Hankkeen loppuraportti - Muutosvoimaa
Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen –hankkeen raportti vuodet 2008-2011 Hannele Niiniö ja Anne Toikko (toim.) Sisällysluettelo 1 JOHDANTO 5 2 HANKKEEN YLEISESITTELY 6 ESPOON OSAHANKE 3 Espoon projektit hankkeen koko ajalta 2008-2011 18 3.1 Kotihoidon ja vammaispalveluiden yhteistyön kehittäminen 19 3.2 Geriatristen asiantuntijatiimien kehittäminen kotona asumisen tukemiseksi 28 3.3 Ikäihmisten akuuttihoidon ketjun kehittäminen 34 3.4 Senioripalvelujen kokonaisvaltaisen kehittämisen verkosto 40 VANTAAN OSAHANKE 4 Yhteinen vastuu hyvästä vanhuudesta 42 4.1 Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelma ja sen toteutussuunnitelma eli VIKSU 42 4.2 Seniori-info 52 4.3 Senioriosaajatoiminnan kehittäminen 62 5 Päivätoiminnasta gerontologiseksi keskukseksi 70 5.1 Tavoitteet 70 5.2 Gerontologisen keskuksen konseptin kehittäminen 78 5.3 Seniorineuvola 90 5.4 Sosiokulttuurisia palveluja ikääntyneille: Sosiokulttuurisen työn ja osaamisen kehittäminen 100 5.5 Verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittäminen projektissa 105 5.6 Projektin yhteenveto 107 6 Kotihoito uudistuu–projekti 108 6.1 Kotihoidon ja kuntoutuksen yhteistyön kehittäminen 114 6.2 Hoitotyön kirjaaminen ja kirjaamisen osaamisen kehittäminen 117 6.3 Yhteistyö terveyspalveluiden kuntoutuksen kanssa 127 6.4 Yhteistyön kehittäminen kotihoidon ja terveyspalveluiden vastaanottotoiminnan kanssa 129 6.5 134 Teknologiasuunnitelma kotihoitoon 6.6 Verkostoituminen kotihoito uudistuu – osahankkeessa 135 6.7 136 Yhteenveto ja tulokset 7 Omaishoito kehittyy 138 7.1 Työskentely projektissa 139 7.2 147 Omaishoito kehittyy – projektin kehittämiskohteet 7.3 Opiskelijayhteistyö omaishoito kehittyy – projektissa 155 7.4 Arviointia projektin toiminnasta 156 7.5 Yhteenveto ja projektin tulokset 158 8 HANKKEEN TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN 160 8.1 Tavoitteet ja arviointisuunnitelma suhteessa tuloksiin 160 8.2 Verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittymisen arviointi 163 8.3 Verkostoitumisen tehokkuuden ja vaikuttavuuden mittaaminen 168 8.4 Yhteenvetoa ja pohdintaa 172 LÄHTEET 174 HANKKEEN OPINNÄYTETYÖT 178 TYÖRYHMIEN JÄSENET 180 Hankkeen ja tämän hankeraportin ovat rahoittaneet Euroopan sosiaalirahasto Etelä-Suomen Ely-keskus, sekä Espoon ja Vantaan kunnat. Painopaikka: Tikkurilan Paino Oy Taittaja Antti Lehto Kaaviot: Katri Nykänen, Rika Rajala ja Sari Kailio 4 1 Johdanto Vantaan ja Espoon kaupunkien ikääntyneen väestön kasvu ja vanhusten avopalvelujen uudistamisen tarve olivat ne lähtökohdat, joista Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen –hankkeen suunnitelmaa lähdettiin työstämään. Ikääntyneen väestön määrän kasvua kuvaa se, että esimerkiksi Vantaalla yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa noin 500 henkilöllä joka vuosi. Hankkeen suunnitteluvaiheen toimijat tunsivat toisensa aiempien yhteistyöprojektien johdosta ja niinpä melko lyhyessä ajassa pystyttiin laatimaan 6 vuoden hankesuunnitelma, joka sai kiitosta ministeriöstä muodostaessaan vahvan tavoitteellisen, toiminnallisen ja pedagogisen kokonaisuuden. Hankesuunnitelman tekivät Anne Aaltio (Vantaan kaupunki), Timo Järvensivu (Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu) ja Hannele Niiniö (Laurea – ammattikorkeakoulu) silloiselle Etelä-Suomen lääninhallitukselle tammikuun 2008 Euroopan sosiaalirahaston hakuun. Maaliskuussa hakijat saivat ensitiedon rahoituksesta ja kehotuksen tehdä uusi hakemus, tällä kertaa kolmeksi vuodeksi. Hanke kuului Euroopan sosiaalirahaston Vipuvoimaa EU:lta 20072013 rakennerahaston Manner-Suomen toimintalinjaan 3 eli Työmarkkinoiden toimintaa edistävien osaamis-, innovaatio- ja palvelujärjestelmien kehittäminen. Hanke kuului OKM:n hallinnonalaan ja sitä ovat rahoittaneet Euroopan sosiaalirahasto, Uudenmaan ELY-keskus sekä Espoon ja Vantaan kaupungit. Julkisen (ESR- ja kansallinen rahoitus) rahoituksen määrä hankkeelle on ollut 650 000 €. Tämä hankeraportti rakentuu yleisesittelystä, Espoon ja Vantaan osahankkeista sekä arviointiosiosta. Yleisesittelyssä kuvataan yleisesti hanketta ja käytettyjä kehittämistyön menetelmiä. Siinä myös kerrotaan koko hanketta koskettavasta tutkimuksesta eli opiskelijakyselystä sekä vanhustyön koulutuksen kehittämistyöstä ja sen tuloksista. Molemmissa osahankkeissa on ollut neljä projektia ja projekteissa useita kehittämiskohteita. Yhteensä hankkeella on ollut yli 20 kehittämiskohdetta. Hankeraportin arviointiosio sisältää Verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittymisen sekä laadullisen, että määrällisen arvioinnin. Niiden lisäksi arvioidaan, kuinka hanke kokonaisuutena on saavuttanut tavoitteensa. 5 2 Hankkeen yleisesittely Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen on ollut Vantaan ja Espoon kaupunkien ja Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun sekä Tikkurilan Laurean yhteistyössä toteuttama ja Laurean hallinnoima kehittämishanke ajalla 1.2.2008-30.4.2011. Kauppakorkeakoulu ja Vantaan kaupunki ovat olleet hankkeen osatoteuttajia ja Espoon kanssa Kauppakorkeakoulu solmi erillissopimuksen, joka käsitti verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittämisen. Kehittämishankkeen tavoitteena oli vanhusten avopalvelujen kehittäminen niin, että rakenteellinen muutos laitoshoidosta avopalveluihin toteutuisi. Hankkeessa on kehitetty vanhusten avopalveluita niin, että mahdollisimman moni ikääntynyt voisi asua omassa kodissaan. Molemmissa kaupungeissa on kehitetty verkosto-osaamista ja verkostojohtamista ja Vantaalla kehittämistyö on kattanut ’lähes koko paletin’ ikääntymispoliittisen strategian teosta uusien menetelmien ja innovaatioiden sekä työntekijöiden osaamisen kehittämiseen. Kehittämishanke itsessään toimi verkostoperiaatteella ja kunkin osaprojektin kehittäjätiimi vetäjineen on ollut keskeinen tässä työssä. Vantaalla kehittämistyötä ovat tehneet Laurean ja kauppakorkeakoulun tutkijat, lehtorit ja yliopettajat sekä noin 70 kaupungin työntekijää ja Senioriosaajaa. Senioriosaajat ovat Laurean ja ko. kaupunkien yhteistyössä kouluttamia vapaaehtoisia, joilla on ollut tärkeä rooli hankkeen monissa työryhmissä. Espoossa on keskitytty verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittämiseen ja sielläkin on ollut suuri määrä kentän kehittäjiä, noin 50, aktiivisina toimijoina. Kokonaisvaltainen kehittäminen lähtökohtana Timo Järvensivu, Hannele Niiniö ja Anne Toikko Kokonaisvaltainen kehittäminen tarkoittaa toisaalta strategiasta menetelmiin ulottuvaa jatkumoa ja toisaalta tarpeen tullen toimialat ylittävää työskentelyä (esim. Seniori-info, Senioriosaaja-toiminta, Sosiokulttuuristen menetelmien kehittäminen). Se tarkoittaa myös hankestruktuuria, jossa keskeiset henkilöt ovat mukana kehittämisessä, myös asiakkaat. Hallinnollisesti hankestruktuuri, jossa jokaisella projektilla on ollut vastuuhenkilö kaupungilta, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta ja Laureasta, on taannut asioiden ja työpajojen hyvän valmistelun ja toteutuksen. Espoon osalta kauppakorkeakoulu on tarjonnut kehittäjäresurssin. Kaupungin vastuuhenkilöiden mukanaolo on myös taannut sen, että kehitetyt asiat ovat siirtyneet tuloskorteille ja normaaliin johtamisjärjestelmään hankkeen päätyttyä. Kahden suuren kaupungin vanhusten avopalveluiden kehittäminen on tarjonnut monia mahdollisuuksia keskinäiseen oppimiseen, jakamiseen ja arviointiin. Hanke on tarjonnut tälle foorumeja järjestämällä yhteisen vuotuisen aloitusseminaarin sekä bencmarking –tapaamisia, joissa on esitelty kaupunkien kehittämistyötä ja tuloksia. Ne ovat toimineet myös verkostoitumisen paikkoina työntekijöille ja esimiehille. 6 Hankkeen toimintatapaa kuvaavat verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittäminen, kehittämällä oppiminen eli Laurean LbD-malli sekä toimintatutkimuksellinen ja arvioiva lähestymistapa. Jo hankkeen suunnitteluvaiheessa hankkeelle tehtiin projektikohtaiset arviointisuunnitelmat sekä suunnitelmat hankkeen yhteisille haasteille (opiskelijoiden vähäinen kiinnostus vanhustyötä kohtaan sekä vanhustyön koulutuksen kehittäminen). Hanke on toiminut alustana paitsi vanhustyön sisällön myös osaamisen ja toimintatapojen kehittämiselle. Alkuperäisessä hankesuunnitelmassa toimintatapaan liittyvät tavoitteet linjattiin seuraavasti: ”Hankkeessa uudistetaan vanhustyön palvelurakenteita ja työmenetelmiä innovatiivisilla kokeiluilla, kehittämällä henkilöstön osaamista ja verkostomaista työskentelyä.” Näitä tavoitteita toteuttamalla pyrittiin kohti asiakaslähtöistä, työntekijöiden itsenäistä verkostoitumista tukevaa oppimista: ”Verkostoituneen, ongelmalähtöisen palveluntuotantokulttuurin kehittäminen edistää asiakaslähtöistä, monien eri toimijatahojen yhteistyössä toteutettavaa palvelukulttuuria. Tämä edistää ikääntyvien saamaa palvelutasoa, työntekijöiden ongelmalähtöistä oppimista omassa työssään sekä työn motivoivuutta, sillä verkostoympäristöissä työntekijöiden itsenäinen verkosto-osaaminen ja asiakaslähtöiset ratkaisuvalmiudet korostuvat.” Verkostoituneella toimintatavalla pyrittiin vahvistamaan kaupunkien työntekijöiden, yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden osallisuutta vanhustenpalveluihin liittyvien haasteiden yhteiseen ratkaisemiseen. Verkostomaisen kehittämisprosessin etuja ja toimintaa on kuvattu tarkemmin Aalto-yliopiston tutkijaryhmän kirjoittamassa verkostojohtamisen oppaassa (www.verkostojohtaminen.fi). Yksinkertaistaen voidaan todeta, että verkostoituneessa toimintamallissa pyritään osallistamaan toimijoita mahdollisimman laajasti. Perinteisesti kehitystyötä tehdään hierarkkisesti niin, että kaikki verkoston toimijat, joiden työtä tai saamaa palvelua kehitetään, eivät osallistu ratkaisujen kehittämiseen. Hierarkkisessa kehittämistyössä ratkaisut – innovaatiot – kehitetään usein pienissä, ”tehokkaissa” työryhmissä, jonka jälkeen ratkaisut pyritään jalkauttamaan verkoston muiden toimijoiden hyödynnettäväksi (ks. kuva 1). 7 Kuva 1: Hierarkkisen kehittämistyön prosessi Tämän hierarkkisen kehittämismallin haasteena on, että verkoston luottamus ja sitoutuminen kehitettyihin ratkaisuihin joudutaan rakentamaan jälkikäteen, mikä on aina haasteellista. Koska uusia ongelmia ja ratkaisutarpeita ilmaantuu jatkuvasti, hierarkkisen kehittämisprosessin noudattaminen voi pitkällä aikavälillä lisätä verkoston kehittämisväsymystä. Uusien ratkaisujen jalkauttamisesta tulee yhä työläämpää (ks. kuva 2). 8 Kuva 2: Hierarkkinen kehittämisprosessi voi tuottaa kehittämisväsymystä. Verkostoituneessa kehittämisprosessissa lähdetään liikkeelle verkoston toimijoiden keskinäisen luottamuksen ja yhteistyöhön sitoutumisen rakentamisella (ks. kuva 3). Tämä edellyttää aikaa sille, että toimijat voivat tutustua toisiinsa sekä toistensa osaamiseen, haasteisiin ja tavoitteisiin. Luottamus ja sitoutuminen rakentuvat, kun toimijat alkavat puhua samaa kieltä ja ymmärtävät toisiaan paremmin. Ratkaisujen kehittämiseen ei sännätä ennen keskinäisen luottamuksen ja sitoutumisen syntymistä. Liian ennenaikaiset ratkaisuyritykset törmäävät leviämismuuriin – kehitetyt ratkaisut eivät juurru käyttöön. Parhaimmillaan yhteistyöhön sitoutunut verkosto kuitenkin kehittää ja levittää ratkaisuja samanaikaisesti. Erillistä jalkauttamisvaihetta ei tarvita, kun verkosto on itse kehittänyt ja samalla jalkauttanut tarvitsemansa ratkaisut. Kehittämisväsymystä ei synny, kun verkosto on voimaantunut ratkaisemaan haasteensa itsenäisesti. 9 Kuva 3: Verkostoitunut kehittämisprosessi mahdollistaa jatkuvaan innovoinnin Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeessa pyrittiin toimimaan edellä kuvatun verkostomaisen työskentelytavan mukaan. Toimintatavan kulmakivi oli työpajatoiminta, jolla pyrittiin verkostojen osallistamiseen. Hankkeessa toteutettiin kolmen vuoden aikana lukuisa määrä työpajoja, joissa toimijat kohtasivat, tutustuivat, keskustelivat ja tekivät ryhmätöitä. Työpajatoiminnan tavoitteena oli lisätä verkoston keskinäistä ymmärrystä yhteisistä tavoitteista, rakentaa keskinäistä luottamusta sekä voimaannuttaa itsenäistä ratkaisujen etsimistä. Verkostoitumista ja työpajatoimintaa oli useilla eri tasoilla ja näiden tasojen välillä (ks. kuva 4). Työpajoja järjestettiin pääasiassa osahankkeittain ja työpajoihin kokoonnuttiin noin kerran kuukaudessa tai kahdessa. Osahankkeet jakaantuivat myös pienempiin työryhmiin, jotka veivät kehitystyötä eteenpäin jatkuvasti. Tämän lisäksi hankkeen eri verkostot koottiin yhteisiin seminaareihin muutaman kerran vuodessa. Tätä verkostoja työpajatyötä koordinoitiin ja fasilitoitiin paitsi hankkeen kehittäjäresursseilla myös kaupunkien virkamiestyönä sekä vapaaehtoisvoimin. 10 Kuva 4: Verkostoitunut kehittämisprosessi mahdollistaa jatkuvaan innovoinnin Tämän työskentelytavan soveltaminen käytäntöön oli kaikille hankkeen toimijoille oppimisprosessi. Toimintatapaa ei ollut aina helppo soveltaa käytäntöön, kuten tämän loppuraportin osahankkeiden toiminnan kuvauksista voidaan lukea. Prosessin aikana koettiin sekä innostumisen että turhautumisen hetkiä, jotka molemmat olivat tärkeitä yhteisen oppimisen kannalta. Hankkeen monissa verkostoissa ratkottiin keskinäiseen luottamukseen ja sitoutumiseen liittyviä haasteita. Verkostoitunut työskentelytapa on hierarkkista toimintatapaa hitaampi lähtövaiheessa. Tämä voi turhauttaa nopeisiin ratkaisuihin tottuneita ja niitä, jotka odottavat nopeita konkreettisia tuloksia. Verkostoitumisen lopputulokset eivät ole helposti ennakoitavissa, mikä niin ikään lisää toimijoiden epävarmuuden tunnetta. Verkostoitunut toimintatapa edellyttääkin epävarmuuden sietokykyä. Toimintatavan omaksuminen vaatii myös aikaa ja oppimista sekä koulutuksellista tukea. Työn edistyessä koettiin runsaasti onnistumisia. Alkuvaiheen hämmennyksestä nousi uutta näkemystä yhteisistä tavoitteista. Työskentely alkoi kantaa hedelmää, kun osapuolet oppivat tuntemaan toinen toistensa työn haasteita ja työhön liittyvää osaamista. Asiakkaat ja yhteistyökumppanit antoivat hyvää palautetta osallistumismahdollisuudesta. Koettiin, että työpajoissa oli aikaa hengittää ja ideoida vapaammin kuin hektisemmässä työn arjessa. Työskentelytapa innosti ja voimaannutti. Hankkeessa oli tavoitteena, että verkostomainen toimintatapa jäisi elämään kaupunkien toiminnassa myös hankkeen päätyttyä. Hankkeen toimijat ovat matkan varrella oppineet verkostoitumisesta ja tämä osaaminen itsessään mahdollistaa toimintatavan 11 juurtumista. Osa hankkeessa luoduista verkostoista on jo hankkeen viimeisien kuukausien aikana alkanut juurtua. Kaikki hankkeessa luodut verkostot eivät silti jääne pysyviksi toimintamalleiksi. Verkostot kehittyvät jatkossakin tarpeen mukaan: uusia verkostoja luodaan ja tarpeettomaksi jääneet verkostot kuihtuvat. Hankkeet ammattikorkeakoulun arjessa Hankkeilla ja projekteilla on merkittävä tehtävä Laurea Ammattikorkeakoulun opetus-, oppimis- ja ohjausprosesseissa. Ministeriön linjausten mukaan ammattikorkeakouluopetus edellyttää vahvaa ammattikorkeakoulun ja työelämän välistä kanssakäymistä. Aluekehitystä ja uutta osaamista luodaan tutkimusten sekä niiden soveltamisen pohjalta työelämän kanssa tehtävissä kehittämishankkeissa. (Fränti & Pirinen, 2005: 11.) Laurea Ammattikorkeakoululla on metropolialueen korkeakouluyhteisössä merkittävä yhteiskunnallinen rooli toimintaympäristöönsä lisäarvoa ja osaamista tuottavana kehittäjänä. Laureassa on kehitetty kehittämispohjaisen oppimisen toimintamalli LbD (Learning by Developing). Kehittämispohjainen oppiminen (LbD) on autenttisuuteen, kumppanuuteen, kokemuksellisuuteen ja tutkimuksellisuuteen perustuva, uutta luova toimintamalli. (Piirainen, 2008: 8.) Yksi olennainen piirre LbD:ssä on opiskelijoiden rooli kehittäjinä ja nuorempina kollegoina. Tämä vahvistaa opiskelijoiden osaamista, ammatti-identiteettiä ja helpottaa myös työyhteisöjen rekrytointia. Seuraavassa on hankkeessa mukana olleen sosionomi-opiskelijan kokemuksia hanketyöstä ja kehittämispohjaisesta oppimisesta: ”Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen – hankkeessa mukana oleminen mahdollisti tutustumisen erilaisiin verkostoihin sekä kehittämis- ja suunnittelutyöhön. Hankkeessa verkostoja rakennettiin muun muassa helpottamaan työskentelyä ja luomaan sujuvuutta siihen ja tätä kautta parantamaan palveluja asiakkaan näkökulmasta katsottuna. Koen että pitkäaikainen mukana olo hankkeessa tuki monipuolista oppimista sekä työelämän todellisuuden hahmottamista.” Hankkeessa informaatiota kerätään palvelun tai projektin prosesseista ja toteutuksesta sekä ongelmista pääasiassa laadullisilla menetelmillä. Toimintatutkimus on yksi mahdollinen keino tuottaa arviointitietoa. Sen tunnuspiirteiksi on nimetty ongelmalähtöisyys ja syklisesti etenevä toiminnan kehittämisen prosessi. Tutkimusstrategiana toimintatutkimus parantaa käytännön toiminnan ja teoreettisen tutkimuksen vuorovaikutusta. (Suntio, 2004: 164-165.) Toimintatutkimukselle tyypillistä on: käytäntöön suuntautuminen, ongelmakeskeisyys, tutkittavien ja tutkijan roolit aktiivisina toimijoina muutosprosessissa sekä tutkittavien ja tutkijan suhteen perustavana oleva yhteistyö. Toimintatutkimuksessa tuotetaan aineistoa ja sen pohjalta uutta tutkimuksellista tietoa, vaikka aiotut käytännön muutokset eivät onnistuisikaan. (Kuula, 2006.) Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeessa on tehty monia prosesseja tai kehittämiskohteita eteenpäin vieviä pieniä arviointeja. Niiden lisäksi on tehty Kirjaamisen ja kirjaamisosaamisen kehittämiseen liittyvät kaksi kyselyä sekä yksi kysely kotihoidon ja terveyspalvelujen yhteistyöstä. Näillä kaikilla voidaan arvioida hankkeen tuloksia, mutta myös edesauttaa tulevaa kehittämistyötä, joka jatkuu hankkeen jäl12 keen. Tässä raportissa esitellään sekä hanketutkimusta, että kuvailutietoa hankkeen kehittämiskohteista. Opiskelijoiden kokemukset ja näkemykset vanhustyöstä sekä vanhustyön koulutuksen kehittäminen Päivi Putkonen, Hannele Niiniö, Marika Ruohoniemi ja Anne Toikko Viime vuosikymmenten aikana yhteiskunnassamme on voimakkaasti tuotu esiin vanhuksiin liittyvän hoidon ja hoivan moraalisia, eettisiä ja rakenteellisia ongelmia. Tämä on omalta osaltaan auttanut kohentamaan vanhustyön tilaa Suomessa, mutta edelleen vanhustyön arjen ongelmat heijastuvat voimakkaasti mediassa ja sosiaali- ja hoitotyön ammattilaisten puheessa. Hiljaista tietoa ja osaamista on paljon piiloutuneena arjen rutiineihin. Tämä tieto, mutta toisaalta myös sekä positiiviset ja negatiiviset asenteet välittyvät työntekijäsukupolvelta toiselle. Halusimme selvittää, kiinnostaako opiskelijoita vanhustyö ja mitkä olisivat niitä seikkoja jotka saisivat opiskelijat aktivoitumaan vanhustyön ammattilaisten joukkoon. Osana tätä hanketta toteutettiin syksyllä 2010 opiskelijakysely yhdessä suomalaisessa ammattikorkeakoulussa ja yhdessä ammattioppilaitoksessa. Kyselyn kysymykset suunniteltiin ensin yhdessä Tikkurilan Laurean terveydenhuoltoalan opiskelijaryhmän kanssa. Halusimme selvittää opiskelijoiden käsityksiä ja kokemuksia vanhustyöstä ja vanhusten hoidosta. Aiempaa kokemusta vanhustyöstä tai hoitotyöstä ei vaadittu. Mitkä työhön tai asenteisiin liittyvät tekijät edistäisivät ja mitkä heikentäisivät vanhustyöhön suuntautumista? Vanhustyöllä tarkoitimme tutkimuksessa kaikkea sellaista sosiaalialan, hoitoalan, kauneusalan ja rikosseuraamusalan työtä, jossa asiakkaina olivat olleet pääasiassa tai osin myös vanhukset. Tarjosimme kyselylomaketta aktiivisesti opiskelijoille syksyn 2010 aikana. Pyysimme vastaajia myös listaamaan keinoja joilla vanhustyötä voisi parantaa, ja lisäksi niitä seikkoja jotka edesauttaisivat heidän halukkuuttaan hakeutua vanhustyöhön. Kysely toteutettiin vapaaehtoisena lomakekyselynä ja tutkimuksessa noudatettiin hyvän eettisen tutkimuskäytännön periaatteita. Terveydenhuoltoalaa (57 %) vastaajista (N=217) edustivat 48 sairaanhoitaja/terveydenhoitaja opiskelijaa ja 76 lähihoitajaopiskelijaa. Sosionomiopiskelijoita vastaajissa oli yhteensä 87 (sosionomi 68 ja rikosseuraamusalan sosionomi 19). Kauneudenhoitoalaa edusti kuusi estenomiopiskelijaa. Opiskelijoiden keski-ikä oli vastaushetkellä 26,1 vuotta. Vastaajista oli naisia 187 ja miehiä 30. Keskimääräinen opintojen kesto vastaushetkellä oli 1,6 vuotta. Kartoitimme aiemman, vanhuksiin liittyvän työkokemuksen. Työkokemusta vanhustyöstä (muu kuin hoitotyö) 12,4 %:lla vastaajista oli ollut keskimäärin 33 kk (Kaikki vastaajat: N=217, Ka=4kk). Hoitotyöstä, jossa oli ollut pääasiassa vanhusasiakkaita, kokemusta oli 41 %:lla kaikista vastaajista keskimäärin 15,3 kk (Kaikki vastaajat: N=217 Ka=6,3kk). Hoitotyöstä, jossa oli ollut pääasiassa muita kuin vanhusasiakkaita oli 25,3 %:lla vastaajista ollut kokemusta keskimäärin 60,5 kk (n=217, Ka=15,3 kk). Opiskelun aikana saatu tai opiskelua edeltävä vanhustyön työkokemus lisäsi positiivista suhtautumista vanhustyöhön. Positiiviset kokemukset lisäsivät halukkuutta kehittää vanhustyötä ja kykyä käsitellä vanhenemisen ahdistavuutta. Opiskelijoista 9,8 % ha13 lusi varmasti työskennellä vanhustyön parissa valmistumisen jälkeen, epävarmoja oli 29,8 % ja eri mieltä 60,5 %. Halukkuus vanhustyössä työskentelemiseen liittyi mm. halukkuuteen kehittää vanhustyötä (p=0.000). Suurimmiksi esteiksi koettiin huonot resurssit ja aiemmat negatiiviset kokemukset vanhustyöstä, jotka yhdistyivät muun muassa työn fyysiseen ja henkiseen kuormittavuuteen, henkilökuntapulaan, haluttomuuteen kehittää vanhustyötä, negatiivisiin kokemuksiin itse vanhuksista ja vanhenemisen ahdistavuuteen. Hieman yli 80 % vastaajista oli sitä mieltä että vanhustyössä ei ole riittävästi henkilökuntaa ja että vanhustyöstä maksettava palkka ei ole sopivassa suhteessa työn vaativuuteen ja raskauteen. Opiskelijoilla, jotka olivat orientoituneet vanhustyön kehittämiseen (noin 40 %) ja tietotaidon syventämiseen (noin 40 %) oli positiivisia käsityksiä vanhustyöstä ja osalla heistä oli halukkuutta jatkaa vanhustyössä valmistumisen jälkeen. Halukkuus työskennellä vanhustyössä valmistumisen jälkeen oli voimakkaasti yhteydessä halukkuuteen syventää tietotaitoa (r=0.610**, p=0.000) vanhustyöstä. Lisäksi opiskeluala oli yhteydessä halukkuuteen työskennellä vanhustyössä valmistumisen jälkeen (Khi2=30.490, p=0.016). Halukkaimpia olivat lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijat ja haluttomampia rikosseuraamusalan- ja sairaanhoitaja / terveydenhoitajaopiskelijat. Valmistumisen jälkeiseen vanhustyöhön orientoituneiden osuus oli koko aineistossa valitettavan pieni (9.8 % varmoja ja 29.8 % epävarmoja). Halukkuus työskennellä vanhustyössä lisääntyi aiempien positiivisten kokemusten jälkeen vanhuksista tai vanhustyöstä ja vastaavasti väheni negatiivisten kokemusten jälkeen. Avointen kysymysten perusteella vanhustyön kiinnostavuutta lisäsivät opiskelijoiden mukaan erityisesti paremmat resurssit. Työntekijöiden määrän lisääminen nähtiin jopa tärkeämpänä, kuin työntekijöiden palkkauksen lisääminen. Työn kuormittavuuden toivottiin vähenevän. Tätä edesauttaisivat vanhustyötä fyysisesti ja henkisesti edistävät ja helpottavat tekijät, sekä koulutukselliset ja resursseihin liittyvät tekijät. Opiskelijoiden sanallisia kehittämisehdotuksia tukivat myös väittämien keskinäiset korrelaatiot, joissa fyysisen kuormittavuuden kokemus oli yhteydessä henkiseen kuormittavuuteen ja negatiivisiin kokemuksiin vanhustyöstä sekä henkilökunnan riittämättömyyteen. 14 Kokemus tai käsitys fyysisestä kuormittavuudesta liittyi myös käsitykseen huonoista resursseista, haluttomuuteen työskennellä vanhustyön parissa valmistumisen jälkeen ja käsitykseen epäsopivasta palkasta suhteessa työn vaativuuteen.. Sen lisäksi, että tässä tutkimuksessa tärkeinä mielipidevaikuttajina olivat aiemmat kokemukset vanhustyöstä, opiskelijoiden orientaatio vanhustyöhön vastaushetkellä ja avoimissa kysymyksissä esiin tullut voimakas lisäresurssitoive, tutkijoiden mielestä myös yhteiskunnallisen, moraalisen ja eettisen sekä koulutuksellisen suhtautumisen vanhuksiin ja vanhustyöhön, sekä oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin kokemukset vanhustyöstä työntekijän ja asiakkaan näkökulmasta ovat avaintekijöitä vanhustyön kehittämisessä. Osa näistä sekoista tuli esiin myös opiskelijoiden vastauksissa. Hautalan tutkimuksen perusteella koulutuksella voidaan vaikuttaa opiskelijoiden suhtautumiseen vanhustyön hoitotyöhön ja työelämän sekä oppilaitosten yhteistyötä tulisi tiivistää. (Hautala, 2008). Opiskelijat arvostavat vanhustyötä (Heinonen, 1999), mutta halukkuutta suuntautua vanhustyöhön ei välttämättä ole. Kansainvälisten kokemusten mukaan vanhustenhoitoa ei pystytä kehittämään pelkän integroivan osaamisen kautta. Tarvitaan täsmäkoulutusta ja erikoistumista, eli geriatriaa, vanhuspsykiatriaa, vanhusten hoitotyötä sekä vanhusten sosiaalityötä hallitsevia osaajia. (Kivelä, 2006). Pelkkä palkkauksen paraneminen ja resurssien lisääminenkään ei siis saisi opiskelijoita kiinnostumaan vanhustyöstä, vaikka opiskelijat voimakkaasti tutkimuksessamme peräänkuuluttivatkin näiden seikkojen kohentumista. Edellisten lisäksi tarvitaan moraalisia ja eettisiä koulutuksellisia näkökulmia ja yhteiskunnallista joustavuutta ja kollektiivisen empatian kehittymistä, jossa vanhuksen rooli ja asema yhteiskunnassamme muuttuisi. Vanhus tulisi ns. näkymättömästä ikääntyneen roolistaan esiin yhteiskuntaan aktiiviseksi toimijaksi ihmisen rooliin, jota ei pelättäisi ja jonka sairaudet nähtäisiin osana ihmistä eikä pelkästään tuottavuutta vähentävänä tekijänä (Kuvio 5). Vaikeasti hoidettavien vanhusten hoitoon tulisi ammattilaisille kehittää uusia menetelmiä ja tuoda voimakkaammin esiin uutta tutkittua tietoa ja hyväksi havaittuja sekä tieteelliseen näyttöön perustuvia hoitokäytäntöjä. Erityisesti kotihoitoon, pitkäaikaissairaanhoitoon ja vanhuspsykiatriaan sekä terveyskeskustasoiseen hoitoon tarvitaan lisäpanostusta. Johtopäätöksenä onkin että asenteiden tulisi muuttua sekä vanhustyötä että vanhusten hoitoa kohtaan positiivisempaan suuntaan läpi koko suomalaisen yhteiskunnan. Tutkimukseen vastaajan ääntä käyttäen ” Haluaisin työskennellä….”Aidosti tehokkaassa ja sosiaalisesti lämpimässä paikassa, jossa sekä vanhukset että henkilökunta kokevat arvostusta”. 15 Kuvio 5: Putkonen, Toikko, Niiniö, Ruohoniemi 2011. Vanhustyön koulutuksen kehittäminen oli yksi hankkeen kehittämishaasteista. Lähtökohtaisesti sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista vain pieni osa ottaa vanhustyön opintoja ja yhtä harva hakeutuu sille sektorille työhön. Opiskelijakyselyn avulla selvitettiin opiskelijoiden kokemuksia ja näkemyksiä vanhustyöstä. Kyselyn lisäksi oli tarkoitus kehittää vanhustyön koulutusta. Hankkeen monimuotoisuus ja kehittäjälehtorien sekä yliopettajien melko pieni resurssien määrä vaikuttivat siihen, että vasta alkuvuonna 2010 nähtiin, että hankkeella on resurssia myös tähän työhön. Koulutuksen kehittämiseen perustettiin työryhmä, joka työskenteli suunnitellen sekä perusopintojen, että täydennyskoulutuksen moduleja. Työskentelyn alussa selvitettiin Laurean sosiaali- ja terveysalan opetussuunnitelmien nykytilanne, josta lähdettiin ehdottamaan kaikille Tikkurilan Laurean 750 sosiaali- ja terveysalan opiskelijalle yhteisiä vanhustyön perusopintoja. Tämä takaisi perustiedot ja antaisi mahdollisuuden LbD-mallin mukaisesti tekemisen kautta eli toimimalla projekteissa tutustua tähän työalueeseen. Toisena kehittämiskohteena suunniteltiin ’Virtuaalipalvelut ja –ohjaus’ sekä ’Hyvinvointi- ja turvateknologia’ opintokokonaisuuksia. Kolmantena kehittämiskohteena työryhmällä oli Vanhustyön hallinnon ja johtamisen opinnot. Tavoitteena on, että nämä koulutukset jaetaan 5 opintopisteen moduleihin, joita voivat ottaa sekä Laurean opiskelijat, että ulkopuoliset maksavat asiakkaat. Työryhmän työ oli hankeraportin painoon mennessä kesken ja tavoitteena oli tarkentaa modulien suunnittelua vielä huhtikuun 2011 aikana. 16 17 ESPOON OSAHANKE 3 Espoon projektit hankkeen koko ajalta 2008-2011 Johdanto kehittämistyöhön Espoossa Espoossa Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen kehitystyön keskiössä olivat verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittäminen. Hankesuunnitelmavaiheessa kehittämistyö päätettiin kohdistaa vanhusten palveluiden verkostoihin, mutta tarkempia kehittämisen sisältöalueita ei suunnitelmavaiheessa eritelty. Sisältöalueiden tarkennus haluttiin tehdä vasta hankkeen aloittamisen jälkeen, sillä tavoitteena oli lähteä liikkeelle toimijoiden eli Espoon vanhusten palveluiden (erityisesti kotihoidon organisaation) tarpeista. Hanketyö aloitettiin keskustelemalla kehitystyön sisältöalueista vanhusten palveluiden johdon kanssa. Alkuvaiheessa päätettiin keskittyä kotihoidon verkostoihin. Keväällä 2008 Aallon tutkijat ja kotihoidon esimiehet keskustelivat kotihoidon kanssa tarkemmista kehityskohteista sekä yhteistyökumppaneista, jotka haluttiin mukaan kehitystyöhön. Kehitystyö ja työpajatyöskentely päätettiin aloittaa kotihoidon ja vammaispalveluiden yhteistyön kehittämisestä. Tämä kehittämistyö on jatkunut koko hankkeen ajan. Lisäksi päätettiin, että hanketyössä keskitytään aluksi vain kotihoidon ja vammaispalvelujen yhteistyöhön eikä vuoden 2008 aikana aloiteta muiden verkostojen kehittämistä. Tällä päätöksellä haluttiin turvata realistiset resurssipanostukset kehittämistyölle. Samalla haluttiin yhdessä oppia, miten hanketta viedään parhaiten eteenpäin. Syksyllä 2008 pohjustettiin vanhusten palveluiden johdon, kotihoidon esimiesten sekä terveyspalveluiden johdon kanssa uusien kehitysverkostojen aloittamista. Joulukuussa 2008 kehittämiskohteiksi päätettiin lisätä kaksi uutta verkostoa: Ikäihmisten akuuttihoidon ketju sekä Vakaa vanhus. Näistä ensimmäisessä tavoitteena oli akuuttihoitoon joutuneiden ikäihmisten hoitoketjun kehittäminen verkostoituneesti ja jälkimmäisessä tavoitteena oli edistää vanhusten ennaltaehkäiseviä palveluja niin, että vanhukset voivat pysyä kotonaan mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman hyvässä kunnossa. Ikäihmisten akuuttihoidon ketjun kehittämistä tehtiin aktiivisesti vuoden 2009 ajan, minkä jälkeen tämä kehittämistyö siirtyi Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) vetämäksi pääkaupunkiseudun alueelliseksi kehittämistoiminnaksi. Tämä siirto vapautti Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen resursseja ja vuosien 2009 ja 2010 vaihteessa pyrittiinkin siirtämään näitä resursseja Senioripalvelujen kehittämisverkoston kehittämiseen. Tämä uusi kehittämistyö pyrittiin käynnistämään vuoden 2010 alussa, mutta kehitystyössä ei päästy vuoden 2010 aikana vauhtiin johtuen erityisesti vanhusten palveluiden johdon vaihtumisesta. 18 Vakaa vanhus -kehitystyö aloitettiin keväällä 2009. Tämä kehittämistyö jatkuu edelleen, mutta kehityskohteen nimi on muuttunut kehitystyön edistyessä. Nimeksi tuli heti työskentelyn alettua SAP uudistuu ja lopulta nimeksi otettiin Geriatriset asiantuntijatiimit. 3.1 Kotihoidon ja vammaispalveluiden yhteistyön kehittäminen Tavoitteet Kehittämistyön lähtökohdiksi otettiin kotihoidon ja vammaispalvelujen yhteisen asiakastyön ja -palveluiden kehittäminen sekä verkostomainen toimintatapa, jossa yhteistyötä kehitetään työpajatyönä. Tavoitteet tarkentuivat ja muuttuivat työskentelyn myötä useasti. Työskentelyn suunnittelusta on vastannut jatkuvasti Aallon ja Espoon henkilöstöstä muodostettu suunnitteluryhmä. Tähän ryhmään ovat kuuluneet Aallosta tutkijat Timo Järvensivu ja Katri Nykänen sekä Espoosta kotihoidon päällikkö Raija Kasanen, vammaispalvelujen vastaava sosiaalityöntekijä Martina Nygård (hankkeen puoliväliin asti) ja vammaispalvelujen päällikkö Päivi Nurmi-Koikkalainen (mukaan uutena työntekijänä hankkeen puolivälistä alkaen). Toiminta vuonna 2008 Yhteistyö kotihoidon ja vammaispalvelujen välillä aloitettiin käymällä vammaispalveluiden luona kertomassa suunnitteilla olevasta projektista ja kutsumalla heidät mukaan. Keväällä pidettiin kaksi työpajaa, joissa pohdittiin kotihoidon ja vammaispalveluiden yhteisen asiakashoitoprosessin rakennetta, haasteita sekä toimenpiteitä haasteiden ratkaisemiseksi. Kevään työskentelyssä löydettiin viisi haasteryhmää: arvojen ja asenteiden erilaisuus, yhteisen asiakkaan määrittely, yhteistyön rakenteet, ulkopuoliset tekijät ja niiden huomioiminen, palveluntuotannon resursointi sekä palveluohjaus ja palveluiden määrittely. Keskeiseksi tavoitteeksi asetettiin yhteisen asiakaspalveluprosessin kuvaus, jotta voitaisiin arvioida ja kehittää sen toimivuutta. Syksyllä työpajoja pidettiin kuukausittain. Mukana oli kotihoidon työntekijöitä, vammaispalveluiden sosiaalityöntekijöitä lisäksi ja yhteistyökumppaneita, jotka ovat tekemisissä samojen asiakkaiden kanssa. Aluksi kuvattiin yhteistä asiakaspalveluprosessia ja sen haasteita. Näistä haasteista nostettiin lyhyen ja pitkän aikavälin kehitysideoita jatkotyöstämistä varten. Lyhyen aikavälin ja käytännön tason toimenpiteiksi nousivat esille muun muassa Effican toimivuus yhteistyön välineenä, yhteisen palvelusuunnitelman kehittäminen, SAP-toiminnan kehittäminen sekä asunnonmuutostyöt. Näiden ideoiden konkreettinen työstäminen aloitettiin syksyn aikana. Myöhemmin syksyn aikana kehityskohteiksi täsmentyivät väliinputoaja-asiakkaille tarjottavat palvelut, yhteisen palvelusuunnitelman kehittäminen, SAP-toiminnan kehittäminen, asunnonmuutostöiden kehittäminen sekä palveluasumisen kehittäminen. Verkoston jäsenet jaettiin näihin kehitysryhmiin kunkin osaamisen ja kiinnostuksen 19 mukaan. Vuoden viimeisessä työpajassa joulukuussa nämä kehitysryhmät työstivät kehitysideoitansa eteenpäin tehden ja toteuttaen konkreettisia toimintasuunnitelmia. Arviointia vuoden 2008 toiminnasta Yhteistyö aloitettiin tilanteessa, jossa kotihoidon ja vammaispalveluiden työntekijät eivät tunteneet toistensa osaamista ja palvelutuotannon haasteita. Syksyn aikana osapuolten välinen tuntemus lisääntyi ja samalla keskinäinen luottamus ja sitoutuminen kasvoivat. Verkostotyön fasilitaattoreina jouduimme jonkin verran panostamaan sekä työpajoihin osallistumisen motivointiin, että itsenäisen työskentelyyn työpajojen välissä. Verkoston kokoonpano vakiintui syksyn aikana. Vuoden aikana kehittämistyöhön osallistui noin 20 kotihoidon, vammaispalvelujen, kaupungin muiden organisaatioiden sekä yhteistyökumppaneiden edustajaa. Osa kutsutuista yhteistyökumppaneista jäi syksyn aikana pois kehitystyöstä, mutta kotihoidon ja vammaispalveluiden työntekijät osallistuivat työpajoihin hyvin. Onnistuminen verkostoitumisessa koettiin, kun loppusyksystä kehittämistyöhön saatiin mukaan myös lääkäri. Lääkärin saaminen ja sitouttaminen mukaan oli kehitystyölle selkeä kannuste ja sitouttaja. Kehittämistyön painopiste pysyi vuoden aikana kehittämistavoitteiden määrittelyssä ja konkretisoinnissa. Työpajoissa määriteltiin haasteita ja tavoitteita, kuvattiin yhteistä palveluprosessia, ja palattiin taas haasteiden ja tavoitteiden määrittelyyn. Vuoden aikana määriteltiin monin tavoin sitä, mitä pitäisi kehittää. Matka kohti konkreettisia ratkaisuja eli sitä, miten tavoitteet saadaan toteutettua, ei kunnolla käynnistynyt. Se ettei kehitystyössä päästy konkreettisesti toteuttamaan kehitysideoita, johtui tadennäköisimmin siitä, että kehittämistyön koettiin toteutuvan työpajoissa, mutta työpajoissa kehitetyt näkökulmat ja ideat jäivät työpajoihin. Edistyminen miten-kysymyksissä vaatii enemmän panostusta työpajoissa ideoitujen ratkaisujen edistämiseen ja jalkauttamiseen kunkin toimijan arkityössä. Tutkijat eivät pitäneet mitä-kysymyksiin keskittymistä niin suurena ongelmana kuin kehittajät, tämä johtui siitä, että aikaa jäi enemmän myös verkosto-osaamisen kehittämiselle mikä puolestaan loi tutkijoiden mielestä parempaa pohjaa konkretian työstämiselle yhdessä verkostona. Toiminta vuonna 2009 Vuonna 2009 kotihoidon ja vammaispalvelujen yhteistyössä jatkettiin työpajatyöskentelyä ja verkostoitumista asiakastyön kehittämisen teeman ympärillä. Verkostoitumisen näkökulmasta tavoitteena oli keskinäisen yhteisymmärryksen ja toisten tuntemisen lisääminen edelleen ja sisällönkehittämisen näkökulmasta vastuunottaminen konkreettisten haasteiden ratkaisemiseksi yhdessä. Lisäksi syksyllä nostettiin tärkeäksi näkökulmaksi kehitysideoiden jalkauttaminen kotihoidon ja vammaispalveluiden organisaatioihin. 20 Kevät aloitettiin tammikuun työpajassa, jossa tehtiin katsaus syksyn 2008 kehittämistyöhön ja tarkasteltiin kevään yhteisiä tavoitteita ja kehityskohteita: - Väliinputoaja-asiakkaiden palveluiden parantaminen - Kotihoidon ja vammaispalvelujen yhteisen SAP-työn kehittäminen - Asunnonmuutostöiden kehittäminen - Palveluasumisen kehittäminen Pienryhmätyöskentelynä työstettiin kullekin alakokonaisuudelle toimintasuunnitelma, jota ryhmät toteuttivat itsenäisesti. Pienryhmät työskentelivät itsenäisesti työpajojen välissä, mutta työskentelyn tuloksia jaettiin ja käsiteltiin työpajoissa yhdessä niin, että kaikki pääsivät tuloksista osallisiksi ja kommentoimaan. Työpajoissa oli kevään aikana esillä monia muitakin teemoja, mutta toistuva teema oli em. alakokonaisuuksien konkreettinen edistäminen. Yksi lisäteema työpajoissa oli tiedonsiirron tärkeys verkostossa: hyvin toimivissa verkostoissa tieto ja tietämys liikkuvat kaupungin eri organisaatioiden ja kaupungin ulkopuolisten organisaatioiden välillä. Espoon kaupungissa työskentelevä verkostokonsultti Jukka Karhula kertoi verkostolle Stakesin mallintamasta verkostokonsultoinnista ja sen mahdollisuuksista Espoossa. Karhulan esityksestä opittiin erityisesti huolien yhteisen käsittelyn tärkeys toimivissa verkostoissa. Työpajoissa piirrettiin verkostokuvia, jotta verkostojen hyödyntämismahdollisuudet konkretisoituisivat. Kuitenkin maaliskuussa pidetyssä työpajassa nousi tunne verkoston sitoutumisen katoamista ja verkoston hajoamisen vaarasta. Pienryhmät työskentelivät omien alakokonaisuuksiensa edistämiseksi erillisinä ryhminä, mikä oli hyvä asia, mutta samalla herätti huolen koko verkoston tilanteesta. Osin tämä johtui siitä, että asunnonmuutostyöryhmä oli alkanut kevään aikana työskennellä niin, että se kokoontui omissa verkostotyöpajoissaan eikä osallistunut yhteisiin työpajoihin. Samalla myös muut alatyöryhmän työstivät tavoitteitaan omissa pienryhmissään. Loppukeväästä panostettiin verkostotyöskentelyyn, jotta verkosto saataisiin toimimaan jälleen enemmän yhdessä. Huhtikuun työpaja päätettiin aloittaa kaikkien osapuolten yhteisellä verkostotyöskentelyllä ja työpajoihin liittyvistä huolista keskustellen. Huolikeskustelussa nousikin esille monia haasteita: muun muassa työajan riittämättömyys verkostoitumiseen, eri hankkeiden koordinointi ja priorisointi, konkretian puute, kokonaistavoitteiden epäselvyys sekä verkostoitumisen vähäiset hyödyt suhteessa käytettyyn aikaan. Tämä keskustelu oli tärkeä herättäjä verkostolle. Työpajassa käsiteltiin myös pienryhmien kevään saavutuksia. Pienryhmät esittelivät tuloksensa ja koko läsnä oleva verkosto piti niitä hyvinä ja tärkeinä saavutuksina. Saavutukset näissä pienryhmissä lisäsivät kokemusta yhteistyön hyödyistä, mikä auttoi osaltaan hälventämään huolia verkosto- ja työpajatyöskentelyä kohtaan. Syksylle päätettiin järjestää laajempi verkostoseminaari, jossa näitä hyviä tuloksia jaettaisiin laajemmalle yleisölle. Toukokuussa tehtiin vielä katsaukset menneeseen ja tulevaan. Todettiin, kuinka tärkeää verkostotyön jatkaminen on, erityisesti tässä taloustilanteessa. Tältä pohjalta työstettiin syksyn ohjelmaa, päätettiin sitouttaa kotihoidon ja vammaispalvelujen keskeisiä henki- 21 löitä vielä tiiviimmin mukaan, ja pyrittiin konkretisoimaan syksyn tulevia verkostoseminaareja. Syksyn 2009 aikana työpajoihin kokoonnuttiin viisi kertaa. Näistä työpajoista kaksi oli kehittäjäverkoston itsenäisesti järjestämiä ja suunnittelemia verkostoseminaareja kotihoidon ja vammaispalveluiden henkilökunnalle. Verkostoajattelun kannalta tämä osoitti hyvää sitoutumista ja vastuunottoa kehitystulosten jalkauttamisesta. Syksyn ensimmäinen työpaja oli kertausta ja toisessa työpajassa käytiin läpi asunnonmuutostöitä valmistelleen pienryhmän tuloksia ja verkostoa vetäneen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavan fysioterapeutin lopputyötä. Yhdessä pohdittiin sitä, miten asunnonmuutostöiden onnistumista voitaisiin edistää kotihoidossa ja vammaispalveluissa. Lisäksi työpajassa suunniteltiin henkilökunnalle pidettäviä seminaareja ja jaettiin vastuut. Kaksi samansisältöistä laajaa seminaaria kotihoidon ja vammaispalveluiden henkilökunnalle pidettiin, jotta voitaisiin levittää ja jalkauttaa kehitysideoita muun henkilökunnan keskuuteen sekä samalla kouluttaa kotihoidon työntek¬ijöitä muuttuneesta vammaispalvelulaista. Muuttuneen vammaispalvelulain lisäksi seminaareissa tutustuttiin asunnonmuutostöiden kehittyvään toimintamalliin, työstettiin ryhmätöinä kotihoidon ja vammaispalvelujen yhteistyön kehittämiskohteita ja pohdittiin kuinka näitä kehittämiskohteita lähdetään yhdessä työstämään. Vuoden lopussa kehitysverkosto kokoontui tutustumaan marraskuun seminaarien tuloksiin sekä miettimään tulevaa. Työpajassa sovittiin vuoden 2010 työskentelyn päätavoitteesta. Yhteisen asiakkaan palvelun kehittäminen nähtiin edelleen hyvänä tavoitteena. Käytännössä tätä tarkennettiin siten, että tavoitteena on eheän, toimivan ja kustannustehokkaan palvelun kehittäminen kotihoidon ja vammaispalveluiden yhteisille asiakkaille/asiakkuuksille. Tämä tavoitteenasettaminen oli tarpeen, jotta vahvistettiin verkoston keskinäistä yhteisymmärrystä verkoston tavoitteesta. 22 23 Arviointia kevään 2009 toiminnasta Vuonna 2008 haasteena oli, että työskentelyssä kiinnitettiin huomiota enemmän mitäkysymyksiin kuin miten-kysymyksiin. Vuonna 2009 edistyttiin myös konkretiassa ja saatiin vastauksia myös miten-kysymyksiin. Kokonaisuutena kotihoidon ja vammaispalvelujen väliseen kehittämistyöhön sitoutuneiden henkilöiden verkosto vakiintui kevään 2009 aikana, vaikka verkoston osallistujamäärä pienentyikin matkan varrella ja verkoston kokonaisuus kärsi siitä, että työskentely pirstoutui pienryhmiin. Pienryhmätyöskentely vei kuitenkin tavoitteita ja toimintaa konkreettisesti eteenpäin ja edisti tätä kautta sitoutumista työpajatoimintaan. Loppukeväästä verkoston työskentelyä saatiin jälleen tiivistymään, kun kiinnitettiin huomiota verkoston toimijoiden huoliin ja näiden huolten ratkaisemiseen. Syksyn keskeinen onnistuminen oli henkilökunnalle järjestetyt laajemmat seminaarit. Näissä seminaareissa levitettiin tietoa yhteistyön keskeisistä alueista ja ratkaisuista sekä työstettiin laajalla joukolla yhteistyön haasteita. Henkilökunta antoi seminaareista hyvää palautetta. Keväällä oli sitoutuminen selvästi kiinnittynyt työpajatyöskentelyyn, eikä vieläkään itsenäiseen työskentelyyn oman työyhteisön kanssa koskien verkostoitumista. Sitoutumisesta itsenäiseen työskentelyyn ja sen tärkeydestä verkostoitumisen ja onnistumisen kannalta keskusteltiin avoimesti kehittäjien kanssa ja heidät saatiinkin näkemään roolinsa kehittäjänä ulottuvan myös työpajojen ulkopuolelle. Haasteeksi keväälle ja tulevalle toiminnalle jäi se, miten seminaareissa laajalla porukalla hahmotetut kehittämiskohteet sekä vuodelle 2010 sovitut tavoitteet saadaan käytännössä toteutettua. Henkilökunnan odotuksia nostettiin työstämällä kehittämisideoita yhdessä ja nämä odotukset on tärkeä lunastaa. Toiminta vuonna 2010 Keväällä 2010 kotihoidon ja vammaispalvelujen verkosto kokoontui kahdessa laajemmassa työpajassa: 9.3.10 ja 4.5.10. Näiden työpajojen ohjelma ja toteutus suunniteltiin pienemmässä suunnitteluryhmässä, johon osallistuivat Aallosta Timo Järvensivu ja Katri Nykänen sekä Espoon puolelta Raija Kasanen (kotihoidon päällikkö) ja Päivi Nurmi-Koikkalainen (vammaispalveluiden päällikkö). Maaliskuun työpajassa tehtiin katsaus kotihoidon ja vammaispalvelujen ajankohtaisiin asioihin, kartoitettiin yhteistyöhön liittyvät alueelliset verkostot henkilötasolla sekä tunnistettiin alueiden toimijoiden yhteiset haasteet ja kehitystarpeet ryhmätöinä. Työpaja onnistui hyvin ja osallistuneet olivat tyytyväisiä työpajan antiin. Keskustelu kotihoidon ja vammaispalveluiden kokonaisuuden kehittämisestä sekä alueellisten verkostojen toiminnan haasteista lisäsi ymmärrystä yhteistyön toimivuudesta. Sovittiin konkreettisia toimenpiteitä yhteistyön edistämiseksi. Haasteena työpajassa oli se, että osallistujamäärä jäi varsin alhaiseksi. Työpajan hyvistä tuloksista pääsi siis osalliseksi varsin pieni porukka. 24 Toukokuun työpajassa teemana oli ajankohtaisen tiedon välittäminen kotihoidon ja vammaispalvelujen välillä. Alueellisia verkostoja henkilönimineen esiteltiin, jotta verkostojen jäsenten olisi helpompi olla toisiinsa yhteydessä. Tutustuttiin vammaispalvelulain mukaiseen palvelusuunnitelmaan (Kynnys ry:n lakimiehen Juha-Pekka Konttisen luento). Käytiin läpi palvelutarpeen arviointia sekä hoito- ja palvelusuunnitelma kotihoidossa (kotihoidon ohjaajan Tiina Suikki-Vainikan esitys). Lisäksi keskusteltiin yhteistyön kehittämistarpeista ja syksyn 2010 suunnitelmasta. Työpajan tavoitteet saavutettiin: kotihoidon ja vammaispalvelujen ymmärrys toistensa organisaatioista, toimintatavoista sekä tarpeellisesta lainsäädännöstä lisääntyi. Osallistujamäärä oli tällä kertaa hyvä, mutta haasteeksi jäi edelleenkin se, että miten myös ne saataisiin mukaan tämän yhteisen tiedon äärelle, jotka eivät päässeet paikalle. Syksyn 2010 suunnitelma jäi viimeisessä työpajassa konkretisoitumatta. Yhteisesti todettiin kuitenkin tarvetta olevan edelleen lisätä kotihoidon ja vammaispalveluiden välistä yhteisymmärrystä osapuolten asiakasprosesseista, toimintatavoista jne. Päätettiin, että pienempi suunnitteluryhmä tekee ehdotuksen syksyn 2010 jatkotyöskentelystä. Keväällä 2010 todettiin, että syksyllä 2010 on tarpeen edelleen lisätä kotihoidon ja vammaispalveluiden välistä yhteisymmärrystä molempien osapuolten yhteisistä asiakasprosesseista, toimintatavoista jne. Lisäksi päätettiin, että pienempi suunnitteluryhmä kokoontuu syksyllä 2010 ja tekee ehdotuksen jatkotyöskentelystä. Suunnitteluryhmäksi sovittiin Aallosta Timo Järvensivu ja Katri Nykänen sekä Espoosta Raija Kasanen (kotihoidon päällikkö) ja Päivi Nurmi-Koikkalainen (vammaispalveluiden päällikkö). Vastuu suunnitteluryhmän koollekutsumisesta sovittiin kuitenkin Espoolle, sillä Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hanke on päättymässä ja vastuun tulee siirtyä kaupungille. Alkusyksyn 2010 aikana suunnitteluryhmän koollekutsumiseksi tehtiin töitä, mutta erityisesti vammaispalvelujen haasteellisen resurssitilanteen vuoksi suunnitteluryhmä pääsi kokoontumaan vasta 18.10.10. Suunnittelukokouksen aluksi todettiin yhdessä, että loppuvuodelle ei enää käytännössä ehditä järjestää yhteistä työpajaa tai muita verkoston kokoontumisia. Päätettiin sen sijaan, että pidetään työpaja alkukeväällä 2011 (päivämääräksi sovittiin 3.2.2011). Työpajan sisällöksi sovittiin ICF-luokitukseen tutustuminen ja sen työstäminen mahdolliseksi asiakkaiden toimintakyvyn mittaamisja kehittämisvälineeksi. Lisäksi päätettiin vielä syksyn 2010 aikana lähettää verkostolle yhteinen tilannetiedotus verkoston tilanteesta, alkukevään työpajasta ja muusta hankkeeseen liittyvästä toiminnasta. Arviointia vuoden 2010 toiminnasta Jälkikäteen arvioiden työpajan tulosten levittäminen laajemmalle verkostoon on jäänyt vähäiseksi. Keskeiset tulokset keväällä olivat: yhteisymmärrys verkoston toimijoiden välillä, tietous molempien osapuolten keskeisistä kehittämishaasteista ja ymmärrys kotihoitoa ja vammaispalveluita rajoittavista tekijöistä (lainsäädäntö ym.) lisääntyivät. Kevään aikana kävi selväksi, että osahankkeen verkosto on syksyn 2009 ja kevään 2010 aikana muotoutunut aiemmin tiiviimmästä kehittämisverkostosta löyhemmäksi 25 tiedonvälitysverkostoksi. Tässä löyhemmässä tiedonvälitysverkostossa toiminta on nyt muotoutunut kohti kotihoidon ja vammaispalvelujen välistä yhteisymmärryksen lisäämistä ja samalla verkoston monimuotoisuus on lisääntynyt. Verkosto jatkoi syksyllä kehittymistään löyhemmäksi tiedonvälitysverkostoksi, sillä yhteistä työstämisaikaa eli työpajoja ei järjestetty. Kun työpajoja ei ole järjestetty, yhteistyö ei ole edennyt konkreettisesti ja toimijoiden sitoutuminen on vähentynyt. Tiedonvälitysverkostossa tavoitteena on käsitellä mitä-kysymyksiä eikä työstää yhdessä miten-kysymyksiä. Tiedonvälitysverkostolle on selkeästi olemassa tarve ja verkosto voi jatkaa myös tällaisena. Jatkon kannalta voi kuitenkin olla tarpeen, että kehittämisverkoston tavoitteet uudistetaan tätä tiedonvälitysverkoston luonnetta vastaaviksi, jotta toimijoiden odotukset verkostoa kohtaan vastaavat todellisuutta. 26 27 Yhteenveto ja arviointi 2008-2010 Kotihoidon ja vammaispalvelujen yhteistyössä lähdettiin liikkeelle avoimella otteella. Aluksi selvitettiin yhteisiä haasteita ja sitten lähdettiin työstämään niihin ratkaisuja. Tavoitteena oli luoda kotihoidon ja vammaispalvelujen välille verkostomainen toimintatapa, jonka kautta voidaan ratkaista yhteisiä haasteita pitkäjänteisesti. Noin kahden ja puolen vuoden aikana kehittämistyössä saavutettiin konkreettisia tuloksia, kuten kotihoidon ja vammaispalvelujen yhteisen asiakasprosessin kuvaus, asunnonmuutostöiden uusi mallinnus sekä monipuolista tiedonvälitystä toimijoiden välillä. Verkoston sitoutuminen verkostomaiseen toimintatapaan vaihteli hankkeen aikana. Välillä toiminnassa otettiin merkittäviä konkreettisia askeleita eteenpäin ja välillä todettiin, että haasteita on paljon eikä niistä kaikissa ole päästy riittävästi eteenpäin. Hankkeen päättymisen lähestyessä verkosto ei ole muodostunut niin tiiviiksi kehittämistoiminnaksi kuin mihin alun perin pyrittiin. Tämä johtuu pitkälti yhteistyöhön käytettävissä olevasta ajankäytöllisestä resurssista: muut työt ja kehittämistehtävät ovat käytännössä priorisoituneet tämän yhteistyön edelle. Yhteistyön suunnittelulle ja työpajoille ei löytynyt aikaa riittävästi varsinkaan hankkeen loppuaikoina, minkä seurauksena hankkeen alussa saavutettu yhteistyön intensiivisyys väheni jonkin verran hankkeen alkuvaiheisiin verrattuna. Hanke on joka tapauksessa edistänyt sekä 1) johto- ja esimiestason yhteydenpitoa ja lähentymistä että 2) asiakaspinnassa toimivien kotihoidon ja vammaispalveluiden työntekijöiden keskinäistä tuntemista ja yhteistyötä. Tämä lähentyminen on ollut tärkeää asiakaspalvelun kehittämiseksi. Lähentyminen ylläpitää myös mahdollisuutta, että verkostomainen toiminta voi jatkossa tiivistyä ja systematisoitua. Tämä edellyttää toki rakenteiden vahvistamista ja aiempaa vahvempaa resursointia verkostojohtamiseen.. Pysyvien yhteistyörakenteiden avulla toiminta voi jatkua myös ihmisten vaihtuessa. 