Eelimeili marraskuu 2014 - Kuopion helluntaiseurakunta
KUVAAJA: NOORA KULHOMäKI Lokakuu 2014 Jumalanpalveluksiin tulijat pyritään toivottamaan tervetulleiksi lämpimällä kädenpuristuksella. Joskus tulijan voi yllättää makeinen tervetulotiimiläisen korista. Tervetulotiimissä Jyrki Liukkonen, Eila Huttunen ja Kaija Stigell. PääKirJoitUS Näky ihmistä vai ihminen näkyä varten? S eurakunnan jumalanpalveluksessa oli jaettu yhteistä näkyä ja rohkaistu toimintaan. Haasteena oli - ainakin aluksi - koko kaupungin voittaminen Herralle. Olimme uusina tulokkaina istuneet kirkon penkissä kaikkea tuota kuunnellen ja tilaisuuden loputtua seisoimme muukalaisina tervehdyksiä vaihtavien ihmisten keskellä. Joku heistä kirjoitti nimensä rukousvartiolistaankin. Kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä ja yhtä määrätietoisia yhteisen näkynsä kanssa. Ja yhtä kiireisiä. Väen kaikottua huomasimme seisovamme eteisessä kelloa vilkuilevan vahtimestarin kanssa. Kaikki olivat kai seurakunnan strategian mukaisesti rynnänneet valloittamaan kaupunkia Herralle. Me, vasta paikkakunnalle muuttaneet ja uutta kotiseurakuntaa etsivät, emme näyttäneet ainakaan juuri silloin olevan heidän missionsa kohteina. Ehkä seurakunnan näky oli niin laaja, että katseen kohdistaminen yksittäisiin ihmisiin ei enää onnistunut. Meidän kohdallamme kokemus johti siihen, että emme enää sen koommin tarjoutuneet tuohon seurakuntaan. Seurakuntaan, jolla taatusti oli selkeä strategia, tarkoin määritelty missio ja mitä kirkkain visio. Olemme toki Eelimissäkin pohtineet seurakunnan toimintasuunnitelmaa. Olemme puhuneet näystä ja missiostakin. Iloitsen siitä, että paperin makuisen työskentelyn sijaan näkyä on hahmoteltu tiiviissä vuorovaikutuksessa omasta jakaen ja toista kuunnellen. Näky-päivien kokemusten rohkaisemana olen rohjennut ajatella, että seurakunnan yhteinen asiakokous voitaisiin joskus pitää saman periaatteen mukaan. Seurakuntamme keskeisiä arvoja kartoitettaessa nousivat esille muun muassa ihmisläheisyys, keskeneräisyyden hyväksyminen, erilaisuuden kunnioitus ja ulospäin suuntautuminen. Luulenpa, että meidän ei ole vähääkään vaikea olla ulospäin suuntautuneita, jos seurakunnan keskinäisissä ihmissuhteissa on tuollainen toivotun kaltainen lämpö ja turvallisuus. Se, mitä joskus kampanjoinnilla yritetään saavuttaa, toteutuu kuin itsestään siellä, missä ihmiset tietävät tulevansa hoidetuiksi. Joskus seurakuntia syytetään suotta siitä, että ne ovat sisäänpäin lämpiäviä. Totuus on, että pelkkää ulkoilmaa lämmittävä koti ei sekään ole kovin luokseen kutsuva. Kuuntelin muinoin innosta hehkuvaa pastoria, jolla oli taatusti suuri näky. Mielessään hän näki mahtavat rakennukset ja vertaansa vailla olevat kansainväliset tapahtumat. Syystä tai toisesta johtuen tuo näky kuihtui kasaan. Missä vika? Siellä, missä seurakunnasta tulee jonkun pastorin saaman näyn toteuttamisen väline, käy valitettavasti usein juuri näin. Jos meillä on näky toiminnasta, me arvioimme helposti ihmisetkin sen mukaan, kuinka hyvin he palvelevat tuota meidän näkyämme. Mutta