10 naisrunoilijaa ja heidän virtensä
RUOTSIN KIRKON VIRSIKIRJA 10 VUOTTA Keskustelu- ja virikeaineistoa 5 10 naisrunoilijaa ja heidän virtensä Tomi Valjus Virsikirjamme, Ruotsin kirkon Virsikirja täyttää kymmenen vuotta. Syksyllä 2002 Kirkolliskokous hyväksyi virsikirjamme. Se valmistui painosta vuoden 2003 lopulla ja voitiin ottaa käyttöön 1. adventtina 2003. Yhä edelleen se on monille ”uusi”, monet sen virret ovat tuntemattomia tai harvoin käytettyjä. Monet kirkolliset kirjat, niiden joukossa jumalanpalveluskirjat ja niiden tekstit ovat perinteisesti olleet miesten kirjoittamia. Samoin virretkin. Vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla alkoi ilmestyä enemmän virsiä ja hengellisiä lauluja, joiden tekijöinä olivat naisrunoilijat ja – säveltäjät. Tosin heidän virtensä alkoivat päästä virsikirjoihin vasta 1900-luvulla. Omana aikanamme naisrunoilijoiden panos virsien tekijöinä on kasvanut merkittäväksi. Mitä suomalainen virsirunous olisi ilman Anna-Maija Raittilan tai Anna-Mari Kaskisen virsiä, tai ruotsalalainen virsiaarteisto ilman Britt G. Hallqvistin, Ylva Eggehornin tai Lina Sandell-Bergin lauluja ja virsiä. Naissäveltäjien teoksia virsikirjassamme on edelleen vähän, heidän määränsä jää alle kymmenen. Ruotsin kirkon virsikirjassa on edustettuna vajaat neljäkymmentä naisrunoilijaa. Tässä vihkossa esitellään heistä kymmenen ja heidän kirjoittamiaan virsiään eri aikakausilta. Tiedot virsien tekijöistä ja virsistä on koottu mm. seuraavista lähteistä: Den svenska psalmboken, volym 3. SOU 1985:18 Hallio, Kustaa: Suomalaisen virsikirjan virret Alkuperä ja kehitys 1936 Lempiäinen, Pentti: Virsitieto. Kirjapaja 1988 Lövgren, Oscar: Psalm- och sånglexikon. Gummersons 1964 Nisser, Per Olof: Ett samband att beakta – psalm, psalmbok, samhälle. Artos 2005 Nisser, Per Olof: Änglarna sjunger i himlen och andra psalmer. Verbum 2002 Nivenius, Olle: Psalmer och människor. Verbum 1991 Pajamo, Reijo, Suokunnas, Seppo: Virtemme kiitosta kantaa. WSOY 1984 Ronnås, John: Våra gemensamma psalmer. Verbum 1990 Selander, Inger: När tron blir sång. Om psalm i text och ton. Artos 2008 Väinölä, Tauno: Virsikirjamme virret. Kirjapaja 2008 Internet, esim. www.hymntime.com (Cyberhymnal) http://evl.fi/virsikirja (Verkkovirsikirja) Virsikirjan käännöstyöryhmässä toiminut lehtori Pekka Kivekäs on lukenut ja täydentänyt näitä tekstejä. Kiitokset hänelle. Tomi Valjus 2 SISÄLLYS Sarah Adams Maj Bylock Elisabet Cruciger Eleanor Farjeon Britt G. Hallqvist Pirkko Halonen Julie von Hausmann Margareta Melin Helena Muhongi Eva Norberg Hagberg Christina Rossetti 271 Käyn kohti sinua 524 Jos päivä täyttyy 350 On Kristus ollut Poika 181 Aamu on tullut 313 Nyt tiedän, hän elää 744 Jumalan kämmenellä 277 Nyt tartu käteen, Herra 607 Taas turvaan tulla saan 741 Isä Jumala, nyt katso 629 Vain tuokion onnea toi maailma 428 Aikaan keskitalven Aikaisemmin ilmestyneissä virsi-vihkoissa on esitelty useita naisrunoilijoita ja heidän virsiään: Vihko 1 Fanny J. Crosby van Alstyne Elena Maquiso Nolene Prince (säveltäjä) 252 Aina kanssani hän kulkee 339 Oi Isä taivaan 685 Pyhä, pyhä, pyhä Vihko 2 Kirsten Dorothea Aagaad Hansen Ylva Eggehorn Hilja Haahti Anna-Mari Kaskinen Ilta Koskimies Amanda Sandberg Lina Sandell 232 Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja. 256 Nyt pelko pois. 727 Tule kanssani, Herra Jeesus. 738 Herra, kädelläsi 701 Soi kunniaksi Luojan (3. säk.) 323 On idästä, lännestä 190 Suojaavin siivin peitä 249 Päivä vain Vihko 4 Pia Perkiö Viola Renvall 646 Kosketa minua, Henki 520 Nyt käsiisi, taivaan Herra 3 4 6 7 8 10 12 13 14 15 16 17 Sarah Adams 271 Käyn kohti sinua Virrestä on ollut useita suomennoksia. Varhaisin suomennos lienee vuodelta 1894 metodistien laulukirjassa Rauhansäveliä (Likemmäs Herra vie). Suomennoksista on yleensä jätetty pois virren 4. säkeistö. Suomen nykyisen virsikirjan ensimmäisissä painoksissa kerrottiin, että tämän virren kirjoittaja olisi englantilainen Sarah Adams ja että se olisi suomennettu viimeistään 1920. Vuonna 1920 nimittäin liitettiin laulukirjaan ”Hengellisiä lauluja ja virsiä” laulu "Sua kohti, Herrani". Se on Sarah Adamsin virren tutuin suomennos. Virsikirjamme versio edustaa siinä määrin toisenlaista uskonkäsitystä kuin alkuteksti, ettei ole täysin oikein merkitä Sarah Adams sen tekijäksi. Oikeampi merkintä olisi ”Niilo Rauhala Sarah Adamsin virren (1841, suom. 1894, Aune Krohn 1912) pohjalta 1999”. Virsikirjamme teksti on erilainen kuin Suomen ev. lut kirkon virsikirjassa. Syynä tähän on ennen muuta se, että ruotsinkielinen teksti, joka on käännöksen pohjana, on vuosien mittaan muokkaantunut erilaiseksi. Sarah