1. No category

Profeetta Daniel
Ensimmäinen painos STLK/VA,TA,MS.
Toinen painos 2010 STLK/MS/KP.
Vankeina Baabelissa
Päivän aihe: Danielin kirjan 1. luku ja 2:27–49.
Israelin kansa teki jatkuvasti syntiä Herraa vastaan eikä tahtonut tehdä parannusta, vaikka
profeetat sitä nuhtelivat. Niin Herra rankaisi sitä. Hän salli Babylonian kuninkaan
Nebukadnessarin valloittaa maan ja viedä kansan pakkosiirtolaisuuteen. Heidät vietiin kauas
pois omasta maastaan Babylonian pääkaupunkiin Baabeliin. (Katso karttaa!) Se tapahtui kahdessa erässä, vuosina 598 ja 586 eKr.
Nebukadnessar ryösti Jerusalemin temppelin ja hävitti sen. Hän määräsi tuotavaksi
hoviinsa israelilaisia poikia, jotka olivat ylimysperheistä. Heidän tuli olla ruumiillisesti
virheettömiä, hyväoppisia ja älykkäitä. Heitä tuli kasvattaa hovissa kolme vuotta, jotta he sitten
voisivat astua kuninkaan palvelukseen. Tähän tehtävään joutuivat Daniel, Hananja, Miisael ja
Asarja. Erityisesti Daniel pääsi hoviherran päällikön suosioon. [Kuninkaan hoviherra antoi
nuorukaisille kaldealaiset nimet. Danielista tuli Beltsassar, Hananjasta Sadrak, Miisaelista
Meesak ja Asarjasta Abednego.]
Daniel ja nämä hänen toverinsa toimivat kaikessa omantuntonsa mukaan ja noudattivat
Jumalan sanaa. Jumala oli antanut israelilaisille määräyksiä siitä, mitä he saivat syödä ja mitä
eivät. Verta ei saanut käyttää ruokana. Tiettyjä eläimiä ei saanut syödä. Kiellettyjä eläimiä sanottiin saastaisiksi. Baabelissa sen sijaan sikäläiset ihmiset söivät kaikkea, sillä Jumala ei ollut antanut tällaisia lakeja pakanoille. Jumala oli tahtonut sellaisilla määräyksillä erottaa Israelin kansan
omaksi kansakseen, jonka keskuudesta kerran syntyisi syntisten Vapahtaja, Jeesus Kristus eli
Messias. Häntä kaikki uskovat israelilaiset odottivat Vanhan Testamentin aikana. Daniel ystävineen ei syönyt kiellettyjä ruokia, vaikka Baabelin kuningas lähetti niitä heille runsaasti omasta
pöydästään. Nuorukaiset söivät vain vihanneksia ja joivat vettä. Tästä he onnistuivat sopimaan
kuninkaan hoviherran kanssa. Niin Jumala auttoi heitä siinä kiperässä tilanteessa.
Jumala antoi nuorukaisille taidon käsittää kaikki kirjoitukset ja kaikkea viisautta. Daniel
sai myös taidon selittää kuninkaan unia. Niinpä kun tuon pakanakuninkaan noidat ja tietäjät eivät
pystyneet selittämään unta, kuningas uhkasi surmata heidät. Silloin Daniel pyysi Jumalalta voimaa ja taitoa ja meni sitten kuninkaan luo. Hän sanoi kuninkaalle: (Lue 2:27–28). Niin Daniel
selvitti unen. Daniel korotettiin korkeaan asemaan kuninkaan hallinnossa. Hänestä tuli koko
Baabelin maakunnan ja kaikkien tietäjien päällikkö. Danielin anomuksesta hänen ystävilleen tuli
maakunnan hallinto, kun taas Daniel itse jäi kuninkaan hoviin. Näin Jumala johdatti heitä vieraalla maalla.
Daniel tunnusti: “Mutta on Jumala taivaassa; hän paljastaa salaisuudet ja ilmoittaa kuningas Nebukadnessarille, mitä on tapahtuva aikojen lopussa. Tämä on sinun unesi, sinun pääsi
näky, joka sinulla oli vuoteessasi. Kun sinä, kuningas, olit vuoteessasi, nousi mieleesi ajatus,
mitä tämän jälkeen on tapahtuva; ja hän, joka paljastaa salaisuudet, ilmoitti sinulle, mitä tapahtuva on. Ja tämä salaisuus on paljastettu minulle, ei oman viisauteni voimasta, ikään kuin minulla
olisi sitä enemmän kuin kenelläkään muulla ihmisellä, vaan sen tähden että selitys ilmoitettaisiin
kuninkaalle ja sinä saisit selville sydämesi ajatukset.” (Dan. 2:28–30). Tieto ja viisaus ovat Jumalan antamia lahjoja. Sellaisesta ei pidä kenenkään ylpeillä, vaan nöyrästi kiittää siitä Jumalaa.
