1. No category

RUOTSIN KIRKON VIRSIKIRJA 10 VUOTTA
Keskustelu- ja virikeaineistoa 2
12 mielivirttä hiippakunnista
Tomi Valjus
Virsikirjamme, Ruotisin kirkon Virsikirja täyttää kymmenen vuotta. Syksyllä 2002 Kirkolliskokous
hyväksyi virsikirjamme. Se valmistui painosta vuoden 2003 lopulla ja voitiin ottaa käyttöön 1. adventtina 2003. Yhä edelleen se on monille ”uusi”, monet sen virret ovat tuntemattomia tai harvoin
käytettyjä.
Virsikirjaamme voi parhaiten juhlistaa käyttämällä sitä. Onhan virsikirja ennen muuta käyttökirja.
Sen virret tulevat tutuiksi laulamalla. Mutta virsien sanoma voi avautua uudella tavalla, kun tietää
jotain niiden synnystä, tekijästä tai tilanteesta, jossa virsi on syntynyt.
Tämä vuoden aikana on tarkoitus koota muutama noin kymmenen virren paketti, joissa esitellään
virsien taustoja. Näitä paketteja voi käyttää aineistona esimerkiksi virsi-illoissa, kirkkokahveilla, eri
piirien kokoontumisissa. Useimpien virsien yhteydessä on muutama keskustelun virittämiseen tarkoitettu kysymys tai ajatus.
Tässä paketissa esitellään 12 virttä. Ne ovat Ruotsin kirkon hiippakuntien suomenkielisten valitsemia mielivirsiä. Valitsijoina on sekä yksityisiä henkilöitä, kuoroja tai eri tilaisuuksissa koolla olleita
seurakuntalaisia. Visbyn hiippakunnasta ei virttä ole, koska siellä ei ole säännöllistä suomenkielistä
toimintaa. On selvää, että jollain toisella otannalla valittaessa mielivirsien lista olisi erilainen, mutta
tämä lista kuvaa laulajien toiveita juuri tällä hetkellä.
Tiedot virsistä on koottu mm. seuraavista lähteistä:
Den svenska psalmboken, volym 3. SOU 1985:18
Fischer, Michael: Schönster Herr Jesu. Painamaton artikekkeli, 2005
Haavio, Jaakko Maunumaa, Väinö: Tutustumme Siionin virsiin. Herättäjä-Yhdistys
1993
Hansson, Karl- Johan, Bohlin, Folke, Starrup,Jörgen. Dejlig er jorden. Psalmens roll i
nutida nordsikt kultur- och samhällsliv. Åbo 2001.
Lempiäinen, Pentti: Virsitieto. Kirjapaja 1988
Lövgren, Oscar: Psalm- och sånglexikon. Gummersons 1964
Nisser, Per Olof: Änglarna sjunger i himlen och andra psalmer. Verbum 2002
Nivenius, Olle: Psalmer och människor. Verbum 1991
Ronnås, John: Våra gemensamma psalmer. Verbum 1990
Suokunnas, Seppo: Ilolaulu Jeesukesta. SLEY 1975
Uusia virsiä 2009 Kirjapaja 2010
Vaalas, Pauli: Laulujen lähteillä. Suomen Lähetysseura 1973
Väinölä, Tauno: Virsikirjamme virret. Kirjapaja 2008
Internet, esim. www.hymntime.com (cyberhymnal)
Virsikirjan käännöstyöryhmässä toiminut lehtori Pekka Kivekäs on lukenut ja täydentänyt näitä
tekstejä. Kiitokset hänelle.
Tomi Valjus
2
SISÄLLYS
Aamuun ja iltaan
232 Tule kanssani, Herra Jeesus
5
Isän- vai äidinsydän
249 Päivä vain
6
Heikkojen auttaja
650 Oi Jeesus, ainoa
9
Uskon sillalla
303 Nyt kutsuu meitä taivaan tie
11
Onko Jeesuksella siivet?
190 Suojaavin siivin peitä
13
Pääsiäisiloa italialaisittain
154 Sylin täydeltä kukkia kannat
15
Hääjuhla taivaassa
323 On idästä, lännestä
17
Herätysten ajan kaikuja Norjasta
232 Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja 18
Suomalaisista suomalaisin virsi
701 Soi kunniaksi Luojan
19
Suomalais-afrikkalaista soundia
738 Herra, kädelläsi
21
Salainen merkki
256 Nyt pelko pois
23
Virsi joka tilanteeseen
297 Maa on niin kaunis
25
3
4
Aamuun ja iltaan
723 Tule kanssani, Herra Jeesus
Tätä lyhyttä virttä lauletaan usein aamu- tai
iltarukouksena; monet suomalaiset osaavat
sen ulkoa. Siinä pyydetään siunausta alkavan
päivän työlle – ja paljon enempääkin: Jeesuksen läsnäoloa koko edessä olevaksi vuorokaudeksi, aamusta iltaan ja ”vielä, kun
joutuu yö”. Virsi sopii siis sekä aamu- että
iltavirreksi. Toinen säkeistö kurottuu vielä
pitemmälle. Rukoilija toivoo, että Jeesus
kulkisi hänen kanssaan joka hetki, ilman
häntä ei elämää voi ajatellakaan. Loppujen
lopuksi rukous tiivistyy kolmeen sanaan:
”Pysy luonani ainiaan”.
ran Hilja Haahden toisessa runokokoelmassa
Tuomenterttuja 1899. Lopullisen sanamuotonsa se oli saanut, kun se seuraavana vuonna Mooses Putron säveltämänä liitettiin
”Hengellisiä lauluja ja virsiä” -kokoelmaan.
Virsikirjaan se tuli 1938, kun kirkolliskokouksen asettama virsikirjan tarkastajakunta
ehdotti sitä virsikirjaan ja kirkolliskokous
kelpuutti sen. Sävelmäkseen se sai Armas
Maasalon (1885-1960) koraalin, jonka tämä
oli alun perin säveltänyt yksinlauluksi (Rukous, 1913).
Virren kirjoittaja Hilja Haahti (Hilja Krohn,
1874-1966) oli itse ahkera ihminen. Häntä
luonnehditaan sanoilla tarmokas, määrätietoinen, aikaansaapa. Vuonna 1906 hän solmi avioliiton professori, kirkkomuusikko ja
säveltäjä Ilmari Krohnin kanssa. Pitkällä
kirjailijanurallaan Hilja Haahti, "Suomen
kotien kirjailija", ”painosten kuningatar”
tavoitti romaaneillaan suuren lukijakunnan.
Nykyään niitä ei juuri kukaan tunne. Mutta
lauluissaan hän yhä elää.
Tämä virsi on äänestetty Upsalan
hiippakunnassa mielivirreksi ja sitä
on perusteltu mm. seuraavin ajatuksin:
-Se on opittu koulussa, alaluokilla, ensimmäisiä virsiä joita siellä opittu.
-Sitä on laulettu kerhoissa, se on lyhyt, helppo oppia ulkoa.
-Usein tällainen vanha virsi kestää
pitkään, ei ole päiväperhonen niin
kuin jotkin uudet virret, jotka ovat
hetken suosittuja, mutta eivät kestä
kulutusta.
Lyyrikkonakin Hilja Haahti oli tuottelias.
Hänen runojaan leimaa lapsenomainen luottamus Jumalan johdatukseen ja varjelukseen. Moni niistä elää yhä hengellisenä lauluna: ”Olen Luojani pikku varpunen” (säv.
Ilmari Krohn), ”Sun rauhasi anna mulle”
(säv. Hugo Nyberg), ”Kun helmin heijastaapi” (säv. Ilmari Hannikainen) ja ”Niinkuin
muuttolintusen tie” (säv. Ilmari Hannikainen).
- Missä tilanteissa olette laulaneet tätä virttä.
- Onko tämä virsi mielestänne enemmän
aamu- vai iltavirsi?
- Koskettaako tässä virressä teitä ensi sijaisesti sanat vai sävelmä?
Pieni runo, joka alkoi sanoilla ”Tule luokseni, Herra Jeesus”, ilmestyi ensimmäisen ker-
5
Isän- vai äidinsyli?
249 Päivä vain
Hengellisten herätysten aallot pyyhkivät
Skandinavian maiden yli 1800-luvun loppupuolella. Ne vaikuttivat vahvasti niiden hengellisten laulujen määrään ja laatuun, joita
Lina Sandell kirjoitti. Lina syntyi 3. lokakuuta 1832 Fröderydissä, Smoolannissa.
Hänen isänsä oli pappi. 26-vuotiaana hän
matkusti isänsä kanssa Göteborgiin. Matkalla tapahtui onnettomuus, laiva jolla he matkustivat, kallistui ja Linan isä huuhtoutui
mereen ja hukkui tyttärensä silmien edessä.
vain kuusi kertaa. Heiluri teki niin, mutta
kertoi pohtineensa, ettei ollut kyse kuudesta
eikä kuudestakymmenestä, vaan kuudesta
miljoonasta kerrasta. Kellotaulu tuumi heilurille, että väsyttävää ei kenties ollutkaan itse
työnteko, vaan työnteon ajatteleminen. Eihän
kerrallaan tarvittu kuin vain yksi heilahdus.
Heiluri ymmärsi – ja jatkoi työtään, ”hetken
kerrallansa”. Todennäköisesti Sandell oli
löytänyt kellotarinan jostakin englanninkielisestä lehdestä. Ainakin virren 2. säkeistön
teksti ”Som din dag så skall din kraft ock
vara” juontuu nimenomaan englanninkielisestä raamatunkäännöksestä: ”as thy days so
shall thy strength be” (5. Moos. 32:25); lause
oli Ruotsin silloisessa Raamatussa muotoiltu
eri tavalla.
Lina Sandell oli kirjoittanut lauluja jo ennen
tuota onnettomuutta, mutta hänen murtuneesta sydämestään alkoi pulputa uusia lauluja. Niitä sävytti yksinkertainen, lapsenomainen luottamus Kristukseen ja syvä
tunne Kristuksen läsnäolosta.
Lina avioitui tukholmalaisen kauppiaan C.
O. Bergin kanssa. Häämatkallaan Suomeen
he tapasivat mm. Zachris Topeliuksen. Lina
käytti lauluissaan nimimerkkiä ”L. S.” Laulut tunnettiin koko Ruotsissa. Linaa on joskus kutsuttu Ruotsin Fanny Crosbyksi (sokea yhdysvaltalainen virsirunoilija, jonka
kerrotaan luoneen n. 8000 hengellistä laulua). Sandellin lauluja on käytössä yhä jopa
noin 150.
