, liite 512
A.1. Tietokoneohjelmalta edellytettävä teostaso
Ohjelmasuojadirektiivin 1 artiklan 3. kohdan mukaan tietokoneohjelma saa tekijänoikeussuojaa, jos
se on tekijänsä henkinen luomus. Muita arviointiperusteita ei saa soveltaa. Direktiivi on
implementoitu Suomessa vuoden 1994 alussa voimaan astuneella tekijänoikeuslain muutoksella.
Tekijänoikeuslakiin ei tehty direktiivin 1 artiklan johdosta muutoksia. Koska direktiivi on
implementoitu Suomessa, sisältää se lainkäyttäjää sitovan tulkintaohjeen. Tämän tulkintaohjeen
mukaisesti tietokoneohjelman tekijänoikeudellisen suojan edellytykseksi voidaan asettaa vain
ohjelman alkuperäisyys siinä mielessä, että ohjelma on peräisin tekijältään, eikä ole kopio.
Suhteutettuna pohjoismaiseen näkemykseen tekijänoikeudellisen suojan edellytyksistä, määräys
johtaa siihen, että arvioitaessa tietokoneohjelman tekijänoikeudellisen suojan edellytyksiä, arviointi
on suoritettava yksinomaan subjektiivisten seikkojen avulla. Mikäli ohjelma on tekijälleen
subjektiivisesti uusi, se nauttii tekijänoikeudellista suojaa. Sen sijaan, maiden arviointiperusteiden
soveltaminen on nimenomaisesti kielletty. Tietokoneohjelman tekijänoikeudellisen suojan
edellytykseksi ei voida asettaa mitään tilastollista ainutkertaisuutta, ohjelman laatua koskevia
edellytyksiä, esteettisiä seikkoja tai mitään muitakaan ei-subjektiivisia edellytyksiä.
Tietokoneohjelman ollessa tekijälleen subjektiivisesti uusi, se nauttii tekijänoikeudellista suojaa.
Pelkän omaperäisyyden vaatimukseen tietokoneohjelman tekijänoikeudellisen suojan edellytyksenä
on ottanut kantaa myös Marjut Salokannel kirjassaan "Ownership of Rights in Audiovisual
Productions":
"The European definition of originality emerged already in the Green Paper on copyright, in which
the European Commission stated that a work is original if it is the result of author's Intellectual
creation and is not a copy of another work. This approach was affirmed in directive 91/250/EEC on
the legal protection of computer programs, in which it is stipulated that "a computer program is
protected if it is original in the sense that it is the author's own intellectual creation (emphasis
added). No other criteria shall be applied to determine its eligibility for protection. In the recitals it
is furthermore prohibited to apply any tests based on the qualitative or aesthetic merits of the
computer program” Salokannel, Ownership of Rights in Audiovisual Productions, 1997, s. 61, Liite
6. Näkemys tietokoneohjelman tekijänoikeudellisen suojan perustumisesta puhtaan subjektiivisiin
kriteereihin on hyväksytty myös pohjoismaisessa oikeuskirjallisuudessa. Johtavista pohjoismaisista
tekijänoikeuden asiantuntijoista Koktvedgaard, Levin ja Haarmann katsovat Salokanteleen tavoin
tietokoneohjelmien suojan edellytysten perustuvan pelkkään alkuperäisyyteen (ks. 3.4.4.
edellä).Puhtaan alkuperäisyyden vaatimukseen tietokoneohjelman tekijänoikeudellisen suojan
edellytyksenä on Saksan oikeuden valossa ottanut kantaa myös Thomas C. Vinje kirjassa
"International Intellectual Property Law". Hänen käsityksensä mukaisesti:
"[T]he Software Directive also assures that no special degree of creativity is required for a program
to qualify as an original work in the copyright sense".6
Koska tietokoneohjelmien tekijänoikeudellisen suojan edellytyksenä on pelkkä. alkuperäisyys
subjektiivisessa merkityksessä, on jokainen alunperin tekijänsä luoma ohjelma ja sen osa suojattu
tekijänoikeuslain puitteissa sellaisenaan.
Vantaan käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus ovat tulkinneet tekijänoikeuslakia niin, että
tietokoneohjelmalta edellytettävä teostaso olisi sama, kuin millä tahansa perinteisellä teoksella.
Tulkinta on väärä.
Ohjelmasuojadirektiivin sanamuoto on ehdoton, ja edellä lainattujen kirjoittajien tulkinta direktiivin
tarkoittamasta teostasosta näkemyksemme mukaan oikea. Tietokoneohjelmaa koskevan
teosarvioinnin lähtökohdat eivät ole samat, kuin mitä Suomessa on vakiintuneesti sovellettu.
Perinteisiin kirjallisiin teoksiin sovellettua luovuuden ja omaperäisyyden vaatimusta ei voi
kohdistaa tietokoneohjelmaan. Suomen voimassaolevan oikeuden mukaan tietokoneohjelma saa
tekijänoikeussuojaa, kunhan se on tekijänsä tekemä eikä ole kopio.
A.2. Tietokoneohjelman osan tekijänoikeussuoja
Tekijänoikeuslain 2 §:n mukaisesti tekijänoikeudenhaltijalla on yksinoikeus valmistaa teoksen
kappaleita muuttamattomana tai muutettuna ja saattaa teos yleisön saataviin. Tämä yksinoikeus on
absoluuttinen sikäli kuin sitä ei ole erikseen rajattu. Lain 4 §:ssä yksinoikeuden laajuutta on vielä
tarkennettu siten, ettei teosta muunnelleella taholla ole mitään sellaisia oikeuksia, jotka voisivat
loukata tekijänoikeutta alkuperäisteokseen.6 Vinje, International Intellectual Property Law, 1997, s.
429, Bite 7
Tietokoneohjelman tekijänoikeudenhaltijan yksinoikeuden sisältö on määritelty tarkemmin
ohjelmasuojadirektiivissä. Ohjelmasuojadirektiivin 4 artiklan a) kohdan mukaan oikeudenhaltijalla
on yksinoikeus tietokoneohjelman osan pysyvään tai tilapäiseen toisintaminen millä tavoin ja missä
muodossa tahansa. Direktiiviä implementoitaessa Suomen tekijänoikeuslakia ei 4 artiklan johdosta
muutettu. Hallituksen esityksen 1992:211 mukaisesti tekijänoikeuslain olemassa oleva 2 §:n
yksinoikeus vastaa sisällöllisesti ohjelmistodirektiivin 4 artiklaa.
Ohjelmasuojadirektiiviin perustuvan laintulkinnan mukaisesti ohjelman tekijänoikeudenhaltijan
oikeudet ulottuvat jokaiseen tietokoneohjelman osaan, mikäli nämä osat ovat alunperin
oikeudenhaltijan luomia ja siten subjektiivisesti uusia., Tällaisten tietokoneohjelmien osien
kappaleiden valmistamisen salliminen tai kieltäminen on tekijänoikeudenhaltijan yksinoikeus.
Helsingin hovioikeus on tuomionsa perusteluissa tekijänoikeusneuvoston lausuntoon 1998:16
tukeutuen todennut, että vaikka Systekin tietokoneohjelma kokonaisuutena ylittää teoskynnyksen ja
saa siten suojaa tekijänoikeuslain mukaan, se ei tarkoita, että myös ohjelman osa olisi
tekijänoikeuslain mukaan suojattu. Hovioikeuden näkemys on väärä.
Ohjelmasuojadirektiivin 4 artikla ulottaa tekijänoikeussuojan tietokoneohjelman osiin. Suoja kattaa
minkä tahansa osan tietokoneohjelmasta, kunhan ohjelma ja sen osa ovat tekijänsä alkuperäinen
luomus.
Kun Suomen kansallinen lainsäädäntö on mukautettu direktiivin mukaiseksi, on tietokoneohjelman
osan oikeudellista suojaa koskeva määräys tässä maassa voimassaolevaa oikeutta. Tosin kuin
Helsingin hovioikeus on katsonut, tietokoneohjelman osa on tekijänoikeuslain mukaan suojattu
aina, kun kyseinen osa ja tietokoneohjelma kokonaisuutena ovat tekijänsä alkuperäinen luomus.
