Verouutiset 1-2017
Verouutiset 1-2017 Kevät 2017 veromuutosten suunnittelun aikaa yritysverotuksen nykyistä tasoa ja mallia kilpailukyvyn, talouskasvun ja tuottavuuden kannalta. Näitä kysymyksiä ovat esimerkiksi yritysten aineelliseen ja aineettomaan pääomaan tekemien investointien verokohtelu sekä osaamisen verokohtelu. Siltä osin kuin käsiteltävät asiat kytkeytyvät osinkoverotukseen tai muuhun henkilöverotukseen, myös näiden veromuotojen tarkastelu kuuluu työryhmän toimeksiantoon. Työryhmä antaa suosituksia mahdollisesti tarvittavista toimenpiteistä. Jo pitkän aikaa verotuksen muutosten suunnittelu on ajoittunut näkyvästi alkuvuoteen, kun syksyn budjettiriihen veromuutoksia on linjattu jo maalis-huhtikuuhun ajoittuvassa kehysriihessä. Kehysriihessä avataan pitkälti jo aina seuraavan vuoden veromuutokset, jotka sitten tarkentuvat budjettiriihessä, kunnes muokkaantuvat hallituksen esityksiksi. Kevääseen 2017 on ladattu tukku uudistusaihioita, kun hallituskauden puolivälin taival on käsillä. Lisäksi parikin verotuksen kehittämisen asiantuntijaryhmää on nimetty pidempikantoisia linjauksia pohtimaan. Yritysverotuksen asiantuntijaryhmä Ensimmäinen työryhmä – yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä – asetettiin 31.8.2016. Työryhmän toimikausi on 12.9.2016 – 31.1.2017 ja sen tehtäväkenttään kuuluvat mm. yritys- ja osinkoverouudistus. Hallitus on lupautunut nimenomaisesti katsomaan puoliväliriihessään näihin liittyvää verotusta. Asiantuntijatyöryhmän työn taustana on se, että hallitusohjelma sisältää selvitettäviä hankkeita, jotka liittyvät yritysja osinkoverotukseen, mutta lisäksi hallitusohjelmassa todetaan, että yhteisöveron taso tulee pitää kilpailukykyisenä. Työryhmän tehtävänä on nimenomaan tarkastella Työryhmä esittää myös asiantuntijanäkemyksen investointien edistämiseksi tarkoitetun varauksen käyttöönotosta yritysverotuksessa ja käsittelee hallitusohjelmassa mainitut osinkoverotuksesta tehtävät erillisselvitykset, joista toinen koskee First North -kauppapaikalle listautuvien yhtiöiden osinkoverotusta ja toinen pienten osinkotulojen verovapautta. Eniten työryhmätyössä on julkisuutta saanut vaihtoehtoiset osinkoveromallit. Ns. Viron veromalli näyttää olevan jo hylätty. Hylkäämistä on perusteltu mm. sillä, että se ei Suomeen soveltuisi. Viron veromallia ei toki Suomeen ole ajateltukaan sellaisenaan, vaan elinkeinoelämän ehdotukset ovat liittyneet osinkoverotukseen. Virossa osakeyhtiöt eivät maksa veroa jakamattomasta voitosta lainkaan, mutta kun esimerkiksi osinkoa jaetaan, niin yhtiö maksaa veron. Toisaalta taas nykyisen osinkoveromallin paikkaaminen tai täydellisesti uuden osinkojärjestelmän asettaminen on saanut paljon puheenvuoroja. Pk-yritysten näkökulmasta nykyisen osinkomallin paikkaamiseen on väläytetty ns. nettovarallisuuskertoimen roimaa alenemista – siis lähemmäs käypiä korkokantoja. 