1. No category

Kuvaaja: Noora Kulhomäki
Helmikuu 2015
Tammikuun 18. päivänä saimme vieraiksi joukon
soittajia ja laulajia Etelä-Suomesta Kaikki saa Herralle
laulaa -tapahtumaan. Yhdessä vieraat, Seurakuntakuoro
ja yleisö juhlimme laulun iloa. Ohjelmaan oli valittu
useita tuttuja ikivihreitä. Lavalle nousi myös harvinainen
solisti, lähetyssaarnaaja Lasse Heimonen yhdessä
pastorimme Heimo Enbuskan kanssa. Kuoroa johti
Piritta Poutala Helsingistä.
PÄÄKIRJOITUS
Hengellisen laulukirjan puolustus
M
usiikki on aina ollut keskeinen osa
jumalanpalveluksiamme.
Vanhemmalle seurakuntaväelle tuttu peruskaava: kaksi yhteislaulua Hengellisestä laulukirjasta, aloitus, alkurukous,
yhteislaulu, saarna, kolehtilaulu, lopetus ja
ehkä vielä yhteislaulu, on jo mennyttä. On
joutanut mennäkin.
Samalla on kuitenkin luovuttu hyvästä ja
säilyttämisen arvoisesta. Hengellisen laulukirjan aarteet, yhteensä 642 laulua, ovat
unohtumassa. Niiden siirtäminen nuoremmille polville ja seurakunnan uusille jäsenille
olisi kuitenkin tärkeää.
Laulukirjan käyttäminen on nyt tosi helppoa. Sitä ei tarvitse omistaa eikä kuljettaa
mukana. Kaikki laulut löytyvät tykkitiimin
tietokoneelta.
Nyt lauletaan paljon ylistyslauluja, jotka
tykkitiimi heittää salin etuosaan. Onko joitakin on laulettu jo kyllästymiseen asti?
Kolehtilaulukin saattaa olla ylistyslaulu.
Savonlinnan helluntaiseurakunnassa ylistyksestä vastaa laajemminkin tunnettu ylistyksenjohtaja Pekka Hautakangas. Savonlinnassa ylistyslaulut lauletaan Hengellisestä
laulukirjasta.
Sen aihejaossa ei ole ylistystä, kiitos kuitenkin on. Kiitos- ja rukouslauluja on yhteensä 68, unohdettuja useimmat. Ovatko ne
huonompia kuin käännössäkeet, joita toistetaan?
”On riemu kun saan tulla, Sun Herra temppeliis, Sun porteistasi käydä sisälle pyhyyksiis.
Polvesta polveen täällä soi ylistyksesi, sieluihin
vuotaa rauha ja siunauksesi.”
Eikö tämä ole ylistystä, jonka seurakuntaväki voi kajauttaa täysin rinnoin? Tuttu laulu
virittää veisaajat juhlamielelle. Vai onko laulu
jo liiankin kulunut?
Eikö yhteislaulun tulisi olla muutakin kuin
ylistystä? Tarvitaan myös rukousta, lohdutusta, hiljentymistä.
Entä kutsulaulut?
”Miksi viivyt sä poluill’ maailman, vaikka
kuulla saat äänen kutsuvan?”
Kaikki vanha ei ole säilyttämisen arvoista eikä kaikki uusi hyvää. Seurakuntalaulu
seurakunnan tärkeimmässä tilaisuudessa,
sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa, on
muuttumassa aika yksinuottiseksi.
Nuorille Hengellinen laulukirja lienee tuntematon ja sen vanha nimi Herramme tulee
suorastaan huvittava.
Nuoret tekevät omaa musiikkiaan omiin
tilaisuuksiinsa. He omaksuvat vaikutteita
maailmalta. Tarvitaan kaikenlaista musiikkia,
uutta ja uudistavaa, mutta myös vanhaa.
Muutama vuosi sitten julkaistiin Pitkä kirja –albumeita vanhoista Kitarakuorolaulujakirjan kappaleista uudelleen sovitettuina.
Laulukirjaahan kutsuttiin pitkäksi kirjaksi sen
pitkänomaisen muodon vuoksi. Levyt olivat
suosittuja ja monet sovituksista onnistuneita, osa outoja ja huonosti laulun sanomaan
sopivia.
