TURVAPAIKANHAKIJAT JA PAKOLAISET

TURVAPAIKANHAKIJAT JA PAKOLAISET
Tietopaketti vihreille toimijoille
SISÄLTÖ
1. Pakolaisuus ja kansainväliset sopimukset
2
2. Maailman pakolaistilanne
3
3. Turvapaikan hakeminen Suomessa
5
A. Hakeminen, tutkimatta jättäminen, nopeutettu ja normaali menettely
5
b. Turvapaikka, toissijainen suojelu ja humanitaarinen suojelu
6
4. Turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestäminen
8
A. Vastaanottokeskukset
8
B. Vastaanottoraha
10
5. Kiintiöpakolaiset ja perheenyhdistäminen
11
6. Turvapaikkapäätöksen jälkeen
13
A. Oleskelulupa: itsenäinen ja omaehtoinen muutto, kuntapaikat
13
b. Kielteinen: käännytys, karkotus, vapaaehtoinen paluu ja säilöönotto
15
1
1. PAKOLAISUUS JA KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET
sen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi. Nämä sopimukset vaikuttavat
Suomen kansainvälisen oikeuden alaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Sopimusten lisäksi
EU:n direktiivit (esim. pakolaisasema, turvapaikkamenettely) säätelevät pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyviä asioita Suomessa.
Pakolaisuus määritellään kansainvälisissä
ihmisoikeussopimuksissa
Suomi on sitoutunut sekä Euroopan että YK:n
sopimuksiin
Kansainvälisten sopimusten mukaan ihmisellä
on aina oikeus hakea turvapaikkaa. Vaikka hakijalla ei olisi henkilöllisyystodistusta, passia,
viisumia tai muuta maahantuloon oikeuttavaa
asiakirjaa, hänellä on laillinen oikeus hakea turvapaikkaa. Vaikka turvapaikanhakija siis saapuisi maahan laittomasti ja luvattomasti ilman
asiakirjoja, siitä ei voida rangaista. Maahansaapumiskeinoista huolimatta turvapaikanhaku on laillista, eikä turvapaikanhakija oleskele
maassa laittomasti. Asiakirjojen puutteellisuus
ei vaikuta myöskään turvapaikan myöntämiseen, koska lähtömaan tilanne voi olla niin epävakaa, ettei asiakirjoja ole mahdollista saada.
Ihmisellä on aina laillinen oikeus hakea
turvapaikkaa
Turvapaikanhakija ei ole laiton eikä laittomasta
rajanylityksestä rangaista turvapaikkaa
hakevia
Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1951
erityisesti juutalaisvainon vuoksi laadittiin YK:n
pakolaissopimus. Tätä nk. Geneven sopimusta
täydennettiin lisäpöytäkirjalla vuonna 1967, koska tarve pakolaisuuden ja pakolaisten oikeuksien määrittelylle jatkui. YK:n 193 jäsenvaltiosta
145 on allekirjoittanut pakolaissopimuksen. Suomi ratifioi sopimuksen 1968.
Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanotto perustuu paitsi kansainväliseen oikeuteen,
myös inhimillisyyteen ja solidaarisuuteen. Vihreät ovat sekä kansainvälisesti että Suomessa
puolustaneet ihmisoikeuksia peräänantamattomasti. Erityisesti nykyisen pakolaiskriisin keskellä parempiosaisilla on auttamisen velvollisuus.
Pakolaiset ja turvapaikanhakijat tulee nähdä
massan ja “virtojen” sijasta ainutlaatuisina ihmisinä, joilla on oikeus turvaan, rauhaan ja parempaan elämään.
Pakolaissopimuksen mukaisesti pakolainen on
henkilö, “jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai
poliittisen mielipiteen johdosta”, joka oleskelee
ulkomailla, eikä pysty turvautumaan kotimaansa
turvaan. Pakolaisstatus ja turvapaikka voidaan
myöntää vain vainotulle henkilölle. Esimerkiksi
sotaa tai ympäristökatastrofeja maastaan pakenevat ihmiset eivät YK:n määritelmän mukaan ole pakolaisia, eikä heille myönnetä turvapaikkaa. He voivat kuitenkin turvautua muuhun
kansainväliseen suojeluun. Yleiskielessä usein
kaikkia kansainvälistä suojelua saavia kutsutaan
pakolaisiksi. Maan sisäisiksi pakolaisiksi kutsutaan ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa, mutta eivät ole lähteneet kotimaastaan.
Heitä on huomattavasti enemmän kuin kansainvälistä suojelua hakevia, lähes 40 miljoonaa.
Lisätietoa:
YK:n pakolaissopimus ja lisäpöytäkirja
UNHCR, the UN Refugee Agency
UNHCR: Global trends, Forced Displacement in
2014
Euroopan ihmisoikeussopimus
YK:n kidutuksen vastainen sopimus ja Euroopan
yleissopimus
Suomi on sitoutunut myös Euroopan ihmisoikeussopimukseen, YK:n kidutuksen vastaiseen sopimukseen sekä Eurooppalaiseen
yleissopimukseen kidutuksen ja epäinhimilli-
EU:n pakolaisdirektiivi ja turvapaikkadirektiivi
2
2. maailman pakolaistilanne
vuonna noin 219 000 siirtolaista saapui
Välimeren yli Etelä-Eurooppaan ja yli 3500
menetti henkensä. Elokuun lopussa tänä vuonna
hukkuneita oli 2373. Maailmanlaajuiseen
pakolaiskriisiin verrattuna Välimeren yli pyrkivien
ja Euroopan vastaanottamien pakolaisten
määrä on pieni, mutta voimakkaassa kasvussa
(varsinkin jos Turkki lasketaan Eurooppaan).
Laillisten ja turvallisten reittien puute Eurooppaan
on ajanut ihmisiä ylittämään Välimerta henkensä
uhalla.
Myös
meripelastusoperaatioiden
puute
lisää
kuolemia
Välimerellä.
MAAILMASSA ON ENEMMÄN PAKOLAISIA KUIN KOSKAAN
JA KRIISI PAHENEE KOKO AJAN
SUURIN OSA PAKOLAISISTA ON KEHITYSMAISSA,
PAKENEE KOTIMAASSAAN TAI NAAPURIMAIHIN
kEHITYSYHTEISTYÖ ON TÄRKEÄ VÄLINE PAKOLAISKRIISIEN EHKÄISEMISEKSI JA LIEVENTÄMISEKSI
VÄLIMEREN HUMANITAARINEN KRIISI VAATII
LAILLISIA JA TURVALLISIA REITTEJÄ EUROOPPAAN
Kansainvälinen
yhteistyö
pakolaiskriisissä
toimii pääasiassa YK:n ja sen pakolaisjärjestö
UNHCR:n kautta. Useat maat tekevät kriisialueilla
kehitysyhteistyötä ja alueilla toimii järjestöjä,
kuten Punainen Risti/Puolikuu. EU:n merkitys
on lisääntynyt Välimeren kriisin vuoksi. EU on
pyrkinyt “hallitsemaan maahanmuuttovirtoja”
muun muassa rajavalvontaa vahvistamalla,
mikä on saanut useat järjestöt kritisoimaan
unionia
ihmisoikeuksien
unohtamisesta.
Järjestöjen mukaan EU:n tulisi keskittyä luomaan
turvallisia reittejä Eurooppaan esimerkiksi
pakolaiskiintiöiden,
perheenyhdistämisen
ja humanitaaristen viisumien avulla. EU:n
rajavalvontaa toteuttaa Frontex, jota myös on
kritisoitu
turvapaikanhakijoiden
oikeuksien
laiminlyömisestä estämällä pääsyn Eurooppaan.