Fuller Flower Adams (1805-1848) oli englantilainen samoamalehden kustantajan tytär. Omana aikanaan hänet tunnettiin dramaattisten runojen ja balladien kirjoittajana ja hän on kirjoittanut useita virsiä. Hän kuoli tuberkuloosiin 43-vuotiaana. Uskonnolliselta vakaumukseltaan hän oli unitaari. Heidän oppiaan sävyttää se, että he eivät hyväksy kolminaisuusoppia, koska se rikkoo Jumalan ykseyden. Siksi Sarah Adamskaan ei käyttänyt virressään Jumalasta muuta nimeä kuin ”God”. Virren kuvakieli on peräisin 1. Mooseksen kirjan 28 luvun kertomuksesta, jossa Jakob joutui painimaan Jumalan kanssa. Virren vanhin ruotsinkielinen käännös on vuodelta. Moniin muihin käännöksiin poiketen on virren ruotsintaja Emanuel Linderholm säilyttänyt 2-4. säkeistöjen liittymät Jaakobin uneen Betelissä (1. Moos. 28: 1022) ja on jopa lisännyt tekstiin Jaakobin unessaan näkemät taivaan tikapuut. Tikapuut taivaaseen, ”scala sacra” oli etenkin keskiajan mystiikassa tavallinen kuva tiestä Jumalan luo. Virren säveltäjä Lowell Mason (1792-1872 oli amerikkalainen itseoppinut säveltäjä Bostonista. Hän julkaisi useita laulukokoelmia. Hän oli perustanut 1832 Bostonin musiikkiakatemian. Hänelle myönnettiin myös musiikin tohtorin arvo. Virsi on kirjoitettu minä-mutoon. Viimeinen säkeistö kertoo matkan päättymisestä taivaaseen. Siksipä virttä käytetään paljon hautajaisissa. 1. säkeistön risti ei ole Jeesuksen risti, vaan tarkoittaa Jumalan lähettämämää koettelemukseksi koettua kärsimystä, vaivaa, ahdistusta. Sana ”Herra” tarkoittaa nyt Jeesusta, jonka risti on veisaajan tienviittana. Todellisen läpimurron virsi koki 1912. Se liittyi koko maailmaa järkyttäneeseen matkustajalaiva Titanicin haaksirikkoon. Onnet4 tomuudesta kertovien uutisten mukaan laivan soittokunta soitti tätä virttä ennen laivan uppoamista. Suomessa mm. eräät sanomalehdet julkaisivat virrestä omia käännöksiään, ja pian virttä oli saatavissa myös erillisjulkaisuina otsikkonaan esimerkiksi "Titanicin kuolinhymni". jo varhain tulleesta suosiosta nimittäin kertoo sekin, että siihen on tehty yhä uusia sävelmiä. Amerikkalaiset lehtimiehet, joille pelastuneet kertoivat kokemuksiaan, tuskin tulivat kysyneeksi, minkä sävelmän he kuulivat. Heille tuttu oli amerikkalaisen Masonin sävellys, jolla virsi meilläkin tunnetaan. Mutta Titanic oli englantilainen laiva ja sen soittajien enemmistö brittejä. Todennäköistä on, että he olivat valinneet englantilaisen J. B. Dykesin sävelmän. Joka tapauksessa Titanic-tarina lienee lisännyt laulun suosiota. Ei lopultakaan varmasti tiedetä, mitä Titanicin seitsemän urheaa muusikkoa lopuksi soittivat. Jos se oli tämä virsi, se ei vielä sano kaikkea. Sarah Adamsin virren osaksi 5 Maj Bylock 524 Jos päivä täyttyy noma voisi tavoittaa kaikki, suoraan heidän elämäntilanteessaan. Hän koki vaikeaksi puhua Pyhästä Hengestä kunnes oivalsi, että Pyhä Henki on Jumalan voima. Jumalan Henki avautui hänelle voimana, jonka hän saattoi tuntea oman voimattomuuden keskellä. Ja silloin - perunoiden kuoriminen sai jäädä, radio-ohjelma, jossa kerrottiin meneillään olevasta virsikirjatyöstä sai jäädä. Virren sanat alkoivat muotoutua hänen päässään. Siten tämä virsi on syntynyt arkisen aherruksen keskellä, että sitä tarvitsi korjailla vain muutamien sanojen osalta. Se oli eräänlainen osoitus Jumalan jatkuvasta luomisprosessista. Virsi 523 on tehty stressin ja kiireen keskelle. Kiireessäkin ja päivän huolten hälinää voit pysähtyä hetkeksi ja silloin, juuri silloin saatat aavistaa: Jokaisessa meissä on Herran henki, hiljaa uutta luomassa. ”Voit silloin seisahtaa ja kuulostella”. Sanat toistuvat virren jokaisessa säkeistössä. Jokainen säkeistö alkaa kysellen ”Jos” ja sen jälkeen seuraa kehotus seisahtua ja kuulostella. Aivan kuin kaksi ihmistä keskustelisi vai olisiko kyseessä ihmisen oma, sisäinen dialogi? Syvyys huutaa syvyydelle, kokemus neuvoo toista. Kysymyksen jälkeen seuraa virren varsinainen asia. Sekin esitetään lähes hienovaraisesti, varovasti ja hiljaa, kuitenkin innokkaasti ja vakuuttavasti: ”saatat aavistaa: sinussa Herran Henki asuu”. Jotkut ovat kyselleet, voiko virressä toistua sana ”ehkä”, peräti kaksi kertaa. Eihän seurakunta voi laulaa noin epävarmaa ajatusta. Mutta - jokainen voi kokea: Jumalan Henki on läsnä, mutta ehkä sitä pitää etsiä kerta kerran jälkeen ennen kuin se löytyy. Virren on suomentanut Anna-Maija Raittila. Melodian on tehnyt norjalainen urkuri ja musiikkipedagogi Anfinn Öien (s. 1922). Hän on toiminut Oslon musiikkikonservatorion opettajana. Sävelmä on alun perin tarkoitettu tiettyyn virteen ja se on Suomen kirkon virsikirjassa 165 ”On suuri ihme seurakunta Herran”. Ruotsin