3.2 Geriatristen asiantuntijatiimien kehittäminen kotona asumisen tukemiseksi Tavoitteet Tämän kehitystyön taustalla oli Espoossa jo ennen Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen työhön osallistumista tehty työ ikäihmisten kotona selviytymisen edistämiseksi ns. Vakaa vanhus -teemalla. Tätä työtä oli tehty Espoossa verkostoituneesti. Työn yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi oli löytynyt SAP-tiimien (selvitä, arvioi, palvele -tiimien) sekä laajemmin asiantuntijatiimien työskentelyn selkiyttäminen ja uudistaminen Espoossa. Kokonaistavoitteena on edistää ikäihmisten kotona selviämistä mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman hyvässä kunnossa. Alkuvuodesta 2009 sovittiin, että Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hanke osallistuu tämän SAP uudistuu -työn kehittämiseen. Tähän pyrittiin järjestämällä vuonna 2009 sarja verkostoituneita työpajoja, joissa oli tarkoitus kehittää uutta SAP-työn toimintamallia. Työskentelyn aikana SAP uudistuu -kehittämistyö nimettiin uudelleen geriatristen asiantuntijatiimien kehittämistyöksi. Verkostoitumisen näkökulmasta tavoit- 28 teeksi asetettiin toimiva luottamuspohjainen kehittämisverkosto, joka jatkaisi kehittämistyötä myös hankkeen päätyttyä. Suunnitteluryhmäksi muodostui Aallosta Timo Järvensivu ja Katri Nykänen sekä Espoosta Eila Erola (ylilääkäri sekä terveyspalvelujen ja vanhuspalveluiden välisen yhteistyön koordinaattori), Tuula Heinänen (terveyspalvelujen johtaja) ja Jaakko Valvanne (vanhuspalveluiden johtaja). Vuoden 2010 alusta alkaen suunnitteluryhmänä on toiminut Eila Erola ja kotihoidon päällikkö Raija Kasanen; Aallon rooli jäi tarkkailijaksi, sillä hanke juurtui käytännön toiminnaksi. Toiminta vuonna 2009 Työpajojen valmistelu aloitettiin alkuvuodesta 2009. Pohjana oli aiemmin Espoon oman kehittämistyön pohjalta tehdyt ehdotukset SAP-tiimien sisällöstä. Suunnitteluryhmä ja päätyi noin 30 henkilön osallistujalistaan. Jo ennen ensimmäistä työpajaa huomattiin, että suunnitteluryhmän hahmottelema osallistujalista oli jossain määrin vinoutunut eikä kaikkia keskeisiä toimijoita tai heidän esimiehiään oltu huomioitu. Tämä oli selkeä virhe verkostoitumisen näkökulmasta ja jatkotyöpajoissa verkoston kokoonpanoa pyrittiinkin tarkastamaan. Ensimmäinen työpaja pidettiin 23.3.09. Aluksi tutustuttiin verkostotoiminnan teoriaan ja pyrittiin näin perustelemaan työpajojen verkostomaista toimintamallia sekä antamaan osallistujille uusia työkaluja työpajatoimintaan. Osallistujat hyväksyivät pääosin työskentelytavan, mutta luottamus toimintatapaan ei palautteen perusteella vielä ensimmäisessä työpajassa noussut kovin korkeaksi. Varsinainen työskentely ensimmäisessä työpajassa kohdistui yhteisten haasteiden ja huolten kartoittamiseen: mikä kehittämistyössä on tärkeintä? Tavoitteena oli rakentaa yhteinen toimintasuunnitelma kehittämistyötä varten. Tämä työskentely osoittautui haasteelliseksi. Toimijoilla oli kehitystyön suhteen ristiriitaisia ennakkoajatuksia. Työpajan lopuksi kerätyssä palautteessa osa osallistujista ilmoitti suoraan, ettei tule toista kertaa mukaan työpajaan. Monet kuitenkin antoivat myös positiivista palautetta: tämä verkostoituminen koettiin tärkeäksi ja kiitettiin, että tämä oli ensimmäinen kerta kun verkostomaisesti pyrittiin ratkaisemaan tätä tärkeää asiaa. Toinen työpaja 27.4.09 aloitettiin edellisen työpajan palautteista. Tämä koettiin suunnitteluryhmässä tärkeäksi, koska edellisessä työpajassa oli ollut haasteita keskinäisessä luottamuksessa. Palautteiden avoimella käsittelyllä pyrittiin luottamuksen palauttamiseen. Ryhmätöitä tehtiin kahdella teemalla: 1) SAPin tai laajemmin geriatristen asiantuntijatiimien tavoitteiden selvittäminen ja 2) verkoston keskinäisen luottamuksen kehittämiskeinojen rakentaminen. Keskustellen pyrittiin yhteiseen näkemykseen, mutta keskustelu oli haasteellista. Yhteistä näkemystä tavoitteista ja keskinäisen luottamuksen mahdollisuudesta ei syntynyt. Päätettiin että työskentelyn tavoitteista tehtäisiin seuraavaa kertaa varten muistio, josta jatkettaisiin työstämistä seuraavassa työpajassa. Työpajan lopuksi kerätyissä palautteissa yhtäältä kiitettiin verkostomaista työskentelyä, mutta toisaalta työpajaa pidettiin tuottamattomana, koska ei päästy sopimaan konkretiasta. Jatkoa varten haasteeksi muodostuikin, miten saadaan rakennettua luottamuspohjaista verkostoa, mutta samanaikaisesti edetä konkretiassa. Tässä verkostossa keskinäisen luottamuksen huteruus oli kuitenkin keskeinen tekijä, joka tekee yleensäkin konkretian edistymisestä haasteellista. 29 Työpajassa 10.6.09 tavoitteena oli edistää konkretiaa keskustelemalla tärkeimmistä kehittämissuunnista. Tähän pyrittiin yhteisellä ohjatulla verkostokeskustelulla ja ryhmätöillä. Työpajassa sovittiin jatkotoimenpiteistä. Osallistujat antoivat tästä työpajasta lähes yksinomaan positiivista palautetta. Vaikuttaisi siltä, että yhteisen luottamuksen suhteen oli näköpiirissä jonkinasteinen läpimurto. Yhteistä kehittämishenkeä oli aistittavissa huomattavasti aiempaa enemmän. Syksyn ensimmäinen työpaja pidettiin syyskuussa, jolloin määriteltiin työskentelyn sisältö- ja verkostotavoitteet loppuvuoden kehittämiselle. Sisältötavoitteeksi asetettiin aikaisempien kehitysideoiden kirkastaminen ja konkretisointi sekä päätösten tekeminen geriatristen asiantuntijatiimien toimintamallista. Verkostotavoitteiksi määriteltiin luottamuksen ja sitoutumisen vahvistaminen verkostossa. Lokakuun työpajassa pyrittiin konkretisoimaan geriatrisia tiimejä ja niiden kokoonpanoa. Työpajassa työskenneltiin alueellisissa ryhmissä, koska tavoitteena oli luoda alueellisten geriatristen tiimien toimintamallia. Tarkoituksena oli myös tuoda alueelliset geriatriset tiimit yhteen ja aloittaa Espoo-tasoisen yhteisen toimintatavan mallintaminen. Pyrkimyksenä oli syventää näkemystä asiantuntijatiimien tehtävästä ja roolista sekä miettiä muutoksen vaikutuksia ja esteitä. Asiantuntijatiimien toimintamallin riskeiksi tunnistettiin mahdollinen sitoutumisen puute, palvelun kohdentuminen osin väärille asikkaille, kotihoidon perustyön kuormittuminen sekä muun systeemin yhteensopivuus geriatristen tiimien työskentelyyn. Marraskuun työpajassa viimeisteltiin geriatristen asiantuntijatiimien toimintamalli, hahmotettiin sen toimivuutta suhteessa Espoon senioripalveluiden rakenteeseen (ks. kuva alla), ja päätettiin ottaa se käyttöön vuoden 2010 alusta alkaen. Työpajassa päätettiin myös siitä, että alueelliset geriatriset tiimit tulevat jatkossa kehittämään asiantuntijatiimien toimintaa säännöllisissä työpajoissa. 30 Geriatristen tiimien tehtäväksi määriteltiin ikäihmisten tilanteiden kriisiytymisen vähentäminen sekä epätarkoituksenmukainen palvelujen käytön ja laitoshoidon tarpeen vähentäminen. Käytännössä tiimi huolehtii alueellisesti siitä, että ikäihminen saa nopean, osaavan ja moniammatillisen hoitotarvearvion voinnin heiketessä, sairaalajakson jälkeen ja/tai aikana. Geriatrisen tiimin on tunnettava palveluverkosto ja osattava ohjata ikäihminen tarpeita vastaavaan hoitoon. Lisäksi tiimi toimii perustyöntekijöiden konsultteina. Geriatrisen tiimin ytimen muodostavat kotihoidon vastuulääkäri, kotiutushoitaja ja sosiaalityöntekijä. Kotiutushoitaja toimii yhteyshenkilönä ja kokoonkutsujana. Geriatrisen tiimin kanssa tiiviissä yhteistyössä toimivat muistikoordinaattorit, kotihoidon ja tarpeen mukaan muiden organisaatioiden fysioterapeutit ja toimintaterapeutit Arviointi vuoden 2009 toiminnasta Vuoden 2009 keskeinen kehittämistyön tulos oli geriatristen asiantuntijatiimien uusi toimintamalli, joka päätettiin ottaa käyttöön vuoden 2010 alusta. Lisäksi keskeinen tulos oli se, että alueilla toimivat tiimit päättivät kokoontua yhteisiin ja säännöllisesti kokoontuviin työpajoihin kehittämään toimintamallia edelleen Espoo-tasoisesti. Tavoitteena oli jatkuvan kehitystyön mahdollistaminen. Verkostoituneen työskentelytavan keskeinen taustaoletus on kaikkien läsnäolijoiden tasavertainen osallistuminen ja voimaantuminen. Osallistujat olivat kuitenkin ensimmäisissä työpajoissa osin epäileviä tämän suhteen: onko osallistujilla todellista valtaa kehittämistyössä, vai onko työpajatyöskentelyn tulokset oikeasti jo ennalta määriteltyjä? Työpajojen onnistumisen kannalta olikin haasteellista, että kaikki keskeiset johtotason henkilöt eivät päässeet mukaan kevään työskentelyyn. Tämä turhautti joitakin osallistujia, jotka tulkitsivat johtajien poissaolon niin, että työskentelyä ei oteta riittävän vakavasti eikä heitä kuulla kunnolla. Keskeinen haaste kevään aikana oli yleisemminkin keskinäisen luottamuksen huteruus. Kevään kolmen työpajan aikana luottamusta pyrittiin rakentamaan ja parannusta olikin osin nähtävissä. Haasteena eivät olleet niinkään ne henkilöt, jotka olivat jo omaksuneet verkostomaisen työskentelyn, vaan ne henkilöt, jotka eivät olleet sitoutuneita mutta joiden panostusta kuitenkin tarvitaan. Verkoston jäsenillä teetettiin syksyn viimeisessä työpajassa kysely heidän asenteestaan vuonna 2009 tapahtunutta kehitystyötä kohtaan. Kyselyn perusteella osallistujat tunsivat voivansa vaikuttaa kehittämiseen, saivat omilta organisaatioiltaan tukea verkostoon osallistumiseksi sekä luottivat verkostontyön vaikuttavuuteen. Tämä kehitysverkosto oli vuonna 2009 vahvasti johdon vetämä hanke. Tämä on ollut sekä voimavara että haaste verkostomaiselle toiminnalle. Vahva johtajavetoisuus on saanut muut kehittäjät osin kyseenalaistamaan omat vaikutusmahdollisuutensa, mutta samalla johtajan vahva toiminta on luonut uskoa siihen, että verkoston tulokset ovat todellisia ja tulevat myös näkymään arkityössä. Toiminta vuonna 2010 Edellisen vuoden työn tuloksena vuonna 2009 otettiin käyttöön uusi geriatristen asiantuntijatiimien toimintamalli. Toimintamalli koostuu viidestä alueellisesta geriatrisesta tiimistä, joiden toimintaa kehittää kaikkien viiden alueen yhteinen, 15 henkilön muodostama, kehittämisverkosto. Espoo-tasoinen kehittämisverkosto aloitti toimintansa kesäkuussa 2010 ja jatkoi toimintaansa syksyllä 2010. Tätä kehittämistoimintaa ovat vetäneet ylilääkäri Eila Erola ja kotihoidon päällikkö Raija Kasanen 31 32 Geriatristen tiimien tavoitteena on että: - yhdyshenkilön tavoitettavuus paranee - sosiaalityön tuki lisääntyy - lääkärityö jalkautuu aiempaa enemmän Työkaluina tavoitteiden toteutumiselle ovat asiantuntemus, verkostot ja yhteiset toimintatavat. Erityisesti Kotihoidon näkökulmasta geriatriset alueelliset tiimit ovat keskeinen palvelujen toiminta- ja kehittämismuoto. Geriatristen aluetiimien ensimmäinen yhteinen kokoontuminen oli 10.6.2010. Työpajassa tiimien jäseniä muistutettiin yhteisistä tavoitteista. Pienryhmissä pohdittiin hiljaisen tiedon näkyväksi saamista sekä alueellisten viiden tiimin kehittämistä yhtenäisempään suuntaan. Etsittiin yhteisiä toimintatapoja, jotka palvelisivat parhaiten asiakasta ja tukisivat työntekijöitä. Tässä kokoontumisessa kommentoitiin kotihoidon tietojärjestelmästä saatuja tilastoja sekä niiden hyödyntämistä geriatristen tiimien työssä. Tilastojen avulla haluttiin seurata resurssien riittävyyttä ja oikeaa kohdentamista asiakastyössä. Verkoston jäsenet kokivat tiimien toiminnan alueilla vahvistuneen. Sekä tiimien että lääkäreiden tavoitettavuutta oli jo saatu parannettua yhteydenottoajoista sopimalla. Edelleen haasteena nähtiin käytäntöjen yhtenäistäminen eri alueiden kesken. Geriatristen tiimien tapaamiset nähtiin jatkossakin tarpeellisena. Toisessa tapaamisessa kommentoitiin geriatristen tiimien toimintaohjeluonnosta ja saatiin aikaan ensimmäinen luonnos. Ohjenuoraksi ja geriatristen tiimien tavoitteeksi täsmentyi ”toimintakyvyltään kriittisesti heikentyneiden asiakkaiden kotona selviytymisen tukeminen”. Toimintatavoiksi sovittiin konsultointi ongelmatapauksissa, arviointikäynnit sekä SAP-kokoukset. Verkosto jatkaa edelleen yhteisiä kehittämistapaamisia, joita sovittiin keväälle 2011 kaksi. Aiheiksi päätettiin ottaa mm. yhdessä oppiminen (jota vahvistetaan alueilta kerättyjen case-esimerkkien ja niiden tutkimisen myötä), kirjaamisen käytäntöjen yhtenäistäminen ja asiakkaina olevien muistisairaiden hoitoketjun kuvaaminen. Vuoden 2010 toiminnan arviointi Geriatristen tiimien uusi toimintamalli saatiin vuoden 2010 alusta käyttöön. Geriatristen aluetiimien yhteisten kehittämistapaamisten myötä toimintamalli on kehittynyt edelleen ja tiimien keskinäinen verkostoituminen on vahvistunut. Toimintamallilla tavoiteltujen tulosten saavuttamisessa on havaittu edistymistä, esim. toimijoiden tavoitettavuus on parantunut ja asiantuntijuutta hyödynnetään paremmin. Haasteena on edelleen toimintamallin työstäminen ja ennen kaikkea sen toteutuminen alueilla. Verkoston keskinäinen luottamus ja sitoutuminen olivat kuitenkin kehittyneet myönteisesti, vaikka toimintamallin keskeisistä yksityiskohdista ei vielä ollut täyttä yhteisymmärrystä. Esimerkiksi lääkärien kotikäyntien osalta ei ollut vielä päästy yhteisesti jaettuun toimintamalliin. 33 Jatkotyöstämisessä pidettiin tärkeänä kaikkien toimijoiden osallistamista niin, että yhteiset tavoitteet ja toimintamallin yksityiskohdat saadaan sovittua. Tarvittaessa on tarkasteltava vielä kehittämisverkoston toimijajoukkoa ja päätöksenteon rakennetta, mikäli yhteisymmärryksen edellytykset eivät muuten parane. Tämän verkostotyön kannalta on keskeistä, että verkoston koordinointiin on löytynyt sitoutunut työpari: terveyspalveluiden edustaja ylilääkäri Eila Erola ja kotihoidon päällikkö Raija Kasanen. Yhteenveto ja arviointi 2009-2010 Kehittämistyössä saavutettiin sille asetetut keskeiset tavoitteet: SAP-toiminnalle ja geriatrisille asiantuntijatiimeille luotiin uusi toimintamalli, joka otettiin käyttöön vuoden 2010 alusta. Lisäksi vuoden 2010 aloitti toimintansa viiden alueellisen asiantuntijatiimin yhteistyöverkosto, joka kehittää toimintamallia ja omaa verkostoitumistaan edelleen. Erityisesti kehittämistyön alussa verkostossa oli havaittavissa huteruutta keskinäisessä luottamuksessa ja sitoutumisessa kehittämistoimintaan. Yhteiset keskustelut verkoston keskinäisen luottamuksen ja sitoutumisen kehittämiseksi sekä johdon vahva sitoutuminen toivat tuloksia pikku hiljaa. Verkosto alkoi lopulta uskoa kehittämistyön menevän eteenpäin ja toimintamallista saatiin aikaiseksi päätös, johon riittävän moni toimija sitoutui. Toimintamallista ei ole vielä tämän hankkeen päättyessä syntynyt täyttä yhteisymmärrystä. Kaikilla alueilla ei ole vielä sitouduttu toimimaan samalla toimintamallilla. Kehittämistyön jatkoon on kuitenkin löydetty toimiva verkostomalli, joten toimintamallien yhtenäistyminen varmasti jatkuu tämän hankkeen päätyttyäkin. Jatkossa toimintamallin kehityksen ja juurruttamisen keskeinen väline onkin viiden alueellisen tiimin yhteinen Espoo-tasoinen kehittämisverkosto. On tärkeää, että tälle verkostolle on löytynyt sitoutunut koordinaattoripari: terveyspalveluiden edustajana ylilääkäri Eila Erola ja kotihoidon edustajana päällikkö Raija Kasanen. Tämä koordinaattoripari on sitoutunut ylläpitämään säännöllisiä kehittäjätapaamisia, mikä puolestaan mahdollistaa toiminnan ja verkoston keskinäisen luottamuksen kehittymisen myös jatkossa. 3.3 Ikäihmisten akuuttihoidon ketjun kehittäminen Tausta ja tavoitteet Ikäihmisten akuuttihoidon ketjua kehitettiin Espoossa verkostoituneesti jo ennen Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hanketta. Verkosto sisälsi osallistujia akuuttihoitoketjuun sisältyvistä monista eri toiminnoista: muun muassa kotihoidosta, palvelutaloista, sairaankuljetuksesta, päivystyksestä, sairaalaosastoilta ja kuntoutuksesta. Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hanke alkoi osallistua tämän verkoston työskentelyyn osittain jo vuoden 2008 aikana, lähinnä tarkkailevassa roolissa. Alkukeväällä 34 2009 sovittiin, että Aallon tutkijat tulevat mukaan kehittämistyön konkreettisesti hankkeen resurssien ja toimintatavan puitteissa. Akuuttihoidon ketjun verkostotyöskentelyllä oli seuraavat keskeiset tavoitteet: • Verkosto tarkastelee ikäihmisten akuuttihoidon ketjun kokonaisuutta • Verkosto toimii kehittämistyön sateenvarjona ja ohjausryhmänä, jonka alla ja tukemana tapahtuu monenlaista akuuttihoitoketjun kehittämistyötä pienryhmissä. • Verkosto edistää kehittämistyön levittämistä ja jalkauttamista laajemmalle eri verkostoihin. Toiminta vuonna 2009 Kevään ensimmäinen työpaja 5.3.09 oli laajempi verkostotyöpaja, johon osallistui noin 80 henkilöä. Tässä työpajassa käytiin läpi Espoon aiemmassa työskentelyssä syntyneiden kahdeksan pienryhmän kehittämistyön tuloksia sekä kommentoitiin niitä. Lisäksi Aallon tutkijat luennoivat verkostomaisesta työskentelystä ja tutustuttiin Espoon verkostokonsultoinnin malliin (Stakesin alun perin kehittämän verkostokonsultointimallin mukainen toiminta). Tästä työpajasta kerättiin kokemuksia ja palautetta, joiden myötä verkostotyöskentelyä lähdettiin parantamaan. Työpajan osallistujat pitivät verkostotyöskentelyä tärkeänä, mutta kritiikkiäkin esiintyi. Keskeisenä kritiikkinä mainittiin, että verkostotyöskentely on usein hidasta ja konkretiaan pitäisi päästä nopeammin. Tuloksia ja päätöksiä tarvitaan, joita kehitystyö voitaisiin jalkauttaa käytäntöön mahdollisimman pian. Ensimmäinen tämän hankkeen järjestämä akuuttihoidon ketjun työpaja pidettiin 30.3.09. Työpaja aloitettiin tutustumalla verkostotyön teoriaan. Tämän jälkeen työstettiin ryhmätöinä verkoston keskeisiä haasteita, tavoitteita ja työskentelytapoja. Lisäksi priorisoitiin verkoston työtehtäviä ja asetettiin pientyöryhmät ratkomaan aiemmin määriteltyjä haasteita. Haasteet liittyivät asiakkaiden puhelinnumeroiden keskittämiseen, lääkärin vastaanotolle pääsyn helpottamiseen, ammattilaisten konsultaatiotoimintaan, kotiutusohjeistukseen, osastosijoitusten helpottamiseen, strukturoituun kuntoutukseen sekä akuuttihoitoketjun kehittämiskokonaisuuden strategiseen ohjaukseen. Työskentely sujui hyvin ja tunnelma oli hyvä. Pienryhmille annettiin kotitehtäväksi haasteiden ratkaisemisen jatkaminen. Työskentelyä jatkettiin työpajassa 7.5.09 aiemmin aloitettujen pienryhmätöiden pohjalta. Ryhmien työstä, tuloksista ja kokemuksista keskusteltiin. Todettiin yhteinen kehittämishaaste: kaikilla pienryhmillä oli ollut haasteellista löytää yhteistä aikaa tehdä yhdessä töitä. Erityisesti johtajilla oli ollut liian vähän aikaa valmistella omia pienryhmäosuuksiaan. Pienryhmäläiset toivat esille tarpeen käyttää työpaja-aikaa pienryhmätyöskentelyyn huolimatta siitä, että työpaja-ajan oli sovittu olevan aikaa tulosten jakamiseen yhteisesti. Pienryhmätyöt olisi tarkoitus tehdä työpajojen välillä, ja työpajoissa on tiedon jakamisen aika. Tämä tuntui selkeästi hämmentävän keskustelijoita. 35 Koska edellisessä työpajassa oli ollut haasteena tasapainottaa varsinaista työntekoa ja verkoston kesken jakamista, seuraavaan työpajaan 1.6.09 suunniteltiin ennakkoon ohjelma, jossa oli tarkoitus puoliksi työstää pienryhmätöitä ja puoliksi sopia verkoston toimintatavoista. Kun työpaja lähti käyntiin, todettiin yhdessä keskustellen, että itse asiassa verkoston työskentelytapojen määrittely oli niin keskeistä että suurin osa työpajasta käytettiinkin tähän. Sovittiin, mikä on verkoston rooli suhteessa pienryhmiin ja laajempaan verkostoon (ks. kuva alla): varsinainen työ tehdään pienryhmissä ja verkosto jakaa keskenään ja ohjaa tätä pienryhmien työskentelyä. Laajempi verkosto otetaan ajoittain mukaan työskentelyyn erityisesti jalkauttamis- ja palautteenkeruutarkoituksessa. Kehityskohteiksi syksylle 2009 sovittiin: • Akuuttiketjun yhteiset seurannan mittarit • Asiakkaille yksi kontaktipuhelinnumero (erityisesti kotihoidon asiakkaille) • Asiakas pääsee joustavasti terveysaseman vastaanotolle akuuttitilanteissa 36 • Ammattilaisten konsultaationumero • Kotiutusohje hoitokodeille ym. • Osastosijoitus päivystyksestä osastoille sujuvaksi • Strukturoidu kuntoutus, kuntoutuksen huoneentaulu • Poikkeamapalautejärjestelmän kokeileminen • Verkoston sisäisen viestinnän kehittäminen • Potilastietojen tehokas kulku hoitoketjussa Syksyllä työpajoja pidettiin kaksi: 24.8.09 ja 28.9.09. Tämän lisäksi verkostossa keskityttiin aiemmin sovittujen kehityskohteiden työstämiseen pientyöryhmissä. Työpajassa 24.8. käytiin läpi kehityskohteiden tilannetta. Kunkin kehittämiskohteen vastuuhenkilöt esittelivät kehittämistilanteen. Oli ilmeistä, että kehittämiskohteiden runsaus ja kehittämisresurssien niukkuus olivat verottaneet kehitystyön etenemistä. Kehittämiskohteiden vähentämistä ja priorisointia pohdittiin. Yhteisten mittareiden kehittämistä koko akuuttiketjulle pidettiin keskeisenä tavoitteena, jotta voitaisiin arvioida ketjun tehostumista. Työpajassa 28.9. oli kaksi keskeistä osiota: 1) mittareiden kehittäminen ja 2) verkoston toimintamallin uudelleentarkastelu, jotta resurssit kehittämistoimintaan saadaan riittämään. Käytiin hyvä keskustelu mittareiden sisällöstä ja koko akuuttiketjun tavoitteista; mittarit todettiin osin toimiviksi ja osin jatkokehittämistä tarvitseviksi. Verkoston toimintamallista todettiin, että kaikilla osapuolilla ei ollutkaan selkeää käsitystä, miten verkoston tulisi toimia. Loppusyksystä Aallon ja Espoon välisissä keskusteluissa kävi ilmeiseksi, että akuuttihoitoketjun kehittämisverkostoa nykymuodossaan ei ole kannattavaa jatkaa, koska päällekkäistä kehittämistyötä tehdään HUS-tasoisessa kehittämishankkeessa. Tämä kehittämishanke osaltaan teki Espoossa tapahtuvan erillisen ikäihmisten akuuttihoitoketjun kehittämisen turhaksi. Espoon akuuttihoitoketjun keskeisten mittareiden samoin kuin aiemmin aloitettujen kehittämiskohteiden kehittämistä päätettiin jatkaa virkamiestyönä. Käytännössä tämä vapautti Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen osalta resursseja muuhun työhön. Vuodenvaihteessa 2009-2010 aloitettiinkin hahmottelemaan Espoon senioripalvelujen kehittämisverkoston rakentamista, jolle oli tunnistettu tarve aiemmissa keskusteluissa. Arviointi vuoden 2009 toiminnasta Verkoston työskentelyssä lähdettiin liikkeelle ajatuksesta, että ikäihmisten akuuttihoidon ketjun verkostosta tulee rakentaa kehittämistyötä tukeva verkosto niin, että varsinainen kehittämistyö tehdään pienryhmissä varsinaisen verkostotyön ulkopuolella. Kevään aikana 2009 haasteeksi nousi, että tämä verkoston yhteinen työskentelytapa ei onnistunut pienryhmillä käytössä olevilla resursseilla. Verkoston osallistujat kokivat kevään aikana, että kehittämistyö ei edennyt konkreettisesti riittävän nopeasti. Kehittämisen alatavoitteita eli pienryhmiä oli paljon, mutta oliko niitä niin paljon että konk- 37 retian edistyminen oli kärsinyt? Mitä oli oikeasti saavutettu? Riittivätkö resurssit tähän kaikkeen kehittämiseen? Toisaalta kevään aikana yhdessä todettiin, että toimintatapojen sopiminen on keskeistä, jotta verkosto voi tukea kehityskohteiden edistymistä. Kehityskohtaiset pienryhmät tekivät paljon töitä ja kehittämisehdotuksia, vaikkakin niukoilla resursseilla. Kehittämistyöltä kuitenkin puuttuivat toimintatavat, joiden pohjalta verkosto olisi voinut yhteistyössä päättää, miten ja milloin kehityskohteet jalkautetaan. Kevään työskentely meni lopulta paljolti työskentelytapojen etsimiseen. Kevään viimeisessä työpajassa tuntui nousevan yhteisymmärrys verkostolle sopivasta toimintatavasta. Syksylle haasteeksi jäi toimintamallin juurruttaminen. Akuuttihoitoketjun verkoston tarkemmat tavoitteet syksylle 2009 saavutettiin osittain. Akuuttihoitoketjun verkostoitunut toimintamalli ei alkanut juurtua tavalla, joka keväällä 2009 asetettiin tavoitteeksi. Kehittämiskohteita oli paljon ja niihin ei tuntunut löytyvän riittävästi resursseja, mikä teki yhteisistä työpajoista osin turhauttavaa osallistujille, jotka olisivat halunneet edetä nopeammin. Keskusteluilla verkoston toimintatavasta tähdättiin siihen, että akuuttihoitoketjun kehittämisverkostosta olisi voitu hiljalleen kehittää konkreettista pienryhmissä etenevää kehittämistyötä paremmin tukeva toimintamalli. 38 39 Yhteenveto ja arviointi 2009-2010 Ikäihmisten akuuttihoitoketjun kehittämistyössä tavoitteeksi asetettiin Espoon tasoisen akuuttihoitoketjun kokonaisuutta kehittävän ja ohjaavan verkoston rakentaminen. Vuoden 2009 aikana työpajoissa kehitettiin tämän verkoston toimintatapaa ja edistettiin useita konkreettisia kehittämiskohteita pientyöryhmissä. Verkoston toiminnassa havaittiin kaksi keskeistä haastetta. Ensimmäinen haaste liittyi konkreettisten kehittämiskohteiden pientyöryhmien niukkoihin resursseihin. Ryhmiä oli useita ja niillä oli monia tavoitteita. Tavoitteena oli, että ryhmät olisivat tehneet kehitystyötä työpajojen välillä ja työn tulokset olisi jaettu ja niistä olisi keskusteltu työpajoissa. Käytännössä tuloksia ei kuitenkaan ollut ehditty tuottaa, mikä teki työpajoista turhauttavia niille, jotka odottivat nopeampia konkreettisia tuloksia. Toinen keskeinen haaste liittyi verkoston toimintatavan toimivuuteen ja omaksumiseen. Toimintatapa oli periaatteessa yksinkertainen: säännöllisiä kokoontumisia, joissa verkostomaisesti yhdessä tutustutaan pienryhmien kehittämistyön tuloksiin ja tuetaan niiden edistymistä. Käytännössä tähän toimintatapaan ei kuitenkaan sitouduttu riittävästi tai kaikki eivät olleet omaksuneet sitä samalla tavalla. Toimintatapa olisi voitu systemaattisesti kehittää, mikäli työtä olisi jatkettu vielä pitkäjänteisesti. Toimintatavan kehittyessä myös pienryhmien resurssihaasteita olisi voitu yhdessä ratkoa. Ikäihmisten akuuttihoidon ketjun Espoon tasoinen verkosto ei ehtinyt vuoden 2009 aikana systematisoitua ja juurtua, joten Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen kannalta tulokset jäivät tältä osin laihoiksi. Tärkeitä konkreettisia tuloksia kuitenkin saavutettiin hankkeen eri pienryhmissä ja kehittämistyö jatkuu edelleen virkamiestyönä. Akuuttihoitoketjun kehittämiseen osallistuneen verkoston ymmärrys Espoon vanhuspalveluiden verkostoitumistarpeista lisääntyi hankkeen aikana. Kokemukset verkostoitumisen onnistumisista ja epäonnistumisista lisäsivät toimijoiden verkostoosaamista. 3.4 Senioripalvelujen kokonaisvaltaisen kehittämisen verkosto Vuodenvaihteessa 2009-2010 tunnistettiin tarve kehittää Espoossa senioripalvelujen kehittämisverkostoa. Tarvetta tällaiselle verkostolle on, koska Espoossa on paljon hankkeita ja koska jokaisen hankkeen ei kannata luoda omaa verkostoaan samoista toimijoista. On siis tarpeellista koota yhteen yksi verkosto, joka tukee kaikkia hankkeita yhteisesti. Tämän uuden verkoston suunnitteluryhmässä olivat mukana Aallosta Timo Järvensivu ja Katri Nykänen sekä Espoosta Jaakko Valvanne (senioripalvelujen kehittämisjohtaja) ja Tuula Heinänen (terveyspalvelujen johtaja). Tavoitteeksi hahmoteltiin rakentamisen aloittaminen kahdella seminaarilla vuoden 2010 aikana. Verkoston tehtäviksi päätettiin seuraavat: • Yhdistää strategian ja verkostomaisen kehittämisen • Tarjoaa hankkeille yhteisen kehittämisrakenteen ja toimintatavan • Takaa kehitystyön jatkuvuuden 40 • Tukee hankkeiden välistä tiedonsiirtoa • Yhdistää strategian, hankkeet ja organisaation • Mahdollistaa toisilta oppimisen • Mahdollistaa palvelujärjestelmän toimivuuden ja senioripalvelujen kehittämiskokonaisuuden seurannan • Tukee hankkeiden välistä tiedonsiirtoa ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä Ensimmäinen seminaari sovittiin pidettäväksi 18.3.2010. Tähän seminaariin suunniteltiin osallistujiksi myös aiemmin ikäihmisten akuuttihoitoketjun verkostoon osallistuneet jäsenet. Tällä pyrittiin siihen, että tämän akuuttihoitoketjun kehittämistyön hedelmät ja rakentuneet verkostosuhteet jäisivät elämään siitä huolimatta, että kyseinen verkosto ei kokoonnu enää varsinaisesti akuuttihoitoketjun verkoston merkeissä. Verkoston 18.3.2010 pidettäväksi sovittu kokoontuminen peruttiin päällekkäisen tapahtuman vuoksi. Uusi ajankohta sovittiin toukokuulle (12.5.10), mutta sekin jouduttiin lopulta peruuttamaan, koska se osui jälleen toisen tapahtuman kanssa päällekkäin ja samalla vanhustenpalveluiden johto oli vaihtumassa. Senioripalvelujen verkosto jäi vuoden 2010 aikana odottavaan tilanteeseen. Aalto tarjosi oman panoksensa verkoston kehittämistyöhön ja aloite verkostoitumisen aloittamisesta jäi kaupungille. Verkoston jatkokehitys jäi kiinni erityisesti siitä, milloin vanhustenpalveluiden uusi johtaja aloittaa virassaan ja haluaako uusi johtaja jatkaa kehittämistyötä. Senioripalvelujen kehittämisverkosto ei ole aloittanut toimintaansa vuoden 2010 aikana. Verkostoitumisen suunnitelmat ovat kuitenkin valmiina ja kehittäminen voidaan tarvittaessa käynnistää niiden pohjalta. 41 VANTAAN OSAHANKE 4Yhteinen vastuu hyvästä vanhuudesta Ikääntyneet kansalaiset eivät ole pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon asia, vaikka heitä koskevat erityispalvelut pitkälti suunnitellaankin ja toteutetaan siellä. On tärkeää, että ikääntyneet huomioidaan myös esimerkiksi maankäytössä, tilasuunnittelussa ja kulttuuri- ja vapaa-ajanpalveluissa. Sanalla sanoen kaikilla kunnan toimialoilla. Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen projektissa ‘Yhteinen vastuu hyvästä vanhuudesta’ syvennettiin ja tiivistettiin toimialojen välistä yhteistyötä kahdella tavalla: Strategiatyöskentelyssä ja Seniori-infopilotin suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Kaikkien toimialojen yhteistyönä työstettiin Vantaa vanhenee viisaasti - Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelma 2010-2015. Ohjelman laatiminen tehtiin osallistavasti ja ikääntyneitä kuntalaisia kuunnellen. Ohjelma sisältää kuusi palvelulupausta, joiden toteuttamisesta vastaa verkosto, johon kuuluu kaupungin työntekijöitä, seurakunnan, järjestöjen, yksityisten yritysten ja senioreiden edustajia. Vanhus- ja vammaispalvelujen sekä Vapaa-aika ja asukaspalvelujen yhteistyönä kehitettiin yhteispalvelupisteiden toimintaa kokeilemalla seniori-infoa Myyrmäen yhteispalvelupisteessä. Pilotti on vuonna 2011 laajentumassa muihinkin Vantaan yhteispalvelupisteisiin. Seniori-infojen avulla kuntalainen saa ohjausta ja neuvontaa itselleen sopivan palvelun löytämiseen. Kolmas tämän projektin kehittämiskohde on ollut Senioriosaajatoiminta ja sen kehittäminen. Senioriosaajatoiminnan malli on Saksasta, ja Laurea - ammattikorkeakoulu lähti kehittämään sitä yhdessä Vantaan kaupungin vapaaehtoistoiminnan kanssa vuonna 2006. Toiminta levisi hankkeen myötä Espooseen ja myöhemmin myös Sipooseen. Hankkeen tuloksena Vantaan verkostotyö on syventynyt ja konkretisoitunut. Hankkeessa luotiin toimintamalli, miten ylisektoriset verkostot saadaan toimiviksi ja tuloksellisiksi. Olemme oppineet lisää siitä, miten verkostojohtaminen ja verkostotyöskentely integroidaan hierarkkiseenjohtamiseen ja palvelutuotantoon. Yhteistyö, joka hankkeessa syntyi, jatkuu edelleen. 4.1 Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelma ja sen toteutussuunnitelma eli VIKSU Anne Aaltio, Timo Järvensivu ja Ari Heikkinen Ikääntymispoliittisen ohjelman valmistelu on ollut osa Vantaan Yhteinen vastuu hyvästä vanhuudesta -projektia. Kehittämistyön tavoitteeksi asetettiin ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen (STM 2008) mukaisen Vantaan ikääntymispoliittisen ohjelman laatiminen vuoden 2009 aikana. Tämä ikääntymispoliittisen ohjelma sai myöhemmin nimekseen Viksu. Viksu on lyhennelmä sanoista ”Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelma ja sen toimeenpanosuunnitelma”. 42 Laurean kehittäjänä tässä osahankkeessa toimi Ari Heikkinen ja Aallon edustajana Timo Järvensivu. Vastuuhenkilöt Vantaan kaupungin puolesta olivat erityisasiantuntija Anne Aaltio (työryhmän sihteeri) sekä vanhus- ja vammaispalveluiden johtaja Matti Lyytikäinen (työryhmän puheenjohtaja). Lisäksi suunnitteluryhmään osallistuivat vuosien 2008-2009 aikana aktiivisesti Elina Kinnunen (viestintäpäällikkö) ja Tuula Heinonen (hankkeen projektikoordinaattori). Tämä suunnitteluryhmä pohjusti syksyllä 2008 Viksu-työryhmän perustamista Vantaan eri toimialojen johtajista koostuvan hyvinvointiryhmän (HYRY) tuella. Ikääntymispoliittisen ohjelman strategisuudesta johtuen todettiin, että työryhmän nimeämiseksi tarvitaan kaupunginjohtajan päätös. Työryhmän nimeämisestä tehtiin virallinen aloite vanhus- ja vammaispalveluiden johtajan toimesta 12.9.2008. Työryhmään nimettiin eri toimialojen edustajat Vantaan kaupunginjohtajan päätöksellä 3.11.2008. Työryhmän koko oli aloitettaessa 18 henkilöä, jotka edustivat monipuolisesti kaupungin eri toimialoja sekä vanhusneuvostoa. Kaupunginjohtajan asettaman työryhmän toimeksiannon keskeinen sisältö oli seuraavanlainen: • ”Tehtävänä on laatia esitys Vantaan kaupungin ikäpoliittiseksi ohjelmaksi laatusuositukseen perustuen • Esitys laaditaan kaupungin toimialojen kanssa yhteistyössä sekä vuorovaikutuksessa kuntalaisten, kolmannen sektorin, elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden kanssa • Lähtökohtana on kolmatta ja neljättä ikäänsä elävien kuntalaisten erilaiset tarpeet ja voimavarat – toimitaan ennakoivasti arvioiden • Ohjelmassa määritellään visio ja linjaukset ikäihmisten hyvinvoinnin ja palvelujen turvaamiseksi • Ohjelma on perusta kunnan, toimialan ja yksittäisen työntekijän toiminnalle • Ohjelman toteutumista seurataan ja arvioidaan säännöllisesti” Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen näkökulmasta kehittämistyölle tunnistettiin kaksi kivijalkaa: • Taustalla on ikäihmisten palveluiden laatusuositus. Laatusuositus antoi työskentelylle sisältötavoitteet (eli mitä Viksun tulee sisältää). • Viksua kehitetään verkostoituneesti yhteistyössä eri sidosryhmien kesken. Käytännössä työryhmä itsessään on verkosto, joka työstää Viksua eteenpäin säännöllisesti järjestettävissä työpajoissa. Tämä työskentelytapa määritti kehitystyön toimintatavan (eli miten Viksu-työryhmä työskentelee). 43 Kevät 2009: työryhmä aloittaa työskentelynsä ja verkostoituu keskenään Työryhmän työ aloitettiin 9.1.2009 ”aloitustreffeillä”. Tässä aloitustyöpajassa käytiin läpi ohjelmatyöskentelyn lähtökohtia ja ikäihmisten palveluiden laatusuositusta. Lisäksi tutustuttiin viestinnän ja verkostoitumisen näkökulmiin työskentelyn taustalla. Korostettiin verkostoitumisen tärkeyttä: Viksu onnistuu, kun sen toteuttamiseen tarvittavat verkostot toimivat ja kun työskentelyn tuloksena saadaan aikaiseksi toimivaa yhteistyötä. Tavoitteena oli saada aikaiseksi uudenlaista toimintaa. Tulokseksi ei haluttu pelkästään ohjelmapaperia mapitettavaksi. Ryhmätöissä työstettiin eri näkökulmia Viksuun: kuntalaisten osallistuminen Viksun kehittämiseen, tapahtumien ja foorumien hyödyntäminen Viksussa, netin ja blogin hyödyntäminen sekä miten yhteinen vastuu saadaan konkreettisesti toteutumaan. Aloitustyöpajassa löydettiin myös nimi ”Viksu” tälle ohjelmatyöskentelylle. Seuraavaa kertaa varten ennakkotehtäväksi annettiin omien taustajoukkojen ja toimialan vanhuuteen liittyvien strategiasuunnitelmien kerääminen yhteiseen käyttöön. Toisessa työpajassa 5.2.09 pohdittiin Viksun taustalla olevia arvoja ja lähtökohtia. Matti Lyytikäinen esitteli omat tausta-ajatuksensa, joista keskusteltiin. Tämän jälkeen työstettiin kunkin toimialan vanhustyöhön liittyviä materiaaleja (ennakkotehtävän pohjalta). Todettiin, että viestintäyksikkö on ottanut blogi-asian edistääkseen. Blogia pidettiin yleisesti hyvänä ajatuksena. Tämän jälkeen työstettiin Viksun arvoja, joista päätettiin nostaa muutamia keskusteluun toimialoittain sekä laajemmin verkostossa. Timo Järvensivu kävi läpi verkostoitumisen teoriaa: verkoston rakentaminen itsessään on tärkeää: Viksu syntyy kun verkoston luottamus ja yhdessä tekeminen on kunnossa. Verkosto on parhaimmillaan prosessimaisesti kehittyvä, jatkuvasti uudistuva innovaatioverkosto. Todettiin, että työryhmän työskentely täytyy aikatauluttaa niin, että eri taustaryhmiin ja kumppaneihin pidetään tiivistä yhteyttä koko ajan Viksua kehitettäessä. Tässä työpajassa työryhmän jäsenet alkoivat hahmottaa entistä paremmin, että heidän roolinsa ei ole vain ”osallistua” työpajoihin, vaan olla omien verkostojensa ja taustavoimiensa edustajia ja yhteyslinkkejä. Työryhmän ennakkotehtäväksi seuraavaan työpajaan annettiin Viksun arvojen, vision ja muutosvoimien keskusteluttaminen omien toimialojensa johtoryhmissä sekä jatkotyöskentelyn aikatauluttaminen. Työpajassa 16.3.09 ja jo ennen tätä työpajaa oli aistittavissa työryhmän väsymystä työskentelyyn. Työpajan aluksi käytiinkin keskustelu työryhmän haasteista ja kokemuksista. Todettiin, että Viksun etenemisaikataulu on tiukka, kaikkien toimialojen edustajat eivät ole saaneet tarvittavaa tukea omilta johtoryhmiltään. Asia ei ollut päässyt kaikkien toimialojen johtoryhmien käsittelyyn. Lisäksi oli aistittavissa, että jotkut työryhmän jäsenet olivat vasta nyt hahmottamassa, miten tärkeään ja sitoutumista vaativaan työryhmään he ovat osallistuneet. Kaikki eivät ehkä ole olleet ihan valmiita tai valmistautuneita näin intensiiviseen työskentelyyn. Käytiin hyvä keskustelu työskentelytavasta ja todettiin, että asia otetaan esiin HYRYssä ja pyritään saamaan työryhmässä oleville toimialojen edustajille enemmän tukea omilta toimialoiltaan ja johtoryhmiltään. Työpajassa työstettiin ja priorisoitiin ikääntymispoliittisia visioita ja muutosvoimia. Ennakkotehtäväksi seuraavaan työpajaan annettiin vision ja muutosvoimien 44 esittely johtoryhmille. Johtoryhmiltä oli tavoitteena saada vastaukseksi esitykset siitä, miten toimialalla vastataan muutosvoimiin. Työryhmä kokoontui seuraavaan työpajaan 24.4.09. Työpajassa työstettiin eteenpäin visiota, muutosvoimia sekä ratkaisuja muutosvoimiin. Näistä tuotettiin hyvähenkisessä ryhmätyöskentelyssä esitys kesäkuulle suunniteltuun laajempaan verkosto-/sidosryhmätyöpajaan. Ryhmätöiden välillä käytiin keskustelu siitä, missä työryhmä nyt menee ja miltä työskentely tuntuu. Todettiin, että aikataulu on edelleenkin tiivis, mutta tuntemus oli, että Viksu on tärkeä työalue ja työryhmän jäsenistö vaikutti aikaisempaa sitoutuneemmalta tähän intensiiviseen työskentelytapaan. Määriteltiin ennakkotehtävät ennen kesäkuulle suunniteltua verkostotyöpajaa: muodostettiin pientyöryhmät, joiden tehtäväksi tuli valmistella keskeisiä ratkaisuja – Viksun ”keihäänkärkiä” – esitettäväksi verkostotyöpajassa. 4.6.09 pidettiin laajennettu verkosto-/sidosryhmätyöpaja, johon kutsuttiin keskeisiä kumppaneita mukaan pohtimaan Viksun ratkaisuja eli ”keihäänkärkiä”. Haasteeksi nousi saada työpajaan mukaan riittävän laaja joukko kumppaneita. Projektikoordinaattori Tuula Heinonen teki tässä ison motivointityön ja mukaan saatiin lopulta kohtuullisen iso joukko keskeisiä tahoja, yhteensä noin 60 osallistujaa. Alkuperäisestä osallistujatavoitteesta kuitenkin jäätiin, pääsyynä varmaankin myöhäinen liikkeellelähtö kutsujen lähettämisessä. Verkostotyöpaja 4.6.09 sujui suunnitelmien mukaisesti. Verkoston kanssa käytiin läpi työryhmän toimeksiantoa: mikä Viksu on, miksi sitä tehdään ja miten Viksu-työryhmä työskentelee. Korostettiin työskentelyn verkostomaista, yhdessä tekemisen luonnetta. Työpajassa järjestettiin ”keihäänkärkimarkkinat”, jonka aikana osallistujat kiersivät ständeillä kuulemassa ja kommentoimassa Viksua. Keihäänkärjistä vastaavat pientyöryhmät keräsivät runsaasti kommentteja ja jatkoideoita jatkotyöstämistä varten. Työapajan lopussa käytiin keskustelu Viksun ja tämän työpajan työtavan onnistumisesta. Työskentelytapaa kiitettiin. Useammassakin kommentissa pidettiin tärkeänä, että myös jatkossa vastaavia verkostoseminaareja pidetään Viksun edistämiseksi. Syksy 2009: työryhmä jatkaa kehittämistä ja verkostoitumista, Viksun ohjelmapaperi alkaa valmistua Syksyllä 2009 Viksun työskentelyssä jatkettiin työryhmän yhteisissä työpajoissa sekä jalkautumalla toimialoille ja kansalaisten pariin. Viksun suunnitteluryhmä tapasi ja työsti Viksun sisältöä ja jalkauttamista säännöllisesti, noin kerran kuukaudessa. Varsinainen Viksu-työryhmä kokoontui kolmesti (syyskuussa, marraskuussa ja joulukuussa). Jalkautumista toteutettiin vanhusten viikolla (kaksi kansalaistilaisuutta viikolla 41) sekä osallistumalla Vantaan aluetoimikuntien kokouksiin (yhteensä kahdeksan kokousta ajalla 7.10-11.11.2009). Jalkautumista toteutettiin myös vanhusneuvostossa, sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja kaupungin hallituksessa sekä maahanmuuttajien edustajan kanssa. Lisäksi Laurean aikuisopiskelijat antoivat Viksuun kommentteja sekä osallistui aluetoimikuntien kokouksiin. 45 Syksyn aikana Vantaan kaupungin eri toimialoilta pyydettiin tietoa siitä, millaisia ikääntymiseen liittyviä strategisia tavoitteita niillä on, millaisia palveluja toimialat tuottavat ikäihmisille ja mikä on tuotettujen palvelujen toiminnan volyymi. Tiedot keräsi Anne Aaltio sähköpostitse. Syksyn yksi erityishaaste oli Viksun ohjelmapaperin kirjoittaminen työryhmän työskentelyn sekä jalkautumisen pohjalta. Käytännössä todettiin, että kirjoittamistyössä sihteerin rooli korostuu, vaikka valmistelutyötä tehdäänkin varsinaisessa Viksu-työryhmässä sekä sen pientyöryhmissä. Viksun ohjelmapaperi alkoi valmistua loppuvuodesta 2009, mutta Viksun ohjausryhmältä eli HYRY:ltä päätettiin pyytää – ja saatiin – lisäaikaa viimeistelyyn helmikuun loppuun 2010 asti. Yhteenveto vuoden 2009 toiminnasta Kevään 2009 aikana Viksun visio, arvot, keskeiset periaatteet ja alustava keihäänkärjet saatiin hahmoteltua. Jalkautuminen verkostokumppaneiden pariin aloitettiin. Ensimmäisissä työpajoissa työryhmän jäsenet eivät vielä täysin oivaltaneet ja omaksuneet ryhmän intensiivistä työskentelytapaa: tarkoituksena ei ollut kirjoittaa valmista Viksua työryhmässä, vaan tarkoituksena on kehittää Viksu yhdessä sekä ottaa myös verkostot ja yhteistyökumppanit laajemminkin mukaan kehittämistyöhön. Ymmärrys ja sitoutuminen uuteen kehittämistapaan kuitenkin lisääntyivät myöhemmissä työpajoissa. Keskeinen haaste keväällä 2009 oli se, miten tasapainotetaan tiukka suunnitteluaikataulu ja tarve verkostomaiseen työskentelyyn. Verkostotyöskentelyssä yhteisen luottamuksen ja sitoutumisen herättäminen vie aikaa, mutta Viksun tiukka aikataulutus ei mahdollistanut kovin pitkää tutustumisaikaa, vaan ratkaisujen etsimiseen oli tarve ryhtyä nopeasti. Sitoutuminen työryhmän työskentelyyn lisääntyi, mutta syksylle jäi vieläkin parannettavaa. Työryhmän työskentelyn suunnittelusta vastasi hankkeen suunnitteluryhmä. Työskentelyä edisti huomattavasti työryhmän aktiivinen sihteeri Anne Aaltio, joka kirjoitti kaikista työpajoista ja kokoontumisista selkeät muistiot sekä toimintaohjeet koko työryhmälle. Tämä helpotti ja tiivisti ryhmän työskentelyä olennaisiin asioihin ja piti koko työryhmän fokusoituneena ja aikataulussa. Viksu lähestyi tavoitettaan: Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelma ja sen toteuttamissuunnitelma alkoi valmistua syksyn loppua kohden. Visio, arvot, keskeiset periaatteet ja keihäänkärjet oli hahmoteltu. Jalkautumista verkostokumppaneiden pariin toteutettiin. Tämän työn koordinoinnissa työryhmän aktiivisen sihteerin työpanos oli keskeinen. Sihteerin rooli korostui myös Viksu-ohjelmapaperin kirjoittamisessa, jota vietiin eteenpäin koko syksyn ajan. Verkostoitumisen näkökulmasta yksi keskeisistä haasteista syksyn aikana oli – kevään 2009 tapaan – Viksun tiukan työskentelyaikataulun sekä jalkautumisen ja verkostoitumistarpeen välinen tasapainottelu: jalkauttamisessa ja verkostotyöskentelyssä yhteisen luottamuksen ja sitoutumisen herättäminen vie aikaa, mutta Viksun tiukka viimeistelyaikataulu ei mahdollistanut kovin pitkää työskentelyaikaa. 46 47 Kevät 2010: Viksun ohjelmapaperi valmistuu, Viksu siirtyy toteuttamisvaiheeseen Viksun työstäminen sai loppuvuodesta 2009 viimeistelyä varten jatkoajan helmikuun loppuun 2010 asti. Tavoitteeksi annettiin, että tämän jälkeen Viksun ohjelmapaperi siirtyy lautakuntien, valtuuston ja kaupunginhallituksen käsittelyyn. Viksu-työryhmä kokoontui työpajaan 20.1.2010 käsittelemään viimeiset auki olevat kysymykset. Työpajassa keskeiset ratkaisuehdotukset eli niin sanotut ”keihäänkärjet” päätettiin vielä kääntää kuntalaisia paremmin puhutteleviksi ”palvelulupauksiksi”. Tämä oli viestinnän näkökulmasta perusteltu ratkaisu, jota kannatettiin laajasti. Työpajassa pohdittiin vielä myös toimeenpanon toteuttamista: miten Viksun toteutusverkosto saadaan toimimaan. Keskeinen auki oleva kysymys kevään aikana 2010 aikana oli Viksun ohjausryhmän muodostaminen. Viksun ohjausryhmän kokoonpanoa ja roolia työstetty jo syksyllä 2009, mutta sen lopullisesta kokoonpanosta ei ollut syntynyt työryhmässä vahvoja mielipiteitä eikä päätöstä. HYRY oli yksi vaihtoehto, mutta sen vaihtoehdoiksi mietittiin myös kaupungin johtoryhmää sekä erillistä, uutta nimettävää Viksu-ohjausryhmää. Sosiaali- ja terveystoimen johtoryhmä käsitteli 22.1.10 Viksuun sisältyvän ikääntyneiden palvelurakenteen kehittämisohjelman. Viksun ohjausryhmänä toiminut HYRY käsitteli Viksua 29.1.10 kokouksessaan, antoi siihen viimeiset kommenttinsa sekä päätti Viksun lähettämisestä esiteltäväksi lautakunnille, valtuustolle ja kaupunginhallitukselle. Helmikuussa Viksun ohjelmapaperi viimeisteltiin, kirjoitettiin puhtaaksi ja siitä tehtiin tiivistelmä. Viksun työryhmä oli vastannut tavoitteisiinsa ja työryhmän virallinen työ päättyi. Maaliskuussa 17.3.10 Viksu-työryhmä juhlisti Viksun siirtymistä toimeenpanoon ”kick-off”-työseminaarilla. Työseminaarissa työstettiin vielä Viksun riskien kartoitusta, jota HYRY pyysi viimeisissä kommenteissaan. Viksun valmistuttua keskeisiksi jatkohaasteiksi muodostuivat: • Poliittisen hyväksynnän hakeminen • Toimeenpanon valmistelu ja toimeenpanosta vastaavan verkoston muodostaminen • Viksun ohjausryhmän muodostaminen ja vastuuttaminen Maaliskuun ja toukokuun välisenä aikana alettiin hakea poliittista hyväksyntää. Viksu oli kaikkien lautakuntien käsiteltävänä. Viksu hyväksyttiin kaupunginhallituksessa 10.5.2010, käsiteltiin kaupunginvaltuustossa juhannusviikolla ja siirtyi tämän jälkeen toimeenpanoon. Kevään aikana tehtiin myös Viksun toimeenpanon valmistelua, kuten ohjausryhmän, asiantuntijaverkoston sekä kaupungin ja toimialojen johtoryhmien pitämistä ajan tasalla. 48 Hyväksytyn Viksun peruselementit on kuvattu alla olevassa kuviossa Viksun valmistuttua ja siirryttyä toteutusvaiheeseen sen työskentelyyn osallistuminen ei enää kuulunut virallisesti Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeeseen helmi-maaliskuun 2010 jälkeen. Viksun toimeenpanosta ottivat päävastuun Anne Aaltio (Viksun koordinaattori) ja Matti Lyytikäinen (Viksun koordinaatioryhmän puheenjohtaja). Käytännössä Aallosta Timo Järvensivu ja Laureasta Ari Heikkinen osallistuivat työskentelyyn vielä jonkin verran Viksun toteutusvaiheessakin. Timo Järvensivu jatkoi tätä työtä oman Suomen Akatemian rahoituksensa puitteissa ja Ari Heikkinen Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen puitteissa. Syksy 2010: Viksun toteuttaminen käynnistyy Ohjelman toteutus käynnistyi syksyllä kaupunginjohtajan johdolla 5.10.2010 pidetyssä ensimmäisessä Viksun foorumissa, joka järjestettiin Laurean auditoriossa. Foorumi kokosi yhteen Viksun eteen työskentelevän verkoston sekä muut Viksusta kiinnostuneet. Foorumi oli ilmapiiriltään innostunut ja Viksussa määriteltyjen palvelulupauksien edistäminen aloitettiin myönteisessä ilmapiirissä. 49 Kunkin Viksun palvelulupauksen ympärille koottiin kaupungin työntekijöiden, senioreiden, seurakunnan ja muiden toimijoiden edustajista niin kutsuttu palvelulupausryhmä, joka toteuttaa ohjelmaa. Aloittaneet ryhmät kutsuvat mukaan uusia toimijoita ja kehittävät omia verkostojaan. Tärkeäksi tavoitteeksi asetettiin myös verkoston työn linkittäminen toimialojen työhön. Tavoitteeksi asetettiin myös, että vuoden kuluttua Viksun verkosto on kasvanut moneen suuntaan. Viksun palvelulupausryhmät ovat ja niiden vastuuhenkilöiksi tulivat: • Tieto muuttaa asenteita: Vappu Vienamo, viestintäpäällikkö, sosiaali- ja terveystoimi • Osallistumalla voi vaikuttaa: Anne Aaltio, erityisasiantuntija, sosiaali- ja terveystoimi • Asuminen on elämänmakuista: Anna-Liisa Korhonen, palvelupäällikkö, sosiaali- ja terveystoimi • Ympäristö on esteetön: Pekka Virkamäki, rakennusvalvontajohtaja, maankäytön ja ympäristön toimiala • Ennaltaehkäisevät palvelut edistävät hyvinvointia: Manna Torvinen, aluepalvelupäällikkö, vapaa-aika ja asukaspalvelut • Uusi teknologia on käytössä: Satu Siikander, hallintopäällikkö, sosiaali- ja terveystoimi Viksun koordinaattori Anne Aaltio tapasi kaikki palvelulupauksien vastuuhenkilöt verkostoitumisen edistämiseksi loppuvuodesta 2010. Kullekin palvelulupausryhmälle on tavoitteena muodostaa tarkennettu työsuunnitelma, katsoa eri palvelulupausten mahdollisia päällekkäisyyksiä, koota palvelulupauksen ydinverkosto, nimetä ydinverkoston tärkeimmät yhteistyökumppanit sekä sopia työnjaosta Viksun koordinaattorin kanssa. Viksun viestintä päätettiin suunnata kuntalaisiin, työntekijöihin, päättäjiin ja kaupungin alueella toimiviin järjestöihin ja yrityksiin. Viksulla on omat nettisivut ja Viksun koordinaattori lähettää laajalla sähköpostijakelulla Viksun ajankohtaiskirjeitä. Viksua esittelevät julisteet, esitteet ja palvelulupausten palautekortit on jaettu kirjastoihin, uimahalleihin, yhteispalvelupisteisiin, sairaalaan, hoiva-asumisen palveluihin, palvelutaloihin, aikuisopistoon ja terveysasemille. Syksyn 2010 aikana Viksu sai runsaasti palautetta kuntalaisilta. Palautteessa annettiin kiitosta ohjelmalle yleisesti; liikuntapalvelujen 70+ liikuntakortti on saanut erityistä kiitosta. Ideoita ja kehittämisehdotuksia annettiin terveysasemien palveluista, avoimista kohtaamispaikoista ja uimahallien esteettömyydestä. Viksun koordinaattori tai palautteen aiheen asiantuntija ovat ottaneet vastuulleen kuntalaisten palautteisiin vastaamisen. Palautteiden yhteenvetoja hyödynnetään myös palvelulupausryhmissä ja toimialoilla. 50 Yhteenveto ja arviointia Viksusta Viksu-osiossa oli tavoitteena kehittää Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelma ja sen toteutussuunnitelma. Työ aloitettiin loppuvuodesta 2008 ja Viksu hyväksyttiin Vantaan kaupunginhallituksessa 10.5.2010. Viksu siirtyi toteutusvaiheeseen keväällä 2010 ja Viksun koko toteuttamisverkosto kokoontui ensimmäiseen yhteiseen Viksu-foorumiin 5.10.2010. Viksu valmistui tavoitteen mukaisesti ja myös Viksun toteuttaminen on saanut hyvän alun. Viksu eteni tavoitteellisesti ja pääosin aikataulussaan. Työskentelyn aikana kohdattiin muutamia keskeisiä haasteita, joista opittiin ja joiden ylittäminen vaati uusien toimintamallien kehittämistä. Kehityshaasteet liittyivät verkostoituneen toimintatavan hyödyntämiseen, työryhmän ja verkoston sitoutuneisuuteen sekä koordinointi- ja valmistelutyön haasteisiin. Viksu-työryhmän toimintatapa pyrittiin rakentamaan verkostoituneeksi ja osallistavaksi. Tavoitteena oli rakentaa hyvin toimivaa työryhmäläisten keskinäistä verkostoa, ei vain ”tehdä yhteistyötä” työryhmäläisten välillä. Tällä pyrittiin välttämään perinteisemmän ohjelmatyön perusvirhe: vastaavat ohjelmapaperit jäävät usein mappeihin eli toteuttamatta käytännössä. Tärkeänä tavoitteena pidettiin alusta asti sitä, että Viksu-työryhmä ei pelkästään kirjoita ohjelmapaperia, vaan rakentaa toimintansa alusta asti toteuttamista ja verkostoitumista tukevaksi. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että lopulliseen Viksu-ohjelmapaperiin kirjattaisiin sisältötavoitteiden lisäksi myös Viksun toimintatapaan liittyvät tavoitteet. Tämä työskentelytapa aiheutti Viksun työryhmässä aluksi hämmennystä ja näkyi työryhmäläisten sitoutumisessa. Verkoston rakentaminen vaatii resursseja ja intensiivisyyttä, johon kaikki eivät olleet varautuneet. Kaikki eivät myöskään nähneet Viksun työtä oman työnsä näkökulmasta välttämättä kovin tärkeänä tai hyödyllisenä. Oma paineensa verkostotyöskentelyä vastaan tuli Viksulle asetetusta nopeasta etenemisaikataulusta. Tuloksia vaadittiin vuoden 2009 aikana ja käsiteltävien aineistojen sekä kirjoitustyön määrä oli ennakkoon ajatellen suuri. Silti oli tärkeää, että erityisesti keväällä 2009 ei lähdetty työstämään pelkästään faktoja ja ohjelmapaperia, vaan työssä panostettiin yhtäaikaisesti myös verkoston keskinäiseen tuntemiseen, luottamukseen ja sitoutumiseen. Työskentelyn edistyessä työryhmän keskinäinen luottamus toisiinsa sekä sitoutuminen työskentelytapaan lisääntyi. Tätä ei todennäköisesti olisi tapahtunut, jos työssä olisi edetty perinteisillä kokoustavoilla. Osallistavat työpajat ryhmätöineen herättelivät uudenlaista luovaa yhteistyötä. Luottamuksen ja sitoutumisen edistymistä auttoi, että toimintatapaa ja sen onnistuneisuutta käsiteltiin ja kehitettiin työpajoissa yhdessä, välillä hyvinkin avoimesti keskustellen. Oman lisähaasteensa työryhmän toimintaan ja sitoutuneisuuteen toi tapa, jolla Viksutyöryhmä alun perin nimettiin. Verkoston nimesi kaupunginjohtaja toimialojen tekemien esitysten pohjalta. Toimialat nimesivät ryhmään eri tason työntekijöitä: johtoa, esimiehiä, työntekijöitä. Verkoston aloituksen tehokkuuden sekä verkoston jäsenistön 51 rikkauden näkökulmasta tämä nimeämistapa oli hyvä asia. Verkoston nimeämisessä havaittiin kuitenkin kaksi keskeistä haastetta. Ensimmäinen haaste oli se, että kaikki nimetyt eivät välttämättä olleet mukana omasta vapaasta tahdostaan. Sitoutumisen kehittyminen tällaisen nimeämisen jälkeen vaatii lisäponnistuksia. Ihan kaikissa tapauksissa tähän ei Viksussa pystytty. Toinen haaste oli se, että erityisesti työntekijätason työryhmäläisillä oli haasteita saada omalta toimialajohdoltaan vastauksia Viksun haluamiin kysymyksiin. Tämä haaste ei noussut työntekijöistä, vaan toimialojen johdosta: johdon olisi pitänyt itse ymmärtää, että heidän täytyy tukea omaa edustajaansa Viksussa. Tätä tukea pyrittiinkin prosessin aikana edistämään yhteistyössä toimialojen yhteistyöelimen HYRY:n kautta. Uusia haasteita verkoston sitoutumisessa ja toiminnassa havaittiin, kun Viksu valmistui työryhmän työnä ja siirtyi toteutusvaiheeseen. Tässä vaiheessa monilla oli halukkuutta alkaa toimeen nopeasti, mutta käytännössä kuitenkin päätettiin odottaa poliittista päätöksentekoa ja vahvistusta Viksun aloittamisesta. Päätökset saatiin toukokuussa 2010, mutta toteutuksen aloittaminen viivästyi silti noin puolella vuodella. Maaliskuun ja syyskuun 2010 välillä Viksun koordinaattori teki töitä esimerkiksi tiedottamisen eteen, mutta Viksun verkostossa ei ollut yhteisiä tapaamisia työryhmän eikä laajemman verkoston kesken. Tämä osaltaan ehti rapauttaa verkoston keskinäistä sitoutumista ennen varsinaisen toteutuksen alkamista. Sitouttamisen osalta jouduttiinkin tekemään sitten lisätöitä lokakuussa pidetyssä Viksu-foorumissa. Viksun työryhmä omaksui työryhmän verkostoituneen toimintatavan vähän yli vuoden kestäneen yhteisen työskentelyn myötä. Kun Viksu siirtyi toteutukseen, Viksu-verkosto kasvoi ”palvelulupausverkostoksi”. Tämä verkosto tulee kokoontumaan laajoissa Viksu-foorumeissa sekä pienemmissä palvelulupauskohtaisissa työryhmissä. Tässä verkostossa on odotettavissa vastaavanlainen hitaanpuoleinen omaksumisprosessi verkostoituneessa toimintatavassa. Vaarana on, että verkosto alkaa toimia vanhalla ”kokoustamistavalla”, vaikka tavoitteena on osallistavampi ja sitouttavampi työskentelytapa. Palvelulupausverkostossa tarvitaankin jatkossa koulutusta verkostomaisen ja osallistavan työskentelytavan edistämiseksi käytännössä. Keskeinen haaste koko prosessin ajan on ollut Viksun toiminnan koordinointi sekä käytännön suunnittelu-, raportointi- ja tiedotustyön resursointi. Viksu-työryhmän työ ei olisi voinut toteutua ilman kaupungin puolipäiväistä Viksu-koordinaattoria. Viksu-koordinaattorin rooli näissä tehtävissä tulee olemaan jatkossakin merkittävä. Hän tarvitsee todennäköisesti myös jatkossa koordinointi- ja fasilitointityönsä tueksi pienen tukiryhmän. Hankkeen aikana tämä tukiryhmä muodostettiin Vantaan kaupungin työntekijöistä sekä Aallon ja Laurean kehittäjistä. Jatkossa Aallon ja Laurean kehittäjät eivät ole mukana, mutta vastaavanlaiselle tukiroolille on edelleen tarve. 