Virsi ”Päivä vain ja hetki” kuuluu tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin Sandellin lauluihin. Se on 1800-luvun Ruotsin herätysten
aikojen klassikko. Se välittää kristityn ihmisen kokemusta siitä, kuinka turvallista on
elää Jumalan varassa.
Ruotsalainen hymnologi, entinen Linköpingin tuomiorovasti P O Nisser kertoo, että
Sandellin tekstillä on myös toinen, henkilökohtainen taustansa. Lina oli vastikään
muuttanut Tukholmaan. Häntä sairasti keuhkotautia; kaksi hänen sisaruksistaan oli kuollut tuohon sairauteen. Huomispäivästä ei
tiennyt kukaan, siksi jokaisen oli otettava
vain päivä kerrallaan. Nisser kertoo Sandellin sanoneen: ”Me kannamme huolta huomisesta ennen kuin se on edes alkanut. Ja kuitenkin Herra on sanonut: Kullekin päivälle
Sandellin runo ilmestyi 1866 Korsblomman
-kalenterissa osana allegorista kertomusta.
Siinä Sandell kertoo, miten vanha seinäkello
on pysähtynyt. Kellotaulu alkaa selvittää,
miksi niin on tapahtunut ja saa selville, että
pysähdys johtuu heilurista. Heiluri oli tullut
siihen tulokseen, että sen täytyy vuorokaudessa heilahtaa yli 86 000 kertaa ja siitä
eteenpäin vuosikaudet, loputtomasti. Se ei
jaksanut ajatella urakkaansa, se teki lakon.
Kellotaulu esitti, että jospa heiluri heilahtaisi
6
riittävät sen omat murheet. Kuinka ajattelematon onkaan halumme lisätä tämä hetken
painoa tulevalla päivällä.”
syä raamatullista kuvaa äidistä, ja Lina Sandellin oli annettava periksi.
Sandellin laulu suomennettiin Rauhansäveliä-kokoelmaan 1894, suomennoksen uudisti
evankeliseen liikkeeseen lukeutunut pastori
Julius Engström v. 1900. Uudistettuihin
Hengellisiin Lauluihin ja Virsiin vuodelta
1951 Engströmin tekstiä muokkasi Lauri
Pohjanpää, ja hänen versioonsa pohjautuu
myös Anna-Maija Raittilan korjaama teksti
mm. Suomen virsikirjaehdotuksessa 1984.
Eräissä muissa kokoelmissa vielä muunlaisia
suomennoksia, mikä kaikki kertoo Sandellin
virren suuresta suosiosta myös Suomessa.
Virsikirjamme käännös perustuu Suomen
virsikirjan versioon, jota Niilo Rauhala parista kohtaa muokkasi.
Lisa Sandelliin virren on säveltänyt laulajaevankelista Oscar Ahnfelt (1813-1882).
Häntä pidettäisiin meidän aikanamme ”hengellisenä trubaduurina”. Ahnfelt julkaisi 12
vihkon kokoelman säveltämiään hengellisiä
lauluja. Hän ei vain kirjoittanut sävelmiä,
vaan hän matkusti pitkin Skandinaviaa ja
lauloi laulujaan säestäen itseään omatekoisella kymmenkielisellä kitaralla. Lina Sandellin kerrotaan sanoneen, että Ahnfelt lauloi
hänen laulunsa ihmisten sydämiin. Sandellin
laulujen suosiota lisäsivät niiden melodiset
sävelmät, joista monet ovat Oscar Ahnfeltin
sepittämiä.
Oscar Ahnfelt julkaisi lauluvihkonsa laulajatar Jenny Lindiltä saamansa taloudellisen
tuen turvin, ja niinpä ensimmäisen, 1850
ilmestyneen vihkon nimi oli: ”Andeliga sånger med accompangement af Pianoforte eller
Guitarre componerade samt Demeoiselle
Jenny Lind vördsammast tillegnade af Oscar
Ahnfelt”. Pohjolan satakielenä tunnettu Jenny Lind lauloi mielellään Sandellin lauluja.
Hän oli kansainvälisesti tunnettu taiteilija,
mutta sanoi, että istuisi mielellään tavallisten
työläisten pirteissä, kovalla penkillä ja laulaisi yksinkertaisia lauluja Vapahtajasta, jota
hän rakasti ja palveli.
Jyrki Myöhänen, Norrköpingin pappi
kertoo tämän Linköpingin hiippakunnan suosikkivirren valinnan perusteluista:
”Norrköpingissä kokoonnutaan joka
toinen viikko syömään vapaaehtoisten
keittämää soppaa ja vaalimaan yhteyttä. Noin 30-40 henkeä saapuu joka
kerta eri puolilta Norrköpingiä. Keiton
lisäksi on käsitöitä, levyjä ja kortteja
myytävinä sekä kirjoja lainattaviksi.
Ohjelmaakin on, etenkin yhteislaulua,
ja usein laulamme nimenomaan virsiä.
Sandellin laulu ”Päivä vain” painettiin Ahlfeltin ”Andeliga sånger” -kokoelmaan 1872.
Kansamusiikin piirteitä sisältävä, osin romanttinen sävelmä on omalta osaltaan varmasti lisännyt virren suosiota. Sandell
muokkasi tekstiään hieman, jotta se soveltuisi sävelmään, mutta samalla muuttuivat virren kielikuvatkin. Alkuperäisen version kuvat liittyivät mm. Jesaja 49:15 kohtaan
”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko
hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän
unohtaisikin, minä en sinua unohda!” Sandellin alkuperäisessä runossa kohta kuului:
”Han, som har mer än modershjärta” mutta
vuoden 1872 versiossa teksti olikin muutettu: ”Han som bär för mig ett fadershjärta”.
Kuva äidinsydämestä on elänyt ennen muuta
herrnhutismin parissa, mutta ruotsalainen,
patriarkaalinen kristillisyys ei voinut hyväk-
Virsi 249 on erittäin tunnettu virsi,
melkein kaikki sen osaavat. Sitä toivotaan usein piirissämme. Se nousi suosikiksi, koska sen sanat antavat lohtua. Sitä ehdotettiin etenkin henkilökohtaisista syistä. Joku huomautti,
kuinka meidän kaikkien tulisi muistaa, että elämä saattaa loppua millä
hetkellä hyvänsä. Tällä henkilöllä onkin kokemuksia onnettomuudesta ja
siitä, kuinka kuolema aina seuraa
elämää. Me emme voi kuin elää päivän
ja hetken kerrallaan.”
7
- Miettikää, miksi Sandellia on nimitetty
Ruotsin Fanny Crosbyksi?
- Etsikää Virsikirjasta muita Sandellin kirjoittamia virsiä. Mistä yhteyksistä ne ovat
teille tuttuja? Mitä niistä ette kenties ole
aikaisemmin laulaneet?
- Fanny Crosby oli amerikkalainen hengellisten laulujen kirjoittaja (esim. virret
211 Jeesus, tietä käydessäni, 252 Aina kanssani hän kulkee, 259 Ihana varmuus). Mitä
yhteisiä piirteitä löydätte Crosbyn ja Sandellin virsistä?
- Mitä muita Sandellin lauluja tielle tulee
mieleen?
8
Heikkojen auttaja
650 Oi Jeesus, ainoa
Tämä norjalainen virsi on tullut tutuksi monille suomalaisillekin laulajille jo ennen virsikirjaan päätymistään. Se on ollut Hengellisessä laulukirjassa, Hengellisissä lauluissa ja
virsissä sekä monissa muissa hengellisten
laulujen kokoelmissa jo kauan ennen Suomen virsikirjaa.
Virren taustalta kuuluvat Moen kokemukset
pappina, erityisesti diakoniatyössä. Hän tuli
tuntemaan syrjäytyneiden ihmisten oloja ja
ongelmia, näki, millaista tuhoa alkoholi sai
aikaan kodeissa, kohtasi ihmisiä, jotka kylmissä taloissa asuen näkivät nälkää. Hän
tunsi uupuneita äitejä, joilla ei ollut varaa
vaatettaa lapsiaan kunnollisesti. Kaikki he
tarvitsivat apua ja toivoivat, että pappi voisi
heitä auttaa. Lämminsydäminen Moe oli
lujilla. Vastuun paino ahdisti: sinun täytyy
tehdä jotakin näiden ihmisten auttamiseksi!
Virren kirjoitti 1863-1922 elänyt norjalainen
Ole Theodor Moe. Jo nuorena hän muutti
Osloon ja elätti itseään erilaisissa käytännön
töissä. Uskonratkaisun koettuaan hän halusi
sananjulistajaksi, pääsi opiskelemaan ja
valmistui papiksi 1894.
Moen virressä kuvastuu myös papin yksinäisyys. Papin tehtävänä on itkeä itkevien kanssa ja iloita iloitsevien kanssa, olla aina valmis palvelemaan. Häneltä odotetaan ja vaaditaan paljon, mutta toivoessaan itse saavansa tukea, rohkaisua, ja ymmärtämystä hän
voikin kokea jäävänsä yksin. Sellaisesta kokemuksesta kertoo tämä virsi, mutta myös
muistuttaa Jeesuksesta, joka ei hylkää omiaan: ”Toiset jos hylkäävät, / kasvosi lempeät
/ puoleeni kääntyvät rohkaisemaan”. – Samoihin aikoihin kirjoitti Suomessa Wilhelmi
Malmivaara omassa yksinäisen miehen virressään (630): ”Muut kaikki hylkää, vaan
sinä et. / Autuuden särkyneet sydämet / sinulta saavat, / tunnethan haavat / ja kyynelet”.
Toisten lähteiden mukaan Moe sai innoituksen virteensä, kun hän jonakin sunnuntaiiltapäivänä kuunteli saarnaa eräässä kappelissa Oslossa. Saattaa olla, että katolisessa
virsikirjassa 1893 julkaistu Maria-laulu olisi
tiedostamatta vaikuttanut Moeen. ”Du er den
reneste og eneste”. Se oli vuorostaan käännös saksalaisesta kansanlaulusta.
1900-luvun alussa Moe toimi Oslon kaupunkilähetyksen palveluksessa. Hänen tyttärensä
on muistellut, miten isä eräänä iltana 1904
tuli kotiin väsyneenä ja järkyttyneenä pitkän
työpäivän jälkeen. Hän oli kotikäynneillään
nähnyt paljon hätää ja kurjuutta. Kykenemättä syömäänkään hän vetäytyi työhuoneeseensa. Siellä syntyi sinä iltana laulu, josta
hänet tunnetaan.
Moen Kristus-hymni ”Jesus, det eneste, helligste, reneste” julkaistiin lehdessä Bymissionæren. Virsi on myös Norjassa suosittu ja
paljon laulettu virsi.
