1. No category

Lääketieteen asiantuntija
Osmo Hänninen
Fysiologian emeritus professori, LKT, FT, erikoislääkäri
S-posti:[email protected]
Puh: 050-550 6903
LAUSUNTO
22.3.2011
Marjukka Hagström
OTM, VTM, Turun AMK:n Radio- ja EMC-laboratorion
Sähköherkkyys Suomessa -projektikoordinaattori
S-posti: [email protected]
Puh: 050-597 2826
Viestintäviraston alaiselle Yleispalvelun esteettömyys -työryhmälle
SÄHKÖHERKÄT KASVAVANA VAMMAISRYHMÄNÄ JA HEIDÄN
OIREIDENSA HUOMIOIMINEN
________________________________________________________________________
Tiivistelmä:
Korkeataajuisten radioaaltojen terveyshaitat havaittiin jo 1930-luvulla, jolloin saksalainen lääkäri Erwin
Schliephake julkaisi artikkelin uudesta syndroomasta nimeltä microwave sickness, jonka oireisto oli
merkittävällä tavalla yhtenäinen niiden oireiden kanssa, jotka WHO liitti sähköherkkyyssyndroomaan
vuonna 2005. Sähköherkkyys aiheuttaa muun muassa uni- ja muistihäiriöitä, väsymystä, iho-oireita sekä
huimausta. Nykyisin tyypillisiä sähköherkkyysoireiden laukaisijoita ovat tietokoneet, matkapuhelimet ja
erilaiset langattomat laitteet, kuten DECT-puhelimet. Ruotsissa sähköherkkyys on luokiteltu
toimintarajoitteeksi ja Ruotsin Sosiaalihallitus on ohjeistanut lääkäreitä sopivan ICD-koodin käytössä.
Suomessa ja Ruotsissa arvioidaan olevan sähköherkkiä noin 3 % väestöstä. Tietotekniikan parissa
työskentelevillä sähköherkkyys on perusväestöä yleisempää. Ruotsin työelämäinstituutin selvityksen
mukaan 12,5 % elektroniikka-alan diplomi-insinööreistä saa sähköherkkyysoireita. Sähköherkkyys
oireyhtymä yleistyy erityisesti nuorilla, jotka käyttävät intensiivisesti matkapuhelimia ja tietokoneita.
Norjalaistutkimuksen mukaan sähköherkkyys diagnosoidaan tavallisimmin masennukseksi. Nykyisin noin
kaksituhatta alle 30-vuotiasta suomalaista siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain masennusdiagnoosin
saaneena. Nuorten eläköityminen aiheuttaa yhteiskunnalle huomattavia kuluja. Säteilyaltistuksen
vähentäminen lievittää nopeasti ja tehokkaasti säteilylle herkistyneiden ihmisten oireilua. Sähköherkkiä
asuu suhteellisesti eniten pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Oulussa. Erityisen vaikean altistuman saaneet
elävät maaseutumaisessa ympäristössä. Suomen Säteilyturvakeskus ja eri laitteiden valmistajat pitävät
mahdollisena, että radiotaajuiset sähkömagneettiset kentät voivat aiheuttaa terveyshaittoja.
Säteilyturvakeskus on mieltänyt sähköherkkyys oireet erityisesti matkapuhelimiin ja niiden tukiasemiin
liittyväksi ilmiöksi. Näin ollen on ymmärrettävää, että sähköherkät ovat vammaisryhmä, jolle tulee heidän
vammansa takia tarjota ainoastaan langallisia analogisia telepalveluja.
