Sisällysluettelo

Sisällysluettelo
Pääkirjoitus
Asiantuntijakirjoituksia
2
2
Rakennusalan käänteinen arvonlisävero
2
Oikeuskäytäntö
4
KHO vuosikirja-ratkaisuja
KHO lyhyet ratkaisuselosteet
Arvonlisäverotus
KVL:n ennakkoratkaisut
Vahvistetut lait ja asetukset
Vuoden 2011 tuloverotuksen muutokset vahvistettu
Arvonlisäverotus
Eläkelakien yrittäjä määritelmää laajennetaan
Hallituksen esitykset
Maahantuonnista kannettava arvonlisävero
Verohallinnon ohjeet ja päätökset
Matkakustannusten korvaukset vuonna 2011
4
6
7
7
10
10
10
10
11
11
11
11
Luontoisedut vuonna 2011
13
Matkakuluvähennyksen määrä vuonna 2010
13
Vaaliavustusten ja vaalimenojen käsittely verotuksessa
13
Arpajaisvero
14
Verohallinnon yhtenäistämisohjeet
14
Yrittäjäosakkaan asunnon ja työpaikan välisten matkojen kulujen vähentäminen 15
Yrityksen sukupolvenvaihdos verotuksessa
16
Parturi- ja kampaamopalveluiden sekä eräiden pienien korjauspalveluiden arvonlisäverokanta 16
Kiinteistöhallintapalvelun oman käytön arvonlisäverotus
16
Toiminnan aloittaminen Suomessa
17
Yhteystiedot
17
TUOKKOTAX 1/11
1
Pääkirjoitus
TuokkoTaxin vuoden 2011 ensimmäisessä numerossa käsitellään ajanjakson syyskuu 2010- helmikuu 2011 ajankohtaisia ja tärkeimpiä verotusta koskevia oikeuksien päätöksiä, vahvistettuja lakeja, hallituksen esityksiä ja verohallinnon ohjeistuksia.
Verolainsäädännön muutoksen ovat olleet vähäisiä, johtuen luultavasti ainakin osittain tulevista eduskuntavaaleista. Vaalien jälkeen on odotettavissa muutoksia lukuisiin verolakeihin, kuten arvonlisäverokantoihin, pääoma- ja
yritysverokantoihin. Arvonlisäveroasiantuntija Leena Juusela on laatinut kirjoituksen huhtikuun alussa voimaan tulevasta rakennusalan käännetystä arvonlisäverovelvollisuudesta.
Tom Hoffström
Vero-osaston johtaja
Tuokko Tilintarkastus Oy
Asiantuntijakirjoituksia
Rakennusalan käänteinen arvonlisävero
Rakentamispalvelujen arvonlisäverotukseen on 1.4.2011 alkaen tulossa merkittävä muutos, käänteinen verovelvollisuus rakennusalan yritysten välisessä laskutuksessa.
Lakimuutoksen taustalla on talousrikollisuuden ja harmaan talouden aiheuttamat huomattavat vahingot. Kiristynyt
kilpailu on vääristänyt hinnoittelua, mikä puolestaan vääristää kilpailua. Yritys, jolla ei ole aikomustakaan maksaa veroja tai huolehtia työnantajavelvoitteistaan, voi tehdä varsin edullisia urakkatarjouksia rehellisiin yrityksiin verrattuna.
Varsin usein verotarkastuksissa havaittu ongelma on kuittikauppa.
Verohallinto on antanut asiaa koskevan ohjeen ”Rakennusalan käännetty arvonlisäverovelvollisuus 1.4.2010 alkaen”.
Ohje sisältää myös lukuisia esimerkkejä menettelyn soveltamisesta.
Mikä muuttuu?
Muutos tarkoittaa, että verovelvollinen onkin myyjän sijasta ostaja eli aliurakoinnissa arvonlisäveron suorittaa ja
ilmoittaa aliurakoitsijan sijasta työsuorituksen ostaja eli pääurakoitsija, joka voi myös vähentää ilmoittamansa veron.
Näin toimitaan läpi koko aliurakointiketjun, vain pääurakoitsija laskuttaa asiakastaan verollisella laskulla.
Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan vain rakennusalan yritysten välisiin myynteihin. Ostajan tulee olla elinkeinonharjoittaja, joka ”muutoin kuin satunnaisesti” myy käännetyn verovelvollisuuden soveltamisalaan kuuluvia
rakentamispalveluja tai kiinteistöjä. Muutos ei kuitenkaan koske pelkästään edelleen myytäviä palveluita vaan myös
tällaisen yrityksen omaan käyttöön ostamia palveluita kuten esimerkiksi oman liikekiinteistön korjaustöitä.
Jotta säännöstä ei voitaisi kiertää, menettelyä sovelletaan myös ns. välimiehiin eli elinkeinonharjoittajiin, jotka
myyvät edelleen palvelun edellä tarkoitetulle elinkeinonharjoittajalle. Ostajan aseman selvittäminen saattaa aiheutTUOKKOTAX 1/11
2
taa sekaannuksia ja ainakin lisätyötä ainakin aluksi. Saatetaan aiheetta jättää arvonlisävero lisäämättä laskuihin tai
laskuttaa virheellisesti arvonlisäverolla, varmuuden vuoksi. On myös muistettava, että jos edellytykset täyttyvät, on
käänteisen verovelvollisuuden soveltaminen pakollista.
Muutos ei vaikuta vähennysoikeuteen. Palvelun myyjä on oikeutettu palautukseen hankintoihinsa sisältyvistä
arvonlisäveroista, vaikka ostaja onkin verovelvollinen palvelun myynnistä. Ostajalla taas on vähennysoikeus arvonlisäverosta, jonka hän itse laskee ja ilmoittaa rakentamispalvelun ostostaan edellyttäen kuitenkin, että vähennysoikeuden edellytykset täyttyvät.
Arvonlisäverotuksen kiinteistön käsite ja palvelut, joita uusi menettely koskee
Kiinteistöllä tarkoitetaan arvonlisäverotuksessa maa-aluetta, rakennusta ja pysyvää rakennelmaa tai niiden osaa.
Pysyviä rakennelmia ovat esimerkiksi sillat, laiturit, kanavat, vesiväylät, sähkö-, vesi- ja kaukolämpö- ja televerkot sekä
mm. sillat, laiturit ja vastaavat. Pysyvillä rakennelmilla ei siis tarkoiteta mitään tilapäisiä rakennelmia kuten rakennustelineitä, työmaaparakkeja tai työmaakeskuksia eikä muita sellaisia rakennelmia, joiden käyttö rajoittuu rakennusaikaan.
Kiinteistön osana ei pidetä tiloissa harjoitettavaa toimintaa varten asennettavia laitteita tai kalusteita.
Käänteistä verovelvollisuutta sovelletaan rakentamispalveluihin, joita ovat kiinteistöön kohdistuva rakennus- ja
korjaustyö sekä työn yhteydessä asennetun tavaran luovuttaminen. Em. töihin liittyvä suunnittelu, valvonta ja muu
niihin verrattava palvelu eivät tule käännetyn verovelvollisuuden piiriin, vaikka myös ne arvonlisäverolain mukaan
ovatkin rakentamispalvelua. Lisäksi käänteinen verovelvollisuus koskee rakennusalalla tapahtuvaa työvoiman vuokrausta.