Tämä virsi on ainoa Moen kirjoittama virsi
virsikirjassamme. Aune Krohn on tehnyt
siitä ensimmäisen suomennoksen 1928. Vir9
Skaran hiippakunnasta tulleita ajatuksia tästä virrestä:
sikirjassamme oleva suomennos on AnnaMaija Raittilan käännös jota Niilo Rauhala
on muokannut. Muokkausten tarkoituksena
oli saada kielellisesti ja sisällöllisesti ehjä ja
melodiaan hyvin sopiva suomennos.
Lohdulliset sanat kertovat miten Jeesus on heikkojen ja sortuneiden auttaja. Kauniin melodian kanssa sanat
ovat saaneet aikaan, että tämä virsi on
yksi meidän suosituimmista virsistämme.
- Mitä eroa mielestänne on virrellä ja hengellisellä laululla?
Virren sävelmä on myös norjalainen, Caroline Volla Sørlien sävellys (1869-1953). Hän
toimi Oslon eri kirkoissa sekä Norjan krematorioyhdistyksen kirkkokuorossa kuoromuusikkona ja sepitti hengellisiä laulusävellyksiä.
- Joidenkin mielestä tämä on ennen muuta
hengellinen laulu. Mikä tekee virrestä virren?
- Miettikää, onko jokin hengellinen laulu
sellainen, jota ei voi nimittää virreksi, entä
päinvastoin?
- Tekstissä mainitaan Wilhhelmi Malmivaaran virsi, joka on virsikirjassamme virsi 650.
Onko niissä mielestänne jotain yhteistä?
10
Uskon sillalla
303 Nyt kutsuu meitä taivaan tie
Tie taivaaseen. Se on monen virren sanomaa.
Niin tässäkin virressä, josta on tullut Ruotsin
kirkon vuoden 1986 virsikirjan suosituimmista uusista virsistä Raamattu kuvaa tietä
kolmella tavalla. Yksi on varoittava, tie on
täynnä vaaroja ja vaarat, houkutukset saattavat kohdata myös kaidan tien kulkijan. Toinen kuva on tie, jonka Jeesus on viitoittanut
(Joh. 14: 1-6: Te tiedätte kyllä tien sinne
minne minä menen.) Setterlindin virsi liittyy
jälkimmäiseen kuvaan. Luota Jumalaan, niin
pääset perille, siinä on virren viesti. Kolmas
Raamatun tie-kuvista löytyy sekin samasta
Johanneksen evankeliumin jakeesta, yksi
Jeesuksen ”minä olen” -lauseista: – Minä
olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse
Isän luo muuten kuin minun kauttani (Joh.
14:6). Sekin kuva peilautuu Setterlindin virteen: opetuslapset tuntevat tien, koska he
tuntevat Jeesuksen.
kauneudesta, Jumalan lahjasta. Monissa Setterlindin runoissa on yhtenä aiheena Jumalan
kaikkivaltias läsnäolo, mutta hän ei kaihtanut
ihmiselämän syviäkään kysymyksiä. Hän
kirjoitti myös useita kirkkonäytelmiä. Hänen
virsiään on virsikirjassamme kymmenkunta.
Setterlind on itse kuvannut virttä: ”Se on
kansanomainen, niin tekstiltään kuin sävelmältään. Sen hartaus on yksinkertaista, josta
minä pidän. Kansankoraalien määränpää on
aina kirkas, taivas.”
Monet ruotsalaiset kansankoraalit ovat kotoisin Taalainmaalta. Tämän virren sävelmä
on Södermanlannista, Sköldingestä, pieneltä
paikkakunnalta Flenin ja Katrineholmin välillä. Siten tämä virsi on aivan erityisesti
Strängnäsin hiippakunnan virsi.
Peräkkäiset virret 302 ja 303 sisältävät hauskasti lähes saman melodisen kuvion, Nils
Frykmanin säveltämä 302 duurissa, kansansävelmä 303 mollissa.
Tie onkin yksi käytetyimpiä kuvauksia uskosta, aina Augustinuksen päivistä saakka.
Jotkut ovat arvostelleet Setterlindin virttä
siitä, että se väittää kaikkien mutkaistenkin
teiden johtavan taivaaseen. Vaikka tie ”alkaa täältä alhaalta, sen määränpää on Jumala”. Kaikki mutkaiset tiet eivät ole Jumalan teitä. Jospa sittenkin virsi puhuu kaidasta
tiestä? Joskus siinä on helppoja jaksoja, joskus vaikeita kohtia, mutta missä se kulkeekin, sen määränpää on Jumala. Virren kolmas säkeistö kiteyttää uskon sisällön. Etenkin ruotsiksi sitä on lainattu monissa eri tilanteissa ”det går en bro från tro till ro”.
Suomennosta voimakkaammin alkuteksti
korostaa, että on vain yksi tie.
Strängnäsin hiippakunnassa tämän
virren valintaa perustellaan sanoin:
*kaunis sävel ja sisältö
*arkipäivässä, kutsuu tien päälle
*pyhiinvaellus-osastossa, arkielämä on
pyhiinvaellusta
*Strängnäsin hiippakunnan ”kotiseutuvirsi”, kansansävelmä Sköldingestä,
”Strängnäsin poika” Bo Setterlind kirjoittanut sanat.
- Tie on monissa virsissä esiintyvä kuva.
Etsikää virsikirjastamme muita virsiä, jotka
puhuvat tiestä. Keskustelkaa siitä, miten
niiden kuvaus tiestä eroaa tämän virren 303
kuvauksesta.
Bo Setterlind (1923-1991) syntyi Växjössä
mutta eli suurimman osan elämästään
Strängnäsissä. Hän oli monipuolinen kirjailija ja on kirjoittanut n. 70 kirjaa, romaaneja,
novelleja, matkakuvauksia, lastenkirjoja,
joista n. 40 on runokirjoja. 1948 hän julkaisi
ensimmäisen runokokoelmansa. Hänet tunnetaankin lyyrikkona ja etenkin uskonnollisena runoilijana; hän kirjoitti paljon luonnon
- Verratkaa virsien 302 ja 303 sävelmiä toisiinsa, miten ne muistuttavat toisiaan.
11
teet, soikaa!”
Virsi on kuultavissa Sisuradion ja Ruotsin
kirkon virsilevyllä 3 ”Nyt kaikki kielet, mur-
12
Onko Jeesuksella siivet?
190 Suojaavin siivin peitä
Tämä virsi on yksi tunnetuimmista Ruotsin
ja Suomen virsikirjoissa. Monet ovat osanneet sen ulkoa. Kun Lina Sandellin (18321903) iltavirsi ensi kerran julkaistiin vuoden
1866 Korsblomman-kalenterissa, sen otsikkona oli ”Lapsen iltarukous”. Korsblommanvihkossa oli lastenlauluja ja kertomuksia ja
tulot vihkon myynnistä oli tarkoitettu Tukholman Kaupunkilähetyksen lastenkodin
hyväksi.
Mistä Lina Sandell on saanut virteensä kuvan Jeesuksen siivistä? Liekö sen pohjalla
edellä mainittu vertaus kanaemosta. Saksalaisen virsirunoilija Paul Gerhardtin iltavirressä ”Nun ruhen alle Wälder”, virsikirjassamme 186, on myös Jeesuksella siivet. Virrens 8 säkeistö kuluu: „Breit aus die Flügel
beide, / O Jesu, meine Freude, /Und nimm
dein Küchlein ein! / Will Satan mich verschlingen, /So laß die Englein singen: /Dies
Kind soll unverletzet sein!“ Suomen vuoden
1939 virsikirjassa Jeesuksen siivet olivat
vielä mukana virren 5. säkeistössä: Oi Jeesus, avuntuoja, Levitä siipeis suoja, Niin
olen turvassa.” Joidenkin hymnologien mukaan Sandell on tästä virrestä lainannut siivet
omaan virteensä, ja siten hän on tuntenut
Gerhardtin saksankelinen teksti, nimittäin
virren ruotsinnos, joka oli vuoden 1694 virsikirjassa ei sisältänyt tätä säkeistöä, koska
virren ruotsintaja, arkkipiispa Haquin Spegel
käänsi sen melko vapaasti, erityisesti 8-9.
säkeistöt.
Laulun toisessa säkeistössä oli sanat: ”Välsigna fader, moder, /och mina syskon små/
och låt i frid oss åter/ till nattens vila gå”.
Myöhemmin Lina muutti tekstiä siten, että
se soveltuisi myös aikuisten laulettavaksi.
Virren kuvakieli puhuu turvasta, Jumalan
varaan jättäytymisestä ja levosta. Virrestä
voi, jos niin haluaa, päätyä käsitykseen, että
Jeesuksella olisi siivet. Matt. 23: 37 kertoo
Jeesuksen sanoneen: ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan”.
Tässä ja samoin Päivä vain -virren (249)
vanhimmassa kieliasussa Sandell käyttää
Jumalasta äiti-kuvaa. Siipiensä alle poikasensa kokoava kanaemo on myös kuva kristillisestä seurakunnasta, jonka tehtävänä on
koota ihmisiä ja tukea ja suojata heitä heidän
ahdingossaan. Toinen virteen liittyvä raamatunkohta on Ps. 91:4 ”Hän (Herra) levittää
siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden
alla.”
Virsi ilmestyi suomeksi ensimmäistä kertaa
1900 Hengellisiä ja lauluja ja virsiä kokoelmassa, ja siitä on tehty useita suomennoksia. Sitä on siis laulettu suomeksikin
toista sataa vuotta. Joillekin on tutuin Julius
Engströmin suomennos vanhassa Siionin
Kanteleessa: ”Sun siivilläsi suojaa, oi Jeesus,
minua”. Joillekin taas on tuttu ja läheinen
Wilhelmi Malmivaaran Siionin virsiin tekemä suomennos vuodelta 1901: ”Suojaavat
siipes, Jeesus, mun päällen’ levitä”. Kun
voimakkaat mielenliikutukset, yhtä lailla
13
murheelliset kuin iloisetkin, saattavat hyvinkin vaikeuttaa uneen pääsemistä, niin
on ihan paikallaan rukoilla: ”Luo sydämee-
laulamme kärsimysvirttä ”Oi rakkain Jeesukseni”. Runomittaan se sopii, mutta...
ni rauha, kun olen väsynyt.”
Västeråsin hiippakunnassa tätä virttä
on kuvattu sanoin:
turvaa luova,
ruotsalainen,
tuttu mutta kuitenkin uusin tuorein
sanoin.
Virsikirjatyöryhmä pyrki muokkaamaan virren tekstiä varovasti, kuitenkin siten, että se
täyttäisi kielelliset ja runolliset vaatimukset.
