PÄÄKIRJOITUS: Pari sanaa KOULUTUKSESTA Viime aikoina on hoettu mantraa, jonka mukaan ulkomaalaiset puhaltajat vievät suomalaisten työpaikat. Toisinaan on annettu ymmärtää, että puhaltajat elävät ”henkitoreissaan”. Onko juuri nyt Suomessa tapahtunut romahdus? On aika oikaista virheellisiä käsityksiä. Suomessa on tasokkaita oppilaitoksia ja asiansa osaavia kouluttajia yllin kyllin. Puhallinsoittamisesta tietämys sen sijaan on usein ala-arvoista. Jos soittajia on 3-5 se on taidetta, mutta jos heitä laitetaan yhteen enemmän niin osaaminen katoaa, vai loppuuko kirjoittajan tieto kesken? Puhallinorkestereiden toiminnassa on tapahtunut huimaa kehitystä viime vuosina. Ohjelmistot ovat uudistuneet ja etenkin nuorisoorkestereiden toiminta on aktivoitunut. Ahkerat toimijat kokevat yllämainitut puheet kovin loukkaavina. Toiminnalle tarvitaan tukea eikä tölvimistä. Uhkia toki on. Muuttoliike kasvukeskuksiin saattaa viedä mennessään juuri tällaisia kulttuuriharrastuksia, joita tehdään isolla joukolla ja yhdessä. Puolustusvoimat lakkauttaa soittokuntia ja ammattikorkeakoulujen musiikinopetus vähenee. Nämä kaikki yhdessä vievät työpaikkoja ja toimijoiden määrä vähenee. Muutokseen on oltava valmis. Se edellyttää niin riskien tunnistamista kuin rakenteiden muuttumisten hallintaa. Musiikkioppilaitosten antama opetus on vain yksi osatekijä koko puhallinkulttuurimme kokonaisuudessa. Ulkomaalaisten soittajien ilmaantuminen myös orkestereiden koesoittoihin on yleiseurooppalainen oire, joka heijastaa tämän hetkistä tilannetta maailmalla. Orkestereita on lakkautettu ja musiikkitoimintoja vähennetty myös Keski-Euroopassa. Niinpä sinä aikana koulutettuja tai jo työssä olleita muusikoita ilmestyy myös pohjolan perukoille, jossa orkestereita vielä on. Takavuosina koesoittoihin ilmaantui vain satunnaisesti ulkomaalisia hakijoita. Nyt heitä on usein moninkertainen määrä kotimaisiin hakijoihin verrattuna. Itse asiassa suomalaiset ovat pärjänneet niissä yllättävän hyvin. On myös huomattava, että Sibelius Akatemiaaan on hakeutunut monia ulkomaisia opiskelijoita. Opetuksen tasosta kertoo myös se, että opettajamme ovat kysyttyjä luennoitsijoita, orkesterin johtajia ja pedagogeja myös maamme rajojen ulkopuolella. Aika ajoin syntyy kuitenkin tilanne, jossa ikäpolven vaihdos tai opetuksen sykli ei kohtaa. Juuri nyt esimerkiksi vaskisoittimista pasuunaan ja puupuhaltimista klarinettiin on syntynyt vaje. Tällaiset haasteet on kyettävä erottamaan kokonaisuudesta ja ryhdyttävä sen mukaisiin toimiin. Puhallinorkestereilla on tässä suuri arvoinen koulutustehtävä. Puhallinorkesterille on luotava hyvät edellytykset harrastaa. Kysehän on sosiaalisestikin merkittävästä yhtenäisestä joukosta. Se on konkreettista yhdessä tekemisestä mitä syvimmässä määrin. Sillä on laajaa yhteiskunnallista merkitystä niin kasvatuksellisesti kuin koulutuksellisesti. Puhallinorkesterit luovat pohjan suomalaiselle puhallinkoulutukselle. Tällä hetkellä töitä tehdään usein hartiavoimin lähes korvauksetta. Sotilassoittokuntien lakkauttamien yhdessä musiikkioppilaitosten vähenemisen myötä edellyttää puhallinsoittamisen perustan kehittämistä uudesta näkökulmasta. Suomeen on saatava harrastemusiikin ammattimaisia toimihenkilöitä organisoimaan alaa uudessa tilanteessa. HYVÄÄ ja IDEARIKASTA kesää ja iloa koulutustapahtumiin! Raine Ampuja SPOL HALLITUS Puheenjohtaja Raine Ampuja Jenkkapolku 17 A 04420 JÄRVENPÄÄ Email: [email protected] puh. 040 50 77799 Varapuheenjohtaja Jouni Auramo Kauppakatu 12 C 47, 33210 TAMPERE [email protected] 050 3135588 Sihteeri, internet ja jäsenasiat Tiiu Tuominen Lyhdekatu 3 B 5, 40740 JYVÄSKYLÄ [email protected], puh. 040 9637701 Taloudenhoito, Marita Rantamäki Pahaojantie 340, 39100 HÄMEENKYRÖ [email protected] 040 5139059 Ansiomerkit: Pekka Ulmanen Kallioniementie 4 70260 KUOPIO [email protected] p. 0400 - 272 339 Kansainväliset asiat ja jäsenlehti Jukka Viitasaari Sammonkatu 36 B 39, 33540 TAMPERE [email protected] 050 3233698 Markkinointi, ilmoitusmyynti sekä ansiomerkkiasiat kts sihteeri ja rahastonhoitaja Koulutus: Juuso Wallin Ulvilantie 19 A b 28, 00350 HELSINKI [email protected] 040 5255865 Jäsen Markku Korhonen Puusepänkuja 4 A 12, 90100 OULU [email protected] 040 7374717 Minna Kajander Sino Hurtan katu 4 81700 LIEKSA [email protected] 0401 1044140 Kansikuva: , Jukka Keto, Joensuu puhallinpäivät 2012 Spol johtokunnan kokous 16.3.2012 Joensuu Myönnettävät ansiomerkit: Espoon Puhallinorkesteri: hopeinen ansimerkki: Päivi Saarinen kultainen ansiomerkki: Paavo Helistö Sulevi Pekkanen Seppo Piipari 50-vuotiserikoisansiomerkki: Simo Kanerva Lassi Lintunen vaakunateline alumiinlaatalla: Pekka Löyttyniemi Benita Äkerlund PUHALLINMUSIIKIN PÄIVÄN X-Box palkinnon voitti RANTASALMEN PUHALLINORKESTERI SPOL onnittelee voittajaa moni-ilmiesestä tapahtumasta ja kiittää kaikkia tämän vuoden osallistujia. Seuraaavan kerran tapahtuma järjestetään 17.5.2013 Eurajoen Nuorisosoittokunta: 40-vuotiserikoisansiomerkki: Esa Laihonen Kari Leino Vesa-Pekka Leino Juhlivat orkesterit: Espoon puhallinorkesteri 40 vuotta Iisalmen puhallinorkesteri 40 vuotta FinnBand SHOP NYT SAAT NUOTIT KÄTEVÄSTI SUORAAN KONEELLESI PDF-tiedostoina 7ikko-kustannus, A-Minor Production, Musact, SPOL ja edition ELVIS www.finnbandshop.com Tämän CD herätti heti jo ennen kuuntelua mietinnän kappalevalinnoista. Oli, kuin olisi katsellut oikean juhlakonsertin ohjelmalehtistä erilaisine kappaleineen. Juontaja kertoisi sitten aina väliin, että tämän kappaleen valitsimme esitettäväksi, koska… Olikin iloinen yllätys, kun äänitteen kansipaperista löytyi selostukset kaikista kappaleista. Kukahan ensimmäisenä laittaa äänitteisiin kommenttiraidan, sellaisen kuin DVD -elokuvissa. Kappaleiden monipuolisuudella on tuotu hyvin esille puhallinmusiikin monimuotoisuutta. Silti ilmaan jäi kysymys: Onko haettu ne kappaleet, jotka osataan hyvin vai onko ollut oikeasti tarkoituksena tuoda esiin orkesterin yleistunnelmaa: vakavaa, asiallista ja taitavaa. Juuri tällaista musiikkia odottaisin kuulevani mennessäni kuuntelemaan Lapualaista puhallinorkesteria. Selkeitä perusmarsseja, kuten Jääkärien marssi ja Thundercrest , soolonumerona mallettitaiturointia solistina Johannes Sipilä sekä tunnelmalliset Pohjalainen sarja, Peltoniemen Hintriikin surumarssi ja Ukko-Paavon virsi. Kappale, jonka valintaperusteita jäin miettimään pidempään oli The Rock. Olikohan kysymyksessä se soittajien tai kapellimestarin oma suosikkikappale, jota ilman äänite ei olisi ollut ihan täydellinen. Jylhää, harvemmin kuultua elokuvamusiikkia. Sokerina pohjalla on Julius Fucikin Florentiner –marssi. Löytyytkö Suomesta monta aikuista puhallinsoittajaa, joka ei tätä jylhää marssia olisi soittanut? Jos joltain tämä kokemus vielä puuttuu, niin käykäähän kapellimestarinne juttusilla. Esimakua siitä, miltä soiton pitäisi kuulostaa saa Lapuan Puhallinorkesterin Fanfaari! CD:n lopetusraidalta. Lapuan musiikkiopiston puhallinorkesteria johtaa Hannu Haahkala. CD:stä kiinnostuneiden kannattanee ottaa yhteyttä Lapuan musiikkiopiston puhallinorkesterin puheenjohtajaan (Pasi Taipale) ja orkesterin soittajiin. Vaskiakatemia Soi Tampereella 4.–6.5.2012 Työryhmä Harri Lidsle ja Jouko Harjanne sai helmikuun lopussa Suomen Kulttuurirahastolta merkittävän apurahan (200.000 €) Vaskisoitinakatemiaa varten. Kyseessä on kolmivuotinen hanke, jonka tavoitteena on nostaa suomalaisten vaskisoittajien määrä takaisin ammattiorkestereiden tarpeita vastaavalle tasolle. Opetusta toteutetaan ja kehitetään yhteistyössä Sibelius-Akatemian ja muiden musiikkioppilaitosten kanssa. Hankkeen kohderyhmänä ovat sekä uudet soittajat, nuoret ammattilaiset että vaskisoitinten opettajat. Hankkeen tavoitteina on etsiä lahjakkaat nuoret vaskisoittajat tasoistensa piiriin, jatkokouluttaa nuoria ammattilaisia, tarjota yhteistyötä musiikkioppilaitoksien opettajille, järjestää korkeatasoisia konsertteja maakunnissa sekä leventää kotimaisen vaskimusiikin tason huippua. Kansallisen nuorisovaskiyhtyeen ensimmäinen periodi järjestettiin toukokuun alussa Tampereella Pirkanmaan musiikkiopiston toimiessa yhteistyöoppilaitoksena. Mukaan oli ilmoittautunut lähes 50 iältään 13–18 –vuotiasta vaskisoittajaa eri puolilta Suomea. Kouluttajina toimivat Harjanteen ja Lidslen lisäksi Jukka Myllys (kapellimestari), Jouni Suuronen ja Annu Salminen (käyrätorvi), John Kotka (pasuuna), Aki Välimäki (trumpetti) sekä Harri Lehtinen (lyömäsoittimet). Projektin kurssisihteeri on Salla Vanhanen. Viikonlopun aikana muodostettiin kaksi vaskiyhtyettä ja opetus sisälsi yhtyesoiton lisäksi sekä henkilökohtaista että sektio-opetusta. Viikonlopun huipensi konsertti, jossa kuultiin Kansallisen Nuorisovaskiyhtyeen ensimmäinen esiintyminen kahtena kokoonpanona ja yhdessä sekä kouluttajien soolonumeroita pianisti Tuomas Turriagon kanssa. Konsertin tunnelmasta päätellen ja osallistujien palautteiden mukaan viikonloppu oli erittäin onnistunut. Seuraavan kerran vaskiyhtyeen edesottamuksia on luvassa Lieksan Vaskiviikolla heinäkuun lopussa. Jouni Auramo 17.-19.4. 2012 UNELMIA, TUNNELMIA... JPL, JT, TK ja HW Atlantassa! Georgia State University Symphonic Wind Ensemble, äänessä myös Johann Tilli ...MUUNNELMIA JA CODA JPL: Arvelen, että jokaisen säveltäjän mielessä vilkkuu joskus toive päästä esille Yhdysvalloissa. Maan valtavat resurssit tietäen ajatus tunnetuksi tulemisesta siellä on ainakin minulle ollut jonkinasteinen unelma, joka toteutuessaan voisi olla hyödyllinen myös taloudellisesti. Unelmaani olen yrittänyt toteuttaa jo yli kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2000 lähdimme FinnBand-nimikkeellä ensimmäisen kerran suurin toivein Minneapolikseen Paul Niemistön ystävällisen konsultaation auttamina. Tuosta retkestä ei suuria konkreettisia menestyksiä saatu, mutta jotain opittiin. Sittemmin on käyty Chicagon Midwestkekkereissä useasti, kuka milloinkin. Joitain nuotteja on myyty, kontakteja luotu ja saatu kovasti kehuja, mutta lähestulkoon siihen on jääty. Suuret odotukset ja toiveet jätin kokeneena amerikankävijänä siis kotiin. Matkustin paikalle nauttimaan teosteni toteuttamisesta. Jos jotain ekstraa tulisi, hyvä niin! Matkakohteeni oli Atlanta ja siellä oppilaitos nimeltä Georgia State University, joka järjesti 17.-19.4. pienimuotoisen Suomi-musiikkijuhlan "Aurora in april". Suomesta oli paikalle kutsuttu delegaatio Johann Tilli, Harri Wessman ja Timo Kotilainen. Lisäksi esillä oli Kari Juusela, USAssa vaikuttava säveltäjä sekä myös Suomen suurlähettiläs Ritva Jolkkonen. En kuulunut tuohon viralliseen delegaatioon, mutta kun Timo Kotilainen oli ehdottanut aikaista teostani Kellojen legenda juhlan ohjelmistoon ja ehdottanut uuden version kirjoittamista Atlantaa varten, katsoin aiheelliseksi hankkiutua paikalle. Kirjoitin tuon kappaleen valtakunnallisten puhallinpäivien konserttiin Raumalla 1997 ja nuotti oli kaikin tavoin vanhentunut: käsinkirjoitettu, huonosti soitinnettu ja kokoonpanoltaa puutteellinen. Robert J. Ambrose, jota tullaan kuulemaan Suomessa tämän vuoden lokakuussa, oli harjoittanut teosta yliopiston puhallinorkesterin kanssa. Hän on erittäin hauska, miellyttävä ja ennen muuta ammattitaitoinen kapellimestari, jonka huomasin jo teoksen valmistumisen aikana käymämme keskustelun aikana. Robert otti minut vastaan Atlantassa, ja sain tutustua yliopiston musiikkiosaston henkilökuntaan ja kapellimestarioppilaisiin hänen kauttaan. Kuin myös periamerikkalaiseen ruokaan ja elämäntapaan! Täytyy sanoa, että tuo ystävällisyys ja avoimuus, olkoon kuinka Atlanta pinnallista hyvänsä, on aina uudelleen hämmästyttävää. Toki on syytä muistaa, että kehuessaan jotain amerikkalainen laittaa noin kolme neljännestä ylimääräistä: ihan kaikesta ei kannata innostua, ainakaan liikaa. Maan tapa. Atlantasta lensin sikäläisittäin naapuriin, Pohjois-Carolinan Durhamiin Duke Universityn vieraaksi. Siellä valmisteltiin "Rapsodiaa fagotille ja puhallinyhtyeelle". Tämän kappaleen he olivat löytäneet internetistä. Pyydettyään nauhoitusta kuultavaksi he hankkivat nuotit ja toivottivat vielä tervetulleeksi kuuntelemaan. Tällaista saisi tapahtua enemmänkin. Fagottisolisti Rachael Elliot ja kapellimestari Verena Mösenbichler olivat molemmat rautaisia ammattilaisia. Orkesteri oli koottu opiskelijoista, jotka enimmäkseen eivät opiskelleet musiikkia pääaineena, sekä joistakin paikallisista harrastajista. Tämän lähtökohdan huomioiden lopputulos oli erinomainen. Pienet epäpuhtaudet, lipsahdukset ja rytmiset heilahdukset voi jättää noteeraamatta em. syistä. Meidän kannaltamme katsoen on melko surullista, että Suomessa tuon kokoisia ja tasoisia puhallinorkestereita on vain SM-kisojen A- 17.