Olin viime kesänä sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa Helsingin Saalemissa.
Eteisaulan infotiskillä monille kuopiolaisille
tuttu Vehosmaan Jukka tervehti iloisesti ja
toivotti tervetulleeksi.
Seuraavaksi hän kysyi, haluatteko korvatulpat. Korvatulppia jaellen hän kuljeskeli
sitten salissa tilaisuuden jo alettua. Ainakin
yhdellä lapsella näin kuulosuojaimet. Esiintymässä oli brasilialaissuomalainen ylistysryhmä.
Maallisessa kevyessä musiikissa volyymi
voi olla suorastaan tyrmäävä. Tärykalvoja
koettelevaa musiikkia kuullaan myös seurakuntien tilaisuuksissa. Miksi?
Kaikki saa Herralle –laulaa tilaisuutemme
tammikuussa osoitti, että vanhoissa, tutuissa lauluissa on edelleen voimaa, tunnetta,
sisältöä, sanomaa.
Milloin temppelissä on edellisen kerran
laulettu: ”Tulta, tulta kaipaamme, tulta taivahan...”?
Sadetta olemme kyllä kaivanneet, mutta
tultakin tarvitaan.
P irjo R onkainen
2
26. helmikuuta 2015
eelimeili
Leo Ahosen elämänohje sopii jokaiselle:
Kuvaaja: helena kantanen
Seurakuntaseniori Leo
Ahonen on ollut niin
monessa mukana, että
hänen elämästään syntyisi
helposti kokonainen kirja.
K
Puoliso Pelastusarmeijasta
Vuonna 1953 Leo Ahonen oli juuri
päässyt sotaväestä. Oltiin vierailulla
veljien luona Kajaanissa ja käymässä
Pelastusarmeijan kokouksessa.
Leo kutsuttiin yllättäen eteen laulamaan. Isä oli vihjannut, että poika
osaa laulaa. Leo näki lavalla nuoren
luutnantin kitaroineen ja kysyi, josko
tämä säestäisi ja laulaisi melodian
niin hän voisi laulaa bassoa.
Nuori luutnantti oli Vuokko.
Koko tien Hän kanssain kulkee sujui mainiosti ja katseita vaihdettiin.
Kajaanin-veljet tulivat Leolle kovin
rakkaiksi, kun piti käydä Vuokkoa katsomassa. Kaikkia ei orastava lempi
miellyttänyt ja Vuokko lähetettiin Haminaan. Vaan ei hätää, Kotkassakin
oli Leolla veli, jonka luona vierailla.
– Meidät vihittiin 15.5.1955. Seuraavana päivänä me avasimme pienen lihakaupan Kuopion kauppahallissa, Leo kertoo.
Yhteistä matkaa kesti 60 vuotta.
Leo menetti Vuokon kesällä 2013.
– Minä katselen aamuisin tuota punatulkkutaulua ja tuumin, että
sinä olet siinä yksin ja minä tässä,
Leo huokaisee – ja kertoo samoin
tein, miten tärkeä on seurakunta:
– Jos mulla ei olisi seurakuntaa,
mulla ei olisi mitään!
Pojista ja poikien perheistä on
toki iloa ja apua. Seppo ja Kaisu
3
26. helmikuuta 2015
Unkarilainen yllätys
Eläkää rauhassa kaikkien kanssa
auniin keskustakodin oven
avaa ryhdikäs herrasmies,
jolla on poikamaisesti tuikkivat silmät. Leo Ahonen, 82, on tehnyt kaikkia mahdollisia seurakunnan
töitä, menestynyt liike-elämässä,
rakentanut taloja ja mökkejä, huolehtinut perheestään. Hän maalaa
tauluja ja kirjoittaa pakinoita ja runoja. Miten ihmeessä hän on ehtinyt?
eelimeili
Työ sujui, markkinat aukesivat.
Leon lähtiessä eläkkeelle Snellmanin johtaja kiitti, että ”Leo on tehnyt
meille Kuopiossa sellaisen työn, että
sitä ei oteta meiltä koskaan pois”.
Eläkää rauhassa
Leolta ovat hoituneet kaikki seurakunnan työt emännän hommista
kuoronjohtoon.
Vanhimmistoon
ryhtymistä piti tovi puntaroida. Arvelutti, kelpaisiko niin pyhien miesten joukkoon. Vastuu rukouspiiristä
tuntui läheisemmältä.