Virren alun teksti ”Suojaavin siivin peitä, oi
Jeesus, minut nyt” antaa kuvan enkeleiden
siivistä, jotka Jeesus lähettää seuraajiensa
suojaksi. Toisen säkeistön päätös ”yö rauhallinen anna, turvaksi enkeli” on samanlainen
kuin Suomen kirkon vuoden 1984 virsikirjaehdotuksessa. Samalla toisen säkeistön loppu liittyy virren alkuun, antamalla viitteen
siihen, että suojaavat siivet eivät välttämättä
ole Jeesuksen, vaan enkelin (suojelusenkelin?) siivet.
- Virrestä on äänite virsilevyllä 2 ” Tuhansin
kielin”, jossa sen laulaa ruotsinsuomalainen
laulaja Gabriel Suovanen.
- Moni saattaa tuntea tämän virren eri
käännöksenä kuin virsikirjamme käännös.
Jos teillä on niitä käytössänne, vertailkaa
niitä, miten ne eroavat toisistaan.
Virren sävelmänä tunnetaan yleisimmin
skoonelainen kansansävelmä. Muillakin sävelmillä virttä on laulettu, mutta ne ovat
unohtuneet. Suomen kirkon edellisessä virsikirjassa virteen liittyi Suvivirren sävelmän
muunnos, jolla laulamme lähetysvirttä ”Oi
Herra valtakuntas”. Ehkä erikoisin sävelmä
oli 1900 ilmestyneessä Suomen Lähetysseuran kustantamassa ruotsinkielisessä Hengellisten laulujen ja virsien kokoelmassa, nimittäin Hans Leo Hasslerin sävelmän, jolla me
- Tällä virrellä ja Hilja Haahden virrellä
”Tule kanssani Herra Jeesus” (723) on yhteisiä piirteitä: ne ovat kaksisäkeistöisiä ja
naisrunoilijan kirjoittamia.
Miten niiden kielikuvissa näkyy mielestänne
naisen kädenjälki? Millä tavalla virret eroavat toisistaan? Entä mikä niitä yhdistää?
14
Pääsiäisiloa italialaisittain
154 Sylin täydeltä kukkia kannat
Pääsiäistä värittävät meillä usein keltaiset
pääsiäisliljat. Liekö niin Italiassakin, josta
tämä iloinen pääsiäisvirsi on kotoisin? Sen
tekijä on Roomassa 1930 syntynyt urkuri
Marcello Giombini. Virsi on vuodelta 1970.
Virren taustalla näkyvät Vatikaanin II konsiilin tekemät uudistukset Katolisen kirkon
jumalanpalveluselämään. Tuli mm. mahdolliseksi käyttää jumalanpalvelusmusiikissa
oman aikamme musiikin tyylikeinoja. ”Ensimmäisen kokeiluinnostuksen aikaan katoliset kirkot kaikuivat säveliä, jollaisia niiden
seinien sisällä ei koskaan aikaisemmin ollut
kuultu”, on joku muistellut. Uusissa olosuhteissa pääsivät myös Giombinin kyvyt esille.
Hän on kirjoittanut useita messuja ja kirkollista musiikkia, jotka seuraavat konsiilin
antamia ohjeita, mutta ammentavat vaikutteita oman aikansa musiikista. Giombini on
menestynyt myös elokuvamusiikin säveltäjänä.
avaisi silmämme tajuamaan toisten ihmisten
kärsimyksen ja hädän ja että me avaisimme
kätemme Herran käyttöön, auttamaan toisiamme.”
Lundberg on kuvannut toisella yhteydessä
virttä edelleen:
”Laulu on muodoltaan dialogia, eikä se ole
tavallista virsissä. Kysymyksillään se tulkitsee omaa epävarmuuttamme odottamattoman edessä tai silloin, kun näemme jonkun
tutun kokeneen jonkin muutoksen. ’Kuka saa
nuo kukat? Miksi olet niin iloinen? Miksi
silmäsi loistavat?’
Niin – miksi. Vastaukset seuraavat kysymyksiä: Koska hauta on tyhjä. Se tarkoittaa,
että valo on voittanut pimeyden, elämä kuoleman, halleluja on vaimentanut huokaukset.
Nelinkertainen halleluja säkeistöjen lopussa
on suggestiivinen nousu, joka on aivan kuin
kunkin säkeistön yhteenveto.
Giombinin laulu ”Le tue mani son pieni di
fiori” esiteltiin Ruotsissa Ljungskilessä 1970
pidetyssä NMKY:n maailmaliiton konferenssissa, jossa aiheena oli kristillinen musiikki. Pappi ja kirjailija Lars-Åke Lundberg
innostui virrestä ja käänsi sen ruotsiksi 1972.
Virren kolme alkusäkeistöä koostuvat kysymyksistä ja vastauksista. Ne voidaan laulaa
siten, että osa kuoroa tai seurakuntaa (miehet) kysyy, toinen ryhmä (naiset) vastaa ja
koko seurakunta yhtyy hallelujaan säkeistön
lopussa sekä viimeiseen säkeistöön. Neljäs
säkeistö virsikirjassamme on Lundbergin
kirjoittama, sitä ei ole italiankielisessä virressä.
Tällainen ylipursuava ilo saattaa jonkun mielestä jäädä pinnalliseksi, väkinäiseksi hallelujan toisteluksi, koska kristityn on oltava
iloinen. Ehkä pääsiäisen sanoma jää helposti
taaksepäin katselevaksi. Pääsiäisusko muuttuu helposti yksityiseksi.
Virren viimeinen säkeistö pyrkii murtamaan
tätä näkemystä. Tyhjä hauta tarkoittaa, että
Kristus elää meidänkin keskellämme, osallistuu meidänkin iloomme ja kärsimykseemme. Kolmannen säkeistön ’ilon täyttämät silmät’ on harjoitettava näkemään Kristus siinä, mitä tapahtuu lähellämme, toisissa
ihmisissä, jumalanpalveluksessa … Emme
saa ummistaa silmiämme Kristuksen läsnäololle tässä hetkessä tai yllätyksille. Meidän
on nähtävä lähimmäinen Kristuksen silmin.
Kukankantajan kädet ensimmäisessä säkeistössä on ohjattava palveluun ja rukoukseen.
Se saa Kristuksen näkymään omassa ajassamme. Silmät ja kädet, palvelemaan – leikin keskelle kuuluvat todellisuus ja vastuu.”
Lars- Åke Lundberg kuvaa virttä: ”Kädet
täynnä kukkia, nauravat silmät, laulava suu.
Ne liittyvät leikkiin. Leikki ja aito tosi eivät
ole vastakohtia. Ne ovat elämän rinnalla
kuolemaa vastaan. Ja Jeesus. Hän on käsissä,
jotka ovat täynnä kukkia, hymyssä ja nauravissa silmissä, aivan niin kuin hän on kärsimyksessäkin mukana. Jeesus elää ylösnousseena keskellämme ja kärsii tänään ihmisten
kärsimyksessä. Me pyydämme, että hän
15
Joku on huomannut virren muistuttavan sisällöltään vanhaa pohjoismaista uskomusta,
että pääsiäisaamuna aurinko tanssii noustessaan. Jokin tanssin keveydestä virttä sävyttää, aivan kuin laulaja vapautuisi jostakin
painavasta ja ahdistavasta.
- Virrestä on äänite virsilevyllä 6 ”Vapaana
vaellat”
- Pääsiäinen on kirkkovuoden suurin juhla.
Virsikirjassamme on useita pääsiäisvirsiä,
joissa kuvataan pääsiäisaamun tapahtumia.
Etsikää niitä ja vertailkaa, miten ne kuvaavat Jeesuksen ylösnousemusta ja opetuslasten kokemuksia. (Esim. virsi 470 Vapauteen
ja elämään, 462 Maria, ethän itke, 462 Jospa joku huomaa meidät, 149 Nyt se suuri
päivä koitti, 146 On aurinko noussut)
Virsi oli aikanaan myös Suomen virsikirjakomitean pöydällä, mutta ei edennyt virsikirjaan. Virren suomensi ensimmäisenä 1975i
Mika Viljanen. Virsikirjassamme on AnnaMari Kaskisen suomennos.
Växjön hiippakunnan Gislavedin lauluryhmä perustelee, miksi se valitsi
"Sylin täydeltä kukkia kannat"-virren
suosikikseen:
- Virren syntyyn on tavallaan vaikuttanut ns.
Vatikaanin toinen konsiili (kirkolliskokous).
Ottakaa selville, mitä siinä kokouksessa päätettiin, ennen muuta katolisen kirkon jumalanpalveluselämästä?
"Tämä virsi on iloinen, reipas. Tulee
keväinen tunne, kun tätä laulaa. Ja
sen sanoma on toivoa herättävä."
16
Hääjuhla taivaassa
323 On idästä, lännestä
Tämä virsi on Pelastusarmeijan antia virsikirjaamme ja kuuluu myös eniten laulettuihin. Norrlantilainen Amanda Sandbergh
(1873-1961) oli Pelastusarmeijan majuri ja
kitarakuoron johtaja. Hän kirjoitti tämän
laulun kesällä 1914 ollessaan Pelastusarmeijan lepokodissa. Hän on itse kertonut laulun
synnystä. ”Olimme pelaamassa krokettia,
minä ja muutamat lapset. Sain silloin innoituksen, jonka tuloksena tämä laulu syntyi.
Jätin krokettimailan siihen paikaan, menin
huoneeseeni, kirjoitin laulun ja postitin sen
Sotahuuto-lehteen. Sen tehtyäni aloin katua,
jopa pyysin, että saisin sen takaisin, se oli
niin naiivi, mutta - tehty mitä tehty. Suureksi
yllätyksekseni se julkaistiin samana syksynä
ilmestyneessä Päämajan lauluvihkossa, se
tuli suosituksi ja sillä tiellä se on”.
rinne tulkinnut siten, että Kristus on sulhanen, morsian taas milloin yksittäinen kristitty, milloin seurakunta tai kirkko. Tämä virsi
edustaa jälkimmäistä tulkintaa: kirkko on
morsian, joka kokoontuu kaikilta maan ääriltä ja ajoilta taivaan suureen hääjuhlaan.
Virren toinen säkeistö oli alkuaan kertosäe,
se toistettiin muiden säkeistöjen välissä,
mutta myöhemmin sitä on alettu laulaa itsenäisenä säkeistönä, koska se on runomitaltaan muiden säkeistöjen kaltainen ja sitä on
laulettu samalla sävelmällä. Virrestä on aiemmin laadittu parikin suomennosta; virsikirjamme käännös on Pekka Kivekkään tekemä.
