tutkimusraportti.
MANAGERITOIMINTA JA PALVELUMUOTOILU KUVATAITEEN TÄYDENNYSKOULUTUKSEN TUKENA LAPISSA TUTKIMUSRAPORTTI TIMO JOKELA, SALLA-MARI KOISTINEN JA TANIA-MARIA MOILANEN 2014 MAGENTA- HANKE LAPIN YLIOPISTO, TAITEIDEN TIEDEKUNTA 2 SISÄLLYS 1. 2. 3. JOHDANTO MAGENTA-HANKE LAPIN VISUAALISEN ALAN KEHITTÄJÄNÄ TAITEILIJOIDEN MUUTTUVA AMMATTIKUVA 3.1. KULTTUURIKENTÄN MUUTOKSET 3.2. TÄYDENNYSKOULUTUKSEN HAASTEELLISUUS 3.3. MANAGERITOIMINTA MUUTOKSEN TULKKINA 4. HANKETAITEILIJOIDEN NÄKÖKULMA TÄYDENNYSKOULUTUKSEN JA MANGERITOIMINNAN KEHITTÄMISEEN LAPISSA 4.1. 4.2. 4.3. 4.4. 4.5. 5. PALVELUMUOTOILU UUSIEN KUVATAITEEN PALVELUJEN KEHITTÄMISEN VÄLINEENÄ 5.1. 5.2. 5.3. 5.4. 6. KOHDERYHMÄNÄ HANKETAITEILIJAT 4.1.1. HANKETAITEILIJATOIMINNAN KEHITTÄMINEN MAGENTA-HANKKEESSA 4.1.2. HANKETAITEILIJAESITTELYT JA HENKILÖKOHTAISET TAVOITTEET TEEMAHAASTATTELU MENETELMÄNÄ HANKETAITEILIJOIDEN KOKEMUSTEN ARVIOINNISSA TÄYDENNYSKOULUTUSTILAISUUKSIEN JÄRJESTÄMINEN MANAGERITOIMINNAN TOTEUTTAMINEN 4.4.1. MANAGERITOIMINNAN ILMENEMISMUODOT 4.4.2. TAITEILIJAN JA MANAGERIN VÄLISEN KAKSISUUNTAISEN VUOROVAIKUTUKSEN KEHITTÄMINEN LAPIN TAITEILIJOILLE SUUNNATUN TÄYDENNYSKOULUTUKSEN JA MANAGERITOIMINNAN KEHITYSTOIVEET PALVELUMUOTOILUTUOKIOT MAGENTA-HANKKEESSA OSALLISTUVA HAVAINNOINTI KEHITYSTYÖN TUTKIMUSMENETELMÄNÄ PALVELUMUOTOILU KUVATAITEEN PALVELUJEN KEHITTÄMISEN VÄLINEENÄ 5.3.1. VÄLITTÄJÄTOIMINTA YHTEISTYÖVERKOSTOJEN RAKENTAJANA 5.3.2. OMAN TOIMINTA-ALUEEN TUNNISTAMINEN 5.3.3. TAITEILIJA MAHDOLLISTAJANA JA ”SILTOJEN RAKENTAJANA” 5.3.4. PALVELUMUOTOILUTUOKIOIDEN TYÖKALUT KUVATAITEILIJAN TYÖN TUKENA 5.3.5. PALVELUMUOTOILUTUOKIOIDEN KEHITYSALUEET PALVELUMUOTOILUTUOKIOIDEN KEHITTÄMINEN MANAGERITOIMINNAN NÄKÖKULMASTA 5.4.1. PALVELUMUOTOILUTUOKIOIDEN REFLEKTOINTI JA UUDELLEEN SUUNNITTELU 5.4.2. YHTEYS AMMATTITAITOON 5.4.3 PALVELUMUOTOILUTUOKIOT ERI AMMATTIRYHMIEN KOHTAAMISPAIKKOINA EHDOTUS LAPIN KUVATAITEEN MANGERITOIMINNAN JA TÄYDENNYSKOULUTUKSEN KEHITTÄMISEEN 3 1. Johdanto Lapin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelut, Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta, Lapin taiteilijaseura ja Taiteen edistämiskeskuksen Lapin toimipiste toteuttivat vuosina 2011-13 yhteistyönä Magenta-hankkeen, jonka tavoitteena oli taiteilijoiden työllisyyden täydennyskoulutuksen, ja toimintaedellytysten manageriosaamisen sekä parantaminen kansainvälisen taiteilijoiden toiminnan kehittämisen avulla Lapissa. Esiselvitykseen (Miettinen & Imporanta 2012) perustuva tarvelähtöinen hanke tarjosi täydennyskoulutustilaisuuksia visuaalisen alan taiteilijoille sekä työllisti taiteilijoita yrityksissä ja kunnissa toteutettuihin palvelujen ja toimintakonseptien kehitysprojekteihin. Projektit toimivat työelämälähtöisinä oppimistilanteina ja niissä yhtyivät ja limittyivät Lapin taiteilijseuran manageritoiminnan kehittäminen ja yliopiston täydennyskoulutuksen sisällöt. Hankkeessa pyrittiin kehittämään Lapin olosuhteisiin perustuvaa täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan mallia. Koko hankkeen tavoitteita ja toteutusta esittelevät yksityiskohtaisesti Briñón ja Niva (2014) julkaisussaan Lapin kuvataiteen kentän kehittämisen malli. Tässä osaraportissa täydennyskoulutuksen tarkastellaan ja hankkeessa manageritoiminnan toteutetun työelämälähtöisen kehittämisen vuorovaikutusta. Täydennyskoulutus ja manageritoiminta ymmärretään raportissa rinnakkaisina, limittäisinä ja toisiaan tukevina hankkeen osa-alueina. Yhdessä ne tarjosivat Lapin visuaalisen alan taiteilijoille oppimisympäristön, jossa ammattitaidon uudistuminen saattoi toteutua nykytaiteen monimuotoisuuden sekä taiteilija-ammatin muutosten osoittamien haasteiden suunnassa. Samalla Lapin taiteilijaseuran manageritoiminnan käynnistäminen ja yliopiston täydennyskoulutuksen toimintamuotojen kehittäminen olivat välittömässä vuorovaikutuksessa. Heta Pöyry (2013) on omassa osaraportissaan esitellyt lyhytkoulutuksina järjestettyjen täydennyskoulutustilaisuuksien arvioinnin tuloksia. Tämän raportin huomio kohdistuu manageritoiminnan ja palvelumuotoilun menetelmien vuorovaikutukseen. Raportin alussa esitellään lyhyesti Magenta-hankkeen konteksi ja taustoitetaan niitä pedagogisia haasteita, jotka syntyvät kuvataiteilijan ammattikuvan viimeaikaisista 4 muutoksista ja muutosten keskitytään ennakoinnista. tarkastelemaan viiden Tämän jälkeen valitun tutkimusraportissa hanketaiteilijan kokemuksia täydennyskoulutuksesta ja manageritoiminnasta heidän oman urakehityksen tukijana. Hanketaiteilijatoiminta on konkreettinen esimerkki täydennyskoulutuksen ja taiteilijaseuran managerin konsultoivien ja mentoroivien toimintapojen yhtäaikaisesta kehittämisestä. Hanketaiteilijatoimintaa käsittelevän arvioinnin on toteuttanut TaniaMaria Moilanen keräämänsä teemahaastatteluaineiston pohjalta. Seuraavaksi raportissa kuvataan ja arvioidaan niitä mahdollisuuksia, joita palvelumuotoilu tarjoaa manageritoiminnalle täydennyskoulutuksen kontekstissa. Palvelumuotoilu on ymmärretty tässä yhteydessä managerin työvälineeksi, jolla voi kehittää taiteilijalähtöisiä visuaalisen taiteen palveluita, ja näin edistää taiteilijoiden ammattiosaamista ja laajentaa heidän ansaintamahdollisuuksiaan. Palvelumuotoilutoiminnan kehittämisen arviointi oli Salla-Mari Koistisen vastuulla. Autentinen aineisto on kerätty hankkeessa toteutettujen palvelumuotoilutuokioiden aikana toimintatutkimukselle tyypillisellä osallistuvalla ja havainnoivalla otteella. Lopuksi raportissa ehdotetaan tutkimuksessa havaittujen haasteiden ja onnistumisien perusteella toimenpiteitä täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan jatkokehittelylle Lapissa. 2. Magenta-hanke Lapin visuaalisen alan kehittäjänä Magenta-hanke jakautui kahteen osa-alueeseen: taiteilijoiden täydennyskoulutukseen ja manageriosaamisen kehittämiseen (kaavio 1.). Täydennyskoulutuksen kolme päälinjaa olivat: urasuunnittelu, yrittäjyystaidot ja työhyvinvointi. Manageriosaamisen kehittäminen puolestaan jakautui tuottajatoiminnan, kehittäjätoiminnan sekä välittäjätoiminnan osa-alueesiin. Hankkeen toimintojen toteutusta ja saavutettuja tuloksia esitellään tarkemmin Briñón ja Nivan (2014) raportissa. Magenta- hankkeessa täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehittämisen osa-alueet tukivat toisiaan uudenlaista pedagosista mallia luovalla tavalla. Tämän vuorovaikutuksen arviointi on tämän tutkimusraportin keskeinen intressi. 5 Kaavio 1. Magenta-hankkeen toimintakaavio Magenta-hankeella oli vahva monialainen perusta. Se oli Lapin taiteilijaseuran, Lapin yliopiston Koulutus- kuvataidekasvatuksen yhteistyöhanke. ja kehittämispalveluiden sekä Taiteen ja taiteiden edistämiskeskuksen Lapin tiedekunnan toimipisteen Hankkeen rahoitti Euroopan Sosiaalirahasto ja ELY-keskus. Hankkeen omarahoitusosuuden rahoittajia Lapin taiteilijaseuran lisäksi olivat yhteistyökunnat, alueen yritykset, Lapin yliopisto ja Taiteen edistämiskeskuksen Lapin toimipiste. Magenta-hankkeen hallinnoijana toimi Lapin yliopiston Koulutusja kehittämispalvelut. Hanke työllisti managerin, Merja Briñónin, Lapin taiteilijaseuraan ja projektipäällikön, Tiina-Kaisa Nivan, Lapin yliopiston Koulutusja kehittämispalveluihin. Taiteiden tiedekunnassa hankkeessa työskenteli professori Timo Jokela, yliopistolehtori Maria Huhmarnemi, taideamanuenssi Leila Lipiäinen ja tutkimusavustajat Salla-Mari Koistinen, Tanja-Maria Moilanen ja Heta Pöyry. Taiteilijoiden työelämävalmiuksien kehittäminen ja toimeentulon tukemisen lisäksi Magenta-hankkeessa koulutusorganisaatioiden luotiin edellytyksiä yhteistyölle ja alueellisten kansainväliselle toimijoiden ja verkostoitumiselle. 6 Hankkeessa työllistettiin Lapin taiteilijoita kahdeksikymmeneksi kuukaudeksi pilottikuntiin ja yhteistyöyrityksiin. Pilottipaikkakuntina olivat Rovaniemi, Kemi, Tornio, Kemijärvi, Kittilä ja Inari sekä pilottiyrityksinä Santapark, Santa’s Hotel Santa Claus ja Tahkokallio Design+. Magenta-hankke myös verkostoitui tehokkaasti. Yhteistyöhankkeita olivat: Art360hanke, Lapin yliopiston Taika-hanke, Sibelius-Akatemian Taiteen Erityispätevyyspaletti-hanke, SINCO (Service Innovation Corner), Lapin yliopiston Soveltavan kuvataiteen maisteriohjelma, IDeAL-hanke sekä Elävä Lappi-hanke. Muita yhteistyökumppaneita olivat Monitaideyhdistys Piste, LETKE - Lapin esittävien taiteiden keskus, Suomen Viron-instituutti sekä Suomen Riian Suurlähetystö. Tiedotus ja markkinointi tapahtui Koulutus- ja kehittämispalveluiden, Lapin taiteilijaseuran, Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan ja Lapin taidetoimikunnan verkostojen kautta. Päämarkkinointikanava oli Lapin taiteilijaseuran sivuilta löytyvä Magenta-kokonaisuus (www.lapintaiteilijaseura.fi/magenta). Hanke osallistui aktiivisesti myös tapahtumiin ja julkiseen keskusteluun. Magenta-hankkeeseen kuului osana tutkimus, jonka tulokset tämä osaraportti ja Pöyryn (2013) osaraportti esittelevät. Tutkimuksessa otetaan huomioon alueellinen näkökulma ja peilataan tuloksia Suomessa käytyyn keskusteluun taiteilijoiden koulutuksesta. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan luomaa tutkimustietoa käytetään manageritoiminnan ja täydennyskoulutuksen kehittämiseen. Hankkeessa todennettuja malleja ja tutkimustuloksia hyödynnetään mm. taiteiden tiedekunnan koulutusohjelmissa ja Pohjoisen kulttuuri-instituutin toiminnoissa. 3. Taiteilijoiden muuttuva ammattikuva 3.1. Kulttuurikentän muutokset Taiteilijoiden täydennyskoulutus on suomalaisessa ja kansainvälisessä keskustelussa ajankohtainen aihe. Taiteilijakoulutuksen rakenteita ollaan uudistamassa ja 7 taiteilijoiden tehtäviä ja asemaa suuntaamassa uudelleen. Muutokset ovat toisaalta sidoksissa nykytaiteen uusiin ilmenemismuotoihin, toisaalta siihen, että kulttuuripolitiikassa on siirrytty vallinneen hyvinvointivaltiollisen politiikan jälkeen kilpailutalouden vaiheeseen. Suomessa kuvataiteilijan ammattikuvan muutosta on ennakoitu ja tarkasteltu useilla tahoilla (mm. OKM 2009:12; OKM 2010:10; Herranen & Karttunen 2012; Herranen, Houni & Karttunen 2013; Jokela 2013, Sjöberg 2010). Muutoksen tueksi taiteilijoille on ehdotettu luovan talouden ajattelumallia ja yrittäjäasenteen omaksumista. Myös taiteilijakoulutuksen odotetaan antavan vahvempia valmiuksia taloudellisen toimeentulon takaamiseen. (vrt. Jokinen 2010). Taidekoulutuksen uutta sisältöä on etsitty teknologian, median ja digitalisoituvan kulttuurin suunnalta (Alexenberg 2008), toisaalta uusista innovoivista suunnittelumenetelmistä on ajateltu olevan hyötyä taiteilijoille (Heinsius & Lehikoinen 2013) ja avattu myös keskustelu taiteen tekemisen ja opettajan toimimisen suhteista (Erkkilä 2012; Jokela 2012). Myös hyvinvoinnin ulottuvuudet ovat kulttuurin ja terveyden välisten yhteyksien korostamisen kautta nousseet voimakkaasti esille (Liikanen 2010). Taiteen soveltava käyttö nähdään yhteiskunnassa ja Opetus- ja kulttuuriministeriön ehdotuksissa (2009:12) laaja-alaisena yhteisöllisenä voimavarana, sosiaalisena pääomana, työelämässä ja sen ulkopuolella olevien voimavarojen lisääjänä, terveyden edistäjänä ja elinympäristön viihtyvyyden parantajana. Lapissa erityisesti matkailun yritysmaailma on alue, jolla taiteilijoiden luovaa osaamista voidaan hyödyntää poikkitieteellisissä projekteissa. Lapissa onkin tältä alueelta onnistuneita esimerkkejä kuvataidekasvatuksen ja soveltavan kuvataiteen alueelta (Jokela, Coutts, Huhmarniemi & Härkönen 2013). Toki kulttuurin ja taiteen painotukset poliittisessa päätöksenteossa ovat aina vaihdelleet yhteiskunnan muutosten myötä. Mutta nyt käsitys kulttuurista hyvän elämän edellytysten vahvistajana ja alueellisen vetovoimaisuuden lisääjänä on laajentunut. Työelämän ja toimintaympäristöjen muutosten vaikutukset näkyvät keskusteluissa taide- ja kulttuurialojen osaamistarpeissa ja koulutuksen suuntaamisessa. Vaikka alueelta on tehty jo lukuisia tutkimuksia jotka hahmottelevat muutoksia, niin Lapissa, Suomessa kuin muualla maailmalla, muuttuvat taiteen kentän ja koulutuksen käytännöt hitaasti. Nyt koko yhteiskunnan elinkeinorakenteen muutoksen myötä taiteilijan yhteiskunnallinen yrittäjyys on lisääntymässä taidemarkkinoiden tuotteiden perinteisen myynnin sijaan. 