3/2015 - Suomen Potilasliiton

 Suomen
lehti
No 3 lokakuu 2015 – marraskuu 2015
FINLANDS PATIENTTIDNING 3/2015
Lääkkeet – renki vai isäntä? Lääkehuollon lehtori Alli Puirava, ProEdu Oy
Potilasturvallisuus ja potilas, puheenjohtaja Paavo Koistinen
LEHTI TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÄJILLE
45 vuotta potilaan asialla
Suomen Potilasliitto ry:n
jäsenyhdistysten ja ryhmien
yhteystiedot ovat sivulla 20
Suomen Potilasliitto ry
Finlands Patientförbund rf
Seuraavat numerot:
4/2015 Aineiston viimeinen toimituspäivä 10.11.2015, lehti ilmestyy 20.12.2015
Toimisto:
Helsinginkatu 14 A 1,
00500 Helsinki
Puh. (09) 562 2080
Fax. (09) 5123 3555
Sähköposti: [email protected]
Kotisivut: www.potilasliitto.fi
Toimisto on avoinna: ma, ke klo 10.00-17.30 ja
ti, to, pe klo 09.00-16.30
Tässä numerossa:
Potilasturvallisuus ja potilas ............................. 3-4
Patientsäkerheten och patienten ...................... 4-5
Patient-safety and the patient ........................... 5-6
Lääkkeet ­renki vai isäntä? .............................. 9-11
Kalkkia kipuun, mummolle estrogeenia ja
muita kummallisuuksia ................................. 12-13
Vaihtoehto ja täydentävät hoidot .................. 13-14
MYSTINEN GRAAVIS eli sairaus nimeltä
Myasthenia gravis (MG) ................................ 15-17
Ikuisesti sairas ................................................... 18
Jag blir aldrig frisk igen ..................................... 19
Järjestösivut .................................................. 20-30
Potilasta palveleva hoitosuunnitelma ................. 31
Pankkiyhteys: FI0580001200662600
Hallitus: Paavo Koistinen, puheenjohtaja,
0400 682 337, [email protected],
Inger Östergård, varapuh.joht, inger.ostergard@
gmail.com, Jaakko Ojanne, hallituksen sihteeri,
[email protected]
Muut varsinaiset jäsenet: Johanna Pihlajamäki, Inka Svahn, Kyllikki Koistinen, Terttu Toivio,
Kaj Kiljander, Matti Haimi, Arto Pyykkönen,
Pentti Mäntynen, Maarit Uusiheimala-Komulainen, Jari Kervinen.
Suomen Potilasliittoon voi liittyä myös
henkilöjäseneksi, jäsenmaksu
v. 2015 on 13 e
Suomen Potilaslehti – Finlands Patienttidning
Julkaisija Suomen Potilasliitto ry
ISSN 0784-5944, 37. vuosikerta, 4 numeroa/vuosi
Vuosikerran hinta on 16 euroa (sisältää postituksen kotimaassa).
Etukannen kuva: Paavo Koistinen,
Syksy on saapunut
Toimitus: Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki
Puh. (09) 562 2080, [email protected]
Vastaava päätoimittaja:
Paavo Koistinen, GSM 0400 682 337
Toimitus: (09) 562 2080
2
Kotisivut: www.potilasliitto.fi
Painopaikka: Newprint Oy, Raisio
Suomen Potilaslehti pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta sille pyytämättä toimitettua materiaalia. Lehti ei myöskään palauta
sellaista kirjallista taikka kuvallista materiaalia,
jota toimitukseen on pyytämättä lähetetty.
PÄÄKIRJOITUS
Paavo Koistinen
Suomen Potilasliitto ry:n puheenjohtaja
Potilasturvallisuus
ja potilas
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella 2011-2014 oli Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelma jossa mukana oli alusta alkaen
myös Suomen Potilasliitto ohjelman toteuttamisessa. Yhteisissä tapaamisissa puhuttiin potilasturvallisuudesta ja potilaan,
asiakkaan mahdollisuuksista vaikuttaa siihen.
Yhteisenä ponnistuksena syntyi muun muassa Potilaan
Opas.
Potilaan oppaan tavoitteena on edistää potilasturvallisuutta potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyönä.
Lisäksi opas antaa perustietoa terveydenhuollon tarjoamista
palveluista sekä potilaan ja hänen läheistensä osallistumismahdollisuuksista hoidon suunnitteluun ja päätöksentekoon.
Potilaat ja potilasjärjestöjen edustajat olivat alusta lähtien olleet suunnittelemassa Potilaan Opasta. He ovat omien
kokemuksiensa pohjalta miettineet, mitkä ovat tärkeimmät
asiat, jotka potilaan tulee tietää ennen hoitoa, hoidon aikana
ja hoidon jälkeen.
Opas on yleisopas kaikille potilasryhmille ja heidän omaisilleen. Sairauskohtaista tietoa siinä ei ole, sitä saa omasta
hoitoyksiköstä ja esimerkiksi eri potilasjärjestöiltä. Samoin
sairaalat, terveyskeskukset ja sairaanhoitopiirit tiedottavat ja
antavat ohjeita omista käytännöistään.
Vaikka työtä on tehty paljon, niin tässä on päästy vasta
hyvää alkuun potilaan osallistamisessa ja potilaan oman äänen
kuulumisessa. Tulevaisuudessa pitää kiinnittää huomioita erityisesti kasvavaan määrään hyvin haasteellisia potilasryhmiä.
Yksi ja varmaankin suurin haasteellinen potilasryhmä ovat
iäkkäät potilaat. Ihmiset elävät yhä useammin hyvin vanhoiksi, mutta loppupuolella avun ja erilaisten hoitojen tarve jatkuvasti lisääntyy. Vastaavasti heidän kykynsä osallistua oman
hoitonsa suunnitteluun ja sen toteuttamiseen laskee. Heidän
kohdallaan potilasopasta täytyisi jonkun ”tulkita”, ts. edunvalvojien merkitys korostuu. Jonkun potilaan etua valvovan on
siis hyvissä ajoin tunnettava edustamansa henkilön tahtotilaa
ja arvomaailmaa niin, että hän voi asianmukaisesti iäkästä
potilasta auttaa tämän hoitoihin liittyvissä asioissa.
Edelliseen haasteellisten potilaiden ryhmiin kuuluvat luonnollisesti sellaiset potilaat, joilla ei de facto ole olemassa lähiomaisia ja puolisoa, joka voisi ikääntyvää potilasta auttaa
tai edustaa. Mainittu edunvalvontakysymys on tällöin vielä
korostetumpi kysymys, jonka ratkaisemiseen tulee suunnata voimakasta valistustyötä niin potilaiden kuin viranomaistenkin suuntaan. Jo tällä hetkellähän tilanne kunnallisessa
edunvalvonnassa on se, että yhdellä edunvalvojalla on satoja
asiakkaita. Tällaiselta virnaomaiselta ei voi edes kuvitella
liikenevän aikaa jonkun yksittäisen potilaan potilasasioihin
perehtymiseen.
Maahanmuutto ja erilaiset etniset taustat muodostavat potilasturvallisuudelle merkittävämmän haasteen tulevaisuudessa. Työperäinen ja muista syistä tapahtuva maahanmuutto
tuo työmarkkinoille kylläkin uutta väkeä, mutta hekin tarvitsevat jossakin vaiheessa sairaanhoidollista apua. On erilaisin kieliohjelmin ja opetustoimin huolehdittava siitä, että
he eivät jää esimerkiksi kielellisten syiden vuoksi asiallisen
sairaanhoidon ja terveydenhoidon ulkopuolelle. Tämä voi
pahimmillaan edistää erilaisten epidemioiden tai lastensairauksien leviämistä laajemmalle kuin ajoissa sairaanhoidon
piiriin päätyessään.
Ehdottomasti hankalin ja vaikein haasteita aiheuttava potilasryhmä ovat lukumäärällisesti lisääntyvät päihdeongelmaiset, joiden potilasturvasta olisi myös jollakin tavoin pyrittävä
huolehtimaan. Koska päihdeongelmaisen elämänhallinta on
usein huonoa ja puutteellista, kaikenlaiset normaaliin elämänpiiriin suunnitellut potilasturvallisuuden menetelmät ja opit
eivät aina onnistu. Kuitenkin heidänkin lukumääränsä uhkaa
jatkuvasti kasvaa.
Potilasjärjestöjen rooli on kaikessa edellä kerrotussa määriteltävissä lyhyesti kolmeen:
3
Suomen
lehti
1.Edunvalvonta
2. Järjestelmien seuranta
3.Yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen ongelma-
tilanteissa
Kaikkia näitä tehtäviään potilasjärjestöt toteuttavat nyt ja
tulevaisuudessa lausuntoja antamalla, potilaiden etua valvomalla eri viranomaistahoja ja pitämällä eri verkostojensa
avulla potilaskysymyksiä julkisuudessa ja saattamalla niitä
poliittisen päätöksentekijöiden tietoon. Tämäkin tehtäväkent-
tä on sinällään potilaiden osallistamista, sillä nimenomaan
potilasjärjestöissä avaintoimijoita ovat nimenomaan potilaat.
”Vain potilas näkee oman hoitopolkunsa alusta loppuun.
Hän kiinnittää huomiota sellaisiin asioihin, joita terveydenhuollon ammattilaiset eivät huomaa. Potilaalla on usein hyviä
näkemyksiä omasta hoidostaan, mutta hän ei uskalla useinkaan kertoa mielipidettään.”
Potilaan Opas löytyy internet-osoitteesta www.thl.fi/potilaanopas
LEDARE
Paavo Koistinen
Ordförande för Finlands Patientförbund rf.
Patientsäkerheten och patienten
Fastän det i Finland redan har funnits lag om patientens ställning och rättigheter (785/1992), har patienten inte ofta inte
beaktats tillräckligt i vården. Den nya folkhälsolagen och förordningen förutsätter att patientens deltagande poängteras
vid utvecklandet av kvaliteten och patientsäkerheten i hälsovården. I praktiken betyder detta att riskerna för patienten
identifieras och behandlas i samarbete mellan patienten och
personalen.
Patientsäkerhetsstrategin för åren 2009-2013 som gjordes
som ett komplement till lagen och förordningen om hälsovården lyfte som ett eget centralt område patientens, klientens
och den anhörigas medverkan som en led i förbättrandet av
patientsäkerheten.
Följande frågor borde enligt strategin utvecklas:
- Patienten, klienten och hans anhöriga tas med för att befrämja säkerheten
- Patientens bör vårdas i samråd med honom själv
- Man lyssnar till patienten och han deltar i planeringen och
förverkligandet av sin vård
- Patientens, klientens och den anhörigas medverkan förutsätter att de får tillräckligt information och rådgivning
- Patienten ges information om sin egen sjukdom och vården
av den på ett begripligt sätt, särskilt om de mediciner som
ingår i vården
- Då en skada inträffar berättar man öppet om det för patienten eller klienten och om han så önskar även åt hans
anhöriga. Man går igenom händelsen och dess eventuella
följder med dem. En ursäkt stöder öppenheten.
Under åren 2011 – 2014 hade Institutet för hälsa och
välfärd ett program som hade namnet Patientsäkerhet med
4
kunnighet, i vilket patientförbunden ända från början deltog i
förverkligandet av programmet. Under de gemensamma träffarna diskuterades patientsäkerheten och patientens, klientens
möjligheter att påverka den. Det gemensamma bemödandet
ledde bl a till att Patientens Guide skapades.
Målsättningen med patient guiden är att befrämja patientsäkerheten i samarbete mellan patienten och hälsovårdspersonalen. Dessutom ger guiden basinformation om den service
hälsovården erbjuder samt om patientens och hennes närståendes möjligheter att delta i planeringen och beslut om vården.
Patienterna och patientföreningarnas representanter hade
ända från början planerat Patientens guide. De har på basen
av sina egna erfarenheter tänkt på, vilka de viktigaste frågorna
är, som patienten bör veta innan vården påbörjas, under vården
och efter vården.
Guiden ger allmän information till alla patientgrupper och
deras anhöriga. Sjukdomsspecifik information innehåller den
inte, den får man från den egna vårdenheten och till exempel
från olika patientföreningar. Likaså ger sjukhus, hälsocentraler
och sjukvårdsdistrikt information om sin egen praxis.
Fastän mycket arbete har gjorts, har man först kommit i
gång med att låta patienten medverka och få sin egen röst hörd
i vården. I framtiden måste uppmärksamhet fästas särskilt vid
en ökande grupp patienter som innebär stora utmaningar.
En av de mest utmanade patientgrupperna är åldriga patienter. Människorna lever allt oftare till en mycket hög ålder,
men i slutet ökar behovet av hjälp och olika former av vård
allt mer. I motsvarande grad minskar deras förmåga att delta
i planeringen och förverkligandet av vården. För dem borde
någon ”tolka” patient guiden, dvs. betydelsen av godman
ökar. Någon som bevakar patientens intressen bör sålunda i
god tid känna till personen han representerar, hans vilja och
värdegrund, så att han på tillbörligt sätt kan hjälpa den åldrande patienten i frågor som berör vården.
Till den utmanade gruppen hör helt naturligt sådana patienter som de facto inte har närstående eller partner, som
kunde hjälpa eller representera honom. Frågan om en godman är då ännu mera påtaglig och den frågan bör lösas genom aktivt upplysningsarbete som riktas både till patienten
och myndigheterna. Redan nu är ju situationen för de kommunala godmännen den, att en godman har hundratals klienter. Av en sådan myndighet kan vi inte ens föreställa oss
att han skulle ha tid att sätta sig in i någon enskild patients
patientfrågor.
Invandringen och personer med olik etnisk bakgrund utgör en betydande utmaning för patientsäkerheten i framtiden.
Arbetskraftsinvandring och invandring av andra orsaker innebär nog nytt folk på arbetsmarknaden, men också de behöver i något skede hjälp av sjukvården. Man bör genom olika
språkprogram och undervisning se till att dessa personer inte
på grund av språkliga orsaker blir utanför tillbörlig hälso- och
sjukvård. Detta kan i värsta fall befrämja spridningen av epidemier eller barnsjukdomar mera vidsträckt än om man skulle
ha fått sjukvård i tid.
Den absolut mest utmanande och svåraste gruppen förorsakar den till antalet ökande patientgrupp som har rusmedels-
problem, vars patientsäkerhet man ändå på något sätt borde
sträva att trygga. Då rusmedelsmissbrukarnas förmåga att ta
hand om sin livssituation oftast är dålig eller bristfällig, lyckas
inte alltid olika patientsäkerhetsmetoder och lärdomar som
har planerats för dem som har normal livsstil. Ändå hotar deras
antal att ständigt öka.
Patientorganisationernas roll i alla de ovannämnda fallen
kan kort sammanfattas till tre:
1.Godman
2. Uppföljning av systemen
3. Att väcka den samhälleliga debatten i problemsituationer
Alla dessa uppgifter förverkligar patientorganisationerna
redan nu och i framtiden genom att avge utlåtanden, övervaka patientens rättigheter hos olika myndigheter och genom
att med hjälp av sina olika nätverk ta upp patientfrågor i offentligheten och bringa dem till de politiska beslutfattarnas
kännedom. Dessa uppgifter är som sådana ett led i patientdeltagande, eftersom nyckelpersonerna i patientföreningarna
uttryckligen är patienter.
”Endast patienten ser sin egen vård från början till slut.
Han fäster uppmärksamhet vid sådana saker som inte vårdens
yrkesmänniskor märker. Patienten har ofta goda synpunkter på
sin vård, men han vågar sällan berätta sin åsikt”.
Patientens guide finns på internet-adressen www.thl.fi/
potilasopas
LEADER
Paavo Koistinen
Chairman of Suomen Potilasliitto ry (eng. Patient Union of Finland)
Patient-safety and the patient
From 2011 to 2014 the National Institute for Health and Welfare had a Patient-safety skills- programme in whose implementation also the Patient Union of Finland was involved from
the very beginning. In the joint meetings Patient safety and
the patient’s, customer’s opportunities in influencing it were
discussed.
As a result of joint efforts, inter alia, the Patient’s Guide
was developed.
The objective of the Patient’s Guide is to advance safety
in cooperation with patients and the health care professionals. Moreover, the guide includes basic information about
the services offered by the health care as well as information
about possibilities to participate in the planning and decisionmaking in health care for patients and their relatives.
Patients and representatives of patient associations have
been planning the Patient’s Guide from scratch. Based on their
own experiences they reflected on the most important things
that a patient needs to know before a health care treatment,
during the treatment and after the treatment.
The guide serves as a general guide for all patient groups
and their relatives. It does not include specific information on
a certain disease, this information is provided by the respective health care department and e.g. by the different patient
associations. Similarly hospitals, health centres and healthcare
5
Suomen
lehti
districts inform and give guidance regarding their respective
practice.
A lot of work lead to a good start for patient participation
and making the patients’ voices heard. In the future more attention has to be particularly given to the growing number of
very challenging patient groups.
One of these challenging groups and probably the biggest in
terms of numbers are elderly patients. People are increaslingly
growing older with a rather good quality of life, but the needs
for help and different treatments for the elderly is constantly
on the rise. Simultaneously the elderly patients’ ability to participate in the planning of their own care-treatments and its
implementation is decreasing.