Useat
tahot,
kuten
YK:n
pääsihteeri,
ovat vaatineet EU:lta tiukempia toimia
ihmishenkien pelastamiseksi. Tällä hetkellä
pakolaiskriisi on EU-politiikan keskiössä.
SUURIN OSA MAAHANMUUTTAJISTA ON TÄHÄN ASTI
SAAPUNUT SUOMEEN PERHEEN, OPISKELUN TAI
TYÖNTEON VUOKSI
Pakolaisten määrä ylitti 50 miljoonan rajan
ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan
jälkeen viime vuonna. Pakolaiskriisi pahenee
jatkuvasti ja tilanne on YK:n pakolaisjärjestö
UNHCR:n mukaan pahempi kuin koskaan. Maansa
sisällä sotaa ja vainoa paenneita, pakolaisia ja
turvapaikanhakijoita oli viime vuonna yhteensä
lähes 60 miljoonaa: maansa sisällä paenneita
38,2 miljoonaa, pakolaisia 19,5 miljoonaa
ja turvapaikanhakijoita vain 1,8 miljoonaa.
Ihmiset pakenevat sodan, vainon ja huonon
turvallisuustilanteen lisäksi muun muassa nälkää,
ympäristömuutoksia,
ihmisoikeusloukkauksia
sekä
autoritaarista
hallintoa.
Kehitysyhteistyö on erittäin tärkeä väline
myös pakolaiskriisien ennaltaehkäisemiseksi
ja
lievittämiseksi.
Suomen
suuret
kehitysyhteistyön leikkaukset kohdistuvat muun
muassa YK:n pakolaisia auttavaan työhön
ja ennaltaehkäisevään työhön esimerkiksi
terveydenhuollossa ja koulutuksessa. Kriisien
alkusyiden
analysoiminen
olisi
tärkeää,
jotta kehitysyhteistyöllä voitaisiin puuttua
niihin
monipuolisesti.
Kriisialueilla
tulisi
esimerkiksi tukea demokratiaa, puolustaa
ihmisoikeuksia,
edesauttaa
kestävää
kehitystä,
ilmastonmuutoksen
torjuntaa
ja elintarviketurvallisuutta sekä panostaa
kriisihallintaan
ja
rauhanneuvotteluihin.
Suurin osa kodistaan pakenevista jää oman
maansa sisälle ja 86 prosenttia pakolaisista
oleskelee
kehitysmaissa,
yksi
neljäsosa
maailman
köyhimmissä
maissa.
Eniten
pakolaisia oli Turkissa (1,59 miljoonaa),
Pakistanissa (1,51 miljoonaa), Libanonissa
(1,15 miljoonaa), Iranissa, Etiopiassa ja
Jordaniassa. Yli puolet pakolaisista on kotoisin
kolmesta maasta: Syyriasta, Afganistanista ja
Somaliasta. Pakolaisista yli puolet on lapsia,
vain muutama prosentti yli 60-vuotiaita,
ja sukupuolijakauma on hyvin tasainen.
Välimerellä on humanitaarinen kriisi. Viime
3
Aiempina vuosina vain hieman yli 10
prosenttia maahanmuutosta Suomeen on
tapahtunut humanitaarisin perustein. Suurin
osa maahanmuuttajista on saapunut Suomeen
perheen, opiskelun tai työnteon vuoksi, mutta
nykyinen pakolaiskriisi voi muuttaa tilannetta.
Lisätietoa:
UNHCR: Refugee numbers reach highest ever
recorded
International Committee of the Red Cross: Syria
Global Humanitarian Assistance: Syria
Euroopan parlamentti: pysyvä
pelastusoperaatio Välimerelle
IOM Continues to Monitor Mediterranean
Migrant Arrivals and Deaths
UNHCR - New Mediterranean boat tragedy may
be biggest ever, urgent action is needed now
Frontex ja Miehemme rajalla -artikkeli
Järjestöt arvostelevat EU:n toimia Välimeren
siirtolaisongelman ratkaisemiseksi
Suomi valmistautuu 15 000 turvapaikanhakijan
vastaanottoon tänä vuonna
Suomen maahanmuutto tilastokuvina 2014
Suomen maahanmuuton tunnusluvut 2014
4
3. turvapaikan hakeminen suomessa
lisääntyessä
huomattavasti
heidän
rekisteröintiään nopeuttamaan voidaan perustaa
järjestelykeskuksia, joissa poliisi voi puhutella
ja rekisteröidä hakijat. Turvapaikanhakija
ei
saa
poistua
järjestelykeskuksesta
ennen rekisteröintiä ja häntä voidaan pitää
keskuksessa enintään kahdeksan päivää.
Järjestelykeskukseen
sulkeminen
rajoittaa
hakijan liikkumisvapautta ja ihmisoikeuksia.
Turvapaikkakäsittelystä säädetään pääosin
Ulkomaalaislaissa.
Maahanmuuttoviraston
sivuilta löytyy myös lista muusta maahanmuuttoon
liittyvästä lainsäädännöstä. Turvapaikka-asioista
vastaavat Sisäministeriö ja Maahanmuuttovirasto
sen alaisuudessa yhteistyössä Poliisin ja
Rajavartiolaitoksen
kanssa.
Sisäministeriö
ja Maahanmuuttovirasto, sekä eduskunnan
ja
valtioneuvoston
ohjauksessa,
että
itsenäisemmin, ovat pyrkineet tehostamaan
maahanmuuttokäytäntöjä, mutta ovat myös
saaneet paljon kritiikkiä osakseen, erityisesti
ihmisoikeuksia puolustavilta ja pakolaisten
kanssa käytännön työtä tekeviltä järjestöiltä.
Turvapaikkahakemus
jätetään
tutkimatta,
jos käy ilmi, että hakija on saapunut
turvallisesta turvapaikkamaasta tai voidaan
lähettää toiseen valtioon, joka on vastuussa
turvapaikkahakemuksen
käsittelystä.
Vastuuvaltio määritellään ns. Dublin II -asetuksen
eli vastuunmäärittämisasetuksen perusteella.
Dublin-menettelyn mukaan hakemus käsitellään
vain yhdessä EU-maassa, jossa hakijalla on
perheenjäseniä, joka on myöntänyt hakijalle
oleskeluluvan tai viisumin, jonka kautta hakija on
saapunut Suomeen (esim. sormenjälkirekisterin
mukaan) tai josta hän on aiemmin hakenut
turvapaikkaa. Hakemus jätetään tutkimatta
myös, jos hakija on tehnyt uusintahakemuksen
ilman uusia asiaan vaikuttavia perusteita.
Lisätietoa:
Ulkomaalaislaki
Maahanmuuttoasioihin liittyvää lainsäädäntöä
Maahanmuuttohallinnon tuloksellisuuden
parantaminen vuonna 2012
Järjestöt: Perheenyhdistäminen hankaloitunut,
lapset kärsivät
A. HAKEMINEN, TUTKIMATTA JÄTTÄMINEN,
NOPEUTETTU JA NORMAALI MENETTELY
Jos
hakemus
päätetään
käsitellä,
Maahanmuuttovirasto
puhuttelee
hakijaa.
Puhuttelussa
käytetään
tarvittaessa
tulkkia, siitä tehdään pöytäkirja ja sen
tiedot ovat salassapidettäviä. Hakemukset
käsitellään aikajärjestyksessä, poikkeuksena
yksin
saapuneet
alaikäiset
hakijat.
turvapaikkahakemus voidaan jättää tutkimatta
esim. hakijan tuloreitin perusteella
hakemus käsitellään nopeutetusti, jos hakija
esim. on turvallisesta maasta
Dublin-tapauksia voidaan käsitellä myös
Suomessa, vaikka vastuu kuuluisi toiselle
valtiolle. Hakemuksia on käsitelty esimerkiksi
hakijan heikon terveydentilan tai maassa
olevien perhesiteiden vuoksi. Myös Kreikan
vastuulla olevat hakemukset (ja Italian
vastuulla olevien lapsiperheiden hakemukset)
on käsitelty Suomessa, sillä hakemuksia ei
pystytä käsittelemään asianmukaisesti. Mm.
