1. No category

Metsänomistajat
25
Liito-oravaohjeen uusinta saattaa moninkertaistaa suojelun
Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön
ohje liito-oravan huomioimisesta metsänhakkuissa päivitetään. Luonnos on juuri
lausuntokierroksella.
Tutkimusten mukaan vanhan
ohjeen mukaisilla hakkuurajauksilla liito-orava ei ole selvinnyt riittävän hyvin. Liiturikanta
taantuu - asiasta esitetään myös
täysin poikkeavia näkemyksiä.
Uudessa ohjeessa suojeltavaa
pinta-alaa suunnitellaan selvästi
laajemmaksi. Nyt on huolehdittava, että lopullinen ohje on
käytännön tarpeiden mukainen.
Liito-oravan
huomioiminen hakkuissa
Liito-orava on EU:n luontodi-
rektiivin nojalla suojeltava laji.
Suojelu pannaan Suomessa toimeen luonnonsuojelulailla, jonka
mukaan liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikka pitää säästää
metsien käsittelyssä. Käytännössä
tämä tarkoittaa 10-15 metrin käsittelemätöntä vyöhykettä pesäpuun ympärillä, eli n. 0,03 ha.
Tämän lisäksi täytyy suunnitella
kulkuyhteys ympäröivään metsään. Minimissään tämä merkitsee
puun pituuden välein jätettäviä
hyppypuita.
Uudessa ohjeessa pinta-ala jopa
kymmenkertaistuisi nykykäytännöstä: säästettävän metsän tulisi
olla 0,1-0,3 ha kullakin lisääntymis- ja levähdyspaikalla. Tälle
alueelle ei saisi tehdä uudistushakkuita. Vain yksittäisten puiden
poistaminen, eli poimintahakkuut,
joilla pyritään eri-ikäisrakenteisen
metsän kasvatukseen, sekä harvennushakkuut olisivat sallittuja.
Kulkuyhteyksiä koskevaan ohjeeseen ei ole tulossa merkittävää
muutosta.
Luontojärjestöt suojelisivat mieluusti kokonaisia liito-oravanaaraan reviirejä. Tällöin puhutaan
vähintään 4 ha kokoisista alueista,
jolloin ollaan kaukana lain vaatimista rajoista. Metsänhoitoyhdistykset ja MTK huolehtivat, etteivät
tällaiset hullutukset pääse leviämään viranomaisten vaatimuksiin.
Yhtenäistä toimintaa
ELY-keskuksiin
Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajauksissa on
ELY-keskusten välillä valitettavan
suuria eroja. Osalla alueista toimitaan lain mukaisesti. Esimerkiksi
Etelä-Pohjanmaalla on kuitenkin
käytössä keskuksen sisäinen ohje,
jonka mukaan naapurin metsissä
tehtävät hakkuut voivat aiheuttaa liito-oravan suojelua omassa
metsässä.
Ministeriöiden ohje onkin tarkoitettu nimenomaan yhtenäistämään viranomaisten toimintaa ja
käytäntöjä. Lähtökohtaisesti tämä
lisää maanomistajien tasavertaisuutta ja oikeusturvaa. Tulee kuitenkin huomata, ettei ohje sisällä
sitovia määräyksiä: vain laki lopulta merkitsee. Käytännön metsätaloudessa liito-oravan kanssa on
joka tapauksessa opittu elämään.
Jätettävien puiden valinnassa on
hyödynnetty kohteen luontaisia
piirteitä, kuten maaston korkeutta ja puronvarsia. Helpointa on
suunnitella metsänkäsittely siten,
että säästettävät liito-oravapuut
jätetään hakkuiden reunaan.