_______________________________________________________________________
1
SÄHKÖHERKKYYS VAMMANA
Maailman terveysjärjestö WHO listasi vuonna 2005, että kasvava joukko ihmisiä väittää
saavansa sähkömagneettisesta säteilystä terveyshaittaa, joka ilmenee ihoreaktioina kuten
punoituksena, kihelmöintinä tai polttavana tunteena, tai yleisoireina kuten väsymyksenä,
keskittymisvaikeutena, muistihäiriöinä, huimauksena tai sydämentykytyksenä. Tällaisten
epäspesifisten oireiden yhdistelmä ei ole WHO:n mukaan osa mitään ennestään tunnettua
oireyhtymää.1 Oireisto ilmenee erilaisena eri henkilöillä.2
Mikroaaltojen tuottamat terveyshaitat ovat kuitenkin olleet tunnettu tosiasia jo 1930luvulta lähtien, jolloin saksalainen lääkäri Erwin Schliephake julkaisi artikkelin uudesta
syndroomasta nimeltä microwave sickness, jonka oireisto oli merkittävällä tavalla
samansuuntainen kuin WHO:n vuonna 2005 kuvailemat epäspesifit oireet. Oireyhtymää
alkoi esiintyä 1960–1970-lukujen kuluessa erityisesti sähkömiehillä, tutkatyöntekijöillä ja
antenniasentajilla.3
Viime vuosina useissa tutkimuksissa on havaittu sähkömagneettisen radiotaajuisen
säteilyn aiheuttavan väestölle monia terveysongelmia. Matkapuhelinten pitkäaikaisen
käytön (yli 10 vuotta) on todettu lisäävän riskiä sairastua erilaisiin syöpiin4, kuten
glioomaan,
kuulohermon
tai
sylkirauhasen
kasvaimeen5.
Vuonna
2008
tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski altisti koehenkilöitä radiotaajuisille kentille ja
todisti, että säteily vaikuttaa ihon proteiinin tuotantoon6. Itävaltalaisessa tutkimuksessa
vuonna 2007 havaittiin, että koehenkilöiden verinäytteistä oli löydettävissä stressin
markkereita, jos he olivat altistuneet matkapuhelintaajuuksille, joiden tehotiheys ylitti
1
WHO:n kannanotto sähkömagneettisten kenttien terveysvaikutuksista vuodelta 2005.
Socialstyrelsen/Elkänslighet, ks. www-lähdeluettelo.
3
Hecht & Savoley 2007.
4
Seung-Kwon et al. 2009 meta-analyysissa tuli esiin matkapuhelimen käytön ja lisääntyneen kasvainriskin
välinen yhteys.
5
Hardell et al. 2009; Sadetzki et al. 2008.
6
Karinen & Heinävaara & Nylund & Leszczynski 2008.
2
2
500 µW/m².7 Monet muut tutkimukset osoittavat, että säteilyaltistus vaikuttaa myös
ihmisen elimistöön8, muun muassa uneen9 ja aivojen sähköisiin toimintoihin (EEG)10.
Ruotsalainen
Bengt
Arnetz
altisti
71
koehenkilöä
kolmen
tunnin
ajan
matkapuhelinsäteilylle (1,4 W/kg) ja totesi, että säteily sai aikaan stressireaktion aivoissa.
Reaktio vaikutti unen laatuun ja aiheutti neurologisia oireita kuten päänsärkyä.11
Itävaltalaisen professorin Hans-Peter Hutterin tutkijaryhmä tarkasteli vuonna 2006
satunnaisesti valittuja henkilöitä, jotka asuivat lähellä radiotaajuista säteilyä tuottavia
tukiasemia: koehenkilöiden makuuhuoneissa vallitseva radiotaajuinen säteily oli
merkitsevästi yhteydessä asukkaiden kokemiin terveysoireisiin. Asunnoissa, joissa
radiotaajuisen säteilyn tehotiheys oli voimakkain, ihmiset valittivat kärsivänsä erityisen
usein päänsärystä, vaikka säteilytaso jäi kokonaisuudessaan huomattavasti alhaisemmaksi
kuin nykyisin käytössä olevat säteilyn turvanormit suosittavat.12
Myös eläimet reagoivat sähkömagneettisiin kenttiin. Esimerkiksi linnut suunnistavat
maan magneettikenttien mukaan13 ja mehiläiset reagoivat voimakkaasti, jos niitä
altistetaan sähkömagneettiselle säteilylle14. Koska sähkömagneettinen säteily vaikuttaa
ihmisten lisäksi myös eliöihin, kyseessä ei voi olla psykosomaattinen oire.
Nykyisin tyypillisiä sähköherkkyysoireiden aiheuttajia ovat tietokoneet, matkapuhelimet
ja erilaiset langattomat laitteet, kuten DECT-puhelimet. Vuonna 2009 julkaistun
sveitsiläisen annosmittarilla toteutetun tutkimuksen tulokset antoivat myös viitteitä siitä,
että langattomat laitteet aiheuttavat noin kaksi kolmasosaa ihmisten saamasta
7
Hacker & Pauser 2007.
