1. No category

LÄÄKETIEDE VALINTAKOE 2015
VALMENNUSKESKUKSEN TEKEMÄT KEMIAN TEHTÄVIEN
MALLIRATKAISUT
2015 / 1B
Tehtävässä esitettiin oikein-väärin-väittämiä sähkökemiaan (k-m) ja orgaaniseen kemiaan (n-p)
liittyen.
- Väiteryhmä k
53. VÄÄRIN
Pelkkä sinkin hapettuminen yksinään ei ole mahdollista, vaan jonkun täytyy myös pelkistyä, jotta
sähkövirta lähtisi kulkemaan.
54. OIKEIN
Johtimet kuljettavat elektronit sinkkielektrodilta kuparielektrodille, joten johtimien irrottaminen
johtaa hapetus-pelkistysreaktioiden huomattavaan hidastumiseen. Kenno voi toimia pelkän
suolasillan avulla, mutta huomattavan hitaasti.
55. OIKEIN
Galvaanisessa kennossa anodi on negatiivisesti varautunut ja katodi positiivisesti varautunut, mutta
liuosten varaukset ovat vastakkaismerkkiset. Anodia ympäröivä liuos saa positiivisen varauksen ja
katodia ympäröivä negatiivisen, joten suolasillan positiiviset ionit (kationit) kulkevat negatiivista
katodiliuosta kohti.
56. VÄÄRIN
Sinkkisulfaatti on liukoinen suola (kiinteä ioniyhdiste), joten liuoksessa on sinkki- ja sulfaatti-ioneja.
- Väiteryhmä l
57. VÄÄRIN
Elektronit vastaanotetaan johdinta pitkin, ei suolasiltaa pitkin.
58. VÄÄRIN
Suolasillan puuttuessa liuososien varaukset eivät tasaantuisi, vaan anodiliuos jäisi positiiviseksi ja
katodiliuos negatiiviseksi, mikä estäisi hapetus-pelkistysreaktioiden tapahtumisen ja siten
sähkövirran kulun. Suolasilta vaaditaan, jotta galvaaninen kenno toimisi.
59. VÄÄRIN
Sinkkikloridi on myös liukoinen suola (kts. väite 56), joten liuoksessa on sinkki- ja kloridi-ioneja ja
kenno toimii samoin kuin Daniellin pari.
60. OIKEIN
Kun sinkki- ja kuparilevyt laitetaan samaan kuparisulfaattiastiaan, tapahtuu kuparin pelkistyminen
sinkkilevyn pinnalle. Hapetus-pelkistysreaktiot tapahtuvat niin kauan kunnes koko nestepinnan alla
oleva sinkkilevy on päällystynyt kuparilla.
- Väiteryhmä m
61. VÄÄRIN
Galvaanisessa kennossa katodi on positiivisesti ja anodi negatiivisesti varautunut, mutta sinkki
hapettuu ja kupari pelkistyy. Varaukset johtuvat siitä, että sinkin hapettuessa sinkki-ioni irtoaa
liuokseen, jolloin sinkkielektrodille jää elektroniylimäärä. Vastaavasti kupari-ionin pelkistyessä
kupari-elektrodille tulee elektronivaje.
62. OIKEIN
Koska sinkki hapettuu, sen hapettumispotentiaali on pelkistymispotentiaalin käänteisluku = +0,76 V
ja täten kennon kokonaispotentiaali on +1,10 V.
63. VÄÄRIN
Kennon jännite on niin pieni (kts. kohta 62), että siitä ei saa kouristuksia aiheuttavaa sähköiskua.
64. VÄÄRIN
Koska reaktion oksaloasetaatti → malaatti E = -0,166 V, on reaktion malaatti → oksaloasetaatti E =
0,166 V (vertaa kohta 62). Tällöin kennon jännite on 0,166 V + -0,320 V = -0,154 V. Koska
kennopotentiaali on negatiivinen, ei kennoa synny ja hapetus-pelkistysreaktiot eivät tapahdu
spontaanisti.
- Väiteryhmä n
65. VÄÄRIN
Isomeereilla on sama molekyylikaava (sama määrä jokaista atomia). Nateglinidillä on vain yksi
typpiatomi, repaglinidillä on kaksi.
66. VÄÄRIN
Nateglinidin molekyylikaava on C19H27NO3, eli hiiliatomeja on kaksi enemmän.
67. OIKEIN
Amidisidoksessa typpiatomin vieressä on karbonyyliryhmä, eli sidos on tyyppiä -CO-NH- tai -CONR-.