kirkon virsikirjassa sitä ei ole. Melodia on uudentyyppinen koraali. Kuusisäkeisen sävelmän melodinen lakipiste on kolmannessa säkeessä. Sävelmän oppimista helpottaa luonnollisesti se, että kaikissa säkeissä on sama perusrytmi. Sävelmä on ilmestynyt Norjan kokeiluvirsikirjassa Salmer -73 vuonna 1973. Karlstadilainen kirjailija Maj Bylock (s. 1931). Bylock on tuottelias kirjailija, hän on kirjoittanut oppikirjoja, lastenkirjoja ja nuorisoromaaneja ja hänen kirjojaan on käännetty eri kielille. Tämä virsi on kirjoitettu keittiön pöydän ääressä, taloustöiden lomassa. Bylock on kertonut halunneensa kirjoittaa virren, ilmaisemaan hänen omaa uskoaan siten, että sa- Virsi on kuultavissa Ruotsin kirkon ja Sisuradion levyllä 3 ”Nyt kaikki kielet, murteet, soikaa”. 6 Elisabet Cruciger 350 On Kristus ollut Poika ”On Kristus ollut Poika” on vanhin evankelinen Jeesus-virsi. Se on myös ensimmäinen naisen kirjoittama luterilainen virsi, samalta ajalta kuin Martin Lutherin virsiesikoiset. Virren tekijä oli Elisabeth Cruciger (o.s. von Meseritz 1500- 1535). Hänen elämänvaiheensa olivat samankaltaiset kuin Lutherin puolison Katharina von Boran. Kumpikin oli aatelista syntyperää ja kumpikin oli ollut nunna. Naiset ystävystyivät läheisesti, Elisabeth von Meseritz solmi näet avioliiton Lutherin oppilaan ja työtoverin Caspar Crucigerin kanssa, josta sitten tuli Wittenbergin yliopiston professori. Caspar C. auttoi Lutheria mm. raamatun kirjojen saksantamisessa. Ensimmäisen kerran evankelisen kirkon virressä Kristuksen kirkkautta verrataan tässä aamutähteen: "Hän, taivaan kirkkain tähti, / ilmestyi, yöhön lähti aamusta kertomaan”. Kirkas aamutähti puolestaan kuuluu loppiaisvirsien kuvakieleen. Saksan evankelisten kirkkojen virsikirjassa Cruzigerin virsi aloittaakin yhä loppiaisvirsien osaston. Ruotsin kirkon virsikirjassa Crucigerin virrestä on kaksi versiota, tämän virren lisäksi virsi 36 ”Suo, Kristus, armo meille” on saman alkutekstin mukaan tehty kolmisäkeistöinen virsi. Virren 350 suomensi Olov Hartmanin uuden ruotsinnoksen mukaan pohjalta Pekka Kivekäs. Olov Hartman on itse kertoillut virrestä ja sen kääntämisestä mm.: ”Alkutekstiä leimaavat reformatooriset uskonnäkemykset on tässä virressä liitetty Kristus-mystiikkaan, joka muuten on harvinaista Lutherin omissa kirjoituksissa. On merkittävää, että tällainen luterilaisen uskon ja mystiikan syvällisyys on syntynyt Lutherin omassa lähiystäväpiirissä. Sille on luonteenomaista 3. säkeistön rukous, jossa pyyntö uskossa säilymisestä liittyy kaipaukseen kokea Kristuksen suloisuutta. Saksankielinen teksti sanoo sen suorasanaisesti käännettynä: ’Anna meidän kasvaa rakkaudessa ja tiedossa, siten että pysymme uskossa ja palvelemme Hengessä, jotta me jo täällä maistaisimme sydämessämme suloisuutta ja aina janoaisimme sinua’ ”. Kerrotaan, että nuori Elisabeth näki kerran unta, jossa hän saarnasi Wittenbergin kirkossa. Hänen miehensä liitti unen puolisonsa lauluihin ja arveli sen merkitsevän, että joitakin niistä vielä tullaan laulamaan jumalanpalveluksissa. Tarinan mukaan Elisabeth Cruciger olisi siis sepittänyt useitakin lauluja, mutta vain tämä yksi tunnetaan. Mystiikan syvällisyys ei pääse esiin käännöksissä, mutta jotakin siitä on toki mukana. Toinen virrelle erityinen piirre on 4. säkeistön tulkinta Kolminaisuudesta: siinä Kristus, luova Sana, edustaa Jumalan luomisvoimaa. ”Sinä, joka olet kaiken luoja, sinä, joka olet Isän voimassa”. Samassa säkeistössä pyydetään myös, että me pääsisimme takaisin ”vääriksi vääntyneiltä” teiltä takaisin Kristuksen luo, ajatus, joka ei ole vieras mystiikalle. Alkusäkeistöjensä vuoksi virsi on hyvin jouluinen kertoessaan, mitä Kristus meille merkitsee. Kirkkovuodessa virren kaari ulottuu adventista pääsiäiseen: hän koittaa meille Isästä, hän syntyi ihmiseksi, hän voitti kuoleman vallan. 7 Eleanor Farjeon 181 Aamu on tullut linnunlaulua ja aaltojen pauhinaa. Jokainen aamu on uuden luomisen aamu (vrt. englanninkielisen tekstin sanoja: Praise every morning, God's re-creation). Ihmeellinen päivä ei ole vain ihana kesäpäivä, kesäaamu, uuden luomisen ihme, vaan se on samalla meille käsittämätön, ihmeellinen uuden elämän päivä ja sen koitto paratiisissa. Virren on runoillut englantilainen lasten kirjojen, runojen ja näytelmien tekijä Eleanor Farjeon (1881-1965). Alkuperäisessä virressä oli kuusi säkeistöä, ja sen yhteydessä viitataan usein Valitusvirsien 3: 22-23 kohtaan: ”Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa”. Vuonna 1925 ilmestyi Englannissa pieni laulukirja ”Songs of Praise”, joka sisälsi lauluja koko englanninkielisestä maailmasta. Kirjasta tuli suosittu, ja siitä otettiin laajennettu painos 1931. Kirjan toimittaja otti yhteyttä Eleanor Farjeoniin, joka oli kiinnostunut uskonnollisista asioista ja pyysi häneltä laulua, joka liittyisi luontoon ja luomisihmeeseen. Joidenkin tietojen mukaan Farejon oli kiinnostunut myös spiritismistä ja jälleensyntymisopista. 