– Kotkasta lähtiessä minä sain
näyn. Näin kokouksen, missä oli tupa
täysi väkeä ja etupenkissä istui mustapukuisia miehiä kuin presidenttejä
ja oli ylistyksen pauhu. Näin talon,
missä asuttiin, ja siinä oli paksut kurkihirret katossa.
Kokoustilanne oli juuri tuollainen,
kun Eelimillä kysyttiin, otetaanko Leo
vanhimmistoon. Ja Rönön taloon laitettiin paksut kurkihirret.
Leo palveli vanhimmistossa yli
kymmenen vuotta. Hänelle tärkeä
jae kuuluu: ”Jos mahdollista on ja
mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa” (Room.
Taiteilija-Leo ja hänen ensimmäinen öljyvärityönsä vuodelta 1977. Tauluja on syntynyt jo 250. Niillä on kerätty rahaa myös 12:18).
Leo iloitsee siitä, että seurakuntemppelin rakentamiseen.
nassa vallitsee rauha. Myös omanjotka pyysivät Eelimille. Niilo Heitunnon rauha on tärkeä. Leo lähti
asuvat Porvoossa. Heillä on kolme monen oli Suonenjoelta puhumasNuorisojoukko harrasti Leon joh- Wahlroosilta, kun uuden omistajan
lasta ja neljä lastenlasta. Kimmo ja sa. Minä takerruin siihen saarnaan, dolla jopa ampumahiihtoa. Kesällä myötä olisi pitänyt kestitä liikeSatu ovat Kuopiossa, samoin heidän Leo kuvaa.
pelattiin jalkapalloa, talvella tossu- kumppaneita alkoholin kera. Siitä
kaksi tytärtään.
Leo seurasi isoveljiään seurakun- palloa.
olisi mielenrauha mennyt.
– Minulla on hyvä, uskova perhe.
nan kuoroon. Erilaisissa kuoroissa
Leo sanoo joutuneensa usein
– Minusta oli hauskaa tehdä sitä
vierähti 40 vuotta.
työtä ja kun ne nuoret oli niin innok- kääntämään sen vaikean kiven.
Kuopio, Kajaani, Kotka
Kauppahallista Leon tie vei Liha- kaita!
– Myö ei aina tahota ymmärtää
Suvun juuret ovat Nilsiässä. Siellä kunnalle Kajaaniin ja sieltä elintarviPaluu Kuopioon vuonna 1981 oli niitä Jumalan teitä. Myö haluttais,
Leokin, 11-lapsisen perheen kuo- ketehdas Wahlroosit Oy:n myynti- hankala. Perhe oli vielä Kotkassa, että kaikki päivät olisi ihania ja kirkpus, asui teini-ikäisenä, kunnes läh- päälliköksi Kotkaan.
kun Leo ryhtyi avaamaan Snellma- kaita. Kun tulee heikkoja päiviä niin
ti Kuopioon lihakaupan asiapojaksi
Ahoset asuivat Kotkassa 20 nille markkinoita Kuopiossa. Hän ollaan valmiita napisemaan mutta
15.9.1948.
vuotta. Ne olivat toimeliaita vuosia. asui aluksi tuttavan kesämökillä kun niistäkin pitäisi kiittää, muistut– Sille tielle minä jäin, vaikka veli Seurakunnassa Leo teki erityisesti Vuorelassa.
taa Leo.
olisi maksanut minun opettajaopin- nuorisotyötä.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin
– Tein kauppaa puhelimella sieltä.
toni Kajaanissa.
– Pidin nuorisokerhoa ison maa- Muistan ne ensimmäiset yöt, kun uskon säilyttäminen.
Asiapoika tuli uskoon ensimmäi- laistalon tuvassa Pyhtäällä. Sinne minua pelotti. Minä heräsin yöllä ja
– Pidä, mitä sinulla on, ettei kusen työpäivänsä iltana.
tuli 15–20 nuorta joka viikko. Luettiin kuin enkeli olisi ollut minun vieressä, kaan ottaisi sinun kruunuasi, Leo lai– Illalla oli Väinölänniemellä Raamattua ja todistettiin. Kierrettiin joka sanoi: Älä pelkää, minä olen si- naa Ilmestyskirjaa.
juoksukilpailut. Olin menossa sinne ympäri Kymenlaaksoa pitämässä nun kanssasi. Enkä minä sitten enää
H elena K antanen
mutta tapasin kaksi nuorta uskovaa, kokouksia.
pelännyt.