Daniel ja uskovat israelilaiset odottivat Messiaan eli Vapahtajan tuloa, joka sovittaa synnit.
Se ei toteutunut vielä hänen aikanaan. Kului vielä noin 600 vuotta, ennen kuin Messias tuli.
Mutta nyt Jeesus on jo tullut. Tiedämme hänen nimensä. Hän on Jeesus. Uudesta Testamentista
voimme lukea, mitä hän täällä ollessaan teki ja opetti sekä kuinka hän kärsi meidän syntiemme
rangaistuksen meidän edestämme.
Kun Messias on jo tullut, mikään Vanhan Testamentin ruokasäädös ei sido meitä. Saamme
Jumalaa kiittäen syödä kaikkea. Tärkein ruoka on hengellinen ruoka. Se on Jumalan sana ja
armo.
Keskustelemme:
1. Millaista Messiasta Daniel odotti?
2. Miksi Jumala oli luvannut ihmisille Messiaan?
3. Mikä nimi annettiin Messiaalle? Millä muulla nimellä hänet tunnetaan?
4. Mikä kirja ennustaa Jeesuksesta?
5. Mikä kirja kertoo siitä, mitä Jeesus teki ja opetti?
6. Vanha Testamentti sisältää määräyksiä ruoista, juhlista, uhreista ja muista jumalanpalvelusmenoista. Sanomme niitä kaikkia seremonialaiksi. Ne eivät ole enää voimassa. Sen sijaan meille Uuden Liiton uskoville on annettu evankeliumi, saarna, pyhä kaste ja pyhä ehtoollinen. Missä niitä käytämme?
7. Millaista lohdutusta me tarvitsemme? Mistä sitä saamme?
Jeesuksen käskystä meidät on pyhässä kasteessa jo lapsina otettu Jumalan lapsiksi. Nyt saamme oppia Jumalan sanasta, Pyhästä Raamatusta, miten Jeesus, Jumalan Poika, tuli ihmiseksi ja
maksoi meidän kaikkien syntivelan. Jeesus, Hyvä Paimen, on valmistanut meille iankaikkisen
kodin taivaaseen. Siellä saamme tavata kerran myös Danielin ja hänen ystävänsä.
Opettelemme ulkoa tämän lauseen:
“Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen.” Luuk. 16:10.
Päivän laulu SK 399:
Paimen hyvä, johda meitä Hengelläs ja sanallas,
Tuskan alle nääntyneitä Virvoita sä armossas.
Hyvä Paimen, Hyvä Paimen, Hoida, ruoki lampaitas,
Hyvä Paimen, Hyvä Paimen, Hoida, ruoki lampaitas!
2. Sulta avun saamme parhaan Vaaran, tuskan tullessa.
Kun me tieltä käymme harhaan, Johda kotiin korvesta.
Hyvä Paimen, Hyvä Paimen, Kuule, auta, armahda,
Hyvä Paimen, Hyvä Paimen, Kuule, auta, armahda.
3. Aina armahdat sä meitä, Anteeks kaikki synnit suot.
Luokses kutsut eksyneitä, Oikealle tielle tuot.
Hyvä Paimen, Hyvä Paimen, Pään sä helmaas painaa suot,
Hyvä Paimen, Hyvä Paimen, Pään sä helmaas painaa suot.
4, Herra, johda meitä varhain Etsimään sun apuas,
Uskon lahja, toivo parhain Suo sä meille armostas.
Hyvä Paimen, Hyvä Paimen Osa anna autuas,
Hyvä Paimen, Hyvä Paimen Osa anna autuas! Sankeyn lauluja
Tiedätkö, mitä Baabel tarkoittaa?
Se muistuttaa sanaa, joka merkitsee sekoittaa. Siellä näet sekaantui ihmisten puhe niin, etteivät enää ymmärtäneet toisiaan. Baabelista on tullut hengellisen sekavuuden vertauskuva. Baabelin vankeus taas kuvaa sitä, kun uskovat joutuvat elämään sekaoppisen kirkon keskuudessa.