In their case, according to the Patient’s Guide someone
to “interpret” is needed, in other words, the significance of a
guardian of interest is emphasised. A patient’s guardian has to
take enough time to get to know the patient’s wants and value
system, so that the guardian can help the elderly patient in
matters relating to his/her treatment appropriately.
To the challenging patient groups belong of course those
patients that de fact do not have relatives or spouses, which
could help or represent the aging patient. The mentionened
question of a guardian
Is in their case an even more prominent issue with a solution
pointing strongly at a need for rising awareness among patients
as well as officials. The current situation in local (official)
guardianship is such as one guardian has hundreds of clients.
It cannot be expected from such an official position to allocate
enough time to get acquainted with a patient and her/his case.
Migration backgrounds and different ethnical backgrounds
constitute the most significant challenge in the future. Labour
migration and other kinds of migration bring, new forces to the
labour market, however, those forces also need help in form of
health care in some level.
6
Different language programmes and educational departments should make sure that migrants do not remain outside
of the realm of healthcare and sickness treatment due to language deficiencies.This might, at worst, lead to the spreading
of different epidemics and child diseases beyond the reach of
medical.
Definitely, the most troublesome and most difficult challenges are brought about by the growing number of patients
with problems of substance abuse. This group’s patient safety
has to be addressed.
As the lifestyle of people who have substance abuse problems is often bad and defective, all kinds of patient safety
procedures and studies don’t succeed as they assume a normal
lifestyle. However, their number impends to continue to grow.
The patient associations’ role in all the abovementioned can
be shortly summed up in three main tasks:
1. Guarding patients’ interests
2. Monitoring of the systems
3. Initiating the public debate in problem situations
The patient associations are currently executing all these
tasks and will do so in the future by giving advice, the patients benefit from the monitoring of governmental entities and
keeping different networks that help in raising patient issues
to the public domain and in bringing them to the attention of
political decision-makers in different government sections.
This funcitions is in itself patient participation as the key persons in the patient associations are themselves patients.
“Only the patient sees his own care path from the beginning until the end. He draws attention to things that the health
care professionals do not notice. The patient often has a good
understanding/view of her/his own care but does not dare to
voice her/his opinion”.
The Patient’s Guide can be found online via: www.thl.fi/
potilaanopas
Osallistu
ja vaikuta
omaan
hoitoosi
Yhdessä parempiin tuloksiin!
as
op
aan
l
i
t
o
P
uttaa si
vaik
istasi uamassa
al
suuks
dolli ot läpi h eksi ja
si
mah
is
rtoo ja käy o takaam
ke
pas
on
kaa
mä o an. Klik sen hoid
s. Tä
aj
alli
otila jaksosi
turv
us p
F)
josk ko hoito vinkkiä
ä (PD
ä on
täst
ko
eää
ossa
meist uuteen 10 tärk
d
o
en
u
s
in
lis
ta
Joka si turval Lue myö iin.
ssa m
tees
.
tava
ks
o
osoit
hoit tyksessä
lostet
oikeu
ät
tu
yd
an
lö
llön
järjes u potila
ista
n sisä
st
asio
vuje
tutu
ävistä
ata si
sitelt
s lad
a kä
myö
paass
Voit
ä op suus.fi.
ss
tä
li
etoja
urval
Lisäti .potilast
www
1
dut
akeu
h
Kun
ssa
oido
let h
un o
2 K
Jokainen meistä
3
on joskus potilas.
4
Potilaan opas
-verkkopalvelu kertoo
mahdollisuuksistasi
vaikuttaa hoitosi
Klikkaa ja
turvallisuuteen
tutustu!
koko hoitojaksosi
ajan.
n
ooo
hoit
uu?
jatk
itosi
n ho
Mite
elle
heis
an lä
la
Poti
www.potilaanopas.fi
7
Suomen
lehti
POTILAAN PÄIVÄ 18.11.2015
Paikka: Docrates Syöpäsairaala, Saukonpaadenranta 2, Helsinki
Ohjelma:
klo 12.30
klo 12.50-13.00
Kahvi
Potilaan Päivän avaus
Puheenjohtaja Paavo Koistinen
klo 13.00
Valtiovallantervehdys
Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula
klo 13.30-14.10
Potilas syövänhoidon keskiössä
Johtava ylilääkäri, LKT, syöpätautien ja sädehoidon dosentti,
syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Tom Wiklund
klo 14.10-14.50
Potilasturvallisuus potilaan näkökulmasta
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Potilasturvallisuutta taidolla
-ohjelmasta kehittämispäällikkö Ritva Inkinen
klo 14.50-15.30
Potilaan voimaantuminen
THT, dos., terveydenhuoltoneuvos Irma Kiikkala
klo 15.30-16.30
Paneeli, voiko potilas vaikuttaa oman hoitonsa onnistumiseen, kuinka?
Paneelin puheenjohtaja Paavo Koistinen
Panelistit: Ylilääkäri Tom Wiklund, terveydenhuoltoneuvos Irma Kiikkala,
kehittämispäällikkö Ritva Inkinen sekä potilaan edustus
Tilaisuus on kaikille avoin
Suomen Potilasliitto ry
Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki
Puh. (09) 562 2080
E-mail: [email protected]
www.potilasliitto.fi
8
Lääkkeet – renki vai isäntä?
Alli Puirava
lääkehuollon lehtori,
ProEdu Oy
www.proedu.fi
Ikääntymisen itsessään ei välttämättä
tarvitse merkitä monia sairauksia, mutta ikääntymisen aiheuttamat elimistön
muutokset toki sairauksille altistavat, sille me emme voi mitään. Usein myös valitettavasti ikääntyminen tuo monia sairauksia mukanaan. Elimistön muutosten ja
niiden vaikutusten ymmärtäminen esim.
lääkehoitoihin on aivan välttämätöntä,
jotta osaamme optimoida lääkehoidot.
Valitettavasti meillä Suomessa tämä
avainasia ei vielä ole riittävästi tiedostettu sosiaali- ja terveysalan ammattilaistenkaan keskuudessa. Vaatii vielä paljon
korjausta sekä peruskoulutukseen, että
ammattilaisten täydennyskoulutukseen,
että saamme lääkehoidot parempaan
hallintaan. Suomi on vahvasti medikalisoitunut maa; lääkkeitä käytetään paljon
enemmän kuin monissa muissa maissa.
Medikalisaatio merkitsee myös sitä, että
monia vanhenemiseen liittyviä asioita
saatetaan tulkita sairauksiksi. 90-vuotiaan nimimuistin heikentyminen saatetaan tulkita muistisairaudeksi, johon
voidaan jopa aloittaa lääkitys. Ilmiö on
täysin luonnollinen ja kertoo, että 90 –
vuotias ei ainakaan muistisairas ole, kun
vasta siinä iässä alkaa unohdella joitakin
nimiä. Täytyy myös muistaa, että sellaista
lääkettä ei ole olemassa, joka palauttaisi
muistin. On vain lääkkeitä, joilla voidaan
hidastaa dementoivan sairauden etenemistä. Jos dementoiva sairaus on edennyt
hyvin pitkälle kannattaa pohtia, ovatko
nämäkään lääkkeet enää tarpeen. Ovatko ne enemmän rasitukseksi elimistölle
kuin hyödyksi muistisairaalle. On monia
käytännön kokemuksia, että näiden lääkkeiden lopettaminen tässä vaiheessa on
parantanut huomattavasti elämänlaatua,
saanut muistisairaan levollisemmaksi ja
käytösoireet vähenemään. Hollannissa
muistisairaiden hoitoon erikoistuneissa
yksiköissä näin menetellään. Jos tilanne
muutoksessa huononee, niin lääkkeen
voi toki aloittaa uudestaan.
Iäkkäiden lääkityksen
ongelmakohtia
Hallitsematon monilääkitys on saattanut syntyä monesta syystä. Henkilö on
ajan saatossa ollut usean tahon hoidettavana. Uuden vaivan ilmetessä on tullut
taas uusi lääke ja tiedot jo olevasta lääkityksestä ovat olleet puutteelliset. Tietojärjestelmät ovat valitettavan sekalaiset
terveydenhuoltojärjestelmässä ja ne eivät
keskustele keskenään. Monilääkitys on
joskus niin sekava, ettei kukaan ota velvollisuudekseen selvittää, onko lääkitys
enää ollenkaan toimiva.
Joskus näkee myös tilanteita, että jokin lääke voisi olla hyvinkin tarpeen, eli
ongelma on puuttuva lääkehoito. Iäkäs
henkilö voi kokea ja sietääkin joskus kovia kipuja. Kipulääkettä ei joko ole tai se
on liian pienellä annoksella. Joskus voi
nähdä myös, että kipulääkkeitä on väärin
yhdistelty ja yhdistelmä ei toimi. Joskus
osteoporoosilääkityksestä puuttuu kalkki
ja silloin lääkitys ei toimi.
Liian suuret lääkeannokset on valitettavan yleinen ongelma. Lääkitys voi
olla hyvin pitkäaikainen ja iän karttumista
ei ole otettu huomioon. Vanha geriatrisen
lääkehoidon sääntö on, että lääkäri pitää
”lääkkeenvähentämiskiertoja”. Liian iso
lääkeannos aiheuttaa yleensä jonkinlaisia sivuvaikutuksia, joita ei osata tulkita
lääkityksen aiheuttamiksi ja niitä voidaan
lääkitä taas uusilla lääkkeillä. Lääkitykset
tulisi tarkistaa säännöllisin välein, hyvin
toimivakin lääkitys vähintään kerran vuodessa. Jos lääkelista on päässyt liian pitkäksi, niin kannattaa pyytää lääkehoidon
perusteellista arviointia farmasian asiantuntijalta. Apteekit osaavat neuvoa, mistä
sellaisen voi löytää.
Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia ja monilla haitallisia yhteisvaikutuksia. Ammattilaisten pitäisi perehtyä yleisiin lääkkeiden haittavaikutuksiin
ja kouluttautua myös yhteisvaikutuksiin.
Lääketehtaiden valmisteyhteenvedoissa
on niin valtava määrä erilaisia asioita, että
ainakin maallikon on vaikea löytää sieltä olennaista tietoa. Lääkehaitoista voi
toki kysyä apteekista. Lääkärin lääkettä
määrätessään olisi hyvä kertoa mahdollisista yleisistä haitoista, joita voi ilmetä.
Suomen iäkkäät käyttävät runsaasti mm.
kolesterolilääkkeitä, joten niiden haittoja
ilmenee myös usein. Voimattomuus, lihas- ja nivelkivut, muistin heikkeneminen, päänsärky tai lihaskrampit eivät ole
harvinaisia kolesterolilääkkeiden käyttäjillä.
Sosiaali- ja terveysministeriön alainen Fimea, lääkealan turvallisuus- ja
kehittämiskeskus(entinen lääkelaitos) on
tehnyt hyvää työtä julkaistessa Iäkkäiden
lääkityksen tietokannan. Siinä Suomen
johtavat geriatrisen lääkehoidon asiantuntijat ovat arvioineet n. 400 yleistä
Suomessa käytettävää lääkettä iäkkäille
soveltuvuuden kannalta. Tiedosto löytyy
www.fimea.fi nettisivuilta ja on vapaasti
kaikkien käytettävissä. Iäkkäät ovat tä-
9
Suomen
nä päivänä hyvin aktiivisia tietokoneen
käyttäjiä ja voivat tarkistaa lääkityksensä
soveltuvuutta ja tarvittaessa keskustella
lääkärin kanssa, jos jotain huolestuttavaa ilmenee. Tietokanta on erinomainen
myös siitä syystä, että se kertoo myös,
mitä mahdollisia haittoja iäkkäällä vältettävä lääke voi aiheuttaa ja mikä olisi
parempi vaihtoehto
Päällekkäislääkitykseltäkään ei aina
ole vältytty. Henkilö on saattanut käydä
yksityisvastaanotolla ja sieltä on määrätty
eri kauppanimellä lääke, joka asiakkaalla on jo ennestään. Kipulääkityksissä voi
käydä, että lääkäri on määrännyt tulehduskipulääkkeen reseptillä ja asiakas ostaa apteekista saman ryhmän lääkkeen ilman reseptiä ja syö näitä kahta yhtä aikaa.
Tulehduskipulääkkeitä voi olla vain yksi
kerrallaan käytössä. Jos on kaksi, toisesta
saa pelkät haittavaikutukset. Parasetamolin voi tarvittaessa yhdistää tulehduskipulääkkeeseen tai opioidiin.
Virheellinen käyttö voi johtua huonosta hoitoon sitoutumisesta. Henkilö ei
ehkä ole saanut tarpeeksi tietoa lääkkeen
luonteesta. Otetaanko se säännöllisesti
vai kuureittain tai tarvittaessa. Joskus
lääkettä otetaan aliannos tai yliannos.
Lääke voi myös unohtua ottaa. Toisinaan
lääkeannos ei yksinkertaisesti onnistu
ottaa; lääkepakkaus on vaikea käsitellä,
keuhkoihin hengitettävät lääkkeet eivät
millään mene oikeaan paikkaan, vaan
jäävät suuhun ja nieluun aiheuttamaan
pelkkiä haittoja.
Pitääkö iäkkään kaikkia
sairauksia hoitaa lääkkeillä?
Diagnoosilista joillakin iäkkäillä voi olla todella pitkä. Jos kaikkia sairauksia
aletaan hoitaa Käypä hoito suositusten mukaan lääkityksillä, hauras iäkäs
voidaan ylilääkitä liikkumattomaksi ja
vieläkin pahempaa voi tapahtua. Käypä
hoito suositukset on tehty työikäisille.
Valitettavasti meillä ei ole olemassa suosituksia iäkkäiden lääkehoidolle, vaikka
he käyttävät suurimman osan lääkkeistä.
Esimerkiksi Hollannissa on vuosia sitten
10
lehti
annettu virallisia ohjeistuksia iäkkäiden
lääkehoidossa. Heillä on erityisen tarkka
ohjeistus psyykenlääkkeiden käytöstä.
Suomessa psyykenlääkkeiden käyttö
iäkkäillä on häpeällisen suuri ongelma.
Muihin pohjoismaihin verrattuna suomalaiset iäkkäät käyttävät psyykenlääkkeitä kolminkertaisen määrän. Vaikka
Suomessa asia on monien tieteellisten
tutkijoiden (Ahonen, Hartikainen, Linjakumpu, Kivelä, Puustinen, Nurminen
jne.) toimesta todistettu, asia ei tunnu
menevän käytäntöön. Yksi ilahduttava
piirre tässä asiassa on näkynyt viime aikoina: unilääkkeiden käyttö on vähentynyt ja melatoniinin käyttö on lisääntynyt.
Kannattaa vielä tiedostaa, että niitä paljon
puhuttuja nukahtamislääkkeitä ei ole olemassa. Termi on täysin keksitty. Joskus
on välttämätöntä aloittaa unilääkitys ja
silloin kannattaa muistaa, että lääkettä
ei kannata ottaa joka ilta, vaan enintään
kolmena iltana viikossa. Silloin lääke ei
menetä tehoa ja aiheuta riippuvuutta.
Jos käyttää säännöllisesti mitä tahansa
psyykenlääkettä ja haluaisi lopettaa lääkityksen, on äärimmäisen tärkeä tietää,
että mitään niistä ei saa lopettaa äkillisesti, vaan on tehtävä lääkärin kanssa
lopettamissuunnitelma. Elimistölle on
annettava aikaa muuntua lääkkeettömyyteen. Äkillinen lopettaminen voi olla jopa hengenvaarallista ja suurta kärsimystä
aiheuttava. Lääkkeiden lopettaminen on
paljon vaikeampaa kuin lääkkeen aloittaminen. Se on taitolaji, johon lääkärit ja
hoitohenkilökunta pitäisi kouluttaa perusteellisesti. Yksi selkeä purkamistarve
näyttäisi olevan vaikeasti muistisairaiden
masennuslääkkeet. Ne ovat monesti jostain syystä ”jääneet päälle” ja rasittavat
turhaan muistisairaan elimistöä ja aiheuttavat käytösoireita.
Iäkkäiden Sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen lääkehoito kaipaisi
Suomessa myös ohjeistusta. Verenpaineen ylihoitaminen lääkkeillä on varsin
yleistä, samoin diabeteksen. Ihan viime
viikkoina on onneksi tullut kannanottoja myönteiseen suuntaan. Hollantilaiset
suositukset tulivat muutama vuosi sitten:
niissä iäkkäiden systolisen verenpaineen
alarajaksi määritettiin 140 mmHg, optimaalinen paine välille140 – 160 mmHg.
Liian alhainen verenpaine aiheuttaa
monia ongelmia iäkkäillä. Suonet kovettuvat iän myötä myös aivoissa, joten
tarvitsemme painetta että aivot saavat riittävästi sokeria ja muita ravinteita. Myös
munuaistoiminta kärsii liian alhaisesta
verenpaineesta ja hollantilaiset asiantuntijat suosittavatkin, että verenpainelääkitys lopetetaan esimerkiksi vakavan
kuumeisen infektion kohdatessa. Matala
verenpaine voi aiheuttaa sekavuutta ja
muistin heikentymistä, puhumattakaan
huimauksesta ja kaatumistaipumuksen
lisääntymisestä. Asiaa voi pahentaa myös
se, että samalla henkilöllä on usein myös
kolesterolilääke, joka voi heikentää lihasten kuntoa ja aiheuttaa voimattomuutta.