Pakolaisneuvonta on ehdottanut kaikkien
Dublin-palautusten
lopettamista
muihinkin
ylikuormittuneisiin maihin, kuten Italiaan ja
Unkariin. Saksa lopetti Dublin-asetuksen
soveltamisen
syyrialaisiin,
jotta
heidän
hakemuksensa eivät palautuisi jo valmiiksi
normaali paikkakäsittely kestää noin puoli
vuotta (2014)
Turvapaikkaa voi hakea vain maassa
tai
sen
rajalla
henkilökohtaisesti.
Suomessa
turvapaikkahakemus
jätetään
rajaviranomaisille tai poliisille, joka selvittää
turvapaikkakuulustelun ja -tutkinnan avulla
turvapaikanhakijan henkilöllisyyden, tuloreitin
ja omaisten tietoja. Tutkinnan perusteella
Maahanmuuttovirasto päättää ensin, jätetäänkö
hakemus tutkimatta. Turvapaikanhakijoiden
5
pakolaiskriisin erityisesti rasittamiin EteläEuroopan maihin ja EU:n rajavaltioihin.
Vuonna 2014 Suomi pani täytäntöön 590
maastapoistamista Dublin-palautuksena, joista
eniten Italiaan (119), Saksaan (54), Ruotsiin,
Norjaan ja Ranskaan. Palautetuista 65 oli
alle 13-vuotiaita, seitsemän 14-17-vuotiasta
ja seitsemän yli 65-vuotiasta. Tänä vuonna
Italiaan on elokuun loppuun mennessä
palautettu 53 ihmistä, Unkariin kymmenen
(lähde: Poliisihallituksen Tilastopalvelu). EUlainsäädännön mukaan Suomi voisi minä
tahansa hetkenä päättää, ettei ihmisiä palauteta
enää lainkaan Dublin-asetuksen nojalla.
Lisätietoa:
Järjestelykeskus perustetaan vanhaan lukioon
Tornion keskustassa
Maahanmuuttovirasto: Tutkimatta jättäminen
EU: Vastuunmäärittämisdirektiivi (Dublin II)
Eurodac-järjestelmän avulla määritetään
turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaava
valtio
Pakolaisneuvonta: Dublin-palautukset
lopetettava ylikuormittuneisiin EU-maihin
Germany drops EU rules to allow in Syrian
refugees
Maahanmuuttovirasto: Nopeutettu menettely ja
Opinnäytetyö: Nopeutettu menettely.
Maahanmuuttovirasto: Hakemuksen käsittely ja
Opinnäytetyö: Normaali menettely
Maahanmuuttovirasto: Keskimääräiset
käsittelyajat
Maahanmuuttovirasto: Tietoa
turvapaikanhakijalle
Turvapaikkahakemus
käsitellään
nopeutetussa menettelyssä, jos hakemus
on “ilmeisen perusteeton”, uusintahakemus
tai
hakija
on
saapunut
turvallisesta
alkuperämaasta.
Hakemus
on
“ilmeisen
perusteeton”, esimerkiksi kun se sisältää
“selvästi epäuskottavia”, tahallisesti vääriä
tai puutteellisia tietoja tai tarkoituksena
on
järjestelmän
väärinkäyttö.
Turvalliset
alkuperämaat,
esimerkiksi
muut
EUvaltiot,
määritellään
oikeuskäytännön
kautta, eikä niistä ole valmiita luetteloita.
b. turvapaikka, toissijainen suojelu ja
humanitaarinen suojelu
Nopeutetun menettelyn tarkoitus on lyhentää
käsittelyaikoja ja menettely on ollut noin puolet
nopeampi kuin normaali (keskimäärin 3 kk).
Nopeutetussa
menettelyssä
hakemukset
useimmiten
hylätään.
Oleellisin
ero
nopeutetun ja normaalin menettelyn välillä on
käännyttämispäätöksen toimeenpanossa: hakija
voidaan käännyttää nopeutetun menettelyn
jälkeen heti (tai 8 päivän kuluessa), vaikka
päätöksestä valitettaisiin hallinto-oikeuteen.
kansainvälistä suojelua myönnetään
suomessa:
turvapaikkana yk:n pakolaismääritelmän täyttäville
toissijaisena suojeluna esim. konfliktimaista
saapuville
Jos ei ole syitä jättää hakemusta käsittelemättä
tai käsitellä sitä nopeutetussa menettelyssä,
turvapaikkahakemus käsitellään normaalilla
menettelyllä,
jossa
ensin
tutkitaan
edellytykset turvapaikkaan ja sen jälkeen
edellytykset oleskelulupaan muilla perusteilla.
humanitaarisena suojeluna esim.
ympäristökatastrofin uhreille
muilla yleensä yksilöllisillä perusteilla
Turvapaikkahakemuksen käsittelyaika vuonna
2014 oli keskimäärin 170 vuorokautta eli lähes puoli
vuotta. Hakijamäärän lisääntyessä radikaalisti
tänä vuonna, uusimpien arvioiden mukaan
25 000 - 30 000 henkilöön, hakemusaikojen
odotetaan työntekijäresurssien lisäämisestä
huolimatta
venyvän.
Maahanmuuttovirasto
ei
arvioi
turvapaikkahakemusten
käsittelyaikoja
etukäteen,
viivästyksestä
ilmoitetaan hakijalle puolen vuoden jälkeen.
Kansainvälistä
suojelua
myönnetään
Suomessa
turvapaikkoina,
toissijaisena
suojeluna tai humanitaarisena suojeluna.
Jos pakolainen ei voi saada turvapaikkaa,
koska
ei
Maahanmuuttoviraston
arvion
mukaan täytä YK:n pakolaismääritelmää,
mutta häntä ei voida palauttaa paikkaan,
jossa joutuisi kidutuksen, epäinhimillisen
kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi, hänelle
6
myönnetään
oleskelupaikka
toissijaisen
suojelun perusteella. Toissijaista suojelua
myönnetään myös konfliktimaista saapuville.
Jos hakijalle ei voida myöntää turvapaikkaa
tai toissijaista suojelua, mutta hän ei
voi palata kotimaahansa tai pysyvään
asuinmaahansa
ympäristökatastrofin
tai
huonon turvallisuustilanteen takia, hänelle
voidaan myöntää oleskelulupa humanitaarisen
suojelun perusteella, jota kuitenkin on
myönnetty Suomessa harvoin (4 kpl vuonna
2014). Myös muut perusteet oleskelulupaan
käydään
turvapaikkahakemuskäsittelyssä
läpi
(353
kpl
myönteistä
päätöstä
muilla
perusteilla
vuonna
2014).
Kansainvälistä suojelua ei myönnetä, jos hakija
on tehnyt törkeän rikoksen tai todetaan vaaraksi
yhteiskunnalle. Vaikka rikos olisi tuomittava
Suomessakin, hakijaa ei voida palauttaa
maahan, jossa häntä odottaa siitä epäinhimillinen
kohtelu, kuten kuolemanrangaistus (tai maa ei
suostu häntä ottamaan vastaan). Tällöin hän
voi saada vuoden määräaikaisen oleskeluluvan
ja
kärsiä
rangaistustaan
Suomessa.
Pakolaisen määritelmän soveltaminen vaihtelee
maittain ja on Suomessa ollut verrattain tiukkaa.
Vuonna 2014 turvapaikkahakemuksia jätettiin
3706, joista yhteensä 1346 sai myönteisen
ratkaisun, 501 turvapaikan eli pakolaisstatuksen.