Rakentamispalveluja ovat mm. uudis- ja korjausrakentaminen sekä perusparannus niihin liittyvine pohjatöineen,
eristystyöt, LVI- ja sähköasennukset, rakennusaikainen siivous ja viimeistelytyöt. Lisäksi rakentamispalveluna pidetään
rakennuskoneiden vuokrausta käyttäjineen.
Menettelyä ei sovelleta tavaran myyntiin, vaikka siihen liittyisi myös jonkin verran asennustyötä. Rakentamispalvelun tulee siis olla pääsuorite.
Uutta menettelyä ei sovelleta 1.4.2011 kesken oleviin töihin. Keskeneräisinä pidetään sellaisia töitä, jotka on tosiasiallisesti aloitettu ennen lain voimaan tuloa; sopimuksen tekoajankohdalla ei ole merkitystä.
Laskutus ja annettavat ilmoitukset
Verovelvollinen rakennusalan yritysten välisissä palvelumyyneissä on ostaja, mutta myyjällä on kuitenkin aina
laskutusvastuu. Laskutussäännökset muuttuvat myös siten, että laskuille on aina merkittävä myös ostajan arvonlisäverotunniste ja tieto siitä, että ostaja on veronmaksuvelvollinen. Myös viittausta AVL 8 c §:ään tai direktiivin 2006/112/
EY artiklaan 199 voidaan käyttää.
Vuoden 2011 kausiveroilmoituksella on uudet kohdat sekä myyjän että ostajan annettavia ilmoituksia varten.
Leena Juusela
Veroasiantuntija
Tuokko Tilintarkastus Oy
TUOKKOTAX 1/11
3
Oikeuskäytäntö
KHO vuosikirja-ratkaisuja
Elinkeinotulon verotus
Sulautumisen vastikkeettomuus osittain tai kokonaan ei estä EVL 52 a §:n soveltamista
A Oy omisti 50 prosenttia B Oy:n osakkeista. Neljä luonnollista henkilöä omistivat loput B Oy:n osakekannasta. B
Oy sulautui osakeyhtiölain 16 luvun säännösten mukaisesti A Oy:öön siten, että B Oy:n kaikki varat ja velat siirtyvät
A Oy:lle. Vastaanottavalle yhtiölle A Oy:lle ei suoritettu sulautumisvastiketta. Muut sulautuvan B Oy:n osakkaat saivat
vastikkeena A Oy:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sulautumiseen voitiin soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52
a §:n ja 52 b §:n säännöksiä.
KHO:2011:2 – 12.1.2011, ennakkoratkaisu vuosille 2009 ja 2010.
X oli omistanut koko A Oy:n osakekannan ja 23,4 prosenttia B Oy:n osakekannasta. A Oy oli omistanut loput eli
76,6 prosenttia B Oy:n osakekannasta. B Oy oli 31.3.2008 sulautunut A Oy:öön. X:llä ei ollut tarvetta saada sulautumisvastikkeeksi vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia osakkeita, koska hän omisti vastaanottavan yhtiön joka
tapauksessa kokonaan, joten sulautuminen toteutettiin maksamatta lainkaan sulautumisvastiketta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sulautumista oli pidettävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a
§:ssä tarkoitettuun sulautumiseen verrattavana sulautumisena, johon voidaan soveltaa elinkeinotulon verottamisesta
annetun lain 52 b §:stä ilmenevää jatkuvuusperiaatetta. Verovuosi 2008.
KHO:2010:79 – 21.12.2010, äänestys 3-2.
Hinnanerosopimuksesta saatu tulo pääomatuloa, mutta siitä aiheutuva meno ei vähennyskelpoinen
A kävi sivutoimisesti arvopaperikauppaa ja teki sijoituksia erilaisiin arvopapereihin ja sijoitusinstrumentteihin kuten CFD-sijoitusinstrumentteihin (Contract for Difference, hinnanerosopimus). CFD on hinnanerosopimus, jolla ei ole
erääntymispäivää eikä ennalta sovittua hintaa, vaan sen hinnanmuutos vastaa kohdeinstrumentin kurssin kehitystä.
Kaupankäynti CFD-instrumenteilla ei tapahdu julkisesti listatuilla markkinoilla. Keskusverolautakunnan tältä osin
lainvoimaiseksi jääneessä ennakkoratkaisussa oli todettu, että A:lle tästä sopimuksesta kertyvä tulo oli tuloverolain
32 §:n mukaista pääomatuloa. Korkein hallinto-oikeus pysytti keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun myös siltä
osin kun siinä oli katsottu, ettei A:lle CFD-sopimuksesta koituva meno ollut tuloverolain 54 §:ssä tarkoitettu tulon
hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno eikä myöskään tuloverolain 50 §:ssä tarkoitettuna luovutustappiona
tai muuna luovutustappioon rinnastettavana tappiona vähennyskelpoinen. Ennakkoratkaisu verovuosille 2009 ja
2010.
KHO:2010:74 – 3.11.2010
Konserniyhtiöltä saadun lainan korkoa verrattiin sillä korvatun aiemman lainan korkoon
Pohjoismaiseen konserniin kuuluvalla A Oy:llä oli elokuuhun 2005 asti konsernin ulkopuoliselta riippumattomalta
osapuolelta elinkeinotoimintaa varten otetut kaksi lainaa, joiden kokonaiskorkoprosentti oli 3,135 - 3,25. Yhtiön pitkäaikaiset lainat olivat runsaat 36 miljoonaa euroa ja yhtiön omasta puolestaan antamat vakuudet noin 41 miljoonaa
TUOKKOTAX 1/11
4
euroa. Elokuussa 2005 konsernin koko rahoitus järjestettiin uudelleen. A Oy maksoi uudelleenrahoitukseen liittyen
pois vanhat pankkilainansa ja otti uuden lainan ruotsalaiselta konserniyhtiöltä B AB:ltä. Konserniyhtiöiden välisissä
lainoissa käytettiin korkoprosenttia 9,5. Korkoprosenttiin olivat vaikuttaneet ulkopuolisilta otettujen pankkilainojen,
riskilainojen sekä osakkailta saatujen lainojen korkoprosentit. Uudelleenrahoituksen jälkeen A Oy:n pitkäaikaiset lainat
olivat runsaat 38 miljoonaa euroa ja konserniin kuuluvien yritysten puolesta antamat vakuudet noin 300 miljoonaa
euroa. A Oy:n pääomarakenteessa ei tapahtunut olennaisia muutoksia uudelleenrahoituksessa. A Oy ei ollut saanut
konsernin rahoitusyhtiönä toimineelta B AB:ltä tai muuten sellaisia rahoituspalveluja, joita tulisi ottaa huomioon
koron markkinaehtoisuuden arvioinnissa.
A Oy:n B AB:lle maksamat korot olivat ylittäneet selvästi määrän, joka olisi maksettu toisistaan riippumattomien
yritysten välillä. Vähennyskelpoisten korkojen määrää ei voitu myöskään suoraan määrittää koko konsernin ulkopuolisen rahoituksen keskimääräisen 7,04 prosentin koron perusteella tilanteessa, jossa yhtiön oma luottokelpoisuus ja
muut olosuhteet olisivat mahdollistaneet olennaisesti edullisemman rahoituksen. A Oy:n verotettavaan tuloon verovuodelta 2005 oli siten lisättävä vähennyskelvottomiksi katsottuja korkoja 9,5 ja 3,25 prosentin erotusta vastaavana
määränä 845 354 euroa.