8 Sektorirajat ylittävän yhteistyön kehittäminen kuvataiteen alalla on ajankohtaista ja tärkeää. Kohtaamisissa eri ammattikuntien välillä nähdään oma toimintakulttuuri uudessa valossa, jolloin on mahdollista tunnistaa toimintatapojen vahvuuksia tai muutostarpeita. Tämän tunnistaminen on koulutuksen ja oppimisen edellytys. Taiteen tekemisen rinnalla tärkeitä ovat tällöin yhteiskunnassa toimimisen taidot. Taiteilijoiden siirtyminen uusiin tehtäviin ei ole ollut ongelmatonta. Tarja Cronberg (2010) päättelee, ettei yhteiskuntamme tunne taiteilijan työtä ja siksi he ovat työmarkkinoilla tästä vaikeassa asemassa. Taiteilijat taas itse kokevat, että heitä yritetään laittaa rooleihin, jotka eivät ole ominaisia taiteilijan työlle, kuten kaupallisilla kriteereillä toimiviksi yrittäjiksi. Apurahojen ja julkisen tuen väheneminen on kuitenkin pakottanut visuaalisen alan ammattilaiset etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja turvatakseen kehitysmahdollisuudet ja toimeentulon (Herranen & Karttunen 2012). On myös huomattava, että kulttuurin tuotannon tukemisen nouseminen yhdeksi julkisen sektorin toiminnan painopisteeksi on rahoitusta suunnattu suorasta taiteilijoiden tukemisen sijasta esimerkiksi alueellisille kulttuurin tuotantokeskuksille jossa taitelijat työskentelevät. Näin julkinen sektori on lipumassa kohti tilaaja-tuottaja-mallia, mikä muuttaa kulttuurituotannon kentän ja siihen kiinnittyvien ammattikuntien toimintamalleja. Myös nykytaiteen markkinarakenteen, liiketoimintamallien ja taiteilijoiden ansaintalogiikan muutoksia on analysoitu ja ennakoitu. (Rensujeff 2004; Arpo 2004). Sjöbergin (2010) mukaan Suomessa vallitsee vahvasti huipputaiteilija-ajattelu, joka ei hänen mielestään ole kaikille oikea tie, kuten ei kansainvälisille markkinoille hakeutuminenkaan. Sjöber korostaa, että laajentaessaan ansaintalogiikkaansa taiteilijoilla on monta tapaa toimia markkinoilla, painottaen paikallisen, alueelliseen ja kansallisen toiminnan mahdollisuuksia. Hän perään taiteilijoille neuvottelutaitojen koulutusta tai ymmärrystä ammattitaitoisen managerin käytöstä ja managerien taitojen kehittämistä. Feikinin (2011) mukaan taiteilijan ammatin monimuotoistumisella ja riittävän toimeentulon keräämiselle on suurin este romanttiseen ja myyttiseen taiteilijaideologiaan pohjautuva markkinaorientoituneisuuden vastustus. 9 3.2. Täydennyskoulutuksen haasteellisuus Visuaalisen alan täydennyskoulutuksen perimmäisenä tarkoituksena on vastata yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin uudistamalla taiteilijoiden ammattiosaamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö määrittelee jatko- ja täydennyskoulutuksen kuuluvan ammatillisen koulutuksen piiriin, jonka tavoitteena on lisätä ammatillista osaamista, kehittää työelämää, edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista. Kuvataiteilijan ammatilliseen täydennyskoulutukseen liittyy kaksi suurta haastetta. Ensinnäkin on ajanmukaistettava kuva taiteilijan ammattista. Toiseksi on tiedettävä miten tähän uuteen kuvataiteilijan ammattikuvaan voidaan kouluttaa eli millainen on kuvataiteilijan täydennyskoulutukseen soveltuva pedagogiikka. Taiteilijan ammatti on moniulotteinen käsite. Kuvataiteilijan työn tarkasteleminen ainoastaan perinteisestä taidekontekstista, taidemaailmasta ja ”taiteilijamyytistä” käsin on kapeaa nyky-yhteiskunnan muutostilassa. Taiteellinen toiminta ei näyttäydy nykyisin vain ateljeetoimintana tai taidenäyttelyinä vaan laaja-alaisempana työnkuvana, muun muassa opetuksen, tutkimuksen sekä järjestö- ja asiantuntijatyön muodossa. Kuvataiteilijan toimialan uskotaan laajentuvan yhä enemmän myös viihdeja kulttuuriteollisuuden, kuten peliteollisuuden alueille (Herranen, Houni & Karttunen 2013). Nykytaiteen hylätessä perinteiset taiteen tekemisen menetelmät ja ottaessaan käyttöön aivan uusia materiaaleja ja työskentelytapoja monet myös pohtivat mitä sisältöjä tai pedagogisia ratkaisuja enää taiteilijakoulutukseen voi tuoda. Madoff (2009) kysyy provosoivasti taiteilijakoulutuksen tilaa ja tulevaisuutta ruotineen kansainvälisen projektin julkaisussa, tarvitaanko nykytaiteen maailmassa taidekouluja enää lainkaan. Elkins (2001) puolestaan toteaa, että taideopettajia kalvaa epäilys: jospa taidetta ei voikaan opettaa, mutta silti opettavat. Myös epävarmuus pedagogista menetelmistä on suuri ja onnistuneetkin hankkeet saavat epäilyksen varjon ylleen mikäli niitä tarkastelaan taiteilijamyytien valossa. Taiteilija-opettaja ammattin pohtiminen onkin ollut viimeaikoina esillä useissa tutkimuksissa (Daichendt 2010). Toisaalta taiteilijakoulutukseen on haettu työskentelymuotoja innovaatioihin tähtäävistä designmenetelmistä (Heinsius & Lehikoinen 2013). 10 Perinteisesti täydennyskoulutuksen ajatellaan perustuvan koulutettavan tarpeisiin, Taiteilijat kokevat ammattinsa harjoittamisen vaikeaksi muun muassa taloudellisen tilanteen, alan kilpailun ja verkostojen puutteen vuoksi. Alhainen tulotaso rajoittaa kuitenkin usein taiteilijoiden omatoimista osallistumista ammattitaitoa ylläpitäviin ja kehittäviin koulutuksiin. Pitkän uran omaavat taiteilijat ovat sisäistäneet opitut toimintatapansa, jolloin muutosvastarinta on ymmärrettävää uusien ammatillisten taitojen omaksumisessa. Motivaatiota osallistua täydennyskoulutuksiin lisäävät ne keinot, jotka laajentavat taiteilijan toimeentuloa heidän omasta toiminnastaan käsin. Haasteena taiteilijoille suunnatussa täydennyskoulutuksessa on järjestää koulutusta taiteilijan ammatilliset tarpeet huomioiden. Mutta osaavatko taiteilijat määritellä tarpeensa nyky-yhteiskunnassa? Yhä tärkeämmiksi täydennyskoulutuksen osaalueiksi ovat osoittautuneet taiteilijan taidot markkinoida teoksiaan ja profiloida osaamistaan yhteiskunnan eri sektoreille sekä paikallisten että kansainvälisten verkostojen luominen. Ammattikuvan laajentaminen nähdään lisäävän taiteilijan toimeentulomahdollisuuksia sekä taiteellista kehittymistä. Taiteilijat ovat kosketuksissa yhä enemmän ulkopuoliseen maailmaan muun muassa kollegiaalisen yhteistyön, sosiaalisen median ja matkustamisen keinoin. Taiteilijoiden aktiivisuuden lisääntymisen ja taiteistumisen (ks. Levanto, Naukkarinen ja Vihma 2005) myötä kuvataiteilijan ammatti nähdään olevan osallisena yhteiskunnan ripeässä muutoksessa. Myös Magenta-hankkeessa täydennyskoulutuksen päämääränä oli tutkintojen jälkeinen, työelämälähtöinen lisäkoulutuksen tarjoaminen. Tällöin pyrkimyksenä oli tukea henkilökohtaista ura- ja toimintasuunnittelua sekä lisätä ymmärrystä taiteilijoiden osaamis- ja vahvuusalueista sekä kehittämistarpeista. Taustaa koulutuksen osa-alueille ja Lapin erityissolosuhteiden huomioimiselle etsittiin esiselvityksellä ja päädyttiin Magenta-hankkeen toimintakaaviossa (kaavio 1.) esiteltyihin täydennyskoulutuksen osa-alueisiin, joita ovat urasuunnittelu, yrittäjyystaidot ja työhyvinvointi. Urasuunnittelun tavoitteena on lisätä taiteen alan ammattilaisten ymmärrystä osaamisja vahvuusalueistaan ja kehittämistarpeista. Hanketaiteilijatoiminnalla tuettiin taiteilijoita tekemään henkilökohtaista ura- ja toimintasuunnittelua, sekä oman asiantuntijuuden tunnistamista. Yrittäjyystaidot sisältävät muun muassa 11 tuotteistamisen, markkinoinnin, hinnoittelun ja verotuksen käytännöt. Magentahankkeen tavoitteena oli taiteilijoiden henkilökohtaisten valmiuksien tukeminen sekä ammatissa tarvittavien lisätaitojen oppiminen oman osaamisen markkinoinnissa, myynnissä ja taloushallinnassa. Yrittäjyystaitojen kehittämisessä yhdistyvät manageriosaamisen ja täydennyskoulutuksen toiminta-alat. Valittujen koulutussisältöjen ohella on keskeistä kysyä, toteutetaanko koulutus lyhytkestoisia koulutustilaisuuksia vai pitempikestoisia projekteja, joissa luodaan sellaista uudistavaa toimintaa, jota kentälle ei ole vielä syntynyt ja vakiintunut. Magenta-hankkeessa täydennyskoulutustilaisuudet ja pedagogisia piirteitä sisältävä manageritoiminta loivat Lapin kuvataiteen kentälle uudentyyppisen oppimisympäristön. 3.3. Manageritoiminta muutoksen tulkkina Ammattimainen taiteen managerointi on alkanut nousta taiteilijoden tietoisuuteen uutena mahdollisuutena jakaa taiteen liiketoimintaan ja ansaintaan liittyviä tehtäviä. Manageritoimintaa ovat aiemmin selvittäneet mm. Katri Halonen (2011) ja ART360hanke (2008–2011). Halosen mukaan nykyiset kultuurituottajat toimivat laajasti niin julkisella sektorilla, freelancereina ja kolmannella sektorilla (Halonen 2011). Sjöbergin (2010) mukaan Suomeen on syntynässä oma, kuvataiteen managerointiin erikoistunut ammattiryhmä, jonka terminologiaa ja toimintapoja on kopioitu musiikkija elokuva-alalta. Briñón ja Niva (2014) avaavat Magenta-hankkeessa määriteltyjä managerin työn osaalueita, joita ovat välittäjätoiminta, kehittäjätoiminta ja tuottajatoiminta (kaavio 2.). 12 Tuottajatoiminnan tavoitteena oli lisätä luovan talouden toimintaedellytyksiä ja vahvistaa visuaalisten taiteiden merkitystä osana alueellista kehittämistä, osaamista ja kilpailukykyä. Visuaalisen alan taiteen palveluita tuotteistetaan pilotoimalla konsepteja yrityksille ja kunnille. Taiteen soveltavalla käytöllä tavoitellaan uusien liiketoimintamahdollisuuksien hahmottamista. Tuottajatoiminnan osuuteen kuului myös teosmyynnin ja taidelainaamotoiminnan kehittäminen. Välittäjätoiminta keskittyi yritysyhteistyöhön ja yhteistyöverkostojen rakentamiseen. Hankkeen manageri toimi välittäjätahona taiteilijoiden, yritysten, kolmannen sektorin sekä muiden sidosryhmien välillä. Välittäjätoiminnalla edistettiin yritysmaailmassa toimimista, mikä sisälsi esimerkiksi teosmyyntiä tai lainaamotoimintaa, työhyvinvointia lisäävän toiminnan järjestämistä yrityksiin ja kummitaiteilijana toimimista. Kehittäjätoiminta painottui uusien toimintamallien ja rakenteiden, sekä palvelu- ja tuoteinnovaatioiden suunnitteluun huomioiden alueen erityispiirteet. Lapissa kehityksen kannalta tärkeää on alueellisen hyvinvoinnin tason parantaminen visuaalisten taiteiden avulla sekä yhteistyö matkailusektorin kanssa. Hankkeen 13 päättymisen jälkeen hyväksi havaittuja toimintamalleja ja rakenteita sovelletaan Lapin visuaalisen taiteen kentän edistämiseksi. Visuaalisen taiteen ala näyttäytyy nyky-yhteiskunnassa liiketoimintana. Usea taiteilija toimii yksityisyrittäjän tavoin vailla liiketoimintaosaamista. Luovan alan toimijoilla on nyky-yhteiskunnassa mahdollisuus toimeentuloon, mikäli he löytävät sopivan väylän ilmaisulleen. Manageriosaamisella tuetaan väylän rakentamista, mutta taiteen toiminnasta puuttuu yhä keskeinen välittäjätaho. Välittäjätoiminta yhdistää visuaalisen taiteen ja yritysmaailman, kuntatason toimijat, kolmannen sektorin tai esimerkiksi hyvinvointialan ammattilaiset. Välittäjäammatissa toimivan ajatellaan sijoittuvan kulttuurisisältöisen produktion luomisen ja vastaanottamisen väliin. Toiminta-alueella tunnistetaan ajatus, että välittäjäammateissa toimivat saattavat tuotantoprosessin kautta vaikuttaa kulttuurituotteen tai palvelun muotoon sekä sen saamaan julkisuuteen. Vaarana välittäjä-termissä on, että se luo mielikuvan kasvottomista toimijoista, jotka tarjoavat taiteilijan teoksen muuttumattomana taiteilijalta yleisölle. Tämän hetken välittäjäammatit ovat kuitenkin kriittisessä roolissa tuotteen muodostamisessa, ja toisaalta uusien tuotteiden rakentamisessa välittäessään asiakaspalautteita ja odotuksia taiteilijoille. Tärkeä näkökulma on, että manageriammattien toiminta pilkotaan osiin, jotta nähdään milloin heidän toimintansa voi olla luovaa, innovatiivista ja tarjota tönäisyn pois konservatiivisesta ja arkisesta toiminnasta. Tällöin manageritoiminnalla on läheinen yhteys muutokseen pyrkivään taidepedagogiikkaan ja taiteilijan ammattia tukevaan täydennyskoultukseen. Välittäjäportaassa toimivien kulttuurituottajien tehtävät eivät rajoitu taiteilijan tuottaman sisällön tarjoamiseen sellaisenaan kuluttajalle, vaan välittäjäporras on moniulotteinen järjestelmä. Välittäjä kuuluu kulttuurituottajan ammatilliseen ryhmään, joka on sijoitettu oman tuotannollisen alihankinta- ja yhteistyöverkostonsa keskiöön. Välittäjäportaan rooliksi on noussut kuluttajien tarpeiden tunnistaminen, niihin vaikuttaminen markkinointiviestinnän avulla ja vastaaminen asiakaslähtöisten prosessien avulla. Haasteita roolille ovat verkostojen kansainvälistyminen, moninaiset ansaintalogiikat, muuttunut tekijyysajattelu ja kollektiivisen tuotannon mahdollistavan tuotantostruktuurin rakentaminen. 