Lutherin virret
RUOTSIN KIRKON VIRSIKIRJA 10 VUOTTA Keskustelu- ja virikeaineistoa 3 Martin Lutherin virsiä Tomi Valjus Virsikirjamme Ruotsin kirkon Virsikirja täyttää kymmenen vuotta. Syksyllä 2002 Kirkolliskokous hyväksyi virsikirjamme. Se valmistui painosta vuoden 2003 lopulla ja voitiin ottaa käyttöön 1. adventtina 2003. Yhä edelleen se on monille ”uusi”, monet sen virret ovat tuntemattomia tai harvoin käytettyjä. Virsikirjaamme voi parhaiten juhlistaa käyttämällä sitä. Onhan virsikirja ennen muuta käyttökirja. Sen virret tulevat tutuiksi laulamalla. Mutta virsien sanoma voi avautua uudella tavalla, kun tietää jotain niiden synnystä, tekijästä tai tilanteesta, jossa virsi on syntynyt. Tämä vuoden aikana on tarkoitus koota muutama noin kymmenen virren paketti, joissa esitellään virsien taustoja. Näitä paketteja voi käyttää aineistona esimerkiksi virsi-illoissa, kirkkokahveilla, eri piirien kokoontumisissa. Useimpien virsien yhteydessä on muutama keskustelun virittämiseen tarkoitettu kysymys. Tässä paketissa esitellään reformaattorimme Martin Luhterin kirjoittamia ja kääntämiä virsiä virsikirjassamme. Vuosi 2017 on reformaation juhlavuosi ja etenkin Saksassa vuodet ennen vuotta 2017 ovat valmisteluaikaa juhlavuotta varten. Siihen valmistautumiseen on osana kuulunut myös musiikki ja virret. Tämä materiaali omalla osallaan valmistaa meitä muutaman vuoden kuluttua koittavaan juhlavuoteen. Tiedot virsistä on koottu mm. seuraavista lähteistä: Hansson, Karl- Johan, Bohlin, Folke, Starrup. Jörgen: Dejlig er jorden. Psalmens roll i nutida nordsikt kultur- och samhällsliv. Åbo 2001 Hallio, Ilmari: Suomalaisen virsikirjan virret Alkuperä ja kehitys. SKS 1936 Huovinen, Eero: Enkeli taivaan. WSOY 2012 Lempiäinen, Pentti: Virsitieto. Kirjapaja 1988 Lövgren, Oscar: Psalm- och sånglexikon. Gummersons 1964 Pajamo, Reijo: Hymnologian peruskurssi. 1991 Pajamo, Reijo, Suokunnas, Seppo: Virtemme kiitosta kantaa. WSOY 1984 Ronnås, John: Våra gemensamma psalmer. Verbum 1990 Sariola, Yrjö: Jumalan kunniaksi ja mielen rakennukseksi. 1986 Vapaavuori, Hannu: Virsi luterilaisessa perinteessä. Kirkkomusiikin käsikirja. 2003 Väinölä, Tauno: Virsikirjamme virret. Kirjapaja 2008 Internet, esim. www.hymntime.com (cyberhymnal) Virsikirjan käännöstyöryhmässä toiminut lehtori Pekka Kivekäs on lukenut ja täydentänyt näitä tekstejä. Kiitokset hänelle. Tomi Valjus 2 SISÄLLYS Johdanto 4 Lutherin kirjoittamia virsiä Yksi virsi – kaksi käännöstä 32 Nyt, seurakunta, iloitse / 345 Oi, iloitkoon nyt jokainen Jouluvirsi ja sen toinen versio 125 Tuon teille ilosanoman 126 On lapsi tänään syntynyt Taisteluvirsi – lohdutusvirsi 237 Vain Jumala on linnamme Tuli ja leimaus 362 Oi Pyhä Henki, usko suo Unohdettu ehtoollisvirsi? 