Kuvaaja: erja ulmanen Heinäkuu 2015 Joskus seurakuntaa voi palvella nosturin nokassa. Hallituksen jäsenet Harri Ulmanen (oik.) ja Jarkko Soininen tarttuivat toimeen ja pesivät temppelin ikkunoiden ulkopinnat. Säästö oli todella huomattava verrattuna ulkopuolisen työn hintaan. PÄÄKIRJOITUS Kaikki on Herran P erheen pienimpiä jännitti. Juhlapaikalle mentäessä oli käyty kauppaa siitä, kenen vuoro olisi ojentaa pieni lahja vuosia täyttävälle, aikuiselle sukulaiselle, jota lapset tuntuivat vierastavan tavallista enemmän. Viimein lapsikatraan keskimmäinen, viisivuotias, oli lupautunut lahjan antajaksi ja onnittelijaksi. – Onneksi olkoon, poika sai soperrelluksi ujosti seistessään päivänsankarin edessä. Päivänsankari katsoi lahjan antajaa ja kuunteli tämän onnitteluja asiaan kuuluvan yllättyneenä. Kaikki tuntui sujuvan yhdessä laaditun käsikirjoituksen mukaisesti siihen saakka, kunnes pellavapää kääntyi takanaan seisoviin vanhempiinsa päin selvästi helpottuneena ja hihkaisi käsi ojossa: – Ja nyt se viitonen! Päivänsankari ja paikalla olevat juhlavieraat puhkesivat vapautuneeseen nauruun, kun perheen laatima juoni ja pikkumiehen antamisen vaikutteet tulivat kerralla paljastetuiksi. ”Koetelkaa minua!” Kristilliseen antamiseen liitetään monenlaista opetusta. Suuren maailman TV-lähetyksiä seuratessa antamiseen usein liitettävät lupaukset hämmentävät. Joku TV-evankelista lupaa, että 58 dollaria lahjoittamalla katselija varmistaa sen, että Jumalan antamat 58 lupausta toteutuvat hänen elämässään. Niin lupausten kuin dollareidenkin määrä tuntuu lähinnä mielivaltaisesti valitulta. Mutta käykö Jumala sittenkään kauppaa TV-shopissa? Mitä sitten Jumala tarkoittaa sanoessaan: ”Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.” (Mal.3:10) Kehotus annettiin Israelin kansalle, jonka suhde Jumalaan oli kuivunut luottamuksesta uskonnolliseksi kyynisyydeksi. Jumalanpalvelus pappien keskuudessa oli korruptoitunut oman edun tavoitteluksi ja sen taustalla oli ajattelu: ”Herran palveleminen on turha” (Mal. 3:14). Samaan aikaan suhtautuminen köyhiin ja puutteessa eläviin lähimmäisiin oli muuttunut kylmäkiskoiseksi. Jumalasuhteen kuolema näkyi yhteiskunnallisena eriarvoisuutena ja hengellisen elämän motiivien vääristymisenä. Tähän tilanteeseen Jumala lähetti profeetan kautta herätyksen, joka sisälsi muistutuksen myös kymmenysten säännöllisestä antamisesta. Kymmenykset, joista Malakia muistuttaa, olivat israelilaisten keskuudessa säännöllinen muistutus siitä, että koko heidän elämänsä, kaikki sekin, mitä he työllään olivat saaneet aikaan, oli lopulta lahjaa Jumalalta. Kymmenykset tuotiin Jumalan temppeliin ja niiden tuomiseen liittyi kiitollinen ilo, johon koko perhe osallistui: ”Siellä teidän tulee Herran, Jumalanne, edessä syödä ja iloita perheenne kanssa työnne tuloksista, joilla hän on teitä siunannut” (5.Moos.12:7). Uudessa testamentissa Paavali toteaa antamiseen liittyvästä ilosta: ”Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa” (2. Kor.9:6,7). Vanhan testamentin opetukset muistaen ymmärrämme, että Jumalan rakkautta ei ansaita iloisella antamisella. Antamiseen liittyvä ilo on seuraus siitä, ja se on oikeastaan osoitus siitä, että ihminen tietää olevansa