Myös beetasalpaajien ja nesteenpoistajien käyttö on meillä huomattavan yleistä
verrattuna muihin maihin. Diabeteksen
hoidossa iäkkäillä on syytä myös varovaisuuteen. Sokeritasapainosta kertovan
nk. sokerihemoglobiinin laboratorioarvoja ollaan onneksi meilläkin nostamassa.
Liian matalat verensokerit voivat olla
hyvinkin varallisia ja aiheuttavat myös
elämänlaadun ja kunnon heikkenemistä.
Lääkkeiden oton oikea ajoitus on
myös hyvin tärkeä. Tämä tulee esille
usein iltalääkityksen yhteydessä. Dementoivissa sairauksissa käytetyt nk.
muistilääkkeet ovat aktivoivia. Niiden
ottaminen ilta-aikaan saattaa aiheuttaa
unettomuutta. Lisäksi ne voivat aktivoida
virtsarakon sekä suolen toimintaa ja tätä
kautta aiheuttaa vaikeutta asettua levolle.
Samoin verenpainetta alentavat lääkkeet,
mukaan luettuna pitkävaikutteiset nitroyhdisteet, voivat alentaa yöllisen verenpaineen liian alas. Sen seurauksena aivot
kärsivät sokerin ja hapen puutteesta, mikä
estää nukahtamista ja heikentää yöunen
laatua. Viimeksi mainittujen lääkkeiden
ottaminen kannattaa ajoittaa aamuun, jos
on useampi ottokerta, niin viimeinen annos myöhäiseen iltapäivään.
Tämän päivän apteekit ovat kouluttaneet hyvin henkilökuntaansa tunnista-
maan mahdollisia lääkeongelmia. Heillä
on käytössä hyviä apuvälineitä mm. yhteisvaikutusten kartoittamiseen. Apteekit
auttavat mielellään, joten ei kannata arkailla käyttää myös heidän asiantuntemustaan. Farmasian ammattilaiset ovat
erityisesti koulutettu antamaan apua, jos
on nielemisongelmia lääkkeiden kanssa.
Kaikkia tabletteja tai kapseleita ei voi
rikkoa ennen nielemistä. Siitä voi seurata jopa lääkkeen vaarallinen yliannos kun
hitaasti lääkettä vapauttava valmiste ri-
kottuna päästääkin lääkeaineen yhtäkkiä
elimistöön. Lääke ei myöskään vaikuta
toivotulla tavalla väärin otettuna. Apteekki voi esittää lääkärille vaihtoehdon
tilanteen korjaamiseksi. Paljon yleistynyt lääkelaastareiden käyttö vaatii myös
tarkkaa opastusta, että vahinkoja ei pääse
syntymään.
Kaikkiaan, oli lääkehoito mikä tahansa, aina tulisi arvioida kokonaisuus ja
tehdä asianmukaiset tutkimukset tautien
nykytilasta. Tärkeä on myös kuunnella
iäkkään tuntemuksia ja kunnioittaa hänen mielipiteitään hoidostaan, jos vointi
sen suinkin sallii. Monta kertaa sairaudet
etenevät omaa tahtiaan, joskus sairaus
saattaa muuttua myös oireettomaksi, jolloin oireenmukaisia lääkityksiä voidaan
purkaa. Luonnollisesti lääkityksiä ohjaa
myös eliniän odote; lääkkeen aloittaminen 85 – 90-vuotiaalle on aivan eri asia
kuin 50 – 60 –vuotiaalle. Pääasia on, että
lääkkeillä ei aiheuteta enemmän harmia
kuin hyötyä.
SUOMEN POTILASLIITON
POTILASLIITON jäsenetu
jäsenetu 2015
2014
SUOMEN
SUOMEN POTILASLIITON jäsenetu 2014
Tallink Silja ja Club One tarjoavat Sinulle mahdollisuuden liittyä Club One -jäseneksi veloituksetta, suoraan
kanta-asiakasohjelmamme keskimmäiselle Silver-tasolle. Silver-tason etuihin kuuluu mm. jopa 20 % perusalennus tietyistä normaalihintaisista tuotteistamme.
Tallink
Silja
ja Club One
tarjoavatkanta-asiakkuuden
Sinulle mahdollisuuden
liittyä
Club Onewww.clubone..
-jäseneksi veloituksetta,
suoraan
Lisätiedot
ohjelmasta
ja kaikista
eduista
osoitteessa
kanta-asiakasohjelmamme keskimmäiselle Silver-tasolle. Silver-tason etuihin kuuluu mm. jopa 20 % perusalennus tietyistä normaalihintaisista tuotteistamme.
Liity nyt Club One -asiakkaaksi osoitteessa www.clubone./erikoisliittyminen Lisätiedot ohjelmasta ja kaikista kanta-asiakkuuden eduista osoitteessa www.clubone.. Liittyminen tapahtuu oman liittosi sopimusetunumerolla. Mikäli olet jo Club One -jäsen, nykyinen kantaLiity
nyt Club One
-asiakkaaksi
osoitteessa
www.clubone./erikoisliittyminen
asiakasnumerosi
pysyy
voimassa. Jos
olet Bronze-tason
asiakas, siirrämme sinut Silver-tasolle.
Ilmoitathan
kuitenkin Club One -kanta-asiakasnumerosi, maininnan jäsenyydestäsi ja sopimusetunumeron
Liittyminen
tapahtuu
oman liittosi
sopimusetunumerolla. Mikälinäin
oletrekisteröimme
jo Club One -jäsen,
Sinut nykyinen kantasähköpostitse
osoitteeseen
[email protected],
sopimusetuasiakkaaksi
ja postitamme
tarvittaessa
Silver-tason
Huomioithan,
että etu onIlmoitathan
asiakasnumerosi
pysyy voimassa.
Jos olet
Bronze-tason
asiakas,kortin.
siirrämme
sinut Silver-tasolle.
henkilökohtainen
ja -kanta-asiakasnumerosi,
kertaluonteinen. Silver-taso
on voimassa
12 kk, lisätietoa
tasomääritelmistä
kuitenkin
Club One
maininnan
jäsenyydestäsi
ja sopimusetunumeron
www.clubone..
sähköpostitse osoitteeseen
[email protected], näin rekisteröimme Sinut
sopimusetuasiakkaaksi ja postitamme tarvittaessa Silver-tason kortin. Huomioithan, että etu on
henkilökohtainen
ja kertaluonteinen.
Silver-taso
on voimassa 12 kk, lisätietoa tasomääritelmistä
Käytä
sopimusetunumeroa:
4984
Käytä liittyessäsi
liittyessäsi liittosi
liittosi
sopimusetunumeroa:
4984
www.clubone.. Tallink
Silja
Line Clubja
One
SuomenPuh.
Potilasliiton
jäsenedut
v. 2015 koskevat myös Potilasliiton jäsenyhdistysten
Matkojen
hintatiedot
varaukset:
0600 152
68, Käytä
liittyessäsi
liittosi
sopimusetunumeroa:
4984
jäseniä.
ma-pe 8-21, la 9-18, su 10-18(1,74 /vastattu puhelu + aina pvm/mpm).
www.clubone. Matkojen hintatiedot ja varaukset: Puh. 0600 152 68, ma-pe 8-21, la 9-18, su 10-18(1,74 /vastattu puhelu + aina pvm/mpm).
Oikeudet muutoksiin pidätetään.
www.clubone. Oikeudet muutoksiin pidätetään.
11
Suomen
lehti
LUKIJOILTA JA POTILAILTA
Kalkkia kipuun, mummolle
estrogeenia ja muita
kummallisuuksia!
Inka Svahn
Suomen Potilasliitto ry:n
hallituksen jäsen
Alkukesästä mediassa puhuttiin paljon
vanhuksiin kohdistuvasta epäasiallisesta
kohtelusta liittyen heidän omiin läheisiin
ihmisiin. Mummoilta ja papoilta vietiin
rahat, puhuttiin rumia ja jopa pahoinpideltiin. Todettiin, että usein tällaiseen
toimintaan syyllistyi omainen, joka on
itsekin ongelmainen. Vanhukset eivät
yleensä tee näistä ilmoituksia, sillä heitä huolettaa enempikin omaisen kohtalo
kuin oma hyvinvointi.
Seuraavan esimerkkitapauksen
potilastiedot on luettu
potilasasiakirjoista!
Vanhuksella oli todettu muistisairaus
eikä hän pärjännyt enää yksin joten oli
luonnollista että oma tytär alkaa hoitamaan asioita. Vanhuksella oli myös
sydämen läppävika. Vanhus oli tietysti
kaatunut ja rytäkässä murtunut häntäluu.
Tähän oli määrätty kipulääkkeet usean
kuukauden ajaksi. Häntä oli käytetty
myös usealla eri lääkärillä eri vaivojen
vuoksi joten muiden omaisten mielestä
12
kaikki piti olla hyvin. Nämä maininnat
siksi, että jälkikäteen on selvinnyt, ettei
kukaan näistä lääkäreistä tiennyt toistensa toimista. Neurologi hoiti muistisairautta eikä tiennyt murtumista ja kivuista eikä sydänongelmista virtsavaivoista
puhumattakaan. Vanhuksen läppävikaa
ei oltu korjattu, eikä hänellä ollut edes
nimettyä omalääkäriä. Gynegologi oli
hoitanut alapään valkojäkälää ja virtsavaivoja. Vanhus valitteli rakkokipuja
ja oli tiheentynyttä virtsaamisen tarvetta. Näihin määrättiin Estrogeenisalvaa,
kortisoonia ja hiivalääkettäkin kokeiltiin.
Pari kertaa oli oikea virtsatulehduskin.
Joten kipuja piisasi.
Vanhus kuoli sairastettuaan 6 vuotta.
Kuolinsyyksi kirjattiin iskeeminen sydänlihassairaus ja pitkälle edennyt Alzheimer. Kuolinpäivänäänkin vanhus valitti kipujaan. Terveyskeskuksessa ei oltu
keretty tehdä mitään tutkimuksia kun hänet oli löydetty kuolleena paikalta jonne hänet oli ohjattu odottamaan. Sinne
hänet oli toimitettu juuri vanhainkodin
hoitojaksolta kaatumisen seurauksena.
Perukirjoituksessa selvisi, että kaikki
vanhuksen säästöt oli nostettu valtakirjoilla. Vanhus oli ikänsä säästänyt, tehnyt
testamentin lapsenlapsille mutta testamenttikin oli kateissa. Edes kuolinilmoitukseen ei jäänyt rahaa. Muut lapset
halusivat selvittää mihin rahat on käytetty, mutta omaishoitajana toimineella
tyttärellä ei ollut esittää mitään kuitteja.
Muille omaisille ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tehdä tutkintapyyntö rahojen käytöstä. Vainajan toinen lapsi pyysi
potilasasiakirjat luettavakseen kun alkoi
epäilemään äidin niin nopeaa kunnon romahtamista ennen kuolemaa. Luettuaan
asiakirjoja, karmea totuus selvisi. Vanhukselle oli syötetty kalkkia kipuun. Eli
lumelääkettä. Tytär oli lopettanut murtumaan määrätyt kipulääkkeet melko pian
ja jatkanut ”hoitoa” lumelääkkeillä. Miksi näin on toimittu, ei ole tiedossa. Hän
vei vanhuksen usein lyhytaikapaikalle
vanhainkotiin ja antoi sinnekkin ohjeeksi, ettei äidille saa antaa kipulääkkeitä. Ja
tähän suostuttiin. Oli karmeaa luettavaa,
kun vanhus on pyytänyt kipulääkettä kun
koskee ja hänelle annetaan vain kalkkia.
Laskelmien mukaan näin on toimittu 82
kertaa. Oikein on kirjattu että ”Ei muita
kipulääkkeitä saa antaa.” Kirjataan myös
että: ”Usein käynyt yöllä pyytämässä kipulääkettä, annettu lumelääkettä tyttären kotihoito-ohjeen mukaan”. Tai että:
”Valittaa kipua, ilme tuskainen, annettu
Calcichev ”. Lähes joka ikinen päivä tämä toistuu. Voi vain kuvitella vanhuksen
tuntemuksia kun kukaan ei auta. Miten
terveydenhoitohenkilökunnan etiikka
sallii tällaista ettei edes kyseenalaisteta
moista puoskarointia? Potilaslain mukaan potilasta on hoidettava niin ettei
hänen ihmisarvoaan loukata. Potilasta on
hoidettava yhteisymmärryksessä hänen
kanssaan. Hoitajan tulee hoitaa potilasta
eikä täyttää omaisen toiveita. Olen kyllä
kuullut että omaiset joutuvat useimmiten
vaatimaan vanhuksilleen hoitoa mutta
että hoito kielletään on todella kummallista, sadistista. Kivun hoito on yksi
perushoidon pilareista. Vanhuksella oli
oikeasti kivun syyt. Hänellä oli kivulias
ihottuma alapäässä, murtuman jälkitila ja
suukipua. Myös pääkipua ja jokapaikan
särkyä on kirjattu. Tottakai vanhukselle
olisi pitänyt antaa kipulääkettä, ei kalkki
auta kipuun. Ja jokaisen hoitajan pitäisi
tietää mitä hoitamaton kipu tekee. Se masentaa, elämänhalu ja laatu heikentyy, se
käy sydämen päälle ja kunto romahtaa.
Kipu myös kroonistuu.
Omainen teki asiasta muistutuksen johon saatiin pian vastaus. Vanhainkodin
vastuulääkäri ei ollut tietoinen mitä vanhainkodilla tapahtuu. Kukaan hoitajista
ei ollut konsultoinut lääkäriä tai lääkäri
tiedustellut hoidettavista. Eli kertaakaan
hoitojaksoilla ei oltu käyty läpi kyseisen vanhuksen asioita. Vastuulääkäri
myös kirjoitti omaisen sijaispäättäjän
vallasta, jolloin potilaat eivät saa hyvää
hoitoa. Nyt osastokokouksessa asia otetaan esille. Johtajalääkäri vastasi yksinkertaisemmin, että lääkäriä olisi pitänyt
konsultoida. Jatkossa niin toimitaankin.
Pahoiteltiin tapahtunutta.
Niinpä niin. Omainenhan on maallikko eikä ymmärrä lääketieteestä tai lääk-
keistä yhtään mitään. Siksi on holtitonta
ottaa lääkitysohjeita omaiselta. Lisäksi
mistään kirjauksessa ei käy ilmi mitä
lääkkeitä vanhukselle päivittäin käytettiin, on vain kirjattu että ”Tytär jakaa
lääkkeet”. Mutta mitä dosetissa on? Tämän vanhuksen hoito on ollut niin retuperällä kuin vaan voi olla. Jos omainen
on hölmö niin tässä tapauksessa samaa
voi sanoa kyllä hoitajistakin. Olisiko uudelleen koulutuksen paikka?
Onkin syytä kirjoittaa tähän loppuun
mitä kalkkitableteista tänä päivänä tiedetään. Jopa pakkausselosteessa kerrotaan mahdollisina sivuvaikutuksina virtaamistarpeen tiheyttä, pahoinvointia ja
vatsakipuja ym. Kesällä 2015 Helsingin
Sanomissa oli laaja artikkeli kalkin hyödyttömyydestä luunmurtumien ehkäisyssä. Netin sivustolla Terveyden Tukipilarit
Hanna Markuksela (Psykologi ja FLT,
ravintovalmentaja) kirjoittaa näin:”Liika
kalkki saattaa vaarantaa terveyden. Laaja pitkittäistutkimus on tehty Upsalan
yliopistolla ja tutkimuksissa on havaittu
yhteys liiallisen kalsiumin ja sydäntautikuolleisuuden välillä. Jos päivän ko-
konaissaanti ylittää 1400 mg, lisääntyy
riski kuolla sydän- ja verisuonisairauden
tai iskeemisen sydänsairauden seurauksena. Kalsium kalkkeuttaa verisuonia
joten määrä tekee myrkyn. Jos syö maitotuotteita, ei kalsiumlisää tarvita.”
Otin yhteyttä Hanna Markukselaan ja
pyysin kommenttia kalkin käytöstä lumelääkkeenä. Hän vastasi seuraavaa saapuneessa sähköpostissa: ”En ole kuullut
että Suomessa olisi enää nykyään sallittua käyttää lumelääkitystä. Lisäksi katson että tablettien tulisi olla jotain neutraalimpaa ainetta jos lumelääkkeeseen
päädytään”.
Omaiset päättivät tehdä kantelun asiasta Valviraan kivun hoidon laiminlyönnistä.
Arvostettu kipulääkäri Anneli Vainio
ihmettelee haluamme määritellä krooninen kipu pelkäksi aivosairaudeksi. Hoidamme sitä huonosti koska keskiössä ei
ole potilas. Unohdamme että kivun kokemiseen vaikuttaa muukin kuin fysiologia. Olipa kivun syy fyysinen tai psyykkinen, kokemus näkyy samalla alueella
aivoissa. Lähde: Hyvä Terveys 8/15.
