TALVI 2014 HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
Suomen Puhallinorkesteriliiton jäsenlehti TALVI 2014 H Y VÄ Ä J O U L U A J A O N N E L L I S TA U U T TA V U OT TA ! * Moscow State University of Culture and Arts * Yang Jing Experimental * * Traktorilla Tattooseen * Brothers in Arms, Jimi Hendrix * * FSWP tulee oletko valmis? * PÄÄKIRJOITUS SUOMEN VALTIO ON RYHTYNYT HANKALOITTAMAAN YHTEISTÄ TEKEMISTÄ Vuosi 2014 jää merkkipaaluksi suomalaisen musiiikin historiaan. Opetusalan ja kuntien ”remontit” järisyttivät kulttuurialaamme ja myös SPOL:n edustamaa puhallinelämää. Puolustusvoimien uudistuksesta on takana ensimmäinen vuosi. Supistamisten vaikutukset on avoin kysymys. Syntyykä Suomeen umpiutuneita paikkakuntia, joissa on kulttuurivaje? Hälyttävää on mm. musiikkiluokkatoiminnan määrätietoinen tuhoaminen. Etenkin isot yhteisöt kuten orkesterit kärsivät tästä. Kyse on yhteisöllisyyden hävittämisestä. Ilmiö on käsittämätön ja johtaa monen nuoren syrjäytymiseen. Toinen seikka on verotustulkinnat, jolla esim. kotikaupungissani saatiin lopetettua musiikkiluokan varainhankinta ja sitä myöten matkat ja leirikoulu. Hyötyjä oli yksittäinen liiketoimija. Vastaavia uutisia mm. naulakkopalvelujen lopettamissta on kuulunut eri puolilta maata. eli ei sitten olla yhdessä eikä opetella työn tekemistä… Toistaiseksi tilanne elää. Tuhojen määrän arvioiminen näkynee paremmin ehkä viiden vuoden päästä. Haasteisiin on kuitenkin vastatattava aiemmin. Ainoa varma tapa on uusien visoiden muuttaminen konkretiaksi. Nyt tarvitaan tekijöitä hulluutta vastustamaan. Ei saa jäädä harjoitussaliin makaamaan! P PUHALLINPÄIVÄT Espoon kulttuurikeskus 13. - 15.3. 2015! Musiikkia lasten harrastuksesta vaativaan ammattilaisuuteen. Tapiola Sinfonietta, Helsingin Poliisisoittokunta, Marzi Nyman & Espoo Big band, Solistiseitsikko Imperial, Puolustusvoimien varusmiessoittokunta, Finnish Symphonic Wind Professionals Esittelykonserteissa pääkaupunkiseudun yhdistetyt orkesterit. Espoon musiikkiopiston, Musiikkiopisto Juvenalian ja puhallinorkesteri ABBBAn soittajat Espoon puhallinpäivät on monipuolinen kokonaisuus: Sinfoniaorkesteri, puhallinorkesterit, Big band ja pienkokoonpanoja. Espoon kulttuurikeskus tarjoaa tapahtumalle upeat puitteet! Suomen puhallinorkesteriliitto on juuri näiden uhkakuvien vuoksi pyrkinyt sekä tukemaan, että itse luomaan uusia toimintoja. Puhallinpäivät saivat tänä vuonna kasvojen kohotuksen, kun tapahtumaan haettiin kansainvälinen ulottuvuus. Lippulaivana toimi Nordic Wind Band Conferencen yhteydessä järjestetty kapellimestarikilpailu, joka keräsi osanottajia aina USA:ta ja Singaporea myöten. Prosessiin liittyi myös kansainvälisten kontaktien luomiin kasvaviin itä-Euroopan maihin. Onhan heillä jo ennestään hyvät yhteydet mm. Japaniin. Toki oman värinsä toiminnalle on antanut epävakaa maailmanpoliittinen tilanne erilisine pakotteineen. Tavoiteena on kehittää orkestereidemme toimintaympäristöä sekä helpottaa kansainvälisten suhteiden luomista. Kapellimestareille ja orkestereille tämä antaa uusia ulottuvuuksia. Henkilöt on tunnettava kasvokkain. Tämän erityisen vuoden päätteeksi SPOL osallistuu yhdessä Blosarin ja SibeliusAkatemian kanssa vuoden lopuksi maailman suurimpaan puhallintapahtumaan Chicagossa. Midwest Clinic-messut kokoaa yhteen tuhansia alan ammattilaisia ja harrastajia ympäri maailmaa. Pääkonsertissa 19.12. Mccormick Place West:ssä Sibelius-Akatemian puhallinorkesteria johtavat Atso Almila, Peter Larsen sekä puhallinkapellimestariluokan oppilaat. Yhteystiedot ja päivitetty info: [email protected] Tapahtumapaikka: Espoon kulttuurikeskus Kulttuuriaukio 2, Espoo SPOL:lle vuosi 2014 on siis kaikista yhkakuvista huolimatta ollut iso menestys. Puhallinpäivien lisäksi vuoteen kuului Partaharjun 60-vuotisjuhla sekä useita upeita koulutus- ja yhteistapahtumia, joista erityisesti mainittakoon toisen kerran järjestetty ja aikuisille sunnattu Ankkapurhan töräys. Myös yhteistyö Pirkanmaan Pinnan kanssa on ollut antoisaa. Postiosoite: Puhallinpäivät2015 / Janne Laine Espoon musiikkiopisto PL 6666, 02070 Espoon kaupunki Haluan kiittää koko maamme liittorajat ylittävää puhallinperhettä hienosti toteutetusta vuodesta 2014. Toivon teille kaikille rauhallista ja voimia keräävää lomaa läheistenne parissa. SPOL HALLITUS Olkaamme idearikkaita ja uusiutumiskykyisiä myös vuonna 2015! HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA, Suomen Puhallinorkesteriliiton puheenjohtaja, Raine Ampuja HYVÄÄ PUHALLINMUSIIKKIA! PDF-tiedostoina www.finnbandshop.com 7ikko-kustannus, A-Minor production, Edition ELVIS, Musact, STM, .SPOL Puheenjohtaja, jäsenasiat, kansainväliset asiat, ansiomerkit Raine Ampuja [email protected] Varapuheenjohtaja Jouni Auramo , [email protected] 050 3135588 Sihteeri, internet Tiiu Tuominen Lyhdekatu, [email protected], puh. 040 9637701 Taloudenhoito, Marita Rantamäki, [email protected] 040 5139059 Jäsenlehti Jukka Viitasaari, [email protected] 050 3233698 Tiedotus, Minna Kajander, [email protected] Koulutus: Juuso Wallin, [email protected] 040 5255865 Muut hallituksen jäsenet Jaakko Kosunen, [email protected] 044 7181390 Anu Koskinen, [email protected] 0400 490434 Kannen kuva: Moscow State University of Culture and Arts, XIII Russian orchestral - choral Assembly SPOL hallituksen myöntämät ANSIOMERKIT: SPOL:n jäsenorkesterit voivat noutaa joululahjanuotin: [email protected] Yllätyspaketissa on nuotteja niin nuorille kuin varttuneemmille! HYVÄÄ JOULUA SPOL PIENOISLIPPU 1.11.2014 Kuortaneen Soittokunta Pertti Kurikka Valtakunnallista Puhallinmusiikin päivää vietetään seuraavan kerran perjantaina 8.5.2015 KULTAINEN ERIKOISANSIOMERKKI 26.10.2014 Seinäjoen Rautatieläisten Soittokunta Antti Vainio VUODEN SOTILASMUUSIKKO PRONSSINEN 13.12.2014 Hämeenkyrön nuorisopuhallinorkesteri ”Puhallica” Emilia Lager Suvi Veteläsuo Johanna Urpanen KUPARINEN 6.12.2014 Lieksan nuorisopuhallinorkesteri Sari Oksanen 60 VUOTTA: KUORTANEEN SOITTOKUNTA 1.11.2014 OULAISTEN PUHALLINORKESTERI 30.11.2014 SPOL ONNITTELEE Laivaston soittokunnan kapellimestari, musiikkikomentajakapteeni Pasi-Heikki Mikkola on valittu vuoden 2014 sotilasmuusikoksi. Mikkola on ansioitunut kapellimestarina toimimisen lisäksi säveltäjänä, sovittajana ja valtakunnallisen MILjazztapahtuman kehittäjänä. Pasi-Heikki Mikkola on tehnyt pitkän uran sotilasmuusikkona, kapellimestarina ja soittokunnan päällikkönä. Päätyönsä lisäksi hän on valtakunnallisesti merkittävä säveltäjä ja sovittaja. Luovana muusikkona Mikkola on ansioitunut tekemällä lukuisia sovituksia ja sävellyksiä sotilassoittokuntien lisäksi myös koko maamme puhallinorkesterien käyttöön. Uusi FB ryhmä kerää yhteen soitto-opilasmuistoja RYHMÄN NIMI:: ”Muistan kerran kun nuorena soitto-oppilaana…” Mikkolan osaaminen on vakuuttavaa ja työn laatuun voi aina luottaa. Yhtenä viimeisimmistä sovitustöistään hän mm. sovitti Hamina Tattoon yhteisesityksenä olleen sotilassoittokuntien perinnemarssin. Mikkolan työ on ollut esimerkillistä myös sotilasmusiikkialan tapahtumatuotannon rakentamisessa. Hän on omalta osaltaan vahvasti kehittänyt MILjazz-tapahtumaa paikallisesta Mikkelin jazz-festivaalista valtakunnallisesti merkittäväksi ja kansalaisten keskuudessa erittäin suosituksi tulleeksi kiertueeksi. Nuutisia/Yheter Taiteen edistämiskeskuksen Satakunnan Taidetoimikunta on myöntänyt Jukka-Pekka Lehdolle Satakunnan taidepalkinnon 2014. Lisäksi begialainen Metropolis-music kustantaa toistakymmentä J-P:n teosta, aluksi soolosoittimelle pianon kanssa tai ilman. Kustannustoiminta kattaa jossain vaiheessa koko kataloginsa, niin että Edition Musactille jää lähinnä säveltäjän promootio ja ehkä harvinaisempien teosten julkaisu. Kuva: Timo Siren Rauman Poikasoittokunta on Satakunnan Paras 2014! Maakuntahallituksen puheenjohtaja Reijo Kallio ojensi Satakunnan Paras -kiertopalkinnon orkesterin puheenjohtaja Hannu Ollilalle. Rauman Poikasoittokunta on merkittävä satakuntalainen yhteisöllisyyden luoja sekä suo monelle perustan mahdollisesti elinikäiselle soittoharrastukselle. Järvenpään kansainvälisen puhallinkapellimestarikisan kakkonen, lieksalaislähtöinen Tanja Räsänen on valittu oslolaisen Nittedal og Hakadal Janitsjar -puhallinorkesterin kapellimestariksi. Luvassa on myös kapuvierailuja muuallekin Norjaan. STOP THE PRESS! Christy Muncey (Jäken kapukisan kolmonen) ”I won and accepted a position with the United States Air Force to be a band officer. I'll have the opportunity to conduct a variety of ensembles in the organization.” Kuva: Aleksanteri Sumiloff http://www.airforce.com/careers/ detail/band-officer/ Kuva: Aleksanteri Sumiloff Esa Ronimukselle on myönnetty Pro Kainuu -palkinto mittavasta musiikkityöstään ja kulttuuritoiminnan ylläpitämisestä Ristijärvellä ja Kainuussa. Kainuun sotilassoittokunta oli Esa Ronimuksen työpaikka eläkeikään asti. Ronimuksesta tuli tuubansoittaja alle 20vuotiaana, Sibelius-Akatemiaan hän meni kuitenkin pääaineenaan trumpetti, joka vaihtui tuubaksi 1968. Kuva: Sini Salmirinne SPOL:n uusi jäsen esittelyssä: Helsingin Suomalaisen Klubin Puhallinorkesteri Kuva: Seppo Pukkila Orkesteri on perustettu Helsingin Suomalaisella Klubilla pidetyssä kokouksessa 16.10.2002. Myöhemmin vakiintuneen käytännön mukaisesti käyttää orkesteri nimeä ”Helsingin Suomalaisen Klubin Puhallinorkesteri” ja lyhennystä HSKPO. Kokouksen hyväksymässä perustamiskirjassa todettiin orkesteri perustetun orkesterilaisten ”omaksi ja Klubimme hyödyksi ja iloksi”. Joitakin tiedossa olevia soittoa harrastavia Helsingin Suomalaisen Klubin jäseniä oli perustavasta kokouksesta poissa. Soittajia oli perustavassa kokouksessa kuitenkin niin vähän, että varsinaista esiintyvää orkesteria ei kyetty muodostamaan. Eikä nuotistoakaan ollut, joten aloitettiin nopea nuottien ja soittavien jäsenten hankinta. Ennen Klubin vuoden 2002 pikkujoulua saatiin kokoonpanoon vahvistukseksi tuuba, trumpetti ja käyrätorvi. Pikkujoulussa esitettiin Lauttasaaren Orkesterin Tonttu-ukkojen vahtiparaatin sovituksesta modifioitu sovitus. Tämä pikkujouluesiintyminen ”räjäytti” toiminnan kunnolla käyntiin. Päivälleen viisi vuotta puhallinorkesterin perustamisesta 16.10.2007 orkesteri piti juhlakonserttinsa Klubilla ja ideoi vuosikonserttien ohjelmaksi vuosittain jonkun suomalaisen musiikin vaikuttajan musiikin. 5-vuotiskonsertin ohjelma koostui 100 vuotta sitten syntyneen Usko Kempin musiikin merkeissä. Vuosikonsertteja on sittemmin pidetty aina syksyisin mm. Toivo Kärjen, Georg Malmstenin, Erik Lindströmin, Rauno Lehtisen yms. suomalaisen musiikin tekijän merkeissä. Viime vuosina on Suomalaisen musiikin ja Jean Sibeliuksen syntymäpäivänpäivänä pidetty matinea Klubilla Sibeliuksen ja muun suomalaisen musiikin merkeissä. Jonkun verran on esiinnytty myös Klubin ulkopuolella esim. firmojen ja muiden organisaatioiden tai yksityishenkilöiden tilaisuuksissa. Vuosittain esiinnytään kesäkuun ensimmäisenä perjantaina Klubin veneretken orkesterina. Ulkoilmaesiintymisetkin ovat täten HSKPO:n ohjelmistossa. Heti vuodenvaihteen jälkeen kokoonpanoon saatiin mukaan kaksi hyvää baritonitorven soittajaa, joista Hannu Sihvonen oli avainasemassa nuotiston hankinnassa ja toimi myös taiteellisena harjoitusmestarina. Hänen vaikutuksesta saatiin klarinetisti ja trumpetin soittajaksi, myöhemmin myös kapellimestariksi Paul Jaavamo, jonka työstämänä on nuotisto monipuolistunut käsittäen nykyään n. 200 puhallinorkesterisovitusta. Harjoituspaikkana toimi aluksi Klubin pienehkö kellarivarasto. Myöhemmin saatiin harjoitustilaksi suuri kellaritila, jossa myös kuoro ja muut Klubin musiikkia tuottavat kokoonpanot harjoittelivat. Alueella voitiin säilyttää rumpusetti valmiustilassa ja käytössä oli myös sähköpiano. Nykyään on harjoituspaikkana on Klubin yläkellariin saneerattu harrastustoimintaan tarkoitettu monitoimihalli (harjoitusstudio), jossa HSKPOlla on myös instrumentti-, kalusto- ja nuottivarasto. Harjoitusstudiossa on myös sähköpiano ja Klubille lahjoitettu kontrabasso soittajien käytössä. Sääntöjen mukaan alueelle pääsevät vain Klubin jäsenet. Vuoden 2003 kevään aikana saatiin jäseniksi toinen alttotorvi, klarinetti ja toinen tuuba. Hieman myöhemmin tuli vielä trumpettisektioon mukaan jo aikaisemmin Klubin jäsenenä ollut trumpetisti. Harjoituksia pidettiin joka toinen keskiviikko, joten Klubin v. 2003 perinteisellä veneretkellä kyettiin esiintymään jo kohtuullisen hyvin viihteellisenä puhallinorkesterina. Orkesterilla on omat kotisivut Helsingin Suomalaisen Klubin internetsivujen alla osoitteessa www.klubi.fi. Orkesterin puheenjohtaja Timo Kivi-Koskinen, gsm 0400540004 ja sähköposti [email protected]. Orkesterin sihteeri Keijo Pösö gsm 0400422343 ja sähköposti [email protected]. Moscow State University of Culture and Arts, XIII Russian orchestral - choral Assembly 21. – 25.11.2014 ”Kulttuuriväki korjatkoon sen, minkä poliitikka sotkee.” Siinä vierailun motto. Tutustuminen venäläiseen puhallinmusiikkiin jatkui Moskovassa. Viisipäiväinen tapahtuma sisälsi tuomarointia, katselmuksia, mestariluokan sekä konsertin Moskovan Laivaston Soittokunnan kanssa. Lisäksi luotiin kontakteja sotilasmusiikkihistorian tutkimukseen liittyen. Kutsun Khimkin kaupunginosassa toimivaan yliopistoon lähetti professori Anatoly Dudin, (kuvassa vasemmalla). Takavuosien julisteista bongasin nimet Paul Niemisto ja Jukka Myllys. Toinen oikealta, Timur Dulus vastaanotti Grand Prix-palkinnon. Tuvan kaupungissa vaikuttava orkesteri konsertoi myös ratsain. He kouluttavat esiintymispaikoilta lainaamansa hevoset itse muutamassa päivässä. Etnohenkisissä esityksissä kuullaan mös kurkkulaulua. Nuoria! Konsertti ja kamarimusiikkiesitysten lisäksi tapahtumassa nähtiin useita kuviomarssiesityksiä. Nuoriso-orkestereiden hyvin harjoitetut koreografiat onnistuivat myös pienissä tiloissa salin etuosassa. Tästä ja rumpuesityksistä voisi ottaa mallia myös Suomeen. Aivan oma lukunsa oli Moskovan Sotilasmusiikkikoulun virtuoottinen esitys. Fyysinen esitys yhdisti. tanssia soittimien kanssa, yksittäisiä sirkustemppuja, laulua ja tietenkin hyvää soittoa. Taitava Laivaston soittokunta vastasi pääkonsertista. Suomessakin usein vierailleen ja orkesterin oman kapellimestarin Aleksei Karabanovin lisäksi orkesteria johtivat jazztaituri (vas.)Hiko Hatano (Japani), Raine Ampuja ja Jozsef Chikota (Unkari) . Nuoriso-orkesteri Rajalan Puhaltajat Shanghaissa 11.