14 Magenta-hankkeessa mangeritoiminnan erityisyytenä oli palvelumuotoilun hyödyntäminen suunniteltaessa uusia visuaalisen taiteen palveluja taiteilijoiden käyttöön. Palvelumuotoilussa käytettän erilaisia pedagogisille malleille läheistä sukua olevia työkalujen, joilloin niiden käyttö voidaan nähdä uutena tapana ajatella ja oppia. Palvelumuotoilu on ymmärretty tässä yhteydessä managerin työvälineeksi, jolla voi kehittää taiteilijalähtöisiä visuaalisen taiteen palveluita, ja näin edistää taiteilijoiden ammattiosaamista ja laajentaa heidän ansaintamahdollisuuksiaan. Viime kädessä on kyse pedagogisesta välineestä. 4. Hanketaiteilijoiden näkökulma täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehittämisen hyviin käytäntöihin Lapissa 4.1 Kohderyhmänä hanketaiteilijat 4.1.1 Hanketaiteilijatoiminnan kehittäminen Magenta-hankkeessa Tutkimus käsittelee Magenta-hankkeen täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehittämisen vaikuttavuutta kuvataiteilijan näkökulmasta. Magenta-hankkeen lähtökohtana oli lappilaisten kuvataiteilijoiden työllistymisen ja toimintaedellytysten parantaminen kehittämällä alueen täydennyskoulutusta ja manageriosaamista. Tutkimus vastaa kysymyksiin, millä tavoin Magenta-hankkeen täydennyskoulutus ja manageritoiminta tavoittivat hanketaiteilijoiden kehitystarpeet, ja miten käytettyjä toimintamuotoja tulisi kehittää. Hanketaiteilijatoiminta oli konkreettinen manageritoiminnan kehittämisen esimerkki täydennyskoulutuksen yhteistyöstä. Tutkimus ja tulkitsee hanketaiteilijatoimintaa pääasiassa manageritoiminnan kehittämisen näkökulmasta. Hanketaiteilijoiden managerin urakehityksen seuraamisen toimintamahdollisuuksia Lapin avulla alueella. pyrittiin tiedostamaan Olennaisessa osassa hanketaiteilijatoiminnassa oli manageri Merja Briñón, jonka lähtökohtana oli paikallinen ja kansainvälinen visuaalisen alan ammattilaisten toimintaedellytysten parantaminen. Manageri pyrki toiminnallaan tukemaan taiteilijan henkilökohtaisia uratavoitteita ja luomaan kontakteja kehitysprojektien muodossa. 15 Magenta-hankkeen tavoitteena oli kehittää Lapin erityispiirteet huomioiva malli kuvataiteen manageritoiminnasta, jota pilotoitiin urasuunnittelun, managerin ohjauksen ja tuen sekä taiteilijan asiantuntijuuden tunnistamisen, motivaation ja aktiivisuuden avulla. Hanketaiteilijoille laadittiin henkilökohtainen koulutus- ja toimintasuunnitelma sekä tarjottiin uran edistämiseen liittyvää ohjausta ja mentorointia. Neljä viidestä hanketaiteilijasta työllistyi yhteen tai kahteen Magentahankkeen kehittämisprojektiin, joiden avulla taiteilijoille annettiin mahdollisuus tutustua käytännönläheisesti tuottajuuteen ja yrittäjyyteen liittyviin taitoihin. Hanketaiteilijoiden ja managerin toimista koottiin loppuseuranta. 4.1.2. Hanketaiteilijaesittelyt ja henkilökohtaiset tavoitteet Hanketaiteilijoiksi valittiin uransa eri vaiheissa olevia, eri puolella Lappia asuvia kuvataiteilijoita. Hanketaiteilijoina toimivat Anna Alm Kemistä, Riikka Jokiaho Kolarista, Pirkko Mäkelä-Haapalinna Kemijärveltä, Reijo Raekallio Kittilästä ja Jouko Alapartanen Ivalosta. Jouko Alapartanen on Torniosta kotoisin oleva, sittemmin Ivalossa asuva kuvataiteilija, joka on tullut tunnetuksi erityisesti taitavana muotokuvamaalarina. Hänen tuotantoonsa kuuluvat nykyisin myös inhimillisyyttä käsittelevät piirustukset, maalaukset ja installaatiot, jotka vaihtelevat tunnelmaltaan suhteessa siihen, missä ympäristössä ne ovat muodostuneet. Alapartanen on työskennellyt Ivalon lisäksi muun muassa Berliinissä, Zürichissä, Venetsiassa ja Murmanskissa. Alapartanen on valmistunut kuvataiteilijaksi Tornion Taidekoulusta, jonka jälkeen hän on opiskellut Kotkan Repin-instituutissa klassista kuvataidetta Venäjän Kuvataideakatemian opettajien johdolla sekä suorittanut Suomen kulttuurirahaston muotokuvamaalauksen kurssin Rovaniemellä vuonna 2007. Hän on osallistunut residenssitoimintaan sekä useisiin yksityis- ja yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Alapartasen tavoitteena Magenta-hankkeessa oli kehittyä teknisesti muotokuvamaalarina. Hänen pyrkimyksenään oli syventää klassisen taidemaalauksen perusteiden hallintaa sekä ymmärrystä itsestään suhteessa ympäristöönsä. Hän toivoi täydennyskoulutuksen edistävän työllistymistä ja mahdollisuutta pitkäaikaiseen työtilaan. 16 Anna Alm opintojaan on Kemissä yksityisessä työskentelevä taidekoulussa erikoistunut isokokoisiin teoksiin sekä akvarelli- kuvataiteilija, ja Oulun ja osallistunut joka on kartuttanut yliopistossa. Hän öljyvärimaalauksiin, Magenta-hankkeen on julkisiin Lasten taidekarnevaaleihin ja Meri-Lapin Taideankkureihin sekä OKM:n rahoittamaan Taidemuseosta voimaa-hankkeeseen. Almin teoksia on esillä julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa Suomessa, Iso-Britanniassa, Virossa ja Hän on järjestänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 1996 ja Unkarissa. kansainvälisiä näyttelyitä vuodesta 2010 lähtien. Almin tavoitteena Magenta-hankkeessa oli sosiaalisten verkostojen laajentaminen, projektihallintataitojen kehittäminen sekä perinteisen taiteilijan työnkuvan laajentaminen. Kolarista lähtöisin oleva Riikka Jokiaho on valmistunut Taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta sekä saanut kuvataiteilijan koulutuksen Lahden Taideinstituutista. Jokiaho on monipuolinen taiteilija, jonka tuotanto koostuu installaatioista, performansseista ja maalauksista. Hän on myös toiminut Kolarin seudulla hankevetäjänä, taideopettajana sekä festivaalijärjestäjänä, osallistunut seuraaviin kesäteatterin Magenta-hankkeen tuottajana ja hyvinvointia edistäviin kuvataiteen palveluihin: Taidebileisiin, Lasten taidekarnevaaleihin ja Hehku-taidetyöpajaan. Jokiaho on järjestänyt performansseja, yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1989 lähtien. Hän tähtäsi täydennyskoulutuksella ammatillisen osaamisen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Jokiahon tavoitteena olivat vanhojen taitojen elvyttäminen sekä kansainvälistyminen taiteilijana. Manageritoiminnan ja markkinoinnin osa-alueet olivat hänelle tärkeitä uusien työllistymismahdollisuuksien vuoksi. Hän uskoi täydennyskoulutuksen tarjoavan keinoja työskentelyrutiinien ylläpitämiseen. Pirkko Mäkelä-Haapalinna on kemijärveläinen kuvataiteilija ja koulutukseltaan keraamikko. Hän maalaa pastelleilla ja käsittelee aihevalinnoissaan vettä elementtinä sekä identiteettiä suhteessa elinympäristöön. Hän on toiminut opettajana sekä järjestänyt useita yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Suomessa ja maailmalla. MäkeläHaapalinna osallistui aktiivisesti Magenta-hankkeen eri toimintoihin. Hän toteutti taideprojektin kemijärveläisten lasten ja nuorten kanssa, jonka pohjalta muodostui taidekirja Kuin kallein timantein koristeltu peili (2013). Mäkelä-Haapalinna organisoi 17 Magenta-hankkeessa myös Kuukauden taulu-toimintaa Kemijärven sairaalan kahviossa, jossa kuukausittain esiteltiin paikallinen taiteilija ja taulu. Tämän lisäksi Mäkelä-Haapalinna on vastannut Pyhän taidelainaamon toiminnasta elokuusta 2012 lähtien. Mäkelä-Haapalinna korosti yrittäjyystaitojen tärkeyttä ja oman aikansa ymmärrystä taiteilijan ammatissa. Hänen tavoitteenaan Magenta-hankkeessa oli laajentaa niitä tuotteistamisen keinoja, millä hän voi esitellä monipuolisesti teoksiaan laajemmalle yleisölle. Paluumuuttajana taiteilija tunsi hankkeen alussa itsensä vielä ulkopuoliseksi suhteessa lappilaiseen taide-elämään, mihin hän uskoi Magentahankkeen avaavan uusia reittejä. Reijo Raekallio on kotiseudullaan Kittilän Pöntsössä asuva kuvataiteilija, jonka 45vuotisessa tuotannossa elävöityvät lähiseudun eläimet, maisemat ja lappilainen elämä. Lahden taidekoulun käyneen Raekallion taide koostuu vesiväri- ja öljymaalauksista sekä grafiikasta. Taiteilijan elämäntarinaa selittävä Galleria Raekallio on rakennettu ateljeen yhteyteen siten, että ateljee, asuintalo ja galleria muodostavat monimuotoisen puutalon. Galleria Raekallion rinnalle kehitettiin Magenta-hankkeen ja Lapin taiteilijaseuran toimesta taidelainaamo, joka avattiin tarjoamaan taidelainaamopalveluja kittiläläisille ja matkailijoille. Raekallio toimi taidelainaamon isäntänä elokuusta 2012 huhtikuuhun 2013 saakka. Raekallion tavoitteita Magentahankkeen suhteen olivat maalaustaitojen kehittäminen, taidelainaamon ylläpito, markkinointi ja teosten tunnetuksi saattaminen. Haastatteluiden pohjalta ilmenneet hanketaiteilijoiden tavoitteet Magenta-hankkeen täydennyskoulutukselle ja manageritoiminnalle liittyivät ammatillisen osaamisen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Hanketaiteilijat kokivat taiteilijan toimenkuvan uudistamisen tärkeäksi täydennyskoulutuksen ammattinsa ja kehittämisen manageritoiminnan kannalta. tavoitteet Tärkeimmät hanketaiteilijoiden näkökulmasta olivat työelämän kehityksen päivittäminen taiteilijan arjessa, kuten kielitaidon parantaminen sekä manageritoiminnan ja markkinoinnin keinojen laajentaminen. Sosiaalisten kontaktien luominen nähtiin myös tärkeänä sekä paikallisen että kansainvälisen verkostoitumisen muodossa. Täydennyskoulutuksen toivottiin myös antavan keinoja työskentelyrutiinien ylläpitoon sekä perhe-elämän ja vapaa-ajan sovittamiseen taiteilijan arkeen. Hanketaiteilijoiden tärkein tavoite 18 osoittautui olevan työllistymismahdollisuuksien laajentaminen osana lappilaista toimintaympäristöä. 