– HelenaK–
Läsnä
Kuvaaja: Unkarin Romanilähetys
Yllätyksen koki johtava
pastori Heimo Enbuska,
joka vieraili tammikuussa
Pirjo-Riitta ja Aarne
Törmäsen tulevalla
työalueella.
”Tule yli ja auta meitä!”
K
uulemme lähes päivittäin
uutisia Itä-Euroopan romanivähemmistön ahdingosta.
Matka Kaakkois-Unkariin oli uutisia
seuranneelle silmiä avaava kokemus.
Vapaaehtoispohjalla
alkanut
Unkarin Romanimission työ tunnustetaan jo maan päättäjienkin
keskuudessa. Tammikuussa mission johtaja, helluntaipastori Albert
Durko sai Raul Wallenberg –säätiön
palkinnon romanien parissa tekemästään työstä.
Unelma kypsyi missioksi
Albert Durko oli kymmenvuotias
utelias poikaviikari, kun hän livahti
alueen romanikortteliin leikkimään
siellä asuvien poikien kanssa. Uskovaisen kodin poika löysi siellä elämäntehtävänsä, lähetyskentän, joka
olikin yllättävän lähellä.
– Pidin pyhäkoulua ja kerroin parhaani mukaan Jeesuksesta, muistelee pastori Durko.
– Olin yksi noista pyhäkoululaisista, huomauttaa romanimies Lazlo
Surman, jonka vastuulla nykyään on
seurakuntien istuttaminen mission
työalueella.
Durko perusti Romanimission
vuonna 1996. Työ koki kuitenkin lopullisen läpimurron vasta muutama
vuosi sitten.
– Lakimuutoksen myötä alueem-
Albert Durko (oik.) palkittiin 19.1.2015 Budapestissa arvostetulla Raul Wallenberg-palkinnolla. Tunnustus myönnettiin
Unkarin romanivähemmistön hyväksi tehdystä työstä.
me valtaväestö oli siirtänyt lapsensa
pois koulusta, jossa heidän mielestään oli liikaa romanilapsia. Jäljelle
jäivät opettajat ja 250 lasta, joista
noin 90 prosenttia on romaneja.
– Viranomaiset pyysivät meitä
ottamaan vastuun tuosta koulusta.
Opettajien palkat ja kiinteistökulut
maksaa edelleen valtio, mutta varat
kulkevat meidän missiomme kautta.
Viranomaiset luovuttivat samalla
periaatteella missiolle myös paikallisen päiväkodin, ja lopulta myös alueen vanhuksista huolehtivan kodinhoitopalvelun.
– Meistä tuli hetkessä työnanta-
ja yli 1000 työntekijälle! Työtämme
ohjaa hengellinen, Jumalalta saatu
näky.
– Uskomme, että Unkarissa tulee
uskoon yli 300 000 romania. Olemme siis vasta alussa. Meidän täytyy
valmistaa tie tuolle herätykselle.
Tulevaisuutta ja toivoa
Unkarissa on noin miljoona romanivähemmistään kuuluvaa. Romanit
ovat Itä-Euroopan voimakkaimmin
kasvava kansanryhmä, tuolle kasvulle on selkeä syynsä.
– Romanityttö voi tulla äidiksi
jo 14-vuotiaana. Lapsesta saatava
Seikkailua Jumalan reppuselässä
Lähettiemme Eveliina
ja Juha Huttusen perhe
siirtyi viime vuonna
Bangladeshista Intiaan.
Kirjeessään he kertovat
uudesta työstään ja
kokemuksistaan.
jäi hyvät
muistot ja olen todella ylpeä paikallisesta porukasta, joka jatkaa nyt
työtä ilman suomalaisia apuvoimia.
Intiassa on mukava työskennellä
kun toimimme täällä Fida-tiiminä.
Siinä on tällä hetkellä viisi suomalaista lähettiä. On ollut todella arvokasta ja helpottavaa tulla työkuvioihin niin, että paikalla on kokeneita
konkareita jotka ovat auttaneet perehtymisessä.