Vankeina Baabelissa (Daniel 1. luku)
Tulisessa pätsissä
Päivän aihe: Daniel 3:1–30:
Eilen opimme, kuinka Daniel oli selittänyt kuningas Nebukadnessarin unen ja kuningas oli
tunnustanut, että Danielin Jumala oli yli kaiken. Kuningas kuitenkin unohti tämän pian, kun hän
ajatteli vain omaa kunniaansa. Hänelle ei riittänyt mikään vähempi, kuin että hän antoi rakentaa
oman jumalansa, kuvapatsaan. Sitä kumartamalla ihmiset samalla kumartaisivat kuningasta
epäjumalanaan.
Danielin kolme toveria olivat Baabelin maakunnassa, kun taas Daniel oli kuninkaan hovissa. Muistatko heidän nimensä? He olivat Hananja eli Sadrak, Miisael eli Meesak ja Asarja eli
Abednego. He eivät totelleet kuninkaan käskyä, sillä he eivät halunneet luopua elävästä Jumalasta. Suuret joukot kumarsivat patsasta, mutta nämä urheat uskovat miehet seisoivat pystypäin.
Heidät vietiin kuninkaan eteen, mutta silloinkin he seurasivat uskoaan. Kuningas vihastui suuresti ja kysyi: “ihanko tahallanne te ette tahdo palvella minun kuvapastastani?” Lue näiden miesten
vastaus Daniel 3:16–18.
Jumala pelasti tuliseen pätsiin heitetyt miehet varmalta kuolemalta. Hän lähetti enkelinsä
varjelemaan miehiä. Jumalalla on valta ja voima tehdä ihmeitä oman tahtonsa mukaan. Tällä
ihmeellä Jumala osoitti pakanoille, kuka on oikea, elävä Jumala. Luemme ensimmäisen käskyn.
Kun Jumala antaa meidän joutua sellaiseen tilanteeseen, missä tulee tunnustaa uskonsa, hän antaa myös voimaa kestää uskossa loppuun asti, vaikka ihmiset eivät haluaisi kuulla uskon tunnustamme. Saamme ajatella Daavidin ystävien tavalla. Hehän sanoivat: Meidän Jumalamme kyllä
pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei
pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen
rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.”
Apostolien jälkeen alkukirkko koki paljon vainoja esivallan taholta. Kristittyjä vietiin petojen raadeltaviksi. Kristityt eivät kuitenkaan kieltäneet uskoaan, ja Kirkko vain kasvoi. Syntyi
sanonta: “Marttyyrien veri on Kirkon siemen.” Marttyyrit olivat veritodistajia, jotka kuolivat uskonsa tähden. Uskonpuhdistaja Martti Luther esiintyi rohkeasti henkensä uhalla keisarinkin
edessä Jumalan sanan totuuden puolesta.
Kuningas Nebukadnessar järkyttyi suuresti, kun hän näki, ettei pätsiin heitetyiltä miehiltä
edes kiukset kärventyneet ja että Jumalan enkeli oli heidän kanssaan. Kuningas sanoi, että enkeli
oli näöltään kuin Jumalan poika. Jumala on lähettänyt pyhät enkelinsä varjelemaan uskovia, ja
niin oli tässäkin. Kuningas kiitti Jumalaa ja kielsi ketään pilkkaamasta häntä.
Me emme näe enkeleitä, mutta he johdattavat meitä tiellämme aivan kuin pitäisivät meitä
kädestä. Emmehän tahdo mennä sellaisiin paikkoihin, missä enkelin täytyisi itkeä meidän tähtemme?
Kun Jeesus vangittiin, Pietari kielsi Jeesuksen. “Etkö sinäkin ollut Jeesuksen seurassa”,
ihmiset kyselivät Pietarilta. Pietari ei uskaltanut tunnustaa, vaan kielsi. Kun Jeesus katsoi Pietari,
Pietaria tajusi tehneensä raskaan synnin. Hän lähti ulos ja itki katkerasti katuen kieltämistään.
Jeesus rakasti häntä ja antoi anteeksi. Vieläpä Jeesus kutsui hänet uudestaan apostolin virkaan,
antoi hänellekin Pyhän Henkensä ja teki hänestä uskollisen apostolin. Kun Pietari joutui kärsimään marttyyrikuoleman, hän ei kieltänyt, vaan tunnusti uskonsa ja antoi kunnian Jumalalle.