4.2 Teemahaastattelu menetelmänä hanketaiteilijoiden kokemusten arvioinnissa Laadullinen tutkimukseni sisältää viisi hanketaiteilijahaastattelua teemahaastattelun menetelmällä. näkökulmia Haastattelujen tarkoituksena Magenta-hankkeen oli ymmärtää täydennyskoulutuksen ja kuvataiteilijoiden manageritoiminnan kehittämisen käytännön toimista käsin. Haastattelu sopii aineistonkeruumenetelmäksi tutkimukseen, jossa haastateltavien näkökulmat on tarkoitus sijoittaa tutkimuskohdetta laajempaan kontekstiin. Tutkimukseni osallistuu keskusteluun Lapin taiteilijoiden täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan tarpeellisuudesta etenemällä yksittäisten taiteilijoiden kokemuksista yleiseen yhteiskunnalliseen ajatukseen kuvataiteilijoiden ammattikuvan muutoksesta. Haastattelu soveltui aineistonkeruumenetelmäksi tutkimukseeni, koska kuvataiteilijoiden näkökulma työelämälähtöisestä täydennyskoulutuksesta ja manageritoiminnasta on vähän kartoitettu tutkimusalue Suomessa. Haastattelun valmisteluun sisältyi Magenta-hankkeeseen tutustumista, sillä asetuin tutkijaksi meneillään olevaan hankkeeseen ulkopuolisena toimijana. Täydennyskoulutuksen, manageritoiminnan ja palvelumuotoilun sisällöt olivat minulle vieraita käsitteitä. Tästä syystä toteutin ennen hanketaiteilijahaastatteluja koehaastattelun Magenta-hankkeen täydennyskoulutuksiin aktiivisesti osallistuneilla Lapin yliopiston opiskelijoilla ja taiteilijoilla, Christa Haatajalla ja Saara Sarparannalla. Koehaastattelun tarkoituksena oli löytää taiteilijaystävällinen tapa keskustella täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehittämisen kokemuksista, muun muassa muotoilemalla uudelleen kysymyksiä ja teemoja koehaastateltavien kanssa. Hanketaiteilijahaastattelut sijoittuivat tammikuuhun 2012. Haastattelut järjestettiin pääosin Rovaniemen kahviloissa. Tallensin haastattelut, jonka jälkeen litteroin ne dokumenteiksi. Rovaniemellä tapahtuneita haastatteluita vaikeutti se, että hanketaiteilijat asuivat muilla paikkakunnilla. Siten haastattelut tapahtuivat osittain 19 kiireellisissä tunnelmissa, kun taiteilijoilla oli käytettävissä rajattu aika. Kahden taiteilijan kotipaikkakunnilla, Ivalossa ja Pöntsössä tehdyt haastattelut olivat vastaavasti luonteeltaan kiireettömiä. Haastattelutilanteet olivat luonteeltaan vapaamuotoisia keskustelutilanteita, joissa taiteilijat toivat oman persoonansa ja taiteilijana toimimisesta kertovien esimerkkien avulla esille täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehittämisen tarvetta Lapissa. Hanketaiteilijat olivat yhteistyökykyisiä ja innokkaita kuvaamaan ajatuksiaan, käsityksiään ja tunteitaan Magenta-hankkeesta. Haastattelijan ja haastateltavien välille muodostunut sosiaalinen vuorovaikutus toteutui haastattelujen aikana, vaikka en tuntenut haastateltaviani ennalta. Hanketaiteilijat olivat puheliaita, eikä siten tarvetta motivointiin ilmennyt. Roolini vaihteli haastattelukohtaisesti, sillä osa haastatteluista vaati enemmän kuuntelijan ja ohjaajan roolia, kun puolestaan toisissa tilanteissa taiteilija koki haastattelijan aktiivisemman osallistumisen tarpeelliseksi. Puolistrukturoidussa teemahaastattelussa haastattelun runko muotoillaan ennalta valittujen teemojen alle. Rakentamani teemat olivat kaikille haastateltaville samat, mutta kysymysten Teemahaastattelurunko muoto toimi ja järjestys keskustelua vaihtelivat tapauskohtaisesti. ohjaavana muistilistana haastattelutilanteessa, jossa muotoilin kysymykset kulloinkin siten, että keskustelu pitäytyisi suunnitellussa asiayhteydessä, ja että erikseen haastateltavilla muodostuisi samankaltaisia kuvataiteilijan merkityssuhteita ammatin käsiteltävistä kehittämisen ilmiöistä. tarve, Pääteemoja olivat Magenta-hankkeen täydennyskoulutustilaisuuksien kokemukset, manageritoiminta taiteilijan tukena, osaamisen tuotteistaminen ja palvelumuotoilu, osallisuus kehittämisprojekteissa sekä aikuisopiskelu. Taiteilijoiden osallistuminen Magenta-hankkeen eri toimintoihin vaihteli suuresti, minkä vuoksi haastatteluista saadut kokemukset poikkesivat sisällöiltään toisistaan. Haastattelujen purku tapahtui keväällä 2012. Litteroin jokaisen haastattelun jälkeen äänitteen viipymättä, mikä antoi lisää taustatietoa tuleville haastatteluille. Havaitsin haastattelujen edetessä, mistä teemoista taiteilijoiden oli vaikea kertoa kokemuksiaan, ja mitkä vaativat lisää apukysymyksiä. Haastattelut olivat kestoltaan puolesta tunnista 20 kahteen tuntiin. Litteroitavaa materiaalia koostui yhteensä koehaastattelut mukaan lukien viisi tuntia ja kolmekymmentä minuuttia, litteroitavina sivuina sata sivua. Aineistoanalyysin aikana tutkimuskysymyksen tietyt kannalta. teemat Tutkiessani nousivat toisia aineistoa merkittävimmiksi teemoittelu muuttui aineistolähtöiseksi analyysiksi, kun aineistosta nousi esiin ennakoimattomia tutkimukselleni merkityksellisiä ilmiöitä. Aineiston tärkeimpiä sisältöjä olivat kuvataiteilijoiden uudet toimeentulomuodot, hanketaiteilijoiden lähtökohdat osallistua Magenta-hankkeeseen, hanketaiteilijoiden kokemukset täydennyskoulutustilaisuuksista ja manageritoiminnasta sekä ehdotukset näiden toimintojen kehittämiseksi tulevaisuudessa. 4.3 Täydennyskoulutustilaisuuksien järjestäminen Magenta-hankkeen täydennyskoulutus toteutettiin maksuttomina lyhytkoulutustilaisuuksina, joihin taiteilija pystyi osallistumaan vapaaehtoisesti työn ohessa. Kohderyhmänä olivat visuaalisen taiteen alan ammattilaiset. Koulutus koostui kahdestakymmenestäkolmesta seminaarista, jotka käsittelivät sisällöllisesti taiteilijan ammatin eri osa-alueita. Taiteilijan ulottuville pyrittiin koulutuksilla tuomaan lisäkoulutusta, verkostoja ja asiakkaita. Magenta-hankkeen projektipäällikkönä toimi Tiina-Kaisa Niva, joka vastasi taiteilijoiden täydennyskoulutuksen kehittämisestä. Hanketaiteilijat olivat sisältöihin kouluttajiin. ja pääasiassa täydennyskoulutustilaisuuksiin. Pääosa tyytyväisiä täydennyskoulutustilaisuuksien hanketaiteilijoista osallistui Täydennyskoulutustilaisuuksiin aktiivisesti osallistuminen koettiin aikataulullisten ongelmien ja pitkien etäisyyksien vuoksi haasteelliseksi, mikä ilmeni joidenkin hanketaiteilijoiden kohdalla passiivisena osallistumisena. Osallistumisaktiivisuuteen vaikutti myös ajatus siitä, että seminaarit veivät aikaa taiteelliselta työskentelyltä. Tämän lisäksi elämäntilanne, kuten takana oleva pitkä taiteilijaura, vaikutti motivaatioon laskevasti, sillä useat täydennyskoulutuksen osaalueet osoittautuivat olevan merkityksettömiä pitkän uran omaavalle taiteilijalle. 21 Hanketaiteilijahaastattelut sisälsivät kehitysehdotuksia täydennyskoulutusseminaarien järjestämiseen liittyen. Pitkälle ajalle jaksottuviin lyhytkursseihin osallistuminen tuotti vaikeuksia, sillä usea taiteilija kulki Rovaniemelle toiselta paikkakunnalta. Seminaaritilaisuuksien toivottiin hanketaiteilijoiden taholta olevan ajallisesti laajempia, jotta uuden asian reflektointi olisi mahdollista. Taiteilijat ehdottivat täydennyskoulutuksen jaksottamista intensiivisempiin, koulumaisempiin viikkoihin, esimerkiksi kahden kuukauden koulutukseen, jossa viikonloput ovat vapaita. Tällöin taiteilija kykenee rytmittämään aikaansa sekä täydennyskoulutukselle että taiteelliselle työskentelylle. Koulutuspäivien koettiin olevan myös liian pitkiä, mikä näkyi väsymyksenä ja keksimättömyytenä. Täydennyskoulutuspäivät on hanketaiteilijoiden näkökulmasta suunniteltava siten, että käytännön toiminta ja ideointi vuorottelevat saman päivän aikana. Hanketaiteilijat korostivat, kuinka täydennyskoulutuksen eri sisältöjä olisi mielekästä käsitellä useiden päivien aikana osittain integroituneena tosiinsa. 4.4 Manageritoiminnan toteutuminen 4.4.1 Manageritoiminnan ilmenemismuodot Manageritoiminnan tarkoituksena on lisätä luovan talouden toimintaedellytyksiä ja vahvistaa visuaalisten taiteiden merkitystä osana alueellista kehittämistä, osaamista ja kilpailukykyä. Manageritoiminnan kehittäminen on uutta visuaalisen taiteen kentällä Suomessa. Magenta-hanke on luonut toiminnallaan pohjaa Lapissa syntyvälle manageritoiminnalle vuodesta 2010 lähtien syntyneellä Lapin visuaalisen taiteen keskuksen esiselvityshankkeella, jonka pohjalta kehitettiin Magenta-hankkeessa niitä toimintatapoja, jotka soveltuvat Lapin erityiseen toimintaympäristöön. Magenta-hankkeen kehittäjä- ja manageritoiminta jakaantui välittäjätoimintaan. Osa-alueissa kolmeen alueeseen: esiintyvät tuottaja-, Magenta-hankkeen manageritoiminnan viisi toimintalinjaa ovat palvelumuotoilun käyttö palvelujen suunnittelun lähtökohtana, hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden edistäminen kuvataiteen palvelujen sisällöissä, suunnitelmallisen hankkeen toiminnan vaikuttavuuden kuvaaminen ja kuvataiteilijoiden hanketaiteilijoiden avulla, taidelainaamotoiminnan kehittäminen sekä kansainvälisten verkostojen ja toimintojen 22 kehittäminen. Haketaiteilijat olivat aktiivisesti läsnä mainittujen manageritoiminnan toimintalinjojen kehittämisessä. Välittäjätoiminta painottui Magenta-hankkeessa yhteistyöverkostojen rakentamiseen taiteilijoiden, yritysten, julkisen ja kolmannen sektorin sekä muiden sidosryhmien välille. Tässä pyrittiin huomioimaan visuaalisen alan taiteilijat aktiivisina toimijoina luovan alan kehityksessä sekä vahvistamaan taiteen ja kulttuurin toimijoiden välistä yhteistyötä. Manageri nähtiin hanketaiteilijoiden näkökulmasta taiteilijan uskottavuuden ylläpitäjänä. Hanketaiteilijahaastatteluissa ilmeni, että kuvataiteilija ei kaikissa tapauksissa kykene edustamaa itseään tarpeeksi uskottavasti eri yhteiskunnan toimijoille. Taideteosten ja palvelujen myymisen ja ostamisen uskottiin helpottuvan managerin avulla. Tällöin manageri toimii välittäjänä taiteilijan ja eri sidosryhmien välillä. Kehittämistyö koostui kuvataiteen alan rakenteiden ja toimintamallien luomisesta sekä toiminnan suunnittelusta. Magenta-hankkeessa kehitettiin seitsemän uutta kuvataiteen palvelua palvelumuotoilun menetelmillä, jotka pilotoitiin hankkeen yhteistyöyrityksissä ja -kunnissa. Pilottiprojekteihin työllistyi viisitoista alueen taiteilijaa kahdeksikymmeneksi kuukaudeksi. Kehittämisprojekteihin osallistuneille hanketaiteilijoille palvelumuotoilun menetelmät tarjosivat positiivisia oppimiskokemuksia. Hanketaiteilijat kokivat saavuttaneensa oikean suunnan urallaan, ja luoneensa uusia kontakteja Magenta-hankkeen kehittämisprojekteissa. Hanketaiteilijat kehittivät palvelumuotoilun menetelmien avulla kykyään työskennellä vuorovaikutuksessa paikallisten yhteistyökumppaneiden, kuten vanhusvammaistyön ja erityisnuorison kanssa. Kehittämisprojektit tarjosivat toiminnan ohessa näyttelymahdollisuuksia sekä kokemusta projektihallinnasta ja taiteidenvälisen toiminnan järjestämisestä. Hanketaiteilijat korostivat löytäneensä kehittämisprojektien kautta henkilökohtaisia vahvuuksia sekä kehittäneensä sosiaalisia taitojaan ja ammatillista osaamistaan. Palvelumuotoilun menetelmien koettiin antaneen vaihtelua tavanomaiseen taiteilijan työnkuvaan, ja sen nähtiin siten soveltuvan osaksi kuvataiteilijan toimeentulomuotoa. 23 Manageritoiminnan kolmas osa-alue, tuottajatoiminta sisälsi projektien koordinointia. Tuottajatoiminnan teosmyynnin keskiössä edistäminen olivat sekä taidelainaamotoiminnan kansallisten ja kehittäminen, kansainvälisten näyttelyiden tuottaminen. Lappiin perustettiin kaksi uutta taidelainaamoa. Lisäksi pop-up taidelainaamo vietiin toistuvasti ihmisten keskuuteen: Kauppakeskus Revontuleen, Rovaniemi Design Weekille ja Sodankylän filmifestivaaleille. Kansainväliset toiminnat olivat myös keskeisessä roolissa Magenta-hankkeessa, jossa luotiin Lappilaisen kuvataiteen kansainvälisten toimintojen malli (2013) yhteistyössä Lapin taiteilijaseuran ja Suomen Viron-instituutin kanssa. Tuottajatoiminta sisälsi myös taiteilijoiden mentorointia ja konsultointia. Hanketaiteilijat kokivat manageritoiminnan tarjoavan uusia toimintatapoja ja toimintakulttuureja taiteilijan arkeen. Managerin todettiin olleen merkittävä henkilö taiteilijan kehitystarpeiden kartoittamisessa ja vahvuuksien löytämisessä. Hanketaiteilijat kokivat saaneensa managerilta rohkaisua ja avustusta tulevaisuuden tavoitteiden saavuttamisessa. Tämän lisäksi hanketaiteilijat korostivat managerin ja muiden taiteilijoiden antaman vertaistuen tärkeyttä. Manageritoiminta nähtiin kokonaisvaltaiseksi taiteilijan rinnalla kulkemiseksi, missä taiteilija ja manageri muodostavat kollegiaalisen yhteistyökuvion. Managerin koettiin myös edistävän taiteilijan uskottavuutta arvioidessaan ja markkinoidessaan taiteilijaa eri yhteistyötahoille. Siten hanketaiteilijat olivat valmiita korvaamaan managerille aiheutuvat kulut tehdystä työstä, mikäli he palkkaavat managerin tulevaisuudessa kollegaksi. 