Vaihtoehto ja
täydentävät hoidot
Maarit UusiheimalaKomulainen
Suomen Potilasliitto ry:n
hallituksen jäsen
Viime vappuna siivoilin tohinalla pihaa
kesäkuntoon. Pesin painepesurilla kukkapenkin kivetyksiä sekä terassin lattiaa.
Tästä ahkeroinnista sain palkaksi hyvän
mielen ja iloa silmälle, mutta myös
”tenniskyynärpään” (oma diagnoosini). Aiemmassa elämässäni olisi vaiva
laittanut hakeutumaan piankin lääkärin
vastaanotolle. Ärhäkkä kipu alkoi säteillä olkapäähän, ranteeseen ja sormiin
asti eikä kylmää (tuulen virettäkään)
käsi sietänyt ollenkaan. Kipu haittasi
totisesti elämääni sekä työntekoa. Omahoitona aloitin tulehduskipulääkkeiden
käytön sekä erilaisten kipugeelien kokeilun. Luulin parin viikon kuurin tepsivän vaivaan. Kuukauden kuluttua olin
kypsynyt kipuun sen verran, että aloin
kysellä opiskelutovereilta vinkkejä sen
hoitamiseksi.
13
Suomen
Tällä elämänkokemuksella tiesin, että tässä vaivassa lääkärin keinot auttaa
ovat kovin rajalliset. Saisin luultavasti
vahvempia kipulääkkeitä, kenties lihasrelaksanttien kera. Tämä ei ole moite,
vaan toteamus, sillä lääkärin keinot ovat
yleensä siinä. Ei heistä kukaan ala hieromaan kättäni tuntikaupalla, eikä heillä
ole edes koulutusta sellaiseen. Eikä se
ole tarpeenkaan, koska löytyy hierojia,
jotka osaavat työnsä.
Ajoin lähes sadan kilometrin päähän
opiskelutoverin ehdottamalle hierojalle,
jolla on kokemusta lukuisten tenniskyynärpäiden hoitamisesta. Jo ensimmäisellä kerralla osa kivusta jäi hoitopöydälle. Toisen hoitokerran jälkeen kivun
vaeltaminen pysähtyi, kipu jäi alueelle
josta oli alkanutkin, kyynärpäähän.
Välittömästi kolmannen hoitokerran
jälkeen käsi tuntui oikein hyvältä, enkä heti osannut arvioida tarvitsenko lisää hierontoja. Muutaman viikon ajan
vaiva vielä muistutti itsestään silloin
tällöin ja harkitsin neljännen ajan varaamista, mutta en ”loma-kiireiltäni”
ehtinyt ja loman loppuessa totesinkin
käden jatkaneen toipumistaan. Tänään
tuskin muistan enää koko asiaa. Kiitos
Riitalle.
Edustan itsekin ns. täydentäviä hoitomuotoja. Taustallani on terveydenhuoltoalan koulutus, mutta omakohtaisten
kokemusteni vuoksi olen ajautunut myös
muiden ”vaihtoehtojen” pariin. Terminä
vaihtoehto kalskahtaa korviini sanalta,
joka sulkee jotakin muuta pois. Valitaanko vaihtoehto vai täydennetäänkö hoitoa
lisäksi jollakin muulla hoidolla?
14
lehti
Työssäni FLT Ravintovalmentajana
olen saanut useita kertoja todistaa, kuinka ruokavalion korjaaminen on saanut ihmisen voimaan hyvin. Palaute, jonka asiakkaalta saa, lämmittää pitkään: ”Kaksikymmentä vuotta kärsin vatsavaivoista ja
nyt, ensimmäistä kertaa, sain konkreettiset ohjeet, joita noudattamalla oireet
jäivät historiaan.” Toinen esimerkkitapaukseni on migreenistä vuosia kärsinyt,
lukuisissa tutkimuksissa käynyt pieni
poika, jonka migreenin hoitona oli särkylääke tarvittaessa. Hänen kohdallaan
laukaisevaksi tekijäksi löytyi elintarvikkeissa, karkeissa ja mehuissa käytettävät
kirkkaat väriaineet. Syyllinen löytyi, eikä särkylääkettä juuri enää tarvittu.
Meillä kaikilla on valinnan vapaus.
Joku meistä menee lääkärin vastaanotolle, koska haluaa tai tarvitsee lääkkeet ja
odottaa, että lääkäri hoitaa vaivan pois.
Toiset haluavat oppia keinoja helpottamaan oireitaan sekä itse hoitamaan terveyttään ja suosivat ns. lempeämpiä hoitomuotoja. Osa ihmisistä haluaa käyttää
täydentäviä hoitomuotoja lääkehoitojen
rinnalla ja jotkut eivät halua lääkkeitä
ollenkaan tai eivät niitä pysty edes käyttämään. Itsensä hoitamisen lisäksi ennaltaehkäisy olisi kansantaloudellekin
se tekijä, johon tulisi panostaa. Akuutit
tilanteet ja hoidon tarpeet takaavat kyllä
sen ettei lääkäreiltä työt lopu.
Ärtyvän suolen oireiden kanssa kamppaileville osa lääkäreistä huomaa jo todeta: ”Pitäisiköhän sitä ruokavaliota hiukan
tarkistaa?” sen kuluneen ”Sinun täytyy
vain oppia elämään näiden vaivojen kanssa” - lausahduksen sijaan. Aina ruokava-
lion muuttaminen ei omin avuin onnistu,
joten potilaan voinnin parhaaksi tarvittaisi enemmänkin tätä yhteistyötä näiden
täydentävien hoitomuotojen kanssa.
Joskus silmiini on osunut artikkeli,
jossa lääkäreitä kehotetaan sanoutumaan irti kaikenlaisista täydentävistä
sekä vaihtoehtoisista hoitomuodoista.
Tarkoittaako tämä sitä, että lääkärit,
jotka antavat akupunktiohoitoa joutuisivat lopettamaan ”puoskarointinsa”? Tai
täytyykö tätä tulkita niin, että ruokavalion merkitys terveydelle on yhdentekevää? Voidaanko lääkärin työssä olevalle
henkilölle sanella kuinka edistyksellinen ja avarakatseinen hänen sallitaan
olevan?
Toimin FLT Ravintovalmentajana.
Ravintovalmennukseni pohjautuu funktionaalisen lääketieteen oppeihin. Funktionaalinen lääketiede taas on suuntaus,
joka perustuu eri tieteenaloihin: ravitsemustieteeseen, lääketieteeseen, biokemiaan, genetiikkaan sekä fysiologiaan.
Sen avulla hoidetaan kroonisia sairauksia ja pyritään etsimään oireille syitä.
Kollegani totesi koulutustilaisuudessa:
”Emme tee vaihtoehto-, emmekä oikeastaan edes täydentävää hoitoa, ravintohan
on terveyden perusta.”
Odotan aikaa, jolloin kaikki keinot
valjastetaan potilaan parhaaksi. Sinne
taitaa vielä olla matkaa. Sitä odotellessa, haluan muistuttaa, että onhan meillä
sentään oikeus hyvään, kokonaisvaltaiseen ja yksilölliseen hoitoon - sitä pitää
vain vaatia - sekä hoitavan tahon ja hoitopaikan valintaan.
MYSTINEN GRAAVIS eli sairaus nimeltä
Myasthenia gravis (MG)
Pirjo Ylimäki
Suomen MG-yhdistys ry:n
johtokunnan jäsen
Ennen työkyvyttömyyseläkettä, kun
kävin vielä töissä, pää ja mieli lähtivät
aamuisin iloisena töihin. Kroppaa ei
vain meinannut saada mukaan. Työterveyshuollon järjestämässä Cooperin
kävelytestissä en päässyt edes neljäsosa
kierrosta urheilukentällä etenemään kun
vajosin polvilleni juoksuradan ja nurmikon reunaan. Manailin siinä, että miten
ihmisellä voi olla näin huono kunto.
Olin harrastanut kaikenlaista liikuntaa
ja urheillut sekä kilpaillutkin pienimuotoisesti koko ikäni. Erilaiset tanssilajit
kuuluivat myös valikoimiin useiden viikottaisten tuntien muodossa ohjattuna ja
ilman. Miten ihminen voi silti olla niin
heikossa kunnossa?
Lisäsin tietysti harjoitteita, joka johti siihen että olin vielä huonommassa
kunnossa. Puhetyöläisenä äänenkäyttöni
heikkeni ja muuttui monotonisemmaksi
ja katosi välillä kokonaan. Tämä johtui
myös hengityskapasiteetin heikkenemisestä, kuten jälkeenpäin oivalsin.
Ennen omaa oivallustani kävin Hyksin foniatrian poliklinikalla äänenkäytön
tutkimuksissa ja autolla seuraavaan työpisteeseen siirtyessä tein ajaessa puheharjoituksia. Tuskin jaksoin sitten puhua
seuraavassa kohteessa kun lihakset väsähtivät.
Liikkumiseen ja kävelyyn ajattelin
tarvitsevani lasten potkulaudan tyyppisen apuvälineen, että matka etenisi.
Niinpä ostin potkupyörän eli aikuisen
kokoiselle sopivamman vempeleen. Vaan
enpä jaksanut pitää kroppaa suorassa ja
potkia toisella jalalla, saati että vaihtaa
hypähtäen jalkaa.
Olin ajatellut vaihtoehtona olevan
kohta joko pyörätuolin tai potkupyörän.
Siitä johtui tyhmä tempoiluni, koska olin
aina polkenut pyörällä niin lyhyet kuin
pitkät työmatkat. Sittemmin tutustuin
vielä juoksupyöräänkin, mutta kummankin lonkan keinonivelleikkauksen jälkeen sekään ei onnistunut enää. Lisäksi
tuli leikkausalueelle liikerajoitusta (myositis ossificans) eli luukasvua lihaksiin
rajoittamaan liikkuvuutta.
Töissä ollessa ihmettelin usein kokouksissa ja koulutuksia pitäessäni, että
asun Suomessa, puhun selkokielellä suomea ja olen ihan innostunut aiheestani,
mutta mikä mättää vuorovaikutuksessa.
Jos kasvot näyttävät siltä, ettei vähempää voisi kiinnostaa ja mimiikka on ihan
poskellaan, niin onhan se valtava ristiriita
kumpaa kuulijakunta uskoo. Aihetta hehkuttavaa puhujaa vai ulkoista olemusta,
joka viestittää jotain aivan muuta.
Kaikkinainen lihasväsyvyys niin yleisesti kuin raajoissa lisääntyi merkittävästi samoin kuin nielemisen ja puremisen
vaikeudet. Miksi minä aina aiheutin ruokalinjastossa huomiota heittämällä välillä tyhjän tarjottimen nurinpäin lattialle,
toki näyttävämpää oli tehdä se ruokien
ja juomien sekaantuessa ravintolan lat-
tialle tai huitaista täydet lasit juomineen
valkoiselle pöytäliinalle.
Alle kahden tunnin puhtaan puseron
syndrooma vaivasi myös eli heti rinnukset likaisesti kun huulio valskasi. Näköhäiriöt ja kaksoiskuvat vaivasivat varsinkin väsyneenä. Merirosvolappu toisen
silmän päällä toi apua omana keksintönä.
Itseapuna söin elimistöä kuunnellen
milloin vahvoja B-vitamiineja, ubikinonia Q 10, magnesiumia kramppeihin,
e-vitamiinia ja terveellisesti välillä kasvismehupaastoja pitäen. Tulehdustaudit
kuten korva- poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdukset vaivasivat jatkuvasti.
Kateenkorvakin yltyi liikakasvamaan
rintalastan ja sydämen välissä haitaten
hengitystä ja puhetta. Kirurgi totesi ennen tymektomialeikkausta, että rinta
kiinni (rintalasta) ja elämään eteenpäin.
Jos kasvain on pahanlaatuinen niin jatkot
sen mukaan.
Kun intin, etteikö tätä pitäisi konsultoida joltain sisätautilääkäriltä mistä
tämä johtuu. Viittasi hän kädelleen, että
on tietysti yksi harvinainen juttu, mutta
ei sulla sitä voi olla. NIINPÄ. Vei vielä
yli puolen vuoden taistelun saada apua.
Kirjastossa lääkärikirjoja tutkiessani
keksin jo oman dignoosini yli 4 kuukautta ennen kuin sain diagnoosin. Olin lopulta lääkärin tekemässä yksi-säie jitterlihastestissä. Hän sanoi, että on tälläinen
kallis tutkimus, mutta joskus on syytä
tehdä se. Sillä osoitetaan potilaalle joka
ei suostu uskomaan, ettei häntä todellakaan mikään vaivaa, että näin on.
Minulla siis poistettiin iso vanhan
kännykän kokoinen kateenkorva ja taudin olemassaolo kiellettiin 7 kuukaudeksi. Kateenkorvan poistoa käytetään
yleensä hoitona kun diagnoosi on jo saatu ja sen hyöty arvioitu. Olin jopa viikon
neurologian osastolla sisällä ja tauti jäi
toteamatta, tosin sekin kahden kuukau-
15
Suomen
den viiveellä kaaduttuani ja lyötyäni pääni jäätikköön vastasataneen lumen alla.
Minulla taudin toteaminen siis viivästyi vielä monta kuukautta, ja se kesti todellisuudessa 13 vuotta. Tähän tulokseen
olen tullut oireita taaksepäin havainnoidessa.
Mielestäni myastenian puhkeamista
kohdallani on edistänyt synnytyksessä
saatu harvinainen bakteeri. Kun onnistut
saamaan elämän arpajaisissa yhden autoimmuunisairauden, on hyvä todennäköisyys poimia muitakin siihen ryhmään
kuuluvia sairauksia. Sainpahan pitkään
kaulalla pidetyn tulehduksen (monikyhmystruuma) ja seurannan jälkeen kilpirauhassyövän ja molempien kilpirauhaslohkojen poiston sekä elin-ikäisen
thyroksinhoidon.
Leikkauksen jälkeen annettavia radiojodihoitoja ei elimistöni kestänyt. Tulehdus laukaisi diabeteksen, rasva-aineenvaihdunnan häiriön ja muita aineenvaihdunnallisia sairauksia. Lisää sairauksia
halusi tulla juuri minun kroppaani astma,
palleatyrä, refluksitauti, uniapneaa ja pidätyskyvyttömyyttä eli inkontinensssia
neurologiselta pohjalta pakko- ja urgeoireistona ilmentyen.
Nyt olen menossa reumatutkimuksiin. Eli ole ahkera ja kerää koko sarja
itsellesi, kuten lapsena purkasta filmitähtien kuvia. Tämä alkulämmittely kertoi
omakohtaista polkua Myasthenia gravis
nimiseen sairauteen. Minulla se on yleistynyt koko kropassa. Toinen tautimuoto
on vain silmiin liittyviä kaksoiskuvia ja
luomen roikkumista aiheuttava.
Myastenia gravis (lyhyemmin MG) on
hermolihasliitoksen autoimmuunisairaus, joka ilmenee yleensä tahdonalaisten
lihasten nopeana väsymisenä. Toisinaan
oireet ilmenevät myös lihasten ohimenevänä halvausmaisena tilana rasituksen
yhteydessä. Taudin aiheuttajaa ei tiedetä, mutta poistamalla kateenkorva ja lääkehoidolla tauti saadaan yleensä hyvin
hallintaan.
Myastenian tavallisimpina alkuoireita
todetaan kaksoiskuvia ja luomien roik-
16
lehti
kumista. Muina oireina voi olla nenänielun heikkoutta, pureskelu-, nielemis- ja
puhevaikeuksia. Niskan lihaksissa on
usein heikkoutta, joten pään kannattelu
on ajoittain vaikeaa ja puhe voi muuttua
epäselväksi tai honottavaksi. Raajoissa ja
vartalon lihaksissa voi esiintyä poikkeavaa väsyvyyttä.
Oireisto voi vaikeutua iltaa kohden.
Aamulla ja levänneenä henkilö voi olla jopa oireeton. Itselläni aamut ovat
myös vaikeita, ennen kuin saa lääkitykset päälle viiveellä. Minulla nieleminen,
pureminen ja käsien sekä reisilihasten
toimintaan käynnistyminen vaatii oman
aikansa.
Sairauden kulku ja oireet voivat suurestikin vaihdella sekä päivittäin että pidempien ajanjaksojen kuluessa. Oireita
voi pahentaa mm. stressi, tulehdukset,
kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta,
matala kalium- ja magnesiumtaso, raskaus, hermolihasliitoksen toimintaan
vaikuttavat lääkket ja ruumiinlämmön
nousu.
Keskimäärin tauti puhkeaa naisille
20–30 -vuotiaana ja miehillä yli 30 -vuotiaana, mutta voi alkaa jo vauvaiässä tai
vasta vanhuksena. Suomessa on noin
1300 MG -potilasta (vuonna 2014) ja
vuosittain todetaan keskimäärin 50 uutta
tapausta (10 vuoden keskiarvo, vaihteluväli 31 - 55).