1 Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (Vattin) ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etlan) veroselvitykset, jotka oli tilattu verouudistusta silmälläpitäen, viittaavat lähinnä siihen, että verohuojennetun osingon perusteena käytettävä tuottoprosentti tulisi leikata 2 – 3 prosenttiin (nykyisin 8 %) ja 150 000 euron rajaa nostettava tai poistettava. Tätä näkökulmaa on puolustettu mm. sillä, että nykyinen nettovarallisuuskerroin houkuttelee varojen jättämistä yhtiöön eikä sen sijoittamista investointeihin. Nämä näkökulma ei ole perusteltu. Nimittäin, jos kerrointa pienennetään, nettovarallisuutta lienee kerätään vieläkin ahkerammin. Lisäksi eihän omistaja tee investointeja jäännöksestä, vaan sen perusteella, mitkä parantavat tai muutoin tehostavat liiketoimintaa. Toinen osinkoverotuksen uudistusmalli lähtee mm. Belgiassa tunnetusta ns. ACE-mallista. Siinä omasta pääomasta saa tehdä verovähennyksen. Tässä mallissa yhtiö saisi vähentää verotettavasta tulostaan oman pääoman riskittömän koron. Tämäkään malli ei veroasiantuntijoiden mukaan ole lääke tavoitteen saavuttamiseksi. Työryhmä jättää olemassa olevien tietojen mukaan raporttinsa muutama viikko määräajan päätyttyä eli puoliväliin helmikuuta 2017 mennessä. Hieman rohkea toteamus voisi olla, että jos työryhmä esittää merkittäviä muutoksia osinkoverotukseen nyt, niin ne lienevät suhteellisen helposti alasammuttavia. Hallituspuolueet tuskin tulevat kuntavaalikeväänä esittämään mitään kovin radikaaleja – jos mitään – muutoksia osinkoverotukseen. Aika näyttää. Tulolähdejaon poistamista asiantuntijaryhmä valmisteleva Toinen työryhmä on asetettu valmistelemaan tulolähdejaon poistamista. Tämä asiantuntijaryhmä asetettiin 18.11.2016 ja sen toimikausi on 1.12.2016 – 30.9.2017. Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman mukaan tappioiden vähentämisoikeutta muutetaan siten, että tulolähdejakoa ei sinänsä poisteta, mutta tulolähteen tappiot voisi osakeyhtiössä vähentää muiden tulolähteiden tulosta. Hallitusohjelman kirjaus korvattiin kuitenkin hallituksen budjettineuvotteluissa 31.8. – 1.9.2016 pöytäkirjamerkinnällä, jonka mukaan syksyllä 2016 käynnistetään lainvalmisteluhanke tulolähdejaon poistamiseksi osakeyhtiöiltä tuloverolain ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain osalta siten, että säännökset olisivat voimassa vuonna 2018. Aikataulu on siis kiireinen. Se taas tekee asian yritysten valmistautumisenkin kannalta haastavaksi. Hallituksen esitys saataneen vasta loppusyksystä 2017, joten valmistautumisaika jää todella lyhyeksi. Lisäksi aikataulu voi jättää lainsäädäntöön epätoivottavia aukkoja. Asia nimittäin on moniulotteinen. Taustaksi onkin hyvä tuoda se, että tulolähdejako on historian jäänne, jota on aikaisemminkin yritetty poistaa ja se on ollut aikaisemminkin esillä verotuksen uudistamista pohtineissa työryhmässä. Valtiovarainministeriön kesäkuussa 2001 asettama Tuloverotuksen kehittämistyöryhmä ehdotti 31.10.2002 julkaistussa muistiossaan (VM 12/2002), että elinkeinoverolakia sovellettaisiin osakeyhtiöiden ja osuuskuntien verotukseen myös siltä osin, kuin kysymys on muusta kuin elinkeinotoiminnasta. Työryhmä piti kuitenkin tärkeänä, että jatkovalmistelussa selvitettäisiin, missä määrin elinkeinoverotusta koskevista normeista on perusteltua ja tarkoituksenmukaista poiketa yhteisöjen muun toiminnan kuin elinkeinotoiminnan tuottaman tulon verotuksessa. 