Seuratkaamme Danielin tovereiden rohkaisevaa esikuvaa ja tunnustakaamme uskoa
kolmiyhteiseen Jumalaan. Ikiaikojen Jumala on turvamme myös näinä aikoina.
Keskustelemme:
1. Kuka oli neljäs mies tulisessa pätsissä?
2. Kenen palvelijoita enkelit ovat?
3. Jumala on komiyhteinen. Mitä se tarkoittaa? Kenen nimeen meidät on kastettu? Kuka loi
maailman? Kuka lunasti maailman? Kuka pyhittää ja vaikuttaa uskon?
4. Mikä synnyttää uskon sydämeen? (evankeliumi eli sana ja sakramentit)
5. Mikä kirja on alusta loppuun Jumalan sana?
6. Miksi sanotaan niitä, jotka ovat kastettuja ja uskovat? Missä heitä ruvettiin ensi kerran sanomaan kristityiksi? (Apt. 11:26). Kristitty tarkoittaa Kristuksen seuraajaa. Se oli alun perin
pilkkanimi, sitten kristityt alkoivat pitää sitä kunnianimenä.
Tiesitkö, että
– Satraappi on Muinais-Persian maakuntien maaherrojen arvonimi. Heillä oli
maakunnassaan lähes rajaton valta. (Dan. 3:3).
– Psalttari oli kielisoitin, jota käytettiin pyhiin tarkoituksiin. Dan. 3:7. Psalttariksi sanotaan
myös Psalmien kirjaa.
– Duuran lakeuden paikkaa Baabelin maakunnassa ei lähemmin tunneta. (Dan. 3:1).
– Kaldealaiset olivat babylonialaisia. Babyloniaa sanotaan kaldealaisten maaksi (Jer.
24:5).
Opettelemme ulkoa:
“Minä panen turvani Herraan.” (Ps. 78:28).
Päivän laulu SK 290:
Oi, niin suurta rakkautta Sulta, Herra Jeesus, sain!
Ristin vaivat, tuskat kärsit Kuollen myös mun puolestain.
Meitä auttaaksesi saavuit Rikkaudesta köyhyyteen,
Taivaisesta kunniasta luokse suvun langenneen.
2. Taistelut ja kiusaukset, Työsi kaikki muistetaan
Synnyinseimeltäsi saakka Kuolemaasi katkeraan.
Ihmetellen jälleen katson: Beetlehem ja Golgata!
Yhtä suurta rakkautta Onko kellään toisella?
3. Minun tähteni sä täytit Kaiken, Jeesus rakkahin.
Etten jäisi hyljätyksi, Vaan sun luokses pääsisin.
Voittaaksesi kuolemani Kärsit tuskat kuoleman, Tien teit mulle,
niin myös muille Luokses riemuun taivahan.
4. Itse näin sä olet aina Ainut armon perustus.
Kun sä itse rakennatkin, Syntyy vahva rakennus.
Johdatat mua, Jeesus, jälleen Sinuun yksin katsomaan,
Yksin armoos turvallisna Toivoni taas panna saan.
5. Suo mun ylistää ja kiittää! Siitä uskallusta saan
Uskossa ja rakkaudessa Askeleissas astumaan.
Kun suot kasvaa armos alla, Hetken huolet unhotan.
Kuolon voitit, niin myös mulle Autuaan suot kuoleman.
Lina Sandell
Tulisessa pätsissä (Dan. 3:1–30.)
Belsassarin pidot
Päivän aihe: Daniel 5:1–16
Nebukadnessarin jälkeen Babylonian kuninkaaksi tuli Belsassar. Muistatko, mikä
oli Danielin kaldealainen nimi? Älä sekoita sitä tähän kuninkaan nimeen. Daniel oli
yhä pakkosiirtolaisena, mutta arvostettuna virkamiehenä.
Kuningas Belsassar päätti pitää suuret juhlat. Hänen hoviinsa kutsuttiin tuhat
ylimystä. He joivat runsaasti viiniä. Sitten Belsassar käski tuoda esiin pyhät kulta- ja
hopea-astiat, jotka Nebukadnessar oli ryöstänyt Jerusalemin temppelistä. Tuo
hälisevä joukko joi nyt näistä maljoista, jotka oli tarkoitettu jumalanpalveluskäyttöön temppelissä.