400 Kiitetty olkoon Herra Tuntematon jouluvirsi 431 Soi kiitos, Jeesus, sinulle Klassinen pääsiäisvirsi 467 Kuoleman kahleet murtanut Syvyydestä minä huudan 537 Sinua huudan Herrani 6 8 8 9 12 13 14 15 17 Lutherin kääntämiä virsiä Henki helluntain – kaksi helluntaivirttä 50 Oi Pyhä Henki, Herramme 51 Jo saavu, Henki, Jumala Vanhin jouluvirsi 112 Jeesus Kristus meille nyt Kolminaisuusvirsi – mutta vain yksi säkeistö 336 Luoja Kolmiyhteinen 22 Ehtoollisopetusta laulettuna 387 Jeesus Kristus, elämämme 19 20 21 23 Lutherin virsien innoittamia virsiä Vain vähän Lutheria 33 Oi Jeesus, synnyit maailmaan Tuttu, mutta uusi 447 Jumala vahva turva on 25 26 3 JOHDANTO Luterilaisen reformaation suuri alullepanija Martti Luther oli myös virsirunoilija. Hänen kirjoittamiaan, kääntämiään ja muokkaamiaan virsiä on säilynyt 43. Muutamat niistä ovat tosin jääneet vähälle käytölle, eräät taas ovat yhä virsikirjojen keskeistä aineistoa riippumatta kirkkokunnasta. Ruotsin kirkon virsikirjassa on 17 virttä, joiden tekijöiden luettelossa mainitaan Martti Luther. Niiden lisäksi virsikirjassamme on muutama virsi, joiden taustalla on jokin Lutherin virsi. Suomen kirkon virsikirjassa on 14 Lutherin kirjoittamaa virttä sekä yksi hänen uudistamansa ja kolme hänen kääntämäänsä virttä. Martti Luther syntyi 10. marraskuuta 1483. Virsien kirjoittamisen hän aloitti lähes 40-vuotiaana 1523. Ensimmäiseen virteen antoi virikkeen kahden hänen kannattajansa osaksi tullut marttyyrikuolema. Vielä samana vuonna syntyi virsi 32 Nyt, seurakunta, iloitse / 345 Oi, iloitkoon nyt jokainen, jota on nimitetty Lutherin pelastushistoriallisen omaelämäkerran sovellukseksi sekä ylittämättömän rohkeaksi taideteokseksi. Seuraavat virret liittyivät selvemmin jumalanpalveluselämään, jota Luther halusi elävöittää virsillä. Hän kirjoitti seitsemän psalmivirttä, joista viimeisin, tunnetuin ”Ein feste Burg” lähtee liikkeelle Psalmista 46. Hän siirsi saksan kielelle vanhoja latinalaisia hymnejä. Moneen keskiaikaiseen lauluun hän sepitti lisäsäkeistöjä. Lapsille luomansa jouluvirren ” Von himmel hoch - Taivaasta ilosanoman ” hän kirjoitti tutun maallisen laulun sävelmään, jonka hän myöhemmin tosin korvasi itse muodostamallaan. Suuri merkitys on ollut hänen katekismusvirsillään, joita laulamalla opetettiin kristillisen uskon perusteita. Virsien päämääränä Lutherilla oli sama kuin muullakin hänen toiminnallaan; evankeliumin sanoman saattaminen kaiken kansan ulottuville. Ehkä tunnetuimpia Lutherin lauseita hänen suhteestaan musiikkiin on seuraava: Rakastan musiikkia. Minua eivät miellytä hurmahenget, sillä he tuomitsevat sen. Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja eikä ihmisten aikaansaannos; se tekee mielen iloiseksi, se karkottaa paholaisen, se synnyttää vilpitöntä iloa. Musiikki Lutherin sanojen mukaan ”tekee sydämen hiljaiseksi ja vastaanottavaiseksi jumalalliselle sanalle ja totuudelle.” Erääseen virsikirjaan kirjoittamassaan esipuheessa Luther on lausunut: ”Jumala on tehnyt sydämemme ja mielemme iloiseksi rakkaan Poikansa kautta, jonka hän on antanut meille vapahdukseksi synnin, kuoleman ja paholaisen vallasta. Joka sen vakavasti uskoo, hänen on sisäinen pakko siitä iloisesti ja halullisesti laulaa ja puhella, jotta myös toiset sen kuulevat. Mutta joka ei siitä tahdo laulaa ja puhua, osoittaa, ettei hän usko ja ettei hän kuulu iloiseen Uuteen liittoon, vaan Vanhaan haluttomaan ja ilottomaan liittoon”. 