Eger & Jahn 2010 saksalaisessa tutkimuksessa havaittiin, merkitsevä korrelaatio radiotaajuisen säteilyn
sekä esim. ihomuutosten, infektioiden, nivelsairauksien ja aivoperäisten oireiden välillä.
9
Navarro et al. 2003 tutkimuksessa todettiin, että matkapuhelintukiasemien lähellä asuvat kärsivät
keskimääräistä enemmän uni- ja käytöshäiriöistä sekä väsymyksestä ja päänsärystä. Abdel-Rassoul et al.
2007 päätyivät myös tulokseen, jonka mukaan esim. uni- ja muistihäiriöt ovat yleisempiä tukiasemien
lähellä asuvalla väestöllä.
10
Krause et al. 2006; D'Andrea et al. 2003.
11
Arnetz et al. 2007.
12
Hutter et al. 2006.
13
Nilsson 2007.
14
Youbicier-Simo et al. 1998.
8
3
radiotaajuisesta säteilyaltistuksesta15. Sähköherkkyydestä kärsivien mukaan heidän
oireensa helpottuvat nopeasti, jos he lopettavat jonkin laitteen käytön, mutta oireilu alkaa
taas hetimiten mikäli säteilylle altistunut henkilö palaa aikaisempaan ympäristöönsä.
Yleisesti voidaan sanoa, että toistuva sähkömagneettisille kentille altistuminen on omiaan
aiheuttamaan kroonisen reaktion, jolloin sähkömagneettisille kentille herkistynyt ihminen
reagoi
yhä
pienempiin
kentänvoimakkuuksiin
ja
lukuisiin
eri
sähkö-
ja
elektroniikkalaitteisiin.16
Ruotsalaiset ihotautilääkärit ovat havainneet, että erityisesti nuoret ovat alkaneet saada
kannettavista tietokoneista oireita, jotka diagnosoidaan kuuluvaksi erythema ab igne –
nimisen
oireyhtymän
eli
paahtuneen
ihon
syndrooman
alaisuuteen. 17
Turun
Ammattikorkeakoulun Radio- ja EMC-laboratoriossa tehdään parhaillaan kannettavien
tietokoneiden matala- ja korkeataajuisten kenttien mittaustutkimusta, jonka perusteella on
syytä olettaa, että tietokoneiden käyttäjät voivat saada iho-oireita laitteista, jotka
säteilevät keskimääräistä enemmän.
Pohjoismainen
ministerineuvosto
luokitteli
sähköherkkyyden
oireperusteiseksi
työympäristövammaksi jo vuonna 2000 ja suositteli käyttämään sen diagnosoinnissa
ICD-10-luokituksessa merkintää R68.8. ”muu yleinen oire tai sairaudenmerkki”. Tämän
lisäksi lääkärintodistuksessa on informatiivista mainita sana ”sähköyliherkkyys”.18
Ruotsissa
sosiaalihallitus
diagnosointitapaa
on
ohjeistanut,
että
lääkärien
tulee
käyttää
tätä
kohdatessaan sähköherkkiä potilaita. Ruotsissa sähköherkkyys
tunnustetaan toimintarajoitteena, joka ei ole yksilön ominaisuus, vaan vamma, joka
ilmenee hänen suhteessaan ympäristöönsä.19
Suomessa ei vielä ole yhtenäisiä ohjeita sähköherkkyyden diagnosoimiseksi.
Käytännössä suomalaisten lääkärien laatimissa B-lausunnoissa sähköherkkyys on varsin
sattumanvaraisesti sijoitettu jonkin diagnoosikoodin alaisuuteen, esimerkiksi eräs potilas
15
Frei et al. 2009.
Sage ks. www-lähdeluettelosta.
17
Läkartidningen 2010.
18
Pohjoismainen ministerineuvosto 2000.
19
Socialstyrelsen/Elkänslighet, ks. www-lähdeluettelo.
