1. No category

Puolueista, rahasta, ilmoituksista ja lukijoista riippumaton aikalaisen ilmainen
uutislehti. Päätoimittaja: Arnold Kirveskoski, kylätoimittaja Yrjö Järventausta,
lintutoimittaja Edvard Kuiri, kalatoimittaja E. Kiviriippa ja kulttuuritoimittaja Michael
Jäärä. Logo; Kylän nimikkolintu. Kuva: Tapani Lindstedt.
Toinen vuosikerta n:o 2/ 21.5. 2015
PÄÄKIRJOITUS
Kevät keikkuen tulevi, sanoo vanha sananlasku. Niin nytkin. Ensin näytti
siltä, että kevät tulee todella aikaisin. Sitten kävi niin kuin aina ennenkin
tällaisissa tapauksissa. Kevät otti takapakkia, oli kylmää, tuulista ja
rankkasateita. Kovien tuulien ansiosta jäät lähtivät jo viikolla 15 ja se on
aika harvinaista näillä vesillä. Ei se kuitenkaan kalamiehiä järvelle
houkutellut, joten kevätkutuiset kalat saivat rauhassa toteuttaa luontaista
lisääntymisviettiään. Vielä 16.5.2015 aamulla maa oli valkoinen hallan
vierailusta.
Eipä mennyt talvi ilman varkaita. Juha Tyrnin kesäasunnon työmaalla
vieraili kutsumattomia vieraita, jotka veivät mennessään työkaluja.
Harmillista, sillä kylällä alettiin hiljalleen tottua siihen, että tuollaiset
vierailut ovat täällä päättyneet. Valtakunnan lehtien mukaan
perämoottorivarkaudet ovat merialueilla osa järjestäytynyttä
rikollisuutta. Onpa sellaisesta kokemuksia muutaman vuoden takaa
kylälläkin, joten viimeistään nyt on syytä ottaa valmistenumero muistiin
esimerkiksi valokuvalla ja mahdollisen varkauden sattuessa ilmoittaa siitä
välittömästi poliisille. Näin voi olla mahdollisuus saada anastettu
omaisuus takaisin ennen kuin se ehtii valtakunnan rajan yli.
Muista
2
Martti Kalliala in memorial
Martti `Mara` Kalliala on poissa. Hän kuoli
22.4.2015 Järvenpäässä vakavan
sairauden murtamana. Hän oli syntynyt
11.3.1943. Tultuaan Kuohijoelle 1998
Ahtolan isännäksi, hän osallistui
Kuohijoen kesäteatterin toimintaan sen
perustamisesta lukien. Mara esiintyi
monissa rooleissa muun muassa
Kerpeikkari, Vikatie3, ja Maallemuuttajat.
Hänen viimeinen roolinsa oli näytelmässä
Glory, missä hänen roolihahmonsa oli
Akseli Gallen-Kallela.
Mara
Mara tunnettiin Stadin kundina,
urheilumiehenä; erityisesti jalkapallon
ystävänä sekä paljon maailmaa
kiertäneenä miehenä.
Viimeisen ulkomaan matkansa hän teki
vuonna 2013, jolloin hän kävi yhdessä
vaimonsa Helenan kanssa Teneriffalla.
Maran poismeno jätti tyhjän aukon
Kuohijoen kulttuurielämään.
Mara haudattiin 7.5.2015 lähiomaisten
läsnä ollessa.
3
Kulttuuriteko tämäkin. Heikki Wallin lähetti oheisen kuvan ja kertoi, että hän oli saanut
kuvasta kehystetyn kopion Seppo Nurmiselta. Kuvassa on vanha vuonna 1890- luvulla
rakennettu silta, jonka rakentamisesta oli 12.11.1889 Hämeen Sanomissa julkaistu seuraava
ilmoitus:
" Silta urakalla tehtäwänä.
Lauwantaina sisällä olewan Marraskuun 23. päiwänä klo 12 päiwällä, tarjotaan urakalla tehtäwäksi Luopioisten
kappelin Kuohijoen Riihimäessä, Kuohijoen kylän silta, jonka molemmat päät tulevat kiwestä ja loppu puusta.
Hywäksyttävä takaus waaditaan urakoitsijalta, sekä puolen tunnin mietintö aika pidätetään tarjousten hywäksymistä
tai hylkäämistä warten: likempiä tietoja saa paikalla, sekä sitä ennen allekirjoitetulta.
Luopioisissa Marraskuun 1. päiwänä 1889
Heikki Riihimäki"
Kuohijoen kylän kylätien jako suoritettiin heinäkuussa 14-17 päivinä vuonna 1893 Hämeen
läänin kuvernöörin 23.51893 määräyksen mukaan. Jo tuolloin oli huolta tien kunnosta,
nimittäin Suomen Kansa- lehti kirjoitti joulukuussa 21.12.1904 seuraavaa:
"Kankealle kohdalle maantie on täytynyt rakentaa Hauhon Sappeen kylästä Luopioisten Kuohijoen kylään, sillä
melkein yhtä myötäistä nousee ja laskee tie mitä jyrkimpiä rinteitä ylös ja alas; jonka lisäksi maa on yhden tovin
liejuisia suopatamia ja toisen wuoron kankeata kiwikkoa sekä avolouhikkoakin.
kauan kulunee aikoja, ennen kuin siihen saa sileän tien."
