Lue artikkeli tästä... - Suomen Potilasliiton
Koistinen vaatii, että ihmisellä on oikeus elinikänsä jatkamiseen, vaikka kysymys olisi vain kuukausista. Monisairaspotilas Syöpä, kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, psoriasis, sydänsairaus, uniapnea – nämä Paavo Koistisen sairaudet ovat koituneet muiden suomalaisten hyödyksi. Erilaiset sairaudet nakertavat miehen terveyttä, mutta ei taistelutahtoa. TEKSTI JA KUVAT LASSE TUORILA I so salkku täynnä papereita. Salkun vieressä iso mies täyttä taistelutahtoa. Paavo Koistinen ei haluaisi puhua itsestään, vaan muista potilaista, potilasturvallisuudesta ja siitä mitä Suomen terveydenhoidossa pitäisi tehdä. Mutta täytyy hieman katsoa vuodesta 2006 Potilasliiton puheenjohtajana toimineen Paavo Koistisen menneisyyteen, jotta ymmärtäisi Koistisen ja myös Suomen Potilasliitto ry:n nykyisyyden. Vuonna 1994 johtavassa asemassa elintarviketeollisuudessa työskennellyt Koistinen sairastui ihosyöpään joka leikattiin. Aktiivisesti liikuntaa harrastanut Koistinen kaatui vuonna 1998, oikeasta olkapäästä repesi kiertäjäkalvosin ja hän joutui leikkaukseen. Ensimmäinen leikkaus epäonnistui ja hänet kiidätettiin 46 hymy.fi 3/2015 ”Hoitovirh SATOJA toiseen olkapääleikkaukseen. – Jouduin olemaan neljä kuukautta niin sanotussa lentokoneasennossa eli tyyny kainalossa, joka tuki olkapäätä. Koistinen kuitenkin palasi liki terveiden kirjoihin ja ihosyöpäkin näytti voitetulta. Mutta sairaudet seurasivat vuosien mittaan toisiaan. Kilpirauhasen vajaatoiminta, sydänsairaus, psoriasis, kakkostyypin diabetes ja uniapnea. – Sairaudet pitää hyväksyä. Vaikkei omille sairauksille aina voi mitään, voi niitä yrittää ehkäistä. Itse aktiiviliikuntaa ”Ei kaikkea vastuuta voi sysätä omaisille.” harrasteena korostan liikunnan merkitystä. Liikuntaa tulikin yhtäkkiä Suomea potilasasioissa kiertämällä, kun vuonna 2006 Koistinen kaivettiin Potilasliiton johtoon. Hän lupautui pestiin kahdeksi vuodeksi, mutta homma jatkuu edelleen. IHOSYÖPÄ ISKI JÄLLEEN Ihosyöpä iski taas reilu vuosi sitten. Ja kohtalo ilkkui jälleen Potilasliiton nokkamiehelle. Ihosyöpäleikkauksessa ohimolta katkesi verisuoni leikkauksessa, mutta henki kuitenkin säilyi. – Olosuhteisiin nähden voin kyllä hyvin. Lapsenlapset ja perhe antavat voimaa. Voimaa tarvitaan, sillä Koistinen kiertää koko ajan ympäri Suomea kuulostelemassa ja esitelmöimässä potilaiden asioita. Potilasliiton jäsenjärjes- töinä ovat muun muassa Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry, jonka puheenjohtajana hän myös toimii, Immuunipuutospotilaiden yhdistys ry, Redy ry, Suomen Amyloidoosiyhdistys ry, Suomen Inkon ry. Lisäksi hän on puheenjohtaja Suomen MG-yhdistyksessä. – Potilasliitto on kaikkien kansalaisten ja potilaiden edunvalvontajärjestö. Sitten ovat vielä nämä sairauskohtaiset järjestöt. Potilasliitto perustettiin jo vuonna 1970. Tuolloin Suomen lääkäritiheys oli Euroopan pienimpiä ja täällä oli vaikea päästä hoitoon. Nyt lääkäreitä riittää, sairaalat ovat maailman huippua ja terveydenhuolto on kaikkien saatavilla. Mutta kuitenkin terveydenhoito tuntuu