70-vuotiaana, 40 vuotta kestäneen vaelluksen jälkeen, hän löysi hengellisen kotinsa katolisesta kirkosta. Tämän virren sanoihin voinee lähes jokainen yhtyä etenkin kevät- tai kesäaamuna. Virren tekijä ei silti ole innoittunut runolleen yksinomaan luonnosta. Johanneksen evankeliumin alkusanat, prologi on yhtä lailla toiminut virren innoittajana: "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo”. (Joh. 1:14) 1. säkeistön loppu "Valoksi saapui hän maailmaan" liittyy tähän kohtaan. Edelleen "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta”. (Joh. 1: 14) on antanut taustaa virren 3. säkeistölle: ”Vieläkin kuljet luonamme, Herra, maallemme annat sovituksen. Kuolleista nousit, elämää kannat, lahjoitat päivän ihmeellisen”. Farjeon sai innostuksen lauluunsa sävelmästä, jota skotlantilainen ylämaalainen, kiertelevä trubaduuri oli aikanaan laulanut ja joka oli merkitty muistiin gaelinkieliseen laulukirjaan 1800-luvun lopulla joululaulun sävelmänä. Anglosaksisessa maailmassa useimmilla sävelmillä on nimi, tämä sävelmä tunnetaan nimellä ”Bunessan”. Siihen Songs of Praisen toimittaja halusi tekstin, jossa kiitettäisiin uudesta päivästä ja luomisen ihmeestä. Niin syntyi laulu ”Morning has broken”. Virressä punoutuvat toisiinsa ensimmäinen ja toinen uskonkappale. Virsi on täynnä teologiaa, vaikka onkin kevyt, vaikka sitä valaisee auringonnousu ja vaikka siinä kuullaan 8 Virteen on olemassa myös vanhempia suomennoksia, esimerkiksi Nuoren seurakunnan veisukirjassa on vuosien varrella ollut kaksikin erilaista suomennosta. Ruotsiksi virrestä tunnetaan vanha käännös ”Tänk att få vakna tidigt en morgon”. Virsikirjamme tekstin on Anders Frostensonin uudistamasta ruotsalaisesta tekstistä ”Nu är det morgon” suomentanut Anna-Mari Kaskinen. Virsi on yksi tunnetuimmista hengellisistä lauluista, ja Cat Stevensin tulkinta siitä oli 1970-luvun alkupuolella pitkän aikaa USA:n pop-listoilla kymmenen suosituimman laulun joukossa. Virsi on kuultavissa Ruotsin kirkon ja Sisuradion levyllä 4 ”Riemuitsee taivas ja maa”. 9 Britt G. Hallqvist 313 Nyt tiedän, hän elää Oman aikamme virret saavat kertoa tyhjyydestä, etsimisestä, väsymisestä ja hädästä, mutta samalla myös ilosta, toivosta ja uskonvarmuudesta tavalla, joka ei aikaisemmin käynyt päinsä. Johtuneeko tämä siitä, että virsien kirjoittajat uskaltavat entistä enemmän tuoda esille omia kokemuksiaan pyrkimättä täyttämään joitakin opillisia ennakkoehtoja? Ihminen ja hänen uskonsa eivät ole muuttumattomia. Yhdenkin ihmisen elämänvaiheissa usko voi saada erilaisen tulkinnan. Nämä piirteet näkyvät selvinä Britt G. Hallqvistin virsissä. Hän on kirjoittanut virsiä, jotka kuvaavat sielun tyhjyyttä ja hylätyksi jäämisen tunnetta (esimerkiksi virsi 532 "Tulin kirkkoon jotain etsimään"). Mutta hän on myös kirjoittanut virren, joka täyttyy konkretiasta, ilosta ja odotuksen täyttämästä uskosta tulevaisuuteen ja kuoleman jälkeiseen elämään. Britt G. Hallqvistin (1914-1997) kirjailijanuraa on kuvattu erääksi kaikkien monivivahteisimmista ja moniulotteisimmista Ruotsin nykykirjallisuudessa. Hän aloitti lastenkirjoilla – niitä kertyi nelisenkymmentä, käänsi ruotsiksi kirjallisuuden klassikoita, mm. Goethen teoksen Faust ja Shakespearen Hamlet-näytelmän sekä musiikkinäytelmiä. Hän oli myös vuoden 1986 Kirkkokäsikirjakomitean jäsen. Elokuvaohjaaja Ingmar Bergman tilasi Britt G.ltä useita käännöksiä, nimitti tätä velhoksi ja väitti, että runoilijan toisesta etunimestään käyttämä lyhenne G. tarkoittaa sanaa genial, nerokas, vaikka se onkin nimestä Gerda. Virsi ”Nyt tiedän, hän elää, hän, Herrani elää” on tällainen virsi. Britt G. Hallqvist on itse sanonut, että hänen virsistään juuri tämä tuo eniten esiin uskonvarmuutta. Virteen liittyy kaksi raamatunkohtaa, Jobin kirjan 19. luvun sanat "Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. - - minä saan nähdä Jumalan. Saan katsella häntä omin silmin ja silmäni näkevät että hän ei ole minulle outo!" sekä Room. 8. luku: "Olen varma, ettei kuolema eikä elämä, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta”. 