jos meillä päinvastoin on näky ihmisistä, heidän voittamisestaan, palvelemisestaan ja heidän hyvinvoinnistaan, silloin eri toiminnot ja työmuodot ovat välineitä tuon päämäärän toteuttamiselle. Nuorena pastorina sieluani kouraisi, kun kuulin erään maata kiertävän saarnaajan uhoavan: ”Jos minulla olisi komennossani seurakunta, niin minä näyttäisin, mihin hyvin johdettu seurakunta pystyy!” Näin mielessäni kaikki meidät ontuvat, koko repaleisen joukon seisomassa edes jonkinmoisessa asennossa tuon komentajan edessä. Hänellä tuntui olevan selkeä näky ja seurakunta oli hänen näkynsä toteuttamisen väline. Apostoli Paavalin suuri näky vei hänet näkemään vaivaa seurakunnan ja seurakuntalaisten hyväksi. Hänen palvelutehtäväänsä ajoi eteenpäin näky seurakunnan hyvinvoinnista ja vahvistumisesta: ”Kuka on meidän toivomme, riemumme ja kunniaseppeleem- me seisoessamme Herramme Jeesuksen edessä, sitten kun hän saapuu, ellette te? Tehän juuri olette meidän kunniamme ja riemumme.” (1.Tess.2:19,20) Siellä Etelä-Suomessakin oli muuten seurakunta, joka osoittautui meille kodiksi. -Tulkaa meille! Meillä saatte liittymäetuna konferenssissa pizzan ja seurakunnassa kolme tuntia ilmaista puheaikaa! Tuon tarjouksen esitti etelään eksynyt, savolaistaustainen vanhimmistoveli pilke silmäkulmassa. Noin raadollinen tarjous herätti uteliaisuuden ja löytyihän se meillekin paikka muiden keskeneräisten joukosta. H eimo e nBuska j oHtaVa Pastori 2 eelimeili 30. lokakuuta 2014 Kolmannen kerran Eelimin yläkertaan Paula ja Markku Hämäläisestä temppelin isäntäpariskunta Kuvaaja: Noora Kulhomäki isäntäpariskunnaksi. Vaikka talonmiehen tehtävistä on olemassa kirjallinen lista, se ei Markkua paljon kiinnosta. Hänen mielestään tehtäviin kuuluu kaikki. Hallituksen jäsenenä Markku on tuonut aktiivisesti esille korjaustarpeita ja ollut myös mukana niiden hoitamisessa tehden paljon itsekin. Hämäläiset haluavat palvella kaikessa niin hyvin kuin mahdollista. P irjo R onkainen Paula ja Markku Hämäläiselle temppeli on sekä hengellinen koti että mahdollisuus palvella Jumalaa ja seurakuntaa käytännön toimin. T emppelimme on läpikotaisin tuttu talo Paula ja Markku Hämäläiselle. He muuttavat lähiaikoina kolmannen kerran temppelin talonmiehen asuntoon. Kun he asuivat siinä ensimmäisen kerran vajaan vuoden vuonna 1990, koko talon siivous kuului Paulalle, joka oli ”virallisesti” talonmies. Se tiesi jopa 12-tuntisia päiviä alkaen aamukuudelta. Tehtäviin kuului myös katualueiden puhtaanapito, vahtimestarina toimiminen juhlissa, kaikki ovien avaamiset jne jne, tehtävien lista oli loputon. Tuolloin kaikki perheen neljä lasta asuivat kotona, kaksi vanhinta tosin viereisessä yksiössä. Nuorimmainen Simo oli vain kaksivuotias. Kun äiti lähti siivoamaan, kuopus oli mukana. Erityisen tarkkana piti olla kuorolavaa puhdistaessa, ettei vikkelä avustaja olisi päässyt kaatamaan vesiämpäriä parketille. – Kolmen lipputangon liputtaminen pelotti, kun piti kiivetä pystysuoria tikkaita ylös, Paula muistaa. Tehtävälista on lyhyt: kaikki Seuraavalla kerralla vuosina 