68. VÄÄRIN
Syklinen rakenne tarkoittaa rengasrakennetta, jollaista ei ole metformiinissa.
69. OIKEIN
Typpi- ja happiatomien vapaat elektroniparit voivat muodostaa vetysidoksia veden vetyatomien
kanssa.
70. VÄÄRIN
sp3-hybridisoituneesta hiilestä lähtee vain yksinkertaisia sidoksia, ja tällaisia hiiliä on kaikissa
viidessä lääkeaineessa.
- Väiteryhmä o
71. VÄÄRIN
Aldehydeillä on molekyylin päässä oleva karbonyyliryhmä, -CHO eli C=O, jossa hiileen on
sitoutunut vety. Tällaista ei ole millään kolmella mainitulla lääkeaineella.
72. VÄÄRIN
Sekä nateglinidillä että repaglinidillä on karboksyyliryhmä -COOH, joka on happamissa olosuhteissa
happomuodossa ja voi täten reagoida etanolin kanssa muodostaen esterin.
73. OIKEIN
Etyyliryhmä on -CH2-CH3 - ryhmä, jollainen löytyy sekä pioglitatsonista (viimeiseen renkaaseen
sitoutuneena) että repaglinidistä (eetterihappeen sitoutuneena).
74. VÄÄRIN
Primäärisessä aminoryhmässä on aminotyppeen sitoutuneena kaksi vetyä, eli -NH2, ja tällainen
löytyy vain sitagliptiinistä ja metformiinista.
75. VÄÄRIN
Nateglinidissa on hapan karboksyyliryhmä -COOH, joka esiintyy vesiliuoksessa anionina -COO-,
mutta nateglinidin amidoryhmä -CO-NH- on neutraali. Kahtaisioni vaatisi aminoryhmän.
Aminohapot esiintyvät kahtaisioneina.
76. VÄÄRIN
Nateglinidissä ja repaglinidissä on isopropyyliryhmä, eli (CH3)2-CH- ryhmä, mutta missään
lääkeaineessa ei ole alkoholista hydroksyyliryhmää -OH.
- Väiteryhmä p
77. OIKEIN
Kiraalinen hiili löytyy sitagliptiinistä (-NH2-hiili), nateglinidistä (-COOH-hiili), pioglitatsonista
(ensimmäisen renkaan S- ja CO-ryhmien välissä oleva hiili) ja repaglinidistä (isopropyylihiili).
78. VÄÄRIN
Repaglinidissä on bentsoehappo-osa, joka voi pelkistyä ensin aldehydiksi ja sitten edelleen
bentsyylialkoholiksi, mutta jälkimmäinen on eri asia kuin fenoli. Fenolissa -OH-ryhmä on kiinni
suoraan bentseenirenkaassa.
79. VÄÄRIN
Nateglinidissä ei ole aminoryhmää, vaan amidoryhmä, eli se on amidi, ei amiini.
80. OIKEIN
Kaikissa alkuaineissa on joko N- tai O-atomi/-eja, jotka ovat selvästi hiiltä elektronegatiivisempia.
81. VÄÄRIN
Eettereissä on happisilta kahden hiilen välillä, eli -C-O-C- -rakenne. Tämä löytyy pioglitatsonista ja
repaglinidistä, mutta ei nateglinidistä tai sitagliptiinistä.
82. OIKEIN
Kaavakokoelman yhteydestä taulukosta löytyy aminohappo fenyylialaniin rakenne, jolloin
huomataan, että nateglinidi on fenyylialaniinijohdannainen, jonka aminoryhmään on esteröitynyt
karboksyylihappo (nateglinidin vasen osa).
fenyylialaniini
2015/2
Tehtävässä piti päätellä, onko yhdisteen 0,100 M vesiliuos hapan, emäksinen vai neutraali.
1. Ammoniumkloridi on suola, se liukenee: NH4Cl → NH4+ + ClNH4+ on hapan ioni ja selvästi vahvempi happo (Ka = 5,6⋅10-10) kuin käytännössä neutraali Cl- -ioni
(Kb = 10-21).
⇒ HAPAN
2. Ammoniumasetaatti on suola, se liukenee: CH3COONa → CH3COO- + Na+
CH3COO- on emäksinen ioni (Kb = 5,6⋅10-10), Na+ on neutraali ioni.
⇒ EMÄKSINEN
3. Natriumkarbonaatti on suola, se liukenee: Na2CO3 → 2 Na+ + CO32Na+ on neutraali ioni, CO32- on emäksinen ioni (Kb = 2,1⋅10-4).