Myasthenia graviksessa hermoärsytyksen siirtyminen hermosta lihakseen
ei tapahdu normaalisti. Sairaus on autoimmuunitauti, jonka syntymekanismia ei vielä täysin tunneta. Suurimmalla
osalla MG-potilaista esiintyy seerumissa vasta-aineita hermo–lihas -liitoksen
lihaskalvolla olevaa asetyylikoliinivälittäjäaineen vastaanottajavalkuaista (asetyylikoliinireseptori) vastaan. Taudin
aiheuttajaa ei tiedetä, mutta poistamalla
kateenkorva ja lääkehoidolla tauti saadaan yleensä hyvin hallintaan.
Jokaisen myasteeniaan sairastuneen
kohdalla arvioidaan yksilöllisesti tarvittava oireenmukainen lääkitys sekä
mahdollinen kateenkorvan poisto ja
immunosupressiivisen hoidon tarve.
Myastenian hoidossa on yksilöllisen tarpeenharkinnan mukaisesti käytössä mm.
Mestinon (pyridostigmiini vaikuttava
aine), heikkotehoisempi mutta pitkävaikutteinen Ubretid (distigmiini vaikuttava
aine), bromiyhdisteille allergiselle Mytelase (ambenoni vaikuttava aine).
Kateenkorva eli thymys on rintaontelossa sydämen ja rintalastan välissä oleva
rauhanen, joka yleensä surkastuu aikuisella. Myasteenikolla se saattaa alkaa
kasvaa ja oireilla, mutta taudinkuva on
yksilöllinen. Tarvittaessa hoitotasapainoon pääsemisen ja tasapainon huonontumisen tai myasteenisen kriisin kohdalla
voidaan harkitusti käyttää immunosupressiivisia hoitoja. LEMS
Lambert-Eatonin myasteeninen oireyhtymä eli LEMS on autoimmuunisairaus, jossa tahdonalaisten lihasten
hermo-lihasliitoksen toiminta on häiriintynyt, koska elimistö tuottaa vasta-aineita
hermopäätteiden jänniteherkille kalsiumkanaville. Kanavien toiminnan salpaantumisen takia kalsiumia ei pääse siirtymään
riittävästi hermopäätteisiin, asetyylikoliini-välittäjäainetta vapautuu päätteistä vähemmän eivätkä supistumiskäskyt välity
tehokkkaasti hermoista lihaksiin.
LEMS diagnooseja annetaan vuosittain noin 40-50 uudelle potilaalle. LEMS
ilmenee yleensä heikkenevistä lantion
ja alaraajojen lihaksista ja myöhemmin
muualta. Kävely muuttuu keinahtelevaksi ja yläraajat väsyvät kannateltaessa, kuten raskaita esineitä nostaessa. Kasvojen,
nielun ja silmien oireita esiintyy myös.
Sairastuneilla on LEMS:n lisäksi
usein muitakin autoimmuunisairauksia.
Oireita voidaan lievittää antikoliiniesteraaseilla ja 3,4-diaminopyridiinilla.
Kateenkorvan poisto ei ole aiheellista.
Vaikeammissa taudinkuvissa hoitona
käytetään immuunivastetta heikentävää
lääkitystä ja plasmanvaihtoja.
Molemmat sairausryhmät kuuluvat
Suomen MG-yhdistykseen ja kummallakin on edustus myös sen johtokunnassa. Potilasyhdistyksellä on tärkeä tehtävä näinkin pienien sairausryhmien potilaiden tukemisessa, edunvalvonnassa,
sairauden tunnettavuuden lisäämisessä,
kuntoutuskurssien järjestämisessä, Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tuen
mahdollistamana vertaisryhmätoiminnan pyörittämisessä valtakunnallisesti,
potilaslehden ja nettisivujen ylläpitämisessä ja tuottamisessa.
Potilasyhdistys toimii ilman palkattua henkilökuntaa ja järjestää jäsenistölle vuosittain MG-päivät. Päivillä on
yleensä neurologin luento ja muuta ajankohtaista ohjelmaa. Tärkeää on potilastovereiden tapaaminen ja yhteisen asian
jakaminen.
Tärkeä edunvalvonnan muoto on
potilaiden tarvitsemien lääkkeiden saatavuuden ja korvattavuuden valvominen. Lääkkeiden saatavuudessa on ollut
ajoittain ongelmia ja korvausprosentit
myönnetään yleensä rajalliseksi ajaksi
2-3-vuotta. Tarvittavista lääkkeistä on
myös poistettu joistakin korvausprosentit kokonaan.
Lisäksi mm. Mestinon lääke edellyttää yhteensopivuusongelmien takia
tarkkaa tietoa mitä muita lääkkeitä potilaalle voi määrätä ja millaista seurantaa
niiden käyttö vaatii. Erityisesti nukutus
ja puudutuslääkkeiden käytössä tarvitsee olla tarkka ennakkotieto toimenpiteen suorittavalla lääkärillä. Itselläni
on kokemuksissa myös asystole, eli sy-
dänpysähdys leikkauspöydällä väärillä
puudutteilla.
Terveydenhuoltohenkilöstö ei välttämättä tunne tautia ja sen riskitekijöitä,
joten itsellä pitää olla omakohtainen
tietopaketti käytössä. Uusia lääkkeitä
määrättäessä pitää uskaltaa kysyä, että
sopiiko tämä lääke näiden jo käyttämieni
lääkkeiden kanssa.
Suomen MG-yhdistys on ollut valistuneiden potilaiden ja asiaan vihkiytyneiden neurologien perustama ja toiminnassa jo vuodesta 1973. Yhdistys on ollut
myös Neurologisten vammaisjärjestöjen
(NV) perustajajäsen viiden muun yhdistyksen kanssa.
Nykyään NV:hen kuuluu 14 eri järjestöä. Tämän jäsenyyden mahdollistamana
jäsenistömme voi osallistua isompiin tapahtumiin, kuin mihin pienellä yhdistyksellä yksinään olisi mahdollisuuksia.
Vaikka olen kuvannut omaa sairastumishistoriaani, en sitä vaikerra eikä
yleensä myasteenikoilla ole kuin MG- tai
LEMS diagnoosi. Mainitsemistani liitännäissairauksista usein voi olla 1-2 muuta
autoimmuunisairautta lisäksi potilaalla.
Vaikka olisit liikkunut, syönyt terveellisesti ja hoitanut muutenkin kuntoasia
niin fyysistä kuin psyykkistä, ei se estä
välttämättä sairauden puhkeamista. Toiset ovat onnekkaampia kuin toiset.
Taudin hoito vaatii myasteenista sairautta potevalta oman tilansa tuntemista
ja arjen eläminen kroonisen vaikkakin
hyvänlaatuisen sairauden kanssa on aina
hyvin yksilöllinen asia. Myastenia gravis on sairaus, joka ei usein näy lainkaan
ulospäin. Myasteeninen sairaus ei ole periytyvä, mutta parantumaton se on, eli
sen kanssa on elettävä loppuelämä. Sairaus on osa elämää olematta välttämättä
sen keskipiste.
Olen halunnut osoittaa, että kaikesta
voi selvitä ja itseänsä pitää kuunnella.
Fysioterapia ja arjen apuvälineet voivat
merkittävästi helpottaa arkea. Olen itse tarponut potkupyörä kokeiluista 1-2
kyynärsauvan ja rollaattorin kautta sähkömopoon.
Apuvälineitä ei pidä pelätä ja hävetä,
koska niillä voi huomattavasti helpottaa
arjen jaksamista ja säästää lihasvoimiansa matkalla kohteeseen, johon haluat eli
harrastukseen, liikuntaan, kulttuuririentoiin. Sopeutumisvalmennuskursseilta
saa aiheeseen liittyvää tietoa ja neuvoja
sekä puoltavia lausuntoja. Informaatiota ja lisätietoja löytyy nettisivuiltamme
www.suomenmg-yhdistys.fi
Suomen MG-yhdistys ry, toimisto@
suomenmg-yhdistys.fi
Kuva: Paavo Koistinen
17
Suomen
lehti
Ikuisesti sairas
Olin 34 vuotias, makasin Meilahden sairaalassa ja olin juuri saanut diagnoosin
LEMS (Lambert-Eatonin myasteeninen
syndrooma), krooninen sairaus joka vaikuttaa lihasten toimintaan. Minulla oli
kuukauden verran ollut vaikeuksia liikkua ja puhua, aluksi vähemmän mutta
päivä päivältä vaikeampaa. Ymmärsinhän minä että en ollut kunnossa ja että
tässä voisi mennä enemmänkin aikaa
mutta krooninen diagnoosi yllätti silti
minut. Oliko minun työurani tässä? Päätyisinkö pakettina sänkyyn?
LEMS diagnoosin saaneita Suomessa on vain noin 50. On paljon todennäköisempää voittaa lotossa miljoona
kuin sairastua tähän tautiin. Tietoa sairaudesta oli vaikeaa saada ja alussa oli
pelottavaa kun vointi vaihteli. Välillä
meni ihan hyvin mutta välillä oli vaikea
puhua, niellä ja liikkua. Sairaalahoitoni
Meilahdessa oli kuitenkin paras mahdollinen. Kysyin lääkäriltäni pystynkö enää
työskentelemään opettajana. Hän vastasi
että onneksi en ole liikunnanopettaja ja
eiköhän luokanopettajalla voisi olla mikrofonia. Viiden kuukauden sairasloman
jälkeen palasin töihin, mikrofoni auttoi
kun kaulalihakset olivat liian heikot niin
että pystyin puhumaan kunnolla. Ei saanut nähdä ongelmia vaan mahdollisuuksia. Matkan varrella on tullut hyviä ja
huonoja asioita eteen. Taitavat lääkärit,
positiivinen asenne ja mahtavat ihmiset
ovat vieneet minua eteenpäin. Epävarmuus kunnostani, ja lääkkeiden saanti
on vienyt paljon energiaa. Saako tärkeää
lääkettä, ja korvaako KELA sen? Miten
hakemukset tehdään? Joka vuosi on ollut jotain ongelmia lääkkeen saamisessa,
mutta aina sitä on kuitenkin lopuksi saatu. Olen todennut että lääkkeet ovat big
business.
Nyt yli kuusi vuotta myöhemmin en
ole vieläkään terve, mutta toimin edelleen opettajana ja voin paremmin kuin
muutama vuosi sitten. Olen oppinut
elämään sairauden kanssa ja suunnittelemaan elämäni niin että minulla on va-
18
Tomas Mattbäck
rasuunnitelma kun vointi on huonompi.
Positiivinen ajattelu ja tiukka dieetti on
mahdollistanut sen että olen voinut jättää mikrofonin pois. Hyvän ja ilmaisen
sairaanhoidon avulla minulla on ollut
elämä viimeisten kuuden vuoden aikana.
Tällä hetkellä makaan Meilahden sairaalassa ja saan jokakuukautisen tiputukseni (lääkkeeni). Tämä maksaa minulle
8,80€ kuussa, loput hoitavat veronmaksajat, eli enmmän kuin 99% kuluista. Viime vuoden aikana minulla oli mahdolluus osallistua ASLAK-kurssiin Härmän
kuntokeskuksessa (3 x 4 päivää). Kursilla oli kymmenen osallistujaa ja vannon
että kaikkien työuraa pidennettiin kurssin avulla. Kesällä luin kauhuissani että
kurssit luultavasti lopetetaan taloudellisen tilanteen takia. Pelkään myös mitä
kalliille lääkkeelleni tapahtuu. Opettajana kuulen koulujen resurssien karsimisesta, mikä käytännössä tarkoittaa että
ne oppilaat jotka tarvitsevat eniten apua
myös kärsivät eniten. Hallitus tekee mielestäni kuitenkin parhaansa. Kyllä minua
pelottaa miten lääkkeeni saamiselle käy.
Mutta lasten ei kuitenkaan kuulu tulevaisuudessa maksaa velkojamme. Kyllä minä pärjään, tähänkin asti olen pärjännyt
ja niin aion tulevaisuudessakin.
Jag blir aldrig frisk igen
34 år gammal låg jag hösten 2009 på
Mejlans sjukhus och hade just fått diagnosen LEMS (Lambert- Eatons myasteniska syndrom), en kronisk autoimmun
sjukdom som gör att musklerna inte fungerar som de ska. Under hösten hade jag
dag för dag fått svårare och svårare att
tala, svälja, gå och röra mig. Jag förstod
nog att allt inte var som det skulle vara,
men när de sade att jag aldrig skulle bli
frisk igen kom det ändå som en chock.
Var min arbetskarriär över nu? Skulle jag
bli ett paket som ligger i en säng?
Vi är bara kring 50 personer med
denna sjukdom i Finland. Sannolikheten att vinna en miljon på lotto är många
gånger större än att få denna sjukdom.
Det var svårt att finna information om
sjukdomen och i början var jag ofta rädd
då min kondition varierade. Ibland gick
det helt bra medan jag ibland hade stora
svårigheter att tala, svälja ner mat och att
röra på mig. Jag hade dock turen att ha
duktiga läkare på Mejlans. Då jag frågade min läkare om jag kommer att kunna
jobba som lärare svarade hon att det är i
alla fall tur att jag inte är gymnastiklärare. Sedan funderade hon vidare varför
jag inte som klasslärare skulle kunna ha
mikrofon. Så blev det också. Efter att ha
varit sjukskriven i fem månader började jag jobba igen, med mikrofon som
hjälp då mina svaga halsmuskler gjorde
att rösten var svag. Det gällde att ha en
positiv syn och inte se problemen utan
istället se möjligheterna. Under resans
gång har det funnits både bra och dåliga saker. Jag har haft och har bra läkare
och stödjande arbetskolleger, kompisar
och familj. Negativt har varit osäkerheten om jag skall få den medicin som jag
behöver. Byråkratin gör sitt men jag har
också insett att läkemedel är business,
big business. Varje år har jag i någon
form stött på problem. Ibland har det varit svårt att få tag på medicin och ibland
har det handlat om vilken medicin som
får användas, och om det är en medicin
som jag kan få ersättning för.
Sex år senare är jag fortfarande inte
frisk men jag jobbar fortfarande som lärare. Idag mår jag kanske bättre än någonsin. Jag har vant mig vid att leva med
sjukdomen och att alltid ha en backupplan i mitt arbete. Jag har också tack vare en ändring i min kost blivit av med
mikrofonen efter att ha använt den i över
fyra år. Jag får bra mediciner och mitt positiva lynne har hjälpt mig och det skall
också hjälpa mig att bli friskare än vad
jag är idag. Tack vare en bra och gratis
sjukvård har jag haft ett liv de senaste sex
åren. Nu ligger jag på sjukhuset och får
dropp. Dropp får jag en gång per månad
och den är avgörande för mitt välmående. Medicinen (dropp) betalar jag 8,80€
per månad för. Skattebetalarna står för
resten, dvs. mera än 99 % av medicinens egentliga pris. Under det senaste
året hade jag möjligheten att delta i en
ASLAK-kurs (3 x 4 dagar) på Härmä rehabiliteringscenter. Vi var 10 deltagare
och jag kan lova att samtliga deltagares
arbetskarriärer förlängdes tack vare kursen. Jag läste till min förskräckelse att
kurserna kan komma att dras in p.g.a. av
det svaga ekonomiska läget. Som lärare
ser jag också med fasa på nedskärningarna inom skolan. Mindre resurser drabbar
de elever som behöver mest hjälp. Regeringen gör ändå det som den måste göra.
Nog är jag orolig för min egen situation,
får jag mediciner i framtiden? Men jag
vill inte att dagens barn i framtiden skall
drabbas för att vi idag lever över våra
tillgångar. Jag klarar mig alltid, det har
jag gjort hittills och det gör jag också i
framtiden.
Text: Tomas Mattbäck
Kuva: Paavo Koistinen
19
Suomen
lehti
Suomen Potilasliitto ry:n
jäsenyhdistykset ja toimintaryhmät
De Sjukas Väl rf
Ordf. Inger Östergård 050 555 7780
[email protected]
Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry ERSY
Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki
toimisto
09 711050
tukipuhelin
040 828 0000
[email protected]
www.psa.fi
Pj. Paavo Koistinen
0400 682 337
[email protected]
Exitus ry
Pj. Jaakko Ojanne
041 461 6886
[email protected]
www.exitus.fi
Suomen Amyloidoosiyhdistys ry
[email protected]
www.suomenamyloidoosiyhdistys.fi
puh. 045 877 4411 (tiistaisin klo 18-20)
Pj. Matti Haimi
0400 329664
Suomen Sähköyliherkät ry
PL 1040, 04431 Järvenpää09 2796 3680
Pj. Erja Tamminen
[email protected]
www.suomensyh.fi
Trasek ry
PL 202, 00531 Helsinki,
puh. 041-546 1565
www.trasek.net
Pj. Antti Karanki, [email protected],
Immuunipuutospotilaiden yhdistys ry
www.imppu.fi
Pj. Jari Kervinen 045 855 2534
(ke, to klo 16-20)
[email protected]
REDY ry
Pj. Jenni Arteli
[email protected]
www.redy.inf
045 341 8691
Suomen Inkon ry
Pj. Kyllikki Koistinen 050 592 3610
[email protected]
www.suomeninkon.fi
20
Suomen Potilasliitto ry:n valiokunnat
Johtoryhmä: Paavo Koistinen (puh.joht.),
Jaakko Ojanne, Inger Östergård
Potilasasiainvaliokunta: Paavo Koistinen
(puh.joht.), Inka Svahn, Inger Östergård
Viestintävaliokunta: Paavo Koistinen
(puh.joht.), Jaakko Ojanne
Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry
www.psa.fi
Tukipuhelin 040 828 0000
– TUKEA JA TIETOA
Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry ERSY on potilasjärjestö, joka toimii vapaaehtoisvoimin. Jäsenistöön kuuluu
eturauhassyöpää sairastavia, heidän lähimmäisiään sekä
sairastumisriskissä olevia.