20032005 talonmiehen tehtävä oli sivutoiminen eikä siivous kuulunut talonmiehelle. Paula olikin tuolloin päivätöissä muualla. Talonmiehen tehtävät olivat pääasiassa Markun huolena. Kun he toisella kerralla muuttivat pois temppeliltä, he olivat jo kolmen lapsen isovanhempia. Nyt lastenlapsia on kuusi. – Nyt tuntuu, että ”vau, vau”!, Paula sanoo innostuneena. Sekä Paula että Markku ovat leipätöistään eläkkeellä ja haluavat tulla taloon Mutkissakin on ollut johdatus P aula on kotoisin pohjoisesta, Sodankylästä, Markku Muuruvedeltä. Ensimmäisen kosketuksen helluntaiuskoviin Paula sai teini-ikäisenä metsänistutuksessa. Helluntaisaarnaajana tunnettu Osmo Haavisto oli metsätyönjohtajana ja järjesti kämpille hengellisiä tilaisuuksia, joihin hankki puhujat ja laulajat. – Laulut olivat niin ihania. Ostin Ristin lauluja -vihkonkin, Paula kertoo. Kun Paula asui viimeistä syksyä kotona, hänen äitinsä tuli uskoon ja Paulakin koki olevansa herätyksessä, mutta uskonratkaisu tapahtui paljon myöhemmin. Markkuun Paula tutustui 1970 kesällä Porttipahdan patotyömaalla, missä Markku oli maansiirtoauton kuljettajana. Markun perässä Paula tuli sitten Juankoskelle töihin samana vuonna. Jumalan kutsuun Paula vastasi myöntävästi Siilinjärvellä helluntailaisten kotikokouksessa ja Markku pari vuotta myöhemmin vuoden 1982 viimeisenä päivänä. Heidät kastettiin Nilsiän uuden rukoushuoneen kastealtaassa marraskuussa 1986. Neliasteinen vesi tuli suoraan Syväristä ja sitä piti juoksuttaa koko ajan, koska allas vuoti. Se kastetilaisuus ei unohdu. – Taivaan Isä on kantanut, se pohja on ollut varma, Hämäläiset sanovat. Elämässä on ollut monenlaisia mutkia, ylä- ja alamäkiä. Koteja on ollut eri puolilla, tuleva muutto on 24. Temppelillä Hämäläisillä on oikeastaan kaupunkikortteeri, sillä heidän oikea kotinsa on ollut Nilsiässä jo seitsemän vuotta. Tervetuloa! Oletko huomannut jotakin uutta temppelin eteisaulassa? Sisään astuessasi olet varmaan kohdannut iloisesti tervehtivän tervetulotiimiläisen, joka on tarjonnut sinulle pientä makeaa tai kuukausiohjelmaa. Idea tervetulotiimistä juontaa noin viiden tai kuuden vuoden taakse, jolloin ensimmäisen kerran kokeilimme nuortenillassa tiimiä, joka tervehtisi jokaista sisälle tulevaa. Silloin aika ei ollut vielä otollinen eikä tiimi pyörinyt kovinkaan kauan. Kolmisen vuotta sitten Hyyryläisen Heli lanseerasi tämän tervetulotiimi-idean uudestaan ja hyvin lanseerasikin. Siitä lähtien lämpimät kädet ovat ottaneet vastaan jokaisen tulijan. Tänä syksynä on toiveeni täyttynyt osaksi sunnuntain jumalanpalveluksissa. Vaikka olemme vielä käynnistelyvaiheessa, olemme pystyneet toivottamaan tervetulleeksi tulijoita sunnuntaisin syyskuusta lähtien. Haaveeni kaiken ikäisten tervetulotiimistä on, että seurakuntaan tullessa jokainen voisi kohdata sydämelliset kasvot ja kokea olevansa tervetullut ja tärkeä. Uudet henkilöt saisivat heti tietoa siitä mihin ovat tulleet ja siitä, mitä tapahtuu missäkin. Aulassa olevien tiimiläisten pitämän infopöydän kautta menisivät viestit toimistoon esimerkiksi yhteystietojen