4 Luther oli vakuuttunut, että seurakunnan on voitava ottaa aktiivisesti osaa jumalanpalvelukseen. Siihen tarvittiin kansankielisiä lauluja ja sävelmät oli tehtävä kansan kykyjä vastaaviksi. Lutherin mielestä kansalla piti olla mahdollisuus ymmärtää, mitä laulettiin. Virsi syntyi siis sitä varten, että kansa voisi omalla panoksellaan osallistua jumalanpalvelustapahtumaan. Lutherin ensimmäinen messu, Formula missae oli saarnaa lukuun ottamatta latinankielinen. Luther piti latinankielistä messua ensisijaisena, kansankielisyys virsineen oli kuitenkin oppimattoman kansan vuoksi välttämätön vaihtoehto. Niinpä jumalanpalvelusvirsien avulla toteutui osa kansan opetuksesta. Kolminaisuusvirsi, Laudamus, opetti uskon keskeisiä asioita. Herran rukous piti saada myös kansan omaisuudeksi, siitä Luther teki virren ”Oi taivaallinen Isämme”. Se ei tosin enää ole Ruotsin kirkon virsikirjassa. Samoin kymmenen käskyä hän muokkasi virreksi, mutta sekään virsi ei ole enää virsikirjoissamme. Ensimmäisessä suomenkielisessä virsikirjassa vuodelta 1583 on osasto ”Chathecismus wirsixi tehty”. Siinä ovat juuri nämä Lutherin virren muotoon kirjoittamat, kristinuskon tärkeimmät opit ja rukouksen välineet. Osa Lutherin katekismusviristä on pudonnut pois virsikirjoistamme, ja jäljellä olevia tuskin paljoa käytetään. Lutherin opillisesti raskaista virsistä on luovuttu, tilalle on tullut uutta. Siitä huolimatta meidän on hyvä tuntea niitä virsiä, joita reformaattori Martin Luther kirjoitti ja joita kirkoissamme on vuosisatojen aikana laulettu hyvinkin ahkerasti. Ruotsi-Suomessa sekä Suomessa ja Ruotsin kirkossa käytetyt ruotsin- ja suomenkieliset virsikirjat ennen nykyisiä virsikirjojamme. Useimmat Lutherin virret ovat mukana kaikissa tai useimmissa näissä kirjoissa. 1543 Then Swenska Psalmboken Olaus Petrin julkaisema 1583 Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikiria, Suomencocouxis Jumalata kijttä Jacobus (Jaakko) Finnon virsikirja Hemminki Maskulaisen virsikirja ehkä vuodelta 1605 1695 Then Swenska Psalm-Boken med the 1701 Uusi suomenkielinen Wirsi-Kirja Niistycker som ther til höra - - Uppå Kongl.Maj: den Cappalden canssa, jotca siihen tulevat: nådigste befallning åhr MDCXCV öfwersedd Cuningal:sen Maij:tin Armolisesta Käskystä; och nödtorfteligen förbättrad Nijn myös Sen MDCXCV ylitzecatzotun Ruotzalaisen Wirsi-Kirjan jälken jalosti enätty ns Karoliininen virsikirja, Swedbergin virsikirja 1819 Den Svenska Psalmboken stadfäst år 1886 Suomessa: Suomalainen virsikirja 1819 Evankelis-lutherilaisille seurakunnille Suons