Tukipuhelin 040 828 0000 on valtakunnallinen
ja siihen voi soittaa 24 h vuorokaudessa.
Vertaistuki- ja pienryhmätoiminta
Vertaistukiryhmiin ovat kaikki tervetulleita riippumatta
asuinpaikasta ja niihin on vapaa pääsy.
Helsinki
Kustaankartano, Oltermannintie 32/Kivalterintie 16, G-talo,
torstaisin kalenterin mukaisilla parittomilla viikoilla, klo 17.
Espoo
ERSY:n tiloissa, EJY:n Yhteisötalossa Tapiolassa, Kauppamiehentie 6, 2. krs (Apteekkitalon yläkerta) torstaisin kalenterin mukaisilla parillisilla viikoilla, klo 17.30.
PSA-näytteenotto
Maanantaisin parillisilla viikoilla ilman ajanvarausta tai lähetettä, klo 15.30–17.30 välisenä aikana, osoitteessa Helsinginkatu 14 A 1 Helsinki, voit otattaa verikokeen, jolla
selvitetään PSA-arvosi. Paikalla on myös vertaistukea.
Maksuttomat kuntoutuskurssit
Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Meri-Karinan palvelukeskuksessa Turun Hirvensalossa toteutetaan läpi vuoden
syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä kuntoutuskursseja. Täytä Kelan kuntoutushakemus, liitä mukaan lääkärin
B1-lausunnon kopio ja sairaskertomus ja lähetä hakemus
Kelaan.
Virkistystoiminta
Virkistystoimikunta järjestää yhteistä toimintaa kulttuurin,
liikunnan, näyttely- ja kylpylämatkojen sekä muun mukavan yhteistoiminnan muodossa.
Kaikista ryhmistä ja tilaisuuksista saat lisätietoa toimistolta.
Lisätietoja:
Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry ERSY
Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki
Puh. 09 711 050
Toimisto on avoinna
Ma10.00–17.30
Ti09.00–16.30
Ke10.00–17.30
To09.00–16.30
Pe09.00–16.30
Tukipuhelin 040 828 0000 on valtakunnallinen
ja siihen voi soittaa 24 h
sähköposti: [email protected]
www.psa.fi
Huomioithan sen, että mikäli jäsenmaksuasi ei ole
maksettu v. 2015, Suomen Potilaslehden tulo lakkaa.
21
Suomen
lehti
ERSY:n pikkujouluteatterimatka Tampereelle 7.11.2015
Bussi lähtee Tampereelle Paavo Nurmen patsaan lähellä olevalta parkkipaikalta, joka sijaitsee Kisahallin ja Olympiastadionin välissä Helsingissä, klo 10.00.
Klo 13.00 Komediateatterin ravintolassa lounaspuffee, teatterin perustaja, näyttelijä Esko Raipia mukana.
Klo 15.00 Pukija
Traaginen komedia
Ola Tuominen on Pukija, tähdelle omistautunut mies. Heikki Kinnunen on Tähti, itselleen omistautunut näyttelijä. Pukija
on näytelmä heidän ystävyydestään, kyynelistä, sydänsuruista, iloista, peloista, omistautumisesta ja unelmista.
Kvartetin kirjoittajan läpimurtoteos Pukija on ihastuttanut teatterikatsojia ympäri maailmaa.
Pukija kertoo Shakespearen näytelmiin erikoistuneesta vanhenevasta tähtinäyttelijästä, hänen pukijastaan ja seurueesta,
joka valmistautuu esittämään Kuningas Learia 227. kerran sotaa käyvässä Englannissa 1942. Tähän Mikko Viherjuuren
ohjaamaan traagiseen komediaan Komediateatteri tuo lavalle lyömättömän määrän kokemusta, taitoa ja karismaa.
Pukijan Sir, tähtinäyttelijä, saa tulkikseen Komediateatterissa debytoivan teatteri-ikonin Heikki Kinnusen ja hänen Pukijanaan nähdään vuoden 2010 parhaaksi näyttelijäksi palkittu Ola Tuominen. Tähtinäyttelijän vaimona nähdään upea teatterineuvos Tuija Vuolle. Muissa rooleissa näemme mm. valloittavan Sanna Majanlahden sekä harvinaisena herkkuna Esko ja
Panu Raipian, isän ja pojan, samassa näytelmässä.
Käsikirjoittaja Ronald Harwood on saanut Oscar-palkinnon käsikirjoituksestaan elokuvaan Pianisti sekä Oscar-ehdokkuuden
Pukija-elokuvan käsikirjoituksesta.
Käsikirjoitus Ronald Harwood
Ohjaus Mikko Viherjuuri
Pukusuunnittelu Maiju Veijalainen
Lavastus Oskari Löytönen
Rooleissa Heikki Kinnunen, Ola Tuominen, Tuija Vuolle, Sanna Majanlahti, Esko Raipia, Panu Raipia ja Linda Silvonen.
Arvioitu kesto 2 h 15 min, väliaikoineen.
www.komediateatteri.fi
Matkan hinta vain 55 € / henkilö sisältäen bussimatkan, lounaspuffeen ja teatterin.
Ilmoittautumiset ERSY:n toimistoon 16.10. mennessä puh. (09) 711050 tai [email protected]
45 ensiksi ilmoittautunutta mahtuu mukaan.
Tervetuloa mukaan pikkujouluteatterimatkalle!
22
Katse vuoteen 2016
SAMY:n syystapaaminen 2015
Tämän artikkelin ilmestyessä, on
SAMY:n syystapaaminen 2015 Kouvolassa 10.10.2015 hyvin lähellä -tai ehkä
juuri pidetty? Syystapaamisessa keskustellaan vuoden 2016 toiminnan suuntaviivoista laaditun Toimintasuunnitelman
pohjalta.
Pitkään rakennettu ja eri hyvinkin värikkäiden vaiheiden kautta aikaansaatu
SAMY:n ”Kasvojumppaopas Meretojan
taudin omatoimisen hoidon tueksi”, on
joko jo ehditty jakaa jäsenille Tapaamiskutsun yhteydessä, tai se jaetaan erillisenä? Opasta jaetaan myös Syystapaamisen yhteydessä.
Toiminta vuonna 2016 tulee jatkumaan mm. julkaisutoiminnassa. Suunnitelma on tuottaa oma oppaansa jalkahoidon tueksi, koska Meretojan tauti
aiheuttaa useille meistä myös erilaisia
kovettuma yms. oikeita jalkojen alueelle.
Vuoden 2016 toiminnan keskiössä
tulee olemaan myös jäsenmäärän kasvattaminen ja aktiivinen tiedottaminen
Meretojan taudista ja sitä sairastavien
ihmisten potilasjärjestöstä, Suomen
Amyloidoosiyhdistys ry:stä. On todet-
tava, että yhdistyksen jäsenmäärä on pysähtynyt paikoilleen ja tulee luonnollista
tietä supistumaan vuosittain, ellei aktiivista jäsenhankintaa ja tiedottamista saada tehostettua. Siinä on haastetta meille
kaikille SAMYlaisille!
Lohdullista tietysti on, ettei Meretojan tauti mihinkään ole hävinnyt, vaan
jatkaa etenemistään suomalaisten geeniperimässä entiseen malliin. Meidän vaan
on tavoitettava nämä ihmiset ja saatava
mukaan SAMY:n toimintaan. SAMY
–muiden vapaaehtoisjärjestöjen laillakaipaa jatkuvaa uusiutumista, resursseja
ja tekijöitä.
Syytapaamisessa kuulemme myös
asiantuntijaluennot sekä jalkahoidon,
että Meretojan taudin aiheuttamien silmäoireiden viimeisimmistä tutkimustuloksista. Näistä esityksistä lisää Potilaslehden seuraavassa numerossa.
Tulevan vuoden 2016 ja sitä seuraavat
vuodet voi arvioida muuttuvan entistä
haastavammiksi Suomen taloustilanteen
ja sen korjaamiseksi tarvittavien toimien
johdosta. Tämä arvio ei tietenkään rajoitu SAMY:yn pelkästään, vaan kaikkiin
Matti Haimi
Suomen Amyloidoosiyhdistys ry:n
puheenjohtaja
ns. kolmannen sektorin toimijoihin –järjestötoimintaan yleensä.
Omasta ja Suomen Amyloidoosiyhdistys ry:n puolesta haluan toivottaa
kaikille Suomen Potilaslehden lukijoille
oikein mukavaa syksyä!
Suomen Amyloidoosiyhdistys ry
Tukipuhelin 045 8774 411 tiistaisin klo 18 –20
sähköposti: [email protected]
on Meretojan taudin (PGA eli perinnöllinen gelsoliiniamyloidoosi) potilasyhdistys
Yhdistyksen päätavoitteena on ajaa tautia sairastavien
etua välittämällä tietoa, toimimalla yhdyssiteenä ja
tukemalla erilaisissa hoito-, kuntoutus- ja tukimahdollisuuksien selvittämisessä.
Internetissä: www.suomenamyloidoosiyhdistys.fi
Netissä lisätietoja ja myös potilaille, omaisille, lääkäreille
ja muulle hoitohenkilökunnalle tarkoitettu potilasopas
23
Suomen
lehti
Syksyiset terveiset Tanskan koulutusmatkalta
Janika Sundström
Immuunipuutospotilaiden
yhdistys ry:n hallituksen
jäsen
SLIPIN:n (Sveriges läkares intresseförening för primär immunbrist) IX.
Pohjoismainen immuunipuutoskokous
järjestettiin 2.-4.9.2015 Helsingørissä,
Tanskassa. Kokous voidaan lukea yhdeksi vuoden suurimmaksi immuunipuutossairauksien diagnostiikan ja hoidon
jatkokoulutustapahtumaksi. SLIPIN
kokouksen yhteydessä järjestetään myös
SISSI (Sveriges Immunbristsjuksköterskors Intresseförening) - immuunipuutoshoitajien kokous. Luentoja tapahtumassa
kuvailtiin käytännönläheisiksi, mutta toki otettava huomioon, että tapahtuma oli
pääasiassa tarkoitettu lääkäreille ja hoitajille. Oli mukava huomata tuttuja kasvoja
ihmisten joukossa - koulutusmatkalle oli
kiireiltään ehtinyt myös immuunipuutoslääkärit Mikko Seppänen ja Timi Martelius. Tapahtuma oli kokonaisuudessaan
hienosti järjestetty ja luennot suoritettiin
englanniksi tai ruotsiksi. Immuunipuutoskokous oli loistava mahdollisuus alan
ammattilaisten verkostoitumiseen sekä
tietojen päivittämiseen. Olin paikalla
edustamassa Immuunipuutospotilaiden
yhdistys ry:tä ja osallistumisen mahdollisti lääkeyhtiö Octapharma Nordic AB.
Suuri kiitos vielä avainasiapäällikölle
Tom Åhmanille hienosti järjestetystä
24
jatkokoulutuksesta, joka mahdollisti
verkostoitumisen pohjoismaisella tasolla
ja erityisesti tutustumisen suomalaisiin
oli hänen positiivinen lähestymistapansa
immuunipuutoshoitajiin ja lääkäreihin.
sairastamiseen ja hän painottikin oman
Delegaatioryhmässämme oli mukana
asenteen tärkeyttä elämän askareiden
itseni ja Tomin lisäksi 12 muuta henhoidossa. Reissun parhaita kokemukkilöä ja he edustivat eri keskussairaasia oli kuitenkin matkustuskumppaneiloita ja yliopistosairaaloita. Saavuimme
hin tutustuminen. Nämä upeat hoitajat
Kööpenhaminaan keskiviikkona aamueri puolelta Suomea kertoivat tarinoita
päivällä, josta matka jatkui samantien
työn puolesta ja oli todella hienoa tutuspikkubussilla Helsingøriin. Olimme petua niin mahtavaan porukkaan. Uskoni
rilllä puolen päivän aikaan. Tapahtuman
hoitajien ammattitaitoon vain vahvistui
starttasi tervetuliaispuhe osallistujille,
entisestään.
jonka jälkeen puheenvuoron sai Eric OkErään luennoitsijan kommentti jäi
senhendler (Pariisi, Ranska) aiheenaan
kuitenkin mieleeni kaikista parhaiten.
CVID – noninfectious complications.
Kyseinen herra puhui ensimmäisenä
Luento jatkui ”kevyellä” tietovisalla tapäivänä tutkimuksien edistymisestä ja
pahtuman järjestäjien puolesta, jonka jälniiden tuloksellisuudesta. Toinen tutkikeen ohjelma jakautui kahtia - SISSI:n ja
ja/lääkäri yleisön joukosta kommentoi
SLIPI:n luentoihin.
asiaa seuraavasti: ”Kyllä tutkimuksia
Itse oletin osallistuvani enemmän hoivoi tehdä ja tehdään koko ajan, mutta on
tajien luentoihin, mutta suurin osa luenvaikea ennustaa tuloksia asioista, joista
noista jotka olivat aiheelta kiinnostavia
koko ajan opitaan lisää. Tutkimuksia silti
pidettiin ruotsiksi ja päädyinkin kuuntetehdään ja eteenpäin mennään vaikka tulemaan enemmän englannin kielisiä miklokset eivät heti maailmalle välitykään.”
ro-tason esitelmiä bakteereista, viruksisTämä on hyvä itse jokaisen muistaa.
ta ja tehdyistä tutkimuksista. KoulutusOmasta puolestani iso kiitos upeasta
reissussa oli paljon muitakin hienoja hetkokemuksesta Tomille ja koko porukalle!
kiä mielenkiintoisten luentojen lisäksi.
Konventum Konferencecenter on kaunis
Linkit koulutuksen ohjelmiin:
rakennus täynnä toinen toistaan näyttähttp://www.slipi.nu/Program.shtml
vämpiä taideteoksia. Alue on suureksi
http://www.sissi.nu/upload/sissi/file/
osaksi vihreän ruohon ympäröimänä ja
filer/2015-SISSI-program-prel_v2.pdf
illallista nautittiin katsellen
kaunista merinäkymää. Yksi
mieleenpainuvimmista luennoista tuli itse
asiassa potilaan
suusta. Erik
Ståhl kertoi
humoristisella
tavalla avoimesti omasta
elämästä ja sairaudestaan. Luennossa parasta Osa delegaatioryhmästä kongressialueen portilla.
Brita Pawli
Det är förenligt med ditt intresse att
upprätta en intressebevakningsfullmakt
Lagen om intressebevakningsfullmakt
trädde i kraft 1.11.2007. Avsikten med
lagen är att klargöra situationer då en persons förmåga att handha sina personliga
angelägenheter har försämrats och är i
behov av hjälp av en annan person.
Många av oss funderar över olika frågor i anslutning till åldrande och eventuella handikapp som kan uppstå. En
central fråga är härvid vem som skall
handha ens personliga angelägenheter
då man inte längre själv förmår göra det.
Det är därför klokt att i god tid och väl
genomtänkt uppgöra en intressebevakningsfullmakt. Avsikten är härvid den
samma som vid uppgörande av testamente eller vårdtestamente. Dessa kan
inte heller uppgöras då man fallit i koma
eller från graven.
Genom att Googla kan man få grundinformation om intressebevakningens
befullmäktigande, så även under adressen www.oikeus.fi eller genom att kontakta magistraten.
Intressebevakningsfullmakten uppgörs alltid skriftligt och den bör bekräftas av två ojäviga vittnen. I dokumentet
namnges den person som givit sitt samtycke till att verka som intressebevakare
och där uppräknas alla de åtgärder som
fullmäktigen har befogenhet att utföra.
Härvid blir det vanligen fråga om olika
åtgärder gällande skötseln av förmögenheten och diverse ekonomiska angelägenheter, men även olika åtgärder
gällande personens privata levnad. Som
exempel på det sistnämnda kan vara att
en person som under sitt tidigare liv varit intresserad av musik, särskilt noterar
att fullmäktigen sköter om resor och up-
pehälle till den årliga operafestivalen i
Nyslott eller veckovisa besök till olika
konserter.
Framför allt är det viktigt att noggrant
specificera i intressefullmakten sådana
funktioner som man personligen anser
viktiga även då konditionen och verksamhetsförmågan avtar, men som man
fortsättningsvis önskar uppleva. Man bör
beakta att fullmäktigen inte får använda
sin huvudmans medel på annat sätt eller
för andra ändamål än dem som anges i
fullmakten. Vid uppgörandet av intressebevakningsfullmakten kan det vara klokt
att utnyttja juridisk sakkunskap. Det är
även viktigt att i god tid berätta om fullmakten för släktingar och vänner, så att
alla är medvetna om att det gäller ifrågavarandes personliga och uttalade önskan
och befullmäktigande.