päivittämisestä, soluihin liittymisestä ja eri kursseille osallistumisesta. Olisi hienoa, jos joskus tulevaisuudessa tervetulotiimi voisi toimia ennen jokaista tilaisuutta seurakuntamme käyntikorttina. Lämpimin kädenpuristuksin! J yrki – HelenaK– Turvallinen seurakunta olen myrskyssä, olen kauheassa myrskyssä!” Tämä viime kesäinen hokema tuli väkisin mieleen, kun kuuntelin Lähetysseurakunnan Petri Mäkilää 28.9. Saarnan teemana oli myrsky. Yksi pikkutyttöjemme kesähupeja oli kietoutua mökkirannassa tiukasti mummin kaulaan. Ja sitten mentiin. Minä pompin yhä syvemmälle ja syvemmälle. Lapsi kiljui riemusta ja hiukan kauhustakin, kun vesi pärskyi ja lainehti ympärillä. Eikä myrskyleikkiä olisi saanut lopettaa ollenkaan. Yleensä myrskyt eivät ole näin hilpeitä, kaikkea muuta. Ne painavat ja lamauttavat. Niiden merkityksen ”Olen myrskyssä, näkee yleensä vasta jälkeenpäin. Turvallinen seurakunta on myrskyssä arvokas tuki. Kuten tiedät, seurakuntamme näkyä muotoillaan parhaillaan. On oltu hyvin yksimielisiä siitä, että haluamme olla turvallinen seurakunta. Mutta mitä se tarkoittaa? Selkein taso on varmasti fyysinen turvallisuus. Palohälyttimet toimivat ja sammutuskalusto on kunnossa. Lasten tiloissa ei ole yllättäviä vaaranpaikkoja. Väkivaltaista käytöstä ei sallita. Tavarat pysyvät tallessa. Turvallisuussuunnitelmat on tehty ja testattu. Henkiseen turvallisuuteen liittyy se, että ketään ei painosteta. Ketään ei jätetä ulkopuolelle eikä varsinkaan kiusata. Rakkaudellisessa ja armahtavassa ympäristössä uskaltaa olla oma itsensä ja tuoda ajatuksensa julki. Hengellisellä turvallisuudella ymmärrän sen, että Kristus on ykkönen. Opetus on tervettä ja raamatullista, oli opettajana sitten oma tai vieraileva pastori. Pyhän Hengen työ näkyy ja kuuluu ja kaikki armolahjat ovat yhtä arvokkaita. Sielunhoitajat ovat luotettavia eivätkä levittele asioita. Turvallisessa seurakunnassa tuoreitten uskovien on hyvä kasvaa aikuisiksi ja löytää armolahjansa ja palvelupaikkansa. Turvallisessa seurakunnassa huo- lehditaan erityisen hyvin kaikkein hauraimmista, kuten lapsista, vanhuksista ja rajusti kolhiintuneista. Seurakunta on turvallinen myös Eelim-temppelin ulkopuolella, soluissa ja leireillä. Seurakunta huolehtii niistäkin, jotka eivät enää jaksa kokouksiin tulla. Turvallisessa seurakunnassa voi luottaa siihen, että vaikka kuinka roiskuu ja pärskyy, Isä Jumala ja kanssakulkijat auttavat pitämään pään pinnalla. H elena K antanen helenakantanen @ hotmail . com eelimeili 3 30. lokakuuta 2014 Seurakuntaveteraani on poissa Kuvaaja: pekka laukkanen Pentti Väänänen 6.1.1933-11.9.2014 opin tuntemaan sinut 1960-luvun loppuvuosina, kun oleilin Kuopiossa lyhyitä jaksoja. Asuit perheinesi tuolloin Niiralan Rajakadulla. Jonakin kesänä pidin kortteeria samassa talossa. Kerran kutsuit minut luoksesi kahville. Sittemmin olemme istuneet yhdessä monet kahvit. Kun viikko ennen kuolemaasi tapasimme viimeisen kerran sairaalassa, emme enää voineet lähteä kahville Puijon majalle kuten olimme monesti tehneet. Hain kahvit kanttiinista. Joimme