1. Kor. 13. luvun lause "silloin näemme kasvoista kasvoihin" liittyy sekin tähän virteen. Silti kaikki nämä juhlavat raamatunsanat on puettu lähes arkipäiväisiin kuviin. Monet aikamme virret yrittävät välittää viestiään siten, että virren laulaja tai lukija voisi samaistua virteen. Siksi pyritään käyttämään konkreettisia kuvia, joita kukin voi tunnistaa omasta elämästään ja ympäristöstään. Aikaisemmin virsiä sävytti uskon ja opin korostaminen eri tavoin kuin nykyään. Esimerkiksi epäilystä ei saanut käsitellä, ellei sitä pystytty voittamaan viimeistään virren lopussa. Virsi on lohdullinen. Se puhuu yhteydestä Kristukseen iankaikkisuudessa. ”Saan kohdata Vapahtajan, kun ruumiini jätän kuin virttyneen vaatteen ja köyhyyden ahdista10 van”. Ihmisruumis on kuin sitova vaate, josta ihmisen on joskus vapauduttava. Mutta virsi ei puhu vain siitä, mikä on joskus tuleva, vaan on vahvasti sidoksissa juuri nyt elettävään hetkeen. Ihminen voi aavistaa Jumalan jo täällä, vaikka lopullinen, lämmin kohtaaminen tapahtuu vasta ”kun viimeinkin saapuisi kaivatuin, kallein taas vierelle vaeltamaan”. Lause kertoo, että minä tunnen hänet, tulijan, jo entuudestaan. Vasta kun ”vain rakkaus kuihtumaton” ympäröi meitä ja ”aavistus täyttyy”, tapahtuu todellinen, lopullinen vapahdus. Toiveet maan päällisen ystävän tapaamisesta katoavat, tärkeintä ja tarpeeksi on se, että saa tavata Vapahtajan. olet sama ja sinä olet minun ystäväni, sinä olit ihminen niin kuin minäkin”. P. O. Nisser lausuu, että virsi on "huuto", todistus, joka voittaa epäilyksen ja Jumalan olemassa olon kieltämisen. Virren melodia, joka on borlängeläisen kirkkomuusikko Lars Mobergin tuotantoa, tukee hyvin tekstin sanomaa. Norjalainen Egil Hovland, joka sävelsi useita Hallqvistin tekstejä, sanoi toivovansa, että tämäkin melodia olisi hänen säveltämänsä, niin hyvä se on. Virren on suomentanut Pekka Kivekäs. Muita Hallqvistin kirjoittamia virsiä on: 21, 41, 67, 90, 172, 214, 255, 285, 313, 337, 411, 442, 532, 592, 613, 614, 617, 626. Sen lisäksi hän on kääntänyt lukuisia virsiä. Ruotsin virsikomitean sihteeri P O Nisser kirjoittaa kirjassaan ”Änglarna sjunger i himlen” tämän virren sanomasta: ”Minä olen sama, entinen, nyt vapahdettu, aivan kuin silloin kun kohtasin sinut ja aavistelin sinun olemassa oloasi eri hahmoissa, Kristus. Sinä Virsi on äänitetty Ruotsin kirkon ja Sisuradion levyllä 6 ”Vapaana vaellat”. 11 Pirkko Halonen 744 Jumalan kämmenellä ”Ei turvaa ole kellään, / ei kellään milloinkaan, / jos Herra kämmenellään / ei suojaa lintuaan”. Sitaatti on Aale Tynnin runosta ”Saana-tunturi”. Saman kuvan tapaamme virsikirjastakin. Pirkko Halosen voisi jopa ajatella saaneen lastenvirteensä ”Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen” kimmokkeen juuri Tynnin säkeistä. Virsi jatkaa: ”Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen eikä kukaan ole turvaton.” Monet vanhat lastenvirret heijastavat aikuisten kirjoittajien uskonnollisia kokemuksia lapsiin. Suomen virsikirjakomitea pyrki etsimään lastenvirsiä, jotka todella vastaisivat lapsen maailmaa. Pirkko Halosen teksti ja sävelmä kuuluvat sellaisten virsien parhaimmistoon. Halosen yksinkertainen ja viehättävä lastenvirsi tuli nopeasti laajalti tunnetuksi Suomen seurakuntien lapsityössä. Se on viestinyt turvallisuutta ja lasten kaltaista Jumalaan luottamista myös vanhemmille. Lähes kaikkiin lauluihinsa Pirkko Halonen sepitti myös sävelmän. Lapsille säveltäessään hän piti tärkeänä mm., ettei virren sävelala (ambitus) ollut liian laaja, että melodia oli yksinkertainen, mutta silti musikaalisesti kiehtova ja että sävelmä toisti samoja sävelaiheita. Hänen ihanteensa kuuluvat myös tämän virren sävelmässä. 1968 kirjoitetussa virressä oli aluksi vain yksi säkeistö. Suomen virsikirjakomitean pyynnöstä virren tekijä kirjoitti siihen lisäsäkeistön, ja sen julkaistiin ensimmäistä kertaa Virsikirjaehdotuksessa 1984. Laulun kirjoittaja on kertonut, että yksisäkeistöistä tekstiä käytettiin aluksi lapsityön ohella myös kehitysvammaistyössä ja vanhusten keskuudessa. Etiopiassa sitä on tiettävästi laulettu myös englanninkielisenä. Virren ruotsinkielinen teksti julkaistiin alkuaan Kotien rukouskirjan ruotsinkielisessä laitoksessa ”Hemmets bönbok”. Sen oli laatinut teologi ja laulaja Barbro Näse. Opiskeluaikanaan 1970-luvulla Näse kuului suosittuun Treklangen-yhtyeeseen. Hän on toiminut kauan Karjaalla Lärkkullan kansankorkeakoulun opettajana ja sen jälkeen perheneuvojana. Ruotsinkielinen teksti vaati muuttamaan virren melodian rytmiä hieman. 12 Julie von Hausmann 277 Nyt tartu käteen, Herra Lieder einer Stillen im lande”. Hänen runonsa on koottu 1902 julkaistuun kirjaan ”Blumen aus Gottes Garten. Lieder und Gedichte”. Sairastaminen ei estänyt Julie v. Hausmannia matkustamasta eri puolilla Eurooppaa. Vanhempiensa kuoleman jälkeen hän asui mm. Saksassa, Sveitsissä ja Ranskassa. 