KHO:2010:73 – 3.11.2010
Rakennushankkeeseen liittyvä korkosuojaussopimus vähennyskelpoinen meno
A Oy:n toimialana oli kiinteistöjen vuokraus ja hallinta. Yhtiön tuotot olivat muodostuneet pääasiassa vuokraustuotoista ja sen tulos oli verotuksessa vahvistettu tuloverolain säännöksiä soveltaen. Yhtiö oli tehnyt pankin kanssa
korkosuojaussopimukset (niin sanotut cap- ja floor-korkosuojaussopimukset). Yhtiö oli verovuonna suorittanut floorkorkosuojaussopimuksen perusteella pankille 421 371 euroa. Kun korkosuojaussopimuksen tarkoituksena oli yhtiön
rakennushankkeeseen liittyvien velkojen korkoriskin hallitseminen, kysymyksessä oli tuloverolain 29 §:ssä tarkoitettu
tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno. Verovuosi 2004.
KHO:2010:70 – 27.10.2010
Kauppahinnan maksuksi saadun arvopaperin arvonmenetys ei vaikuttanut luovutusvoiton verotukseen
A oli luopunut 19.3.2002 osakekauppasopimukseksi nimetyllä asiakirjalla omistamistaan kymmenestä B Oy:n
osakkeesta siten, että B Oy lunasti A:lta neljä osaketta ja C Oy osti loput kuusi osaketta. Osakekauppasopimusta allekirjoitettaessa A:lle maksettiin 3 000 000 markkaa, josta 2 000 000 markkaa suoritti B Oy ja 1 000 000 markkaa C Oy.
Velaksi jääneen kauppahinnan osasta 2 000 000 markasta C Oy otti 20.3.2002 päivätyllä velkakirjalla A:lta vaihtovelkakirjalainan. Laina tuli maksaa puolivuosittain kahdeksassa 250 000 markan erässä viimeisen erän eräpäivän ollessa
1.9.2006. Mikäli vaihtovelkakirjalaina tai sen osa oli maksamatta laina-ajan päätyttyä, voitiin vaihtovelkakirjat vaihtaa
C Oy:n osakkeisiin osittain tai kokonaan, kunnes lainan pääoma viivästyskorkoineen oli kokonaan maksettu takaisin.
C Oy haettiin 2.5.2006 konkurssiin, joka raukesi varojen puutteessa. Tällöin vaihtovelkakirjalainasta oli maksamatta
puolet eli 168 187,95 euroa (1 000 000 markkaa). Tämä määrä oli A:lta jäänyt saamatta. Tältä osin ei kuitenkaan ollut
kysymys kauppahinnan saamatta jäämisestä vaan kauppahinnan maksuksi saatuun arvopaperiin kohdistuvasta arvonmenetyksestä, joka ei vaikuttanut luovutusvoiton verotukseen. Näin ollen menetystä ei voitu ottaa huomioon
luovutusvoiton määrää laskettaessa osakekauppasopimuksessa sovitun kokonaiskauppahinnan 840 939,70 euron
(5 000 000 markan) vähennyksenä. Verovuosi 2002.
KHO:2010:66 – 21.10.2010
TUOKKOTAX 1/11
5
Avoimen yhtiön yhtiömiehen negatiivinen oma pääoma luovutusvoittoa osuuden lahjoituksessa
A oli ollut vuodesta 1991 lähtien avoimen yhtiön toisena vastuunalaisena yhtiömiehenä. Hän lahjoitti vuonna
1999 yhtiömiesosuutensa pojalleen ja tyttärensä puolisolle. Lahjoitettaessa A:n yksityistili oli negatiivinen 65 241
markkaa, millä määrällä A:n yksityisotot hänen yhtiömiesaikanaan olivat ylittäneet A:n yksityissijoitusten ja voittoosuuksien yhteismäärän. A:n pääomatulona voitiin verottaa yhtiömiesosuuden luovutuksesta saatuna voittona 65
241 markkaa. Verovuosi 1999.
KHO:2010:54 – 2.9.2010
Varainsiirtovero
Erillinen haittakorvaus luettiin vuokraoikeuden kauppahintaan
Tontin vuokraoikeuden ja tontilla sijaitsevien rakennusten kaupan kanssa oli samana päivänä solmittu erillinen
haittakorvausta koskeva sopimus, jonka mukaan ostaja korvasi myyjälle muutosta ja uuden vuokra-alueen kunnostamisesta johtuvat menot. Tuo haittakorvaus oli luettava kysymyksessä olevan vuokraoikeuden kaupasta suoritettavan
varainsiirtoveron laskentaperusteeseen.
KHO:2010:87 – 31.12.2010, äänestys 4-1.
KHO lyhyet ratkaisuselosteet
Tuloverotus
Elinkeinotoiminnan tappio vähennettävissä pääomatuloista jo lopettamisvuonna
Verovuoden 2005 aikana elinkeinotoimintansa lopettaneella A:lla oli aikaisemmilta verovuosilta vahvistettuja
elinkeinotoiminnan tappioita, joihin sisältyi verovuodelta 1995 vahvistettu tappio. Tuloverolain 121 §:n mukaan luonnollisen henkilön elinkeinotoiminnan tappio, jota ei voida vähentää elinkeinotoiminnan tuloksesta toiminnan lopettamisen vuoksi, voidaan vähentää verovelvollisen pääomatuloista tappiovuotta seuraavien 10 verovuoden aikana.
Säännöksen sanamuodon valossa on epäselvää, voivatko tappiot tulla vähennettäviksi pääomatuloista jo elinkeinotoiminnan lopettamisvuonna vai vasta seuraavina verovuosina. Tappiontasausjärjestelmän yleisenä lähtökohtana on
tappioiden vähentäminen sitä mukaa kuin verovelvolliselle syntyy sellaista tuloa, josta tappio on vähennettävissä.
Kun A:n elinkeinotoiminnan lopettaminen verovuoden aikana oli verotusta toimitettaessa selvästi todettavissa ja
kun otettiin huomioon lain sanamuodon epäselvyys ja tappiontasausjärjestelmän lähtökohdat, verovuodelta 1995
vahvistettu elinkeinotoiminnan tappio voitiin vähentää verovuoden 2005 pääomatuloista.
KHO 2.11.2010/3091
Arvonlisäverotus
Yhteisön ulkopuolelle suuntautuvan valmismatkan varausmaksu veroton
Matkanjärjestäjä A Ky oli perinyt myymistään ja välittämistään Venäjälle suuntautuneista valmismatkoista varauskohtaista palvelumaksua kultakin varatulta matkalta. A Ky oli kirjannut nämä palvelumaksut verolliseen myyntiinsä (alv
22 %). Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valmismatkaan liittyvää varausmaksua ei ollut pidettävä erillisestä palvelusta
suoritettuna maksuna, vaan kysymys oli valmismatkan hintaan sisäl¬tyvästä hinnanlisästä. Koska Euroopan yhteisön
TUOKKOTAX 1/11
6
ulkopuolelle suuntautuneiden valmismatkojen myynti oli verotonta, näiden matkojen myyntiin liittyvät varausmaksut
olivat myös verottomia. A Ky:n ei näin ollen ollut suoritettava arvonlisäveroa Venäjälle suuntautuneisiin valmismatkoihin liittyvistä varausmaksuista. Jälkiverotukset tilikausilta 1.1.-31.12.2003, 1.1.-31.12.2004 ja 1.1.- 31.12.2005.