Jumalalle rakas. Hän iloitsee, koska tietää kaiken elämänsä olevan Jumalan hoidossa ja huolenpidon alla. Vanhassa testamentissa sääntö kymmenysten antamisesta koski myös jumalanpalvelusta hoitavia leeviläisiä ja pappeja, jotka itse saivat elantonsa kansan tuomista kymmenyksistä (4. Moos.18:26). Aineellisten kymmenysten antamista ei voinut korvata esimerkiksi hengellisellä työllä. Ne, jotka elivät toisten antamista kymmenyksistä, antoivat itse ”kymmenykset kymmenyksistä”. Nuoruudessani kuulin sanottavan, että kymmenysten antaminen on kristityllekin paras lääke sydämelle helposti hiipivää ahneutta vastaan. Kymmenykset ovat käytännön muistutus siitä, että kaikki, mitä meillä on – myös ajallisessa mielessä – on Jumalan. Se on hyvä tapa mitata meidän suhdettamme siihen, mitä ”omistamme”, tai oikeammin sanottuna siihen, mikä on meidän hoitoomme uskottu. Joku sanoo: ”Minulla ei ole varaa antaa kymmenyksiä.” Joku toinen taas toteaa: ”Minulla ei ole varaa olla antamatta kymmenyksiä Jumalalle.” Pienenä poikana löysin itseni isoveljeni lompakolta. Muutaman vuoden vanhempi veljeni oli saanut tilin kesätyöpaikastaan ja hänen keittiön pöydällä lojuvassa lompakossa näytti olevan melkoisesti kolikoita. Avasin kolikkopuolen nepparin näpistääkseni vaivaiset 20 penniä lakritsin ostoon, mutta aikeeni jäivät puolitiehen. Veljeni lompakon sisäpuolelle oli kirjoitettu pienen pienin kirjaimin teksti: ”Herralle pyhitetty!” Vasta uskoon tullut veljeni oli ymmärtänyt, että uskovan elämässä ”kaikki on Jumalan”, eikä kiusaukseen langenneen pikkuveljen käsi uskaltanut kajota Herralle pyhitettyihin penneihin. H eimo E nbuska 2 eelimeili 8. heinäkuuta 2015 teuvo kantasen sydämellä ovat Kuvaaja: helena kantanen P erheemme Venäjä-historia ulottuu Vaasaan ja sikäläisen King’s Kids-ryhmän, Ilon askelten, toimintaan. Aika moni meistä osallistui Ilon askelten Pietarinaktioihin. Kuopioon muutettuamme läksimme perhematkalle Pietariin kevättalvella 2003. Ohjelmassa oli kaupunkiin tutustumista, kulinarismia ja kulttuuria, mutta myös vierailu katulasten turvakotiin. Siitä se lähti. Aluksi järjestettiin lastenleirejä Kuopiossa. Linja-autoaseman alakerrasta saatiin varastotila, johon ruvettiin keräämään vaatetavaraa ja muuta tarpeellista Pietariin vietäväksi. Lähes joka viikko lähetettiin Moilasen linja-autovuoron kyydissä muutama matkalaukullinen tavaraa Pietariin. Vuonna 2006 perustettiin Kuopion työtä varten Pietarin lasten tuki ry ja siirrettiin varasto Petosen Pyörönkaarelle, pikkuiseen katutason vuokratilaan. Teuvo roudarina. Nämäkin kuopiolaisten lahjoittamat tavarat viedään Pietarin köyhille perheille. Kuvaaja: noora kulhomäki Lapsissa näkee elämänmuutoksen nopeasti. On tosi hienoa, kun joku löytää uuden suunnan – alkaa ottaa vastuun elämästään, opiskelee ammatin, oppii huolehtimaan itsestään ja kodistaan. Kaupungin yhteisasunnossa, kommunalkassa, saattaa olla 3–4 perhettä, jotka jakavat vessan ja keittiön. Perheellä on usein vain yksi huone. Kerran ihmeteltiin jääkaapin puutetta. Pieni poika kertoi, että jos saadaan ruokaa, niin se syödään heti. Ei ongelmaa siis. Pietarin huono-osaiset eivät suinkaan aina ole alkoholisteja. Elämä on vain mennyt syrjäyttäviä latuja. Sinulla voi olla