4.4.2 Taiteilijan ja managerin välisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen kehittäminen Haastatteluissa kävi ilmi, että manageritoiminnassa nähtiin olevan kaksi osapuolta, taiteilija ja manageri, Manageritoiminta jotka nähtiin muodostavat hanketaiteilijoiden kollegiaalisen näkökulmasta yhteistyökuvion. pääasiassa ulkoa tarjottavaksi palveluksi, mikä helpottaa taiteilijaa keskittymään ammattinsa ydinsisältöön, taiteelliseen toimintaan. Ajatus yksipuolisesta managerin 24 toimenkuvasta taiteilijan rinnalla näkyi hanketaiteilijoiden antamissa manageritoiminnan kehitysehdotuksissa. Hanketaiteilijat toivoivat manageritoiminnan kehittämistä kummitoiminnan muotoon, jossa kokenut taiteilija antaa käytännön kehitysehdotuksia hanketaiteilijalle. Vastaava mentorointityyppinen täydennyskoulutus on hanketaiteilijoiden näkökulmasta vuorovaikutuksellinen keino keskustella tulevaisuuden tavoitteista ja edetä pienin askelin kohti kansainvälistä muutosta. mallia, Manageritoiminnan jossa manageri toivottiin valitsee talliinsa myös useita jäljittelevän taiteilijoita markkinoidakseen heidän tuotantoaan. Manageritoiminnan mukaisesti kehittämisellä lisäämään Hanketaiteilijat pyrittiin kuvataiteilijan odottivat Magenta-hankkeen ansainta- manageritoiminnan ja tavoitteiden toimintamahdollisuuksia. kehittämisen lisäävään heidän työllistymistään. Taiteilijoilla oli työllistymisen suhteen henkilökohtaisia tavoitteita liittyen muun muassa teos-, tuote- ja galleriamyyntiin sekä osaamisen markkinointiin. Osa hanketaiteilijoista ei kokenut Magenta-hankkeen antavan heille työllistymismahdollisuuksia, sillä osa työstetyistä ideoista jäi kehitysasteelle vailla yhteistyökumppania. Hanketaiteilijat korostivat kuinka managerin on tulevaisuudessa tärkeää tarjota entistä enemmän työkaluja ja reittejä yhteistyömahdollisuuksiin paikallisten ja kansainvälisten tahojen kanssa, jotta taiteilijoiden tavoitteet täyttyisivät. Magenta-hankkeen manageritoiminta ei hanketaiteilijahaastattelujen perusteella täysin vastannut toiminnallaan hanketaiteilijoiden henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Syynä tähän ovat sekä organisaatiolliset että hanketaiteilijakohtaiset perusteet. Hanketaiteilijoiksi valikoitiin ryhmä urallaan ansioituneita taiteilijoita, jotka olivat jo luoneet pitkälle toimintatapansa työskennellä taiteilijoina Lapissa. Mitä motivoituneempia hanketaiteilijat olivat, sitä vuorovaikutuksellisempana yhteistyö managerin kanssa toteutui. Tästä syystä hanketaiteilijoiksi tulee jatkossa valita myös nuoria taiteilijoita, jotka vasta opettelevat taiteilijana toimimista yhteiskunnassa. Manageritoimintaa tulee haastattelujen pohjalta kehittää edelleen suuntaan, jossa vuorovaikutus taiteilijan ja managerin välillä on aktiivista ja tasavertaista. 25 Manageritoiminta tulee nähdä järjestäjien taholta tarvelähtöiseksi toiminnaksi, jossa taiteilijan tarpeet huomioidaan yksilöllisesti. Manageri antaa osaamisellaan taiteilijalle mahdollisuuden tutustua paikallisiin yhteistyötahoihin sekä henkilöityä paikallisesti ja kansainvälisesti lappilaiseksi taiteilijaksi. Taiteilijan on vastaavasti kyettävä toimimaan myös itse itsensä managerina alati muuttuvassa toimintaympäristössä, joka vaatii taiteilijalta enemmän kuin vain mitä perinteinen taiteilijan toimenkuva sisältää. Taiteilijan ammatti tulee nähdä laaja-alaisena vuorovaikutuksena eri toimijoiden kanssa, mikä vaatii uusien toimintamuotojen ja manageritoiminnan kehittämistä osaksi taiteilijan ammattikuvaa. Vastaavasti täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan järjestäjien on huomioitava visuaalisen alan ammattiryhmän erikoislaatuisuus, ja sisällytettävä koulutuksen toimet palvelemaan taiteilijaa entistä enemmän hänen ammatistaan käsin. 4.5 Lapin taiteilijoille suunnatun täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan kehitystoiveet hanketaiteilijoiden näkökulmasta Manageritoiminta ja palvelumuotoilu ovat uusia termejä taiteilijoiden ammattikielessä. Nämä toimintatavat ovat olleet osana taiteilijan ammattikuvaa jo vuosia, mutta niistä on puhuttu toisilla nimillä. Hanketaiteilijahaastatteluista ilmeni, että kuvataiteilijan toimintaympäristön muutokset vaativat kuvataiteilijaa päivittämään ammattikuvaansa entistä enemmän nyky-yhteiskunnan eri toimijoita palvelevaksi vuorovaikutukseksi. Tämä tarkoittaa kuvataiteilijan tarvetta suuntautua muun muassa palvelumuotoilun ja markkinoinnin osa-alueille. Magenta-hankkeen täydennyskoulutuksen tavoitteeksi asetettiin työelämälähtöinen lisäkoulutus, jossa toimenpiteiden lähtökohtana oli parantaa taiteilijoiden työllisyyttä ja toimintaedellytyksiä. Osa hanketaiteilijoista ei kuitenkaan kokenut täydennyskoulutuksen antaneen heille ajankohtaisen koulutuksen tarvetta, ja he toivoivat siten täydennyskoulutuksen toteuttavan tulevaisuudessa työelämälähtöistä mallia. Täydennyskoulutustilaisuudet osoittautuivat tarjoavan hanketaiteilijoille irrallisia työkaluja, joista kukin henkilökohtaisesti sovelsi tarvitsemaansa tietoa tai taitoa arkeensa. tulevaisuudessa Kuvataiteilijoille huomioida kohdistetun taiteilijan täydennyskoulutuksen kokonaisvaltaisen toimenkuvan tulisi ja henkilökohtaiset tarpeet entistä yksilöllisemmin. 26 Lapin alue on omalaatuinen taiteilijan työskentelykenttä. Osa hanketaiteilijoista koki haasteelliseksi profiloitumisen lappilaiseksi taiteilijaksi. Lapin taiteilijoiden työllistymisen kannalta täydennyskoulutuksessa on tärkeää huomioida alueen yhteistyömahdollisuudet, kuten matkailusektori. Manageritoiminta ja palvelumuotoilu tarjoavat taiteilijalle uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyötahoja. Eri osapuolten, taiteilijan ja managerin kaksisuuntaista vuorovaikutusta tulisi jatkossa syventää, jotta taiteilijat pystyisivät laajentamaan toimintamahdollisuuksiaan Lapissa. Tämä vaatii taiteilijoilta motivaation lisääntymistä erityisesti markkinoinnin ja palvelumuotoilun alueella, ja managerilta entistä syvempää ymmärrystä taiteilijoiden koulutustarpeiden sisällöistä. Hanketaiteilijat olivat pääosin erittäin tyytyväisiä Magenta-hankkeesta saamiinsa kokemuksiin. Magenta-hankkeesta hanketaiteilijoiden ammattitaidon tavoitettu kokonaisvaltainen kehittymisen näkökulmasta hyöty näkyy henkilökohtaisella tasolla vasta vuosien kuluttua, kun taiteilijat ovat edenneet urallaan, omaksuneet täydennyskoulutuksen sisältöjä ja kehittäneet ideoitaan käytännön toimiksi. Tästä syystä tulevaisuudessa on tärkeää järjestää kyselyä hanketaiteilijoille hankkeen vaikutuksista heidän ammatilliseen kehitykseensä myös vuosien päästä hankkeen päättymisestä. 5. Palvelumuotoilu kuvataiteen palvelujen kehittämisen työkaluna 5.1. Palvelumuotoilutuokiot Magenta-hankkeessa Magenta-hankkeessa palvelumuotoilua tuotiin kuvataiteen palvelujen kehittämisen työvälineeksi työpajamuodossa. toimintaympäristöä, suunnitella Palvelumuotoilu ja havainnollistaa on tapa palvelujen ajatella, tutkia toimintoja eri menetelmin. Palvelumuotoilua, yhteissuunnittelua ja luovuuden tukemista ovat kartoittaneet muun muassa Marc Stickdorn ja Jacob Schneider (2010), Satu Miettinen (2011), Risto Harisalo (2011) sekä Kari Lampikoski ja Tommi Lampikoski (2004). Palvelumuotoilutuokiot järjestettiin vuosien 2012-2013 aikana neljän tunnin mittaisina kokoontumisina. Palvelumuotoilutuokioita oli yhteensä kymmenen kertaa. Tuokioita varten tehtiin taustatyötä ja tutkimusta. Alkuun tuokiot keskittyivät 27 asiakasymmärryksen muodostamiseen ja kohderyhmien määrittelyyn, joiden jälkeen tuokioissa ideoitiin ja suunniteltiin palveluja eri yhteyksiin. Palvelumuotoilutuokiot järjestettiin asiantuntijaryhmissä, joissa paikalle kutsuttiin edustajia hyvinvoinnin, matkailun, koulutuksen, visuaalisen taiteen ja muotoilun aloilta. Varsinainen kuvataiteilijan ja managerin asiakasymmärryksen ja välinen kehitystyö kohderyhmien katsottiin määrittelyyn alkavaksi keskittyneiden palvelumuotoilutuokioiden jälkeen. Palvelumuotoilutuokioissa yhteistyöyrityksissä ja kehitettyjä -kunnissa. palveluita pilotoitiin Magenta-hankkeen Palvelumuotoilutuokioissa kehitettyjä ja jatkokehitettyjä konsepteja ovat muun muassa Taidebileet ja Lasten Taidekarnevaalit, Art Tasting, sekä Meri-Lapin Taideankkurit. Lisäksi tuokioissa ideoitiin Elävän joulukalenterin jatkokehitystä, yhteisiä kuvataiteen palvelukonsepteja matkailusektorin kanssa, näyttelyiden ympärille suunniteltuja palveluita sekä työpajamuotoista TYKY-toimintaa (Hehku-taidetyöpajat) kuvataiteen keinoin. Päävastuussa palvelumuotoilutuokioiden suunnittelussa oli kirjoittajan lisäksi manageri Merja Briñón. Hanketaiteilijoista tuokioihin osallistuivat Anna Alm, Pirkko Mäkelä-Haapalinna sekä Riikka Jokiaho. Yritysyhteistyökumppaneista mukana olivat Tahkokallio Design+ toimitusjohtaja Päivi Tahkokallio, sekä muotoilija Stina Varkkola. Palvelumuotoilutuokiot järjestettiin pääosin Lapin matkailuopiston kokoustilassa. Viimeinen palvelumuotoilutuokio, makuelämystä näyttelytilassa sekä Art Tasting joka käsitteli -palvelun tuoksu- ja jatkokehittämistä, järjestettiin yhdessä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan SINCO-laboratorion (Service Innovation Corner) kanssa. Palvelumuotoilutuokioita varten käyttäjäryhmistä kerättiin tietoa eri menetelmin. Menetelmät ja kerätty tieto esiteltiin asiakasymmärrykseen ja kohderyhmien hahmottamiseen keskittyneissä palvelumuotoilutuokioissa ensin luentomaisesti diaesitystä käyttäen. Kerätyn tiedon avulla muodostettiin esimerkkiprofiilit, joiden ymmärtämistä syvennettiin eläytymismenetelmin. Asiakasymmärryksen muodostamiseen käytettiin myös draaman ja visuaalisen taiteen keinoja ja harjoituksia, joissa avattiin esimerkiksi nuorten käyttämää kieltä. Menetelmien esittelemisen tarkoituksena oli osoittaa, kuinka palvelumuotoiluajattelun avulla 28 omasta ympäristöstä voidaan huomata tekijöitä, joilla voi tukea suunnittelutyötä. Käyttäjiksi eläytymällä muistutettiin palvelun kontaktipisteistä ja kriittisistä pisteistä sekä varmistettiin, että jokaisella suunnittelutiimin jäsenellä oli käsitys kohderyhmistä, vaikka kaikki eivät olleet osallistuneet valmistelevaan kenttätyöhön. Ideointi- ja suunnitteluvaiheen asiakasymmärryksen työpajoihin muodostamis- osallistuminen ja ei vaatinut kohderyhmämäärittelytuokioihin osallistumista. Kohderyhmiin ja asiakasymmärryksen muodostamiseen keskittyneiden päivien jälkeen palvelumuotoilutuokioissa edettiin palvelujen ideointiin, suunnitteluun ja jatkokehitykseen. Palvelumuotoilutuokioiden tausta-ajatuksena oli luovan ongelmanratkaisun ja ideoinnin menetelmien käyttö taidepalvelujen suunnittelussa. Erilaiset menetelmät olivat tuttuja palvelumuotoilun lisäksi jo palvelumuotoilu-termiä pidempään tiedossa olleesta luovuusajattelusta ja yhteistoiminnallisesta suunnittelusta. Ideointituokiot muodostuivat rakenteellisesti aiempiin kokemuksiin perustuen pääpiirteittäin seuraavista osa-alueista; tutustumisesta, lämmittelystä, tiedon hankkimisesta, ideoiden määrällisestä tuottamisesta, ideoiden jalostamisesta, valinnasta ja jatkokehityksestä. Käytettävissä oleva aika sekä helppojen ja käytännönläheisten menetelmien esittelemisen tarve osallistujille vaikuttivat työpajojen rakenteeseen niin, että palvelumuotoilutuokiot kulkivat ohjatusti vaiheesta toiseen. Palvelumuotoilutuokioiden jälkeen hanketaiteilijat jatkoivat palvelun kehittämistä yhdessä managerin kanssa, jonka jälkeen kehitetyt palvelut pilotoitiin näyttelyissä ja työpajoissa. Tuokioiden tarkoituksena oli tuottaa ideoita ja tuoda palvelumuotoilun menetelmiä tarjolle Palvelumuotoilutuokiot muotoilukehityksen osallistujien sisältyivät kaari oli oman ammattitaidon toteutettaviin selvästi nähtävillä. lisäämiseksi. projekteihin, joissa koko Palvelumuotoilutuokioiden sujumista, toimintaa ja tulevia tuokioita arvioitiin ja suunniteltiin yhdessä projektiryhmän kanssa. Jokainen tuokio arvioitiin ja suunniteltiin erikseen. Kehitystarpeita kerättiin osallistujilta tuokioiden aikana sekä erityisesti loppukeskusteluissa. 