4.2 Seniori-info Harri Raita, Ari Heikkinen, Timo Järvensivu Seniori-info on palvelumuoto, joka edistää ja helpottaa senioreiden pääsyä heille tarkoitettujen palveluiden piiriin. Sen keskeinen tehtävä on vastata ikäihmisten tiedontar52 peisiin sekä tarvittaessa ohjata heidät eteenpäin muihin tarpeeseen vastaavien palveluiden piiriin. Seniori-infon toiminta linkittyy vahvasti Vantaan Yhteispalvelupisteiden palvelutarjontaan. Yhteispalvelupisteiden toimintaa ja tavoitteita ohjaa paitsi Vantaan kaupungin strategia myös lainsäädäntö (yhteispalvelulaki). Lainsäädännön ohjausvaikutus on otettu hankkeen kehittämistyössä. Seniori-infon kehittämisen suunnittelu käynnistyi konkreettisesti syksyllä 2008. Ensimmäinen kokous oli 19.9.2008, jossa paikalla olivat Harri Raita (Yhteispalvelupiste), Elina Kinnunen (sosiaali- ja terveystoimen viestintäpalvelut), Tuula Heinonen (hankkeen projektikoordinaattori), Timo Järvensivu (Aalto) ja Ari Heikkinen (Laurea). Tämän ensimmäisen tapaamisen jälkeen seniori-infon toiminnan suunnitteluryhmänä jatkoi seuraava ryhmä: Arja Klemetti-Enrothilla (Yhteispalvelupiste), Harri Raita (Yhteispalvelupiste), Timo Järvensivu ja Ari Heikkinen. Seniori-infon ensimmäinen projektisuunnitelma laadittiin tässä suunnitteluryhmässä. Projektisuunnitelma esiteltiin ja hyväksyttiin hankkeen johtoryhmässä 8.12.2008. Työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran 5.12.2008 pidettävässä työpajassa. Senioriinfon yksityiskohtaisten kehittämistavoitteiden määrittely ja tulevan toiminnan sekä aikataulujen suunnittelu aloitettiin tässä työpajassa. Seniori-infon pitkän tähtäimen kehittämistavoitteeksi otettiin vantaalainen info-palvelun kehittäminen. Infon tavoitteena oli vastata kohdistetusti vantaalaisten senioreiden tiedontarpeisiin. Kehittämistyön tarkemmiksi tavoitteiksi asetettiin seuraavat toimenpiteet: • Palvelutarjonnan määrittäminen: mitä informaatiota ja palveluja Seniori-infosta löytyy? • Kohdeasiakkuuksien ja palvelutarpeen määrittely: mihin palvelutarpeisiin Seniori-info vastaa? Mitä tarpeita seniori-asiakkailla on? • Palvelutarjonnan tuotteistaminen: miten seniori-infon palvelut tuotetaan? • Palveluverkoston rakentaminen: minkälainen verkosto palvelutarjonnan tuotteistamiseen vaaditaan ja miten tämä verkosto saadaan rakennettua? • Kehittämistyöhön osallistuvien henkilöiden verkosto-osaamisen kehittyminen • Seniori-infon palvelutoiminnan aloittaminen 2009/2010 aikana Kehittämistyössä keskeinen toimija on ollut Vantaan yhteispalvelu, jonka vastuulle seniori-infon toteuttaminen viime kädessä asettui. Tavoitteena oli luoda Yhteispalvelupisteelle selkeä sopimuksiin pohjautuva toimintamalli, joka parantaa kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoa ja tarvitsemiaan palveluja joustavasti. Seniori-infon kehittäjäryhmä koottiin toimijoista, joilla nähtiin olevan keskeinen rooli seniori-infon tuotteistamisessa tai osana seniori-infon palveluverkostoa. Toimijoita oli Yhteispalvelupisteestä, sosiaali- ja terveystoimen viestinnästä, Vantaan vapaaehtoistoiminnan yksiköstä Violasta, aluetoiminnasta, kulttuuripalveluista, kirjastotoimesta, seniorineuvolasta, ympärivuorokautisesta hoivasta, Myyrmäen terveysasemalta, Län53 si-Vantaan päivätoiminnasta, asukaspalveluista ja liikuntapalveluista. Näiden kaupungin toimijoiden lisäksi ryhmään kutsuttiin mukaan senioriosaajia, jotka ovat Laurean kouluttamia vapaaehtoistoimijoita ja edustavat kehittämistyössä erityisesti asiakasnäkökulmaa. Lisäksi mukana ovat Laurean ja Aallon kehittäjät. Seniori-infon kehittämistoiminta Kevät 2009 Kevään 2009 aikana työryhmä kokoontui neljässä työpajassa. Työpajatyöskentely aloitettiin työstämällä seniori-infon sisältöä, toteutustapaa ja visiota. Päätettiin, että seniori-infon kehittäminen aloitetaan olemassa olevan informaation sisällyttämisellä seniori-infoon. Päätettiin keskittyä tuomaan infoon ensin kaupungin omat palvelut laitetaan ensiksi ja myöhemmin muut, kuten järjestöjen ja yksityisten tahojen, palvelut. Sisällön kehittämisessä keskeiseksi lähtökohdaksi todettiin asiakaslähtöisyys. Infon jakelukanaviksi suunniteltiin yhteispalvelupisteet, mahdollisesti myös jalkautuen asiakkaidenkin pariin. Huomioitiin, että seniori-infon toiminta edellyttää suunnitelmia siitä, miten yhteispalvelun henkilöstö saa tarvitsemansa koulutuksen ja tiedon eri palvelujen tuottajilta. Työpajoissa pohdittiin myös internetin hyödyntämistä. Todettiin, että kaupungin omien verkkosivujen uudistamistyö on meneillään ja tämä antaa aikataulun myös senioriinfon nettisivujen rakentamiselle. Tavoitteeksi asetettiin, että sivusto saadaan visuaalisesti ja selkokielisyydessä tasolle, joka mahdollistaa erilaisten tiedon etsijöiden tiedonsaannin. Vanhusväestön ohella omaiset ja eri toimialojen ammattilaisetkin huomioidaan. Kolmannessa työpajassa keskeiseksi huoleksi nousi seniori-infon kehittämiseen tarvittava kapasiteetti ja resurssit. Todettiin, että kahdessa ensimmäisessä työpajassa tehdyt visiot vaativat konkretisointia, mutta haasteena on, että työryhmän resurssit eivät mahdollista toimintaan sitoutumista niin, että konkretiassa päästäisiin eteenpäin. Avainhaasteeksi nousikin: kuka tekee sen, mitä halutaan tehdä? Resurssihaasteen havaitsemisen jälkeen pyrittiin konkretisoimaan seniori-infon kehittämistyötä sekä tekemään esitys seniori-infon kehittämisestä hankkeen Vantaan johtoryhmälle. Johtoryhmän esitystä lähdettiin työstämään kolmessa pientyöryhmässä, joiden aiheiksi päätettiin: 1. S-infon sisältö- ja rakennesuunnitelma hankkeen johtoryhmälle. 2. S-infon pilotointisuunnitelma (toteutettavaksi Myyrmäessä). 3. S-infon internet-sivuston sisällön, rakenteen ja visuaalisen ilmeen suunnittelu. Johtoryhmälle tehtävän esityksen keskiössä todettiin olevan seniori-infon organisointi ja resursointi, koska ilman tätä suunnittelua seniori-infon visioista ei päästä konkretiaan. Koordinaattorin ja seniori-infoa työstävän pienen ”isku54 työryhmän” tarve kävi ilmeiseksi. Koordinaattorin ja iskutyöryhmän keskeisiksi tehtäviksi määriteltiin seuraavat: • Yhteispalvelupisteen (YP:n) yhteyshenkilöiden tukeminen • Infon kehittäminen • Verkostoituminen kaupungin toimijoihin ja muuhun verkostoon • YP-yhteistyösopimusten tekemisen tukeminen YP:n ja palvelutarjoajien välillä • Intenet-pohjaisen seniori-infon kehittäminen • Infon päivittämisestä huolehtiminen • Myyrmäkeen toteuttavan pilotin tukeminen • Infon varsinainen suunnitelman kirjoittaminen alkuehdotuksen pohjalta • YP-henkilöstölle tarvittavien koulutusten organisointi Huhtikuussa 2009 seniori-infon toteuttamiseen liittyvä resurssi- ja sitoutumishaaste konkretisoitui. Huhtikuulle oli suunniteltu työpaja työskentelyn konkretisoimiseksi, mutta tämä työpaja päätettiin peruuttaa, kun monet keskeiset osallistujat ilmoittivat, että eivät pääse paikalle. Sähköpostitse todettiin, että vaikka työpaja perutaan, niin työtä jatketaan aiemmin perustetuissa kolmessa pientyöryhmässä. Peruutuksen myötä oli epäselvää, kuinka hyvin seniori-infon kehittämistä pystytään jatkamaan: onko riittävästi sitoutumista ja resursseja jatkotyöhön? Toukokuussa pidettiin työpaja ja palattiin keskusteluun resursseista ja sitoutumisesta. Käytiin läpi aiemmin perustetun iskutyöryhmän aikaansaannoksia ja keskusteltiin syksyn toiminnasta. Todettiin, että edelleen on tarve jatkaa seniori-infon kehittämistä, mutta työn on edettävä konkreettisemmin. Tehtiin päätös, että jatkossa kehittämistyöstä päävastuu siirretään aiemmin perustetulle iskutyöryhmälle, jonka koollekutsuja on yhteispalvelupisteistä Harri Raita. Iskuryhmän keskeiseksi tehtäväksi sovittiin seniori-infon vieminen konkreettisesti eteenpäin. Sovittiin, että laajempi työryhmä kokonaisuudessaan ei tapaa säännöllisesti, vaan se kutsutaan koolle tarvittaessa iskutyöryhmän kutsusta. Tavoitteena pidettiin, että työpajoissa kokoontuva laajempi verkosto tarvittaessa kommentoi ja ohjaa iskuryhmän työskentelyä. Seniori-infon visio hahmottui kevään 2009 aikana niin, että ”tiedetään, mitä halutaan”. Keskeiseksi haasteeksi kevään aikana nousi vision toteuttamiseen tarvittava sitoutuminen: kuka tekee sen, mitä halutaan? Tärkeä päätös oli, että seniori-infon kehittämistä jatkaa pienempi, mutta samalla sitoutuneempi iskutyöryhmä. Syksy 2009 Seniori-infon kehittäminen eteni syksyn 2009 aikana lähinnä keväällä perustetun iskutyöryhmän työn kautta. Iskutyöryhmä organisoitui syksyn aikana ja päätti konkreettisista tavoitteistaan. 55 Iskutyöryhmän koollekutsuja Harri Raita (YP:stä) esitteli seniori-infon pilotointisuunnitelman hankkeen johtoryhmälle 27.8.2009. Pilotoinnin toteuttamisesta päätettiin johtoryhmässä seuraavaa: • Seniori-infoa kehitetään pilotoimalla sitä Myyrmäen Yhteispalvelussa. • Pilotti kestää kaksi vuotta ja sitä arvioidaan tämän jakson jälkeen. • Työskentelyn koordinaattorina toimii Seniori-neuvolan työntekijä (Kirsi Leinonen) osa-aikaisella resurssilla yhteistyössä yhteispalvelupisteen palveluesimiehen (Harri Raita) kanssa. • Seniori-info konkretisoituu syksyllä 2009 ja keväällä 2010 tämän työskentelyn myötä. Johtoryhmän päätöksen pohjalta iskuryhmä työsti infoa konkreettisesti eteenpäin päättämällä mm. infon laajuudesta (aluksi toteutetaan minimitaso, myöhemmin mukaan laajemmin palveluita) sekä julkaisukanavista (fyysinen kansio aluksi, puhelinpalvelu, myöhemmin www-sivusto). Syksyn 2009 keskeiseksi haasteeksi nousi iskutyöryhmän niukat resurssit. Seniorineuvolan ja yhteispalvelupisteiden resursointi oli niukkaa syksyllä 2009, minkä vuoksi infon konkretia edistyi jonkin verran odotettua hitaammin. Seniori-infon alkuperäiselle laajemmalle työryhmälle oli suunniteltu alustavasti kaksi työpajaa syksylle, mutta nämä tilaisuudet päätettiin jättää käyttämättä koska työpajoissa ei olisi ollut vielä konkreettista käsiteltävää iskutyöryhmän työn odotettua hitaamman edistymisen vuoksi. Seniori-infon iskuryhmä osallistui Myyrmäen gerontologisen keskuksen pilotointiverkostoon kahdessa syksyn 2009 työpajassa (24.9.09 ja 25.11.09). Näissä gerontologisen keskuksen verkostotyöpajoissa selkiytyi näkemys, että seniori-info tulee olemaan yksi keskeinen palveluresurssi tämäntyyppisissä alueellisissa verkostoissa (ensin Myyrmäen pilotissa ja myöhemmin Vantaalla muillakin alueilla). Seniori-infon toiminnan valmistelun edistämiseksi iskutyöryhmästä muodostettiin yhdestä YP:n työntekijästä ja yhdestä seniorineuvolan työntekijästä työpari. Tämä työpari alkoi koostaa seniori-infon neuvontaohjekansiota ja kokoamaan tietoa usein esitetyistä kysymyksistä. Toiminta vuonna 2010 ja vuoden 2011 alussa Tammikuussa 2010 iskutyöryhmä käsitteli neuvontaohjekansion ensimmäistä alustavaa versiota, suunnitteli alustavasti YP-henkilöstön koulutustarpeita ja mietti tarvetta kutsua laajempi verkostotyöpaja koolle kommentoimaan infon edistymistä. Laajempi työpaja pidettiin 27.1.10. Työpajassa käytiin läpi seniori-infon kehityskaarta ja iskutyöryhmän tähän mennessä tekemää työtä. Neuvontaohjekansiosta käytiin hyvä palautekeskustelu, joka vei kansiota ja näin ollen myös seniori-infoa konkreettisesti eteenpäin. Työpajassa koostettiin listaa myös koulutustarpeita, joiden alueiksi tunnistettiin omaishoito, päivätoiminta, kotihoito, asumispalvelut, apuvälineet ja seniorineuvola. 56 Maaliskuussa 25.3.10 pidettiin kokous seniori-infon markkinoinnista. Käytiin keskustelu markkinoinnissa käytettävästä seniori-infon määritelmästä. Määrittelyssä päädyttiin muotoiluun ”Seniori-info on neuvontapalvelu vantaalaisille ikäihmisille ja heidän omaisilleen”. Lisäksi todettiin, että markkinointi pitää suunnata asiakkaiden lisäksi kaupungin työntekijöille ja että markkinointia voidaan toteuttaa myös kaupunkijuhlien yhteydessä. Huhtikuussa 27.4.10 pidettiin kokous arviointisuunnitelman tekemiseksi. Kokouksessa päätettiin arvioinnin käytännön toteuttamisesta ja laadittiin alustavasti arviointimateriaalin keräämistä varten seurantalomake, joka päätettiin ottaa yhteispalvelupisteen palvelusihteereiden käyttöön Myyrmäen pilotointikohteessa. Seurantalomake otettiin käyttöön seniori-infon pilotin aloittaessa 3.5.10. Todettiin, että hankkeen johtoryhmä odottaa arvioinnin väliraporttia vuoden 2010 loppuun mennessä. Mikäli toiminnasta saadaan hyviä kokemuksia, palvelu laajennee kaupungin muihin yhteispalvelupisteisiin myöhemmässä vaiheessa. Seniori-infon pilotin avajaisviikko Myyrmäen yhteispalvelupisteessä oli 3.-6.5.10. Yhteispalvelupisteen henkilökunnalle järjestettiin tarvittava koulutus tätä ennen. Avajaisviikolla pidettiin esillä ikäihmisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä teemoja. Teemoista oli mahdollista keskustella asiantuntijoiden kanssa. Seniori-info sai mediahuomiota. Paikallislehdistä ja maan suurimmasta sanomalehdestä Helsingin sanomista oli luettavissa uutinen seniori-infon synnystä. Myös Vantaan kaupungin henkilöstölehti julkaisi asiasta artikkelin (Vautsi 5/2010). Seurantatietojen koonti Pilotti oli toiminnassa syksyn 2010 ja seurantatietoa kerättiin koko ajan. Näistä asiakastapahtumista tehty väliarviointiraportti esiteltiin hankkeen johtoryhmälle 8.12.10. Yhteenvetona väliarvioinnista voidaan todeta, että palvelutapahtumien kirjaaminen on onnistunut hyvin ja Lomakkeen kysymysten asettelu on tukenut arvioinnin tavoitteita ja toiminnan kehittämistä. 30.11.2010 mennessä on kirjattu 67 asiakastapahtumaa. Oletettavaa on, että ruuhkatilanteissa aivan kaikkia tapahtumia ei ole kirjattu. Yhteispalvelussa käy ikääntyneitä asiakkaita myös muissa asioissa, kuin selkeästi seniori-infossa. Huomattava on, että asiakas on voinut samalla käynnillä kysyä useasta eri aiheesta. Kirjattujen asiakastapahtumien mukaan noin 82 % asiakkaista on ollut naisia. Noin 62% asiakkaista on ollut ikäihminen itse ja 37 % omainen. Tiskipalvelua on ollut noin 70 % ja puhelinpalvelua 30 %. Asiakastapahtumista 38 % on ollut maanantaisin ja muuten tasaisesti pitkin viikkoa painottuen aamu- ja keskipäivään. Yleisimpiä kysymyksiä: Kuljetuspalvelut 14 kysymystä. Asumiseen, kotona selviytymiseen ja siivoukseen liittyviä kysymyksiä 8 kpl. Apuvälineistä 4 kysymystä. 57 Palvelutaloasumisesta 4 kysymystä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkopuolelta esitettyjä kysymyksiä on ollut 12 kappaletta. Esimerkiksi on kysytty vertaistukiryhmistä, eläkeläiskerhoista, harrastus- ja järjestötoiminnasta, liikunta- ja kulttuuripalveluista sekä yleisinfoa ikä-ihmisten palveluista Vantaalla. Omaiset ovat kysyneet eniten palvelutaloista sekä omaishoidosta. Tyypillisiä kysymyksiä on ollut esim. omainen huonossa kunnossa, palvelutalojen hinnat ja miten saa edunvalvojan. 42 kirjatussa tapahtumassa oli asiakas ohjattu eteenpäin kaupungin eri palvelusektoreille. Näistä 95% oli ohjattu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Palvelutarpeen arviointiin oli ohjattu 8 asiakasta. Osassa asiakastapauksissa on ollut vaikea arvioida palvelun tarpeen kiireellisyys. Akuuttia avuntarvetta vaativia kysymyksiä on ollut arviolta 7-9 kappaletta. Esimerkiksi asiakkaalla on kotona selviytyminen heikkoa, liikkuminen huonoa tai hän on esittänyt terveyteen tai yksinäisyyteen liittyviä kysymyksiä. Palvelusihteerin on haastavaa arvioida onko asiakkaalla esim. kiireellisen terveyspalvelun tarve. Johtoryhmässä 8.12.10 työryhmä esitti seuraavia toimenpiteitä, joita johtoryhmä asettui tukemaan: • Soster -palveluiden koulutus annetaan lopuillekin YP:n palvelusihteereille. • Seniori-infopalvelu laajennetaan myös Tikkurilan ja Korson yhteispalvelupisteisiin. • Neuvontapalveluoppaan kehittämistä ja ylläpitämistä jatketaan vanhus- ja vammaistyön koordinaattorin ja Yhteispalvelun yhteistyönä. • Tiedottamista Seniori-infosta ja palveluoppaan käytöstä kaupungin sisällä edelleen tehostetaan. • Seniori-infoon avataan sähköpostipalvelu ja sen ylläpitoon osoitetaan henkilöstöresurssi. • Seniori-infon neuvonnan laajentamista sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkopuolelle kehitetään. • Seniori-infon työryhmä ryhtyy valmistelemaan Seniori-infoa osaksi kaupungin uutta internet-sivustoa. • Seniori-infossa tutkitaan mahdollisuutta toteuttaa neuvontaa tietoisku-tyyppisesti eri teemoista yhteispalvelupisteissä sekä pilottivaiheessa olevan Vantaa neuvonnan yhteydessä. • Asiakkaiden tarpeita ja tyytyväisyyttä arvioidaan. • Asiakastapahtumien kirjaamista jatketaan ja palvelusihteerejä haastatellaan palvelun laadun arvioimiseksi ja kehittämiseksi. • Seniori-infoa kehitetään yleisneuvonta-tasoisena Yhteispalvelun muun palveluvalikon rinnalla. Neuvontaohjekansio/-opas vietiin kaupungin intraan myös muiden kuin yhteispalvelupisteen asiakasneuvojien käyttöön marraskuussa 2010. 58 59 Yhteenveto ja arviointia 2008-2011 Seniori-infon tavoitteet olivat suhteellisen selkeät kehitystyön alkaessa. Konkreettisena tavoitteena oli kehittää Vantaalle seniori-info, joka tulisi toimimaan yhteispalvelupisteiden yhteydessä. Kehittämistyötä pyrittiin tekemään verkostoituneesti niin, että kaikki keskeiset toimijat ja osaajat osallistuisivat panoksellaan seniori-infon ideointiin ja toteutukseen. Kehittämistyö aloitettiin joulukuussa 2008 ja keväällä 2009 laajalla verkostomaisella työryhmällä. Työ aloitettiin seniori-infon visioinnilla ja infon perustarpeiden selvittämisellä. Vision työstäminen eteni, mutta keskeiseksi haasteeksi huomattiin nopeasti, että visioinnista oli vaikea päästä kohti konkreettista pilotointia ja toteutusta. Työryhmä oli laaja, mutta toimijoilla ei ollut riittävästi resursseja tai kiinnostusta viedä seniori-infoa konkreettisesti eteenpäin. Hidas eteneminen turhautti työryhmää. Työryhmän työskentely näytti hajoavan turhautumiseen ja sitoutumisen puutteeseen kevään 2009 loppupuolella. Tässä vaiheessa otettiin tärkeä askel, kun työryhmä kävi avoimen keskustelun työskentelyn etenemisestä ja siitä, miksi riittävää sitoutumista ei ollut. Ryhmässä todettiin, että näin laajalla ryhmällä työ ei tule etenemään. Laajasta työryhmästä päätettiinkin irrottaa pienempi iskutyöryhmä, jonka tehtäväksi annettiin seniori-infon edistäminen konkreettisesti. Vaikka myös tällä iskutyöryhmällä oli varsin vähän aikaa ja muita resursseja käytettävissään, iskutyöryhmän innostunut asenne ja sitoutuminen tekemiseen toivat tuloksia. Neuvontaohjekansion ensimmäinen versio valmistui loppuvuodesta 2009, yhteispalvelupisteiden koulutus suunniteltiin keväälle 2010 ja seniori-infon toiminnan arviointi ja markkinointi suunniteltiin. Seniori-infon Myyrmäen pilotin avajaiset pidettiin toukokuussa 2010. Kesän ja syksyn 2010 aikana toiminnasta kerättiin seurantatietoja, joiden pohjalta tehtiin väliarviointi loppuvuodesta 2010. Kehittämistyö onnistui lopulta tavoitteissaan. Vantaalle on syntynyt seniori-infon pilotti. Kehittämistyön aikana törmättiin monenlaisiin haasteisiin, mutta keskittyminen riittävän pieniin, konkreettisiin askeliin kerrallaan tuotti tuloksia. Vuoden 2011 alkaessa seniori-infon pilotointi on tuottanut arviointi-informaatiota hankkeen johtoryhmälle. Pilotointia päätettiin jatkaa ja sovittiin seniori-infon toiminnan laajentaminen kaikkia kolmea toiminnassa olevaa Yhteispalvelupistettä koskevaksi. Vuoden 2011 aikana Seniori-infon palveluja on saatavilla Myyrmäen yhteispalvelun lisäksi myös Tikkurilassa ja Korsossa. Verkostoitumisen näkökulmasta seniori-infossa koettiin kehittämistyön aikana 20082011 sekä epäonnistumisia että onnistumisia. Työskentelyyn osallistuneet saivat monenlaisia kokemuksia verkostoitumisesta ja näiden kokemusten myötä kaikkien osallistuneiden verkosto-osaaminen lisääntyi. Keskeiseksi verkostoitumiseen liittyväksi epäonnistumiseksi voidaan lukea se, että alkuperäinen laaja kehittämistyöryhmä ei muodostunut tavoitteelliseksi ja sitoutuneeksi seniori-infoverkostoksi. Tämä verkosto olisi parhaimmillaan voinut muodostua seniori-infon toimintaa ja jatkokehitystä tukevaksi vahvaksi rakenteeksi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Syy epäonnistumiseen ei ollut osallistujissa, heidän osaamisessaan tai siinä, etteivätkö he olisi nähneet seniori-infoa tärkeäksi toimintamuodoksi. Vahvaa verkostoa ei syntynyt, koska osallistujat eivät 60 kokeneet seniori-infon konkreettista edistämistä omaksi tehtäväkseen, vaikka infon kehittämistä sinällään pidettiinkin tarpeellisena. Keskeinen onnistuminen koettiin sen jälkeen, kun työryhmä päätti valtuuttaa pienemmän iskutyöryhmän edistämään seniori-infon konkretiaa. Iskutyöryhmä onnistui tehtävässään: seniori-infon pilotointi käynnistyi. Pilotoinnin käynnistyttyä myös laajempi verkosto on alkanut vahvistua. Infon markkinointiin, arviointiin ja jatkosuunnitelmiin on nyt vuoden 2011 alkaessa kytkeytynyt laaja verkosto kaupungin toimijoita. Verkoston tulevaisuus näyttää hankkeen päättyessä hyvältä. Kaiken kaikkiaan Seniori-infosta on kysytty juuri niitä asioita, joita palvelua kehitettäessä odotettiinkin. Palvelusihteerien omien huomioiden perusteella valtaosa asiakkaista on ollut tyytyväisiä palveluun ja jokunen tyytymätön on tullut palveluun virheellisin odotuksin. Pääsääntöisesti näissä tapauksissa on odotettu yleisneuvontaa syvällisempää palvelua. Esimerkiksi silmävaivaa valittanut asiakas odotti vaivaan hoitoa Seniori-infosta, mutta hänet ohjattiin terveysasemalle. Yleisneuvontapalvelun taso on karkeasti kuvaten esitetason tiedon kertomista, oikeiden puhelinnumeroiden etsimistä, esitteiden antamista asiakkaille ja asiakkaan ohjaamista eteenpäin palveluverkostossa. Niissä tapauksissa, joissa asiakas on ohjattu esim. palvelutarpeen arviointiin, on toteutettu huomion arvoista tukitoimintaa Vahvan palvelutuotannolle. Myös kuljetuspalveluihin liittyviä kysymyksiä on ollut paljon, mihin osaltaan voi vaikuttaa se että Yhteispalvelun suurin kumppani on Helsingin seudun liikenne (HSL) ja tämän myötä Yhteispalvelupisteet mielletään imagollisesti helposti joukkoliikenneneuvontapisteiksi. Järkevästi suunnitellen seniori-infon palveluneuvontaa voisi laajentaa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen palveluiden ulkopuolelle. Niiden ulkopuolelta esitettyjä kysymyksiä oli puolen vuoden aikana 12 kappaletta. Kysyttiin esimerkiksi vertaistukiryhmistä, eläkeläiskerhoista, harrastus- ja järjestötoiminnasta, liikunta- ja kulttuuripalveluista sekä yleisinfoa ikä-ihmisten palveluista Vantaalla. Näiden kysymysten tämänkin suuruinen osuus tukee neuvonnan laajentamista. Laajentamisessa korostuu hallintokuntien välinen yhteistyö. Suurelta osin Yhteispalvelussa annetaan jo nykyiselläänkin yleisneuvontaa kaupungin vapaa-ajan palveluista ikään katsomatta. Palvelusihteerien huomioista voi nostaa esille yhden selkeän kehittämistarpeen. Informaatiota seniori-infon toiminnasta ja tarkoituksesta pitäisi yhä tehokkaammin viestittää kaupungin sisällä soster-verkostolle ja erityisesti terveyspalveluihin, josta on ohjattu joitakin asiakkaita seniori-infoon osin väärin odotuksin. Seniori-infon työryhmä onkin jo laatinut tiedotteen, jota jaetaan kaupungin sisällä ja se on saatavilla myös kaupungin intrasta. Yhtenä Seniori-infon kehittämisen haasteena työryhmä näkee Seniori-infon vakiinnuttamisen osaksi kaupungin kaikkia palveluja siten, että seniori-info tunnetaan läpi kaupungin organisaation. Asiakastapahtumissa on käytetty työvälineenä Seniori-infon neuvontaa varten laadittua opasta 39 % kirjatuista tapahtumista, lopuissa tapahtumissa oli käytetty muita oppaita; kuten esim. ikäihmisten palveluopasta, internetin tietoja tai kysytty neuvoa toiselta palvelusihteeriltä. Asiakastapahtumista kirjattujen huomioiden perusteella palveluneuvonnan opasta on jo nyt kehitetty mm. selkeyttämällä yhteystietoja ja täs61 mentämällä linkkejä ja hakupolkuja. Lisäksi on suunniteltu tuotavan selkeämmin esille, miten palveluihin hakeudutaan ja missä tapauksissa Yhteispalvelupisteessä annetaan hakulomakkeita. Jatkokoulutuksien suunnittelussa voisi pyytää palvelun tuottajia täsmällisemmin miettimään, mitä he haluavat että seniori-infossa asiakkaalle kerrotaan. Oppaassa voisi olla tiivistetysti prosessikuvaus siitä, miten pääsee palvelun tai etuuden piiriin. Palveluprosessien visuaalinen kuvaaminen olisi yksi mahdollisuus selkeyttää opasta. Palveluneuvonnan oppaassa on todettu nykymuodossaankin olevan niin kattavasti palveluita, että sen käytöstä on hyötyä myös muilla kaupungin palvelusektoreilla. Palveluopas onkin viety kaupungin intraan marraskuussa 2010. Sen ylläpitämisestä ja päivittämisestä on sovittu Yhteispalvelun ja Vahvan kesken. Pilotointia jatketaan ja Seniori-infon toiminnan laajentamisesta muiden alueiden yhteispalvelupisteisiin, Tikkurilaan ja Korsoon, on tehty päätös. Kun seniori-infoa laajennetaan muihin yhteispalvelupisteisiin, työryhmä suosittelee myös asiakkaiden tarpeiden ja tyytyväisyyden selvittämistä. Palvelusihteerien koulutuksia suositellaan kehitettäväksi olemassa olevan mallin pohjalta ottaen huomioon tässä raportissa esitetyt ehdotukset. Työryhmä esittää, että Seniori-info yleisneuvontatasoisenakin täydentää hyvin kaupungin palveluverkkoa ja sen toimintaresursseja tulee tukea ja kehittää tarkoituksenmukaisesti Yhteispalvelun muun palveluvalikon rinnalla. 4.3 Senioriosaajatoiminnan kehittäminen Pirjo Havukainen Senioriosaajatoiminnan tavoitteena oli luoda mahdollisuuksia seniori-ikäisten elinikäiseen oppimiseen, monipuolistaa seniori-ikäisten mahdollisuuksia aktiivisina kansalaisina ja vapaaehtoistoimijoina sekä sitä kautta edistää seniori-ikäisten hyvinvointia ja voimaantumista. Hankkeen alussa senioriosaajatoiminnassa keskityttiin pääsääntöisesti senioriosaajien kouluttamiseen vapaaehtoistoiminnan ohjaajiksi ja toiminnan organisoijiksi. Hankkeen edetessä senioriosaajatoiminta laajeni senioriosaajien koulutustoiminnasta senioreiden verkostoituneeksi yhteistyöksi. Hankkeen aikana sekä senioriosaajat itse että eri organisaatiotahot alkoivat hyödyntää senioreiden elämän varrella kertynyttä osaamista myös käyttäjäasiantuntijoina sekä kansallisissa että kansainvälisissä kehittämishankkeissa. Senioriosaajatoimintaan sisältyi vapaaehtoistyön ohjaajien eli senioriosaajien koulutusta, koulutuksen jälkeistä toimintaa, verkostoyhteistyötä ja tutkimus- ja kehittämistyötä. Senioriosaajatoiminnan kehittämisestä hankkeessa vastasivat Pirjo Havukainen, Piukku Kilpikivi, Leea Halmén, Elsa Kesti, Pirkko Sassi ja Minna Miettinen. Historiaa Senioriosaajatoiminta Vantaalla lähti liikkeelle Saksassa toteutetun Senioriosaajahankkeen (seniorTrainer -hanke) ideoiden pohjalta. Saksan senioriosaaja-hanke toteutettiin Saksan 16 liittovaltioissa (Bundesländer) valtion kustantamana 5-vuotisena kehittämishankkeena. Hankkeen tuloksena Saksassa kehitettiin valtakunnallinen seniorTrainer -opetusohjelma. (Burmeister & Havukainen 2009.) 62 Senioriosaajatoiminnan toiminnan tärkeyttä voitiin perustella suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisella muutoksella. Ikääntyvien määrä Suomessa lisääntyy merkittävästi suureten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Yli 65-vuotiaiden osuuden Suomen väestöstä arvioidaan nousevan nykyisestä 16 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tämä on asettanut uusia haasteita miettiä sekä valtakunnallisella että paikallisilla tasoilla, miten ikääntyvien voimavaroja ja roolia aktiivisina kansalaisina voidaan hyödyntää ja tukea. Jo olemassa olevan osaamisen lisäksi tarvitaan vapaaehtoistoiminnan erityisosaamista. Näihin haasteisiin Laurea - ammattikorkeakoulu (Laurea) ja Vantaan kaupungin Yhteisö - ja vapaaehtoistoiminnan yksikkö ryhtyivät vastaamaan järjestämällä senioriosaajakoulutusta. Toiminta laajeni myös Laurean ja Espoon sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan järjestämäksi senioriosaajatoiminnaksi. (OPS 2010.) Senioriosaajakoulutus Senioriosaajakoulutuksessa korostettiin yhteistoiminnallisuutta ja vuorovaikutusta. Koulutuksen lähtökohtana oli osallistava pedagogiikka, jossa pyrittiin mahdollistamaan sekä yksilöllinen että yhteisöllinen oppiminen (ks. Kurki 2004). Koulutuksessa käytettiin opetusmenetelminä luentoja, ryhmätöitä, vuorovaikutteisia keskusteluja ja erilaisia harjoitustehtäviä (OPS 2010). Senioriosaajakoulutuskokonaisuus sisälsi kahdeksan moduulia, joista yhden moduulin aikana osallistujien oli mahdollista tutustua eri ympäristöissä tehtävään vapaaehtoistyöhön. Tutustumiskäynnit ja harjoittelu toteutettiin järjestöissä, yhdistyksissä, hoivakodeissa ja palvelutaloissa ja erilaisissa vapaaehtoistoimintaryhmissä. (Taulukko 1.) Taulukko 1 Senioriosaajien tutustumiskohteet ja harjoittelupaikat koulutuksen aikana Tutustumiskohteet Tutustumiskohteiden määrä Järjestöt ja yhdistykset 11 Hoivakodit ja palvelutalot 12 Kunnalliset toimintaympäristöt 8 Koulutusorganisaatioiden hankkeet 2 Seurakunnat 5 Vapaaehtoishankkeet 6 Vapaaehtoistoimijaryhmät14 Senioriosaajien vertaistukiryhmä 1 Koulutusorganisaatiot 3 Naapuriapu/yksilöapu 3 Messut ja koulutustapahtumat 5 Yhteensä 70 63 Senioriosaajat kuvasivat tutustumiskäyntien jälkeisiä kokemuksiaan seuraavasti. ”Tutustumiskäyntien jälkeen tunsin olleeni mukana jossain itselleni kiinnostavassa ja todella uudessa ja hyödyllisessä tapahtumassa, joka on erittäin tarpeellista ihmisten ja kulttuurien välisessä yhteistyössä. Tutustumiskäynneillä ja harjoittelujaksolla voin hyödyntää kaikkea sitä, mitä olen oppinut senioriosaajakoulutuksessa enkä ole aivan tyhjän päällä. Tutustuminen käyntikohteisiin avasi mahdollisuuksia vapaaehtoistoiminnan saralla. Hämmästyttävää oli nähdä, miten monipuolista vapaaehtoistoimintaa on olemassa ja ilahduttavaa oli havaita, että yhteistyötä tehdään kuntien ja seurakuntien ja vapaaehtoisjärjestöjen kanssa.” (senioriosaajat) Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen aikana (2008 - 2011) senioriosaajien peruskoulutusta järjestettiin kahdeksalle ryhmälle. Niistä neljä toteutettiin Laurean ja Vantaan kaupungin ja neljä Laurean ja Espoon kaupungin yhteistyönä. Vantaalla koulutettiin 55 ja Espoossa 54 senioriosaajaa. Vantaan senioriosaajien koulutuksesta vastasi yksi Laurean lehtori ja kaksi Vantaan kaupungin kouluttajaa. Espoon senioriosaajakoulutuksesta vastasi yksi Espoon kaupungin kouluttaja. Vierailevina luennoijina koulutuksessa toimivat sekä koulutuksen käyneet senioriosaajat että muut alan asiantuntijat. (Taulukko 2.) Taulukko 2 Senioriosaajakoulutus: koulutuskertojen, osallistujien, opettajien ja harjoittelupaikkojen lukumäärä On oletettavaa että senioriosaajakoulutus aktivoi senioriosaajien elämän aikana erilaisissa oppimistilanteissa hankittua osaamista (ks. Hoskins & Crick 2010). Siitä esimerkkinä on yhden senioriosaajan lausuma. ”Voin todellakin hyödyntää sekä elämänkokemustani että oppimaani.” Sen lisäksi että senioriosaajakoulutus vahvistaa osaamista se edistää sosiaalisten verkostojen syntymistä. Aktiivinen kansalaisuus vaatii verkostoitumista ja taitoja, joita 64 aikuiskoulutukseen osallistuminen vahvistaa. Mannisen tutkimuksen mukaan niitä ovat itseluottamus ja tunne yhteisöön kuulumisesta. (Ks. Manninen 2010.) Tätä kuvaavat myös senioriosaajakoulutukseen osallistuneiden esimerkit. ”Koulutus on antanut näköaloja ja tuonut lisää itsevarmuutta ja arvostusta. Senioreissa on voimaa, jota voidaan vielä ottaa käyttöön yhteiskunnan voimavaraksi.” (senioriosaaja) ”Matkaevääksi sain innostusta ja nälkää saada enemmän tietoa siitä, missä voisi järkevällä tavalla olla hyödyksi. ” ”Senioriosaajakoulutukseen osallistuminen antoi itsevarmuutta vapaaehtoistoimintaan. Se toi ikään kuin uskon vahvistusta. Sain seniorikoulutukseen osallistuvan ryhmän kautta vahvuutta. Ryhmän jäseniltä, ja heidän kokemuksistaan oppi paljon. Ryhmä jakoi toinen toisilleen osaamistaan. Ryhmä oli kannustava ja toinen toistaan tukeva”. (senioriosaaja) Senioriosaajakoulutuksen jälkeinen toiminta Senioriosaajakoulutuksen jälkeen järjestettiin täydennyskoulutustilaisuuksia, joiden aiheet liittyivät ryhmäohjaamisen vahvistamiseen, kansainvälisen senioriosaajatoiminnan tarkasteluun, Muutosvoimaa vanhustyön osaamisen -hankkeen merkityksen selvitykseen, senioreiden teknologian käyttöön ja teknologian hyödyntämismahdollisuuksiin ja ikään ja elämään liittyviin muihin kysymyksiin kuten muistisairauksiin ja surun kokemiseen. (Taulukko 3.) Taulukko 3: Senioriosaajien täydennyskoulutus Täydennyskoulutusten aiheet Ajankohta Ryhmässä toimimisen perusteet 2009 Senioriosaajatoiminta Saksassa 2008, 2009 Saksalainen ja suomalaisen senioriosaajatoiminnan vertailu 2010 Muutosvoimaa-hanke 2010 Suru 2008, 2010 Muistisairaudet2009 Ikääntyminen ja teknologia 2010 ATK:n peruskoulutus senioreille 2010 Senioriosaajakoulutuksen jälkeen senioriosaajat toimivat järjestöissä, palvelutaloissa ja erilaisissa vapaaehtoisryhmissä, joissa kohderyhmänä olivat lapset, nuoret, vanhukset ja maahanmuuttajat (OPS 2010). Tässä toiminnassa sekä seniorit itse että eri organisaatiot voivat hyödyntää senioriosaajien elämän varrella hankittua osaamista. 65 Senioriosaajat osallistuivat Muutosvoimaa vanhustyöhön osaamisen -hankkeen osaprojektien seminaareihin, messuihin, infotilaisuuksiin ja työpajoihin. Senioriosaajat osallistuivat myös senioriasiantuntijoina Vantaan ikäpoliittiseen ohjelmaan (Viksu) ja palvelukeskusten suunnitteluun sekä vapaaehtoisten rekrytointiin että vapaaehtoistoiminnan koulutuksen suunnitteluun. Lisäksi senioriosaajat olivat mukana kansainvälisessä Express to Connect –hankkeessa, jonka tavoitteena oli kehittää ikääntyneiden tarinankerrontaa ja sosiaalista vuorovaikutusta tukevaa verkkopalvelua palveluinnovaationa. Toiminnan monipuolisuus osoitti sen, että senioriosaajat ovat koulutuksen jälkeen olleet aktiivisia toimijoita. Mannisen (2010) mukaan aikuisopiskelulla on laajempaa vaikutusta ihmisen elämään. Näillä vaikutuksilla on ainakin aikaviiveellä – yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia merkityksiä, joita ei kuitenkaan tunneta riittävästi. Aktiivinen kansalaisuus ei edellytä välttämättä järjestöihin kuulumista vaan niiden asioiden ymmärtämistä ja opiskelua, joihin yksilö tai ryhmä haluaa vaikuttaa (Benn 2000). Seuraavat esimerkit kuvaavat senioriosaajien monipuolisia toimintaideoita. ”Tutustuminen käytännön kohteisiin avarsi mahdollisuuksia vapaaehtoistoiminnan saralla. Asuinalueittain tarvittaisiin kehittää monipuolista aktivoivaa toimintaa, jotta yksinäisyys ei lannistaisi varsinkin yksineläviä henkilöitä.” (senioriosaaja) ”Pystyn myös toimimaan senioriosaajana kuuntelemalla muita, hankkimalla ja jakamalla tietoa, tekemällä kartoituksia, selvityksiä ja tutkimuksia, suunnittelemalla ja käynnistämällä senioreita palvelevia innovaatioita ja kokeiluja. Pystyn myös toimimaan kouluttajana ja pienryhmien vetäjänä.” (senioriosaaja) ”Minua puolestaan kiinnostavat maahanmuuttajat ja heidän opettamisensa”. (senioriosaaja) ”Minä puolestani haluan toimia palvelutaloissa pitämällä juttutuokioita vanhusten kanssa.” (senioriosaaja) Senioriosaajien verkostoituminen Senioriosaajakoulutus rakennettiin siten, että kouluttajien ja koulutettavien oli mahdollista välittää tietojaan ja kokemuksiaan vapaaehtoistyön yhteistyötahoista ja verkostoista (ks. taulukko 1). Tällaisessa monipuolisessa välitystoiminnassa toisiaan ”siltaavat” yksilöt ovat tärkeitä, koska yksilöt voivat tuoda koko ryhmän käyttöön omia verkostojaan ja tulla tietoiseksi muiden ryhmäläisten vapaaehtoistyön verkostoista ja mahdollisuuksista (ks. Palonen 2003). Senioriosaajien koulutuksen jälkeiseksi merkittäväksi verkostoksi muodostuivat kuukausittain Vantaan kaupungin yhteisö - ja vapaaehtoistoiminnan yksikössä kokoontuva senioreiden ryhmä, joka kokoontui Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen-hankkeen aikana 20 kertaa (taulukko 2). Toiseksi merkittäväksi verkostoksi voitiin nimetä Vantaan senioreiden 4.10.2010 perustama SeslonkiYhdistys ry. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää senioreiden näkyvyyttä ja verkostoitumista. Lisäksi senioriosaajat muodostivat 66 sekä vapaaehtoistoiminnan toiminta- ja yhteistoimintatyhmiä, josta esimerkkinä ovat Laulavat senioriitat ja Tanssivat senioriitat. Vantaan ja Espoon senioriosaajat järjestivät yhteistapaamisia vuonna 2008 perustettuun Toimivat Seniorit ry:n kanssa, jonka tavoitteena on muun muassa ehkäistä ikääntyvien syrjäytymistä ja yksinäisyyttä ja kehittää ja tukea lähiympäristön senioreiden verkostoja (www.toimivatseniorit.palvelee.fi). Edellä mainitut niin sanotut heikkojen ja vahvoja sidosten verkostot ovat tärkeitä senioriosaajatoiminnan tietojen ja osaamisen välittäjiä (ks. Palonen 2003). Manninen (2010) havaitsi tutkimuksessaan, että aikuiskoulutus edistää sosiaalisten verkostojen syntymistä ja niiden vahvistumista. Tätä kuvaavat seuraavat senioriosaajien esimerkit. ”Koulutus toimi mahdollisuuden verkostoitumiseen” (senioriosaaja) ”Eikä vähäpätöisin asia ollut sekään, että kurssilla sai erinomaiset verkottumismahdollisuudet toisten kurssilaisten ja eri sidosryhmien kanssa, mm liittymällä vasta rekisteröityyn yhdistykseen. ” (senioriosaaja) Suunnittelutiimin toiminta ja senioriosaaja toiminnan levittäminen Vantaan kaupungin ja Laurean työntekijöiden ja Laurean vaihtuvien opiskelijajäsenten muodostamaan suunnittelutiimin toimintaan sisältyi senioriosaajakoulutuksen suunnittelun ja toteuttamisen lisäksi sisäistä ja ulkoista senioriosaajatoiminnan tiedottamista, senioriosaajien verkostojen tukemista, ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ohjaamista ja esitelmien pitämistä kansallisissa ja kansainvälisissä konferensseissa ja seminaareissa. Sen lisäksi, että senioriosaajatiimi suunnitteli koulutusohjelmat ja laati senioriosaajatoiminnan opetussuunnitelman ”SenioriOsaajatoiminta ja – koulutusmalli” (OPS 2010), senioriosaajatiimin jäsenet kirjoittivat toiminnastaan sekä Laurean että kaupunkien sisäisissä tiedotteissa, www-sivuilla ja omien organisaatioidensa sisäisissä lehdissä ja julkaisuissa. Senioriosaaja –koulutus myös rekisteröitiin Laurean tuotemerkiksi. Hankkeen aikana ilmestyi myös kaksi senioriosaajatoimintaa käsittelevää opinnäytetyötä (hankeraportin liite). Lopuksi Suomen senioriosaajatoiminnan pyrkimyksenä oli luoda mahdollisuuksia ikääntyvien elinikäiseen oppimiseen ja hyödyntää ikääntyvien kokemuksia ja osaamista vapaaehtoistyön toimijoina ja sitä kautta yhteiskunnallisina vaikuttajina. Muutosvoimaa vanhustyön -hankkeen alussa senioriosaajatoiminta keskittyi senioriosaajien kouluttamiseen. Hankkeen edetessä senioriosaajatoiminta laajeni Laurean ja Vantaan kaupungin senioriosaajatoiminnasta Laurean ja Espoon ja Vantaan kaupunkien yhteistoiminnaksi. Koulutettujen senioriosaajien osaamista alettiin hyödyntää senioriasiantuntijoina laadittaessa Vantaan ikääntymispoliittista ohjelmaa (Viksu) ja suunniteltaessa seniori-ikäisten palveluja. Hankkeen aikana senioriosaajat verkottuivat kuukausittain 67 kokontuvaksi ryhmäksi ja yhteisten intressien parissa toimiviksi ryhmiksi. Tässä verkottumisessa Vantaan Yhteisö- ja vapaaehtoistoiminnan yksiköllä Violalla on ollut merkittävä rooli. Vuoden 2010 aikana Vantaan seniorit perustivat oman yhdistyksen SeslonkiYhdistys ry:n. Senioriosaajatoiminnan suunnittelutiimi selvitti senioriosaajatoimintaa koulutustilaisuuksissa, konferensseissa, sisäisissä tiedotteissaan ja alan lehdissä. Kansainvälistä yhteistyötä jatkettiin saksalaisen yhteistyötahon kanssa. Mikäli rahoitus järjestyy, kansainvälistä toimintaa ollaan monipuolistamassa SeslonkiYhdistys ry:n organisoimaksi senioreiden kansainväliseksi vaihdoksi. Senioriosaajatoiminta on muodostunut Laurean ja Vantaan ja Espoon kaupunkien yhteistoiminnaksi. Tärkeää on saada suomalainen lehdistö kiinnostumaan asiasta ja tehdä tunnetuksi toimintaa koko Suomessa. Toiminnan laajempi levittäminen vaatii sekä henkilö- että rahallisia resursseja konsultointiin ja koulutustoimintaan. Tässä senioriosaajatoimintaa käsittelevässä arvioinnissa kuvattiin senioriosaajatoimintaa ja toiminnan monipuolistumista koulutustoiminnasta laajemmaksi senioriosaajatoiminnaksi. Koulutuksen jälkeen kerättyjen palautteiden perusteella pystyttiin lähinnä kuvaama senioriosaajien näkemyksiä koulutuksesta ja senioriosaajakoulutuksen hyödystä. Jatkossa on tarpeen kartoittaa jo koulutettujen senioriosaajien toimintaa yhteiskunnallisina vaikuttajina ja eri organisaatioiden ja toimijoiden näkemyksiä senioriosaajien osaamisen hyödyntämisestä senioriasiantuntijoina. 68 69 5 Päivätoiminnasta gerontologiseksi keskukseksi Anne Eskelinen, Timo Järvensivu, Päivi Keskinen Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen suunnittelu- ja rahoituksenhakuvaiheessa Vantaan päivätoiminta oli murroksessa. Päivätoiminnan uusi toimintamalli otettiin käyttöön 1.1.2008. Uudessa toimintamallissa pyrittiin tehostamaan palveluja keskittämällä sekä kehittämällä sisältöä, vaikuttavuutta ja laatua vastaamaan aiempaa paremmin ikäihmisten tarpeisiin ja tukemaan heidän kotona selviytymistään. Toimintaa pyrittiin kehittämään suunnitelmallisempaan, tavoitteellisempaan ja kuntouttavampaan suuntaan. Tavoitteena oli myös kohdentaa palvelut aiempaa oikeudenmukaisemmin ja tasapuolisemmin. Päivätoiminnan murroksessa tunnistettiin tarve seurata päivätoiminnan uuden toimintamallin juurtumista, tukea päivätoiminnan henkilöstön osaamista sekä jatkaa päivätoiminnan toimintamallin kehittämistä. Samalla tunnistettiin tarve laajentaa päivätoiminnan toiminta-ajatusta alueellisten gerontologisten keskusten suuntaan. Nähtiin myös, että Vantaalla toimivaa seniorineuvolaa on tarve kehittää. Näistä kehittämistarpeista Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeeseen muodostettiin projekti Päivätoiminnasta gerontologiseksi keskukseksi. Projekti linkitettiin vanhus- ja vammaispalvelujen suunnitelmakauden 2008–2010 strategisiin tavoitteisiin, kuten turvallinen asuminen omassa kodissa, ikääntyneen väestön kuntoutuksen kehittäminen ja toimiva palveluohjaus. 5.1 Tavoitteet Alkuperäisessä hankesuunnitelmassa päivätoiminnan kehittämistä koskeneelle projektille määriteltiin seuraavat tavoitteet: • Ikääntyville suunnatut palvelut ovat uudistuneet ja verkostomainen työskentely on kehittynyt • Päivätoiminta on kehittynyt gerontologisten keskusten suuntaan • Gerontologisten keskusten toiminta vastaa asiakkaiden tarpeita • Gerontologisten keskusten päivätoiminnan henkilöstöllä on uudenlaista, toiminnan vaatimaa osaamista • Verkostoja ja verkosto-osaamista kehitetään jatkuvasti osana projektia Hankesuunnitelmassa määriteltiin toteutuksen aikataulua seuraavasti: v. 2008 Gerontologisten keskusten toiminnan suunnitteluvaihe (kuntouttava päivätoiminta, sosiokulttuuriset työmenetelmät ja seniorineuvola-konsepti) Päivätoimintahenkilöstön osaamiskartoitus 70 Verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittämistä Arviointisuunnitelman tekeminen v. 2009 Gerontologisten keskusten toiminnan arviointi ja kehittäminen jatkuu Päivätoiminta- ja kotihoidon henkilöstön osaamisen kehittämisen ensimmäinen vaihe perustuen osaamiskartoitukseen Uusia sosiokulttuurisia menetelmiä kokeillaan ja Active Art -menetelmää kehitetään Laureaan vaihtoon tulevan japanilaisen asiantuntijan kanssa. Järjestetään seminaari taiteen käytöstä vanhustyössä. Täydennyskoulutuksena tai erikoistumisopintoina tarjottavan koulutuksen suunnit telu Active Art -opintoihin Verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittämistä Arviointisuunnitelman noudattaminen v. 2010 Gerontologisten keskusten toiminnan arviointi ja kehittäminen Asiakashaastattelujen tekeminen, analysointi ja raportointi Seniorineuvola-konseptin jalkauttaminen Päivätoimintahenkilöstön osaamisen kehittämisen toinen vaihe perustuen osaamiskartoitukseen • Uusien sosiokulttuuristen menetelmien arviointia ja kehittämistä • Active Art -menetelmän arviointi ja täydennyskoulutuksen suunnittelu/aloittaminen • Verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittämistä • Arviointisuunnitelman noudattaminen 6.3.2008 pidettiin Vantaan kaikkien projektien yhteinen aloitusseminaari, jossa tutustuttiin hankkeen tavoitteisiin, rakenteeseen ja työskentelytapaan. Aloitusseminaarissa ideoitiin myös kaikkien projektien tarkempia työsuunnitelmia. Seminaarin jälkeen ryhmätöiden tuloksia purettiin auki jatkokeskusteluissa. Gerontologisen keskuksen-projektin osalta ryhmätyö purettiin 17.3.2008 pidetyssä palaverissa. Ideoinnin tuloksena oli gerontologisen keskuksen alustavia määrittelyjä (toiminnan ideologia, mahdolliset asiakasryhmät, palvelut, tilat ja resurssit sekä yhteistyö ja verkostot). Esiin nostettiin myös avoimia kysymyksiä, kuten tarve määritellä yhteinen tahtotila sekä vertailla toimintaa Espoon päivätoiminnan kanssa. Ideoitiin myös mahdollisia gerontologisen keskuksen pilotointikohteita: ensin Myyrmäen pilotti, sitten mahdollisesti 71 Koivukylän ja Tikkurilan tulevien vanhustenkeskusten suunnitteluun osallistuminen. Samalla pohdittiin alustavasti projektin mahdollisia alatyöryhmiä: koko projektin yleissuunnittelu, kuntouttava päivätoiminta (mukaan lukien sosiokulttuurinen työ), seniorineuvola sekä ennalta ehkäisevä työ. Kesäkuussa pidettiin projektin aloituspalaveri, jossa muodostettiin hankkeen vastuukehittäjätiimi: Päivi Keskinen (Vantaa, kotihoidon esimies), Anne Eskelinen (Laurea, lehtori), Timo Järvensivu (HSE, tutkimuspäällikkö). Aloituspalaverissa päätettiin projektin työryhmän osallistujat sekä sovittiin syksyn työpajojen aikataulu ja kutsuprosessi. Sovittiin, että työryhmän kanssa yhdessä täsmennetään vielä projektin toimintasuunnitelmaa sekä päivitetään osallistujajoukkoa tarpeen mukaan. Tavoitteen, idean ja toimintasuunnitelman täsmentyminen syksyllä 2008 Työryhmä koottiin alun perin päivätoiminnan kehittämisen näkökulmasta, joten ryhmän enemmistö on eri päivätoimintayksiköiden työntekijöitä. Heidän lisäkseen ryhmään nimettiin päivätoiminnan keskeisimpien yhteistyötahojen edustus. Työryhmän vastuutiimiin kuuluivat lisäksi Laurean ja HSE:n edustajat. Laurean opiskelijat päätettiin ottaa joustavasti mukaan toteuttamaan erilaisia hankkeen tehtäviä osana opintojaan. Työryhmä 25.8.2008: Ahos Riitta, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu Alaranta Maarit, toiminnanohjaaja, Länsi-Vantaan päivätoiminta Eskelinen Anne, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu Hänninen Maritta, osastonhoitaja, Katriinan sairaala Iharvaara Outi, kotihoidon esimies, Suopursun palvelutalo Jumppanen Leila, kotihoidon esimies, kotihoito avopalvelut Jyrkkiö Armi, yliopettaja, Laurea-ammattikorkeakoulu Järvensivu Timo, tutkija, Helsingin kauppakorkeakoulu Kaikkonen Sirkka, sairaanhoitaja, Länsi-Vantaan päivätoiminta Keskinen Päivi, kotihoidon esimies, päivätoiminta, vastuuhenkilö Korhonen Anna-Liisa, palvelupäällikkö, vanhusten palvelutalotoiminta Kulmala Taina, toimintaterapian esimies, terveyspalvelut, kuntoutus Lauhde Tiina, toiminnanohjaaja, Pohjois-Vantaan päivätoiminta Leinonen Kirsi, terveydenhoitaja, Itä- ja Keski-Vantaan päivätoiminta Ojansivu Ursula, sairaanhoitaja, Pohjois-Vantaan päivätoiminta 72 Palo Lilja, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu Pusa Tiina, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu Tillström-Sinkko Aira, fysioterapian esimies, terveyspalvelut, kuntoutus Vesilahti Karoliina, toiminnanohjaaja, Itä- ja Keski-Vantaan päivätoiminta Projektin toimintaa raamittivat syksyn 2008 aikana viisi yhteistä työpajaa. Syksyn toiminnan keskeisenä tavoitteena oli projektin projektisuunnitelman työstäminen, projektin tavoitteiden laatiminen sekä yhteisen työskentelytavan löytäminen projektin eteenpäin viemiseksi. Pvm Työpajojen aiheet v. 2008 25.8.2008 Gerontologisen keskuksen mallin visiointi, nykyisen päivätoiminnan ja gerontologisen keskuksen erot, projektin tavoitteet. Välitehtävä: työpajan sisällöstä keskusteleminen omissa verkostoissa tavoitteena tuoda verkostojen mielipiteet yhteiseen keskusteluun sekä hankkeen kehitystyön näkyväksi tekeminen. 29.9.2008 Projektiin työryhmän tehtävä ja rooli. Ryhmätöinä kuvattiin päivätoiminnan asiakasprosesseja ja prosessin haasteiden tunnistamista. Välitehtävä: keskustelu omassa verkostossa mm. seuraavista asioista: kenelle päivätoiminta kohdennetaan, millä kriteereillä asiakkaat tulisi valita päivätoimintaan ja keitä tulevaisuuden gerontologisen keskuksen tulisi palvella. 24.10.2008 Ryhmätöinä välitehtävistä tehtiin synteesi sekä pohdittiin haasteita ja mahdollisuuksia suhteessa gerontologisen keskuksen asiakaskuntaan. Ideointia, miten gerontologisen keskuksen kehittämisessä edetään: työpajat, välitehtävät, osallistujien roolit ja vastuut, laajempi verkostotyö jne. Pienryhmissä työstettiin lyhyen ja pitkän aikavälin kehittämistavoitteita. Välitehtävä: miten gerontologisen keskuksen kehittäminen jatkuu 17.11.2008 Kehittämispäällikkö Arto Tiihonen Ikäinstituutista piti alustuksen ”Päivätoiminnasta gerontologiseksi keskukseksi -kehittämistyön mahdollisuudet ja haasteet”. Keskustelua ikääntyvien palveluista ja vapaaehtoistyön mahdollisuuksista. Pienryhmissä pohdittiin projektin toiminnan organisointia ja koottiin ideoita projektisuunnitelman työstämiseen. Välitehtävä: keskustelu projektin projektisuunnitelmasta työyhteisöissä. 