1870 hän muutti Pietariin sisarensa luo, mutta vietti viimeiset vuotensa Virossa, Wössossa, jossa myös kuoli. Julie v. Hausmannin elämän taustaa vasten voimme syvemmin ymmärtäen laulaa säkeistön sanoja ”Suo sydämeni rauhaa jo tuntea, luo luottamusta, voimaa myös murheessa”. v. Hausmann kirjoitti virren 1862. Koko virsi rukoilee, että Jumala johdattaisi laulajan elämää. Virren sisältöön ovat vaikuttanut Ruutin kirjan (1: 16) sanat: ”Minne sinä menet, sinne minäkin menen ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään.” Virkkeen voi tunnistaa varsinkin virren saksankielisessä alkutekstissä. Julie v. Hausmannin virsi on tyypillinen ns. hengellinen laulu, jonka moni tuntee vapaitten suuntien Hengellisestä laulukirjasta tai Suomen Lähetysseuran julkaisemasta Hengellisistä lauluista ja Virsistä. Virrestä on useita suomennoksia – ainakin viisi – ja jotakin niistä moni pitää ”ainoana oikeana”. Virren suomensi ruotsinkielisen tekstin pohjalta Niilo Rauhala. Julie v. Hausmannin virttä on jo kauan laulettu myös suomeksi, tuntemattoman säveltäjänimimerkin "A. Lk” melodialla. Ruotsin kirkon virsikirjassa sävelmänä on saksalaisen Friedrich Silcherin (1789-1860) melodia, jonka hän on sepittänyt erääseen kansanlauluun. Silcherin sävelmä on myös Suomen vapaitten suuntien laulukirjassa "Hengellinen laulukirja" sekä suomenruotsalaisessa virsikirjassa. Myös virttä 65 virsikirjassamme lauletaan tällä sävelmällä. Virsiin liittyy monesti ihmiskohtaloita, tähän virteen niistä yksi. Julie Katharina von Hausmann (1825-1901) syntyi Riiassa, Latviassa, jossa hänen isänsä oli lukion rehtori. Juliaa kuvailtiin sivuun vetäytyväksi, hiljaiseksi henkilöksi. Hän toimi aika-ajoin yksityisopettajana, mutta joutui keskeyttämään työteon, koska sairasti paljon. Kerrotaan, että hän kirjoitti virsiä öisin, kun ei saanut nukutuksi. Hän julkaisi muutamia runokirjoja joista tunnetuin oli nimeltään ”Maiblumen, 13 Margareta Melin 607 Taas turvaan tulla saan Margareta Melin (s. 1935) on Jönköpingissä asuva teologi ja kirjailija. Hän on kertonut tämän laulun taustasta seuraavaa: paikka. Vauva on äitinsä turvissa, lintu pesässään, siinä kaksi kuvaa, jotka selittävät suhdettamme Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa. Nämä kuvat ovat tämän rukouksen sisältö.” - Kirjoitin sen kuusivuotiaalle, pimeää pelkäävälle pojalleni halutessani välittää hänelle kokemuksen Jumalan läheisyydestä ja huolenpidosta. En sanonut hänelle koskaan ”Ei sinun tarvitse pelätä, Jumala (tai enkelit) ovat sinun suojanasi”. Ei – en puhunut mitään Jumalasta. Tiedostamatta ymmärsin, että en saanut asettaa vastakkain Jumalan näkymätöntä läsnäoloa ja omaa, käsinkin kosketeltavaa läsnäoloa. Minunhan piti olla hänen vuoteensa vierellä kun hän nukahti, ei kenenkään muun. Paljon useammin kuin me luulemme on meidän tärkein tehtävämme olla läsnä, ei puhua. Niinpä istuin lattialla hänen sänkynsä vierellä ja pidin häntä kiinni kädestä. Useina iltoina en sanonut mitään, en edes yrittänyt muotoilla sanottavaa. Mutta kuitenkin ’tein’ jotain. Koin Jumalan läheisyyden. Istuin ja tiesin, että Jumala suojasi meitä joka puolelta ja että kaikkien pimeyden kauhukuvien oli väistyttävä. Miten minä voisin pukea sanoiksi tämän Jumalan läheisyyden, jotta poikanikin voisi kokea sen. Päätin, että en käyttäisi mitään abstrakteja käsitteitä kuten turvallisuus, läheisyys, turvattomuus, pelko. Niiden sijaan päätin käyttää Vanhan testamentin todenmukaisia, arkipäivästä lähteviä kuvia. Melin kutsuu tekstiään rukoukseksi. Eräässä kirjassaan hän jatkaa ajatuksiaan: ”Jumala on lähellämme kuin ilma. Ihminen voi elää ajattelematta, että ilma on. Ihminen voi elää ajattelematta, että Jumala on. Mutta kun ihminen tajuaa, että Jumalan on lähellä kuin ilma, hän tahtoo puhua Jumalasta ja olla hänen kanssaan.” – Tämän rukouksen, joka on myös virsi, Melin on kirjoittanut avuksi niille, jotka tahtovat puhua Jumalan kanssa. Teksti julkaistiin 1971 ilmestyneessä runokirjassa. Lars Åke Lundbergin sävelmällä varustettuna se ilmestyi laulukirjassa ”Vi sätter oss i ringen”. Muita Melinin kirjoittamia virsiä on 549, 605, 607, 608, 609, 612 Laulukirja ”Kärnord” jossa on kirkkovuoden jokaiselle sunnuntaille lyhyt Taizé-laulujen tyyppinen laulu on hänen tuotantoaan. Hän on toiminut myös retriittiohjaajana. - Ajattelin lasta, joka imee äitinsä rintaa. Sylivauva kuuluu äidille, on kokonaan äidistään riippuvainen ja hänen suojaamansa – yhtälailla me kuulumme yhteen Jumalan kanssa. Mutta koska tämä kuva on emotionaalinen ja koska kuusivuotiaan kuva äidistä ei välttämättä ole positiivinen, tarvitsin jotakin muuta tasapainottamaan kuvaa. Jotakin asiallista, objektiivista. Niinpä