eriarvoistuvan. Rahalla saa parempia palveluja. Paavo Koistisella on ollut lukuisia sairauksia ja hän on itse törmännyt hoitovirheisiin. Siksi hän on pätevä asiantuntija Potilasliiton johdossa. taistelee Potilasliitossa eisiin kuolee POTILAITA!” RAHALLA SAA HOITOA Koistinen ottaa esimerkin eriarvoisuudesta. Eräänkin rintasyöpälääkkeen hoitojakson hinta maksaa 110 000 euroa. Kaikki eivät tätä hoitoa saa. Esimerkiksi Helsingin yliopistollisessa sairaalassa erityinen kliininen ryhmä päättää uusien, kalliiden lääkkeiden käyttöönotosta, kuka saa hoitoa ja kuka ei. Jos on paksu lompakko, voi mennä yksityiselle puolelle ja vaatia tätä lääkettä. – Jos ihminen sanoo, että tahdon kokeilla vielä tätä, yhteiskunnan pitäisi maksaa, korostaa Koistinen. Koistisen mukaan ihmisellä on oikeus jatkoaikaan, vaikka vähäiseenkin. Suomen terveydenhuoltomenot ovat 17 miljardia euroa vuodessa eli yhdeksän prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuonna 2030 menot ovat arvion mukaan jopa 15 prosenttia bruttokansantuotteesta. – Tähän pitää olla varaa tai sitten me emme ole hyvinvointivaltio. Koistinen myöntää, ettei raha välttämättä riitä kaikille. Siksi olisi tehtävä rakenteellisia muutoksia. Mitä terveydenhuollon uudistus, sote, saa aikaan, sen aika näyttää. – Eikö yksityinen ja julkinen terveydenhuolto voisi lähestyä toisiaan. Suomessa on yksityisiä syöpäsairaaloita, joita julkinen puoli voisi käyttää apuna. Hyvä hoito on aina lähtökohtana, voiko saada säästöjä, on toinen. Myös liikkuvat palvelut ovat hänen sydäntään lähellä. Miksei syrjäseuduilla voisi potilaan luo saapua röntgenrekka tai laboratorioauto? Joissain alueillahan tätä on jo kokeiltu. VIRHEISIIN KUOLEE SATOJA Sote-uudistus muuttaa pian Suomen sairaanhoidon mallin. Mutta revitäänkö kulusäästöt potilaan terveydestä ja lompakosta? K – Meillä kuolee jo nyt 700– 1 700 potilasta hoitovirheisiin. THL:n laskelmien mukaan haitta- ja vahinkotapahtumiin menee noin miljardi euroa vuodessa. Pelkästään kalliit tietojärjestelmät pitäisi saattaa kuntoon. Ei ole mitään järkeä, että lääkärillä menee suurin aika työpäivästä, kun hän aukoo eri tietojärjestelmiä koneeltaan. Koistinen pelkää, että potilaan valinnanvapaus vain kapenee, jos perusterveydenhuolto rapistuu. Hän perää markkinatalouden lakeja, mutta yhteiskunnan vastuuta. Kun Suomen terveydenhuoltopolitiikka on pantu pää- osin pakettiin, nostaa Koistinen vielä esiin vanhusten hoidon ja ihmisarvon. – Vanhukselle olisi taattava mahdollisuus olla mahdollisimman pitkään omassa kodissa. Jatkossa pitää varmistaa kunnon kotipalvelut, kotisairaanhoidon resursseja on lisättävä. Ei kaikkea vastuuta voi sysätä omaisille. Paavo Koistinen on puhunut. Seuraavaksi hän laittaa lukuisat mapit ja paperipinot salkkuunsa ja lähtee taas maailmalle. Välillä hän käy yksinäisen vanhuksen luona kuulemassa tämän ongelmia. Toisinaan Koistista kuuntelemassa on joukko päättäjiä ja poliitikkoja. Voimaa ja tarmoa tuntuu riittävän – ja työsarkaa Suomessa. – Omien sairauksieni jälkeen oma mottoni on joka aamu ”tämä päivä on elämäni paras päivä”. H hymy.fi 3/2015 47
© Copyright 2024