-19.4. 2012 Jälleen kerran saamani kohtelu ja arvostus hämmästytti. Amerikkalaisten tapa ottaa kaikista tilaisuuksista kaikki mahdollinen oppi on erilaista meihin verrattuna. Enpä juuri muista, että kukaan olisi sanomisiani kirjoittanut muistiin Suomessa. Onko se siis totta, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan? Back to Atlanta. Kaupungissa on mm. valtava akvaario ja Coca-Cola world. Minua eivät tuollaiset juurikaan innosta, joten tyydyin vapaahetkinä vain kuljeskelemaan kaupungilla. Ja tietysti syömään, jonne minua huolehdittiin kolmesti päivässä. Georgian osavaltion yliopiston puhallinorkesteri oli jyminäpakkaus, jonka kaikki soittajat ovat pääaineisia soitinopiskelijoita. Tason ymmärsi ensimmäisistä äänistä lähtien. Robert oli kertonut orkesterin pitäneen kovasti Kellojen legendasta, vaikka se ei ole yhtään hiukkaa amerikkalaistyylinen kappale surullisuudessaan. Huomasin ilokseni, että hän puhui totta. En muista vastaavaa hyväksyvän yhteishengen huokumista musiikkiani ja persoonaani kohtaan. Orkesteri oli erinomainen. En joutunut puuttumaan oikeastaan mihinkään paria pikkuseikkaa lukuun ottamatta. Suuren kokoonpanon hyvinä mausteina olivat englannintorvet, kontrabassoklarinetti, kontrafagotti, kontrabasso ja harppu. On vaikeata nimetä mitään sektiota yli muiden, mutta lyömäsoittajissa oli jotain käsittämätöntä potkua. MUUNNELMIA Tätä kirjoittaessani sireenit kaikuvat rakennusten välisissä kuiluissa kuten amerikkalaisissa tv-sarjoissa. Istun hienon hotellin 15. kerroksessa olevassa huoneistossa ja katselen, kun aurinko painuu mailleen värjäten taivaan turkoosin ja oranssin sävyin. Sortumatta luulemaan, että kokemani olisi mitään kovin tavatonta ja merkittävää, ajattelen kuitenkin: on sieltä Ahlaisten Nuorisoseuran Torvisoittokunnasta aika pitkä matka tähän. Monta mutkaa on tullut tehtyä turhaan ja monta oikaistua väärästä paikasta. En voi olla kiittämättä tässä tilanteessa Rauman kaupungin puhallinorkesterin puheenjohtajaa (1997) Vesa-Pekka Leinoa:kiitos, että uskoit silloin minun musiikkiini ja Kellojen legendaan! Q: Your music education is probably the best in the world, isn`t it? A: Well, I really dont know, perhaps it has been. JP tarkkana, Robert.J.Ambrose huitoo Mitä yhteistä on CNN:n pääkonttorilla ja LUSESilla? Ainakin juuri nyt minä: näen ikkunastani ensin mainitun rakennuksen ja jälkimmäinen avusti matkojani tänne. Monet tahot maailmalla vastustavat kansallisia tukia pitäen niitä kilpailua vääristävänä. Ehkä näin on. Toisaalta USAn liittovaltion harjoittama protektionismi tasaa puntit ainakin minun kohdallani. Vienti Yhdysvaltoihin tai satunnaisen palkan nostaminen sieltä on äärimmäisen kovan byrokratian alaista toimintaa, jossa aikaa kuluu ja hermoja koetellaan. ja taitavasti sävelletty. Kova vaatimus yhdistelmänä on tuo ja siksi perin harvinainen puhallinorkesteriohjelmistossa. Suosittelen. On väärin jättää kertomatta klinikoista huilisteille, kapellimestareille ja säveltäjille, ystävällisten ihmisten avusta, aamiaisista, lounaista ja juhlaillallisista, kuljetuksista ja huolenpidosta, mielenkiintoisista keskusteluista, uusista kuulluista sävellyksistä jne., mutta selonteko näistä vaatisi kirjan kirjoittamista. Yksinkertaisesti: THANK YOU! CODA Alussa imperfekti siitä, mitä tapahtui. Sitten preesens hetkestä ja nyt taas imperfekti hiukan kauempana pelipaikalta eli kaukaisesta ja oudosta Pohjolan maasta, joka kuitenkin, toden totta, tunnetaan USAssa: Q: Your music education is probably the best in the world, isn`t it? A: Well, I really dont know, perhaps it has been...Sivistyneillä jenkeillä on melko hyvät tiedot Suomesta. Tapasin matkallani joukon säveltäjiä, joista puhallinuskovaisille haluaisin esitellä nimen Steven Bryant. Hän oli kirjoittanut kappaleen Interruptions, joka on helppo, svengaava, mielenkiintoinen, omaperäinen Jouduin jättämään Atlantan ennen konsertteja, ja siihen asti, kun saan äänitteen, olen kuulopuheiden varassa. Jätän "Aurora in April"-tapahtumasta kertomisen jollekulle muulle. Nyt näyttää siltä, että liikenne välillä Suomi-Atlanta tulee jatkumaan. Toivottavasti näin tapahtuu ja reitistä tulee monipuolinen mahdollisuus viedä ja tuoda puhallinmusiikkikulttuuria. Teksti: Jukka-Pekka Lehto Kuvat: Carolyn Richardson Duken bändi kerääntyy...- Atlanta 17.-19.4. 2012 A letter from Robert J. Ambrose Last year I wrote a grant proposal to bring Finnish musicians to Atlanta for a week of music, masterclasses and lessons. My grant was funded and the result was "Aurora in April" a weeklong celebration of Finnish music in Atlanta. The guest artists in the proposal were TImo Kotilainen, Johann Tilli, Harri Wessman Johann and Timo introduced me to JP who agreed to rewrite his work Kellojen Legenda for bass voice. He used this opportunity to expand the work and rewrite some things that he had not been pleased with. JP ended up visiting the week before and overlapping with the other guys by 2 days. He was present for a rehearsal of his piece with my Symphonic Wind Ensemble. Timo was also in the room via Skype. The following were part of the Aurora in April residency: 1. Johann gave a voice masterclass to members of the Georgia State University (GSU) voice area 2. Timo gave a lecture on interpretation of FInnish marches to members of the GSU Master of Music in Wind Band Conducting degree program 3. Harri gave a lecture to the GSU composition students 4. There were 2 concerts. The first was of contemporary music (17 April) and the second was of band music (19 April). I have attached a PDF of the program. As you can see there were 7 premiere performances given over the 2 days. 5. Also note that Finnish/American composer Kari Juusela, current Dean at the Berklee College of Music in Boston, was present at the 17 April concert and had 2 pieces performed. 6. Ambassador Ritva Jolkkonen from New York made her firstever visit to the city of Atlanta to attend both concerts. GSU also hosted her for lunch with myself and the musicians. All best, Robert Ambrose Atlanta Back Row - Tim Jansa, Johann Tilli, TImo Kotilainen Front Row - Adam Frey (euph soloist), Robert J. Ambrose, Harri Wessman, Chester B. Phillips (GSU Associate Director of Bands) Photo by Jen Waters Lyhyesti: JPL sovitti Ke!ojen legendan bassoäänelle, Johann Tilli piti mestarikurssin,Timo Kotilainen luennoi suomalaisista marsseista ja Harri Wessman säveltämisestä. Konserteissa seitsemän USA:n kantaesitystä. Mukana oli myös suomalaisen Kari Juuselan kaksi teosta. Ambrose tulee Suomeen syksyllä. Innostuksesta puhallinmusiikkiin olemaan kannustava ja leppoisa, vaikka kertookin, että tiukkoja hetkiä aika ajoin tulee: - Suomen Puhallinorkesteriliitto antoi Vuoden Pinna –tunnustuksen Joensuun Puhallinpäivillä tällä kertaa seinäjokelaiselle Petri Salolle. Hän on yli kahden vuosikymmenen ajan tehnyt valtavasti töitä puhallinmusiikin parissa: - Olen harrastanut puhallinorkestereita, pakko sanoa niin, sillä työtä on ollut niin paljon. Vuoden Pinna –palkinnon saaminen tuntui siksikin todella mukavalta, kertoo Petri Salo. Petri Salo tunnetaan parhaiten Seinäjoki Symphonic Bandin perustajana ja johtajana. Orkesteri on syntynyt vuonna 1991 ja se on tehnyt yhdeksän ulkomaan matkaa, levyttänyt neljä kertaa ja osallistunut melkein joka kerta Puhallinorkestereiden SM-kilpailuihin. Tämän rakkaimman ”harrastuksensa” lisäksi Petri Salo johtaa Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa Nuorisopuhallinorkesteria ja C-puhallinorkesteria sekä Virroilla A- ja B – tason pieniä puhallinyhtyeitä. Näissä orkestereissa on yhteensä yli 150 soittajaa. Vuosien varrella Salo on opettanut ja opettaa edelleenkin matalia vaskisoittimia eri paikkakunnilla. Leppoisa hankalankin paikan edessä Nuorten kanssa toimiessa ja orkestereita luotsatessa johtajuus joutuu koetukselle. Nuoret soittajat eivät aina ymmärrä, miten pienestä, jopa vain yhden soittajan puuttumisesta, esiintymisen onnistuminen voi olla kiinni. Johtajana Petri Salo pyrkii Tietysti harmittaa, jos ihmiset eivät ilmoita etteivät tule paikalle esimerkiksi harjoituksiin tai konserttiin. Kerrankin oli todella tiukka tilanne, kun orkesterin kolmesta tuubistista kukaan ei tullutkaan keikalle. Onneksi löysimme avustajan ja keikka pääsi alkamaan, muistelee Salo. Orkesterin johtaminen sisältää paljon muutakin, kuin konsertit ja harjoitukset. Salo kertoo johtamisen olevan kovaa työtä ohjelmiston suunnittelusta roudauksiin saakka. Vaikka tukiyhdistys auttaakin, joutuu kapellimestari tekemään kuitenkin hyvin suuren osan työstä itsenäisesti. - Pidän työssäni paljon ohjelmistojen suunnittelusta. Kun orkesteri ja jokin konsertti onnistuu hyvin, on se suurin palkinto johtajalle. Harkitsen hyvin tarkkaan konserttiohjelmat ja konserteillamme onkin siksi aina jokin teema tai tyylilaji. Periaatteessa emme koskaan tee sillisalaattia, Petri Salo korostaa kertoessaan lempityöstään. Seinäjoki Symphonic Band kokoontuu kerran kuukaudessa, sunnuntaisin, harjoituksiin. Soittajat koostuvat lähinnä Eteä-Pohjanmaan musiikkiopiston nykyisistä ja entisistä oppilaista. Nuorisopuhallinorkestereilla on harjoitukset joka maanantai. Musiikkiopiston nuoriso-orkesterit pitävät kaksi kertaa vuodessa suuren yhteiskonsertin. Harjoitteluja konserttipaikkana on Seinäjoki –sali, joka on hallinnollisesti musiikkiopiston alaisuudessa. Orkesteri nousussa Kuluneena keväänä Seinäjoki Symphonic Bandilla oli ensimmäistä kertaa latinalaisamerikkalaisen musiikin konsertti. Solistina konsertissa oli Hannu Lehtonen. Tulevaisuudessa, ehkä noin vuoden päässä, häämöttää ulkomaan matka Espanjaan tai johonkin muuhun kohteeseen. Lasten sitoutuminen puhallinmusiikkiharrastukseen ei ole millään paikkakunnalla, ei Seinäjoellakaan, itsestäänselvyys. Orkesterin muutamat vaikeat viime vuodet näyttävät kuitenkin olevan takanapäin, koska orkesteriin on saatu paljon uusia puupuhaltajia ja matalat vasketkin soivat jälleen jykevästi. Salo onkin alkanut suunnitella orkesterinsa kanssa uuden levyn tekoa, sillä edellisen julkaisusta on jo 13 vuotta. Petri Salo pitää hyvin tärkeänä myös sitä, että saa opettaa matalia vaskisoittimia. Osan tunneista voi käyttää orkesteristemmojen hiomiseen ja samalla omia oppilaita on helpompi houkutella orkesteriin soittamaan. Yhdeksi lempisäveltäjäkseen ja innoittajakseen Petri Salo mainitsee lisäksi Richard Wagnerin. - Olen nähnyt Bayreuthissa kaikki hänen oopperansa, paitsi Lohengrinin. Liput festivaalille ovat olleet todella kiven alla, mutta kaikki mitä olen tuolla festivaalilla nähnyt, on ollut virheetöntä, ylistää Vuoden Pinna musiikkikokemustaan Saksassa. Heti puhallinpäivien jälkeen Salo täytti 50 vuotta ja juhli saavutustaan toukokuussa hyvän musiikin ja kollegojensa parissa. Vuoden Pinnalla näyttää siis olevan paljon juhlimisen aiheita tänä vuonna ja tulevaisuudessakin. Minna Kajander Mies Vuoden Pinnan takana Omaperäinen, ahkera ja harkitseva –näinkö voisi kuvailla Petri Saloa, jolle Suomen Puhallinorkesteriliitto antoi tunnustuksensa tänä keväänä? Salo on vuosikymmenien ajan ollut lisäksi ajan hermolla ja kiinnostunut myös kansainvälisistä puhallinmusiikkitapahtumista. Seinäjoen kaupunki myönsi hänelle vuonna 1999 kaupungin kulttuuripalkinnon. Palkinto tuli aikana, jolloin Salo orkestereineen teki valtavasti töitä, muun muassa 5-6 konserttia vuodessa, kaikki eri ohjelmistoilla. Seinäjoki Symphonic Bandin ohjelmistossa on vuosien mittaan esiintynyt Petri Salolle rakkaiden puhallinmusiikkisäveltäjien tuotantoa laajasti. Niin Philip Sparke, Jan Van der Roost ja Johan de Meij ovat kuuluneet