15.12.2008 Projektin projektisuunnitelma. Verkostotyöskentelyn teoriaan tutustuminen ja verkostomaisen työskentelytavan pohtiminen. Todettiin että verkostotyöskentely on olennaista projektin toiminnalle: miten löydetään ja sitoutetaan kumppanit sekä miten itse sitoudutaan verkostotyöskentelyyn. Projektin jatkotyöskentely päätettiin toteuttaa kevään 2009 ajan neljässä osatavoitteiden pohjalta muodostetussa työryhmässä. Nimetyt työryhmät olivat 1. Seniorineuvolan kehittäminen, 2. Päivätoiminnan kehittäminen, 3. Sosiokulttuurisen menetelmien 73 kehittäminen ja 4. Gerontologisen keskuksen konseptin kehittäminen. Sovittiin että verkosto-osaamisen kehittämisen osatavoitteen toteuttaminen kuuluu kaikkien alatyöryhmien vastuulle, mutta osatavoitteen arvioinnista vastaa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Sovittiin, että työryhmät työstävät osatavoitteita eteenpäin itsenäisesti, mutta yhteisiin työpajoihin kokoonnutaan 1-2 kuukauden välein jakamaan ideoita ja ajatuksia sekä pohtimaan yhteistyön mahdollisuuksia. Täsmennetyt tavoitteet ja arviointisuunnitelma 2009 ja 2010 Syksyn 2008 aikana täsmennettiin projektin tavoitteet ja toimintasuunnitelma. Projektin kokonaistavoitteeksi muodostui vantaalaisen konseptin kehittäminen gerontologiselle keskukselle. Tavoitteeksi asetettiin, että vuoteen 2010 mennessä nykyinen päivätoiminta on kehittynyt gerontologiseksi keskukseksi. Samalla päivätoiminta ja seniorineuvola ovat osa gerontologisen keskuksen palvelukokonaisuutta ja gerontologinen keskus vastaa toiminnallaan asiakkaiden tarpeisiin. Päivätoiminnan henkilöstöllä on uudenlaisen toiminnan vaatimaa osaamista. Lisäksi gerontologisen keskuksen palvelukokonaisuuden tuottamiseen tarvittava kumppanuusverkosto sekä päivätoiminnan rooli osana tätä kumppanuusverkostoa on määritetty. Projektille ideoitiin myös tarkempia osatavoitteita. Todettiin, että osatavoitteet tiivistyvät ja täsmentyvät työskentelyn aikana. Seuraavassa koottuna projektin osatavoitteet: 1) Seniorineuvolan kehittäminen Seniorineuvola-konseptin kehittäminen Seniorineuvolan aseman määrittäminen osana gerontologista keskusta Etsivän vanhustyön keinojen kehittäminen 2) Päivätoiminnan kehittäminen Päivätoiminnan uuden toimintamallin juurruttaminen ja kehittäminen Päivätoiminnan henkilöstön osaamisen kartoittaminen ja kehittäminen Päivätoiminnan kumppanuuksien vahvistaminen Sosiokulttuuristen työmenetelmien kehittäminen ja arviointi 3) Gerontologisen kes-kuksen konseptin kehittäminen Gerontologisen keskuksen asiakkuuden määritteleminen Gerontologisen keskuksen palvelu-kokonaisuuden määrittäminen Gerontologisen keskuksen kumppanuuksien vahvistaminen Pilotointikohteiden valitseminen, toteuttaminen ja arviointi Vaikuttavuuden määrittely ja osoittaminen Asiakaslähtöisyyden konkretisointi Koivukylän ja Tikkurilan vanhustenkeskusten suunnitteluun osallistuminen 74 4) Verkosto-osaamisen kehittäminen Päivätoiminnan henkilöstön verkosto-osaamisen kehittäminen Gerontologisen keskuksen tulevien kumppanien verkosto-osaamisen arviointi ja kehittäminen Syksyn 2008 aikana tehtiin myös arviointisuunnitelma. Arvioinnissa päätettiin keskittyä arvioimaan, miten projekti saavuttaa sille asetetut tavoitteet. Arviointia haluttiin tehdä sekä asiakkaan, henkilöstön, päättäjän että verkoston näkökulmasta. Myös opiskelijoita päätettiin hyödyntää kehitystyön arvioinnin toteuttamisessa: tehdään alkukartoituksia, selvitetään mitä oikeasti muuttui, mitä saavutettiin, ja miten muutos koettiin. Päivätoiminnan ja gerontologisen keskuksen toiminnan vastaavuutta asiakkaiden tarpeisiin päätettiin arvioida asiakashaastattelujen ja -kyselyjen avulla (sekä laadulliset että määrälliset mittarit). Seniorineuvolan toimintaa ja työmuotoja päätettiin arvioida laadullisin ja määrällisin kysely- ja haastattelututkimuksin. Gerontologisen keskuksen konseptia haluttiin arvioida yhteistyökumppaneiden (esim. kotihoito ja kuntoutusyksikkö, Katriinan sairaala) ja työntekijöiden kysely- tai haastattelututkimuksilla. Päivätoiminnan työntekijöiden osaamisen, toimintatapojen ja verkosto-osaamisen kehittymistä päätettiin seurata mm. osaamiskartoituksien ja koulutuksista kerättyjen palautteiden avulla. Verkostojen kehittymistä päätettiin tarkastella HSE:n määrällisten lomaketutkimusten sekä laadullisen haastattelututkimuksen avulla. Syksyn 2008 aikana tehtiin myös arviointisuunnitelma. Arvioinnissa päätettiin keskittyä arvioimaan, miten projekti saavuttaa sille asetetut tavoitteet. Arviointia haluttiin tehdä sekä asiakkaan, henkilöstön, päättäjän että verkoston näkökulmasta. Myös opiskelijoita päätettiin hyödyntää kehitystyön arvioinnin toteuttamisessa: tehdään alkukartoituksia, selvitetään mitä oikeasti muuttui, mitä saavutettiin, ja miten muutos koettiin. Päivätoiminnan ja gerontologisen keskuksen toiminnan vastaavuutta asiakkaiden tarpeisiin päätettiin arvioida asiakashaastattelujen ja -kyselyjen avulla (sekä laadulliset että määrälliset mittarit). Seniorineuvolan toimintaa ja työmuotoja päätettiin arvioida laadullisin ja määrällisin kysely- ja haastattelututkimuksin. Gerontologisen keskuksen konseptia haluttiin arvioida yhteistyökumppaneiden (esim. kotihoito ja kuntoutusyksikkö, Katriinan sairaala) ja työntekijöiden kysely- tai haastattelututkimuksilla. Päivätoiminnan työntekijöiden osaamisen, toimintatapojen ja verkosto-osaamisen kehittymistä päätettiin seurata mm. osaamiskartoituksien ja koulutuksista kerättyjen palautteiden avulla. Verkostojen kehittymistä päätettiin tarkastella HSE:n määrällisten lomaketutkimusten sekä laadullisen haastattelututkimuksen avulla. Työskentelyn eteneminen ja tulokset Vuosien 2009 ja 2010 aikana projekti eteni kahdella rintamalla. Määritetyt työryhmät työskentelivät itsenäisesti omien tavoitteidensa, aikataulutuksensa ja arviointisuunnitelmiensa mukaisesti. Projektin kaikki toimijat kokoontuivat yhteisiin työpajoihin noin kerran 1-2 kuukaudessa jakamaan kokemuksia, ideoita ja ajatuksia sekä keskustelemaan työryhmien välisestä yhteistyöstä. Alla on raportoitu projektin tulokset ja toiminta kolmen työryhmän työskentelyn pohjalta sekä verkosto-osaamisen näkökulmasta. 75 76 77 5.2 Gerontologisen keskuksen konseptin kehittäminen Gerontologisen keskuksen konseptin kehittäminen – työryhmän alatavoitteiksi muodostuivat seuraavat tavoitteet: • Gerontologisen keskuksen asiakkuuden määritteleminen • Gerontologisen keskuksen palvelukokonaisuuden määrittäminen • Gerontologisen keskuksen kumppanuuksien vahvistaminen • Pilotointikohteiden valitseminen, toteuttaminen ja arviointi • Vaikuttavuuden määrittely ja osoittaminen • Asiakaslähtöisyyden konkretisointi • Koivukylän ja Tikkurilan vanhustenkeskusten suunnitteluun osallistuminen Gerontologisen keskuksen pilotointi Myyrmäen alueella Työryhmässä tehtiin keväällä 2009 päätös pilotoida gerontologisen keskuksen konseptia Myyrmäen alueella. Suunnittelun katsottiin etenevän toiminnan kautta luontevasti. Ensimmäinen yhteinen Myyrmäen verkostotyöpaja päätettiin järjestää 12.3.2009. Verkostotyöpajaan osallistui noin 40 yhdistysten ja järjestöjen toimijaa sekä kaupungin työntekijää. Työpajassa ideoitiin tulevan gerontologisen keskuksen konseptia ryhmätöiden kautta ja keskeisiksi gerontologisen keskuksen kehittämistyön sisällöksi nousivat seuraavat: • Muuntautumiskykyinen matalan kynnyksen kohtaamispaikka, ikäihmisten ABC- asema (yhteydenotto helppoa, voi vapaasti tulla ja mennä, mahdollisuus ruokailuun, kahviin, maksuton, eri-ikäisille, erikuntoisille) • Omaehtoista ja ohjattua toimintaa, yhdessä ja yksin tekeminen ja oleminen, erilaisia aktiviteetteja ja toimintaa tarjolla (moniammatillinen henkilökunta, vertaisohjaajat, vapaaehtoiset, kolmas sektori) • Päivätoiminta osana gerontologista keskusta • Omaishoitajien tukipiste • Osaamiskeskus, informaatiopiste, palveluohjaus, seniorineuvola, tutkimustietoa arkeen, tietoiskuja ja luentoja eri aiheista selkokielellä, tutkimushankkeet, harjoittelupaikka, Iloa elämään, ”tanssii tähtien kanssa”, sosiokulttuuriset menetelmät, viikon virike. Työryhmä suunnitteli gerontologisen keskuksen verkostoitumistyötä eteenpäin, ja seuraava yhteinen verkostotyöpaja järjestettiin 11.5.2009 Myyrmäessä. Työpajaan osallistui noin 60 toimijaa alueelta. Työpajassa jatkettiin gerontologisen keskuksen 78 konseptin suunnittelutyötä edellisessä työpajassa koottujen teemojen pohjalta. Työpajassa perustettiin alueellinen ”Koordinaatioryhmä” kehittämään Myyrmäen pilottia eteenpäin. Ryhmään lupautuivat: Päivi Keskinen (koollekutsuja), Maarit Alaranta, Sari Kivilehto, Pirkko Hannula, Marja Laamanen, Annikki Alku, Pentti Heimonen ja edustaja Omaishoito kehittyy -projektin kehittäjätiimistä. Tavoitteena oli käynnistää toiminta vuoden 2009 loppuun mennessä. Koordinaatioryhmä vei syksyn 2009 aikana gerontologisen keskuksen suunnittelutyötä eteenpäin. Syksyn 2009 aikana gerontologisen keskuksen yhteistä suunnittelutyötä jatkettiin kahden verkostotyöpajan muodossa Myyrmäessä 24.9. ja 25.11. Koordinaatiotyöryhmä suunnitteli verkostopajojen ohjelman ja pajoihin kutsuttiin Myyrmäen alueen toimijoita. Verkostotyöpajoihin osallistui laaja toimijaverkosto Myyrmäen alueelta. Pajoissa jaettiin tietoa ja kokemuksia tarjolla olevista palveluista ja tehtiin näkyväksi laajan verkoston mahdollisuuksia kehittää yhteistyötä toimivaksi Myyrmäen alueella. Laurean opiskelijaassistentit Marika Ruohoniemi ja Anne Toikko tekivät syksyn 2009 aikana palvelukartoituksen osana Myyrmäen alueen gerontologisen keskuksen mahdollista verkostoa. Palvelukartoituksessa kerättiin yhteen kaikki saatavilla oleva kaupungin, seurakunnan sekä yhdistysten ja järjestöjen ikääntyville suunnattu toiminta. Tämä palvelukartoitus esiteltiin 25.11. verkostotyöpajassa. Verkostotyöpajoissa todettiin, että on tärkeää aloittaa gerontologisen keskuksen toiminta pienin askelin. Palvelukartoituksen yhteydessä laadittu alueellinen verkostokartta / toimipaikkakartta on hyvä työväline. Sen jatkokehittäminen sekä täydentäminen yhdessä todettiin tärkeäksi. Suunnittelutyötä jatketaan siten että gerontologinen keskus on ensisijaisesti alueellinen toimijoiden (esim. kunnan yksiköt, järjestöt, seurakunta, vapaaehtoiset, kuntalaiset) yhteistyöverkosto, ei niinkään yksittäinen paikka. Gerontologisella keskuksella tulisi olla koordinoija tai koordinaatiovastuuta voitaisiin jakaa eri toimijoiden kesken. Tiedottamisen merkitys nousi vahvasti esille: tieto kaikista palveluista ja toiminnasta tulisi olla saatavilla samassa paikassa ikääntyvälle väestölle. Pohdittiin messutapahtuman tai muun vastaavan järjestämistä sekä toimijoille että ikääntyville kevään 2010 aikana. Messujen aikana olisi mahdollisuus luoda uutta yhteistyötä toimijoiden välille. Syksyn 2009 aikana toteutettiin Myyrmäessä Laurean lehtoreiden ja opiskelijoiden toimesta myös asiakaslähtöinen selvitystyö. Haastatteluja tehtiin Myyrmäen eläkkeensaajille sekä Myyrmäen seurakunnan vanhuskerholaisille. Haastatteluissa kartoitettiin tulevan gerontologisen keskuksen asiakkaiden tarpeita ja odotuksia palveluja kohtaan. Laurean opiskelija-assistentit Marika Ruohoniemi ja Anne Toikko esittelivät tulokset Myyrmäen eläkkeensaajien kokoontumisessa 23.2.2010. Ikääntyvien haastatteluista keskeisenä kehittämistarpeena ilmeni neuvonta- ja ohjauspalvelujen kehittäminen. Ikääntyvien toive oli, että tietoa palveluista saisi yhdestä paikasta, tarve palvelujen koordinointiin nähtiin suurena. Terveyspalvelujen kehittämisehdotuksia annettiin runsaasti. Terveyspalveluja pitäisi kehittää tiedon ja ajanvarauksen osalta, jotta taattaisiin hoitajien tai lääkärien tavoitettavuus, sekä helpompi ja 79 nopeampi vastaanotolle pääsy. Omaishoitajien tuen tarve nähtiin tärkeänä. Haastatteluissa tuotiin esille että monet vanhukset eivät halua ja suostu ottamaan vastaan apua, vaikka he sitä tarvitsisivat. Erityisen tärkeänä nähtiin yksin asuvien huomioiminen. Soittopalvelu nähtiin yhtenä vaihtoehtona turvallisuuden lisäämiseen. Haastateltavat uskoivat, että muutoksia ikäihmisten palveluihin tulee tapahtumaan lähivuosina jo heidän elinaikanaan tiukentuvien resurssien vuoksi. Osa haastateltavista koki, että voisivat olla itse tuottamassa palveluita sekä niitä saamassa gerontologisessa keskuksessa. Kiinnostusta oli vapaaehtoistyöntekijöinä toimimiseen esimerkiksi toiminnan vetäjinä, jos kunto pysyy hyvänä. Vapaaehtoispalveluita ja vapaaehtoistoimintaa sekä erilaisia vertaistukiryhmiä toivottiin lisää. Toimivia voisivat olla soittoringit, joissa ”valvontavuorossa” olevat soittavat ja kysyvät kuulumiset muilta rinkiin kuuluvilta. Palvelujen ajankohta tulisi ottaa huomioon palveluja tarjottaessa – palvelut ja toiminta pitäisi tarjota valoisaan aikaan. Haastateltavat olivat sitä mieltä, että gerontologisesta keskuksesta tulee turvallinen ja hyvä olo ja että tällainen keskus olisi hyvä asia. Verkostotyöpajoihin osallistui Myyrmäen eläkkeensaajien edustajia sekä senioriosaajia tuoden esiin ikääntyvien tarpeita ja odotuksia palveluja kohtaan. Myyrmäen gerontologisen keskuksen koordinaatiotyöryhmä vei edelleen keväällä 2010 eteenpäin gerontologisen keskuksen kehittämistyötä ja verkostojen vahvistamista Myyrmäen alueella. Toiminnanohjaaja Maarit Alaranta ja senioriosaaja Ritva Pesonen lupautuivat koordinoimaan Myyrmäen alueen ikääntyville suunnattua toimintaa. Myyrinkodissa järjestettiin 26.5.2010 alueellinen verkostotyöpaja. Työpajan tavoitteena oli tukea alueellisten toimijoiden toisiinsa tutustumista ja verkostoitumista, antaa mahdollisuuden tavata ja keskustella. Verkostotyöpajaan osallistui 34 alueen toimijaa. Tämänkaltainen tapaaminen koettiin erittäin tarpeellisena. Työpajassa käsiteltiin seuraavia teemoja: 1. Minkälaista toimintaa ja kenelle edustamanne yhteisö järjestää? 2. Miten verkoston yhteistyötä voidaan edistää? Mitä toiveita on yhteistyölle muiden kanssa? 3. Mitä ovat seniori-ikäisille järjestetyn toiminnan katvealueet Länsi-Vantaalla? 4. Onko tarvetta Länsi-Vantaan senioritoiminnan yhteiselle toimintaesitteelle ja millainen se olisi? Myyrmäessä koordinaatioryhmä vie eteenpäin kehittämistyötä ja verkostojen vahvistamista Länsi-Vantaalla. ”Tapahtuma- esite ikäihmisille suunnatusta toiminnasta Myyrmäen ja Kivistön alueilla” ilmestynee keväällä 2011 ja syksyksi 2011 on suunnitteilla tapahtuma senioreille Myyrmäkeen. Simonkylän ja Koivukylän vanhustenkeskusten kehittämistyö Joulukuussa 2009 päätettiin, että kevään 2010 aikana selvitetään mahdollisuudet laajentaa pilotointi Simonkodin laajennuksen myötä muotoutuvaan vanhustenkeskukseen. Tavoitteena oli hyödyntää Myyrmäessä gerontologisen keskuksen konseptin suunnittelutyöstä saatuja kokemuksia Simonkylän alueella. Päätettiin, että Laurean opiskelija-assistentit tekevät Tikkurilan alueella samantyyppisen palveluverkoston kartoituksen kuin Myyrmäessä. Opiskelija-assistentti Anne Toikko toteutti tämän kar- 80 toituksen helmi-maaliskuun 2010 aikana. Palvelukartoituksessa kerättiin yhteen kaikki kaupungin, seurakunnan sekä yhdistysten ja järjestöjen ikääntyville suunnattu toiminta. Palvelukartoituksen pohjalta lähetettiin kutsut Simonkylän alueen ensimmäiseen verkostotyöpajaan. Työpajaan osallistui 47 toimijaa alueelta. Verkostotyöpajan yhteydessä perustettiin Myyrmäen alueen mallin mukaisesti Simonkylän alueelle koordinaatioryhmä, jonka koollekutsujana toimii viriketoiminnanohjaaja Helena Sallila-Tähtinen. Koordinaatioryhmään kuuluvat Pirkko Hannula (senioriosaaja, Julkisen alan eläkeläiset), Anneli Korhonen (senioriosaaja, Julkisen alan eläkeläiset), Viola Marjanen (Simonkylän eläkkeensaajat), Taina Holmström (osastonhoitaja), Mia Kundt (osastonhoitaja) ja Virve Muukkonen (päivätoiminta). Simonkylän vanhustenkeskuksen koordinaatioryhmä aloitti elokuva- ja kahvilatoiminnan syksyllä 2010. Lisäksi järjestettiin yhdessä omaisneuvoston kanssa Sadonkorjuujuhla 7.9.2010. Sadonkorjuujuhla oli asukkaiden, vapaaehtoisten ja omaisneuvoston yhteinen syksyn aloitus. Sadonkorjuujuhlassa sovittiin edelleen yhteisen joulutapahtuman suunnittelusta. Lisäksi syksyllä järjestettiin kolme elokuvatilaisuutta. Simonkodissa järjestettiin ”Iloa ja virikkeitä elämään” seminaari 21.9.2010, johon osallistui yhteensä 60 työntekijää, opiskelijaa ja vapaaehtoista. Seminaarin tavoitteena oli herättää pohtimaan luovuuden ja luovien toimintojen mahdollisuuksia vanhustyössä. Seminaarin työpajojen kautta osallistujilla oli mahdollisuus omien kokemustensa kautta saada uusia ideoita ja osaamista erilaisten tuokioiden toteuttamiseen omalla työpaikalla. Seminaarissa alusti läänintaiteilija Ava Numminen aiheella ”Kulttuuritoiminnan edistäminen hoiva- ja hoitotyössä”. Seminaari koettiin voimaannuttavana ja eri ryhmiä yhdistävänä tapahtumana ja seminaarille toivottiin jatkoa. Koordinaatioryhmä osallistui Simonpäivän 28.10.2010 avoimien ovien tapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen. Päivä onnistui hyvin ja vieraita kävi paljon. Ryhmä osallistui 8.12.2010 Joulutorin järjestämiseen. Torilla oli mukana eri järjestöjä myymässä tuotteitaan. Koordinaatioryhmä kokoontui 10.1.2011 suunnittelemaan kevään ohjelmaa. Elokuva- ja kahvilatoiminta sekä muu monipuolinen ohjelma jatkuu edelleen Simonkylän vanhustenkeskuksessa. Opiskelija-assistentti Marika Ruohoniemen palvelukartoitus Koivukylän alueelta valmistui elokuun lopussa 2010. Koivukylän vanhustenkeskuksen ensimmäinen verkostotyöpaja järjestettiin 13.12.2010 Laurean tiloissa Tikkurilassa. Työpajaan osallistui 31 yhdistysten edustajaa, vapaaehtoista ja kaupungin työntekijää. Työpajassa toimijat tutustuivat toisiinsa sekä tulevaan Koivukylän vanhustenkeskukseen ja sen tilasuunnitelmiin. Ryhmätöiden kautta kerättiin yhteen ideoita vanhustenkeskuksen toiminta-ajatuksesta ja visioitiin tulevaa. Työpaja nähtiin tärkeänä toimintatapana ottaa yhdistykset ja järjestöt mukaan vanhustenkeskuksen kehittämistyöhön ja näin saada toimijat mukaan toiminnan kehittämiseen alusta saakka. Verkostotyöpajassa päätettiin vahvistaa kaupungin sisäistä Koivukylän vanhustenkeskuksen suunnitteluryhmää vanhusneuvoston, Toimari ry:n sekä senioriosaajien edustajilla. Koivukylän vanhustenkeskuksen 81 suunnittelutyötä jatketaan keväällä 2011 tässä työryhmässä ja seuraava verkostotyöpaja päätettiin järjestää huhti-toukokuussa 2011. Arviointia Gerontologisen keskuksen asiakkuuksia pohdittiin monissa eri yhteyksissä. Lopputuloksena päädyttiin siihen, että gerontologisen keskuksen asiakkuutta ei määritetä tiukkarajaisesti iän tai toimintakyvyn rajoitteen mukaisesti, vaan asiakkaiden moninaisuus ja monimuotoisuus ja erilaiset roolit tuovat rikkautta keskuksen toimintaan. Gerontologisen keskuksen palvelukokonaisuus määrittyy eri alueilla eri tavalla mukaan tulevan paikallisen verkoston perusteella. Joko kuntouttavan tai avoimen päivätoiminnan nähdään jatkossakin muodostavan keskeisen osan keskuksen palvelukokonaisuutta. Verkostotyöpajat ovat vahvistaneet ja luoneet uusia gerontologisen keskuksen kumppanuuksia. Ikäihmisten ja palveluiden mahdollisten tulevien käyttäjien mukanaolo työpajoissa toi uudenlaista konkretiaa asiakaslähtöisyydelle. Projektin tavoitteena oli vantaalaisen gerontologisen keskuksen konseptin kehittäminen. Gerontologista keskusta pilotoitiin tavoitteen mukaisesti ensin Myyrmäessä ja tästä saatuja kokemuksia hyödynnettiin sekä Simonkylän että Koivukylän vanhustenkeskuksen kehittämistyössä. Alkuperäinen ajatus oli, että keskus rakentuisi fyysisen tilan ja esimerkiksi päivätoiminnan ympärille. Konseptin perustaksi nousi kuitenkin verkostoitunut toiminta, sillä eri alueilla toiminnan lähtökohdat muotoutuvat eri tavoin. Kehittämistyössä nousi tärkeäksi toimenpiteeksi alueellisen palvelukartoituksen tekeminen. Näin hahmotetaan alueen toimijoita ja verkostoa. Alueen toimijat kutsutaan koolle yhteiseen tapaamiseen, jossa keskustellaan yhteistyön mahdollisuuksista ja tarpeista. Konseptin kehittämistyössä tärkeäksi nousee alueellisen koordinaatioryhmän perustaminen. Ryhmän vastuulla on yhteisten verkostotyöpajojen järjestäminen sekä alueellinen tiedotus ja viestintä. Verkostotyöpajat ovat perusta alueelliselle yhteistyölle ja toiminnan kehittämiselle. Tärkeänä nähdään verkostomainen työskentelytapa, jonka kautta opitaan luottamaan yhteistyön voimaan sekä sitoudutaan yhdessä viemään kehittämistyötä eteenpäin. Alla olevaan kuvioon on koottu yhteen keskeiset gerontologisen keskuksen konseptin elementit. 82 Gerontologisten keskusten kehittämistyö jatkuu Vantaalla ja lisäarviointia piloteista toteutetaan vuoden 2011 aikana. Gerontologisen keskuksen vaikuttavuuden määrittely ja osoittaminen jää jatkopohdinnan aiheeksi. Päivätoiminnan kehittäminen Päivätoiminnan kehittäminen – työryhmän tavoitteet olivat: • Päivätoiminnan uuden toimintamallin juurruttaminen ja kehittäminen • Päivätoiminnan henkilöstön osaamisen kartoittaminen ja kehittäminen • Päivätoiminnan kumppanuuksien vahvistaminen Sosiokulttuuristen työmenetelmien kehittämisen ja arvioinnin osalta perustettiin oma työryhmä viemään eteenpäin tätä tavoitetta. Toiminnan kuvaus Työryhmä osallistui Myyrmäen verkostotyöpajoihin pohtien siellä pilottihankkeen, ei oman pienryhmänsä, tavoitteiden eteenpäin viemistä. Toisaalta verkostotyöpajoissa käsiteltiin aiheita, jotka olivat oleellisia myös päivätoiminnan kehittämisessä, esim. kumppanuuksien vahvistaminen Myyrmäen alueella. Työryhmän tavoitteita vietiin eteenpäin pitkälti osana kunkin osallistujan normaalia työtä. 83 Päivätoimintayksiköissä jatkettiin uuden päivätoimintamallin mukaista toimintaa juurruttamalla toimintamallia edelleen. Yhteistyömuotoja kotihoidon kanssa määriteltiin ja mm. aluetyöryhmiin päätettiin tuoda mukaan päivätoiminnan edustus. Yhteistyö kuntoutusyksikön, kotihoidon ja päivätoiminnan yhteisten ”asiakaspolkujen” kuvaamiseksi aloitettiin syksyn 2009 aikana. Kehiteltiin ajatusta kerran vuodessa järjestettävistä yhteisistä työpajoista, joissa kohtaisi koko päivätoiminnan verkosto. Päivätoiminnan yhteistyö kuntoutusyksikön kanssa yhdenmukaistui esimerkiksi afasiaryhmän kriteeristöä tarkentamalla ja keskittämällä afasiaryhmät kahteen yksikköön. Fysioterapiaprosessin yhdenmukaistamista päivätoiminnassa edistettiin mm. sopimalla yhteinen tapaaminen päivätoiminnan ohjaajien, toiminnanohjaajien ja vastuufysioterapeuttien kanssa. Toimintaterapian kanssa kehitettiin mm. Simonkylän päivätoimintakeskukseen uutta kuntouttavaan päivätoiminnan ryhmää. Päivätoiminnan ja Katriinan päiväsairaalan työnjakoa selkiytettiin muun muassa tarkentamalla asiakaskriteeristöjä. Mietittiin tarvetta yhteistyötä edistävän työparin muodostamiselle päivätoiminnan ja päiväsairaalan välille. Muistikoordinaattorimallia kehitetään edelleen mm. sairaalapalveluiden kanssa. Päivätoiminnan asiakas- ja omaistyytyväisyyskyselyt toteutettiin syyskuussa 2009 Laurean opiskelijoiden opinnäytetöinä, tulokset valmistuivat alkuvuodesta 2010. Päivätoiminnan arviointi- ja kehittämispäivän yhteydessä 13.11.2009 kerättiin päivätoiminnan henkilöstöltä tietoa uuden päivätoimintamallin toimivuudesta ja verkostojen nykytilasta sekä tehtiin päivätoiminnan henkilöstön osaamiskartoitus. Syksyllä 2010 valmistui Heli Tolosen opinnäytetyö ”Osaamiskartoitus osana päivätoiminnan osaamisen kehittämistä”. Päivätoiminnassa tullaan laatimaan koulutussuunnitelmat osaamiskartoitusten pohjalta. Myyrmäen ja Simonkylän päivätoimintakeskusten muutokset toteutuivat syksyllä 2010 pitkälti nykyisen päivätoimintamallin ryhmien mukaisesti. Päivätoiminnassa on herännyt tarve päivittää päivätoimintamallia. Jatkokehittämisessä moniammatillisen työryhmän kanssa hyödynnetään mm. päivätoiminnan henkilöstöltä 11/2009 kerättyä aineistoa päivätoiminnan muutoksesta henkilöstön kokemana sekä henkilöstölle tehdyistä osaamiskartoituksista syksyllä 2010 valmistunutta opinnäytetyötä. Selvityksiä ja opinnäytetöitä Päivätoiminnasta gerontologiseksi keskukseksi – projektissa on tehty opinnäytetöitä ja selvityksiä suhteessa projektin tavoitteisiin. Tässä luvussa kuvataan lyhyesti opinnäytetöiden ja selvitysten keskeiset tulokset sekä verrataan palvelutyytyväisyyskyselyjen tuloksia aiempien kyselyjen tuloksiin. 84 Vantaan kaupungin vanhuspalveluiden päivätoiminnan uudistus työntekijöiden näkökulmasta Selvityksessä tarkasteltiin Vantaan kaupungin vanhuspalveluiden päivätoiminnan muutosta henkilöstön kokemana. 13.11.2009 tehdyn selvityksen tulokset valmistuivat helmikuussa 2010. Selvitystyön toteuttivat lehtorit Tiina Pusa ja Anne Eskelinen. Tulokset päätettiin toimittaa päivätoiminnan työntekijöille jatkotyöskentelyä varten. Keskeiset tulokset olivat seuraavat: Päivätoiminnan tilaa kuvattiin ennen uudistusta asiakkaan kannalta avoimemmaksi, vapaammaksi ja turvallisemmaksi. Toisaalta toimintaa nähtiin leimaavan eriarvoisuus, koska jokaisella toimipisteellä oli omat perusteensa ottaa asiakkaita palvelujen piiriin. Se, että asiakassuhteet olivat aiemmin pitkiä, mainittiin positiivisessa sävyssä tarkoittaen ilmeisesti sekä asiakkaan että työntekijän näkökulmaa. Aiempaa toimintaa kuvattiin kerhomaiseksi ja tavoitteettomaksi askarteluksi ja retkien tekemiseksi. Toiminnan koettiin olleen myös huonosti muiden ammattilaisten tuntemaa ja siihen kohdistui vähäistä arvostusta. Uudistuksen myötä syntyneen päivätoiminnan koko henkilöstön yhteisö koettiin erittäin positiiviseksi asiaksi. Yhteisen esimiehen ja yhteisten tapaamisten katsottiin vaikuttavan positiivisesti työn mielekkyyteen ja yhteisten kriteerien syntyyn. Yhteisten kriteerien myötä asiakkaiden keskinäisen tasa-arvon nähtiin oleellisesti lisääntyneen. Samoin muiden ammattilaisten tieto ja arvostus liittyen päivätoimintaan on työntekijöiden kokemuksen mukaan noussut. Silti koettiin haasteellisena se, miten osoittaa päivätoiminnan vaikuttavuus. Vaikuttavuuden osoittamisen vaikeus liittyy huoleen päivätoiminnan jatkuvuudesta ja asemasta tulevaisuudessa. Työntekijät toivat selkeästi esille pelkoaan siitä, että päivätoiminta on kaupunginpäättäjien käsissä, eikä lakisääteistä. Johdon ja henkilöstön välisen luottamuksen syntyyn kannattaisi kiinnittää voimavaroja ja huomiota. Henkilöstön jaksamiseen liittyviä asioita aineistossa nousi paljon esille. Uudistuksen koettiin tuoneen mukanaan monenlaista kuormitusta henkilöstölle: asiakaskunnan 85 nopeampi vaihtuvuus, huonokuntoisten asiakkaiden lisääntyminen, uusien työkäytänteiden oppiminen (kirjaaminen, omahoitajuus) ja henkilöstön väheneminen uudistusprosessin aikana koettiin kokonaisuutena raskaana ja huolta herättävänä. Uusien työkäytänteiden koettiin vievän aikaa varsinaiselta asiakastyöltä. Muutoksen aikaa kuvattiin adjektiivilla haasteellinen. Riittämättömyyden tunteen nousu ja epätietoisuus tulevasta kuormittivat kyselyn tekohetkellä päivätoiminnan henkilöstä huomattavasti. Kriittisimmät äänet toivat esille, että heidän mielestään nyt on menossa työntekijöiden taivuttelu ja motivointi. Muutoksessa nähtiin kuitenkin myös paljon hyvää. Vaikka sen nähtiin olevan osa ikuista muutoksen syklistä rakennetta ja pitkäjänteisyyttä sekä kärsivällisyyttä vaativaa, sanat mielenkiintoinen ja mielekäs tulivat myös aineistosta esille. Yhdessä kuvauksessa asia ilmaistiin näin: ”(---) mutta haaste on myös MAHDOLLISUUS.:)” Tulevaisuususkoisuus tuli esille myös työn syvästä merkityksellisyyden kokemuksesta. Päivätoiminnan työntekijät kokevat olevansa aidosti avuksi asiakkaille ja heidän omaisilleen saamansa suoran ja epäsuoran palautteen perusteella. Työ koettiin tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Juuri tämän syvän motivaation ja riittämättömyyden tunteen välinen jännite on aineistosta nousseista näkökulmista se, joka vaatisi jatkotarkastelua. Ylpeys omasta työstä ja toisaalta uupumus olivat aineiston kaksinapainen ilmiökenttä. Vantaan kaupungin päivätoiminnan asiakkaiden omaisten palvelutyytyväisyys Jenni Mikkonen ja Nina Lehto selvittivät opinnäytetyössään Vantaan kaupungin päivätoiminnan asiakkaiden omaisten palvelutyytyväisyyttä. Aineisto kerättiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla. Kyselyyn vastasi 168 omaista eri päivätoimintayksiköistä Päivätoiminnan palveluihin oltiin yleisesti ottaen tyytyväisiä. Vastaajat olivat tyytyväisiä yhteyden saamisesta henkilöstöön tarvittaessa. Omaiset arvioivat henkilöstön ammatillisiksi ja luottamuksen arvoisiksi. Asiakkaiden voinnista tiedottamisen osa omaisista koki puutteelliseksi. Palvelut koettiin yksilöllisiksi, mutta osa omaisista kaipasi keskustelumahdollisuutta henkilökunnan kanssa. Päivätoiminnan sisältöön oltiin tyytyväisiä, mutta virikkeiden lisääminen ja asiakkaiden mielipiteiden huomioiminen virikkeiden suunnittelussa nousi esiin monessa vastauksessa. Määräaikaisuus päivätoiminnassa koettiin ikäväksi. Tuloksia verrattiin vuonna 2008 tehtyyn selvitykseen. Päivätoiminnan palveluihin ollaan edelleen tyytyväisiä ja henkilökunnan ammatillisuus on pysynyt kiitettävänä. Asiakkaan voinnista tiedottaminen koetaan edelleen riittämättömäksi. Omaisilta tulleet kehittämisehdotukset olivat pääsääntöisesti samoja kuin aiemmassa selvityksessä. Verrattaessa tuloksia päivätoiminnan yleisiin tavoitteisiin voidaan todeta, että Vantaan päivätoiminnan tavoitteet toteutuvat toiminnassa: elämänlaadun kohentuminen ja asiakkaiden toiminnallisuuden sekä omaishoitajien työn tukeminen. 86 Opinnäytetyössä nostetaan esille seuraavat kehittämishaasteet: • toiminnallisuuden lisääminen; virikkeiden lisääminen, asiakkaan aktiivisempi mukaan ottaminen toimintaan yksilöllinen toimintakyky huomioiden • tiedonkulun parantaminen; asiakkaan vointiin liittyvien muutoksien informointi omaisille • päivätoiminnan sisällöstä tiedottaminen omaisille; omaisten illat • asiakkaiden ja omaisten toivomusten huomioiminen virikkeiden suunnittelussa • omaishoitajien tukeminen: omaishoitajat toivoivat, että voisivat tuoda hoidettavansa päivätoimintaan sillä välin, kun itse hoitavat asioitaan ja omaishoitajat toivoivat vertaistukea omaishoitajien tapaamisten muodossa Vantaan päivätoiminnan asiakkaiden palvelutyytyväisyys Minja Huttusen opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa päivätoiminnan asiakkaiden palvelutyytyväisyydestä. Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella ja sitä verrattiin vuonna 2008 tehtyyn selvitykseen. Kyselyyn vastasi 164 asiakasta, mutta 15 vastauksista hylättiin, koska näissä lomakkeissa puoleen kysymyksistä ei vastattu. Päivätoiminnan palveluihin oltiin kokonaisuudessaan tyytyväisiä. Asiakkaat kokivat päivätoiminnan erittäin tärkeänä osana elämäänsä. Päivätoiminnan koettiin vähentävän yksinäisyyttä ja lisäävän elämän merkityksellisyyttä. Päivän hinnan vastaavuus sisältöön jakoi mielipiteitä jonkin verran. Viriketoimintaan esitettiin runsaasti toiveita: lisää yhteisiä retkiä, musiikkitilaisuuksia, askartelua/käsitöitä sekä mahdollisuutta kuntosalin käyttöön. Aikataulut jakoivat mielipiteitä. Asiakkaat toivoivat saavansa viettää enemmän ja useammin aikaa päivätoimintakeskuksessa. Kiitosta saivat erityisesti ammattitaitoinen, iloinen ja ystävällinen henkilökunta sekä kuljettajat. Asiakkaita huolettaa se, että kunnan rahallinen ahdinko aiheuttaa päivätoiminnan lakkauttamisen. Verrattaessa tuloksia vuonna 2008 tehtyyn kyselyyn voidaan todeta, että tyytyväisyys kuljettajien aikataulujen täsmällisyyteen oli parantunut. Henkilökunnan ammatillisuus arvioitiin edelleen pääosin hyväksi, mutta työntekijöiden arvostus, kuuntelevaisuus sekä palvelualttius arvioitiin hieman huonommaksi kuin vuonna 2008. Henkilökunnan ystävällisyys koettiin paremmaksi kuin aiemmin. Liikuntatuokioiden riittämättömyys nousi aiemmin tehdyssä selvityksessä esille, nyt liikuntatuokioiden määrä arvioitiin sopivaksi. Kritiikkiä saivat suuret ryhmäkoot ja sitä myöten mahdottomuus syvempään keskusteluun ja ajatusten vaihtoon. Asiakkaat olivat kyselyn perusteella tyytyväisiä ylipäätään kaikkeen. Pohdintaa herätti, aiheuttaako pelko päivätoiminnan lakkauttamisesta tai jakson loppumisesta luottamuspulaa. Ehkä tämän vuoksi ei uskalleta antaa rehellistä palautetta toiminnasta. 87 Kehittämishaasteina nostettiin esille: • kuntosalitoiminnan kehittäminen • aikataulujen sovittaminen asiakkaiden toiveiden mukaisiksi; päivätoiminta alkaa liian aikaisin ja kuljetusaikataulut ajoittain haastavia • palvelupäivien lisääminen: asiakkaat toivoivat useampia käyntikertoja viikolle sekä pidempiä päiviä • ryhmäkokojen pienentäminen • asiakaspalautteen jatkuva kerääminen: toiveet viriketoiminnasta saataisiin näin toteutettua Musiikin mahdollisuudet dementiatyössä Nicola Puljujärvi selvitti opinnäytetyössään, miten musiikilla voidaan auttaa dementoituvia päivittäisissä toiminnoissa. Opinnäytetyössä kerättiin tietoa teoreettisen kirjallisuuskatsauksen avulla sekä kartoitettiin päivätoiminnan työntekijöiden mielipiteitä, valmiuksia ja toiveita musiikkitoimintaan liittyen. Työssä tuodaan esille musiikin kokonaisvaltainen vaikutus dementoituvien fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Haastattelujen kautta nousee esille, että musiikkitoiminta antaa työntekijöillekin mieluisaa vaihtelua päivään, se virkistää myös henkilökuntaa. Musiikkitoiminnan suunnittelu mahdollistaa luovuuden käytön. Päivätoiminnan työntekijöiden toiveena oli saada lisää laulu- ja soittotaitoisia ohjaajia päivätoimintaan. Työyhteisön tukea ja rohkaisua tarvitaan laulun käyttämiseen hoitotyössä. Työntekijät kokivat, että musiikki keventää hoitotilanteita. Koulutusta toivottiin esimerkiksi musiikin ja liikunnan yhdistämisestä – kuinka dementoituneen liikkumista voitaisiin tukea musiikin keinoin. Osaamiskartoitus osana päivätoiminnan osaamisen kehittämistä Heli Tolonen selvitti opinnäytetyössään, millaista osaamista päivätoiminnan henkilöstöllä on tällä hetkellä ja millä alueilla ja mihin suuntaan sitä tulisi kehittää. Kehittämistehtävässä määriteltiin päivätoiminnan osaamisalueet sekä osaamistasot sekä kehitettiin itsearviointilomake. Osaaminen muodostui yhdeksästä eri osaamisalueesta: asiakastyön suunnittelu ja organisointi, ammatillinen vuorovaikutusosaaminen, gerontologinen osaaminen, ryhmäprosessit ja ryhmien ohjaus, verkosto-osaaminen, hoitotyö, ammatillisuus, muu osaaminen ja hallinto-osaaminen. Työntekijät arvioivat osaamistaan itsearviointina. Vastaukset koottiin tiimikohtaisesti ja tuloksia käsiteltiin ryhmähaastattelussa tiimeittäin. Opinnäytetyössä tiimien osaamista ei verrattu toisiinsa. Kehittämistehtävässä saatiin kuvattua päivätoiminnan henkilöstön tämän hetkinen osaaminen. Osaamisen arvioitiin olevan päivätoiminnan tiimeissä korkealla tasolla. Lääkehoito ja tietotekniikkaosaaminen olivat osa-alueita, joihin kaivataan lisää osaa- 88 mista. Osaamiskartoituksen tuloksia voidaan hyödyntää edelleen päivätoiminnan kehittämisessä. Keskustelusta kävi myös ilmi päivätoimintamallin kehitystarve. Verkostohaastattelut päivätoiminnan toimintamallista ja verkostojen toimivuudesta Arviointisuunnitelman mukaisesti järjestettiin tammikuussa 2011 kaksi verkostohaastattelua päivätoiminnan henkilöstölle sekä verkostokumppaneille. Teemoina olivat nykyinen päivätoimintamalli ja sen kehittäminen sekä päivätoiminnan verkoston nykytila ja kehittäminen. Verkostohaastattelut toteutti opiskelija-assistentti Marika Ruohoniemi ja niihin osallistui yhteensä 11 toimijaa. Haastattelujen mukaan päivätoimintamalli on tuonut järjestelmällisyyttä palveluihin. Positiivisena asiana nykyisessä päivätoimintamallissa nähtiin kolmen kuukauden jaksotus. Näin saavutetaan suurempi määrä asiakkaita ja jaksottaminen tuo tasa-arvoa toimintaan. Nykyinen lähetekäytäntö koettiin toimivana. Se selkiyttää toimintaa ja mahdollistaa ennakkotiedon asiakkaista. Kolmen kuukauden jaksotus nähtiin toisaalta huolestuttavana asiakkaan näkökulmasta. Kun jakso loppuu, asiakas ilmoittautuu uudelleen jonoon ja tämä aiheuttaa paljon kyselyä jatkosta. Päivätoimintaan pääsylle ei ole tiukkoja kriteerejä ja päivätoiminnan tarve arvioidaan yksilökohtaisesti. Tavoitteellinen toiminta nähtiin tärkeänä. Päivätoiminta ei ole vain paikka, jossa vanhuksia pidetään päivän ajan, vaan tavoitteena on esimerkiksi toimintakyvyn ylläpitäminen ja kuntoutuksen toteuttaminen. Yleisen kirjaamisen parantaminen päivätoiminnassa ja kotihoidossa koettiin tärkeänä, jotta tiedetään tavoitteet kunkin asiakkaan kohdalla ja onko päivätoiminnasta hyötyä. Pohdittiin rava- ym. mittareiden käyttöönottoa päivätoiminnan avuksi. Tällä hetkellä eri ryhmiä on paljon ja esiintyy vaikeutta sijoittaa asiakkaita oikeisiin ryhmiin. Keskustelussa esitettiin tarvittavia ryhmiä: muistisairaiden ryhmä, kuntoutusryhmä, lähde kotoa -ryhmä sekä omaishoitajien ryhmä. Kehittämisehdotuksena nostettiin esille päivätoiminnan ja kuntoutuksen yhteistyön kehittäminen. Tällä hetkellä kuntoutuksen ja päivätoiminnan tavoitteet ovat osittain ristiriidassa, sillä kuntouttavaa toimintaa päivätoiminnassa estää ryhmäkoko, joka on suuri joihinkin kuntouttaviin toimintoihin. Ryhmäkoon, asiakkaiden toimintakyvyn ja henkilökunnan määrän suhteessa olisi otettava huomioon turvallisuus ja vaikuttavuus päivätoiminnan toteuttamisessa. Päivätoiminnalla tulisi olla oma kiertävä fysioterapeutti, näin kuntoutus olisi järjestelmällisesti mukana tiettyinä päivinä viikossa. Muistikoordinaattorin toiminta päivätoiminnassa nähtiin tarpeellisena. Toivottiin, että asiakkaan käynnistä muistikoordinaattorilla ilmoitettaisiin kotihoitoon asiakkaan omahoitajalle. Tiedotusta ja yhteistyötä olisi hyvä kehittää esimerkiksi Myyrastin ja Havurastin kanssa. Tällä hetkellä saattaa olla päällekkäistä toimintaa eri toimijoilla. Kotihoidon ja päivätoiminnan välinen tiedonkulku toimii hyvin ja on nopeaa. Asiakkaiden kuljetukset toimivat hyvin. Silti kuljetustoimintaa tulisi kehittää, sillä kotihoito ei ehdi saamaan asiakkaiden aamutoimia aina valmiiksi. Pohdittiin, helpottaisiko myöhempi aloitusaika myös asiakkaita. Aloitusaikaa voitaisiin porrastaa ryhmittäin. Toimin89 tapäivän hinta (20€, johon kuuluu kuljetus) koettiin kalliiksi asiakkaille. Tiedottamisen osalta toivottiin, että päivätoimintaan tulisi tieto asiakkaista, jotka ovat lyhytaikaishoidossa. Näin vältyttäisiin turhilta odottamisilta. Omaishoitajille järjestetyt illat ja illat päivätoiminnan asiakkaiden omaisille nähtiin tärkeinä. Omaisparkkitoiminnasta tulisi kehittää selkeät säännöt. Lääkkeiden toimitusta päivätoimintaan tulisi kehittää. Tällä hetkellä järjestelmä on kotihoidolle epäkäytännöllinen. Päivätoiminnan yhteistyökumppaneiksi nimettiin kahdessa haastattelussa hieman eri tahoja. Tähän on koottu kaikki mainitut yhteistyökumppanit: kotihoito, muistikoordinaattori, omaiset, kuljetuspalvelu, kuntoutusyksikkö (fysio-, toiminta- ja puheterapeutit), senioritalo, vanhustenkeskukset, palvelutalo, seurakunta, järjestöt, vapaaehtoiset, tilakeskus, sosiokulttuurinen yhteistyö, terveysasema, veteraanikuntoutus, sosiaalityö, oppilaitokset, omaishoidon tuki, seniorineuvola, sairaalapalvelut, päiväkoti ja lähikoulu. Toisessa haastattelussa nimettiin kumppaneita, jotka eivät vielä olleet verkostossa, mutta jotka koettiin tarpeellisiksi uusiksi kumppaneiksi. Näitä olivat: päiväkoti/lähikoulu, urheiluseurat, ravintoterapeutti, kuulotutkija sekä kirjasto. Toisessa haastattelussa osallistujat eivät nimenneet kumppaneita, joita verkostoon jo olemassa olevien kumppaneiden lisäksi kaivattaisiin. Verkostokarttaa tehdessä haastavaksi koettiin verkoston rajaaminen, ketkä kuuluvat verkostoon. Verkoston vahvuutena nähtiin sen laajuus. Koettiin että kaikki toimijat verkostossa saavat ja antavat. Vahvuutena nähtiin vanhainkodin, palvelutalon ja päivätoiminnan yhteistyö. Ideoitiin, että tästä yhteistyöstä voitaisiin kehittää säännöllisempää ja vahvempaa. Tuotiin esille, että voitaisiin tehdä yhteistyötä järjestöjen, esimerkiksi Marttojen kanssa myös päivätoiminnan aikana. Haastatteluista tuli esille että tarvetta on keskustelulle yhteistyöasioista. Arviointia Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen aikana päivätoiminnan toimintamalli juurrutettiin päivätoimintayksiköihin ja sitä kehitettiin edelleen. Päivätoiminnan henkilöstön osaamisen arviointiin luotiin työväline ja henkilöstön osaamista kehitettiin tavoitteen mukaisesti. Päivätoiminnan kumppanuuksia vahvistettiin keskeisimpien yhteistyötahojen kanssa ja kehitettiin esimerkiksi yhteistyössä asiakaskriteeristöjä. Hankkeen kolmen vuoden aikana osoittautui myös, että nykyistä päivätoimintamallia tulee edelleen kehittää mm. määrittelemällä kuntouttavan päivätoiminnan ryhmiä uudelleen. Tämä kehittämistyö toteutetaan moniammatillisesti vuoden 2011 aikana. Päivätoimintamallin kehittämistyössä voidaan hyödyntää hankkeen aikana päivätoiminnan asiakkaiden ja asiakkaiden omaisten palvelutyytyväisyydestä valmistuneita opinnäytetöitä sekä verkostohaastattelujen tuloksia. 5.3 Seniorineuvola Tuulikki Laitinen, Tiina Haapaniemi ja Lilja Palo Tässä raportissa tarkastellaan seniorineuvolan toimintaa vuosina 2008-2011. Seniorineuvolan laajentaminen koko Vantaan alueelle on ollut esillä vanhus- ja vammais90 palvelun tulosalueen tuloskortilla jo vuodesta 2007. Vuodesta 2008 seniorineuvolan toimintaa alettiin kehittämään osana Muutosvoimaa vanhustyön osaamisen -hanketta. Kyseisessä hankkeessa on määritelty seniorineuvolan tavoitteet, joita ovat olleet seniorineuvolakonseptin kehittäminen, seniorineuvolan aseman määrittäminen osana gerontologista keskusta, etsivän vanhustyön keinojen kehittäminen sekä seniorineuvolassa tarvittavien resurssien määrittäminen. Alkuvuodesta 2011 on jatkettu seniorineuvolatoiminnan juurruttamista, arviointia ja hyvien käytäntöjen toteuttamista. Seniorineuvola on hallinnollisesti osa päivätoimintaa vanhusten ja vammaisten avopalveluissa. Seniorineuvolatoiminnan tavoitteena on asiakkaan terveyden ja omatoimisuuden edistäminen, voimavarojen vahvistaminen sekä sairauksien ennaltaehkäisy ja varhainen toteaminen. Omaishoitajien kohdalla korostuvat edellä mainittujen asioiden lisäksi henkisten voimavarojen tukeminen, johon tarvitaan aikaa. Iäkkäiden omaishoitajien terveystarkastukset otettiin toimintamuodoksi syksyllä 2009. Vuoden 2010 alusta seniorineuvolan palvelut laajennettiin koskemaan kaikkia kunakin vuonna 75 vuotta täyttäneitä vantaalaisia, jotka eivät kuuluneet sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Tulossa oleva uusi terveydenhuoltolaki ohjeistaa kuntia kohdentamaan kaikille iäkkäille kuntalaisille neuvontapalveluja, jotka tukevat itsenäistä selviytymistä. Neuvontapalveluiden tulee sisältää hyvinvointiin, terveyteen, palveluihin ja sosiaaliturvaan liittyvää tiedotusta sekä yksilöille ja ryhmille annettavaa neuvontaa ja ohjausta. Neuvontapalveluilla pyritään myös löytämään entistä varhemmin ihmiset, joiden toimintakyky on heikkenemässä. Heille pyritään löytämään pärjäämistä tukevia omahoidon keinoja tai palveluja, joilla itsenäinen selviytyminen turvattaisiin jatkossakin. Vantaan kaupungin seniorineuvola on jo toteuttanut toimintansa aikana näiltä osin uudistuvaa terveydenhuoltolakia. Toiminta 2008-2009 Vantaan seniorineuvolan juuret juontavat Vantaan Hakunilassa toimineeseen Muisti- kuntoutus- ja nettineuvolahankkeeseen vuosina 2004-2006. Hankkeen keskeisenä toimintamuotona olivat terveydenhoitajan tekemät 75-vuotiaiden terveystarkastukset vastaanotolla ja 80-vuotiaiden ennaltaehkäisevät kotikäynnit. Hankkeen päätyttyä terveydenhoitajan toimi vakinaistettiin. Terveystarkastuksia jatkettiin osana kaupungin omia vanhusten avopalveluita. Vuodesta 2008 seniorineuvolatoimintaa alettiin kehittämään osana Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hanketta. Seniorineuvolan konseptin laadintavaiheessa tunnistettiin seniorineuvolan kohderyhmät, palvelujen käyttäjäksi hakeutumisen syy tai tapa, tuotteet ja työmuodot. Seniorineuvolalle määriteltiin kaksi kokopäiväistä työntekijää. Seniorineuvolatoiminnan selventämiseksi laadittiin prosessikuvaukset 75-vuotiaan terveystapaamisesta ja omaishoitajan terveystarkastuksesta. Prosessi eteni kutsujen lähettämisestä mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin. Seniorineuvolan terveystapaamiseen lähetettiin kutsu kunakin vuonna 75 -vuotta täyttäville kotona asuville vantaalaisille, jotka eivät kuuluneet kotihoidon piiriin. Syksystä 2009 alkaen toimintaa laajennettiin koskemaan myös 65 vuot- 91 ta täyttäneitä omaishoitajia, joilla oli Vantaan kaupungin kanssa solmittu omaishoidon sopimus. Omaishoitajille tarjottiin seniorineuvolassa vuosittain tehtävä terveystarkastus. Sekä 75-vuotiaiden terveystapaamisissa että omaishoitajien terveystarkastuksissa kartoitettiin terveyden edistämiseen liittyvät elämäntavat kuten ravitsemus, liikunta, sosiaalisten kontaktien määrä, tupakan ja päihteiden käyttö sekä suun terveydenhoito. Tapaamiseen sisältyi useita erilaisia toimintakykymittauksia. Kartoitusten ohella asiakas sai terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää neuvontaa ja ohjausta. Asiakkaita ohjattiin myös Hakunilan terveysaseman yhteydessä olevalle seniorikuntosalille. Toiminnan organisoiminen ja siihen liittyvät hallinnolliset työt kuuluivat seniorineuvolan tehtäviin. Syksyn 2009 aikana käynnistettiin seniori-infon ja seniorineuvolan yhteistyö. Seniorineuvolan terveydenhoitaja osallistui seniori-info –oppaan tekemiseen sekä suunnitteli ja organisoi pilottina aloittaneen Myyrmäen yhteispalvelupisteen henkilökunnan kouluttamisen seniori-infon tehtäviin. Seniorineuvolan toimipiste oli Hakunilan päivätoimintakeskuksessa vuosina 20082009. Syksyllä 2009 seniorineuvola toimi myös Suopursun ja Metsonkodin päivätoimintakeskusten tiloissa. Seniorineuvolassa työskenteli yksi terveydenhoitaja osaaikaisesti keväällä ja kokopäiväisesti syksyllä 2009. Kuntoutuksen ohjaaja (amk) tuli mukaan 1.10.2009 alkaen osa-aikaisena työntekijänä vuoden loppuun asti (työpäiviä oli noin yksi viikossa). Hankkeen edetessä alettiin suunnittelemaan seniorineuvolaan toimintamallia. Neljästä eri mallista valittiin seuraava toimintamalli (kuvio 1). Toimintamallia valittaessa otettiin huomioon asiakasmäärien vaatimat resurssit. 92 93 94 95 Toiminta 2010-2011 Seniorineuvolatoiminta laajentui koko Vantaan alueelle 1.1.2010. Vuoden alussa seniorineuvolan asiakas- ja ajanseurannan tuotteiksi määriteltiin seuraavat toiminnat: 75-vuotiaiden terveystapaaminen vastaanotolla tai kotikäynnillä, yli 65-vuotiaiden omaishoitajien terveystarkastus vastaanotolla tai kotikäynnillä, puhelinneuvonta, ryhmäneuvonta, muu terveystarkastus vastaanotolla tai kotikäynnillä sekä ohjaus-, neuvonta- tai kontrollikäynti. Hakunilan terveysasemalla toimivan seniorikuntosalin käytännön asioista huolehdittiin kevään ja kesän 2010 aikana. Kuntoutuksen ohjaajan (amk) työsuhde muutettiin kokopäiväiseksi vuoden 2010 alussa. Seniorineuvolan terveydenhoitaja jatkoi kokopäiväisenä työssään. Keväällä 2010 hankkeessa alusta saakka mukana ollut terveydenhoitaja irtisanoutui tehtävästään ja uusi terveydenhoitaja aloitti työssään 1.9.2010. Kuntoutuksen ohjaaja työskenteli seniorineuvolassa yksin 12.6-31.8.2010 välisen ajan ja hoiti kyseisen kesän aikana seniorineuvolan muuton Hakunilan päivätoimintakeskuksesta Suopursun palvelutalon tiloihin Tikkurilaan. Keväällä 2010 toiminnan laajennuttua Länsi-Vantaalle käytettiin lisätoimitilana Myyrinkodin päivätoimintakeskuksen kahta huonetta. Näiden tilojen käyttö ei ollut mahdollista enää loppusyksystä, joten seniorineuvolalle etsittiin pitkään korvaavia tiloja LänsiVantaalta. Vaskivuoren lukiosta löytyi työhuone seniorineuvolalle tammikuussa 2011. Tämän tilan löytyminen mahdollistaa yhä useampien länsi-vantaalaisten osallistumisen 75-vuotiaiden terveystapaamisiin ja omaishoitajien terveystarkastuksiin, sillä matkustaminen Tikkurilaan on koettu hankalaksi. Seniorineuvolan terveydenhoitaja päivitti seniori-info -oppaan syksyllä 2010 Myyrmäen yhteispalvelupisteen työntekijän kanssa. Oppaan päivittäminen tapahtuu jatkossa heidän kauttaan. Seniori-info toiminta laajenee keväällä 2011 Tikkurilan ja Korson yhteispalvelupisteisiin. Työryhmä on esittänyt seniori-infon edelleen kehittämistä. Seniorineuvola otettiin syksyllä 2010 mukaan tärkeänä osana Vantaan ikääntymispoliittisen ohjelman eli Viksun kehittämiseen ja toteuttamiseen. Seniorineuvola liitettiin kolmeen palvelulupaukseen kehittämään terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Nämä ovat “Tieto muuttaa asenteita”, “Ympäristö on esteetön” ja “Ennaltaehkäisevät palvelut edistävät hyvinvointia ja terveyttä”. Seniorineuvola liitettiin ennaltaehkäisevän työn yhteishankkeeseen päivätoiminnan ja terveyspalvelujen kanssa influenssarokotuskattavuuden nostamiseksi kansalliseen huippuun. Seniorineuvolan terveydenhoitaja on tehnyt yhteistyötä tartuntatautien terveydenhoitajan kanssa hankkeen parissa. Tässä työssä on hyödynnetty yhteispalvelupisteiden työntekijöiden ja vapaaehtoistyöntekijän työpanosta. Seniorineuvolan muu työ on toteutettu aikaisemmin hyväksytyn toimintamallin mukaisesti, mutta sähköpostipalvelu on ollut määrällisesti hyvin pientä. Asiakkailta on tullut vain muutamia kyselyitä sähköpostitse. Hankkeen aikana on jatkettu verkostoitumista eri terveysasemien henkilökunnan, kotihoidon, vanhusten sosiaalityön, eri yhdistysten 96 ja järjestöjen kanssa. Ryhmäneuvonnan kautta on tavoitettu laajoja asiakasryhmiä muun muassa Tikkurilan seurakunnan kerhoissa, Vantaan terveysmessuilla, Simonkylän vanhustenkeskuksen avajaisissa ja Länsimäen omaishoitajien tapaamisessa. Seniorineuvolan työntekijät ovat käyneet esittelemässä seniorineuvolan, päivätoiminnan ja seniori-infon toimintaa Myyrmäen terveysasemalla marraskuussa 2010 ja työtä jatketaan kevään 2011 aikana Vantaan muilla terveysasemilla. Tärkeänä asiana seniorineuvolan laajentumisessa on koettu kolmen muistikoordinaattorin liittyminen mukaan Vantaan kaupungin seniorineuvolatoimintaan. Yhteenveto ja arviointi Seuraavassa esitellään seurannan kohteet vuodelta 2010 asiakas- ja ajan seurannan tuotteet . Seurannan kohteet Kevät 2010 Kesä-syksy 2010 (1.1. -14.5.2010) (15.5. - 31.12.2010) Puhelinneuvonta 181 334 Laboratoriolähetteet 110 46 Päivätoimintalähetteet 4 2 Hoitotarvikelähetteet 3 1 Kotihoitolähetteet 3 0 Fysioterapialähetteet 0 3 Ympärivuorokautinen hoiva 0 0 75.v.terveystapaaminen vo:lla 69 157 75.v.terveystapaaminen kt.llä 7 11 Omaishoitajan terv.tark. vo:lla 45 20 Omaishoitajan terv.tark. kt:llä 12 3 Muu terv.tark vo:lla 12 11 Muu terv.tark kt:llä 7 5 Ohjaus- neuvonta tai kontrollikäynti 42 26 Ryhmäneuvonta 149 353 Palvelut yht. 534 968 Taulukko 1. Asiakas- ja ajan seurannan tuotteet Taulukosta voidaan nähdä palveluiden kokonaismäärän voimakas lisääntyminen vuoden jälkipuoliskolla. 