KHO 3.9.2010/2051
Marginaaliverotus sovellettavissa myös osittain työsuhdekäytössä oleviin autoihin
Moottoriajoneuvojen vähittäiskauppaa harjoittava A Oy myi uusia henkilö- ja pakettiautoja sekä toimi vaihtoautokauppiaana. A Oy sovelsi verottomana ostamiinsa käytettyihin henkilöautoihin yleensä arvonlisäverolain 79 a §:ssä
tarkoitettua marginaaliverotusmenettelyä. A Oy oli suunnitellut ryhtyvänsä käyttämään joitakin marginaaliverotusmenettelyn mukaisesti käsiteltyjä verottomana ostettuja käytettyjä henkilöautoja työntekijöidensä työsuhdeautoina
ennen niiden edelleenmyyntiä. Työsuhdekäytön kesto oli arviolta noin yksi kuukausi. Työntekijä ei välttämättä saanut
käyttöönsä aina samaa autoa, vaan käyttöön jouduttiin ottamaan auto, joka sattui olemaan vapaana vaihtoautohallissa tai liikkeen ulkotiloissa. Työntekijän käyttämä auto oli päivisin varusteltu kuten muutkin vaihtoautot. Autossa
oli esillä hintalappu ja sitä pidettiin muutoinkin myyntikun¬nossa.
Kun A Oy oli hankkinut työntekijöille työsuhdeautoiksi luovuttamansa käytetyt henkilöautot ensisijaisesti myytäviksi, A Oy oli hankkinut henkilöautot arvonlisäverolain 79 a §:ssä tarkoitetulla tavalla verollista edelleenmyyntiä varten.
A Oy voi näin ollen soveltaa marginaaliverotusmenettelyä sellaisten käytettyjen henkilöautojen edelleenmyyntiin,
jotka oli kirjattu ostohetkellä marginaalivero-ostoihin ja joita oli käytetty työsuhdekäytössä ennen niiden verollista
edelleenmyyntiä asiakkaille.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajaksi 29.4.2009 - 31.12.2010. KHO 3.9.2010/2050
KVL:n ennakkoratkaisut
Tuloverotus
Osakkeiden hankintaan liittyvät menot tuli lukea verotuksessa osakkeiden hankintamenoon vaikka ne
vähennettiin vuosikuluna kirjanpidossa
A Oyj oli hankkinut vuonna 2010 erään yhtiön koko osakekannan. Osakekaupan valmistelusta ja toteuttamisesta
oli yhtiölle aiheutunut ulkopuolisille asiantuntijoille suoritettuja menoja. Hakemuksen mukaan nämä menot liittyivät
läheisesti osakkeiden hankintaan, minkä vuoksi ne tuli lukea verotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain
14 §:n 1 momentin mukaisesti osakkeiden hankintamenoon. Sillä, että A Oyj noudattamiensa kirjanpitostandardien
mukaisesti vähensi mainitut menot vuosikuluna kirjanpidossaan, ei ollut vaikutusta niiden käsittelyyn verotuksessa.
Ennakkoratkaisu vuodelle 2010. KVL 063/2010 1.12.2010 (ei lainvoimoimainen).
TUOKKOTAX 1/11
7
Säätiö sai myydä elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeet verovapaasti
Yleishyödyllisenä yhteisönä pidetty säätiö oli siirtänyt elinkeinotoiminnaksi katsottavan toimintansa vuonna 2005
perustamalleen X Oy:lle. Tämän jälkeen säätiö ei ollut itse harjoittanut vastaavaa toimintaa. Säätiön tarkoituksena
oli myydä X Oy:n osakkeet. Kun X Oy:n osakkeet eivät hakemuksessa esitetyn selvityksen mukaan kuuluneet säätiön
elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, näiden osakkeiden myynnistä saatu luovutusvoitto oli säätiölle henkilökohtaisen
tulolähteen tulona verovapaata.
Ennakkoratkaisu vuosille 2010-2011. KVL 054/2010 10.11.2010 (ei lainvoimainen).
Myös vain tietylle ryhmälle otettu lisäeläketurva voi olla kollektiivinen
A toimi vakuutusyhtiössä tiettyjen vakuutusten myyntiin erikoistuneessa henkilöstöryhmässä, joka erosi muusta
yhtiön henkilöstöstä organisatoriselta asemaltaan ja toimenkuvaltaan. Ryhmässä työskentelevien palkkaus kostui
kiinteästä peruspalkasta, sekä henkilökohtaiseen myyntiin perustuvasta myyntipalkasta, jonka osuus oli noin 40 - 60
prosenttia henkilön kokonaispalkasta.
A:n työnantajan oli tarkoitus ottaa edellä tarkoitettuun henkilöstöryhmään kuuluville työntekijöille vapaaehtoinen
maksuperusteinen ryhmäeläkevakuutus, jonka vakuutusmaksuja yhtiö maksaisi vuosittain itse päättämänsä määrän.
Vakuutussopimuksen ehtojen mukaan työnantajan maksamat vakuutusmaksut jaettaisiin vakuutettujen kesken heille
vuosittain maksettujen työsuoritusperusteisten palkanosien suhteessa.
Kun otettiin huomioon se, että vakuutusmaksu jakautui kaikille kyseiseen henkilöstöryhmään kuuluville samoin perustein eli työsuoritukseen perustuvien palkanosien suhteessa ja se, että lisäeläketurva kohdistui työntekijöistä koostuvaan henkilöpiiriin, vakuutusta pidettiin tuloverolain 96a §:n 2 momentissa tarkoitettuna työnantajan työntekijälleen
järjestämänä kollektiivisena lisäeläketurvana, jonka vakuutusmaksut eivät olleet A:n veronalaista ansiotuloa.
Ennakkoratkaisu vuodelle 2010. KVL 048/2010 6.10.2010 (Lainvoimainen).
Sijoitusrahaston voitonjakolainalle maksama tuottokorko vähennyskelpoinen
Pääomarahastojen hallinnointia harjoittavan osakeyhtiön oli tarkoitus perustaa A Ky, joka toimisi äänettömänä
yhtiömiehenä perustettavassa kommandiittiyhtiömuotoisessa sijoitusrahastossa. A Ky toimisi niin sanottuna syöttörahastona, jonka tarkoituksena oli kerätä sijoittajilta varoja sijoitusrahastoon; kerättävien varojen tavoitemääränä
oli vähintään 10 miljoonaa euroa. Sijoitusrahasto sijoittaisi varat edelleen tietyllä alalla toimiviin yhtiöihin. Sijoitusrahaston tavoitekoko oli noin 60 miljoonaa euroa. Kun otettiin huomioon A Ky:n harjoittaman toiminnan luonne
sijoitusrahaston äänettömänä yhtiömiehenä, A Ky:n katsottiin näissä olosuhteissa harjoittavan elinkeinotoimintaa.
Varat A Ky:öön oli tarkoitus hankkia vieraan pääoman ehtoisina voitonjakolainoina. Lainaehtojen mukaan voitonjakolainoille suoritettaisiin tilikausittain ns. tuottokorkona yhteensä koko A Ky:n tilikauden tulos kuitenkin siten, että
tuottokoron suorituksen jälkeen A Ky:öön jäisi yhtiömiesten osuus sen tulosta. Voitonjakolainat olivat määräaikaisia
ja ne erääntyivät sijoitusrahaston toimikauden päätyttyä. Voitonjakolainalle maksettava tuottokorko oli A Ky:n verotuksessa vähennyskelpoista korkoa sen vuoden elinkeinotoiminnan tulosta, jolta vahvistettiin koronmaksuvelvollisuuden synnyttävä tilinpäätös.