Petri Salon kansainväliseen tuttavapiiriin ja niinpä heidän uutuusteokset ovat monesti päätyneet myös seinäjokelaisten konserttiohjelmistoihin. Petri Salo on syntynyt Tampereella 1962 ja opiskellut Tampereen konservatoriossa baritonin-, pasuunan-, huilun- ,sellonsoittoa ja yksinlaulua sekä orkesterin- ja kuoronjohtoa. Salo valmistui Tampereen konservatoriosta musiikkioppilaitoksen pasuunansoitonopettajaksi 1988. Hänet valittiin Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston pasuunansoitonopettajaksi syksyllä 1987 ja on hoitanut sitä tointa siitä lähtien, eli 25 vuotta. Salo on lisäksi suorittanut kaikki SuLaSolin puhallinorkesterikapellimestarikurssit Heinolassa 1980-luvulla. Puhallinmusiikin juhulaa Etelä-Pohojammaalla ...Viitasauruksen tuomaroimaan INO Itävallassa INO vierailikin St. Florianin luostarissa tutustumassa maailmankuuluihin Brucknerurkuihin ja sinfonikon sarkofagihautaan urkujen alapuolella. Ikaalisten Nuoriso-orkesteri matkusti pääsiäisviikolla Itävaltaan, Linzin lähistöllä sijaitsevaan St. Marieniin. Alueensa laadukkaimpiin kokoonpanoihin kuuluva Mv. Jung St. Marien -puhallinorkesteri isännöi INO:a workshopien ja esiintymisten merkeissä. Suomalaiset saivat koulutusta marssisoiton, wieniläisen fraseerauksen ja muiden sikäläisten musiikkiperinteiden saralla. Perehtymisen paikalliseen kulttuuriin täydensi isäntäorkesterin järjestämä majoitus paikallisissa kodeissa. St. Marienin kulttuurisalissa pidetyssä pääkonsertissa INO esitti tuhdin paketin uutta suomalaista nuoriso-orkesterimusiikkia. Vastaanotto oli vilpittömän innostunutta, ja yleisö jonotti konsertin päätteeksi kiittelemään nuorten osaamista. Yhteisesityksinä paikallisten soittajien kanssa kuultiin sikäläistä aarteistoa Radetzky-marssista lähtien, mutta pontevalla otteella itävaltalaiset tulivat mukaan myös suomalaissäveliin. Esiintymisiä INO:lla oli kaikkiaan kolme, kaikki varsin omanlaisiaan. Ensimmäiseksi keikkapaikaksi isännät olivat järjestäneet sangen eksoottiset olosuhteet luomumarkkinoille. Orkesteri aseteltiin suorastaan vaarallisen tuntuiselle kapealle korokkeelle, josta osalla soittajia oli silmiensä alla muutaman metrin pudotus. Itse johdin esitystä alaviistosta taimilaatikoiden keskeltä lähinnä päälaen näkyessä yleisölle. Akustiikka oli kuitenkin yllättävän komea. INO:lle oli uskottu myös rooli pääsiäisaamun katolisessa messussa. Messun aikana INO esitti suomalaisten teosten lisäksi Anton Brucknerin musiikkia. Tämä ohjelmistovalinta herätti paikallisten huomiota, sillä Bruckner oli kotoisin St. Florianista, vain muutaman kilometrin päässä St. Marienista. Suomalaisessa ja itävaltalaisessa nuorisoorkesterikulttuurissa oli havaittavissa selkeä ero paitsi ohjelmistossa, myös toiminnan tavoitteissa. Itävallassa nuoria soittajia kasvatetaan perinteikkäitä aikuisorkestereita silmälläpitäen marssipainotteiseen ohjelmistoon, ja soittokuntien funktio on ennen muuta paikallisen yhteisöllisyyden ylläpitämistä. Yllä: rumpalit alla: marssitreenit Itävaltalaiset ihmettelivät suuresti, kun totesimme, että meillä koulun päätyttyä soittajat usein poistuvat myös orkesterin vahvuudesta. Orkesteriharrastuksen jatkuminen läpi elämän lieneekin yksi meikäläisen orkesterikulttuurin isoista kysymyksistä, ja siinä meillä on oppimista keskieurooppalaisesta kulttuurista. Teksti: Antti Nissilä, kuvat: Gerald Hollaus LNPO Saksaan ja Itävaltaan Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri matkustaa tänä kesänä Saksaan ja Itävaltaan. Matkan kesto on 13 päivää ja sen aikana soitetaan ainakin kuusi konserttia. Edellisen kerran orkesteri on esiintynyt ulkomailla vuonna 2009 lokakuussa, jolloin LNPO suuntasi Brasiliaan. Ystävyysorkesteri kutsui Jos muodostetaan kolmio, jonka kärkinä ovat Berliini, Hampuri ja Rostock, jää keskelle pienen pieni piste, kaupunki nimeltä Wittstock-Dosse. Kaupungissa toimii puhallinorkesteri joka konsertoi aktiivisesti ja järjestää kesäisin varsin suuren puhallinorkesteritapahtuman. WittstockDossen kaupungin puhallinorkesteri kutsui Lieksan Nuorisopuhallinorkesterin vieraakseen ja LNPO puolestaan heidät kesän 2012 Vaskiviikolle. Kutsuista lähti punoutumaan mielenkiintoinen yhteinen projekti. Juhannusviikolla Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri hyppää linja-auton kyytiin ensimmäisinä etappeinaan Kaarina, Turku ja Tukholma. Ruotsin reittiä pitkin pääsee Saksaan, jossa ensimmäiset konsertit pidetään 21.6. Orkesterit ovat talven mittaan harjoitelleet oman ohjelmistonsa ohessa myös yhteisiä kappaleita, niin suomalaista kuin saksalaista puhallinmusiikkia. Kokoonpanojen erilaisuuden vuoksi sopivien teosten löytäminen on ollut erittäin mielenkiintoinen projekti. Saksalaisten kokoonpano koostuu pitkälle ehtineistä aikuisista soittajista ja LNPO puolestaan ponnistaa suurelta osin alle 15vuotiaiden nuoruuden innolla. Nuorimmat matkalaiset ovat vasta 11 –vuotiaita. LNPO vie matkassaan orkesterille tuoretta suomalaista –ja lieksalaista –puhallinmusiikkia Jukka Viitasaarelta, Anita Lehdolta ja Janne Ikoselta. Nelipäiväisen Wittstock-Dossen vierailun jälkeen LNPO:lla on edessään pitkä matka Saksan ja Tsekin tasavallan läpi Wieniin. Orkesteri osallistuu siellä Voices of the World – tapahtumaan, joka esittelee orkestereita ja kuoroja eri puolilta maailmaa. LNPO soittaa Itävallan keisariperheen kesäpalatsin, Schönbrunnin edessä. Järjestelyt ovat olleet jo ennakkoon erityisen itävaltalaiset. Toisin sanoen minuuttiaikataululla mennään, kaikista pienistä yksityiskohdista ennakkoon monta kertaa sopien. LNPO tarjoaa suomalaisen konserttimusiikin lisäksi kohteliaasti myös muutaman Straussin ja Mozartin sävelen. Kulttuurikaupunkiin tutustumisen jälkeen on orkesterin vapaamman ohjelman vuoro. Paluumatka taitetaan Alppien lomassa ja lopulta Saksan halki Travemündeen. Kesäkuu on vaihtunut heinäkuuksi orkesterin saapuessa takaisin Lieksaan. Wittstockista Vaskiviikolle Wittstock-Dossen puhaltajat saapuvat vastavierailulle heinäkuussa. Orkesterilla on oma konsertti Brahe-salissa 16.7. ja useita ulkoilmaesiintymisiä Lieksassa ja lähiseudulla. Vierailuun liittyy myös tutustumista Lieksan parhaimpiin puoliin, Vaskiviikolle ja lukuisiin luontokohteisiin. Orkestereiden välinen yhteistyö ja konserttimatkan tekeminen on tärkeää kansainvälisyyskasvatusta. On myös avartavaa tavata ja tutustua omaa soitinta soittavaan kollegaan eri maasta ja kulttuurista. Minna Kajander PUHALLINPÄIVÄT 2012 @ Joensuu 21:n kerran, ensimmäistä kertaa Joensuussa järjestetyt puhallinpäivät keräsivät maaliskuiseksi viikonlopuksi suuren määrän puhallinmuusikkoja samalle ton9lle. Konserteissa kuul9in eri<äin laaja kirjo uudesta puhallinmusiikkiohjelmistosta jota esite>in eri ikäjakauman omaavien orkestereiden voimin. Paikalla oli eduste<una paitsi suomalaisen puhallinmusiikkin kustantajat, myös ruotsalaisen Jan Utbult:n Blåsbanken -‐kirjasarja. Vierailijoden matkaan tar<uikin kassi kaupalla uu<a ohjelmistoa puhallinorkestereidemme esite<äväksi. Kun tarkastellaan historiaa, on tultu pitkä matka aivan ensimmäisistä puhallinpäivistä. Ajasta jolloin itse vasta aloi7n puhallinmusiikin harrastamisen. Tuolloin Raine Ampujan ajatuksesta lähtenyt ko7maisen puhallinmusiikin tapahtuma on jopa kansainvälistynytkin matkan varrella, esimerkiksi Joensuussa oli paikalla luennoimassa Sibelius-‐Akatemian puhallinkapellimestariluokan lehtori Peter E<rup Larsen ja mm. kirjasarjastaan tunne>u Jan Utbult. LUENTOJA PUHALLINPÄIVILLÄ Heikki Elo, ”Sovi>aminen ammaFna” -‐ jonka aihe ei täysin kuvannut luennon varsinaista pääpainoa joka oli enemmänkin se kuinka nuo7nkirjoi>ajan on hyvä pitää mielessään, e>ä nuo7n helppolukuisuudella säästetään paljon kallista harjoitusaikaa sekä hermoja. Kymmenen minuuFa oli ehdo>omas7 aivan liian vähän tämän aiheen käsi>elyyn, josta on tässäkin lehtemme numerossa jatkuva ar7kkelisarja. Lieksan puhallinorkesterin fagotisti Jari Siponen. Nuoremman polven puhallinpäivien tekijä. Kuvaaja: Jukka Keto Pirre Raijas, luennoi aiheesta ”Miksi kanna>aa harrastaa musiikkia?” -‐ aihe jonka parissa moni meistä on varmas7 paininut ”uransa” eri vaiheissa. Kuvaaja: Osmo Kekäläinen Peter E<rup Larsen, ”Why Waste Time on Music”, luento oli niin mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen e>ä se on pakko kokea aivan itse. Harmi niille jotka eivät paikalle päässeet, suosi>elenkin pitämään ais7t avoinna Peterin mahdolliselle uusinnalle. Sillä aikaa kanna>aa tutustua neFsivuihinsa osoi>eessa h>p://www.e>ruplarsen.dk Peter muuten on yksi koulu>ajista ensi syksyn Ankkapurhan puhallus -‐tapahtumassa. Jan Utbult, ”Soiva luento Blåsbanken kapellimestareille, soitonope>ajille ja opiskelijoille” -‐ yksi Ruotsin tunnetuimmista musiikkikasvatusalan kirjailijoista esi>eli kirjasarjaansa käytännössä, luentoyleisö toikin mukanaan omat soiFmensa. Hänen teoksiaan käytetään muuten oppikirjoina lähes kaikissa Ruotsin musiikkikouluissa. Peter Ettrup Larsen Lieneekö aloituspäivän luentojen aikainen ajankohta vai sanan ”luento” pelo>ava vaikutus, mu>a luennot joihin kaikkiin oli vapaa pääsy olisi suonut enemmänkin yleisöä paikalle. Aiheet olivat taatus7 mielenkiintoisia sekä h y ö d y l l i s i ä i h a n m u s i i k i n h a r r a s t a j a s t a a i v a n ammaFopiskelija-‐ tai ammaFlaistasolle as7. J O E N S U U N T E E M A T Joensuussa kuul7in kantaesityksenä vuonna 2000 valmistunut T h e P i n k T e r m i t e s -‐ p u h a l l i n o r k e s t e r i l l e . T e o k s e n mielenkiintoinen sävelkuva, kontras7t saivat ainakin itseni vakuu>uneeksi e>ä teos tulee vakiinnu>amaan asemansa puhallinorkesterien ohjelmistoissa. Eerolan puhallinorkesteriteoksista esillä olivat myös Nii5ynätkelmä, Palleropalpakko sekä Ceremonial Fanfare (Juhlatoitotus) . Kuvaaja: Jukka Keto Puhallinpäivät järjestänyt Pohjois-‐Karjalan puhallinmuusikot ry oli valinnut puhallinpäivilleen teemat joita olivat musiikkikasvatus, uusin puhallinmusiiki ja edesmenneen säveltäjän Lasse Eerolan tuotanto. Joensuulaisen klarine7s7, säveltäjä Lasse Eerolan (1945-‐2000) sävellystuotannon yhtenä mo7ivina oli niiden pedagoginen käy>ö, josta johtuenkin hän sävelsi paljon kamarimusiikkia sekä etydikirjoja puhal7mille. T u n n e t u i m p i a E e r o l a n t e o k s i a o v a t e s i m e r k i k s i kansainvälises7kin suosi>u Muunnelmia puhallinorkesterille, F antasi a kl ari ne7lle ja puhallinorkesterille, Sarja puhallinorkesterille sekä Syksyisiä kuvia. Lieksan puhallinorkesterin maskotti Musiikkikasvatuksen teeman alle menevän, päivillä esitellyn alkeispuhallinorkesterimateriaalin sekä Jan Utbult:n lisäksi on maini>ava The Golden Horns:n YouPlay! -‐kirja. Nämä lähes rockyhtyeen suosiota nuorten puhallinmuusikoiden keskuudessa nauFvat käyrätorvis7t ovat laa7neet kirjan jossa omien sanojensa mukaan ”klassinen käyrätorvi tulee lähemmäksi sähköisten bändisoiFmien maailmaa poistaen ennakkoluuloja musiikin eri tyylisuun7en väliltä”. On muuten eri>äin tervetullu>a tämä. Sen verran kieroon katsoFin aikanaan meikäläistä kun nuorena poikana ruuvasin oman käyrätorveni perään bassokitaran mul7efek7pedaalin.. Uu>a puhallinmusiikkia oli esillä -‐ kuten puhallinpäivillä pitääkin -‐ paljon. Kantaesityksiäkin kuul7in seuraavas7: ✴ORIENTIS -‐ Itätuuli, säv. Timo Forsström (Blosari) ✴THE PINK TERMITES, säv. Lasse Eerola (Fimic) ✴PENTASPECCHIO, osa. 5 Chironomia, säv. J-‐P Lehto (Musact) ✴LANDSCAPE, säv. Esko Heikkinen (Blosari) Rytmihäiriköt Kuvaaja: Jukka Keto Kuvaaja: Osmo Kekäläinen Jan Utbult neuvoo nuorempaa kollegaa PUHALLINPÄIVÄT 2012 @ Joensuu V UO D EN P UH A L L INO R K EST ER I J A V UO D EN P INNA Perinteiden mukaises7 Suomen Puhallinorkesterilii>o julkistaa vuoden pinnan ja puhallinorkesterin puhallinpäivien yhteydessä. Vuoden Puhallinorkesteri on Montolan puhallinorkesteri ja Vuoden Pinna palkinnon sai seinäjokelainen Petri Salo. Tässä lehdessä on molemmista palkituista yksityiskohtaisempi ju>u. Päätöskonsertin suurpuhallinorkesteri Kuvaaja: Jukka Keto Joensuun konservatorion Puhallinorkesteri, Joensuun Puhallinorkesteri, Karjalan So7lassoi>okunta, Keski-‐Karjalan Puhallinorkesteri, Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri ja Outokummun Puhallinorkesteri johtaa: Raimo Maaranen KONSERTTEJA Puhallinpäivillä pideFin yhteensä 9 eri>äin laadukasta ja korkeatasoista konserFa tai konser7ksi luokiteltavaa 7laisuu>a. Konserteissa kuul7in yhteensä yli 70 teosta tai yli kaksiminuuFsta teoksen osaa. Se on aika paljon nuo>eja yhteen viikonloppuun. Heikki Elo Esko Heikkinen Jouko Harjanne Kuvaaja: Jukka Keto Lieksan puhallinorkesterin käyrätorvis9t: Elli Heikkinen ja Tiina Nylander No, kolikolla on aina kaksi puolta eikä konser>eja kuulu sil7 unohtaa. Oli ihailtavaa nähdä Joensuun konserteissa paikallista ihan tavallista konserFyleisöä joka oli aidos7 kiinnostunut puhallinmusiikista. Puhallinpäivät ovatkin mitä mainoin puhallinmusiikin markkinoin77laisuus paikallisella ja miksei myös maakuntatasollakin. Huomaan istuvani vuosi>ain m o n i s s a k e s k u s t e l u 7 l a i s u u k s i s s a j o s s a p o h d i t a a n puhallinmusiikin tulevaisuu>a sekä mediaseksikkyy>ä. Totuus on kuitenkin, e>ä vähemmän puhe>a ja enemmän toimintaa. Viedään puhallinmusiikki sinne kansan pariin ja tehdään itse siitä helpommin lähesty>ävää. Sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Kuvaaja: Jukka Keto Kuvaaja: Osmo Kekäläinen PUHALLINPÄIVÄT 2012 @ Joensuu Pirre Raijas Kuvaaja: Jukka Keto Kuvaaja: Osmo Kekäläinen Tiedän sohaisevani muurahaispesää ja samalla myös jakavani monen paikalla olleen ajatuksen koskien nuoFesi>elyjä. Vaikkakin aiheesta monen kanssa ilta7laisuuksissa keskustelinkin, edustan mielipiteessäni sil7 vain itseäni tarkoituksenani herä>ää hieman keskustelua maamme puhallinkentällä ja puhallinpäivien tulevaisuudesta. Kun viikonlopussa on niinkin paljon musiikkia kuin jokaisilla puhallinpäivillä on, soisi nuoFesi>ely7laisuuksien olevan kokonaisten konserFen sijaan enemmän keski>yneitä nuoFmateriaalin esi>elyyn. Ja tällä tarkoitan sitä, e>ei teosta soite>aisi kokonaan läpi vaan siitä esiteltäisiin muutaman high ligh7t ja kerro>aisiin hieman teoksen haasteista sekä huomioon ote>avista erityiskohdista. Tällä jäisi aikaa suuremman teosmäärän esi>elyyn sekä sävelkorvat pysyisivät pidemään avoinaisempina uusille teoksille. Näin toimitaan ulkomaisilla puhallinfoorumeilla. Uskoisin myös järjestävien orkestereiden paineen näin hieman helpo>uvan. Kuvaaja: Osmo Kekäläinen Joensuun konservatorion Puhallinorkesteri johtaa: Mika Hirvonen Haluan kii>ää järjestävää organisaa7ota ja muusikoita puhallinpäivistä. Etenkin nuorten muusikon alkujen venyminen, keski>yminen oli silmin nähden ja korvin kuullen välillä koetuksella -‐ siitä huolima>a jaksoi>e hienos7. Puhallinpäivien järjestelyissä itsekin joskus mukana olleena 7edän, e>ä asioiden ja aikataulujen, soiFmien ja soi>ajien organisoin7 ei ole helppo tai kevyt suoritus. Onnistui>e tehtävässänne erinomaises7 ja nyt niitä une>omia öitä podetaan Raumalla jossa vietetään vuoden 2013 puhallinpäivät. PUHALLINPÄIVÄT 2012 @ Joensuu Kuvaajat: Jukka Keto ja Osmo Kekäläinen teksti: Juuso Wallin / [email protected] teskti Juuso Wallin Me Nakkilan puhallinsoittajat... Puhallinmusiikin juhulaa Etelä-Pohojammaalla ...Viitasauruksen tuomaroimaan ...päätimme juhlistaa 30-vuotista nykyistä historiaamme 2.10.2011. Juuret soittokunnalla on 1800 luvulta jolloin maakuntalehtien sivuilla ”meistä” kerrottiin. Ajat ja soittajat ovat muuttuneet mutta musiikki vetoaa yhä entisenlailla ja jopa enemmänkin. Olemme nimittäin saaneet puhallinsoitosta kiinnostumaan useita kymmeniä nuoria joista osa on jo noussut ”edustusjoukkueeseen”. Se miten se on tapahtunut onkin toinen juttu. Jottei menisi aivan itsekehuksi, niin mainittakoon juhlakonserttimme onnistumiseen vaikuttaneen tähtiesiintyjän, Markku Aron. Hän on huimassa vedossa ja hyvin onnistui taustalla myös NPS pienin muutoksin hänen kanssaan. Konsertti taltioitiin ja näin tunnelmaan voi päästä jälkikäteenkin. Paikalla olleet useat sadat kuulijat saivat livenä nähdä miten vasket teutaroi erilaisten sävelten kimpussa. Paikalla kävi myös maan kulttuuriministeri toteamassa elävän musiikin konserttia. Orkesterissa on alkanut kuulua oikeanlaista balancea ja siitä on kiittäminen pitkäaikaista kapellimestaria Rauli Yrjänää. Ilman tällaista monipuolista panosta omaavia ihmisiä ei suomenniemellä kuultaisi näin korkeatasoisia konsertteja. Nakkilan Puhallinsoittajat kiittää kapellimestariaan ansiokkaasta työstä. Jatkossa tulemme näkemään sukupolvenvaihdoksen orkesterissamme ja mielenkiinnolla odotamme näitä konsertteja. NNO=Nakkilan Nuoriso-orkesteri Teksti: Petri Koivisto, kuvat: Matias Nummelin Puhallinmusiikin juhulaa Etelä-Pohojammaalla ...Viitasauruksen tuomaroimaan Kuortaneen soittokunta ja Lapuan musiikkiopiston puhallinorkesteri konsertoivat yhteistuumin molempien kokoonpanojen kotisaleissa sunnuntaina 29.4. Yhteiskonsertti oli laatuaan ensimmäinen ja päivän kuluessa heräsi ajatus perinteen synnyttämisestä. Päivällä konserttipaikkana oli Kuortaneen urheiluopiston Aalto-sali, joka ruokasalimaisesta luonteestaan huolimatta tarjosi soittajille yllättävän hyvän akustiikan. Konsertin aloittivat lapualaiset kapellimestari Mika Maran johdolla esittäen asiantuntevalle kuortanelaiselle yleisölle mm. Teppo Lindholmin sovittaman kansanlaulu-sikermän Sarja lapualaisista kansansävelmistä. Huolimatta kappaleen osittaisesta lapualaisesta uhosta ottivat kuortanelaiset kuulijat teoksen raikuvin aplodein vastaan (olihan siinä Huriasti elin, lat.huom.). Lapualaisten saatua ohjelmistonsa esitettyä oli Kuortaneen soittokunnan vuoro astua estradille. He esittivät yleisön ja lapualaisten kollegoiden haltioituneesti kuunnellessa mm. Markku Viitasaaren sovittaman kappaleen Rosé-balladi, josta oli tunnistettavissa tuttuja säveliä eräästä toisesta, varsin tunnetusta teoksesta. Ansiokkaasti Kuortaneen soittokuntaa johti Auli Viitasaari, joka samanaikaisesti pystyi onnistuneesti keskittymään myös omiin tuubastemmoihinsa. Kuortanelaisten esitysten jälkeen liittyivät lapualaiset esiintyvään kokoonpanoon ja näin lauteille saatiin yli 40 hengen suuruinen yhteisorkesteri. Ensimmäisenä yhteiskappaleena iso orkesteri esitti Oskar Merikannon teoksen Romanssi oopperasta Pohjan neiti. Kappaleessa solistina toimi baritonisti Aapo Petäjäniemi, joka vakituisesti soittaa molemmissa kokoonpanoissa. Aapo on kuortanelainen tämän kevään ylioppilas, joka on soittotaitonsa opiskellut Lapuan musiikkiopistossa. Orkesteri esitti myös mm. Markku Viitasaaren teoksen Kytötie, jossa kuulijat pääsevät sielunsa silmin Zetorin matkaan Viitasaarien kytötielle, Kuortaneen Mäyryn kylässä. Yhteisorkesterin edessä tahtipuikkoa heilutti Mika Mara, joka saikin orkesterin pistämään parastaan niin, että encorekin vielä esitettiin yleisön sitä aplodein vaatiessa. Encorena kuultiin Ron Sebregtsin sovittama ja Michael Jacksonin tunnetuksi tekemä teos Heal the World. Onnistuneen Kuortaneen konsertin jälkeen siirryttiin illaksi Lapualle kulttuurikeskus Vanhan Paukun Alajokisaliin, jossa esitettiin sama ohjelmisto. Yleisöä konserttiin oli saapunut ilahduttavasti, niin että voitiin todeta paikalla olevan muitakin kuin vain surevia omaisia. Kuortaneen konsertin tapaan tämänkin konsertin juonsi asiantuntevalla, humoristisella ja yleisöön menevällä otteellaan Jukka Viitasaari. Jälleen onnistuneen konsertin, encoren sekä kapellimestarien kukitusten jälkeen voitiinkin siirtyä yhdessä yleisön kanssa maittaville konserttikahveille. Kahvittelun lomassa käytiin vielä läpi mitä on tullut tehtyä. Todettiin, että konserttien teema, Puhallinmusiikin juhlaa, toteutui ainakin soittajien mielestä vallan mainiosti. On hieno soittaa yhdessä hyvän hengen vallitessa, isolla kokoonpanolla taitavien soittajien kanssa. Yleisöiltä saadun palautteen perusteella koimme, että myös kuuntelijat olivat saaneet konserteilta sitä, mitä he tulivat hakemaan: puhallinmusiikin juhlaa. Teksti: Pasi Taipale, kuvat: Virpi Viitasaari Aapo Petäjäniemi Keuruun Soittajapojat 60 vuotta 18.3.2012 Soittajapoikien nykyiset soittajat kertovat juhlista sekä omasta puhallinmusiikkiharrastuksestaan Soittajapoikien upea 60-vuotisjuhla järjestettiin Keuruulla 18.3.2012. Tilaisuudessa kuultiin taidokkaita musiikkiesityksiä ja mahtavia puheita. Ennen juhlan alkua Keuruun yhteiskoulun auditoriossa julkaistiin Eine Joutsjoen sekä Teuvo Mujon valmistama DVD-dokumentti Soittajapoikien historiasta aina nykypäivään asti. Tapahtumassa julkaistiin myös Eeva Jyringin kokoama ja kirjoittama Ja soitto soihistoriikki, joka kertoo Soittajapojat -orkesterin vaiheista. Oli mahtavaa, miten suuren työn juhlan järjestäjät olivat tehneet. Juhlaan osallistui lähemmäs 100 entistä sekä nykyistä soittajapoikaa. Ohjelmaan kuului sooloesityksiä sekä erilaisten kokoonpanojen ja orkesterien musisointia. Frans Winsten nousi johtamaan nykyistä Borkesteria ja samalla sijaistamaan Marielle Harria hänen ollessa sairaana. A-orkesterin tahtipuikkoa taidokkaasti heilutteli Tiiu Tuominen. Juhlan uskomattomin esitys ja aikaansaannos oli n. 60-henkinen juhlaorkesteri, joka oli täynnä uusia ja vanhoja soittajia seitsemältä eri vuosikymmeneltä. Kahdet harjoitukset, tutut ihmiset, uudet tuttavuudet ja innokkuus saivat aikaan Frans Winstenin johtamat Muistoja pohjolasta, Ankkurit ylös sekä Instant concert -kappaleiden sävelet. Fransin jälkeen kapellimestarin puikkoihin hyppäsi Pertti Pekkanen johtaen kappaleet Andante Festivo ja huikean päätöskappaleen Jääkärien marssi. Juhlan henki oli nostalginen, kaunis ja erittäin mieleenpainuva. Yleisö, soittajat, muut esiintyjät sekä juhlan järjestät olivat saaneet aikaan uskomattoman tapahtuman. To i v o t t a v a s t i t ä l l a i s i a j u h l i a t u l l a a n järjestämään myös tulevaisuudessa. Fanny Ruonaniemi 16 vuotta, Soittajapoikien trumpetisti -Olen soittanut trumpettia nyt noin 5 vuotta. Nykyään olen Keuruun Soittajapoikien Aorkesterissa ainoana trumpetistina. Näinä päivinä Soittajapojat -orkesteri on pienentynyt, mutta onneksi vielä löytyy muutama soittaja, että saamme hyvän kokoonpanon kasaan. Soittajien puute tuo tietenkin enemmän vastuuta ja soittamista kaikille orkesterimme jäsenille. Orkesterin ja soittotuntien lisäksi olen suorittanut kaikki musiikinperusteet -tason teoriatutkinnot ja tänä keväänä lopettelen musiikinhistorian kurssia. Trumpetin lisäksi soitan myös pianoa ja bassoa. Joskus olen käynyt myös kitara- ja kanteletunneilla. Trumpetti on ja tulee olemaan silti se ykkönen . Soittamisharrastukseni alkoi ala-asteella vaskisoitinesittelystä. Silloin halusin aloittaa jonkun harrastuksen ja soittaminen vaikutti mukavalta. Perheeni ei ole kovin musikaalinen ja lähes poikkeuksetta kukaan ei osaa soittaa mitään soitinta. Siispä minua ei ole painostettu aloittamaan musiikkiharrastusta vaan löysin rakkaan harrastukseni aivan muulla tavoin kuin lähipiiristäni. Pidän soittamisesta ja musiikista erittäin paljon. Vuosien kuluessa niin taito kuin motivaatiokin on kasvanut. Muutaman kerran olen harkinnut lopettamista laiskuuden tai muiden syiden takia, mutta onnekseni Keuruun Soittajapojat 60 vuotta intohimo musiikkiin on saanut minut järkiini. Haluan, että trumpetinsoitto, musiikista yleisesti puhumattakaan, pysyy osana elämääni niin pitkään kuin mahdollista. Sirja Kylmälä 15 vuotta, Soittajapoikien huilisti-saksofonisti Aloitin musiikkiharrastukseni noin kuusivuotiaana, eli olen pian puuhaillut musiikin parissa jo kymmenisen vuotta. Musiikkiharrastukseni alkoi, kun aloin pimputella pianoa esikoulussani. Siitä sain innostuksen lähteä pikku hiljaa pianotunneille. Eniten olen kuitenkin oppinut ihan itsekseni, ja siksi olen suorittanut vain 1/3 soittotutkinnon pianolla pitkästä soitinharrastuksestani huolimatta. Noin kuusi vuotta sitten soittokuvioihini tuli mukaan poikkihuilu. En oikeastaan tiedä, miksi. En muista enää mistä sain moisen intohimon huiluun, mutta motivaatiota on ensimmäisestä huilutunnistani asti riittänyt lähes poikkeuksetta, ja olen suorittanutkin huilulla 2/3 asti soittotutkintoja, ja ensi syksynä tarkoituksena olisi tähdätä 3/3 soittotutkintoon. monipuolisuutta niin musiikin genreihin kuin itse soittamiseen ylipäätäänkin. Kaikkien näiden soitinten harjoittelun ohella olen