16
4
siirrettiin
työkyvyttömyyseläkkeelle
yhtenä
perusteena
F45.1
”erilaistumaton
elimellisoireinen häiriö (sähköallergia)20. Oikeus oikean diagnoosin saamiseen on
perustavanlaatuinen ihmisoikeus ja tämän vuoksi Suomen Säteilyturvakeskus ja Sosiaalija terveysministeriö kaavailevat parhaillaan sähköherkkien hoitosuosituksen uusimista
kuluvan vuoden aikana.
VAMMASTA KÄRSIVIEN OSUUS VÄESTÖSTÄ
Samanaikaisesti kun radiotaajuinen sähkömagneettinen säteily on lisääntynyt ihmisten
elinympäristössä, myös oireilevien kansalaisten määrä on kääntynyt jatkuvaan nousuun.
Sähkömagneettisiin kenttiin liitetyt terveysongelmat eivät ole marginaalinen ilmiö:
kyselytutkimusten perusteella arvioidaan, että noin 5 % eurooppalaisista reagoi ainakin
jonkin verran elektronisille laitteille. Säteilyn terveysvaikutukset koskevat siis reilua 30
miljoonaa eurooppalaista.
Ruotsissa
sähköyliherkkien potilasyhdistys on saanut vuodesta 1995 lähtien
vammaisjärjestöille myönnettävää valtionavustusta. Nykytilanne on se, että Ruotsin
sähköyliherkkien yhdistys saa joka vuosi valtiolta tukea 1,8 miljoonaa kruunua eli lähes
kaksisataatuhatta euroa. Avustussumma on suurempi kuin esim. HIV-positiivisten tai
verisyöpäyhdistyksen vuosittain saama.
Ruotsin sosiaalihallitus on teettänyt väestötasolla kyselytutkimuksia sähköherkkyyden
yleisyydestä. Ensimmäinen terveyskysely tehtiin vuonna 1999, jolloin 3,1 % väestöstä
yhdisti saamansa oireet sähkömagneettiseen säteilyyn. Ruotsin sosiaalihallituksen ja
Karoliinisen
instituutin
vuonna
2007
teettämässä
tutkimuksessa
säteilystä
terveysongelmia saavien määrä oli 3,2 %. Oireilua oli selvästi eniten 50-59 vuotiaiden
ikäryhmässä ja sairastuneita naisia oli kaksi kertaa enemmän kuin miehiä. Myös Ruotsin
työelämäinstituutti laati vuonna 2000 selvityksen, jonka perusteella todettiin, että 12,5 %
ruotsalaisista elektroniikka-alan diplomi-insinööreistä sai säteilyyn liittyviä oireita.21
20
21
Kyseisen potilaan B-lausunto on lausunnon allekirjoittajien hallussa.
Rosenqvist Atterbom 2010; Elöverkänsligas Riksförbund-sivusto; UNT.SE-verkkosivusto.
5
Suomessa ei ole olemassa tuoretta kartoitusta sähköherkkien henkilöiden määrästä,
mutta Kuopion yliopistolla tehtiin jo vuonna 2001 kyselytutkimus matkapuhelimien
sähkömagneettisten kenttien terveysriskien hahmottamiseksi. Kyseisessä tutkimuksessa
(1341 vastannutta).22
sähköherkkiä ilmoitti olevansa 3,5 % kyselyyn vastanneista
Sähköherkkyys
ei
kansanterveydellisiä,
siis
ole
marginaalinen
sosiaalisia
ja
ilmiö,
taloudellisia
vaan
sillä
vaikutuksia
on
merkittäviä
suomalaisessa
yhteiskunnassa.
MAANTIETEELLINEN JAKAUTUMINEN
Suomen sähköherkkien potilasyhdistyksen jäsenrekisteristä saatujen tietojen mukaan
sähköherkkyydestä kärsiviä asuu eniten pääkaupunkiseudulla, lähinnä Helsingissä,
Vantaalla ja Espoossa. Päällekkäisten langattomien verkkojen rakentaminen on Turun
Sanomien uutisen mukaan nostanut Turun maailman säteilevimpien kaupunkien
joukkoon. Samaan riskiluokkaan kuuluu myös langattomiin verkkoratkaisuihin satsannut
Oulun kaupunki.23 Tämä seikka näkyy myös potilasrekisterissä: Oulun ja Turun seudulla
asuu merkittävän paljon sähköherkkyydestä kärsiviä verrattuna muihin suurehkoihin
kaupunkeihin.