Kielteisiä ratkaisuja oli yhteensä 2050,
joista
nopeutetussa
menettelyssä
1312
kappaletta: 861 Dublin-tapausta, 378 ilmeisen
perusteetonta, 73 turvallisesta alkuperä- tai
turvapaikkamaasta.
Maahanmuuttovirasto
julkaisee tilastoja turvapaikkahakemuksista ja
päätöksistä. Tänä vuonna hakemuksia ollaan
jättämässä ennätyksellinen määrä, jopa 30
000. Suurin osa hakijoista saapuu maahan
itsenäisesti, osa EU:n vastuunjaon seurauksena.
Lisätietoa:
Maahanmuuttovirasto: Alueet joilta tuleville
myönnetään suojelua
Maahanmuuttovirasto: Turvapaikka ja
kansainvälinen suojelu
Maahanmuuttovirasto: Turvapaikan hakeminen
Turvapaikka- ja pakolaistilastot
Turvapaikkapäätökset 2014
KHO: Lastaan pahoinpidellyt isä ei saa
oleskelulupaa Suomeen
7
4. turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestäminen
Maahanmuuttajien
kotoutumisesta,
kotouttamisesta
sekä
kansainvälisen
suojelun perusteella oleskeluluvan saaneiden
kuntiin
sijoittamisesta
vastaa
Työja
elinkeinoministeriö.
Turvapaikanhakijoiden
vastaanotosta
ja
maahanmuuttajien
kotoutumisesta
määrätään
laissa
kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta
ja
laissa
kotoutumisen
edistämisestä.
3536 turvapaikanhakijaa, joista alaikäisiä oli 95.
Hakijoista 2570 asui vastaanottokeskuksissa tai
ryhmäkodeissa ja 966 yksityismajoituksessa.
Vastaanottokeskuksessa
asuessaankin
turvapaikanhakijalla on oikeus liikkua Suomessa
vapaasti, ellei häntä erityissyistä oteta säilöön.
Vastaanottokeskuksista
vastaa
viime
kädessä valtio ja niiden koordinaatio on
Sisäministeriön
ja
Maahanmuuttoviraston
alaisuudessa. Usein alkuvaiheen keskukset
ovat
lähempänä
Maahanmuuttoviraston
toimipisteitä (Helsinki, Turku, Lappeenranta
ja Oulu), odotusajan keskukset eri puolilla
Suomea. Tällä hetkellä vastaanottokeskusten ja
niiden paikkojen lisäämiseen on kovia paineita.
Lisätietoa:
Työ- ja elinkeinoministeriön palvelu:
Kotouttaminen.fi
Laki kansainvälistä suojelua hakevan
vastaanotosta
Laki kotoutumisen edistämisestä
Vastaanottokeskuksen ylläpidosta voi olla
vastuussa valtio, kunta tai Suomen Punainen
Risti, mutta kustannukset maksaa valtio.
Maahanmuuttovirasto
tekee
sopimuksen
vastaanottokeskuksesta ylläpitäjän kanssa.
Vastaanottokeskukset voivat olla laitosmaisia
yksiköitä tai keskuksen lähistöllä sijaitsevia erillisiä
asuntoja. Kustannussyistä Maahanmuuttovirasto
etsii lähinnä isoja noin 50-200 hengen
majoitukseen sopivia tiloja, mutta myös yksityisiä
vuokra-asuntoja
voi
tarjota.
Esimerkiksi
Kotkan vastaanottokeskuksen johtaja pitää
hajautettuja asuntoja parempana kuin laitosta.
a. vastaanottokeskukset
useimmat turvapaikanhakijat asuvat
vastaanottokeskuksissa
vastaanottokeskusten kustannukset maksaa
valtio
vastaanottokeskus tarjoaa mm. sotepalveluita
ja opintotoimintaa
Ilman
huoltajaa
saapuvat
alaikäiset
turvapaikanhakijat
sijoitetaan
alaikäisille
tarkoitettuihin
ryhmäkoteihin
tai
tukiasumisyksiköihin,
missä
he
voivat
tarvittaessa
asua
myös
oleskeluluvan
saatuaan.
Aikuistuville
nuorille
voidaan
tarjota
myös
tukiasuntoja
ryhmäkotien
läheisyydessä itsenäistymisen tukemiseksi.
vastaanottokeskus voi tuoda kuntaan
työpaikkoja ja kysyntää, rikollisuus keskusten
ympärillä ei ole lisääntynyt
Suurin osa turvapaikanhakijoista majoittuu
vastaanottokeskuksiin.
Turvapaikanhakija
voi hakemuksensa käsittelyn ajan asua
missä haluaa, mutta vastaanottokeskuksen
ulkopuolella asumiseen ei voi saada tukea.
Turvapaikanhakijalla saattaa olla aiempia
kontakteja maahan tai muita edellytyksiä
hankkia asuinpaikka itsenäisesti, jolloin hän
ei välttämättä asu keskuksessa. Vaikka hakija
asuisi yksityismajoituksessa, hän on silti tietyn
keskuksen asiakas ja käyttää sen palveluita sekä
osallistuu työ- ja opintotoimintaan. Vuonna 2013
vastaanottokeskusjärjestelmässä oli kirjoilla noin
Vastaanottokeskus tarjoaa turvapaikanhakijoille
majoituksen. Perheet majoittuvat yhdessä
mahdollisuuksien mukaan. Yksin saapuneet
majoittuvat keskuksissa samaa sukupuolta
olevien kanssa ja heillä on käytössään lukittava
kaappi. Muita huonekaluja on sen mukaan, mitä
keskuksella on tarjota. Keittiöt ja pesutilat ovat
yhteisiä. Keskukseen saapuessaan asukas
saa tarvikepaketin, jossa on patja, peitto, tyyny,
lakana, pussilakana ja tyynyliina, astioita (muki,
lasi, lautanen, aterimet) ja keittiötarvikkeita
8
(kattila, paistinpannu, paistinlasta, kauha
ja purkinavaaja). Paketit voivat olla erilaisia
keskuksesta riippuen ja niissä saattaa
olla myös esim. pesusieni ja pesuainetta.
Varattomille turvapaikanhakijoille voidaan tarjota
hätämuonaa, joka vähennetään ensimmäisestä
toimeentulotuesta. Hätämuona on yleensä riisiä tai
makaronia, tonnikalaa, tomaattimurskaa, suolaa,
öljyä, sokeria, teetä ja mahdollisesti leipäpaketti.
esimerkiksi
lahjoituksia
saatetaan
ottaa
mielellään vastaan. Rikollisuus ei ole lisääntynyt
vastaanottokeskusten
läheisyydessä.
Vastaanottopalveluiden
tarjoamiselle
on
lakisääteiset aikarajat hakemuksen käsittelyn
päätyttyä. Mitä kauemmin hakijat joutuvat
odottamaan
hakemustensa
käsittelyä
ja
asumaan
vastaanottokeskuksissa,
sitä hankalampaa on kotoutua. Pitkät
odotusajat tulevat myös kalliiksi valtiolle.
Keskuksen
kautta
tarjotaan
hakijoille
välttämättömiä sosiaali- ja terveyspalveluita.
Palvelutarve
arvioidaan
yksilöllisesti.
Keskuksesta välitetään tarvittaessa myös
tulkkausapua
ja
oikeusneuvontaa,
ja
vastaanottorahaa
haetaan
keskuksen
kautta.
Vastaanottokeskukset
voivat
periä
palveluistaan
maksuja,
enintään
kustannusten verran ja niistä voidaan luopua,
jos ne vaarantavat hakijan toimeentulon.