Man bör även beakta, att den befullmäktigade inte är av ens egen åldersklass. Om betydligt över 80-åringar befullmäktigar varandra, kan det med dålig
tur inträffa så att då intressebevakaren
skulle behövas, är denne själv i behov
av en sådan. Det lönar sig att beakta levnadsloppets realiteter och sannolikheter.
Intressebevakningsfullmakten träder
i kraft då fullmaktsgivarens handlingsförmåga upphör. Man behöver således
inte bekymra sig för att man mister sin
behörighet då man undertecknat fullmakten. Det är naturligtvis skäl att lämna
fullmakten att uppbevaras av den befullmäktigade eller en juridisk rådgivare, så
att den är tillgänglig då den behövs. Då
fullmakten skall träda i kraft inbegärs
magistratens fastställelse av densamma.
Härvid uppvisas fullmakten i original
och ett läkarintyg som utreder huvudmannens hälsotillstånd. Läkaren bekräftar att handlingsförmågan har upphört
och fullmakten kan börja tillämpas. Man
bekräftar härvid det tillstånd fullmakten
ursprungligen har uppgjorts för.
Då intressebevakningsfullmakten
träder i kraft inlämnar den befullmäktigade till magistraten en redogörelse
över de ekonomiska ärenden som denne
har befullmäktigats att handha. Härvid
uppgörs bl.a. en egendomsförteckning
över de tillgångar och skulder i fråga om
vilka fullmäktigen enligt fullmakten är
behörig att företräda fullmaktsgivaren.
Magistraten kan senare inbegära tilläggsuppgifter. På detta sätt övervakar myndigheten även att missbruk inte sker. I
själva intressebevakningsfullmakten kan
särskilt noteras att förmynderskapslagens stadganden följs. Till dessa stadganden hör bl.a. en regelbunden redovisning
av tillgångarnas användning.
Ett dylikt stadgande kan vara bra att
göra t.ex. då den befullmäktigade är en
person i syskonskaran.
Om till exempel ett av familjens barn
eller barnbarn fungerar som den åldriga förälderns intressebevakare, kan det
vara nyttigt för att undvika eventuella
stridigheter, att intressebevakaren gör
en årlig redovisning till magistraten
över skötseln av tillgångar och skulder.
Då det i sinom tid blir aktuellt att göra
en boutredning, kan man konstatera att
medelsförvaltningen upprätthållits med
noggrannhet och under myndighetsövervakning.
På oikeus.fi-hemsidorna preciserar
man de områden som skall upptagas i
25
Suomen
intressebevaknings-fullmakten på följande sätt: Registreras 1) Ändamålet
med fullmakten, 2) De uppgifter som
fullmäktigen har rätt att sköta, 3) Fullmaktsgivaren och fullmäktige och 4) En
redogörelse över under vilka förhållanden fullmakten träder i kraft. Dylika förhållanden kan vara insjuknande, mental
rubbning, försämrat hälsotillstånd eller
någon annan motsvarande orsak, som
medför att fullmaktsgivaren inte längre
är kapabel att sköta sina personliga angelägenheter.
Den person som erhållit intressebevakningsfullmakten kan, om det anges
lehti
i fullmakten, se till att vårdtestamentets
stadganden fullföljs eller att även andra
frågor som gäller sjukvård och hälsofrämjande åtgärder blir omskötta. Centrala frågor gällande samtliga stadganden
som definieras i intressebevakningsfullmakten är transparens och entydighet. På
detta sätt undviker man onödig spänning
eller osäkerhet inom familjen och bland
släktingar gällande vem och med vilken
rätt fullmäktigen sköter fullmaktsgivarens uppdrag.
Det är skäl att ytterligare konstatera, att den ensamstående medborgaren
visserligen inte blir utan intressebevak-
ning då hon insjuknar eller förlorar sin
rättshandlingsförmåga. I sådana fall utnämns en intressebevakare av staden eller
kommunen. Av erfarenhet vet man emellertid att till exempel i en stad av Helsingfors storlek har en intressebevakare
450 – 500 personers angelägenheter att
bevaka. Denna arbetsmängd medför att
endast de nödvändigaste rutinärendena
hinner skötas. Med hänsyn till detta torde
uppgörandet av en intressebevakningsfullmakt sannolikt vara en nyttig åtgärd.
Text: Jaakko Ojanne
Översättning: Kaj Kiljander
exitus.fi
Ilkka Vuorikuru
Exitus ry:n varapuheenjohtaja
Lapsena minua vaivasivat painajaisunet,
joissa makasin sairaalassa hyvästelemässä vanhempiani ja odottamassa lähestyvää kuolemaa. Olin unohtanut nämä unet
tyystin kunnes rupesin viime vuonna
työstämään kirjaa aiheesta, kuinka yhteiskunta huolehtii kuolevista.
Nähdessäni lapsuuteni painajaisen,
olin ehkä 6- tai 7-vuotias. Kun vuonna
2011 kiinnostuin saattohoidosta ja kuolevista huolehtimisesta luettuani sattumalta
eutanasiaa käsittelevän jutun. Aina niihin
päiviin asti käsitykseni saattohoidosta oli
tuon lapsuuden painajaisen varassa.
Kun syksyllä 2014 istuin alas kirjoittamaan apurahahakemusta Suomen
26
On inhimillistä tukea ihmistä
kuoleman lähestyessä
tietokirjailijoille kirjasta, jossa käsiteltäisiin saattohoitoa yhteiskunnan näkökulmasta, kohtasin taas omat kohtasin
taas omat mielikuvani.
Ajatus seitinohuesta vanhuksesta jakelemassa viisaita viimeisiä sanoja sukulaisilleen tai mielikuva syöpään kuolevasta 4-vuotiaasta äitinsä sylissä ovat
vain osittain totta. Me kaikki kuolemme
juuri oman kuolemamme. Suurin osa
meistä ei ole tajuissaan kun sydän lopulta
pysähtyy mutta suurin osa tajuaa lähestyvän kuoleman viikkoja tai kuukausia
ennen loppua.
Jotkut kärsivät ja kärsivät paljon
Suomalaisista valtaosa kuolee erilaisissa laitoksissa. Saattohoitokoteihin, joita
maassamme on neljä, eivät mahdu kaikki. Laitoskuolemakaan ei välttämättä ole
huono mutta se herättää kysymyksen:
teemmekö me yhteiskuntana kaikkemme, että ihmisen viimeiset hetket olisivat
arvokkaat?
Saattohoitokodit ovat osa sairaanhoitojärjestelmäämme, joka se on monella
tavalla porrastettu. Ajatus on, että hoitoportaalta siirrytään ylöspäin hoidon
vakavuuden mukaan. Saattohoitokodissa hoitoa saavat kaikkein vaikeimpia
fyysisiä tai psyykkisiä oireita kokevat
kuolevat.
Kirjaa varten olen tehnyt haastatteluja, lukenut aineistoja ja perehtynyt alan
kirjallisuuteen. Teoksessa ei käsitellä
yksittäistä potilasryhmää eikä se keskity
saattohoidon käytäntöihin - ei minulla
niistä kirjoittamiseen olisi edes tarvittavaa asiantuntemusta. Sen sijaan teos
keskittyy kuolemaa koskevaan yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen: politiikkaan,
talouteen ja kulttuuriin.
Edellä mainittu sairaanhoidon portaikko muodostuu kuolevalle juuri suhteessa näihin yhteiskunnan tarjoamiin
puitteisiin. Lääkäreiden tekemät päätökset siitä, milloin siirrytään saattohoitoon
ja mitkä tutkimukset tai interventiot ovat
kuolevalle tarpeettomia muodostuvat
lääketieteellisen tiedon, politiikan, resurssien ja hoitokäytäntöjen verkostossa.
Kaikki yhteiskunnan haavoittuvat
ryhmät (sairaat, vammaiset, lapset, pakolaiset) ovat usein heitä koskevan määrittelyn armoilla. Kuolevat ovat helposti
samanlaisessa asemassa, elävien maailman reunoilla. Sairauden laatu, ystävien
ja sukulaisten määrä (ja laatu) sekä alueelliset palvelut määrittävät sen millainen kuolema on mahdollinen.
On inhimillistä tukea ihmistä kuoleman lähestyessä. Ympäröivä maailma
kuitenkin määrittää mitä inhimillisyydellä tarkoitetaan.
Ensimmäisen maailmansodan länsirintama on hyvä esimerkki siitä, kuinka
kuolema menettää inhimillisen merkityksensä. Taisteluissa saattoi päivässä
kuolla niin monta tuhatta ihmistä, ettei
ruumiita saatu edes haudattua ennen kuin
seuraava taistelu jo alkoi. Sotilaat tottuivat siihen, että ruumiit muuttuivat osaksi
maisemaa samoin kuin puut ja kivet.
Jos sota on esimerkki yhdestä ääripäästä, toinen ääripää voisi olla kuninkaan kuolema. Mikäli monarkkia ei raivattu tieltä vallanperimystaistelussa, hän
sai mitä ilmeisimmin osakseen kaiken
sen hoidon mitä hänen aikansa maailma
saattoi tarjota. Sen lisäksi ihmiset kerääntyivät kaupunkien toreille suremaan
ja rukoilemaan kuninkaansa puolesta.
Kun kuolema lopulta kruunipään korjasi,
valtakunta suri.
Näiden kahden ääripään väliin mahtuu 2000-luvun suomalainen kuolema.
Suomalaiset pelkäävät laitoskuolemaa ja haluaisivat kuolla kotona. Laskentatavasta ja käytettävästä tilastosta
riippuen kuitenkin vain viidennekselle
kotikuolema on mahdollinen. Kaikille
se ei ole mahdollinen fyysisen kunnon
takia tai omaishoitajien puuttumisen
vuoksi. Laitoksissa kuoleva potilas tuomitaan liian helposti sänkyyn, jolloin
hänen toimintakykyään rajataan tarpeettomasti. Kivunlievityksen tarjoaminen tuntuu edelleen olevan ongelma
ja valtakunnallinen käytäntö on vasta
kehittymässä.
Toisaalta, laadukas saattohoito toteutuu yhä useamman ihmisen kohdalla. Tuore Terhokodin koordinoima ja
yhteisvastuukeräyksen tuotoilla toteutettava Kuolevan hyvä hoito -hanke on
avainasemassa korjaamassa saattohoidon
ja kuolevista huolehtimisen puutteita koko valtakunnassa.
Kysymyksiä on paljon. Kenenkään ei
pitäisi pelätä kuoleman lisäksi sitä, että
joutuu laitokseen. On surullista kuulla
kun vanha ihminen sanoo ”ennemmin
vaikka tapan itseni kuin mennen sairaalaan kuolemaan”. Toivon, että tekeillä
oleva kirja voi jollain tapaa valaista tätä
keskustelua ja kenties tuoda oman lisänsä siihen. Toivon mukaan käsikirjoitus
valmistuu talvella 2016.
EXITUS RY
KUTSU YHDISTYKSEN SYYSKOKOUKSEEN
Exitus ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään keskiviikkona 25. marraskuuta 2015 klo 18.00.
Suomen Potilasliiton toimistossa, osoite Helsinginkatu 14 A 1 (katutaso) Helsinki
Syyskokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 8.§:ssä mainitut seuraavat asiat:
1. Kokouksen avaus.
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjan tarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa.
3. Todetaan kokouksen sääntöjenmukaisuus ja päätösvaltaisuus.
4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys.
5. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, liittymis- ja jäsenmaksujen suuruus sekä talousarvio.
6. Valitaan hallituksen puheenjohtaja sekä hallituksen jäsenet (6-8).
7. Valitaan toiminnantarkastaja ja varatoiminnantarkastaja.
8. Päätetään sääntöjen muuttamisesta.
9. Muut kokouskutsussa mainitut asiat.
Exituksen hallitukseen kaivataan uusia henkilöitä. Jos olet halukas hallitustyöskentelyyn,
ota rohkeasti yhteyttä Marjukka Lehtiseen.
Kahvitarjoilu.
Tarjoilun järjestämiseksi pyydetään ilmoittautumiset to 19.11. mennessä;
Marjukka Lehtinen puh. 050 582 1464 tai s-postilla: [email protected]
Tervetuloa! Hallitus
27
Suomen
lehti
WLAN-lähettimet yleistyvät kouluissa –
entä vaikutukset lasten terveyteen?
Opetushallituksen Uusi oppiminen -hanke tuo kouluihin ja oppilaitoksiin älypuhelimet, tabletit ja WLAN-teknologian.
Helsingin yliopiston dosentti Dariusz
Leszczynski esitelmöi aiheesta Fiskarsin koululla 27.8.2015. Hänen mukaansa matalaenergisen mikroaaltosäteilyn
pitkäaikaisvaikutuksista lapsiin on aivan
liian vähän tietoa. Näiden järjestelmien
turvallisuutta lapsille ei olekaan ennalta
tutkittu, mikä on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että markkinoille lasten käyttöön tulevat lelutkin testataan ennalta
ja sellaiset tuotteet vedetään pois, jotka
eivät varmuudella sovellu lapsille.
Kanadassa koulujen langaton teknologia on saanut osakseen kohtalaisen
paljon julkisuutta, kun Microsoft Kanadan entisenä toimitusjohtajana 16 vuotta työskennellyt Frank Clegg on tuonut
esille WLAN-laitteiden terveyshaittoja
lapsille. Cleggin mukaan niissä kouluissa, joihin on asennettu langaton WLAN,
oppilailla on alkanut esiintyä huimausta,
päänsärkyä, uni- ja keskittymisvaikeuksia, sekä joillakin sydämen rytmihäiriöitä. Osa oppilaista on joutunut kotiopetukseen. Näihin kouluihin on jälkeenpäin
asennettu kaapeloitu internet-yhteys,
jotta lasten altistuminen langattomalle teknologialle vähenisi. Frank Clegg
pitää huolestuttavana sitä, että monille
lapsille on määrätty lääkitystä edellä
kuvattuihin oireisiin. On ilmeistä, että
vain harvat vanhemmat osaavat yhdistää
jälkikasvunsa oireilun langattoman teknologian käyttöön.1
Kanadan parlamentin vuonna 2015
julkaistussa laajassa raportissa langattomien verkkojen terveysvaikutuksista
28
muistutetaan, että WLAN-teknologia
saattaa heikentää lasten oppimiskykyä
ja aiheuttaa muitakin terveysongelmia.
Lääkäreitä ja lasten vanhempia kehotetaan tarkkailemaan lasten oireita ja sitä,
esiintyvätkö ne uuden teknologian käytön yhteydessä.2
Myös lääkäri Erica Mallery-Blythe
Isosta-Britanniasta kertoi Telegraph
-lehden haastattelussa keväällä 2015
vastaavista terveysongelmista lapsilla.
Jopa sadat lasten vanhemmat ovat ottaneet häneen yhteyttä ja kertoneet lapsilla
esiintyvistä päänsäryistä ja huimauksesta niiden koulupäivien jälkeen, jolloin
koulussa on ollut tietotekniikkaopetusta. Myös Isossa-Britanniassa lapsia on
otettu kotiopetukseen. Mallery-Blythe
on paneutunut langattoman teknologian
vaikutuksiin vuodesta 2009 ja hän lopetti
laitteiden käytön niiden riskit tiedostettuaan. Brittilääkäri pitää aiheesta luentoja
ja pyrkii vaikuttamaan myös opettajien
tietotasoon: ”Suuri osa opettajista ei tiedä edes sitä, että Maailman terveysjärjestö on luokitellut radiotaajuiset verkot
kategoriaan 2B, mikä tarkoittaa, että ne
ovat mahdollinen karsinogeeni. On olemassa suuri määrä tutkimuksia, joissa
dokumentoidaan haitallisia vaikutuksia
biologisiin organismeihin. Ymmärrettävästi ihmisillä ei ole aikaa tutustua niihin
tai sulatella tätä kaikkea.” 3
WLAN-säteilyn vaikutus koeeläimiin
WLAN-säteilyn pitkäaikaisvaikutuksia
tutkittiin Turkissa vuonna 2015. Tutkijat pohtivat nykyistä teknologian laa-
jamittaisen levinneisyyden tilannetta
suhteessa tutkimustietoon pitkäaikaisvaikutuksista, joista ei toistaiseksi ole
olemassa riittävästi tietoa. Tutkimuksessa käytettiin rottia, jotka jaettiin
kahteen ryhmään. Ryhmät elivät muuten samanlaisissa olosuhteissa, mutta
toista altistettiin WLAN-reitittimen säteilylle taajuudella 2,4 GHz päivittäin
vuoden ajan. Tämän jälkeen altistettujen ja altistamattomien eläinten aivot
tutkittiin ja havaittiin viitteitä siitä,
että pitkäaikaisaltistuminen WLANsäteilylle voi olla haitallista. WLANsäteily näytti vaikuttaneen altistettuihin
eläimiin mikroRNA:n tasolla. Kyse on
hyvin pienistä molekyyleistä, jotka
säätelevät muun muassa geenien ilmenemistä, ovat mukana solujen erilaistumisessa ja kasvussa, liikkuvuudessa
ja solukuolemassa. MikroRNA:ta on
paitsi ihmisellä, myös eläimillä ja kasveilla. MikroRNA:n uskotaan ihmisellä
vaikuttavan noin 30 % geeneistä. Turkkilaistutkijoiden mukaan asiasta tarvitaan lisätutkimuksia, mutta löydökset
antavat viitteitä siitä, että WLAN-säteily voi lisätä neurologisten sairauksien
riskiä. 4
WLAN-säteilyn vaikutuksia aivoihin on myös tutkittu. Muistia tutkittiin
altistamalla koe-eläimet WLAN-modeemien käyttämälle 2450 MHz:n taajuiselle mikroaaltosäteilylle 30 päivän
ajan kolme tuntia päivässä. Kyseessä oli
tehotiheydeltään 1 mW/cm2 -vahvuinen
pulssimainen mikroaaltosäteily. Tuloksena havaittiin, että säteilyn raja-arvotkin
selvästi alittava altistuminen aiheutti vähentynyttä glukoosinottoa aivojen hip-
pokampuksessa, mikä puolestaan johti
oppimiskyvyn ja paikkamuistin heikentymiseen.5
Monilla nisäkäslajeilla saatuja tutkimustuloksia ei toki voida suoraan soveltaa ihmiseen, mutta ne puhuvat säteilyn
biologisten vaikutusten puolesta ja osoittavat, että kyse ei voi olla pelkästään psykosomaattisesta reagointimallista.