Wallinin virsikirja men Suuriruhtinaan=maassa. Ruotsissa: Ruotsin kirkon suomenkielinen Wirsikirja (pain. 1898) 1937 Den svenska psalmboken av konungen 1938 Suomessa: Suomen Suomen evankelisgillad och stadfäst år 1937 luterilaisen kirkon virsikirja Ruotsissa: Ruotsin suomenkielinen virsikirja Kuninkaan käskystä toimitettu 1949, uudistettu 1974 5 LUTHERIN KIRJOITTAMIA VIRSIÄ YKSI VIRSI – KAKSI KÄÄNNÖSTÄ 32 Nyt, seurakunta, iloitse 345 Oi, iloitkoon nyt jokainen Nämä virret ovat Lutherin saman virren eri käännöksiä. Ne eivät kuulu tänään kaikkein eniten laulettuihin virsiin. Mutta Lutherin virsituotannossa sillä on merkittävä asema. ”Nun freut uns lieben Christen g’mein“ saattaa nimittäin olla ensimmäinen hänen kirjoittamansa virsi. Se levisi lentolehtisinä vuonna 1523 ja ilmestyi painettuna jo seuraavana vuonna. Virttä pidetään Lutherin persoonallisimpana, ja se onkin selvästi omaelämäkerrallinen. Toisen ja kolmannen säkeistön "minä" on Erfurtin luostarissa sieluntaisteluaan käynyt munkki Martin Luther. maa kuin hän. ”Nyt seurakunta, iloitse” sisältää kristillisen seurakunnan uskon ja tunnustuksen. Se on todella ensimmäinen luterilainen virsi, ei vain niistä vanhin, vaan myös mitä keskeisin. Luther opettaa virrellä keskeistä vanhurskauttamisoppiaan, jonka hän on muotoillut vuoropuheluksi kristityn, Isän Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen välillä. Rohkean kansanomaisesti Luther siirtää tapahtumisen ikuisuuden tasolle: Isä Jumala ja Jeesus Kristus keskustelevat synneissään kuolemaan kulkeutuvan Martin Lutherin pelastamisesta, ja Isä lähettää Poikansa "kärsimään hänen kuolemansa". Ruotsin kirkon virsikirjassa on virrestä kaksi käännöstä. Virsi 32 on Anders Frostensonin tekemä uusi käännös suoraan Lutherin tekstistä, joka korostaa siten sen erikoispiirteitä. Numerolla 345 ”Oi, iloitkoon nyt jokainen” on virren toinen teksti, joka seuraa Petrin ja O. Forsellin vuonna 1816 muodostelemaa aikaisempien virsikirjojen tekstiä. Virsi käännettiin varhain sekä ruotsiksi että suomeksi. Olaus Petri käänsi sen ruotsiksi 1536. Suomeksi se oli Jacobus Finnon virsikirjassa 1583, osin Petrin, osin suoraan Lutherin tekstin mukaan melko vapaasti käännettynä; niinpä mukaan tuli myös Petrin kirjoittama 10. säkeistö. Virsi on ennen muuta dogmaattinen. Virsirunoilija ja kääntäjä Anders Frostenson, joka on uudistanut virren 345 ruotsinkielisen version, on kertonut, miten hänen suuri halunsa oli yhdistää dogma ja mysteeri lähemmäs toisiaan – oppi ja se, mitä sanat eivät voi kuvata. Dogma on Frostensonin mukaan virrelle kuin pilarit katedraalille, ne kannattavat rakennelmaa ja kohottavat tilaa. Virren runous puolestaan on kuin katedraalin ruusuikkuna: se täyttää muuten aution tilan sateenkaaren kimalluksella. Dogma ja runous voivat sulaa yhteen. Ne eivät ole kaukana toisistaan. Frostenson lajittelee virret oppi- runous- ja herätysvirsiin. Itse hän kertoo olleen