ja murentelimme viinereitä. Kätesi vapisi ja mukin päätyminen huulille tuotti vaikeutta. Nuo hetket lienevät olleet viimeisiä, kun ajatuksesi kirkastuivat keskusteluun ja veljesyhteyteen. ***** Ranta-Toivalan mökkimaisemat olivat Pentille rakkaita monet vuosikymmenet. ***** sinusta jotakin, mutta en varmasti pysty maalaamaan koko kuvaasi. Kun pohjoisen vuosinani poikkeilin Kuopiossa, löimme kättä: Mitä kuuluu? Kun matkallasi poikkesit Kemissä, etsit osoitteeni ja tulit ovelleni. Muutettuani Kuopioon asuimme molemmat Päivärannassa. Olit Päivärannan rukouspiirin vetäjä. Lukuisia kertoja kolkutit ovelleni ja työnsit kenkäsi päättäväisesti oven rakoon: Mitä kuuluu? viisautta ja ymmärrystä moniin asioihin sekä oikeaa rohkeutta. Osa varmasti Väänäsen suvun geeneihin pantua, osa eri tilanteisiin suoraan ylhäältä ohjattua. Muistan Eelim-temppelin rakennushankkeen. Rahoitusneuvottelut jäivät paljolti vastuullesi. Me hankkeessa mukana pyörineet saatoimme vain ihmetellä, kun näytti siltä, että lainakorot kääntyvät talletuskoroiksi. Kun kustannukset näyttivät ylittävän arviot, syntyi keskustelu pohjatöiden vähentämisestä puolittamalla alasalin pinta-ala. Ehdoton kantasi oli, että ei tule kuuloonkaan. Tarvetta täysimittaiselle alasalille on ollut kohta 30 vuotta. Rakentamisen ammattilaisena näit suuren vaivan rakennushankkeessa. Uhrasit kokonaisen työvuoden valvoen toteutusta. Emme osanneet tuolloin arvostaa panostasi kuten olisit ansainnut. Kiitos, Pentti. Jumala antoi sinulle Pentti, Opin tuntemaan virallisuus, siellä helpottui stressi. Voitiin nousta arjen yläpuolelle, olla jopa lapsenmielisiä. Viime vuosina puhelimeni on soinut monesti: Täällä Pentti, mitä kuuluu? Kysymys ei varmasti ole ollut uteliaisuudesta tekemisiini ja menemisiini. Uskon kysymyksesi olleen vilpitöntä kaverista välittämistä: Mitä kuuluu? ***** Olit seurakuntaihminen, yhteisö oli sinulle tärkeä. Olit lähetysihminen niin sanoissa kuin teoissa. Kristittyjen yhteys eli sydämessäsi. Olit isä ja isoisä, patriarkka perhekunnassasi. Perhe oli sinulle tärkeä. Tiedostit sananlaskuihin kirjoitetun: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea”. Rukoillen opetit ja siunasit lapsiasi ja lastesi lapsia. Savusaunasi oli paikka, joka oli veljesyhteyden vaalimisen pyhättö. Kylvetit saarnaajat ja monet muut vaikuttajat ja kulkijat. Siellä kuoriutui ***** Ja paljon muuta teit seurakuntayhteisön hyväksi niin hallituksessa, rukouspiirin vetäjänä, vierailijoiden majoittajana, veljien saunottajana, kuin monissa muissa vastuissa. Yksi ominaisuutesi oli sitkeys. Minkä sait sydämellesi, sitä ajoit ja siitä muistit muistuttaa. Aina en ehkä ymmärtänyt sinua, aina en pysynyt mukana. Lienee Eevakin joskus toppuutellut, kun tuntosi kilauttaa kaverille kasvoi. Mutta kun Eeva käänsi selkänsä, tartuit puhelimeen ja sitten panimme asioita parempaan järjestykseen. Joskus tarvitsit kirjuria, joskus pistämään lukuja Exceliin. ***** Raamattu oli sinulle tärkeä. Toimit Gideoneissa ja osallistuit vuosia Uusien testamenttien jakotoimintaan. Sitkeytesi tuli