Tutkimuksia WLAN-säteilyn
vaikutuksesta ihmiseen
Eläinkokeiden lisäksi on tehty tutkimuksia myös ihmiselimistön reagoinnista
WLAN-säteilylle. Ateenan teknillisessä korkeakoulussa selvitettiin vuonna
2010 WLAN-teknologiaa vastaavan
sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksia
aivojen sähköiseen aktiivisuuteen. Kokeeseen osallistui 15 naista ja 15 miestä, jotka suorittivat muistitehtäviä sekä
WLAN-signaalille altistuessaan että
ilman altistusta. Koehenkilöt eivät tienneet, milloin laite oli kytketty päälle tai
suljettu. Testin tulos oli mielenkiintoinen: Säteily ei vaikuttanut alfa- ja beeta -aaltoihin miehillä, mutta naisilla se
heikensi merkittävästi näiden taajuusalueiden aktiviteettia. Tutkijat muistuttavat
johtopäätöksissään, että he ovat jo aiemmin kuudessa matkapuhelintutkimuksessa taajuuksilla 900 MHz ja 1800 MHz
(megahertsiä) nähneet vastaavia sukupuolten välisiä eroja reaktioissa alfa- ja
beeta-aaltoja altistettaessa.6
Toisessa tutkimuksessa vuodelta
2011, 15 naista ja 15 miestä osallistuivat
neurofysiologisiin testeihin, joissa mitattiin koehenkilöiden tarkkaavaisuutta ja
työmuistia WLAN-säteilylle altistuttaessa ja ilman altistumista. Altistuneilla
havaittiin sukupuolisidonnaisesti haitallinen vaikutus työmuistiin.7
Miesten lisääntymisterveys ja
WLAN-säteily ovat myös herättäneet
tutkimuksellista kiinnostusta: Tutkimukseen osallistui 15 miestä, joista osa
altistui neljän tunnin ajan langattoman
sylimikron WLAN-signaalille. Langattomia verkkoja vastaavalle säteilylle al-
tistetulla ryhmällä todettiin tilastollisesti
merkitseviä DNA-muutoksia spermassa
sekä alentunut siittiöiden liikkuvuus altistamattomaan ryhmään nähden.8
WLAN-reitittimien koetaan aiheuttavan osalle väestöstä monenlaisia oireita,
joista neurologisiksi voidaan luokitella
päänsäryt, huimaus, väsymys, fyysinen
uupumus ja voimattomuus, keskittymiskyvyn ja ajattelun vaikeudet, unettomuus
ja unihäiriöt. Myös sydämen rytmihäiriöitä, katkonaista hengitystä ja pulssin
vaihtelua havaitaan. Silmissä saatetaan
tuntea painetta ja kipua, ja katseen tarkentaminen saattaa vaikeutua. Korvien
tinnitus on yleinen oire, jonka lisäksi
kärsitään matalataajuisesta tinnituksenkaltaisesta ”huminasta” ja kuulon heikkenemisestä. Monilla WLAN-säteilylle
oireilevilla esiintyy myös valo-, kemikaali- ja hajuherkkyyttä sekä polttelua ja
pistelyä iholla.
WLAN-käytäntöjä ja suosituksia
eri maissa
Euroopan neuvosto linjasi päätöslauselmassaan 2011: ”Erityisesti kouluissa ja
luokkahuoneissa pitäisi suosia langallisia internet-yhteyksiä ja rajoittaa lasten
matkapuhelimen käyttöä koulun tiloissa.
Ajatellen kaiken aikaa lisääntyvää altistumista, erityisesti lasten ja herkkien
ryhmien kohdalla inhimilliset ja taloudelliset seuraamukset voivat muodostua
merkittäviksi, mikäli varhaisia varoitussignaaleita ei huomioida.”9 Noudatetaanko suosituksia?
Euroopassa on maita, joissa WLANteknologian käyttöön ei suhtauduta
yhtä varauksettomasti kuin Suomessa.
Esimerkiksi Ranskan kouluissa suositetaan käytettäväksi kaapeliteknologiaa.
Samoin Saksan säteilyturvakeskus suosittaa Ethernet-verkkoja langattomien
yhteyksien sijaan aina kun se on mahdollista. Saksassa liittopäivät ja useat
osavaltiot Baijerin johdolla ovat ottaneet kriittisen kannan WLAN-verkkojen
asentamiseen oppilaitoksiin ja yliopistoihin.10
Sveitsissä suositellaan, että WLANyhteys kytketään päälle ainoastaan siksi
ajaksi, kun tietokonetta käytetään. Erityisesti läppäri suositellaan sammutettavaksi, muuten laite pyrkii toistuvasti
muodostamaan yhteyttä verkkoon, mikä
johtaa tarpeettomaan mikroaaltosäteilylle altistumiseen. Erityistä varovaisuutta
suositellaan noudatettavaksi, kun läppäriä, kämmentietokonetta tai nettipuhelinta pidetään lähellä kehoa.11
Suurten keksintöjen maassa Kiinassa
tarjotaan jo turvallisempia vaihtoehtoja,
joille tulevaisuudessa on epäilemättä
kysyntää. Kiinalainen, verkkopalveluja tarjoava yhtiö Qihoo markkinoi
WLAN-tukiasemia, joissa on mahdollista käyttää kolmea eri asetusta verkon
kuuluvuudelle. Parhaan kuuluvuuden
mahdollistaa asetus ”seinän läpäisevä”,
astetta heikompi on ”tasapainoinen”, ja
kaikkein vaimeimman signaalin tuottaa
asetus ”raskaana olevat naiset”. Qihoo
-yrityksen toimitusjohtaja Zhong Hongyi
korostaa, että valitsemalla viimeksi mainitun, säteily vähenee käyttäjään nähden
jopa 70 %:lla.12
Vähemmän WLAN-säteilyä
arkiympäristöihin
Kouluihin ja päiväkoteihin tulisi harkita
perustettavaksi myös säteilyvapaita alueita. WLAN-reitittimet voidaan sijoittaa
vain osaan tiloista kokonaisaltistuksen
vähentämiseksi. Langattomuudelle vaihtoehdon tarjoaa valokuitu, joka on interaktiivinen, etäopetukseenkin soveltuva ja
nopea teknologia. Valokuituteknologiaan
ei liitetä mitään terveysvaikutusepäilyjä
silloin, kun sen päätelaite eli modeemi
ei ole langaton. Moniin uudisrakennuksiinkin, myös kouluihin, vedetään kuitukaapeli huoneisiin perille asti ja Ethernet-pistokkeen kautta pääsee internettiin
vaivatta. Langallinen kiinteä laajakaista
valokuidulla toteutettuna on turvallisin
ja teknisesti vähiten häiriöitä tuottava
vaihtoehto.
29
Suomen
lehti
Lähteet:
1) Symptoms of WiFi in Schools. ElectromagneticHealth.Org-sivuston julkaisema video.
Noudettu 23.5.2015 osoitteesta:
<https://vimeo.com/71750893>
2) HESA recommendations on radiofrequency electromagnetic radiation and the health of Canadians
Noudettu 12.7.2015 osoitteesta:
http://www.c4st.org/HESARecommendations
3) Telegraph (9.5.2015). Is Wi-Fi making your child ill?
Noudettu 26.5.2015 osoitteesta:
< http://www.telegraph.co.uk/lifestyle/wellbeing/11589857/Is-Wi-Fi-making-your-child-ill.html>
4) Dasdag, Suleyman et al. (2015). Effects of 2.4 GHz Radiofrequency radiation emitted from Wi-Fi equipment on microRNA expression in brain tissue. International Journal of Radiation Biology, 91:4, 306–311.
5) Lu, Yonghui et al. (2012). Glucose administration attenuates spatial memory deficits induced by chronic low-power-density microwave exposure. Physiology & Behavior, 106:5, 631–637.
6) Maganioti, Argiro et al. (2010). Wi-fi electromagnetic Fields Exert Gender Related Alterations on EEG.
Noudettu 27.5.2015 osoitteesta:
<http://www.researchgate.net/publication/267816859_WI-
FI_ELECTROMAGNETIC_FIELDS_EXERT_GENDER_RELATED_ALTERATIONS_ON_EEG>
7) Papageorgiou, C. et al. (2011). Effects of wi-fi signals on the p300 component of event-related potentials during an auditory hayling task. Journal of Integrative Neuroscience, 10:2, 189–202.
8) Avendano, C. et al. (2012). Use of laptop computers connected to internet through Wi-Fi decreases human sperm motility and increases sperm DNA fragmentation. International Journal of Fertility & Sterility, 97, 39–45.
9) Euroopan neuvosto (6.5.2011). Committee on the Environment, Agriculture and Local and Regional Affairs: The Potential Dangers of electromagnetic fields and their effect on the environment. Doc 12608.
10) Decision of the Bavarian Parliament from 21 June 2007. Protecting Children at School from Radiation Exposures. Final Report.
Noudettu 27.5.2015 osoitteesta:
<http://www.magdahavas.com/wordpress/wp-content/uploads/2010/09/German_Swiss_Wifi_In-Schools_Warn.pdf>
11) Havas, Magda (2010). Free Fiber for Swiss Schools – Wifi Warnings.
Noudettu 27.5.2015 osoitteesta:
<http://www.magdahavas.com/free-internet-access-in-swiss-schools-no-wifi/>
12) Digitoday (25.6.2015). Tapio Berschewsky, Kiinalaisyhtiöt kisaavat sikiöillä – ”Tuotteemme on suunnattu pelokkaille”.
Noudettu 25.6.2015 osoitteesta: http://www.digitoday.fi/yhteiskunta/2015/06/25/kiinalaisyhtiot-kisaavat-siskioilla—
tuotteemme-on-suunnattu-pelokkaille/20158109/66
Teksti: Erja Tamminen,
Suomen Sähköyliherkät ry:n
puheenjohtaja, tietokirjailija
30
Potilasta palveleva hoitosuunnitelma tehdään yhteistyössä
Potilaalla tulee olla asianmukainen ja
ajantasainen hoitosuunnitelma, jotta hoito olisi kokonaisvaltaista, yksilöllistä ja
laadukasta. Tämä koskee erityisesti pitkäaikaishoidossa olevia potilaita. Hoitosuunnitelmaan kirjataan potilaan hoitoa
koskevat linjaukset, hoidon järjestäminen sekä seuranta. Hoitosuunnitelman
laatimisesta ja sen asianmukaisuudesta
vastaa viime kädessä potilasta hoitava
lääkäri. Koska hoidosta on päätettävä
yhdessä potilaan tai potilaan ollessa estynyt tämän omaisen kanssa, myös hoitosuunnitelma on hyvä laatia yhteistyössä
heidän kanssaan. Heille on lisäksi kuvattava tilanne ymmärrettävästi. Potilaan
kannalta paras hoitosuunnitelma saavutetaan neuvotellen potilaan ja tarvittaessa
omaisen kanssa.
Mahdollisimman monen potilasta hoitavan tahon on hyvä osallistua hoitosuunnitelman laatimiseen. Näin saadaan aikaan potilasta parhaiten palveleva ja hänen tilanteeseensa parhaiten sopiva hoitosuunnitelma. Pitkäaikaishoidossa hoitajat
kohtaavat potilaat päivittäin, joten heille
muodostuu usein selkeä kokonaiskuva
potilaan tilanteesta ja hoidon vaikutta-
vuudesta. Potilaan ja lääkärin kohtaamisia on harvemmin. Hoitohenkilöstöstä
omahoitajan on tärkeä olla läsnä hoitosuunnitelmaa laadittaessa. Esimerkiksi
hoitokokous on hyvä paikka hoitosuunnitelman laadintaan, koska siihen voidaan
kutsua kaikki tarpeelliset osapuolet ja
saada näin sovittua asiat ja selkeytettyä
tavoitteet. Kukin ammattiryhmä huolehtii omasta osuudestaan kokonaishoitosuunnitelman mukaisesti ja voi laatia
myös oman tarkentavan suunnitelmansa
(esimerkiksi hoitotyön suunnitelma tai
fysioterapiasuunnitelma). Suunnitelmassa on huomioitava myös potilaan mahdollinen kuntoutuksen tarve, jolloin myös
kuntoutushenkilöstön on hyvä osallistua
hoitosuunnitelman laatimiseen. Lääkärin
ei siis tule tehdä pitkäaikaishoitopotilaan
hoitosuunnitelmaa yksin. Hoitosuunnitelmassa on myös syytä linjata, miten
toimitaan akuuttitilanteessa sekä elämän
loppuvaiheessa. Mikäli potilaalle on tehty DNR- eli do not resuscitate -päätös,
myös se kirjataan hoitosuunnitelmaan.
DNR-päätös on lääkärin tekemä lääketieteellinen päätös pidättäytyä elvytyksestä
sydämen pysähtyessä. Päätöksen lääke-
tieteelliset perusteet kirjataan asianmukaisesti potilasasiakirjoihin. DNR-päätös
on yksi osa hoitosuunnitelmaa ja koskee
ainoastaan mahdollista elvytystilannetta.
Potilaalle tehty DNR-päätös ei korvaa
hoitosuunnitelmaa, eikä vaikuta potilaan
muuhun hoitoon.
Valvira antoi 25.5.2015 hoitosuunnitelmia ja DNR-päätöstä pitkäaikaishoidossa koskevan ohjeen (Valviran ohje
3/2015). Ohje muistuttaa asianmukaisen
hoitosuunnitelman laatimisen tärkeydestä sekä selkeyttää hoitosuunnitelman ja
DNR-päätöksen välistä suhdetta.
Lisätietoja:
Valvira
Riitta Aejmelaeus
ylilääkäri
puh. 0295 209, 431
Anna-Maija Liedenpohja
ylitarkastaja
puh. 0295 209 454
etunimi.sukunimi[at]valvira.fi
31
Terveysalan yhteystietoja
ALUEHALLINTOVIRASTOT
www.avi.fi
Etelä-Suomen aluehalllintovirasto
Puhelinvaihde 0295 016000
Itä-Suomen aluehallintovirasto
Puhelinvaihde 0295 016800
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Puhelinvaihde 0295 018000
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Puhelinvaihde 0295 018450
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Puhelinvaihde 0295 017500
Lapin aluehallintovirasto
Puhelinvaihde 0295 017300
Ahvenanmaan valtionvirasto
Puhelinvaihde 018 635 270
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia (EOA)
puh. (09) 4321
FIMEA
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus
Puhelinvaihde 029 522 3341 www.fimea.fi
Potilasvahinkolautakunta (Pvltk)
puh. 020 743 4343, www.pvltk.fi
Kuva: Paavo Koistinen
Potilasvakuutuskeskus (Pvk)
Bulevardi 28, 00120 Helsinki, puh. 040 450 4590, www.pvk.fi
Lääkevahinkovakuutuspooli, puh. 040 450 4640, www.lvp.fi
Sosiaali- ja terveysministeriö
puh. (09) 16001, Meritullinkatu 8, 00170 Helsinki, www.stm.fi
Kuluttajaliitto ry
puh. (09) 454 2210, Malminrinne 1 B, 00180 Helsinki
www.kuluttajaliitto.fi
Suomen Potilasasiamiehet ry
pj. Maarit Väisänen-Sotka, s-posti: [email protected]
Suomen Punainen Risti
puh. (09) 622 4322, www.redcross.fi
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
puh. 029 524 6000, PL 30, 00271 Helsinki, www.thl.fi
VALVIRA, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto
Puhelinvaihde 0295 209111, PL 210, 00531 Helsinki, www.valvira.fi
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Puhelinvaihde 0295 666 700, PL 315, 00181 Helsinki
Tilastokeskus
puh. (09) 17 341, www.tilastokeskus.fi