eniten kiinnostunut oppivirsistä ja siksi hän muokkasi mielellään vanhoja virsiä, mm. Lutherin virsiä. Virren ytimeen tullaan kuudennessa säkeistössä. Sen saksalaisessa alkutekstissä Jeesus lausuu kuuluisat sanat, joita ei ole onnistuttu siirtämään täysin suomennokseen: "Minä olen sinun ja sinä olet minun" (ich bin dein und du bist mein). Virsi rinnastuu tekijänsä toiseen suurenmoiseen tekstiin, toisen uskonkohdan selitykseen, jossa Luther kirjoittaa: "Uskon, että Jeesus Kristus on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen - - ”. Virsi liittyy myös Laulujen laulun 2:16 kohtaan ”Rakkaani on minun ja minä olen hänen” ja siten se ilmaisee kristillisen mystiikan syvintä olemusta, sielun ja Kristuksen yhteyttä. Jeesuksen puheenvuoro päättyy kutsuun hänen valtakuntansa työhön: ”Tuo tekoni ja sanani nyt julki rohkeasti”. Loppuun saakka Luther siis kertoo tässä virressään siitä, mitä hän on itse saanut kokea. Samalla hän kirjoittaa kaikille ihmisille, jotka ovat kokeneet sa- Suomen virsikirjassa virren käännös pohjautuu Finnon käännökseen, joskin sitä on uudistanut 1800-luvulla viimeksi Elias Lönnrot. Virsitutkija Kustaa Hallio toteaakin että virsi on siten ”suomalaisessa muodossaan rik6 kaampi kuin sen alkuteksti”. Näistä eri tavalla tehdyistä muokkauksista johtuu, että molemmat Ruotsin kirkon virsikirjassa olevat versiot käänsi uudelleen suomeksi Niilo Rauhala. ovat. Mitä etenkin virren 345 mukaan yhdelle heitä tapahtuu? (säk 2. 3. ja 8.) - Minkä takia luulette, että tätä Lutherin virttä lauletaan kovin harvoin? Virren sävelmää pidetään Lutherin itsensä säveltämänä vuodelta 1523, ja se painettiin ensimmäisessä reformaation hengessä julkaistussa ”virsikirjassa”; Achtliederbuch- kirjasessa Nürnbergissä 1524. - Dogmi - uskonoppi ja mysteeri – sanoin kuvaamaton Jumalan tunteminen kohtaavat Anders Frostensonin mukaan tässä virressä. Etsikää virsikirjastamme muita virsiä joita voisi luonnehtia oppivirsiksi tai virsiksi, jotka kertovat Jumalan läheisyydestä salatulla tavalla. Ruotsissa virttä on laulettu muillakin sävelmillä, samoin Suomen virsikirjassa virrelle on vaihtoehtoisena sävelmä, jolla lauletaan mm. Ruotsin kirkon virsikirjan virttä 35. Sen lisäksi virren 345 kohdalla viitataan virren 477 sävelmään ”Jumala vahva turva on”, joka sekin on Lutherin muokkaama sävelmä. - Frostenson on myös käyttänyt termejä runous- ja herätysvirsi. Löydättekö virsikirjastamme virsiä, joita voitte nimittää runousvirsiksi tai herätysvirsiksi? - Kokeilkaa laulaa näitä virsiä niille merkityillä vaihtoehtoisilla sävelmillä. Miten virsi silloin muuttuu? - Verratkaa virren kahta käännöstä toisiinsa. Kumpi niistä on ”teidän virtenne”? Millä tavalla ne eroavat toisistaan? - Tutkikaa alla olevaa kuvaa tämän virren Lutherin aikaisesta virsikirjasta. Miten nuottikirjoitus eroaa nykyisestä, virsikirjamme nuottikuvasta? - Virren 32 sanoista voi löytää eräänlaisen vuoropuhelun. Tutkikaa virttä, keitä henkilöitä sieltä voi löytää ja mitä heidän repliikkinsä 7 JOULUVIRSI JA SEN TOINEN VERSIO puoli, eräänlainen kertosäe, pohjautuu vuorostaan lähdetekstin 11. säkeistöön. 