29 Päivistä kirjoitettiin tiivistelmät, joissa oli käytettyjen menetelmien lisäksi listattu päivien aikana syntyneet ideat. Tiivistelmät jaettiin sähköpostilla kaikille osallistuneille. Ideat olivat vapaasti kaikkien käytettävissä. Tiivistelmien loppuun liitettiin toive kommentoida sähköpostitse työpajojen sujumista, sekä esittää kehitysehdotuksia tulevia työpajoja varten. Palautetta ei kuitenkaan saatu, vaan tuokioiden kehitys perustui työpajojen aikana käytyihin keskusteluihin sekä havaintopäiväkirjaan ja muistiinpanoihin. Tarkastelimme Merja Briñónin kanssa myös tehtäviä, joita tuokioiden aikana tehtiin, ja pohdimme niihin paneutumista, esimerkiksi sen mukaan, miten havainnollisesti esitykset oli toteutettu. Aikataulutusta, menetelmiä sekä ohjeistusta muutettiin ja kehitettiin havaintojen perusteella. 5.2. Osallistuva havainnointi kehitystyössä Menetelmät valikoituivat toiminnan myötä. Palvelumuotoilutukioiden kehitystoiminta sekä osallistuva havainnointi kannustivat tarttumaan toimintatutkimukselliseen lähestymistapaan. Toimintatutkimus voidaan määritellä menetelmäkehykseksi, joka on kehittynyt useista tutkimustraditioista (ks. Berg & Lune 2012; Anttila 2005; Kuula 1999; Heikkinen, Huttunen & Moilanen (toim.) 1999). Tutkimukseni oli toimintakeskeinen ja kehitystyö tapahtui toiminnan kanssa samanaikaisesti. Valitsin toimintatutkimuksen tutkielmani metodiksi, koska kyseessä on suurelta osin toiminnan kehittäminen yhdessä ryhmän kanssa, sekä jokaisen ammatillinen kehittyminen prosessin myötä. Toimintatutkimus sallii tutkijan yhdistää eri tekniikoita kerätä ja analysoida aineistoa. Runsaasti aineistoa tuottavassa projektissa eri menetelmillä voidaan löytää tarkoituksenmukainen näkökulma tutkimuksen tekemiseen. Päädyin valittuihin menetelmiin myös siksi, koska osallistuin prosessin eri vaiheisiin. Toimintatutkimus on myös yhteistyöprosessi, jonka aikana on mahdollista oppia paljon muilta osallistujilta. Toimintatutkimuksen etuna on se, että se on yhteydessä käytännön toimintaan ja se voidaan sisällyttää päivittäisen elämän tapahtumiin. Menetelmä koetaan myös 30 kustannustehokkaaksi, sillä tutkimusaineisto kerätään samaan aikaan prosessin kanssa ja ammatillisten taitojen kehittyminen korvaa tutkimukseen käytettyä aikaa. Toimintaan orientoitunut tutkimus soveltuu taiteen tekemisen syklisten prosessien seurantaan. Sen tarkoituksena on paljastaa ja tuottaa tietoa, joka hyödyttää osallistujia. Toimintatutkimuksen tarkoituksena on saada yksilöt ottamaan yhteinen tieto käyttöön ja motivoida heitä käyttämään sitä. Tutkimuksen aineistonkeruu- ja analyysimenetelmät Aineistonkeruumenetelmänä oli osallistuva havainnointi. Osallistuin palvelumuotoilutuokioihin kolmessa eri roolissa muotoilijana, opiskelijana, sekä tutkijana. Muotoilijan rooli oli ammattilaisen, fasilitaattorin, tiedonvälittäjän, sekä konseptoinnin osaaja. Opiskelijana olin tuokioissa myös oppimassa muilta osallistujilta. Tutkijana tein osallistuvaa havainnointia ja aineistonkeruuta. Havainnot tallennettiin havaintopäiväkirjaan, jota kirjoitin tuokioiden aikana. Lisäksi kirjoitin tuokioista tiivistelmät jokaisen päivän jälkeen. Palvelumuotoilutuokiot kuvattiin videoille. Tiivistelmiä oli kuusi kappaletta, sillä kahden ensimmäisen päivän jälkeen en tiivistelmiä vielä kirjoittanut, enkä osallistunut viimeisiin tuokioihin. Tiivistelmät keskittyivät päivien kulkuun sekä käytettyihin harjoituksiin ja menetelmiin. Tiivistelmissä olivat myös päivän aikana syntyneet ideat ja konseptit listattuina. Kuvailin havaintopäiväkirjassa tehtävistä innostumista, ilmapiiriä sekä päivien kulkua. Videoita muodostui yhteensä 36 tuntia, josta suuri osa oli menetelmien harjoittelua tekemällä. Niiltä osin keskustelusta ei saanut täysin selvää, sillä äänet sekoittuivat toisiinsa ja osalla oli selkä kameraan päin. Videoilta voi kuitenkin havaita, miten innostuneesti harjoituksia tehdään ja millä materiaaleilla. Tehtävien ja tuokioiden purku tehtiin yleensä keskustelukierroksilla. Aineistonanalyysissä käytin apukysymyksinä; Kuinka palvelumuotoilutyöpajoja kehitettiin toiminnan aikana? Mitä palvelumuotoilulla Magenta-hankkeessa saatiin aikaan? Kuinka palvelumuotoilutyöpajat toimivat palvelujen kehittämisen välineenä? Aineistoa käsittelin luokittelemalla sitä erilaisten teemojen alle. Teemat syntyivät 31 pääosin Magenta-hankkeen tavoitteiden pohjalta. Lisäksi aineistosta nousi teemoja, jotka eivät olleet kirjattuina hankkeen tavoitteisiin, mutta jotka mielestäni olivat huomionarvoisia. Videoaineistoa käsittelin litteroimatta. Kirjoitin muistiin kohdat, joissa keskustelu liittyi palvelumuotoilutuokioihin, tuotteistamiseen ja markkinointiin, omaan ammattitaitoon sekä alueellisiin erityispiirteisiin. 5.3. Palvelumuotoilu kuvataiteen palvelujen kehittämisen työvälineenä 5.3.1. Välittäjätoiminta yhteistyöverkostojen rakentajana Magenta-hankkeen manageritoiminnan kehittämisessä yksi osaamisen osa-alue oli välittäjätoiminta, joka keskittyy yritysyhteistyöhön ja toimivien yhteistyöverkostojen rakentamiseen. Palvelumuotoilutuokioihin osallistui eri alojen ammattilaisia Lapin eri paikkakunnilta. Tuokioiden aikana syntyi uusia verkostoja, ja päivien aikana tunnistettiin eri sidosryhmien mahdollisuuksia. Lisäksi tuokiota koskevassa palautekeskustelussa yhdeksi positiiviseksi piirteeksi listattiin palvelumuotoilupäivien olevan mahdollisuus verkostoitumiseen, ajatusten, ideoiden ja tiedon ”yli rajojen” vaihtoon. Palvelumuotoilutuokioissa verkostoitumista ja sen mahdollisuuksia kehitettiin kannustamalla osallistujia muodostamaan uusia työpareja ja työryhmiä harjoituksissa. Tehtävien tekeminen yhdessä mahdollisti tutustumisen toiminnan ohessa, ja tunnelma pysyi havaintojen mukaan iloisena ja rentona suurimman osan ajasta. Palvelumuotoilutuokioissa keskusteltiin yhdessä myös omaan ammattialaan liittyvästä kirjallisuudesta ja kentän ilmiöistä. 5.3.2. Oman toiminta-alueen tunnistaminen Palvelumuotoilutuokioissa pohdittiin arktisen alueen merkitystä ja vaikutusta omaan toimintaan, Rovaniemen brändiin osallistumista, sekä Lapin suuren matkailijamäärän huomioimista. Alueellisten toimijoiden pohdintaa sisältyi myös ideointivaiheeseen, 32 kun ryhmät pohtivat erilaisia yhteisöön ja toimintatapoihin liittyvä teemoja. Keskusteluissa viitteinä käytettiin Lapin Kansan sekä muiden sanomalehtien ajankohtaisia uutisia ja osallistujien omia havaintoja toimintaympäristöistä. Osallistujat erottivat oman toimintaympäristönsä erityispiirteitä. Palvelumuotoilutuokioissa yhteisötaide nousi keskusteluissa usein taiteilijoita kiinnostavaksi toimintatavaksi, kun kyse oli käyttäjälähtöisyydestä tai kun pohdittiin alueella tehtävän taiteen hyväksyntää. Tuokioiden aikana eri sidosryhmien hahmottaminen ja taiteilijan rooli yhteistyötilanteissa esiintyi eri harjoitusten ja keskustelujen aikana. Tällöin tiedostettiin kuinka tärkeää on, että taiteilijalla on valmius sitoutua omaan tehtäväänsä sekä sosiaalisia taitoja ja tilanneherkkyyttä. Korostettiin myös osapuolten halukkuutta osallistua yhteistyötoimintaan. 5.3.3. Taiteilija mahdollistajana ja ”siltojen rakentajana” Vaikka taiteen vapaata tekemistä pidettiin tärkeänä, tunnistettiin myös se, että yhteisissä projekteissa taiteilija on mahdollistaja, siltojen rakentaja ja rohkaisija. Videoilla keskustelut käsittelivät usein eri osapulten välisiä ennakkoluuloja, sekä erilaisten järjestelmien ja esimerkiksi markkinointikielen vierautta taiteilijan elämässä. Tuokioiden keskusteluissa ei yleensä paneuduttu tapahtumien rahoitukseen tai tiedottamiseen, minkä vuoksi tuotekehityksen koettiin jäävän kesken tuokioiden aikana. Magenta-hankkeessa kehitetyt palvelut ovat kuitenkin syntyneet palvelumuotoilutuokioissa ja siirtyneet managerin ja toimijoiden yhteistyöllä käytäntöön eri yhteyksissä, kuten Taidekarnevaalien teemoissa sekä Art-Tastingin ja Meri-Lapin Taideankkureiden toimintamalleissa, sekä Hehku-työpajatoiminnassa. Magenta-hankkeen tavoitteisiin kirjattu taiteen soveltava käyttö näkyy keskusteluissa muun muassa taiteen ja hyvinvoinnin välisinä ideoina, taiteesta työkyvyn ylläpitäjänä ja kehittäjänä, sekä taiteen tuomisessa pois taidekentän perinteisistä ympäristöistä, kuten gallerioista ja museoista. Taiteen soveltavasta käytöstä ideoitiin muun muassa työpajoja, sairaalataidetta tai ”kansalaisten olohuonegalleriaa”, jotka voisivat olla esimerkiksi ikääntyvän väestön sekä nuorten kohtaamispaikkoja. Joihinkin ideoihin 33 sisältyi tanssia ja liikuntaa, joilla voidaan lisätä elämyksellisyyttä ja hyvinvointivaikutusta. Videoiden käyttö ”taiteilijamyytin” rikkomiseen ja taiteilijan työn avaamiseen katsojille oli yksi idea, jota taiteilijat katsoivat voivansa jakaa omilla kotisivuillaan, sosiaalisessa mediassa ja näyttelyiden markkinoinnissa sekä näyttelyiden yhteydessä, esimerkkinä Making of –työkalu, joka kehitettiin yhteistyössä Tahkokallio Design+ kanssa. Lisäksi osallistujat huomioivat tietoteknisen osaamisen yhteisötaiteen tulosten esittelyssä. Ideoita yhteisen teoksen jakamisesta olivat sosiaalisen median lisäksi myös erilaiset muistisovellukset siten, että osallistujat saisivat kokemuksistaan videon itselleen esimerkiksi muistitikulle, tai verkkopalvelujen kautta. Kestävän kehityksen näkökulmaa omaan työhön ei tietoisesti pohdittu muuten kuin niissä tehtävissä, joissa siihen kannustettiin. Tärkeiksi tekijöiksi nousivat kuitenkin kaikissa tuokioissa ja harjoituksissa taiteen saavutettavuus ja se, että taide kuuluu kaikille. Taiteen tulee sallia vuorovaikutus ihmisten välillä sekä se, että tunteet ovat sallittuja taidekokemusten äärellä. Taiteen tekemisen ja kokemisen tilanteet ajateltiin puitteina tasa-arvolle, keskustelulle ja kohtaamisille. 5.3.4. Palvelumuotoilutuokioiden työkalut kuvataiteilijan työn tukena Verkostoitumisen lisäksi Magenta-hankkeen tavoitteissa mainittiin työkalujen ja menetelmien antaminen visuaalisen taiteen alan ammattilaisille, jotta he kehittyisivät ammatissaan muuttuvassa toimintaympäristössä. Menetelmien ja työkalujen ajateltiin helpottavan tuoteideoiden kehitystä, tuotteistamista ja markkinointia. Konkreettisia harjoituksia olivat valitut palvelumuotoilun menetelmät, joilla tuettiin ideointia tai kerättiin tietoa asiakkaista. Osallistujat mainitsivat menetelmien auttavan jatkossa palvelujen markkinoinnin tyylissä ja kohdistamisessa oikeisiin kanaviin ja oikeille kohteille. Palvelumuotoilutuokioissa painotettiin menetelmien olevan sellaisia, joita voi soveltaa omaan käytännön työhön ja tuokioiden olevan olemassa sitä varten, ettei eri menetelmiä tarvitsisi tulevaisuuden projekteissa suunnitella ja hallita yksin. 34 Osasta harjoituksia osallistujat antoivat positiivista palautetta ja kommentoivat niiden auttavan kokonaisuuksien hahmottamista. Osasta tehtäviä kerätyssä palautteessa puolestaan todettiin, etteivät osallistujat kokeneet työkalua hyödylliseksi, tai se oli liian vaikeasti hahmotettava oman työn kannalta. Jokaisen tuokion lopuksi ideoista koottiin konseptit, joissa tuli vastata myös markkinoinnin ja tuotteistamisen kysymyksiin. Niissä käsiteltiin palvelujen sisältöjen lisäksi sitä, kenelle, miten, kenen kanssa ja missä palvelu tuotetaan, sekä kuka sen myy ja millä hinnalla. Markkinoinnin ammattilaiset korostivat, että tietämällä vastauksen eri osa-alueisiin, on helpompi lähestyä eri tahoja, esimerkiksi museoita tai matkailualan yrittäjiä. 