suorittanut myös kaikki musiikinperusteet -tason teoriatutkinnot sekä musiikinhistoriantutkinnon, ja tänä keväänä olen suorittanut säveltapailukurssin tutkinnon. Soitan myös kahdessa duossa sekä yhdessä trio -yhtyeessä Soittajapoikien lisäksi. Säestän myös pianolla kahta eri laulajaystävääni, ja laulan heille stemmoja. Stemmat sovitan itse, se on hauskaa! Erilaisilla stemmoilla voi löytää täysin uudenlaista särmää jo radiossa kulutettuihin kappaleisiin. Musiikki on siis älyttömän suuri kokonaisuus minulle, ja iso osa elämääni ja vapaa-aikaani. Luulen, että musiikki tulee olemaan minulle elinikäinen ystävä ja toivon, että pääsisin ehkä jopa toteuttamaan musiikkia jossain muodossa tulevaisuuden ammatissanikin. Saa nähdä, mitä elämä tuo tullessaan! Muutama vuosi sitten aloin soitonopettajani suosituksella harjoittelemaan myös piccolohuilun alkeita. Omaa piccoloa minulla ei ole, mutta olen pitänyt sellaista vuokralla nyt useamman vuoden jo ja se alkaa sujua jo ihan hyvin! Viime kesänä sain uudenlaisen idean: aloin harjoittelemaan akustisen kitaran soittoa. Kaivoin mummolan vintiltä pelastetun akustisen kitaranrämän esiin ja aloin harjoitella perussointuja. Barrésoinnut tuntuvat toisinaan hankalilta vieläkin, mutta jonkunlainen säestys silläkin jo luonnistuu. Kitaran opettelun jälkeen innostuin jälleen uudesta soittimesta, saksofonista, ja aloitin sen soiton tänä keväänä. Se sujuu jo yllättävän hyvin, vaikka itse sanonkin! Siinä on samat otteet kuin huilussa, joten äänenmuodostus on se asia, mitä harjoittelen edelleen. Vaihdoin huilistista saksofonistiksi Soittajapojissa tänä keväänä. Minun soittoharrastukseni on siis laajentunut huomattavasti sitten esikoulun. Useamman soittimen soittaminen tuo tietynlaista Soittajatytöt Fanny Ruonaniemi ja Sirja Kylmälä juhlakonserttipäivänä Keuruun Soittajapojat 60 vuotta Puhallinmusiikin juhulaa Espoon Puhalliorkesteri Etelä-Pohojammaalla 40 vuotta ...Viitasauruksen tuomaroimaan Joukko puhallinmusiikista ja yhteissoitosta kiinnostuneita espoolaisia kokoontui Soukan koululle heinäkuussa 1972. Toiminta vakiintui nopeasti Espoon työväenopiston opintopiiriksi ja esiinnyimme Soukan Puhaltajina julkisesti jo seuraavana keväänä. Orkesterin toimintaa tukemaan ja ohjaamaan perustettiin vuonna 1983 Espoon Puhallinorkesteriyhdistys ry. Pienestä puhallinyhtyeestä on kasvanut ammattimaisen taitavien harrastajien sinfoninen puhallinorkesteri. Aktiivisia orkesterilaisia on nyt yli 50. Uudet soittajat ovat tervetulleita mukaan orkesteriimme. Kapellimestari Simo Kanerva on tänä vuonna johtanut orkesteriamme täydet 30 vuotta isän ottein ja hurtilla huumorilla. Pasuunataiteilijana hän on ollut mm. Jyväskylän, Tampereen ja Helsingin kaupunginorkestereissa ja Radion Sinfoniaorkesterissa. Simo Kanerva on esiintynyt myös solistina ja kamarimuusikkona. Sibelius-Akatemiassa hän on kouluttanut kokonaisen sukupolven pasunisteja. Kuluneen kymmenvuotiskauden aikana olemme ylläpitäneet ja hyödyntäneet hyväksi havaittuja perinteitämme ja jatkuvasti kehittäneet ohjelmistoa, yhteissoittoa ja esiintymistilaisuuksia. Olemme yhteistyössä suomalaisten säveltäjien kanssa ja tilaamme heiltä kantaesityksiä. Niiden esittäminen nostaa rimaamme teos kerrallaan. Orkesterilaiset myös säveltävät ja tekevät sovituksia. Kirkkokonserttimme ovat olleet vahva elämys niin yleisölle kuin soittajille. Lastenkonsertit ja lukiolaisten vanhaintanssit ovat tuoneet orkesterille nuorta yleisöä. Ulkomailla olemme vierailleet Suomen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa Brysselissä 2005 ja Västeråsissa 2007 sekä Bad Schleman festivaaleilla Saksassa 2010. Teksti : Juhani Heiskanen Kuva: Kari Roine Partituuriote: Kaj-Erik Gustafsson, Fantasia Festivico Ohjelman virallisen osan lisäksi meillä oli vielä ylimääräisiä: Griegin Våren, jolla rauhoituimme vielä hetkeksi kevään auringon tunnelmiin, Partisaanivalssi (jonka juontajamme Paavo Helistö oli aikanaan bongannut ja tuonut Suomeen), Syysunelma - valssi joka on vahvasti orkesterin historiassa ja Muistoja Pohjolasta perinteinen kunnianosoituksemme sotaveteraaneille. Kvartaalin kantaesitys Matti Laiho: Juhlamarssi nro 2 Laivaston Soittokunta kantaesitti Matti Laihon Juhlamarssin nro 2 konsertissaan Turun Mikaelinkirkossa 8.3.2012. Kun tänä vuonna sävelsin lopullisen version valmiiksi helmikuun alussa, lisäsin sen väliin vielä juhlavan trio-osan ja karsin kaihoisaa B-osaa. Jo vuoden 2005 versiossa olin ajatellut puhallinorkesterin sointimaailmaa, ja nyt kirjoitin viimeisen version suoraan puhallinorkesterille. Kappale on nykyisellään mielestäni tasapainoisempi kokonaisuus. Kappaleen sävelkieli edustaa romantiikkaa ja siinä on tyyliviittauksia ainakin Toivo Kuulaan, Felix Mendelssohniin ja Johannes Brahmsiin. Juhlamarssi nro 2:sta on tulossa myös versio pelkille kirkkouruille toukokuun aikana. Matti Laiho kertoo sävellyksestä seuraavaa: -Sävelsin Juhlamarssi nro 2:n valmiiksi Laivaston Soittokunnan Merellistä kirkkokonserttia varten helmikuun alussa. Kapellimestarimme Timo Kotilainen oli tuonut ohjelmatoimikunnan palaverissa esiin halunsa esittää kyseisessä konsertissa musiikkiani ja keskustelussa nousi esiin ensimmäinen juhlamarssini. Matti Laiho on toiminut Laivaston Soittokunnassa tuuban varaäänenjohtajana syyskuusta 2006 alkaen. Soittaja-aliupseerin viran ohella Matti Laiho opettaa tuubansoittoa Turun konservatoriossa ja tuuban- ja baritoninsoittoa Turun seudun musiikkiopistossa. Sitä on kuitenkin esitetty aika-ajoin paljonkin, joten ehdotin että säveltäisin valmiiksi erään kesken jääneen häämarssini ja nimeäisin sen Juhlamarssi nro 2:ksi. Ensimmäinen juhlamarssini on niinikään sävelletty alunperin häämarssiksi. Hän on koulutukseltaan säveltäjä ja valmistui Sibelius-Akatemian sävellysluokalta musiikin kandidaatiksi vuonna 2008. Hän on opiskellut sävellystä Tapio Nevanlinnan johdolla. Matti Laihon laajin teos, kaksinäytöksinen komediallinen Putkiremonttiooppera kantaesitettiin Turun konserttitalossa tammikuussa 2011. Laivaston Soittokunta on viime aikoina kantaesittänyt Laihon tuotantoa runsaasti. Laajin kuulijakunta oli Puolustusvoimien Tattoo 2011 -kiertueella, johon Laiho laati läpisävelletyn ja -sovitetun musiikkikokonaisuuden Laivaston Soittokunnan ja Satakunnan Sotilassoittokunnan yhteiseen kuviomarssishow hun. Pääpaino Laihon tuotannossa onkin sinfonisella puhallinmusiikilla, jota on esitetty Yhdysvalloissa saakka. Juhlamarssi nro 2:n juuret juontavat omiin kouluaikoihini 90-luvun puoliväliin. Tuolloin sävelsin kappaleen alkuaiheen, neljän tahdin mittaisen miniatyyrin, jolle annoin nimeksi Häämarssi. Olin tehnyt tuon katkelman hieman leikkimielisesti pyrkien äärimmäiseen yksinkertaisuuteen. Tämä ns. urkuharmooniaihe oli vuosia vain kuriositeettina pöytälaatikossani. En ollut ajatellut käyttää taikka jalostaa sitä sen enempää. Myöhemmin lähipiirissäni suunniteltiin häitä, ja sävelsin lyhyehkön häämarssin tilaisuuteen, joka kuitenkin lykkääntyi. Ehdin kuitenkin säveltämään häämarssin pianopartituurivaiheeseen vuonna 2005. Tähän versioon olin ottanut mukaan em. urkuharmooniaiheen, joka vaati vuorottelemaan rinnalleen räväkämmän fanfaariaiheen. Häämarssin toisena taitteena oli kaihoisampi B-osa, jonka jälkeen palattiin ensimmäiseen taitteeseen loppuhuipennuksineen. Sävellyksen tiedot: Teksti: Pekka Siponen Kuva: matruusi Ailoranta Matti Laiho Juhlamarssi nro 2, kesto: 5 min instrumentaatio: pikkolohuilu, huilu, oboe, 3 bklarinettia, alttosaksofoni, tenorisaksofoni, fagotti, 3 käyrätorvea, 3 trumpettia, 2 pasuunaa, baritonitorvi, 2 tuubaa ja 2 lyömäsoittajaa (patarummut 4 kpl ja triangeli) teoksen saatavuus: Edition Tilli Oy Kuhmon XVIII kevätpuhallus ...Viitasauruksen tuomaroimaan Kevätpuhalluksen XVII 4.-6-5.2012 tarkoitus oli tarjota soittajille laadukasta koulutusta ja antaa mahdollisuus soittaa isossa täysipainoisessa puhallinorkesterissa. Eri paikkakuntien yhteistyö on sosiaalista ja virkistävää toimintaa niin soittajille kuin kouluttajillekin. Yhdessä toteutettu monipuolinen konserttitarjonta tapahtuman aikana tuo virkistystä myös yleisölle. Tapahtumassa oli 18. kerralla kaksi eri tasoista orkesteria, nuorempien orkesteria Jaloa koulutti ja johti Ismo Vänskä Iisalmen musiikkiopistosta ja pidemmälle edistyneiden orkesteria, Jylhää, luotsasi musiikkimajuri Petri Junna, joka johtaa työkseen Karjalan sotilassoittokuntaa. XVIII Kevätpuhalluksen teemasäveltäjä oli Jukka Viitasaari, joka on säveltänyt lukuisiin samankaltaisiin tapahtumiin teoksia eri tasoisille orkestereille. Kuhmoon valmistuivat Jalkapallomaila (junnuille) ja The Long March Home, kolmiosainen trilogia varttuneemmille. Kevätpuhallus 2012 Mikkeli Winds Lauri Ronimuksen johdolla. baritonisolistina Kiia Kuittinen Petri Junna, Arrigo ja sopraanofoni, kevätpuhallusorkesteri Tänä vuonna myös muu ohjelmisto koostui lähes pelkästään suomalaisesta ohjelmistosta. Mikkeli Winds vieraili Lauri Ronimuksen johdolla. Tapahtumaan osallistuivat luonnollisesti myös kuhmolaiset orkesterit Pihhaus, Tornado (joht. Annika Hänninen) ja Kuhmon Puhallinorkesteri (joht. Emmi Jauhiainen). Pihhaus on noin reilun vuoden soittaneiden orkesteri, Tornado on vähän varttuneempien, junioritason orkesteri ja Kuhmon Puhallinorkesteri on pisimmälle edistyneimpien orkesteri. Orkesterit ovat kooltaan varsin pieniä, esimerkiksi Pihhauksessa ja Tornadossa on yhteensä 19 soittajaa ja Kuhmon puhallinorkesterissa saman verran. Tämän takia on erityisen tärkeää myös kuhmolaisille nuorille päästä soittamaan täysipainoisessa orkesterissa. Päätöskonsertti kokosi hienoakustiikkaiseen Lentuasaliin innostuneen kuulijajoukon. Pihhaus ja Annika Hänninen Kuhmon Puhallinorkesteri ja Emmi Jauhiainen, huilusolistina Nanne Immonen Teksti: Annika Hänninen Kuvat: Ari Värkkylä Kevätpuhallus 2012! Notaatio-oppia: standardeista ja hyvästä käytännöstä, osa 1. Sinfoniaorkesteripuolella nuottikuvan ulkoasu on pitkälti standardoitu jo 1800-luvun lopulla, perinteisen kaiverrustekniikan eläessä huippukauttaan. Harjoituskirjaimet, esitysmerkinnät, divisi-käytännöt, tahtinumerot jne. löytyvät aina selkeästi omilta paikoiltaan, joista muusikon silmä on tottunut niitä etsimään. Tavoitteena näissä käytännöissä ovat selkeys ja yksiselitteisyys, kopistin kaksi kirkkainta päämäärää. Tämä ei toki tarkoita, etteikö kustantajien välillä olisi eroja, niitä toki on, ja niistä kustantamot tunnetaan. Tietokonenotaatio on pakottanut myös perinteiset suuret ”sinfoniakustantamo” miettimään tarkoituksen-mukaisen nuottikuvan parametrejä uudelleen ja päivittämään ohjeet digitaaliseen maailmaan sopiviksi. Suuret saksalaiset kustantamot Breitkopf & Härtel, G. Henle ja Bärenreiter, nojaavat yhä kaiverretun nuotin perinteisiin; heidän nuottikuva jäljittelee käsin kaiverrettua nuottia. Henle-kustantamo kaiverrutti nuotteja vielä 1990-luvulla käsipelillä, samalla kun otti ensiaskeleita tietokonenotaation parissa. Puhallinmusiikin puolella yllä mainitut käytännöt eivät ole yhtä vakiintuneita kuin sinfoniaorkesteripuolella. Se kieliikin puhallinkentän dynaamisesta hengestä, ja valmiudesta tuottaa nuottimateriaaleja kevyiden rakenteiden turvin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sinfoniakollegoiden käytännöistä voisi ottaa oppia. Tässä kirjoitussarjassa pureudumme muutamiin nuottikuvan kannalta keskeisiin osa-alueisiin ja tarkastelemme eri malleja tiettyjen tilanteiden ratkaisemiseksi. Paperikoot Jokaisesta kotitulostimesta löytyvä A4 on ongelmallinen paperikoko nuottikäytössä. Mikäli sivumarginaalit pidetään tyylikkään kokoisina, jää itse nuottikuvalle vähänlaisesti tilaa. Ja kun muistaa, ettei nuotin kokoa voi pienentää loputtomiin, ollaan valintatilanteessa, jossa ei oikeastaan voittajaa olekaan. Mutta koska A4 on vakiintunut käytännössä yleisimmäksi stemmakooksi, voi huolellisella suunnittelulla kuitenkin saada aikaan hyvää jälkeä. A4-koko stemmana vaatii kopistilta siis kärsivällisyyttä ja kovia hermoja. Viivaston kokoa ei voi pienentää 7 mm pienemmäksi, ja marginaalejakin on jätettävä. Paljon risuaitaa sisältävä tekstuuri vie paljon tilaa, eikä riviä kohti välttämättä mahdu kuin 13 tahtia. Tärkeää on kuitenkin muistaa flow, eli että nuottien välistys (nuotinpäiden keskinäinen etäisyys) olisi jatkuvasti sama, eikä vaihtuisi riviltä toiselle. Tiukkaan ahdettu nuottikuva on parempi kuin väljä, sillä liian harvassa olevat nuotinpäät antavat visuaalisen vaikutelman musiikin rauhallisesta etenemisestä, vaikka siitä ei olisikaan kyse. A3-koko on nuottikäytössä soveltuva ainoastaan partituureihin ja stemmavihkoihin (jolloin sivun koko on A4). Harvinaisempi B4-koko (A4:n ja A3:n välikoko, n. 125 % A4:n koosta) on ideaali nuottikäytössä. Valitettavasti tätä paperikokoa löytyy vain kopiokeskuksista sekä nuottien painamiseen ja kopiointiin erikoistuneista yksiköistä, kuten esim. orkestereiden nuotistoista. Sinfoniaorkestereiden maailmassa harjoituskopiot voidaan tehdä A4-kokoon, mutta esitysmateriaalin, siis niiden stemmojen, joista konsertti soitetaan, tulee olla B4-kokoa (ellei alkuperäinen kustanne ole tehty A4-kokoon, jota kyllä tapahtuu, mutta harvemmin). Harjoitusnumerot, tahtinumerot Orientaatio on tärkeää, etenkin harjoitustilanteessa. On erilaisia koulukuntia harjoituskirjainten ja numeroiden suhteen. Jokaisella merkintätavalla on omat vahvuutensa, eikä yksi sulje pois toista. Tahtinumerointi on helppo tapa pitää soittajat ruodussa. Jokaisen rivin alussa ilmoitettu tahtinumero on absoluuttinen tapa pitää kirjaa teoksen etenemisestä. Näiden lisäksi relevantteihin paikkoihin lisätyt harjoitusnumerot (1, 2, 3.