Kesken juhlan ilmaantui tyhjä käsi. Se kirjoitti tulisin kirjaimin jotakin
kalkitulle seinälle. Kuningas pelästyi. Hän käski tuoda paikalle kaikki noidat ja
tähtienselittäjät. Hän lupasi suuria lahjoja sille, joka pystyisi selittämään kirjoituksen. Mutta kukaan ei osannut. Kuninkaan äiti kiirehti paikalle ja ehdotti, että Daniel
kutsuttaisiin apuun. (Dan. 5:17–24). Daniel vastasi kuninkaalle, kun kuningas lupasi
suuren palkkion: “Lahjasi pidä itse, ja antimesi anna toiselle. Mutta kirjoituksen
minä luen kuninkaalle ja ilmoitan hänelle sen selityksen.”
Daniel selitti kirjoituksen: Mene, mene, tekel, ufarsin. Se oli arameaa, Danielin
äidinkieltä. Lue jakeet 26 – 28.
Kuningas Belsassar käski nyt pukea Danielin purppuraan ja panna käädyt hänen kaulaansa. Purppura oli punaista, hyvin kallisarvoista kangasta, jota kuninkaalliset käyttivät. Purppura ja käädyt olivat merkkinä siitä, että Daniel oli kohonnut kolmen suuren valtaherran joukkoon. Kuningas käski kuuluttaa sen tiedoksi.
Tapahtumat etenivät nopeasti. Kirjoitus, jonka tulinen käsi oli tehnyt, kävi toteen vielä samana yönä. Kaldealaisten kuningas Belsassar tapettiin ja kuninkaaksi
meedialainen Daarejaves.
Näin ankaran rangaistuksen Belsassar sai kevytmielisyydestään ja pyhien astioiden häpäisystä.
Daniel puhui rohkeasti Jumalan sanoja pakanakuninkaan ja hänen seurueensa
edessä. Hän ajatteli, että enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Myöhemmin
apostolit tekivät samoin. He panivat alttiiksi henkensäkin tunnustaessaan uskoaan.
Myös meidän tulee rohkeasti tunnustaa uskoamme ja puhua Jeesuksen sovintotyöstä.
Luetaanpa Ef. 6:18 ja Room. 12:12.
Daniel haettiin selittämään kirjoitusta. Hän ei ollut Belsassarin juomingeissa
mukana. Myös meidän on parasta karttaa sellaisia juhlia. Jeesus rukoili: “En minä
rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.”
(Joh. 17:15).
Keskustelemme:
1. Mitä pahaa Belsassar teki ja kuinka hänen kävi?
2. Daniel tunnusti rohkeasti uskoansa. Miten Jumala siunasi Danielia?
3. Onko siunaus lahja vai ansio?
4. Olemmeko me aina olleet rohkeita ja tunnustaneet uskoamme?
5. Millaisia syntejä lapset tekevät?
6. Miten saa synnit anteeksi? (Apt. 10:43: “Hänestä [Jeesuksesta] kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.”
7. Mitä sellaista Jeesus on tehnyt, että usko pelastaa ja antaa synnit anteeksi? Luetaan Jes.
53:5: “Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain
tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen
haavainsa kautta me olemme paratut.”
8. Millaisia juhlia uskovien sopii järjestää?
Jeesus lasten ystävä, valvo aina vierellä, paimenista parahin.
Kun hän kaitsee sauvallaan, pelkäämättä olla saan,
myöhään sekä varhain.
Opettelemme ulkoa tämän lauseen:
“Herra on uskollinen ja hän on vahvistva teitä ja varjeleva teidät pahasta.” 2 Tess. 3:3.
Päivän laulu SK 434:
Oi, kuinkahan meidänkin nuorten Voi puhtaana säilyä tie?
Ja kuinkahan turvassa käymme,
Kun vaaroihin polkumme vie? Ja kuinkahan turvassa käymme,
Kun vaaroihin polkumme vie?
2. Sana Herran nyt jalkaimme teillä Siis lyhtynä loistakohon.
Tien yksin se kotihin tietää,
Se matkalla voimamme on, Tien yksin se kotihin tietää,
Se matkalla voimamme on.
3. Sillä siihen on kätketty aarre, Sen arvo on ainahinen:
Nimi Jeesus on aarteemme kallein,
Ja kirkas on kimmellys sen, Nimi Jeesus on aarteemme kallein,
Ja kirkas on kimmellys sen.