Virren on valinnut Lundin hiippakunnan virreksi Helsingborgin pappi
Jaakko Punta. Hän kirjoittaa:
Amanda Sandbergh oli jo aikaisemmin saanut vaikutteita virteensä, nimittäin Lontoossa, Pelastusarmeijan kansainvälisessä kokouksessa. Kokousta varjosti suru: sinne matkalla olleet Kanadan 133 edustajaa hukkuivat, kun laiva jolla he matkustivat ”Empress
of Ireland” upposi törmättyään toiseen laivaan. Heidän muistokseen järjestetyssä tilaisuudessa Lontoon Albert Hallissa oli yhtä
monta tyhjää tuolia kuin hukkuneita kanadalaisia pelastussotilaita. Amerikkalainen pelastussotilaiden ryhmä lauloi kokousta varten
kirjoitettua laulua. Tilaisuus ei kuitenkaan
ollut surujuhla, vaan ilojuhla kirkkauteen
ylennettyjen muistoksi. Sieltä Sandbergh sai
laulunsa alkusanat ja sävelmän.
Virsi 323 ’On idästä lännestä’ voisi
olla meidän hiippakunnan virsi. Ehkä
kuitenkin jo moni ehdotetuista virsistä
on täälläkin suositumpi, mutta virren
323 laulamme aina silloin, kun itse
pääsen ehdottamaan. Minulla on tapana sanoa, että jos joku pitää virsiä
ikävinä ja raskaina, niin tervetuloa
kirkkoon laulamaan tätä virttä. Löytyykö virsikirjastamme melodisesti ja
sanallisesti iloisempaa virttä?
- Virrestä on äänite virsilevyllä 2, ”Kielin
tuhansin”. Siinä virren säestyksenä soivat
suuret urut. Minkälainen säestys ja laulutapa sopivat teidän mielestänne tälle virrelle?
Virren kuva häistä, morsiamesta ja sulhasesta on alkuaan peräsin Vanhasta testamentista, Laulujen laulusta. Kuva toistuu Uudessa
Testamentissa, Ilmestyskirjassa lopunajallisena: ”Näin kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta juhla-asuisena,
niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhastaan varten” (Ilm. 21: 2). Evankeliumeissa taas Jeesus vertaa omaa olemistaan oppilaidensa parissa iloiseen hääjuhlaan, jolloin
häävieraat eivät voi paastota (esim. Mark. 2:
18-19). Raamatun hääkuvia kristillinen pe-
- Hääjuhla on monien virsien käyttämä kuva
taivaan riemusta, (esim. 516 Pois sammuu
päivän kulta, 632 Kuulkaa huuto vartijoiden,
640 Jerusalem kaupungeista, 633 On verrattu kymmeneen neitsyehen.) Millä tavalla em.
virsien sävelmät ja ajatukset poikkeavat virren 323 ajatuksista ja sävystä?
17
Herätysten ajan kaikuja Norjasta
232 Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja
Herätysten ajan sananjulistusta leimasi ja
leimaa yleensä voimakas parannusvaatimus.
Saarnoja sävyttävät monesti voimakas, värikäs, jopa kova kieli ja kuvat. Monet herätysten ajan julistajat onkin tunnettu parannussaarnaajina. Sellainen oli myös norjalainen
Lars Ofterdal. Saarnatessaan Vikedalenissa
hän sai liikkeelle voimakkaan hengellisen
herätyksen.
joka pohjautuu Britt G. Hallqvistin ruotsinnokseen, on tehnyt Anna-Maija Raittila.
Ruotsissa virttä lauletaan Oskar Lindbergin
1938 sepittämällä sävelmällä. Suomenkieliseen virsikirjaan lisättiin vaihtoehtoiseksi
sävelmäksi Suomessa käytetty mollisävelmä.
Sen alakuloinen tunnelma liittyy hyvin virren sanomaan. Sävelmän tekijää ei tiedetä,
vaikka arvoitusta on yritetty ratkaista – tiedetään vain nimimerkki ”E. G. O.”, ja sävellysvuosi, 1923.
Kirsten Dorothea Aagard Hansen (18501902) oli Vikedalin kirkkoherran tytär. Kirsten oli lahjakas ja pääsi opiskelemaan Englantiin ja Ranskaan. Sieltä palattuaan hän
koki herätysten vaikutuksen kotiseudullaan
ja liittyi heräämisen kokeneiden joukkoon,
jonka piirissä Lars Ofterdalin julistus vaikutti.
Virren on Göteborgin hiippakunnan
virreksi valinnut Göteborgin suomalainen kirkkokuoro Kuoron valintaan
liittyi b-sävelmä. Perusteluina on sanottu että ”se on hieno ja kuvastaa
hyvin göteborginsuomalaisten sielunmaisemaa.”
Vuodesta 1876 alkaen Kirsten Dorothea Aagard Hansen asui Oslossa ja käänsi teologista kirjallisuutta sekä elämäkertoja. Häntä
vaivasi kuitenkin monesti masennus ja hän
joutui oleskelemaan usein sairaalassa. Entistäkin todemmaksi tuli se, mitä hän tässä virressään vuodelta 1877 oli kirjoittanut tappioista ja ahdistuksista. Mutta muuttumattomana pysyi myös: ”Saan ahdistuksen yössä
sinuun luottaa / ja ääneen huutaa: Herra,
armahda!" Kirstenin isän kuoltua iski hänen
vaikea raskasmielisyys; hänen jo aikaisemmin kirjoittamansa säkeet tappioista ja ahdistuksista kävivät silloin hyvin todellisiksi.
Hänen virtensä ”Vain sinä tunnet minut”
tulvii herätysten ja parannussaarnan voimakkaita kuvia.
- Suomenkielisissä tilanteissa tätä virttä lauletaan todennäköisesti b-sävelmällä. Laulakaa sitä myös Oskar Lindbergin sävelmällä.
Kumpi niistä teidän mielestänne sopii paremmin tämän virren sävyyn?
- Missä tilanteissa olette laulaneet tätä virttä? Sitä on joskus käytetty ns. virsimessuissa
synnintunnustus-rukouksena. Oletteko olleet
mukana? Miltä synnintunnustuksen laulaminen tämän virren sanoin on tuntunut?
- Kirsten Aagaard Hansenin toinen virsi
virsikirjassamme on virsi 301 ”Oi riemua
taivaan tiellä”. Se on kirjoitettu muutamaa
vuotta aikaisemmin (1871) kuin virsi 232.
Se kuvaa kristittyjen yhteyttä ja ja sen luomaa iloa. Verratkaa näitä saman kirjoittajan
kahta virttä, ja miettikää, voivatko ne kertoa
jotain kirjoittajan elämänkokemuksista ja vaiheista?
Aagaard Hansenin virsi on ollut suomeksi
vuodesta 1921 Hengellisiä lauluja ja virsiä
kokoelmassa, lääketieteen tohtori Ensio
Kurki-Suonion suomentamana. Se alkoi sanoilla ”Sä yksin, Jeesus, täytä elämäni”. 65
vuotta myöhemmin virsi otettiin virsikirjaan,
mutta Kurki-Suonion suomennos oli kielellisesti jo vanhentunut. Uuden suomennoksen,
18
Suomalaisista suomalaisin?
701 Soi kunniaksi Luojan
Soi kunniaksi Luojan on yksi suomalaisten
vahvimmista virsisuosikeista. Vuonna 2001
julkaistun pohjoismaisen hymnologisen tutkimuksen mukaan se sijoittui Suomen virsikirjan suosikkilistalla kuudenneksi.
2. Hän säät ja ilmat säätää/ Ja aallot tainnuttaa,/ Ja
hyisen hallan häätää/ Ja viljan vartuttaa./ Hän onneen
meidät ohjaa,/ Jos joutuu johdantaan; / Tuon lemmen
äärtä, pohjaa,/ Ken pystyy tuota tutkimaan
Kaksisäkeistöisenä Sibeliuksen-Koskimiehen
laulu kelpuutettiin Hengellisten Laulujen ja
Virsien 2. osaan v. 1920 lähes täsmälleen runoilijan luomassa kieliasussa, vain 1. säkeistön sana ”sa” oli muutettu muotoon ”sä”. Lalua ehdotettiin jo 1900-luvun alkupuolella
virsikirjaan, mutta ehdotus aiheutti kriittisiä
kysymyksiä: voisiko virsikirjaan ottaa tekstin,
joka on kuulunut maalliseen kantaattiin, eihän
siinä edes kertaakaan mainittu Jumalan nimeä!
Suomalaiset tietävät aika yleisesti, että virren
sävelsi Jean Sibelius (1865-1957). Mutta Sibelius ei tarkoittanut sitä virreksi. Hän sävelsi
sen osaksi Helsingin yliopiston vuoden 1897
promootiokantaattia, jonka sanat oli laatinut
A. W. Forsman, vuodesta 1906 Koskimies
(1856-1929), kielitieteilijä, Helsingin normaalilyseon opettaja ja professori. Sibelius julkaisi yhdeksän kantaatin osaa sekakuorosovituksina. Koraalin kaltainen ”Soi kiitokseksi
Luojan” kuului niihin, ja siitä tuli eräs säveltäjämestarin suosituimmista yhteislauluista.
Sibelius-tutkija Erik Tawaststjerna luonnehti
laulua: ”Vaikka Sibelius on merkinnyt sen
esitettäväksi ’kansanlaulun tapaan, reippaasti’, sävelmää kantaa uskonnollinen hartaus ja
innoitus”
Virsi kelpasi kuitenkin virsikirjan lisävihkoehdotukseen, joka esiteltiin kirkolliskokoukselle 1923. Se löytyi Elovirsiä-osastosta.
Tekijäksi oli edelleen merkitty A. W. Koskimies, mutta toiseen säkeistöön oli ilmaantunut
uutta: ”Hän vuoden vaiheet ohjaa, / Maan
ruokkii lahjoillaan / - Tuon rakkauden pohjaa
/ ken pystyy tuota tutkimaan!” Virteen oli
syntynyt myös kokonaan uusi, kolmas säkeistö:
”Lauluja sekaköörille 1897 vuoden promotioonikantaatista” on opus 23 Sibeliuksen teosluettelossa. Tämän virren lisäksi kantaatista ei
nykyisin kuule laulettavan juuri muuta kuin
”Tuule tuuli leppämmin” – laulua.
Siis kiitos, Herra taivaan,/ Kun aarteet soit,
Joit´armostasi aivan / Taas pöytähämme toit!
Suo että alttiin mielin / Myös köyhää holhoomme
Ja sydämin ja kielin /Sua lakkaamatta kiitämme!