Ennakkoratkaisu vuosille 2010 ja 2011. KVL 044/2010 15.9.2010 (Lainvoimainen).
TUOKKOTAX 1/11
8
Siirtyvät varat voidaan merkitä käypään tai tasearvoon EVL 52 c §:ää sovellettaessa
A Oy aikoi purkautua selvitysmenettelyttä ja siirtää kaikki varansa ja velkansa viiteen uuteen yhtiöön. Siirretyt varat
aiottiin mahdollisesti merkitä vastaanottavien yhtiöiden taseeseen varojen käyvän arvon suuruisena.
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n mukaisessa jakautumisessa jakautuvan yhtiön verotuksessa
vähentämättä olevat hankintamenot ja muut vähennyskelpoiset menot vähennetään vastaanottavan yhtiön verotuksessa samalla tavalla, kuin ne olisi vähennetty jakautuvan yhtiön verotuksessa. Jakautuvan yhtiön verotuksessa
poistamattomat hankintamenot siirtyvät siten sellaisinaan vähennettäväksi vastaanottavan yhtiön verotuksessa.
Edellä mainitun lainkohdan soveltamiselle ei ole säädetty erityisiä kirjanpitokäsittelylle asetettavia edellytyksiä. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n soveltamisen kannalta ei ollut merkitystä sillä, merkittiinkö siirtyvät
varat vastaanottavan yhtiön kirjanpitoon jakautuvan yhtiön taseessa olleeseen arvoon vai varojen käypään arvoon.
Ennakkoratkaisu vuosille 2010 ja 2011. KVL 040/2010 8.9.2010 (Lainvoimainen).
Arvonlisäverotus
Autojen pitkäaikainenkaan vuokraus ei estä marginaaliverotuksen soveltamista
Moottoriajoneuvojen vähittäiskauppaa harjoittava yhtiö osti käytettyjä henkilö- ja pakettiautoja verottomana.
Yhtiö vuokrasi näitä autoja eripituisiksi vuokra-ajoiksi ennen niiden edelleen myyntiä. Vuokra-aika saattoi olla jopa
muutaman vuoden mittainen. Kun yhtiön ainakin toissijaisena tarkoituksena oli myydä hankkimansa käytetyt henkilöja pakettiautot edelleen, yhtiötä oli pidettävä verovelvollisena jälleenmyyjänä, vaikka se käytti autoja ennen niiden
myyntiä verollisessa vuokrausliiketoiminnassaan. Vuokra-ajan pituudella ei ollut asiassa merkitystä. Yhtiö voi siten
soveltaa arvonlisäverolain 79 a §:n mukaista marginaaliverotusmenettelyä vuokrausliiketoiminnan käytössä olleiden
käytettyjen henkilö- ja pakettiautojen edelleen myyntiin.
Ennakkoratkaisu ajalle 15.12.2010 - 31.12.2011. KVL 067/2010 15.12.2010 (Lainvoimainen).
Toimitilakulujen vähennyskelpoisuus toiminnan lopettamisen jälkeen
X AB:lla oli Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröity sivuliike, joka harjoitti autokauppaan liittyvää osamaksu- ja rahoitusleasingtoimintaa. X AB oli arvonlisäverovelvollinen toisessa jäsenvaltiossa.
Koska yhtiö aikoi lopettaa Suomen sivuliikkeen, oli sen toiminta, muun muassa rahoitussopimuksia ja työntekijät,
siirretty liiketoimintakaupalla ulkopuoliselle yhtiölle. Sivuliikkeen toimitilojen vuokrasopimus ei ollut irtisanottavissa,
vaan se sitoi sivuliikettä sopimuksessa sovitun ajan. Sen lisäksi X AB ja sen sivuliike vastasivat eräistä muista toimitiloihin liittyvistä kustannuksista näitä koskevien, määräajan voimassa olevien sopimusten mukaan.
Hakemuksessa mainittujen kustannusten katsottiin liittyvän X AB:n sivuliikkeensä kautta Suomessa harjoittamaan
arvonlisäverolliseen rahoitusleasingtoimintaan ja verottomaan osamaksurahoitustoimintaan. X AB:n velvollisuus
jatkaa vuokran ja muiden kulujen maksamista sen jälkeen, kun sivuliikkeen toiminta päättyi, johtui tämän liiketoiminnan harjoittamisesta. Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa maksuilla ja X AB:n sekä sen sivuliikkeen harjoittaman
taloudellisen toiminnan välillä oli suora ja välitön yhteys. Vuokra- ja muihin kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero oli
sivuliikkeelle vähennyskelpoinen sopimusten voimassaoloajan samassa suhteessa, jossa kustannusten sisältämä arvonlisävero oli ollut vähennyskelpoista ennen rahoitussopimusten luovutusta. Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä
kuitenkin oli, ettei tilojen käyttötarkoitus muulla tavoin muutu.
Ennakkoratkaisu ajalle 1.9.2010-31.12.2011. KVL 037/2010 1.9.2010 (Lainvoimainen).
TUOKKOTAX 1/11
9
Vahvistetus lait ja asetukset
Vuoden 2011 tuloverotuksen muutokset vahvistettu
Keskeisimmät muutokset liittyvät omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappion vähentämisaikaan ja lahjoitusvähennyksen jatkamiseen.
Verovuodesta 2010 lähtien tuloverolain mukaiset luovutustappiot voidaan vähentää omaisuuden luovutuksesta
saadusta voitosta verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna. Aiemmin tappiot voitiin vähentää luovutuksesta
saadusta voitosta verovuonna ja kolmena sitä seuraavana vuonna.
Luonnollisen henkilön lahjoitusvähennyksen voimassaoloaikaa jatketaan yhdellä vuodella vuoden 2011 loppuun.
Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä voivat vähentää verotuksessa ansiotulostaan yliopistolle tai korkeakoululle tiedettä
tai taidetta edistävään tarkoitukseen tekemänsä vähintään 850 ja enintään 250 000 euron rahalahjoituksen.
Arvonlisäverotus
Alennetun 9 prosentin arvonlisäverokannan soveltamista parturi- ja kampaamopalveluihin sekä pieniin korjauspalveluihin jatketaan vuoden 2011 loppuun. Pieniin korjauspalveluihin luetaan polkupyörien, kenkien ja nahkatavaroiden
sekä vaatteiden ja liinavaatteiden korjauspalvelut.
Kiinteistöhallintapalvelun ja itse suoritetun rakentamispalvelun oman käytön verotukseen liittyvät alarajat nostetaan 35 000 eurosta 50 000 euroon.
Eläkelakien yrittäjä määritelmää laajennetaan
Yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaista yrittäjämääritelmää on laajennettu 1.1.2011 lähtien
siten, että yrittäjänä pidetään myös osakeyhtiössä tai muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevää henkilöä,
joka omistaa yksin yli 30 prosenttia yrityksen osakkeista tai jolla yksin on yli 30 prosenttia osakkeiden tuottamasta
äänimäärästä. Laki muutos perustuu hallituksen esityksen 135 /2010. Laki muutokseen liittyy 1.1.2014 saakka ulottuva
siirtymäkausi sellaisen osakkaan osalta, joka on lain voimaantullessa vakuutettu samasta työstä työntekijänä.