-19.10.2014 Pitkien valmistelujen ja parivuotisen suunnittelun jälkeen Nuoriso-orkesteri Rajalan Puhaltajat Kuopiosta suuntasi kohti Shanghaita syyslomaviikon 2014 ajaksi. Yhteydet Shanghaihin saatiin kuopiolaisen Martti Ahtisaaren koulun ystävyyskoulun, Yang Jing Experimental Primary Schoolin kautta. Valmisteluvaiheessa tärkeään rooliin nousi myös Suomen Shanghain Konsulaatin kiinnostuminen nuorisoryhmämme vierailusta. Matkalle osallistui 37 nuorta soittajaa (12-20v) ja 12 huoltajaa. Suurin haaste matkalle oli tietenkin raha - Uskomatonta, kuinka hyvin ryhmä nuoria vanhempineen saa erilaisilla talkoilla hankittua rahoitusta, kun oikein haluaa! Tärkeä osa oli myös erilaisten esiintymisten kautta hankittu rahoitus – levymyyntiä unohtamatta. Ja kun matkan kokonaishinta oli n 1500e/henk, työtä myös tarvittiin! Alusta asti meille oli myös itsestään selvää, ettemme lähde Kiinaan soittamaan pelkästään ”amerikkalaista musiikkia”; olimme edustamassa Suomea, joten ohjelmistokin olkoon monipuolisesti suomalaista musiikkia! Ainoastaan pääkonsertissamme otimme ohjelmistoon teeman mukaan (”Voice of the World”) pari kappaletta muualtakin. Konserttien lisäksi saimme vierailla paikallisissa kouluissa tutustumassa koululaisten arkiseen ahertamiseen. Unohtumattomia konsertteja Matkalla konsertoimme kolmessa kohteessa. Ensimmäinen konsertti toteutettiin yhteistyössä paikallisen Jian Ping High Schoolin sinfoniaorkesterin kanssa koulun 70-vuotis juhlaviikon kunniaksi. Täydelle salille soitettu konsertti osoitti nuorison yhteissoittamisen korkean tason ja yhteisen musiikin kielen voiman. Harjoitusten ja konsertin tuloksena oli saatu aikaan ei vain upeaa musiikkia vaan myös luotu suhteita nuorten kanssakäymiselle maanosasta riippumatta. ” Kaupankäynnin jälkeen palasimme hotellille lepäämään ennen matkan ensimmäistä konserttia paikallisessa lukiossa, Jian Ping highschoolissa. Konsertissa oli mukana myös paikallinen nuorisosinfoniaorkesteri, jonka kanssa muutama omista soittajistamme pääsi soittamaan. Vaikka keskusteleminen oli välillä hankalaa johtuen osan heikosta englannin kielen taidosta, saimme orkesterin soimaan hyvin yhteen muutamalla harjoituskerralla.” Toinen konserttipaikka oli paikallisen mittapuun mukaan pieni kampus, 1200 oppilaan Shanghai United International School. Koulun oppilaat tulivat 40 eri maasta – mukana myös oppilas Suomesta. Samoin opettajakunta oli varsin monikansallinen. Konserttien jälkeen nuorilla soittajillamme oli olo kuin rokkitähdillä – useat koulun oppilaat halusivat ottaa ”selfietä” soittajiemme kanssa ja jopa nimikirjoituksia pyydettiin. ” Keskiviikko -aamuna heräsimme kuudelta puhelinherätykseen. Matkasimme kohti Shanghai United International School:ia. Matkalla bussikuski teki kaksi U-käännöstä, molemmat keskellä risteystä. Vihdoin saavuttuamme SUIS:iin soitimme kaksi konserttia. Ensin nuoremmille, jotka inostuivat erityisesti tuubasta - ja sen jälkeen vanhemmille oppilaille, joiden joukosta löytyi yksi suomalainen poika. Lähes kaikille oppilaille näytti tulevan yllätyksenä, että Angry Birds ja Joulupukki tulevat Suomesta, eivätkä Amerikasta. Kummankin konsertin alussa oppilaat lauloivat koulun laulun kovaa ja hienosti. Me pääsimme säestämään vanhempia oppilaita toisessa konsertissa. ” Pääkonserttimme matkalla toteutettiin yhteistyössä Yang Jing Experimental Primary Schoolin kanssa. Puitteet Shanghain keskuspuistossa järjestetylle konsertille olivat valtaisat. Koulun oppilaat esiintyivät niin rumpuryhmässä kuin erilaisissa tanssiesityksissäkin. Nuoriso-orkesterimme soitti n 40minuuttisen konsertin menestyksekkäästi lähes parituhantiselle yleisölle. Mukana yleisössä oli mm Suomen Shanghain pääkonsuli Marja Joenusva sekä paikallisia koulupuolen päättäjiä samoin kuin Shanghaissa asuvia suomalaisia, joille Suomen konsulaatti oli mainostanut tapahtumaa. Kun konsertin lopussa kaikki esiintyjät sekä kunniavieraat olivat lavalla vilkuttamassa yleisölle musiikin soidessa taustalla, ilmaan päästettiin satoja ilmapalloja Voice of the World –konserttimme kunniaksi. Tunnelma oli todella huikea eikä liikutuksen kyyneleitä voinut välttää. Kaiken lisäksi orkesterimme näytti konsertissa parasta osaamistaan ja venyi upeaan suoritukseen helteisessä iltapäivän auringossa! ”Harjoittelemamme ohjelmanumero sijoittuikin konsertin loppuun. Hetki oli koskettava, kun sadat ilmapallot päästettiin taivaalle ja lasten riemu ja innostus oli käsin kosketeltavissa. Hymy kesti vielä pitkään konsertin loppumisen jälkeenkin.” joita tavallinen suomalainen nuori tuskin tulee koskaan maistamaankaan. Monet ylittivät itsensä jo näin matkan toisena iltana maistelemalla paikallisia herkkuja, kuten merihevosta ja keittoa, josta löytyi kokonainen ankka nokkineen ja räpylöineen.” Sekä meille että erityisesti paikalliselle koululle merkittävänä yllätyksenä tuli paikallisen tv-kanavan kiinnostus tätä yhteiskonserttia kohtaan. Illan pääuutislähetyksessä esitettiin 1½ minuutin uutisjuttu tapahtumasta. Kun kaupungissa on asukkaita yhteensä n 27 miljoonaa, en usko, että tulemme ihan heti vastaavaa näkyvyyttä saamaan… Muutoinkin viikon aikana pääsimme näkemään ja kokemaan paljon sellaista, mitä tavan turisti ei koskaan pysty matkaltaan saamaan. Tästä pitivät huolta uudet ystävämme Shanghaissa, jotka olivat suunnitelleet unohtumattoman ohjelman orkesterimme nuorille. Kiitoksena yhteistyöstä orkesterimme lahjoitti Leppävirran Soitinrakentajien valmistaman kanteleen Yang Jing Experimental –koululle, sekä suomalaisia tuotteita Marimekosta Fazerin siniseen uusille ystävillemme – orkesterin uutta cd:tä unohtamatta. Uusia kokemuksia Yksi vaikuttavista kokemuksista matkalla oli tietenkin kiinalainen ruoka. Puikkojen käyttö opittiin lähes hetkessä, ja jokainen nuori uskaltautui maistamaan meille hyvinkin eksoottisia ruokia ennakkoluulottomasti. Pääsimmekin joka päivä tutustumaan jonkin alueen kiinalaiseen perinneruokaan, kiitos paikallisen matkatoimiston järjestelyiden. Mäkkärit yms jäivät tällä matkalla lähes täysin kokematta! ”Päivälliseksi saatiin taas arvailla perinteisten shanghailaisten ruokien alkuperiä. Se oli todella jännää, koska päätteleminen oli käytännössä mahdotonta ja käytössä oli paljon ruoka-aineita, Matkan jälkeen paluu arkeen oli jo aikaerostakin johtuen aika rankkaa. Mahtavat muistot, ystävälliset ihmiset, pilvenpiirtäjien meri sekä ilo, ystävällisyys ja hymy jäivät kantamaan eteenpäin vielä pitkäksi aikaa! Muistot matkasta tulevat varmasti seuraamaan kaikilla mukana koko loppuelämän ajan! Teksti + kuvat: Erkki Kaukonen & Nuoriso-orkesteri Rajalan Puhaltajat http://www.rajalanpuhaltajat.net/shanghai2014 KEIKKA PIKKUVALMETILLA Vapaaehtoinen sotilassoittokunta Haminan soittokunta esiintyi keskiviikkona 30. heinäkuuta Hamina Tattoossa soittaen marssimusiikkia Puistokadulla ja Fredrikinkadulla, sekä valtioneuvos Riitta Uosukaisen puheen päättyessä isänmaalle ja veteraaneille tarjotun Punaista samppanjaa Raatihuoneentorilla. Raatihuoneelta soittokunta siirtyi soittaen Hamina Bastioniin aloittamaan veteraaneille nimetyn esityksen (kenraaliharjoitus). Koko esiintyminen tapahtui traktorimarssina pikku-Valmetin perävaunussa tiiviissä tunnelmassa ja tuntumassa soittaen. Bastionin kentällä tehtiin marssikuvio, joten täydellä syyllä esitys oli maailmankaikkeuden ensimmäinen kuviomarssi pikku– Valmetilla. HAMINA TATTOOSSA 2014 Esitys päättyi sotiemme veteraaneja kunnioittaen tietenkin Sillanpään Marssilauluun, jota soittokunnan ajaessa pois yhtyivät laulamaan paikalla olleet sotaveteraanikuorot. Tapani Paakon ohjastama traktori oli varmasti uusin valmistunut Valmet 20, sillä nykyisen omistajan Haminan soittokunnan klarinetistin Markku Laaksosen isä osti sen tehtaalta koottuna viimeisen sarjan valmistuttua jäljelle jääneistä osista, eli traktori valmistui sarjan viimeisen jälkeen. Haminan soittokunta on esiintynyt perustamisensa v 1996 jälkeen järjestetyissä kaikissa Hamina Tattoo kansainvälisissä sotilasmusiikkitapahtumissa istuen, seisoen, marssien ja nyt ensimmäistä kertaa traktorimarssina. Teksti: Juhani Leinonen Kuvat: Annukka Lammassaari Brothers in Arms - raskasta sotilasmusiikkia! Sotilasmusiikki ja raskas rock saattaa kuulostaa ensiksi oudolta yhdistelmältä. Monelle tuottaa vaikeuksia ahtaa edes nämä kaksi termiä samaan lauseeseen. Puolustusvoimien varusmiessoittokunnalta ja Stratovarius-bändin solistilta Timo Kotipellolta se kuitenkin onnistui, kun he yhdistivät viime elokuussa voimansa. Tuloksena oli raskaan rockin Brothers in Arms -kiertue, joka vieraili Lahdessa, Hämeenlinnassa, Helsingissä ja Kuopiossa. Mielenkiintoinen aihe sai myös paljon väkeä paikalle, ja kolme neljästä salista oli loppuunmyyty. Noin 60-henkisen sinfonisen puhallinorkesterin ja sähköistetyn bändin yhteensovittaminen vaati hänen mukaansa biisien taustalla toimineilta paljon. – Ehkä suurin haaste oli saada iso orkesteri ja sähköbändi toimimaan hyvin, sovittaa klassisen rockin biisit toimiviksi sekä luonnollisen kuuloisiksi. Sitten tietenkin oman soittamiseen vaikutti se, että välillä esimerkiksi matalat vasket saattoivat soittaa jotakin samaa stemmaa taikka unisonoa basson kanssa. Piti siis vältellä improvisointia, jottei se sekoittaisi liikaa. Lehdon mielestä kiertue oli loistava kokemus, kun ottaa huomioon, että keikkailu maailman kärkinimen kanssa tapahtui armeijan vihreissä. – Itselleni tuo kiertue oli ehkäpä mieluisin kokemus koko palvelusaikana, koska pidän kyseisestä musiikkigenrestä, kaikista biiseistä ja tottakai kaikista henkilöistä, jotka lavalla heiluivat. Oli myös aivan mahtava saada tavata ja tutustua Timo Kotipeltoon. Tuollaista ei pääse välttämättä missään muualla kokemaan, joten olihan se aika ainutlaatuista. Timo Kotipellolle Brothers in Arms oli ensimmäinen yhteistyöprojekti sotilassoittokunnan kanssa. – Minulle tulee paljon erilaisia työtarjouksia joten harkitsen tarkkaan, mihin ryhdyn ja mihin en. Brothers in Arms -kiertue kuitenkin sytytti heti, Kotipelto selostaa. Kumpikin osapuoli harjoitteli ohjelmistonsa omalla tahollaan, ja hynttyyt lyötiin yhteen vain viikkoa ennen kiertueen alkua. – En ole tainnut koskaan olla näin suuren kokoonpanon solistina. Aluksi jännitti, miten iso orkesteri taipuu heviin, mutta heti yhteistreenien alusta asti oli selvä, että hyvä tästä tulee, artisti taustoittaa. Kotipelto kertoo kuulleensa paljon h y v ä ä Va r u s m i e s s o i t t o k u n n a n soittajista. Rockin klassikoista koostuva ohjelmisto miellytti häntä suuresti. Lisäksi rockmies kertoo äänensä oleva parempi kuin vuosiin. – On musiikin kannalta tärkeää, että lavalla on yhtä aikaa sekä taitoa että intoa, Varusmiessoittokunta on juuri sellainen, Kotipelto ylisti. Ei oppi ojaan kaada Brothers in Arms -kiertue opetti Varusmiessoittokunnan 1/2014saapumiserälle oikean kiertuelämän makua. Jere Lehto katsoo kuitenkin, että raskaat päivät saivat vastapainoksi elämänoppia. – Neljä päivää kiertuetta ja itse olin sähköbändissä, joka auttoi tekniikka roudaamaan ja kasaamaan kaikki kamat ennen keikkaa ja lopuksi purkamaan. Uni jäi vähäiseksi viikolla, mutta se ei haitannut kun sai tehdä sitä, mitä luultavasti myös tulevaisuudessa haluaisi tehdä ammatin nimissä. Jäi kyllä melkoinen nälkä sitä kaikkea kohtaan. Haluaisin joskus tehdä vastaavia kiertueita jollain omalla bändillä, Lehto kuvailee. – Opin oikeasta kiertue-elämästä, joka on yllättävän rankkaa. Paljon uutta tuli myös orkesterin kanssa, sillä en ollut ikinä aiemmin soittanut noin ison sinfonisen puhallinorkesterin kanssa. Se vaati hiukan totuttelua, kun piti seurata kapellimestaria, hän kertoo. Myös Kotipelto kertoo kiertueen olleen erittäin raikas ja opettavainen kokemus. – Nautin siitä, kun yleisöllä oli keikoilla yhtä hauskaa kuin meillä lavalla, Kotipelto kommentoi kiertueen historiallisuutta. Raskaan rockin soittaminen oli uutta sotilassoittokunnille ja ensimmäinen kerta Varusmiessoittokunnalle. Teksti ja kuvat: PvVMSK mediaryhmä - Ryhmä vastaa Varusmiessoittokunnan viestinnästä ja markkinoinnista. Puolustusvoimien varusmiessoittokunta säväytti Avenches Tattoossa Sotilasmusiikkikoulutusta asevelvollisille tarjoava Puolustusvoimien varusmiessoittokunta on vuosittain matkannut myös ulkomaille edustamaan Suomea ja Puolustusvoimia. Tänä vuonna Konserttisoittokunta oli jo heinäkuussa vieraillut Tallinnassa laulu- ja tanssijuhlilla, mutta syyskuun alussa koko soittokunta pakkasi kilkkeet ja kalkkeet lentokoneeseen päämääränään Sveitsi ja Avenches Tattoo. Länsi-Sveitsissä ranskankielisellä alueella sijainnut Avenches ei ole mikään keskieurooppalainen suurkaupunki, sen asukasluku on hieman alle 4000. Tattooareenana toimi Avenchesin kylän keskellä sijaitseva vanha amfiteatteri, joka on peräisin Rooman imperiumin ajalta. Viime vuonna Varusmiessoittokunta vieraili Moskovassa, jossa Tattoo-areenana toimi Punainen tori, mutta tässä oli jotakin vielä uljaampaa, ja historian siipien havina oli aistittavissa. Sveitsin ja Suomen lisäksi Tattooseen oli saapunut esiintyjiä muun muassa Saksasta, Isosta-Britanniasta ja Belgiasta. Paikka, jossa odotimme ennen kuviomarssin esittämisvuoroa oli tunneli, joka oli pimennetty verholla. Kun tuli aikamme esiintyä, verho avattiin ja aloitimme marssin kohti valojen täyttämää areenaa yleisön suosionosoitusten saattelemana. Tattoo-organisaatio oli järjestänyt asiat hyvin. Kuljetukset majoituspaikkamme ja Avenchesin välillä olivat aina ajallaan, ja ruokahuolto pelasi. Erityisen suurta kiitosta keräsi paikallinen terveydenhuolto, sillä soittokuntaa piinasi ikävä flunssa-aalto. Apua tarvinneet pääsivät nopeasti lääkäriin, ja sieltä määrättyjen lääkkeiden avulla joukko saatiin pidettyä taistelukelpoisena. Liikuimme pääsääntöisesti joko maastopuvuissa tai paraatiasuissa. Se herätti paikallisissa paljon kiinnostusta. Vaikka suomalaiset sotilaat eivät tosiaankaan ole jokapäiväinen näky kylällä, niin meitä ei silti pelätty. Paikalliset suhtautuivat meihin erittäin ystävällisesti ja olivat palvelualttiita. Erityisesti jäi mieleen, kun päiväkotilapset aamuisin tervehtivät meitä iloisina ja reippaasti: “Bonjour militaries!” eli “Hyvää huomenta sotilaat!