On tyypillistä, että sähköherkkyyteen sairastutaan kaupunkiympäristössä asuttaessa,
jonka
jälkeen
sairastunut
on
oireidensa
takia
pakotettu
muuttamaan
joko
esikaupunkialueelle tai kokonaan maaseudulle. Suurimmalla osalla oireet tasaantuvat
muutaman vuoden kuluessa altistumisen loppumisesta, mutta joillekin oireet muodostavat
pysyvän haitan. Tällaisia henkilöitä asuu nykyisinkin Suomen maaseutualueilla.
Vaikeimminkin altistuneet pystyvät käyttämään perinteistä analogista lankapuhelinta,
joten tämänlaatuisen tekniikan säilyttäminen on tärkeää myös tulevaisuudessa.
22
23
Jokela & Nyberg 2006, s. 237-238.
Turun Sanomat 10.6.2009.
6
SÄHKÖHERKILLE TARJOTTAVAT TELEPALVELUT
Suomen Säteilyturvakeskuksen julkaisemassa Säteily- ja ydinturvallisuuskatsauksessa24
kerrotaan, että ”matkapuhelimet ovat nykyään merkittävin radiotaajuisten kenttien lähde
ihmisen elinympäristössä” ja ”koska altistumisen terveysvaikutuksista ei ole vielä
riittävästi tutkimustietoa, Säteilyturvakeskus toteaa, että lasten matkapuhelinten käyttöä
on hyvä rajoittaa”.
Venäjän kansallinen ionisoimattoman säteilyn komitea25 antoi selkeän varoituksen
matkapuhelinten potentiaalisista terveyshaitoista jo vuonna 2008 todeten, että
matkapuhelimet muodostavat hyvin korkean riskin erityisesti lasten terveydelle. Komitea
piti todennäköisenä, että matkapuhelimet voivat aiheuttaa muisti- ja käytöshäiriöitä,
vähentää oppimiskykyä sekä vaikuttaa uni-valverytmiin ja lisätä riskiä epilepsiaan
sairastumiseen.
Komitea
aivokasvain riskiin.
yhdisti
matkapuhelimen
käytön
myös
kohonneeseen
Pitkän aikavälin mahdollisina terveysriskeinä komitea mainitsi
depression, Alzheimerin taudin ja muut aivojen hermosoluihin vaikuttavat sairaudet.
Suomen Säteilyturvakeskuksen mukaan puhelimen käyttäjän altistuminen riippuu
monista tekijöistä, joista tärkein on välimatka matkapuhelimen ja käyttäjän välillä. Myös
matkapuhelinvalmistajat ovat rajoittaneet korvausvastuutaan ja esimerkiksi Nokian 6555
–matkapuhelimen käyttöohjeissa26 on vastuunrajoituslauseke, jonka mukaan puhelin
täyttää radiotaajuusaltistumista koskevat suositukset, jos puhelimen etäisyys kehosta on
vähintään 2,2 senttimetriä. Säteilyturvakeskus kehottaa perusterveitä käyttäjäkin
noudattamaan matkapuhelimien valmistajien puhelimien käyttöohjeissa ilmoittamia
turvaohjeita.
Säteilyturvakeskus neuvoo myös, että huonossa kentässä, kuten autossa tai junassa ei
olisi suositeltavaa käyttää matkapuhelinta. Taustalla oleva viranomaisohjeistus näkyy
esimerkiksi uuden Volkswagen Passat Variant –henkilöauton mukana tulevassa
24
Radioaallot ympäristössämme (STUK) 2009.
Russian National Committee on Non-Ionizing Radiation Protection 2008.
26
Nokia 6555 käyttöohje; rajoitettu valmistajan takuu.
25
7
käyttöohjekirjassa27,
jossa
todetaan,
että
”tieteelliset
tutkimukset
eivät
osoita
matkapuhelimien käytön olevan täysin turvallista”. Käyttöohjeissa lukee myös, että
”joidenkin tutkimusten mukaan matkapuhelimien käytöstä voi aiheutua terveydellistä
haittaa” ja ”niin kauan kuin yksiselitteisiä tuloksia ei ole, täytyy terveysriskejä välttää”.