Lisätietoja:
Vastaanottokeskusten yhteystiedot
Maahanmuuttovirasto: Vastaanottopalvelut
turvapaikanhakijoille
Kotouttaminen.fi: Vastaanottokeskukset ja
niiden palvelut
SPR: Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten
vastaanotto
Maahanmuuttoviraston ja Espoon sopimus
turvapaikanhakijoiden vastaanotosta
Millainen vastaanottokeskuksen pitää olla?
Kotkassa vastaanottokeskus on hajautettu
vuokra-asuntoihin ympäri kaupunkia
Vapaiden tilojen tarjoaminen
turvapaikanhakijoiden majoittamiseen
(Maahanmuuttovirasto)
Kunnat uhkaavat jäädä ilman korvauksia
turvapaikanhakijalasten opettamisesta
Kunnat kaipaavat muutosta turvapaikanhakijoita
valmistavan opetuksen maksujärjestelmään
Totta vai tarua? Yle selvitti turvapaikanhakijoihin
liittyvien väittämien todenperäisyyden
Keskuksissa
järjestetään
työja
opintotoimintaa,
johon
vastaanottorahaa
saavien turvapaikanhakijoiden on osallistuttava.
Työtoiminta voi olla esim. vastaanottokeskuksen
siivoamista,
mutta
vastaanottokeskuksilla
ei
välttämättä
riitä
järkeviä
tehtäviä
turvapaikanhakijoille. Opintotoiminta vaihtelee
vastaanottokeskuksittain ja eri tasoisia kielen,
kulttuurin ja yhteiskuntatiedon opetusta on
muutamia tunteja päivässä. Kielenopetusta voi
esimerkiksi olla muutama tunti kolmena päivänä
viikossa. Jos turvapaikanhakija kieltäytyy
osallistumasta
työja
opintotoimintaan,
vastaanottorahaa voidaan vähentää (enintään
20 prosenttia kahden kuukauden ajan).
Lapsilla on oikeus maksuttomaan koulunkäyntiin.
Peruskoulu ja siihen valmistava koulutus
on ainoa turvapaikanhakijoille annettava
palvelu, jonka kunta kustantaa. Kunta saa
kuitenkin korvausta opetuksen järjestämisestä
valtiolta
turvapaikanhakijakoululaisten
määrän mukaan ja kunnat peräänkuuluttavat
muutosta
korvausjärjestelmään.
Vastaanottokeskus
voi
tuoda
lisää
työpaikkoja ja palveluiden kysyntää kuntaan.
Monet järjestöt ja vapaaehtoiset tekevät
yhteistyötä
vastaanottokeskusten
kanssa.
Yhteydet
paikallisiin
paranevat
yleensä
viestinnällä ja erilaisilla yhteistyömuodoilla,
kuten harrastuskerhoilla. Vastaanottokeskuksiin
pääsee usein helposti vierailulle, jotkut
järjestävät avointen ovien päiviäkin, ja
9
b. vastaanottoraha
eivät
kuitenkaan
saa
työskennellä
3
kuukauteen
hakemuksen
jättämisestä.
Jos heillä ei ole rajanylitykseen oikeuttavia
asiakirjoja, töitä voi tehdä aikaisintaan 6
kuukauden päästä. Erillistä työlupaa ei tarvita.
turvapaikanhakija voi hakea vastaanottorahaa
toimeentulonsa turvaamiseen
valtio maksaa vastaanottorahan vastaanottokeskuksen kautta
Lisätietoja:
vastaanottoraha on maksimissaan 316,07 euroa/
hlö/kk
Maahanmuuttovirasto: Vastaanottoraha
Turvapaikanhakijan työnteko-oikeus
vastaanottorahalla katetaan kaikki eläminen
asumista lukuunottamatta
Turvapaikanhakijan välttämätön toimeentulo
turvataan tarvittaessa vastaanottorahalla, jota
vastaanottokeskus myöntää hakemuksesta.
Vastaanottorahaa ei myönnetä, jos hakijalla tai
hänen perheellään on riittävästi tuloja tai varoja.
Valtio korvaa vastaanottokeskuksen maksamat
vastaanottorahat, kuten muutkin keskusten kulut
ja vastaanottorahan suuruus määrätään laissa.
Vastaanottorahan määrä riippuu siitä, tarjotaanko
vastaanottokeskuksessa
ateriat
ja
onko
hakija saapunut yksin vai perheensä kanssa.
Useimmissa keskuksissa ei tarjota aterioita,
vaan asiakkaat hoitavat ruokailunsa itse.
Aterioiden kanssa vastaanottorahan suuruus
on 92,64 euroa kuukaudessa yksin asuvalle
aikuiselle tai yksinhuoltajalle vuonna 2015.
Vastaanottorahalla
turvapaikanhakijan
tulisi
selviytyä
vaatekuluista,
vähäisistä
terveydenhuoltomenoista,
paikallisliikenteen
ja puhelimen käyttömaksuista, hygieniasta
ja muista jokapäiväisen elämän kuluista.
Jos vastaanottokeskus ei tarjoa aterioita,
vastaanottoraha on 316,07 euroa kuukaudessa
yksin
asuvalle
turvapaikanhakijalle.
Erityistarpeisiin kuten pitkäaikaissairauksiin
voi
saada
hakemuksesta
täydentävää
vastaanottorahaa.
Yksintulleet
alaikäiset
turvapaikanhakijat saavat vastaanottorahan
sijasta
käyttörahaa
ja
heille
tarjotaan
vastaanottokeskuksissa
ateriat.
Jos turvapaikanhakija käy töissä, hän ei
saa
vastaanottorahaa.
Turvapaikanhakijat
10
5. kiintiöpakolaiset ja perheenyhdistäminen
ympäri maailman. Kun UNHCR on todennut että
henkilölle myönnetään pakolaisstatus, järjestö
selvittää vaihe vaiheelta voisiko pakolainen
palata kotimaahansa 5-10 vuoden sisällä,
voisiko hän jäädä maahan, jossa nyt oleskelee,
onko hän halukas uudelleensijoitukseen ja
mikä vastaanottavista maista olisi henkilön
kannalta paras vaihtoehto. Vastaanottavaa
maata arvioidaan esimerkiksi sukulaissuhteiden,
kuntoutusja
terveysvaatimusten
sekä
kiireellisyyden
perusteella.
UNHCR
ehdottaa
Suomelle
pakolaiskiintiön
mukaisesti pakolaisia sijoitettavaksi. Yleensä
suomalaiset viranomaiset, mm. Suojelupoliisi,
käyvät
Maahanmuuttoviraston
johdolla
haastattelemassa ehdotetut kiintiöpakolaiset
paikan päällä. Kiintiövalintamatkan jälkeen
tehdään
päätökset
vastaanotettavista
kiintiöpakolaisista
ja
heille
myönnetään
oleskelulupa kiintiöpakolaisuuden perusteella
ja määräaikainen jatkuva oleskelulupa (A), jolle
haetaan 4 vuoden jälkeen jatkoa. Kymmenesosa
kiintiöstä on varattu kiireellisille tapauksille,
jotka vastaanotetaan ilman haastatteluja.
Kiintiöpakolaiset pääsevät yleensä saapumaan
Suomeen vasta, kun joku kunta on myöntänyt
heille kuntapaikan, joista on ollut pulaa jo
vuosia. Kuntapaikkojen puute hankaloittaa
pakolaiskiintiön toteutumista ja pakolaisten
nopeaa auttamista ja kotoutumista merkittävästi.
kiintiöpakolaisilla on turvapaikka ja oleskelulupa suomeen saapuessaan
suomi on viime vuosina vastaanottanut vuosittain
750-1050 valitsemaansa kiintiöpakolaista
pakolaisilla on oikeus perhe-elämään ja
perheenyhdistämiseen
perheenyhdistämisestä on tehty viime vuosien
lakimuutoksilla hyvin vaikeaa
Turvapaikanhakijoiden
lisäksi
Suomeen
saapuu pakolaisia kiintiöpakolaisjärjestelmän ja
perheenyhdistämisen kautta. Kiintiöpakolaisia
ja perheenyhdistämisen kautta saapuvia
pakolaisia eivät koske turvapaikanhakuprosessi,
vastaanottokeskukset,
vastaanottoraha
tai
turvapaikanhakijoihin liittyvät käännytys- ja
säilöönottokysymykset.