Fida tekee ja tukee Intiassa lähetystyötä laajalla rintamalla. Tuemme
muun muassa kahta raamattukoulua.
Työstä Bangladeshissa
kietoutuu omaani kuin liaani. Hän käy
lämpimäksi ja painavaksi ja on ihan
hiljaa.
Maanantaijumpan päätös nosti
yllättäen palan kurkkuun. Oli tarkoitus hieroa lapsen jalkoja ja käsiä, silitellä ja rentouttaa. Jumppakumppanini näki, että vieressä pieni poika oli
kiivennyt äitinsä syliin ja päätti, että
hän myös, syliin.
Huomasin nieleskeleväni itkua.
Mikä siinä niin kosketti, sanattomassa läsnäolossa ja läheisyydessä? Sekö, että pieni ihminen sai
hetkeksi unohtaa isänkaipuunsa, puheterapiansa ja heiluvan hampaansa
ja levätä mummin sylissä?
Hänen
hento
vartalonsa
Omaa kaipuutaniko nieleskelin –
milloin viimeksi lepäsin lähellä, turvallisesti ja huolettomana? Sitäkö
surin, että ne vuodet jo menivät, kun
omat pojat minuun kietoutuivat?
Oliko silloin liian vähän ehjiä rauhan
hetkiä, kun arki kaikkinensa tunki sylittelijöiden väliin?
Isän ikäväkö iski? Vaikea on tässä
topakan suorittamisen maailmassa
pysähtyä Isän syliin ja vain olla.
Lastenpsykiatrin mukaan syli
suojaa aivoja. Viriketulvassa elävien
pienten ihmisten pitää päästä syliin
ja lempeään kosketukseen rauhoittamaan aivojaan.
Entäs me isot?
Tulkaa kaikki työtätekevät ja ras-
kautetut, Hän sanoo.
Tulkaa te, jotka huudatte toisillenne, vaikka ette tahtoisi. Tulkaa
valvottujen öiden uuvuttamat. Tulkaa aamupakkasissa palelevat ja
työstä tai työttömyydestä nääntyneinä kotiin palaavat.
Tulkaa kaikki kaipaavat, kaipaatte sitten häntä, jota ei enää ole, tai
häntä, joka on lähellä mutta ei läsnä.
Tulkaa oman tai toisten kovuuden raskauttamat. Tulkaa silloin, kun
ympärillä on liikaa ääntä ja silloin,
kun sitä on liian vähän.
Tulkaa te, joitten elämä on liian
kiireinen ja kevyt – ja te, jotka podette synkkää tyhjyyttä kuilun reunalla.
Hän antaa teille levon. Sinkoili-
jalle rauhan. Uupuneelle uuden voiman. Mustissa vesissä kahlaavalle
valon.
Taivaan Isän syli on avoin, läsnä
ja lämmin. Siihen saa vain mennä
– heittäytyä, taipua tai luuhistua.
Hänellä ei ole kiire pois rakkaan lapsensa luota.
Taivaan Isän sylissä
jokainen saa levätä.
H elena K antanen
helenakantanen @ hotmail . com
Rukousta tarvitaan
Enimmäkseen olemme olleet mukana seurakuntien tekemässä slumminuorisotyössä Mumbaissa sekä
alueella 17 kyläntaloa, joissa kylien
asukkaat voivat käydä peseytymässä, pesemässä pyykkiä ja laittamassa tarvittaessa ruokaa.
– Jokaisessa tällaisessa pisteessä on sosiaalityöntekijä, joka auttaa
monesti lukutaidottomia ihmisiä.
Eveliina ja Juha Huttunen poikiensä Kevinin ja Alexin kanssa rikshan kyydissä.
kahdeksan maaseutukylän kehitystyössä. Fidan kummilapsia on Intiassa yli 1100.
Toimimme neuvonantajan roolissa, mikä käytännössä tarkoittaa, että
annamme seurakunnille koulutusta
ja opastusta sosiaaliseen työhön ja
hallintoon liittyvissä käytännön asioissa kuten taloushallinnossa.
On mahtava työskennellä seurakuntien kanssa joilla on näky ja halu
oppia uusia keinoja evankeliumin
eteenpäin viemiseksi! Yhdessä rakennamme siltaa ihmisten luo, jotta
Hänen valtakuntansa tulisi heitäkin lähelle! Työ on vasta aluillaan ja
paljon on tehtävää, joten rukouksia
tarvitaan!