“ Ulkomaankiertueet ovat osa Va r u s m i e s s o i t t o k u n n a n suorituskyvyn mittaamista ja taitojen näyttämistä. Esiintymismatkat ulkomaille eivät suinkaan ole mikään itsestään-selvyys. Hyvä sotilaallinen käyttäytyminen ja loistokkaat esitykset varmistavat sen, että Puolustusvoimien varusmiessoittokunta on haluttu esiintyjä ympäri maailmaa – vuodesta toiseen. Kulloinkin palveluksessa oleva saapumiserä siis ansaitsee ulkomaanmatkat tuleville erille. – Kersantti Antti Kauppinen Kirjoittaja on journalismin opiskelija, joka työskentelee mediaryhmän kouluttajana Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa Maanpuolustussoittokunnat Hamina Tattoossa Kolme maanpuolustussoittokuntaa Hämeen Reserviläissoittokunta Riihimäki, Uudenmaan Reserviläissoittokunta Lohja ja Päämajan Soittokunta Helsinki, osallistuivat tämänvuotiseen Hamina Tattoo sotilasmusiikkitapahtumaan, sen päätöspäivänä 2.8.2014 Tänä vuonna Tattoopäivät oli teemoitettu niin, että la 2.8. oli vapaaehtoisen maanpuolustuksen päivä ja erikoisvieraana oli Maanpuolustuskiltojen liitto. Liittoon kuuluvana Sotilasmusiikkikillan tehtävänä oli kevään aikana laatia ohjelmat ja harjoituttaa soittokunnat yhteisesiintymisiin, paraatiin ja Tattoo Shown aloitussoittoon, joita kumpiakin oli kaksi päivän aikana. Tattoon sisäänheittoparaatissa Tattoo-kadulla yhdistetyssä soittokunnassa soitti 66 soittajaa ja jälkeenpäin nähdyistä kuvista voi huomata, että marssiharjoituksista oli ollut hyötyä. Jokainen soittaja soitti ja marssi samassa tahdissa. Bastionissa soittokunnan vahvuus kasvoi peräti 85 soittajaan, mikä kuuluikin soitoissa. Esitettäviksi valitut marssit olivat suurelle puhallinorkesterille sovitettuja konserttimarsseja ja varmaankin harvemmin kuultuja Haminassa. Olihan mukana Malmstenin tuttu Sinitakkien marssi, Arthur Fuhrmannin sovituksena. Nuo konserttimarssit olivat Sea Songs (R.V. Williams), The Dam Busters (säv. Eric Coates) sekä John Philip Sousan Bullets and Bayonets. Kukin soittokunta esitti myös oman konsertin iltapäivällä runsaslukuiselle yleisölle, Haminan torilla klubi-teltassa. Ennen näitä esiintymisiä oli klubi-teltan lyömäsoittimet kadoksissa, mutta viimehetkellä Jukka Viitasaaren avustuksella ja ohjauksella riittävä määrä kalustoa saatiin soittokuntien käyttöön. Soittokuntien kapellimestarit olivat valinneet omaan esitykseensä pääosin viihteellisen ohjelman ja se tuntui olevan yleisön mieleen. Yleisö palkitsi esitykset runsain suosionosoituksin, joten myös ylimääräisiä kappaleita esitettiin. Maanpuolustussoittokuntien kapellimestarit olivat: Ilkka Laakso, Uudenmaan Reserviläissoittokunta (alh. vas.) Timo Tuunainen Hämeen Reserviläissoittokunta (alh.oik.) ja Heino Koistinen Päämajan Soittokunta (marssilla) Nähtäväksi (ja kuultavaksi.../lat.huom.) jää mikä on tulevaisuudessa maanpuolustussoittokuntien rooli maassamme ja nähdäänkö niiden esityksiä myös Hamina Tattoon oheistapahtumissa. Saamani palautteen perusteella, kukin harrastajasoittaja kokee esiintymisen Tattoossa yhtenä huippuhetkenä, omalla soittajaurallaan, joten intoa kyllä riittää. Teksti: Heino Koistinen Kuvat: Jaakko Jokinen (marssi) ja Jukka Viitasaari Karjalasta kajahtaa! Joensuun Puhallinorkesteri 50 vuotta Joensuun Puhallinorkesteri 50 vuotta Mikä yhdistää viikoittain useita kymmeniä joensuulaisia, joilla on ikäeroa parhaimmillaan lähes 70 vuotta? Ja minkä soittamana kajahtaa komeasti niin hymni, humppa kuin heavyrock? Kyseessä on tietenkin Joensuun Puhallinorkesteri, joka tänä vuonna juhlii 50-vuotista taivaltaan – luonnollisesti monipuolisen musikaalisissa merkeissä. Puhallinmusiikkia laidasta laitaan Joensuun Puhallinorkesterin toiminta on koko sen olemassaolon ajan ollut monipuolista ja värikästä. On soitettu niin taide- kuin viihdemusiikkiakin, osallistuttu mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin ja konsertoitu ahkerasti ulkomaita myöten. Ja ennen kaikkea tutustuttu uusiin ihmisiin, pidetty hauskaa yhdessä ja samalla opittu paljon uutta – toivon mukaan aina toisinaan myös soittamiseen liittyen. ”Torvisoittokoneista” se alkoi Torvisoitto on raikunut Joensuussa jo 130 vuoden ajan. Ensimmäinen tieto puhallinorkesteritoiminnasta Joensuussa on vuodelta 1884, jolloin vastaperustetussa vapaapalokunnassa arveltiin, että mitäpä palokunta olisi ilman torvisoittokuntaa. Niinpä palkattiin kapellimestari musiikin ja laulun opettajaksi sekä hankittiin 10 ”torvisoittokonetta”. VPK:n soittokunnan tarina jäi lyhyeksi: sen toiminta päättyi jo 1900-luvun alkuvuosina. Onneksi puhallinmusiikin perinnettä jatkoivat Joensuussa monet muut orkesterit, joihin kuuluivat muun muassa työväenyhdistyksen ja NMKY:n soittokunnat sekä Rauma-Repolan Penttilän sahan poikasoittokunta. Kesällä 1964 pidetyn kulttuuriseminaarin yhteydessä maineikas pasunisti Olavi ”Ankka” Lampinen kehotti kaikkia joensuulaisia puhallinsoittajia yhdistämään voimansa yhdeksi suureksi orkesteriksi. Näin tapahtui, ja Lampisen visio toteutui komeampana kuin hän kenties olisi itse osannut aavistaakaan. Tuloksena oli näet Joensuun Puhallinorkesteri, joka on ehtinyt ilahduttaa joensuulaisia soitollaan jo useamman sukupolven ajan. Eikä loppua ole näkyvissä, vaan 50-vuotias porskuttaa edelleen nuoruuden innolla! Orkesterin säännöllisistä esiintymisistä tunnetuin lienee koululaisten Suomen suven avaus, joka kajahtaa Joensuun Laulurinteellä aina koulujen päättymisen aikoihin. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1985, ja JPO on heti alusta asti ollut joka kevät mukana säestämässä jopa 6000henkistä lapsikuoroa, joko yksin tai sotilassoittokunnan tai kaupunginorkesterin kanssa. Karjalan Sotilassoittokunnan kanssa JPO on vuosien mittaan tehnyt paljon yhteistyötä, ei vähiten siksi, että orkesterin pitkäaikaisista kapellimestareista useat ovat olleet sotilassoittajia. Kun sotilassoittokunnan toiminta vuoden 2013 lopussa päättyi, JPO:n soittajista muodostettiin runko uudelle perinnesoittokunnalle, jonka ansiosta sotilasmusiikki saa kaikua edelleen myös Pohjois-Karjalassa. Yksi tärkeä askel JPO:n historiassa otettiin 1990-luvulla, kun orkesteri aloitti virallisen yhteistyön Joensuun konservatorion kanssa. Sitä kautta orkesterin riveihin saadaan vuosittain lukuisia taitavia ja innokkaita nuoria soittajia. Toinen ääripää ovat olleet syksyisin järjestetyt Tartu torveen uudestaan -kampanjat, joiden myötä orkesteriin on liittynyt etenkin sellaisia vanhempia ihmisiä, joilla soittoharrastus on syystä tai toisesta vuosien varrella jäänyt unohduksiin. Joensuun Puhallinorkesteri 50 vuotta Joensuun Puhallinorkesteri 50 vuotta Erilaisten ihmisten yhteinen harrastus Torvisoittoa kaikille Vuosikymmenten kuluessa Joensuun Puhallinorkesterin kokoonpano on vaihdellut paljon. Pienimmillään orkesteri oli 2000-luvun alkupuolella, jolloin aktiivisten soittajien määrä käväisi pahimmillaan jopa alle kymmenessä. Noista ajoista on kuitenkin noustu aivan toisenlaisiin lukemiin: soittajia on tällä hetkellä nelisenkymmentä, ja kaikki soitinryhmät ovat hyvin edustettuina. Joensuun Puhallinorkesterin viime vuosien ohjelmistoa on leimannut yllätyksellisyys ja ennakkoluulottomuus. Konserteissa on kuultu niin elokuvasävelmiä, raskasta rockia kuin argentiinalaisen tangon tahtiin taipuvaa kirkkomusiikkiakin. Ja sama meininki näkyy ja kuuluu myös meneillään olevan juhlavuoden ohjelmistossa. JPO:ssa toimii myös ahkerasti keikkaileva torviseitsikko, jolta luonnistuu niin marssi-, viihde- kuin tanssimusiikkikin, ja muutama muukin pienyhtye virittelee parhaillaan toimintaansa. Orkesterin aktiivisoittajista noin puolet on miehiä ja puolet naisia, ja ikäjakauma on suorastaan hämmästyttävän laaja, noin 15 vuodesta 80 vuoteen. Mikä oikein yhdistää erilaisia ihmisiä tällä tavoin ja saa heidät kokoontumaan yhteen viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen? Yksi tärkeimmistä syistä on ilman muuta orkesterin ilmapiiri. Sen mainitsevat heti ensimmäisenä lähes kaikki soittajat, kun heiltä kysytään, miksi he viihtyvät JPO:n riveissä. Ja yksi tärkeimmistä ilmapiirin luojista orkesterissa on luonnollisesti kapellimestari. JPO:ssa tahtipuikkoa on vuodesta 2005 lähtien heiluttanut konservatorion trumpetinsoiton lehtori Mika Hirvonen. Kapellimestari Hirvosen rento mutta napakka asenne rohkaisee soittajia yrittämään parhaansa lähtötasosta riippumatta – kuten voi odottaakin ihmiseltä, joka itse on aloittanut oman puhallinorkesteriuransa jo yhdeksänvuotiaana. Hänen mielestään on aina yhtä mukava nähdä ja kuulla, kuinka yksittäisistä soittajista vuosien mittaan hioutuu yksi soiva instrumentti ja kuinka soittotaidon kehittyessä kasvaa samalla myös orkesterin yhteishenki. – Vaikka tavoitteet olisivat korkeallakin, niin erityisesti harrastelijoiden kanssa soittamisen täytyy olla myös hauskaa, Hirvonen summaa oman johtamisfilosofiansa. – Eikä virheitä kannata pelätä, koska ne kuuluvat elävään musiikkiin siinä missä muuhunkin elämään. Rohkeasti siis mukaan tekemään musiikkia yhdessä! Yksi juhlavuoden päätavoitteista on esitellä puhallinmusiikkia ja sen monipuolisia mahdollisuuksia sellaisillekin ihmisille, joille se ei välttämättä ole ennestään tuttua. Alkuvuoden mittaan on ehditty soittamaan niin kirkossa kuin kävelysillallakin, ja loppuvuoden ohjelmaan kuuluu muun muassa lastenkonsertteja sekä esiintymisiä sairaaloissa ja palvelutaloissa. Näin puhallinorkesterin sävelistä pääsevät nauttimaan nekin, joille se ei muuten olisi mahdollista. Lisäksi marraskuussa konsertoidaan yhdessä konservatorion ammattiopiskelijoiden ja opettajien kanssa ja tiivistetään täten yhteistyötä myös konservatorion suuntaan. Juhlavuoden varsinainen pääkonsertti pidettiinn sunnuntaina 28. syyskuuta Joensuun Carelia-salissa. Konsertissa kuultiin läpileikkaus orkesterin viiden vuosikymmenen mittaan soittamasta ohjelmistosta höystettynä uudella, ja soittamassa oli nykyisen kokoonpanon lisäksi lukuisia JPO:n entisiä soittajia vuosien varrelta. Siis malliesimerkki siitä, mitä puhallinmusiikki parhaimmillaan voi olla – koko elämän mittainen harrastus, joka yhdistää yhä uusia soittajasukupolvia! Teksti : Anna Dannenberg Kuvat: JPO:n arkisto Lisätietoja: JPO:n nettisivut, www.jpo.fi JPO:n Facebook-sivut Soittamisen pitää olla hauskaa, sanoo kapellimestari ...ja lastenkonsertissa se myös näkyy. Tästä alkoi torvisoitto Joensuussa. VPK:n soittokunta 1888. Joensuun Puhallinorkesteri 50 vuotta Sotilassoittokunnan ja Suomen suurimman lapsikuoron kanssa Laulurinteellä. Puhaltimilla juhlavasti fan gloriam] Joensuun Puhallinorkesteri[ad 50 vuotta Joensuun Puhallinorkesterin 50-vuotisjuhlavuosi huipentui sunnuntaina 28. syyskuuta Carelia-salissa järjestettyyn juhlakonserttiin. Mukana oli JPO:n nykyisen noin 40-henkisen kokoonpanon lisäksi parikymmentä aiempaa soittajaa vuosien varrelta, joten lopputuloksena oli varsin mukavan kokoinen ja tasapainoinen puhallinorkesteri. Koko porukka ei ehtinyt harjoitella yhdessä ennen konserttia kuin muutaman tunnin verran, mutta yllättävän hyvin kokoonpano soi lyhyelläkin yhteisharjoittelulla – mikä ei toisaalta ole ihme, koska vierailevista tähdistä useat olivat joko ammattimuusikkoja tai aktiivisia harrastajia. Toki suuri osa soittajista myös tunsi toisensa jo ennestään, ja monia riemukkaita jälleennäkemisiä ehdittiinkin viikonlopun mittaan todistaa. Myös konserttiohjelmassa näkyi JPO:n historia: mukaan oli valittu kappaleita orkesterin viiden vuosikymmenen varrelta. Vanhempaa ohjelmistoa edustivat esimerkiksi konsertin alkupuolella kuullut Franz von Suppén Kevyt ratsuväki -alkusoitto sekä Heino Kasken Preludi, joita JPO on soittanut aina alkuvuosistaan asti. Loppua kohden ohjelma keveni ja modernisoitui, ja encoreina esitetyt Harlem Nocturne sekä Timo Hytösen Sisulla ja sydämellä kuuluivat jo orkesterin aivan viime vuosien ohjelmistoon. Myös konsertin solistit edustivat lähes ääripäitä orkesterin kehityksessä. Ensimmäisenä solistina kuultiin Kansallisoopperan tuuban äänenjohtaja Simo Finniä, joka on aloittanut soittouransa Joensuun Puhallinorkesterissa 80luvulla. Hänen tunnelmallinen tulkintansa Sammy Nesticon Persuasionista oli lähes epätodellinen kokemus, etenkin kun tuubasoolot ovat jopa puhallinorkesterimaailmassa varsin harvinaista herkkua. Toinen solisti puolestaan oli yksi nykyisen JPO:n nuorimmista soittajista, vasta 16-vuotias Jere Lemmetty, joka marimbansa kanssa suoriutui komeasti vauhdikkaasta Cavaquinhosta ja sai yhdet konsertin raikuvimmista aplodeista. Konsertin liikuttavimmat hetket taas koettiin Vangelisin hartaan kauniin Conquest of Paradisen aikana, kun himmeästi valaistussa salissa hiljennyttiin muistelemaan päivälleen 20 vuoden takaisen Estonian onnettomuuden uhreja. Orkesteria johti pääosin nykyinen kapellimestari Mika Hirvonen, joka tasaisen rauhallisella otteellaan piti suuren orkesterinsa hyvin koossa mutta sai toisinaan loihdittua esiin myös yllättävän tehokkaita nyansseja, esimerkiksi konsertin vaativimpiin koitoksiin kuuluneessa Holstin Es-duurisarjassa. Hirvosen lisäksi tahtipuikkoon pääsivät tarttumaan myös kaksi JPO:n entistä kapellimestaria, Raimo Maaranen ja Juha Tiensuu, joiden johtamat kappaleet havainnollistivat hyvin, miten suuri merkitys kapellimestarin persoonalla on orkesterin soinnille. Tiensuun johtama Šostakovitšin Valssi nro 2 oli kaikin puolin harkittu ja hillitty kokonaisuus, kun taas Granada räiskähteli Maarasen johdolla ääripäästä toiseen pysyen kuitenkin koko ajan johtajansa hallinnassa. Konserttijuontojen yhteydessä saatiin kuulla myös kaikkien kolmen kapellimestarin mietteitä ja muisteluja omilta orkesteriajoiltaan. Juhlakonsertin järjestäminen oli kova urakka (kiitokset etenkin orkesterin omalle ihmenaiselle, sihteeri Annikki Tanskaselle!), mutta lopputulos oli vaivan arvoinen. Kotiinviemisenä oli hyvä mieli niin 300-päisellä yleisöllä kuin esiintyjilläkin – joista suurin osa tosin päätyi koteihinsa vasta pitkän ja perusteellisen karonkan jälkeen. Jos tasavuosien täyttäminen on aina näin hauskaa, niin tuleva vuosikymmenhän sujuukin mukavasti seuraavan juhlakonsertin odotuksen merkeissä! Teksti: Anna Dannenberg Kuvat: Timo Ventola Joensuun Puhallinorkesteri 50 vuotta JPO:n kapellimestareita viideltä vuosikymmeneltä: Raimo Maaranen (1979–1995), Mika Hirvonen (2005–) ja Juha Tiensuu (1995–2005). Iso torvi (edessä) ja solisti Simo Finni. YTR-850 125-vuotisen historiansa aikana on Yamaha ansainnut maineensa valmistamalla huippuluokan soittimia. Custom sarjan instrumentit ovat juuri näitä korkealuokkaisia ja merkittäviä soittimia, joita Yamaha tarjoaa ammattitason soittajille. Erinomainen esimerkki tästä on juhlavuoden erikoismalli YTR-850 –trumpetti. Siinä on yhdistetty nikkelihopeisen viritysputken ja kultamessinkisen suuputken hyödyt. Kevyen mallin monipuolinen äänimaailma, helppo soitettavuus ja erinomainen intonaatio ovat omainaisuuksia, joita voit odottaa Yamaha YTR-850 trumpetista. Tervetuloa koesoittamaan. Hinnat alkaen 1945€ F-Musiikki Helsinki, Kaisaniemenkatu 7, 010-3207 430 Ma-Pe 10-18, La 10-16, Su suljettu. Kuortaneen Soittokunta 60 vuotta Totista torvensoittoa vuodesta 1954 lähtien Kokoonpano oli alussa seitsikkopohjainen, johtajana Dir. mus. Väinö Hattula, joka myös soitti es-kornettia ja vastasi soittajien opetuksesta. Nykyinen yhtäjaksoinen soittokuntatoiminta alkoi maaliskuussa vuonna 1954 Väinö Hattulan johdolla. Sitä ennen oli torvisoittotoimintaa viritelty Heikki Klemetin toimesta jo v. 1896. Mikäli tuosta ajasta laskettaisiin lähtölaukaus, niin soittokunta olisi jo lähes 120-vuotias. Soitannossa oli kuitenkin viiden vuoden jälkeen tauko, jos toinenkin, joten yhtenäinen ajanlasku on järkevää aloittaa v:sta 1954. 