2 Jatkovalmistelussa tehtävän selvityksen valossa tuli harkita toteutuuko yhteisöjen verotuksen selkiyttäminen tarkoituksenmukaisimmin siten, että tulolähdejaosta luovutaan vai siten, että elinkeinoverolaissa tarkoitettua elinkeino- toiminnan käsitettä täsmennettäisiin. Viimeksi asia on ollut esillä valtiovarainministeriön 20.12.2011 asettamassa Elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmässä, jonka tehtävänä oli laatia selvitys elinkeinoverotuksen uudistamisesta kilpailukyvyn ja veropohjan turvaamiseksi. Työryhmän tuli selvittää mm. tulolähdejaon poistamisen mahdollisuuksia. Työryhmän katsoi 12.6.2013 julkaistussa muistiossaan (VM 16/2013), että kaikkea tulonhankkimistoimintaa tulisi verottaa yhtenä kokonaisuutena yhtenäisin perustein elinkeinoverolain mukaan. Työryhmä ei tehnyt ehdotusta tulolähteiden poistamisesta, vaan katsoi, että uudistamisen toteuttamistapa olisi arvioitava jatkovalmistelussa. Työryhmä piti tärkeänä, että uudistus ei johda veropohjan kaventumiseen ja eri toimintamuotojen välisen verokohtelun erojen kasvamiseen. Istuvan työryhmän tehtävänä on valmistella tarvittavat säännökset osakeyhtiöiden tulolähdejaon poistamiseksi tuloverolain ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain osalta. Lainvalmistelussa on otettava huomioon muutoksen vaikutukset mm. verojärjestelmän rakenteeseen, erityismuotoisiin osakeyhtiöihin, tappiontasaukseen, konserniverotukseen, korkorajoitussäännöksiin, luovutusten veronalaisuuteen sekä kansainvälisiin tilanteisiin. kun olisi säätää asiasta siten, että elinkeinoverolaki sovelletaan osakeyhtiöihin ja tällöin sen koko toiminta olisi näin ollen EVL-tulolähteen toimintaa. Kysymykseksi jää tällöin se, että uppoaisiko nykyinen ns. TVLomaisuus EVL:n omaisuuslajeihin (käytännössä käyttö-, vaihtoja rahoitusomaisuus). Liian helppo ratkaisu olisi se, että säädettäisiin uusi omaisuuslaji – sijoitusluonteinen omaisuus. Tällä ratkaisulla kuitenkin ongelmaa vain siirrettäisiin. Käytännön kysymykset ovatkin jatkossa mm. erityyppisiin holdingyhtiöihin liittyvät kysymykset. Eli jos osakeyhtiön yli 10 prosenttia omistamien yhtiöiden osakemyynnit muuttuisivat kategorisesti verovapaiksi, miten mahdolliset väärinkäytökset rajattaisiin jne. Vaikka asiaan liittyy lukuisia ratkaistavia asioita, tämän työryhmän työskentelyn etenemisen seuraaminen kuluvana vuonna on monelle yritykselle ja yrittäjälle tärkeä kokonaisuus. Toistettakoon kuitenkin vielä, että valmistautumisaika on kovin rajattu. Verotusmenettelyuudistus jatkuu Kevään 2017 aikana myös verotusmenettelyn ns. kolmas (III) lakipaketti näkee päivän valonsa. Tämä lakipaketti koskee erityisesti mm. veronkorotussäännöksiä. Toisen vaiheen lainsäädäntökokonaisuutta koskevat lait vahvistettiin 27.1.2017 ja lait tulevat pääosin voimaan 1.11.2017. Verotusmenettelyn ja veronkannon uudista mista koskeva ensimmäinen lainsäädäntökokonaisuus vahvistettiin 9.9.2016 ja se tuli voimaan tämän vuoden alusta. Vaikka asiantuntijaryhmän työstä ei julkaista