…) tai harjoituskirjaimet (A, B, C.…) nopeuttavat orientaatiota ja jäsentävät teosta soittajille. Harjoitusnumeroiden ja kirjainten käytössä on oikeastaan vain yksi ohje: mikäli teos on niin pitkä, etteivät aakkoset riitä, on syytä käyttää harjoitusnumeroita. Ne eivät heti lopu. Sinfoniakirjallisuudessa harjoitusmerkinnän nyrkkisääntönä on, että seuraavaan tai edelliseen merkintään ei saisi olla yli 16 tahtia. Käytännössä musiikin tekstuuri kuitenkin vaikuttaa tähän. Toisteinen kuvio ei välttämättä tarvitse harjoitusmerkintää 32 tahdin välein. Myöskään selkeästi uusi tempo ei tarvitse harjoitusmerkintää, sillä itse tempomerkintä toimii harjoitustilanteessa kiintopisteenä. Harjoitusnumero tai kirjain merkitään aina muita merkintöjä suuremmalla fonttikoolla. Merkintä on myös syytä laittaa laatikon sisään, ja määritellä laatikolle paksuhkot viivat. Näin se erottuu nuottikuvasta poikkeavana elementtinä nopeasti ja helposti. Tahtinumeron kooksi riittää 12 14 pisteen fonttikoko. Harjoitusmerkintä on lihavoitu fontti, tahtinumero kursivoitu. Näin nämäkin kaksi erottuvat selkeästi toisistaan sekä muista nuottikuvan numeraaleista (sivunumerot, tupletit, sormitusmerkinnät, metronomilukemat jne.). Esimerkki A: tahtinumeron, tempomerkinnän, harjoituskirjaimen ja numeron standarditpaikat ja fontit. Sektiolle kirjoittaminen: stemmojen yhdistäminen vai kaikki auki? Perinteisen ajattelun mukaan partituuri ja stemmat ovat kaksi itsenäistä asiaa. Partituuri on säveltäjän ohje sävellykseen, kun taas stemmat mahdollistavat teoksen esittämisen. Partituurin sisällön ja stemmojen tulee aina vastata toisiaan, mutta partituurissa asioita voi yhdistää eri tavalla kuin stemmoissa. Kahden stemman, tai tarvittaessa koko sektion kirjoittaminen yhdelle nuottiriville on partituurissa aivan oikein, mutta stemmoissa tämä ei käy. Yleinen käytäntö on, että jokaisella soittimella on oma itsenäinen stemmansa (esim. alttosaksofoni 2 tai klarinetti 3). Mikäli yhtä stemmaa (esim. juuri alttosaksofoni) tiedetään soittavan useamman soittajan, tällöin voi paikoittain laittaa divisejä, mutta varovaisella kädellä ja kokonaisuutta jatkuvasti punniten: onko sittenkin parempi kirjoittaa kaksi itsenäistä stemmaa, vai hankaloittaa nuottikuvaa diviseillä? Muistisääntö: selkeys ja yksiselitteisyys. Mikäli partituuriin kirjoittaa jokaisen stemman omalle rivilleen, tulevat stemmatkin automaattisesti soitinkohtaiseksi. Suurilla kokoonpanoilla tämä tosin saattaa muodostua ongelmaksi, etenkin jos partituuri on tarkoitus painaa A4 kokoon 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa tietyillä ranskalaisilla kustantajilla oli tapana tehdä yksi stemma kahdelle puhallinsoittajalle, esim. siten, että huilu 1 oli ylärivillä, ja huilu 2 alarivillä. Tämä tapa ei ole suositeltava, eikä se onneksi yleistynyt. Esimerkki B: jokaisella stemmalla oma rivi partituurissa Esimerkki C: Klarinetti 2 & 3 ovat partituurissa samalla nuottirivillä. Molemmille soittimille pitää kuitenkin tehdä oma erillinen stemmansa, koska tekstuuri on liian monimutkaista hahmotettavaksi yhdeltä ja samalta riviltä. Esimerkki D: yksikertaiseen tekstuuriin voi maltillisesti lisätä divisi paikkoja jos tietää, että stemmaa tulee soittamaan useampi kuin yksi soittaja (esim. alttosaksofoni). Hyvän käytännön mukaisesti nuottivarret on syytä laittaa osoittamaan eri suuntiin hahmottamisen helpottamiseksi. Sananenpartituurijärjestyksestä Loppuunvieläparisanaapartituurijärjestyksestä.Sinfoniamusiikinosaltapartituurijärjestysonselvä,eikä siihentarvitsepuuttua.Puhallinmusiikissaonhavaittavissapariaerikäytäntöä,jostakumpikinonvalidi: Vasemmallaolevanoudatteleesinfoniamaailman käytäntöä,kuntaasoikeanpuoleinenlähtee soitinperheͲajattelusta:huilutjakaksoisruokolehtiset, klarinetit,saksofonit,sittenvasketkorkeimmasta matalampaan.Kontrabassoonainaomaryhmänsä, samoinkosketinͲjakielisoittimet. Äänenkorkeudettomat(unpitched)lyömäsoittimet (virvelit,lautasetjne.)laitetaanäänenkorkeudellisten yläpuolelle(vibrafonit,kellopelitjne.). JariEskola viran(kin)puolestanuottinatsi Palvelupäällikkö, SuomalaisenmusiikintiedotuskeskusFimic Lakeuden maanpuolustaja 1/2012 uutisoi Marko Maunukselasta ja Pohojammaan Sotilassoittokunnasta (vas.), Rondo 5/2012 käsitteli aihetta yleisemmiin ja aiheesta! Keskari keskittyi Keuruun kuusikymppisiin Soittajapoikiin 19.3. ja Rondokin 5/2012! Aamulehti muistutti parissakin numerossaan Suomen nuorisoa hakeutumaan puhallinoppilaitoksiin (26.3. ja 22.4.). Hesari puffasi mukavasti espoolaisten juhlakonserttia jututtamalla klarinetisti Paavo Helistöä 22.4. Loppuun vähän EteläSaimaata (20.3.) Varttia 21.3. (keskellä). Lisää juttuja skannattuina tai digikuvina voi lähettää [email protected] PUUHALLINMUSIIKIN PÄIVÄN SATOA 11.5.2012 Tämän vuoden tapahtumat innoittivat orkestereita ympäri maata. Erilaiset konsertit ja tapahtumat keräsivät paljon yleisöä ja herättivät runsaasti julkisuutta. SPOL päätti palkita tämän vuotisten esiintyjien kesken palkinnon X-boxin muodossa. Sen saa Rantasalmen Puhallinorkesteri.Seuraava puhallinmusiikinpäivä on 17.5.2013. Mitähän silloin saamme kuulla? Suunnittelu alkakoon, OHIIHOI! Rantasalmella juhlittiin 11.5.2012 valtakunnallista Puhallinmusiikin päivää suurella riemulla. Rantasalmen Puhallinorkesteri esiintyi sekä marssimalla Kylätietä pitkin että konsertoimalla Rantasalmen S-marketin pihassa. Menossa mukana olivat Rantasalmen Puhallinorkesterin A- ja B-orkesterit sekä puupuhaltimien soitinvalmennusryhmä. Orkesterien kapellimestarina toimi Miikka Laihonen. Soittajia oli kaiken kaikkiaan tempauksessa mukana noin 60 ja yleisöä oli kerääntynyt paikalle erittäin mukavasti. Lisäarvoa tapahtumalle Rantasalmella toi myös puhallinorkesterin järjestämä lettubaari, joka tuntui keräävän suurta suosiota juhlakansan keskuudessa. Musiikkityylejä tapahtumassa koluttiin laidasta laitaan. Orkesterien marssiohjelmistossa palattiin kuitenkin perusasioiden äärelle. Kylille kokoontunut juhlakansa herkistyi kuullessaan Muistoja pohjolasta sekä Ankkurit ylös. Rantasalmen Puhallinorkesterin Aorkesteri tulkitsi nämä klassikot vahvalla tunteella. Näiden lisäksi marssittiin Juha Piston Hovielämää-sarjan Hymnin tahdissa. Tätä kappaletta soitti sekä A- että B-orkesteri yhdessä. Puhallinmusiikin päivän konserttiosuudessa kuultiin mm. Pasi-Heikki Mikkolan, Timo Katilan sekä Jukka Viitasaaren tuotantoa. Yleisön reaktioista päätelleen, tämä Puhallinmusiikin päivä on luonteeltaan sellainen tapahtuma, että se on tullut Rantasalmelle jäädäkseen PPO-windband soitti työmatkalaisille musiikkia Tapiolassa Sampokujalla klo 8 parin lyhyen setin verran. Monta hämmentynyttä työmatkailijaa sai ainakin aamuherätyksen ja aamukahvia nauttineet asiakkaat viereisessä kahvilassa eivät voineet välttyä puhallinmusiikin ilosanomalta. Hyvä fiilis oli soittaa ja ilmeisesti myös kuunnella! INKA PUHAKKA Lumon puhaltajat taas soittivat LUMOn lukiossa klo 11 puolen tunnin konsertin, jossa esiteltiin musiikkia klassisesta nykypuhallinmusaan. Vantaan musiikkiopiston porukka oli varannut sattumalta saman ajan soitolleen, joten sovimme, että jatkoivat meidän jälkeen noin puolen tunnin setillä esittäen kevyempää musiikkia Teemu Salmen johdolla. Tuotiin esille lukiolaisille, että puhallinsoiton voi aloittaa myöhemmälläkin iällä ja että orkestereita löytyy mihin mennä. Sovimme alustavasti myös yhteistyöstä musiikkiopiston kanssa ja ehkä ensi vuonna pidämme yhteiskonsertin, josta hyötyvät varmasti molemmat porukat. Suupohjassa puhallinmusiikin päivä venytettiin viikon mittaiseksi (6.-11.5.12) järjestivät Kauhajoen, Isojoen ja Teuvan soittokunnat sekä Suupohjan puhallinorkesteri. Yhteisellä viikolla pyrittiin saamaan näkyvyyttä alueen vireälle puhallinelämälle ja tuomaan puhallinmusiikilla iloa kevään kiireiden keskelle (mikä tosin usealle soittajalle aiheutti iloista kiirettä koko viikoksi..!). Luonnollisesti toiveena oli myös saada innostettua yhä uusia ihmisiä puhallinmusiikin ja orkesterisoiton pariin. Viikko alkoi Kauhajoella Suupohjan puhallinorkesterin marssikonsertilla, joka järjestettiin reserviläisten maanpuolustuspäivän yhteyteen. Seuraavaksi puhallinmusiikkia kuultiin Teuvan soittokunnan koko perheen konsertissa, jossa vieraili myös Panula-opiston puhallinorkesteri. Varsinaisena puhallinmusiikin päivänä ihmisiä ilahdutettiin Isojoella soittokunnan ja puhallinmusiikkikerhon pihasoitolla ja Kauhajoen soittokunnan kyläkierroksella Kauhajoen marketeissa. Jokaisessa tapahtumassa yleisöä oli enemmän kuin soittajia (!) ja tiedotusvälineetkin huomioivat tapahtumaviikkoa ennen ja jälkeen, joten järjestävät vetäytyvät tyytyväisinä ideoimaan tulevaa puhallinmusiikkipäivää! muistiin merkitsi Jenni Ahonen Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri ja Lieksan Nuorisopuhallinorkesterin juniorit konsertoivat yhdessä Lieksan kulttuurikeskuksen Brahe-salissa osallistuen samalla valtakunnallisesti nyt toista kertaa järjestettävän Puhallinmusiikin päivän viettoon. Konserttijulisteen on suunnitellut LNPO:n huilisti Tanja Turunen. Orkestereita johtivat Kimmo Kokkonen, Jouni Arponen ja Minna Kajander. Solistitehtävissä olivat tällä kertaa Sini Saarelainen ja Aino Kaltianen. 11.5.2012 kello 14 levisi ympäri Kuopiota trumpettien kirkas sointi. 