1970-luku oli muutosten aikaa, myös soittokunnassa. Vuonna 1971 valta vaihtui, kun Väinö Hattula joutui jäämään pois terveydellisistä syistä. Tällöin rakennusmestari Juho YliLahti otti Hattulan paikan ja jatkoi soittajien johtamista. Torvisoittokunnalla oli tuolloin vaikeuksia heti alussa: rahaa ei ollut, nuotteja ei riittänyt kaikille ja soittimet olivat rikkinäisiä ja monista puhaltimista puuttui suukappale. Lisäksi soittimien huoltoon ei ollut varaa, joten rahaa jouduttiin keräämään keräyksellä sekä pankista lainaa ottamalla. Soittimien huollatuksen jälkeen, rahoilla ostettiin vielä jokaiselle soittajalle nuottiteline ja jokaiselle nuottikirja. Ensiesiintyminen oli syyskuussa 1954 Ylijoen nuorisoliiton talon korjauksen jälkeisissä avajaisjuhlissa, vain puolen vuoden harjoittelun jälkeen. Lisäksi soittokunta teki tuolloin yhteistyötä Herojan soittokunnan kanssa vuonna 1958 Kuortaneen maatalousnäyttelyissä. Kyseisen esiintymisen jälkeen Herojan soittokunta lakkautui ja Kuortaneen soittokunnan jatkaessa. Samaisena vuosikymmenenä, 1970luvun puolenvälin jälkeen, tulivat ensimmäiset naissoittajat ja puupuhaltajat soittokuntaan. Lisäksi soittajien koulutukseen kiinnitettiin huomiota enemmän ja innokkaaksi kouluttajaksi löytyi soittamisen jo 1950-luvulla aloittanut Heikki Viitasaari, joka tunnetulla ’tairolla’ koulutti kotonaan (mm. Harri Kuusisaarta/lat. huom.) Mäyryssä uusia soittajia kohti soittokunnan rivejä. Soittokunta 2014, Auli Viitasaari alh. oik. Lisäoppia haettiin myös Seinäjoelta Etelä-Pohjanmaan Musiikkiopistolta ja Alavudella ja Lapualla järjestetyistä puhallintapahtumista. Soittokuntailua 1960-lvulla, alh. vas. Väinö Hattula es-kornetin kera. Suomalaisia marsseja ja Koraaleja puhaltimille olivat tuolloin kovassa käytössä, mutta hankittiin vähän modernimpiakin nuotteja eli Harold L. Waltersin legendaksi muodostuneita sovituksia. Soittajien keskuudessa ne tunnetaan paremminkin nimillä ”Keltaanen ja Punaanen kiria”, kannen värin mukaan. Soittajien määrä 70-luvun lopulla oli tähän astisen elämän kaarensa huipulla, yli 30 soittajaa, jolloin myös soittokuntaa voitiin sanoa Kuortaneen Puhallinorkesteriksi. Tästä soittajien määrä on tippunut tappavan tasaiseen tahtiin Kuortaneen väkiluvun myötä. 1980-luvulle tultaessa tuli muotiin pystytukka ja permanentit naisille, soittokuntaan tummansininen takki ja kaikille kravatti, muutosten aika jatkui sekä miesvalta jatkui johdossa. Ohjelmisto laajeni tuolloin vielä lisää viihteellisempään suuntaan, vaikka mukana pysyivät yhä marssikirjat sekä sikermäsovitukset. Käsinkirjoitetut perinnenuottikirjat poistuivat käytöstä. Uutta puhallinmusiikkia olivat vahvasti tuomassa esiin soittokunnan omat soittajat omilla sävellyksillään ja sovituksillaan, mm. Heikki, Jukka, Markku ja Liisa Viitasaari, Pauli Moisio sekä Jorma Talvitie. Viimeisenä mainittu ja pasunistimuusikko toimi 1980-luvulla Kuortaneen kansalaisopiston musiikinopettajana. Hän teki opetustyön ohessa runsaasti sovituksia soittokunnalle ja 1980-luvulla ja nyt 2014 comebackin tehneelle Kuurtanes Big Bandille jossa monet soittokunnan jäsenet myös soittivat. Samaan aikaan jyräsi myös lähinnä soittokuntalaisista koostunut rockryhmä Suukappale kansalaisopiston piirinä, tehden paluun kesällä 2013 nimellä Earth, Wind & Etukuormaaja! Valta tahtipuikossa vaihtui jälleen vuonna 1987, kun Juho YliLahti vapautti paikkansa Markku Viitasaarelle, joka toi uutta sointia ja teoksia(an) soittokuntaan ja mm. johtamansa Puhkupillit kylään 1989, jolloin järjestettiin myös 35vuotisjuhlakonsertti. 1990-luvulla ”kaapu” vaihdettiin vapaampaan esiintymisasuun eli mustavalkoiseen soittoasuun, joka taitaa olla tänäänkin nähtävissä. Soittajien rivit harvenivat huomattavasti, nuoriso läksi opiskelemaan ja vanhimmasta päästä väki sai kutsun taivaalliseen soittokuntaan sekä balanssi naisten ja miesten lukumäärään alkoi löytyä. Kesinä 2002 ja 2003 Talomuseolla esitettiin Kuurtaneskavalkadia Elämää, jota elimme, soittokunta oli siinä mukana orkesteritehtävissä. Heinäkuussa 2009 Kuortaneella pidettiin Eteläpohjalaiset Spelit, silloin soittokunta otti osaa Torvet lounaassa –konserttiin Alavuden puhallinorkesterin ja Kurikan soittokunnan kanssa. Lähes vuosittaisia soittotehtäviä ovat olleet itsenäisyyspäivän juhlallisuudet ja Kuhina-avaukset. Markku Viitasaaren sovituskonsertti soi 1998, mukana myös Liisa Viitasaaren Laulattaa-kuoro ja Cantores Minores Ensemble. Vuonna 2002 oli vuorossa Markun sävellyskonsertti CME:n kera, esitykset olivat myös Seinäjoella ja Kauhajoella. Yhteistoimintaa muiden orkesterien välillä jatkettiin yhteiskonsertilla Lapuan musiikkiopiston puhallinorkesterin kanssa keväällä 2012. Konsertit pidettiin samana päivänä ensin Kuortaneella Urheiluopiston tiloissa ja illalla Lapualla Vanhan paukun Alajoki-salissa. Soittokuntalaisista on muodostunut monenlaisia soittoryhmiä, joista osa toimii edelleenkin. Mainittakoon näistä: Kuortaneen Vaskiseitsikko, Mäyry Jazz, Melomaanit, Viihdemusiikkiyhtye ”Lepakot” Pertti Kurikan johdolla, Kuurtanes Big Band, Timo Viitasaari Swing band sekä tänä vuonna perustettu Kuortaneen soittokunnan hanurikkayhtye D-piste. Johtajan vaihdos oli edessä. Auli Viitasaari johti ensin nuorten soittajien Melomaanit-ryhmää ja muutaman vuoden kuluttua koko soittokuntaa. Auli on nyt johtotahteillut 23 vuotta ja olipa hän vuosia SPOL:n hallituksenkin jäsen. Tärkeimpiä esiintymisiä 90-luvulla olivat v.1994 Kuortaneen soittokunnan 40-vuotiskonsertti sekä v.1999 soittokunnan kevätretki Lempäälään, jossa soittajat muodostivat leiripuhallinorkesterin Lempäälän Nuorisoseuran puhallinorkesterin kanssa yhteisvoimin. Kuortaneen vaskiseitsikko on viime vuosikymmeninä ollut aktiivisin kuortanelaisen vaskimusiikin toteuttaja. Kyseinen kokoonpano on tehnyt kaksi äänitettä vuosina 1990 ja 1995 sekä vaskiseitsikko on saanut Sulasolin II-palkinnon vuonna 1986 sekä osallistunut Nivalassa SM-kilpailuihin vuonna 1995. Viimeisin keikka vaskiseitsikolla oli heinäkuussa 2013, kun he e s i i n t y i v ä t K u o r t a n e e n t e r v a h a u d a l l a , Te r v a v i i k o n kulttuuriehtoolla. Vuonna 1998 perustettiin 7ikko-kustannus ay, Auli ja Markku Viitasaaren toimesta. Alkuvuosien aikana kuitenkin Markku luovutti oman osuutensa Jukka Viitasaarelle. 7ikkokustannuksen kautta eri puhallinsäveltäjien teoksia myydään ympäri Suomea. Kesän 2014 virkistysruiske oli KuBBa:n, Kuurtanes Big Bandin, reunion-esiintyminen Urheiluopistolla ulkoilmakonsertissa Kuhina-lauantaina, konsertin aikaansaamiseksi puursi erityisesti trumpetistimme Jussi Leppänen. Päätän Heikki Viitasaaren (1937-2010) valikoituun teesiin eli henteismiin: Oma kansalaisopisto loppui Kuortaneella v. 2002 tai oikeammin sanottuna siirryttiin laajempialaiseen Lakeudenportin kansalaisopistoon jossa soittokunta jatkoi omatoimiryhmänä. Vakiosoittajien määrä on 2000-luvulla lasketellut tusinasta kymmeneen. ”Soittaminen saa häiritä juhlimista, mutta juhliminen ei saa häiritä soittamista.” Teksti: Lassi Takanen Kuvat: Kuortaneen Soittokunnan arkisto Kuortaneella puhallettiin ”tunnetulla tairolla” Lassi Takanen pyysi niin koriasti kirjoittamaan kuurtanelaisten juhlakonsertista niin kokeillaan nyt luokanopettajan pätevyydellä... Ja tulihan sitä torvisoittoa vai puhallinmusiikistakos sitä nykyään puhutaan urheilulukion yllättävän viihtyisässä ja toimivassa salissa 1.11.2014. Vanhoja klassikkojakin mutta enpä ole aikaisemmin kuullut Jorma Talvitien sovituksia Myrskyluodon Maijasta thai Prinsessa Ruususesta. Madetojan Barcarola helli korvia pehmoisesti. Markku Viitasaaren Käyn kartanon taa oli hauskaa kuultavaa jazzsointuineen. Veljensä Jukan Suo, kuokka ja samba oli vaativuudessan jo melkein liian optimistinen valinta, muuta Juhlasoitto jyrähti komian haikeasti. Soittokunnan kantaisän Heikki Viitasaaren Serenadi Helenalle soi 28 vuoden esitysvarmuudella. Vähän lisävarmuutta ja paljon enemmän soittajia olis tarvittu Kimmo Kopran Ritarit metsällä -sävellyskilpailuvoittajaan. Tarttuva teos joka tapauksessa. Ensi kertaa kuulin myös Jukka-Pekka Lehdon kieronhauskan Sotkelmia suomalaisesta sävelmästä. Johtamistehtävissä debytoi Puhkupilleissäkin vaikuttava Soila Takanen, joka kyllä on soittanut tuubaa vuosikausia, mutta orkesterinjohdon hän on ottanut hyppysiinsä vasta tänä vuonna. Hyvin ottikin. Kelpaisi meidän mieskuorollekin! Soittokunnan nestori, jo 55 vuotta trumpettisektiossa viihtynyt Pertti Kurikka, sai SPOL:n ansiomerkin, jonka ojensi juontajana toiminut SPOL:n halllituksen jäsen Jukka Viitasaari. Myös 60 euron nuottilahjakortti vaihtoi omistajaa. Auli Viitasaari taas palkittiin soittokunnan puolesta kerätyllä ”kolehdilla”. Mukaan mahtui myös soittokunnan perustajajäsenien muisteloja, mm. Juho-Yli Lahti ja Pauli Moisio pääsivät ääneen. Vai että lankarullista tehtailtiin suukappaleita, kovat on ollut ajat vielä 1950-luvulla. Onnea siis jatkossa, kuurtanelaaset! Pertti Maltomäki Kurikan Soittokunnalla takana ennätysvuosi! KSK Tangokadun päälavalla Kurikan Soittokunta on perustettu jo vuonna 1898, mutta se ei ole tahtia hidastanut, päinvastoin. Kokoonpanoon kuuluu lähes 30 aktiivista harrastajapuhaltajaa Kurikasta ja naapurikunnista. Kapellimestarina toimii Peter Roos Närpiön Pirttikylästä. Orkesteri on elämänsä vedossa ja takana on ainakin näkyvyydessä mitattuna kenties Soittokunnan aktiivisin toimintavuosi. Perinteisten Kurikan lukion vanhojen tanssien ja kaupungin kesätorikeikkojen lisäksi Kurikan Soittokunta osallistui kesän aikana Seinäjoen Tangomarkkinoille sekä Kurikan Rytmiraidefestivaaleille. Molempia keikkoja varten aloitettiin tiivis harjoittelu jo keväällä. Tangomarkkinoiden avauspäivänä Soittokunta esiintyi tapahtuman avajaisparaatissa sekä Tangokadun päälavalla. Tahdikasta paraatia seurasi Seinäjoen keskustassa satamäärin yleisöä. Risteyksissä pysähdyttiin esittämään tangoja. Tangokadun lavakeikalla Soittokunta pääsi esittelemään omaa viihdeohjelmistoa hiukan laajemmin. Orkesterin omista riveistä nousivat laulusolisteina esiin Pauliina Niemi, Aatos Ilomäki ja Tapio Peltonen. Seuraavana päivänä laulukilpailun tangokuningasfinaali alkoi Soittokunnan marssilla yleisön halki lavan eteen La Cumparsitaa soittaen. Homma meni suorana lähetyksenä eetteriin ja juontaja Piia Pasanen kertoi, että paraatista vastasi Kurikan Komia Soittokunta! Soittokunta sai Tangomarkkinoilla varmasti tähän saakka suurimman yleisönsä ja palaute oli kautta linjan kiittävää. Tapahtumaa varten treenattiin runsaasti erityisesti marssimista ja paraatisoittoa, jotka olivat uusia aluevaltauksia Soittokunnalle. Lisäksi hankittiin uudet esiintymispaidat ja isorumpu nimiteippauksilla. Kokonaisuutena mieleen jäi erityisesti suoran TV-lähetyksen mittava organisointi ja sekunnintarkka aikataulutus: jokaisella ohjelmanumerolla oli oma tiukasti määrätty aikansa ja paikkansa, ja tapahtumat myös harjoiteltiin tarkasti. Soittokunnan osalta lopputulemana oli sitten reilun puolen minuutin esiintyminen, jonka toteuttamiseen meni käytännössä koko päivä… Mitäpä sitä ei esiintyjä tekisi julkisuuden eteen! KSK tangoparaatissa Kurikan Soittokunnalla takana ennätysvuosi! KSK Rytmiraiteella... Elokuun puolivälissä Kurikan Soittokunta nousi jälleen suuren yleisön eteen Rytmiraide-festivaalin lavalle. Rytmiraide on vuodesta 2007 saakka Kurikan wanhan rautatieaseman ja makasiinin miljöössä järjestetty noin 1000 hengen rytmimusiikkijuhla. Sähkökompilla vahvistetun kokoonpanon ja projektin nimi oli Big Band Show ja solisteina loistivat Iida ”Iitu” Häkkänen ja Sami Pitkämö. Rockia, poppia ja soulia yhdistelevässä ohjelmistossa oli mm. Beatlesin, Ray Charlesin, Lionel Richien ja Celine Dionin kappaleita. Lokakuussa Kurikan Soittokunta osallistui Närpiössä järjestettyyn Blåsarnas Dag – Puhaltajien päivä –tapahtumaan yhdessä närpiöläisten orkestereiden ja tähtivieraaksi saapuneet Töölö Brassin kera. Monipuolinen ja antoisa päivä, johon sisältyi oman konsertin lisäksi muiden kuuntelua ja vapaata seurustelua vähintään kahdella kotimaisella. Yhteistyö kielirajan toiselle puolelle jatkui marraskuun lopussa Kurikassa yhteiskonsertissa, jossa Soittokunnan vieraaksi saapui Närpes Skolmusikkår johtajanaan Anders Teir. Yleisöä oli jo alkuillasta paikalla useita satoja ja ”Big Band” pani parastaan värivalojen loisteessa. Solistit ja bändi onnistuivat erinomaisesti ja keikan aikana koettiin ikimuistoisia tuokioita, joista esille nostettakoon Iitun tulkinta All by myself sekä Samin ja Iitun duetto You´ve lost that loving feeling. Illan aikana tapahtui Soittokunnan osalta varmasti jonkinlainen läpimurto monen sellaisen ihmisen tietoisuuteen. Saattoivatpa siinä muillakin mielipiteet ja stereotypiat hiukan päivittyä ja kuva puhallinmusiikista monipuolistua, mikä on tietysti erinomainen asia. Kurikan Soittokunta palkittiin festivaalin vuotuisella Rytmikisko-palkinnolla kunnianosoituksena rytmimusiikin eteen tehdystä työstä. Huikea vuosi alkaa olla paketissa ja on aika kiittää kaikkia mukana olleita. Erityiskiitos kapellimestarillemme Peter Roosille. Ilman Peterin ideoita, ammattitaitoa ja innostavaa otetta tällainen meininki ei olisi Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla mahdollista! Rentouttavaa joulua ja rytmikästä uutta vuotta koko Suomen puhallinheimolle – annetaan torvien soida ja pillien vinkua! Teksti: Kimmo Niemi Kuvat: Leo Palomäki (Tangomarkkinat) Hannu Koivisto (Rytmiraide) ...solisteinaan Sami Pitkämö ja Iida Häkkänen! Pohjantie puhalteli Mallorcalla Kuopiolainen pitkät perinteet omaava Pohjantien nuorisopuhallinorkesteri teki konserttimatkan Mallorcan aurinkoon 20.10.