97 Tikkurilan Laurean terveysalan opiskelijat selvittävät opinnäytetyönä vuoden 2011 aikana niitä syitä, miksi osa 75 –vuotiaista terveystapaamiseen kutsutuista ei ota kutsua vastaan. Vastaava selvitys tehtiin vuonna 2008. Toinen syksyllä 2010 käynnistynyt Tikkurilan Laurean terveyden- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden opinnäytetyö käsittelee seniorineuvolassa asioivien 75-vuotiaiden terveyskäyttäytymistä. Molempien opinnäytetöiden perusteella voidaan arvioida ja kehittää seniorineuvolan toimintaa. Hyödynnettävissä on myös koottua tietoa asioista, jotka ovat nousseet esille asiakkailta saaduissa palautekartoituksissa Tikkurilassa ja Hakunilassa. Eläkkeellä oleva lääkintävoimistelija on jatkanut vapaaehtoistyönä liikuntaryhmän vetämistä vuonna 2010 ja on jatkanut samaa työtä vuoden 2011 alusta. Kotihoidon ohjaajat ovat postittaneet kutsuja omilla toiminta-alueillaan omaishoitajille, mikä on ollut tarpeellinen resurssi seniorineuvolalle. Seniorineuvolan työtä kehitettäessä on lähdetty liikkeelle siitä, että työ ei olisi päällekkäistä eri toimijoiden kanssa. Pohdinta Toiminnan aikana noin puolet kutsutuista on osallistunut 75-vuotiaiden terveystapaamiseen tai omaishoitajien terveystarkastukseen. Vuoden 2008 kokemuksen mukaan muistutussoitto lisäsi osallistujien määrää, sillä osa oli unohtanut varata ajan kutsusta huolimatta. Osa ajan varaamatta jättäneistä oli säännöllisessä terveyskeskuksen tai erikoissairaanhoidon seurannassa ja osa koki olevansa todella hyväkuntoisia. Poikkeuksellisen kuuman kesän aikana 2010 asiakaskäynnit harvenivat hetkellisesti, mutta vilkastuivat nopeasti syksyn aikana. Vastaanotolle tulleiden 75 –vuotiaiden terveystapaamisissa nousi esille muun muassa lihaskunnon huonontuminen, huono tasapaino, vähäinen liikunta, unettomuus, sosiaalisen elinpiirin kaventuminen sekä puutteet ravitsemuksessa. Asiakaskäynneille on tyypillistä asiakkaiden voimakas kuulluksi tulemisen tarve. Tästä syystä tärkeäksi tekijäksi terveystapaamisissa on tullut tapaamisten kiireettömyys ja niille varattu aika. Asiakkaat ovat antaneet runsaasti positiivista palautetta terveystapaamisen monipuolisesta sisällöstä, kiinnostuksesta heidän elämäänsä kohtaan ja mahdollisuudesta selvittää terveyteen ja toimintakykyyn liittyviä haasteita. Voimavarojen nopea löytyminen on joskus yllätys asiakkaalle itselleenkin. Työntekijöille on ollut kiitollista nähdä asiakkaiden voimaantuvan fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Omaishoitajien kohdalla on huomattu, että terveystarkastuksiin tullaan eniten omaishoidontuen ensimmäisestä ja toisesta ryhmästä. Kolmanteen omaishoitotukiryhmään kuuluvien vastaanottoja on vähän, mutta ne ovat vaativimpia. Kokemus on osoittanut, että muistisairasta hoitavat omaishoitajat ovat väsyneimpiä ja stressaantuneimpia. Psyykkisellä puolella korostuu jaksamisen tukeminen ja fyysisistä ongelmista omaishoitajilla korostuu eniten kohonnut verenpaine ja unihäiriöt. Monilla ystäväpiiri on kaventunut tai ystäviä ei ole enää lainkaan, kun omaisen hoitaminen ja tukeminen on vienyt kaiken ajan. 98 Omaishoitajien terveystarkastuksille on ominaista, että omaishoitaja haluaa selvitellä myös hoidettavan tilannetta (mm. toimintakykyyn, sosiaalisiin tukiin ja etuihin ja terveyden edistämiseen liittyvät asiat). Osalla omaishoitosopimuksen tehneistä omaishoitajista on oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa, jolloin hoidettava on joko osapäiväisesti päivätoiminnassa tai ympärivuorokautisessa hoidossa vanhainkodissa. Palvelusetelin käyttö vapaapäivien käytössä näyttää olevan vielä vähäistä. Omaishoitajat ovat olleet erityisen kiitollisia seniorineuvolan tarjoamista palveluista. Puhumisen ja kuulluksi tulemisen tarve on valtava. Seniorineuvola on antanut monipuolista neuvontapalvelua eri elämäntilanteissa oleville seniorineuvolan asiakkaille muun muassa auttamalla heitä osallistumaan heidän kiinnostustensa mukaisiin virike- ja harrastustoimintoihin vapaaehtoistalo Violassa, eri eläkeläisjärjestöissä, seurakunnassa ja potilas- ja omaishoitajien yhdistyksissä. Asiakkaita on ohjattu päivätoimintaan, liikuntaneuvolaan ja Hakunilan seniorikuntosalille. Työssä on käytetty apuna myös Suomen Punaisen Ristin ystäväpalvelua ja vapaaehtoistoimijoita. Olemme olleet yllättyneitä siitä, miten heikko tasapaino ja lihaskunto suurimmalla osalla omaishoitajista ja 75- vuotiaista on. Tästä syystä liikuntaohjeiden ja -palveluiden selvittäminen on ollut erityisen tarpeellista. Huono näkö, lihasvoiman puute ja tasapaino-ongelmat heikentävät entisestään liikkumisintoa ja johtavat helposti kokonaisvaltaiseen toimintakyvyn laskuun. Projektin aikana nousseita kehittämisehdotuksia ovat olleet fysioterapian ja seniorineuvolan yhteistyön lisääminen. Mikäli seniorineuvolan kohderyhmäksi valittaisiin viisi vuotta nuorempia vantaalaisia, heillä olisi enemmän voimavaroja terveytensä ylläpitämiseen ja terveyttä kuormittavat haittatekijät löydettäisiin varhaisemmassa vaiheessa. Ravitsemuksessa on tullut esiin monenlaista neuvottavaa. D-vitamiinin, proteiinin ja kalsiumin saannissa on puutteita. Kasvisten, juuresten, hedelmien ja marjojen lisäämistä ja monipuolistamista suositellaan myös usein. Riittävä nesteen ja liukenemattoman kuidun saanti sekä pehmeiden rasvojen käyttö otetaan usein keskusteluissa esille. Diabetesohjauksen yleistyminen on leimannut myös ravitsemusneuvontaa. Kaikilta seniorineuvolan asiakkailta tarkistetaan rokotustiedot. Monilla jäykkäkouristusrokote on vanhentunut. Joillakin on myös ennakkoluuloja ja pelkoja kausi-influenssarokotuksia kohtaan. Näille asiakkaille on perusteltu rokotusten hyödyt. Syksyn kausi-influenssarokotuskampanjan aikana oli seniorineuvolan asiakkaiden mahdollista saada kyseinen rokotus terveystarkastuksessa. Seniorineuvolatyössä on tärkeää, että työntekijät voivat pitää yllä omaa ammatillista osaamistaan osallistumalla jatkuvasti työhön liittyvään koulutukseen. Terveysasemien järjestämien koulutusten hyödyntäminen on ollut myös yhtenä pohdinnan aiheena. Seniorineuvolatyön erityispiirteenä on vilkas puhelinneuvonta, joskus myös asiakkaat hakeutuvat seniorineuvolaan aikaa varaamatta. Asioiden selvittely asiakkaiden ja heidän omaistensa kanssa voi olla erittäin aikaa vievää. Suurena työn haasteena on jatkuvasti kasvava 75-vuotiaiden määrä. Oletetun eliniän kasvun myötä myös omaishoi99 tajien joukko kasvaa. Työhön on resurssoitu vain kahden henkilön työpanos, joka tekee toiminnan hyvin haavoittuvaksi. Vantaan kaupunki on myös maantieteellisesti laaja, mikä vie aikaa kotikäyntien ja vastaanottojen toteuttamisessa. Jo tällä hetkellä olisi tilausta kolmannelle seniorineuvolatyöntekijälle. 5.4 Sosiokulttuurisia palveluja ikääntyneille: Sosiokulttuurisen työn ja osaamisen kehittäminen Riitta Ahos, Annikki Alku, Tuija Heikkinen ja Tiina Pusa Rasiaryhmän jäsenet kokoavat loppuraportissa yhteen sitä työtä, jota tehtiin Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen alatyöryhmässä, jota kutsuttiin nimellä Rasia-ryhmä. Ryhmän tehtävänä oli kehittää sosiokulttuurisia vanhustyön menetelmiä Vantaalla. Työryhmä tunnisti tehtäväkseen, ei niinkään luoda uusia menetelmiä, vaan tunnistaa jo olemassa olevia hyviä käytänteitä Vantaalla ja muualla, pohtia niiden soveltamista Vantaalle ja luoda olosuhteet sosiokulttuurisen vanhustyön verkoston kehittymiselle ja vahvistumiselle. Rasiaryhmän aloitus ja innostuksen hetket - tavoitteet asetetaan Muutosvoimaan vanhustyön osaamiseen – hanke käynnistettiin keväällä 2008 tarkoituksena hakea ratkaisuja Vantaan ja Espoon kaupunkien vanhustenhuollon nykyhaasteisiin. Hankkeeseen perustettiin gerontologisen keskuksen alaprojekti, jossa pyrittiin kehittämään muun muassa vanhustyön kuntouttavia palveluja ja sosiokulttuurisia työmenetelmiä vastaamaan asiakkaiden tarpeita. Tavoitteena oli selvittää, kokeilla ja arvioida sosiokulttuuristen menetelmiä ja niiden soveltuvuutta gerontologisen keskuksen toimintaan. Yksi menetelmistä oli japanilainen Clinical Art -systeemi, josta Laureassa on kehitetty suomalaista mallia kolmen Active Art- pilotin avulla vuosina 2006–2009. Sosiokulttuurisia työmenetelmiä vanhustenhuollossa kehittämään asetettiin oma työryhmä, joka otti nimekseen Rasiaryhmä. Rasiaryhmän tavoitteena oli uudistaa vanhustyön arkea siten, että taide on vanhuspalveluiden arkipäivää ja että asiakkaat itse tuottavat taidetta. Rasiaryhmä kuvaa taidetta osana vanhustyötä seuraavasti: kuvio 6: Taide ei ole irrallinen osa vanhustyön arjesta vaan sen tekeminen kuuluu kaikille ja taide on osa vanhustyön arkea 100 Rasia-ryhmä määritteli keskeisimmäksi tehtäväkseen kartoittaa sosiokulttuurisia palveluita ikääntyneille ja luoda rakenne, jolla nämä palvelut ylettyisivät vanhuspalveluiden arkeen ja toimisivat osana tavoitteellista ja tuloksellista palveluverkkoa. Kevääksi 2009 hahmoteltiin Rasiaryhmän toimintaa seuraavasti: Kuvio 7: Rasiaryhmän innostunutta toimintaa keväällä 2009 Keväällä 2009 Rasiaryhmä muodostettiin innostuneessa ilmapiirissä ja ryhmän jäsenet alkoivat tutustua toisiinsa. Ryhmä keskusteli vilkkaasti ja löysi yhteisiä kiinnostuksen kohteita esim. Kotkan Muistojen talo ja Muistorasia-koulutus. Päätettiin järjestää Muistorasia-koulutusta myös Vantaan vanhustyön henkilökunnalle. Tilaisuus pidettiin 25.5.2009, mutta vanhustyön henkilökunta totesi palautteessaan, että tällainen Muistorasia-työskentely on liian vaativaa heidän asiakkailleen. Lisäksi Rasiaryhmä jäi miettimään, onko ammattitaiteilijan osuus muistorasian visuaalisessa työstämisessä tarpeellinen. Rasiaryhmä hahmotteli Vantaalle uutta toimijaa ” kiertävän tähden ” mallia. Vanhustyön arjessa toimisi sosiokulttuurinen ohjaaja, joka kiertäisi vanhustyön palveluissa ja olisi henkilökunnan tukena. Rasiaryhmän jäsenet totesivat, että Vantaan kaupungin taloudellinen tilanne on niin tiukka, että tuskin tällaista henkilöä voidaan käytännössä palkata. Mia Hauta-aho pyrki kokeilemaan ”kiertävän tähden mallia” 10 ov:n harjoittelussaan keväällä 2009, mutta hänen oppimisen tavoitteensa painottuivat enemmän ryhmien vetämiseen. Rasiaryhmä hahmotteli seuraavaan kuvion sosiokulttuurisesta yhteistyöstä Vantaalle: 101 Kuvio 8: Kiertävän tähden idea = sosiokulttuurinen verkostotoimija ja ohjaaja Vantaalle Sosiokulttuurisen ohjaajan tehtäviä hahmoteltiin siten että se perustuu niille hyville kokemuksille, mitä Active Art – työparitoiminnasta (työntekijä ja opiskelija työparina) on saatu. Mallia pilotoitiin Laurean opiskelijoiden harjoittelujen ja opinnäytetöiden puitteissa 2009–2010. Sosiokulttuurinen ohjaaja hyödyntää eri taiteen keinoja ja työtapoja vanhustyön arjessa kulloinkin erikseen sovittujen tavoitteiden suuntaisesti. Sosiokulttuurinen ohjaaja on verkostotoimija; hän toimii työparina, toimii linkkinä, tuottajana, toteuttajana ja kehittäjänä. Sosiokulttuurisella ohjaajalla on käytössään keskitetty taidemateriaali- ja välinepankki. Tavoitetilaksi määritettiin, että Vantaalla olisi kussakin toimintayksikössä yksi tai useampi sosiokulttuuristen menetelmien peruskoulutuksen saanut työntekijä, joka toimii ohjaajaparina kaupungin yhteisen ohjaajan kanssa. Yhteinen ohjaaja olisi toimi, jonka henkilöstökulut voisi puolittaa kaupungin kulttuuripalveluiden ja sosterin kanssa. Malli pilotoitiin vuoteen 2010 mennessä ja selviteltiin mahdollisuuksia pääkaupunkiseudun yhteiselle ohjaajien tiimille. Toiminnan elämänkaari Syksyllä 2009 Rasiaryhmä pyysi Annikki Alkua kulttuuripalveluista osallistumaan Rasiaryhmään edesmenneen Riitta Laineen tilalle. Rasiaryhmä käsitteli Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveysviraston yhteistyössä syntynyttä Täyttä elämää – sosiokulttuurinen vanhustyö – materiaalia. Haluttiin selvittää tämän materiaalin takana olevan työryhmän tavoitteet ja niiden yhteneväisyydet Rasiaryhmän tavoitteidensa kanssa. Yhteinen tapaaminen tämän työryhmän ja palvelutalojen sekä päivätoiminnan kulttuuriyhdyshenkilöiden kesken nähtiin tärkeäksi päällekkäisen työn vähentämiseksi. Yhteistyö voisi myös avata ja tukea käytännössä mielekkäitä Vantaan sosterin tuloskorttiin suunniteltuja toimenpiteitä. Sikainfluenssan aiheuttamat kiristykset työn arjessa verottivat kentän työntekijöiden osallistumista kaikkiin koulutuksiin. Rasiaryhmä päätti tarjota lokakuun loppuun 2009 mennessä kulttuuriyhdyshenkilöille mahdollisuutta osallistua keväällä toteutetun Muistorasian kaltaiseen luentoon ja myöhemmin syksyllä yhteiseen työpajaan. Tarjous kulttuuripuolen järjestämälle kulttuuriyhdyshenkilöiden verkostolle ei kuitenkaan saanut myönteistä vastaanottoa ja tilaisuuksia ei järjestetty. Rasiaryhmän toiminta kangertelee, mutta kehittäminen jatkuu Rasia-ryhmässä elettiin todeksi projektiorganisaation useimpia haasteita. Ryhmän jäsenet vaihtuivat ja uudelleen organisoituminen vei paljon energiaa. Uusissa tehtävissä aloittavien oli haasteellista sovittaa projektin vaatimia tehtäviä linjaorganisaatiotehtävänsä tavoitteisiin, työnkuvaan ja ajankäyttöön. Tämän kaltaisten haasteiden tarkasteluun tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja voimavaroja sekä projektiryhmän sisällä, 102 että kunkin ryhmänjäsenen keskusteluissa oman esimiehensä kanssa. Rasiaryhmä kokoontui tammikuussa 2010 ja hahmotteli yhdessä sosiokulttuurisen työn verkostokarttaa Vantaalla. Rasiaryhmän luoma verkostokartta esiteltiin eteenpäin Vantaan kaupungin kulttuuritoimen ja sosterin sosiokulttuurisen vanhustyön yhteistyöryhmälle tammikuussa 2010 ja siihen lisättiin yhteistyötahoja ja toimijoita. Lopullinen verkostokartan muoto on seuraava: Kuvio 9: Täydennetty sosiokulttuurisen toiminnan verkostokartta Vantaalla, jossa hahmotellaan yhteistyökumppaneita, hallinollista ohjausta ja rahoitusta, sekä sosiokulttuurisen kentän toimijoita Vantaalla. Käsite sosiokulttuurinen vanhustyö tuli Vantaan kaupungin toiminnassa virallisesti esille keväällä 2010, jolloin laadittiin kulttuuripalvelujen sekä vanhus- ja vammaispalvelujen yhteinen Sosiokulttuurisen vanhustyön toimintaohjelma ja tuloskortti vuosille 2010–12. Toimintaohjelman laatimisen antoivat tehtäväksi vanhus- ja vammaispalvelujen sekä vapaa-ajan ja asukaspalveluiden johtoryhmät, jotka koulutustilaisuudessaan kesällä 2009 päättivät perustaa poikkihallinnollisen sosiokulttuurisen vanhustyön yhteistyöryhmän. Yhteistyöryhmän kokoonkutsujana on kulttuurisen vanhustyön edustaja kult103 tuuripalveluista ja sen jäseninä yhteyshenkilöt vanhuspalvelujen eri yksiköistä. Toimintaohjelman ja tuloskortin laatimisen jälkeen keväällä 2010 yhteistyöryhmä on jatkanut toimintaansa sekä tuloskortin päivittäjänä että yhteistyötä ideoivana ja koordinoivana ryhmänä kokoontuen vähintään pari kertaa vuodessa. Toimintaohjelmaa laatiessaan Vantaan kaupungin yhteistyöryhmä määritteli sekä sosiokulttuurisen vanhustyön että kulttuurisen vanhustyön Vantaalla. Vantaalainen sosiokulttuurinen vanhustyö pyrkii lisäämään ikäihmisten hyvää arkea, yhteisöllisyyttä, dialogia, osallistumista ja mahdollisuutta luovaan toimintaan. Sosiokulttuurisen innostamisen keinoin pyritään tuomaan esille ikäihmisten piileviä voimavaroja, herättämään tietoisuutta, motivoimaan ja vahvistamaan yksilöiden sekä ryhmien kykyä toimia yhdessä. Sosiokulttuurisen vanhustyön puitteissa pyritään ennen kaikkea toiminnan kautta osoittamaan, kuinka monipuolista ja monin tavoin kuntouttavasti ja ennaltaehkäisevästi vaikuttavaa tämä toiminta on. Toiminnan skaala on hyvin laaja pienistä arkipäivässä tapahtuvista tuokioista ja huomioimisista laajempiin kursseihin, työpajoihin, näyttelyihin, esityksiin ja tapahtumiin. Kulttuurinen vanhustyö on yksi muoto sosiokulttuurista vanhustyötä. Se on ikäihmisille suunnattua kulttuuri- ja taidelähtöistä toimintaa, jota toteuttavat kulttuuri- ja taidealan ammattilaiset. (Sosiokulttuurisen vanhustyön toimintaohjelma ja tuloskortti 2010–12.) Rasiaryhmä totesi, että paljon on saatu aikaan ja sosiokulttuurinen työ on mennyt paljon eteenpäin Vantaalla. Pohdintaa ja johtopäätöksiä Rasiaryhmän tavoitteena ollut sosiokulttuuristen työmenetelmien kehittäminen Vantaalla toteutui, vaikka ryhmän toiminta oli hajanaista. Myös sosiokulttuurisen toiminnan verkostokarttaa työstettiin. Sosiokulttuurinen vanhustyö on vuonna 2010 ollut voimakkaassa kasvussa Vantaan kaupungilla, kun sosiokulttuurisen vanhustyön yhteistyöryhmän laatimaa toimintaohjelmaa on pyritty toteuttamaan. Laurea - ammattikorkeakoulu on toteuttanut Kohtaamistaiteen® erikoistumisopinnot uudelle ryhmälle vuonna 2010, jolloin taidelähtöistä työskentelyä on toteutettu uusille asiakasryhmille Vantaalla, Helsingissä ja Espoossa. Opiskelija -assistentti Marika Ruohoniemi on työstänyt haastattelututkimuksen sosiokulttuurisesta vanhustyöstä Vantaan arjessa aineistonaan kolmen eri verkostoosapuolen haastattelut. Yksi haastateltavista edusti asiakkaan näkökulmaa, yksi yhteistyökumppanin näkökulmaa ja yksi esimiestehtävissä toimiva henkilö edusti sekä rahoittajan että hallinnollisen ohjaajan näkökulmaa. Tutkielmassa jäsennetään sitä, miten Vantaalla vanhuspalveluissa otetaan jo huomioon ja miten voitaisiin ottaa huomioon ne toimenpide-ehdotukset, jotka on esitetty valtakunnallisella tasolla opetusministeriön Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – julkaisussa 2010:1. Myös Rasiaryhmä on käsitellyt kokouksissaan syksyllä 2010 ja keväällä 2011 tätä haastattelututkimusta. 104 Tästä tutkimuksesta on työstetty artikkeli Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen – hankkeen julkaisuun. Laurean lehtorit ja opiskelija – assistentti Marika Ruohoniemi osallistuivat joulukuussa 2010 Vantaan kaupungin vanhustyön kulttuuriyhdyshenkilöiden kokoukseen, jossa esitettiin sosiokultuurisen yhteistyön tehostamista sekä kaavailtiin erityisesti Laurean luovan toiminnan sosionomi- opiskelijoiden osuutta sosiokulttuuristen työmenetelmien käytännön kehittämisessä. Tuija Heikkinen (entinen Lindholm) on voinut omassa työkokeilussaan Vantaan kaupungilla 25.10–24.1.2011 toteuttaa uusittua työnkuvaansa sosiokulttuurisen toiminnan ja vapaaehtoistyön yhdyshenkilönä, jonka voidaan katsoa olevan osittain “kiertävän tähden ” idean ja mallin sovellutus Vantaan oloihin. Vantaalla ikääntymispoliittisessa ohjelmassa ennaltaehkäisevät palvelut edistävät asukkaiden hyvinvointia ja palveluissa yksi tavoite on luoda mahdollisuudet ikäihmisille kokea ja vastaanottaa kulttuuria ja taidetta (Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelma 2010–2015, 2010). Opetusministeriön julkaisemassa VTT Hanna-Liisa Liikasen kokoamassa toimintaohjelmaehdotuksessa (2010: 1) esitetään valtakunnallisella tasolla 18 toimenpide-ehdotusta, jotka edistävät taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia. Vantaalla ja Espoossa jatketaan sosiokulttuurisen työn kehittämistä valtakunnallisten sekä paikallisten kokemusten ja mallien mukaan. Rasiaryhmä on samaa mieltä valtakunnallisen toimintaohjelman mukaan siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus ja tasa-arvoinen mahdollisuus itse tehdä taidetta ja osallistua kulttuuritoimintaan riippumatta asuinpaikasta, elin- tai työympäristöstä. Tärkeää on että, ihminen voi halunsa, toimintakykynsä ja luovien voimavarojensa mukaisesti toteuttaa luovuuttaan koko elämänsä aikana, myös vaihtuvissa elämäntilanteissa ja yhteisöissä. (Liikanen, 2010.) 5.5 Verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittäminen projektissa Verkostotyöskentelyn teoriaa ja käytäntöä käytiin läpi projektin yhteisissä työpajoissa koko hankkeen ajan. Verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittämistä pyrittiin toteuttamaan koko ajan myös niin, että kukin alatyöryhmä työsti omia verkostojaan ja verkosto-osaamistaan osana omaa toimintaansa. Syksyllä 2008 ja keväällä 2009 projektin yhteisen verkostotyöskentelyn painopiste oli enemmän verkostoteoriaan tutustumisessa. Myöhemmissä työpajoissa syksyllä 2009, keväällä 2010 ja syksyllä 2010 jaettiin kokemuksia verkostotyön toteutumisesta ”kentällä” sekä tarkasteltiin kokemuksia suhteessa verkostoteoriaan. Keväällä ja syksyllä 2010 verkostotyön osalta pyrittiin painottamaan verkostomaisten juurruttamistoimenpiteiden tärkeyttä sekä suunnittelemaan näitä toimenpiteitä kunkin alatyöryhmän osalta. Päivätoiminnan kumppanuuksia mm. kuntoutusyksikön ja Katriinan sairaalaan kanssa työstettiin jatkuvasti koko hankkeen ajan. Rasia-ryhmässä työstettiin hankkeen aikana 105 verkostokuvioita Vantaan sosiokulttuurisesta työstä ja pyrittiin hahmottamaan ja kehittämään Rasia-ryhmän toimintaa suhteessa tunnistettuihin yhteistyökumppaneihin. Myyrmäen gerontologisen keskuksen verkostotyöpajoissa – ja myöhemmin Simonkylän ja Koivukylän vastaavissa verkostotyöpajoissa – verkostomaista työskentelyä pyrittiin edistämään monin tavoin. Kullakin alueella esimerkiksi tehtiin verkostokartoitukset, kannustettiin avoimeen keskusteluun alueellisista kehittämistavoitteista ja -toimintatavoista, luotiin rakenteet verkostojen koordinointiin sekä yleisesti motivoitiin verkostomaista toimintatapaa ja keskinäisen luottamuksen ja sitoutumisen rakentamista. Arviointia Hankkeessa kehitettiin verkostoja erikseen kaikissa alatyöryhmissä sekä yhteisesti projektin yhteisissä työpajoissa. Tämän työskentelyn tuloksena verkostoista on rakentunut selkeämpi kuva ja samalla yhteistyökäytännöt ovat kehittyneet. Yhteistyötä on tiivistetty esimerkiksi täsmentämällä yhteisiä tavoitteita, palveluiden sisältöjä ja asiakaskriteereitä sekä yhteistyöprosesseja. Kuten verkostomaisen yhteistyön luonteeseen kuuluu, kaikkia yhteistyön haasteita ei voitu ratkaista lopullisesti, sillä yhteistyötilanteet muuttuvat jatkuvasti ja uusia haasteita nousee esille. Tärkeintä olikin yhteistyön tiivistyminen päivätoiminnan ja sen kumppaneiden välillä niin, että jatkossa haasteisiin pystytään pureutumaan yhdessä aiempaa systemaattisemmin. Projektin kaikissa alatyöryhmissä verkostoitumisen ja kumppanuuksien tiivistämiselle ja systematisoinnille jäi silti vielä parantamisenkin mahdollisuuksia. Esimerkiksi päivätoiminnan kumppanuuksien sekä gerontologisten keskusten alueellisten verkostojen hyvä toiminta vaatinee vielä koordinointiresurssien vahvistamista. Vaarana on, että koordinointiresurssien puutteellisuus tai esimerkiksi yhteistyön tukeutuminen liiaksi yhden henkilön varaan aiheuttaa katkoksia systemaattisessa verkostotyöskentelyssä, mikä rapauttaa keskinäistä luottamusta ja sitoutumista. Projektissa tehdyt verkostoitumiskokeilut sekä kokemusten yhteiset käsittelyt ovat tukeneet merkittävästi kauppakorkeakoulun hankkeessa tuottaman verkostojohtamisen oppaan ja siinä kuvatun verkostojohtamisen mallin kehittämistä. Projektin kehittäjäryhmälle tehtiin verkostoitumista ja verkosto-osaamista luotaavat ryhmähaastattelut ensimmäisen kerran syksyllä 2009 ja toisen kerran syksyllä 2010. Ryhmähaastattelut toteutti kauppakorkeakoulun tutkija Rika Rajala. Ryhmähaastattelujen tulokset raportoidaan erikseen. Hankkeessa oli alun perin tavoitteena toteuttaa myös määrällisiin kyselyihin perustuva verkostojen kehittymisen kartoitus. Ensimmäinen kokeiluluontoinen määrällinen kysely toteutettiin gerontologisen keskuksen projektissa kokeiluluontoisesti syksyllä 2008, mutta kokeilua ei päätetty jatkaa, sillä määrällisen kyselytutkimuksen jatkokehittämiseen ei löydetty toimivaa suuntaa eikä tarpeeksi resursseja. 5.6 Projektin yhteenveto Päivätoiminnasta gerontologiseksi keskukseksi -projektin keskeiset tulokset on esitetty työryhmäkohtaisesti aiemmissa kappaleissa. Projekti eteni hyvin tavoitteiden 106 suuntaisesti ja useimpien tavoitteiden voidaan todeta toteutuneen hankkeen aikana. Lähtökohtana projektissa oli päivätoiminnassa tapahtuvat muutokset ja työryhmän kokoonpano muodostui näin päivätoimintapainotteiseksi. Jatkossa päivätoiminnan ja vanhustenkeskusten kehittämistyöhön tulee sitoa laajemmin yhteistyöverkostoa, esimerkiksi terveyspalvelujen vastaanottotoiminnasta. Erityisesti kehitettäessä ennalta ehkäiseviä palveluja, ohjausta ja neuvontaa sekä muistisairaiden palveluja yhteistyö vastaanottotoiminnan kanssa nousee keskeiseen asemaan muun muassa työnjaon määrittämiseksi yhteisten asiakkaiden osalta. Päivätoimintamalli vanheni hankkeen aikana ja päätös sen päivittämisestä monniammatillisesti vuoden 2011 aikana on tehty. Haasteena tulee olemaan päivätoiminnan asiakkuuksien määrittäminen ja nykyisten ryhmien rajaaminen. Päivätoiminnan kehittymiselle nämä määrittelyt ovat kuitenkin välttämättömiä muun muassa henkilöstön osaamisen kehittämisen ja toisaalta henkilöstön jaksamisen tukemiseksi. Gerontologiselle keskukselle ei löydetty hankkeen aikana asiakasystävällisempää nimeä. Gerontologinen keskus voi olla osa alueellisia vanhustenkeskuksia. Nyt tehty kehittämistyö tarjoaa mahdollisuudet ja konseptin vanhustenkeskuksessa tarvittavan toimijaverkoston kehittämiseen. Jatkossa tarvitaan arviointia siitä, mitä lisäarvoa gerontologisen keskuksen toiminta tuo ikäihmisten palveluihin ja mihin suuntaan toimintaa tulee edelleen kehittää. Vaikuttavuuden määrittely ja osoittaminen jää jatkopohdinnan aiheeksi. Verkostotyöpajat toteutetussa muodossaan tarjosivat uudenlaisen mahdollisuuden konkretisoida asiakaslähtöisyyttä mahdollistamalla ikäihmisten mukaantulon palvelujen suunnittelutyöhön yhdessä kaupungin eri toimijoiden ja yhdistysten ja järjestöjen edustajien kanssa. Tätä toimintamuotoa tulee jatkossa kehittää ja yhteistyötä tiivistää palvelujen käyttäjien kanssa. Tavoitteena ollut sosiokulttuuristen työmenetelmien kehittäminen Vantaalla toteutui, vaikka Rasiaryhmän toiminta oli hajanaista. Ryhmä totesi, että projektin vaatimia tehtäviä on usein vaikea sisällyttää linjaorganisaatiotehtävän tavoitteisiin, työnkuvaan ja ajankäyttöön. Näihin haasteisiin tulisi jatkossa kiinnittää huomiota ja voimavaroja projektien ohjauksessa. Kuitenkin voidaan todeta että sosiokulttuurinen vanhustyö on ollut voimakkaassa kasvussa vuonna 2010 Vantaan kaupungilla, kun sosiokulttuurisen vanhustyön yhteistyöryhmän laatimaa toimintaohjelmaa on pyritty toteuttamaan. Verkostojen ja kumppanuuksien arvo on havaittu ja tunnistettu hankkeen kautta. Hankkeen aikana kehitettyjä yhteistyömuotoja eri toimijatahojen kanssa tulee jatkaa ja kehittää edelleen. Projektissa on eri vaiheissa toiminut muun muassa useita Laurean opiskelijoita ja lehtoreita, eläkeläisjärjestöjen edustajia ja senioriosaajia. He ovat mahdollistaneet osaltaan kehittämistyön toteutumisen hankkeessa. Tätä arvokasta yhteistyötä tulee jatkaa systemaattisesti myös hankkeen päätyttyä. 107 6Kotihoito uudistuu-projekti Anna-Liisa Korhonen, Tuula Ekholm, Katri Nykänen, Raija Huttunen, Kyllikki Silvonen, Anne Vesterinen, Tuula Heinonen ja Minna Kankainen. Kotihoito uudistuu-projektin päätavoitteena oli kehittää Vantaan kotihoidon palvelutuotantoa uu-distamalla työtapoja, työtoimintaa ja henkilöstön osaamista. Kehityskohteiden valinnan yhtenä taustana oli Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijoiden 2006 - 2008 tekemä Suomen Akatemian rahoittama tutkimus, jossa identifioitiin kotihoidon haasteita. Identifioitujen haasteiden kohdalla ei haluttu jäädä mitä-kysymysten tasolle, vaan kotihoidon palvelun uudistamiseksi pohdittiin miten-kysymyksiä eli kotihoitoa uudistavia ja kehittäviä ratkaisuja. Kotihoito uudistuu-projektin kehittämistavoitteiksi asetettiin seuraavat: • kotihoidon toimivat palveluprosessit • verkostojen hyödyntäminen • mittareiden kehittäminen, käyttäminen ja hyödyntäminen • tuottavuuden parantaminen Kehittämistavoitteiden saavuttamiseksi ja kehittämistoiminnan konkretisoitumiseksi nimettiin seu-raavat kehittämiskohteet: • kotihoidon yhteistyön edistäminen terveyspalveluiden vastaanottotoiminnan ja kuntoutuksen kanssa • potilaskohtaisen dokumentoinnin ja kirjaamisen osaamisen parantaminen • teknologiasuunnitelman laatiminen kotihoitoon Projektin vastuuhenkilöt edustivat Vantaan vanhustyön avopalveluita, Aalto-yliopiston kauppakor-keakoulua ja Laurea-ammattikorkeakoulua. Vantaan vanhustyön avopalveluista vastuuhenkilöinä toimivat vuorollaan palvelupäälliköt Ulla-Stina Palomaa, AnnaLiisa Korhonen ja kotihoidon päällikkö Tuula Ekholm. Lisäksi Vantaan koordinaattori Tuula Heinonen oli projektissa mukana alusta lähtien. Laurea - ammattikorkeakoulun osalta hankkeen vastuuhenkilönä toimi lehtori Leena Pekkonen ja arvioinnin vastuuhenkilönä yliopettaja Anne Vesterinen. Lisäksi hankkeen projektipäällikkö Hannele Niiniö oli välillä Laurean vastuuhenkilönä. Tutkija/projektipäällikkö Katri Nykänen oli Aalto - yliopiston vastuuhenkilö kotihoito uudistuu – projektissa koko hankkeen ajan. Kotihoito uudistuu – projektissa työskentely perustui Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen –hankkeen verkostomaiseen työskentelyyn. Vuonna 2008 projektin painopisteenä oli projektin ke-hittämiskohteiden tunnistaminen ja täsmentäminen sekä kehittämistyöskentelyn toteuttamisen suunnittelu. Vuosina 2009 – 2011 kehittämiskohteita 108 työstettiin aktiivisesti eri osa-alueilla sekä vuonna 2010 aloitettiin kehittämistavoitteiden saavuttamisen arviointi. Kehittämisprosessin kuvaus Kehittämistoiminta Kotihoito uudistuu -projektissa alkoi keväällä 2008 kokouksella, jossa hankkeen vastaavat kertoivat kotihoidon edustajille suunnitellusta hankkeesta ja erilaisista mahdollisuuksista kehittää kotihoitoa hankkeen puitteissa. Varsinainen kehittäminen alkoi syyskuun työpajassa, jolloin pohdittiin pienryhmissä unelmien kotihoitoa ja sitä, kuinka kehittämistyöskentelyn avulla saavutetaan unelmien kotihoidon piirteitä Vantaalla. Työpajassa tunnistettiin kotihoidon ja terveyspalveluiden yhteistyö ensimmäiseksi varsinaiseksi kehittämiskohteeksi. Lokakuun työpajassa työstettiin projektisuunnitelmaa ja suunniteltiin ensimmäistä verkostotyöpajaa terveyspalveluiden kanssa. Yhteistyötä terveyspalveluiden kanssa päätettiin kehittää verkostotyöpajatyöskentelynä. Marraskuun työpajassa luottamusta ja sitoutumista verkoston jäsenten kesken rakennettiin draamallisen metodin avulla. Lisäksi työpajassa terveyspalveluiden edustaja kertoi terveysasemien vastuuhoitajamallista. Joulukuussa sovittiin kevään toiminnasta ja tarkasteltiin kehittämistoiminnan tuloksia syksyn osalta. 109 110 111 112 Kehittämistyö jatkui tammikuussa 2009, jolloin tarkasteltiin projektiin osallistuvien Vantaan eri organisaatioita ja alueita edustavien toimijoiden käytäntöjä. Helmikuussa ja huhtikuussa Kotihoito uudistuu -projektissa toteutettiin ensimmäiset yhteiset verkostotyöpajat terveyspalveluiden kanssa. Helmikuun verkostotyöpaja toteutettiin vastaanottotoiminnan kanssa ja huhtikuun kuntoutuksen kanssa. Kumpikin verkostotyöpaja oli menestys ja pajassa sovittiin kehittämisestä sekä asetettiin kehittämistavoitteita. Sovittiin, että vastaanottotoiminnan kanssa kuvataan ja kehitetään yhteisen asiakkaan hoitoprosessia ja kuntoutuksen kanssa verkostotyöskentelyä. Kevään viimeisissä työpajoissa täsmennettiin kehittämiskohteita, joiksi valittiin kotihoidon kirjaaminen, teknologia-suunnitelma ja asiakasyhteistyö terveyspalveluiden kanssa. Päätettiin, että kotihoidon kirjaamista kehitetään toteuttamalla henkilöstön kirjaamisen osaamista syventävä koulutus ja että Vantaan kotihoidon käyttöön tuotetaan teknologiasuunnitelma. Sovittiin myös, että kotihoidon ja terveys-palveluiden asiakasyhteistyötä kehitetään työpajoissa palvelusuunnitelmaan liittyvän kehittämisyhteistyön kautta. Kesäkuussa kirjaamisen kehittämistyöryhmä esitti koulutussuunnitelman projektin muille kehittäjille ja kehittämistyö, josta käytettiin nimitystä kirjaamistalkoot, käynnistyi. Syksyllä 2009 työskenneltiin kehittämistavoitteiden saavuttamiseksi pienryhmissä ja elo- ja syys-kuun työpajoissa suunniteltiin tulevia verkostotyöpajoja. Lokakuussa toteutettiin toinen verkosto-työpaja terveyspalveluiden vastaanottotoiminnan kanssa. Tässä pajassa työstettiin yhteistyönä kotihoidon vastuulääkäreiden työnkuvaa ja kotihoidon asiakkaan terveysasemalla toteutuvaa hoitoprosessia. Marraskuussa toteutui Kotihoito uudistuu -projektin verkostotyöpaja Espoon kotihoidon kanssa. Paja oli toinen yhteinen tapaaminen Espoon edustajien kanssa, sillä ensimmäinen tapaaminen oli toteutunut projektin ulkopuolisena kokouksena. Espoon kotihoidon kanssa vaihdettiin kokemuksia sekä kuvattiin käytössä olevia palvelumuotoja. Vantaan kotihoidosta esiteltiin asiakkuuskriteereitä ja koneellista lääkejakelua. Espoon edustaja tarkasteli kotihoidon ja vammaispalveluiden yhteistä verkostoa sekä esitteli Espoon teknologian kehittämisprojektia, jossa muun muassa testataan mobiilikirjaamiseen soveltuvia laitteita. Syksyllä pidettiin vielä yksi työpaja, jossa suunniteltiin kevään 2010 toimintaa ja pienryhmissä työstettiin kehityskohteita. 113 Tammikuussa 2010 aloitettiin työpajatyöskentely suunnittelemalla verkostotyöpajoja. Maaliskuun pajassa projektin kehittämiskohteita työstäneet työryhmät esittelivät kehittämistyön tilannetta Ko-tihoito uudistuu -projektin kehittäjille. Huhti -toukokuun vaihteessa toteutettiin toinen verkostotyöpaja terveyspalveluiden kuntoutuksen kanssa. Tässä pajassa kehityskohteiksi täsmentyivät tiedonkulun parantaminen, kirjaamisen kehittäminen, kuntoutusvastaavien nimeäminen, asiakkaan kotiutus ja opiskelijayhteistyö. Kesäkuun työpajassa suunniteltiin syksyn ohjelmaa ja tarkennettiin kehittämiskohteiden tavoitteita. Pajassa myös sovittiin, että yksi kehittäjistä siirtyy hankkeen toiseen projektiin hankkeen loppuajaksi. Syksyllä 2010 kehittäminen siirtyi hanketoimijoiden vastuusta suurelta osin Vantaan omaksi kehit-tämistyöksi siten, että hankkeen resurssit olivat käytettävissä sekä suunnittelu- että työpajatyöskentelyssä. Syyskuussa kehittämisverkosto kokoontui suunnittelemaan verkostotyöpajaa terve-yspalveluiden kanssa. Verkostotyöpajan teemana oli kotihoidon yhteistyö Tikkurilan terveysaseman kanssa. Verkostojohtamisen osaamista kerrattiin tutkijoiden kehittämän oppaan ideoiden kautta. Verkostotyöpajojen sarja jatkui Tikkurilan alueen kotihoidon ja terveyspalveluiden vastaanottotoiminnan kesken 17.11. Tikkurilan alueen kotihoidon ja terveyspalveluiden seminaarissa, jossa esiteltiin kummankin osapuolen toimintoja. Kotihoidosta esiteltiin muun muassa koneellista lääkejakelua ja kotihoidon kirjaamista potilastietojärjestelmään. Seminaarissa jaettiin alustajien yhteystiedot yhteydensaamiseksi. Vuoden lopussa Kotihoito uudistuu -projekti kokoontui jouluisille kahveille keskustelemaan projektin toiminnasta vuonna 2010 ja 2011. Vuonna 2011 Kotihoito uudistuu -projekti jatkuu kahtena työpajatyöskentelynä ja Vantaa -vastuisen verkostoitumisen merkeissä. Tammikuun työpajassa tarkasteltiin ja selvitettiin projektin tilannetta ja kehittämistoiminnan tulevaisuutta sekä projektin raportointia. Kotihoito uudistuu -projektin toiminnan kautta kehittynyt verkostoituminen on siirtynyt Vantaan omaksi toiminnaksi ja osa kehittämistyön tuloksista ovat siirtyneet terveysasemien vastaanottotoiminnan, kuntoutuksen ja kotihoidon tuloskorteille. Kehitetyt yhteiset tuloskortit osaltaan takaavat hankkeessa aloitetun verkostomaisen kehittämisen ja yhteistyön jatkumisen. Keväällä projektissa jatketaan asiakasyhteistyön kehittämistä kotihoidon ja terveysasemien vastaanottotoiminnan kanssa toteuttamalla verkostotyöpajoja Vantaan alueilla, joiden kanssa kehittämistyötä ei ole vielä toteutettu. Teknologiasuunnitteluryhmä luovuttaa valmiin suunnitelman helmi-maaliskuun aikana ja ”Kuvat” jatkavat yhteistyötään erikseen sovittuina aikoina. 6.1 Kotihoidon ja kuntoutuksen yhteistyön kehittäminen Leena Pekkonen Kotihoito uudistuu-projektissa järjestettiin keväällä 2010 yhteistyön kehittämiseksi verkostotyöpaja kuntoutuksen ja kotihoidon kanssa. Työpajassa tuotettiin monia ehdotuksia miten kuntoutus ja kotihoito voisivat parantaa asiakkaan kokonaishoitoa ja toteuttaa kuntoutumista edistävää hoitotyötä. 114 Vantaan vanhusten avopalvelujen tulosyksikön johtoryhmän kokouksessa 11.3.2010 päätettiin kuntoutusvastaavien nimeämisestä tulosyksiköittäin ja heidän valmennuksestaan. Valmennus ja kehittämistoiminta käynnistyivät 6.9.2010 ja syksyn aikana järjestettiin viisi työpajaa eri teemoin (Taulukko 1). Työpajoista vastasi lehtori Leena Pekkonen Laureasta ja ne toteutettiin Laurea ammattikorkeakoulun tiloissa iltapäivisin. Ryhmä on kehittynyt läpi koulutusprosessin ja uusia jä-seniä on tullut joka tapaamiseen. Kuntoutusvastaavien tapaamiset 2010-2011 6.9.2010 Tutustuminen, Kuvan toimenkuva alustavasti, toiveet 4.10.2010 Kuntoutus tuloskortissa, opaskansion sisältö 26.10.2010 Toimintakyvyn määrittely, mittaaminen, saadun tiedon hyödyntäminen 22.11.2010 Kuntoutumista edistävä työote, Rai-mittarin käyttö 13.12.2010 Opaskansion sisältö, väliarvio kysely 17.1.2011 Opaskansioiden kokoaminen, puheterapeutin palvelujen esittely, jatkosta sopiminen Ensimmäisen tapaamisen tarkoituksena oli tutustua ja jo alustavasti verkostoitua. Lähdettiin myös kuvaamaan kuntoutusvastaavan toimenkuvaa ja siihen liittyviä vastuita ja velvoitteita. Tärkeimmäksi tehtäväksi koulutusryhmä esitti tiedottamisen kuntoutuksen eri vaihtoehdoista, mahdollisuuksista ja tiedonkulun parantamisen. Tähän tarkoitukseen suunniteltiin niin sanotut infokansiot toimipaikkakohtaisesti. Näistä kansioista jokainen työntekijä voi itse tarkistaa mihin ottaa yhteyttä eri tilanteissa. Kuntoutusvastaava myös päivittää kansiota säännöllisesti ja tiedottaa työtovereilleen sen olemassaolosta ja päivityksistä. Kansion sisältö valmistui tammikuussa 2011. Kuvio 1. Kuntoutusvastaavan toimenkuvan lähtökohdat ensimmäisellä tapaamiskerralla. 115 Toinen tapaaminen aloitettiin tutustumalla tuloskortin velvoitteisiin suhteessa kuntoutukseen. Asiaa esitteli palvelutalojen päällikkö Päivi Keskinen. Tapaamisessa keskusteltiin kuntoutusvastaavan mahdollisuuksista olla niin sanottuna vierihoitajana kuntoutumista edistävän työotteen toteuttamisessa. Toimipisteiden erilaisuus ja ryhmäläisten erilaiset työorientaatiot tekevät työtehtävistä yksilöllisiä ja erilaisia, mikä vaikeuttaa kuntoutusvastaavan toimenkuvan määrittämistä. Vierihoita-jatoiminnan ylläpitämiseksi kuntoutusvastaavien verkostoituminen ja säännölliset tapaamiset jat-kossakin koettiin tärkeiksi. Keskeiseksi onnistumisen kannalta koettiin esimiehen tuki. Kolmas ja neljäs tapaaminen käytettiin yhteisen käsityksen muodostamiseksi toimintakyvyn ja kuntouttavan työotteen käsitteistä. Tutkittuun tietoon perustuen tutustuttiin laajasti toimintakyvyn määrittelyyn ja mitä se kunkin toimipisteen kohdalla tarkoittaa asiakkaan kokonaishyvinvoinnin kannalta. Toimintakykymittareita vertailtiin ja tehtiin harjoituksia esim. Rai-mittarilla saatavista tiedoista ja niiden hyödyntämisestä. Tässä työssä meitä auttoi Outi Iharvaara. Hoito- ja palvelu-suunnitelmat, hoitotyön prosessit ja kirjaaminen vaativat edelleen työstämistä. Joulukuun tapaamisessa tehtiin väliarviointi ja suunniteltiin kevään ohjelma. Tammikuun 2011 tapaamisessa koottiin opaskansiot toimipistekohtaisesti ja jokainen kuntoutus-vastaava sai valita tarvitsemansa materiaalit. Sisältöön liitetään jatkuvasti uutta materiaalia esim. valmistumassa oleva kuntoutuksen ja kotihoidon yhteisen asiakkaan prosessikuvaus. Kuntoutus-vastaava on kukin velvollinen päivittämään yhteystiedot kansioonsa sekä viestimään muille jäsenille uusista tutkimuksista, apuvälineistä ym. Joulukuun kyselyssä ilmeni, että periaatteessa ollaan tyytyväisiä saatuun tukeen ja tapaamisiin. Uutta ja tuttua tietoa on päästy hyödyntämään ja verkostoituminen on alkanut. Jatkosta ja seuraavasta tapaamisesta sovittiin, samalla valittiin yh-dyshenkilö, joka huolehtii postituslistan ylläpidosta. Koko toiminnan aikana kehitellyistä ideoista laadittiin lopuksi yhteinen kuntoutusvastaavan toimenkuva: 1. Ohjekansion päivitys 2. Oman tietotaidon ylläpito 3. Tsemppari – opastaja, ohjaaja, kannustaja, vierellä kulkija, yhdyshenkilö monia ammatillisessa tiimissä 4. Kuntoutusvastaavien yhteiset tapaamiset 1-2 kertaa vuodessa 5. Vastuuhoitajan tuki 6. Uuden työntekijän perehdyttäminen kuntoutukseen liittyviin asioihin 7. Työyhteisön aktivointi viriketoiminnassa 8. Kuntoutusvastaavien sähköpostiringin ylläpito 116 Jatkossa ryhmä toimii itsenäisesti ja laatupiiri osallistuu toiminnan arviointiin. Kuntouttavaa hoito-työtä edistettäessä mahdollistetaan ikääntyneiden tai muuten toimintakyvyn alentumisen kokevien mielekäs elämä. Avo- ja kotikuntoutuksen tulee olla kokonaisvaltaista, tarvelähtöistä ja suunniteltua. Tuettu kotona kuntoutumien huomioi niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisenkin toimintakyvyn ulottuvuudet. 6.2 Hoitotyön kirjaaminen ja kirjaamisen osaamisen kehittäminen Anne Vesterinen, Tuula Heinonen Kirjaamisen ja kirjaamisen osaamisen kehittyminen oli yksi kotihoito uudistuu-projektin kehittä-miskohteesta. Kirjaamisen osaamista pidetään yhtenä hoitotyön keskeisenä osaamisena (Jauhiainen 2004; Pelttari 1997). Systemaattisella kirjaamisella turvataan sekä asiakkaan että työntekijän oikeudet, ja se mahdollistaa myös reaaliaikaisen asiakastietojen käytön asiakkaan hoidon päätök-sentekotilanteessa. Kirjaamisen tehtävänä on myös turvata asiakkaan hoidon jatkuvuus ja tavoitteellinen eteneminen. (Kuusela ym. 2006.) Projektissa pyrittiin kirjaamista ja kirjaamisen osaamista kehittämällä uudistamaan työtapoja päämääränä kotihoidon tuottavuuden ja laadun parantaminen. Vanhustenhuollon avopalveluiden jokaisesta tiimistä valittiin kirjaamisvastaava eli ”Kiva” (yhteensä 36 hoitajaa). Kirjaamisvastaaville suunniteltiin oma koulutusohjelma, jonka pedagogisena ajatuksena oli kirjaamisen osaamisen siirto Kivojen oppimisen myötä työtiimeihin. Keskeistä oli kouluttajien, Kivojen ja työtiimien hoitajien verkostomainen toiminta, jossa kirjaamisen oppiminen perustui yksilöllisen ja yhteisöllisen oppimisen integraatioon. Koulutuksen yhteydessä tästä menetelmästä käytettiin nimitystä ”vetoketjumalli”. Kirjaamisen syventävään koulutukseen osallistuneet Kivat jakoivat osaamistaan yksilöllisen oppimisensa myötä ohjaamalla työpaikoillaan työtiiminsä muiden hoitajien kirjaamisen ja sen perusteiden oppimista. Työpaikoilla sekä Kivojen että ohjaukseen osallistuneiden hoitajien osaa-misen kehittyminen perustui yhteisöllisen oppimisen periaatteelle. Ohjaamalla toisten oppimista myös Kivojen oma osaaminen kehittyi. Koulutustilaisuuksissa Kivoilta kerätyn palauteaineiston perusteella toteutettu koulutuksen sisällön ja opetuksen parantaminen edisti omalta osaltaan kou-luttajien asiantuntijuutta. Koulutuksen tavoitteeksi asetettiin, että sekä Kivat että heidän ohjaukseensa osallistuvat hoitajat noudattavat laadukkaan kirjaamisen periaatteita ja että potilasasiakirjoista löytyy hoidon suunnit-telussa, toteutuksessa ja arvioinnissa tarvittava tieto. Tavoitteena oli myös, että Kivat ylläpitävät ja kehittävät saavuttamaansa osaamista toimiakseen työpaikoillaan kirjaamisen asiantuntijoina. Kivojen kirjaamiskoulutus toteutettiin vuoden 2010 aikana. Koulutusohjelma suunniteltiin työryh-mässä, jonka jäsenet edustivat joko hoitotyön ja kirjaamisen, Vantaalla käytössä olevan GFS -potilastietojärjestelmän käytön tai pedagogian asiantuntijuutta. Koulutuksen suunnittelukokouksia pidettiin 8 vuoden 2010 aikana. Työryhmän muodostivat Vanhusten avopalveluista Tuula Heinonen, Tiina Lauhde, Tarja Tuominen, Leena Miettinen ja Raija Huttunen sekä Laureasta Hannele Niiniö ja Anne Vesterinen. 117 Suunnitteluryhmässä sovittiin, että keväällä 2010 toteutetaan viisi lähiopetus-sessiota ja syksyllä neljä. Kirjaamistalkoiden, mitä nimitystä myös käytettiin kirjaamisen kehittämisen kokonaisuudesta, aloitusseminaari oli 30.11.2009 Laurea-ammattikorkeakoulussa. Ennen tilaisuutta kirjaamisvastaaville lähetettiin kysely, jossa kartoitettiin Kivan omaa ja Kivan työyhteisön kirjaamisen sisällön osaamista, GFS-potilastietojärjestelmän osaamista sekä kirjaamiskoulutuksen odotuksia. Koosteet käytiin läpi aloitustilaisuudessa ja koosteiden perusteella tehtiin mm. ideakävely, jonka tavoitteena oli kerätä Kivoilta lisätietoa kirjaamisen kehittämishaasteista ja koulutustoiveista. Kirjaamisvastaavien koulutusohjelman sisällöt ja koulutuspäivät PvmSisältö 2.2.10 Kotihoidon GFS-polku, Miksi parantaa kirjaa mistä, mitä kirjataan, miksi kirjataan 4.3.10 Hoitotyön suunnitelma, päivittäinen kirjaaminen, sap/assi- kirjaus, riskitietojen kirjaaminen 23.3.10 Ohjaus Kivan tehtävässä, GFS-polun asioita mm. hoitojakso, palvelun keskeyttäminen ja päättäminen, palvelusuunnitelman kopiointi, loppuarviointi 14.4.10 GFS-versiomuutokset, tuotekirjaus 31.5.10 Kuntoutustietojen hyödyntäminen potilastieto järjestelmästä, pienryhmät: ohjaus-osaaminen, tietotekniikka-osaaminen, hoitotyön suunnitelma-osaaminen 31.8.10 Kevätkauden yhteenvetoa, syksyn ohjelma, odotukset ja toiveet, syksyn GFS-versiomuutokset, tietosuojakoulutuksen valmistelua 29.9.10 Räätälöity tietosuoja- ja tietoturvakoulutus 2.11.10 Kivojen kirjaamisen kehittymisen arviointi, GFS:n “työkaluja” (kotihoidon asiakasluettelo, päivittäisen työn suunnittelu, palvelusuunnitelmatilasto, tuotetilasto) 16.12.10 RAI:n hyödyntäminen 14.2.11 Arviointi, jatkosuunnitelma. Mukana päälliköt ja esimiehet 118 Koulutusprosessin myötä päivitettiin GFS-ohjeita ja muutettiin niitä siten, että ohjeista ilmenee perustelut siitä, miksi mitäkin pitää kirjata. Ohjeet lähetettiin Kivojen kautta yksiköihin ja ne lisättiin intraan. Kiva-nimitys vakiintui Vanhusten avopalveluissa. Kivojen tapaamisia on tarkoitus jatkaa kirjaamistalkoiden päätyttyä. On sovittu, että projektin viimeisessä Kivojen koulutustilaisuudessa, johon kutsutaan myös päälliköt ja esimiehet, sovitaan jatkotyöskentely. Alustavasti on sovittu pidettäväksi 4-6 Kivojen tapaamista v.2011 aikana. Kaikkiin kevään 2010 Kivojen koulutustilaisuuksiin liittyi kirjallinen arviointi Kivan omasta oppimisesta, tiimin hoitajien ohjaamisesta ja koulutusprosessin toteutumisesta. Tavoitteena oli tuottaa palautetietoa Kivojen kirjaamisen osaamisen kehittymisestä koulutustyöryhmälle, jotta työryhmässä voitiin arvioida koulutusohjelman tuloksellisuutta ja toteuttaa tarvittavat muutokset. Kevään palautteissa lähes kaikki Kivoista esittivät, että koulutuspäivien sisältö oli ollut tarpeellinen ja joko opittiin uutta tai aikaisemmin opittua syvennettiin. Oppiminen liittyi GFS-potilastietojärjestelmään, sen sisältöihin ja tekniseen toteutukseen, hoitotyön suunnitelman kirjaamisen perusteisiin ja dokumentointiin. Osaamisen kehittymisen nähtiin selkiyttävän, systematisoivan ja tehostavan asiak-kaan voinnin seurantaa. Moni Kivoista toi esille myös hoitotyön arvioinnin merkityksen oppimisen. Myös ohjaamismenetelmiä (yhdessä tekeminen, tiimipalaverissa toteutettava info, ohjausmateri-aalikansio ja koulutusiltapäivän toteuttaminen) kuvattiin opitun. Monessa vastauksessa esitettiin ohjauksen toteuttamiseen liittyvä ongelma. Ongelmana koettiin ajanpuute ohjata työtovereita suunnitelmallisesti ja oppimistarpeeseen vastaten. Suurin osa asian esille ottaneista Kivoista vastasi, että työaikaa ei ole käytettävissä ohjaukseen, vaan työaika täyttyy asiakastyöstä. Kevään palautteen ja Kivojen toiveiden pohjalta suunniteltiin syksyn 2010 ohjelma. Arviointi kirjaamisen ja kirjaamisen osaamisen kehittymisestä Raportin tässä osiossa kuvataan Vantaan kotihoidon, palvelutalo- ja päivätoiminnan henkilöstön kirjaamisen ja kirjaamisen osaamisen kehittymisen arviointia. Arviointi perustui kahteen aineistoon. Toisena aineistona olivat hoitotyön suunnitelmat ja toisena kirjaamisesta vastaavien Kivojen ja heidän ohjaukseensa osallistuneiden työtiimin hoitajien näkemykset kirjaamisen oppimisesta ja ohjauksesta, kirjaamisen osaamisen saavuttamisesta ja kirjaamisen muutoksista. Arvioinnin tavoitteena oli tuottaa tietoa kotihoidon, palvelutalo- ja päivätoiminnan henkilöstölle itselleen, esimiehille ja johdolle kirjaamisen kehittämistavoitteen saavuttamisesta ja kirjaamisen nykytasosta kehittämistyön jatkoa varten. Kirjaaminen edellyttää hoitajalta kirjaamisen teoreettisen hallinnan lisäksi sekä hoitotyön tiedon-hallinnan että muutoksen ja kehittämisen hallinnan osaamista (Jauhiainen 2004). Yhtenäinen kansallinen sähköinen kirjaamisjärjestelmä edellyttää ydintietorakenteiden mukaista kirjaamista (Laki 159/2007), mitä käytetään jo osassa sähköisiä potilastietojärjestelmiä. Sähköinen rakenteinen kirjaaminen mahdollistaa potilas- ja hoitotiedon tehokkaan hallinnan ja hyödyntämisen (Kuusela ym. 2006). Hoitotyön kirjaamisen rakenteinen malli perustuu hoitotyön päätöksentekoprosessiin ja hoitotyön prosessin mukaisiin ydintietoihin, joita ovat hoidon tarve, hoitotyön toiminnot, hoidon 119 tulokset, hoitoisuus ja hoitotyön yhteenveto. Hoitotyön kirjaamisen sisällön rakenne perustuu hoidon tarve- ja hoitotyön toimintoluokitukseen. Luokiteltua tietoa täydennetään vapaalla tekstillä. (HoiData-hankkeen loppuraportti 2009.) Arvioinnin toteutus Kotihoidon ja palvelutalojen asiakkaiden hoitotyön suunnitelmat, jotka kerättiin aineistoksi toukokuussa ja lokakuun lopussa 2010, arvioitiin Laurin (2006) esittämien laadukkaan kirjaamisen kriteerein, joita ovat kirjaamisen rakenne, loogisuus, selkeys, asiakkaan neuvontaa ja hoitoa koske-vien asioiden esiintuominen sekä hoidon vaikuttavuuden arviointi. Lisäksi aineistoksi kerättiin Kivojen ja ohjaukseen osallistuneiden hoitajien näkemykset kirjaamisen oppimisesta ja sen ohjauksesta, kirjaamisen muutoksista ja kirjaamisen osaamisen saavuttamisesta käyttämällä aineistonkeruumenetelmänä lomakekyselyä. Lomakkeen suunnittelussa hyödynnettiin Jauhiaisen (2004) näkemystä kirjaamisen osaamisesta. Kyselylomake suunniteltiin työryhmässä, jonka jäsenet edustivat sekä hoitotyön ja kirjaamisen sekä hoitotyön tiedonhallinnan asiantuntijuutta. Mittarin käsitteet perustuivat sekä kirjaamisen teoriatietoon että Vantaalla käytössä olevan Graafisen Finstar-ohjelman termeihin. Aineisto kerättiin marraskuussa 2010. Määrällisen aineiston analysoinnissa käytettiin SPSS for Windows 18.0 ohjelmistoa ja laadullinen aineisto analysoitiin käyttämällä Latvalan ja Vanhanen-Nuutisen (2001) kuvaamaa aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Kaikki koulutukseen osallistuneet Kivat (fr=36) vastasivat kyselyyn. Kivoista 17 työskenteli kotihoidossa, 15 palvelutaloissa ja 4 päivätoiminnassa. Puolella Kivoista oli lähihoitajan ja 15 sairaanhoitajan tutkinto sekä kolmella jokin muu tutkinto. Kivojen ohjaukseen osallistuneiden hoitajien määräksi tuli 97, joista 42 vastasi työskentelevänsä kotihoidossa, 38 palvelutaloissa ja 15 päivätoiminnassa. Koulutusta kartoittavaan kysymykseen 62 vastasi omaavansa lähihoitajan, kahdeksan sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan ja kahdeksan kodinhoitajan tutkinnon. Jokin muu tutkinto oli 14 hoitajalla. Arvioinnin tulokset Kotihoidon asiakkaiden suunnitelmista arvioitiin kahden eri alueen yhden toimintayksikön asiak-kaiden hoitotyön suunnitelmat. Toisesta yksiköstä (A) esimiehet kopioivat yhdeksän suunnitelmaa arvioitavaksi ja toisesta (B) 11 suunnitelmaa. Arvioitavat suunnitelmat oli kerätty 3.6.2010 ja 14.10.2010. Asiakkaiden kaikki tunnistetiedot oli poistettu suunnitelmista. Esimiesten kanssa sovittiin, että molemmilla kerroilla arvioidaan samojen asiakkaiden suunnitelmat. Suunnitelman rakenteeksi Vantaalla on sovittu hoitotyön prosessin vaiheet hoidon tarve ja tavoitteet, toteutus/keinot ja hoidon arviointi. Edelleen on sovittu, että hoidon arviointi toteutetaan, kun asiakkaan tilanne on muuttunut tai kun edellisestä arvioinnista on kulunut 3 kuukautta. On myös sovittu jokaisen kotikäynnin kirjaamisesta. A:n kesäkuun suunnitelmista (fr=9) kuudesta puuttui suunnitelma täysin. Arviointi siis kohdistui kolmeen suunnitelmaan, joissa rakenteena oli kaksi hoitotyön prosessin vai- 120 hetta: hoidon tarve ja tavoitteet sekä toteutus/keinot. Prosessin vaihe hoidon arviointi puuttui rakenteesta. Yhdessä suunnitelmassa oli käytetty isoja kirjaimia suunnitelman kirjoittamisessa. Suunnitelmat eivät olleet ajankohtaisia ja kriteereiden mukaisia, sillä kaikissa kolmessa suunnitelmassa merkinnät olivat joko vuodelta 2007 tai vuodelta 2006. B:n kesäkuun suunnitelmista (fr=11) kahdeksasta puuttui suunnitelma ja kolmen suunnitelman rakenne perustui samoihin hoitotyön prosessin vaiheisiin kuin A:n suunnitelmissa. Arviointia ra-kenne ei siis edellyttänyt. Kahden suunnitelman merkinnät olivat vuodelta 2009 ja yhdessä mer-kinnät olivat vuodelta 2008. Suunnitelmat eivät olleet arviointikriteereiden mukaisia. Lokakuussa kerätyistä A:n toimintayksikön yhdeksästä suunnitelmasta arvioitiin kahdeksan suunnitelmaa, sillä yhden asiakkaan hoitosuhde oli päättynyt ja suunnitelmaa ei ollut arvioitavana. Seitsemän suunnitelmaa sisälsi kirjauksia ja vain yhdestä puuttui suunnitelma. Kaikista seitsemästä suunnitelmasta löytyi kirjaukset syksyltä 2010. Edelleen yhden suunnitelman kirjoittamisessa käytettiin isoja kirjaimia. Kirjaukset kuvasivat lähinnä hoitajan toimintaa ja yhdestäkään suunnitelmasta ei ilmennyt hoitotyön tavoitteita. Kolmeen suunnitelmaan oli kirjattu hoidon väliarviointi, mutta asiakkaan hoidon vaikuttavuuden arviointi puuttui kaikista suunnitelmista. Yhdessä suunnitelmassa oli kuvattu asiakkaan voimavarat. Kaikissa kirjauksissa oli käytetty GFS-ohjelman luokituksia. B:n toimintayksikön lokakuun hoitotyön suunnitelmia oli arvioitavana yhdeksän, sillä kaksi hoi-tosuhdetta oli päättynyt. Viidestä suunnitelmasta puuttui varsinainen suunnitelma. Vain yhdessä suunnitelmassa kirjaukset oli tehty syksyllä 2010, jolloin asiakassuhde oli alkanut. Tähän suunni-telmaan oli kirjattu hoitotyön tavoite ja suunnitelma sisälsi myös väliarvioinnin, mutta ei arviointia hoidon vaikuttavuudesta. Suunnitelmassa oli myös merkintä asiakkaan voimavaroista. Kirjauksissa oli käytetty GFS-ohjelman luokituksia. Muiden suunnitelmien merkinnät olivat vuosilta 2009 ja 2008. Arvioitavana olivat kuuden palvelutaloissa asuvien asiakkaiden hoitotyön suunnitelmat. Palveluta-lojen esimiehet kopioivat asiakkaiden hoitotyön suunnitelmat sekä toukokuussa että lokakuussa 2010. Kopioista poistettiin kaikki asiakkaan tunnistetiedot. Toukokuun yhdestä suunnitelmasta puuttui suunnitelma kokonaan. Suunnitelmien rakenne noudatti kotihoidon suunnitelmaa ja kirjaukset suunnitelmissa olivat vuosilta 2009-2006. Yhdessä suunnitelmassa oli käytetty isoja kirjaimia suunnitelman kirjoittamisessa. Suunnitelmat eivät olleet arviointikriteereiden mukaisia. Lokakuun aineiston arvioinnin mukaan saman asiakkaan hoito oli suunnittelematta kuin touko-kuussa. Kolmessa suunnitelmassa kirjaukset olivat syksyltä 2010. Kaikki kolme suunnitelmaa olivat melko selkeitä ja kaikissa oli kuvattu asiakkaan hoidon tarve ja kirjattu hoitotyön tavoite. Yhdessä oli kirjattu hoidon väliarviointi ja toisessa kirjattu 121 arvio hoidon tuloksista. Kahdessa suunnitelmassa oli kuvattu asiakkaan voimavaroja ja kirjattu selkeästi asiakkaan ohjaus sekä kirjattu ohjauksen tulosten arviointi. Yhteenvetona voidaan todeta, että kotihoidon ja palvelutalojen asiakkaiden hoitotyön suunnitelmista ilmenevä kirjaaminen oli vuoden 2010 aikana hieman edistynyt, vaikka edelleen oli asiakkaiden hoitotyön suunnitelmia, joista suunnitelma puuttui täysin. Vantaalla kirjaamisen ohje kirjaamisen rakenteesta ja kirjaamisen tavasta ohjaa henkilöstön kirjaamista. Toimintayksiköittäin tarkasteltuna kirjaamisessa oli selkeitä eroja. Graafisen Finstar-ohjelman luokituksia oli käytetty osassa syksyn 2010 suunnitelmia ja myös väliarviointeja oli osassa toteutettu. Suunnitelmien sisällöt olivat erityisen selkeät yhden palvelutalon asiakkaan suunnitelmassa. Kirjaamisen puutteet ilmenivät hoitotyön tavoitteiden, asiakkaan voimavarojen ja hoidon vaikuttavuuden arvioinnin puuttumisina. Asiakaskeskeisyyden periaate ei selkeästi ohjannut kirjaamista. Päätulokset Kivojen ja ohjaukseen osallistuneiden hoitajien kirjaamisen oppimisesta ja ohjauksesta sekä kirjaamisen muutoksista Kivat oppivat hoitotyön suunnittelua ja suunnitelmien päivittämistä, hoitotyön teoriaa ja kirjaamiseen liittyvää vastuuta, GFS-ohjelman käyttötaitoja sekä ohjaamisen tietotaitoa. Hoitotyön suunnitelmien kirjaaminen selkeytyi ja nopeutui hoitotyön prosessin vaiheiden oppimisen seurauksena. Kirjaaminen muuttui asiakaslähtöiseksi asiakkaiden toimintakyvyn arvioinnin ja hoitotyön suunnitelmien päivittämisen merkityksen ymmärtämisen myötä. Päivittäinen kirjaaminen nopeutui ja käytänteet yhtenäistyivät erityisesti sisältöjen osalta sekä kirjaamisen tapa tarkentui. Kirjaamisen merkitys selkiintyi. Kirjaamisen merkityksen ymmärtäminen tarkoitti kirjaamista työntekijän turvana epäselvissä vastuukysymyksissä. Ymmärtäminen tarkoitti myös työntekijän vastuuta toteuttaa hoitotyön suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin kirjaaminen potilasasiakirjoihin asianmukaisesti ja systemaattisesti ottamalla huomioon myös tietosuojaan liittyvät seikat. Kivojen GFS-ohjelman taidot kehittyivät oppimisen myötä merkitsevästi. Osa saavutti ohjelman perustietoja ja -taitoja ja osa syvensi käyttötaitojaan ja ohjelman hallintaa. Ohjelman ymmärtäminen ja hallinta edistivät Kivojen ohjauksen oppimista, mikä tarkoitti oppimisen arviointitaitojen ja ohjauksessa perusteluiden käyttöä. Kivojen oma kirjaamisen varmuus edistyi kirjaamisen kehittymisen myötä. Kivojen kirjaamisen ohjausta edistävät tekijät liittyivät Kivan omaan toimintaan ohjaajana, ohjattavan oppimisen asenteeseen, kirjaamisen koulutusohjelmaan ja esimiehen toimintaan. Kivan toteuttamat oppijakeskeiset ohjaustavat, rohkeus ohjata ja yhteisen ohjausajan järjestäminen edistivät Kivan ohjausta. Myös Kivan kirjaamisen teoreettinen hallinta ja tietoteknisten taitojen osaaminen edistivät ohjausta. Ohjaaminen koettiin mielekkäänä työnä, koska koulutuksessa saavutettua osaamista pystyi hyödyntämään työpaikalla. 