Turvapaikanhakijat
saapuvat Suomeen hakemaan oleskelulupaa,
maahan
saapuessaan
kiintiöpakolaisilla
ja
perheenyhdistämisen
kautta
saapuvilla on jo oleskelulupa Suomeen
kansainvälisen
suojelun
perusteella.
Suomessa on käytössä kansainvälisesti
melko harvinainen kiintiöpakolaisjärjestelmä,
keskimäärin
25
maata
ottaa
vastaan
kiintiöpakolaisia, Euroopassa noin 15 maata.
Järjestelmä luotiin Ruotsin mallin perusteella
70-80-luvuilla, kun haluttiin auttaa tiettyjen kriisien
uhreja, ensimmäisinä Chilen sotilasjunttaa
pakenevia. Pakolaiskiintiö päätetään vuosittain
valtion budjetissa ja sisäisen turvallisuuden
ja oikeudenhoidon ministerityöryhmä päättää
UNHCR:n esityksestä mihin kansallisuuksiin
ja
vastaanottoalueisiin
Suomen
kiintiö
kohdennetaan.
Vuodesta
2001
lähtien
pakolaiskiintiö on ollut 750 henkilöä. Syyrian
kriisin takia tänä ja viime vuonna kiintiö nostettiin
1050 pakolaiseen ja vuonna 2014 suurin osa
kiintiöpakolaisista oli syyrialaisia. Nykyinen
hallitusohjelma on jättänyt pakolaiskiintiön
tarkan määrän auki (750-1050 pakolaista).
YK:n
pakolaisjärjestö
UNHCR
rekisteröi
pakolaisia muun muassa pakolaisleireillä
Suomessa pakolaisena olevan perheenjäsenet
määritellään
kansainvälisen
oikeuden
mukaan myös pakolaisiksi. Kansainvälistä
suojelua saavalla on oikeus perhe-elämään,
minkä
vuoksi
perheenyhdistämisen
tulisi olla mahdollista, vaikka pakolainen
olisi saapunut yksin maahan. Saatuaan
oleskeluluvan Suomesta (turvapaikkaprosessin
jälkeen
tai
kiintiöpakolaisena),
voidaan
hakea
perheenyhdistämistä.
Perheeksi
lasketaan
aviopuoliso,
alle
18-vuotiaat
lapset
ja
lapsen
huoltaja.
Joissakin
tapauksissa
perheenyhdistäminen
voidaan
myöntää
muillekin
omaisille.
Vuodesta 2012 lähtien perheenyhdistämistä on
voinut hakea vain ulkomailla oleva perheenjäsen,
ei Suomessa oleskeluluvan saanut. Tämä
11
hankaloittaa mm. oleskeluluvan saaneiden
neuvontaa
perheenyhdistämisessä,
sillä
käytännöt voivat vaihdella maittain. Käytännössä
perheenyhdistämisestä
on
tullut
hyvin
vaikeaa mm. lakimuutosten ja hallinnollisten
käytäntöjen vuoksi. Hakemusten määrä on
romahtanut, sillä hakemuksen jättäminen voi
pakolaiselle olla jopa mahdotonta perhesiteistä
huolimatta. Vuonna 2014 myönnettiin 1094
oleskelulupaa kansainvälistä suojelua saavien
perheenjäsenille, suurin osa lapsille ja puolisoille.
Lisätietoja:
Maahanmuuttovirasto: Kiintiöpakolaiset ja
Tilastot kiintiöpakolaisista maittain
Ensimmäiset pakolaiset tulivat Suomeen
Chilestä 1970-luvulla
Maahanmuuttovirasto: Kansainvälistä suojelua
saaneen perheenjäsen
Kotouttaminen.fi: Pakolaisten
perheenyhdistäminen
Maahanmuuttovirasto: Ratkaisut oleskelulupiin,
perheenyhdistäminen 2014
SPR: Pakolaisten perheenyhdistämisen
vaikeutuminen
Pakolaisapu: Perheiden yhdistäminen ja
Kommentti hallituksen toimenpiteisiin
Pakolaisapu: Pakolaisten perheenyhdistäminen
palautettava
“Isis haluaisi minut”
Uutuuskirja turvapaikoista murtaa myyttejä ja
valaisee vallankäyttöä
Maahanmuuttovirasto: Toimeentuloedellytys
Kaikkien perheenyhdistämistä hakevien on
matkustettava lähimpään Suomen lähetystöön
tai edustustoon laillisesti ja jätettävä hakemus
todisteineen henkilökohtaisesti (mukana myös
alaikäiset lapset). Edustustoverkon supistumisen
vuoksi lähin edustusto voi olla toisessa maassa,
johon matkustaminen on vaikeaa tai jopa
mahdotonta, varsinkin jos rajan ylittämiseen
on vaikeaa saada asiakirjoja. Myöhemmin
koko perheen on myös palattava lähetystöön
haastatteluja ja mahdollisia DNA-testejä varten.
Hakemusten käsittelyssä lakitulkinnat ovat
myös kiristyneet Maahanmuuttovirastossa.
Jos perheenyhdistäminen ja oleskeluluvat
perheenjäsenille
myönnetään,
SPR
kansainvälisessä
yhteistyössä
järjestelee
matkoja, mutta ne korvataan vain kiintiöpakolaisten
perheenjäsenille,
ei
turvapaikkaprosessin
jälkeen oleskeluluvan saaneille, mikä asettaa
pakolaiset keskenään eriarvoiseen asemaan.
Hallitus aikoo tiukentaa perheenyhdistämisen
kriteerejä
ja
pohtii
muun
muassa
toimeentuloedellytyksen
lisäämistä
myös
pakolaisten
perheenyhdistämiseen.
Perheenyhdistäminen on jo nyt hyvin hankalaa,
eikä perheenjäsenten ihmisoikeuksia voida
hyvin tiukoilla kriteereillä taata. Prosessit ovat
myös hyvin pitkiä, joten esimerkiksi 16-vuotiaina
perheenyhdistämistä hakeneet ovat saattaneet
täyttää 18 ennen kuin hakemusta on käsitelty,
jolloin hakemus saattaa raueta kesken
käsittelyn. Perheenyhdistämisen hitaus ja
vaikeus hidastaa merkittävästi myös Suomessa
olevan henkilön kotoutumista ja saattaa
altistaa jopa äärijärjestöjen värväykselle.
Maahanmuuttovirastoa on kritisoitu tiukoista
lakitulkinnoista sekä lakien tiukennusten
vaatimisesta ihmisoikeuskysymykset unohtaen.
12
6. turvapaikkapäätöksen tai oleskeluluvan
myöntämisen jälkeen
Turvapaikanhakija
saa
myönteisen
turvapaikkapäätöksen tai toissijaisen suojelun
perusteella 4 vuoden määräaikaisen jatkuvan
oleskeluluvan (A) kuten kiintiöpakolainenkin.
Määräaikaisuuden jälkeen voi hakea pysyvää
oleskelulupaa. Humanitaarisen suojelun tai
muulla perusteella kansainvälistä suojelua
saavan oleskelulupa on vuoden määräaikainen
tilapäinen
oleskelulupa
B
ja
jatkuvan
luvan voi saada kolmen vuoden jälkeen.