esille, kun vuosikymmenien aikana tenttasit minua kuulustellen, että mitä sanotaan siinä ja siinä kohdassa Raamattua tai missä kohdassa sanotaan sitä ja sitä. Monta kertaa eri asioita pohtiessamme kysyit, mitä sanotaan Luukas 18:27. Viimein opin vastaamaan: ”Mikä ihmiselle on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista.” Viimeisessä tapaamisessamme tiedostit kehosi tilan, mutta kysyit kuitenkin minulta mitä sanotaan kohdassa Luukas 18:27. Onneksi vastasin oikein, opettajansitkeytesi oli tuottanut tulosta. Jumala olisi voinut toimia toisin, sillä tiedämme, että Hänelle on kaikki mahdollista. Mutta Hän näki, että on aika kutsua palvelija kotiin. Poissa ovat Pentti murheesi, poissa ovat pistimet, joita kannoit kuten Paavali omaansa. Jätit meille monella tavalla arvokkaan perinnön. Lohdutuksen Jumala on kulkeva rinnallanne Pentin läheiset: Eeva ja lapset perheineen. P ekka L aukkanen Lasse – oman elämänsä talonmies H yvä Paimen –lehden marras-joulukuun numerossa vuonna 1981 oli haastattelu kuusivuotiaasta pojasta: ”Oletko koskaan käynyt Kuopiossa? Jos olet käynyt, pistäydyitkö samalla Eelimrukoushuoneella? Eemilillä saatoit nähdä Jumalan sanaa kuulemassa pienen pellavapäisen miehen alun. Se miehen alku on Lasse Miettinen.” Nykyisin Lasse Miettinen on vieläkin pellavapäinen, jo aikuiseksi ehtinyt perheenisä, johon voit edelleen törmätä Eelim-temppelillä. Mukana kulkevien pellavapäiden määrä on lisääntynyt, sillä Lassen ja Sirkun lapset Helmi ja Eelis ovat jo koululaisia ja lisäksi perheeseen syntyi vappuna kaikkien rakastama Eemil-vauva. Hyvä Paimen -lehti: ”Isona Lasse haluaisi olla Eelimin talonmies ja välillä soittaa ihan oikeasti rumpuja. ” Lasse-pojasta ei koskaan kasvanut rumpalia. Basisti hänestä kuitenkin matkan varrella tuli. Taloasiatkin ovat Lassen elämässä edelleen ajankohtaisia, sillä Lassea työllistää tällä hetkellä leipätyön lisäksi oman kodin rakentaminen. Nyt Pirttiniemeen nouseva koti on Kuvaaja: Noora Kulhomäki Lasse Miettinen rakentaa ja rakennuttaa uutta kotia rakkaimmilleen. Siinäkin projektissa taivaallinen johdatus ja siunaus on ollut selvästi nähtävissä. hartaasti odotettu. Perhe haki kaupungin tonttia vuosien ajan, vasta kahdeksas hakukerta tuotti tuloksen. Kun aika oli oikea, kaikki järjestyikin ihmeellisesti. – Saimme valita sen tontin, minkä halusimme. Onnistuimme saamaan Kauppisen Timon vastaamaan rakennustyöstä ja appiukkoni Heikkisen Seppo on touhunnut ahkerana timpurin apulaisena, Lasse kertoo. Perhe pääsi aloittamaan rakentamisen ennen kuin entinen asunto oli myyty. Asunnon myymisen kanssa eleltiin välillä jännittäviä aikoja. – Tiesin kyllä, että asunto menee kaupaksi ja Jumala hoitaa asian, mutta pankkitili näytti jo tyhjää ja raksalaskupino odotti vieressä. Nyt kun katsoo taaksepäin, näkee Jumalan johdatuksen ja oikean aikataulun. Seuraavana päivänä kun asunto oli myyty, saimme vuokra-asunnon ja kaikki muukin on järjestynyt oikeaan aikaan, Lasse kertoo. Hyvä Paimen -lehti: ”Kysyn, mikä Lassen elämässä on tärkeintä, isä ja äiti ehkä? Mutta silloin saan