köyhät vanhemmat, huono koulutus, matalapalkkaisia pätkätöitä ja sitten jäät yksin lasten kanssa, kun mies lähtee. He ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kaikkien unelmat ovat samanlaisia. Hyvä elämä syntyy pienistä asioista. Tarvitaan hyviä ihmissuhteita ja koti, ruokaa ja työtä. Jumala ei mittaa meidän arvoamme suurilla suorituksilla. Tässä työssä on tarkoitus. Tunteet voivat olla sitä sun tätä, mutta ne eivät saa olla ohjenuora. Ohjenuorana on tietoisuus siitä, että tämä on Jumalan antama työ. T euvo K antanen kertoi H elena K antanen kirjoitti Perheet, lapset ja nuoret Kuopiolaisten Venäjä-ponnistukset ovat osa laajempaa Pietarin-työn kokonaisuutta. Tällä hetkellä Pietarissa painopiste on siirtynyt katupartioinnista yhä enemmän sisätiloihin. Työssä painotetaan hengellistä opetusta ja kasvua. Perhekeskuksessa vanhemmat opettelevat elämistä ja tekemistä lasten kanssa. Siellä voi ruokailla ja pestä pyykkiä sekä saada neuvontaa elämän ongelmiin. Kesäisin perheille järjestetään telttaleirejä, missä suurkaupunkilaiset saavat raitista ilmaa ja marjastavat, kalastavat ja sienestävät. Päiväkeskus on koululaisten turva. Lapsia autetaan läksyissä ja he voivat harrastaa vaikka savitöitä tai teatteria. Tukiasuntolassa nuoret pojat opettelevat lastenkodin jälkeen itsenäistä elämää: ruuanlaittoa, kodinhoitoa ja puutöitä. Kaiken tämän – sekä lisäksi 20–30 työntekijän palkat – kustantavat suomalaiset lahjoittajat Kansan Raamattuseuran (KRS) kautta. Viidentoista toimintavuoden aikana on autettu noin 5000 lasta ja 500 perhettä. Kuopiosta katsottuna Venäjän-työ on usein yksinäistä, likaista ja epämukavaa. Ihmiset ovat joskus ajattelemattomia ja tuovat varastolle tai haettavat kotoaan kaatopaikkakuntoista tavaraa. Matkat Pietariin ovat rajaviiveitten takia pitkiä. Venäjän liikennekulttuuri on vaarallisen villiä. Ajokelit saattavat olla pimeitä ja liukkaita. Pietarin-matkoilla ei kuitenkaan ole mitään hätää, sillä siellä tuntee Pyhän Hengen läsnäolon. On rauhallinen ja luottavainen olo, kun on Taivaan Isän käsissä. Pietarin-työ on ihmistä etsivää työtä. Avun tarvitsijat yritetään löytää sieltä, missä he ovat. Pitkäaikaiset ihmissuhteet ovat tärkeitä – suhteet sekä työntekijöihin että autettaviin perheisiin. On parempi vaikka auttaa harvempia ja auttaa kunnolla kuin huiskia sinne tänne monien kanssa. Kaunis ja voimallinen on kristillinen vesisanasto. Elävät vedet virtailevat, aallot pauhailevat, meriä halkaistaan ja ne myös kiehuvat ja raivoavat. Lähteen vesi sammuttaa janon, on armon virta ja Hengen kaste. Vesi on aina dynaamisessa liikkeessä. En löydä tästä sanastosta hiljaisia suolampia enkä sameita lätäköitä. Kävimme Aleksin kanssa helluntaina Helsingin Saalemilla. Se oli monella tapaa kiinnostavaa mutta tiukimmin jäi mieleen – lätäkkö. Waltteri Haapala käsitteli saarnas- saan Pyhää Henkeä monipuolisesti, kuten helluntaina kuuluukin. Ja sitten: ”Pyhä Henki uudistaa ja tekee eläväksi. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat (Joh. 7:38). Onko meillä elävän veden virrat vai 80-luvulla syntynyt lätäkkö? Onko meillä vain vanha muisto siitä, miten Pyhä Henki on joskus toiminut, ja käymme sitä muistoa ihastelemassa?” No kappas. Kun on tullut uskoon 14-vuotiaana, monenlaista on mahtunut matkaan. Toisin kuin jotkut, en kaipaa nuoruuden paloa ja kohketta Ihmistä etsimässä 3 8. heinäkuuta 2015 Onni ja Ella ovat nyt tärkeimmät Pietarin köyhät perheet Pietari ei ole vain Talvipalatsi ja Nevan valtakadun loisto. Muutaman korttelin päässä maisema on toisenlainen. eelimeili elämään on tuonut se, että molemmat lapset ovat allergisia ja molempien vauva-ajat ovat olleet hyvin itkuisia yövalvomisineen. Yhteyttä äitisolussa Heidi ja Miika Koistinen elävät lapsiperheen ruuhkavuosia. Onni ja Ella ovat kotihoidossa. Vanhemmat hoitavat lapset töiden ohella isovanhempien tukemina. Miika Koistinen luopui vanhimmistoveljen tehtävästä keskittyäkseen perheeseensä. on aktiotyötä entisillä Venäjän pioneerileireillä. Leireihin osallistuu vuosittain tuhansia koululaisia. Kuopiossa 13.-14.6. vierailleet Kari ja Maria Lehelmä ovat tehneet Venäjän–työtä 22 vuoden ajan. Seurakunnassamme Jonna ja Niklas Toivainen tulivat kosketetuiksi Lehelmien kokemuksista ja suunnittelevat nyt Love for Kids –aktiota kesäksi 2016. Heidät tavoittaa numerosta 040 709 1645 (Jonna) tai 040 657 7669 (Niklas). Fidan alainen Love for Kids Lue lisää: www.loveforkids.org. – HelenaK– Lätäköstä enkä sitä kaikkivoipaisuuden tunnetta, mikä nuorella uskovalla on. Tasaisempi – ja nöyrempi – elämä on ihan jees. Mutta onko se lätäkköelämää? Seisovia, sameita vesiä? Virtaileeko mikään missään? Aloitin jo mielessäni kunnon lätäkkörypemisen mutta onneksi Heimo sanoi jotain kovin lohduttavaa, siinä saarnassa, missä kylväjävertauksesta puhuttiin. Et ole hukassa, kun on juurten kasvattamisen aika ja kasvu ei näy ihmissilmään. Et ole hukassa, vaikka mietitkin, kannatko hedelmää. Silloin saat olla Jumalan koulussa yksityisoppilaana. Jumala tekee työtä myös sameitten vesien aikoina, vaikka kuinka seisahtuneelta tuntuisi. Ja se, joka janoaa, saa kyllä lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Sitten, kun on sen aika. H elena K antanen helenakantanen @ hotmail . com H eidi ja Miika Koistisen kauniissa uudessa omakotitalossa Pirttiniemessä on tyypillinen lapsiperheen iltapäivähetki. Heidi on juuri kotiutunut osapäivätyöstään lastensuojelusta, Miika omasta työstään Kuopion Tila-Auton kuljettajana. Vajaan vuoden ikäinen Ella ja neljän vanha Onni leikkivät avaran olohuoneen lattialla ja nappaavat välillä vanhempien huomion itselleen. Koistisen perhe elää tyypillisiä lapsiperheen ruuhkavuosia, jolloin perheen yhteinen aika on tiukalla. Miikan työ vie joskus iltoja ja viikonloppujakin. Vähitellen tuli eteen tilanne, jossa perheessä oli pysähdyttävä pohtimaan, mikä on tärkeintä, mistä voi jättäytyä pois. Miika päätyi eroamaan vanhimmistosta pitkän harkinnan ja useiden Heimo Enbuskan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen. – Jos muutama vuosi sitten olisin mennyt Heimon toimistoon, olisin varmaan sanonut, että jos voisin jotakin enemmän tehdä, nyt olinkin siinä tilanteessa, että halusin vähentää. Kun toin asiaa pikku hiljaa vanhimmistoon, siellä oltiin ymmärtäväisiä, Miika kertoo. – En ole kaikkea tekemistä jättämässä pois vaan palvelen joissakin tehtävissä mielelläni edelleen. Jeesus kutsui opetuslapset olemaan kanssaan, Miika