5.3.5. Palvelumuotoilutuokioiden kehitysalueet Videoaineistosta ja havaintopäiväkirjasta nousi esiin kysymyksiä liittyen verkostoitumiseen ja yhteistyöhön. Palvelumuotoilutuokioiden ideointi koettiin toisinaan irralliseksi alueen elinkeinoelämästä. Tuokioiden aika oli melko lyhyt suhteessa käsiteltäviin sisältöihin ja menetelmiin, mikä näkyi toisinaan osallistujien väsymisenä ja käsiteltävien aiheiden pinnallisuutena. Osallistujien sitoutumista tuokioon vähensi myös aikatauluongelmat esimerkiksi junien tai muiden kuljetusten suhteen. Tuokioon saavuttiin myöhässä tai sieltä jouduttiin lähtemään aikaisemmin. Havainnoista kävi ilmi, että monet eivät alun ideointi- ja suunnitteluvaiheessakaan pystyneet irtautumaan omasta ammattiroolistaan, mikä vaikutti tunnelmaan ja ideoiden yksipuolisuuteen. Osaa keskusteluista sävytti ennakkoluuloinen asenne. Videoilta huomasi myös, kuinka ideointiharjoituksissa koettiin, ettei oma kokemus riitä asettumaan toisen ihmisen rooliin. Palvelumuotoilun menetelmistä tuttu roolityöskentely vapautti tunnelmaa ja auttoi irtautumaan omista ennakkoluuloista ja asenteista. Toimintaan heittäytymisen koettiin vapauttavan ajatuksia ja esimerkiksi performanssin avulla havainnollistettiin, kuinka pienistä asioista erilaiset kokemukset 35 voivat syntyä. Menetelmien avulla konsepteista huomattiin myös seikkoja, joiden ratkaisu helpotti palvelujen markkinointia ja hallintaa. Hinnoitteluun ei palvelumuotoilutuokioiden aikana paneuduttu muuten kuin harjoitusten osana. Usein harjoituksissa syntyneille palveluideoille oli annettu hinta, mutta sitä ei osattu perustella, mistä se muodostui. Palveluideoiden konsepteissa korostettiin taiteilijan roolia ja sopimuksia, joissa kävisi selväksi kuka tekisin mitäkin. Lapin erityispiirteet huomioivana manageritoiminnan osa-alueena palvelumuotoilun tulee huomioida saavutettavuus. Tuokioiden järjestäminen osallistujien aikataulut huomioiden on haaste, mutta työskentelylle järjestetty aika ja kiireettömyys mahdollistavat palvelumuotoilukokemuksen kokonaisvaltaisen kehittämisen. Palvelumuotoilutuokioilla luotiin tila osallistumiselle, sitoutumiselle, yhteistyölle ja innovaatioille. 5.4. Palvelumuotoilutuokioiden kehitys manageritoiminnan näkökulmasta 5.4.1. Palvelumuotoilutuokioiden reflektointi ja uudelleen suunnittelu Palvelumuotoilutuokioiden suunnittelussa ja toteutuksessa otettiin huomioon osallistujien toiveet ja kommentit, sekä tekemäni havainnot. Osaltaan tuokioiden suunnittelun, arvioinnin ja uudelleensuunnittelun vaiheet noudattivat myös palvelumuotoiluajattelun projektinomaista sykliä. Palvelumuotoiluajattelun tuominen osaksi manageritoimintaa onnistui työpajojen suunnittelun osalta siten, että osallistujien mielipiteitä kuunneltiin ja käytettiin apuna työpajojen suunnittelussa. Vapaan ideoinnin vaihetta kehitettiin palvelumuotoilutuokioista tehtyjen havaintojen perusteella, mutta usein osallistujat kokivat, etteivät omat taidot riittäneet toisen asemaan eläytymiseen tai ideoiden määrällisessä tuottamisessa koettiin rajoituksia sen suhteen, mikä on mahdollista. Osallistujien tulisi kuitenkin kyetä ylittämään omia ennakkoluulojaan, asenteitaan ja taiteenaloja. Eläytymiskykyä, empatiaa ja ideoiden kehittämistä konkreettisiin muotoihin voi jatkossa tukea entistä enemmän esimerkiksi draaman keinoin sekä prototypoinnin, roolipelien ja eri lavastusten avulla. 36 Suunnitteluvaiheessa monialaisuus ja visuaalinen ammattitaito huomioitiin painottamalla tehtävissä kuvallista materiaalia ja tekemistä. Toiminta suunniteltiin kannustavaksi keskustelevassa ja virikkeelliseksi, ja iloisessa joka näkyi ilmapiirissä. Jotta palvelumuotoilutuokioiden palvelumuotoilusta olisi manageritoiminnan työvälineeksi, tulee myös managerin omaksua muotoiluajattelu osaksi toimintaansa. Palvelumuotoilutyöpajojen kehityskaaren tarkastelu ensimmäisestä työpajasta viimeisimpään osoittaa, että toimintaa tarkasteltiin, reflektoitiin ja kehitettiin työpajasta toiseen. 5.4.2. Yhteys ammattitaitoon Tuokioiden tarkoituksen ymmärtäminen ja linkittyminen osaksi omaa ammattitaitoa vaihteli osallistujien välillä. Osa toivoi selkeästi rajattua valmista projektia, johon eri menetelmin suunniteltaisiin sisältöä, kun taas osa hahmotti tuokiot ideapankkina ja hautomona, josta jokainen voi itse valita kiinnostavat elementit ja kehittää omaa palvelua. Palvelumuotoilutuokiot kuitenkin olivat osa projekteja, joita Magentahankkeessa toteutettiin. Osoitus yhteissuunnittelun toimivuudesta oli se, että Magenta-hankkeen aikana kehitetyistä palveluista osa sai alkunsa palvelumuotoilutuokioissa, ja jatkokehityksen myötä siirtyi toteutukseen. Pirkko Mäkelä-Haapalinnan Art Tasting oli palvelumuotoilutuokioissa kehitetty uusi palvelu. Lasten Taidekarnevaalien teemat syntyivät palvelumuotoilutuokioissa taiteilija Anna Almin sekä muusikko Markku Raikaslehdon osallistuessa aktiivisesti suunnitteluun, ja Meri-Lapin Taideankkureiden työpajojen palvelupolkua pohdittiin yhdessä palvelumuotoilutuokioissa. Palvelumuotoilu toimi kuvataiteen kentän toimijoiden työvälineenä välittäjätoiminnan näkökulmasta, jossa huomioitiin välittäjän kriittinen rooli tuotteen muodostamisessa, taiteilijan produktin jatkojalostamisessa, välittäjäosaajan näkökulmien tuomisessa taiteilijan tietoon sekä lopullisten tuotteiden markkinoinnissa eri jakelukanavissa ja -formaateissa. Tuokioiden järjestämisessä täytyy jatkossa ottaa huomioon riittävä aika. Lisäksi menetelmiä voisi kartoittaa yhdessä osallistujien tai projektien tarpeiden mukaan niin, 37 että ne siirtyisivät sujuvammin osaksi tekemistä ja ammattitaitoa. Menetelmien tulisi myös rohkaista aiempaa paremmin heittäytymään ideointiin ja päästämään hetkellisesti irti ammattirooleista, jotka vaikuttavat ennakkoluuloihin ja käsityksiin. Poikkitaiteellisuutta ja poikkitieteisyyttä on suositeltavaa sisällyttää entistä enemmän suunnitteluun taiteen soveltavan käytön edistämiseksi. Teknologista osaamista on myös hyvä painottaa osana harjoituksia ja ideointia, erityisesti Lapissa, jossa välimatkat ovat pitkiä ja tuokioihin osallistumista rajoittivat esimerkiksi aikatauluongelmat. 5.4.3. Palvelumuotoilutuokiot eri ammattiryhmien kohtaamispaikkana Manageritoiminnan näkökulmasta palvelumuotoilutuokiot olivat keino tuoda taiteilijatyön osaamistarpeet puheenaiheeksi ja kehittämisen kohteeksi. Tuokioiden aikana keskityttiin harjoittelemaan tuotteistamista ja markkinointia ideoinnin ja tekemisen ohella. Niiden osalta markkinaymmärryksen hankkiminen ja tuotekonseptointi olivat palvelumuotoilutuokioiden aikana hankalimmin käsitettävät seikat. Tuotteistamisen avulla voidaan osoittaa myös hinnanmuodostumiseen vaikuttavat tekijät, jolloin palvelumuotoilutuokioiden ideoista voi saada konkreettisia esimerkkejä, joita voi myydä asiakkaille. Palvelumuotoilun käyttämisessä osana manageritoimintaa tulee jatkossa kehittää markkinointi- ja tuotteistamisnäkökulman tuomista omana osa-alueenaan osaksi tehtäviä ja harjoituksia. Manageri voi jo palvelumuotoilutuokioissa jakaa tietouttaan tapahtumien rahoituksesta ja tiedottamisesta, jolloin ideoinnin ja suunnittelun viimeistelyyn on enemmän työvälineitä myös manageritoiminnan näkökulmasta. Palvelumuotoilutuokiot mahdollistivat yhteisen tilan järjestämisen monialaiselle yhteistyölle. Manageritoiminnan välittäjätoiminnallinen osa-alue näkyi palvelumuotoilutuokioissa, sillä tuokiot yhdistivät taiteen ja yritysmaailman sekä esimerkiksi hyvinvointialan ammattilaisia. Toisaalta palvelumuotoilutuokioissa tuotiin asiakkaiden ja kuluttajien viestit palvelujen suunnittelijoiden tietoisuuteen. Taiteen manageri toimi palvelumuotoilutuokioissa mahdollistajana, jonka roolissa korostui moninaisten toimijoiden yhteistyö ja monensuuntainen vuorovaikutus. 38 Palvelumuotoilutyöpajat toimivat manageritoiminnan välineenä tilanteissa, joissa monialaiselle edustukselle ja eri sidosryhmille luodaan yhteisen keskustelun, kohtaamisen ja ideoinnin tila. Työpajoissa käyty keskustelu taiteen soveltavasta käytöstä ja taiteen levittäytymisestä ulos perinteisistä ympäristöistä osoittavat, että palvelumuotoilutuokioiden kehittämisen kohteena olivat enneminkin ihmisten toiminta ja kontekstit kuin yksittäiset tuotteet. Toiminnassa ratkottiin yhteisesti ongelmia, joita osallistujat eivät yksinään ole välttämättä edes havainneet, ja jotka eivät ole selvinneet pelkästään omilla taidoilla. Taiteilijan ammatillisen kehittymisen osalta palvelumuotoilutyöpajat toimivat managerin tukena kartoitettaessa toimintaympäristöjen mahdollisuuksia ja eri sidosryhmiä. Palvelumuotoilutuokioissa huomattiin, kuinka monia eri tahoja projektien toteutuksiin voi kuulua, jolloin tarve tulkille ja välittäjälle eri osapuolien välillä tunnistettiin keskusteluissa. Palvelumuotoilun käyttäminen manageritoiminnan työvälineenä vaatii jatkossa toiminnan järjestäjien roolien selkeyttämistä niin, että työpajoihin osallistujat voivat selkeämmin hyödyntää eri osaajien ammattitaitoa. Eri ammattilaisten mukanaolon merkitys korostuu, kun jokaisen taidot saadaan käyttöön ja ongelmat ratkaistaan yhteisesti kokonaisvaltaisesti, analyyttisesti, konseptuaalisesti ja vuorovaikutteisesti. Palvelumuotoiluprosesseissa tuotetun tiedon, harjoiteltujen menetelmien ja käytettyjen työkalujen tuominen osaksi manageritoimintaa, sekä taiteilijoiden ammattitaitoa vaatii Lapin alueella pitkät välimatkat huomioivia menetelmiä, kuten tietoteknisen osaamisen tai palvelumuotoiluajattelun tuomisen osaksi henkilökohtaista mentorointia. Palvelumuotoilutuokiot palvelusuunnittelun ja olivat tuotekehityksen kuitenkin tarjoamista realistisesti useammalle ajateltua yksittäiselle taiteilijalle kerrallaan, sillä yksittäisen taiteilijan ja managerin välinen asiakassuhde ei liiketoiminnallisesti ajateltuna ole kannattava. Palvelumuotoilutuokioiden ansiot näkyvät erityisesti verkostoitumisessa ja toimintakenttien kartoituksessa. Ideoita ja näkökulmia syntyi yhdessä tekemällä ja tietoja vaihdettiin yli ammattirajojen. Osallistujille hahmottui myös, kuinka monia eri sidosryhmiä projekteihin voi liittyä, ja kuinka tärkeää yhteissuunnittelu sellaisissa 39 toimintaympäristöissä on. Palvelumuotoilutuokioiden ollessa turvallinen paikka tutustua uusiin ihmisiin ja käydä avointa keskustelua eri ammattilaisten kanssa, oli mahdollista havaita kuinka tärkeää on, että joku osaa puhua samaa kieltä sekä taiteilijoiden että eri toimialojen kanssa. Tärkeää olisi jatkossa saada entistä useampia sidosryhmien ja yhteistyökumppaneiden edustajia alusta asti suunnitteluprosessiin. Lisäksi olisi hyvä tunnistaa, kuka tai mikä on linkkinä taiteilijoiden ja eri yhteistyötahojen välillä tuomassa heitä yhteisiin ideointi- ja suunnittelutuokioihin. 