Käyttöohjekirjassa sanotaan, että ”matkapuhelimen vääränlainen käyttö auton sisällä voi
aiheuttaa terveyshaittoja”.
Edellä esitetyistä esimerkeistä selviää, että matkapuhelimien sähkömagneettisen säteilyn
aiheuttamia terveysvaikutuksia pidetään varsin mahdollisina sekä viranomaisten että
laitevalmistajien
taholta.
Suomen
Säteilyturvakeskus
muistuttaa
laajassa
sähkömagneettisia kenttiä koskevassa julkaisussaan, että sähköherkkyys oireita esiintyy
erityisesti matkapuhelimia käytettäessä ja matkapuhelintukiasemien läheisyydessä
oleskeltaessa28.
Näin
ollen
on
ymmärrettävää,
että
vammaisille
tarkoitettuja
yleispalveluja suunniteltaessa tulee ottaa huomioon sähköherkkien vammansa takia
tarvitsemat erityisratkaisut.
Sähköherkät ihmiset ovat vammaisryhmä, jotka eivät voi terveyssyistä käyttää
langattomia laitteita, kuten esimerkiksi matkapuhelimia tai langatonta internet-yhteyttä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston antama yleispalveludirektiivi29 määrää, että kaikilla
unionin kansalaisilla on oikeus hyödyntää viestintäpalveluja ja viestintävälineiden tulee
olla myös vammaisten saavutettavissa. Käytännössä sähköherkkien oikeudet voidaan
taata
siten,
että
heille
tarjotaan
mahdollisuus
käyttää
nykyistä
analogista
lankapuhelinliittymää vastaavaa ratkaisua.
Jo vammautuneita henkilöitä ei saa altistaa sähkömagneettiselle säteilylle, koska se
johtaa usein heidän vammansa pahenemiseen ja mahdollisesti pitkällä aikavälillä
työkyvyttömyyteen, jonka aiheuttamat taloudelliset kustannukset yhteiskunnalle ovat jo
nykyisellään merkittäviä.
27
Volkswagen Passat Variant, käyttöohjekirja.
Jokela & Nyberg 2006, s. 237.
29
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY.
28
8
Suomalaisia päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia kymmenen kertaa niin
paljon kuin 25 vuotta sitten30. Vielä 1980-luvun alussa masennuksen takia
työkyvyttömyyseläkkeelle päätyi kolmisensataa suomalaista vuosittain. Nykyisellään
työkyvyttömäksi masennuksen takia jää vuosittain yli neljätuhatta suomalaista.
Masennuksen takia työelämästä syrjäytyvien joukossa on hälyttävä määrä nuoria: noin
kaksituhatta
alle
kolmekymppistä
jää
työkyvyttömyyseläkkeelle
vuosittain
masennusdiagnoosilla.31 Nuorten ihmisten eläköityminen maksaa jo nyt yhteiskunnalle
6,6 miljardia.32 Ajatuksia herättävää on myös se, että perusterveydenhuollon potilaista
15-25 prosentilla esiintyy fyysisiksi koettuja oireita, joiden syytä nykylääketiede ei
kykene nimeämään.33 Tavallista on, että sähkömagneettisille kentille altistuneet henkilöt
oireilevat vuosia ennen kuin heidän oireidensa aiheuttaja selviää.
Norjassa on vastikään tehty laaja kyselytutkimus sähköherkkyyteen sairastuneille, josta
selviää, että sähköherkkyyden takia työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien ylivoimaisesti
tavallisin diagnoosi oli uupumus. Ruotsissa tehty vastaava tutkimus vahvisti
sähköherkille kirjatun työkyvyttömyysdiagnoosin olevan myös Ruotsissa nimenomaan
masennus.34 Langallisten internet- ja puhelinpalveluiden säilyminen edesauttaa
sähköherkkiä ihmisiä jatkamaan työelämässä, joka on mielekäs vaihtoehto sekä yksilön
itsensä että yhteiskunnan kannalta.
30
Turun Sanomat 13.2.2011.