125 Tuon teille ilosanoman Tämä virsi on kenties eniten meillä laulettu Lutherin virsi. Se on esitelty Virsipaketti 1:ssä. Virren keskeinen sisältö rakentuu tarkastelemaan vastakohta-asettelua Jeesuksen vaatimattoman syntymäpaikan ja hänen jumalallisen alkuperänsä ja suuruutensa välillä. Virsi 125: 2, 10 ja 11 säkeistö, jotka ovat siis tämän virren pohjalla: 2. On lapsi tänään syntynyt, on suuri Herran armo nyt. Hän, lapsi puhtaan neitsyen, on Jumala ja ihminen. 10. Vaan vaikka koko maailma vain kimaltaisi kullassa, se sellaisenaan arvoton, oi, Herra, vuoteeksesi on. 11. Näin lepäät lapsi, seimessä, vain oljilla ja köyhänä. On poissa loisto, mahtavuus, ja salattu on kuninkuus Tämä Lutherin virren muokkaus on ruotsalainen, vuodelta 1671 ja sen tekijä on Nyköpingin koulun rehtori, arkkipiispa Olaus Martini. Sävelmä on todennäköisesti keskiajalta, saksalaista alkuperää oleva kansansävelmä. Virren suomennos, joka siis ei ole suoraan virren 125 tekstiä, on Anna-Mari Kaskisen tekemä. - Virrestä on äänite Sisuradion ja Ruotsin kirkon Virsilevyllä 5. 126 On lapsi tänään syntynyt - Verratkaa virren 125 säkeistöjä jotka ovat pohjana tälle virrelle sekä tätä virttä. Martti Lutherin tutusta jouluvirrestä on meillä Ruotsin kirkon virsikirjassa myös toinen versio. Tässä virressä on kaksi vain säkeistöä, kummassakin säkeistössä on kahdeksan riviä. 1. säkeistön alku toistaa Lutherin virren, siis virren 125, toista säkeistöä ja toinen säkeistö 10. säkeistöä. Kummankin säkeistön loppu- - Jos haluatte lukea lisää Lutherin jouluvirrestä ja sen eri vuosisatojen suomennoksista, siihen on saatavana hieno, äskettäin ilmestynyt kirja: Eero Huovinen: Enkeli taivaan (WSOY 2012). 8 TAISTELUVIRSI - LOHDUTUSVIRSI 237 Vain Jumala on linnamme Tämä virsi kuuluu suomalaisen virsiperinteen keskeisimpiin. Se lienee Lutherin jouluvirren 125 rinnalla tunnetuimpia virsiä ainakin meillä. Se tunnetaan maailmanlaajuisestikin eri kirkkokuntien laulu- ja virsikirjoissa. virsitutkija Oscar Löfgren kertoo kirjassaan ”Svensk psalm- och sånglexikon,” että virren kirjoittamisen aikoihin Luther sai kuulla itävaltalaisen kannattajansa Leonard Kaiserin kuolemantuomiosta ja teloituksesta. Luther pelkäsi itse samaa kohtaloa. Lisäksi hän oli pari vuotta aikaisemmin mennyt avioliittoon ja saanut esikoisensa. Nämä kokemukset ja pelot ovat Löfgrenin mukaan kuultavissa virren 4. säkeistössä ”Menköön kaikki tavara, maine ja kunnia ja menköön henkikin – jää meille ihanin; Jumalan valtakunta” - Luther mainitsi vietävien joukossa lapset ja vaimon! (Nehmen sie den Leib, Gut, Ehr, Kind und Weib - - ): Virren lähtökohtana on Psalmien kirjan psalmi 46, mutta se ei ole varsinainen psalmivirsi, sillä vain yhden lauseen