Kaikki eivät ole tyytyväisiä
nykykäytäntöihin, mistä johtuu
ministeriöiden ohjeen päivitystarve. Myös Korkein hallinto-oikeus
otti tuoreessa päätöksessään rajusti kantaa liito-oravan huomioimiseen hakkuissa. ELY-keskus
oli rajannut 10 m leveän käsittelemättömän kulkuyhteyden ympäröivään metsään. Paikallinen
luontojärjestö valitti rajauksesta,
ja KHO päätyi ratkaisussaan vaatimaan kohteelle peräti 20 metrin
levyisen hakkaamattoman käytävän. Päätöksellä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia, joita nyt
selvitellään osana metsänomistajien edunvalvontaa.
Markus Nissinen
kenttäpäällikkö/
ympäristöasiantuntija
MTK metsälinja
Kuolinpesän tulevaisuus pesän osakkaiden käsissä
Metsänomistajan kuoleman seurauksena muodostuu jakamaton kuolinpesä. Kuolinpesän osakkaat
määräävät omaisuudesta
yhdessä ellei testamentilla
ole muuta määrätty.
Oikeustoimien syntymisen
edellytyksenä on tällöin osakkaiden yksimielisyys. Jatkossa
muutokset sitten pesän omaisuudessa tai määräämisvallassa
omaisuuteen vaativat perillisten
yksimielisen sopimuksen.
Monissa kuolinpesissä ongelmaksi muodostuu yksimielisyyden puuttuminen ja osakkaat
riitaantuvat keskenään. Tällöin
yhteisen omaisuuden käyttö
tulee mahdottomaksi. Yhteiset metsät ränsistyvät koska
metsissä ei voi tehdä mitään.
Suhteiden edelleen tulehtuessa
voivat osakkaat hakea käräjäoikeudelta pesään pesänselvittäjää/pesänjakajaa. Tällöin
lakimiehet ulkopuolisena asiantuntijoina päättävät omaisuudesta ja sen jakamisesta.
Riitelemisen seurauksena pesälle syntyy tällöin huomattavia
ylimääräisiä kuluja.
Kuolinpesän hyvä asioiden
hoito kannattaa turhien luulojen välttämiseksi aloittaa omaisuuden käyvän arvon määrittämisellä. Tarkimman tuloksen
saa asiantuntijan arviolaskelmalla. Arvoa tarvitaan jo perunkirjoituksessa, mutta käypä
arvo on erityisesti tarpeen silloin, kun pesän osakkaat miettivät mahdollisuutta järjestellä
määräämisvaltaa kuolinpesän
omaisuuden osalta.
Pesän osakkaiden kannattaa
ensiksi tutkia mahdollisuutta
osakkaiden määrän vähentämiseen. Osakkaiden pieni määrä
yleensä helpottaa yhteisomistusta. Tällöin tulevat kyseeseen ositus perinnönsaajien ja
lesken kesken, perinnönjako
perillisten kesken sekä kaupat
osakkaiden kesken. Nämä oikeustoimet edellyttävät tietysti
yhteistä näkemystä sopimuksen
ehdoista.
Kukin yksittäinen kuolinpesän osakas voi toki luovuttaa osuutensa kenelle haluaa
el-leivät osakkaat ole keskenään muuta sopineet. Tässä
on syytä olla kuitenkin tarkkana. Mikäli osuuksista on
tarkoitus tehdä osakkaiden
kesken kauppoja, on kuolinpesä syytä lakkauttaa allekirjoittamalla (ositus- ja) perinnönjakokirja, jossa sovitaan
osakkaiden omistusosuuksista.
Verotuksessa puhutaan tällöin
yhtymästä. Tällöin irtaimeksi
omaisuudeksi luettava kuolinpesän osuus muuttuu omistusosuudeksi pesässä olevasta
omaisuudesta, vaikka metsätilasta. Omistusosuus tilasta
onkin kiinteätä omaisuutta ja
kaupan perusteella ostaja saa
metsävähennysoikeutta. Myyjälle kauppa voi olla tietyin
ehdoin luovutusvoittoveroton.