Turun Sanomat 6.3.2011
32
Kauppalehti 6.4.2010.
33
Turun sanomat 14.3.2011
34
Solberg & Tilset 2010, s. 42-43.
31
9
LÄHTEET
-Abdel-Rassoul, G, El-Fateh, OA, Salem, MA, Michael, A, Farahat, F & El-Batanouny,
M (2007). Neurobehavioral effects among inhabitants around mobile phone base stations.
Neurotoxicology, 28(2), 434-40.
-Arnetz B, Akerstedt T, Hillert L, Lowden A, Kuster N, Wiholm C (2007). The Effects of
884 MHz GSM Wireless Communication Signals on Self-reported Symptom and Sleep
(EEG) – An Experimental Provocation Study. PIERS Online, 3:7, 1148-1150.
-D'Andrea JA, Chou CK, Johnston SA, Adair ER (2003) Microwave effects on the
nervous system. Bioelectromagnetics, Supplement 6:S107-47.
-Frei P, Mohler E, Neubauer G, Theis G, Bürgi A, Fröhlich J, Braun-Fahrländer C, Bolte
J, Egger M, Röösli M (2009). Temporal and spatial variability of personal exposure to
radio frequency electromagnetic fields. Environmental Research, 109:6, 779-785.
-Eger, H. & Jahn, M. (2010). Spezifische Symptome und Mobilfunkstrahlung in Selbitz
(Bayern) - Evidenz für eine Dosiswirkungsbeziehung. ("Specific Health Symptoms and
Cell Phone Radiation in Selbitz (Bavaria, Germany)-Evidence of a Dose-Response
Relationship"). Umwelt Medizin Gesellschaft, Feb. 2010: 130-139.
-Hacker, G. & Pauser, G. (2007). Wirkungen von GSM-Sendeanlagen auf den Menschen.
Wissenschaftliches Forschungsprojekt der Salzburger Landeskliniken (SALK), IGGMB Forschungsinstitut für Grund- und Grenzfragen der Medizin und Biotechnologie.
Kurzbericht.
-Hardell, L, Carlberg M, Hansson Mild K (2009). Epidemiological evidence for an
association between use of wireless phones and tumor diseases. The Official Journal of
the International Society for Pathophysiology. Special Issue Electromagnetic Fields. Vol.
16/2-3, 113-122.
-Hecht, K, Savoley EN (2007). Overloading of Towns and Cities with Radio Transmitters
(Cellural Transmitter): a hazard for the human health and a disturbance of eco-ethics.
IRCHET International Research Centre of Healthy and Ecological Technology, Berlin.
-Hutter HP, Moshammer H, Wallner P, Kundi M (2006). Subjective symptoms, sleeping
problems, and cognitive performance in subjects living near mobile phone base stations.
Occup Environ Med, 63:5, 307-313.
-Jokela K, Nyberg H (toim.), Ionisoimaton säteily – sähkömagneettiset kentät. Säteily- ja
ydinturvallisuus. Säteilyturvakeskus (2006).
- Karinen A, Heinävaara S, Nylund R, Leszczynski D (2008). Mobile phone radiation
might alter protein expression in human skin. BMC genomics, 9:77.
10
-Kauppalehti, ”Nuorten masennus aiheuttaa miljardien menot” (6.4.2010).
-Krause CM, Haarala Björnberg C, Pesonen M, Hulten A, Liesivuori T, Koivisto M,
Revonsuo A, Laine M, Hämäläinen H (2006) Mobile phone effects on children's eventrelated oscillatory EEG during an auditory memory task. International Journal of
Radiation Biology. Vol. 82, No. 6 , 443-450.
-Läkartidningen, ” Erythema ab igne – klassisk huddiagnos åter i hetluften.
Laptopdermatit drabbar främst yngre” (nr 32-33, 11-24 augusti 2010, vol 107).
-Navarro EA, Segura J, Portolés M, gomez-Perretta de Mateo C (2003) The Microwave
Syndrome: A Preliminary Study in Spain. Electromagnetic Biology and Medicine, 22:23, 161-169.
-Nilsson M: Uusi äänetön kevät (sivut 91-101). Teoksessa Erja Tamminen (toim.):
Matkapuhelinteknologia – mitkä ovat terveysriskit? Järvenpää 2007.