4. Nimi Jeesus vain antavi rauhan Ja armon se kaikille tuo.
Sun tähtesi kärsi hän ristin —
Nyt itsesi hälle suo, Sun tähtesi kärsi hän ristin —
Nyt itsesi hälle sä suo.
5. Nimi Jeesus on nuorille rakkain! Oi kiitos, sä autuuden koi!
Nyt heikko on kielemme kiitos,
Mut taivaassa täysin se soi, Nyt heikko on kielemme kiitos,
Mut taivaassa täysin se soi.
Belsassarin pidot (Dan. 5:1–6,13–31.)
Jalopeurain luolassa
Päivän aihe: Daniel 6:1 – 28.
Danielin ystävät olivat edelleen Baabelin maakunnassa. Vieläkö muistat heidän
nimensä? Daniel sen sijaan oli kuninkaan hovissa. Jumala johdatti Danielin elämää. Danielin viisaus ja hyvä käytös olivat korottaneet hänet yhdeksi kolmesta
satraappien päälliköstä. Maassa oli sata kaksikymmentä satraappia, maaherraa.
Kuningas ajatteli korottaa Danielin koko valtakunnan päämieheksi.
Daniel nautti siis kuninkaan luottamusta ja kunnioitusta. Daniel oli myös
oman kansansa, israelilaisten, rakastama. Vaikka israelilaiset elivät pakkosiirtolaisuudessa eikä heillä ollut lupaa palata omaan maahansa, heidän muut olosuhteensa olivat varsin hyvät. Jumala oli kääntänyt monta huonoa asiaa hyväksi.
Satraapeissa eli maaherroissa oli niitä, jotka kadehtivat Danielia. He eivät voineet hyväksyä kuninkaan suunnitelmaa tehdä Danielista valtakunnan päämies ja
heidän kaikkien esimies. He etsivät vikaa Danielin toimista voidakseen kannella
kuninkaalle. Daniel oli kuitenkin uskollinen valiomies. Hänestä ei löytynyt mitään
syytä kanteluun.
Daniel palveli oikeaa Jumalaa ja rukoili häntä. Hän ei langennut epäjumalanpalvelukseen. Kadehtijat keksivät juonen. He pyysivät kuningasta säätämään uuden lain, sellaisen, että vain kuningasta sai rukoilla jumalana. Lain oli määrä olla
voimassa kolmekymmentä päivää. Rangaistukseksi lain rikkomisesta heitettäisiin
rikkoja leijonien eteen. Kunnianhimo ja ylpeys sai kuninkaan allekirjoittamaan
lain. Maan tavan mukaan kirjallista kuninkaan antamaa lakia ei saanut peruuttaa.
Siihen aikaan Babylonia oli osa Persiaa, jonka kuninkaana oli Dareios eli
Daarejaves.
Juoni onnistui, sillä Daniel ei lyönyt koskaan laimin jumalanpalvelustaan.
Vaikka laki oli voimassa vain kolmekymmentä päivää, Daniel ei siksi ajaksi keskeyttänyt Herran palvelemista. Väärä laki ei voinut taivuttaa häntä myöskään
epäjumalanpalveluun. Daniel tavattiin rukoilemasta oikeata Jumalaa. Kuningas
huomasi tulleensa petetyksi. Hän ei olisi mitenkään halunnut tehdä pahaa
Danielille. Mutta hän ei voinut kiertää peruuttamatonta lakia. Kuningas sanoi
Danielille: “Jumala, jota lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut.”
Daniel pantiin leijonien eli jalopeurojen luolaan. Sen suulle pantiin kivi, joka
sinetöitiin. Valvotun yön jälkeen kuningas kiirehti luolalle. Hän huusi: “Daniel,
sinä elävän Jumalan palvelija, onko sinun Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut jalopeuroilta?” Luetaan Raamatusta Danielin vastaus: Dan. 6:21–
22.
Näin ihmeellisellä tavalla Jumala pelasti Danielin. Nuo petolliset miehet, jotka olivat juonitelleet Danielia vastaan, joutuivat omaan ansaansa. Heidät heitettiin
jalopeurain luolaan. Kuningas Daarejaves antoi kansalle tiedotuksen, joka kuului
seuraavasti: (Luetaan Dan. 6:25–27. )
Kuningas Daarejaves antoi jalon tunnustuksen Danielin Jumalasta. Danielin
uskollisuuden tähden Herraa kunnioitettiin tuossa maassa.