huomauttaa ja jat- kaa, että Jeesus on enemmän kiinnostunut siitä, mitä olet kuin siitä, mitä teet. – Kun ihminen on Jeesuksen kanssa ja lähellä, kyllä sieltä tulee halu palvella. Työt eivät jää tekemättä. Koti ennen kaikkea Miika oli jo ennen Kuopioon muuttoaan vanhimmistossa Varkaudessa. Kuopiossa hänet siunattiin aluetyövanhimman tehtävään, mikä tarkoitti työtä Tukikohdalla. – Olin silloin monessa mukana, kävin lähes joka päivä Tukikohdalla ihmisiä jututtamassa ja ruokatyössä. Minulla oli silloin se ajatus, että kun palvellaan Jumalaa, se tapahtuu seurakunnassa. Kun Tukikohta itsenäistyi, Miika siunattiin kokonaan Eelimin vanhimmistoon. Hänen sydämellään on ollut evankeliointi ja nuorten työ teetuvalla, mutta myös opetus sekä nuorille että rukouskokouksissa. – Meillä on työt ja koti, ennen kaikkea koti. Aloin itse ymmärtää, että raja alkaa tulla vastaan. Oli hyvin luonnollista, mistä lähdetään karsimaan. Vanhimman tehtävän hoitaminen sillä tasolla, millä haluaisin, ei enää onnistunut, Miika toteaa. – Olin kotona viiden aikoihin ja läksin siitä heti seurakuntaan. Olemme rakentaneet talon, meillä on pieniä lapsia, monta rautaa tulessa. Väsymystäkin alkoi pikku hiljaa tulla, Miika sanoo. Vaikka vanhimmistossa kutsumustehtävä on periaatteessa elinikäinen, Miika huomauttaa, että esimerkkejä löytyy siitäkin, että välillä voi jäädä pois. – En ole koskaan kokenut painostusta. On painotettu, että tulet sitten kun jaksat. Jos vuodesta toiseen jatkuu näin, se ei ole reilua seurakuntaa kohtaan. – Meidän elämässä perhe ja lapset ovat tärkeimpiä. Toisaalta nuoria perheenisiäkin pitäisi olla vastuutehtävissä, Heidi lisää. Oman vaativan lisänsä perheen Aika ajoin seurakunnassa keskustellaan siitä, olisiko sunnuntain jumalanpalvelukselle nykyistä sopivampi aika iltapäivällä. Heidin mielestä jokin muu aika voisi sopia paremmin lapsiperheille. – Toisaalta onhan se oma raahautumisensa tässä vauvavaiheessa. Käynti seurakunnassa luonnollisesti vähenee. Koen, että sunnuntain päiväkokous on vaikea aika. Keskipäivä on Ella-vauvan ruokailun ja päiväunien aikaa. Niitä ei ole helppoa siirtää. Heidi iloitsee uusista kerhoista. – Minusta lapsiperheisiin on panostettu tosi hyvin, hän sanoo. – Moni äiti-ihminen on lohduttanut, ettei hänkään ollut silloin mukana kun lapset olivat pieniä. Tärkein palvelutehtävä on täällä kotona. Ei tätä ihanuutta kovin monta vuotta ole. Olen lohduttanut itseäni sillä, että minulta ei nyt vaadita muuta. Heidin yhteys seurakuntaan toimii äitisolussa, jonne lapset voi ottaa tarvittaessa mukaan. Perheleiripäivää Ranta-Toivalassa koko perhe odottaa. Se sopii ihan pientenkin perheille. P irjo R onkainen 4 Terveiset Arabiemiraateista! Tea ja Juuso Enjala ja pojat Eikka ja Topias ovat asettuneet Abu Dhabin miljoonakaupunkiin ja löytäneet jo itselleen kotiseurakunnan. Perheemme muutti tänne Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin tasan kaksi kuukautta sitten. Alun paperisodan jälkeen perhe on asettunut kaupunkiin yllättävän hyvin. Abu Dhabi on kaupunkina täysin metropoli ja pitää sisällään ihmisiä joka puolilta maailmaa. Kristittyjä on eelimeili 8. heinäkuuta 2015 kaupungissa paljon eri puolilta Aasiaa sekä Etelä-Afrikasta. Olemme