A.3. Tietokoneohjelma tekijänoikeuslain 22 §:ssä säädetyn
lainausoikeuden kohteena
Ohjelmasuojadirektiivin 5 ja 6 artiklat sisältävät tyhjentävän luettelon tietokoneohjelman
oikeudenhaltijan yksinoikeuksiin kohdistuvista rajoituksista: Jos ohjelma on hankittu laillisesti,
oikeudenhaltijan lupaa ei tarvita esim. käyttö- tai varmuuskopioiden valmistamiseen eikä
tietokoneohjelman analysoinnin yhteydessä tapahtuvaan koodin toisintamiseen. Direktiivin
implementoinnin yhteydessä vastaavat rajoitukset lisättiin Suomen tekijänoikeuslakiin, jonka 25j ja
25k §:iin ne nyt sisältyvät. Lainausoikeutta koskevaa 22 §:ää ei muutettu.
Jos tietokoneohjelmasta ottaa lainauksen, on lainauksen kohteena ohjelman osa.
Tietokoneohjelman lainaaminen tarkoittaa siten sen osan toisintamista.
Ohjelmasuojadirektiivin 4 artiklan mukaan osan toisintaminen on tietokoneohjelman
tekijänoikeudenhaltijan yksinoikeus.
Direktiivissä luetellut poikkeukset tekijänoikeudenhaltijan yksinoikeuksiin eivät sisällä mainintaa
siitä, että julkistetusta tietokoneen luettavassa muodossa olevasta tietokoneohjelmasta olisi lupa
hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa". Tämä tarkoittaa
sitä, että tekijänoikeudenhaltijan luvatta tapahtuva tietokoneohjelman lainaaminen - kuten muukin
ohjelman toisintamiseen (tekijänoikeuslain 25j ja 25k §:ssä mainittuja tilanteita lukuun ottamatta) on kiellettyä. Jos tapausta verrattaisiin tavalliseen kirjalliseen teokseen, voitaisiin ajatella
siteeraamisoikeuden soveltuvuutta. Siteerausoikeus on kuitenkin tekijänoikeuden rajoitus ja
sellaisena poikkeussäännös. Säännöstä tulkitaan suppeasti ja sen soveltaminen tutee kysymykseen
vain säännöksen sanamuodon mukaisella ydinalueella. Ollakseen luvallinen, on sitaatin
ennenkaikkea oltava hyvän tavan mukainen. Hyvää tapaa vastaan katsotaan rikottavan taas silloin,
jos lainaaminen ei sisällä mitään siteeraamiselle ominaista funktiota.
Siteerattaessa tietokoneella luettavassa muodossa olevaa tietokoneohjelmaa, ei yksikään lainauksen
funktioista täyty. Lainausoikeudelle on Kivimäen mukaan (Kivimäki, Uudet tekijänoikeus- ja
valokuvauslait) kolme ominaista funktiota. Sitaattia voi käyttää henkisen luomistyön spans teoksen
kehittämiseksi, vetoamistarkoituksessa ja mielipiteen vapauden käyttämiseksi. Tietokoneella
luettavassa muodossa olevan tietokoneohjelman kohdeyleisö on siis tietokone. Teoksen
kohdeyleisön ollessa tietokone ei yksikään mainituista siteeraamisen funktioista toteudu. Tietokone
vain suorittaa sille annetut käskyt. Tietokoneen luettavaksi tarkoitetun ohjelman käyttäminen toisen
ohjelman osana ei täytä vetoamistarkoitusta, koska ohjelmalla ei voida vedota mihinkään.
Ohjelman osien käyttäminen ei myöskään vähimmässäkään määrin edistä mielipiteenvapautta,
koska mielipiteillä ei ole merkitystä tietokoneelle. Myöskään ohjelmien osien käyttäminen ei edistä
henkistä luomistyötä koska esteettisillä arvoilla ei tietokoneelle ole merkitystä. Mainituista syistä
johtuen on selvää, ettei tietokoneella luettavassa muodossa olevan tietokoneohjelman
"siteeraaminen" toisen ohjelman osana täytä yhtäkään vetoamisoikeudelle ominaista tarkoitusta.
Tietokoneella luettavassa muodossa olevan tietokoneohjelman "siteeraamisen" ainoa tarkoitus on
vain oman työn säästäminen. Koska siteeraamisen funktiot puuttuvat, ei kyseessä voi koskaan olla
hyvän tavan mukainen lainaaminen. Hyvän tavan mukaisuuden ollessa laillisen siteeraamisen
välttämätön edellytys, ei tietokoneen keskusyksikölle tarkoitettua ohjelmaa voida koskaan lainata
sen edellytysten puuttuessa siinä. Kivimäki, Uudet tekijänoikeus- ja valokuvauslait, 1966, s. 848616Tietokoneohjelman osan toisintaminen on ohjelman oikeudenhaltijan yksinoikeus.
Tietokoneen luettavissa olevan tietokoneohjelman toisintaminen tekijänoikeuslain 22 §:n nojalla on
kiellettyä.
B. Tietokoneohjelman suojaaminen yrityssalaisuutena
Julkaistua oikeuskäytäntöä, joka koskisi tietokoneohjelman kommentoidun lähdekoodin
suojaamista yrityssalaisuutena, ei ole olemassa. Käyttäjälleen luovutettu kaupallinen
tietokoneohjelma on yleensä konekielinen. Jos tätä konekielistä ohjelmaa kuvataan kaupalliseksi
tuotteeksi, on ohjelmoijan alun perin kirjoittama lähdekielinen koodi kommentteineen tuon tuotteen
piirustus ja sen toimintojen selitys. Piirustusten suojaa koskevia tuomioistuinratkaisuja on annettu:
Korkein oikeus on ratkaisussaan 1991:11 katsonut, että kun nostolava-autojen piirustukset eivät
sisältäneet sellaisia yksityiskohtaisia tietoja autojen rakenteesta, jotka eivät olisi ilmenneet suoraan
autoista ja kun autot olivat vapaasti hankittavissa ja siten kenen tahansa tutkittavissa, piirustuksiin
ei sisältynyt SopMenL:ssa tarkoitettuja liikesalaisuuksia. Koska piirustukset kuitenkin olivat
teknisiä esikuvia, niiden väärinkäyttö oli rangaistava liikesalaisuuden väärinkäyttönä (Vantaan
käräjäoikeus on tässä asiassa käyttänyt samoja perusteluita päätyen kuitenkin päinvastaiseen
lopputulokseen; laatijan huomautus).
Ratkaisussa 1984 II-43 korkein oikeus on pitänyt selvitettynä, että vastaaja oli uuden työnantajansa
lamellimattokonetta suunnitellessaan käyttänyt hyväkseen entiselle työnantajalleen kuuluneita
piirustuksia taikka entisen työnantajan työssä tekemiensä piirustusten luonnoksia. Samojen
toimintaperiaatteiden mukaan rakennettuja koneita vastaavanlaiseen tarkoitukseen oli ollut
olemassa ja koneiden oli näytetty olleen pääosiltaan tunnettuja ennestään ja ammattimiehelle
suhteellisen yksinkertaisia rakenteeltaan. Ammattimies olisi pystynyt kohtuullisessa ajassa
konstruoimaan vastaavanlaisen koneen. Vaikka entisen työnantajan koneen toimintaperiaate ja
rakenteen pääpiirteet olivat olleet tunnetut, yksityiskohtaiset tiedot koneesta olivat
liikesalaisuuksia.
B.1. Kommentoitu lähdekoodi yrityssalaisuutena
Koska kaupallisen tietokoneohjelman oikeudenhaltija ei koskaan luovuta hallustaan alkuperäistä
lähdekoodia kommentteineen, pysyvät alkuperäinen koodi ja kommentit salaisina, ellei niitä
lainvastaisesti oikeudenhaltijan hallusta viedä.
Tekijänoikeuslain 25k §:ssä säädetty rajoitus tietokoneohjelman tekijänoikeudenhaltijan
yksinoikeuksiin sallii tietyissä tapauksissa ohjelman konekielisen version kääntämisen ihmisen
luettavissa olevaan muotoon, joka muistuttaa alkuperäistä lähdekielistä versiota (HE 211/1992, s.