Keskustelemme:
1. Vaivaako kateuden synti lapsia? Johtuuko kiusaaminen usein kateudesta?
2. Mitä sinun tulee tehdä, kun huomaat kadehtivasi jotakuta?
3. Miten saat voimaa voittaa kateuden syntiä? (Pyydä kateuttasi anteeksi Jumalal
ta ja rukoile, että voisit olla tyytyväinen siihen, mitä Jumala on sinulle antanut.)
4. Jos toverisi kadehtii sinua, miten voitat hänet puolellesi? Ystävällisyydellä vai
moittimalla?
5. Miten Jumala siunasi Danielia?
6. Miten saamme halun olla nöyriä ja rehellisiä?
7. Onko itsensä kehuminen uskovalle sopivaa?
8. Onko oikein toivoa pahaa lähimmäiselle ja juonitella hänen selkänsä takana?
9. Miten saamme voimaa rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin it
seämme?
10. Jos olemme hyviä lähimmäisiämme kohtaan, saammeko syntimme anteeksi
sen perusteella?
11. Millä perusteella saamme synnit anteeksi?
Opettelemme ulkoa tämän lauseen:
“Hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.” Ps. 91:11.
Päivän laulu SK 400:
Kun Jeesus vain on mulla, En muusta huolikaan.
Saa murhepäivä tulla: Hän hoitaa omiaan,
Mua aina nostaa, kantaa, Huojentaa huoliain,
Ei multa mitään puutu, Kun Jeesus mun on vain.
2. Kun Jeesus vain on mulla, Mä kiitän, riemuitsen,
Hän parhaakseni kääntää Myös onnettomuuden.
Myös minut Golgatalla Hän osti verellään,
Ja lampaat hyvä Paimen Ain tuntee nimeltään.
3. Kun Jeesus vain on mulla, En pelkää kuolemaa,
Nyt vaikka kiusaukset Mua täällä ahdistaa,
Sä, Jeesus, synnin vallan Jo voitit kuolollas;
Sä tuotit toivon mulle Kuolleista noustessas.
Olga Wialén Nordlund
Jalopeurain luolassa (Dan. 6:1–23.)
Danielin oppilaina
Päivän aihe: Daniel 9:15 - 21
Daniel ja hänen kolme ystäväänsä olivat juutalaisia. Israelissa oli tapana opettaa Jumalan sanaa lapsille pienestä pitäen. Heillä oli Jumalan sana Vanhan Testamentin kirjoituksissa. Mooseksen kirjoista he oppivat luomisesta, vedenpaisumuksesta ja
Nooasta, Aabrahamista ja hänen uskostaan, Iisakista, Jaakobista ja Joosefista sekä Israelin kansan synnystä. He saivat tietää, kuinka Jumala oli johdattanut kansaansa kuninkaiden aikana. Muistatko kuningas Davidin ja kuningas Salomon, joka rakensi temppelin? Lapset kasvoivat säännölliseen jumalanpalveluselämään luonnollisena asiana.
Niin tapahtui myös pakkosiirtolaisuuden aikana, vaikka heillä siellä ei ollut temppeliä.
Erityisesti lapset oppivat odottamaan Messiasta, syntien sovittajaa.
Kun vihollinen vei Danielin jo nuorena tovereineen pakkosiirtolaisuuteen, he joutuivat varmaan matkaan köyhinä. Mutta heillä oli eräs aarre. Se oli Jumalan sana. Sitä
he käyttivät uskollisesti. Jumala antoi kansalle myös sinä aikana profeettoja, jotka
lohduttivat kansaa Jumalan sanalla. Daniel oli itsekin profeetta. Profeetta Hesekiel lohdutti kansaa pakkosiirtolaisuuden alkuaikoina.
Daniel hiljentyi Jumalan edessä omassa huoneessaan rukoukseen ja Jumalan sanan käyttöön. Lue Dan. 9:17–19. Mihin Daniel vetosi, että Jumala kuulisi hänen
rukouksensa? Hän vetosi Jumalan suureen armoon. Daniel ymmärsi, ettei hän voi vedota omiin tekoihinsa, sillä ne eivät ole puhtaat. Sen tähden hän sanoi: “Me annamme
rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.” Ihmisen “oma vanhurskaus” on ihmisen teot. Kun ihminen lähestyy Jumalaa “omassa vanhurskaudessaan”, hän lähestyy häntä sellaisena kuin hän
on ilman Välimiestä, Jeesusta, joka on sovittanut hänen syntinsä. Silloin Jumala ei kuule häntä. Meidän tulee rukoilla Jumalaa Jeesuksen nimessä. Silloin Jumala kuulee. Jeesus on sanonut: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän
sen teille antava minun nimessäni” (Joh. 16:23). Kun vetoamme siihen, että Jeesus on
sovittanut syntimme, silloin emme lähesty Jumalaa omassa vanhurskaudessamme,
vaan Jeesuksen vanhurskaudessa. Se on samaa kuin rukoilla Jumalaa Jeesuksen suorittaman lunastustyön tähden.