-Nokia 6555 -matkapuhelimen käyttöohjekirja, rajoitettu valmistajan takuu.
-Russian National Committee on Non-Ionizing Radiation Protection, Children and mobile
phones: the health of the following generations is in danger (14.4.2008).
-Sadetzki S, Chetrit A, Jarus-Hakak A, Cardis E, Deutch Y, Duvdevani S, Zultan A,
Novikov I, Freedman L, Wolf M (2008). Cellular Phone Use and Risk of Benign and
Malignant Parotid Gland Tumors. A Nationwide Case-Control Study. American Journal
of Epidemiology, 167:4, 457-67.
-Seung-Kwon M, Woong J, McDonnell DD, Ji Lee Y, Kazinets G, Cheng CT,
Moskowitz JM (2009). Mobile Phone Use and Risk of Tumors: A Meta-Analysis. Journal
of Clinical Oncology, Vol 27. No 33, 5565-5572.
-Solberg L, Tilset B, Eloverfølsomme i Norge – rapport fra spørre-undersøkelse 20072008 (2010).
-Säteilyturvakeskus, Radioaallot ympäristössämme. Säteily ja ydinturvallisuuskatsauksia
(2009).
-Turun Sanomat, ”Mielen viemää” (6.3.2011).
-Turun Sanomat, ”Turhaa työkyvyttömyyttä” (13.2.2011).
-Volkswagen Passat Variant -henkilöauton käyttöohjekirja, (ohjekirja tarkastettu
7.4.2008).
11
-Youbicier-Simo BJ, Lebecq JC, Bastide M (1998) Mortalité d'embryons de poules
exposés aux émissions de champs électromagnétiques de téléphones cellulaires.
Bioelectromagnetic Society, Twentieth Annual Meeting, June 7-11, 103-104.
WWW-LÄHTEITÄ
- Elöverkänsligas Riksförbund-sivusto: ”Funktionsnedsättningen elöverkänslighet –
fakta:
http://www.feb.se/FEB/historik-feb-funktionsnedsattning-20090408.pdf
-Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY yleispalveluista ja käyttäjien
oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja –palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi):
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:32002L0022:FI:NOT
-Pohjoismainen ministerineuvosto suosittelee ICD-10-koodia R68.8:
http://www.balanspunkten.info/index.php?option=com_content&view=article&id=84%3
Aeloeverkaenslighet-en-symtombaserad-arbetsmiljoeskada&catid=11%3Aomelklighet&Itemid=28&lang=swedish
-Rosenqvist Atterbom A, “Elöverkänslighet ökar i Sverige och världren”Miljömagasinet
(nr 12, mars 2010):
http://www.balanspunkten.info/index.php?option=com_content&view=article&id=46%3
Aelklighet-i-sverige-och-vden&catid=11%3Aom-elklighet&Itemid=28&lang=swedish
- Sage, C, “Microwave And Radiofrequency Radiation Exposure: A Growing
Environmental Health Crisis?”. San Francisco Medical Society (tarkastettu 21.3.2011):
http://www.sfms.org/AM/Template.cfm?Section=Home&template=/CM/HTMLDisplay.
cfm&ContentID=1770
-Sveriges Socialstyrelsen, “Elkänslighet”:
http://www.socialstyrelsen.se/halsoskydd/elektromagnetiskafalt/elkanslighet
-Turun Sanomat, “Kivulle ja väsymykselle ei löydy aina syytä. Selittämättömät oireet
ovat yleinen syy lääkärikäyntiin” (14.3.2011):
http://www.ts.fi/teemat/terveys/204420.html
- Turun Sanomat, ”Turku säteilevimpiä kaupunkeja langattomien verkkojen takia”
(10.6.2009):
http://www.ts.fi/online/kotimaa/53724.html
-UNT.SE-uutissivusto: ”Miljoner till ovetenskaplig diagnos” (julkaistu 14.9.2010):
http://www.unt.se/sverige/miljoner-till-ovetenskaplig-diagnos-1041511.aspx
12
-WHO:n kannanotto sähkömagneettisten kenttien terveysvaikutuksista vuodelta 2005:
http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs296/en/
13