10). Kääntämällä ei kuitenkaan milloinkaan saa esille alkuperäistä lähdekielistä ohjelmaa eikä sen
oheen kirjoitettuja ohjelmakuvauksia, kommentteja. Korkeimman oikeuden ratkaisuista 1991:11 ja
1984-II-4.3 johdettavan oikeusohjeen mukaan alkuperäinen kommentoitu lähdekoodi on suojattu.
Tietokoneohjelman lähdekoodi kommentteineen on alkuperäistä ohjelmoijan kirjoittamaa koodia ja
ohjelman kuvausta, joka samalla tavalla kuin teknisen laitteen piirustus ilmaisee valmiin tuotteen
rakenteen. Kaupallisen tietokoneohjelman oikeudenhaltijalla on aina tahto ja intressi pitää
lähdekoodi kommentteineen salaisena. Koska lähdekoodia kommentteineen ei saa esille mistään
ohjelmaversiosta, pysyy se myös tosiasiallisesti salassa. Siksi tietokoneohjelman lähdekoodi
kommentteineen on yrityssalaisuus.
B.2. Ohjelmoijan kirjoittamat kommentit yrityssalaisuutena
Tekijänoikeuskomitean mukaan tietokoneohjelman suunnittelutiedolla voi olla liike- ja
yrityssalaisuuden luonne. Tällaista tietoa ovat esimerkiksi ohjelmakuvaukset (= kommentit), joita
ohjelmoija merkitsee alkukielisen ohjelmarivin (= lähdekoodin) oheen. Ohjelmakuvauksia ei
yleensä toimiteta ohjelman käyttäjälle silloinkaan, kun ohjelman alkukielinen versio luovutetaan
tilaajalle. Kun ohjelman käyttäjälle luovutetaan ainoastaan ohjelman konekielinen versio, on
vastaavan alkukielisen ohjelman rekonstruointi ilman ohjelmakuvauksia käytännössä mahdotonta.$
Systekin tietokoneohjelman ohjelmointikielestä johtuen ohjelman lähdekoodi ja konekielinen koodi
ovat toistensa kaltaiset. Vaikka vastaajat olisivatkin käytännössä kyenneet tutkimaan Systekin
alkuperäistä koodia, mitä he eivät tosin ole väittäneet tehneensä, he eivät ole (laillisin keinoin)
voineet saada käyttöönsä tuon koodin ohjelmakuvauksia, kommentteja. Ratkaisuista KKO 1991:11
ja 1984-II-43 voidaan päätellä, että tietokoneohjelman lähdekoodin kommentteihin sisältyvät
yksityiskohtaiset tiedot ohjelmasta ovat suojattuja siitäkin huolimatta, että ohjelmoinnin
ammattilainen pystyisi kohtuullisessa ajassa konstruoimaan toiminnallisesti vastaavanlaisen
tietokoneohjelman.
Lähdekielisen tietokoneohjelman oheen merkityt kommentit ovat ohjelman valmistusmenetelmään
ja tuotekehittelyyn liittyvää teknistä tietoa, jos ilman täysin vastaavan lähdekielisen ohjelman
rekonstruointi on mahdotonta. Kaupallisen tietokoneohjelman oikeudenhaltijalla on siten aina paitsi
tahto, myös intressi pitää ohjelman lähdekoodin oheen kirjoitetut kommentit salassa. Koska
kommentteja ei milloinkaan saa esille käyttäjälle luovutetusta ohjelmasta, pysyvät ne aina salassa.
Tietokoneohjelman lähdekoodin oheen merkityt kommentit ovat yrityssalaisuuksia.
8 Tekijänoikeuskomitea, IV osamietintö, 1987, s. 170-171, liite 8
3.7. Jutun ratkaisun poikkeuksellinen merkitys tietoliikenne- ja
tietotekniikka-alalle
Yritystoiminnassa tarvittavan tietotaidon ja yritysten kehitystavoitteita koskevan tiedon tarve ja
taloudellinen merkitys on nopeasti lisääntynyt. Tietoliikenne- ja tietotekniikka-aloilla yrityksen
kannattavuus on miltei yksinomaan sidoksissa yrityksen teknisen tietämyksen pysymiseen alan
huipulla. Samanaikaisesti tiedon säilyttäminen ja välittäminen sähköisissä tietojärjestelmissä on
synnyttänyt uusia mahdollisuuksia loukata tiedon koskemattomuutta. Kehitys on lisännyt tiedon
suojaamistarpeen merkitystä.
"[T]ietokoneohjelmien kehittäminen vaatii huomattavia inhimillistä, teknisiä ja taloudellisia
voimavaroja, samalla kun tietokoneohjelmien jäljentämisestä aiheutuvat kustannukset jäävät murtoosaan siitä, mitä niiden kehittäminen vaatii[. T]ietokoneohjelmilla on yhä suurempi merkitys useilla
eri aloilla, ja tietokoneohjelmateknologiaa voidaan tämän vuoksi pitää keskeisenä [Euroopan]
yhteisön teollisen kehityksen kannalta" (91/250/ETY).
Suomi mielletään tänä päivänä maailmanlaajuisesti tietoliikenteen ja -tekniikan edelläkävijämaaksi.
Kyseisen teollisuudenalan merkitystä Suomen kansantaloudelle kuvaa esimerkiksi se, että
Helsingin pörssin päälistalla noteerattujen alan yritysten markkina-arvo oli tammikuun lopussa
2000 noin 284 miljardia euroa eli osapuilleen tuhatseitsemänsataaneljämiljardia
(1.704.000.000.000) markkaa. ja se, että tietoliikenne- ja tietotekniikkayritysten markkina-arvo
tammikuun lopussa 2000 muodosti noin 78 %:a kaikkien kyseisellä listalla noteerattujen yritysten
yhteisestä markkina-arvosta.
Tietokoneohjelmistoteollisuuden merkitys Suomen ja koko Euroopan taloudelle on siis erittäin
suuri. Tietokoneohjelmien oikeudellinen suojan tarve ja tämän suojan täsmällinen sisältö ovat
äärimmäisen tärkeitä kysymyksiä - ei ainoastaan ohjelmistoteollisuuden - vaan myös Suomen
kansantalouden näkökulmasta.
Helsingin hovioikeuden tuomiosta välittyy uhkakuva siitä, että vaikka Suomi onkin tietoliikenteen
ja tietotekniikan tuotekehittelyssä suuravalta, olisi se samalla alan oikeudellista suojaa arvioitaessa
kehitysmaa.
Hovioikeuden tuomion jääminen lopulliseksi merkitsisi esimerkiksi sitä, että suomalaisvalmisteisen
matkapuhelimen sisältämistä tiekoneohjelmista olisi tässä maassa laillista kopioida osia vaikkapa
ruotsalaisvalmisteiseen matkapuhelimeen sisällytettäviin tietokoneohjelmiin. Jos hovioikeuden
tuomio kuvastaisi voimassaolevaa oikeutta, ei alan tuotekehittelylle olisi Suomessa edellytyksiä.
Helsingin hovioikeuden tulkinta tietokoneohjelman oikeudellisesta suojasta on Suomessa voimassa
olevan oikeuden vastainen.
II. VALITUS
1. Vaatimukset
Vaadimme, että Helsingin hovioikeuden tuomio kumotaan kokonaisuudessaan, että Sonera Systems
Oy vapautetaan velvollisuudesta korvata vastaajien oikeudenkäyntikulut ja että:
1) Pekka Salojää, Pertti Saivosahni, Jorma Juselius ja Hanna-Maija Harjuvaara tuomitaan
rangaistukseen tekijänoikeusrikoksesta j a yrityssalaisuuden väärinkäytöstä käräjäoikeudessa
esitettyjen rangaistusvaatimusten perusteella tai ainakin siten rajoitettuna, että he ovat kopioineet
osan tai osia asianomistajan tietokoneohjelmasta VF Partners -tietokoneohjelmaan, valmistaneet
näin valmistetun ohjelman kappaleita ja levittäneet näin valmistettuja ohjelmia yleisön saataviin.