Kantaatissa lauluun ”Soi kiitokseksi Luojan”
kuului vain kaksi säkeistöä. Laulu alkoi säkeellä ”Soi kiitokseksi luojan /Sa laulu hentoinen.” Sa-sana paljastaa, että sanoittaja tarkoitti laulunsa alun imperatiiviksi: hän kehottaa laulua soimaan. Virren nykykielinen alku
pitää ymmärtää samoin, ”Soi kunniaksi Luojan” – säe on imperatiivi, käskymuoto, joten
soi- ja kunniaksi – sanojen väliin pitää laulaa
aspiraatio, loppuhenkonen: Soik kunniaksi.
Lisävihkon tekijäluettelo ei ilmoita, että kolmannen säkeistön on kirjoittanut A. V. Koskimiehen puoliso Ilta Koskimies. Hänen muita tekstejään kyllä julkaistiin samaisessa lisävihkoehdotuksessa. Hauska yksityiskohta
tekijäluettelossa: A. W. Koskimiehestä mainitaan mm. fil. tohtorin arvo ja kerrotaan hänen
toimineen opettajana, mutta Ilta Koskimiehen
titteliksi on merkitty: ”lehtorin rouva Helsingissä”.
Sibeliuksen kantaatin kaksi säkeistöä kulkivat
näin:
Kolmisäkeistöisenä Sibeliuksen-Koskimiehen
virsi otettiin vuoden 1938 virsikirjaan, jälleen
sanoiltaan muokattuna. Muutoksen olivat vastoin Sibeliuksen tahtoa, eikä hänen Ainolassa
1. Soi kiitokseksi Luojan/ Sa laulu hentoinen,/ Tään
kaikkeuden tuojan/ Ja suojan ainaisen!/ Hän taitavasti
toimii/ Ja vaalii luontoaan/ Ja hellämielin hoimii/ Maailmaa tuolta taivaastaan.
19
ties.” Slangintaja korostaa tehneensä muunnelman täysin vakavissaan, vailla vähintäkään
rienaamisen tarkoitusta.
koskaan saanut laulaa virren kolmatta säkeistöä, ”Jos virttä halutaan laulaa Ainolassa, laulettakoon sitä vain alkuperäisessä kaksisäkeistöisessä muodossa!”
Joskus kuulee irvailua, että Sibelius on sävelmänsä alkuun plagioinut Säkkijärven
polkkaa. Alkurepliikin sävelkulku on toisiaan
molemmissa yhtä pientä poikkeamaa lukuun
ottamatta aivan sama. Säkkijärven polkka
tunnettiin kyllä Karjalan kannaksen pelimannipiireissä jo 1800-luvulla, sieltä se tarttui
monien harmonikansoittajien ohjelmistoon, ja
Säkkijärven kanttori, mm. hengellisten laulujen säveltäjä Primus Leppänen jopa nuotitti
sen orkesterikappaleeksi, mutta tuskin se silloin kulkeutui Sibeliukselle saakka. Vasta
harmonikkataituri Vili Vesterisen levytyksen
1903-40 luvuilta, oikeastaan yhdistelmä kolmesta polkkasävelmästä, tekivät polkasta suositun, ja legendaksi muodostui yhden levytyksen käyttö torjunta-aseena venäläisten kolmisointumiinoja vastaan. Mutta polkan levytysten akana Sibeliuksen sävelmä oli elänyt
suomalaisten sielussa jo vuosikymmeniä.
Vuoden 1938 virsikirjaan vielä sopi jotenkin
”elovirren” sävy – maatalous oli yhä Suomen
– niin kuin Ruotsinkin pääelinkeino, vaikka
teollisuustyöväestön määrä koko ajan kasvoi.
Nyt maamme ovat pitkälle teollistuneet, viljelijäväestö vähentynyt – ja Koskimiehen tekstiin on siitä syystä jälleen tehty muutoksia. ”ja
päivän työhön, vaivaan / taas puhtaan leivät
soit” ja: ”Suo, että ilomielin myös jaamme
leipämme.” Näin virsi nyt kutsuu yhteisvastuuseen.
On sanottu ettei ”Soi kunniaksi Luojan” ole
Kristus-virsi, vaan liittyy vain Luojasta puhuvaan ensimmäiseen uskonkappaleeseen. Virsihän on sävyltään neutraali, Jumalasta puhutaan vain Luojana, se soveltuu lähes kaikille.
Asian voi nähdä niinkin, mutta Uuden Testamentin mukaan kaikki luotiin Sanalla, ja se
Sana on Kristus: ”Jo alussa Sana oli Jumalan
luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään,
mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
(Joh. 11: 2-3) ja ”Hänen välityksellään luotiin
kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä. - - Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.” (Kol. 1: 16).
Karlstadin hiippakunnassa tätä suosikkivirttä on valittu monilla eri paikkakunnilla. Leila Mänttäri kirjoittaa
valinnasta mm:
Kun valintaa tehtiin seurakunnissa,
valintaperusteena nousi useimmiten
esille se, että virsi tuo mieleen kauniita
muistoja lapsuudesta ja kansakouluajoilta, jolloin sitä koulussa laulettiin.
Virren 3. säkeistö saa aivan uuden ulottuvuuden, maistuu Kristus – virreltä, jos sitä lauletaan ylistysvirtenä ehtoollisen vieton jälkeen.
Ilman kolmatta säkeistöä virsi olisi jäänyt yli
yleisuskonnolliseksi runoksi. Nytkin sitä voi
laulaa sellainen, joka ei ole tunnustava kristitty, vaan joka luottaa ylempään voimaan.
-Koskimiehen runon alku ”Soi kiitokseksi
Luojan/ Sa laulu hentoinen,/ Tään kaikkeuden
tuojan/ Ja suojan ainaisen!” on imperatiivi,
käskymuoto. Me miellämme nykyisen tekstin
alun useammin toteamuksena: ” Soi kunniaksi
Luojan nyt virsi kiitoksen”. Onko mielestänne
eroa siinä, miten tämä lause mielletään, kehotuksena vai toteamuksena?
Virren ruotsinkielinen käännös on vuodelta
1927 ja kääntäjä oli Alfons Takolander.
Virren suosioon vaikutta varmasti se, että se
on Sibeliuksen säveltämä, antaahan säveltäjän
nimi sille jotain loistetta. Virren suosiota kuvaa sekin, että siitä on tehty käännös Helsingin slangille. Erkki Johannes Kauhasen slanginnoksesssa virren 1. säkeistö kulkee näin:
”Täl biisil, Taivaan Äijä sua diggaan kybällä.
Sä safkat meille järkkäät ja tuet ain hyvällä.
Sä niinku muutkin faijat ain jeesaat skidejäs,
ja keissit kaikki fiksaat, mestoistas, takaa täh-
-Sibeliuksen kenteis tunnetuin sävellys on
Finlandia-hymni. Esim. Amerikassa se on
suosittu virren / hengellisen laulun sävelmä
(Be still, my soul: the Lord is on thy side).
Soveltuisiko se virren sävelmäksi myös meillä?
20
Suomalais-afrikkalalaista soundia
738 Herra, kädelläsi
laulaa sitä. Sävel on kaunis ja korviin
tarttuva. Soi vielä jälkeenpäin päässä
ja huulilla. Myös sanoissa on voimakas
hengellinen sanoma ”Onneni on olla
Herraa lähellä jne”. Teksti kannattaa
lukea hitaastikin, syventyen!
Virren ”Herra kädelläsi” syntyaikoina Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen yhteistyö oli alkamassa. Kun Simojoki kerran esitteli säveltämäänsä uutta melodiaa AnnaMari Kaskiselle, tämä otti esille juuri sepittämänsä runon. He yllättyivät huomatessaan,
että ne sopivat yhteen. Pekka Simojoen ehdotuksesta laulun kertosäkeeksi tuli psalmin
jae ”Minun onneni on olla Jumalaa lähellä”
(Ps. 73:28). Kun kumppanukset sitten suunnittelivat ”Afrikkalaista gospelmessua” Kotkassa 1981 vietetyn Suomen Lähetysseuran
vuosijuhlan
nuorisojumalanpalvelukseksi,
tästä laulusta tuli messun saarnalaulu.
* Kaunis virsi. Paljon sanomaa.
* Sävel kaunis ja jää korvaan soimaan.
Helppo laulaa.
* Kauniit sanat, jotka jäävät helposti
mieleen.
Tämä laulu onkin varhaisin Anna-Mari Kaskisen teksti, josta tuli yhteislaulu. Siinä oli
aluksi kolme säkeistöä, neljäs säkeistö syntyi
halusta sisällyttää tekstiin ihmisen koko
elämänkaari. Se säkeistö laulettiin ensimmäisen kerran Anna-Mari Kaskisen silloisen
vuokraemännän Lempi Hellaakosken – runoilija Aaro Hellaakosken lesken – hautajaisissa kesällä 1984.
* En psalm om enkelhet, trygghet och
förtröstan. Text och melodi samverkar
och förstärker varandra. De uttrycker
varje människas, ung eller gammal,
djupa behov av närhet och trygghet.
Jag vandrar med någon som håller sin
hand för evigt trofast och tröstande.
Text och melodi samverkar till en innerlig upplevelse av barnaskap hos
Gud.
Anna-Mari Kaskisen (1958-) ja Pekka Simojoen (1958-) yhteistyö on jatkunut hedelmällisenä. Sen tuloksiin kuuluu muun muassa
musikaaleja sekä lasten- ja nuortenmessuja.
* Tämä virsi tuo mieleen erään surullisen hetken elämässäni, muutama
vuosi sitten. Olimme siskoni ja veljeni
kanssa oman äitimme kuolinvuoteella.
Se vain alkoi soida minun sisälläni ja
saattaessamme hänet arkkuun lauloimme sen viimeisen säkeistön: Herra, kädelläsi, uneen painan pään jne.
Virren ruotsinkielinen käännös on Per Harlingin tekemä. Virsi onkin päässyt mukaan
vuonna 2002 ilmestyneeseen Verbumkustantamon julkaisemaan ruotsinkieliseen
virsikirjaan ”Den svenska psalmboken med
tillägg”
* Olen laulanut tämän virren yksin
kirkossa hautajaistilaisuudessa. Liikuttava virsi.
Virsi on Härnösandin hiippakunnan,
Sundsvallissa toimivan lauluryhmän
mielivirsi. Ryhmän jäsenet ovat perustelleet virren valintaa mm. seuraavasti:
* Virsi, joka koskettavalla tavalla kuvaa sitä turvaa, joka meillä on Jumalan luona. Hän kantaa meitä jokaista
kädellään. Ihastuin virteen jo teiniikäisenä Suomessa ja on mukava, että
sitä nyt lauletaan paljon täällä Ruotsissakin, sekä suomeksi että ruotsiksi.