Niinpä Daniel sanoi Herralle: “Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa
ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun
kansasi ovat sinun nimiisi otetut.” Ja vielä Daniel kirjoittaa kirjassaan: “Minä puhuin ja
rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta
Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.” Jumalan pyhä vuori
oli Jerusalemin eli Siionin vuori. Se oli israelilaisille annettu jumalanpalveluspaikka.
Siellä toimitettiin säädetyt uhrit. Nyt koko pakkosiirtolaisuuden aikana sinne säädetty
jumalanpalvelus oli keskeytyksissä. Jerusalemin temppeli oli esikuva Kristuksen
Seurakunnasta. Siellä toimitetut uhrit olivat taas esikuva siitä syntiuhrista, kun Kristus
Golgatalla uhrasi itsensä koko maailman syntien edestä.
Jumalan armosta meillä on vapaa isänmaa, jossa saamme kokoontua kuulemaan
Jumalan sanaa. Meillä on Pyhä Raamattu, sekä Vanha että Uusi Testamentti. Saamme
oppia sitä seurakunnan tilaisuuksissa, kotona ja leireillä. Saamme tehdä myös lähetystyötä, että muutkin oppisivat tuntemaan Jeesuksen ja pelastuisivat..
Jerusalemin temppeli oli komea, sillä se kuvasi Jumalan kunniaa sekä hänen Seurakuntansa iankaikkista kirkkautta taivaan autuudessa. Meidän kokoontumispaikkamme ovat vaatimattomia. Sillä uskon asioissa Jumala katsoo sydämen puhtautta
eikä ulkonaisia asioita. Jumala puhdistaa sydämet uskolla, joka turvaa Jeesuksen
vanhurskauteen.
Rakas taivaallinen Isämme! Kiitämme Sinua sanastasi ja suuresta armostasi, että
Sinä Jeesuksen nimessä olet meille armollinen ja annat kaikki syntimme anteeksi. Me
rukoilemme: Älä ota meiltä pois suojelevaa kättäsi äläkä Sanaasi, vaan sulje meidät
kaikki varjelukseesi. Suojele isänmaatamme, seurakuntaamme, sen pastoreita ja opettajia ja kaikkia uskovia. Kuule meitä Kristuksen Jeesuksen nimessä. Amen.
Keskustelemme:
1. Kuka varjele Danielia vieraalla maalla ja myös leijonien luolassa?
2. Kenet Jumala lähetti puhuttelemaan Danielia ja opettamaan häntä?
3. Onko enkeleitä lasten suojana, vaikka emme heitä näe?
4. Muistatko jonkin tapauksen, jossa enkeli varjeli sinua?
5. Kuka sanoi: “Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä!” (Mark.
10:14).
6. Keitä kaikki ihmisiä Jeesus rakastaa?
7. Mitä usko Jeesuksen rakkauteen synnyttää meidän sydämessämme? (1 Joh.
4:19).
8. Kenen nimessä meidän tulee rukoilla, että Jumala kuulee meitä?
Oi Jeesus lastes luona, ohjaa kättä, jalkaakin.
Kodillemme anna suoja, siunaa isänmaatakin.
Pidä Jeesus uskon tiellä koko kotiväkemme.
Auta, että luonas siellä Sua kerran kiitämme.
Opettelemme ulkoa tämän lauseen:
“Me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme,
vaan sinun suureen armoosi luottaen.” (Dan. 9:18).
Päivän laulu SK 425:
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
Ja ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
Mut ihana enkeli vieressä käy,
Mut ihana enkeli vieressä käy.
2. On pimeä korpi ja kivinen tie,
Ja useinhan polulla liukasta lie.
Ah, helposti lapsonen langeta vois,
Jos käsi ei enkelin kädessä ois,
Jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Immi Hellén
Danielin oppilaina. (Dan. 9:15–21.)