päädyin lintuun. Mikä suojaa lintua pedoilta, missä se lepuuttaa siipiään? Pesä on linnun turva- 14 Helena Muhongi 741 Isä, Jumala, nyt katso maamme puoleen Monet Namibiassa toimineet Suomen Lähetysseuran lähetit tai siellä 1970- ja 1980 luvuilla vierailleet kertoivat, että Helena Muhongin virttä laulettiin paljon sikäläisissä seurakunnissa. Maan itsenäisyystaistelun aikana virsi puhutteli laulajia kenties enemmän kuin muu jumalanpalveluksissa, mutta totta se puhuu edelleenkin eikä ole menettänyt merkitystään. Siksi sitä voidaan jatkuvasti käyttää rukousvirtenä. seuran kautta. Lähetysseuran musiikkisihteeri Gunvor Helander oli kuulonvaraisesti nuotintanut laulun, koska Helena Muhongi ei tuntenut nuotteja. Aluksi sävelmä oletettiin Muhongin sävellykseksi, eikä sen alkuperää kukaan tullut häneltä kysyneeksi. 1979 sävelmä kuitenkin löytyi Ira D. Sankeyn julkaisemasta kokoelmasta ”Sacred Songs and Solos”, ja sen tekijäksi osoittautui Bliss. Sävelmä lienee kulkeutunut Afrikkaan amerikkalaisten tai englantilaisten lähetystyöntekijöiden välityksellä. Virsi on epäilemättä afrikkalainen ja Afrikassa ensiksi laulettu, mutta angloamerikkalaisen sävelmän vuoksi sen sävy erilainen kuin muiden virsikirjassamme olevien afrikkalaisten virsien sävy tai tunnelma (vrt. 89 tai 360). Helena Muhongi, s. Shuuladu (1925-2001) oli tavallinen perheenemäntä Namibiasta. Hän toimi mm. Namibian luterilaisen kirkon musiikkitoimikunnassa. 1972 hän kirjoitti virren ”Tate kalunga” (”Isä Jumala”), joka lyhyessä ajassa saavutti suuren suosion seurakunnissa. Erityisesti kirkkorukoukseen yhdistettynä siitä tuli jumalanpalveluksen keskeinen virsi, ahdistuksien ja rauhattomuuksien keskellä eläneelle Namibian kansalle puhutteleva rauhanrukous. Ph. P. Bliss tuli tunnetuksi hengellisten laulujen kirjoittajana, säveltäjänä ja laulajaevankelistana. Hän toimi evankelioimistyössä mm. Ira D. Sankeyn kanssa ja julkaisi useita laulukokoelmia. Bliss sai surmansa junaonnettomuudessa Ohiossa ollessaan vasta 38-vuotias. Toinen Blissin melodia on virsikirjamme virrellä 148 (Jeesus nousi haudastansa), ja myös kaksi hänen tekstiään on virsikirjassamme. Helena Muhongi kirjoitti virtensä tietenkin ndongan kielellä, josta sen 1979 suomensi lähetystyöntekijä Aune Hirvonen. Tämä on kertonut, kuinka Muhongin virsi tosiaankin on Namibian kansan omien, ei sortajakansojen, syntien tunnustus. Anna-Maija Raittilan muokkaus avarsi rukouksen koko maanpiirin laajuiseksi: ”Isä, pyyhi pois maanpiirin syntivelka”. Vahvimmin namibialaisnaisen kirjoittamassa virressä puhuttelee sen asiallisuus ja realismi. Shuuladun virttä ei ole tarkoitettu yksinomaan namibialaisille, se koskee ihmisiä kaikkialla maailmassa ja sopii tällä hetkellä hätähuudoksi mihin maailman kolkkaan tahansa: ”Isä, täällä on / niin paljon väkivaltaa, / paljon taisteluita. / Herra, armahda meitä”. Helena Muhongi kirjoitti virtensä sävelmään, jonka on sepittänyt amerikkalainen Philip Paul Bliss (1838-76) viimeistään 1876. Suomen virsikirjakomitea sai sävelmän suoraan Namibiasta Suomen Lähetys15 Eva Norberg Hagberg 629 Vain tuokion onnea toi maailma ”On ainoa auttaja Herra” – ”Minä saan avun Herralta” ja 3. säk. ”Hän valmis on tietäni johdattamaan, kun matkani alkaa ja päättyy” – Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina”. Eva Norberg Hagbergin virsi sai virikkeen melodiastaan. Se on esimerkki niistä monista kansantoisinnoista, joista yhden tunnemme Oskar Lindbergin urkukappaleesta ”Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta”. Virsikomitea toivoi melodiaan sopivaa tekstiä, ”lohdutuksen ja toivon virttä”. Virressä on myös Laulujen laulun tunnelmaa ja jossain määrin samaa sävyä, kuin Roseniuksen virressä 251 (Metsän, laakson, vuorten halki), Jeesuksen läsnäolo muuttaa kaipauksen iloksi. Sitä sävyttää virsissä harvinainen naisnäkökulma, lähes sensuelli ystävän ja rakastetun kaipuu. Norberg onkin lähes ainoa virsirunoilija, joka on kertonut kirjoittaneensa virsiään naisnäkökulmasta. Eva Norberg Hagberg kirjoitti komitean toivoman tekstin. Sen päällekirjoituksessa hän kertoo virren syntyneen kesällä 1984 Bastbergetin edelleen toimivilla karjamajoilla kotiseudullaan Grangärdessä. Älvdalenilainen kansanmelodia oli soinut hänen ajatuksissaan, ja hänen mieleensä oli noussut kaksi raamatunkohtaa, Jesajan kirjan 52:7 ja psalmin 121 sanat. Siten se lienee virsikirjamme kirjoitusajaltaan nuorin virsi. Komitean mielestä virsikirjaan valittu melodian toisinto Älvdalenista, Taalainmaalta, Morasta luoteeseen, soveltuu parhaiten seurakuntavirren sävelmäksi. Se kuvioi vähemmän kuin Oskar Lindbergin muunnelma. Sävelmän alakuloisuus