9 Haapaniemen Nuorisopuhallinorkesterin, Kuopion musiikinystäväin musiikkiopiston ja Kuopion konservatorion trumpetistia opettajiensa Harri Ulmasen ja Tapani Heiskasen kanssa oli kiivennyt luvan kanssa vuonna 1816 valmistuneen Kuopion tuomiokirkon kellotorniin pitämään konserttia paikalle saapuneille kuulijoille, ohikulkijoille sekä koko Kuopion keskustan väelle. Esiintymispaikkana oli tuomiokirkon tornin parveke yli 30 metrin korkeudessa. Ohjelmassa oli eri aiheisia virsiä ja virret kajahtivat kellotornista neljään eri ilmansuuntaan. Baltia kutsui... ...Viitasauruksen tuomaroimaan Soipa puhelin tuossa helmikuun alussa. Oli vähän kiiru ja virolaisittain suomea vääntänyt Valdoksi esittäytynyt mies sai jo kuulla, etten osta mitään. Onneksi maltoin kuunnella, sillä soittaja paljastui Valdo Rüütelmaaksi, Viron puhallinorkesteriliiton hallituksen jäseneksi. Hän pyysi minua tuomariksi kilpailuun Eesti Noorteorkestrite Konkurss EST-NOK 2012. Taisto oli 17.3.2012 Tallinnan Estoniakonserttisalissa. Eipä mennyt aikaakaan, kun sain emailin J!nis Purinsilta Latviasta. Hän pyysi tuomariksi Valmieran kaupungissa järjestettävään Baltic Open -puhallinorkesteri-kilpailuun, Viroa seuraavaksi päiväksi. Kyyti kuulemma järjestyisi. Juhlavassa Estonia konserttisalissa kuulin kymmentä C- ja A-sarjan orkesteria kollegoideni Rolandas Lukoaius (Liettua, johtaa VGTU pu"iam#j# instrument# orkestras = Vilnius Gediminas Technical University Band) ja Raitis Asmaniksen (Latvia, Riikan sinfonisen puhallinorkesterin kapu) kanssa. Homma eteni ihan samalla meiningillä kuin Suomessa, tosin tuomaristopalaveri pidettiin rennosti kahvilassa. Asteikko oli 1-10, joten toivottavasti entiselle luokanopettajalle se ei tuottanut vaikeuksia. C-sarjassa kuultiin viittä orkesteria, muistiinpanoistani löytyy tuttua juttua: liikaa mf, sointusatsien alempien äänien sopeutumisvaikeuksia, liian äänekästä perkussiota, aivan kuten koto-Suomessa. Priit Raikin Mõtlik hetk oli erinomaisen paljastava pakollinen teos. C-sarjan lähinnä oppilaitosorkesterien koot vaihtelivat pikku soittokunnasta suureen puhallinorkesteriin. Kuultiinpa mukana myös sähkökitaraakin, mikä oli minulle vallan mukavaa, mutta Rolandas ja Raitis olivat vähän ymmällään. -Saa tästä ainakin jutun SPOL:n lehteen, tuumasin ja sanoin kyllä molemmille. Jäi kuitenkin ihmetyttämään, että vastaavissa pesteissä aikaisemmin toimineet Jyrki Koskinen ja Timo Kotilainen korvattaisiin reservin alikersantilla. Syykin selvisi: olin ekassa Midwestissä 2003 tavannut hollanti-laisen Bert Langelerin, jonka lempi sittemin vei Tarttoon. Hän oli suositellut minua Valdolle ja sitä kautta tieto meni J!nisille. Raitis, Rolandas ja Viitasaurus Valdo Rüütelmaa A-sarjassa oli vain kaksi osallistujaa, ja käytiin pientä punnerrusta, voiko vaskioktetti (kuva alinna) ylipäänsä osallistua puhallinorkesterikilpailuun. Brassical oli kyllä mainio, nuoret miehet olivat Mnozilinsa tutkineet. Tallinna G.Otsa nim. Muusikakooli puhkpilliorkester oli kovatasoinen sinfoninen pumppu Sirly Lillakin varmassa otteessa. Isäntämme Valdo Rüütelmaan Tabasalu Muusikakooli puhkpilliorkester (ylin kuva) voitti oman sarjansa. Muistiinpanoissani lukee sillä kohtaa: "letkeä fraseeraus". Tämä koski kaikkia kuulemiani virolaispumppuja: tulkinta oli laulavaa, kuinkas muutenkaan, ja edes 6/8-marsseja ei rätkötetty. Tässä olisi Suomi-poroille opetttelemista. Tämän mainitsinkin päätöspuheessani. Kilpailu ei muuten ihmeemmin houkutellut kuulijoita, olisiko ollut vähän toistakymmentä omaista kuulolla. Baltia kutsui... Yötä myöten Valmieraan Olin aprikoinut Latvian kyytini laatua, kunnes Valdo ohimennen mainitsi sen olevan Peeter Saan, Viron puolustusvoimien ylikapellimestari, tohtoris- ja everstiluutnanttismies ja niinikään valjastettu tuomarointiin Baltic Openissa. Kolme ja puoli tuntia sumuisenpimeässä EteläVirossa ja Pohjois-Latviassa menivät sukkelaan niitä näitä jutustellessa. Pikkukaupunki Valmieran kulttuurikeskuksessa meidät otti vastaan Guntis Kumacevs, Latvian Armeijan Soittokunnan päällikkö (ansiolistallaan on myös suomalainen vaimo). Sunnuntaiaamuisen tuomaristopikapalaveriin liittyi myös kolmas pyörä, italialainen Massimo Grespan. Latvialaisilla oli outo systeemi: vapaavalintaiset teokset asteikolla 1-20 ja pakollinen latvialainen teos haarukalla 1-30. Onneksi Guntis oli tehnyt skaalaan 1-10 muuntavat aputaulukot. Kuultavaa olisi peräti 17 orkesteria, yksi oli peruuttanut. Kofeiinitableteilla varustautuneena aloitin urakan, kuultavana olivat IV, II ja I -sarjat. Massimo oli jo viettänyt lauantain tuomarinviitassaan, silloinkin 17 III-sarjan orkesteria! Tällainen kattaus ei vaatinut juryltä paljon, vaan kaikenlaista. Kuultavaksi asteli pikkupaikkojen soittokuntia, joista yllättävän monesta puuttui klarinettisektio, yksi vaskiseitsikko, jumalaisia musiikkioppilaitosten sinfonisia kokoonpanoja ja äänekkäin koskaan kuulemani soittokunta. Kuulin myöhemmin, että se on erikoistunut ulkoilmakeikkoihin. Valitettavasti ei löytynyt kuvaa tuomaristosta kädet korvillaan. Latvialaiset (kisassa oli vain yksi kokoonpano Liettuasta ja Virosta) fraseerasivat sujuvasti, mutta perkussio, etenkin rumpusetit raikasivat poikkeuksetta liian lujaa. Repertuaarissa oli paljon latvialaista, klasaria ja Priit Raikia. Palkituista kannattaa panna korvan taa J!nis Puri$ƛsin Latvijas Universit!tes p%t&ju or'estris ja johtajinaan J!nis Retenais, ja Andis Karelis, J!zepa Medi$a R(gas M%zikas vidusskolas p%t&ju or'estris, huima sinfoninen puhalliorkesteri, jonka jäsenet ovat soittaneet yhteen jo alakoulusta asti. Kisan järjestäjien toivomuksena oli myös kirjallinen palaute orkestereille joko latviaksi, englanniksi tahi venäjäksi (keski-ikäiset balttipuhallinhenkilöt kommunikoivat keskenään usein venäjäksi, nuorempi polvi on vaihtanut englantiin) ja minähän annoin tulla saarivaltakuntaa musiikkipedagogisella paatoksella. Yksi matkani tarkoituksena oli toimia SPOL:n agenttina ja mainostaa Järvenpään kansainvälisiä puhallinpäiviä 13.-16-3.2014, ja sain postituslistalle toistakymmentä eemeliä kattaen koko Baltian. Jäivät sitten Joensuun puhallinpäivät väliin, mutta olipa sen arvoinen kokemus. Menisin milloin vaan uudestaan. Guntis Kumacevs, ensi kesänä Hamina Tattoossa Latvian Maavoimien Keskussoittokunnan kanssa Baltia kutsui...! Jukka Viitasaari kuvat: Just!ne Buli"a (Latvia) Aushra Lukoaius (Latvia) Konsertin B-tuubistina ja historijoitsijana toiminut Pauli Moisio (78) muistelee: -Historiikin kasaus perustui soittokunnan ensimmäiseltä johtajalta Väinö Hattulalta saatuihin tietoihin, sekä omiin muistitietoihin ja kokemuksiin, sekä joihinkin historiatietoihin, soittokunnan entisiin vaiheisiin, joidenka lähteitä en muista. -Hattulan Väinö minulle opetti torvisoiton alkeet. Sitä ennen soittelin viululla korvakuulolta. Aikaa myöten soittotaito kehittyy muitten mukana soittamalla.Itse soitin soittokunnassa 35 vuotta, sekä Seinäjoen kaupunginorkesterissa ja Rautatieläisten soittokunnassa 15 vuotta. Soittaisin varmaan vieläkin,ellei jokin tuntematon tauti päässä estäisi soittamista. Torvet suoriksi-humppasi soi sekä puhallinorkesteri- että seitsikkoversioina, mitäs muuta olet säveltänyt? -Omia teoksia on muutamia, joista paras lienee laulu Kuortaneen järven rannalla. Sanoitus lauluun Kuurtaneen kuhinat tuntuu myöskin saavan suosiota omassa pitäjässä. Humppa ja jokunen tango ovat olemassa, uusia tulee ehkä lähiaikoina, mutta näistä ei tarvitse tehdä suurta numeroa, sillä tusinatavaraa lienevät. On kuitenkin hauska harrastaa. Paulia jututti Tapio Värkkylä Kuvat: Aatto tahvonen (1974) Virpi Viitasaari (2012) Ameriikka 1982! Kukas on marching bandin vormuttomissa treeneissä vaihto-oppilastrumpetistityttö kolmas vasemmalta, nykyään tunnustettu nuorisopuhallinorkesterikapu Pirkanmaalla. Oikein vastanneen kesken arvotaan SPOL:n julkaisema SM-kisa CD, äänitys Janne Sinikedon. Vastaukset pe 17.8. 2012 mennessä: [email protected] Samalla voit kätevästi ilmiantaa potentiaalisia ehdokkaita palstalle... Also sprach Olli Heikkinen... Kilpailussahan kysyttiin tyylikkään fonistin henkilöllisyyttä Puhkupillien vappukeikalta 1984. Oikean vastauksen (Olli Heikkinen) tiesi kaksi ja Onnertar suosi Irmeli Koivistoa Jyväskylästä. Palkinto (SM-kisa 2009-CD) lähtee matkaan lähes huomaamattomana postilähetyksenä... Puhkujen lisäksi OH soitti legendaarisessa tanssiyhtyeessä Mestari Orikanto ja 1986 alkaen kosketinsoittimia rockyhtye Miljoonasateessa. Siinä hänen tunnetuimmat kappaleensa ovat 506 ikkunaa,Tulkoon rakkaus, Rakkaus on lihaa. Heikkisen väitöskirja Äänitemoodi, äänite musiikillisessa kommunikaatiossa tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa joulukuussa 2009. Mm. Tampereen yliopiston populaarikansanmusiikin lehtorina työskennellyt Heikkinen totesi Ylen uutisille opinnnoistaan: -Yhdenlainen keikka sekin on, joka nyt saa päätepisteensä. Maisteriopintoihin kului 16 vuotta ja siihen päälle tohtoriopintoihin 12 vuotta. Yllä: Miljoonasade voimiensa tunnossa. Alla: Kuuluisa Olli Heikkinen Puhkujen vappukeikalla 1984, legendaarisen opiskelijaravintola Ilokiven kupeessa. Oik: Olli Heikkinen nykyään. Myöhäissyntyinen linjapuhe Kirjoitin tämän ajatelmakoosteen palattuani kotiin Puhallinpäiviltä Joensuusta. Päivien järjestelyistä annan kiitokseni joensuulaisille harrastajille! Olin jo lupautunut olla käytettävissä seuraavaa hallitusta Suomen Puhallinorkesteriliitolle valittaessa, mutta sitten sopivasti uuden ehdokkaan ilmaantuessa älysin käyttää meille kaikille tarjoutuneen tilaisuuden jättäytyä pois näytellen kovinkin fiksua. Olen jo jonkin aikaa kokenut olevani ilmeisen vanhanaikainen yksinkertainen torvensoittaja korkeakulttuurisessa hienostuneessa seurassa ja siksi tällä koosteella kerron ajatuksiani, joista jotkut saattaisivat yhä olla oikein käsitettyinä ja käsiteltyinä jopa hyviä. Kukapa huonoja juttuja viitsisi pohtiakaan ja ainakaan kirjoitella! Puhallinorkesterien järjestö Aivan alkujaan lähdin mukaan (liian) kauan sitten ollakseni vaikuttamassa alan liittojen yhteistoiminnan tehostamiseen ja mahdollisesti liittojen yhtymiseen. Tuon ajatusrakennelman olen hylännyt jo kauan sitten ja jo pitkään olen pyrkinyt edustamaan sellaista linjaa, että SPOL tehostaisi yhä enemmän toimintaansa ja siten osoittaisi olevan todellinen Suomen puhallinorkesterien liitto, jolloin muita järjestöjä ei tarvittaisi. Asian nopea eteneminen edellyttäisi kuitenkin kaikkien yhteistyö- ja yhdistymispuuhien lopettamista ja niin sanotusti ottamista kenttä haltuun. Tuollainen toiminta ei kuitenkaan ilmeisesti onnistu kaikkia miellyttäen. Onneksi en pyri mihinkään ja siksi minun ei tarvitse ketään myöskään miellyttää. Sinänsä minulle on aivan sama minkä niminen järjestö hoitaa puhallinorkesterien asiaa; se voisi aivan hyvin olla Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto tai Suomen Työväen Musiikkiliitto, mutta juuri nyt ylivoimainen enemmistö maamme puhallin-orkestereista kuuluu Suomen Puhallinorkesteriliittoon ja sen ainoa tehtävä on puhallinorkesterien asioiden hoitaminen. Muilla liitoilla päätoimintasuunta on kuoroissa ja se on hyvä niin. Lisäksi tietenkin ovat ruotsinkieliset järjestöt, mutta kielipolitiikkaan tässä en vaskisoittajana halua sotkeutua, kun kielipolitiikka puhallinmusiikissa jää kuitenkin vain ruokolehtisoittimien osalle. Lisäksi kieli- ja puolustuspolitiikka ovat jo pahasti sekoittuneet. Aikoinaanhan piti kaikissa toiminnoissa olla oikeistolainen ja vasemmistolainen järjestö, mutta Kokoomuksen julistauduttua työväenpuolueeksi ja työväen soittokuntien muutettua häveliäästi nimensä on aate vesittynyt ja tosiasiassahan puhallinorkesterit harvoin, tuskin koskaan, jos silloinkaan ovat olleet puhtaasti aatteellisia. Suomen Puhallinorkesteriliiton tultua perustetuksi sitä pidettiin Maalaisliittolaisena ja luulen sen lähellä sitä olleenkin, mutta nykyisin sillä ei ole sidonnaisuuksia eikä edes ”läheistä yhteistyötä” minkään puoluepoliittisen järjestelmän kanssa. Mikäli jotkin puhallinorkesterit selkeästi olisivat ja haluaisivat olla työväenhenkisiä ja toiset taas porvarillisia, niin silloin oikeasti tarvittaisi eri liittoja, mutta mikäli kaikki haluavat vain harrastaa puhallinmusiikkia puoluepolitiikan ulkopuolella, niin eri liittoja ei tarvita. Suomen Työväen Musiikkiliitolle olen ehdottanut työväen musiikin juhlavuoden viettämistä ja työväen musiikin soittokuntasovitusten julkaisemista tarjoutuen olemaan mukana projekteissa, mutta he torjuivat asian, eli myöskään he eivät halua aatetta(an) tunnustaa. Suomen Laulajain ja Soittajain Liiton piirissä olen toiminut soittajana ja kapellimestarina, sekä juhlien järjestelytehtävissä yhteistyökumppanina. En siis sinänsä ole kenenkään puolesta tai vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Kuitenkin yksi järjestö puhallinmusiikkikentässä riittäisi ja sen paikan Suomen Puhallinorkesteriliiton tulisi ottaa haltuunsa. Korostan: ottaa haltuunsa. Mikäli kuorot tarvitsevat useita liittoja, niin sen heille mielihyvin suon. Ymmärrän toki myös hyvin, että järjestelmät haluavat ylläpitää toimintaansa luottamushenkilörakenteensa ja työntekijöidensä takia, mutta sitä en suinkaan hyväksy. Minulle aiemmin usein kerrottiin, että mikäli olisi vain yksi liitto, niin yhteiskunnan tukipotti kokonaisuudessa pienenisi. Minun mielestäni se olisi hyvä ja oikea asia. Tietenkin tukirahojen tarve pienenisi, mikäli rahat osoitettaisi suoraan tarpeelliseen toimintaan eikä turhien raskaiden järjestelmien ylläpitämiseen. Käsittääkseni tehokas