Tuloverolain 33b §:n 4 momentin mukaan, jos osakas ei ole työntekijän eläkelain mukaan yhtiöön työsuhteessa oleva, on käyttänyt yhtiön varoihin sisältyvää asuntoa, vähennetään asunnon arvo osakkeiden arvosta osingon
pääomatulo-osuutta laskettaessa. Verolakia ei ole muutettu, joten eläkelain muuttuessa sovelletaan tätä tuloverolain
säännöstä myös johtavassa asemassa oleviin osakkaisiin, jotka omistavat yli 30 prosenttia yhtiön osakkeista.
TUOKKOTAX 1/11
10
Hallituksen esitykset
Maahantuonnista kannettava arvonlisävero
Arvonlisäverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että maahantuonnissa pienintä kannettavaa arvonlisäveron
määrää alennetaan 10 eurosta 5 euroon. Lisäksi arvonlisäverolakia muutetaan siten, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden ulkomaalaisten vuodelta 2009 tehtävien arvonlisäveronpalautushakemusten määräaikaa pidennetään
31.3.2011 saakka. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian ulkomaalaisten arvonlisäveronpalautuksen hakuajan pidentämisen osalta ja sitä ehdotetaan tältä osin sovellettavaksi taannehtivasti 1.10.2010 lukien.
Maahantuonnissa pienintä kannettavaa arvonlisäveron määrää koskevan muutoksen osalta laki on tarkoitettu
tulemaan voimaan 1.1.2013.
HE 311/2010
Verohallinnon ohjeet ja päätökset
Matkakustannusten korvaukset vuonna 2011
Verohallinnon antamassa päätöksessä määrätään verovapaiden matkakustannusten korvauksista vuonna 2011.
Seuraavassa käsitellään eräitä keskeisiä kohtia päätöksestä. Päätös on luettavissa verohallinnon internet sivuilla www.
vero.fi
Työmatka
Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi
erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole
varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle.
Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos:
1) työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan
yhteisön toimipaikassa;
2) työskentely on tilapäistä TVL 72a § §:ssä tarkoitetulla tavalla;
3) työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja
4) verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa.
Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä.
Erityisillä työntekemisaloilla on omia säännöksiä verovapaiden matkakustannusten korvaamiseksi.
TUOKKOTAX 1/11
11
Varsinainen työpaikka
Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn
liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa,
josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn
tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.
Kilometrikorvaus
Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan autolla kilometrikorvauksen enimmäismäärä on 46 senttiä kilometriltä. Kilometrikohtaista korvausta voidaan korottaa, mm. mikäli autoon on kiinnitetty perävaunu tai autossa
kuljetetaan koneita tai muita esineitä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri.
Päiväraha
Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan
on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. Työmatkan kestoajasta
riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat:
Työmatkan kestoaika (päivärahan enimmäismäärä) euroa
- yli 6 tuntia (osapäiväraha) 16,00
- yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 34,00
kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden
- vähintään 2 tunnilla 16,00
- yli 6 tunnilla 34,00
Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan
enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa.
Verohallinnon päätös Dnro 1201/32/2009 10.11.2009.
Luontoisedut vuonna 2011
Verohallinto on antanut 24.11.2010 päätöksen vuodelta 2011 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista (Dnro 1031/32/2010). Seuraavassa käsitellään eräitä keskeisiä kohtia päätöksestä.
Päätös on luettavissa verohallinnon internet sivuilla www.vero.fi.
Ravintoetu
Ravintoedun arvo on 5,40 € ateriaa kohden, jos edun hankkimisesta työnantajalle aiheutuneiden välittömien
kustannusten ja näiden kustannusten arvonlisäveron määrä on vähintään 5,40 € ja enintään 9,00 €. Jos tämä määrä
alittaa 5,40 € tai ylittää 9,00 €, edun arvona pidetään välittömien kustannusten ja näiden kustannusten arvonlisäveron
määrää.
TUOKKOTAX 1/11
12
Autoetu
Jos palkansaaja tai hänen perheensä käyttää yksityisajoihin työnantajan henkilö- tai pakettiautoa, verovelvollisen
saama etu katsotaan autoeduksi. Autoedun arvo vahvistetaan auton rekisteriotteeseen merkityn käyttöönottovuoden
perusteella eri ikäryhmissä seuraavasti:
a) Ikäryhmä A (vuosina 2009 - 2011 käyttöönotetut autot)
Vapaa autoetu:
Edun arvo kuukaudessa on 1,4 % auton uushankintahinnasta lisättynä 270 eurolla tai 18 sentillä kilometriltä.
Auton käyttöetu:
Edun arvo kuukaudessa on 1,4 % auton uushankintahinnasta lisättynä 90 eurolla tai 6 sentillä kilometriltä.
b) Ikäryhmä B (vuosina 2006 - 2008 käyttöönotetut autot)
Vapaa autoetu:
Edun arvo kuukaudessa on 1,2 % auton uushankintahinnasta lisättynä 285 eurolla tai 19 sentillä kilometriltä.
Auton käyttöetu:
Edun arvo kuukaudessa on 1,2 % auton uushankintahinnasta lisättynä 105 eurolla tai 7 sentillä kilometriltä.
c) Ikäryhmä C, (ennen vuotta 2006 käyttöönotetut autot)
Vapaa autoetu:
Edun arvo kuukaudessa on 0,9 % auton uushankintahinnasta lisättynä 300 eurolla tai 20 sentillä kilometriltä.
Verohallinto on antanut 24.11.2010 päätöksen vuodelta 2011 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista (Dnro 1031/32/2010). Seuraavassa käsitellään eräitä keskeisiä kohtia päätöksestä.
Päätös on luettavissa verohallinnon internet sivuilla www.vero.fi.
Matkakuluvähennyksen määrä vuonna 2010
Päätöksen mukaan verovelvollisen käyttäessä asunnon ja työpaikan väliseen matkaan omistamaansa tai hallitsemaansa autoa, on vähennyksen määrä 0,24 euroa kilometriltä. Vähennyksen edellytyksenä on, että asunnon ja
työpaikan välistellä matkalla halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa.
Verovelvollisen käyttäessä asunnon ja työpaikan väliseen matkaansa työnantajan omistamaa tai hallitsemaa autoa
vähennyksen määrä on 0,20 euroa kilometriltä.
Verohallinnon päätös Dnro 1029/32/2010, 15.11.2010
Vaaliavustusten ja vaalimenojen käsittely verotuksessa
Verohallinto on antanut uuden aikaisempia ohjeita täydentävän ohjeen (Dnro 17/38/2011, 14.1.2011) vaaliavustusten ja vaalimenojen käsittelystä verotuksessa. Seuraavassa käsitellään eräitä keskeisiä kohtia ohjeesta. Ohje on
kokonaisuudessaan luettavissa verohallinnon internet sivuilla www.vero.fi.
Vaaliavustus
Vaaliavustus on ehdokkaalle tai hänen tukiryhmälleen annettavaa rahoitusta, jolla on tarkoitus kattaa vaalikampanjan kulut. Vaaliavustusta annetaan tavallisesti yleisissä vaaleissa puolueelle, valitsijayhdistykselle, ehdokkaalle suoraan tai hänen tukiyhdistykselle tai -ryhmälle. Lisäksi vaaliavustusta voidaan antaa suorittamalla ehdokkaan
TUOKKOTAX 1/11
13
vaalikampanjasta aiheutuneita kuluja suoraan kolmannelle osapuolelle. Yritykset voivat antaa vaaliavustusta myös
antamalla suoritteitaan tai palveluitaan vaalityöhön alihintaan tai vastikkeetta.