Nykyinen silta valmistui vuonna 1984.
4
Vasemmalla on joen rannan hopeapajut, Riihimäen kuuset ja vilja-aitta. Oikealla oleva talo
on Aleksi Virtasen talo, joka paikalla on nykyisin Aleksi Virtasen perikunnan omistama
pitkään tyhjillään ollut kesäasunto. Sen takana lato, jonka edustalla on Taisto Keinon
kertoman mukaan aikoinaan ollut kylän keinu. Nykyisin siinä on Keinumäki- niminen tila ja
sillä kesämökki.
Wallinin mukaan kuva on jälkeenpäin väritetty. Kuvan täytynee olla 1950 - 1960-luvulta. Jos
jollakin on asiasta parempaa tietoa, niin toimitus pyytää siitä ilmoittamaan. Kuvassa on
kulttuurihistoriallisesti arvokas perinnemaisema, joten olisi hyvä saada aikalaisten tietoja
kuvan alkuperästä. Toimitus kiittää etukäteen mahdollisista tiedoista.
Vieraita Kuohijoella
Luopioisten kirkonkylällä toimiva
Kulttuuriyhdistys Mikkolan Navetta ry. on
perinteisesti järjestänyt helatorstaisin
luontoretkiä muun muassa Luopioisten
kyliin. Tällä kertaa matka osui Kuohijoelle.
Matkanjohtajana toimi yhdistyksen
puheenjohtaja Pia Suhonen ja
luontoasiantuntijoina Urho Mäkirinta ja
Luopioisten Yrittäjien toiminnanjohtaja
Seppo Kääriäinen.
.
Pia Suhonen
Vieraat vastaanotti Veparin grillikatoksella kyläpäällikön estyneenä ollessa Raimo Maurola,
joka toivotti vieraat tervetulleeksi Kuohijoelle; kulttuurikylään. Hän johdatti vieraat aluksi
Haikan kalkkikivilouhokselle.
5
Urho Mäkirinta kertoo Niittyläntiellä kalkkilouhoksen kasvillisuudesta.
Urho Mäkirinta esittelee punamaljakasta, sitten löytyi jotain mielenkiintoista. Kuvat: Seppo Kääriäinen.
6
Louhoksella runsaslukuisena esiintyvä imikkä (Pulmonaria obscura), Kuva: Seppo
Kääriäinen.
Louhoksella käynnin jälkeen palattiin grillikatokselle, missä nautittiin kahvia ja naisten
leipomia leivonnaisia ja tietysti grillimakkaraa. Kuvassa Seppo Kääriäinen ja Urho Mäkirinta
Raimo Maurola `siltavouti` esitteli
Kuohijokea ja viihdytti vieraita esittämällä
otteita tunnettujen Suomalaisten
runoilijoiden teoksista. Kuva: Seppo
Kääriäinen.
Sitten olikin vuorossa kylän luontopolku,
joka kiertää Tuliharjulla, mistä on melko
hulppeat näkymät Kukkuialle.
7
Raimo Maurola opastii vieraita luontopolulle. Harjun korkeimmalla kohdalla vieraat
ihastelivat, koleasta säästä huolimatta, taustalla siintävää Kukkiaa. Kierrosta päätettiin
jatkaa vielä kylän raitille, missä siltavouti kertoi lyhyesti talojen historiasta.
Kylän raitilla miehet halusivat ikuistaa naiset Kuningattarenkujalla. Juuri silloin aurinkokin
näyttäytyi sopivasti. Lopuksi Raimo Maurola kiitti vierailijoiden osoittamaa mielenkiintoa,
tarjoilua, sekä kehotti heitä pitämään luontoa silmällä.
Kulttuuritoimittaja
Michael Jäärä
8
Talkoot
Kylän talkoopäivä 16.5.2015. Kuvassa joukko talkoolaisia.
Tässä kaksi iloista" talkoomiestä".
Kari Vihurila ja Jouko Saarikko jäteasemaa huoltamassa.
Arto Virtanen, Pekka Kolehmainen ja Risto Keino.
Aina valmiina; kylän iloinen "huoltomies"
Martti Jokinen. Hänet tapaa kaikissa kylän
tapahtumissa, talkoissa, korjaustöissä
sillan kukkien kastelussa ja missä vain
tosimiestä tarvitaan, sinne Martti aina
ilmestyy.
Kylätoimittaja Yrjö Järventausta
9
SUURI HAUKI jatkokertomus osa 9
Simeon Malmströmin katse viipyi pitkään taivaanrannalla, missä aurinko
alkoi hiljalleen painua alas. Samalla Simeonin valtasi apea mieli, sillä tähän
mennessä noussut saalis ei tyydyttänyt häntä alkuunkaan. Hän alkoi
epäillä sitä, että onko hän lainkaan kalamies, vai kenties paljas uneksija,
joka kyllä saa saalista, mutta ei sellaista, johon hän on vuosi toisensa
jälkeen tähdännyt ilman kirjoissa mainittavaa tulosta. Tästä
harmistuneensa Simeon alkoi etsiä syyllistä heikkoon menestykseensä.