toiminta on tärkeää, eikä suinkaan rahan käyttäminen. Ei järjestön päämääränä saa myöskään olla työllistäminen, vaan päämääränä tulee olla toiminta ja sen toteuttamiseen sitten palkataan varojen niin salliessa tarvittava määrä työn tekijöitä. Toiminta, ohjelmisto ja koulutus Aloitin puhallinorkesteriharrastukseni yli 50 vuotta sitten vuonna 1958 ja siitä kymmenen vuoden kuluttua aloitin palkatun muusikon urani jatkaen sitä nelisenkymmentä vuotta. Tuolloin puolivuosisataa sitten ei tunnettu termiä yhteisöllisyys, mutta ainakin silloisen Noormarkun Torvisoittokunnan toiminta oli sellaista. Yhteisöllisyys ei suinkaan rajoittunut oman porukan sisään, vaan se jatkui tuon soittokuntayhteisön yhteisöllisyytenä paikkakunnan suurimpaan yritykseen A. Ahlström Osakeyhtiöön, kuntaan, urheiluseuroihin ja muihin järjestöihin, sekä Suomen Laulajain ja Soittajain Liiton Satakunnan piiriin. Soittokunta pyrki harjoittelemaan ja esittämään eri juhlatilaisuuksissa juuri järjestäjän/tilaajan toivomaa ohjelmistoa kokien olevansa palvelustensa käyttäjien oma soittokunta, sekä harjoitteli lisäksi seuraavan kesän laulujuhlien kilpailu- ja yhteissoitto-ohjelmia. Nykyisin vallalla olevat koulutus, kehitys ja eteenpäin pyrkiminen ovat hyviä asioita, mutta haasteet jättäisin oikeuslaitokseen. Jatkuvan kasvun ja kehityksen, suuremman taiteellisuuden, etenevien koulutustavoitteiden ja muiden vaatimusten viidakossa kuitenkin muotitermiä käyttäen monet syrjäytyvät ja puhallinorkesterien tilaajiin ja yleisöönsä suuntautuva palvelutehtävä hämärtyy. Täysin musiikin ulkopuolella toimiva rouva puolisoni ihmetteli joskus johonkin puhallinorkesterin ohjelmistoon tutustuessaan kenelle ja ketä varten tuo ohjelmisto on suunniteltu. Hän epäili todennäköisesti oikein sen suunnitelluksi kapellimestarin mielikuviin perustuen pelkästään koulutustavoitteiden ja oletettujen soittajien mieltymysten mukaan ottamatta yleisöä huomioon. Käsitysteni ja kokemusteni mukaan maassamme on kouluttavien ja yhä suurempiin taiteellisiin päämääriin pyrkivien nuoriso- ja sinfonisten puhalllinorkesterien ohessa lisääntyvä tarve esiintyville ”käyttömusiikkia” soittaville puhallinorkestereille joissa eri-ikäiset ihmiset viihtyvät harrasteensa parissa ilman jatkuvaa itsensä ja muiden kanssa kilvoittelua. Tätä kirjoittaessani on kevätpäivän tasaus, eli päivittäinen valon kausi voittaa pimeän ja ainakin minulle se tekee myös mielen valoisammaksi. Kohta Alko täyttää 80 vuotta (543210 = 5.4.32 klo 10), on Georg Malmsténin syntymän 110 v-juhlaa ja veikko Lavin syntymän 100 v-juhlaa, joten ottakaamme löysin rantein! Torweisin Juhani Leinonen, soittajavanhus, entinen humpuukin yleismies, SPOL:n hallituksessa 1999-2012 58. Partaharjun puhallinmusiikkileiri 28.7. 4.8.2012 Pieksämäki, Partaharju, Puhallinleiri Pieksämäellä Salvosjärvi ja Partaharjun honkain humina tarjoavat jälleen musiikillisia elämyksiä heinä-elokuun vaihteessa. Leiriläisistä kootaan kolme eri tasoista orkesteria, joiden opetuksesta vastaavat Raine Ampuja, Anne Lehtomäki-Koskinen ja Antti Nissilä. Raine vetää myös kapellimestarikurssin. Opetuksesta vastaavat 19 ammattilaista eri puolilta Suomen maan. Leirin johtajana toimii Markku Ollila, joka on toiminut leirinjohtajana jo useiden vuosien ajan. Perinteisesti leirillä pidetään myös soolosoittokilpailu, Partaharjun Kiulu. Partaharjun puhallinmusiikkileiri on suunnattu kaikille ikään ja soittokokemukseen katsomatta. Pieksämäki sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien varrella. Mikäli ilmoittautuneita on riittävästi, järjestetään yhteiskuljetus Partaharjulle Turusta sekä Raumalta. Osallistumismaksu: 420 e, sisarhinta 370 e, sis. opetuksen ja täysihoidon. Ilmoittautuminen leirille 31.5.2012 mennessä. http://puhallinmusiikkileiri.ptk.fi/ilmoittautuminen lisätietoja: suvielise.nurmi@ ptk.fi tai ollila.markku@ gmail.com Kurssiin sisältyy tasokasta opetusta sekä orkesterissa että pienryhmissä kahdella eri osaamistasolla. (Taso A:ssa soitetaan vaikeampia kappaleita kuin taso B:ssä) Leirillä on viisi kouluttajaa ja pääkouluttajana toimivat Raine Ampuja sekä Peter Larsen. Tiukan Tervetuloa aikuisten puhallinmusiikin harraskurssiohjelman lisäksi luvassa on luentajien viikonloppuleirille Kouvolan toja jokaiselle soittajalle tärkeistä asioista, kuten kuulosta, sen huollosta ja soittimien huollosta. Anjalaan pe 24. - su 26.8.2012. Illoiksi on luvassa vapaamuotoisempaa ohjelmaa. Paikka on Nuorisokeskus Anjala, joka sijaitsee Kouvolassa, historiallisella Anjalan kartanon alueella. Leirin käytännön järjestäjänä toimii kouvolalainen Ahvion soittokunta. Nuorisokeskuksella on hyvät maksuttomat parkkitilat omalla autolla saapuville. Bussilla ja junalla pääset Inkeroisiin, josta nuorisokeskukselle on järjestetty kuljetus. Täyshoitokurssin hinta on 129 € / henkilö Ahvion soittokunta Päiväkurssi ilman majoitusta, 75 € / henkilö Ahvion soittokunta on 1898 perustettu kyläsoit(sisältää ruoat ja koulutuksen) tokunta Kouvolasta, joka on vuosien varrella ehtinyt puhaltaa monessa paikassa ja vauhti kiihtyy tiedustelut ja ilmoittautumiset: kokemuksen karttuessa. Uusia haasteita saatiin, [email protected], kun Suomen Puhallinorkesteriliitosta otettiin yhwww.ahvionsoittokunta.com teyttä v.2010 ja tiedusteltiin kiinnostusta valtapuhelimitse 050 3655 673 / Sanna kunnallisen puhallinmusiikkileirin järjestämiseen. Varaa viikonloppu kalenteristasi ja tule mukaan Otimme suuren haasteen vastaan ja nyt toteuoppimaan ja viihtymään kanssamme. tamme leiriä innolla, odottaen runsasta kiinnosAnkkapurhassa tavataan! tusta ja osanottoa. Nuorisokeskus Anjala Nuorisokeskus Anjala on opetusministeriön tukema valtakunnallinen nuorisokeskus. Se sijaitsee Kymijoen varrella, historiallisen Ankkapurhan eli Anjalankosken alueella. Ankkapurha on Kymijoen kuuluisin koski Kouvolan kaupungissa, Inkeroisten ja Anjalan taajamien välissä. Nuorisokeskus sijaitsee 25 kilometrin päässä Kouvolan keskustasta, pääkaupunkiseudulta sinne kertyy ajomatkaa noin puolitoista tuntia. terveisin Ahvion soittokunnan leiritoimikunta Timo, Hanna, Sanna ja Ilari Ankkapurhan töräys Ajatus leirin järjestämiseen tuli Suomen puhallinorkesteriliiton puheenjohtajalta, Raine Ampujalta. SPOLlin hallitus pohti, miten aikuisille harrastajapuhaltajille voitaisiin järjestää tasokasta koulutusta sekä mahdollisuus verkostoitumiseen. Pohdinnan tuloksena ja yhteistyökumppanin löydyttyä päätettiin järjestää kurssimuotoinen leiri. Leiri on valtakunnallinen ja tiettävästi ensimmäinen laatuaan. kuvittaja Antti Tuomisalo Kansainvälisiä häppeninkejä: 7th Annual Orchestra Camp 2012 Võsu Viis Virossa (18.7.-22.7.2012) kaipaa suomalaisia puhallinorkestereita Võsu Viis website : http://puhkpy.ee/?D=136 Info about festival: Bert Langeler: [email protected] (+372) 53 652 645 Estonian Wind Music Society board member Toomas Peterson: [email protected] OrkestrakamP for Wind Band INTERNATIONAL EVENT | MONDAY, AUGUST 20, 2012 SATURDAY, AUGUST 25, 2012 OrkesterkamP Windband (Orchestracamp) is an annual seminar for young musicians. It's primary goals are performances of top-level and atractive literature for Symphonic winds as well as individual and chamber music masterclasses. The festival part of our seminar is being held by internationally acknowledged orchestras, soloists nad conductors. This year the conductor’ s accademy and OrkesterkamP orchestra will be lead under german maestro Johannes Stert. The course language will be English. Slovenian coast with its pleasant location as well as social gathering and teachers with good references are an assurance for quality of the program as seen from the large number of participants every year. (+372) 51 88 010 Estonian Wind Music Society President Applications must be received by July 1, 2012 ---------------------------- UPOL-Zavod lepih umetnosti International Wind Orchestra Festivals Berlin & Barcelona 2013 OBALA 114, 6320 PORTORO! - PORTOROSE 4th International Wind Orchestra Festival Berlin in 2013. The Festival will take place in the concert hall of the "Universität der Künste Berlin". Festival date is Saturday, the 11th of May 2012 All (symphonic) wind orchestras can join the Festival. It is a Festival, no contest. Nevertheless one can choose to have 2 music works adjudicated by an international jury. There will be awards for: best conductor / best choice of repertoire / best presentation / best solo player. We offer complete arrangements from 8/9 - 12 May 2013 (extending your stay is possible of course). Extra Open Air Concert is possible. Final date of registration: 1 December 2012 Link: http://www.eventtours.nl/IWF_Berlin_2013_english.htm International Wind Orchestra Festival The Netherlands 2012 The Festival will take place in the concert hall of the "Parkstad Theatre Heerlen". Festival date is Sunday, the 28th of October 2012. Travel packages possible from 26/27 – 30 October 2012. All (symphonic & philharmonic) wind orchestras can join the Festival. It is a Festival, no contest. Nevertheless one can choose to have 2 music works adjudicated by an international jury. There will be awards for: best conductor / best choice of repertoire / best presentation / best solo player. Helena Gardina, producer, Simon Per!i! artistic director UPOL: +386 41 618 373 [email protected] www.upol.si Orkesterimatkalle Unkariin - Esiintymismahdollisuuksia: Yhteisesiintyminen unkarilaisen puhallinorkesterin kanssa Ulkoilmakonsertteja Budapestissä, Esztergomissa tai Balaton-järvellä Oma konsertti tilaisuus Kirkkokonsertti Esiintymismahdollisuus kirkossa jumalapalveluksen aikana - Retkiä, kaupunkikierroksia: Budapest, Esztergom, Visegrád, Szentendre, Balaton ja muita kohteita - Hyvää mieltä ja runsaasti huumoria: Musiikki-illallinen viinikellarissa ja viinimaistijaiset Pusta ohjelma (ajelu, hevosnäytös, ratsastus) keskiaikaisia turnajaisia ja kuninkaalinen ateria kesäkelkkarata - Opastus suomen kielellä More Information: Postiosoite: Musik - Land Utazási Iroda Madách Imre u. 20. H-2534 Tát Unkari http://www.eventtours.nl/Wind_Orchestra_Festivals.htm Faksi: 00 36 33 444 679 If you will have any further questions, please let us know: [email protected] / T 0031-46-4106565 Sähköposti: [email protected] http://www.eventtours.nl/IWF_NL_2012_english.htm Kotisivu: http://www.musik-land.hu Vino pino ulkomaan puhallinfestivaaleja: Best regards, Günther Lange www.eventtours http://www.wasbe.org/ www.spolli.com/forum/15 Uudet editoinnit: The Wastelands, UUTUUDET: Jyrki Koskinen: From Karelia with love Uljaasti soivaa konserttimusiikkia (gr 4) Lasse Eerola: Niittynätkelmä Kiehtovaa musiikkia lapsille (sov. Petri Junna (gr2) Arttu Takalao (gr5) Elokuvallinen teos, jossa neljä osaa Ghosts, Tuomas Kantelinen (gr5) nuotit verkosta (PDF)! www.finnbandshop.com Tarina kolmestatoista aaveesta, joista van harva on pelottava KONSERTTIIN: The Orion Nebula, Janne Ikonen (gr4) Konsertto lyömäsoittajille ja orkesterille Mieleni minun alenevi, Marja Ikonen (gr4) While your lips are still red, Tuomas "Nightwish" Holopainen, sov. Petri Junna. (grade 3) Narrien paraati, Markku Johansson (gr3) Kaveria ei jätetä, Jukka Viitasaari (gr3) SEIKKAILUT I TARINA ja 16 sävelmää lisäksi: Erja Joukamo-Ampujan (Sibelius-Akatemia) ”LUOMUS”-osio opastaa, miten ryhmä voi kehittää omia tarinoita ja improta. Runsas värikuvitus, MARSSIKAPELLIMESTARI Marssisauvan käyttö, kuviomarssin alkeet ja marssisoiton perusteet, Havainnolliset valokuvat. Asiantuntijoina: Raine Ampuja, Juhani Leinonen Janne Siniketo WWW.SPOLLI.COM: tai verkosta: WWW.FINNBANDSHOP.COM tilaukset 040 5077799 Arctic moods, säv. Juuso Wallin (gr3) Ave Maria, Raine Ampuja, (gr4) orkesterille, ja kuorolle Rukajärven tie, musiikkia elokuvaan Tuomas Kantelinen (gr4) The Unknown Legend, Ilari Hylkilä (gr3) sävellyskilpailun yleisövoittaja Andante Jubiloso, Janne Ikonen (gr2) Hinnat: GRADE 1-2 = 30 € (SPOL-jäsenille 25 €) GRADE 3 = 40 € (SPOL-jäsenille 35 €) GRADE 4 = 50 € (SPOL-jäsenille 40 €) GRADE 5 = 70 € (SPOL-jäsenille 50 €) GRADE 6 = 100 € (SPOL-jäsenille 80 €) Vihkosarjat ja kirjat kts. WWW.SPOLLI.COM
© Copyright 2024