Leikit parkkihallissa
Meiltä kysytään usein, viihdymmekö Mumbaissa. Vastauksemme on,
korvaus on usein perheen ja ainakin
tytön ainoa tulonlähde. Rahat tosin
päätyvät usein muille, kuin tuolle
nuorelle äidille.
Békésin peruskouluun on perustettu terveyden- ja sosiaalihuoltoon
perehdyttävä luokka nuorille, jotka
haluavat opiskella sosiaali- tai terveydenhuoltoalan ammattiin.
– Tarjoamme tytöille koulutusta, työtä ja tulevaisuutta. Aiemmin
olemme pitäneet kokouksia ja kampanjoita, mutta olemme oppineet,
että seurakunnan täytyy olla enemmän kuin pelkkää kokoustoimintaa.
– Romanimissio on kunnostanut
että pääasiassa kyllä, varsinkin jos
meidän aikuisten eloa pelkästään
ajatellaan.
Olemme saaneet ystäviä ja hullaantuneet intialaisesta ruuasta. Pienten lasten kanssa täällä asuminen ja
arki on välillä todella haastavaa.
Lasten
ulkoilumahdollisuudet
ovat heikot, leikkipuistot ovat päivisin kiinni ja sielläkin saa olla ihmisten
ihmetysten ja kuvausten kohteena.
Olemmekohan koskaan olleet
puistossa ilman, että joku ei olisi tullut ottamaan kuvaa.
Meidän päivittäiseksi ulkoilupaikaksemme on muodostunut parkkihalli, joka on pääasiassa katettu,
mutta ulkotilaa. Siellä on vain muutama auto, joten tilaa juoksemiseen,
pyöräilyyn, sählyn ja tenniksen pelailuun on sopivasti.
Parvekkeen kukkalaatikot on otettu hiekkalaatikkokäyttöön, kun vihannekset eivät ottaneet kasvaakseen.
Tunteiden vuoristoa
Eläminen vieraissa kulttuureissa on
melkoista tunteiden vuoristorataa.
Mitä useammassa paikassa asuu,
sitä enemmän ajatukset jakautuvat ja
jokaiseen paikkaan jää pala sydäntä.
Usein etenkin luopumisen tunne
on voimakas. Toisaalta tilalle saa
mielenkiintoisen ja yllätyksellisen
Albert Durko ei ole pyytämässä rahaa. He tarvitsevat kumppanuutta.
Mission unelmana on kehittää Békésin romanikoulusta esimerkkikoulu,
jonka mallia he voisivat viedä Itä-Euroopan muihin maihin. Tähän he pyytävät suomalaisia kristittyjä mukaan.
– Olenko minä se mies, joka tulee
uneesi pyytämään: Tule yli ja auta
meitä?
Albert Durko esittää kysymyksensä suomalaisille suu hymyssä,
mutta hänen silmänsä ovat vakavat.
– Teemme työtä lasten parissa,
joiden kodeissa on toisenlainen kulttuuri ja arvot, kuin mitä me koulussa
opetamme. Kuinka rakennamme sillan kahden erilaisen maailman välille?
Kysymykset jäävät ilmaan vastausta vaille, mutta näyn valtaama
mies jakaa sydämensä kipua vieraidensa kanssa.
– Tarvitsemme teidän suomalaisten osaamista uudistaessamme
kouluamme, nostaessamme yhtä
Euroopan nopeimmin kasvavaa kansanryhmää siitä alennustilasta, johon he ovat ajautuneet.
”Olenko minä se mies, joka pyytää teiltä: Tule yli ja auta meitä?”
Tämän kysymyksen lupasimme
viedä tuliaisina Kuopion helluntaiseurakunnalle.
H eimo E nbuska
seikkailun Jumalan reppuselässä.
Viiden vuoden sisällä neljä muuttoa ja neljä eri maata on omiaan
kasvattamaan luonnetta. Kolmevuotias esikoisemme Kevin on asunut
suurimman osan elämästään ulkomailla. Vielä pitkään Intiaan muuton
jälkeen poika puhui Bangladeshista.