⇒ EMÄKSINEN
4. Kalsiumhydroksidi on suola, se liukenee: Ca(OH)2 → Ca2+ + 2 OHKalsiumhydroksidin liuetessa liuokseen tulee hydroksidi-ioneja. Kalsiumhydroksidi on melko
niukkaliukoinen, mutta sitä liukenee riittävästi liuoksen tekemiseksi emäksiseksi.
⇒ EMÄKSINEN
5. Ammoniumasetaatti on suola, se liukenee: CH3COONH4+ → CH3COO- + NH4+
NH4+ on hapan ioni (Ka = 5,6⋅10-10), CH3COO- on emäksinen ioni (Kb = 5,6⋅10-10). Happo- ja
emäsvakioiden arvoja vertaamalla huomataan niiden olevan samat, joten kumpikin on yhtä heikko ⇒
kumpikaan ei protolysoidu.
⇒ NEUTRAALI
6. Metyyliamiinikloridi on suola, se liukenee: CH3NH3Cl → CH3NH3+ + ClCH3NH3+ on emäksisen metyyliamiinin CH3NH2 happomuoto eli hapan. Happovakio voidaan laskea
metyyliaminin happovakiosta veden ionitulon avulla: Ka = Kw / Kb = 1,008⋅10-14 / 4,4⋅10-4 = 2,29⋅1011
, joka on selvästi happamampi kuin käytännössä neutraali Cl- (Kb = 10-21).
⇒ HAPAN
7. Dietyyliamiini on kaikkien amiinien tapaan heikko emäs (Kb = 5,2⋅10-4), se protolysoituu:
CH3NHCH3 + H2O ⇌ CH3NH2+CH3 + OH⇒ EMÄKSINEN
8. Kaliumvetysulfaatti on suola, se liukenee: KHSO4 → K+ + HSO4HSO4- on amfolyytti, eli se voi toimia sekä happona että emäksenä. Se on kuitenkin erittäin paljon
voimakkaampi happona (Ka = 1,0⋅10-2) kuin emäksenä (Kb = 10-17), joten se toimii happona.
⇒ HAPAN
9. Natriumdivetyfosfaatti on suola, se liukenee: NaH2PO4 → Na+ + H2PO4H2PO4- on amfolyytti, eli se voi toimia sekä happona että emäksenä. Se on kuitenkin voimakkaampi
happona (Ka = 6,2⋅10-8) kuin emäksenä (Kb = 1,4⋅10-12), joten se toimii happona.
⇒ HAPAN
2015/3
10. Etanoli CH3CH2OH ei protolysoidu vesiliuoksissa.
⇒ NEUTRAALI
-5
11. Etikkahappo on kaikkien karboksyylihappojen tavoin heikko happo (Ka = 1,8⋅10 ), se
protolysoituu: CH3COOH + H2O ⇌ CH3COO- + H3O+
⇒ HAPAN
12. Metyyliamidi CH3CONH2 on neutraali, sillä karbonyyliryhmä C=O estää typpeä vastaanottamasta
protonia. Amidit eivät siis ole emäksiä, toisin kuin amiinit.
⇒ NEUTRAALI
Tehtävässä oli annettu yhdeksän lääkeaineen isomeeriä ja näistä piti tunnistaa annetuille pareille millä
tavalla ne olivat toistensa isomeerejä (sama yhdiste, rakenneisomeerejä, konformaatioisomeerejä,
peilikuvaisomeerejä vai cis-trans-isomeerejä).
Tehtävää vaikeuttaa huomattavasti se, että lääkeaineissa oleva sykloheksaanirengas on osassa
molekyylejä esitetty tasomaisena ja osassa ns. tuolimuodossa, jolloin osa ryhmistä sijoittuu ns.
aksiaalisesti (kohtisuoraan rengastasosta) ja osa ekvatoriaalisesti (rengastason suuntaisesti).
Esimerkkimolekyyleistä
vasemmanpuoleisessa
metyyliryhmä
on
ekvatoriaalinen
ja
oikeanpuoleisessa aksiaalinen. Rengas voi vaihtaa konformaatiota siten, että ekvatoriaalinen ryhmä
muuntuu aksiaaliseksi.
1 ja 2: cis-trans-isomeerejä
Molekyylit ovat muuten samanlaiset, mutta nuolella merkitty sidos on molekyylissä 1 eri puolella
rengastasoa kuin isopropyyliryhmä (trans-isomeeri) ja kakkosmolekyylissä samalla puolella
rengastasoa (cis-isomeeri). Täten 1 ja 2 ovat cis-trans-isomeerejä.