122 Ohjattavan myönteinen asenne sekä hakeutuminen ja aktiivinen osallistuminen ohjaukseen kysymyksiä esittäen edistivät Kivan ohjausta. Kirjaamisen koulutustilaisuuksissa vallitseva oppimista edistävä ilmapiiri, mikä tarkoitti keskustelevaa työskentelyä, edisti omalta osaltaan ohjausta ja tuki Kivan rohkeutta ohjata. Ohjausta tuki myös Kivan esimiehen osallistuminen ohjaustilanteisiin ja esimiehen työjärjestelyt, joiden seurauksena Kivoille ja ohjattaville löytyi yhteistä aikaa oppi-mistilaisuuksien toteutumiseksi. Epäsuotuisat työolosuhteet, ohjattavan negatiivinen asenne ja Kivan kokemattomuus ehkäisivät onnistuneen ohjauksen. Epäsuotuisat työolosuhteet tarkoittivat tietokoneiden toimimattomuutta ja ohjauksen epäonnistumista tietokoneiden vähäisen lukumäärän vuoksi. Myös Kivan ja ohjattavan yhteisen ajan sopimattomuus esti ohjauksen toteutumista. Ohjattavan haluttomuus oppia uutta sekä hakea ja osallistua ohjaukseen ehkäisivät ohjauksen toteutumista. Myös ohjattavan heikot tieto-tekniset valmiudet ja oppimaan oppimisen puutteet ehkäisivät ohjattavan oppimista. Kivan epäily ohjauksen pätevyydestä, mikä ilmeni epäilynä ohjaamisen taidoista ja epäilynä kirjaamisen sisällön hallinnasta, olivat ohjausta ehkäiseviä tekijöitä. Kivojen ohjaukseen osallistuneiden hoitajien mukaan ohjaus edisti kirjaamisen kehittymistä riittä-västi, mikä ilmeni erityisesti kirjaamisen periaatteiden ja kirjaamisen käytänteiden yhtenäistymisenä. Osa ohjattavista piti ohjaukseen osallistumista riittävänä. Kivojen oma kirjaamisen muutos ilmeni hoitotyön suunnitelmien ja palvelusuunnitelmien päivittäisen kirjaamisen systematisoitumisena oppimisen myötä. Kirjaamisen merkityksenä korostui hoidon jatkuvuuden turvaaminen ja hoitajan oikeusturva. Myös hoito- ja palvelusuunnitelmien arviointi oli lisääntynyt. Erityisesti Kivojen GFS-ohjelman käytön taidot olivat kehittyneet ja monipuolistuneet, ja kirjaamisen tapa muuttunut asiakaslähtöisemmäksi aikaisempaan tapaan verrattuna. Kivojen näkemykset työyksiköissä tapahtuneista muutoksista olivat samansuuntaiset henkilökoh-taisen kirjaamisen muutosten kanssa. Kirjaaminen oli systematisoitunut ja lisääntynyt ja osassa työyksiköitä oli sovittu yhteiset kirjaamisen käytännöt. Kirjaaminen nähtiin turvaavan hoidon jat-kuvuuden ja tiedonsiirron tiimin sisällä ja yhteistyökumppaneiden kesken. Kivojen ohjaukseen osallistuneiden hoitajien kirjaamisen muutos tarkoitti lisääntynyttä kirjaamisen rohkeutta, kirjaamisen kokonaisuuden ymmärtämistä, nopeutunutta kirjaamista, sähköisessä jär-jestelmässä olevan tiedon hyödyntämistä ja kirjaamisen tapojen systematisoitumista. Muutos tar-koitti hoitajien kirjaamisen vastuun laajempaa ymmärtämistä, mikä liittyi asiakirjojen tiedon paikkansa pitävyyteen, kirjaamisen selkeyteen ja useuteen. Myös hoitajien tiedonhaku oli nopeutunut entiseen verrattuna. Kirjaamisen muutoksen merkitys arvioitiin työyhteisössä riittäväksi. Osa Kivoista arvioi kirjaamisen muuttuneen asiakaslähtöiseksi merkitsevästi. Riittävästi Kivojen mielestä kirjaaminen selkeytti asiakkaan hoidon suunnittelua ja arviointia, vähensi päällekkäistä kirjaamista ja muuttui päivittäiseksi, mutta tiedonkulun kehittyminen jäi heikoksi. 123 Työtiimien hoitajien mukaan merkitsevää oli kirjaamisen muutos päivittäiseksi ja asiakaslähtöiseksi. Merkitsevästi ja riittävästi kirjaaminen selkeytti hoidon suunnittelua ja arviointia ja vähensi päällekkäistä kirjaamista. Arviointi osoitti, että Kivojen ja työtiimin hoitajien kirjaaminen kehittyi jossain määrin koulutuksen aikana. Jauhiaisen teoriaan (2004) viitaten tietojärjestelmän sovelluksen käyttötaidot, mikä tarkoitti Graafisen Finstar-ohjelman käyttötaitoja, kehittyivät. Melko vähän tulokset osoittivat rakenteisen kirjaamisen hallintaa. Rakenteisen kirjaamisen kehittyminen liittyi yksittäisten luokitusten käyttöön ja väliarvioinnin toteuttamiseen. Kirjaamisessa tarvittava hoitotyön ja kirjaamisen teoreettisen tiedon hallinta tarkoitti hoitotyön periaatteiden ja hoitotyön prosessin ja sen vaiheiden ymmärtämistä. Kivojen ohjaus kehitti työtiimin hoitajien kirjaamista ja lähinnä GFS-käyttötaitojen osalta. Arvioinnin tulokset ovat samansuuntaiset Kivojen ja työtiimin hoitajien kirjaamisen osaamisen arvioinnin tulosten kanssa. Hoitotyön kirjaamisessa tarvittavaa teoreettisen tiedon oppimista ja tiedon soveltamisen oppimista ei ilmennnyt arvioinnin tuloksista. Myöskään asiakkaan hoitotyön tavoitteiden asettamisen ja arvioinnin, potilasohjauksen ja hoidon vaikuttavuuden, joita pidetään laadukkaan kirjaamisen kri-teereinä, oppiminen ei ilmennyt tuloksista. On hyvä pohtia hoitohenkilöstön hoitotyön teoreettista osaamista, sillä sekä hoitotyön että kirjaamisen teoriaa tarvitaan hoitotyön kirjaamisessa. Kirjaamisen oppiminen ja samanaikainen kirjaamisen ohjaaminen on ollut Kivoille haasteellinen tehtävä. He ovat olleet koulutuspäivissä itse oppijoina ja oppimisensa myötä työtovereiden ohjaajina omassa tiimissään. Kirjaamisen opiskelu on edellyttänyt erityisesti Kivoilta mutta myös työtiimien hoitajilta päämääräsuuntautuneisuutta ja itseohjautuvuutta oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. Mitä paremmin Kiva ja ohjattava ovat tiedostaneet parhaimman oppimistuloksen tuottavan oppimistapansa ja pystyneet noudattamaan ohjaustilanteissa sitä sekä ponnistelleet ja uskoneet selviytyvänsä, sitä onnistuneemmaksi he ovat kokeneet oppimisensa. Tynjälä (2005) mukaan oppijan aktiivisuus ja metakognitiivisen tietoisuuden liittäminen sisältöjen opiskelun yhteyteen muuttaa oppijan oppimiskäsityksiä. Kirjaamisen ja kirjaamisen osaamisen kehittämistyötä kannattaa jatkaa edelleen. Nyt kirjaamisessa saavutettu kehitys tukee tulevaa syvällisempää oppimista ja osaamisen kehittymistä. Kivojen osaamisen kehittymisen tuki on keskeinen prosessi. Siihen on monia mahdollisuuksia: pienissä ryhmissä tapahtuva Kivojen vertaistuki, muutaman kerran vuodessa toteutettavat ajankohtaispäivät jne. Kivojen ja ohjaukseen osallistuneiden hoitajien kirjaamisen osaaminen Kivojen ja heidän ohjaukseensa osallistuneiden hoitajien kirjaamisen osaamista arvioitiin kysymällä GFS-ohjelman taitotasoa, kirjatun tiedon hyödyntämisen tasoa asiakkaan hoitotyössä ja asiakaskeskeisen kirjaamistavan useutta. Lisäksi avoimen kysymyksen vastausten perusteella arvioitiin Kivojen tapaa ylläpitää ja kehittää omaa osaamistaan. 124 Osaamista tarkastellaan ensiksi summamuuttujien avulla. Kivojen taito käyttää GFSohjelmaa oli hyvä (ka 4,11; kh 0,512) ja kirjatun tiedon hyödyntämisen osaaminen jokseenkin hyvä (ka 3,60; kh 0,541). Kivat käyttivät asiakaskeskeistä kirjaamistapaa usein (ka 3,94; kh 0,531). Hoitajien taito käyttää GFS-ohjelmaa oli jokseenkin hyvä (ka 3,65; kh 0,577) ja osaaminen hyö-dyntää kirjattua tietoa tasoa jossain määrin (ka3,35; kh 0,587). Hoitajat käyttivät asiakaskeskeistä kirjaamistapaa jokseenkin usein (ka 3,63; kh 0,598). Kivojen taito käyttää Graafista Finstar-ohjelmaa oli hyvä. Kivojen taidot kirjata asiakkaan hoitojakso lopetetuksi, selailla asiakastietoja, hakea asiakastiedot ja päivittää asiakkaan palvelusuunnitelma osoittautuivat erinomaisiksi. Myös taidot kirjata hoidon perustiedot, hoitotoiminnot ja asiakkaan palvelusuunnitelma olivat erittäin hyvät. Asiakkaan jatkohoitosuunnitelman ja hoidon loppuarvioinnin kirjaamisessa sekä Rai-mittauksen tulosten katsomisessa osa Kivoista tarvitsi vielä ohjausta. Työtiimin hoitajien taito käyttää Graafista Finstar-ohjelmaa oli jokseenkin hyvä. Osalla taidot päivittää ja laatia asiakkaan palvelusuunnitelma, hakea asiakastiedot ja lopettaa asiakkaan hoitojakso osoittautuivat erinomaisiksi. Taidoiltaan hyviä hoitajat olivat hoitotoimintojen ja hoidon perustietojen kirjaamisessa sekä tarvitsemiensa asiakastietojen selailemisessa. Ohjausta hoitajat tarvitsivat vielä jatkohoitosuunnitelman ja hoidon loppuarvioinnin kirjaamisessa ja Rai-mittausten tulosten katsomisessa. Kivojen osaaminen hyödyntää kirjattua tietoa osoittautui jokseenkin hyväksi. Osalla Kivoista osaaminen hyödyntää asiakkaan palvelusuunnitelmaa oli erinomainen. Osalla Kivoista osaaminen hyödyntää toiminnassaan asiakkaan palvelusuunnitelmaa, Ravamittauksen tuloksia, hoitotyön suunnitelmaa sekä käytännössä että hoidon arvioinnissa oli hyvää. Ohjausta Kivat tarvitsivat vielä palvelusuunnitelmatilaston ja työn suunnitteluosion hyödyntämisessä. Ohjaukseen osallistuneiden hoitajien osaaminen hyödyntää kirjattua tietoa osoittautui jossain määrin hyväksi. Erinomaisesti osasi usea hoitaja hyödyntää asiakkaan palvelusuunnitelmaa toiminnassaan ja erittäin moni hoitajista hyödyntää hyvin asiakkaan hoitotyön suunnitelmaa toiminnassaan ja asiakasluetteloa työnsä suunnittelemiseksi. Ohjausta osa hoitajista tarvitsi Rai-mittausten tulosten hyödyntämiseksi asiakkaan hoidon suunnittelussa ja arvioinnissa sekä palvelusuunnitelmatilaston käytössä. Asiakaskeskeistä kirjaamistapaa Kivat käyttivät usein ja tiimin hoitajat melko usein. Osa Kivoista kirjasi aina jokaisen asiakaskontaktin ja asiakkaan palautteen. Moni Kivoista kirjasi usein asiakkaan voinnin ja voimavarat käyttämällä lähinnä kuvailevaa kirjaamistyyliä. Moni Kivoista kirjasi usein myös asiakkaan hoitotyön tavoitteet asiakkaan toimintana tai käyttäytymisenä. Muutama Kiva ei kirjaa koskaan hoitotyön tavoitteita asiakaskeskeisesti eikä arvioi hoitotyön tavoitteen saavuttamista. Asiakaskeskeistä kirjaamistapaa ohjaukseen osallistuneet hoitajat käyttivät jokseenkin usein. Osa hoitajista kirjasi aina jokaisen asiakaskontaktin ja asiakaspalautteen. Usein osa hoitajista kirjasi asiakkaan voinnin ja voimavarat kuvailevaa tyyliä käyttäen. Osa 125 hoitajista ei arvioi hoitotavoitteen saavuttamista eikä kirjaa asiakkaan näkemyksiä hoitotyön suunnitelmaan. Kivat vastasivat ylläpitävänsä osaamistaan lähinnä toteuttamalla kirjaamista ja ohjaamalla työto-vereitaan. Viisi Kivaa vastasi hakeutuvansa kirjaamisen koulutukseen. Arviointi osoitti, että kir-jaamisen koulutukseen osallistuneiden Kivojen kirjaamisen osaaminen kehittyi projektin aikana, mutta sekä Kivat että ohjaukseen osallistuneet työtiimien hoitajat arvioivat osaamisensa huomat-tavasti paremmaksi kuin mitä asiakkaiden hoitotyön suunnitelmien arvioinnin perusteella ilmeni. Ilmiö tunnistetaan itsearviointiin liittyväksi. Voi olla, että saavutettu henkilökohtainen osaaminen ei vielä ollut näkyvää lokakuussa 2010 kerätyssä aineistossa. Jauhiaisen (2004) teoriaan viitaten tietojärjestelmän sovelluksen käyttötaidot, mikä tarkoitti Graafisen Finstar-ohjelman käyttötaitoja, kehittyivät. Kivojen ohjaukseen osallistuneiden hoitajien kirjaamisen osaamisen kehittyminen Kivojen osaamiseen verrattuna jäi pienimuotoiseksi, vaikka myös hoitajien Graafisen Finstar-ohjelman käyttötaidot kehittyivät. Lokakuun suunnitelmissa oli luokitusten käyttö ja väliarviointi jonkin verran lisääntynyt. On otettava huomioon, että komponenttien ja luokitusten käyttö voi perustua mallin mukaiseen oppimiseen opiskeltaessa Graafista Finstar-ohjelmaa. On hyvä pohtia, selittävätkö heikot tietotekniset perustaidot osan hoitajien ohjelman käytön osaamisvajeesta. Edelleen arviointi osoitti, että sekä Kivoilla että ohjaukseen osallistuneilla hoitajilla oli osaamisvajeita sekä hoitotyön että kirjaamisen teoreettisessa osaamisessa, mikä ilmeni tiedon löytämisen, käytön, soveltamisen ja arvioinnin vajeina. Hoitotyön suunnitelmien, hoitotavoitteiden, arvioinnin, potilasohjauksen ja hoidon vaikuttavuuden arvioinnin kirjaaminen edellyttää sekä hoitotyön että kirjaamisen teoreettisen tiedon hallintaa ja tiedon merkityksen ymmärtämistä. On hyvä pohtia hoitohenkilöstön teoreettisen osaamisen osaamisvajeen yhteyttä sekä hoitohenkilöstön halukkuuteen oppia uutta että oppimaan oppimisen valmiuksiin. Nykyään sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstöltä edellytetään osaamisen ja työn kehittämistä. Kotihoidon, palvelutalo- ja päivätoiminnan kirjaamisen ja kirjaamisen osaamisen kehittymiseksi ehdotetaan pohdittavaksi seuraavia seikkoja: • suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan kirjaamisen teoreettiset perusopinnot pitkä kestoisena ja asiantuntijan toteuttamana ohjelmana, johon liitetään ohjattua ja arvioivaa harjoittelua. • Kivat verkostoituvat ja vertaisarvioivat osaamistaan ja ohjaavat toisiaan verkostotapaamisen yhteydessä kirjaamisen kehittymiseksi. Verkostotyöskentely toteutetaan suunnitelmallisesti ja vastuuta jakaen. • kirjaamisen pelisäännöt pohditaan yhteisesti • selkiinnytetään käsitettä kirjaamisesta vastaava hoitaja; mitä tarkoittaa ja merkitsee ja miten vastuu ilmenee. • henkilöstöltä edellytetään osaamisensa ja työnsä kehittämistä. 126 6.3 Yhteistyö terveyspalveluiden kuntoutuksen kanssa Kotihoidon ja kuntoutuksen yhteisiä työpajoja on pidetty kaksi, toinen keväällä 2009 ja toinen ke-väällä 2010. Ensimmäisessä työpajassa 2009 keskeisiksi kehittämiskohteiksi nousivat: 1. Toisen osapuolen työn ja palvelujen tuntemus 2. Perehdytys ja tiedon tarve tarjolla olevista apuvälineistä ja toimintatavoista 3. Yhteisen asiakkaan palveluprosessi 4. Kirjaamisen osaaminen ja kirjaamisen hyödyntäminen Kehittämishaasteena nähtiin myös yhteisten toimintakäytäntöjen sopiminen asiakastyössä sekä tulosyksikköjen johtoryhmien yhteistyö. Kehittämiskohteiksi nousseita asioita alettiin valmistella pienemmissä ryhmissä osana normaalia kuntoutuksen ja kotihoidon työtä. Palveluprosessien ja erityisesti yhteisen asiakkaan prosessiku-vausta varten perustettiin kotihoito uudistuu –osaprojektin verkostosta erillinen työryhmä. Sovittuja asioita työstettiin eteenpäin myös vanhusten avopalvelujen (organisaatiouudistus 1.8.2009 alkaen) ja kuntoutuksen tulosyksiköiden johtoryhmien omissa ja yhteisissä kokouksissa. Kuntoutusyksikön fysioterapeutti alkoi tehdä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötä fysioterapian ja vanhusten avopalvelujen yhteistyöstä. Kehittämishaasteet kytkettiin osaksi tulosyksiköiden vuosittaisia tavoitteita. Kevään 2010 työpajassa käytiin läpi mitä on vuodessa saatu aikaiseksi ja miten asioita viedään eteenpäin. Fysioterapeutti esitteli opinnäytetyönsä tuloksia ja prosessityöryhmän jäsen palvelu-prosessien kuvauksen etenemistä. Todettiin, että yhteisen asiakkaan prosessikuvaus on proses-sityöryhmän tärkein tehtävä. Työpajassa päätettiin aloittaa kuntoutusvastaavien (KUVAT) kehit-tämisprosessi vanhusten avopalvelujen kirjaamisvastaavien (KIVAT) mallin mukaisesti. Kehittä-mistyön yhteydessä sovittiin myös kotihoidon ja kuntoutuksen yhteisen laatupiirin käynnistämisestä. Laatupiiriin kuuluvat kotihoidon kuntoutusvastaavien sekä kuntoutusyksikön eri terapeuttiryhmien edustajat. Kirjaamisen kehittämistä varten vanhusten avopalveluissa oli jo aikaisemmin nimetty kirjaamis-vastaavat eli KIVAT, joille suunniteltiin valmennus- ja koulutusprosessi yhteistyössä Laurea am-mattikorkeakoulun kanssa. Valmennuksesta saadun alustavan palautteen perusteella lähdettiin kehittämään samaa toimintamallia myös kuntoutuksen kehittämiseksi kotihoidon kentällä, palve-lutaloissa ja päivätoiminnassa. Avopalvelujen tulosyksikön koon takia tulosyksikköön on tarpeen luoda sisäisiä rakenteita, joilla voidaan turvata kaikkien työntekijöiden osaamisen kehittyminen. Vastuuhenkilö -toimintamallia voidaan laajentaa koskemaan myös osaamisen kehittämistä asia-kastyöntekijöiden keskuudessa. 127 Kevään 2010 työpajassa käsiteltiin myös kahta kriittistä asiakasprosessia: asiakkaan paluu sai-raalasta kotiin ja sairaalaan joutumisen ennaltaehkäisy. Työryhmätyönä luotiin pohjaa akuuttikoti-hoidon kehittämiselle, joka on yksi kotihoidon palvelurakenteen kehittämistavoite. Kehittämistavoitteet ja niiden toteuttamiseen tähtäävä työ tiivistyi seuraavasti: 1. perehdytys, infot ja kirjaamisen hyödyntäminen asiakastyössä tarvittavan tiedon ja osaamisen ylläpitämiseksi 2. yhteisen asiakasprosessin kuvaaminen, solmukohtien analysointi ja prosessin jatkuva parantaminen 3. kuntoutusvastaavien toimintamallin luominen ja KUVAT -valmennusprosessinsuunnittelu ja toteutus Hankkeen aikana saavutetut tulokset Tulokset voidaan jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen osa sisältää perehdytyksen, infot ja kirjaamisen hyödyntämisen. Kuntoutuksen tulosyksikkö on järjestänyt vanhusten avopalvelujen henkilökunnalle erilaisia infotilaisuuksia mm. apuvälineistä ja toimintakäytännöistä. Avopalvelujen eri toimintayksiköille on nimetty vastuuterapeutit ja yhteistyötä tiivistetty. Kirjaamisen osaamista ja hyödyntämistä on kehitetty Kiva –prosessin kautta. Yhteisiä pelisääntöjä ja käytäntöjä on sovittu tulosyksikköjen johtoryhmien yhteisissä kokouksissa, joista tietoa on viety edelleen toimintayksi-köihin. Kirjallista viestintää sekä sähköpostissa, asiakas-/potilastietojärjestelmässä että internetissä on parannettu, jotta kaikilla työntekijöillä olisi aina käytettävissä ajantasaiset, asiakastyössä tarvittavat tiedot. Toinen osa hankkeen aikana saavutettuja tuloksia sisältää yhteisen asiakasprosessin kuvaamisen ja prosessin parantamisen. Yhteinen asiakasprosessi on kuvattu ja sitä on käyty läpi tulosyksikköjen johtoryhmien yhteisessä kokouksessa. Asiaa käsitellään seuraavan kerran helmikuussa 2011 pidettävässä johtoryhmien yhteiskokouksessa, jossa käsitellään prosessin haasteita erityisesti apuvälineiden osalta. Apuvälineprosessiin kuuluvat apuvälineen tarpeen arviointi, kuljetus ja käytön opastus. Kotihoidon henkilökunta huolehtii apuvälineiden kuljetuksista, mikä on pois välittömästä asiakastyöstä. Kotihoidon tuottavuuden parantaminen edellyttää, että kuljetuksiin käytetty aika saadaan minimoitua. Prosessikuvaus jäsentää kuntoutuksen ja kotihoidon yhteisten asi-akkaiden parissa tehtävää työtä ja toimii työvälineenä prosessin parantamisessa ja jalkauttamisessa. Prosessikuvaus on myös hyvä perehdytyksen työkalu. Vanhusten avopalvelujen ja kuntoutuksen johtoryhmien yhteiskokoukset jatkuvat. Kuntoutuksen fysio-, puhe- ja toimintatera-piayksiköistä on nimetty kotihoidolle vastuuterapeutit. Muut rakennetut toimintamallit jatkuvat ja niitä kehitetään edelleen. Yhteistyötä tiivistetään ja jäntevöitetään laatimalla kokeeksi yhteinen tuloskortti vuodelle 2011. Tuloskorttiin kirjataan tärkeimmät yhteiset tavoitteet ja tavoitteiden toteuttamissuunnitelma. 128 Kolmanteen osaan liittyy kuntoutusvastaavien toimintamallin luominen ja Kuvat-valmennusprosessi. Näihin liittyen on vanhusten avopalvelujen toimintayksiköiden kuntoutusvastaaviksi nimetty 18 kuntoutusvastaavaa ja valmennusprosessi on käynnistetty Laurea ammattikorkeakoulussa. Keväällä 2011 pidetään kaksi valmennuskertaa. Valmennusprosessi on suunniteltu vanhusten avopalvelujen, kuntoutuksen ja Laurean yhteistyönä. Työn jatkaminen osana normaalia toimintaa Kehittäminen siirtyy parhaiten käytäntöön, kun kehittämistoimenpiteet kytketään olemassa oleviin työn tekemisen rakenteisiin. Työtä jatketaan työpajoissa ja johtoryhmissä tehtyjen sopimusten mukaisesti. Yhteistyön kehittäminen terveyspalvelujen vastaanottotoiminnan ja kuntoutuksen kanssa on yksi vanhusten avopalvelujen keskeinen tavoite, johon velvoittaa myös uusi terveydenhuoltolaki. Erityisenä yhteisenä haasteena on vanhusten ennaltaehkäisevän työn sekä ohjauksen ja neuvonnan kehittäminen. Muistisairaat vanhukset ovat tärkeä yhteinen asiakasryhmä, jonka pitää näkyä myös kotihoidon ja kuntoutuksen yhteisessä tuloskortissa 2011. 6.4 Yhteistyön kehittäminen kotihoidon ja terveyspalveluiden vastaanottotoiminnan kanssa Kotihoito uudistuu - projektissa tavoitteena oli hyödyntää verkostoja, kehittää, käyttää ja hyödyntää mittareita, parantaa tuottavuutta sekä kehittää kotihoidolle toimivat palveluprosessit. Näiden tavoitteiden pohjalta kotihoidon laadukkaan toiminnan takaamiseksi yhdeksi keskeisistä kehittämiskohteista nousi yhteistyön edistäminen terveyspalveluiden vastaanottotoiminnan ja kuntoutuksen kanssa. Kotihoidolla, vastaanottotoiminnalla ja kuntoutuksella on runsaasti yhteisiä asiakkaita, jotka hyötyvät näiden tahojen hyvästä yhteistyöstä. Työssä keskeisiksi toimijoiksi määriteltiin terveysasemalla toimiva tiimi (hankeen alussa työpari) ja kotihoidon vastuuhoitaja. Tarpeelliseksi katsottiin miettiä myös eri palvelujen tuottajaa ja työnjakoa esim. kuntoutuksen ja mahdollisten yhteisten kotikäyntien osalta. Toimintoja kehittämällä olisi mahdollista hyödyntää myös terveyspalveluiden päihde-, mielenterveys- ja diabetesosaamista. Yhteistyötä terveyspalveluiden vastaanottotoiminnan kanssa on viety eteenpäin työpajatyösken-telyn avulla. Aluksi verkostotyöpajat järjestettiin isoina verkostotapaamisina koko Vantaan koti-hoidon ja vastaanottotoiminnan henkilöstön kanssa. Projektin edetessä nähtiin tarpeellisiksi kohdentaa työpajat yhden terveyskeskuksen ja sen kanssa yhteistyötä tekevien kotihoidon toimintayksiköiden henkilöstön kanssa. Terveyskeskuksista Koivukylän ja Tikkurilan työpajat ovat toteu-tuneet vuonna 2010 ja Myyrmäen työpaja pyritään toteuttamaan alkuvuodesta 2011. Isojen pajojen rinnalla toimi pienempi kehittäjätyöryhmän työpaja (varsinainen kotihoito uudistuu – kehittäjä-verkosto), jossa panostettiin isojen pajojen suunnitteluun ja eri toimintojen ja kehityskohteiden eteenpäinmenon seurantaan. Kaikissa työpajoissa yhteistyön ja tehtävien muutosten jatkosta sopiminen toteutettiin avoimesti keskustellen. 129 Hankkeen aikana saavutetut tulokset Laajoissa työpajoissa pohdittiin yhteistyön tarpeita ja muotoja, yhteisen asiakkaan hoitoprosessin kehittämistä, yhteisen osaamisen kehittämistä ja yhteisen potilastiedoston hyödyntämistä. Työpa-joissa työstettiin ryhmissä ja yhdessä keskustellen yhteisen asiakkaan/potilaan palveluprosessia eri lääkärityön malleissa (kotihoidolla oma vastuulääkäri / terveysaseman lääkäri vastaa kotihoidon asiakkaan hoidosta) ja haettiin kehittämisalueita yksittäinen terveyskeskus - alueen kotihoito työpajoille. Haavahoidot sovittiin suunniteltavaksi siten, että terveysasemalle kulkemaan kykenevien potilaiden haavahoito onnistuu terveysaseman aukioloaikoina. Työpajoissa on toteutunut hyvin verkostoituminen ja tiedonkulun parantuminen. Koivukylän työpajan yhteydessä sovittiin yhteis-työstä rakenteilla olevan Koivukylän vanhustenkeskuksen toiminnan suunnittelussa. Kehittämistoimina on sovittu vastuuhoitajan roolin vahvistamisesta yhteistyön koordinaattorina ja hoitosuunnitelman tekemisessä huomioiden asiakkaan kokonaistilanne ja tavoitteet, yhteistietojen päivityksestä yhteistyökumppaneille sekä hoitokäytäntöjen ja yhteistyökäytäntöjen yhtenäistämi-sestä kaupungin terveysasemilla. Lisäksi on sovittu vastuuhenkilöt näille toimille. Tikkurilan työpaja suunniteltiin tiiviissä yhteistyössä alueen terveysaseman vastaanoton työnteki-jöiden kanssa. Pajassa itsessään perehdyttiin osapuolten käytäntöihin; kotihoito informoi lääkkeiden koneellisesta annosjakelusta ja kotiutustiimien toiminnasta ja vastaanotot alkutaipaleella olevasta tiimityömallista. Lisäksi vastaanottoja koulutettiin hyödyntämään kotihoidon tietoja yhteisestä potilastiedostosta. Lisäksi sovittiin arkityöhön sopivista palaverikäytännöistä yhteisten asioiden eteenpäin viemiseksi. Koivukylän työpajassa nousi esiin tarve kehittää yhdessä geriatrista osaamista. Vuodelle 2011 on suunniteltuna aiheeseen liittyvä luentosarja koko soster – toimialalle kohdistettuna. Kehittäminen siirtyy parhaiten käytäntöön, kun kehittämistoimenpiteet kytketään olemassa oleviin työn tekemisen rakenteisiin. Yhteistyön tarve kotihoidon ja terveyspalveluiden terveysasemien kanssa on havaittu ja hyöty on työpajoissa keskusteltu yhdessä. Tulosalueiden saumaton yhteistyö on vanhus- ja vammaispalvelujen tuloskortilla. Vastaanottojen kanssa pidettävät työpajan ovat kotihoidon vuoden 2011 tuloskortilla. Jo sovitut yhteistyökäytännöt pidetään yllä osana jokapäiväistä toimintaa. Kokemukset kotihoidon ja terveyspalveluiden yhteistyöstä Onnistuakseen yhteistyö vaatii vahvan esimiestuen. verkostotyöpajat saivat kiitosta antoisasta keskustelusta sekä rikkaasta ja konkreettisesta ideoinnista, mutta käytännön toimia kaivattiin. Keskustelun ja ajatusten siirtyminen käytäntöön vaatii esimiestyötä yhteisten toimintakäytäntöjen sopimiseksi niin, että toiminta siirtyy perustyöhön nivoutuvaksi. Pienempien verkostotyöpajojen etuna on ollut alueellisuus, joka on vanhustyössä tärkeää. Pienissä pajoissa on ollut mahdollista elvyttää jo aiemmin hyväksi koettuja yhteistyön malleja ja kehittää uusia alueellisia toimintatapoja. 130 Kotihoidon ja vastaanottojen yhteistyön peruselementti on yhteinen asiakas/potilas. Periaatteelli-sella tasolla yhteistyö koetaan tärkeäksi sekä terveyspalveluissa että kotihoidossa. Konkreettisesti tärkeys ei arkityön kiireessä useinkaan näy. Niissä tilanteissa, joissa lähdettiin liikkeelle yhteisestä potilaasta / asiakkaasta, oli yhteistyön suunnitteleminen ja yhteistyöfoorumeista sopiminen selkeästi helpompaa kuin tilanteissa joissa yhteinen asiakas oli kadoksissa. Yhteisen asiakkaan prosessikuvaus saattaisi helpottaa yhteisen asian hahmottamista ja sitä kautta yhteistyötä. Pajoissa ansiokkaasti prosessia pohdittiin ja kokemus oli, että lääkäreiden rooli (kotihoidon lääkäri / listalääkäri) selkeytyi, mutta varsinainen prosessikuvaus jäi vielä tekemättä. Terveysasemilla alkoi vuonna 2009 tiimityömallin kehittäminen ja tämä suuri ponnistus on ollut haasteena kotihoidon ja vastaanottotoiminnan yhteistyön kehittämiselle. Yhteistyön kehittäminen terveyspalvelujen vastaanottotoiminnan ja kuntoutuksen kanssa on yksi vanhusten avopalvelujen keskeinen tavoite, johon velvoittaa myös uusi terveydenhuoltolaki. Erityisenä yhteisenä haasteena on vanhusten ennaltaehkäisevän työn sekä ohjauksen ja neuvonnan kehittäminen. Muistisairaat vanhukset ovat tärkeä yhteinen asiakasryhmä, jonka pitää näkyä myös kotihoidon ja kuntoutuksen yhteisessä tuloskortissa 2011. Arviointi Vantaan kotihoidon ja vastaanottotoiminnan yhteistyön kehittymisestä Anne Vesterinen Raportin tässä osiossa kuvataan Vantaan Koivukylän ja Tikkurilan alueiden kotihoidon ja vas-taanottotoiminnan yhteistyön kehittymisen arviointia. Arviointi perustui henkilöstön näkemyksiin yhteistyöstä ja sen merkityksestä ja toteutumisesta, yhteistyöhön osallistumisesta ja yhteistyön esteistä. Arvioimalla Koivukylän ja Tikkurilan kotihoidon ja vastaanottotoiminnan yhteistyötä tuotetaan tietoa jatkotyöskentelyä varten asiakasyhteistyön kehittämistyöstä vastaaville. Tarkoituksenmukaista on, että kehittämistyö jatkuu kattaen Vantaan kotihoidon ja vastaanottotoiminnan kokonaisuudessaan unohtamatta asiakkaan osallistamista yhteistyöhön. Arnkiliin (2006) viitaten hyvä käytäntö on viime kädessä aina jotain paikallista, jota soveltaa paikallinen ”käytäntäyhteisö”. Yhteistyön kehittämistavoitteen saavuttamisen arvioimiseksi kerättiin Vantaan Tikkurilan ja Koi-vukylän alueiden kotihoidon ja vastaanottotoiminnan henkilöstöltä arviointiaineisto käyttämällä aineistonkeruumenetelmänä kyselyä. Kyselylomake sisälsi 59 kysymystä, joista yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä oli 53. Kysymyksistä vain yksi oli avoin ja loput 52 kysymystä oli suljettuja, väittämän muotoon laadittuja kysymyksiä, joissa käytettiin neliportaista Likertin asteikkoa. Asteikkoon lisättiin myös vaihtoehto ”en osaa sanoa” mahdollistaen vastaajalle kantaaottamattomuuden. Avoimella kysymyksellä pyrittiin keräämään määrällistä aineistoa täydentävää kuvailevaa aineistoa. Aineisto kerättiin lokakuussa 2010. Lomakkeita jaettiin yhteensä 168 kappaletta, joista Tikkurilan vastaanottotoimintaan vietiin 65 ja kotihoitoon 45 lomaketta. Koivukylän vastaanottotoimintaan vietiin 28 ja kotihoitoon 30 lomaketta. Lomakkeita palautui yhteensä 77 kappaletta, joista Tikkurilan vastaanottotoiminnasta 23 ja kotihoidosta 19 lo131 maketta. Koivukylän vastaanottotoiminnasta palautui 14 ja kotihoidosta 21 lomaketta. Tikkurilan vastaanottotoiminnan henkilöstön vastausprosentiksi tuli 35 %, kotihoidon 42 % ja Koivukylän vastaanottotoiminnan henkilöstön vastausprosentiksi tuli 50 % ja kotihoidon 70 %. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS for Windows 18.0 ohjelmistoa käyttäen. Avoimen kysymyksen vastauksia oli vähän ja sisällöltään ne olivat lyhyitä ja niukkoja, ns. ranskalaisin viivoin kirjoitettuja ilmaisuja. Vastauksista koottiin yhteenveto, jota ei raportoida erikseen vaan muihin tuloksiin integroiden. Arvioinnin tulokset ja jatkoehdotukset Seuraavaksi kuvataan arvioinnin päätulokset. Arvioinnin kohteina olivat henkilöstön suhtautuminen yhteistyöhön, henkilöstön näkemykset työpaikalla toteutuvasta yhteistyöstä, henkilökohtaisesta osallistumisesta yhteistyöhön, yhteistyön merkityksestä ja esteistä sekä kokemukset nykyisestä yhteistyöstä. Kotihoidon ja vastaanottotoiminnan henkilöstö suhtautui yhteistyöhön erittäin positiivisesti. Yhteistyö nähtiin ammattitaitona ja työntekijän vastuuna osallistua asiakkaan hoidon suunnitteluun ja arviointiin. Yksimielisiä oltiin yhteistyön mahdollistumisesta yhteisen näkemyksen vallitessa asiakkaan hoidon tavoitteista. Työpaikoilla ei kuitenkaan yhteistyö toteutunut. Henkilöstö ei toteuttanut yhteisiä kotikäyntejä, eikä asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelmia suunniteltu eikä suunnitelmien tavoitteiden saavuttamista arvioitu yhteistyönä. Osa henkilöstöstä oli sitä mieltä, että yhteistyön pelisäännöt olivat työpaikoilla vielä sopimatta, mutta yhteistyötä kehitettiin parhaillaan ja esimiehet rohkaisivat yhteistyöhön. Vastaanottotoiminnan ja kotihoidon henkilökunnan näkemykset erosivat toisistaan hoito- ja palvelusuunnitelmien arvioinnin osalta. Vastaanottotoiminnan henkilöstön mukaan suunnitelmien tavoitteiden saavuttamista arvioitiin yhteistyössä ja konsultaatiokäytänteet oli sovittu. Moni työntekijöistä pyrki omassa työssään toteuttamaan yhteistyötä, mutta käytetyt tavat olivat reaktiivisia eikä proaktiivisia ja yhteistyötä edellyttäviä. Työntekijät ottivat yhteyttä tarpeen mukaan yhteistyökumppaneihin, lähinnä joko hoitajiin tai lääkäreihin, ja yhteydenotto tapahtui tavallisimmin puhelimitse ja sähköpostitse. Henkilöstö hyödynsi työssään potilasasiakirjoihin kirjattua tietoa, mutta ei toteuttanut yhteistyönä kotikäyntejä. Harva osallistui asiakasyhteistyöneuvotteluihin. Yhteistyön merkityksenä korostui asiakkaan hoidon laadun kehittyminen. Osa henkilöstöstä arvioi asiakkaan ongelmien tunnistamisen paranevan yhteistyön myötä. Huono yhteistyön suunnittelu ja sekä oma että yhteistyökumppanin ajanpuute olivat vastaanottotoiminnan henkilöstön mielestä keskeiset yhteistyön esteet. Kotihoidon henkilöstön näkemykset erosivat vastaanottotoiminnan henkilöstön näkemyksistä. Osa kotihoidon henkilöstöstä piti vaitiolovelvollisuutta, työntekijöiden ennakkoluuloja ja työtapojen muuttamisen vaikeutta yhteistyön esteinä. Monilla kokemukset yhteistyöstä olivat myönteiset. Henkilöstö koki ammattitaitoaan arvostettavan ja yhteistyökumppaneiden kanssa vuorovaikutus koettiin vastavuoroi- 132 seksi. Osa henkilöstöstä koki, että yhteistyötapaamiset olivat suunnittelemattomia eivätkä yhteistyökäytänteet olleet selkeitä. Arviointi osoitti, että kehittämistavoitetta ”kotihoidon ja vastaanottotoiminnan yhteistyö kehittyy” ei projektin aikana saavutettu, vaan yhteistyön kehittymisprosessi oli alkuvaiheessa. Koivukylän ja Tikkurilan kotihoidon ja vastaanottotoiminnan työntekijöiden toiminta viittaa yhteistyöhön, jossa asiantuntijuus, tieto ja vuorovaikutus eivät ole jaettua, vaan perinteinen työnjako on voimassa. Työntekijällä on oma roolinsa ja hän työskentelee lähinnä erillään asiantuntijoita ja työtovereita konsultoiden. Asiakaslähtöisyys ja yhteisasiakkuus eivät yhteistyön näkökulmasta tarkasteltuna ohjaa työntekijöiden työtoimintaa. Jatkotyöskentelyä varten on hyvä asettaa konkreettisia yhteistyön kehittämistavoitteita ja edellyttää henkilöstön aktiivista osallistumista kehittämistyöhön. Henkilökunnan positiivinen suhtautuminen yhteistyöhön ja esimiesten tuki edistävät kehittämistyön tavoitteiden saavuttamista. Työryhmään, joka jatkossa vastaa yhteistyön kehittämisestä, on tarpeen valita eri ammattiryhmiä edustavia asiantuntijoita moniammatillisuuden toteutumiseksi ja yhteistyökulttuurin kehittymiseksi. Tuloksellisen yhteistyön aikaansaamiseksi on oleellista keskustella ja ratkaista yhteistyössä esiintyvät ristiriidat. Yhteistyökumppanin ja hänen työnsä tunteminen sekä kumppanin vastuun ja roolin ymmärrys edistävät yhteistyötä. Asiakasyhteistyössä keskiössä on asiakas yhteistyökumppanina. Asiakkaan osallistaminen yhteistyöhön parantaa hoidon tuloksia ja laatua. Kotihoidon ja vastaanottotoiminnan yhteistyön kehittäminen ei lopu projektin päätyttyä, vaan jatkuu sisäisenä kehittämistyönä. Kehittämistyöskentelyn jatkamista varten ehdotetaan pohdittavaksi ja reflektoitavaksi seuraavia seikkoja: • Taloudelliset tiukat reunaehdot aiheuttavat muutoksia yhteistyösuhteissa. Muita palvelutuottajia, toisen työyksikön ja ammattikunnan edustajia ei välttämättä koeta yhteistyökumppaneina, vaan yhteistyö voi rakentua konfliktien tai kilpailun mukaisesti. On otettava huomioon, että yh-teistyökumppaneilla on riittävästi mahdollisuuksia yhteisesti pohtia, keskustella ja analysoida asiakkaasta hankittuja tietoja. • Verkostoituminen on välttämätöntä. Yhteis- ja verkostotyön kehittymiseksi on erityisesti selkiinnytettävä hoitoprosesseja. • Jotta yhteistyöstä kehittyy toimiva, niin kaikilla yhteistyökumppaneilla on oltava riittävät tiedot eri osapuolten toiminnasta ja yhteistyön pelisäännöistä. Tarvitaan henkilöitä, joilla on kyky ja valmius toimia yhteistyössä joustavasti toistensa kanssa hyvinvointiteknologiaa hyödyntäen. Tämä tarkoittaa toimintarajojen ylittämistä ja avointa ja konkreettista yhteistoimintaa alueellisten intressien suuntaisesti. 133 • Eri toimintayksiköiden välisen yhteistyön kehittyminen edellyttää henkilöstöltä kehittä-misosaamista. Kehittämisen asiantuntijuus näyttää parhaimmillaan olevan työyhteisön kollek-tiivista asiantuntijuutta, jonka rakentamiseen tarvitaan aikaa. • Suurin osa kotihoidon asiakkaista on ikääntyneitä, joiden elämänlaatu ja siihen yhteydessä olevat tekijät tulevat yhä tärkeämmäksi vanhustenhuollon palvelujen suuntaamisessa, koska ikääntyneiden määrät kasvavat lähivuosina merkitsevästi. Palveluilta edellytetään asiakasläh-töisyyttä, jolla tarkoitetaan asiakkaiden tarpeisiin perustuvaa palvelutuotantoa. Palvelutarpeen arvioinnissa on otettava huomioon sekä ikääntyvien subjektiiviset tarpeet ja voimavarat että sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden arvio tilanteesta. Ikääntyneen palvelutarpeen arviointi on järkevää toteuttaa asiakkaan kotiympäristössä, koska todellista palvelutarpeen arviointia on vaikea havainnoida vastaanotolla. Monipuolinen asiakkaan palvelutarpeenarviointi toteutuu vain asiantuntijoiden yhteistyönä. 6.5 Teknologiasuunnitelma kotihoitoon Katri Nykänen Teknologiasuunnitelma kotihoitoon on saanut alkunsa ryhmätyönä ja kehittynyt siitä omaksi kehi-tyskohteekseen kotihoito uudistuu – osaprojektin alle. Teknologiatyöryhmä perustettiin toukokuussa 2009. Työryhmässä on tapahtunut henkilöstövaihdoksia projektin aikana. Lopullisen suunnitelman tekemisestä ovat vastanneet tutkija Katri Nykänen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta sekä Kyllikki Silvonen, Minna Kankainen ja Raija Huttunen Vantaalta. Vuoden 2009 aikana suunnitelma ei edennyt toivotulla tavalla, koska selkeitä tavoitteita ei ollut eikä työryhmällä ollut varsinaiselta kehitystyöltään aikaa suunnitelman työstämiseen. Vuonna 2009 työstettiin osaprojektissa muita kehityskohteita ja varsinaisesti työskentely teknologiasuunnitelman kanssa aloitettiin 2010. Vuoden 2010 aikana työryhmä on kokoontunut viisitoista kertaa. Suunnitteluryhmä on vuoden 2010 aikana työstänyt suunnitelmaa, tavannut teknologiaa esitteleviä yrityksiä ja tehnyt vierailun Lahden kotihoitoon. Lahdessa tutustumisen kohteena olivat mobiililukot ja mobiilikirjaaminen. Tutustuimme käytössä olevaan sähkölukkoon ja toiminnanohjausjärjestelmään. Saimme tuntumaa siihen, miten paljon suunnittelua ja asiaan perehtymistä muutos vaatii. Loppukeväästä ja alkusyksystä 2010 teknologiatyöryhmä on tavannut eri laite – ja järjes-telmätoimittajia. Tarjolla on useita erilaisia laitteita ja järjestelmiä, joiden yhteensopivuutta ei tällä hetkellä kukaan takaa. Järjestelmät vaatisivat kehittämistä ja suunnittelua yhdessä asiakkaan, tässä tapauksessa Vantaan kotihoidon kanssa pilottina. Erilaisten ohjelmien ja laitteiden yhteen-sovittaminen Vantaalla käytössä oleviin järjestelmiin vaatii tiivistä yhteistyötä kotihoidon ja tieto-hallinnon kanssa. Uuden järjestelmän käyttöönoton on suunnitelman edetessä myös huomattu vaativan uudenlaisia toimintatapoja ja uutta työkulttuuria. Teknologiasuunnitelma valmistuu keväällä 2010 ja sen tarkoitus on kotihoidon päälliköiden ja työntekijöiden auttaminen teknologian suunnittelun hankinnassa ja erityisesti käyttöönoton suunnittelussa ja toteuttamisessa. 134 Teknologian käyttöönotolla pyritään parantamaan kotihoidon resurssia ja muuttamaan olemassa-olevia työtapoja ja käytäntöjä. Näkökulmia teknologian käyttöönottoon kotihoidossa on kolme: • Asiakasnäkökulma • Johtamisen näkökulma • Työntekijän näkökulma Varsinaisessa teknologiasuunnitelmassa on kolme osaa. Ensimmäisessä osassa perustellaan koulutuksen tärkeyttä uutta teknologiaa suunnitellessa ja samalla esitellään teknologian käyt-töönottoprosessi työntekijän näkökulmasta. Ensimmäinen ja toinen osa suunnitelmasta toimivat muidenkin kuin kotihoidon oppaina teknologian käyttöönottoa suunnitellessa. Toinen osa kuvaa teknologian käyttöönottoprosessin kunnan kannalta. Toinen osa etenee prosessin mukaan. Kol-mannessa osassa on suunnitteluryhmän tekemä teknologiasuunnitelma Vantaan kotihoidolle. Siinä esitellään mitä teknologioita tulisi ottaa käyttöön ja missä järjestyksessä. Tässä osiossa esitellään myös mobiilikirjaamisen ja mobiililukon käyttöönoton kokemuksia muista kaupungeista, hyötyjä ja haasteita. Oppaan lisäksi teknologiasuunnitteluryhmän tarkoituksena oli pitää verkostotyöpaja, jossa olisi mukana tietohallinto. Verkostotyöpajaan liittyen yritettiin olla yhteydessä tietohallintoon, mutta heihin ei saatu kontaktia. Verkostotyöpaja ja suunniteltu kiinteä yhteistyö kotihoidon ja tietohallinnon kanssa jäi siis toteuttamatta hankkeen puitteissa. Toisaalta osa teknologiasuunnitteluryhmää on mukana Viksun teknologialupauksessa ja työskentelee sitä kautta myös tietohallinnon kanssa. 6.6 Verkostoituminen kotihoito uudistuu - osahankkeessa Katri Nykänen Kotihoito uudistuu - osahankkeessa on verkostoiduttu pääasiassa terveyspalveluiden suuntaan, sillä yhteistyö terveyspalveluiden kanssa on osoittautunut kriittiseksi tekijäksi kotihoidon palvelun-tuotannossa. Verkostoituminen on aloitettu heti ensimmäisenä toimintavuotena 2008. Kyseisenä syksynä kotihoito uudistuu – osaprojekti on järjestänyt verkostotyöpajan yhdessä terveyspalvelui-den vastaanottotoiminnan kanssa. Tämän jälkeen osaprojektissa on järjestetty verkostotyöpajoja säännöllisesti ja siirretty yhteistyötä Vantaan omaksi toiminnaksi hankkeesta. Verkostoitumisen kannalta kotihoito uudistuu – osaprojektissa on edetty verkostojohtamisen prosessin mukaisesti. Osaprojekti on aloitettu valitsemalla kehittäjiä useasta eri toimipaikasta ja osa-alueelta kotihoitoon liittyen. Kehittäjät on kutsuttu mukaan ja yhdessä heidän kanssaan on päätetty verkoston tehtävä ja toimintatapa. Verkoston vastuukehittäjät ovat toimineet verkostotoiminnan fasilitoijina eivätkä ole päättäneet verkoston toiminnasta ilman muun verkoston kuulemista. Ver-koston kokoonpanoa on muutettu tarpeen mukaan ja verkostoon on avoimesti otettu mukaan uusia toimijoita vanhojen toimijoiden mukaan. 135 Osaprojektissa on myös käytetty aikaa yhteisen tavoitteen löytymiseen sekä oman verkoston että laajempien verkostojen kanssa. Oman verkoston kesken on draamallisen metodin avuin rakennettu yhteishenkeä ja verkoston sisäistä luottamusta. Luottamusta ja sitoutumista on rakennettu myös käymällä avoimia keskustelua kotihoitoon liittyvistä aiheista, muun muassa pohtimalla unelmien kotihoitoa. Sitoutuminen kehittäjä verkostossa on kärsinyt hankkeen aikana hiukan siitä, että vastuukehittäjät ovat vaihtuneet useasti hankeen aikana. Vaihtuminen ei kuitenkaan ole estänyt työskentelyä ja verkosto saavuttanut asettamansa tavoitteet varsin hyvin koskien sekä keskinäistä että laajempaa verkostotyöskentelyä. Varsinainen verkostotyöskentely on osaprojektissa ollut tiivistä läpi hankkeen ja osaprojektissa on onnistuttu saattamaan kehityskohteet Vantaan omaan toimintaan ja rakenteisiin, mikä verkostoitumisen näkökulmasta on onnistumisen edellytys. Kotihoidon verkostotoiminta on laajentunut eri alueille Vantaalla ja siirtynyt tuloskorteille, lisäksi Vantaan ja Espoon väliseksi toiminnaksi on va-kiintunut yhteiset kokoukset, joissa yhdessä pohditaan haasteita ja verrataan kunkin kaupungin käytäntöjä. Yhteistyö Vantaan ja Espoon välillä on verkostoitumisen kannalta loistava tulos ja noudattanut hyvin verkostoituneen työskentelyn periaatetta. Ensin kaupunkien väliset työpajat ja kokoukset on hoidettu suuremmalla ryhmällä ja läpi on käyty useampia teemoja. Tästä työskentely on laajentunut johtoryhmien tapaamiseen ja samalla eriytynyt pienempien ryhmien välisiin tapaamisiin tiettyjen teemojen ympärille. Yhteistyöllä on hyvät edellytyksen saavuttaa konkreettisia tuloksia, jotka näkyvät kummankin kaupungin palvelutuotannossa. 6.7 Yhteenveto ja tulokset Sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisessa organisaatiossa on vuodesta 1991 lähtien luotu paikallisia yhteistyörakenteita. Kotihoidon ja kuntoutuksen välillä on ollut viidellä palvelualueella erilaisia, alueen väestön tarpeista lähteviä toimintamalleja. Sosiaali- ja terveyskeskuksissa on ollut myös eroja sen suhteen, missä kehitysvaiheessa verkostotyö ja moniammatillinen tiimityö ovat. Kun 1.1.2007 siirryttiin keskitettyyn organisaatioon, alueille rakennettuja toimintamalleja ja työkäytäntöjä ryhdyttiin yhdenmukaistamaan. Tässä yhteydessä menetettiin osa toimiviksi koetuista verkostoista ja yhteistyörakenteista. Muutosvoimaa -hankkeen verkostotyöpajat ovat koonneet samojen asiakkaiden parissa työsken-televiä ihmisiä uudelleen yhteen. Aikaisemmin jo hyväksi havaittuja alueellisia toimintamalleja on voitu elvyttää ja luoda myös uusia tapoja toimia. Asiakkaiden tai asiakkaiden edustajien mukaan ottaminen kehittämistyöhön saman pöydän ääreen on uusi tapa toimia ja sitä kannattaa ehdottomasti jatkaa. Alueellinen lähestymistapa on vanhustyössä tärkeää. Tämä koskee sekä ammattilaisten että kuntalaisten omaehtoista hyvinvointityötä. Vanhusten avopalvelujen ja kuntoutuksen yhteistyötä on hankkeen myötä viety eteenpäin kirkastamalla yhteisen asiakkaan palveluprosessia, luomalla kuntoutusvastaavien toimintamalli sekä käynnistämällä yhteinen keskustelu moniammatillisen akuuttikotihoidon kehittämisestä. Akuuttiko-tihoidon toimintamallin rakentaminen vanhusten 136 avopalvelujen, sairaalapalvelujen ja terveyspal-velujen yhteistyönä on vuoden 2011 haasteita. Kotiutusprosessissa joustava yhteistyö on erityisen tärkeää, ja se sujuukin pääosin hyvin. Uudenlaista yhteistyötä tarvitaan, kun lähdetään rakentamaan sairaalaan joutumista ennaltaehkäisevää tehostettua kotihoitoa. Kokonaisuutena Muutosvoimaa -hanke on tukenut kotihoidon kehittämistavoitteiden toteutumista ja synnyttänyt uudenlaista, rennompaa työkulttuuria, jossa kuntalaiset ovat mukana tasavertaisina toimijoina. On vaikea sanoa, mikä tulos on puhtaaksi hankkeen tulosta ja mikä olisi syntynyt tu-losyksiköiden oman toiminnan tuloksenakin. Tärkeintä on kuitenkin se, että asiat ovat menneet eteenpäin siihen suuntaan, mihin kaupungin ja sosiaali- ja terveydenhuollon strategiat edellyttävät. Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hanke on ollut parhaimmillaan uutta työkulttuuria luova hanke, jossa on hyödynnetty monenlaista osaamista Vantaan asukkaita myöten ja luotu uutta yhteisöllisyyttä. 137 7 Omaishoito kehittyy Katri Nykänen, Tiina Colliander ja Marja Ruotsalainen Omaishoito kehittyy -projektin tavoitteena on ollut kehittää kaikille omaishoitajille, myös rekisteröimättömille, uusia rahallisen tuen ulkopuolisia ja siitä riippumattomia palveluita ja tukemismuotoja. Vantaalla omaishoidon tukea myöntää kotihoidon ohjaajat sekä kotipalveluohjaaja, yhteensä heitä on neljä. He työskentelevät organisatorisesti vanhusten sosiaalityön alaisuudessa. Vantaalla on noin 700 rekisteröityä omaishoitajaa, joista 53 % ovat yli 65 -vuotiaita. Heistä yli 60 % on yli 75 -vuotiaita. Näkökulmana kehittämistyössä on ollut ennaltaehkäisy sekä kotona asumisen ja jaksamisen tukeminen. Osahankkeen tavoitteet ja kehityskohteet olivat: ei- rahallisen tuen muotojen kehittäminen, tiedotuksen kehittäminen ja vertaistuen kehittäminen. Kehittämistyö on toteutettu yhteistyössä Vantaan vanhus- ja vammaispalveluiden, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun ja Laurea ammattikorkeakoulun Tikkurilan yksikön kanssa. Muutosvoimaa vanhustyön osaamisen – hankkeen projekti, Omaishoito kehittyy, on ollut kolmen ydinkehittäjän fasilitoima kehittäjäverkosto. Ydinkehittäjiä ovat olleet Vantaan kaupungilta kotihoidon esimies Marja Ruotsalainen, Laurea ammattikorkeakoulusta lehtori Tiina Colliander ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta tutkija Katri Nykänen. Projektin pituuden, työvoiman vaihtuvuuden ja pilottien käynnistämisen takia kehittämisryhmän kokoonpano on vaihdellut jonkin verran. Samana läpi koko kehittämisprosessiin on pysynyt ydinvastuutiimi ja 5 kehittäjää, jotka ovat edustaneet seuraavia toimintayksiköitä; omaishoidontuki, kotihoito, päivätoiminta, Hoiva24:n lyhytaikaishoito ja hoidonjärjestely. Työskentelyn loppuvaiheessa, syksyllä 2010 työryhmään kutsuttiin vielä uusia jäseniä, sillä työryhmään haluttiin henkilöitä, jotka ottaisivat vastuuta projektissa käynnistetyistä hyvistä tukimuodoista hankkeen jälkeenkin. Jäseniä työryhmässä oli hankkeen loppuvaiheessa14 henkeä. Hankkeen aikana, erityisesti vuonna 2010, Laurean sosiaali- ja terveysalan opiskelijat osallistuivat kehittämistyöhön tehden erilaisia oppimistehtäviä. Projektiin valmistui hankkeen aikana kaksi opinnäytetyötä (Hedman S. 2011; Hirvonen A. & Knuutinen T. 2010) Omaishoito kehittyy – projektin kehittämistyössä on ollut useita kehittämiskohteita, näistä kaksi on edennyt hankkeen kuluessa pilottien kautta laajennettaviksi toimintamalleiksi ja esitteestä on tulossa toinen painos ensimmäisestä saatujen kommenttien perusteella. Kehittämiskohteet sopivat kolmen kehitysteeman alle: 1. Vertaistuen kehittäminen a. Omaishoidon toimintakeskus, Huilipiste b. Opiskelijoiden ohjaamat vertaistukiryhmät 2. Ei-rahallisten tukimuotojen kehittäminen a. Omaishoitajien tuurauspalvelu b. Omaishoitajien terveystarkastukset 3. Viestinnän kehittäminen a. Omaishoidon opas/esite Yksi kehittämisteema on omaishoidon rahallisen tuen ulkopuoliset tukimuodot. Kehittämispilottina on ollut tuurauspalvelu seurakunnan vapaaehtoisten toteuttamana. Toinen kehittämiskohde on ollut omaishoitajien terveystarkastukset, joita on toteutettu Seniorineuvolassa. Vantaan kaupungin esitesarjaan laadittiin projektin toimesta 138 Omaishoito -esite. Vertaistukea on kehitetty ryhmätoiminnan ja parkkitoiminnan avulla. Yhteistyössä päivätoiminnan kanssa on kokeiltu omaishoitajien ja omaishoidettavien kahvila- ja parkkitoimintaa (ns. Huilipiste). Kehittämisprojektin aikana aloitettiin seniorineuvolassa 65 vuotta täyttäneiden omaishoitosopimuksen tehneiden omaishoitajien terveystarkastukset. Projektin kehittämistyö on edennyt työpajatyöskentelynä, jonka taustalla on toimintatutkimuksellinen ote. Tällä tarkoitetaan sitä, että tarkkoja suunnitelmia työpajojen sisällöstä ei ole tehty etukäteen vaan jokaisen työpajan jälkeen on pohdittu tilanteeseen ja työvaiheeseen sopivia tapoja kehittää omaishoitoa eteenpäin työpajoissa. Lisäksi työpajassa oltiin valmiita muutamaan ohjelmaa, mikäli tilanne niin vaati. Kehittämistyö oli osittain kokeellista ja työpajojen sisältöä pystyttiin jatkuvasti kehittämään keskusteluiden ja jokaisen työpajan lopuksi kerätyn kirjallisen palautteen avulla sekä tutkijoiden lukeman teoreettisen kirjallisuuden perusteella. Työpajoissa kerätty kirjallinen palaute käytiin aina läpi seuraavan työpajan aluksi. Muun muassa ryhmätyöskentelyyn käytettiin vaihteleva määrä aikaa, se tehtiin yhdessä tai kahdessa osassa, ennalta määrätyissä ryhmissä tai itse ryhmäytyen. Työpajoissa ei työskennelty ainoastaan pienryhmissä vaan myös yhdessä keskustellen, ideoiden ja päätöksiä tehden. Työpajat sisälsivät tarpeen tullen myös luentomaisia osia, vierailijoiden puheenvuoroja tai opiskelijoiden oppimistehtävien esittelyä. Työpajoja oli lähes kuukausittain, ja niiden välillä lisäksi eri kehittämiskohteiden pienryhmätapaamisia. Työpaja- ja pienryhmätapaamisten ohella kehittäjät saivat ns. itsenäisiä välitehtäviä, joissa kehittäjät saivat tehtäväkseen esimerkiksi työpajan ideoiden testaamisen omassa työympäristössään. Näissä välitehtävissä kehittäjät kertoivat ensin kehittämisprojektista ja Omaishoito kehittyy -ryhmän ideoista, ja sitten pyysivät työtovereiltaan ja/tai asiakkailtaan kommentteja ja uusia ideoita. Verkostoidean mukaisesti on ollut tärkeää tiedottaa kehitystyöstä ja samalla palauttaa kommentit työryhmälle. Tämä on osaltaan jo kehitysideoiden jalkauttamista, joka verkostomaisen työskentelyn mukaisesti on osa työskentelyä heti alusta lähtien. (Järvensivu, Nykänen & Rajala 2010.) 