vastauksen kuin pyssyn suusta: - Ei kun Jeesus! – Joo, ihan oikea järjestys pojalla tuntuu olevan: ensin Jeesus, sitten vasta muut tärkeät.” Lassen elämässä Jeesus on edelleen kaiken perusta. Pikkupojan usko on kuitenkin vaihtunut aikuisen miehen uskoon monien kriisienkin kautta. – Olen löytänyt Jumalan isänä ja oikeasti ymmärtänyt, mitä on rakkaus ja armo. Samalla oma roolini isänä on kirkastunut: haluan olla lasteni arjessa ja elämässä läsnä turvallisena isänä. Perheestä huolehtiminen on Lassen elämässä ykkösvastuu ja tehtävä. Toki seurakuntaperheeseenkin Lassella on annettavaa, sillä hän on toiminut Eelim-seurakunnan vanhemmistossa nyt reilut seitsemän vuotta, tosin tällä hetkellä viettäen ”virkavapaata” vauvavuoden ja rakentamisurakan keskellä. Hyvä Paimen -lehti: ”Mitäs pidät joulusta? ”En paljon mittään, Lasse vastaa huumonrintajuisena vesselinä. ”Tykkeen minä joulusta, kun saa lahjoja ja kun Jeesus syntyi jouluna.” Joulua odotellaan tänäkin vuonna. Jouluksi olisi toiveissa päästä asumaan omaan uuteen kotiin. A nu R uusunen 4 eelimeili 30. lokakuuta 2014 Uutta keittiöllä ja toimistossa temPPelin keittiÖ on nyt siis kokonaan seurakunnan omassa käytössä. Keittiön toimintaa on päätetty laajentaa ja emännäksi on palkattu ravintolakokki Maarit Vuorenniemi lokakuun alusta kymmenen kuukauden määräaikaisella työsopimuksella. Maaritilla on Sanssi-kortti, jolla hänen palkkaukseensa saadaan TE- keskukselta tukea niin ikään kymmenen kuukautta. Toimiston hoidosta vastaa marraskuun alusta lähtien Marjaana Enbuska. Hannele Voutilainen siirtyy vastaamaan lapsi- ja varkkityöstä sekä musiikista ja paneutuu erityisesti lapsityön kehittämiseen. Toimistotyö on poistettu hänen työsopimuk- sestaan. Uudessa toimenkuvassa on koeaika ensi vuoden loppuun. Hallituksen ja vanhimmiston yhteiskokous on päättänyt, että seurakunta tilaa RV:n kaikkiin jäsentalouksiin edelleen ensi vuonna. Lehden liitteenä ilmestyy kuusi kertaa vuodessa seurakunnan oma Eelimeili. Pr Ensi keväänä Israeliin? Eelimeilissä Pirjo-Riitta Törmäsestä oli tullut Pirjo-Liisa. Pahoittelut, Pirjo-Riitta! eDellisessä Pastori Jyrki Liukkonen 050 302 7655 [email protected] Toimisto Marjaana Enbuska 050 553 0817 [email protected] Lähimmäistyö Raija Räsänen 050 372 7119 [email protected] Talonmies Mikko Myllylä 040 765 8243 [email protected] Pankkiyhteys: Rukoushuoneyhdistys Elim ry Kuopion Nordea FI 13 1078 3000 2508 51 Viitenumerot: Seurakunta 3010 Lähetystyö 4200 Kiinteistöt 5500 RV-lehden maksut 6350 Diakonia 6431 Muista käyttää viitenumeroita! RENGASPARI OY Itkonniemenkatu 25 70500 Kuopio Puh. (017) 261 4203, 263 2755 Renkaat ja vanteet henkilö ja pakettiautoihin, myös matkailuautoihin ja vaunuihin. Tutustu kaupungin laajimpaan valikoimaan. ASENNUKSET TULOJÄRJESTYKSESSÄ, AIKAA VARAAMATTA! lä, jossa suuri Jumala on puhutellut pientä ihmistä. Raamatun löytöjen äärellä matkaaja voi löytää paljon uutta myös itsestään, omasta sisimmästään ja suhteestaan Jumalaan. Matkaohjelma on monipuolinen. Jokaiselle retkipäivälle on kolme erilaista vaihtoehtoa: Perinteinen bussimatka kiinnostavaan matkakohteeseen, kevyt patikkamatka tai pidempi patikka. Patikkareitit kulkevat yhden maailman arvostetuimman patikkareitin, Israel-polun mukaisilla reiteillä. Matka-aika on 9.3.