Tammikuu 2015 Erja Alander- taidepedagogi Autioniityn päiväkoti / Horsmakiitäjien ryhmä Horsmakiitäjien kyydissä Syksyllä aloittaessani taidepedagogina Taikava-hankkeessa mielessäni oli paljon muotoaan hakevia mielikuvia ja kysymyksiä: Millaiseksi tuleva työ muodostuu? Osaanko vastata lasten ja tiimin tarpeisiin? Saanko/ osaanko hyödyntää omia vahvuuksiani ja osaamisalueitani? Otetaanko minut mukaan osaksi tiimiä ja syntyykö hyvää vuorovaikutusta? Osaanko kohdata erityistä tukea tarvitsevat lapset? Opinko itse uusia asioita tällä matkalla? Minut otettiin innostuneena vastaan ja sain aluksi rauhassa tutustua itselleni uuten toimintaympäristöön. Toimivan tiimin työtapojen löytyminen ja odotusten yhteensovittaminen vei kuitenkin aikansa. Alkusyksyä leimasi henkilökunnan suuri vaihtuvuus ja tiimin yhteiset suunnitteluajat jäivät vähiin. Iloa, ihmettelyä ja tekemistä Horsmakiitäjien 18 lapsen ryhmässä on tehostetun tuen lapsia, valmistavaa opetusta saavia lapsia ja monikielisiä lapsia. Monella on vaikeuksia keskittymisessä. Poikia on 14 ja tyttöjä on 4. Aika paljon projektien suunnitelmat pyörivät päässä myös työajan ulkopuolella ja valmisteluun menee kotonakin aikaa. Haasteenani on oppia yhä herkemmin reagoimaan ja kuunteemaan lapsilta tulevia ehdotuksia, ideoita ja toivomuksia. Kun niitä sitten tulee, on tartuttava nopeasti syötettyyn palloon. Esimerkiksi kerran kun koko ryhmä listasi mitä lauluja olisi kiva laulaa, letkautti yksi lapsi vitsinä : entten tentten teelikamentten. Joo! - tartuin kiinni heittoon. Pian kukin sai olla vuorollaan orkesterinjohtaja/säveltäjä. Käsi näytti sävelen korkeuden ja muut lauloivat lorua kapun ohjeiden mukaan. Näin syntyi monta hienoa sävellystä ja paljon naurua. Uuden keksimisen riemu oli kaikille yhteinen. Sano se maalaten Miltähän Nyytistä tuntuu istua rannalla kaivaten ystävää, kun sataa ja on kylmä? Mitä jos vastarannalta pilkottaa lämmin keltainen valo. Kukahan siellä on? Harjoiteltiin märällä märälle tekniikkaa. Lapset eivät kummastele kuvantekemisessä abstarktia esitystapaa. Syksyn mittaan syntyi myös vapaita maalauksia musiikin mukaan. Vuoden teema on satu- Kuka lohduttaisi Nyytiä. Tarinan kautta käsitellään siihen liittyviä tunteita. Piirtämistä ja maalaamista olen käyttänyt myös tehostetun tuen ja S2 pienryhmissä. Kuvien kautta olen houktellut esiin puhetta. Eräs tehostetun tuen lapsi, joka ehkä heikon kielitaidon vuoksi on usein syrjässä muiden lasten leikeistä, on nauttinut saamastaan huomiosta. Kahdenkeskisissä tuokioissamme olemme maalaannet ja piirtäneet tarinoita. Viimeksi hän maalaamansa suuret ketut laitettiin esille käytävään kaikkien ihailtavaksi. Joulujuhlaan lapset maalasivat suuren revontulimaalauksen. Maalauksia on syntynyt myös kuunnellen eri tunnelmaisia musiikkeja. Näin kuvista on tullut monikerroksisia. Tällä hetkellä työn alla on suuri kollaasi Nyytin meren ylityksestä. Hei kerro taas Nokinenästä …Noita kurkisti pataan. Ötökät pidättivät henkeään, ja silloin…. Itse keksitty ja kerrottu tarina vangitsee paremmin kuin luettu. Tarina Noita Nokinenästä on päässyt jo neljänteen osaan. Lapset toivovat uusia jatko-osia ja ehdottavat juonenkäänteitä ja henkilöitä tarinaan. Joulun alla kerroin