-26.10.2014. Matka toteutettiin yhteistyössä Kuopion konservatorion kanssa ja sieltä saatiin orkesterinjohtajien Marjukka Huttusen ja Taina Räsäsen tueksi mukaan trumpetinsoitonopettaja Tapani Heiskanen. Orkesterin pasunisti Merle Rautiainen kertoo: ”Matka oli järjestetty loistavasti! Tekemistä oli hurjasti, mutta se oli tasapainossa vapaa-ajan kanssa. Vapaa-aika kului pitkälti siinä mitä lomamatkoilla yleensäkin tehdään: uimisessa ja rannalla loikomisessa, sekä kauppojen kiertelyssä sun muussa, ei niin suunnitellussa.” Kuten tavallista, matkajärjestelyjä tehtiin pitkällä aikavälillä mutta paljon tapahtui viimeisten viikkojen aikana. Matkan järjestämiseen tarvittiin toimiva matkatyöryhmä, taustaorganisaatiot ja matkatoimisto sekä toimiva paikallinen yhteistyötaho. Nuorin soittaja oli 9-vuotias rumpali Niilo Eskelinen ja muut 13-19-vuotiaita. Ennen matkaa Niilo kommentoi: ” En ole ennen ollut soittokeikalla ulkomailla. Minua jännittää vähän.” Lähes kaikki soittajat ovat Kalevala-Pohjantien nykyisiä tai entisiä musiikkiluokkalaisia. Soittajia oli mukana 22 orkesterin liki kolmestakymmenestä soittajasta. Pohjantien koulu on antanut loistavat puitteet orkesteritoiminnan harjoittamiseen, Kuopion konservatorio on mahdollistanut johtajien toiminnan sekä luonut yhteydet Palman konservatorioon ja Pohjantien Nuorisomusiikki ry on tukenut erittäin tuntuvasti nuoriso-orkesterin matkaa. Paikallisena yhteyshenkilönä toimi mallorcalainen englanninkielenopettaja Assumpta Mascaró. Matkaohjelma sisälsi neljä konserttia, tutustumista ala-ja yläkouluihin sekä Palman konservatorioon, retken vuoristoon ja Palman Akvaarioon sekä Palman kaupungin kiertoajelua, shoppailua, lämmintä auringonpaistetta ja uimista saaren pitkällä ja kauniilla ranta-alueella. Nuorten mukaan parasta matkassa olivat paikalliset ihmiset: se, kuinka he olivat avoimia ja ottivat meidät vieraanvaraisesti vastaan. Orkesterinjohtajille parasta oli se, että he saivat viedä Mallorcalle parasta Suomesta eli nuoret. ”Saimme olla ylpeitä soittajistamme ja oli ilo seurata, kuinka he toimivat uusissa tilanteissa”, Taina Räsänen toteaa. Merlen ja klarinetisti Veera Lautamiehen mielestä oli aivan mahtavaa keskustella mallorcalaisten nuorten kanssa kouluilla sekä konservatoriolla. Nuoret olivat mukavia ja puhuivat todella hyvää englantia. Merle kertoo juttelevansa heistä muutaman kanssa facebookissa vieläkin, joten matkalta sai myös uusia ystäviä. Orkesterilla oli matkalla neljä konserttia joista kolme oli koululaiskonsertteja. Konserteista kolme oli koululaiskonsertteja. Soitimme kauniissa säässä Rafal Nou – , Rafal Vell- ja Mata de Jonc - koulujen pihoilla. 3-16-vuotiaat oppilaat nauttivat ja eläytyivät musiikkiin silminnähden. Koululaiset esittivät orkesterille myös kuorolauluja ja erityisesti Rafal Vell-koulun oppilaiden suomeksi esittämä Kolme varista nostatti hymyn kaikkien huulille. Ohjelmisto oli koottu suomalaisesta musiikista sekä kansainvälisesti tunnetuista elokuvasävelmistä. Konserttiin kuului myös soitinesittely Piippolan vaarin sävelin. Matkan pääkonsertti oli Palman konservatorion lukuvuoden avajaisissa, jossa Pohjantien nuorisopuhallinorkesteri oli pääesiintyjänä ja kunniavieraana. Tapani Heiskanen piti isäntien pyynnöstä puheen suomalaisesta musiikkikasvatuksesta ja se käännettiin myös katalaanin kielelle. Ohjelmistossa oli edelleen suomalaista musiikkia, mm. Finlandia, Aamu lakeuksilla ja Majakkasaari tenorisaksofoni- ja baritonisolisteineen. Lisäksi soitettiin myös elokuvamusiikkia ja yleisö hullaantui viimeistään siinä vaiheessa, kun ilmoille kajahti Oye Como Va! Konsertin jälkeen saimme kokea lämpimän vastaanoton yhteisessä illanvietossa, jonka tarjoilut konservatorion oppilaat perheineen olivat järjestäneet. Orkesterilaiset lauloivat kiitokseksi juhlaväelle Kalliolle, kukkulalle. Kaiken päätteeksi konservatorion rehtori Fèlix Aguiló kommentoi kokonaisuutta: ”Fantastico!” Matka oli hieno kokemus. Matkoilla ryhmän yhteishenki yleensä tiivistyy ja paranee. Ulkomailla koetut yhteiset hetket ja elämykset jäävät loppuelämäksi mieleen. Musiikillisesti ulkomaille suuntautuvat konserttimatkat kasvattavat soittajia sekä yksilöllisesti että ryhmänä ja kehittävät orkesteria parempiin suorituksiin. Yhteistyötä Palman konservatorion kanssa tullaan jatkamaan ja toivomme saavamme heidät vastavierailulle. Seuraava orkesterimatka on jo tähtäimessä! Myös nuoremmista soittajista koostuvan Pohjantien Buhaltajien matkaa suunnitellaan jo täyttä päätä ja aika näyttää, milloin vuoden toiminut aikuisten alkeisorkesteri uskaltautuu ulkomaanvaihtoon! Teksti ja kuvat: Taina Räsänen ja Katri Hollmén Matkan pääkonsertti pidettiin Palman konservatorion lukukauden avajaisissa. Alavuden Puhallinorkesteri Belgiassa Alavuden Puhallinorkesterin ja Kansanlaulukuoro Tiilojen ja Pelimannien ja Rytmimanian Belgian matkan 12.-19.10.2014 oli ideoinut ja valmistellut belgialaissyntyinen huilistimme, opettaja Ingrid Geeraerts yhdessä Affligemissa asuvan setänsä Paul Geeraertsin kanssa. Kaikkien esiintyjäryhmien taiteellisena johtajana toimii Hannu Antila. ”Torvet” ja esiintymisasut kulkivat maitse ja meriteitse ja matkaseurue lentäen ensin Tampereelta Frankfurt am Hahniin ja sieltä bussilla Affligemiin. Affligem on väkiluvultaan Alavuden kokoinen, kolmen kunnan muodostama kaupunki (Hekelgem, Essene ja Teralfene). Affligem on tullut kuuluisaksi luostarin Affligem –oluestaan, jota myydään maailmanlaajuisesti. Affligem sijaitsee 15 kilometriä Brysselistä luoteeseen. Alavuden Puhallinorkesteri sai matkakokoonpanoonsa avustajia Soinin soittokunnasta, Kurikasta, Ilmajoelta ja Seinäjoelta. Etukäteen olimme lähettäneet nuotteja mm. Sibeliuksen Finlandian paikalliselle orkesterille, Koninklijke Fanfare SintCecilialle Teralfeneen. Belgiassa on puhallinorkesteri lähes joka kylässä ja toiminta oli todella hyvin järjestäytynyttä. Fanfare Sint-Ceciliale on perustettu vuonna 1892 ja siinä tällä hetkellä on n. 60 soittajaa, uusi taiteellinen johtaja, Dominic Reynders oli aloittanut tehtävänsä vuosi sitten. Lisää orkesterista voi lukea kotisivuilta http://fanfareteralfene.be/wp/ Saimme soittaa vaikuttavassa yhteiskonsertissamme päätöskappaleena yhdessä paikallisten kanssa Sibeliuksen Finlandian, kapellimestarina toimi Aatos Ilomäki. Lisäksi yleisö oli hyvin otettu, kun olimme harjoitelleet heidän maakuntalaulunsa. Konsertista tuli kooste televisiossa paikalliskanavalla. Viikonloppuna osallistuimme vielä orkesterin järjestämille päivällisille, jotka kahden päivän aikana kokosivat 1200 henkeä syömään ja viettämään aikaa yhdessä. Keittiöllä oli yksi ammattikokki, mutta muuten orkesterilaiset hoitivat kaikki tehtävät ja keräsivät täten varoja toiminnalleen. Alavuden Puhallinorkesteri sai uusia ideoita ja unohtumattomia elämyksiä matkalta ja ennen kaikkea erittäin merkittävän yhteistyökumppanin tulevaisuuteen. APO soitti myös Bryggen torilla. Teksti ja kuvat: Mari Järvinen Orkesterimatka kasvatus-, oppimis-ja kehitysnäkökulmasta tarkasteltuna Pirkanmaan musiikkiopiston Windus Windsin kesäkuinen Viron matka oli varmasti aivan mahtava kokemus ja elämys niin lapsille/nuorille kuin meille aikuisillekin. Itse olen käynyt 1990luvun lopulla laulamassa Tallinnan laulujuhlilla, enkä lainkaan ollut etukäteen ajatellut, että olimme menossa ns. sivutapahtumaan, maakunnallisille laulujuhlille. Orkesterilaiset saivat kyllä varmasti kokemuksen tähänastisen elämänsä runsaslukuisimmasta yleisöstä. Ennen esitystä kuultiin aika monen suusta, että kylllä vähän jännittää.... Kasvatuksellisesti oli hieno huomata, kuinka nokkelaa, näppärää ja neuvokasta väkeä tämän päivän lapset ja nuoret ovat. Omaan 1970-luvulla syntyneeseen sukupolveen verrattuna lapsethan on varsinaisia maailmankansalaisia. Itsellä oli kaikkein nuorimmat pojat valvottavana, ja pojat ratkaisivat itsenäisesti ja rohkeasti kaikenlaisia ongelmia ja tilanteita, kuten rahanvaihtoa, reittien kysymistä, ostosten tekoa, hintojen kyselyä, juomien tilaamista tai vesikannun kysymistä ravintolassa ym. Ja yleensä englannin kielellä sujuvasti ja kohteliaasti (!). Siinä ei pohditty sen enempää osataanko tai uskalletaanko vaan rohkeasti hoidettiin hommat. Omatoimisia ovat! Hienoa oli myös huomata se yhteishenki, mikä orkesterilaisten välillä oli, ja syveni entisestään. Isommat pitivät pienemmistä huolta ja ottivat mukaan touhuihin. Pienemmät oppivat paljon isompien mallista. Mielenkiintoista oli varmasti myös kokemus soittaa ulkomaalaisen kapun ohjauksesssa. Ystävyyssuhteet syvenivät ja uusia solmittiin, myös viljandilaisten kanssa oltiin kontaktissa. Itselleni suurin yllätys oli se määrätietoisuus ja lasten sitoutuminen ja kehittyminen tämän projektin aikana. Kerta kerralta vedot paranivat Päivi Pöyhösen johtamana ja rehtori Jouni Auramon ja Anu Pihlin vahvistamana. Kiva oli myös seurata omaa lasta ja hänen käyttäytymistä ryhmän jäsenenä. Kotona ne tuppaa olemaan vähän erilaisia ;) Parasta antia itselle oli tutustuminen uusiin kivoihin lapsiin ja aikuisiin. Vastuuvanhempana tutustui myös kotimaassa oleviin vanhempiin, kun vaihdettiin viestejä ja kuulumisia ähtö- ja tulotilanteissa sekä matkan aikana. Meillä oli hyvä huoltajaporukka, emme tunteneet toisiamme ennalta, mutta yhteistyö oli saumatonta, kaikki olivat tahoillaan tehtävään sitoutuneita ja vastuuntuntoisia aikuisia. Lisäksi on pakko myöntää, että oppi myös itse kaikenlaista mielenkiintoista eri soittimista ja niitten ominaisuuksista. Paljon varmaan unohtui sanoa, mutta ihan mahtava reissu, eikä lainkaan niin työläs, kun oppi tuntemaan aluksi ihan vieraat lapset ja huomasi kuinka paljon kukakin tarvitsee huolenpitoa ja peräänkatsomista. Toisaalta matka oli juuri sopivan pituinen (neljä päivää), koska mukana oli pientä porukkaa, eikä vielä alkanut tulemaan reissu-väsymyksen mukana tuomaa kiukkua ja muuta harmitusta. Teksti ja kuvat: Marjo Pirtonen (LTO) Karelia-puhallinorkesteri & Jyväskylän puhallinorkesteri GLORIOSA -yhteiskonsertti Jyväskylän puhallinorkesterilla ja Helsingissä toimivalla Karelia-puhallinorkesterilla on ollut yhteisiä konsertteja ja tapaamisia aiemminkin. Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen katsottiin, että aika voisi olla taas sopiva yhteiskonserttien järjestämiselle. Orkesterien yhteistyö on ollut mukavaa. Mikäs siinä, bändit ovat olemukseltaan samankaltaisia: kummallakin on laaja kokoonpano, kumpikaan ei ole varsinaisesti mikään nuoriso-orkesteri, ja soitanta on varsin laadukasta vaikka sitä tehdäänkin harrastuksena. Jyväskylän puhallinorkesterin kapellimestari Rita Varonen toi ohjelmaan Yasuhide Iton Gloriosan, josta esitettiin ensimmäinen osa, Oratio. Usein kun soittajien pitäisi laulaa tai taputtaa teoksessa, heitä alkaa nolottaa niin hirvittävästi, että lopputulos on lähinnä säälittävä. Rita johtaa myös kuoroja. Tottuneesti hän harjoittikin Oration lauluosuudet sellaiseen kuosiin, ettei yleisöllä ollut aihetta epäuskoon ja myötähäpeään. Yhteiskonsertin valmistelu alkoi alustavien suunnitelmien laatimisella noin vuotta etukäteen. Tuumailtiin, että soitettaisiin yhdessä suurella kokoonpanolla ja kirkossa. Ajan ja paikan lukkoonlyöminen ei ollut aivan helppoa. Loppukeväästä varmistui, että konsertit pidetään Helsingissä Temppeliaukion kirkossa 25.10. ja Jyväskylässä Taulumäen kirkossa 22.11.2014. Ohjelmistosta sopiminen ja käytännön asioiden järjestelyt vaativat tiivistä yhteydenpitoa. Kaikki toimijat eivät tunteneet toisiaan ennestään, joten ruljanssissa tarvittiin vahvaa yhteistä tahtoa ja ahkeria viestinvälittäjiä. Syksyn mittaan orkesterit harjoittelivat ohjelmiston tahoillaan. Yhteisen kokoonpanon harjoitukset pidettiin vain juuri ennen konsertteja. Melko hyvin yhteenhitsautuminen onnistuikin, vaikka yhteistä aikaa oli niukasti. Noin tunnin mittaisen konserttiohjelman teoksista yli puolet oli puhallinkokoonpanolle sävellettyä musiikkia. Konserttien solisti Annukka Matilainen soitti ylämaan säkkipillillä Highland Cathedralin ja Amazing Grazen. Kappaleet ovat tuttuja ja varsin hyvin kirkkoon sopivia. Säkkipilli vaikuttaa toki erikoiselta jutulta, mutta se nyt sentään niin erikoinen ole. Sopii miettiä vaikka, a) milloin olet ollut kirkkokonsertissa ja b) mitä muistat siitä. Karelian kapellimestari Heino Koistinen oli valinnut ohjelmaan virolaisen Ott Kaskin Sarjan puhallinorkesterille. Sarjan ensimmäinen osa kuultiin keväällä Puhallinpäivillä, mutta nyt lienee ollut ensimmäinen kerta, kun tämä kiehtova teos esitettiin Suomessa kokonaisuudessaan. Yleisöä konsertteihin saapui kyllä jonkin verran, mutta mikään taloudellinen menestys ne eivät olleet. Tämä ei kuitenkaan ole mikään syy panna pillejä pussiin. Emme esimerkiksi ole itse järjestäneet konsertteja Temppeliaukion kirkossa aiemmin. Jos ei konsertteja ja yhteisiä rientoja järjestä, ei niitä opikaan järjestämään. Sitä paitsi yhdessä puuhatessa, soittaessa ja naapuribändiä tavatessa on julmetun hauskaa. Toivottavasti seuraava randevuu tapahtuu pian, nyt kun tiedetään, miten järjestelyt pitää hoitaa! Teksti: Jouko Koski Kuva: Tarja From Journal Intime Plays Jimi Hendrix -Lips on Fire- Kitaristilegenda Jimi Hendrixin (1942-1970) musiikkia p u h a l l l i n t r o l l a ? N a a p u r i s s a Ta m p e r e - t a l o l l a p e 4.10.2014...Sinnehän oli mentävä. Itsekin kitaraa yhtä pitkään kuin vaskipuhaltimiakin rääkänneenä tiedän varsin hyvin molemien soitinperheiden vahvuudet ja etenkin heikkoudet. Ranskalaisen Journal Intimen jäsenet kuuluvat arvostettuun La Campagnie des Musiques à Ouïriin, ja ovat ranskalaisten avant-jazzareiden ja improvisoijien kermaa, myös funkin, reggaen, salsan ja afron piirissä. Onneksi tuli tehtyä kotiläksyt ja kuunneltua YouTubesta otteita, joten tiesin mitä kuuleman piti. Samaa ei voi sanoa James Marshall Hendrixin ikäluokkaa edustaneista ilmeisestikin Tampere Filharmonian kausikorttilaisista. Kädet sujahtivat korville kun aloitus, josta alalle vihkiytynyt tunnisti vaivatta Henkan Foxy Ladyn räjähti korville vahvistettuna. Itse nautiskelin silikonikorvakitin vaimentamana. Mikään ennakkokuuntelu ei voinut valmistaa Fred Gastardin virtuositeettiin bassosaksofonin varressa. Kaiken kukkulaksi olin kuullut jytyä soitinta edellisen kerran Frank Zappan Suomen vierailulla pe 29.4.1988... Välillä BS mylvi, räki, räiskyi ja ruiskutti kookaburran liverrystä kuin didgeridoon urkupisteyttämänä. Hämmästyttäviä äänimaisemia ja hypnoottista riffittelyä ml. Zepin Immigrant Song. Matthias Mahlerin pasuuna oli konventionaalisempi, mutta hienoja ja hurjia sävyjä mies siitäkin veteli, etenkin sordinolla. Sylvain Bardiaun trumpetismi pysyi varsin pitkään maltillisilla taajuuksilla ilmeistikin trion soittimiston äänialoittamana. Kyllä sieltä Esko-korkeudetkin irtosivat ja Kimalaisen lentoa. Journal Intimen tapa inspiroitua Hendrixin musiikista on ottaa sointukulku tai riffinpätkä jostain JH-klassikosta (Woodoo Chile; All Along the Watchtower) ja tehdä siitä oma tulkintansa. Joskus tämä muistutti kävelyä tulisilla hiilillä ja ns. räiskimistä oli minun makuuni vähän liikaa. Yhteisoitton tarkkuus ja innovoivuus korvasivat ruhtinaallisesti nämä ”puutteet”. Ainoastaan balladihko Angel tulkittiin lähes soitinnuksena, poislukien intron huiman kaunis melodiaunis. Nyyh... Kaltaisiani pitkätukkia yleisössä (n. 80 hlöä) oli muutama, manselaisia puhallinhenkilöitä ei ainuttakaan. Olisi kannattanut! Teksti ja kuvat: Jukka Viitasaari Herooista menoa Pirkanmaalla Windus III, Mark