Yritys vaaliavustuksen antajana
Poliittisen toiminnan tukemisesta aiheutuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia yrityksen verotuksessa. Tällaiset
menot eivät liity riittävän läheisesti yrityksen liiketoimintaan. Lahjoitukset puolueille, ehdokkaille tai näiden tukiryhmille eivät siten ole yrityksen verotuksessa vähennyskelpoisia (KVL 1977/719).
Puolueet, ehdokkaat ja näiden tukiryhmät yms. hankkivat vaalirahoitusta myös tarjoamalla erilaisia hyödykkeitä
ostettavaksi. Tällaisen vastikkeellisen vaaliavustuksen vähennyskelpoisuutta yrityksen verotuksessa voidaan arvioida
monella tavalla. Pääsääntö on, että yritys voi vähentää verotuksessa sen elinkeinotoimintaan kuuluvat menot.
Vähennyskelpoisuutta arvioitaessa merkitystä voidaan antaa hyödykkeen hankinnan syylle. Yrityksen hankkiessa tavaran tai palvelun sen perusteella, että sen tarjoajalla on tietty aatteellinen tausta, voi hankinnan varsinainen
tarkoitus olla poliittisen toiminnan tukeminen. Usein tällaisen hyödykkeen ostajalla on tiedossa, että myyjä käsittää
saadun korvauksen vaalitukena, jolloin sitä voidaan pitää sellaisena myös ostajan näkökulmasta ja siten vähennyskelvottomana menona.
Yrityksen vaaliehdokkaalta tms. ostamista tavaroista ja palveluista aiheutuneet kulut voivat olla vähennyskelpoisia,
jos ne kuuluvat yrityksen liiketoimintaan. Kulujen suuruus ei saa ylittää muista vastaavista tuotteista tai palveluista
maksettavaa käypää hintaa. Vähennyskelpoisena voidaan pitää esimerkiksi puoluepoliittisissa lehdissä julkaistuista
mainoksista aiheutuneita kuluja, jos yritys on saanut todellista näkyvää mainosta omalle elinkeinotoiminnalleen. Myös
seminaarikulut voivat olla vähennyskelpoisia, jos seminaari liittyy yrityksen liiketoimintaan ja peritty seminaarimaksu
ei ylitä käypää hintaa. Ylihintaa ja liiketoimintaan kuulumattomia kuluja pidetään vähennyskelvottomina. Jos yritys
tukee poliittista toimintaa luovuttamalla suoritteitaan ja palveluksiaan alihintaan tai vastikkeetta, voidaan yrityksen
veronalaista tuloa korjata alihinnoittelun vuoksi (KHO 1985/4008 ja 4137).
Yrityksen on ilmoitettava antamansa vaaliavustukset veroilmoituksellaan vähennyskelvottomina kuluina. Vähennyskelpoisia kuluja ovat vain yrityksen liiketoimintaan liittyvät menot. Yrityksen on osoitettava kulun liittyminen sen
elinkeinotoimintaan, jos se haluaa kulun verotuksessa vähentää. Huomattavaa on, että vaikka vähäiset mainoslahjat
ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, poliittiseen tarkoitukseen annettu pienikään lahja ei ole vähennyskelpoinen.
Arpajaisvero
Verohallinto on antanut ohjeen arpajaisverosta (Dnro 12/420/2011, 13.1.2011). Ohjeessa on huomioitu arpajaisverolain muutos (12.11.2010/951). 1.1.2011 voimaan tulleella muutoksella yksinoikeudella toimeenpantujen muiden
arpajaisten kuin totopelin arpajaisveroaste korotettiin 10 prosenttiin. Ohjeeseen ei ole tullut muita muutoksia. Ohje
on luettavissa verohallinnon internet sivuilla www.vero.fi.
Verohallinnon yhtenäistämisohjeet
Verohallinto on julkaissut yhtenäistämisohjeen vuodelta 2010 toimitettavaa verotusta varten (Dnro 919/32/2010,
5.1.2011) Ohjeessa käsitellään mm. elinkeinoverotusta ja henkilökohtaisen tulon verotusta. Ohjeella on tarkoitus
yhdenmukaistaa verokohtelua ohjeessa mainituissa asioissa eri puolilla maata. Yksittäistapauksessa verovelvollisen
esittämä selvitys on kuitenkin aina ensisijainen verotuksen peruste. Ohje on luettavissa verohallinnon sivuilla www.vero.fi.
TUOKKOTAX 1/11
14
Yrittäjäosakkaan asunnon ja työpaikan välisten matkojen kulujen vähentäminen
Verohallinto on antanut ohjeen, jossa käsitellään yrittäjäosakkaan asunnon ja työpaikan välisten matkojen vähentämistä verotuksessa (Dnro 1168/32/2010, 1.12.2010). Seuraavassa käsitellään eräitä keskeisiä kohtia ohjeesta,
joka on luettavissa kokonaisuudessaan verohallinnon internet sivuilla www.vero.fi. Ohje on voimassa vuoden 2009
verotuksesta alkaen toistaiseksi.
Osakeyhtiön osakas saa vähentää asunnon ja yrityksessä olevan työpaikkansa väliset matkakustannukset vain, jos
hän on saanut verovuonna tuosta yrityksestä palkkatuloa (KHO 2008:69 ja 16.9.2008 t. 2240 (ei julk.)). Matkakustannukset vähennetään tällöin halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan laskettuna
ja siihen sovelletaan 600 euron omavastuuta sekä 7 000 euron enimmäismäärää.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä ei lausuttu siitä, minkä suuruista palkkaa yhtiön olisi tullut maksaa osakkaalle, jotta matkakulut olisi saatu vähentää. Ratkaisussa ei ole myöskään otettu kantaa siihen olisivatko matkakulut
olleet vähennettävissä ainoastaan tuon yhtiön maksamasta palkasta vai myös verovelvollisen muista ansiotuloista.
Tulkintasuosituksena voidaan esittää, että matkakulujen vähentämiseksi yhtiön tulisi maksaa osakkaalle verovuonna vähintään matkakulujen määrän suuruinen palkka. Tällä tavoin verotuksessa ei jouduta tapauskohtaisesti arvioimaan verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n veronkiertosäännöksen soveltumista eli sitä, onko yhtiö maksanut
osakkaalle nimellisen palkan vain matkakuluvähennyksen saamiseksi.
Jos palkkaa maksetaan ja matkakulut ovat vähennyskelpoiset, matkakulut kohdistetaan verotuslaskennassa verovelvollisen ansiotuloon yleensä, eikä erityisesti kyseiseen palkkatuloon.
Muut yritysmuodot
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu koski osakeyhtiön osakkaan asunnon ja työpaikan välisten matkojen kustannuksia. Elinkeinonharjoittajan asunnon ja yrityksessä olevan työpaikan välisten matkakustannusten vähentämisestä on korkeimman hallinto-oikeuden päätös 29.12.1998 t. 2995:
Silmälääkäri harjoitti ammattitoimintaa kuudella eri paikkakunnalla. Vastaanottoajat ja -paikat määräytyivät palvelujen kysynnän perusteella eikä vastaanottojen alkamisaika usein selvinnyt ennen kuin vasta työpäivän aamuna.