korostaa tekstin kaipaus-teemaa. Norberg on kertonut ajatelleensa karjapiikaa, joka kesän päättyessä odotteli ystäväänsä noutamaan hänet karjamajalta kotiin. Mielikuva liittyy Jeesuksen odotukseen, siihen, että hän noutaa omansa kotiin. Virren ajatukset siis tosiaan liittyvät karjamaja-sävelmään. Siitä huokuu myös Pohjolan lyhyen kesän haikeus, kaipaus, joka usein hallitsee pohjoismaisia kansansävelmiä. Kirjailija ja kääntäjä Eva Norberg Hagberg (1915-2004) oli kotoisin Ludvikasta, eteläiseltä Taalainmaalta. Virren suomensi AnnaMari Kaskinen. Muita Norbergin kirjoittamia virsiä ovat mm. 129, 360, 437, 472, 479, 606, 625, 629. Virrestä on äänite Virsilevyllä 5 ”Suojassa enkelvartion”. Jokainen säkeistö päättyy psalmin 121 ajatuksiin. 1. säk. ”katseeni vuorille nostan” – ”Minä kohotan katseeni vuoria kohti”. 2: 16 Christina Rossetti 428 Aikaan keskitalven nimittää inkulturaatioksi, alkuperäisten tapahtumien siirtämiseksi uuteen ympäristöön: ”Aikaan keskitalven saapui myrskysää, Maan jo lumi peitti, meret kattoi jää”, suorasanaisesti käännettynä: Kolean keskitalven aikaan / pakkasviima valitti, / maa oli kova kuin rauta, / vesi kuin kivi, / oli satanut lunta, lumen päälle, lunta, lunta, / kolean keskitalven aikaan, / kauan sitten”. Vastaavanlainen inkulturaatio on tutussa suomalaisessa joululaulussa: ”laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu”, vaikka hyvin tiedämme, että Betlehemissä lumi ei liene peittänyt maata eikä merta kattanut jää. Kaikkivaltias löytää tiensä ja saa suojan talissa. Lapsi, jolle taivas laulaa kiitosta, syntyy matalaan talliin. Luoja, jota taivaan joukot kumartavat, saavat ensimmäiseksi katselijoikseen härän ja aasin. Alkutekstin mukaan siellä oli ”ox and ass and camel”, härkä, aasi ja kameli. Nehän kuvataan usein Betlehemin seimen äärelle, suomennokseen ei kuitenkaan kamelia saatu mahtumaan. Christina Rossettin (1830-1894) jouluvirsi on englanninkielisessä maailmassa hyvin suosittu, mutta jäänyt meille pohjolan asukkaille tuntemattomaksi. Englannissa siitä on muokattu jopa kännykän soittoääni. Toisaalta aasi ja härkä seimen äärellä on vuosisatojen aikana tulkittu kirkon ”antisemiittisenä piikkinä”. Jesajan kirjan 1. luvussa sanotaan: ”Minä kasvatin lapsia, saatoin heidät täyteen mittaan, mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua”. Kuvaamalla aasi ja härkä seisomaan seimen ääreen on haluttu sanoa, että tyhmimmät luontokappaleetkin tuntevat Herransa, mutta juutalainen kansa ei tuntenut. Tätä kuvaa juutalaisista ovat siis meille tähdentäneet niin jouluvirret kuin taideteoksetkin. Tosin omana aikanamme emme välttämättä enää ymmärrä tätä allegoriaa. Virren kirjoittajan on englantilainen, kotoisin Lontoosta, mutta juuriltaan italialainen Christina Rossetti. Hänen isänsä oli professori, joka oli joutunut poliittisten mielipiteittensä takia lähtemään Italiasta. Hän toimi Kings Collagessa italian kielen professorina. Christina Rossetti aloitti kirjoittamisen nuorella iällä, mutta ensimmäinen runokokoelma ”Goblin Market and Other Poems” julkaistiin vasta 1862, jolloin runoilija oli 31vuotias Hän julkaisi useita runokokoelmia. Jouluvirtensä hän kirjoitti joululehteen 1872. Hänen runonsa "Love Came Down at Christmas" on myös laajalti tunnettu caroltyyppinen joululaulu. Anglikaanisen kirkon liturgisessa kalenterissa on Rossettin muistopäivä 27. hutikuuta. Virren alkutekstin 4. säkeistö on ruotsinnoksesta jäänyt pois. Siinä enkelit, arkkienkelit, kerubit ja serafit ylistävät vastasyntynyttä, mutta - lapsi saa suukon vain äidiltään.: Rossettiin virsi kuvaa joulun tapahtumia vastakohtia käyttäen. 1. säkeistöä voidaan 17 Angels and Archangels May have gathered there, Cherubim and Seraphim Thronged in air – But only his mother In her maiden bliss Worshipped the Belovèd With a kiss. Virren tarttuva sävelmä on tunnetun englantilaisen säveltäjän Gustav Holstin sävellys vuodelta 1906. Holst tunnetaan myös klassisen musiikin säveltäjänä. Hän syntyi Ruotsissa, mutta vaikutti Englannissa säveltäjänä ja kapellimestarina. Alun perin hän oli maalaiskanttori ja kuoronjohtaja, mutta tuli eräällä operetillaan niin kuuluisaksi, että ovet sävellysopintoihin aukesivat. Holstista tuli huomattava sinfonikko, jonka tunnetuinta teosta ”Planeetat” vuosilta 1913-17 esitetään yhä. Virren viimeinen säkeistö kysyy laulajalta itseltään, mitäs minä annan, ja vastaa: minä olen köyhä, jos olisin paimen, antaisinko lampaan, jos olisi rikas mies, toisinko aarteen, minulla ei ole mitään muuta kuin sydämeni. Sen minä annan lahjaksi keskitalveen syntyneelle Jeesukselle. Virren suomennos on Anna-Mari Kaskisen tekemä. 18
© Copyright 2024