1 ja 3: sama yhdiste
1 ja 3 ovat sama molekyyli, mutta kolmosessa sykloheksaanirengas on piirretty ns. tuolimuotoon,
jossa sykloheksaaniin liittyneet kaksi ryhmää ovat ns. ekvatoriaalisia. Tarkasti katsellen huomataan,
että isopropyyliryhmä osoittaa alaspäin ja amidoryhmä puolestaan osoittaa ylöspäin. Eli nämä ryhmät
ovat eri puolella rengasta (trans-isomeeri). Jos tätä ei helposti huomaa, voi tarkastella näkyviin
piirrettyjä vetyjä. Koska vedyt ovat eri puolilla rengastasoa toisiinsa nähden, myös liittyneiden
ryhmien täytyy olla eri puolilla rengasta toisiinsa nähden, koska samaan hiileen liittyneet ryhmät ovat
aina renkaan eri puolilla. Myös molekyylissä 1 ryhmät ovat eri puolilla (trans-isomeeri) ja täten
molekyyli 3 on sama kuin molekyyli 1.
1 ja 8: peilikuvaisomeerejä
1 ja 4: peilikuvaisomeerejä
Vertaa tilannetta molekyylien 1 ja 3 vertailuun. Tilanne on muuten sama, paitsi yksi sidos (nuolella
osoitettu) on vaihtanut konfiguraatiota. Täten kyse tämän sidoksen suhteen on peilikuvaisomeriasta.
Huomataan, että kaikki stereorakenteen omaavat sidokset (merkitty nuolilla) ovat eri konfiguraatiossa
molekyyleissä 1 ja 4. Täten molekyylit ovat toistensa peilikuvia.
1 ja 9: cis-trans-isomeerejä
1 ja 5: rakenneisomeerejä
On helppo huomata, että molekyyleissä 1 ja 5 amidoryhmän atomit ovat sitoutuneet eri järjestyksessä.
Täten 1 ja 5 ovat rakenneisomeerejä.
1 ja 6: sama yhdiste
Tilanne on sama kuin molekyylien 1 ja 3 vertailussa, paitsi nyt renkaaseen liittyneet ryhmät ovat
aksiaalisia. Nyt on helpompi havaita, että ryhmät sijaitsevat rengastason eri puolilla (trans-isomeeri),
joten molekyyli 6 on sama kuin molekyyli 1.
1 ja 7: rakenneisomeerejä
Verrataan jälleen tilannetta molekyylien 1 ja 3 vertailuun. Silloin molemmat ryhmät olivat
ekvatoriaalisia, nyt isopropyyliryhmä on aksiaalinen. Täten isopropyyli- ja amidoryhmät ovat
molekyylissä 8 rengastason yläpuolella eli samalla puolella (cis-isomeeri), kun taas molekyylissä 1
ne ovat eri puolilla (trans-isomeeri). Tällöin molekyylit 1 ja 9 ovat cis-trans-isomeerejä.
3 ja 6: sama yhdiste ja konformaatioisomeerejä
Nyt molekyylit 3 ja 6 on molemmat piirretty tuolimuotoon. Huomataan, että molekyylissä kolme
renkaaseen liittyneet ryhmät ovat ekvatoriaalisia, kun taas molekyylissä 6 ryhmät ovat aksiaalisia.
Tarkkaan katsoen huomaa kuitenkin, että renkaan tuolimuoto on piirretty molekyyleissä eri tavalla,
eli on tapahtunut ns. renkaan muuntuminen (ring flip), jossa aksiaaliset ryhmät muuntuvat
ekvatoriaalisiksi ja ekvatoriaaliset aksiaalisiksi. Tämän huomaa myös vedyistä.
Tällainen renkaan muuntuminen on samanlainen kuin muuntuminen tuoli- ja venemuodon välillä.
Kyseessä on siis sama molekyyli, mutta sen kaksi eri konformaatiota.
Se, että kyseessä on sama molekyyli, voidaan todeta aikaisemmista päättelyistä: jos 1 ja 3 sekä 1 ja 6
ovat keskenään samoja, myös molekyylien 3 ja 6 täytyy olla keskenään samoja.