erillistä raporttia, jo tässä vaiheessa voisi ajatella, että suurimpia yksittäisiä kysymyksiä ollevat käyttömaisuusosakkeiden verovapaussäännöksiin liittyvä kokonaisuus. Suhteellisen yksioikoinen ja helppo ratkaisu 3 Tässä yhteydessä tarkastellaan III lakipaketin sisällöllisiä kysymyksiä. Hallitus antaa siis esityksenä kevään aikana. Hallitusohjelman mukaan lakipakettien tavoitteet liittyvät Verohallinnon toiminnan tehostamiseen, verovelvollisten oikeusturvaan sekä tiedonsaannin parantamiseen ja hallinnollisen taakan keventämiseen. Hallitus luvannut toteuttaa Verohallinnon kantamia veroja koskevat uudistukset, joilla yhdenmukaistetaan ja yksinkertaistetaan verotus- ja veronkantomenettelyä sekä verotuksen muutoksenhakuja seuraamusjärjestelmää. Lisäksi edistetään sähköisiä toimintatapoja ja verotuksen reaaliaikaistamista. III lakipaketin keskeinen sisältö voidaan ennakollisesti tiivistää seuraavasti: − − − Verovelvolliskohtainen verotuksen päättyminen Täydentävä verotuspäätös Seuraamusmaksusäännösten uudistus Verovelvolliskohtainen verotuksen päättyminen Verovelvolliskohtainen verotuksen päättyminen tarkoittaisi sitä, että Kaikkien verovelvollisryhmien (niin luonnollisten henkilöiden kuin yritystenkin) verotus voisi päättyä nykyistä aiemmin. Tämän uudistuksen tavoitteena olisi parantaa tuloverotuksen reaaliaikaisuutta. Kun tämä johtaa yksilölliseen verotuksen päättymiseen, edellyttää tämä varmuudella verovelvollisen omaa tarkkaavaisuutta eli milloin oma tai oman yrityksen verotus päättyy. Päättymiseen asti kun on mahdollisuus yleisesti ottaen tehdä erilaisia vaatimuksia ja täydennyksiä eri tavoin kuin sen jälkeen. Myös Jäännösverojen ja veronpalautusten aikataulut määräytyisivät verotuksen verovelvolliskohtaisen päättymisajankohdan mukaisesti ja ilmoitettaisiin verotuspäätöksellä. Tämäkin luo omat lisävaatimuksensa tarkkaavaisuudelle. Täydentävä verotuspäätös Täydentävän verotuspäätöksen tavoitteena on verotuksen toimittamisen joustavuus ja reaaliaikaisuuden lisääntyminen. Menettely yhdenmukaistuisi oma-aloitteisten verojen verotusmenettelyn kanssa. Verohallinto tekisi täydentävän verotuspäätöksen, jos verovelvollinen ilmoittaa verotuksen päättymisen jälkeen veronalaisen tulon, vähennyksen tai muun verotukseen vaikuttavan tiedon, jota hän ei olisi aikaisemmin ilmoittanut. Muutoksenhaku tapahtuisi kuitenkin samassa menettelyssä ja määräajassa kuin muihinkin Verohallinnon tekemiin ensiasteen verotuspäätöksiin. Esimerkiksi Verovelvollisen tulisi ilmoittaa uusi verotukseen vaikuttava tieto yleisen 3 vuoden määräajan kuluessa verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta. Seuraamusmaksusäännösten uudistus Sanktiouudistuksessa yhdenmukaistetaan ja yksinkertaistetaan verotuksen seuraamusjärjestelmää. Sen tavoitteena on edistää oikea-aikaista ilmoittamista ja oikeansisältöisten veroilmoitusten antamista, kannustaa verovelvollista korjaamaan itse verotuksessa olevia virheitä. Samalla vähennetään viranomaisharkintaa ja otetaan käyttöön nykyistä kaavamaisemmat seuraamusmaksut, ml. myöhästymismaksu. Seuraamusmaksu-uudistukseen liittyykin ehkä yksi yrittäjiä ja yrityksiä koskeva tärkeä muutos: veronkorotusten kohtuullistaminen. Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen, jos veroilmoitus tai muu ilmoitus tai muu säädetty tieto tai selvitys on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta. Sen sijaan Veronkorotusta ei määrätä vähennysten/muiden verovelvollisen hyväksi vaikuttavien tietojen perusteella, ellei laiminlyönti ole toistuvaa tai verovelvollisen toiminta osoita ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista. 4 Lisäksi veronkorotus voidaan jättää kokonaan määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy. Veronkorotus lasketaan lisätystä tulosta tai jos tuloon ei tehdä lisäystä, lisääntyneestä verosta (esim. aiheeton verosta tehtävä vähennys). Verokorotuksen määrä on erilainen eri tilanteissa. Jatkossa säännökset voidaan jakaa ns. perustasoon (oletustaso), korottaviin ja alentaviin tekijöihin sekä arvioituun määrään. Lisäksi käytössä olisivat oma-aloitteisen korjaamisen veronkorotus, kun vaatimus tulee verotuksen päättymisen jälkeen sekä erityistilanteet ja esimerkiksi laiminlyönnin. Erityistilanteet tulevat kysymyksiin esimerkiksi siirtohinnoittelukysymyksissä. Laiminlyönnin voivat liittyä esimerkiksi ilmoittamis- tai selvittämisvelvollisuuteen. Perus- eli oletustaso tulee kysymykseen, jos verovelvolliselle lisätään verotettavaa tuloa (sis. perusteettoman vähennysvaatimuksen oikaisun) tai veron määrä lisääntyy. Tämä tason raja-arvot ovat: lisätty tulo on 2 % ja lisääntynyt vero 10 % (eli 2 %/10 %). Korottavia tekijöitä ovat laiminlyönnin toistuvuus tai verovelvollisen piittaamattomuus verotusta koskevia velvoitteita kohtaan. Raja-arvot ovat 3–10 % /15–50 %. Alentavia tekijöitä ovat tulkinnanvaraisuus tai muutoin epäselvä asia (luottamuksensuojasäännöksessä tarkoitetulla tavalla) tai esimerkiksi perustaso on muutoin kohtuuton. Raja-arvot ovat 1 % /5 %. Kun verotus toimitetaan arvioimalla raja-arvot ovat 5% / 25%. Kun Verovelvollinen vaatii virheen korjaamista oma-aloitteisesti verotuksen päättymisen jälkeen, raja-arvona on 0,5% / 2%. Erityistilanteissa veronkorotus voi olla enintään 25.000 euroa ja laiminlyöntitilanteissa vähintään 75 euroa (luonnolliset henkilöt ja kuolinpesät) ja 150 euroa (muut verovelvolliset). III pakettia koskeva hallituksen esitys odotetaan annettavan lähiaikoina ja lait tullevat voimaan 1.1.2018. Palkkaa vai työkorvausta – taas uusittu Verohallinnon ohje Palkkaa vai työkorvaus on osin ikuiseksi ongelmaksi tai vaaran pesäkkeeksi tituleerattu asiakokonaisuus. Käytännössä tämä asia on ollut erittäin harmillinen yrityksille ja yrittäjille. Syynä on ollut Verohallinnon vanhakantaisuus työmarkkinoiden kehityksessä, kun se ei ole myöntänyt yrittäjyyden jatkuvaa yleistymistä eikä muutakaan työmarkkinoiden myllerrystä. Verohallinto antoi jo kolmannen uudistetun ohjeensa puolentoista vuoden sisään palkasta ja työkorvauksesta (16.1.2017). 