Ei meillä Suomea ole ikävöity,
vaan kotia, jossa luotiin ensimmäiset kaverisuhteet ja muistot. Isovanhempia kyllä ikävöidään ja usein
leikitään, että lennetään Suomeen
tekemään lumiukkoja.
Rakastavien helmassa
Seurakunta jossa käymme, on ollut
keskeisessä asemassa kotiutumisessamme. Ihmiset ja heidän välittämisensä ja keskinäinen rakkautensa ovat
tehneet meihin suuren vaikutuksen.
Sen hedelmä on ollut meille siunauksena monta kertaa. Kun omat
läheiset ovat kaukana, saamme olla
hyvin kiitollisia, että poikamme saavat kasvaa niin monen rakastavan
varatädin ja –sedän helmassa.
Se on ollut konkreettinen kokemus Jumalan huolenpidosta. Kun
jostakin luopuu, saa jotakin tilalle.
Kyllä Jumala hölömöistään huolen pittää!
E veliina ja J uha H uttunen
4
eelimeili
26. helmikuuta 2015
Varkkitilaan siivoojia, NYT!
Temppelin siivous on vapaaehtois-
ten vastuulla kuten se on ollut aina.
Siivousta koordinoi Paula Hämäläinen (puh. 044 334 0426).
Vaikka uusia vapaaehtoisia tuli
viime vuonna mukaan, 2-3 tilaa on
edelleen ilman siivoojaa ja kaikissa
ryhmissä olisi tilaa uusille voimille.
-Mitä enemmän on tekijöitä, sitä
vähemmän se rasittaa yhtä siivoojaa, Paula huomauttaa.
Kiireellisin vailla siivoojia oleva
paikka on ns. varkkitila tai teetupa,
monella nimellä tuttu tila alasalin
vieressä.
Siellä on niin paljon huonekaluja
ja muuta tavaraa, että siivoaminen
yksin on voimia ja aikaa vievää. Työparille riittäisi tunti.
Paulan toiveissa olisi muutamia
nuorten tiimejä, jotka vuorotellen
huolehtisivat oman tilansa siivouksesta. Koska tilaa käytetään paljon,
tarvitaan sekä imurointia että kostealla pyyhkimistä.
Siivoaminen ei ole ydinfysiikkaa
eikä rakettitiedettä.
Jokainen osaa, siivouskomeroissa
on ohjeet ja Paula opastaa tarvittaessa. Eikä siivoaminen on pelkästään
naisille sälytetty kuorma. Miehetkin
osaavat ja miehiä tarvitaan.
Siivouksessa on kysymys suurista summissa. Seurakunta olisi heti
konkurssissa, jos siivous teetettäisiin
ulkopuolisilla. PR
Suursiivous on
lauantaina 11.4.2015
klo 9.00 alkaen.
Silloin tarvitaan paljon tekijöitä!
Helvi Halmeen
kuulumisia
Perhepiiristä
Kauan odotettu ja rukoiltu taivaan lahja
Aaro syntyi 29.marraskuuta 2014 Elina ja
Joni Tuukkasen perheeseen.
Vuosi 2014 toi monia muutoksia seurakuntamme
iäkkäälle lähetysveteraanille Helvi Halmeelle.
Hän on arvostanut itsenäistä asumista omassa
kodissaan vaikka terveysongelmia alkoikin ilmetä
yhä enemmän.
Viime keväänä Helvi koki suuren menetyksen,
kun hänen läheinen ystävänsä ja työtoverinsa Orvokki Virta nukkui pois. Todennäköisesti menetys
heikensi Helvin jaksamista entisestään ja kotona
pärjääminen vaikeutui vähitellen.
Useiden sairaalajaksojen jälkeen hän sai paikan
Roinilan hoitokodista Kortejoelta marraskuusta lähtien. Hän on kotiutunut sinne hyvin ja toteaa tyytyväisenä, että ”täällä on hyvä olla ja vointikin on aika
hyvä. Vieraat ovat tervetulleita”.
Roinilan hoitokodin osoite on Vehmersalmentie
735, rak. 1 71130 Kuopio, puh. 017 3621249
Kuvaaja: noora kulhomäki
Hallituksessa ovat
Timo Kauppinen, pj., (edessä vas.),
Pirjo Ronkainen, Erja Nousiainen,
Harri Ulmanen (keskellä vas.),
Reetta Liukkonen, Kari Hyttinen,
Jarkko Soininen (takana vas.)
ja Seppo Heikkinen, varapj.