2) Pekka Salojää, Pertti Saivosalmi, Jorma Juselius, Hanna-Maija Harjuvaara j a VF Partner Oy
velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan Sonera Systems Oy:lle tekijänoikeuslain 57 §:n
tarkoittamana kohtuullisena hyvityksenä tietokoneohjelman tekijänoikeuslain vastaisesta käytöstä
9.800.000 markkaa seuraavasti:
2.1) 700.000 markkaa vuodelta 1994 ja 2.100.000 markkaa vuodelta 1995 laillisine
viivästyskorkoineen 1.1.1995 lukien,
2.2) 3.500.000 markkaa vuodelta 1996 laillisine viivästyskorkoineen 1.1.1996 lukien ja
2.3) 3.500.000 markkaa vuodelta 1997 laillisine viivästyskorkoineen 1.1.1997 lukien.
3) Vaihtoehtoisesti Sonera Systems Oy vaatii, että edellä mainitut vastaajat velvoitetaan
yhteisvastuullisesti korvaamaan yrityssalaisuuden väärinkäytön aiheuttamana taloudellisena
vahinkona 9.800.000 markkaa laillisine viivästyskorkoineen.
4) Sonera Systems Oy vaatii, että edellä kerrotut vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti
korvaamaan tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin tarkoittamana muuna haittana ja menetyksenä
asiasta aiheutuneet selvittelykulut 463.106,42 markalla laillisine viivästyskorkoineen 21.1.1999
lukien tai vaihtoehtoisesti oikeudenkäyntikuluina laillisine viivästyskorkoineen.
5) Sonera Systems Oy vaatii, että VF Partner Oy:n hallussa olevat laittomasti valmistetut
tietokoneohjelmien kappaleet, jotka soveltuvat Verfifone 420 ja 460-tyyppisten maksupäätteiden
ohjaamiseen määrätään hävitettäväksi tekijänoikeusalain 58 §:n perusteella.
6) Kaikki edellä kohdassa 2 tarkoitetut vastaajat on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan
Sonera Systems Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen sen mukaan kuin niitä on
vaadittu käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Vielä Sonera Systems Oy vaatii, että vastaajat
velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan oheisista oikeudenkäyntikululaskelmista ilmenevät
oikeudenkäyntikulut korkeimman oikeuden osalta laillisine viivästyskorkoineen kuukauden
kuluttua siitä, kun korkein oikeus on antanut asiassa tuomionsa.
2. Perustelut
Uudistamme kaiken aiemmin lausutun, viittaamme valituslupahakemukseen sekä pyydämme
kunnioittavasti saada esittää seuraavaa:
Alkuperäinen koko Systekin ohjelman kopiointitapahtuma ilmenee parhaiten lähdekoodien
vertailussa, jonka ovat suorittaneet alkuperäiset ohjelmoitsijat Pyyhtiä ja Kaarteenaho, sekä VTT:n
tutkijat Heikkilä, Tommila ja Pulkkinen. Lähdekoodin kopiointi on edellä kerrottujen todistajien
kertomana vahvistettu sillä, että varsinainen ohjelmakoodi on osittain samanlaista, ohjelmakoodin
lisäksi lähdekooditasolla on havaittu asianomistajan ja vastaajien ohjelmassa satoja samanlaisia
ohjelman toimintaan vaikuttamattomia "näkymättömien" merkkien joukkoja (häntiä), jotka ovat
alunperin käytetyillä ohjelmointityökaluilla näkymättömiä, mutta saadaan näkyviksi uudemmilla ja
kehittyneemmillä ohjelmointityökaluilla. Lisäksi asianomistajan ja vastaajien ohjelmassa on samoja
alkuperäisten ohjelmoitsijoiden tekemiä virheitä ja samoja lähdekoodin kommentteja.
Laittomasti lopulliseen yleisölle levitettäviin ohjelmiin kopioitu osa tai osat käsittää koko VF
Partnerin ohjelmasta noin 40 % siten, että ohjelman tietoliikenneosan muistipaikoista 90% sisältää
kopioitua ohjelmakoodia ja sovellusohjelman muista muistipaikoista 25% sisältää kopioitua
ohjelmakoodia. Ohjelmia on levitetty yleisölle Verifone 420 ja 460 laitteiden yhteydessä. Vaikka
kopioitu osuus olisi 10-15%, olisi teko rangaistava.
VF-Partnerissa ohjelmointityöstä vastanneet Juselius ja Salojää ovat 19. elokuuta 1997 toimittaneet
Vantaan käräjäoikeudelle kirjelmän, jossa he ovat kertoneet seuraavasti:
"Kuten edellä on esitetty, identtiset kohdat keskittyvät Salojään laatimaan ohjelman
tietoliikenneosaan. Nämä kohdat selittyvät tyhjentävästi sillä, että Salojään kotikoneesta on
kulkeutunut sinne jääneitä yksittäisiä teknisluontoisia komentoja VF-Partner Oy:n ohjelmia
valmisteltaessa".
Tietokoneohjelma ei itsestään kulkeudu yhtään minnekään. Vastaajien itsekin myöntäessä jonkin
asteisen asianomistajan ohjelman osien kopioinnin ja niiden hyödyntämisen vastaajien ohjelman
osana, ei asianomistajan ohjelman tai sem osan kopioiminen ole riidanalaista.
2.1. Hovioikeuden tuomion virheellisyys
Helsingin hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden näkemyksen siitä, että Sonera Systems Oy:n
(jäljempänä "Systek") sovellusohjelman lähdekoodia ei voida pitää yrityssalaisuutena, koska
lähdekoodi ilman kommentteja on saatavissa maksupäätteeltä ja koska koodista pystyy
selvittämään, miten sovellusohjelma toimii. Hovioikeus on niinikään hyväksynyt käräjäoikeuden
perustelut siltä osin, kuin käräjäoikeus on sen enempää päätelmänsä perusteita erittelemättä
katsonut, että lähdekoodin oheen kirjoitetuilla kommenteilla ei voida katsoa olevan niin suurta
merkitystä, että Systekillä olisi niiden osalta salassapitointressi.
Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin katsonut, ettei Systekin sovellusohjelman
kokonaiskopioinnista ole esitetty selvitystä. Sovellusohjelman osan tai osien kopioinnin
oikeudellista merkitystä arvioidessaan hovioikeus toteaa tuomiossaan, että tietokoneohjelman osa
saa tekijänoikeussuojaa vain, mikäli se on niin omaperäinen, että se ylittää teoskynnyksen.
Hovioikeuden mukaan tietokoneohjelman osia kopioitaessa voidaan syyllistyä tekijänoikeuslain
rikkomiseen vain, mikäli nämä osat aiemmista ohjelmista ovat niin omaperäisiä, että ne ylittävät
teoskynnyksen.
Hovioikeuden mielestä Systekin olisi tullut näyttää, että henkilövastaajat olisivat kopioineet
sellaisen osan tai sellaisia osia, jotka olisivat niin omaperäisiä, että ne ylittäisivät teoskynnyksen.
Sen enempää käräjäoikeus kuin hovioikeuskaan eivät ole ymmärtäneet, mitä tietokoneohjelmalta
tai sen yksittäiseltä osalta edellytetään, jotta ne saisivat tekijänoikeuslain mukaista suojaa. Sen
lisäksi alempien oikeusasteiden näkemys siitä, että tietokoneohjelman ohjelmoijan kirjoittamaa
lähdekoodia ja ohjelmakuvauksia ei voitaisi pitää yrityssalaisuuksina, on täydellisen väärä, sekä
liike- ja ammattisalaisuuksia koskevan aiemman oikeuskäytännön vastainen.
Käymme jäljempänä läpi näkemyksemme siitä, millä oikeudellisilla perusteilla juttu tulisi ratkaista
ja esittämämme vaatimukset hyväksyä:
2.2. Tekijänoikeusrikos
2.2.1. Systekin tietokoneohjelman lähdekoodin kopiointi
Tässä jutussa ei ole epäselvää, etteikö VF Partnerin kaupallisesti levitettävään tietokoneohjelmaan
sisältyisi Systekin tietokoneohjelman lähdekoodista kopioituja ohjelman osia.
Tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisesti tietokoneohjelma on kirjallinen teos. Paperille tulostettuna
Systekin tietokoneohjelma on pituudeltaan noin 200 sivua. VF Partnerin ohjelma on hieman
lyhyempi. Kaikkien asiassa kuultujen asiantuntijoiden mukaan VF Partnerin ohjelma sisältää
vähintään 20-30 sivua eli 10-15% Systekin ohjelmasta kopioitua materiaalia.