Heron ja Anna-Leena Lumme Pirkanmaan Pinna järjesti puhallinkapellimestarikurssin yhteistyössä Pirkanmaan musiikkiopiston ja SPOL:n kanssa 12. - 14.9.2014. Tapahtumapaikkana oli Kurssikeskus Ilkko Kangasalalla. Kurssin kouluttajaksi saapui Mark Heron Manchesterista (johti Satakunta Symphonic Bandia Porin puhallinpäivillä 2005/lat.huom.). Kurssilla oli osallistujia Pirkanmaan alueen lisäksi mm. pääkaupunkiseudulta, Vaasasta ja Kuopiosta. Pirkanmaan Pinnan pitkäaikaisena yhteistyökumppanina toiminut Pirkanmaan musiikkiopisto oli järjestänyt kapuopiskelijoille täyden kattauksen ohjelmistoa. Osallistujat pääsivät tutustumaan kurssilla mm. Sparken (Jubilee Overture), Holstin (Second Suite), Viitasaaren (Encounter@Counterpoint) ja Shafferin (Cremony, Chant and Ritual) musiikkiin. Kurssilla oli yhden sijasta tällä kertaa peräti kaksi eri puhallinorkesteria: Tanja Karjalaisen ja Anu Pihlin luotsaama Windus III ja rehtori Jouni Auramon ja Päivi Pöyhösen hyvään soittokuntoon trimmaama Pirkanmaan Puhaltajat eli tuttavallisemmin PiPu. Lauantaina aamupäivällä oli vielä Anu Pihlin ehdotuksesta erikseen stemmaharjoitukset puu- ja vaskipuhaltajille sekä lyömäsoittajille. Näin kapuopiskelijat saivat tiivistetysti kokemusta musiikkioppilaitoksen oppilasorkesterien harjoittamisesta. Kurssipäivät olivat totuttuun tapaan tiiviitä. Ilkon kurssikeskus tarjosi kuitenkin hyvät puitteet, ja aikataulu oli helppo järjestää samalla tehokkaaksi mutta myös mukavaksi. Kapellimestarioppilaat työskentelivät perjantai-illasta sunnuntaiiltapäivään, josta lauantain lähes kellon ympäri. Syyskuinen lauantai oli vielä sen verran lämmin, että rohkeimmat illan saunojista pulahtivat kirkkaassa kuutamossa uimaan. Mark loi kurssille lämpimän ja oppimiseen kannustavan ilmapiirin. Orkesterin soittajat pitivät kurssia mielenkiintoisena. He pääsivät omalta osaltaan jälleen tutustumaan orkesterinjohtajan tehtäviin kuin kurssin passiivioppilaina, ja lisäksi näkivät taas toisistaan poikkeavia "käsialanäytteitä", eli erilaisia orkesterinjohtotapoja. Kurssin nuorin osallistuja oli vasta 14-vuotias, ja hän saikin orkesterien soittajilta erityistä huomiota. Kapuoppilaat puolestaan saivat paljon uusia ideoita omien taitojensa kehittämiseen. Teksti Janne Vanonen Kuvat: Anu Pihl Windus III:n lyömäsoittajat seuraavat keskittyneesti Tuomas Kankaanpää ja Mark Heron Afrobiittiä ja pakkasgroovea Rocking Windsissä Puhallinsoittavalla nuorisolla oli lokakuussa jälleen syy saapua Ikaalisiin, kun yhdeksäs Rocking Winds kajahti Wanhassa kauppalassa, Oman tuvan puisen salin täyteläisessä akustiikassa. Pirkanmaan ja Satakunnan edustus muodosti jälleen pääosan osallistujakaartista. Normaaliin puhallinorkesteritouhuun lisättiin rytmimusiikin mausteita jo alkulämmittelyistä alkaen. Saku Järvinen soitatti orkesterilla bebop-skaalaa fraseerauksen saloja samalla aukoen. Konserttiin valittu ohjelmisto sijoittui Stratovariuksen ja Piazzollan väliselle laajahkolle tyylijanalle. Kantaesityksiä Rocking Windsissä oli tänä vuonna kolme. Brighter Times (säv. Järvinen) on perinteinen pop-balladi, kun taas The Aba Made Tune (Järvinen) ja Nordwärts (Nissilä) luottavat eksoottisiin mausteisiin. Ensinmainittu hyödyntää nigerialaista afrobiittiä, ja jälkimmäinen loitsuaa esiin arktista pakkasgroovea. Ensi vuonna Rocking Winds täyttää pyöreitä, ja suunnitelmat spesiaalielementtejä sisältävästä kymmenvuotisleiristä ovat jo pitkällä. Tässä vaiheessa voidaan paljastaa sen verran, että juhlatapahtuman nimeen tulee + Strings -lisuke. Teksti: Antti Nissilä, Kuvat: Jari Kekkonen Jorma Rajala, Saku Järvinen ja Antti Nissilä Ruskatrööttä 2014: 314 soittajaa Lieksan katukuva muuttui radikaalisti lokakuisena viikonloppuna, kun Ruskatrööttäläiset eri puolilta itäistä Suomea valloittivat kaupungin. Bussilasti toisensa perään soittajia, huoltajia, soittimia, patjoja ja kapellimestareita löysi paikkansa Moisionkadun koulun luokista ja saleista sekä kulttuurikeskukselta. Ruskatrööttään 2014 saapui ennätysmäärä osallistujia, peräti 314. C-orkesteri, Ruunaa, oli myös valtavan kokoinen: 13 baritonitorvea muun muassa sai vaskikaupungissa monen suun messingille! Jännitti hieman, mutta mahtuihan orkesteri vielä loppukonsertissa kuitenkin esiintymislavalle. Tätä orkesteria johti Tanja Karjalainen varmoin ottein, huolellisesti valikoidulla haasteellisella ohjelmistolla. Zembaloo oli nimeltään C-orkesterin hauska, ehkä hieman sirkusmainen uutuusteos. Noin viikko ennen tapahtumaa meille järjestäjille kävi selväksi, että ilmoittautuneiden soittajien mahtuminen nejlään bändiin on mahdottomuus. Sulavasti kahden puhelinsoiton jälkeen asiat alkoivat kuitenkin järjestyä. Teemasäveltäjä Ilari Hylkilä lupasi säveltää vielä yhden uuden kappaleen ja Inka Puhakka pelasti pulasta meidät ja tuli uuden orkesterin kapellimestariksi. Uudet soittajat leirille tulivat pääasiassa Mikkelin, Kuopion ja Lappeenrannan suunnalta ja hyvin aktiivisesti olivat perinteisetkin Ruskatrööttäpaikkakunnat edustettuina. Uusi orkesteri oli työnimeltään D+ ja lopulta se sai nimen Reunatie, lieksalaisen monikulttuurisen lähiön mukaan. Reunatielle pääsi noin vuoden soittokokemuksella ja sitä johti Inka Puhakka. Reunatie kantaesitti Ilari Hylkilän teoksen Old Jolly Roger. Ruskatröötän avasi Rakuunasoittokunta, jonka solistiksi oli saapunut Vaskilähettiläs Jouko Harjanteen sairastuttua, myöskin viikon varoitusajalla Visa Haarala. Hän soitti Haydnin trumpettikonsertosta ensimmäisen ja toisen osan sekä Ennio Morriconen Fistfull of Dollars. Petri Junnan johtaman soittokunnan konsertti veti salin täyteen yleisöä ja innokkaita Ruskatrööttääjiä. Rakuunasoittokunnan vaskiyhtye aloitti konsertin William Byrdin Oxford Marchilla. Musiikkineuvos Erkki Eskelinen johti Pajarien tulo-marssin ja jakoi nimeään kantavan stipendirahaston palkinnon lieksalaislähtöiselle huilisti Johanna Kärkkäiselle. Orkesteri venyi tyyllillisesti ääripäihin: Bachin Toocata ja fuuga d-molli ja Green Hornet kuultiin samassa konsertisstissa. Ensimmäisten harjoitusten vuoro oli alkaa. Leirin A-orkesteri oli nimeltään Koli. Sitä johti Peter Ettrup-Larsen tehden todella pitkiä ja vaativia harjoituksia ryhmälleen. Hänen työskentelynsä sai paljon kiitosta ja orkesterin vauhdikas esiintyminen päätöskonsertissa oli kaikkien meidän mieleen. Ohjelmistossa oli tanskalaista puhallinmusiikkia, mutta myös paljon muutakin. Ilari Hylkilän Wonderworld -tilausteos sai kantaesityksensä Koli-orkesterin soittamana leirin päätöskonsertissa. Ruskatröötän B-orkesteri, Pielinen, oli leirin toiseksi suurin orkesteri ja se sai johtajakseen Tero Haikalan. Terolla olikin urakkaa kerrassaan, ohjelmistoa oli paljon ja soittajia joka lähtöön! B-orkesterin tilausteos Ilari Hylkilältä oli nimeltään Waltz ja se tuntui olevan monen soittajan ja kapellimestarin suosikkiteos uutuuksista. Kaunis. Alkeisorkesteri, Pikku Kiliä, johti Ville Karjalainen. Bändissä oli aitoa meininkiä, naurua, kyyneliä, päiväunia tuubakotelossa ja selfie kauppiaan kaivolla. Orkesteriin valittiin syksyllä 2014 soittonsa aloittaneet ja kuinka ollakaan, Pikku Kili sai viikonlopun aikana valmiiksi viisi biisiä. Yksi niistä oli teemasäveltäjän uusin teos: Tervetuloa! Reunatie ja Pikku Kili tekivät leirin aikana retken eläinpuistoon, jonka nimi on myös Pikku Kili. Siellä soittoperheen pienimmät tutustuivat eksoottisiin ja tavallisiinkin eläimiin ja paistoivat välipalaksi makkarat nuotiolla. Lauantai-illan vapaa-ajan ohjelmassa oli piirustuskilpailu, elokuvia, sirkuskoulua sekä ihan vain hengailua ja pelaamista. Hauskaa näytti olevan ja uni maistui pitkän päivän päätteeksi. Merkittävimmän roolin tapahtuman vuoksi teki teemasäveltäjä Ilari Hylkilä jonka uutuusteokset olivat aivan nappisuoritus jokaiselle orkesterille. Kaikki tykkäsivät soittaa Ilarin biisejä ja ne olivat sopivalla tavalla haastavia ja monipuolisia teoksia. Lämmin kiitos säveltäjälle! Lieksan Nuorisopuhallinorkesterin tuki ry, soittajien vanhemmat ja lukuisat tukijat tekivät viikonlopun käytännön toteutuksen mahdolliseksi. Talkoovoimin hoidettiin roudaukset, yövalvonta, kioski, vapaa-ajan ohjelma ja infopiste. Suuret kiitokset nykyisille ja entisille soittajille sekä vanhemmille! Vuonna 2016 vietetään Ruskatröötän 20-vuotisjuhlia Lieksassa, mutta ennen sitä tapahtuma järjestetään Iisalmessa. Nähdään siellä, tuttuun aikaan lokakuun ensimmäisen viikon lopulla. Lieksan Ruskatröötän järjestelytiimin puolesta Petri Junna ja Minna Kajander Mikkelissä tapahtuu! Winds ja perinneyhdistys Hiljalleen jo hiipuva vuosi on ollut Mikkelissä aktiivisen puhallintoiminnan aikaa. Mikkelin musiikkiopiston puhallinkokoonpanot ovat esiintyneet innokkaasti pitkin vuotta, yhdessä ja erikseen. Vuosi sitten musiikkiopisto aloitti soitinvalmennuksen ja puhallinkoulun yhteistyössä Rantakylän yhtenäiskoulun kanssa, minkä myötä kouluun perustettiin oma puhallinorkesteri, Rantakylä Winds. Soittajia on parisenkymmentä, nuorimmat heistä kolmasluokkalaisia. Kapellimestareina ovat toimineet Mikko Suhonen ja Marika Lindstedt. Vuoden 2013 lopulla p e r u s t e t t i i n M i k k e l i n Va r u s k u n t a s o i t t o k u n n a n perinneyhdistys, jonka jäsenistä koottu soittokunta on esiintynyt kuluvan vuoden aikana kolme kertaa; kaksi konserteista on ollut yhteiskonsertteja musiikkiopiston Mikkeli Winds -puhallinorkesterin kanssa. Perinneyhdistys on perustettu vaalimaan Mikkelin Varuskuntasoittokunnan perinteitä ja kehittämään Mikkelin seudun puhallinorkesteritoimintaa. Yhteiskonserteissa opiston nuoret puhaltajat ovat päässeet soittamaan ammattilaisten joukossa ja samalla moni tuttu vuosien takaa on kohdannut pitkästä aikaa. Konserttien kapellimestareina ovat toimineet Antti "Roope" Kotilainen, Hannu Riipinen ja Janne Ikonen. Hyvästä syystä voi sanoa että soittajia on nykyään vauvasta vaariin! Winds -puhallinorkesterin lisäksi Mikkelin musiikkiopistossa toimii myös ABC-winds puhallinorkesteri, jota johtaa Marika Lindstedt ja Winds Jazz Orchestra (WJO), kapellimestarinaan Mikko Suhonen. Kaikilla kokoonpanoilla on ollut esiintymisiä ABC Winds sangen viljalti. WJO järjesti myös suosiota saaneen Sing and Swing -konsertin yhdessä Kirsi Kaunismäki-Suhosen johtaman Cantus Michaelis -kuoron kanssa. Viime kevät huipentui Windsin, ABC:n ja WJO:n yhteiseen keikkamatkaan Linnanmäelle! Syyskauden ohjelmaan on kuulunut mm. perinteinen syyspuhallus -konsertti, jossa esiintyivät Rantakylä Winds, kaikki musiikkiopiston kokoonpanot ja puhallinsolistit. Lisäksi Mikko Suhonen Quartet kävi esiintymismatkalla Piotrków Trybunalskin festivaaleilla Puolassa. Kvartetissa soittaa Mikko Suhosen (tenorisaksofoni) lisäksi Janne Ikonen (rummut), Juho Puikkonen (basso) ja Juho Valjakka (piano). Juhoista Puikkonen toimii musiikkiopiston basson- ja bändisoiton opettajana ja WJO:n basistina. Musiikkiopiston entinen oppilas Juho Valjakka viimeistelee jazzpiano-opintojaan Helsingin PopJazz konservatoriossa, minkä lisäksi hän menestyi hienosti saadessaan toisen sijan Suomen Huiluseuran Gluck -kilpailussa! Piakkoin onkin joulusoittojen aika ja suunnitelmat suunnataan kevään tapahtumiin, joihin kuuluu mm. Windsin 30 -vuotisjuhlakonsertti ja opiston puhallinkokoonpanojen yhteinen, ensi syksylle suunniteltu matka Sloveniaan. Juhlavuoden kunniaksi kaikki musiikkiopiston puhallinkokoonpanot saavat uudet esiintymispaidat, joiden kuva ja logo valittiin soittajien kesken pidetyn suunnittelukilpailun perusteella. Orkesterien tukiyhdistys Tööttää ry tilasi Jukka Viitasaarelta uutuusteoksen; teoksen nimi ratkesi sekin soittajien kesken järjestetyn kilpailun perusteella. Arvaa mikä ehdotus voitti? Teksti: Janne Ikonen, kuvat Seppo Tamski (ylh.) ja Tiina Bolz (alh.) Rantakylä Winds Kaikkien aikojen Kymi Brass ikimuistoiseen päätökseen Kymi Brass soi Kouvolassa perinteitä noudattaen pyhäinpäiväviikonloppuna 31.10. - 2.11.2014. Perjantaista sunnuntaihin kurssin noin 80 opiskelijaasoitti kolmessa brass band –kokoonpanossa, opiskeli omilla yksityistunneilla sekä nautti monipuolisista konserteista. Festivaalin taiteilija- ja opettajavieraat olivat jälleen huippuluokkaa ja viikonloppuna kuultiin sekä nuorta että kokeneempaa vaskiosaamista. Aamut aloitettiin italialaistuubisti Alessandro Fossin seurassa hengitysharjoituksin. Muun muassa La Scalassa ja Mariinskin orkestereissa soittanut tuubataiteilija hurmasi kurssilaiset ja kouvolalaisyleisön upealla klangillaan jo perjantain avajaiskonsertissa, jossa Fossin lisäksi kuultiin 25-vuotista taivaltaan viettävää Lahti Brass Quintetia ja nuorten vaskistien LoistoBrass -kvintettiä. Perjantain jameissa ravintola Nevillessä areenan ottivat iloisesti haltuun vaskiyhtye PowerBrassGirls sekä armoitettu bilebändi vaskiseitsikko Con Brassica. Kumpaakin yhtyettä saatiin kuulla festarilla vielä toistamiseen kun Powerit esittivät hauskan peikkolastenkonserttinsa lauantaina ja Brassica kajautti muutaman kappaleen sunnuntain päätöskonsertissa solistinaan vuoden nuori taiteilija 2014, trumpetisti Sami Kaalinpää. Kymi Brassin 14. vuosi muodostui ikimuistoiseksi kun festivaali sai isännöidäkseen maailman kuulun James Morrisonin! Monia instrumentteja virtuoosin lailla soittava australialaistähti hurmasi brassilaiset sekä ympäri Suomen häntä kuuntelemaan tulleen yleisön soitannallaan sekäl uennolla kuulluilla ajatuksillaan musiikista, soittamisesta ja lahjakkuudesta. Con Brassica ja Sami Kaalinpää Omaa musiikkifestivaalia sekä musiikkiakatemiaa pyörittävä Morrison matkustaa ympäri maailman 300 keikan vuosivauhtia ja käyttää pienet vapaat hetkensä mm. säveltämiseen ja tuotantonsa pyörittämiseen. Hänen saamisensa Kymi Brassiin ei ollut selviö, johon ratkaisu kuitenkin löytyi Morrison vakituisesta yhteistyökumppanista, huikeasta pianovirtuoosi Marian Petrescusta. Morrisonin ja Marian Petrescu Trion upeaa konserttia oli Kuusankoskitalolla kuulemassa vajaat 500 ihmistä. Brassin ravintolajamit lauantaina nakutettiin energisesti rokkia ja torvia yhdistelevän Tundramatiksin tahtiin ravintola Aulassa. Yllätysherkkuna pianisti Petrescu intoutui vielä jammailemaan nuorten vaskistien kanssa illan pikkutunneille saakka. Huipputason rallikuskinakin viihtynyt supertähti Morrison esiintyi kurssilla leppoisasti niin pienten kuin kokeneempien vaskistien seurassa ja silminnähden viihtyi lavalla. Tästä saatiin selvää näyttöä vielä sunnuntain päätöskonsertissa, jonka finaalinumerona kuullussa Caravanissa maestron trumpetti kimmelsi kaikkien Kymi Brass -kurssilaisten säestämänä. Ensi vuonna Kymi Brass soi perjantaista sunnuntaihin 30.10.