Kuvasta puuttuu Jani Makkonen.
KUOPION
HELLUNTAISEURAKUNTA
Vuorikatu 29, 70100 KUOPIO
Puhelin: 050 373 3543
Sähköposti:
[email protected]
Kotisivu: www.eelim.net
Toimisto: avoinna ti ja ke 9-13 Johtava pastori Heimo Enbuska
050 433 0964
[email protected]
Pastori Jyrki Liukkonen
050 302 7655
[email protected]
Musiikki-, lapsi- ja
varkkityövastaava
Hannele Voutilainen
044 349 7116
[email protected]
Toimisto Marjaana Enbuska
050 553 0817
[email protected]
Lähimmäistyö Raija Räsänen
050 372 7119
[email protected]
Talonmies Markku Hämäläinen
044 334 0425 markku.esa.hamalainen@gmail.
com
Emäntä Maarit Vuorenniemi
044 971 9912
[email protected]
Pankkiyhteys: Rukoushuoneyhdistys Elim ry Kuopion Nordea
FI 13 1078 3000 2508 51
Viitenumerot:
Seurakunta 3010
Lähetystyö 4200
Kiinteistöt 5500
RV-lehden maksut 6350
Diakonia 6431
Muista käyttää viitenumeroita!
RENGASPARI OY
Itkonniemenkatu 25
70500 Kuopio
Puh. (017) 261 4203, 263 2755
Renkaat ja vanteet henkilö ja
pakettiautoihin, myös
matkailuautoihin ja vaunuihin.
Tutustu kaupungin laajimpaan
valikoimaan.
ASENNUKSET TULOJÄRJESTYKSESSÄ, AIKAA VARAAMATTA!
rengaspari.fi
NISSAN – SUBARU
Autoja Väänäseltä jo
50 vuoden ajan!
Hallitus jakaantui
tiimeihin
Rukoushuoneyhdistys Elim ry:n
on aloittanut työnsä osittain uusin voimin. Uutta on myös
hallituksen jäsenten työskentely
kolmessa tiimissä asioiden hoidon
tehostamiseksi ja sujuvoittamiseksi.
Taloustiimiin kuuluvat Reetta
Liukkonen, Seppo Heikkinen ja Kari
Hyttinen. Kiinteistötiimissä ovat
Harri Ulmanen, Jarkko Soininen ja
Jani Makkonen.
Keittiö/siivoustiimissä ko. alueen
pulmia pohtivat Erja Nousiainen ja
hallitus
allekirjoittanut. Rahastonhoitajana
jatkaa Heli Väätäinen, joka jäi pois
hallituksesta viime vuoden lopussa.
Viime vuosi oli monien uusien
avausten vuosi ja taloudellinen tilannekin oli pääosin kohtalainen.
Minkäänlaiseen huolettomuuteen
ei ole kuitenkaan varaa vaan tuttuun
tapaan edelleen on elettävä tarkan
euron taloutta ja kaikki hankinnat
mietittävä huolellisesti.
Temppelin vihkiäisistä on vuoden kuluttua tammikuussa pyöreät
30 vuotta. Tänä vuonna kiinteistön
huoltoon kiinnitetään erityistä huomiota ja listataan tarvittavat korjaustoimenpiteet.
PR
Kiitämme asiakkaitamme luottamuksesta!
Rukoushuoneyhdistys
Elim ry:n kevätkokous
sunnuntaina maaliskuun 29.
päivänä 2015 klo 12.15.
Yhdistyksen jäsenet voivat tehdä hallitukselle esityksiä asioista, joita haluavat kokouksessa
käsiteltäviksi. Ne on toimitettava hallitukselle kuukautta ennen kokouspäivää.
Muistathan RV:n
tilausmaksun!
Käenkuja 1, Kuopio, puh. 017 - 266 66 00
Eelimeilin työryhmä:
Seuraava Eelimeili
ilmestyy 29.4.2015.
Helena Kantanen
050 534 5014
Aineistot 6.4.2015
mennessä
pirjo.ronkainen
@gmail.com
Noora Kulhomäki
050 522 7946
Pirjo Ronkainen
044 083 2358
Anu Ruusunen
040 7085221