Lukuun ottamatta vastaajien asiantuntijana kuultua Ilkka Haikalaa, jonka käsityksen mukaisesti 2030 sivua VF Partnerin ohjelmasta on kopioitu Systekiltä, kaikki muut esitutkinnassa kerättyyn
materiaaliin perehtyneet todistajat katsovat VF Partnerin ohjelmakoodista noin 80-100 sivua
sisältävän kopioinnin jälkiä Systekin ohjelmasta.
Lausuntonsa .pohjana Haikala on käyttänyt luomaansa tietokoneohjelmaa, jonka avulla hän on
selvittänyt kuinka suuri osa ohjelmista sisältää samassa järjestyksessä olevia samanlaisia käskyjä.
Ohjelmalla on tehty kokeita Vantaan käräjäoikeudessa 27. tammikuuta 1998 pidetyssä käsittelyssä,
jossa ohjelmaa käyttäen on havaittu VF Partnerin ohjelmasta 47.1%:n sisältävän Systekin
ohjelmaan verrattuna samassa järjestyksessä olevia samoja ohjelmointikielisiä käskyjä.
Vaikka Haikalan selvityksen tulos on mainitut 47,1 % samuutta, Haikala on arvioinut, että ohjelmat
olisivat joka tapauksessa voineet olla samankaltaisia, mistä johtuen tapauksessa ilmenevä
lopputulos oltaisiin teoriassa voitu saavuttaa kopioimalla vain mainitut 10-15% Systekin
ohjelmasta. Haikalan arvio siitä, että Systekiltä kopioidun aineiston määrä VF Partnerin ohjelmassa
olisi vähäisempi, kuin hänen selvityksestään ilmenevä 47,1 %, ei perustu mihinkään tieteelliseen
arvioon.
Valtion tekninen tutkimuskeskus ja Systekin todistajat ovat lähestyneet asiaa johdonmukaisemmin
ja yksityiskohtaisesti verranneet ohjelmien lähdekoodeja. Kun varsinainen ohjelmakoodi on
samanlaista, sen itsenäisyyttä suhteessa toiseen ohjelmaan voidaan arvioida vertailemalla ohjeltnien
lähdekoodeissa havaittavia samanlaisuuksia. Mikäli ohjelmakoodi on samanlaista, voidaan
samanlaisuuden syy selvittää tutkimalla ohjelman lähdekoodissa olevia muita identtisiä merkkejä
kuin varsinaisia ohjelmakielisiä käskyjä. Näin on tässä tapauksessa tehty.
Sekä VTT:n tutkijat Pulkkinen, Heikkilä ja Tommila, että Systekin todistajat Pyyhtiä ja
Kaarteenaho ovat kiinnittäneet huomionsa ohjelmien lähdekoodeissa ilmeneviin identtisyyksiin,
jotka eivät edes teoriassa voi johtua Haikalan mainitsemista ohjelmallisista tekijöistä. VTT ja
Systekin todistajat ovat havainneet Systekin ja VF Partnerin lähdekoodeissa seuraavia
identtisyyksiä:
1)
VF Partnerin lähdekoodissa on kommenttimerkintöjä, joissa kommentoidaan Systekin
ohjelmaa, mutta ei VF Partnerin omaa ohjelmaa.
2)
VF Partnerin ohjelmassa on sisällöllisesti kaksinkertainen kommentti, joista toinen osa on
identtinen Systekin ohjelmassa vastaavien käskyjen yhteydessä esiintyvään kommenttiin
verrattuna.
3)
VF Partnerin ohjelmassa on Systekin ohjelmaan verrattuna täysin identtisiä
ohjelmointivirheitä.
4)
VF Partnerin ohjelmassa on satoja välilyöntimerkkien joukkoja, "häntiä," jotka ovat
identtisiä Systekin ohjelmassa ohjelmointikielisten käskyjen ja selväkielisten
kommenttimerkintöjen erottamiseen käytettyjen välilyöntimerkkien joukkoihin verrattuna.
Kuvatuilla yhtäläisyyksillä ei ole olemassa ohjelmallisista tekijöistä johtuvia selityksiä, eivätkä ne
voi johtua mistään Haikalan mainitsemista seikoista, kuten ohjelmien samoista käyttötarkoituksista.
Asiassa tiedetään kuitenkin absoluuttisella varmuudella, että kopioitaessa tiedosto sähköisessä
muodossa, on kopio täydellisen identtinen alkuperäisen tiedoston kanssa. VF Partnerin ohjelmassa
havaitut y11ä mainitut seikat vastaavat täsmällisesti niitä jälkiä, joita lähdekooditiedostoon syntyy
kopioitaessa lähdekooditiedosto ja tekemällä siihen ohjelman toiminnan kannalta merkityksettömiä
muutoksia.
Perinteiseen kirjalliseen teokseen verrattuna kuvatut samankaltaisuudet ovat verrattavissa siihen,
että kahdessa kirjassa olisi täysin identtistä tekstiä joka sisältäisi identtisiä alkuperäisen kirjailijan
kirjoitusvirheitä.
Koska lähdekooditiedostoissa ilmeneville samanlaisuuksille ei ole mitään muuta selitystä kuin
kopiointi, ei varsinaisen ohjelman samanlaisten käskyjen sama järjestys silloin voi johtua
ohjelmallisista tekijöistä, vaan kopioinnista.
Tuomionsa perusteluissa käräjäoikeus ja hovioikeus ovat täysin sivuttaneet tapauksen tosiasiat ja
katsoneet mahdolliseksi tilanteen, jonka todennäköisyydeksi VTT:n erikoistutkija Teemu Tommila
on sanonut yksi miljoonista tai yksi miljardeista.
VF Partnerin ohjelmasta 47,1 % sisältää samat käskyt Kuin Systekin sovellusohjelma samassa
järjestyksessä kuin missä ne ovat Systekin sovellusohjelmassa. Samanlaisuuden syy on kopiointi.
VF Partnerin ohjelmassa olevat Systekin ohjelmasta kopioidut ohjelman osat on yksilöity VTT:n 9.
huhtikuuta 1997 päivätyssä lausunnossa. Tämä lausunto on ollut sekä käräjäoikeuden, että
hovioikeuden oikeudenkäyntiaineistossa todistusteemanaan "ohjelmien samuus."
Käsityksemme mukaan se tosiasia, että VF Partnerin ohjelmaai-. sisältyy Systekin
tietokoneohjelman lähdekoodista kopioituja ohjelman osia osoittaa samalla, että henkilövastaajat
eivät ole kopioineet ainoastaan näitä yksittäisiä osia, vaan Systekin tietokoneohjelman lähdekoodin
kokonaisuudessaan.
Se, ovatko vastaajat kopioineet tietokoneohjelman lähdekoodin kokonaisuudessaan vaiko vain
osittain, on kuitenkin kopioinnin oikeusvaikutuksia arvioitaessa yhdentekevää.
2.2.2. Systekin yksinoikeuden loukkaus
Tekijänoikeudenhaltijalla on yksinoikeus määrätä teoksen kappaleiden valmistamisesta
muuttamattomana tai muutettuna. Tietokoneohjelmien osalta tämä yksinoikeus koskee
tietokoneohjelmaa kokonaan tai osittain, pysyvästi tai väliaikaisesti.
VF Partnerin ohjelmassa on Systekin ohjelmasta kopioitua materiaalia. Ainoa ohjelman kopiointia
koskeva näkemysero koskee sitä, onko Systekin ohjelma alunperin kopioitu kokonaan ja Bitten
muutettu, vai onko alunperin kopioitu vain ne ohjelman osat, jotka on liitetty VF Partnerin
ohjelman osaksi.
Helsingin hovioikeus on katsonut, että vaikka Systekin ohjelma onkin tekijänoikeudellisesti
suojattu, se ei tarkoita sitä, että ohjelman osa olisi sellaisenaan suojattu. Hovioikeuden
ratkaisulinjan mukaisesti kuka tahansa saisi siten kopioida esimerkiksi matkapuhelimeen sen
valmistajan toimesta asennetusta ohjelmasta 10-15% ja käyttää sitä vapaasti omassa kilpailevassa
matkapuhelimessaan. Tällainen tulkinta on kestämätön. Tulkinnan hyväksyminen merkitsisi
tosiasiallisesti tietokoneohjelmien tekijänoikeudellisen suojan merkittävää heikennystä suhteessa
tavallisten kirjallisten teosten suojaan.