10.10.2014 ohje oli perua pitkästä valmistelusta, jossa Verohallinnon ohjeluonnos sai elinkeinoelämältä tyrmäävän kannanoton kesällä 2014. Julkistetussa ohjeessa oli otettu huomioon jo osin nykyisten työmarkkinoiden haasteet, mutta Verohallinto ei tästä huolimatta aidosti soveltanut sitä. 31.3.2016 korkein hallintooikeus (KHO) puuttui päätöksellään (2016:35) peliin ja ojensi Verohallintoa sananmukaisesti. Verohallinto joutuikin uusimaan ohjettaan ja se julkaistiin heti perään 4.4.2016. Tuossa ohjeessa oli otettu huomioon KHO:n päätöksen viesti, ja Verohallinto myönsi ohjeessaan havainneensa vihdoin yhteiskunnassa tapahtuneen murroksen. Uusi ohje toivotettiin tervetulleeksi ja osin myös vapauttavaksi, vaikka edelleen pelkoa oli Verohallinnon aidosta käyttäytymisestä. Joka tapauksessa tulkintamoodi muuttui siten, että enää ei ensisijainen tulkinta ole palkka, vaan kokonaisarvioinnin perusteella tehdään 5 tarvittaessa ratkaisu niin muodollisten kuin tosiasiallistenkin tunnuspiirteiden pohjalta ja tällöin erityinen merkitys on tehdyn sopimuksen tosiasiallisella toteutumisella. Syksyllä 2016 KHO antoi kaksi päätöstä, joista ensimmäinen kuvaa hyvin sitä, että Verohallinto ei ollut suoranaisesti edelleenkään ymmärtänyt maailman muutosta. Päätös annettiin 29.9.2016 (taltio 4161) ja se on julkaisematon, mutta vastasi sisällöltään paljolti kevään 2016 päätöstä. Toisessa syksy 2016 päätöksessä (2016:104) kysymys oli kiinteistövälitystoiminnasta, jossa alihankkijalla ei ollut omaa lupaa harjoittaa ao. toimintaa eikä ollut omaa vastaavaa. Mm. näissä olosuhteissa KHO:n päätös kääntyi palkkatulkintaan. 16.1.2017 päivitetty uusi ohje toistaa jo aikaisemmat Verohallinnon lupaukset ja ohjeessa toistetaan, mm. että ”yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat jatkuvasti työn tekemisen ja yrittäjänä toimimisen muotoihin. Yritykset ulkoistavat ydintoimintaansa kuulumattomia tai erityistä osaamista vaativia tehtäviä niihin erikoistuneille pienyrityksille. Yleisenä kehityssuuntana on työnteon ja yrittämisen mallien ja tapojen jatkuva monipuolistuminen. Nykyään yhä useammin aikaisemmin yleisesti palkkatyönä tehtyä työtä saatetaan ja voidaan tehdä yrittäjänä.” Ohjetta on päivitetty em. KHO:n päätöksillä sekä mm. vuoden 2017 alusta voimaan tulleilla oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain johdosta. KHO:n verotuspäätöksiä KHO 2016:218 – Työpanososinko holdingyhtiön kautta A oli osakkaana terveydenhuoltoalan yhtiössä X Oy, joka oli jakanut A:n työpanososinkoja A:n ja hänen puolisonsa B:n puoliksi omistamalle holdingyhtiö Y Oy:lle. Työpanososingot oli verotettu A:n ansiotulona. Y Oy jakoi vain A:lle osinkona varat, jotka olivat kertyneet sille X Oy:n maksamista A:n työpanososingoista. Asiassa oli kysymys sitä, oliko A:n puolisoa B:tä verotettava puolesta Y Oy:n A:lle jakamista osingoista suosivaa osingonjakoa koskevien periaatteiden mukaan. KHO katsoi, että kun A:n Y Oy:ltä saamia osinkoja oli verotettu työpanososinkoja koskevan erityisjärjestelmän mukaisesti, tähän osingonjakoon ei voitu verotuksessa samanaikaisesti soveltaa suosivaa osingonjakoa koskevia periaatteita. Tämän vuoksi A puolison B:n veronalaisiin tuloihin ei tullut lukea osaakaan niistä Y Oy:n A:lle jakamista osingoista, jotka oli verotettu A:n työpanososinkona. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylättiin. KHO 2017:4 – Peitellyn osingon oikea verovuosi Vuonna 2006 perustetun asunto-osakeyhtiön osakkaita olivat A ja hänen avopuolisonsa sekä A:n kokonaan omistama B Oy. B Oy:n omistamat 2 000 osaketta oikeuttivat hallitsemaan kahta liikehuoneistoa sekä A:n ja avopuolison omistamat 2 200 osaketta kolmea asuinhuoneistoa. Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan osakkeenomistajat maksoivat hoitoja rahoitusvastiketta huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden lukumäärän mukaisessa suhteessa. Yhtiöjärjestystä oli 18.12.2006 muutettu siten, että toinen B Oy:n omistamista liikehuoneistoista siirtyi osakkaiden omistamien osakkeiden lukumääriä muuttamatta vastikkeetta A:n ja avopuolison hallintaan asuinhuoneistona. 6 B Oy:n osuus yhtiölainasta ja yhtiövastike pysyivät ennallaan. B Oy maksoi 30.4.2008 jäljellä olevan yhtiölainaosuutensa 280 612,25 euroa. Kun B Oy:n hallitsemalle liikehuoneistolle yhtiöjärjestyksen mukaan tuleva osuus asunto-osakeyhtiön lainoista poikkesi siitä, mikä se olisi ollut pinta-alojen mukaan laskettuna, A:n katsottiin verovelvollisen vahingoksi 4.7.2012 tehdyssä verotuksen oikaisussa saaneen verovuonna 2008 B Oy:ltä 74 571,04 euron suuruisen peitellyn osingon. KHO katsoi, että A oli edellä mainituissa olosuhteissa saanut B Oy:ltä peiteltyä osinkoa verovuonna 2006 eikä verovuonna 2008. Koska peiteltyä osinkoa ei voitu verottaa A:n verovuoden 2008 tulona, A:n vahingoksi mainitulta vuodelta tehty verotuksen oikaisu kumottiin. KHO 2017:5 – Osingonjakovelalle maksetut korot olivat vähennyskelpoisia Y:n kuntayhtymä omisti koko sähkön tuotantoa harjoittaneen X Oy:n osakekannan. X Oy oli toiminut ns. Mankala-periaatteen mukaisesti, eli se oli myynyt tuottamansa sähkön osakkaalleen omakustannushintaan. Kuntalain 2 a §:n 1.1.2015 voimaan tulleen muutoksen myötä X Oy:n yhtiöjärjestystä oli muutettu vastaamaan kuntalain vaatimuksia. Yhtiö oli 1.1.2015 alkaen ryhtynyt itse myymään tuottamaansa sähköä markkinoille. X Oy:n toimintatavan muutoksen yhteydessä sen pääomarakennetta oli tarkoitus muuttaa niin, että X Oy jakaisi voitonjakokelpoiset ja varojenjakokelpoiset varansa sidottua osakepääomaa lukuun ottamatta osakkaalleen Y:n kuntayhtymälle siten, että jaettu määrä jätettäisiin velaksi, josta X Oy maksaisi markkinaehtoiseksi katsottavaa korkoa. Osakeyhtiölle on tunnusomaista liiketoiminnasta kertyneiden voittovarojen jakaminen osakkaille osingonjakona tai muuna varojenjakona. Osakeyhtiön yhtiökokous voi valita, jaetaanko varoja vai ei. Koska X Oy:lle kertyviä korkokuluja oli siten pidettävä elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korkoina, KHO kumosi hallintooikeuden päätöksen ja Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun sekä lausui uutena ennakkoratkaisuna, että X Oy:lle kertyvät markkinaehtoisen korkokannan mukaiset korkokulut ovat sen verotuksessa vähennyskelpoisia EVL 18 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla saman lain 18 a §:ssä säädetyin rajoituksin. KHO 2017:8 – jakautumisen vaikutus tappioiden vähentämiseen Arvopapereita omistanut X Oy oli jakautunut kokonaisjakautumisessa siten, että sen varat ja velat, jotka kaikki olivat kuuluneet elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, siirrettiin B Oy:lle ja A Oy:lle. B Oy oli vastaanottanut varoista Y AB:n osakkeet ja A Oy muut arvopaperit. X Oy:llä oli ollut vahvistettuja tappioita, joista osa oli syntynyt Y AB:n osakkeiden hankinnasta johtuneista korkomenoista. KHO totesi päätöksestään ilmenevillä perusteilla, että TVL 123 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen soveltamisedellytykset tässä tapauksessa täyttyivät eikä X Oy:n elinkeinotoiminnan tulolähteen tappioita tullut jakaa A Oy:n vaatimalla tavalla mainitun momentin toisen virkkeen mukaisesti nettovarallisuuksien suhteessa. Verohallinto oli X Oy:lle antamassaan ennakkoratkaisussa katsonut, etteivät X Oy:lle kertyvät korkokulut olleet EVL 18 §:n ja VML 28 §:n nojalla verotuksessa vähennyskelpoisia. Hallinto-oikeus oli hylännyt X Oy:n ennakkoratkaisusta tekemän valituksen. 7 KHO 2017:11 – Venäläisille ex-works ehdoin myydyt tavarat oli mahdollista myydä arvonlisäverotta A Oy harjoitti päivittäistavaroiden tukkukauppaa asiakkainaan pääasiassa venäläiset yritykset, joiden toimeksiannosta A Oy oli tilannut tavarat suomalaisilta ja muiden EU-maiden tukkukaupoilta. Tavarat noutivat venäläisten ostajien toimeksiannosta A Oy:n Suomessa olevasta varastosta ns. kuriirit, jotka maksoivat tavarat A Oy:lle yleensä käteisellä ja jotka veivät tavarat henkilö- tai pakettiautoillaan Venäjälle. Tulli oli edellyttänyt, että A Oy tekee myynneistä vienti-ilmoitukset, koska A Oy:n asiakkaiden ostomäärät osoittivat, että tavaroita vietiin elinkeinotoiminnan tarkoituksiin Venäjälle. A Oy:ssä suoritetussa verotarkastuksessa oli todettu yhtiön antaneen sähköiset vientiilmoitukset ja saaneen ainakin osasta myynneistään Tullin poistumisvahvistetut luovutuspäätökset. Verotarkastuksen johdosta A Oy:lle maksuunpantiin arvonlisävero mainituista myynneistä, koska A Oy:n katsottiin myyneen tavarat venäläisille yksityishenkilöille ex works -ehdoin, eikä arvonlisäverolaissa tällaista myyntiä ollut säädetty verottomaksi. KHO katsoi, että näissä oloissa kysymys ei ollut arvonlisäverolain 70 b §:n 1 momentissa tarkoitetusta matkailijamyynnistä. Arvonlisäverodirektiivin 146 artiklan 1 kohdan b alakohta ei sisällä arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 3 kohdassa asetettua vaatimusta, jonka mukaan jäsenvaltion alueelle sijoittautumattoman hankkijan noutaessa tavaran yhteisön ulkopuolelle hankkijan tulee olla elinkeinonharjoittaja. Tämän vuoksi myyntien muina kuin elinkeinonharjoittajina pidettäville kuriireille katsottiin täyttävän verottomuuden edellytykset siltä osin kuin myynneistä oli annettu Tullille vienti-ilmoitukset ja A Oy:llä oli Tullin poistumisvahvistetut luovutuspäätökset. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. 13.1.2017 LISÄTIETOJA Kari Alhola, veroasiantuntija Alhola Consulting Oy email. [email protected], puh. 050 552 3168 www.alhola.com 8
© Copyright 2024