Ilmoissa ei hänen mielestään ollut mitään vikaa, lukuun ottamatta vuosien
saatossa kenties tuulten mukana tulleita saasteita, jotka ovat saattaneet
kääpiöittää haukia, tai sitten vain epäsopivat tuulet tahi rallia ajavat
moottorikelkat, jotka silloin tällöin päristelevät jäällä aiheuttaen jään alla
ääniaaltojen etenemisen johdosta pakokauhua suurissa hauissa.
Viimeisenä, joskaan ei vähäisempänä vaihtoehtona Simeon aprikoi, olisiko
taitavana kalamiehenä tunnettu Peränen, onnistunut pyytämään ne
kymppikiloiset pois, mutta se mahdollisuus tuntui Simeonista
epätodennäköiseltä, sillä hän tunsi Peräsen avoimena ja rehtinä
kalamiehenä, joka on aina ollut valmis neuvomaan kalapaikkoja- ja tapoja
kelle tahansa, joka vain on osannut niitä kysellä. Hienoinen epäilys ilman
perustetta Simeonille kuitenkin jäi, että jospa kuitenkin...? Simeonin
mieleen tuli toinenkin mahdollisuus, Känsän-Kulman Jussi, olisiko kovana
kalamiehenä tunnettu Jussi saattanut napsia pois ne kymppikiloiset? Ehkä
ei sentään, aprikoi Simeon, sillä hän uskoi, että Jussi ei olisi voinut pitää
sellaista salaisuutta itsellään. Simeon ajatteli, että jos Jussi olisi sellaisia
saanut ja yrittänyt pitää salaisuuden itsellään, niin kyllä vanha Simeon olisi
saanut siinä tapauksessa urkittua sellaisen salaisuuden ulos Jussista. Asia
kuitenkin vaivasi Simeonia siinä määrin, että hän päätti istahtaa vielä
hetkeksi, jotta hän voisi selvittää ajatuksiaan ja siinä samalla ottaa pienen
ryypähdyksen taskumatistaan. Se oli Simeonin mielestä hyvä päätös. Siitä
10
Simeonin mieleen tuli ajatus päätöksenteosta. Sehän on sellainen asia,
että ihminen joutuu joka päivä tekemään päätöksiä, joista monet
osoittautuvat yleensä hyviksi, mutta monet myös huonoiksi, suorastaan
turmiolliseksi; silti inhimilliseksi. Simeonin mielestä mikään teko tai ajatus
mikä on inhimillistä, ei ole ollut hänelle vierasta. Niiden kanssa on vain
elettävä, omien ja muiden. Niinpä Simeon istahti vielä pilkkijakkaralle
pulkkansa viereen. Hän otti repustaan taskumattinsa ja hellästi hän kiersi
metallisen korkin auki, nosti taskumatin huulilleen, laittoi huulensa
törrölleen ja tirskautti kielensä alle pienen tipahduksen kullankeltaista
nestettä. Sitä hän pyöritteli kielensä alla ainakin minuutin ajan, kunnes
hän suurta nautintoa tuntien nielaisi sen kurkkuunsa. Hän tunsi olevansa
onnellinen mies. Kierrettyään korkin takaisin kiinni Simeon laittoi se
takaisin repun vasemman puoleiseen taskuun. Hän käänsi jälleen
katseensa seuraavaa avantoa osoittavalle koivun varvulle. Siellä se
lepatteli vienossa tuulessa osakaskunnan pyydysmerkki oksan haarassa.
Kaukana, mutta silti näkyvissä. Siellä, siellä hän uskoi paranevansa äsken
koetusta hienoisesta apeudesta, kenties jopa jonkinasteisesta
pettymyksestä.
Nyt Simeon päätti ryhdistäytyä, hän nousi seisaalleen, ravisteli päätään
ikään kuin palauttaakseen ajatuksensa siihen suureen haukeen, joka
odottaa ottajaansa. Hän peitti avannon jääsohjolla la laittoi merkkivarvun
paikalleen, minkä jälkeen hän laittoi reppunsa ja kalastustarvikkeensa
huolellisesti pulkkaan ja suuntasi sitten askeleensa seuraavalle avannolle.
Ikääntymisensä myötä Simeon oli omaksunut kiireettömän tavan liikkua
kalastusasioissa. Ei silti, etteikö hän olisi tuntenut olevansa hyvässä
kunnossa, mutta Simeonin mielestä kiire vie nautinnon kalastuksesta ja
sitä nautintoa hän ei missään nimessä halunnut kadottaa. Elämästä pitää
nauttia, mutta sitä ei saa ahmia. Se on aina ollut Simeonin motto.
Jatkuu seuraavassa numerossa.