Ohjelmasuojadirektiivin mukaisesti ohjelman ollessa tekijänoikeudellisesti suojattu, myös ohjelman
osa on suojattu sellaisenaan. Vastaajien olisi laillisesti toimiakseen tullut hankkia Systekin lupa
ohjelman osienkin kappaleiden valmistamiseen. Koska lupaa ei ole hankittu, ovat vastaajat
oikeudetta puuttuneet Systekille kuuluvaan yksinoikeuteen.
Vastaajilla ei liioin ole ollut mitään laillista oikeutta käyttää Systekin ohjelmaa tai Ben osia VF
Parinerin asiakkailleen toimittamissa tietokoneohjelmissa. Tapaukseen ei sovellu yksikään
sellainen tekijänoikeuden rajoitus, joka olisi tehnyt Systekin ohjelman osien käyttämisen lailliseksi.
Jos tapausta verrattaisiin tavalliseen kirjalliseen teokseen, voitaisiin toki ajatella lainaamisoikeuden
soveltuvuutta. Koska toisen tietokoneohjelman osien käyttämiseltä oman tietokoneohjelman osina
puuttuu kuitenkin vetoamistarkoitus osien käytön ollessa vain oman työn säästämistä, ei kyse ole
hyvän tavan mukaisesta lainauksesta.
2.2.2.1. Loukkauksen tahallisuudesta
Systekin sovellusohjelman käyttäminen VF Partnerin ohjelman osana on tapahtunut tahallisesti.
Vastaajat ovat olleet tietoisia siitä, että VF Partnerin ohjelmaan on sisällytetty osia Systekin
ohjelmasta. Tietokoneohjelmien osat eivät itsestään kulkeudu mihinkään. Koska osat on myös
täytynyt sulauttaa toiminnalliseksi osaksi VF Partnerin asiakkailleen toimittamaa ohjelmaa, ovat
VF Partnerin lukuun ohjelmointityötä tehneet Jorma Juselius ja Pekka Salojää väistämättä tienneet,
etteivät he itse ole ohjelmoineet VF Partnerin ohjelmaan sulautettuja Systekin sovellusohjelman
osia, vaan että ne ovat olleet peräisin Systekin ohjelmasta.
Vastaajat ovat erityisesti suunnitelleet ja valmistelleet Systekin ohjelman käytön VF Partnerin
ohjelman osana. Vastaajista Pekka Salojää on jopa laatinut kotietsinnässä VF Partnerin toimitiloista
28. syyskuuta 1994 takavarikoidun kirjallisen suunnitelman siitä, miten Systekin tietokoneohjelmaa
tullaan hyödyntämään VF partnerin ohjelmassa ja mitä Systekin ohjelman osia otetaan mihinkin
kohtaan VF Partnerin ohjelmaa. Ohjelmalistausta tutkineet todistajat ovat sittemmin havainneet,
että Salojään suunnitelma on toteutettu sellaisenaan.
Vastaajat ovat nimenomaisesti pyrkineet muuttamaan VF Partnerin ohjelman ulkonäköä tekemällä
kopioimansa Systekin sovellusohjelman lähdekoodiin ohjelman toiminnan kannalta
merkityksettömiä muutoksia. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi pienten kirjaimien korvaaminen
isoilla, ohjelman lähdekoodiin kuuluvien selväkielisten kommenttitekstien manipulointi ja poisto,
sekä muut vastaavat ohjelmalistauksen "taittoon" kohdistuneet muutokset.
Tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisesti jokaisella on oikeus hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia
julkistetusta teoksesta tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Mikäli lainaaminen ei voi tapahtua
hyvän tavan mukaisesti, ei siteeraaminenkaan voi koskaan olla laillista. Ratkaisussaan 1983-II-1
Korkein oikeus on arvioinut juuri tällaista tilannetta. Ratkaisun mukaan A oli lainannut B:n
suomentamaa teosta lehtikirjoituksessa siten, että kirjoitukseen oli vähäisin muutoksin jäljennetty
lauseita ja kappaleita ainakin teoksen kahdeksalta sivulta B:n suostumusta hankkimatta ja lähdettä
mainitsematta. A tuomittiin rangaistukseen tekijänoikeuden loukkaamisesta (...ja lehden
päätoimittaja C painovapauden tuottamuksellisesta väärinkäytöstä.)"
Korkeimman oikeuden ratkaisun valossa, on vastaajien toiminta kiistatta tekijänoikeuden loukkaus
riippumatta siitä onko kopioitu osuus 10-15% vai 40 %. Vastaajien toiminta ei olisi ollut
oikeutettua edes tekijänoikeuslain 22 §:n tarkoittamana lainauksena koska lainausoikeuden
edellytykset eivät täyty miltään osin. Koska kyseessä on ollut tapahtuma-aikana 11 vuotta tunnettu
oikeudellinen kanta, ovat vastaajat alan ammatinharjoittajina myös olleet velvollisia sen
korkeimman oikeuden ratkaisusta 1984-II-29 ilmenevän periaatteen mukaisesti tuntemaan.
2.2.2.2. Ansiotarkoitus
Vastaajat ovat toimineet ansiotarkoituksessa. Ohjelman kopioiminen tai sen osien kopioiminen ja
ohjelman ulkonäön muuttaminen kopioinnin jälkien peittämiseksi on tapahtunut tarkoituksessa
saada käyttöön ilman tuotekehittelykustannuksia VF Partnerin liiketoiminnan kannalta välttämätön
tietokoneohjelma. Kaiken toiminnan perustana on ollut muodollisesti laillisen liiketoiminnan
harjoittaminen ja sen kautta saatava taloudellinen hyöty. VF Partnerin liiketoiminnan tulo perustuu
kuitenkin pääasiallisesti Systekin tietokoneohjelman laittoman kopioinnin avulla hankittuihin
lisenssimaksuihin.
2.2.2.3. Huomattava haitta
Vastaajien toiminta on aiheuttanut Systekille huomattavaa haittaa. Ennen Systekin
sovellusohjelman osien ottamista vastaajien käyttöön, Systek on saanut jokaisesta lisensoimastaan
ohjelmasta vuosittaisen 350 markan lisenssimaksun. Hyödyntämällä Systekin ohjelmaa ilman
Systekin suostumusta, vastaajat ovat saaneet edukseen Systekin kustannuksella hyödyn, jonka
markkamääräinen arvo on vähintään 9.800.000 markkaa. Tämä on aiheuttanut Systekille
huomattavaa haittaa menetettyjen lisenssitulojen muodossa.
2.3. Yrityssalaisuuden väärinkäyttö
Systekin tietokoneohjelmasta on olemassa kaksi eri versiota, lähdekoodi ja maksupäätteisiin
tallennettu konekielinen koodi. Kumpikin näistä ohjelman muodoista sisältää ohjelman
ohjelmointikieliset käskyt ja kummassakin ohjelman versiossa on samat käskyt samassa
järjestyksessä.
Toisin kuin laitteisiin tallennettu konekielinen koodi, lähdekoodi sisältää myös selväkielisiä
kommenttimerkintöjä. Näissä kommenttimerkinnöissä on tietoa ohjelman toiminnasta ja
rakenteesta, siitä, mitä määrätty ohjelman osa tekee ja miksi jotkin asiat on toteutettu niin kuin ne
on toteutettu.
Vastaajien hallusta on takavarikoitu VF Partnerin itsensä levittämän tietokoneohjelman lähdekoodi.
Verrattaessa tätä lähdekoodia Systekin lähdekoodin, sen on havaittu sisältävän identtisiä kohtia ja
jopa identtisiä virheitä Systekin lähdekoodin kanssa.
Ainoa selitys näille identtisille merkinnöille ja virheille on se, että vastaajien hallussa on ollut
Systekin tietokoneohjelman lähdekoodi ja sitä on käytetty laadittaessa VF Partnerin ohjelman
lähdekoodia.
2.3.1. Yrityssalaisuuden käsite
Rikoslain 30 luvun 11 §:n mukaisesti yrityssalaisuudella tarkoitetaan elinkeinotoiminnassa
käytettävää tietoa, joka on pidetty salassa ja jonka ilmaiseminen ulkopuoliselle olisi omiaan
aiheuttamaan taloudellista vahinkoa yrityssalaisuuden haltijalle.