ELY-keskukselta. Kuntapaikoista on ollut pulaa
jo vuosia. Kiintiöpakolaiset ovat etusijalla
kuntapaikoille, mutta paikkoja ei ole riittävästi
tarjolla edes heille. Varsinkin kuntapaikkojen
puutteen takia valtio ja vastaanottokeskukset
ovat lisänneet omaehtoisiin ja itsenäisiin
muuttoihin kannustamista turvapaikkahaun
kautta
oleskeluluvan
saaneille.
Vuonna
2013
vastaanottokeskuksista
muutti
kuntiin itsenäisesti tai omaehtoisesti 1502
oleskeluluvan
saanutta.
ELY-keskukset
sijoittivat
samana
vuonna
kuntapaikoille
1196 henkilöä: 707 kiintiöpakolaista ja 489
oleskeluluvan saanutta turvapaikanhakijaa.
a. oleskelulupa: kuntapaikat,
itsenäinen ja omaehtoinen muutto
Kuntapaikkojen
koordinoinnista
vastaa
Työ- ja elinkeinoministeriö, joka jakaa
vuositavoitteet paikoista alueellisille ELYkeskuksille. Keskukset neuvottelevat alueensa
kuntien kanssa pakolaisten vastaanotosta,
josta kunta päättää budjetissaan. Kun kunta
päättää vastaanottaa pakolaisia, se tarjoaa
kuntapaikkoja ensisijaisesti kiintiöpakolaisille,
joiden vastaanottoon Suomi on jo sitoutunut,
ja toissijaisesti oleskeluluvan turvapaikkahaun
kautta saaneille. Kuntien vastaanotossa ei siis ole
kyse turvapaikanhakijoista, vaan oleskeluluvan
jo saaneista, useimmin kiintiöpakolaisista.
kunnat tarjoavat kuntapaikkoja ensisijaisesti
kiintiöpakolaisille, mutta myös oleskeluluvan
saaneille turvapaikanhakijoille
valtio antaa kunnille korvauksia sekä
vastaanotettujen määrän että kulujen
perusteella
valtaosa oleskeluluvan saaneista turvapaikanhakijoista muuttaa kuntiin itsenäisesti
tai omaehtoisesti, koska kuntapaikkoja ei ole
Päätettyään
vastaanotettavien
pakolaisten
määrästä, kunta solmii monivuotisen sopimuksen
vastaanotosta
ELY-keskuksen
kanssa.
Sopimuksissa on kunta- ja aluekohtaisia eroja,
esimerkiksi suurkaupungeilla on usein ns. avoin
sopimus ilman vuosittaista kuntapaikkamäärää.
Vastaanottaakseen pakolaisia, kunnalla tulee
lisäksi olla kotouttamisohjelma. Sopimukseen
perustuen
ELY-keskus
välittää
kunnalle
Maahanmuuttoviraston
tekemän
esityksen
vastaanotettavista
kiintiöpakolaisista.
Esityksestä ilmenee esim. pakolaisen ikä,
sukupuoli, koulutus, tausta ja perhesiteet.
Kunta voi hyväksyä ehdotuksen ja päättää
vastaanottaa pakolaiset, jotka saapuvat kuntaan,
kun kunta on pystynyt järjestämään muun
muassa asumisen ja vastaanoton esimerkiksi
SPR:n kanssa. Vastaanotettavien pakolaisten
valinnassa voidaan huomioida esimerkiksi
kuntaan muutettuaan kansainvälistä suojelua
saavilla on samat oikeudet kuin muillakin
kuntalaisilla
oleskeluluvan saanut ihminen voidaan
karkottaa
Oleskeluluvan saatuaan turvapaikkaa hakenut
voi järjestää asumisensa itsenäisesti tai
omaehtoisesti eli vastaanottokeskuksen avulla.
Jos itsenäinen tai omaehtoinen järjestely ei
onnistu esimerkiksi hakijan vaikean tilanteen
takia
(esim.
mielenterveyskuntoutujat,
vammaiset, isot perheet), haetaan kuntapaikkaa
13
kuntaan
aiemmin
muuttaneiden
etninen
tausta tai kunnassa tarjolla olevat kielipalvelut.
Kunta tarjoaa vastaanottamalleen pakolaiselle
asunnon esimerkiksi kunnan vuokra-asunnossa
ja vastaa pakolaisen tarvitsemista palveluista.
Työ- ja elinkeinoministeriön kotoutumissivustolla
on
kerrottu
kokemuksia
eri
kunnista.
halukkuutta sijoittaa kiintiöpakolaisia. Itsenäinen
ja omaehtoinen muutto vastaanottokeskuksista
on kuitenkin välttämätöntä, jos kuntapaikkoja
on tarjolla liian vähän jopa kiintiöpakolaisille.
Jos oleskeluluvan saanut odottaa kuntapaikkaa
vastaanottokeskuksessa, se haittaa merkittävästi
kotoutumista ja tulee valtiolle kalliiksi.
Valtio korvaa kunnalle pakolaisten vastaanoton
järjestelyjä sekä pakolaisten kotoutumista
edistävää ohjausta ja palveluita. Kunta
saa
laskennallista
korvausta
jokaisesta
vastaanotetusta pakolaisesta: 2300 €/vuosi yli
7-vuotiaista ja 6845 €/vuosi alle 7-vuotiaista.
Korvausta
maksetaan
kiintiöpakolaisista
4
vuotta,
turvapaikkaprosessin
kautta
vastaanotetuista 3 vuotta. Lisäksi kunnalle
korvataan todellisten kulujen mukaan sosiaalija
terveydenhuollon
erityiskustannuksia
(enintään 10 vuodelta), tulkkauspalveluita sekä
toimeentulotukikustannuksia. Pakolaiset myös
huomioidaan kunnan valtionosuuksissa, joita
kunnille maksetaan oppivelvollisuusikäisten
maahanmuuttajalasten
määrän
mukaan.
Työ- ja elinkeinohallinto rahoittaa lisäksi
kotoutumiskoulutusta
ja
opetushallinto
valmistavaa opetusta. Vuonna 2015 työja elinkeinoministeriö maksaa lisäksi 20
000 € kunnille, jotka tekevät sopimuksen
vähintään
20
pakolaisen
vastaanotosta
ensimmäistä kertaa tai 4 vuoden tauon jälkeen.
Oleskeluluvan
saamisen
ja
kuntaan
muuttamisen jälkeen pakolaisilla on samat
oikeudet
kuin
muillakin
kuntalaisilla.
Kansainvälistä
suojelua
saavilla
eli
oleskeluluvan saaneilla pakolaisilla on oikeus
mm. samaan sosiaaliturvaan ja Kelan etuuksiin
kuin muillakin Suomessa vakinaisesti asuvilla.
Pakolaisille, kuten muillekin maahanmuuttajille
voidaan
tehdä
kotoutumissuunnitelma.
Oleskeluluvan
saaneita
ihmisiä
voidaan
karkottaa, jos jatkolupaa ei myönnetä.
Myös rikoksiin syyllistyneitä oleskeluluvalla
Suomessa olevia henkilöitä voidaan karkottaa.