Lääkäri matkusti eri vastaanottopisteisiin kotoaan omalla autolla kuljettaen mukanaan tutkimusvälineitään. Lääkärin
matkat kodin ja vastaanottopisteiden välillä olivat asunnon ja työpaikan välisiä matkoja, joista aiheutuvat kulut hänellä oli oikeus vähentää vain vähennykselle tuloverolain 93 §:ssä säädettyjen rajoitusten puitteissa. Verovuosi 1994.
Äänestys 3-2.
Liikkeen- ja ammatinharjoittajan ja elinkeinoyhtymän osakkaan osalta Verohallinnon yhtenäistämisohjeissa (kohdat
3.2.1. ja 3.2.2) todetaan, että asunnon ja työpaikan väliset matkat ovat yksityismatkoja. Nämä asunnon ja työpaikan
väliset matkakustannukset liikkeen- tai ammatinharjoittaja ja elinkeinoyhtymän osakas saa vähentää ansiotulosta
esitäytetyllä veroilmoituksella tuloverolain 93 §:ssä säädettyjen edellytysten ja rajoitusten puitteissa.
Verohallinto katsoo, ettei korkeimman hallinto-oikeuden päätös 2008:69 muuta asunnon ja työpaikan välisten
matkakulujen vähentämistä muissa yritysmuodoissa, vaan matkakulut tulee vähentää yhtenäistämisohjeiden mukaisesti. Yhtenäistämisohjeiden perusteella matkakulut ovat vähennyskelpoiset verovelvollisen ansiotuloista riippumatta
siitä, onko verovelvollisella ollut verovuonna ansiotuloa juuri kyseisestä yrityksestä. Yhtymien osalta matkakulujen
vähentäminen ei myöskään edellytä, että yhtymä olisi maksanut osakkaalle palkkaa.
TUOKKOTAX 1/11
15
Yrityksen sukupolvenvaihdos verotuksessa
Verohallinto on täsmentänyt 17.3.2010 antamaansa yrityksen sukupolvenvaihdosta koskevaa ohjetta eräiltä osin
(137/349/2011, Dnro 15.2.2011). Seuraavassa käsitellään lyhyesti näitä täsmennyksiä. Ohje on luettavissa kokonaisuudessaan verohallinnon internetsivuilla www.vero.fi.
Korkein hallinto-oikeus antoi 5.1.2011 lahjaverotusta koskevan vuosikirjaratkaisun KHO:2011:1. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan saatuun lahjaan ei voitu soveltaa perintö- ja lahjaverolain 55 §:n sukupolvenvaihdosta koskevia huojennussäännöksiä, koska osakeyhtiölain mukaan vajaavaltainen eli alaikäinen ei voi toimia yhtiön
hallituksen jäsenenä, eikä yhtiön hallituksen jäsenenä voi toimia jonkun osakkaan lukuun.
Verohallinnon ohjeen mukaan osakeyhtiömuodossa harjoitetun yritystoiminnan jatkajan täytyy siten olla täysiikäinen silloin, kun verotuspäätös perintö- tai lahjaverotusasiassa annetaan.
Toinen ohjeen täsmennys liittyy vuoden 2011 alusta tuli voimaan tulleeseen tuloverolain TVL 48.5 §:n
muutokseen. Tuloverolain 48.5 §:n mukaan luovutusvoiton sukupolvenvaihdoshuojennus menetetään, jos ostaja
luovuttaa samaa omaisuutta edelleen ennen kuin viisi vuotta on kulunut hänen saannostaan. Lain-kohdan mukaan
jatkoluovutuksesta saatua voittoa laskettaessa hankintamenosta vähennetään se veronalaisen luovutusvoiton
määrä, jota ei tuloverolain 48.1 §:n 3 kohdan nojalla pidetty osakkeet luovuttaneen henkilön veronalaisena tulona.
Tuloverolain 48.5 §:n mukainen vähennys tehdään 1.1.2011 alkaen myös hankintameno-olettamasta.
Parturi- ja kampaamopalveluiden sekä eräiden pienien korjauspalveluiden
arvonlisäverokanta
Verohallinto on antanut ohjeen, jossa käsitellään eräitä palveluja, joihin sovelletaan alennettua arvonlisäverokantaa
(Dnro 1114/40/2010, 15.11.2010).
Parturi- ja kampaamopalvelujen sekä pienten korjauspalveluiden myyntiin sovelletaan väliaikaisesti kokeilun ajan
yleisen arvonlisäveroverokannan 23 %:n sijaan alennettua 9 %:n verokantaa. Alennetun verokannan soveltamista
jatketaan 31.12.2011 saakka.
Ohjeessa käydään läpi niitä parturi- ja kampaamopalveluja ja pieniä korjauspalveluja, joihin sovelletaan alennettua
verokantaa ja palveluja, joihin sovelletaan yleistä 23 %:n verokantaa. Ohje on luettavissa verohallinnon internetsivuilla.
Kiinteistöhallintapalvelun oman käytön arvonlisäverotus
Verohallinto on julkaissut ohjeen kiinteistöhallintapalvelun oman käytön verotuksesta (Dnro 1113/40/2010,
15.11.2010).
Kalenterivuoden palkkakustannukset sosiaalikuluineen ovat enintään 50 000 euroa
Ohjeessa käsitellään mm. vuoden 2011 alusta voimaan tullutta kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verovapauden nostamista 50 000 euroon aikaisemmasta 35 000 eurosta.
Ohje on luettavissa verohallinnon sivuilla www.vero.fi.
TUOKKOTAX 1/11
16
Toiminnan aloittaminen Suomessa
Verohallinto on julkaissut ohjeen, jossa kerrotaan, mitä ilmoituksia ja selvityksiä ulkomaalaisen yrityksen on annettava Verohallinnolle, kun se aloittaa yritystoiminnan Suomessa perustamatta tänne erillistä yhtiötä (Dnro 677/345/2010,
10.9.2010)
Ohjeessa käsitellään mm. perustamisilmoituksen antamista, tulo- ja arvonlisäverovelvollisuutta, ennakkoperintärekisteröinnin edellytyksiä ja erilaisten ilmoitusten antamista.
Ohje on luettavissa verohallinnon sivuilla www.vero.fi.
Yhteystiedot
Tom Hoffström, VT
Alpo Ronkainen, HM
Leena Juusela, DE
Vero-osaston johtaja
Veroasiantuntija
ALV-asiantuntija
Puh 0400 820 697
Puh 040 718 7836
Puh 0440 180 354
tom.hoffstrom(at)tuokko.fi alpo.ronkainen(at)tuokko.fi
leena.juusela(at)tuokko.fi
www.tuokko.fi
TuokkoTaxissa olevat tiedot on esitetty yleisluonteisesti, ja se on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan yleisluonteisena tiedon lähteenä.
Tämän julkaisun ei ole tarkoitus korvata asioiden yksityiskohtaista selvitystä tai oikeudellista tulkintatarvetta.
Tuokko Tilintarkastus Oy ei vastaa vahingoista, jotka ovat aiheutuneet, kun joku on toiminut tai jättänyt toimimatta tämän julkaisun sisällön perusteella. Suosittelemme ottamaan yhteyttä yksittäistapauksissa asiantuntijaan, joka voi avustaessaan ottaa huomioon tapauksen
erityispiirteet.
TUOKKOTAX 1/11
17