Jotta jotakin laitetta voitaisiin ohjata tietokoneohjelmalla, on tietokoneohjelma tallennettava
laitteessa olevaan muistiyksikköön. Tämä on asianlaita niin tässä tapauksessa, kuin myös
matkapuhelimissa, autojen sytytysjärjestelmissä, kameroissa, hisseissä ja missä tahansa niin
sanotussa sulautetussa järjestelmässä.
Kun tietokoneohjelma on kertaalleen tallennettu sulautettuun järjestelmään, voidaan ohjelma
pääsääntöisesti purkaa laitteesta. Vain ohjelman purkamiseen käytettävä menetelmä vaihtelee.
Ulkomaisessa oikeuskäytännössä tällaisesta purkamisesta on ollut kyse kahdessa videopelejä
koskeneessa tapauksessa, Sega Enterprises Ltd. v. Accolade, Inc. ja Atari Games Corp. v. Nintendo
of America, lnc. Molemmissa tapauksissa oli kysymys nimenomaan sulautettuun järjestelmään
liittyvän ohjelman purkamisesta laitteesta ja tällaisen ohjelman analysoimisesta. Kummassakin
tapauksessa laitteesta purettiin kuitenkin vain konekielinen ohjelmakoodi jota analysoitiin, ei
asianomistajatahojen lähdekoodeja, joita ei oltu tallennettu laitteisiin.
Kaikki tietokoneohjelmat sisältävät ohjelman ohjelmointikieliset käskyt ohjelmoijan valitsemassa
järjestyksessä. Nämä käskyt voivat olla tapauksessa esillä olevalla tavalla tallennettu sellaisenaan
ihmiselle ymmärrettävään muotoon, tai ne voivat olla erilaista toimintaperiaatetta noudattavilla
ohjelmointikielillä luotuna tallennettuna ihmiselle vain vaivoin ymmärrettävään muotoon, kuten
Sega Enterprises Ltd. v. Accolade, Inc. ja Atari Games Corp. v. Nintendo of America, Inc.
tapauksissa. Yhtäkaikki, myös alunperin ihmiselle hankalasti ymmärrettävään muotoon tallennetut
ohjelmat voidaan saattaa ymmärrettävään muotoon käsittelemällä niitä tarkoitukseen luoduilla
tietokoneohjelmilla.
Yhteistä tässä tapauksessa käsiteltäville ohjelmille ja muille ohjelmille on kuitenkin se, että
yhdestäkään ohjelmasta jonka mukana ei ole tallennettu ohjelman lähdekoodiin kuuluneita
kommentteja, ei voi palauttaa kommentteja. Sitä mitä ohjelmatiedostoon ei ole tallennettu, ei
yksinkertaisesti voi siitä palauttaa.
Ratkaisussaan käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet, ettei kommenttien sisältämä tieto voi olla
yrityssalaisuus vaikka tätä tietoa ei ole ollut mahdollista saada asiakkaille luovutetuista
ohjelmakappaleista tai laillisesti mistään muualtakaan. Tämä johtopäätös on karkean väärä ja johtaa
oikeudellisesti mahdottomaan tilanteeseen.
Jokaisen tietokoneohjelman suunnittelukustannuksista suunnilleen 2/3 muodostuu vastaajien
todistajana kuullun Haikalan mukaan ohjelman rakenteen ja toiminnallisuuden suunnittelusta.
Laitteesta puretun ohjelman avulla ei kuitenkaan saada koskaan varmuutta ohjelman todellisesta
toiminnasta ja rakenteen taustalla olevista seikoista. Ainoa keino saada varma tieto ohjelmien
rakenteista ja toiminnallisuudesta perustuu lähdekoodin ja sen sisältämien kommenttien
hyödyntämiseen.
Käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisulinja jättää kaikki salassapidetyt lähdekoodit
suojattomiksi. Käräjäoikeuden perustelut eivät ole kestäviä siltä osin, kuin niissä on katsottu
etteivät salassapidetyt lähdekoodin kommentit nauti yrityssalaisuussuojaa. Jokaisella ohjelmistoja
luovalla ja hyödyntävällä yrityksellä, olipa kyse sitten matkapuhelin-, hissi-, kamera- tai
autovalmistajasta, on intressi pitää salassa käyttämiensä tietokoneohjelmien lähdekoodit. Nämä
lähdekoodit sisältävät kommenteissaan 2/3 yritysten tietokoneohjelmien luomiseen käyttämän
tutkimuksen tuloksista. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisulinja ei vastaa voimassaolevaa
lainsäädäntöä. Tietokoneohjelmien lähdekoodien kommentit sisältävät salassapidettyä
elinkeinotoiminnassa käytettävää tietoa. Näiden tietojen päätyminen yrityksen kilpailijatahoille on
omiaan aiheuttamaan yrityksille taloudellista vahinkoa. Rikoslain 30 luvun 11 §:n määritelmän
mukaisesti tällaisia tietoja on oikeudellisesti arvioitava yrityssalaisuuksina.
2.3.1.1. Tieto on pidetty salassa
Systekin lähdekoodi sisältää salassa pidettyä tietoa. Lähdekoodin kommenttimerkinnöissä on
ohjelman rakennetta ja toiminnallisuutta koskevia tietoja, joita ei ole koskaan ilmaistu yrityksen
ulkopuolisille tahoille.
Tuomionsa perusteluissa käräjäoikeus on katsonut, että Systekin sovellusohjelman lähdekoodi
ilman kommentteja olisi saatavissa maksupäätteeltä. Tä11ä perusteella käräjäoikeus on katsonut,
ettei lähdekoodi ole yrityssalaisuus. Sittemmin hovioikeus on yhtynyt näihin perusteluihin.
Sekä käräjäoikeuden, että sen perusteluihin yhtyneen hovioikeuden johtopäätökset ovat vääriä ja
epäjohdonmukaisia. Maksupäätteeltä ei saa lähdekoodia, vaan konekielisen koodin, joka tässä
tapauksessa muistuttaa alkuperäistä lähdekoodia. Sen sijaan alkuperäinen kommentoitu lähdekoodi
on pidetty ja pysynyt salaisena.
2.3.1.2. Kommentit sisältävät elinkeinotoiminnassa käytettävää tietoa
Systekin lähdekoodin oheen kirjoitetut kommentit sisältävät tietoa lähdekoodin toteuttaman
tietokoneohjelman rakenteesta ja toiminnasta. Tämän tiedon käyttötarkoitus on sen hyödyntäminen
maksupääteohjelman ylläpidossa, eli ohjelman muuttamisessa uusia vaatimuksia vastaaviksi.
Kommenttien sisältämän tiedon ilmaiseminen tai käyttö on omiaan aiheuttamaan taloudellista
vahinkoa.
Yrityssalaisuuksille myönnetään suojaa silloin, kun tiedon ilmaiseminen olisi omiaan aiheuttamaan
taloudellista vahinkoa. Tältä osin käräjäoikeus ja hovioikeus eivät ole käsitelleet lähdekoodin
kommenttien merkitystä.
Rikoslain 30 luvun valmisteluaineiston mukaisesti 11 §:n tarkoittama taloudellinen vahinko voi
ilmetä mitä moninaisemmalla tavalla. Tavallisimmin kyseessä on katsottu olevan tilanne, jossa
tiedon oikeudettomasti hankkiva taho ei joudu sitomaan omia tuotekehittelyresurssejaan tiedon
tuottamiseen, minkä johdosta yrityksen kilpailukyky paranee oikeudettomasti suhteessa tiedon
kehittämiseen resursseja käyttäneeseen tahoon.
Systekin tietokoneohjelman lähdekoodin kopiointi on alentanut VF Partnerin
tuotekehittelykustannuksia ja ohjelman ylläpidosta aiheutuvia kuluja. Kustannusten aleneminen on
puolestaan parantanut VF Partnerin kilpailuasemaa ja siten aiheuttanut Systekille vahinkoa
kilpailuaseman heikentymisenä.