*Se on kaunis virsi! Meillä on hartaus
Suomiseuralla kerran kuussa. Monesti
lopuksi on kysytty toivevirttä. Minä
olen toivonut tätä ja kaikki tykkäävät
21
messun äänite, kuunnelkaa sitä. Miten ”Herra, kädelläsi” -laulu liittyy messuun?
– Afrikkalainen gospelessu on lähes käsite
suomenkielisessä ns. nuorten hengellisessä
musiikissa. Jos teillä on käytettävissänne
- Mitä muita Anna-Mari Kaskisen ja Pekka
Simojoen tekemiä lauluja olette laulaneet?
22
Salainen merkki
256 Nyt pelko pois
Ylva Eggehorn on kirjoittanut tämän virren
erikoislaatuisessa tilanteessa. 1972 hän työskenteli Sigtunassa, Sigtunasäätiön vieraskodissa, jossa on työskentelytiloja kirjailijoille.
Niin laulun teksti syntyi. Ylva kirjoitti sen
muistiin, eikä hänen ole tarvinnut muuttaa
sanaakaan siinä. Virsi on siten hyvin henkilökohtainen, vaikka se kuvaa monien ihmisten yhteisiä kokemuksia.
”Vanha laivan salonkia muistuttavan salongin ruokapöydän äärellä tungeksimme me,
tanskalainen teologi, nuori ruotsalainen sosiologi, erikoinen puolalainen pari ja minä.
Puolalainen pari, isä ja tytär, keskustelivat
hiljaa, mutta heidän välitsensä kommunikaatio oli lämmintä ja elävää. Heillä oli omanlaisensa huumori, he olivat avoimia toisia
kohtaan, mikä on paljon kärsimyksen tulosta. He olivat todennäköisesti juutalaisia. He
kertoivat pakomatkastaan. He kertoivat äidistä, joka oli merkinnyt paljon, mutta joka
oli kuollut kun aika oli valkeaa (toisen maailmansodan aikana). Lopulta kertoi tytär – ja
silloin vasta tajusin, että hän oli pukeutunut
mustiin - veljestään, joka oli ollut hyvin masentunut monta vuotta äidin kuoleman jälkeen ja tehnyt lopulta itsemurhan. ’Hän kysyi aina: miksi? – enkä minä osannut vastata.
Nyt minä kannan samaa kysymystä’ hän
sanoi. Yksinkertaisesti, vailla katkeruutta.’
Teksti on hyvin avoin, eihän alkuperäisessä
tekstissä mainita Jumalan nimeä tai Jeesusta.
Siinä puhutaan vain "Hänestä" (suomennoksessa on mukana kerran Herra). Kuvakieli
liittyy pakolaisperheen kokemuksiin (pako
pimeyden turvin, meren yli toivon satamaan). Jumalan rakkaus on meidän salainen
suojamme. Jumala itse voi olla kätkeytynyt.
Me emme näe häntä, mutta hän on – aivan
kuin pimennetty satama.
Teksti on täynnä symboleja. Siinä puhutaan
Jumalasta, joka on pimeyden kätkössä, joka
ilmoittaa itsensä salaisen merkin kautta. Tie,
jota ihminen joutuu kulkemaan, on viitoitettu. Joku on kulkenut sen jo ennen ihmistä,
hänen tarvitsee seurata rannan hiekkaan jääneitä jälkiä. Jumalan rakkaus on se ”merkki
salainen”, joka on suojaa meitä, sama Kainin
merkki, joka Eggehornin mielestä oli ristinmerkki. Neljännen säkeistön kirkkaaksi
muuttuva yö voidaan löytää Psalmien kirjan
psalmista 139:12 "sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,
pimeys kuin kirkas valo”. Merkki on nimi,
mutta voiko se olla jokin muu, kuin Jumalan
nimi? (vrt. Ps. 20:2: ”suojatkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi!”)
Tiesin, että minun oli matkustettava pois
seuraavana päivänä. Illalla, omassa huoneessani, rukoilin Herraa, jotta saisin runon annettavaksi avuksi tuolle pienelle, jäljelle jääneelle perheelle. Pyysin jotakin, minkä tiesin
olevan omien mahdollisuuksikseni ulkopuolella. Jotakin, joka voisi olla yhtä arvokasta
kuin hänen epätavallisen kypsä tapansa käsitellä elämänsä miksi-kysymyksiä.
Ylva Eggehorn (s. 1950) on Ruotsin tämän
hetken merkittävimpiä lyyrikkoja. Virren
teksti on julkaistu hänen runokokoelmassaan
"Jesus älskar dig". 1970-luvulla Eggehorn
kuului ns. Jeesus-liikkeeseen, radikaaliin
karismaattiseen herätykseen. Muutama Eggehornin runokokoelma on myös suomennettu. Virren suomennos on Niilo Rauhalan
käsialaa.
Rukoilin ja luulen, että sain sanat Herralta,
joka elää, Messiaalta, jota hän – tyttö – ei
tuntenut, mutta jota hän odotti, ja joka tunsi
ihmiset ja seurasi heitä aina siitä lähtien, kun
Kainin ja Abelin synkät kohtalot kirjoittivat
ensimmäisen miksi-kysymyksen historiaamme. Siksi raamatunkohta Kainista liittyy
virteen 'Nyt pelko pois'. Uskon, että Jumala
merkitsi Kainin otsaan ristinmerkin”.
Ylva Eggehorn on itse kertonut useissa yhteyksissä virren vaiheiden lisäksi omista virsirunoilija-vaiheistaan. Hän ei pidä itseään
23
varsinaisesti virsirunoilijana, vaan lyyrikkona yleensä, samalla tavalla kuin J. O. Wallin,
virsirunoilija, arkkipiispa vastahakoisesti otti
itselleen virsirunoilijan aseman 1800-luvun
alussa, olihan hän nuoruudessaan kirjoittanut
rakkausrunoja ja snapsilauluja. Tässä virressä on toinenkin yhtymäkohta J. O. Walliniin
ja erityisesti hänen virteensä 305. Niillä on
samantapainen runomitta, melko harvinainen, antiikin sapfolaista mittaa seuraileva
runomitta. Myös virressä 305 ei mainita Jumalaa nimeltä, hänestä puhutaan Ystävänä.
Meidän keskuudessa virsi numero 256,
”Nyt pelko pois”, nousi kiistämättä
suosikiksi – oikeastaan ennen kuin
pappimme oli edes ehtinyt esittää tehtävämme. ”Se menee sydämeen”, joku
sanoi, ”ja antaa toivoa elämälle ja sen
jälkeen”. Yhteinen mielipide oli, että
se en erittäin kaunis ja koskettava virsi. Siinä on kauniit sanat ja lisäksi
kaunis melodia, joka jää mieleen loppupäiväksi, kun sen on laulettu. Sävelmä on helppo oppia, myös heille
jotka eivät usein laula virsiä. Se yksinkertaisesti tarttuu mieleen. Kaikki
(tai melkein kaikki) osaavat sen ja se
on usein kysytty toivevirsi. Se kertoo
elämän matkasta ja siitä, että elämällä – ja näin myös kuolemalla – on
määränpää, ja että se on lohduttavaa
eikä pelottavaa.”
Säveltäjä Lars Moberg (s. 1933) on toiminut
kirkkomuusikkona mm. Avestassa ja Borlängessä. Hän on säveltänyt paljon lauluja.
Virsikirjassa on kaksi muuta hänen sävellystään. On selvää, että tämä melodia on lisännyt Eggehornin virren suosiota. Teksti ja
sävelmä liittyvät läheisesti toisiinsa.
Luulajan hiippakunnan piispa Hans
Stiglund valitsi tämä virren. Hän kirjoittaa:
-Virsilevyllä 5 ”Suojassa enkelvartion” on
tästä virrestä äänite.
”Tämä virsi muistuttaa minua siitä
että Jumala on elämässäni mukana
niin surussa kuin ilossa. Meidän ei
tarvitse pelätä, joku kulkee vierellä
koko elämän ajan. Virren sanat luovat
toivoa ja runokieli koskettaa. ”
- Virressä 549 ”Oi Herra, murhe painaa”
lauletaan myös jalanjäljestä ”Kulkisin suorin mielin ja yksinkertaisin, vaan askeltesi
jäljet hukkuvat jonnekin.” Voivatko näiden
kahden virren jalanjälki-kuvat jollain tavoin
olla vastausta toisilleen?
Myös Linköpingin hiippakunnasta tätä virttä esitettiin hiippakunnan ykkösvirreksi. Norrköpingin pappi Jyrki
Myöhnen kirjoitti virren valinnasta:
”Norrköpingissä kokoonnutaan joka
toinen viikko syömään vapaaehtoisten
keittämää soppaa ja jakamaan yhteyttä. Noin 30-40 henkeä kokoontuu joka
kerta eri puolilta Norrköpingiä.
24
Virsi joka tilanteeseen
297 Maa on niin kaunis
Etenkin Kauneimpien joululaulujen yhteydessä kuulee usein sanottavan, että Maa on
niin kaunis -virren sävelmä on keskiaikainen
pyhiinvaeltajien käyttämä sävelmä, jopa laulu, jota pyhiinvaeltajat ovat laulaneet.
Anna-Mari Kaskisen kääntämänä sanoilla
”Oi pyhä Jeesus”.
1863 ilmestyneessä katolisessa laulukirjassa
laulu ”Schönster Herr Jesu” oli ja sen kerrotaan olevan ”aus dem 12. Jahrhudert” ja
tekstin osalta ”Lied der Kreuzfahrer im 12.
Jahrhundert.” Ajatus keskiaikaisesta pyhiinvaeltajien käyttämästä sävelmästä on kenties
tämän kautta syntynyt ja jäänyt elämään. Sen
luulon otti todesta mm. unkarilainen säveltäjä Franz Liszt, jonka oratoriossa Pyhän Elisabetin legenda sävelmä kaikuu 1200-luvun
ristiretkeläisten marssina.
Niin ei kuitenkaan taida olla. Sävelmän keskiaikaisuudelle ei ole näyttöä, vaan sen juuret johtavat saksalaisen virren julkaisijaan ja
kustantajaan Hoffmann von Fallerslebeniin,
joka oli kansallismielinen kirjailija. Fallersleben julkaisi Leipzigissa vuonna 1842 kokoamiaan saksalaisia tai oikeammin schleesialaisia kansanlauluja sisältävän kokoelman
"Schlesische Volkslieder mit ihren Melodien". Fallersleben mainitsee siinä että tämä
melodia, joka liittyi lauluun ”Schönster Herr
Jesu” , otsikolla ”Jesus über Alles”, on kotoisin Glatzin kreivikunnasta, Schleesiassa,
joka nykyään on eteläistä Puolaa. Siten virsikirjamme tieto, että sävelmä on sleesialainen kansanlaulu, joka on merkitty muistiin
Wroclawissa, nykyisen Puolan alueella, entiseltä nimeltään Breslaussa, on hyvin lähellä
totuutta. Tosin sävelmässä on aineksia, joita
voidaan pitää keskiaikaisina, mutta se lienee
kuitenkin peräisin aikaisintaan 1500-luvulta.