Lisätietoa:
Oleskeluluvan voimassaolo ja lupatyypit
Kotouttaminen.fi
Kuntien kotouttamisohjelmia
Sopimusluonnos kuntaan osoittamisesta:
Kauniainen
Kuntaliitto: Monikulttuurisuus ja maahanmuutto
Kuntia kannustetaan yhteistyöhön pakolaisten
vastaanottamisessa
Kunnille maksettavia tukia pakolaisten
vastaanotosta
Kela: Etuudet myönnetään kaikille samoin
ehdoin
Maasta karkottaminen rikoksen seurauksena
Kuntiin
sijoittaminen
on
hidasta
ja
byrokraattista, eikä pakolaisiin tai heidän
vastaanottamiseensa välttämättä suhtauduta
positiivisesti
yleisesti
tai
kuntapäättäjien
joukossa. Kuntapaikkojen vähäisyys johtuu
kuntien
mukaan
yleisen
taloustilanteen
lisäksi valtion korvausten alhaisesta tasosta,
lyhyestä
korvausajasta,
kankeasta
ja
epäyhdenmukaisesta
korvausjärjestelmästä,
henkilöstö- ja asuntoresurssien puutteesta sekä
kotoutumiskoulutuksen vähäisyydestä. Myös
lisää tietoa pakolaisista ja turvapaikanhakijoista
kaivataan ja pankkitilien avaamisen hankaluus
on
mainittu
merkittävänä
kotoutumisen
esteenä. Varaukselliset asenteet ja tiedon
puute, myös tarjolla olevista korvauksista,
saattavat
olla
taloudellista
tilannetta
merkittävämpiä kuntapaikkojen puutteen syitä.
Kunnat ovat kritisoineet lisääntynyttä itsenäistä
muuttoa listaten ongelmiksi mm. palveluiden ja
asumisen järjestämisen tulijoille, joista kunta
ei välttämättä tiedä lainkaan. Kuntien mukaan
lisääntynyt “hallitsematon” muutto vähentää
14
b. kielteinen: käännytys, karkotus,
vapaaehtoinen paluu ja säilöönotto
huolimatta, henkilölle myönnettiin aiemmin
oleskelulupa, vuodeksi kerrallaan ja pysyvästi
kahden vuoden kuluttua. Heinäkuussa 2015
muuttuneen lainsäädännön mukaan tällainen
henkilö voi kuitenkin palata maahansa
vapaaehtoisesti, joten oleskelulupaa ei myönnetä.
kielteisen päätöksen jälkeen turvapaikanhakijan
tulee poistua maasta eli käännytetään
Vapaaehtoisen
paluun
laajentaminen
ja
vakiinnuttaminen
on
ollut
poliittinen
kiistakapula,
jota
myös
Vihreät
ovat
kritisoineet, koska vapaaehtoisen paluun
pitäisi aina olla tosiasiallisesti vapaaehtoista.
Lakimuutokset saattavat lisätä paperittomien
siirtolaisten
määrää
Suomessa.
vapaaehtoista paluuta voidaan tukea
turvapaikanhakijoita, käännytettäviä ja
karkotettavia voidaan ottaa säilöön eli
käytännössä vangita
Turvapaikanhakijalla
on
oikeus
valittaa
saamastaan turvapaikkamenettelyn päätöksestä.
Valituksen voi tehdä ensin hallinto-oikeuteen,
tämän jälkeen luvanvaraisesti korkeimpaan
hallintooikeuteen ja tarvittaessa vielä Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimeen.
Normaalissa
menettelyssä kielteisen turvapaikkapäätöksen
saanutta ei voida käännyttää, jos päätöksestä
on valitettu. Vaikka nopeutetun menettelyn
päätöksestä olisi valitettu, käännytys voidaan
toimeenpanna heti tai 8 päivän kuluessa.
Kielteisen
turvapaikkapäätöksen
jälkeen
turvapaikanhakijan tulee poistua maasta eli
hänelle annetaan käännytyspäätös. Hänellä on
aikaa poistua maasta vapaaehtoisesti (yleensä
30 vuorokautta) tai hänet käännytetään poliisin
toimesta. Käännyttäminen koskee henkilöitä,
joilla ei ole ollut oleskelulupaa Suomessa.
Karkottaminen ei koske turvapaikanhakijoita
vaan ainoastaan henkilöitä, joilla on tai on
ollut oleskelulupa Suomessa. Käännyttämisja
karkottamispäätöksiin
voidaan
liittää
myös maahantulokielto Schengen-alueelle.
Turvapaikanhakija voidaan Ulkomaalaislain
mukaisesti ottaa säilöön jo hakemusta
käsiteltäessä,
esimerkiksi
jos
hänen
henkilöllisyytensä on epäselvä, hän on
kieltäytynyt antamasta tietoja tai tietoja pidetään
epäluotettavina. Turvapaikanhakija voidaan ottaa
säilöön myös, jos hänen oletetaan vaikeuttavan
tai estävän päätöksentekoa oleskeluunsa
liittyen tai hänen oletetaan taustansa vuoksi
syyllistyvän rikokseen. Säilöönotosta säädetään
Ulkomaalaislain
lisäksi
Säilöönottolaissa.
Kielteisen turvapaikkapäätösten saaneet tai
hakemuksensa peruuttaneet voivat saada tukea
palatakseen kotimaahansa vapaaehtoisesti.
Vapaaehtoisesta paluusta vastaa Sisäministeriö,
sen taustalla on EU:n paluudirektiivi ja
käytännön
toteutuksesta
on
vastannut
Kansainvälinen
siirtolaisuusjärjestö
IOM.
Viime vuonna vapaaehtoisesti palasi 318
henkilöä ja lakimuutosten takia tulevina vuosina
palaajia voi olla enemmän. Vapaaehtoisen
paluun laissa on kuitenkin ongelmia, erityisesti
ihmisoikeusnäkökulmasta:
vapaaehtoisesta
paluusta on tehty käytännössä pakollista, sillä
henkilöltä, joka ei määräajassa ilmoittaudu
vapaaehtoisen paluun piiriin viedään mahdollisuus
oleskelulupaan
ja
vastaanottopalveluihin.
Suomessa on kaksi säilöönottokeskusta,
joissa on 70 paikkaa. Säilöön otettuja voidaan
poikkeuksellisesti
sijoittaa
myös
poliisin
pidätystiloihin,
jos
säilöönottoyksikkö
on
täynnä. Vuosittain noin 1500 ihmistä on pidetty
säilöönottoyksikössä, osa myös lapsia. Muun
muassa Amnesty on kritisoinut säilöönottoa
vahvasti. Säilöönottoon on tullut lakimuutoksia
heinäkuun alusta 2015, mutta alaikäisten
säilöönottoa ei kielletty kokonaan, vaan kielteisen
turvapaikkapäätöksen saaneen yli 15-vuotiaan voi
edelleen ottaa säilöön. Lapsiperheitä voidaan pitää
säilössä enimmillään vuosi. YK:n pakolaisjärjestö
UNHCR:n ohjeistuksen lähtökohtana on, että
turvapaikanhakijoiden säilöönoton tulisi olla
aina viimesijainen vaihtoehto ja kestoltaan
Käännyttämistä tai karkottamista ei aina voida
laittaa täytäntöön, esimerkiksi jos valtio, johon
henkilö palautettaisiin ei suostu ottamaan
häntä vastaan tai jos karkotus rikoksen vuoksi
ei ole mahdollista alueen turvallisuustilanteen
takia. Jos palauttaminen on käytännössä ollut
mahdotonta kielteisestä turvapaikkapäätöksestä
15
mahdollisimman lyhyt. Yksin tulleita lapsia ei
tulisi ottaa säilöön lainkaan, vaan heidät tulisi
sijoittaa esimerkiksi lastensuojelun yksiköihin.
Lisätietoja:
IOM: Vapaaehtoinen paluu
Maahanmuuttovirasto: Vapaaehtoinen paluu ja
Poistuminen Suomesta
Sisäministeritö: Vapaaehtoisen paluun
järjestelmä vakiinnutetaan
Sisäministeriö kiristäisi tilapäisen oleskeluluvan
myöntämisen ehtoja
Alanko-Kahiluoto: Turvapaikanhakijoiden
asemaa ei saa heikentää
Pakolaisapu: Hallitus pakottaa siirtolaiset maan
alle
Säilöönottolaki
Lainvalmistelu: Ulkomaalaisten säilöönotto
Amnesty: Lukkojen takana
Alanko-Kahiluoto: Lapset eivät kuulu vankilaan
16