7.1Työskentely projektissa Omaishoito kehittyy –projektissa toiminta on ollut pääosin työpajamaista kehitystoimintaa. Kehittäjät ovat parhaimmillaan tavanneet työpajassa kuukausittain, lisäksi on pidetty verkostotyöpajoja ja osallistuttu hankkeen muiden työpajojen toimintaan ja yhteisiin tilaisuuksiin. Kehittäjät ovat myös ottaneet vastuun ja vetäneet kaksi pilottia. Tässä kuvataan työpajamaisen toiminnan edistyminen läpi hankkeen ja verkostotyöskentely kehityskohteiden kohdalla kuvataan muu toiminta, esimerkiksi pilotit. Kehittäminen työpajoissa Toiminta projektissa alkoi varsinaisesti kesäkuussa 2008 aloituskokouksessa, jossa työstettiin aikaisemmin keväällä olleessa hankkeen aloitusseminaarissa tuotettua omaishoitoon liittyvää materiaalia ja tehtiin tilannekatsaus omaishoidon tilanteeseen Vantaalla. Tässä työpajassa suunniteltiin myös tulevia aikatauluja ja projektin etenemistä. Syyskuussa kehittäjät kokoontuivat työpajaan Metsonkotiin Korsoon. Työpajassa käytiin läpi aikaisempia Laurea ammattikorkeakoulun Tikkurilan yksikön 139 omaishoitoon liittyviä kehitysprojekteja sekä projektin Vantaan vastuullisen vetäjän Marja Ruotsalaisen omia kokemuksia omaishoitoon liittyvästä kehittämisestä. Lokakuun kokouksessa kehittäjäverkostolle annettiin tiedoksi hankkeen johtoryhmän terveiset projektin kohderyhmästä. Tässä vaiheessa päätettiin kohteena olevan kaikki omaishoitajat, myös tukea saamattomat. Marraskuun kokouksessa käsiteltiin verkostoitumisen teoriaa ja vuoden 2008 viimeisessä työpajassa käytiin läpi ensimmäisen toimintavuoden syksyn tuloksia. Joulukuun verkostotyöpajassa aloitettiin myös kolmen kehityskohteen ensimmäiset suunnittelut pienryhmissä yhdessä vierailijoiden kanssa. 140 141 Vuoden 2009 työskentely aloitettiin keskittymällä kolmeen kehityskohteeseen, oppaaseen, toimintakeskukseen ja sijaishoidon järjestämiseen. Tammikuussa kehitettiin kolmea kehityskohdetta edelleen keskittyen erityisesti omaishoidon oppaaseen. Työpajassa oli vieraana Merja Ruotsalainen muistiyhdistyksestä kertomassa muistisairaiden toiveista ja tarpeista oppaaseen liittyen. Helmikuussa kokoonnuttiin työstämään konkreettista toimintasuunnitelmaa. Maaliskuussa omaishoito kehittyy – projektin kehittäjät osallistuivat koko hankkeen työpajaan, jonka teemana oli vapaaehtoistyö. Huhtikuussa työskentely aloitettiin huolikeskustelulla, jonka tarkoituksena oli luottamuksen ja sitoutumisen lisääminen. Vanhus – ja vammaispalveluiden johtaja Matti Lyytikäinen oli mukana työpajassa, mikä edelleen nosti kehittäjien luottamusta projektia ja vaikutusmahdollisuuksiaan kohtaan. Toukokuussa projekti vieraili Helsingissä omaishoidonkeskuksessa ja kesäkuussa ennen kesälomaa tehtiin tilannekatsaus kevääseen ja kerrattiin sekä verkostotyöpajan että Helsingin vierailun oppeja. Vuoden 2009 syksyn työskentely aloitettiin elokuussa tarkastelemalla verkoston kokoonpanoa ja pohtimalla uusien jäsenten hankintaa. Verkoston työskentelyn kannalta onkin tärkeää arvioida omaa toimintaa jatkuvasti ja samalla oltava avoin muutoksille verkoston jäsenissä. Elokuun työpajassa valmisteltiin myös ehdotusta hankkeen johtoryhmälle sijais-/tuurauspalvelun mallista, jossa sellaiset työntekijät, jotka eivät voi tehdä kokopäiväisesti töitä, olisivat mukana tuurauspalvelussa. Ehdotus olisi aiheuttanut kustannusvaikutuksia ja siksi se palautuikin seuraavassa työpajassa takaisin kehittäjille edelleen pohdittavaksi. Syyskuussa projekti oli mukana myös päivätoiminnasta gerontologiseksi keskukseksi – projektin verkostotyöpajassa. Lokakuussa omassa työpajassa työstettiin muun muassa kolmea kehityskohdetta eteenpäin. Marraskuussa vierailtiin toisen kerran gero-työpajassa ja omassa työpajassa käytiin läpi kehityskohteiden kuulumiset ja suunniteltiin joulukuulle suunniteltua verkostotyöpajaa, joka lopulta siirtyi keväälle 2010. Joulukuun työpajassa saatiin terveiset hankkeen johtoryhmältä ja näiden terveisien perusteella muutettiin tuurauspalvelun ideaa sellaiseksi, ettei se kytke Vantaan omaa henkilökuntaa toimintaan, vaan hyödyntää Vantaalla olevia vapaaehtoisia. Hankkeen projektipäällikkö Hannele Niiniö vieraili työpajassa. 142 143 Tammikuussa 2010 kehittämistoiminta aloitettiin suunnittelemalla helmikuulle siirtynyttä verkostotyöpajaa. Verkostotyöpajassa puolestaan vietiin kehitysideoita eli pilotteja, parkkitoimintaa ja tuurauspalvelua, eteenpäin yhdessä kutsuttujen vieraiden kanssa. Huhtikuun työpajassa käytiin taas läpi johtoryhmän terveiset, jotka pitivät pilotteja hyvinä ja kannustivat kehitysverkostoa jatkamaan niitä ja esitteen työstämistä. Työpajassa käytiin läpi omaishoitajien terveystarkastusten tuloksia ja kokemuksia niistä. Kesäkuussa opiskelijat kertoivat opinnäytetyöstään ja samalla arvioitiin kevään toimintaa ja suunniteltiin tulevaa syksyä. Tuurauspalvelua pidettiin onnistuneena konseptina ja sitä päätettiin lähteä laajentamaan muille alueille Vantaalla. Parkkitoiminnan puolestaan ei nähty pilotin kaltaisena toimintana vastaavan omaishoitajien tarpeisiin. Elokuussa työskentely alkoi koko hankkeen yhteisen työapajan merkeissä ja jatkui siitä syyskuussa kansainvälisessä seminaarissa, jossa Mary Larkin oli kertomassa Englannin omaishoidon käytänteistä. Lokakuussa oli vuoden 2010 toisiksi viimeinen työpaja, jonka tarkoituksena oli paitsi suunnitella tulevaa verkostotyöpajaa, myös kerrata syksyn työskentelyä ja oppeja syyskuun kansainvälisestä seminaarista. Opiskelijat olivat työpajassa mukana kertomassa omista kokemuksistaan ja oppimistehtäviensä tuloksista. Marraskuun työpajassa todettiin, ettei suunniteltu verkostotyöpaja toteutunut sekä pohdittiin siihen syitä ja ratkaisuja. Tähän työpajaan osallistui muutama vierailija, kolme työntekijää päivätoiminnasta ja hoitokoordinaattori. Vuonna 2011 omaishoito kehittyy –verkosto kokoontui tammikuussa kuulemaan johtoryhmän viestiä verkostotyöpajan peruuntumisesta ja pohtimaan projektin kehityskohteiden juurruttamista, jalkauttamista ja laajentamista. Projekti päätti ottaa vastuun koordinaatioryhmän ensimmäisen verkostotyöpajan fasilitoinnista ja piti koordinaatioryhmän perustamista hyvänä tuloksena. Maaliskuussa kokoontuminen tapahtui verkostotyöpajan ja sen suunnittelun merkeissä. 144 145 Verkostoituminen osana Omaishoito kehittyy – projektin työskentelyä Hankkeen jokaisessa projektissa oli vahvana näkökulmana verkostot ja niiden kehittäminen projektin teeman ympärille. Omaishoidon projektissa verkostoituminen aloitettiin heti ensimmäisenä syksynä. Silloin projekti järjesti ensimmäisen laajemman verkostotyöpajan, johon kutsuttiin omaishoitajien lisäksi yhteistyökumppaneita Vantaan kaupungin eri toimintayksiköistä ja kolmannelta sektorilta. Laajemmassa kokoonpanossa suunniteltiin tavattavan vähintään 2 kertaa vuodessa. Tähän joulukuun 2008 verkostopajaan osallistui edustajia Vantaan Vanhusneuvostosta, Vantaan seurakunnista, Suomen Punaisesta Rististä (sekä Helsingin ja Uudenmaan piiristä että Tikkurilan osaston ystäväpalvelusta), Vantaan dementiayhdistyksestä (nykyisin Vantaan Muistiyhdistys ry) ja Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:stä (POLLI). Verkostopajaan osallistujien joukossa oli lisäksi useita omaishoitajia, jotka Vantaan kaupungin työntekijät toivat työpajaan. Kaupungin sisäisistä yhteistyökumppaneista osallistujia oli terveysasemalta, vanhusten avopalveluista, vapaaehtoistyön tukiyksiköstä sekä vapaa-ajan ja asukaspalveluiden yksiköstä. Verkostopajaan osallistui myös hankkeen projektipäällikkö ja projektikoordinaattori sekä hankkeessa mukana oleva Aaltoyliopiston kauppakorkeakoulun toinen tutkija ja Laurea Tikkurilan sosionomiopiskelija. Toinen verkostotyöpaja järjestettiin helmikuussa 2010. Tähän verkostotyöpajaan osallistui pääasiassa Vantaan sisäisiä toimijoita eri organisaatioista. Mukana olivat muun muassa kotihoito, päivätoiminta ja Vantaan vapaaehtoispalvelut Viola. Kolmas verkostotyöpaja oli suunniteltu pidettävän syksyllä 2010, mutta tämä työpaja epäonnistui, sillä siihen ei saatu mukaan kutsuttaja Vantaan sisäisiä toimijoita. Peruuntuneen verkostotyöpajan takia projekti päätti ehdottaa Vantaan sisäisen koordinaatioryhmän perustamista ja otti vastuun maaliskuussa 2011 järjestettävästä ensimmäisestä koordinaatioryhmän vastuulla olevasta työpajasta. Verkostotyöpajassa on tarkoitus pohtia hankkeen tulosten jalkauttamista, pilottien laajentamista ja yhteistyötä Pollin kanssa sekä koordinaatioryhmän tehtäviä ja kokoontumisia. Omaishoito kehittyy - projektissa verkostoituminen ei jäänyt verkostotyöpajojen varaan. Projektin kehittäjät vierailivat myös muiden projektien työpajoissa, erityisesti yhteistyötä tehtiin Päivätoiminnasta gerontologiseksi keskukseksi –projektin kanssa. Kehittäjiä osallistui myös Vantaan vanhuspoliittisen ohjelman (VIKSU) työstämisen aikana järjestettyihin seminaareihin sekä Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen – hankkeen vapaaehtoistyön verkostotyöpajaan. Lisäksi projektin työpajoihin kutsuttiin säännöllisesti vierailijoita, joita olivat muun muassa Vammais -ja vanhuspalveluiden johtajat ja omaishoidon ammattilaiset kolmannelta sektorilta. Kehittäjät kävivät tutustumassa omaishoidon keskukseen Helsingissä saadakseen uusia ideoita ja hyviä esimerkkejä Vantaan omaishoidon keskukseen tai vastaavaan palveluun. Verkostoajattelun mukaisesti omaishoito kehittyy – projektin kehittäjät kutsuivat kyseiselle vierailulle muitakin vantaalaisia tahoja, joita omaishoidon asiat koskivat. Kehittäjäryhmä verkostoitui myös Vantaan ulkopuolelle ja ulkomaille. Syksyllä 2010 pidettiin kansainvälinen seminaari, johon kutsuttiin yhteistyökumppani englannista, koulutusohjelmajohtaja Mary Larkin. Sisältönä seminaarissa oli suomalaiset ja eng146 lantilaiset omaishoidon käytänteet ja kehittämishaasteet. Lisäksi Mary Larkin kertoi omaishoitajien valtaistumisesta ja Englannin yksilöllisistä omaishoidon malleista. Tähän seminaariin osallistui espoolaisia yhteistyökumppaneita ja Omaishoitajat ja läheiset liiton edustajia. Seminaariin osallistui myös Vantaan sisäisiä yhteistyökumppaneita ja opiskelijoita. Sitoutuminen ja luottamus omaishoito kehittyy - projektissa Omaishoito kehittyy - projektissa kehittäjien vaihtuvuus oli melko suurta hankkeen aikana. Vastuukehittäjät pysyivät samoina läpi hankkeen, mikä osaltaan auttoi projektia ylläpitämään luottamusta ja sitoutumista kehittämiseen. Hankkeen alussa luottamusta herätettiin avoimilla keskusteluilla kehittäjien asenteista hanketta ja omaishoidon tilannetta kohtaan. Omaishoito Vantaalla oli hankkeen alussa juuri julkisuudessa melko negatiivisessa valossa ja yleisestikin omaishoitajien tilannetta pidettiin hankalana ja haastavana. Omaishoidontuen rahat olivat aloitusvuotena myös loppuneet kesken vuoden ja työntekijät olivat joutuneet koville. Tässä tilanteessa oli ymmärrettävää, että kehittäjät eivät alussa olleet kovinkaan motivoituneita kehittämään ja osallistumaan työpajatyöskentelyyn, joka vie melko paljon aikaa ns. normaalilta työltä. Alussa keskusteltiinkin verkostojen tarjoamasta mahdollisuudesta uudenlaiseen kehittämiseen sekä vastuun jakamiseen omaishoidosta. Vetäjät halusivat tuoda esille myös sen, että työntekijän ympärilleen rakentama verkosto on voimavara, joka tarjoaa tukea ja resursseja tarpeen mukaan. Luottamuksen ja sitoutumisen kannustaminen oli työskentelyn alussa suuressa roolissa, projektissa rakennettiin näitä huolikeskustelun, vanhus – ja vammaispalveluiden johtajan vierailun sekä draamallisen metodin avulla. Hankkeen edetessä ja projektin varsinaisten kehityskohteiden konkretisoiduttua, kehittäjäverkosto osoitti sitoutumista ottamalla vastuuta kehityskohteiden pilotoinnista. Pilottien jälkeen toimintaa laajennettiin muille alueille ja yhdessä mietittiin, mitä piloteista opittiin ja kuinka kehitysideaa tulisi kehittää edelleen. Hankkeen loppupuolellakaan sitoutuminen ei herpaantunut, vaan kehittäjäverkosto otti vastuuta koordinaatioryhmän perustamisen ajamisesta ja ensimmäisen verkostotyöpajan fasilitoinnista. Työpajoissa oli aina erittäin hyvä tunnelma ja avointa keskustelua. Tämä oli hyvä merkki luottamuksesta. 7.2 Omaishoito kehittyy – projektin kehittämiskohteet Kehittämistyössä keskityttiin pääasiassa kolmeen kehittämiskohteeseen. Ydinkehittäjistä otti jokainen vastuulleen yhden kehittämiskohteen ja muut kehittäjät jakaantuivat osaamisensa ja työtehtäviensä mukaisesti kehittämiskohteiden työryhmiin. Yksi kehittämiskohde oli omaishoidon rahallisen tuen ulkopuoliset tukimuodot, esim. sijaishoidon järjestämistä kehittämällä. Toinen kehittämiskohde oli opas/esite omaishoitajille tai sitä suunnitteleville vantaalaisille. Kolmas kehittämiskohde oli omaishoidon toimintakeskus. Vertaistuen kehittäminen oli projektissa vahvasti mukana. Vantaan eri alueilla omaishoitajien vertaistukitoimintaa on järjestetty kotihoidon ohjaajien koordinoimana. Korso-Koivukylän alueella ja Myyrmäessä on yhteistyöparina ollut päivätoiminnan työntekijä. Tikkurilassa vertaistukitapaamisia on järjestetty yhdessä 147 vanhustyön sosiaalityöntekijän ja Hakunilassa yhdessä seurakunnan kanssa. Vertaistukiryhmien toiminta on siirtymässä kokonaan päivätoiminnan vastuulle. Vertaistuen kehittäminen Tikkurilan Laurea opiskelijoilla oli suuri rooli vertaistuen kehittämisessä osana projektia. Syksyllä 2009 terveydenhoitajaopiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat omaishoitajien vertaistukitapaamisia Itä-Vantaalla Hakunilan päivätoimintakeskuksessa tai Länsimäen kirkolla ja Länsi-Vantaalla Myyrinkodissa. Tapaamisia järjestettiin yhteensä 8 (neljä idässä ja neljä lännessä) ja niiden kesto oli 1-2 tuntia. Tapaamiset sisälsivät tietoiskuja, alustuksia, näyttelyjä, demonstraatioita, toiminnallisia tapahtumia ja/tai keskustelua. Tapaamisten aiheet ja sisältö suunniteltiin yhdessä kotihoidon ohjaajan ja/tai päivätoimintakeskuksen henkilökunnan kanssa. Myös omaishoitajilta kysyttiin toiveita sisältöalueista. Keväällä 2011 kaksi terveydenhoitajaopiskelijoiden pienryhmää osallistuu omaishoitajien vertaistukitoiminnan toteuttamiseen ja kehittämiseen. Tikkurilassa toteutetaan omaishoitajille hyvinvointipäivä. Tavoitteena on herättää omaishoitajia miettimään omaa terveyttään ravitsemuksen kautta. Hakunila - Länsimäki -alueella toteutetaan kolme virkistys- ja vertaistukiryhmätapaamista ilta-aikaan suunnattuna alle 65-vuotiaille omaishoitajille, joista osa on vielä mukana työelämässä. Tapaamisten tavoitteena on suoda ryhmiin osallistuville omaishoitajille virkistyshetki arjen keskellä ja mahdollisuus vaihtaa kuulumisia vertaisten kanssa. Lisäksi kerätään palautetta omaishoitajien halukkuudesta jatkossa osallistua iltaryhmätoimintaan. Sosionomiopiskelijat Annika Hirvonen ja Tiia Knuutinen suunnittelivat ja toteuttivat opinnäytetyönään miesomaishoitajille vertaistukitapaamisia syksyn 2010 aikana. Toiminnan tavoitteena oli omaishoitajamiesten voimavarojen lisääntyminen arjessa, verkostoituminen muiden omaishoitajamiesten kanssa sekä miesten tapaamisten jatkuminen ryhmäkertojen jälkeen. Ryhmässä kävi säännöllisesti viisi miestä. Ryhmä kokoontui syksyn aikana kuusi kertaa. Ryhmätoiminta koostui keskusteluista ja toiminnallisista menetelmistä, jotka perustuivat miesten toiveisiin ja ohjaajien omiin valintoihin. Antamansa palautteen perusteella omaishoitajamiehet kokivat saaneensa lisää jaksamista arkeen ja löytäneensä ryhmästä uusia ystäviä. Viimeisellä tapaamiskerralla miehet sopivat jatkavansa tapaamisia keskenään. Omaishoidon toimintakeskus Omaishoidon toimintakeskus oli yksi keskeisistä kehittämiskohteista projektissa. Alustavana suunnitelmana oli, että toimintakeskus palvelee kaiken ikäisiä omaishoidettavia sekä heidän hoitajiaan ja mahdollistaa molempien tulon keskukseen. Omaistenkeskuksen perustamista kehittävä työryhmä vieraili keväällä 2009 Helsingin omaishoidon toimintakeskuksessa mukanaan muita asiasta kiinnostuneita omaishoidon kehittäjiä ja yhteistyökumppaneita. Omaistenkeskuksen ohjaaja kertoi omasta työstään, talon toiminnasta, yhteistyökumppaneista, asiakkaista ja toimintakeskuksen tulevaisuuden suunnitelmista. Tämän keskuksen tiloissa toimivat omaishoito- ja vapaaehtoistoiminta. Käynnistä saatiin runsaasti virikkeitä toiminnan suunnitteluun Vantaalla. 148 Hyvin pian huomattiin, ettei ole järkevää kehittää pelkästään omaishoitajille toimintakeskusta vaan yhdistää kehitystyö päivätoimintakeskusten kehittämiseen. Päivätoimintakeskusten kehitysprosessin rinnalle päätettiin perustaa pilotti, jossa kokeillaan päivätoiminnan tiloissa Vantaan Korsossa omaishoitajien ja hoidettavien pistettä, johon hoidettavan voi jättää hoitoon korkeintaan neljäksi tunniksi. Pilotin kautta toivottiin tietoa kohderyhmän tarpeista ja tämän niin sanotun Huilipisteen tarpeesta. Keväällä 2010 aloitettiin kahvila- ja parkkitoiminta -pilotti päivätoiminnan yhteydessä henkilökunnan vetämänä Korson Metsonkodissa. Toiminta-ajatuksena oli tarjota omaishoitajalle mahdollisuus omaan aikaan ja/tai asioiden hoitoon. Omaishoitajalle tarjottiin vaihtoehtoisesti mahdollisuus tulla yhdessä hoidettavan kanssa viettämään aikaa. Toiminta sai nimekseen Huilipiste. Alueen kotihoidon ohjaaja lähetti omaishoitajille tiedotteen toiminnan aloittamisesta. Toimintaan osallistumisesta ei peritty maksua. Osallistujille tarjottiin mahdollisuus ruokailuun kaupunkikortilla. Huilipiste oli auki kevään aikana kolme kertaa, neljä tuntia kerrallaan (klo 10-14). Läsnä oli päivätoiminnan henkilökunnan lisäksi myös muutama vapaaehtoinen, kehittäjäryhmän jäsen ja yhdellä kerralla sosionomiopiskelija, joka osallistui aktiivisesti kehittämisryhmän toimintaan. Kuljetusta ei järjestetty, vaan jokainen tuli omilla kyydeillään. Ne asiakkaat, jotka saapuivat Huilipisteeseen, olivat päivätoiminnan omia asiakkaita eli paikka oli heille tuttu. Ketään ns. “ulkopuolista” ei osallistunut Huilipisteen toimintaan. Asiakkailla oli mukanaan joko eväät tai sitten he ruokailivat kaupunkikortilla. Paikan päällä heille kuitenkin tarjottiin kahvia ja jotain pientä pullaa tai keksiä, jonka työntekijät itse kustansivat. Pilotin jälkeen huomattiin, ettei tämän kaltaiselle toiminnalle ole käyttöä ja syksyllä 2010 ryhdyttiin suunnittelemaan uudenlainen palvelu omaishoitajille, parkkitoiminnan rakentaminen päivätoiminnan sisälle. Se mahdollistaisi myös päivätoimintaryhmän täyttöasteen paranemisen paikkaamalla äkillisiä poissaoloja, joita tulee aina aamuisin. Tarkoituksena on käyttää päivätoiminnan vajaatoimintaa omaishoitajien hyväksi niin, että aamulla voi omaishoitaja tiedustella paikkaa omaishoidettavalleen kyseisen päivän päivätoiminnasta. Sen lisäksi ennalta tiedettyihin poissaoloihin yritetään saada ”paikkaaja” tilalle. Parkkitoiminnan on tarkoitus tavoittaa niin epäviralliset kuin virallisetkin omaishoitajat. Tämä toiminta on siirtynyt Vantaan vanhus- ja vammaispalveluiden omaan toimintaan ja tarkoituksena on ottaa toiminta käyttöön kaikissa päivätoimintayksiköissä. Parkkitoiminta ja omaishoitajien illat Myyrmäessä Myyrmäen päivätoimintakeskuksessa aloitettiin parkkitoiminta omaishoidettaville syyskuussa 2010. Parkkitoiminnan ja omaishoitajien iltojen suunnittelupalavereja oli 2 kertaa kevään aikana ja 2 syksyn aikana. Palavereihin osallistui päivätoiminnan henkilökunnan ja vapaaehtoisten lisäksi omaishoidon työntekijä, yksityinen sektori (vanhusten palvelutaloyhdistys), omaishoitaja ja seurakunnan edustaja. Parkkitoiminnan ja omaishoitajien iltojen toiminta on tarkoitettu yli 65-vuotiaiden omaishoidettavien omaishoitajille. Omaishoidettavien parkkitoimintaan ja omaishoitajien iltoihin saatiin useita osaavia vapaaehtoisia. Lisäksi Vantaan ammattiopisto Varian lähihoitajaopiskelijat osallistuivat toimintaan. 149 Omaishoitajien iltoja järjestettiin syksyllä kolme kertaa. Omaishoitajien illoissa kävi keskimäärin 20 omaishoitajaa ja 3 hoidettavaa. Omaishoitajien iltojen ohjelmat olivat teemoitettuja ja omaishoidettaville oli järjestetty hoito tarpeen mukaan. Yksi näistä omaishoitajien illoista pidettiin Vanhusten palvelutaloyhdistyksen Martinpuiston tiloissa. Palvelutaloyhdistys järjesti luennon muistisairauksista ja huolehti kahvitarjoilusta. Omaishoidettavien parkkeja järjestettiin syksyllä 4 kertaa tiistaisin klo 10 -14. Omaishoitajille lähetettiin tiedote toiminnan alkamisesta syyskuun alussa. Tiedotteessa kerrottiin vapaaehtoisten hoitavan asiakkaita ja päivätoiminnan kantavan vastuun toiminnan järjestämisestä. Toiminnan kerrottiin olevan omaishoitajien jaksamista tukevaa maksutonta toimintaa. Kuljetusta parkkitoimintaan asiakkaille ei ollut vaan heidän tuli järjestää kuljetus itse. Omaishoitajien tuli ilmoittaa hoidettavansa parkkitoimintaan edellisen viikon perjantaihin mennessä. Ilmoittautumisen yhteydessä kysyttiin asiakkaan henkilötiedot, lääkitys, ruokavaliot ja toimintakyky. Liian raskashoitoisia ja huonokuntoisia asiakkaita parkkitoimintaan ei voitu ottaa vapaaehtoisten hoidettavaksi. Parkkiryhmään mahtui korkeintaan 5 hoidettavaa. Päivätoiminta kantaa päävastuun Huilipisteen ja omaishoitajailtojen toiminnasta. Päivätoiminnasta on nimetty toiminnanohjaajan lisäksi vastuuohjaaja joka organisoi ja huolehtii toiminnan sujumisesta. Vapaaehtoiset osallistuivat yhdessä opiskelijoiden kanssa omaishoidettavien hoitoon niin Huilipisteessä kuin omaishoitajien illoissa. Vapaaehtoisrinkiin kuuluu noin 10 henkilöä ja vapaaehtoisrinkiä hoitaa senioriosaaja. Opiskelijat suunnittelivat ja järjestivät viriketoimintaa omaishoidettaville parkkitoiminnassa ja omaishoitajien illoissa. Päivätoiminta järjesti opiskelijoille tarvittavan materiaalin. Varian opettajat liittivät Huilipisteen ja omaishoitajien illat lähihoitajien opintoihin opintojaksoon Vanhustyön verkostot. Näin opiskelijat ja päivätoiminta hyötyivät molemmat yhteistyöstä. Tarkoituksena oli, että opiskelijat saisivat monipuolisen kuvan vanhustyöstä ja sen eri osa-alueista. Opiskelijat tutustuivat kaupungin omaan päivätoimintaan, kolmannen sektorin toimijoihin sekä omaishoitajiin. Yhteistyö koettiin hyvin hedelmälliseksi ja Vantaan ammattiopisto Varia jatkaa mielellään yhteistyötä päivätoiminnan kanssa. 150 Vuoden 2011 puolella on pidetty 1 suunnittelupalaveri. Huilipisteen toimintaa aiotaan jatkaa keväällä 2011. Vapaaehtoiset ovat erittäin sitoutuneita ja motivoituneita tukemaan omaishoitajia. Kevään aikana on tarkoitus panostaa Huilipisteen toiminnan mainostamiseen ja tiedon levittämiseen omaishoitajien piirissä. Parkkitoiminnasta tilapäiseksi sijaishoidoksi päivätoiminnassa Vanhusten Avopalveluiden joryssä käsiteltiin tammikuussa 2011 omaishoitajien Huilipiste -pilotista käynnistynyttä ja edelleen kehittynyttä toimintaa, jonka uudeksi nimeksi on vakiintunut omaishoidettavien tilapäinen sijaishoito päivätoiminnassa. Toiminnan nähdään hyvin tukevan Vantaan ikääntymispoliittista ohjelmaa jossa yhtenä kehittämislinjauksena on omaishoidon tuen tuki- ja palvelumuotojen kehittäminen. Lisäksi tämän toiminnan käynnistäminen Vantaan eri alueilla on vanhusten avopalveluiden tapa jatkaa hankkeessa aloitettua toimintaa ja jalkauttaa sitä itse eri alueille. Tilapäistä parkkihoitoa tullaan järjestämään päivätoimintakeskuksissa, joita Vantaalle on perustettu ja tullaan perustamaan lopuillekin alueille. Tämä uusi toiminta tullaan suunnitelmien mukaan kohdentamaan 65-vuotta täyttäneille omaishoidettaville. Päivätoiminnan työntekijät ovat kuitenkin toivoneet saavansa ottaa asiakkaita mukaan myös tilannekohtaisesti arvioimalla tarvetta, hyötyä ja päivätoiminnan resursseja. Hoidettavan on kyettävä osallistumaan päivätoiminnan ryhmätoimintaan. Toiminta tulee nimensä mukaisesti olemaan akuutteja tilanteita varten, ja yhteydenottoa toivotaan edellisenä päivänä tai kyseisenä aamuna, jos tarve syntyy niin akuutisti. Tilapäinen sijaishoito tapahtuu osana päivätoimintakeskusten ryhmätoimintaa ajalla 08.00 – 15.00. Alle neljän tunnin hoito ilman ruokailua on asiakkaalle ilmaista, mutta yli neljän tunnin hoito ruokailulla maksaa päivätoiminnan asiakasmaksun verran. Tämä maksu on 15 euroa. Kuljetus ei tule sisältymään palveluun ja asiakkaalla on oltavat omat lääkkeet ja henkilökohtaiset hoitotarvikkeet mukana. Sijaishoitoon hakeudutaan ottamalla yhteyttä oman alueen päivätoimintakeskukseen ja päivätoimintakeskuksen työntekijä arvioi päivätoimintakeskuksen mahdollisuuden ottaa asiakas tilapäiseen hoitoon. Mikäli hoitoa ei voida järjestää lähimmässä päivätoimintakeskuksessa, pyritään asiakas saamaan johonkin muuhun Vantaan päivätoimintakeskuksista. Toimintaa on tarkoitus seurata GFS – tietojärjestelmän kautta lisäämällä sinne tuote ”sijaishoito”. Lisäksi asiakas kirjataan päivätoiminnan omaan manuaaliseen tilastoon. Ei-rahallisten tukimuotojen kehittäminen Ei-rahallisten tukimuotojen kehittäminen –tavoitteen alle kehitettiin tuurauspalvelu sekä omaishoitajien terveystarkastukset. Terveystarkastukset olivat alkaneet toimintana jo aikaisemmin, mutta hankkeen myötä omaishoitajille aloitettiin omat terveystarkastukset. Tuurauspalvelukokeilu omaishoitajille käynnistyi toukokuussa 2009 Vantaan Korson seurakunnan diakonissan Anne Savirannan yhteydenotosta, jossa hän kertoi, että heidän kirkon painopisteenä tuona ajankohtana oli omaishoitajien tukeminen. Seura151 kunta tarvitsi Korson kotihoidon apua löytääkseen alueen omaishoitajia. Seurakunnan toimesta lähetettiin 14 kutsua seurakunnan omille vapaaehtoistyöntekijöille, jotka olivat aiemmin osallistuneet seurakunnan vapaaehtoistyöhön. Kotihoidon ohjaaja Marjukka Liila yhdessä kotihoidon esimies Marja Ruotsalaisen kanssa katsoi sopivat omaishoitoperheet, joille ns. tuurauspalvelu voisi olla jaksamisen tukimuoto. Ensimmäinen tapaaminen sovittiin marraskuulle 2009, jossa päätettiin lähteä kokeilemaan tuurauspalvelua. Tuurauspalvelulla tarkoitetaan omaishoito perheeseen annettavaa vapaaehtoisen tukea, joka on pääosin keskustelua hoitajan tai hoidettavan kanssa sekä kuuntelua ja rohkaisua sekä seuranpitoa ja mahdollisesti ulkoilua. Vapaaehtoiselle oli kerrottu oma asema omaishoitoperheessä: Hän on vapaaehtoinen, ei ammattilainen. Tuurauksen sisällöstä sovittiin myös seuraavaa: tuuraajan käynti on 1-4 tuntia, maksutonta, luottamuksellista ja ei hoitotoimenpiteitä eikä kodinhoidollisia toimenpiteitä sisältävä. Alun perin suunnitelmana oli, että tuuraus voi toteutua kertaluontoisesti, mutta suurin osa tuuraajista tapasi omaishoitoperhettä useamman kerran. Pilottiin osallistui aktiivisesti kahdeksan vapaaehtoista, jotka tuurasivat omaishoitajaa 1-2 kuukauden välein 1-4 tuntia kerrallaan. Vapaaehtoisten, seurakunnan diakonin ja kotihoidon esimiehen tapaamiset oli pilotin alusta lähtien sovittu n. 2-3 kuukauden välein pidettäväksi. Tapaamisissa oli läsnä myös sosionomiopiskelija Sini Hedman, joka teki opinnäytetyönsä liittyen tähän tuurauspalveluun. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa iäkkäitä omaishoitoperheitä tukevien vapaaehtoisten sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Näissä tapaamisissa vertaistuellisen keskustelun kautta käytiin läpi omaishoitoperheiden tilanteita sekä vapaaehtoisia askarruttavia asioita. Tilaisuuksissa keskusteltiin myös vapaaehtoisten vastuista, velvollisuuksista ja roolista, vaitiolovelvollisuudesta sekä vapaaehtoisille syntyvien kustannusten korvaamisesta. Palautteet omaishoitoperheiltä ovat olleet hyviä ja tämänkaltaiselle palvelulle on alueella kysyntää. Vantaan seurakuntayhtymän julkaisema lehti Vantaan Lauri (kesäkuu 2010) haastatteli yhtä tuurauspalveluun osallistunutta omaishoitoperhettä ja he kuvaavat apua “ pienellä vaivalla suureksi avuksi “ ja tuurauspalveluun pääsyä “lottovoitoksi”. Hankkeen päätyttyä on sovittu, että tuurauspalvelu jatkuu Korso- Koivukylän alueella ja yhteistyötä seurakunnan ja kotihoidon kanssa ylläpidetään. Lisäksi tuurauspalvelu -pilotin aloittaneet Korson kotihoidon ja päivätoiminnan työntekijät ovat ottaneet osaltaan vastuun toiminnan laajentamisesta muille alueille Vantaalla. Tikkurilassa neuvotteluja paikallisen seurakunnan kanssa on käyty, mutta toistaiseksi alueella toiminta on seurakunnan satunaista toimintaa ystäväpalvelun kanssa. Yhteistyö päivätoiminnan ja kotihoidon ja seurakunnan välillä ei ole toistaiseksi käynnistynyt samalla tavalla kuin Korsossa. Toimintamuotoa on käyty esittelemässä myös Hakunilan seurakunnalle, mutta toistaiseksi toiminta ei ole alueella lähtenyt käyntiin. Länsi-Vantaalla seurakunnalla on omaa tuurauspalvelua, eikä siellä tässä vaiheessa ole lähdetty mukaan omaishoitajille tarjottavaan tuurauspalveluun. 152 Omaishoitajien terveystarkastukset Kehittämishankkeen aikana aloitettiin seniorineuvolassa 65 vuotta täyttäneiden omaishoitosopimuksen tehneiden omaishoitajien vuosittaiset terveystarkastukset. Terveystarkastukset tehtiin joko vastaanotolla tai kotikäynnillä. Tapaamiseen pyrittiin varaamaan aikaa noin kolme tuntia, koska henkisen kuorman purkaminen kestää omaishoitajilla hieman muita asiakkaita kauemmin. Kokonaisvaltaisessa terveystarkastuksessa, jonka teki terveydenhoitaja, kartoitettiin omaishoitajan jaksamista ja tuen tarvetta sekä toimintakykyä ja voimavaroja. Tapaamisen yhteydessä annettiin terveyteen liittyvää ohjausta ja neuvontaa, vahvistettiin omaishoitajan voimavaroja sekä annettiin palveluohjausta erilaisista tukimuodoista. Tapaamisessa selviteltiin myös apuvälineiden tarvetta ja tarvittaessa ohjattiin omaishoitaja saamaan apua muilta sosiaali- ja terveyspalveluiden tahoilta. Tarkastuksissa huomattiin, että omaishoitajilla on vaikeuksia pitää huolta omasta fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnistaan. Omaishoitaja “jämähtää” helposti hoitamaan ja huomioimaan vain hoidettavan tarpeita. Tämä tuo erakoitumista ja alakuloa omaishoitajan elämään. Terveystiedon vastaanottamiskyky on myös heikentynyt. Joidenkin kohdalla pienetkin neuvot koetaan vaatimuksena. Terveystarkastuksen tekijöiden huomio oli, että muistisairasta hoitavat omaishoitajat ovat väsyneimpiä ja stressaantuneimpia. Fyysisistä ongelmista omaishoitajilla korostuneinta on kohonnut verenpaine. Omaishoitajien terveystarkastuksille oli ominaista, että omaishoitaja haluaa selvitellä myös hoidettavan tilannetta, esimerkiksi avun tarvetta kylvetyksiin vastustelevalle puolisolle. Osalla omaishoitosopimuksen tehneistä omaishoitajista on oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa, jolloin hoidettava on joko osapäiväisesti päivätoiminnassa tai ympärivuorokautisessa hoidossa vanhainkodissa. Palvelusetelin käyttö vapaapäivien käytössä näytti olevan vielä vähäistä. Viestinnän kehittäminen Omaishoito kehittyy -projektin yksi kehittämiskohde oli opas/esite. Työskentelyn alkuvaiheessa tavoitteena oli laatia palveluopas vantaalaisille muistisairaiden omaishoitajille ja/tai omaishoitoa suunnitteleville omaisille helpottamaan tarvittavien yhteystietojen löytämistä. Tavoitteena oli, että palveluopasta voivat hyödyntää myös yhteispalvelupisteiden henkilökunta sekä muut asiakaspalvelutyön ammattilaiset. Oppaan sisällön ja rakenteen suunnittelu aloitettiin tutustumalla olemassa oleviin oppaisiin ja esitteisiin, vertailemalla ja analysoimalla niiden sisältöä. Lisäksi keskusteltiin omaishoitajien kanssa Muistiyhdistyksen vertaistukiryhmässä, eräässä omaishoitajien tapaamisessa ja henkilökohtaisesti kahden omaishoitajan kanssa. Vantaan muistiyhdistyksen muistineuvojaan oltiin yhteydessä koko suunnitteluprosessin ajan. Suunnitteluprosessiin ja tiedonkeruuseen osallistui kehittäjätyöryhmän lisäksi Tikkurilan Laurean sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita. Työskentelyn edetessä huomattiin, että opas oli paisumassa laajaksi. Lisäksi todettiin erilaisia oppaita ja esitteitä olevan jo runsaasti sekä ikäihmisille että muistisairaille ja heidän omaisilleen. Vantaan kaupunki on julkaissut Ikäihmisten palveluoppaan, joka esittelee pääasiassa kaupungin eri toimialojen ikäihmisille suunnattuja palveluja yh153 teystietoineen. Lisäksi yhdistykset ja lääkefirmat ovat julkaisseet oppaita ja esitteitä, jotka ovat kohdistettu muistisairaille ja heidän omaisille. Näiden edellä mainittujen oppaiden/esitteiden sisältö todettiin kattavan ne aihealueet, joita omaishoitajat keskusteluissa toivat esiin tiedontarpeinaan. Työskentelyn tässä vaiheessa huomattiin myös, että Vantaan kaupungin esitesarjasta puuttui esite omaishoidosta. Opasta suunnitteleva työryhmä siirtyi suunnittelemaan kaksisivuista tiedotetta/esitettä. Omaishoito -esitteessä kerrotaan mitä omaishoidon tuki on sekä esitellään tukimuodot ja palvelut omaishoidettavalle. Lisäksi kuvataan kuka voi toimia omaishoitajana sekä omaishoitajalle tarjolla oleva taloudellinen tuki ja muut palvelut. Esitteessä on kerrottu myös miten omaishoidon tukea haetaan. Esitteen takakannesta löytyy omaishoidontuen aluejako ja yhteystiedot. Opasta painettiin 1000 kappaletta ja sitä lähetettiin päivätoiminnan, kotihoidon kotiutustiimien, seniorineuvolan ja Seniori-infon henkilökunnalle sekä kotihoidon ohjaajille, hoitokoordinaattoreille, hoidonjärjestelijöille, vanhustyön ja sairaalapalveluiden sosiaalityöntekijöille ja Vantaan muistiyhdistyksen muistineuvojalle. Esitteen valmistumisen jälkeen kesäkuussa 2010 Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen –hankkeen johtoryhmän kokouksessa sovittiin, että esitteestä kerätään omaishoitajien vertaistapaamisissa asiakaspalautetta esitteen edelleen kehittämiseksi. Kaksi sosionomiopiskelijaa keräsi oppimistehtävänään ko. palautteen lomakekyselynä. Lisäksi he keräsivät palautetta esitteestä yhteistyökumppaneilta/ työntekijöiltä. Omaishoitajilta saatiin palautetta 29 henkilöltä ja työntekijöiltä 13 henkilöltä. Sekä omaishoitajat että työntekijät antoivat esitteen sisällöstä pääosin positiivista palautetta. Esite koettiin selkeäksi ja helppolukuiseksi perustietopaketiksi. Suurin osa työntekijöistä koki saaneensa esitteestä apua käytännön työhön, ja esite sopii annettavaksi niin yhteistyötahoille kuin asiakkaille. Molemmat käyttäjäryhmät esittivät kehittämisehdotuksia esitteen ulkoasuun ja sisältöön. Ehdotuksia tuli muun muassa liittyen (tekstin) väritykseen, fonttikokoon, lausevalintoihin, sanavalintoihin ja kuvitukseen sekä aihesisältöihin. Palautteen pohjalta esitteeseen tehdään tarkennuksia, muutoksia ja päivityksiä helmikuussa 2011. Koordinaatioryhmä Omaishoito kehittyy - verkosto otti hankkeen Vantaan johtoryhmässä joulukuussa esille kohtaamansa haasteen verkostotyöpajan järjestämisessä syksyllä 2010. Haaste johtui vaikeudesta saada asianosaiset henkilöt Vantaan organisaatioista mukaan verkostotyöpajaan. Kutsut ja ohjelma lähtivät ajoissa liikkeelle, mutta osa vastaanottajista ei reagoinut saamaansa kutsuun ollenkaan. Projektin kehittäjät tapasivat muutaman vieraan kanssa verkostotyöpajan merkeissä ja pohti omaishoidon tilannetta ja syitä siihen miksi verkostotyöpaja ei onnistunut, miksi kutsutut eivät tulleet mukaan tai reagoineet saamaansa kutsuun. Työpajan keskusteluiden pohjalta omaishoito kehittyy –projekti päätti tuoda huolensa omaishoidon koordinoinnista ja yhteisestä vastuusta esille ja ehdottaa toimenpiteitä. Hankkeen joulukuun johtoryhmässä päätettiin perustaa Vantaalle omaishoidon koordinaatioryhmä. 154 Koordinaatioryhmän on tarkoitus tavata muutaman kerran vuodessa ja ottaa sisäisesti pienryhmissä vastuu erilaisista projekteista ja kehityskohteista. Tällä tavoin eri organisaatioihin jakautunut omaishoitajien palvelutuotanto on koordinoitu Vantaan sisäisesti eikä omaishoito myöskään jää kenenkään yksittäisen henkilön vastuulle. Yhteistyö kehittämisprojektin Vantaalla aloittavan POLLIn kanssa on myös jäämässä koordinaatioryhmän vastuulle ja POLLI on mahdollisesti saamassa paikan koordinaatioryhmässä. Tammikuun työpajassaan omaishoito kehittyy - verkosto suunnitteli perustettavan koordinaatioryhmän toimenkuvaa, kokoonpanoa ja koordinaationryhmän ensimmäistä verkostotyöpajaa. Koordinaatioryhmän tehtäväksi nähtiin yhteisen vastuun ottaminen hyvästä omaishoidosta Vantaalla. Tämä tulisi toteuttaa jatkamalla omaishoito kehittyy – projektissa aloitettuja pilotteja ja laajentamalla niitä muualle Vantaalle. Lisäksi projektin tärkeiksi nostamia teemoja tulisi pitää koordinaatioryhmän toiminnan lähtökohtana. Verkostotyöpajan ajankohdaksi ehdotettiin maaliskuun loppua, jotta työpajaan ehdittäisiin valmistautua kunnolla ja osallistuminen voitaisiin taata paremmin. Koordinaatioryhmän kokoonpanoon ehdotettiin kuuluviksi seuraavia organisaatioita: omaishoidontuki, kotihoito, päivätoiminta, Hoiva24, Seniorineuvola, vammaispalvelut, muistikoordinaattorit, terveyspalvelut ja POLLI Verkostotyöpajan ja koordinaatioryhmän toiminnan toivottiin laajentavan parkkitoimintaa muualle Vantaalle ja kehittävän sen toimintaa edelleen. Samoin toivottiin jatkettavan tuurauspalvelun toimintaa. Lisäksi toivottiin, että pohdittaisiin kuinka epävirallisten omaishoitajien jaksamista voitaisiin paremmin tukea erilaisin ei-rahallisin palvelumuodoin. Tällaisiksi palvelumuodoiksi nähtiin muun muassa jaksamisen tukeminen, Pollin kanssa tehtävä yhteistyö RAYn rahoittamassa hankkeessa, neuvontapalvelu, palveluohjaus, vertaistuen kehittäminen ja palvelutarpeenarvioinnin kehittäminen. 7.3 Opiskelijayhteistyö omaishoito kehittyy - projektissa Hankkeen aikana, erityisesti vuonna 2010, Laurean sosiaali- ja terveysalan opiskelijat osallistuivat omaishoito kehittyy – projektin kehittämistyöhön tehden erilaisia oppimistehtäviä. Projektin aikana valmistui kaksi opinnäytetyötä. Sosionomiopiskelija Sini Hedmanin (2011) kuvaa opinnäytetyössään tuurauspalvelun toteuttamista ja arvioi muun muassa tuurauspalvelu –pilotin onnistumista tuuraajien näkökulmasta. Sosionomiopiskelijat Annika Hirvonen ja Tiia Knuutinen (2010) suunnittelivat ja toteuttivat opinnäytetyönään miesomaishoitajille vertaistukitapaamisia. Jokaisessa projektin työpajassa oli läsnä ainakin yksi opiskelija muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta; sosionomiopiskelija Sini Hedman osallistui lähes koko kehittämisprosessiin. Projektiin liittyen opiskelijoita oli mukana oppaan/esitteen suunnittelussa, tiedonkeruussa ja esitteen arvioinnissa sekä omaishoitajien verkoston ja palautteen arvioinnissa. Lisäksi Hoitotyön menetelmäosaaminen –opintojakson yksi sisältöaihe liitettiin projektiin. Kehittämishankkeen aikana vakiintui käytänne, että toisen vuoden hoitotyön koulutusohjelman opiskelijoiden Hoitotyön menetelmäosaaminen –opintojakson yhtenä aiheena käsiteltiin omaishoitoa. Lähiopetuksen (4 h) sisältönä oli perhehoitotyö, perhe -käsitykset, omaisten rooli ja merkitys hoitotyössä, omaishoidon tuki, omaishoito Vantaalla, omaishoitoperheiden jaksaminen ja tuen tarve, kokemuksia omaishoidosta sekä tietoa 155 kehittämishankkeista ja järjestöistä. Opetuksen toteuttamiseen osallistui asiantuntijoina kotihoidon ohjaaja ja omaishoitaja. Opiskelijoille annettiin ennakkotietoa asiantuntijoiden läsnäolosta, ja he olivat valmistautuneet esittämään kysymyksiä. Opetustilanteessa omaishoitaja kertoi hoidettavastaan, perheen arjen tilanteista, ajatuksistaan ja kokemuksistaan, jonka jälkeen käytiin hänen puheenvuoron herättämää keskustelua. Tälle osuudelle varattiin niin paljon aikaa kuin mitä omaishoitajan oli mahdollista olla läsnä, yleensä noin puolet kokonaisajankäytöstä. Syksyllä 2010 eräs terveydenhoitajaopiskelija haastatteli syventävänä oppimistehtävänään kahta omaishoitajaa. Haastatteluiden tavoitteena oli kartoittaa omaishoitajien eirahallisen tuen muotoja. Haastattelujen tarkoituksena oli selvittää, miten omaishoitajat näkevät verkostonsa ja miten he kokevat oman verkostonsa kehittyneen. Omaishoitajat listasivat seuraavia tahoja kuuluvaksi tukiverkkoonsa: hoito- ja palvelusopimus Vantaan kaupungin kanssa, omat ja hoidettavan ystävät, omat lapset ja lapsenlapset, omat ja puolison sisarukset, Vantaan kaupungin kotihoito ja sen palvelut, tuurauspalvelut (kaupungin ja yksityisten järjestämät), hoitajan vapaa-aika (kuukausittaiset lomapäivät, mahdollisuus ostaa hoitopäiviä, hoidettavan hoitojaksot ja päivätoiminta muualla kuin kotona), erilaiset järjestöt (Muistiyhdistys ry ja POLLI ry) sekä seniorineuvola ja lääkärit. Arjen toiminnoissa selviämiseen omaishoitajat kokivat saavansa tarpeeksi tukea. Myös vertaistukea, virkistystoimintaa ja asiantuntijapalveluita oli riittävästi tarjolla. Olemassa oleviin vapaapäivien järjestämisen mahdollisuuksiin ja muotoihin oltiin tyytyväisiä ja toivottiin, että nämä mahdollisuudet pysyisivät jatkossakin yhtä hyvinä. Omaishoitajat kokivat tuurauspalvelun hyväksi asiaksi, mutta toivoivat palvelua enemmän sekä mahdollisuuksia saada tuuraaja lyhyelläkin varoitusajalla ja esim. sunnuntai-illaksi. Huilipisteen toiminnan kehittämiksi toinen omaishoitajista antoi ehdotuksen, että toimintaa järjestettäisiin aina samaan aikaan ja siitä tiedotettaisiin paremmin. Oppaan/esitteen tärkeyttä omaishoitajat korostivat. He kommentoivat, että akuuttivaiheessa ”kaiketi kerrottiin” palveluista, mutta tietoon ei osattu tarttua kaiken muun hässäkän keskellä. Seniorineuvola koettiin hyvänä, omaishoitajan itsensä hyvinvoinnista kiinnostuneena palveluna. Omaishoitajien haastatteluiden pohjalta tehtiin johtopäätös, että omaishoidon palveluiden tiedottaminen koettiin puutteelliseksi. Omaishoitajat kokivat, että ohjausta sopivien palveluiden löytymiseksi ja käyttämiseksi ei ollut tarjolla. Heidän kokemuksen mukaan omaishoidon tukemisessa ei ole tapahtunut oikeastaan minkäänlaista muutosta parempaan suuntaan viime vuosina. 7.4. Arviointia projektin toiminnasta Omaishoito kehittyy – osahankkeessa ei ollut käytössä varsinaista erillistä arviointiresurssia, vaan arviointi on tehty itsearviointina sekä kehittäjien että vastuukehittäjien toimesta. Lisäksi projektista on tehty arviointia teemahaastatteluiden muodossa Aaltoyliopiston kauppakorkeakoulun toimesta. Laurea ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ovat osallistuneet arviointiin opinnäytetöiden ja oppimistehtävien kautta. Teemahaastatteluiden tulokset esitellään omassa osiossaan tässä loppura156 portissa, tässä osiossa keskitytään kehittäjien tekemän loppukyselyn tuloksiin.Tässä osiossa esitellään keväällä kerätyn aineiston tulokset ja jokaisessa työpajassa läpi hankkeen kerätyn työpajanpalautteen tuloksia. Jokaisessa työpajassa kerätyistä palautteista nousi hyvin esille huoli omaishoitajien tukimuodoista ja niiden kehittämisestä. Vuoden 2008 palautteissa korostui erityisesti huoli omaishoitajien jaksamisesta ja juuri siihen haluttiinkin hankeen myötä saatavan uusia ratkaisuja. Erityisesti kaivattiin ei-rahallisentuen ulkopuolisia tukimuotoja, mikä johtui jonkin verran Vantaan antamista resursseista ja omaishoidon tilanteesta Vantaalla. Kehittäjät nostivat palautteissaan esille myös huolen rahoitus – ja resurssiasioista omaishoitoon ja sen kehittämiseen liittyen. Nähtiin, että palveluiden kehittäminen ilman lisäresursseja on haasteellista. Yhtenä vastauksena uusien tukimuotojen kehittämiseen nähtiin palautteissa yhteistyö vapaaehtoisten kanssa. Verkostotyöskentely on palautteiden mukaan ollut kehittäjille antoisaa ja antanut heille uusia näkökulmia omaan työhönsä ja omaishoidon palveluiden tuottamiseen. Verkostotyölle ominainen vapaa keskustelu nähtiin jossain määrin turhauttavana ja konkreettisia kehitysideoita ehdittiin kaivata ennen niihin pääsyä. Verkostojohtamisen osaamisen kehittyminen hankkeen aikana nähtiin voimavarana ja pääomana omassa työssä. Hankkeessa tiivistynyt yhteistyö Laurea ammattikorkeakoulun kanssa nähtiin erittäin hyvänä asiana. Kehittämistyön viimeisessä työpajassa kehittäjätiimin jäseniltä pyydettiin kirjallista palautetta projektin toiminnasta ja se tuloksista. Parhaana antina kehittämishankkeen aikana mainittiin verkostoituminen, yhteen hiileen puhaltaminen usean eri työyhteisön ja alueen osalta, tutustuminen muihin omaishoidon tuen asiakkaiden kanssa työskenteleviin ja heidän näkemyksiin sekä huomio ettei ole vain pienenä ryhmänä tukemassa omaishoitoperheitä vaan se on yhdessä kaikkien tavoite. Myös todettiin, että ajatusten vaihto muiden kanssa oli ollut tärkeää ja isona ryhmänä kehitettiin paljon, luotiin uutta ja otettiin käyttöön vanhaa uudestaan. Kehittämistyön aikana yhteistyö eri toimijoiden kesken helpottui, saatiin uusia eväitä omiin työkäytäntöihin ja omaishoito tuli esille. Hyvien yhteistyökäytänteiden toivottiin jatkuvan. Hankkeen myötä ”ylempi taho” heräsi huomaamaan omaishoidon arvostuksen ja tärkeyden; hyvä työ jatkuu projektin jälkeen koordinaatioryhmän kautta. Opiskelijayhteistyön mainittiin olleen antoisaa. Eräs palautteen antaja mainitsi myös englantilaisen luennoitsijan olleen hyvä. Palautteissa mainittiin myös parhaana antina tutustuminen järjestöjen toimintaan vanhustyössä, omaishoitajuudessa ja vapaaehtoistyössä. Omaishoitoperheiden lähitukimuotojen todettiin kehittyvän hyvässä yhteistyössä Pollin ollessa rantautumassa Vantaalle RAYn rahoittaman projektin kautta. Parhaana antina mainittiin myös mukanaolo innovatiivisessa, moniammatillisessa ja sitoutuneessa ryhmässä, jolta ei ideat loppuneet. Parhaana antina todettiin olleen myös tietoisuus siitä, että on halua ja ideoita toimia omaishoidon kehittämiseksi jos vain olisi (taloudellisia) resursseja toteuttaa lisätukimuotoja. Kehittämishankkeen aikana huomattiin, että työ oli tuottanut näkyviä, konkreettisia tuloksia. Asiakkailta mainittiin tulleen erittäin myönteistä palautetta, joten kehittämishankkeen aikana löydettiin tärkeitä 157 tukimuotoja omaishoitajille. Hanketyöskentelystä todettiin myös, että asiakasnäkökulma oli ollut mukana kaiken aikaa, ja että oli ollut reilusti aikaa keskustella, pohdiskella ja kehittää tukimuotoja eri näkökulmista. Laajemmat verkostopajat ja osallistuminen geroryhmään sekä opintoretki omaishoidon toimintakeskukseen mainittiin antaneen laajemman näkökulman ja uusia ajatuksia. Myös mainittiin vetäjien olleen kannustavia ja tarjoiluiden olleen tosi hyviä. Toisaalta kehittämishankkeen aikana jäätiin kaipaamaan konkreettisia toimenpiteitä ja tuloksia sekä suunniteltujen asioiden loppuun viemistä/käytännön toteutusta. Palautteissa mainittiin myös, että jäätiin kaipaamaan päätösvaltaisten työntekijöiden/viranhaltijoiden osallistumista hankkeeseen koko ajan. Vastuuhenkilöitä olisi voitu nostaa esiin aikaisemmin, jolloin hankkeen loppuvaihe olisi ollut tehokkaampi. Kaipaamaan jäätiin myös seniorineuvolan ja seniori-infon mukaantuloa ennaltaehkäisevään toimintaan sekä tiiviimpää yhteistyötä kotiutushoitajien kanssa ja tiedonkulkua. Muutama kehittäjä totesi, että oli tullut mukaan hankkeeseen kesken. Se oli häirinnyt hieman mukanaoloa tai kokonaiskuva työryhmien työskentelystä ja tavoitteista hankkeen aikana oli jäänyt hajanaiseksi. Yksittäisinä kehittämisehdotuksina mainittiin, että olisi voitu porukalla miettiä kriteeristöä omaishoitajuudelle, yhteistä linjausta koko pääkaupunkiseudun kanssa. Palveluohjauksesta todettiin, että on hyvä tarkastella laajempaa kokonaisuutta. Ehdotettiin myös, että nyt kun on paneuduttu yli 65-vuotiaiden omaishoitajien tukemiseen, niin olisi syytä myös lähteä miettimään kuinka tukea lapsiperheitä ja aikuisia omaishoitajia. Yhden kehittäjän näkemyksen mukaan kotiin annettava tuurauspalvelu ja sen toteuttaminen kaipaa vielä kehittämistä; toisen kehittäjän mukaan tuurauspalvelu sopisi jatkossa kotihoidon työkenttään ja parkkitoiminta päivätoimintaan. 7.5 Yhteenveto ja projektin tulokset Omaishoito kehittyy –projektin tarkoitus ja tavoite jäsentyi muutamaan kertaan uudelleen hankkeen ensimmäisen puolen vuoden aikana. Tästä johtuen varsinaisten kehittämiskohteiden valinta venyi vuoden 2009 puolelle ja käynnistyi pilottien muodossa vasta vuoden 2010 puolella. Alussa käytiin keskustelua siitä, mikä kehityskohteiden pääpaino tulisi olla ja ovatko niiden kohteina kaikki omaishoitajat vai ainoastaan virallisesti omaishoidontukea saavat. Lopulta päädyttiin siihen, että pääasiallisena kohteena on omaishoidon tukea saavat, mutta esimerkiksi omaishoidon esite on tarkoitettu kaikille vantaalaisille omaishoitajille tai hoitajiksi aikoville. Projektin kehittäjäverkosto oli alun jälkeen todella motivoitunutta ja sitoutunutta työskentelemään kehittämisryhmässä ja ottamaan vastuuta kehityskohteista. Pilotit olivat kehittäjien vastuulla ja toimivat heidän osaamiseensa perustuen. Kehittäjät ovat olleet mukana myös kehitysideoiden jalkauttamisessa. Projektin työstämästä ja edelleen työstämästä esitteestä otetaan toinen painos vuonna 2011. Kaikki pääasiallisista kehityskohteista on jalkautunut Vantaan omaksi toiminnaksi ja laajenee pilottikohteista muualle Vantaalle. Tuurauspalvelu jatkaa toimintaansa Korsossa ja laajenee mahdollisuuksien mukaan myös muille alueille. Omaishoidonkeskus on muuttunut prosessin myötä omaishoitajien tilapäiseksi sijaispaikaksi päivätoimin158 nan vajaakäyttöä hyödyntäen. Tämä on ollut pilottina syksyn 2010 aikana Myyrmäessä ja jatkaa toimintaa hiukan kehittyneempänä versiona. Omaishoito kehittyy –projekti on hankkeen alusta lähtien sitoutunut verkostomaisen toiminnan oppimiseen ja omaksumiseen. Verkostopajoja on pidetty jo hankkeen alusta lähtien ja mukaan on kutsuttu myös asiakkaita, mikä on verkostoajattelun kannalta hyvin oleellista. Verkostotyöskentely on hankkeen edetessä kuitenkin omaishoidon kohdalla kohdannut haasteen, johon on hankkeen loppuaikana vielä lähdetty etsimään ratkaisua. Projektin viimeiseksi ajateltu verkostotyöpaja loppusyksystä 2010 epäonnistui, sillä kutsuttuja yhteistyötahoja ei saatu mukaan. Tämä tarkoitti myös sitä, ettei Vantaan sisäiset toimijat nähneet omaishoitoa ja projektissa kehitettyjen toimintojen jalkauttamista omaksi asiakseen. Yhdessä verkostopajaan tuleen kolmen ulkopuolisen kutsutun kanssa, kehittäjäryhmä analysoi tilannetta ja syitä verkostotyöpajan peruuntumiselle. Myöhemmin syksyllä kolmen ydinkehittäjän ryhmä ideoi Vantaalle koordinaatioverkoston, joka ottaisi yhdessä vastuun omaishoidosta Vantaalla. Koordinaatioryhmä aloittaa työskentelynsä alkukeväästä 2011 ja pitää omaishoito kehittyy – projektin kanssa yhdessä ensimmäisen verkostotyöpajan omaishoidon kehittämisestä, muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen – hankkeen kehityskohteiden jalkauttamisesta ja Vantaan omaishoitajat ja läheiset ry:n (Polli) aloittaman uuden projektin suunnittelusta. Jalkautuksesta ja hankeen kehitysideoiden siirtymisestä Vantaan omaan toimintaan kertoo uuden Pollin hankkeen liittäminen selkeästi toimintaan joka on aloitettu muutosvoimaa hankkeessa. Koordinaatioverkostoa voidaan pitää projektin tärkeimpänä saavutuksena jos sitä tarkastellaan verkostonäkökulmasta. Koordinaatioryhmä lisää Vantaan sisäistä koordinaatiota ja vie omaishoidonpalvelutuotantoa lähemmäs asiakaslähtöisyyttä. Samalla se jakaa vastuuta omaishoidon palveluista sisäisesti. Lisäksi Vantaa on avoimesti ottanut ulkopuolisen järjestön mukaan koordinaatioryhmään. 159 8 Hankkeen tavoitteiden saavuttaminen Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen on ollut monilla mittareilla mitattuna suuri ja haasteellinen hanke. Kehittämistyö on ollut jo lähtökohtaisesti erilaista Espoossa ja Vantaalla. Espoo keskittyi verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittämiseen ja Vantaalla lähdettiin tekemään yhdessä Vantaan ikääntymispoliittista ohjelmaa sekä kehittämään avopalveluja laajalla rintamalla. Tilastojen valossa hankkeessa on ollut kentän kehittäjinä ja koulutuksiin osallistujina vuoden 2010 loppuun mennessä 380 henkilöä ja koulutustyöpäiviä on ollut kolmen vuoden aikana 1148 sekä työpajoja ja verkostopajoja 1081 työpäivää. Näissä luvuissa eivät näy opiskelijat, infotilaisuuksiin osallistuneet ja työryhmien hanketyöpäivät. Oman haasteensa toi kehittämisen monimuotoisuus, mikä näkyy kahdeksan projektin kehittämisteemoissa. Hankkeen organisoinnin suunnittelu (projektit ja niiden vetäjäkolmikot sekä kaupunkien johtoryhmät) keväällä 2008 näyttäytyi myöhemmin onnistuneena valintana, samoin päätös palkata Vantaan osahankkeelle oma projektikoordinaattori. Hän piti monimuotoisen kehittämisen yhteisten teemojen langat käsissään ja omien verkostojensa avulla edesauttoi tavoitteiden saavuttamista. Kahden kaupungin yhteinen hanke mahdollisti kehittämistyön (muunkin kuin tässä hankkeessa tehdyn) tulosten ja hyvien käytänteiden jakamisen. Nämä yhteiset seminaarit, työpajat ja tapaamiset olivat innostavia ja kaupungit hyötyivät toistensa kokemuksista ja kehittämistuloksista. Tämä hanke oli myös julkinen hanke siinä mielessä, että sen tuloksia esiteltiin laajasti eri seminaareissa ja konferensseissa. Oman lisänsä antoi yhteistyö japanilaisen Tohoku Fukushi yliopiston sekä De Montfort yliopiston kanssa. Hankkeen tapahtumista tehtiin viestintäsuunnitelman mukaisesti artikkeleita ja lehdistötiedotteita. Nettisivut aukesivat alkuvuonna 2011 ja sieltä löytyy myös sellaisia raportteja, joita ei julkaista tässä hankeraportissa, eikä varsinaisessa julkaisussa. Seuraavassa tarkastellaan hankkeen tavoitteita ja arviointisuunnitelmaa suhteessa tuloksiin ja sen jälkeen esitellään verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittymisen arviointia sekä verkostoitumisen tehokkuuden ja vaikuttavuuden mittaamista. Molemmat tutkimukset ovat hankkeen keskiössä, toimihan koko hanke verkostomaisesti. 