-1.11.2015. Teksti ja kuvat: Päivi Stenvall James Morrison luennoi Varaslähtö Sibeliuksen juhlavuoteen Vuosi 2015 on nimetty Sibeliuksen juhlavuodeksi, sillä silloin hänen syntymästään tulee kuluneeksi 150 vuotta. Monenlaisia tapahtumia ja konsertteja ollaan suunnittelemassa ympäri maata. Järvenpään Mieslaulajat halusivat kantaa kortensa kekoon, eikä vähiten sen takia, että Sibeliuksen rakas kotitalo Ainola sijaitsee Järvenpäässä. Kuoro oli jo aiemmin tehnyt yhteistyötä Kellokosken Soittokunnan kanssa, jonka kapellimestari Arto Paju kutsuttiin suunnittelupalaveriin keväällä 2014. Palaverissa esitettiin toivomus, että puhallinorkesteri esittäisi yhteiskonsertissa Sibeliuksen Andante Festivon, Valse Tristen ja Finlandian yhdessä kuorojen kanssa. Arto Paju suostui tähän siltä istumalta vakaasti uskoen, että hanke kyllä onnistuu. Tosin Kellokosken Soittokunta ei siihen omin voimin pystyisi vaan oli lähdettävä etsimään toista puhallinorkesteria yhteistyökumppaniksi. Oli myös tehtävä uusi sovitus Valse Tristestä, ja Arto Paju sai siihen aikaa Juhannukseen 2014. Oli nimittäin päätetty, että jo lokakuussa 2014 olisi ensimmäinen konsertti Järvenpää-talossa. Arto Paju on koulutukseltaan säveltäjä ja sovittaja. Hän on soittanut trumpettia Poliisisoittokunnassa ja toimii tällä hetkellä soittokunnan kokopäiväisenä sovittajana. Kellokosken Soittokunnan lisäksi Arto johtaa Police Big Bandia. Sovitustyö paisui suunniteltua laajemmaksi, mutta valmistui juuri Juhannukseksi. Arto päivitti myös Andante Festivon ja Finlandian sovitukset nykypäivän puhallinorkestereille sopivammaksi, mm. lisäämällä saksofonit soittamaan viulujen osuuksia. Hän kuunteli tarkkaan eri levytyksiä ja pyrki tekemään muutokset Sibeliuksen alkuperäisten sävellyksien mukaan. Helsingin Kaupunginorkesterin äänityksistä löytyivät tempot ja fraseeraukset. Yhteystyöorkesteriksi löytyi naapurikunnasta Nurmijärven Puhallinorkesteri kapellimestarinaan Tamas Paraczky. Molemmille orkestereille jaettiin uudet stemmat ja harjoitukset alkoivat. Konserttipäiväksi päätettiin 25.10.2014 ja kuoroiksi Järvenpään Mieslaulajien lisäksi Keravan ja Tuusulan Mieslaulajat ja Runebergskören BSB Porvoosta. Konsertissa laulaisivat myös Annastiina Tahkola ja Hannu Jurmu Sibeliuksen yksinlauluja. Koska alunperinkin suunniteltiin, että konsertti ei jää yhteen kertaan, vaan siitä rakennetaan konserttisarja, joka kiertää eri paikkakuntia vuoden 2015 aikana, sopivat kapellimestarit Arto ja Tamas keskenään, että johtavat yhteisorkesteria vuorotellen, konsertti kerrallaan. Ensimmäisen konsertin johtaisi Arto Paju. Viikko ennen konserttipäivää alkoivat molempien orkestereiden yhteisharjoitukset, joka ilta vuorotellen Nurmijärvellä ja Järvenpäässä. Kenraaliharjoituksissa soitti yhteenkoottu 50-henkinen Sinfoninen Soittokunta yhdessä yli 100-henkisen kuoron kanssa Järvenpäätalossa. Konsertissa Soittokunta soitti konsertin päätteeksi lähes täydelle salille ensin Andante Festivon, sen jälkeen kauniin Valse Tristen ja viimeiseksi koko Finlandian, jonka hymniosan lauloi komea mieskuoro. Kapellimestarin kasvoilla loisti ansaittu hymy viimeisen soinnun hiipuessa ja aplodien alkaessa. Työ oli palkittu ja orkesteri soi paremmin kuin harjoituksissa kertaakaan! Konsertti päättyi yhteislauluun ”Uusmaalaisten laulu”, jonka orkesteri säesti. Tästä on hyvä lähteä suunnittelemaan ensi vuoden konsertteja, joihin soittajat ja kuorot lähtevät hyvillä mielin onnistuneet ensikonsertin siivittäminä! Teksti: Anneli Rajala Kuvat: Paul Lindholm Seikkailijoita ja sankareita Porin VPK:n Soittokunta on viettänyt kuluvana vuonna 130-vuotisjuhliaan. Perjantaina 10. lokakuuta juhlavuosi sai huipennuksensa, kun soittokunta esiintyi yleisölle Palmgren-salissa kapellimestarinsa Markku Ollilan johdolla. Konsertin ”Seikkailijoita ja sankareita” ohjelma koostui sekä suomalaisesta että kansainvälisesti tunnetusta musiikista, jonka säveltäjiä ovat inspiroineet monenlaiset sankarit niin pelastustoiminnassa kuin muillakin elämän aloilla. Ripaus romantiikkaa oli tietysti myös mukana. Palmgren-saliin oli kokoontunut runsaasti yleisöä nauttimaan soittokunnan ja kahden laulusolistin esityksistä. Monet kutsuvieraatkin kunnioittivat tilaisuutta läsnäolollaan, mm. Raine Ampuja, joka vaikutti konsertin onnistumiseen myös hyvin soivien sovitustensa kautta. Hän toi paikallaolijoille myös SPOL:n tervehdyksen monien ansiomerkkien muodossa. Konsertti alkoi vauhdikkaasti Timo Forsströmin soittokunnallemme tilaustyönä säveltämällä Punakukko-marssilla. Alkupuolella kuultiin musikaaleista tuttua musiikkia kolmena sikermänä. Ansiomerkkien jaon jälkeen kuultiin soittokunnan historiaa ensin sanallisesti ja sitten Backdraftkappaleen aikana kuvaesityksenä. Loppuosa ohjelmasta oli elokuvamusiikkia läheltä ja kaukaa, sekä ajallisesti että paikallisesti. Mukana oli myös kolme laulukappaletta, joita tulkitsivat Karena Punakukko, säv. Timo Forsström Heroes, säv. Raine Ampuja West Side Story, säv. Leonard Bernstein, sov. Naohiro Iwai Les Miserables, säv. Claude-Michel Schönberg, sov. Johnnie Vinson Backdraft, säv. Hans Zimmer, sov. Masato Myokoin The Police Academy March, säv. Robert Folk, sov. Frank Bernaerts Paattimäki ja Kullervo Kauppi. Encorena oli tietenkin Tulta päin –humppa, josta on tullut VPK:n soittokunnan tavaramerkki ja jota kapellimestari Markku Ollilakin on alkanut sietää paremmin ja paremmin osoittaen vähitellen kunnon palokuntalaisen oireita. Porin Vapaaehtoisen Palokunnan soittokuntatoiminta alkoi jo vuonna 1884, kun palokuntaan liitettiin uusi, yksityinen ja amatöörisoittajista koostuva torviseitsikko esiintymään palokunnan tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Alkuaikojen seitsikkopohjaisesta torvikapellista on kehittynyt palokunnan ja Porin kaupungin tukemana sekä ammattimaisten muusikoiden johtamana nykyaikainen puhallinorkesteri. Porin VPK:n Soittokunta toimii nykyään yhtenä palokunnan osastona. Sen tehtävänä on tehdä vapaaehtoista palokuntatoimintaa tunnetuksi ja vaalia soittokuntaperinteitä sekä tarjota hyvätasoista puhallinmusiikkia yleisölle niin palokunnan tilaisuuksissa kuin ulkopuolisten tahojen tapahtumissa. Soittokunta tarjoaa jäsenilleen tilaisuuden luoda musiikkia, viihtyä yhdessä kehittävän harrastuksen parissa ja nähdä esiintymisten yhteydessä monenlaista toimintaa yhteiskunnan eri aloilla. Muuten: Soittokunnan edesottamuksia voi seurata myös Porin VPK:n nettisivujen kautta. Soittokunta on myös Facebookissa. Teksti: Heikki Takala Kuva: Studio Kuvakapu Skyfall, säv. Paul Epworth ja Adele, sov. Raine Ampuja, Karena Paattimäki, laulu Jotain jää, säv. Susanna Palin, sov. Raine Ampuja, Karena Paattimäki ja Kullervo Kauppi, laulu Romanssi, säv. Nils-Eric Fougstedt, sov. Artturi Rope, Kullervo Kauppi, laulu Beyond the Sea, säv. Charles Trenet, sov. Henk Ummels Kvartaalin kantaesityksiä Klarinetisti possuilee, Merja Eskelinen juontaa Puhallinpossut sävelsivät sadun Kolme pientä porsasta Syksyllä 2013 starttasi Pirkanmaan ja Länsi-Pirkanmaan musiikkiopistojen yhteinen Sukella seikkailuun -hanke. Projektin tavoitteena on kehittää oppilaitosten konserttitoimintaa, tuoda iloa ja draamaa oppilaskonsertteihin. Neljän puhallinopettajaa – Merja Eskelinen (huilu), Anna-Leena Lumme (trumpetti...), Salla Männikkö (klarinetti) ja Anu Pihl (käyrätorvi)– tehdä jotain ”uutta ja jännää”. Syntyi puolen tunnin musiikkisatu Kolme pientä porsasta Windus II- ja Hurrikaani -puhallinorkestereille. -Ajatus musiikkisadun tekemisestä lähti käytännön tarpeesta. Musiikkiopistojen puhallinorkesterit tekevät säännöllisesti koulukonsertteja, ja olimme jo pitkään haikalleet, että olisi kiva saada esitettäväksi musiikkisatu. Alkuperäisenä tarkoituksenamme ei ollut säveltää itse, vaan koota musiikki jo valmiina olevista puhalliorkesterisävellyksistä. Kun sopivia kappaleita ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, päätimme kokeilla säveltämistä. Ihan pystymetsästä emme hommaan lähteneet: kukin meistä oli sovittanut jonkin verran omille oppilailleen ja kamarimusiikkiryhmille. Lopullisen käsikirjoituksen ideoimme porukalla tammi-helmikuun aikana. Teatteriohjaaja Terhi Syrjänen hioi vielä kanssamme lopullista tekstiä, ja antoi ohjauksellisia vinkkejä viimeisessä läpimenossa. Musiikkisatu kantaesitettiin talviloman alla 19.2.2014 Tampereella Lamminpään koululla ja Ylöjärvellä Veittijärvi-Asuntilan koululla. Vaikka harjoitusaikaa oli nuotinjaosta ensiesitykseen vain kuutisen viikkoa, saimme sävellykset hyvään kuntoon ja konsertit onnistuivat hienosti. Palaute kouluilta ja oppilailta oli innostunutta. Vaikuttaa siltä, että pikkuporsaat tulevat seikkailemaan koulu- ja soitinesittelykonserteissamme tulevinakin vuosina. Nuottina ne yritetään saada julkaistuksi Espoon puhallinpäivillä 2015. Teksti: Puhallinpossut Kuvat: Oskari Siirtola Anna.Leena Lumme johtaa, Meke ja Anu Pihl valvovat Kvartaalin kantaesityksiä Lokakuussa pidetyn Lieksan Ruskatröötän teemasäveltäjä oli tällä kertaa Ilari Hylkilä. Hylkilältä tilattiin Lieksassa pidettyyn tapahtumaan 5 vaikeusasteeltaan eritasoista puhallinorkesteriteosta. Ne kantaesitettiin 5.10. pidetyssä pääkonsertissa. Tervetuloa (grade 0,5) Vasta-alkajille tarkoitettu teos, jossa lapset pääsevät soittimiensa ensisävelien lisäksi tutustumaan yhteislauluun, puhelauluun ja rytmissä taputtamiseen. Soveltuu hyvin konserttien avausteokseksi. Old Jolly Roger (grade 1-1,5) Kapteenikoukun laiva, Jolly Roger, vie soittajat ja kuulijat merirosvomatkalle vanhoilla päivillään. Teos sisältää stemmat sekä noin vuoden soittaneille (grade 1,5) että tarpeen mukaan käytettävät lisästemmat vasta-alkajille (grade 0,5). Ketään ei lähetetä lankulle. Zembaloo (grade 2,5) Iloisen vinksallaan soiva marssi, jonka kertosäkeessä päästään juhlimaan koko orkesterin voimin. Pientä draamaa on tiedossa teoksen keskivaiheilla. Waltz (grade 3) Yksi melodioiltaan herkimmistä sävellyksistä, jonka olen tehnyt. Se soveltuu konserttien lisäksi mm. vanhojentanssien ohjelmistoksi, kenties myös häävalssiksi. Wonderworld (grade 4-4,5) Edistyneille soittajille tarkoitettu teos, jossa orkesteri ajautuu mystisen sirkus- ja tivolimaailman värikylläisiin pyörteisiin. Luvassa ei kuitenkaan ole pelkkää leipää ja sirkushuveja – teoksen keskivaiheilla pysähdytään hetkeksi elämän melankolisten peruskysymysten äärelle. ” Kaikki 5 teosta on kuunneltavissa osoitteessa www.ilarihylkila.com. Kvartaalin kantaesityksiä Kaartin soittokunta kantaesitti sotilasmusiikin perinnpäivän konsertissa Musiikkitalossa 18.11.2014 Timo Forsströmin säveltämän Tuubakonserton musiikkimajuri Jyrki Koskisen johtamana. Fore: -Tämä oli minulle ensimmäinen laajamittainen sooloteos ja otin haasteen Miika Jämsältä, Jyrki Koskiselta ja entseltä työpaikalta, Kaartin soittokunnalta, ilolla vastaan. Melkomoista luottamusta tunsin saaneeni osakseni koska mitään vastaavaa en ole aiemmin tehnyt. Aloitin työn laittamalla erilaisia teemoja ja teeman pätkiä muistiin. Lauleskelin niitä välillä puhelimen muistiin tai kirjoittelin läppärillä jos se sattui olemaan lähellä. Samaan aikaan kuuntelin Miikan suosittamana melkoisen määrän erilaista tuubamusiikkia. Lähtötilanne oli siinä mielessä korni että olen elämäni aikana kirjoittanut melko monta ääntä tuuballe mutta soittimen mahdollisuudet kaikkine hienouksineen alkoivat avautua vasta tämän projektin edetessä. Normaalissa soittokuntamusiikissa tuuban rooli jää valitettavan yksipuoliseksi. Suosittelen kaikkia säveltäjiä ja sovittajia tutustumaan soittimeen tarkemmin. Tilanne oli kuitenkin siinä mielessä herkullinen että tiesin Miikan olevan soittaja jolta tekniikka ei lopu ja erilaiset tyylilajit ovat hallussa. Järjestimme jossain vaiheessa pienen testisession jossa Miika soitti hänelle lähettämiäni pätkiä taustanauhan kanssa. Taustanauha syntyi pianoskitsistä muutamalla percussio- ja puhallinrivillä höystettynä. Päätin heti alussa etten jumitu orkestroimaan sen takemmin vaan teen ensin soolon valmiiksi ja lopuksi vasta orkesterin osuuden. Jälkeenpäin ajatellen olisin toivonut että vuorovaikutusta olisi ollut enemmän. Muutama kiireetön hetki jamiperiaatteella olisi voinut saada aikaan ihmeitä. Osat syntyivät takaperoisessa järjestyksessä. Ensin kolmas osa Klovni, seuraavaksi hidas toinen osa Trapetsitanssi ja viimeisenä ensimmäinen osa Käärmeet. Alkuperäinen reippaampi ensimmäinen osa meni romukoppaan koska kerran kitaraa näpräillessä tuli mieleen kokeilla blues-henkistä riffiä soolon teemana ja oikeastaan tätä osaa oli kaikkein hauskin tehdä. Kaartin Soittokunta laittoi ammattilaisten otteella konserton esityskuntoon ällistyttävän vähillä harjoituksilla. Itse olisin toivonut pidempää periodia, jossa olisi voinut säätää orkesterin osuutta vielä enemmän. Tuuban ja orkesterin lopullinen balanssi oli minulle koko prosessin ajan mysteeri ja partituuriin jäi muutama kohta kysymysmerkillä varustettuna. Säestys on vaikeusateeltaan ehkä grade 3,5 Suosittelen kaikkia orkestereita ottamaan pikaisesti yhteyttä Miikaan ja varaamaan hänet solistiksi konserttiin. Sormet on vielä lämpimänä. Miika Jämsä: -Helposti lähestyttävä, mutta teknisesti haasteellinen. Konserton harjoitteleminen oli suorastaan hauskaa. Värikästä, sävykästä musiikkia, jonka Fore on taitavasti orkestroinut. Balanssiongelmat ainakin tuntuivat vähäisiltä. Pystyin fiilistelemäänväreillä puskematta itseäni väkisin muiden yläpuolelle. I: pilke silmäkulmassa vakavien asioiden äärellä. II: kaunista maalailua. III: osa huomoristinen ja hilpeä Kuva: Liisa Hentunen / Puolustusvoimat Kuva: Maarit Kytöharju Lapuan musiikkiopiston A-puhallinorkesterin 130-vuotisjuhlakonsertti Sunnuntai 16.11.2014, Kulttuurikeskus Vanha Paukku, Alajoki-sali. Kapellimestari Mika Mara Käteen saamastani konserttiohjelmasta avautui ilokseni pelkästään suomalaista puhallinmusiikkia! Oli perinteisiä teoksia; mm. Sibeliuksen Jääkärien marssi, Vehviläisen Kotiseudulle, Kasken Vienankarjalainen rapsodia op. 44 (jota Lapuan naapurikunnassa olen kuullut hauskasti kutsuttavan Viinan karjalaiseksi rapsodiaksi) ja Sonnisen Hiirten häävalssi. Uudempaakin puhallinmusiikkia kuultiin; Anssi Tikanmäen Lapin Tunturit ja Muuttuva maaseutu. Tikanmäki- sovituksista vastasivat Janne Ikonen ja jälkimmäisestä Jukka Viitasaari, molemmat pitkän linjan puhallinmusiikin säveltäjiä ja sovittajia ja sen myös kuuli sovituksista. Tikanmäen kappaleita vahvisti sähkökitara, basso ja flyygeli. Orkesterin sointi oli miellyttävän jyhkeää. Laulusolistina kuultiin Akselin ja Elinan Häävalssissa ja Merikannon Kullan murusessa ja Soi vienosti mun murheeni soitossa Katja Tuulari-Mäkistä. Äänimiehelle pienet terveiset; laulu kuului todella hyvin. Konsertissa esiintyivät myös D-, C- ja B-orkesterit esittäen Janne Ikosen Muusikaalia