6. Toimintaehdotukset kuvataiteen manageritoiminnan ja täydennyskoulutuksen toteutukselle Lapissa Magenta-hankkeen tavoitteeksi asetettua Lapin erityispiirteet huomioivaa kuvataiteen kentän kehittämismallia manageritoiminassa ja kehitettiin hankkeen aikana työpajojen täydennyskoulutuksissa. Tällä tutkimuksella muodossa, pyritään tukemaan mallin suunnittelua ja nostamaa esille keskeisiä toiminnan aikana syntyneitä huomioita. Koska tutkimusaineisto kerättiin toiminna aikana, se ei arvioi lopullista mallia vaan enemmänkin kehittämisprosessia. Hankkeen toteutus oli monivaiheinen ja -tasoinen. Prosessin hahmottamista vaikeutti täydennyskoulutuksen ja manageritoiminnan limittyminen, mikä näkyy siinä, etteivät taiteilijat tunnistaneet kaikkia osa-alueita Magenta-hankkeen toiminnoissa. Lisäksi aineiston näkökulmasta tunnistamattomuutta aineiston vaikutti olevan myös toteuttajien tasolla. Manageritoiminnan kaksoisrooli välittäjänä ja toisaalta uusien toimintamallien kehittäjänä on jäänyt tarkentumatta. Prosessin hahmottamista tutkijoiden osalta vaikeutti se, että he eivät osallistuneet kaikkiin Magenta-hankkeen toimintoihin. Tämä tutkimuksemme keskittykin osa-alueisiin, mikä osaltaan vaikeuttaa hankkeen toimintatapojen välisten suhteiden hahmottamista osana täydennyskoulutusta ja manageritoimintaa. Nämä suhteet hahmottuvat paremmin hankkeen kokonaisuuden Briñónin ja Niva (2014) raportin yhteydessä. Tämän raportin tutkimusaineiston perusteella voidaan nostaa esille seuraavia asioita joihin tulee kiinnittää huomiota: 40 Alueellisuus Huolehdittava manageritoiminnan ja täydennyskoulutusten saavutettavuudesta. Taiteilijoille tarjotaan mahdollisuus profiloitua omalla alueella ja yhteistyötä tuetaan kulttuuritoimijoiden ja elinkeinoelämän verkostojen välillä. Tiedottaminen Täydennyskoulutusta ja manageritoimintaa tarjoava osapuoli huolehtii tiedottamisesta niin, ettei synny väärinymmärrystä taiteilijoiden ja täydennyskoulutusten tavoitteista. Täydennyskoulutus-termi aiheuttaa hämmennystä ja sen korvaamista käytäntöjä kuvaavalla nimikkeellä voi pohtia. Organisaatio: Tunnistetaan toimijoiden vastuualueet. Tarjotaan toimintamalleja, joissa manageri toimii välittäjänä ja palveluiden tarjoajana, sekä uusia toimintamalleja, joissa pääpaino on yhteisessä kehitystoiminnassa ja osapuolien suhde on vuorovaikutteinen ja tasa-arvoinen. Sitouttaminen & Sitoutuminen Taiteilijan kehitystavoitteiden kartoituksen jälkeen taiteilija sitoutuu osallistumaan tarvittaviin koulutuksiin sekä tilaisuuksiin. Taitojen kehittymistä seurataan säännöllisesti. Osapuolet sitoutetaan yhteistyöhön sellaiselle aikavälille, jossa kehitystarpeisiin voi vastata. Sitoutuminen kehitykseen on ehtona työllistymiselle hankkeessa. Koulutustarpeet Kuvataiteen kentän kehittämisen malli toimii taiteilijan ja managerin yhteistyössä suunniteltuna projektina, jossa koulutustarpeet ilmenevät projektissa tarvittavien taitojen myötä. Projektiin sisältyy tietty määrä koulutuspäiviä sekä etä- ja oppimistehtäviä tarpeiden hahmottuessa. Koulutustarpeiden hahmottuessa koulutuksen malli ratkaistaan tilannekohtaisesti, esimerkiksi henkilökohtaisella ohjauksella tai palvelumuotoilutuokioilla. Mallissa manageri ja taiteilija suunnittelevat ja järjestävät projektin, jossa otetaan huomioon rahoitus, yhteistyökumppanit ja 41 alueelliset sidosryhmät . Tarvittaessa järjestetään koulutuspäiviä näistä teemoista. Palvelumuotoilua hyödynnetään yhteissuunnittelun työkaluna. Motivaatio Alusta yhdessä taiteilijan kanssa suunnitellut projektit kannustavat alueen toimijoiden tunnistamisessa, yhteistyömahdollisuuksien etsimisessä ja siinä, kuinka omaa osaamista pystyy kehittämään ja tarjoamaan elinympäristönsä voimavaraksi. Palvelumuotoilun menetelmiä käytetään toimintaympäristön kartoituksessa. Taitojen hyödyntäminen Tunnistetaan tuotteistamisen mahdollisuudet myös aineettomissa taidoissa ja tiedoissa. Managerin taitoja tiedonvälittäjänä eri osapuolten ja sidosryhmien välillä painotetaan. Yhteissuunnittelulla saadaan eri osapuolten taidot ja tiedot näkyville sekä hyödynnettyä. Ajankohtaisuus Ajankohtaisten ilmiöiden ja työvälineiden seuraaminen ja niiden tuominen osaksi työskentelyä. Tietotekniikan hyödyntäminen osana suunnittelua, vuorovaikutuksen lisääjänä sekä markkinoinnin apukeinona. Sopimusosaaminen Vastuualueet, vastuunkantaminen sekä kustannusten ja palkkioiden hallinta järjestetään eri osapuolten välillä projektikohtaisesti. Toimista tehdään kirjalliset sopimukset. Yhteenvetona voidaan todeta, että yliopiston täydennyskoulutuksen, Lapin taiteilijaseuran manageritoiminnan kehittämisen, taiteiden tiedekunnassa kehitettyjen soveltavan kuvataiteen ja palvelumuotoilun menetelmien yhdistäminen Magenta-hankkeessa on ollut onnistunut ratkaisu. ja ajattelumallien Se antaa hyvän perustan toimintamallin kehittämiselle ja jatkotoimenpiteille Lapin kuvataiteen kentän kehittämiseksi. Hankkeessa onnistuttiin tekemään proaktiivista toimintaa luomalla oppimisympäristö, ei vain taiteilijoille, vaan myös alaa yliopistossa opiskeleville perus- ja jatko-opiskelijoille. Näin voitiin tuoda hankkeen toiminta ja tulokset tutkimuksen ja vertaisarvioinnin piiriin jatkokehitettäväksi. 42 Koulutuksen osallistujien palautteessa on myös paljon kritiikkiä joka usein yhdistyy jopa vastakohtaisiin toiveisiin ja odotuksiin. Peilaamalla aineistossa saatuja tuloksia niin kansallisesti kuin kansainvälisesti käytävään keskusteluun nousee esille samankaltaisuuksia kulutuksen ongelmissa. Taiteilijoiden vakiintuneita ajattelu- ja toimintamalleja on vaikea muuttaa lyhyissä koulutuksissa. Kritiikki perustuu suurelta osin kapea-alaiseen ja perinteiseen kuvaan taiteilijan ammatista ja ansaintalogiikasta. Näistä lähtökohdista käsin annettu palaute perää nopeaa ulkopuolista apua ongelmiin. Managerin oletetaan olevan teoksia markkinoiva galleristi tai näyttelytilaisuuksia luova agentti. Tätä oppimista estävää vakiintunutta asennetta on lyhyillä kursseilla ja manageritoiminnoilla hankala muuttaa. Onnistunut, uudistava täydennyskoulutus tarvitsee kuvataiteen alla pitkäjännittelisyyttä, odotetun tehokkaan lyhytkurssin sijaan. Tutkimuksen perusteella voi päätellä, että Magenta-hankkeessa luotu oppimisympäristö ja yhteistoimintamalli mahdollistavat jatkossa koulutuksen ja mangeritoiminnan kehittämisen projektimuotoisena toimintamana, jolloin pitkäkestoisissa koulutuksissa voidaan saavuttaa myös jotain aidosti uutta ja pysyvää ajattelu- ja toimintatapaa kuvataiteen kentällä ja näin vastata alan koulutus- ja kehittämistarpeisiin. 43 LÄHTEET Alexenberg, Mel. 2008. (ed.) Educating Artist for the Future. Learning at the Intercections of Art, Science, Technology and Culture. Bristol: Intellect Books. Anttila, Pirkko. 2005. Tutkiva toiminta ja ilmaisu, teos, tekeminen. Hamina: Akatiimi. Arpo, Robert 2004: Taiteilija tietoyhteiskunnassa. Tietoyhteiskuntastrategioiden taiteilijakuva ja tekijänoikeuslainsäädännön muutosten vaikutus taiteilijana toimimisen edellytyksiin. Teoksessa Taiteilija Suomessa: Taiteellisen työn muuttuvat edellytykset. Toim. Robert Arpo. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja n:o 28. Helsinki: Nykypaino, 129-152. ART360. Avauksia taiteen tuotteistamiseen. Oulun osahankkeen toiminta 2008-2011. Saatavilla pdf-muodossa <http://www.art360.fi/wp-content/uploads/LoppuraporttiART360-Oulu.pdf> [luettu: 8.11.2013] Berg, Bruce L. & Lune, Howard. 2012. Qualitative Research Methods for the Social Sciences. Pearson. Briñón, Merja & Niva, Tiina-Kaisa. 2014. Lapin kuvataiteen kentän kehittämisen malli. Rovaniemi: Lapin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut. Cronberg, Tarja. 2010. Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:6. Daichendt, James. 2010. Artist teacher. A philosophy for creating and teaching. Chicago: The university of Chicago Press. Elkins, James. 2001. Why art cannot be taught. A handbook for art students. Urbana and Chicago: University of Illinois Press. Erkkilä, Jaana. 2012. Tekijä on toinen. Kuinka kuvallinen dialogi syntyy. Helsinki: Aalto yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, taiteen laitos. Feinik, Pia 2011: Taiteen moniottelijat. Suomalaisten ammattitaiteilijoiden työnkuvan muotoutumisen tulevaisuudenodotukset sekä asenteet managerointiin ja liiketoiminta-osaamiseen. Taidehistorian Pro gradu-tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Saatavilla pdf-muodossa: <https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/3714 0/URN_NBN _fi_jyu2011122311847.pdf?sequence=6> [ luettu 3.3. 2014 ] Halonen, Katri. 2011. Kulttuurituottajat taiteen ja talouden risteyskohdassa. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 411. Jyväskylä: University of Jyväskylä Harisalo, Risto. 2011. Luovuuden teknologia. Ideointimenetelmät organisaatioiden luovuuden vahvistajina. Tampere: Tampereen Yliopistopaino. Heikkinen, Hannu. L.T.; Huttunen Rauno & Pentti, Moilanen (toim.) 1999. Siinä tutkija missä tekijä. Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Jyväskylä: Atena Heinsius, Joost & Lehikoinen, Kai. 2013. Training artist for innovation. Competencies for new contexts. Helsinki: Publication Series 2, Theatre Academy of the University of Arts Helsinki. Herranen, Kaisa & Karttunen, Sari. 2012. Kuvataidealan osaamistarpeet tulevaisuudessa. Olemassa oleviin aineistoihin pohjautuva kuvaus sekä ehdotus laadullisen ennakoinnin kehittämisestä. Selvitystyön loppuraportti Opetushallitukselle 15.6.2012. Helsinki: Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore. Herranen, Kaisa; Houni, Pia & Karttunen, Sari. 2013.”Pitäisi laajentaa työalaansa”. Kuvataiteilijan ammattirooli ja osaamistarpeet tulevaisuuden työelämässä. Helsinki: Cupore. Saatavilla pdf-muodossa <http://www.cupore.fi/documents/Cuporejulkaisuja21_2013.pdf > [luettu: 3.2.2014] Jokela, Timo; Coutts, Glen; Huhmarnemi, Maria & Härkönen, Elina. 2013. (toim.) Cool. Applied Visual Arts in the North. Rovaniemi: Faculty of Art And Design, Univsersity of Lapland. Serie C. Overviews and Discussion 41. 2013. Jokela, Timo. 2012. The Art of Art Education. In Carl-Peter Buschkuhle (ed.) Ein Diskurs zur kunstlerischen Bildung. Athena- Verlag: Oberhausen. (359-376). Jokinen, Elina. 2010. Vallan kirjailijat. Valtion apurahoituksen merkitys kirjailijoille vuosituhannen vaihteen Suomessa. Helsinki: Avain. Karhunen, Paula & Rensujeff, Kaija. 2006. Taidealan koulutus ja työmarkkinat. Ammatillisen koulutuksen määrä ja valmistuneiden sijoittuminen. Helsinki: Taiteen keskustoimikunta. Kuula, Arja. 1999. Toimintatutkimus. Kenttätyötä ja muutospyrkimyksiä. Tampere: Vastapaino. Lampikoski, Kari & Lampikoski, Tommi. 2004. Kehitä ideasi innovaatioksi. Porvoo: WSOY. Levanto, Yrjänä; Naukkarinen, Ossi & Vihma Susann. 2005. Taiteistuminen. Helsinki: Taideteollisen korkeakoulun julkaisu B 79. Liikanen, Hanna-Liisa. 2010. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – ehdotus toimenpideohjelmaksi 2010-2014. opetusministeriön julkaisuja 2010:1. Helsinki: Opetusministeriö. Luovan talouden ja kulttuurin kehittämistoimenpiteet 2010-2020. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksiä 2010:13. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Maddoff, Steven (ed.) 2009. Art school: propositions for the 21th century. Cambridge, MA, USA: MIT Press. Magenta 2011-2013. Sisältöjen kehittäminen visuaalisten taiteiden keskuksen perustan luomiseksi Lappiin. Hankesuunnitelma. Miettinen, Satu (toim.) 2011. Palvelumuotoilu. Uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki: Teknologiainfo Teknova. Miettinen, Merja & Imporanta, Katariina 2012. Lapin taitieilijaseuran jäsenistön osaaminen ja seuran kehittämistarpeiden kartoitus: Lapin taiteilijaseuran selvityksiä 1, 2010. Opetusministeriö. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto. 2009. Kulttuuripolitiikan Strategia 2020. Opetusministeriön julkaisuja 2009:12. Helsinki: Opetusministeriö. Saatavilla pdf-muodossa: <http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2009/liitteet/opm12.pdf?la ng=fi > [luettu 14.11.12] Opetusministeriö. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto. 2010. Kulttuuri – tulevaisuuden voima. Toimikunnan ehdotus selonteoksi kulttuurin tulevaisuudesta. Opetusministeriön julkaisuja 2010:10. Helsinki: Opetusministeriö. Saatavilla pdfmuodossa <http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/opm10.pdf?la ng=fi> [luettu 6.11.2013] Pöyry, Heta. 2013. ”Tätä ei opeteta koulussa”: kuvataiteilijoiden täydennyskoulutuskäyntäntöjen arviointi Magenta-hankkeessa. Pro gradu –työ. Rovaniemi: Lapin yliopisto, taiteiden tiedekunta, kuvataidekasvatus. Rensujeff, Kaija 2004: Taiteellinen työ ja toimeentulo: Taiteilijan työmarkkinat, työttömyysturva, verotus ja eläketurva Suomessa. Teoksessa Taiteilija Suomessa: Taiteellisen työn muuttuvat edellytykset. Toim. Robert Arpo. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja n:o 28. Helsinki: Nykypaino Oy, 101–129. Sjöberg, Kira 2010: Nykytaiteen markkinarakenne, ansaintalogiikka ja uudet liiketoimintamallit. Luovan Suomen julkaisuja 2. Helsinki: Cupore. Saatavilla pdfmuodossa: <http://www.cupore.fi/documents/Taidemarkkinat_ Sjoberg_220 110.pdf> [ luettu 3.2. 2014 ] Stickdorn, Marc & Schneider, Jakob. 2011. This is Service Design Thinking. Basics – Tools – Cases. Amsterdam: BIS Publishers.
© Copyright 2024