-21.3.2015 (patikkamatkalaisilla 24.3.) Oppaina ovat Heikki Kangas ja hänen tyttärensä Johanna Regev. Voit käydä tu- Perhepiiristä Ei Liisa vaan Riitta Johtava pastori Heimo Enbuska 050 433 0964 heimo@enbuska.fi Musiikki-, lapsi- ja varkkityövastaava Hannele Voutilainen 044 349 7116 [email protected] K evään 2013 Israel-matkan myönteisten kokemusten innoittamana olemme järjestämässä uutta matkaa Israeliin. Tälläkin matkalla olemme yhdistäneet ohjelmaan perinteisiä, Raamatun historiaan liittyviä kohteita ja luontomatkailua patikoinnin merkeissä. Israel on uskomattoman monipuolinen matkailumaa, mistä löytyy metsäisiä ylämaita, rannikon tasankoja, vihreitä laaksoja ja puolikuivaa autiomaata. Israelin alue on osa isoa hautavajoamaa ja Kuolleen meren rannalla olet maailman alhaisimmassa pisteessä yli 400 metriä merenpinnan alapuolella. Keväällä Israelin rikas kasvi- ja lintumaailma on parhaiten nähtävillä. Israelissa on yli 150 luonnonsuojelualuetta ja 65 kansallispuistoa, joiden pinta-ala on yhteensä yli 1000 neliökilometriä. Merkittyjä patikkareittejä on yli 10 000 km. Israel ja sitä ympäröivä arabimaailma on kolmen monoteistisen uskonnon, juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin kohtaamispaikka. Suuret tunteet nousevat tässä maassa helposti pintaan. Se on maa, joka saa toiset vihaamaan ja toiset rakastamaan. Monien selkkausten juuret palautuvat tänne Välimeren itäiseen kolkkaan. Matka Israeliin avaa uusia näkökulmia näiden selkkausten syviin taustoihin ja valottaa niiden yhteyden Raamatun maailmaan. Israelissa Raamattu alkaa konkreettisella tavalla elämään kaikkialla missä liikkuu. Israelissa matkatessaan ymmärtää matkaavansa keskellä Raamatun historiaa maaperäl- KUOPION HELLUNTAISEURAKUNTA Vuorikatu 29, 70100 KUOPIO Puhelin: 050 373 3543 Sähköposti: [email protected] Kotisivu: www.eelim.net Toimisto: avoinna ti ja ke 9-13 tustumassa matkaohjelmaan osoitteessa http://www.kinnerettours.fi/ Halumme tälläkin Israelin matkalla kokea yhdessä syvemmin Raamatun maata ja oppia ymmärtämään sitä, miksi on tärkeätä toivottaa rauhaa Jerusalemille ja rukoilla Lähi-idän rauhan puolesta. Ota yhteyttä meihin matkanvetäjiin. Me kerromme lisää. rengaspari.fi NISSAN – SUBARU Autoja Väänäseltä jo 50 vuoden ajan! Seurakuntamatka/perinteinen israel-matka: Lea ja Kari Tissari, 044-0274717, [email protected]. Patikkamatkat: Heikki Vartiainen, 050-3440211, hessu.sakari@gmail. com. Kiitämme asiakkaitamme luottamuksesta! KUVAAJA: JOUNI HOKKANEN Käenkuja 1, Kuopio, puh. 017 - 266 66 00 Heidi Ryymin & Joel Hokkanen sanoivat toisilleen tahdon Vantaalla 6.9.2014. Eelimeilin työryhmä: Seuraava Eelimeili ilmestyy 17.12.2014. Aineistot 23.11. mennessä pirjo.ronkainen @gmail.com Helena Kantanen 050 534 5014 Pirjo Ronkainen 044 083 2358 Noora Kulhomäki 050 522 7946 Anu Ruusunen 040 7085221
© Copyright 2024