ja Juha Piston Hovielämää. Pienet soittajat selvisivät tehtävästään kunnialla, erityisesti Piston II osan Hovinarrin tanssi sai hymyn huulille. Lapuan puhallinorkesterin puheenjohtaja Pasi Taipale piti asiallisen ja lyhyen juhlapuheen, tuuban soittajat yleensäkin osaavat pitää puheensa lyhyenä ja asiallisina. Kahvitarjoilu ennen konserttia oli lapualaiseen tapaan hyvin ”orkaniseerattu”, leivoskahvit hävisivät yleisön suihin ennätysvauhtia. Yhteenvetona voisin sanoa; Lapuan A-puhallinorkesteri soi hyvin yli 35 soittajan voimin. Vielä vähän lisää tunnetta ja pikkuusen sitä kuuluisaa etelä-pohjalaista uhoa soittoon lisukkeeksi, niin kattaus on täydellinen! Teksti ja kuva: Helena Takala Bad Ass Brass Band: Töttöröö! Oikea vinyylilevy! Tämä on jo aika harvinaista. Levykotelosta paljastui kyllä myös CD ja myönnettäköön, että se tuli kuunneltua ensin. Levysoitinkin löytyy, mutta jotenkin vaan sen käyttö tuntuu nykyään hankalalta. Ehkä jonain päivänä myös tämä vinyyli löytää tiensä levylautaselle. Musiikki on karheaa ja rosoista. Tämä äänite ei ole tarkoitettu tiukkapipoille tai perinteisen puhallinmusiikin kannattajille. Käyttötarkoituksena voisi olla vaikka bilemusa tai esitys torin laidalla. Oikeastaan tämä taipuu mihin ympäristöön vain. Parhaimmillaan tämä kuitenkin varmasti on livetilanteessa. Musiikki polveilee tyylilajista toiseen monenlaisen rytmin kautta. Modernin musiikin taustalla kuuluu välillä vanhaa seitsikkosoundia ja -rytmiä. Tätä on pakko kuunnella uudestaan ja vähän tarkemmalla korvalla. Kappaleissa viljellään pikkupoikahuumoria. Esimerkkinä tästä voisi olla kappale Puskapissi, musiikkia suoraan Persiinalaiselta torilta. Tuhkat leijailee -kappaletta puolestaan voisi kuvailla vaikka puhallinpunkiksi. Lisätietoja ja maistiaisia löytyy sivulta: http://www.exogenic.com/bad-ass-brass-band1. Lisätiedot ja haastattelupyynnöt: [email protected]. Bad Ass Brass Band on 11 –henkinen marssiva torviorkesteri. Soittajat edustavat laajalti suomalaista rytmimusiikkia ja jazzia. Nämä muusikot ovat tunnettuja useista suomalaisista yhtyeistä. Kapellimestarina toimii Jarno T. Karjalainen, joka yhdessä Janne Masalinin kanssa vastaa myös Töttöröön lauluista. Marita Rantamäki Itä-Savo 8.9.2014. Keskilaakso 28.8.2014. AL 7.10.2014. Satakunnan Kansa puffasi Porin VPK:n Soittokunnan 130-vuotisia 9.10.2014. Lisää juttuja skannattuina tai digikuvina voi lähettää [email protected] KSML 22.10.2014 AL Moro Rondo muisti Partaharjun leirin kuuskymppisiä toukokuun 2014 numerossaan... Kurikka-lehti on ylypiä KSK:sta! Ilkka uutisoi Kuortaneen Soittokunnan 60-vuotisista 3.11.2014. Raumalainen 5.11.2014 1 Luennointimahdollisuus Ameriikan ulkopuoliselle maailman suurimmassa puhallinkonferenssissa, Chicagon Midwest Clinicissa on taatusti kiven takana. Kuinka se onnistui teille vuonna 2013, Sibelius-Akatemian puhallinkapellimestariluokan lehtori Peter Ettrup Larsen? -Kun hain lehtoraattia Akatemiasta, tein selväksi että puhallinorkesterikapellimestariohjelman on kasvettava sekä Suomessa ja ulkomailla, erityisesti tähtäsin Chicagon joulukuiseen Midwest Cliniciin joka on alan suurin tapahtuma maailmassa. Olen ollut kuusi vuotta amerikkalaisen The Conductors Guildin jäsen joten tunsin jo sikäläisiä. -Midwestiin päästäksemme perustin ensin puhallinorkesterin: Sibelius Academy Wind Ensemblen, tai yksinkertaisesti Siba Windsin. Nauhoitimme ja kuvasimme ensimmäisen konserttimme ja Midwestin toimikunta valitsi meidät heti. -Meillä ei kuitenkaan ollut varoja lähteä vuoden 2013 Midwestiin joten saimme neuvoteltua vuoden jatkoajan. Eli: ensimmäistä kertaa Midwestin historiassa kutsun saanut kieltäytyy! Sovimme, että luennoisin 2013 konferensissa Sibelius-Akatemian kapellimestarikoulutuksesta. Klinikka keräsikin hyvin kuulijoita ja sain jopa kiitoskirjeen Midwestin "presidentiltä" ja valintatoimikunnan jäseniltä. Vuoden 2014 Midwestissä konsertoi siis Siba Winds suomalaisin ohjelmistoin, asiasta enemmän Puhallinorkesterissa 1/2015. In many schools of conducting there seem to be a rather stringent focus on the conducting technique. Once the student masters the technique he or she can then start beating the music. In the Finnish school of conducting we kind of turn this upside down, as we put the music first. We then look at the person who wants to share his or her musical passion on the podium and find a way to accommodate the technical requirements to their particular, personal appearances. In other words, instead of going from Means Man Music, we tend to go from Music Man Means in a very conscious attempt of creating conductors, not just time-beaters. As a conductor it is important to be aware of the fact, that you are “the advocate of the composer”. If the composer has done a piece called H2O [which means water] it is not up to the conductor to decide, that he himself prefers wine … or milk! and therefore will interpret the piece accordingly. The conductor has to stick to the composer’s intentions and reveal the H2O-idea respectfully. However, the conductor has to find out if the composer in ”the moment of creation” was thinking of a person lost in the Sahara dessert around noon on a hot summer day, or a person who’s trapped on the Greenland icecap in a November storm. These two rather opposing musical scenarios both, in various ways, have a tremendous impact on the musical interpretation which also reflects on the conductor’s body language while sharing the musical interpretation with the players. In other words, the conductor is not a creator, he or she is basically a re-creator of a recipe provided by the composer. But just like a masterchef can make a carrot taste like a slice of heaven, so the conductor has to administer the dosage of ingredients that have already been chosen by the composer. Mastering this skill takes a lot of time, talent and determination and at the Wind Band Conducting Program at the Sibelius Academy we’re fortunate not only to have our own rehearsal ensemble which the students get to conduct twice a week, we also have a wonderful cooperation with the Finnish military bands that give the students a lot of opportunities to get top-level podium experiences already at an early stage of their development. Furthermore the fact that there are so many great composers in Finland, who provide a steady flow of new and versatile music for wind band helps creating a thriving and challenging, musical environment of which we can all be very proud. By all means it is a great joy and honor being a part of this wonderful, musical family. Nämä diskoduolaisuuteen syyllistyneet emännät löytää hulellisesti etsimällä tämän leheren sivuilta… Oikeat arvaukset pe 14.11.2014 mennessä viitasaurus(at)gmail.com. Palkintona Janne Sinikedon äänittämä SM-kisa 2009-CD. Uutta vintagea! Kilpailussahan tunnisteltiin pirunkeuhkoa rankaisevaa artistia. Oikean vastauksen (Juhani Leinonen) tiesi mm. Päivi Pyymäki. Palkinto (SM-kisa 2009-CD) lähti matkaan lähes huomaamattomana postilähetyksenä... Also sprach Juhani Leinonen: -Itse asiasta kuultuna kuultava kertoo olleensa suomalaisen puhallinmusiikin tiellä jo noin 60 vuotta, josta osa on ollut kuvan mukaisesti ihan hanurista. Jussin vaskisoittajan taival alkoi Noormarkun Torvisoittokunnassa Eb-kornetin soittajana valuen partituuria alas tuubistiksi, jossa välillä mukaan tuli kielivänä puhallinsoittimena haitari ja sen myötä tanssimusiikki omalla yhtyeellä. Sittemmin Jussi siirtyi soittajana laivaston sinisiin ja armeijan harmaisiin, sekä puhallinorkesterin partituurin loputtua Dragsvikin varuskuntasoittokunnan johtajaksi ja sotilasuransa lopuksi varusmiessoittokunnan marssikapellimestariksi jatkaen siviilissä sotilasmuusikkona ensin Hamina Tattoon toiminnanjohtajana ja siitä eläkkeelle jäätyään Haminan soittokunnan johtajana." Tähän väliin vitsi: Lech Walesa kertoi tehneensä emämunauksen, kun häneltä telakkatyöläisenä autoa korjatessaan silloinen Puolan presidentti kysyi missä mahtaa olla vika ja hän meni sanomaan epäilevänsä laturin hiiliä. Kuten viime numeron kysymyksessä viitattiin, niin Jussi on toiminut monissa järjestötehtävissä; kuten Säveltäjät ja sanoittajat ELVIS ry:n, ja Sotilasmusiikkikillan puheenjohtajana, SPOLin hallituksen jäsenenä ja Teoston toimikuntien puheenjohtajana ym. Puuhastelu jatkuu edelleen musiikin tekijänä, eli säveltäjänä, sovittajana ja sanoittajana, kuten myös muutenkin kirjoittajana. Vielä jos löytyisi tuo kuvan haitari, toivoo Jussi. Rauman Poikasoittokunta TV1 Uutisissa 22.8.2014 Kannuksen Suuri Puhallus Kymmenen Uutiset 21.7.2014 ml. PJ! Con Brassica: Kymmenen Uutiset 21.8.2014 Teekkaritorvet Yle Uutiset Pohjois.Suomi 8.9.2014 LNPO Ajankohtaisessa kakkosessa 9.9.2014 Puhallinpäivät soi monipuolisesti Espoossa Eläköön monipuolisuus! Puhallinmusiikki on esillä moniilmeisesti ja laajalla esittäjäkirjolla Espoossa 13. - 15.3.2015 vietettävillä Valtakunnallisilla Puhallinpäivillä. Puhallinpäivien ensisävelet kajahtavat perjantaina 13.3. Tapiola Sinfoniettan konsertissa, jossa orkesteria kuullaan viulisti-johtaja Gordan Nikolićin liidaamana. Ohjelmistossa on mm. Kurt Weillin viulukonsertto, jossa viulusolistin säestys on kirjoitettu puhaltimille ja lyömäsoittimille, sekä Ravelin Tzigane saksofonisolisti Vincent Davidin taituroimana. Lauantaina 14.3. puhallinpäivillä esiintyvät muun muassa uusi, puhallinkapellimestareista ja soitonopettajista koostuva, Finnish Symphonic Wind Professionals sekä Espoo Big Band kapellimestarinaan Marzi Nyman. "EBB:n saaminen mukaan puhallinpäiville oli erityisen ilahduttavaa, sillä big band -musiikki on noussut hyvin suosituksi ja vahvaksi puhallinmusiikin lajiksi Suomessa. On hienoa saada mukaan espoolainen orkesteri suomalaisen osaamisen huipulta", iloitsee Espoon puhallinpäivien järjestelyjä johtava Janne Laine. Jos järjestäjien toive toteutuu, myös Sibelius-Akatemian puhallinorkesteri Academy Winds esiintyy lauantaina tapahtumassa. Karannut konna ja taidokas seitsikko Sunnuntaina puhallinpäivillä konserttiohjelmassa on mm. Helsingin poliisisoittokunnan lastenkonsertti Poliisileijona ja karannut konna. ”Lastenkonserteilla on vuosia ollut oma tärkeä roolinsa Poliisisoittokunnan toiminnassa. Toivon, että Poliisileijona ja karannut konna antaa elämysten lisäksi ideoita muille orkestereille lapsiperheille suunnattujen konserttien rakentamiseen”, Poliisisoittokunnan ylikapellimestari Sami Ruusuvuori toteaa. Sunnuntaisessa Puhallinpäivien päätöskonsertissa esiintyvät Solistiseitsikko Imperial sekä Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan konserttisoittokunta. ”Varusmiessoittokunnan tuo konserttiin nuorta energiaa ja ennakkoluulottomuutta. Imperial tekee puolestaan harvinaislaatuisen katsauksen Suomen historiaan esittämällä valkoisten ja punaisten lauluja”, Ruusuvuori paljastaa. Miniluentoja ja yhdessäoloa Puhallinpäivien ohjelmaan on suunnitteilla puhallinmusiikkiin ja puhallinbänditoimintaan liittyviä miniluentoja ja keskustelutilaisuuksia. Kuinka saada konsertti täyteen yleisöä, on yksi keskustelutilaisuuksien aiheista. Rento yhdessäolo ja verkostoituminen ovat myös puhallinpäivien kantavia teemoja. Lauantai-illan ohjelmassa on illanvietto, jossa on luvassa rentoa livemusiikkia, puhaltimia säästämättä. Espoon kaupunki on antanut tukensa puhallinkansan vaellukselle Espooseen. ”Sibelius-Akatemian orkesterin osallistumisesta on alustavasti sovittu, mutta asia ei ole vielä täysin varmistunut. Akatemian orkesterin on tarkoitus esitellä mielenkiintoista ammattilaispuhallinorkestereiden ohjelmistoa”, kertoo puhallinpäivien ohjelmistosuunnittelussa keskeisessä roolissa toimiva Sami Ruusuvuori. ”Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä on lupautunut Puhallinpäivien suojelijaksi ja kaupunki tarjoaa vieraille lauantaiiltana sen perinteisen pienen vastaanoton”, Laine kertoo. Uutta... Ei pelkästään ammattilaisille Uuden ohjelmiston esittelykonsertit kuuluvat vahvasti Espoon kulttuurikeskuksessa pidettävän tapahtuman ohjelmaan. Lauantain aamu- ja päiväkonserteissa uutukaisia esittelevät Finnish Symphonic Wind Professionalsin lisäksi Espoon musiikkiopiston, Musiikkiopisto Juvenalian ja puhallinorkesteri ABBBAn soittajat. Puhallinpäivät on puhallinmusiikin ammattilaisten ja harrastajien ykköstapahtumia Suomessa. Tapahtuma on vuosittain koonnut yhteen mm. puhallinkapellimestareita, musiikkikasvattajia, puhallinyhtyeitä, soittajia, säveltäjiä, näytteilleasettajia ja kustantajia. ”Tapahtuman suurta antia on mahdollisuus tehdä yhteinen projekti yli oppilaitosrajojen”, sanoo Laine. ”Tällainen yhteinen projekti tulee varmasti näkymään oppilaitosten arjessa myös päivien jälkeen jatkuvana yhteistyönä.” ”Tänä vuonna haluamme entistä enemmän mukaan myös tavallisia puhallinmusiikin harrastajia. Tavoitteena on ennätysmäärä osallistujia. Uskomme, että tavoitteen toteutumiseen on monipuolisen ohjelman ansiosta hyvät mahdollisuudet”, Laine ja Ruusuvuori kertovat. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.puhallinpaivat2015.fi Espoo Big Band esiintyy 14.3.2015 Espoossa Valtakunnallisilla Puhallinpäivilllä Marzi Nymanin johdolla. Kuva: Jussi Nahkuri KONSERTTIIN: PUHALLINMUSIIKkia SAMI KOIVUNEVA UUTUUS! DAYDREAM BY THE SEA gr 4 Esko Heikkinen iLoitus gr 3,5 Raine Ampuja TURBO EXPRESS (Re-edited) GR4 VAUHDIKAS JUNAtarina, Japanissa jo 16 orkesteriN ohjelmistossa! viisi pientä ankkaa gr3 big horn gr2 Timo Katila (gr4) UUTUUS Konsertto käyrätorvelle ja puhallinorkesterille Raine Ampuja (gr4) UUTUUS Yksi ruusu on kasvanut laaksossa (gr4) Sopraanosaksofonisoolo, voidaan soittaa muillakin Bb-vireisillä instrumenteilla Tuomas "Nightwish" Holopainen, sov. Petri Junna While your lips are still red (gr3) Markku Johansson Narrien paraati (gr3) Jukka Viitasaari Kaveria ei jätetä (gr3) Juuso Wallin Arctic moods (gr3) Raine Ampuja Ave Maria, orkesterille ja kuorolle (gr4) Mustang 66 (gr3) vauhtipläjäys! Ilari Hylkilä Unknown Legend (gr3) Janne Ikonen Andante Jubiloso (gr2) Hinnat: FinnBand SHOP PUHALLINMUSIIKKIA KÄTEVÄSTI PDF-tiedostoina 7ikko-kustannus, A-Minor Production, Edition ELVIS, Musact, STM ja SPOL GRADE 1-2 = 30 € (SPOL-jäsenille 25 €) GRADE 3 = 40 € (SPOL-jäsenille 35 €) GRADE 4 = 50 € (SPOL-jäsenille 40 €) GRADE 5 = 70 € (SPOL-jäsenille 50 €) GRADE 6 = 100 € (SPOL-jäsenille 80 €) PERINTEISTÄ PUHALLINMUSIIKKIA VIHKOSARJAT: - Meidän sakki marsseja - Meidän sakki tansseja www.finnbandshop.com WWW.SPOLLI.COM +358 (0)40 5077799 Juhani Leinosen sarjat: - PUHALLINORKESTERITANSSIT - Veikko Lavin lauluja - Juha Vainion lauluja ALKEISMUSIIKKIA - ”SEIKKAILUT 1” (gr2) 16 sävelmää ja seikkailuopas
© Copyright 2024