Kuolinpesäosuuden kauppa on
aina luovutusvoittoverollinen.
on halvin vaihtoehto ja edellyttää osapuolten yhteistä näkemystä. Mikäli sopimusta ei
synny jää jakovaihtoehdoiksi
halkomistoimitus tai kuolinpesän kyseessä ollen pesänjakajan
määrääminen.
Nopeus on valttia kuolinpesissä. Mikä nopeammin pesän
syntymisen jälkeen tartutaan
toimeen omistuksen ja sopimusten järjestelemiseksi, sitä
todennäköisemmin saadaan
tuloksia aikaan. Kun aikaa
kuluu, mahdollisuudet huononevat nopeasti. Kuolinpesänä
jatkaminen ei ole yleensä perusteltua vaan kannattaa muuttaa omistusmuoto verotuksessa
yhtymäksi. Sen lisäksi pitäisi
tehdä ainakin sopimus yhteishallinnasta.
Kuolinpesissä ei siis kannata
jättää asioiden hoitoa perukirjan laatimiseen vaan kannattaa
katsoa jo eteenpäin. Perukirjan laatimisesta tulee eri oike-
ustoimin käynnistää yhteisen
omaisuuden järjestelyprosessi.
Kuolintapauksessa kannattaa
ottaa heti yhteys metsänhoitoyhdistysketjun asiantuntijoihin. Näin varmistetaan sopimuksin alusta saakka metsän
hoidon ja käytön toimivuus
myös jatkossa.
Tuomo Pesälä
metsälakimies
Metsänhoitoyhdistysten
Palvelu MHYP Oy
Ellei omaisuuden järjestely
onnistu, on kyseessä toistaiseksi yhteisomistus. Vaihtoehtona yhteisomistus on vaativa.
Jotta yhteisomistus toimisi,
tarvitaan osapuolten välinen
sopimus yhteisen omaisuuden
käytöstä ja hoidosta. Puhutaan
yhteishallinnasta ja yhteishallintasopimuksesta. Sopimuksella yhteisomistuksen osapuolet
voivat sopia yhteisomistuksen
pelisäännöistä. Voidaan sopia
hakkuu-, hoito- ja työntekoperiaatteista, rahaliikenteestä,
enemmistöpäätöksistä, lunastusoikeudesta, toimintavaltuuksista yms. yhteisomistuksessa ongelmia aiheuttavista
seikoista. Vain hyvä sopimus
yhteishallinnasta takaa yhteisomistuksen toimivuuden.
Mikäli kauppoja ei synny
eikä yhteisomistuskaan tunnu
toimivan, on mietittävä mahdollisuutta omaisuuden jakamiseen. Tässä mielessä on syytä
muistaa että pesän irtaimia rahavaroja ei kannata heti mennä jakamaan. Rahavarat ovat
tosi tärkeä palanen jaossa ja
auttavat monesti tilojen säilyttämisessä mahdollisimman
suurissa osissa. Sopimusjako
Nyt metsään voi sijoittaa rahaston kautta suoremmin kuin koskaan ennen: OP-Metsänomistaja
ostaa metsää suoraan suomalaisilta metsänomistajilta. Rahasto kerryttää tietenkin myös
OP-bonuksia*. Tervetuloa metsänomistajaksi osoitteessa op.fi/metsanomistaja tai
numerossa OP 0100 0500.
OP-rahastoja hallinnoi OP-Rahastoyhtiö Oy. Rahaston rahastoesite ja avaintietoesite ovat saatavissa suomeksi ja
ruotsiksi OP ryhmän toimipaikoista, internetistä osoitteesta op.fi ja OP 0100 0500 -puhelinpalvelusta.
*OP-bonuksia kertyy Osuuspankin asiakasomistajalle ja Helsingin OP Pankin asiakkaalle, jonka oma tai perheen yhteinen
pankki- ja/tai vakuutusasiointi on vähintään 5000 euroa kuukaudessa.