2.3.1.3. Tiedot on hankittu rikoslaissa rangaistavaksi säädetyllä teolla
Vastaajat eivät ole voineet saada Systekin lähdekoodia haltuunsa muuten, kuin rikoslaissa
rangaistavaksi säädetyn teon kautta. Tällainen teko on voinut olla ohjelman laittomaan kopiointiin
perustuva tekijänoikeusrikos, ohjelman lähdekoodin oikeudettomaan paljastamiseen perustuva
yrityssalaisuuden rikkominen, lähdekoodin oikeudettomaan hankkimiseen perustuva yritysvakoilu,
varkaus tai kavallus.
2.3.1.4. Systekin yrityssalaisuuksia on käytetty VF Partnerin liiketoiminnassa
Systekin lähdekoodia on käytetty VF Parinerin liiketoiminnassa.
ii HE 66:1988, s. 76 is HE 66: 1988, s. 76
2.4. Taloudellisista seuraamuksista
Lähdekoodin kautta vastaajat ovat saaneet tietoonsa Systekin ohjelman rakenteen. Lähdekoodista
vastaajat ovat myös saaneet varmuudella tietää, mitä kaikkia osia maksuliikenteen toteuttamiseksi
tarpeellisessa ohjelmassa on ja miten näiden osien yhteen liittäminen on tarkoituksenmukaista
toteuttaa.
Selkeänä osoituksena Systekin lähdekoodin salaisuudesta, vastaajien tarpeesta saada tuo salaisuus
käyttöönsä ja salaisuuden väärinkäytöstä VF Partnerin liiketoiminnassa on edempänä
mainitsemamme, VF Partnerin hallusta takavarikoitu Pekka Salojään laatima ja sittemmin
toteutettu kirjallinen suunnitelma siitä, miten Systekin tietokoneohjelmaa tultaisiin hyödyntämään
VF Partnerin ohjelmassa.
Se, joka käyttää teosta vastoin tekijänoikeuslain määräyksiä on lain 57 §:n mukaisesti velvollinen
suorittamaan tekijänoikeudenhaltijalle kohtuullisen hyvityksen. Kohtuullinen hyvitys määräytyy
ohjelmasta normaalisti perittävien käyttömaksujen mukaisesti täysin tahallisuudesta tai
tuottamuksesta riippumatta. Tässä tapauksessa asianomistaja on kohdistanut korvausvaatimukset
VF Partneriin ja asian henkilövastaajiin yhteisvastuullisesti. Asianomistaja vaatii vastaajia
suorittamaan tekijänoikeuslain 57 §:n mukaisena
kohtuullisena hyvityksenä 350 markkaa vuodessa jokaista VF Partnerin valmistamaa
ohjelmakappaletta kohti. Summa perustuu Systekin ohjelmasta perimään tavanomaiseen
lisenssimaksuun. Ohjelmiston ylläpitomaksu on pysynyt vuodesta 1994 samana ja on edelleen 350
markkaa vuodessa
Tietokoneohjelmien tekijänoikeudenhaltijan oikeuksien loukkaamiseen on otettu kantaa
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1998:91. Ratkaisun mukaisesti:
Lain mukaan velvollisuus maksaa kohtuullista hyvitystä teoksen luvattomasta käytöstä ei ole
sidottu teon rangaistavuuteen, vaan sitä on velvollinen suorittamaan myös se, joka ei ole
syyllistynyt tuottamukseen. Hyvityksen perustana ei, toisin kuin vahingonkorvauksen, ole
tekijänoikeuden haltijan kärsimä vahinko sellaisenaan. Hyvitykseen ei siten sisälly
vahingonkorvauksellista ainesta. Oikeuskäytännössä on jo aikaisemmin katsottu, että hyvitys
määräytyy normaalien käyttökorvausten eli lisenssimaksujen mukaisesti (KKO 1989:87 ja
1995:202).
Systek on perustanut tekijänoikeuslain mukaista hyvitystä ja vahingonkorvausta koskevat
vaatimuksensa korkeimman oikeuden ratkaisussa mainitulla tavalla niihin maksuihin, jotka
ohjelman laillisesti käyttöönsä hankkinut taho olisi joutunut maksamaan. Millään muulla summalla
ei Systek olisi myöntänyt tapauksessa käsiteltäviä ohjelmiston käyttöoikeuksia. Korkeimman
oikeuden ratkaisussa mainituilla perusteilla vastaajat on velvoitettava suorittamaan asianomistajalle
kohtuullisena hyvityksenä 9.800.000 markkaa vuosilta 1994-1997.
Samaa summaa on vaihtoehtoisesti vaadittu korvattavaksi yrityssalaisuuden väärinkäytön
perusteella.
2.5. Systekin rangaistusvaatimuksen yksilöimisestä
Helsingin hovioikeuden mukaan Systek ei olisi yksilöinyt toissijaista rangaistusvaatimustaan eikä
näyttänyt, että henkilövastaajat olisivat kopioineet Systekin tietokoneohjelmasta sellaisen osan tai
sellaisia osia, jotka saavat suojaa tekijänoikeuslain nojalla tai yrityssalaisuuksina.
Ensinnäkin, Systekin ohjelmasta varmuudella kopioidut osat on yksilöity VTT:n lausunnossa
9.4.1997.
Toiseksi, yksilöinniksi riittäisi pelkästään sekin, että kopiointi sellaisenaan on näytetty VTT:n
lausunnosta ilmenevillä johtopäätöksillä. Ratkaisussaan 1984-II-43 korkein oikeus toteaa nimittäin
seuraavasti:
"Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen metallilaboratorio on 2.3.1979 antanut jutussa lausunnon,
joka on perustunut toisaalta X Oyatä takavarikoituihin seitsemään piirustukseen ja toisaalta B Oy:n
laboratoriolle esittämiin piirustuksiin ja niiden RO:n hallinnassa olleisiin osakopioihin. B Oy:n
piirustukset on päivätty aikaisemmin kuin X Oy:n piirustukset. Lausunnon mukaan piirustukset
ovat useilta osin niin tarkoin toistensa kaltaisia, ettei niin suuri yhdenmukaisuus ole selitettävissä
muutoin kuin kopiointimenetelinää, käyttämällä. B Oy:n piirustukset ovat lausunnon mukaan olleet
X Oy:n piirustusten pohjana. Tämän perusteella KKO pitää selvitettynä, että A suunnitellessaan X
Oy:n koneen on käyttänyt hyväkseen B Oyale kuuluneita piirustuksia taikka tuon yhtiön työssä
tekemiään piirustusten luonnoksia. X Oy on käyttänyt piirustuksia elinkeinotoiminnassaan".
Aivan samoin tässä jutussa VTT on todennut, että "[a]inoa selitys tällaisille ohjelman toiminnan ja
luettavuuden kannalta merkityksettömille yhtenevyyksille on, että suunnittelun jossain vaiheessa on
kopioitu tekstitiedostoja, jolloin niiden sisältö kopioituu merkki merkiltä jokaista yksityiskohtaa
myöten. Edellä todetun perusteella voidaan pitää erittäin todennäköisenä, että VF Partners Oy:n
lähdekielisen ohjelmiston lähtökohtana on käytetty Systek Oyatä kopioitua lähdekielistä
ohjelmistoa". Tämän perusteella on, samalla tavoin kuin ratkaisussa KKO 1984-II-43, pidettävä
selvitettynä vähintäänkin, että henkilövastaajat ovat VF Partnerin tietokoneohjelmaa
suunniteltaessa käyttäneet hyväkseen osia Systekille kuuluvasta lähdekoodista kommentteineen ja
että VF Partner on käyttänyt näitä osia elinkeinotoiminnassaan.
Kolmanneksi, kun nuo kopioidut osat ovat tekijöidensä Pyyhtiän ja Kaarteenahon alkuperäisiä
luomuksia, ne ovat sellaisina tekijänoikeudellisesti suojattuja.
Lopuksi, koska Systekin kommentoitu lähdekoodi on pidetty salassa ja koska se ilmaisee
yksityiskohtaisesti lähdekoodin toteuttaman tietokoneohjelman rakenteen ja toiminnan, ovat sekä
kommentoitu lähdekoodi että sen osat yrityssalaisuuksia.
Helsingissä, helmikuun 28. päivänä 2000
Sonera Systems Oy
Helsinki
Laativat
Eeemu Kalliala
Tapio Susiluoto
asianajaja, Helsinki
asianajaja, Helsinki
Ismo Kallioniemi OTK, Helsinki
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
_______________