löytäneet seurakunnan Cornerstone-seurakunnasta, joka kokoontuu paikallisessa elokuvateatterissa. Vapaiden suuntien kristillisiä seurakuntia on kaupungissa paljon ja ne kokoontuvat kaikki samassa isossa elokuvateatterissa. Tarjolla on seurakuntia jokaiseen makuun ja kansanryhmään. Löytyypä joukosta ympäristöasioita painottava seurakuntakin mikäli luonnosta huolehtiminen on lähellä sydäntä. Tea ja lapset ovat käyneet ahkerasti Cornerstonen mammat ja muksut –kerhossa, mikä on tuttua myös Eelimin palvelutarjonnassa. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja ovat ottaneet ujot suomalaiset lämpimästi vastaan. Liike-elämässä asiakkaat ja kollegat ovat pääosin arabimuslimeja. Viikoittain ja joskus jopa päivittäin on herännyt mielenkiintoisia keskusteluja myös uskonasioista ja täällä ollaan erittäin avoimia keskustelemaan ja kysymyksiä tulee paljon. Abu Dhabi sekä Dubai ovat varmasti muslimimaailman liberaaleimpia kaupunkeja myös eriävien uskonsuuntien suhteen. Teette hyvin kun muistatte meitä rukouksin. KUOPION HELLUNTAISEURAKUNTA Vuorikatu 29, 70100 KUOPIO Puhelin: 050 373 3543 Sähköposti: [email protected] Kotisivu: www.eelim.net Toimisto: avoinna ti ja ke 9-13 Johtava pastori Heimo Enbuska 050 433 0964 [email protected] Pastori Jyrki Liukkonen 050 302 7655 [email protected] Musiikki-, lapsi- ja varkkityövastaava Hannele Voutilainen 044 349 7116 [email protected] Toimisto Marjaana Enbuska 050 553 0817 [email protected] Lähimmäistyö Raija Räsänen 050 372 7119 [email protected] Talonmies Markku Hämäläinen 044 334 0425 markku.esa.hamalainen@gmail. com Emäntä Maarit Vuorenniemi 044 971 9912 [email protected] Pankkiyhteys: Rukoushuoneyhdistys Elim ry Kuopion Nordea FI 13 1078 3000 2508 51 Viitenumerot: Seurakunta 3010 Lähetystyö 4200 Kiinteistöt 5500 RV-lehden maksut 6350 Diakonia 6431 Muista käyttää viitenumeroita! Parhain terveisin, J uuso , T ea , E ikka ja T opias E njala RENGASPARI OY PERHEPIIRISTÄ Itkonniemenkatu 25 70500 Kuopio Puh. (017) 261 4203, 263 2755 Renkaat ja vanteet henkilö ja pakettiautoihin, myös matkailuautoihin ja vaunuihin. Tutustu kaupungin laajimpaan valikoimaan. ASENNUKSET TULOJÄRJESTYKSESSÄ, AIKAA VARAAMATTA! rengaspari.fi Noora ja Otto Kulhomäki Eemeli-poikansa kanssa muuttavat kesän lopulla myös Abu Dhabiin. Siellä onkin sitten seurakuntamme pienimuotoinen perhesolu! Taivaan Isälle kiitokset! Annikki Laitinen ja Aku Kuvaaja: heimo enbuska NISSAN – SUBARU Autoja Väänäseltä jo yli 50 vuoden ajan! Kiitämme asiakkaitamme luottamuksesta! Käenkuja 1, Kuopio, puh. 017 - 266 66 00 Eelimeilin työryhmä: Kevätkauden päätteeksi osa siivoustiimiläisistä ja talonmiestuuraajista kokoontui kiitoskahveille ja yhteiseen kuvaan. Edessä istuu Keijo Leppänen, hänen takanaan Yrjö Räsänen, Markku Hämäläinen (talonimes), Kaija Stigell, Ritva Hiltunen, Pirjo Pirskanen (siivoojana jo yli 20 vuotta) ja Mirja Lasarov. Takana vas. Riitta Pentikäinen, Marjaana Enbuska, Erja Ulmanen, Paula Hämäläinen, ja Markus Laakso. Yrjö, Keijo ja Markus ovat talonmiehen tuuraajia. Seuraava Eelimeili ilmestyy 26.8.2015. Helena Kantanen 050 534 5014 Aineistot 2.8.2015 mennessä pirjo.ronkainen @gmail.com Noora Kulhomäki 050 522 7946 Pirjo Ronkainen 044 083 2358