Nokinenästä vieraili kanssani Varistonniityn päiväkodissa. Leikki on lapselle totta Leikkiminen, liikkuminen ja tutkiminen ovat hyvä pohja taiteelliselle ilmaisulle ja esteettiselle kokemiselle kaikenikäisillä. Pienten lasten kohdalla satu ja fantasia korostuvat. Leikki on totta. Amerikkalainen taidekasvattaja havainnollisti hienossa You-Tube videossa teiniikäisille sitä kuinka esteettisen elämyksen voi määrittää ja havainnollistaa. Hän tiputti väriainetta veteen ja pyysi kuvailemaan sitä kuinka väri leviää. Nuoret näkivät tietenkin eri asioita ja kuvasivat elämystään näin: Se on KUIN... Voisi ajatella että eskarilainen kuvaisi näkemäänsä: Se ON! Jos antaa lapselle punaisen nenän, hän ON pelle. Haluan tuoda lapsille tutkittavaksi materiaalia, joka on rikasta ja inspiroivaa, ja tehdä kysymyksiä, jotka johdattavat tutkimaan, pohtimaan ja kehittämään tarinoita, joihin voi eläytyä. Tammikuussa pienryhmässä rakensimme sirkusteltan. Eniten lapsia kiinnosti sirkuslaulun eri sirkustaiteilijoiden esittäminen. Yksi lapsista ihastui niin pelle-rooliinsa että ei olisi halunnut lopettaa ollenkaan. Jotkut lapsista keskittyivät sirkuksen valaistusmestarin hommiin piirtoheittimen ja värikalvojen avulla. Piirtoheittimen päälle rakennettiin narusta ja lego-ukkelista nuorallatanssija, jonka varjokuva heijastui teltan takaseinään. Lentoon! Nyt kun melkein viisi kuukautta matkaa on takana, moni asia on loksahtanut paikoilleen. Oma toimenkuva alkaa hahmottua. Lasten pitkäkestoisen leikin taidoissa on tapahtunut edistystä. Päiväkodin hektisessä tapahtuma-arjessa on vieläkin joskus tunne että ei ehdi suunnitella toimintaa tarpeeksi etukäteen. Usein kuitenkin ”tartu hetkeen” periaate, on hyvä lähtökohta leikin käynnistämiseen. Luovat tuokiot ja projektit syntyvät usein spontaanisti ja kehittyvät pidemmäksikin projektiksi. Esimerkiksi poikien pahvirakentelu kasvoi autoleikkiin tehdyistä pienistä pahviosista koko kuukauden kestäväksi buumiksi, ja lennokkien lennättelyä kehiteltiin maalitauluineen useita päiviä. Erityisen ilahtunut olen erään erittäin omaehtoisen lapsen edistysaskelista. Tammikuussa sain hänet lähtemään laululeikkiin, jossa toistui onkireissu laulettuna riiminä. Lapsi onki aina värssyn lopussa magneetilla pussista eläimenkuvan kerrallaan ja minä ongin häneltä ääneen lausuttuna eläimen nimen. Harjoiteltiin myös sanoja ylös ja alas, kun sijoitettiin onkisaaliita matolle. Monia hyviä käytäntöjä taidetyöskentelyssä on syntynyt. Siirtymätilanteiden luova hyödyntäminen (Taikava tapaamisessa lanseerattu ”väliaikaviihde” positiivisessa merkityksessä) on synnyttänyt monia hauskoja hetkiä.Taide on tullut monta askelta lähemmäksi arkea. Kehitettävääkin kyllä riittää. Itse uskallan rohkeammin tehdä spontaaneja interventioita päivänohjelmaan aina tilanteen mukaan. Tiimin työskentely on tehostunut. Tammikuun pitkässä palaverissa oli tarpeeksi aikaa perusteellisemmalle keskustelulle. Tiimiläisten vahvuudet ja toimenkuvat nostettiin esille. Kiinnitimme huomiota palautteen antamiseen toisillemme. Palaverista jäi hyvä fiilis. Kevään toiminnan runko syntyi. Tiimiläiset pyrkivät olemaan mahdollisuuksien mukaan tuokioissani useammin mukana. Näillä eväillä kohti kevättä!