8.1 Tavoitteet ja arviointisuunnitelma suhteessa tuloksiin Hannele Niiniö Hankkeen keskeiset tavoitteet ja tulokset on hankesuunnitelmassa ja myös arviointisuunnitelmassa kuvattu seuraavasti: Hankkeessa HSE:n verkosto-osiolla on kolme keskeistä tavoitetta: 1. Kehittää vanhustyön verkostoja Espoossa ja Vantaalla 2. Kehittää vanhustyön verkosto-osaamista Espoossa ja Vantaalla 160 3. Kehittää verkostoitumisen vaikuttavuusmittausta Vantaan kaupungin, Laurean ja HSE:n yhteisissä projekteissa syntyvät tulokset ovat tiivistetysti seuraavat: Tulos 4:Yhteinen vastuu ikääntyneistä on kehittynyt osatulos a: Ikäpoliittinen ohjelma Vantaalle on luotu yhdessä kaupunkitasoisen työryhmän kanssa osatulos b: Seniori-infotoiminta on aloittanut osatulos c: Tukiverkostot ja rakenne Senioriosaajatoiminnan kehittämiseen on luo tu Tulos 5:Ikääntyneille suunnatut palvelut ovat uudistuneet ja verkostomainen työskentely on kehittynyt osatulos a) Gerontologisen keskuksen pilotti on käynnissä Myyrmäessä osatulos b) On selvitetty, kuinka hyvin gerontologisen keskuksen toiminta vastaa asiakkaiden tarpeita osatulos c) Kotihoidon työmenetelmät ja verkostot ovat uudistuneet (yhteistyö terveys- ja kuntoutuspalvelujen kanssa) Tulos 6: Kotihoidon ja gerontologisten keskusten henkilöstöllä on uudenlaista, toiminnan vaatimaa osaamista Tulos 7: Omaishoidon tuen muodot ovat kehittyneet Tulos 8: Vantaan sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden (II-aste ja amk-aste) näkemykset vanhustyöstä on selvitetty Kahden ensimmäisen tavoitteen osalta voidaan sanoa, että ne on saavutettu. Vanhustyön verkostoja kehitettiin ja hankkeen myötä tulleisiin haasteisiin vastattiin. Kolmas tavoite eli verkostoitumisen tehokkuusmittareiden kehittäminen ei toteutunut. Syitä siihen on pohdittu kappaleessa 8.3. Tuloksen neljä osalta tavoitteet saavutettiin hyvin: Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelma luotiin hankkeen avulla, päävastuun ollessa kaupungin toimijoilla ja Seniori-info toiminta on aloittanut kesäkuussa 2010 Myyrmäen yhteispalvelupisteessä. Virallisesti nämä kehittämiskohteet, kuten myös Senioriosaajatoiminta ovat kuuluneet Yhteinen vastuu hyvästä vanhuudesta –projektiin. Seniori-info on laajenemassa vuonna 2011 kaikkiin Vantaan yhteispalvelupisteisiin, mikä on merkittävä asia niin ikääntyneiden kuin heidän omaistensa tiedonsaannin kannalta. Myös Senioriosaajatoiminnan osalta tapahtui hankkeen aikana merkittävää edistymistä: se laajeni Espooseen, koulutukseen laadittiin uusittu opetussuunnitelma ja tukiverkostoa ja rakennetta on hahmo- 161 teltu. Toiminnan rakenteen osalta työ on vielä kesken. Tämän projektin kehittämistyö tapahtui toimialat ylittävissä kehittämisryhmissä ja hyvät tulokset kertovat siitä, että Vantaalla ollaan menossa oikeaan suuntaan yhteisessä vastuunotossa ikääntyneistä kuntalaisista. Tuloksen 5 ’Ikääntyneille suunnatut palvelut ovat uudistuneet ja verkostomainen työskentely on kehittynyt’ kehittämistyötä on tehty kahdessa projektissa eli Päivätoiminnasta gerontologiseksi keskukseksi ja Kotihoito uudistuu. Gerontologisten eli vanhustenkeskusten käynnistämistyötä on hankkeen puitteissa tehty Myyrmäessä, Simonkylässä ja Koivukylässä. Niistä kukin tullee toimimaan eri konseptilla, mutta yhteistä on kuntouttavan päivätoiminnan, vapaaehtoistyön ja alueen toimijoiden keskeinen rooli. Käynnistämisvaiheessa on kysytty ikäihmisiltä heidän toiveitaan ja tarpeitaan liittyen vanhustenkeskusten toimintaan. Käynnistämisvaihetta palvelevat myös ne selvitykset, jotka on tehty kaikilta Vantaan alueilta liittyen ikääntyneille suunnattuun ryhmä- ja palvelutarjontaan. Tässä projektissa on myös kehitetty jo aiemmin aloitetun Seniorineuvolan toimintaa ja tuotteita. Myös sosiokulttuurisia menetelmiä ja erityisesti sen toimijaverkostoa on kehitetty yhteistyössä Vantaan kulttuuritoimen kanssa. Tuloksen 5 osatulos c osalta kehittämistyötä on tehty Kotihoito uudistuu –projektissa. Melko pian kehittäjäryhmä asetti tavoitteeksi yhteistyön kehittämisen ohella kirjaamisen ja kirjaamisosaamisen kehittämisen. Yhteistyötä kehitettiin kuvaamalla terveysasemien vastaanottotoiminnan, kuntoutuksen ja kotihoidon yhteisen asiakkaan polkua, tunnistamalla kriittisiä kohtia ja sopimalla yhteistyökäytänteistä. Joillakin terveysasemilla yhteistyössä päästiin jo verrattain pitkälle. Tulos 6 eli osaamisen kehittäminen on ollut hankkeen keskeisiä tavoitteita ja monissa asioissa on päästy varsin pitkälle. Kirjaamisosaamisen kehittämisen myötä käynnistyikin lähes puolitoista vuotta kestänyt koulutus- ja kehittämisprosessiprosessi, työnimeltään Kirjaamistalkoot. Kivojen kirjaamisosaamisen osalta projekti pääsi hyvin tavoitteisiinsa, mutta Kivat ja tiimien hoitajat tarvitsevat työhönsä jatkossakin tukea ja koulutusta. Kotihoito uudistuu –projektissa toteutettiin yhteistyössä kuntoutuspalvelujen kanssa Kuva-prosessi eli Kuntoutusvastaavien tuki- ja koulutusprosessi. Kuvaprosessin käynnistäminen osoittaa projektin toimijoiden joustavuutta uusien haasteiden tullessa prosessin myötä ja sen vaikutukset näkyvät vasta pidemmällä aikavälillä. Osaamisen kehittämistä tapahtui myös Ryhmämentorointi-osion myötä, jossa kotihoidon ja palvelutalojen työntekijät kokoontuivat mentoreiden johdolla käsittelemään mielenterveyden pulmista kärsivien asiakkaiden casejä. Ryhmämentorointitapaamisten lisäksi järjestettiin puolivuosittain työseminaari aktoreiden toiveiden mukaan. Osallistujien palaute työskentelystä ja tavoitteiden saavuttamisesta oli hyvää. Päivätoiminnan henkilöstölle tehtiin opiskelijatyönä osaamiskartoitus osallistaen henkilöstö suunnittelutyöhön. Osaamiskartoitus toimii jatkossa esimiesten ja työntekijöiden työvälineenä rekrytoinnissa ja osaamisvajeiden ja koulutustarpeiden arvioinnissa. Tulos 7 ’Omaishoidon tuen muodot ovat kehittyneet’ muokkautui kehittäjäryhmän ja hankkeen Vantaan johtoryhmän toimesta muotoon: Omaishoidon päätöksen saaneiden ei-rahallisen tuen muodot ovat kehittyneet. Hankkeessa pilotoitiin tuuraajapalve162 lua yhdessä seurakunnan kanssa, parkkitoimintaa yhdessä päivätoiminnan kanssa ja tehtiin omaishoidosta esite. Tuuraajapalvelu sai positiivisen vastaanoton ja sen levittämiseksi myös muualle Vantaalla on tehty valmistelevaa työtä. Parkkitoiminta muokkautui yhdeksi päivätoiminnan tuotteeksi, mikä varmasti palvelee omaishoitajia ja –hoidettavia paremmin kuin harvoin auki oleva ’huilipiste’. Toisessa projektissa kehittämistyön alla olleen Seniori-neuvolan yhdeksi tuotteeksi päätettiin hankkeen Vantaan johtoryhmässä ottaa yli 65-vuotiaiden omaishoitajien terveystarkastukset. Tämä osoittautui tärkeäksi päätökseksi ja tästä työmuodosta on tullut omaishoitajilta positiivista palautetta. Samoin positiivista palautetta tuli Laurean opiskelijoiden vetämästä miesomaishoitajien ryhmästä ja muusta vertaistukitoiminnasta. Voidaan siis sanoa, että tuen muodot ovat kehittyneet hyvin. Omaishoidon kansainvälisestä seminaarista syyskuussa 2010 poiki yhteistyö De Montfortin yliopiston koulutusohjelmajohtajan ja Omaishoitajat ja Läheiset –liiton kesken, jonka puitteissa on käyty mm. tapaamassa kansanedustajia. Englannissa on yli 20 vuotta järjestelmällisesti, myös lainsäädännössä, kiinnitetty huomiota omaishoitoon ja -hoitajien sekä -hoidettavien valtaistumiseen, joka kiinnosti suomalaisia kansanedustajia. Viimeinen eli 8. tulos, jossa luvattiin selvittää Vantaan sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden (II-aste ja amk-aste) näkemykset vanhustyöstä, on sekin saavutettu. Tämä kysely oli tarkoitus tehdä jo vuonna 2009, mutta se tehtiin vasta 2010. Ajankohdan myöhentyminen vaikutti koulutuksen kehittämisen työryhmän työskentelyyn, sillä alkuperäinen ajatus oli, että työryhmä voisi hyödyntää kyselyn tuloksia. Kyselyn tuloksissa on mielenkiintoisia kohtia, jotka herättävät kysymyksiä. Eräs niistä on se, että kyselyyn vastanneet sosiaalialan opiskelijat suhtautuivat terveysalan opiskelijoita myönteisemmin ajatukseen työskennellä vanhustyössä. Onko sillä vaikutusta, että Tikkurilan Laurean sosiaaliala on vuodesta 2003 tehnyt monimuotoista yhteistyötä sosiokulttuuristen menetelmien ja kotihoidon kehittämisen saralla, jolloin sosiaalialan opiskelijat ovat olleet aktiivisesti mukana kehittämistyössä? 8.2 Verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittymisen arviointi Rika Rajala, Katri Nykänen ja Timo Järvensivu Aalto-yliopiston keskeisin kehittämistavoite Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeessa oli verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittyminen. Tätä kehitystyötä pyrittiin arvioimaan laadullisten ryhmähaastattelun avulla. Tavoitteena oli selvittää hankkeessa mukana olevien kehittäjien kokemuksia verkostotyöskentelystä ja heidän verkosto-osaamisensa kehittymistä hankkeen aikana. Tässä osiossa kuvataan ryhmähaastatteluiden toteutumista ja arvioidaan kertyneen aineiston pohjalta verkostoitumistoimenpiteiden onnistumista. Tavoitteet Ryhmähaastattelututkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten työpajoihin osallistuneet näkivät verkostojen ja niiden toimivuuden sekä oman verkosto-osaamisensa kehittyneen. Lisäksi haastattelujen avulla selvitettiin osallistujien kokemuksia työpajojen 163 ja työpajamaisen toiminnan onnistumisesta ja hyödyllisyydestä. Ryhmähaastattelut pidettiin jokaisesta osahankkeesta satunnaisotoksella valitun ryhmän kanssa yhteensä kaksi kertaa vuosina 2009 ja 2010. Haastatteluaineiston avulla voitiin vertailla kehitystä vuoden aikana, mutta ensimmäinen haastattelu antoi myös kuvaa hankeen alun verkostoymmärryksen kehittymisestä. Laadullisen haastattelumenetelmän suunnittelu ja toteutuminen hankkeen aikana Toukokuussa 2009 tehtiin ryhmähaastatteluihin valitsemiseksi satunnaisotos Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeeseen osallistuneiden henkilöiden nimilistoista. Otokseen valittiin kunkin osahankkeen nimilistoista kuusi henkilöä. Osahankkeen osallistujamäärä jaettiin kuudella ja tuloksen mukaisesti valittiin haastateltavat listasta ensimmäisestä nimestä lähtien (esim. 12 hengen osahankkeen nimilistalta valittiin joka toinen). Jos otos osui sellaisen henkilön kohdalle, joka ei ole ollut työpajoissa mukana vähintään kahta kertaa, niin listalta otettiin seuraava. Samoin tehtiin, jos sama henkilö osui usean eri osahankkeen otoksen kohdalle, sillä muutamat osahankkeiden jäsenet osallistuivat useampaan verkostoon. Otoksen valitsivat haastattelijat, joille henkilöt eivät olleet entuudestaan tuttuja. Touko- ja kesäkuun 2009 työpajoissa jaettiin hankkeen kehittäjille saatekirje ryhmähaastattelusta ja samalla kerrottiin haastattelun tarkoitus. Muutaman osahankkeen kehittäjät saivat saatekirjeen sähköpostitse. Kirjeessä kerrottiin, että haastatteluun on valittu satunnaisotoksella jokaisesta osahankkeesta 4-6 henkilöä, haastattelupaikkana Vantaalla on Tikkurilan Laurea ja Espoossa Valtuustotalo, Espoon keskuksessa. Lisäksi kerrottiin haastattelun kestävän noin 2 tuntia ja haastattelukokoontumisen yhteydessä olevan kahvitarjoilu. Saatekirjeen jälkeen (touko-kesäkuun 2009 vaihteessa) lähetettiin sähköpostitse haastateltaville tieto haastatteluajasta ja -paikasta sekä kysyttiin, suostuvatko he osallistumaan haastatteluun ja onko ajankohta sopiva heille. Sama prosessi saatekirjeen ja sähköpostiviestien osalta toteutettiin vuoden 2010 haastattelujen lähestyessä. Osa toisen vaiheen haastatteluista pidettiin keväällä sillä kaikissa osahankkeissa aktiivista työpajatoimintaa ei ollut enää syksyllä 2010. Vuoden 2010 haastatteluun kutsuttiin mukaan samat henkilöt kuin 2009, mutta kaikki kutsutut eivät päässeet osallistumaan toisen kierroksen haastatteluun. Estyneiden tilalle valittiin osahankkeiden nimilistoilta seuraava henkilö. Kaikissa haastatteluissa käytettiin samaa ennalta määriteltyä kysymysrunkoa, joka oli suunniteltu hankkeessa mukanaolevien Aalto-yliopiston tutkijoiden kesken. Kysymysrunko sisälsi seuraavat teemat ja näihin liittyvät apukysymykset: • Miten verkostot ovat kehittyneet • Miten verkostojen toimivuus on kehittynyt • Kuinka kommunikointi verkostossa on muuttunut • Miten verkoston sisäinen luottamuksen ja sitoutumisen aste on kehittynyt 164 • Kuinka oma verkosto-osaaminen on kehittynyt • Mitä hyötyä verkostoitumisesta on ollut • Mitä hyötyä työpajoista on ollut • Miten onnistuneita tai epäonnistuneita työpajat ovat olleet Ryhmähaastattelussa ryhmän jäsenten vastaukset ja kommentit veivät keskustelua eteenpäin annetuista teemoista, joita haastattelijat nostivat esiin haastattelun aikana. Haastattelurunko noudatti pääpiirteiltään seuraavaa kaavaa: ensin keskusteltiin kehittäjien kokemuksista työpajoista, sen jälkeen työpajojen vaikutuksista omiin toimintatapoihin ja työyhteisöön sekä lopuksi varsinaisesti verkostoista ja verkostoitumistavoista. Ennen haastattelun päättymistä jätettiin aikaa myös vapaalle keskustelulle. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Litteroitu teksti käytiin läpi useaan kertaan. Tekstistä jaoteltiin haastateltavien vastauksia haastatteluteemoihin. Näistä tehtiin koonti, jota analysoitiin Aalto-yliopiston tutkijoiden kesken. Vuoden 2009 koonnit esiteltiin kunkin osahankkeen työpajassa. Kooste Espoon ja Vantaan haastatteluista esitettiin koko hankkeen johtoryhmässä keväällä 2010. Toisen vaiheen haastattelukoosteet lähetettiin tiedoksi haastatteluun osallistuneille ja osahankkeiden ydinryhmälle sekä hankkeen johtoryhmälle. Haastatteluista saatua aineistoa on käytetty aineistona hankkeessa tuotetussa verkostojohtamisen oppaassa ja muissa julkaisuissa. Haastatteluihin osallistuneet Haastattelututkimus suoritettiin hankkeen aikana kaksi kertaa: ensimmäisen kerran syksyllä 2009 (11 ryhmähaastattelua) ja toisen kerran 2010 vuoden keväällä (4 ryhmähaastattelua) ja syksyllä 2010 (7 ryhmähaastattelua). Ryhmien koko vaihteli kahdesta kuuteen osallistujaan ja haastatteluihin osallistui 19 samaa henkilöä. Esimerkiksi Viksun kehittäjistä haastatteluihin osallistui molempina kertoina 4 henkilöä, joista kolme samaa. Osallistujia toisen vaiheen haastatteluissa oli osin vähemmän kuin haluttiin, johtuen mm. haastateltavien aikaresursseista. Haastatteluihin osallistui pääosin ne, keitä alun perin kutsuttiin. Osa 2009 haastatelluista oli luonnollisesti vuoden kuluessa vaihtanut työtä tai paikkakuntaa. Muutama 2010 haastateltavista oli uusia jäseniä osahankkeessaan. 2010 ylimääräisenä ryhmänä haastateltiin Viksu –verkoston ydinkehittäjiä ikäpoliittisen ohjelman toteuttamisen arvioinnin kannalta. Espoon haastatteluista kotihoito- ja vammaispalveluverkosto jäi aikataulukiireiden vuoksi pitämättä. Vantaalla seniori-infon ryhmähaastatteluun pääsi sää- ym. olojen haasteiden keskellä yksi henkilö. Varsinaista haastattelua ei siksi pidetty. 165 Yhteenveto ja arviointi Tulokset vuodelta 2009 Haastatteluaineiston tuloksesta Espoon, Vantaan ja Laurean osalta voidaan päätellä, että tärkeinä verkostoitumista tukevina tekijöinä pidetään tuntemisen ja tiedonkulun lisääntymistä. Työpajoissa verkostoituminen oli auttanut ihmisiä olemaan enemmän yhteydessä oman työyksikkönsä ulkopuolelle. Verkostoitumisen myötä yhteistyö eri tahojen (mm. kolmas sektori) kanssa on mahdollistunut. Osallistavat toimintatavat ovat lisänneet sitoutumista verkostotyöskentelyyn. Työskentelyn haasteiksi koettiin resurssien puute, jäsenten sitoutuminen tapaamisiin ja työskentelyyn, verkostotyöskentelyn yhteensopimattomuus kaupunkiorganisaation kanssa ja hitaasti tapahtuva tavoitteiden saavuttaminen. Haasteina koettiin myös kehitystyön vieminen omaan työyksikköön sekä vastuun ottamisen ja jakautumisen epäselvyys verkostossa. Omien toimintatapojen muuttaminen koettiin vaikeaksi. Jotkut haastateltavat kommentoivat, että heille oli epäselvää, kuinka laaja verkosto on ja keitä kaikkia toimijoita siinä on mukana. Tulokset vuodelta 2010 Yhtenäistä 2010 haastattelutuloksissa oli, että luottamus ja sitoutuminen nähtiin verkostotoiminnan tärkeimpinä edellytyksinä. Koettiin, että tutustumisen kautta luottamus oli lisääntynyt. Konkreettisesti tämä näkyi kunnioittavana suhtautumisena verkoston muihin jäseniin, hyvänä tiedonkulkuna ja osallistavien toimintatapojen hyväksymisenä. Vahvasti esille tuli myös se, että verkostolle tarvitaan johtaja joka samalla pitää langat käsissään ja valtaistaa verkoston jäseniä. Samalla kuitenkin verkostojohtaminen koettiin haastavaksi muun muassa siitä syystä, että toimijat tulevat usealta eri alalta ja sektorilta, jolloin yhteen sovitettavana on erilaisia normeja ja käytäntöjä. Työpajojen nähtiin kehittyneen vuoden aikana. Osahankkeen substanssitavoitteen saavuttaminen vaikutti kokemuksena verkostossa toimimiseen positiivisesti. Tavoitteiden saavuttamista edesauttoivat mm. verkoston jakaantuminen pienryhmiin ja erilaisten koordinaatioryhmien perustaminen. Suurin osa verkostoissa aloitetuista kehittämiskohteista oli jalkautunut varsinaiseen toimintaan. Espoon haastatteluista suurimpana haasteena tuli edelleen esille resurssipula. Henkilöstön vaihtuvuus sekä asiakasrajapinnassa että johtotasolla hankaloitti verkostoitumista. Haasteena koettiin verkostojen harvenevissa tapaamisissa myös tiedonkulku: osa haastateltavista ei tiennyt oliko verkosto olemassa haastatteluja käytäessä keväällä 2010. Espoossa koettiin yhteyden kolmannen sektorin kanssa jääneen liian vähäiseksi. 166 Vantaan 2010 vuoden haastattelutulokset osoittivat haasteena ja turhauttavanakin asiana sen, ettei verkostolla ollut päätäntävaltaa. Tiedon jalkauttaminen kentälle koettiin edelleen vaikeaksi. Haaste on siinä, että ”ihmiset verkostossa eivät edusta pelkästään omaa itseään vaan koko yhteisöä ja heidän pitäisi osata viedä tietoa verkostolta sinne omaan yhteisöön”. Koettiin, että niiden jotka eivät ole olleet mukana verkostossa, on vaikea sitoutua verkoston tekemiin toiminnan uudistamisehdotuksiin,. Verkostossa toimimista kuvattiin vaativaksi ja vaikeaksi. Haastatteluissa tuli aiemmin mainitun Espoon lisäksi Vantaan ja Laureankin taholta esille, että resursseja verkostoissa työskentelylle on edelleenkin vaikea irrottaa, niitä on sosiaali- ja terveyspalveluissa yhteiskunnallisten haasteiden vuoksi niukasti. ”Jos me saataisiin verkostotyölle se hyvä mittari, niin me voitaisiin osoittaa päättäjille tämän tärkeys”. Kaikki osapuolet kokivat yhteiskunnan vallalla olevissa resurssipaineissa vaikeana myös verkostoissa pysyminen. Tätä ilmentää myös eri verkostoissa tapahtunut jäsenten vaihtuminen. Vaihtuminen oli haastavaa siksikin, että uuden jäsenen perehdyttäminen pidemmän aikaa toimineen verkoston jäseneksi oli vaikeaa. ”Ei verkostoitumista voi opettaa, se täytyy itse kokea.” Ajankäytöstä kilpailtaessa verkostoissa toimimisesta täytyy olla hyötyä, muuten se jää. Vuosien 2009 ja 2010 tulosten vertailua Vuoden takaista verkostotilannetta vuoden 2010 loppuun arvioitaessa, nähtiin alussa hitaasti etenevä tavoitteen asettaminen ja sen edistämistoimenpiteet turhauttavina. Analysoitaessa tätä tarkemmin ymmärrettiin, että tutustuminen verkoston jäseniin verkoston alkuvaiheessa on kuitenkin tärkeää, että tutustumisvaihetta ei voida ohittaa. Verkostotyöskentelylle jäsenten ja heidän työnsä tunteminen luo hyvän pohjan. Näiden myötä yhteistyö helpottuu. Onnistumisina koettiinkin, että tiedonkulku verkostolta kaupungin yksiköihin on vahvistunut. 2010 tuloksissa verkostoituminen ymmärrettiin nyt käsitteenä ja käytäntönä syvällisemmin ”se on yhteistyötä intensiivisempää”. Asiakasnäkökulma nousi esille 2010 haastatteluissa enemmän kuin vuonna 2009. Verkostoissa työskentely oli tuonut tuloksia, joiden nähtiin hyödyttävän asiakastakin. Opiskelijayhteistyö Laurean kanssa oli vahvistunut entisestään. Opiskelijoiden saaminen verkostoihin vahvemmin mukaan tuki koko verkostoa. Hankkeen osapuolet Espoo, Vantaa kuin Laureakin ilmaisivat, että aloitettua yhteistyötä on tarpeen vielä tiivistää. Verkosto-osaamisen koettiin lisääntyneen mm. niin, että kokemuksen myötä saatiin valmiuksia uusien verkostojen rakentamiseen. ”Kun on alusta loppuun kun on kokenut verkostoprosessin, niin sitä rohkeammin lähtee itse jatkossa luomaan niitä.” Osahankkeen tapaamisissa käytetyt osallistavat, verkostoitumista tukevat työskentelymenetelmät olivat joidenkin kohdalla siirtyneet omiin työskentelytapoihin. Osaamisena koettiin myös se, ettei sanota toiselle verkoston tai työyhteisön jäsenelle miten hänen pitäisi tehdä, vaan yhteisesti miten meidän pitäisi tehdä. Haastateltujen kehittäjien kokonaisnäkemys eri tahojen kanssa toimimisesta hahmotettiin niin, että hoidetaan yhteistä vanhuutta. Kaikki tuovat siihen omat osaamisensa. Pidettiin hyvänä sitä, että tärkeiksi 167 koetut kehittämisryhmät ja -verkostot jatkavat toimintaansa. Myös osa toiminnan vastuista oli siirtynyt kaupunkialueiden toimijoille, siis järjestöille ja vapaaehtoisille. Yllättävänä tuloksissa voidaan pitää sitä, että tuloksista löytyi oikeastaan hyvin vähän yllätyksiä ja todellisuudessa kaikki haastattelutulokset: osahankkeissa toimivien kehittäjien kokemukset ja haasteet olivat pääosin ennakoitavissa. Jonkin verran yllättäviä näkökulmia tuloksista kuitenkin näyttäytyi. Esimerkiksi verkostossa tehtävää kehittämistyötä ei koettu osaksi omaa työtä. Sitä pidettiin ennemminkin ylimääräisenä lisänä. Resurssien puutetta haastatteluissa harmiteltiin paljon, mutta ei nähty niin selkeästi, että verkostoituminen pidemmällä aikavälillä vähentää resurssipaineita ja jopa säästäisi resursseja. Lisäksi yllättävänä tuloksena näyttäytyi se, että verkostoitumisen onnistumisena koettiin pääasiassa verkostolle asetetun substanssitavoitteen saavuttaminen, ei niinkään verkostoitumisen ja verkosto-osaamisen vahvistuminen. 8.3 Verkostoitumisen tehokkuuden ja vaikuttavuuden mittaaminen Timo Järvensivu Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun yksi kehittämistavoite tässä hankkeessa oli verkostoitumisen tehokkuuden mittaamisen kehittäminen. Tavoite kuvattiin alkuperäisessä hankesuunnitelmassa seuraavasti: ”Hankkeen [Aalto-yliopiston osion] kolmas tavoite on arvioida verkostojohtamisen tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Käytännössä tämä edellyttää ensi vaiheessa sitä, että vaikuttavuuden ja tehokkuuden arviointiin luodaan teoreettisen kirjallisuuden pohjalta sosiaali- ja terveysalan verkostojohtamiseen sopiva vaikuttavuus- ja tehokkuusmittaristo. Seuraavassa vaiheessa mittaristoa kehitetään, testataan ja viimeistellään kohdeorganisaatioissa (Vantaa ja Espoo) työpajatoiminnan kautta.” Edelleen todettiin, että ”Hankkeen kolmantena tavoitteena on siis luoda ja ottaa käyttöön verkostojohtamisen arviointimittaristo, joka on hyödynnettävissä laajalti sellaisenaan tai vain vähin muutoksin laajalti erityyppisissä hyvinvointipalvelujen tuotanto- ja innovaatioverkostoissa.” Hankkeen alkuvaiheessa verkostoitumisen mittauksen problematiikkaa pyrittiin hahmottamaan tutustumalla verkostoteorioissa esiintyviin mittaamismenetelmiin sekä keskustelemalla muutamien Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen keskeisten toimijoiden kanssa. Tältä pohjalta työstettiin yleinen kuvaus hankkeen keskeisistä toimenpiteistä, tuotoksista ja arviointimenetelmistä. 168 Kuten kuviosta voidaan nähdä, hankkeen verkostoitumiseen liittyvät vaikutukset ovat tulosta monenlaisista toimenpiteistä, kuten työpajoista, itsenäisestä verkostoitumistyöstä sekä verkosto-osaamisen koulutuksesta. Tämän toiminnan tuloksia voidaan arvioida sekä hankkeen suorien että epäsuorien tuotosten pohjalta. Hankkeen suorat tuotokset, kuten hankkeessa kehityskohteena olleiden verkostojen kehittyminen sekä hankkeeseen osallistuneiden henkilöiden verkosto-osaamisen kehittyminen, ovat periaatteessa yhtä helppoja mitata kuin hankkeen epäsuoratkin tuotokset. Epäsuoriin tuotoksiin, kuten kaupungin palvelurakenteen ja palveluiden laadun kehittymiseen, liittyy kuitenkin huomattava määrä muitakin tekijöitä kuin hankkeen toiminta. Päätimmekin keskittyä verkostoitumisen tehokkuuden mittaamisessa suoriin vaikutuksiin: verkostojen ja verkosto-osaamisen kehittymiseen. Syksyllä 2008 Aallon tutkijat pohjustivat määrällisen mittariston kehittämistä tutustumalla verkostoteorioista löytyviin mittaamismenetelmiin. Nopeasti todettiin, että mittaamisessa on järkevä keskittyä Social Network Analysis (SNA) -menetelmään, sillä SNA-menetelmä on jo pitkään ollut verkostotutkimuksessa keskeisin tapa tehdä verkostojen määrällistä tutkimusta. Syksyllä 2008 lähdettiin kehittämään hankkeen käyttöön sovellettua SNA-mittaristoa. SNA-mittareilla pyritään yleisesti ottaen kuvaamaan verkoston rakennetta: toimijoiden 169 välisten yhteyksien vahvuutta ja toimivuutta. SNA-mittaaminen tehdään aina henkilöiden tasolla, mutta rakenneanalyysi voidaan silti aina tehdä henkilötason lisäksi myös yksikkö- ja organisaatio- ja verkostotasolla. Rakenneanalyysin perusteella voidaan arvioida esimerkiksi sitä, minkälainen verkosto on, missä kohdassa verkostossa on paljon tai vähän toimivia yhteyksiä sekä mistä kohdista verkostoa löytyy kehitettävää. SNA-kyselylomake kehitettiin hankkeen käyttöön seuraavin kysymyksin: 1. Kenen puoleen yleensä käännyt ratkaistaksesi vanhustyöhön liittyviä haasteita? Nimeä viisi henkilöä. [Seuraaviin kysymyksiin vastattiin kaikkien viiden nimetyn henkilön osalta.] 2. Kuinka tärkeänä pidät suhdettasi tähän ihmiseen, kun kyse on vanhustyön haasteiden ratkaisemisesta? 3. Kuinka usein käännyt kyseisen ihmisen puoleen ratkaistaksesi vanhustyöhön liittyviä haasteita? 4. Mikä on suhteesi tähän henkilöön? (Ystävä, kollega, esimies, alainen, yhteistyökumppani) 5. Kuinka kauan olet kääntynyt kyseisen ihmisen puoleen ratkaistaksesi vanhustyöhön liittyviä haasteita? 6. Kuinka vaihdatte keskenänne tietoa vanhustyöhön liittyvissä asioissa? (Jatkuvaa työntekoa yhdessä, palavereissa, puhelimitse, sähköpostitse, muiden tietojärjestelmien kuten Effican tai Finstarin kautta) 7. Kuinka hyvin mielestäsi tunnet tämän henkilön vanhustyöhön liittyvät työtehtävät? 8. Kuinka hyvin mielestäsi tunnet tämän henkilön vanhustyöhön liittyvän osaamisen? 9. Kuinka usein teet tämän henkilön kanssa yhteistyötä vanhustyöhön liittyvien pitkän aikavälin (1-5 vuotta) tavoitteiden ja suunnitelmien muodostamiseksi? 10.Kuinka tämä henkilö mielestäsi sitoutuu vanhustyöhön liittyvien yhteisten haasteidenne ratkaisemiseen? (Vahvasti – heikosti) 11.Kuinka usein käytte keskusteluja, joiden pääasiallinen tarkoitus on kehittää keskinäisen yhteistyönne toimivuutta? 12. Miten hyvin yhteistyönne mielestäsi toimii? 13. Työskentelevätkö yhteistyökumppanisi keskenään? Merkitse jokaiseen kohtaan kyllä tai ei parhaan tietämyksesi mukaan. Tämän kyselyn perusteella on mahdollista tehdä monimuotoisia analyysejä eri toimijoiden välisistä yhteyksistä henkilö-, yksikkö-, organisaatio- ja verkostotasoilla. Kysely oli tarkoitus kerätä kaikilta hankkeeseen osallistuneilta toimijoilta kaksi kertaa hankkeen aikana: ensimmäisen kerran vuodenvaihteessa 2008-2009 sekä toisen kerran hank- 170 keen loppupuolella alkusyksystä 2010. Tällä tavoin tehdyn SNA-analyysin perusteella olisi pystytty arvioimaan verkostojen kehittymistä vuodenvaihteen 2008-2009 ja syksyn 2010 välillä. Ensimmäistä kyselykierrosta alettiin toteuttaa vuoden 2008 joulukuussa, mutta pääosa vastauksista saatiin keväällä 2009. Kyselyjä lähetettiin osin postitse ja kerättiin osin osahankkeiden työpajojen yhteydessä. Aallon tutkijoiden pyrkimyksenä oli ottaa kyselyihin mukaan vain sitoutuneet toimijat eli ne, jotka ovat osallistuneet useammin kuin kerran. Kyselyaineiston analysoiminen pyrittiin aloittamaan vuoden 2009 aikana niin, että ensimmäisen kyselykierroksen analyysi olisi tehty ennen toisen kyselykierroksen aloittamista. Vuoden 2009 kuluessa kuitenkin huomattiin moneen otteeseen, että hankkeeseen varatut tutkijaresurssit eivät riittäneet määrällisen aineiston analysointiin. Tutkijat olivat täystyöllistettyjä osahankkeiden työpajojen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä osahankkeisiin ja työpajoihin liittyvien aineistojen analysoinnissa ja raporttien työstämisessä. Resurssitilanteen toivottiin helpottavan vuoden 2009 jälkeen niin, että vuoden 2010 aikana ensimmäisen kyselykierroksen aineistot saataisiin analysoitua ja toinen kyselykierros saataisiin toteutettua vuoden 2010 loppupuolella. Resurssitilanne ei kuitenkaan helpottunut. Intensiivisen työpajatyöskentelyn lisäksi resurssihaasteita lisäsivät keskeisten henkilöiden sairaslomat. Aallon tutkijatiimi totesi lopulta kesällä 2010 resurssitilanteen mahdottomaksi, joten verkostojen tehokkuusmittauksen kehittämisestä ja toteuttamisesta päätettiin luopua laadullisen työskentelyn hyväksi. Toista kyselykierrosta ei toteutettu. Ensimmäisen kyselykierroksen SNA-aineistot ovat olemassa ja niihin voidaan palata hankkeen päätyttyä. Vertailuaineisto, joka siis olisi saatu toisesta kyselykierroksesta, kuitenkin puuttuu. Aiemmin kerätystä SNA-aineistosta saadaan myöhemmin haluttaessa kuva verkostoista vuodenvaihteessa 2008-2009, mutta aineistoista ei saada tietoa verkostojen kehittymisestä hankkeen loppupuolelle tultaessa. Arviointi Hankkeessa ei lopulta onnistuttu verkostoitumisen tehokkuusmittareiden kehittämisessä alkuperäisen tavoitteen mukaisesti. Suurin syy tähän oli resurssien puute, tai oikeammin alun perin epärealistiset tavoitteet suhteessa suunniteltuihin resursseihin. Tästä voidaan oppia tulevia hankkeita silmällä pitäen se, että hankkeissa tulisi resursoida selkeästi erikseen tutkijoiden osallistuminen työpajatyöskentelyyn sekä tutkijoiden ajankäyttö muuhun työhön, kuten määrällisten tulosmittareiden kehittämiseen ja näiden käytännön toteuttamiseen. Vaikka verkostoitumisen tehokkuusmittausta ei kyettykään kehittämään loppuun asti, tehty työ oli kuitenkin monella muulla tavalla hyödyllistä. SNA-mittaukseen tutustuminen vahvisti tutkijoiden ymmärrystä verkostojen rakenteiden ja verkostosuhteiden luonteesta. SNA-teorioista löytyi tärkeitä näkökulmia siihen, minkälaiset vahvat ja hei- 171 kot suhteet ovat tärkeitä verkostojen kehittämisessä. Näiden teorioiden pohjalta vahvistui näkemys siitä, että luottamus ja sitoutuminen ovat verkostotyön ytimessä. SNA-menetelmästä löydettiin ideoita myös kevyemmän seurannan toteuttamiseen. Osahankkeissa esimerkiksi seurattiin luottamuksen kehittymistä työpajojen yhteydessä käydyissä avoimissa keskusteluissa. Sitoutumisen astetta seurattiin tarkastelemalla työpajoihin osallistuneiden henkilöiden määrää. SNA-kyselylomakkeeseen kehitetyt kysymykset (ks. aiemmin esitetty lista kysymyksistä) ovat laajemminkin sovellettavissa tällaisiin kevyempiin tilanneselvityksiin. 8.4 Yhteenvetoa ja pohdintaa Hannele Niiniö Näin suuri tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohanke edellyttää toimivan organisoinnin, hyvän henkilöstön ja toimivan ohjauksen. Organisoinnista totesinkin jo aiemmin, että se oli toimiva ja mahdollisti jäsentyneen työskentelyn. Olennainen osa organisaatiota oli se neljän tiimi, joka oli omalta osaltaan vastuussa kunkin tahon hallinnosta ja toiminnasta. Kiitos hyvin sujuneesta hankkeesta kuuluu heille kaikille. Ohjausta hankkeessa oli kolmentasoista: kaupunkitasoista (johtoryhmät), hallinnollista (ohjausryhmä ja Laurean vastuuhenkilöt) ja rahoittajaohjausta (Etelä-Suomen lääninhallitus ja vuoden 2010 alusta Etelä-Suomen Ely-keskus). Ohjaus oli oikea-aikaista ja asiantuntevaa, mutta joskus myös vaihtelevaa, erityisesti EU-byrokratiasta johtuen. Hallinnoijalla on melkoinen vastuu, mutta onneksi ohjaavat tahot myös neuvovat ja päättävät asioita. Hankesihteeri oli tilasto-, maksatus- ja muissa hallinnollisissa asioissa korvaamaton. Henkilöstöllä tarkoitan hankkeesta palkkaa saavia henkilöitä sekä Akatemia-rahoituksella toiminutta kauppakorkeakoulun tutkimuspäällikköä. Suurin osa hankkeen henkilöstöstä sai tietyn vuosiresurssin, jonka puitteissa he toimivat. Kokoaikaisia oli vuosina 2009-2010 neljä henkilöä ja keväällä 2011 vain yksi. Hankekoordinaattorin, tutkijoiden, lehtoreiden, yliopettajien ja opiskelija-assistenttien työpanos oli aivan keskeinen hankkeen tulosten saavuttamiseksi. Mutta ilman projektien kehittäjäryhmiä, senioriosaajia, ohjaus- ja johtoryhmien jäseniä sekä Laurean opiskelijoita työ olisi ollut mahdotonta. Voidaan sanoa, että me teimme sen – yhdessä. Verkoston voima näkyi siinä, että hanke on säilynyt toimintakykyisenä myös monen hanketyöntekijän sairasloman aikana. Mikä sitten muuttui hankkeen myötä Espoon ja Vantaan vanhusten avopalveluissa? Voimme sanoa, että osaaminen kehittyi melko laajalla rintamalla; verkosto-osaamisesta kirjaamisosaamiseen ja mielenterveysosaamiseen. Puhumattakaan siitä, että opimme tuntemaan toisiamme, toistemme työtä ja katsomaan sitä myös asiakkaan näkökulmasta. Voimme myös sanoa, että verkostot kehittyivät, mikä on tärkeää jatkotyölle. Kotihoito uudistuu –projektin vetäjät toteavat: ”Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hanke on ollut parhaimmillaan uutta työkulttuuria luova hanke, jossa on hyödynnetty monenlaista osaamista Vantaan asukkaita myöten ja luotu uutta yhteisöllisyyttä.” Strategiatyötä tehtiin erityisesti Vantaalla, mutta myös espoolaiset hyötyivät siitä. Samoin kuin vantaalaiset hyötyivät niistä monista hyvistä käytänteistä, joita viime vuosina 172 on kehitetty Espoossa. Tärkeää oli, että hanke oli aidosti kaupunkien kehittämishanke, ei irrallinen saareke. Sitä kautta kehitettävät asiat ovat siirtyneet normaalin johtamiskäytännön osiksi. Strateginen iso tavoite hankkeella oli tukea kaupunkien pitkäjänteistä kehittämistyötä, jonka tavoitteena on vähentää pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien ikääntyneiden määrää. Myös tämä tavoite näyttää täyttyvän, sillä esimerkiksi Vantaalla kotona asuvien yli 75-vuotiaiden määrä on noussut vuodesta 2008 yli puolella prosentilla (joulukuu 2008: 91,16 % ja joulukuu 2010: 91,77 %). Uusia toimintoja (S-info, omaishoidon tukimuodot) kehitettiin ja otettiin käyttöön. Joskin omaishoidon tukimuotojen levittäminen koko Vantaalle jäi puolitiehen. Jo aiemmin alkaneita toimintoja kehitettiin edelleen (Seniorineuvola, Senioriosaajatoiminta). Menetelmiä ja työkäytäntöjä kehitettiin laajasti ja positiivisen huomion ansaitsee yhteistyön kehittyminen kotihoidon ja terveyspalvelujen kesken. Hankkeen myötä syntyi uusia osaamisrakenteita, kuten Kivat ja Kuvat, joiden toimenkuva mahdollistaa jatkossakin työn kehittämisen näiltä osin. Oli tärkeää, että opiskelijoiden kokemukset ja näkemykset vanhustyöstä selvitettiin laajalla kyselyllä. Se antaa arvokasta tietoa kunnille rekrytointiin ja sekä hankkeen koulutustahoille, että myös muille koulutuksen ja opetuksen kehittämiseen. Pahiten työ hankkeessa jäi kesken toiminnallisesti ehkä kaikkein kunnianhimoisimpien tavoitteiden osalta: verkostoitumisen tehokkuusmittareiden kehittämisessä ja vanhustyön koulutuksen kehittämisessä. Mittareiden ja koulutuksen kehittäminen on pitkäjänteistä ja vaativaa työtä, jota ei voi tehdä yhtenä osana monia muita tehtäviä. Ehkä olisimme tarvinneet niihin ’yhden vuoden lisää’, olihan alkuperäinen hankesuunnitelma peräti kuudelle vuodelle. 173 LÄHTEET: Arnkil T. 2006. Hyvien käytäntöjen levittäminen EU:n kehittämisstrategiana. Teoksessa: Seppänen-Järvelä R. & Karjalainen V. (toim.) Kehittämistyön risteyksiä. Stakes. Benn R. 2000. The genesis of active citizensip in the learning society. Studien in the education of Adults 2, 241-256. Burmeister J. & Havukainen P. 2009. Senior Citizens as SeniorTrainers in Germany and Finland: Experiences of German and Finnish Participants in SeniorTrainer Education Programmes. In Helena Erjanti & Koichi Ogasawara (eds.) Refurbishing Elderly Care The New Streams and Organisational Transformation in Finland and Japan. Laurea Bublications B 35. Edita Prima Oy, Helsinki, 276 – 306 Fränti Maarit & Pirinen Rauno. 2005. Tutkiva oppiminen integratiivisissa oppimisympäristöissä BarLAurea ja REDlabs. Helsinki: Edita Prima Oy. Hautala S. 2008. Terveydenhuoltoalan opiskelijoiden suhtautuminen vanhusten hoitotyöhön. Pro Gradu -tutkielmat. Tampereen yliopisto, 1-54. Hedman S. 2011. Seurakunnan vapaaehtoisten motiivit sekä vapaaehtoistoiminnan mielekkyys ja tukeminen. Tapaustutkimus omaishoitoperheitä tukevista vapaaehtoisista. Opinnäytetyö, Laurea-ammattikorkeakoulu. Hirvonen A. & Knuutinen T. 2010. Miesomaishoitajien tukeminen ryhmätoiminnan keinoin. Opinnäytetyö, Laurea-ammattikorkeakoulu. Hoskins B & Crick RD. Competences for Learning to Learn and Active Citizenship: different currencies or two sides of the same coin? European Journal of Education 45 (1), 121-137. Jauhiainen A. 2004. Tieto- ja viestintätekniikka tulevaisuuden hoitotyössä. Asiantuntijaryhmän näkemys hoitotyön skenaarioista ja kvalifikaatioista vuonna 2010. Väitöskirja. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 113. Kuopio: Kopijyvä. Kopakkala, A. 2005. Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. Helsinki: Edita. Kurki L. 2008. Innostava vanhuus. Sosiokulttuurinen innostaminen vanhempien aikuisten parissa. 2.painos. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print. Kuula Arja. 2006. Toimintatutkimus. Luku 5.4. kokonaisuudesta Anita Saaranen-Kauppinen & Anna Puusniekka. 2006. KvantiMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere : Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. <http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. [4.3.2011] 174 Kuusela T, Lemmetty K, Saranto K & Ensio A. 2006. Tietojärjestelmäkoulutukset terveydenhuollossa – Mitä systemoitu kirjallisuuskatsaus paljastaa? Premissi 2, 38-45. Laitinen M & Nurmi KE. 2003. Aktiiviseksi kansalaiseksi kasvaminen suomalaisten elämänkertojen valossa, 122-132. Aikuiskasvatus 23 (2). Latvala E & Vanhanen-Nuutinen L. 2001. Laadullisen hoitotieteellisen tutkimuksen perusprosessi: Sisällönanalyysi. Teoksessa: Janhonen S & Nikkonen M. Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä, 21-43. Helsinki: WSOY. Liikanen, H-L. 2010. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – ehdotus toimintaohjelmaksi 2010–2014. Opetusministeriö. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto. Opetusministeriön julkaisuja / Undervisningsministeriets publikationer 2010:1. Manninen J.2010. Sopeuttavaa sivistystyötä? Aikuiskasvatus 30 (3), 164-174. Palonen T, Hakkarainen K, Talvitie J & Lehtinen E. 2003. Heikot ja vahvat verkostosidokset tiimiorganisaatiossa – esimerkkinä telealan yritysympäristö. Aikuiskasvatus 23 (1), 14 -27. Pelttari P. 1997. Sairaanhoitajan työn nykyiset ja tulevaisuuden kvalifikaatiovaatimukset. Väitöskirja. Stakes. Tutkimuksia 80. Jyväskylä: Gummerus. Piirainen Arja 2008. Ohjaus Learning by Developing –toimintamallissa. Laurea – ammattikorkeakoulun julkaisusarja A 67. Helsinki: Edita Prima Oy. Suntio Arja-Tuulikki. 2004. Hankelähtöinen toiminnan tutkimus. Teoksessa Kotila Hannu & Mutanen Arto (toim.) 2004. Tutkiva ja kehittävä Ammattikorkeakoulu. Helsinki: Edita Prima Oy. Vantaan kaupunki 2010a. Vantaa vanhenee viisaasti. Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelma 2010 – 2015. Osa 1: Viksu – ikääntymispoliittinen ohjelma ja toimeenpanosuunnitelma. Kaupunginhallitus 10.5.2010. Ladattavissa osoitteesta www.vantaa.fi Vantaan kaupunki 2010b. Vantaa vanhenee viisaasti. Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelma 2010 – 2015. Osa 2: Palvelurakenteen kehittämisohjelma – Vanhusten sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisohjelma. Kaupunginhallitus 10.5.2010. Ladattavissa osoitteesta www.vantaa.fi Virtanen P. 1999. Verkostoista voimaa? Teoksessa: Virtanen P. Verkostoituva asiakastyö, 33-46. Tampere : Tammer-Paino Oy. Zwarenstein M & Bryant W. 2002. Interventions to promote collaboration between nurses and doctors. The Cochrane Library, Issue 1. Oxford. 175 JULKAISEMATTOMAT LÄHTEET: Alku, A., 2010: Sosiokulttuurinen vanhustyö kaupungin organisaatioissa, julkaisematon käsikirjoitus, 30.12.2010 Kilpikivi P. & Havukainen P & Halmèn L & Kesti E, 2010. ”SenioriOsaajatoiminta ja – koulutusmalli”. Vantaan kaupunki, 2010, Vanhus- ja vammaispalvelut, Kulttuuripalvelut, Sosiokulttuurisen vanhustyönyhteistyöryhmä: SOSIOKULTTUURISEN VANHUSTYÖN TOIMINTAOHJELMA 2010-12 Vantaan kaupunki, 2010, Vanhus- ja vammaispalvelut, Kulttuuripalvelut, Sosiokulttuurisen vanhustyön yhteistyöryhmä: SOSIOKULTTUURINEN VANHUSTYÖ, TULOSKORTTI 2010 -12 176 INTERNET LÄHTEET: Heinonen P. 1999. Ensimmäisen lukukauden ja opintonsa päättävien lähihoitajaopiskelijoiden vanhuskuva Ylivieskan tekniikan ja sosiaalialan oppilaitoksessa 1998. Gerontologian ja kansanterveyden Pro Gradu -tutkielma. Jyväskylän Yliopisto 1999. https://jyx. jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18112/Heinonen.pdf?sequence=1 HoiData –hankkeen loppuraportti: HoiData2007-2009 (pdf-tiedosto). Viitattu 27.12.2010. www.vsshp.fi/fi/4519 Järvensivu, J., Nykänen, K. & Rajala, R. 2010. Verkostojohtamisen opas - Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Ladattavissa osoitteesta www.verkostojohtaminen.fi Kivelä S-L. 2006. Geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittäminen. Selvityshenkilön raportti. Selvityksiä 2006:30. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. http://pre20090115.stm.fi/hl1150272501953/passthru.pdf Laki 159/2007. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä. Viitattu 28.12.2010. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070159 Toimivat Seniorit ry. 2008. www.toimivatseniorit.palvelee.fi. Luettu 18.12.2010. 177 MUUTOSVOIMAA VANHUSTYÖN OSAAMISEEN – hankkeen opinnäytetyöt 1. Carlson Siiri ja Rinne Saila Lääkehoidon nykytilan kartoitus itä-Vantaan kotihoidossa. 2010 2. Hedman Sini Seurakunnan vapaaehtoisten motiivit ja vapaaehtoistoiminnan mielekkyys – Tapaustutkimus omaishoitoperheitä tukevista vapaaehtoisista. 2010 3. Hirvonen Annika ja Knuutinen Tiia Miesomaishoitajien tukeminen ryhmätoiminnan keinoin. 2010 4. Huttunen Minja Vantaan päivätoiminnan asiakkaiden palvelutyytyväisyys. 2010 5. Koponen Annastiina ja Lyytikäinen Johanna Vantaan kotihoidon lääkehoidon nykytilanteen kartoittaminen (Martinlaakson ja Myyrmäen alueilla) 2010 6. Lehto Niina ja Mikkonen Jenni Vantaan päivätoiminnan asiakkaiden omaisten palvelutyytyväisyys. 2010 7. Leinonen Kirsi Kukkasia vai kantoja polulla?: Terveyden edistäminen ikääntyneiden omaishoitajien näkökulmasta. 2009 8. Miettinen Minna (valmistuu vuonna 2011) 178 Sosiaaliset verkostot senioriosaajien sosiaalisen pääoman vahvistajina. Laurea - ammattikorkeakoulun ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. 9. Mäenpää Merja Senioriosaajakoulutukseen osallistuneiden voimavarat ja niiden hyödyntäminen vapaaehtoistoiminnassa. Laurea - ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. 2008 10. Nummisto Jyrki Keho ja mieli harjoitteet voimaantumisen välineenä. 2010 11. Tolonen Heli Osaamiskartoitus osana päivätoiminnan osaamisen kehittämistä. Laurea - ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. 2010 179 Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen Espoon työryhmien jäsenet SAP Ahlblad Tina Altemeier Richard Asikainen Ritva Autio Seija Behm Ulla Ekstam Hannele Fiskars Yvonne Flinck Riitta Flink Eija K Harjulehto-Mervaala Tiina Helminen Jutta Merita Hintikka Sari Holopainen Tuija-Päivi Hovila Tiina Jaakkola Arja Kannela Sirpa Kasanen Raija Kekäläinen Kaija Kinnari Jaana Kivinen Pirjo Kiviniitty Sirkku Koljonen Kirsi Kumpulainen Tuija Kuusela Joanna Kylmänen-Kurkela Elina Laaksonen Riitta A Lehtonen Kirsi Lehtovuori Tuomo Lemström Linda Lindroos Eeva Lindroos Tuula Lintunen Sari Matova-Veleva Valentina Mattsson Kirsti Metso Ulla Niituinperä Anneli Nordström Henna 180 Piekkari Tiina Katriina Pinomaa Pirjetta Ponkilainen Riitta Puustinen Johanna Ronkainen Kirsi Marjatta Ryynänen Kaisa Rönkkönen Kukka-Maaria Salo Paula Seppä-Lassila Marjatta Sora Tuula Starck-Kuukauppi Charlotta Suikki-Vainikka Tiina Takkinen Piia Tanninen Hanna-Mari Ulfves Kristian Vanhatalo Ritva-Leena Vastinesluoma Anne Westerholm Marie Westerlund Leena Viita-aho Anne Virtapuro-Siponen Sari AKUUTTI Enlund Helena Finell Elisabeth Hannikainen Tiina Henriksson Jaana Kankkunen illusia Kasanen Raija Kekäläinen Kaija Kyytsönen Outi Lindström Christina Lindström Elina Metso Katri Nordström Henna Nurmi-Koikkalainen Päivi Oraheimo Outi Rauste Erja Ruotsalainen Riina Somppi Mari Vainio Tuula Vanhatalo Ritva-Leena Vepsäläinen Hannele Westerlund Leena Wiklund Anne VAPA-PESO Erola Eila Haapio Linda Harjola V-P Havo Maija Heinänen Tuula Heitto Merja Jyvälahti Annariina Keskisaari-Kajaste Leena Kinnari Jaana Laulaja Tuula Mäkelä Laura Pasma Elsa Pihkala Lea Ponkilainen Riitta Rantanen Pekka Sandström Matti Suominen Lasse Tennilä Arto Töyrylä Pia Valvanne Jaakko Viljanen Jaana Äijälä Outi 181 Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen hanke Vantaan projektien työryhmien jäsenet Ohjausryhmä Lyytikäinen Matti, vanhus- ja vammaispalvelujen johtaja, Vantaa, pj Valvanne Jaakko, vanhuspalvelujen johtaja, Espoo 31.12.2009 saakka Louhija Jukka, vanhuspalvelujen johtaja, Espoo 1.9.2010 alkaen Kasanen Raija, kotihoidon päällikkö, Espoo, vanhuspalvelujen johtajan varaj. Niiniö Hannele, projektipäällikkö, Laurea ammattikorkeakoulu, siht. Heinonen Tuula, projektikoordinaattori, Vantaa Järvensivu Timo, tutkimuspäällikkö (tutkija,) Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Möller Kristian, professori, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Viiala Taina, aluerehtori, Laurea ammattikorkeakoulu Vesterinen Anne, yliopettaja, Laurea ammattikorkeakoulu Äyväri Anne, yliopettaja, Laurea ammattikorkeakoulu Rahkonen Jarkko, Espoon vanhusneuvosto Viiala Taimi, Vantaan vanhusneuvosto Asiantuntijat: Mattila Riitta, hankkeen valvoja, Etelä-Suomen Lääninhallitus Jalonen Raija, Opetusministeriön edustaja Stendahl Kari, ELY- keskus Ahvenainen Sari, vastuukoordinaattori, ELY- keskus Vantaan johtoryhmä Lyytikäinen Matti, vanhus- ja vammaispalvelujen johtaja, pj Aarniola Raimo, vammaispalvelupäällikkö Ekholm Tuula, kotihoidon päällikkö Heinonen Tuula, projektikoordinaattori, vanhus- ja vammaispalvelut, siht. 182 Jolkkonen Juha, ylilääkäri, Katriinan sairaala Järvensivu Timo, tutkija, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Keskinen Päivi, palvelutalojen päällikkö Korhonen Anita, johtava ylilääkäri, terveyspalvelut, kuntoutus Korhonen Anna-Liisa, palvelupäällikkö, vanhusten avopalvelut Lehtonen Iiris, tapahtumapalvelujohtaja, Vapaa-aika ja asukaspalvelut Niiniö Hannele, projektipäällikkö, Laurea ammattikorkeakoulu Palomaa Ulla-Stina, palvelupäällikkö, vanhusten avopalvelut (31.12. 2009 saakka) Rautiainen Ismo, palvelupäällikkö, ympärivuorokautinen hoiva Ruotsalainen Marja, kotihoidon esimies, kotihoidon avo-, yhteiset palvelut Kehittämisryhmät Kotihoito uudistuu Palomaa Ulla-Stina, palvelupäällikkö, vanhusten avopalvelut (31.12. 2009 saakka) Korhonen Anna-Liisa, palvelupäällikkö, vanhusten avopalvelut Airikainen Pertti, kotihoidon esimies vs, kotihoidon avopalvelut Arola Lydia, lähihoitaja, Pähkinärinteen palvelutalot Ekholm Tuula, kotihoidon päällikkö Huttunen Raija, projektityöntekijä/kotihoidon esimies, kotihoidon avopalvelut Järvenpää Anita, lähihoitaja, kotihoidon avopalvelut Kankainen Minna, asiantuntija sairaanhoitaja, kotihoidon kotiutus Laine Minna, sairaanhoitaja, kotihoidon avopalvelut Lauhde Tiina, päivätoiminnan esimies, Suopursun palvelutalo Makkonen Tuulikki, kotihoidon esimies, kotihoidon avopalvelut Palomaa Ulla-Stina, palvelupäällikkö, vanhusten avopalvelut (31.12.2009 saakka) Paukkunen Leena, fysioterapeutti, terveyspalvelut, kuntoutus Peltomo Maarit, apulaisylilääkäri, vanhusten avopalvelut Sallinen Pia, kotihoidon esimies, kotihoidon avopalvelut 183 Silvonen Kyllikki, kotihoidon esimies, kotihoidon avopalvelut Sköönilä Hilppa, vastaanoton esimies, terveyspalvelut Simelius Pirjo, sairaanhoitaja, Tikkurilan terveysasema Nykänen Katri, tutkija, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Vesterinen Anne, yliopettaja, Laurea - ammattikorkeakoulu Pekkonen Leena, lehtori, Laurea - ammattikorkeakoulu Päivätoiminta gerontologiseksi keskukseksi Keskinen Päivi, palvelutalojen päällikkö va. Alaranta Maarit, toiminnanohjaaja, Länsi-Vantaan päivätoiminta Alku Annikki, aluekulttuurisihteeri, Vapaa-aika ja asukaspalvelut Hänninen Maritta, osastonhoitaja, Katriinan sairaala Jumpppanen Leila, kotihoidon esimies, kotihoito avopalvelut Kaikkonen Sirkka, sairaanhoitaja, Länsi-Vantaan päivätoiminta Koskela Susanna, aluekoordinaattori, Vapaa-aika ja asukaspalvelut Korhonen Anna-Liisa, palvelupäällikkö, vanhusten palvelutalotoiminta Kulmala Taina, toimintaterapian esimies, terveyspalvelut, kuntoutus Lauhde Tiina, päivätoiminnan esimies Ojansivu Ursula, sairaanhoitaja, Pohjois-Vantaan päivätoiminta Sipponen Marjo, toiminnanohjaaja (vs), Pohjois-Vantaan päivätoiminta Tillström-Sinkko Aira, fysioterapian esimies, terveyspalvelut, kuntoutus Vesilahti Karoliina, toiminnanohjaaja, Itä-Vantaan päivätoiminta 184 Järvensivu Timo, tutkija, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Ahos Riitta, lehtori, Laurea - ammattikorkeakoulu Eskelinen Anne, lehtori, Laurea - ammattikorkeakoulu Jyrkkiö Armi, yliopettaja, Laurea - ammattikorkeakoulu Palo Lilja, lehtori, Laurea - ammattikorkeakoulu Pusa Tiina, lehtori, Laurea – ammattikorkeakoulu Teija Fontell, lehtori, Laurea – ammattikorkeakoulu 1.8.2010-30.4.2011 Omaishoidon kehittäminen Rintala Armi, johtava sosiaalityöntekijä, vanhusten avopalvelut Ruotsalainen Marja, kotihoidon esimies, Vanhusten avopalvelut Ahvenranta Marja-Leena, toiminnanohjaaja, Pohjois-Vantaan päivätoiminta Enckell Kirsi, kotihoidonohjaaja, Vanhusten avopalvelut, vanhusten sosiaalityö Holopainen Heidi, kotihoidon esimies, kotihoidon avopalvelut Kantanen Anita, kotihoidonohjaa, Vanhusten avopalvelut, vanhusten sosiaalityö Kerttula Anne, jatkohoidon järjestelijä, sairaalapalvelut Laitinen Tuulikki, terveydenhoitaja Seniorineuvola ( al.1.9.10) Liila Marjukka, kotihoidonohjaa, Vanhusten avopalvelut, vanhusten sosiaalityö Ruti Pirjo, sairaanhoitaja, lyhytaikaisosastot, Metsonkoti Sipponen Marjo, toiminnanohjaaja (vs), Pohjois-Vantaan päivätoiminta Sneck Pia, kotihoidonohjaa, Vanhusten avopalvelut, vanhusten sosiaalityö Syrjä Anne, sairaanhoitaja, Geriatrinen akuuttiyksikkö Nykänen Katri, tutkija, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Colliander Tiina, lehtori, Laurea - ammattikorkeakoulu 185 Yhteinen vastuu hyvästä vanhuudesta / Viksu Lyytikäinen Matti, vanhus- ja vammaispalvelujen johtaja Aaltio Anne, vanhuspalveluiden erityisasiantuntija Kinnunen Elina, viestintäpäällikkö Järvensivu Timo, tutkija, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Heikkinen Ari, lehtori, Laurea – ammattikorkeakoulu Heinonen Tuula, projektikoordinaattori, vanhus- ja vammaispalvelut Seniori-info Klemetti Enroth Arja, palveluesimies, yhteispalvelutoiminta Raita Harri, esimies, yhteisö- ja vapaaehtoistoiminta Juustila Liisa, aluekoordinaattori, yhteispalvelutoiminta Kinos Tuula, kulttuurituottaja, kulttuuripalvelut Airas Anne, terveyspalvelut, osastonhoitaja, Myyrmäen terveysasema Alaranta Maarit, toiminnanohjaaja, Länsi-Vantaan päivätoiminta Halmèn Leea, suunnittelija, vapaaehtoistoiminta Haapaniemi Tiina, kuntoutuksenohjaaja Seniorineuvola Sallila-Tähtinen Helena, askarteluohjaaja, ympärivuorokautinen hoiva Rahkola- Kauranen Lea, kulttuurituottaja, kulttuuripalvelut Saastamoinen Minna, informaatikko, tiedottaja, kirjastotoimi Haapoja Tapani, senioriosaaja Mäkinen Markku, senioriosaaja Siniketo Helena, senioriosaaja Järvensivu Timo, tutkija, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Heikkinen Ari, lehtori, Laurea - ammattikorkeakoulu 186 Senioriosaaja-toiminta Halmèn Leea, suunnittelija, vapaaehtoistoiminta, vastuuhenkilö Kesti Elsa, koulutussuunnittelija, vapaaehtoistoiminta Havukainen Pirjo, yliopettaja, Laurea - ammattikorkeakoulu Kilpikivi Piukku, lehtori, Laurea – ammattikorkeakoulu Miettinen Minna, ylemmän amk:n opiskelija, Laurea– ammattikorkeakoulu Sassi Pirkko, projektityöntekijä, Laurea– ammattikorkeakoulu 187
© Copyright 2024