Nyt on myös helppo havaita, että molekyylissä 1 on ensin amidoryhmä ja sitten karboksyyliryhmä,
molekyylissä 7 on ensin esteriryhmä ja sitten amidoryhmä. Tarkkaan katsoen kuitenkin huomaa, että
atomien lukumäärä on sama, joten molekyylit ovat rakenneisomeerejä.
3 ja 9: cis-trans-isomeerejä
2015/7
Tässä ns. MacGyver-tehtävässä oli annettu lista välineitä ja aineita, joiden avulla piti valmistaa
puolessa tunnissa saippuaa.
Huomataan, että molekyylissä 3 molemmat ryhmät ovat ekvatoriaalisia, mutta molekyylissä 9
isopropyyliryhmä on aksiaalinen. Eli molekyylissä 3 ryhmät ovat eri puolilla rengastasoa (trans),
mutta molekyylissä 9 ne ovat samalla puolella (cis). Täten kyse on cis-trans-isomeriasta.
Saman voi päätellä myös aiemmasta: jos 1 ja 9 ovat cis-trans-isomeerejä, sekä 1 ja 3 ovat sama
yhdiste, ovat 3 ja 9 myös keskenään cis-trans-isomeerejä.
Tarvikkeet olivat:
- kirurginveitsi
- pankreatiinikapseleita haiman eksokriiniseen vajaatoimintaan (kapselit sisältävät haiman tuottamia
entsyymejä)
- ruokasoodaa (sisältää pääasiassa NaHCO3:a)
- vettä
- oliiviöljyä
- kahvia suljetussa termospullossa
Saippua on rasvahappojen natriumsuola. Oliiviöljy on rasva eli kemiallisesti esteri (triglyseridi), joka
hydrolysoituu vedessä glyseroliksi ja rasvahapoiksi. Hydrolyysi kuitenkin tapahtuu vedessä erittäin
hitaasti. Tehtävän avainkohta olikin tietää, että haiman entsyymeihin kuuluu lipaasi, joka katalysoi
rasvojen hydrolyysiä.
Saippua valmistetaan seuraavasti.
- Käytetään termospulloa reaktioastiana, eli kaadetaan kahvi pois ja laitetaan oliiviöljyä ja vettä
termokseen (tilavuuksilla ei tässä ole väliä).
- Rikotaan pankreatiinikapselit kirurginveitsellä ja kaadetaan sisältö reaktioastiaan, jolloin oliiviöljy
alkaa hydrolysoitua glyseroliksi ja vapaiksi rasvahapoiksi. Samalla rasvahapot siirtyvät vesifaasiin.
- Odotetaan hieman samalla pulloa varovasti sekoittaen heiluttamalla, jotta hydrolyysiä ehtii tapahtua
tarpeeksi.
- Laitetaan ruokasoodaa veteen. Se on vesiliukoinen suola (natriumvetykarbonaatti), joka reagoi
vesifaasissa olevien rasvahappojen kanssa neutraloitumisreaktiossa:
R-COOH(aq) + NaHCO3(aq) → R-COO-Na+(aq) + H2O(l) + CO2(g) (reaktioyhtälöä ei vaadittu).
- Syntyy rasvahappojen natriumsuolaa eli saippuaa. Tehtävänanto ei edellyttänyt saippuan
eristämistä.
2015/11
alku (mol/l)
muutos (mol/l)
tasapaino (mol/l)
Tehtävä koostui erilaisista kemian peruslaskuista, joista a-c liittyivät annostuksiin, d:ssä titrattiin
heikko happo ja e:ssä oli polttoanalyysitehtävään yhdistettynä kaasulasku. a-c -kohdissa riitti
vastaukseksi pelkkä tulos oikealla ilmoitustarkkuudella.
a)
Näytteen palladiumpitoisuus (mg/kg) = 0,475⋅10-3 mg / 0,5052⋅10-3 kg = 0,9402 mg/kg
≈ 0,94 mg/kg (2 merkitsevää numeroa)
Saadaan (ilman yksiköitä):
x2 + 1,8871⋅10-8 x - 0,018182 ⋅ 1,8871⋅10-8 = 0
V(perusliuos) = 30,0 ml, c(perusliuos) = 0,010 g / ml
m(perusliuos) = c ⋅ V = 0,30 g
Ratkaistaan 2.asteen yhtälöstä x, saadaan:
x1 = -1,853⋅10-5, x2 = 1,8514⋅10-5
[OH-] = x2 = 1,8514⋅10-5 mol/l ≈ 1,85⋅10-5 mol/l
Perusliuos laimennetaan 250 ml:aan ⇒ c(perusliuos, laimennettu) = m / V = 1,2 g / l
Potilaan tarvitsema annos = 3,00 mg/kg ⋅ 56 kg = 168 mg = 0,168 g
Infuusioliuosta annetaan 0,168 g / 1,2 g / l = 0,14 l (2 merkitsevää numeroa)
c)
c(keittosuolaliuos) = 6,00 g / l.