Schönster Herr Jesu- virsi on kulkenut eri
puolille, myös erilaisina toisintoina. Englanninkielisessä maailmassa lauletaan tekstin
käännöksiä ”Fairest Lord Jesus, Ruler of all
nature” tai ”Beautiful Savior Lord of all nations” ja sävelmä tunnetaan nimillä ”St. Elisabeth” ja ”Crusader’s hymn”. Useimmat
saksankieliset kirjat ilmoittavat sävelmän
olevan peräisin Scheesiasta 1700-luvulta.
Pohjolassa mm. Johan Helmich Romanin
kuninkaallisia häitä 1775 varten kirjoittamamassa Drottningsholms-musiken sarjassa
on menuetti, jossa on tämän Fallerslebenin
julkaiseman sävelmän muunnelma. Romanin
sävelmä on vuorostaan innoittanut CarlMikael Bellmannia, hänen juomalaulussaan
”Käraste bröder, systrar” on tämä sävelmä
selvästi kuultavissa. Roman lienee tutustunut
sävelmään opiskellessaan Saksassa. Näin
ruotsalainen professori Folke Bohlin on todennut.
Laulun ”Schönster Herr Jesu” teksti on julkaistu painettuna ensimmäisen kerran 1677
eräässä katolisessa laulukirjassa Münsterissä.
Se on Kristuksen ruumiin juhlan prosessiolaulu ja se on liittynyt ennen muuta jesuiittahurskauteen. Virressä lauletaan mm: ”Kaunis on niitty, kaunis on myös metsä kauniin
kevään aikana. Kauniimmin loistaa, puhtaampana loistaa hän, joka voi antaa rauhan
sielulle”. Tämä katolinen laulu pääsi 1915
ensimmäistä kertaa viralliseen saksalaiseen
evankeliseen virsikirjaan. Se on edelleen
Saksan luterilaisten kirkkojen virsikirjassa,
Evangelisches Gesangbuch.
Maa on niin kaunis syntyy
Schönster Herr Jesu- laulu, joka on elänyt
niin katolisessa hurskaudessa kuin saksalaisuutta kokoavana kansanlauluna, liittyy Maa
on niin kaunis virren taustaan. Tanskalainen
pappi Ferdinand Fenger näki eräässä saksalaisessa lähetyslehdessä ”Schönster, Herr
Jesu” -kansanlaulun. Hän mieltyi sävelmään
ja pyysi B. S. Ingemannia kirjoittamaan sä-
Schönster Herr Jesu - tekstistä on olemassa
myös ruotsinkielinen käännös ”Skönaste
Jesus, konung över alla” Vanhin ruotsinnos
lienee jo vuodelta 1852. Suomeksi laulu on
ilmestynyt ”Uusia virsiä 2009” kokoelmassa,
25
velmään uudet sanat. Ne julkaistiin ensimmäisen kerran Dansk Kirketidene-lehdessä
1850. Näin syntyi laulu "sielujen toiviotiestä", sukupolvesta toiseen jatkuvasta vaelluksesta kohti taivasta. Enkäpä Fengeriikin vaikutti käsitys, että tämä virsi olisi paljon vanhempi kuin mitä se oli.
mikä on se laulu, joka vie kohti taivasta. Se
on enkelien kiitosvirsi jouluyönä. Siitä ”Maa
on niin kaunis” saa hengellisen sisältönsä ja
sen vuoksi siitä on tullut nimenomaan joululaulu. Laulun kolmas säkeistöhän liittyy jouluevankeliumiin, voidaan sanoa, että pyhiinvaeltajien laulu sai alkunsa jo siellä.
Bernhard Sverin Ingemann oli Sorön akatemian, kansanopiston lehtori ja kirjailija. Ingemann kirjoitti paljon runoja, näytelmiä ja
romaaneja aikansa romanttisessa hengessä.
Hän ei ottanut koskaan pappisvihkimystä,
vaikka hänen isänsä oli pappi. Hän kävi elämässään läpi vaikean kriisin ja koki hengellisen murroksen. Ingemann kirjoitti virttä
Tanskan ja Saksan välisen sodan päättymisen jälkeen. Rauha oli jo solmittu, mutta
Schleswigissä oli vielä rauhatonta. Siksi virren kolmas säkeistö päättyy rauhan toivomukseen, jouluyön enkellaulun sanoin. Virsi
onkin Suomessa, Tanskassa ja Norjassa jouluvirsien joukossa, mutta Ruotsissa se on
virsikirjan osastossa Pyhiinvaellus.
Maa on niin kaunis on Pohjolan pidetyimpiä
virsiä, mutta sitä ei juurikaan ole käännetty
muille kuin pohjoismaisille kielille. Englanninkielinen
käännös
on
kanandantanskalaisessa luterilaisessa ”Grant me, God,
the Gift of Singing” nimisessä virsikirjassa
(Beauty is ’round us), saksankielien käännös
on tehty Tanskassa, saksankielisten seurakuntien käyttöön. (Schön ist die Erde, prächtig Gottes Himmel).
Maa on niin kaunis on etenkin Ruotsissa
yleinen hautajaisvirsi; jonkin verran sitä käytetään myös kastevirtenä. Se ei ole hautajaiseikä kastevirsikään, mutta soveltuu kumpaankin käyttöön Se on virsi elämästä, toivosta ja uskosta ja meidän kaikkien pyhiinvaelluksesta kastemaljan ääreltä paratiisiin.
Ingemannin sanat kiteyttävät vanhan, kirkkoisä Augustinuksen esittämän käsityksen
maanpäällisestä elämästä: se on vain välivaihe, peregrinaatio eli pyhiinvaellus kohti
Jumalan taivaallista valtakuntaa. Tanskankielisessä tekstissä vaikutelma on vahva:
siinä esiintyvät sanat pilgrimsgang ja pilgrimssang.
Tämä paljon laulettu laulu ei silti päässyt
Suomessa virsikirjaan ennen kuin 1986. Sen
suomensi Hilja Haahti 1900 Hengellisten
Laulujen ja Virsien ensimmäiseen vihkoon.
Hänen suomennostaan on vuosien varrella
muokattu jonkin verran, ja siitä on esiintynyt
hieman toisistaan poikkeavia muunnoksia.
Pyhiinvaellukset ovat omana aikanamme
kokeneet renessanssin. Siksi tällä virrellä ja
sen pyhiinvaellus-motiivilla on voimakkaat
liittymät omaan aikaammekin. Mutta Maa on
niin kaunis ei ole vain jouluvirsi eikä pyhiinvaellus- tai hautajaisvirsi, se on myös
Jumalan suurien luomistekojen, luonnon
ylistystä; Siksi se on suosittu yhteislaulu
kauniina kesäiltana luonnon keskellä.
Laulu on Suomessa vanhastaan eli 1900 luvun alusta tunnettu nimellä Toivioretkellä.
Hilja Haahti lienee itse keksinyt sanan toiviotie. Mutta alkuperäisen pyhiinvaellusta
merkitsevän sanan suomen kieleen kehitti
Mikael Agricola, ja se kuului: toiviojuoni.
Juoni -sana on siis alunperin tarkoittanut
matkaa.
Virren 1. säkeistön ”sielujen toiviotie” on
herättänyt aika ajoin keskustelua, mitä se
merkitsee. Joidenkin mielestä se vahvistaa
käsitystä siitä, että koko ihmiskunta kulkee
paratiisia kohti. Kaikkien pelastuksesta virressä ei kuitenkaan puhuta. Kyseessä on Jumalan seurakunta, joka kulkee kohti iäisyyttä. ”Miespolvet vaihtuvat vuorollaan”, syntyvät ja kuolevat, mutta pyhiinvaeltajien
laulu ei katkea. Vasta virren lopussa selviää,
Suomen nykyistä virsikirjaa tehtäessä Maa
on niin kaunis -virrestä esitettiin uutta, kielellisesti varovasti korjattua tekstiä, mutta
Suomen kirkolliskokous ei hyväksynyt sitä.
Ruotsin virsikirjan suomentanut työryhmä
halusi kuitenkin saada virrelle kielellisesti ja
sisällöllisesti mahdollisimman korkeatasoisen asun, onhan edellinen teksti jo noin sata
vuotta vanha. Siten vanhoissa suomennoksissa olevat sanalyhenteet on poistettu. Teks26
- opin jo koulussa 70 v sitten
- kotona laulettiin jouluaattona moniäänisesti
- rippivirsi vuodelta 52, jolloin konfirmoidut menivät alttarin eteen kynttilät käsissä laulaen tätä virttä
- sopii joka vuodenaikaan
- korostaa tulevaisuutta ja toivoa
- koulussa noustiin seisomaan viimeisen säkeistön kohdalla, se oli juhlavaa
- monipuolinen virsi, sopii myös hautajaisiin
tiä on muokattu Virsikirjaehdotus -84:n tekstin pohjalta ja pyritty löytämään ensimmäiseen säkeistöön alkutekstin tapainen ”kohoava” adjektiivien sarja. Dejlig er jorden,
prægtig er Guds himmel, skøn er sjælenes
pilgrimsgang! Toisen säkeistön ”miespolvet
vaipuvat unholaan“ muutettiin Suomen Virsikirjaehdotuksen tapaan ”miespolvet vaihtuvat vuorollaan”. Menneet sukupolvet eivät
vaivu unohduksiin, vaikka sukupolvet vaihtuvat, toiviolaulu jatkaa kulkuaan ”kirkkaana”, ei ”kirkasna”. Kolmannen säkeistön
vanhentunut muoto ”sieluhun” on muuttunut
muotoon ”sielusta sieluun sen kaiku soi”.
- Jos teillä on käytössänne Uusia virsiä
2009- kirja, laulakaa ”Oi pyhä Jeesus” virsi, Miten sen ajatukset liittyvät Maa on niin
kaunis-virren ajatuksiin?
Tukholman hiippakunnan Botkyrkan
ystävän tuvassa tämä virsi on siellä
mukana olleiden äänestyksessä valittu
mielivirreksi ja virsi herätti siellä mm.
seuraavia muistoja:
- Missä erilaisissa yhteyksissä olette laulaneet Maa on niin kaunis- virttä.
27