Kahden ensimmäisen tunnin aikana annetaan 40,0 ml / h ⋅ 2 h = 80,0 ml = 0,0800 l
Potilaan saama annos kahden ensimmäisen tunnin aikana = c ⋅ V = 0,480 g
Potilaan tarvitsema vuorokausiannos = 4,00 g
Potilas tarvitsee 22 tunnin aikana 4,00 g - 0,480 g = 3,52 g
Tarvittava tilavuus = m / c = 3,52 g / 6,00 g / l = 0,5866667 l = 586,667 ml
Tarvittava annostelunopeus = 586,667 ml / 22 h = 26,6667 ml / h
≈ 26,7 ml/h (3 merkitsevää numeroa)
d)
HA(aq) +
0
+x
x
c(HA, alku) = 0,100 mol/l, V(HA, alku) = 50,0 ml
n(HA, alku) = c ⋅ V = 0,00500 mol
Titrauksessa happo neutraloidaan kokonaan natriumhydroksidilla:
HA(aq) + NaOH(aq) → Na+(aq) + A-(aq) + H2O(l)
Ekvivalenttipisteessä n(NaOH) = n(HA) = 0,005 mol, c(NaOH) = 0,200 mol/l
V(NaOH) = n / c = 0,0250 l
Happoliuos laimennettiin V = 250 ml, joten V(liuos, loppu) = 0,250 l + 0,025 l = 0,275 l
Heikon hapon vastinemäs protolysoituu: A-(aq) + H2O(l) ⇌ HA(aq) + OH-(aq)
c(A-) = n(HA) / V(liuos) = 0,00500 mol / 0,275 l = 0,018182 mol/l
Tehdään taulukko:
OH-(aq)
0
+x
x
Emäsvakio saadaan happovakiosta veden ionitulon (kaavakokoelmasta) avulla:
mol
)
1,008 ∙ 10 (
[HA] ∙ [OH ]
x∙x
K
l
K =
=
=
=
= 1,8771 ∙ 10
mol
0,018182 − x K
[A ]
5,37 ∙ 10 l
m(näyte) = 0,5052 g = 0,5052⋅10-3 kg, V(näyteliuos) = 50,0 ml
Näyteliuoksesta otetaan 10,0 ml osanäyte, jonka m(Pd) = 0,095 µg = 0,095⋅10-3 mg
Pd-pitoisuus näyteliuoksessa = 0,095⋅10-3 mg / 10,0 ml ⋅ 50,0 ml = 0,475⋅10-3 mg
b)
A-(aq) + H2O(l) ⇌
0,018182
-x
0,018182-x
e)
Polttoanalyysissä aine poltetaan hapen
hiilidioksidiksi ja kaikki vety vedeksi.
ylimäärässä,
jolloin
kaikki
"
mol
l
hiili
n(C) = n(CO2)
#$(%&' )
pV = nRT ⇒ n(CO2) =
()
#$(%& )
'
⋅ M(C)
m(C) = n(C) ⋅ M(C) = n(CO2) ⋅ M(C) =
()
Sijoitetaan p(CO2) = 1,01325 bar = 101 325 Pa, V(CO2) = 1,413 dm3 = 1,413⋅10-3 m3,
R = 8,314 J mol-1 K-1 (kaavakokoelmasta) = 8,314 Pa m3 mol-1 K-1 T = 273,15 K,
M(C) = 12,010 g/mol.
Saadaan m(C) = 0,75717 g
n(H) = 2 ⋅ n(H2O)
m(H) = n(H) ⋅ M(H) = 2 ⋅ n(H2O) ⋅ M(H) = 2 ⋅ m(H2O) / M(H2O) ⋅ M(H)
Sijoitetaan m(H2O) = 0,785 g, M(H2O) = 18,0148 g/mol, M(H) = 1,0079 g/mol
Saadaan m(H) = 0,087839 g
m(O) = m(näyte) - m(C) - m(H) = 1,00 g - 0,75717 g - 0,087839 g = 0,154991 g
Hapen m-% = 0,154991 g / 1,00 g ⋅ 100 % = 15,4991 m-% ≈ 15,5 m-%
muuttuu