sen alusta Luther tempasi virteensä lähtökohdaksi: "Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä”. Kertosäkeen tavoin lause "Jumala on meidän linnamme" toistuu psalmissa vielä kahdesti. Virressä on liittymäkohtia myös muihin raamatunkohtiin, esimerkiksi Ef. 6: 10-12, joka kuvaa kristityn taisteluvarustusta ja arkkienkeli Mikaelin taisteluun, Ilm. 12: 912. Virren sävelmä on todennäköisesti Lutherin muodostama vanhemman sävelaineiston pohjalta. Hänen alkuperäinen melodiansa on rytmiltään aika vaikea oppia ja laulaa. Suomessa on omaksuttu sävelmän yksinkertaisempi versio, josta Saksan virsikirjassa käytetään merkintää ”myöhempi muoto”. Sävelmä esiintyy painettuna ensimmäisen kerran 1529. Mutta Ruotsissa virttä lauletaan sävelmän alkuperäisellä versiolla. Siksi Suomen kirkon virsikirjan tekstiä ei ole voitu käyttää sellaisenaan Ruotsin kirkon virsikirjaan. ”Se vanha vainooja", kiusaaja, joka nousee uhkaavana esiin heti virren alussa, on psalmin ulkopuolelta, samoin valheen joukot (2. ja 3. säk.). Virsi on Kristus-keskeinen: ”Hän, Kristus, kuningas, on voiton ruhtinas, helvetin lieskat tallaa”. Kun virrestä usein veisataan vain ensimmäinen ja neljäs säkeistö, jää siinä tapauksessa jotakin perin olennaista puuttumaan. Virttä on ainakin suomalaisessa virsiperinteessä totuttu pitämään ”taisteluvirtenä”, vaikka sitä se ei ole. Sitä voi lukea ja kokea monin tavoin. Virressä ihminen on passiivinen, Jumala taistelee ja taistelu on pimeyden ruhtinasta vastaan. Siten tämä virsi soveltuu hyvin esimerkiksi 1. paastonajan sunnuntaihin. Vaikka virsi liittyy läheisesti Lutheriin ja hänen persoonaansa, emme voi tietää, mitä kaikkea liikkui hänen mielessään, kun hän sen kirjoitti. Virsi on julkaistu ruotsiksi 1536. Vanhin ruotsinnos on seurannut läheisesti Lutherin tekstiä, tosin tinkien sen uskon- ja voitonvarmuudesta. J. O. Wallinin muokkaus 1800-luvun alusta on nykyisen ruotsinkielisen tekstin pohjana. Ruotsissa virrellä ei ole samaa asemaa kuin Suomessa, mutta virren ruotsinnoksen vanhat, J. O. Wallinilta peräisin olevat sanamuodot tahdottiin säilyttää virsikirjan ekumeenisessa osassa lähes muuttumattomina. Virren suomensi Jacobus Finno virsikirjaajansa 1583. Suomennos on kokenut vuosisatojen aikana monia muutoksia. Virren alkusanat, joista Suomessa viime vuosikymmeninä on muodostunut lähes kaikkien tuntema ”signaali”, ovat tulleet vasta vuoden 1868 virsikirjaan. Vuoden 1701 virsikirjassa virsi alkoi ”Meidän linnam’ on Jumal’ taivaast”. 1800luvulla virrestä tehtiin useita uusia suomennoksia: esimerkiksi J. Tengström: ”Linnamme Sveitsiläinen virsien tutkija Markus Jenny muistuttaa, että kyse ei alun perin ole mahtipontisesta taisteluvirrestä. Luther itse on otsikoinut virren "Lohdutusvirreksi". Hän kirjoitti sen luultavasti vuonna 1527, jolloin hän itse sairasti ja oli myös henkisesti kovin ahdistunut. Wittenbergissä puhkesi rutto. On helppo ymmärtää, että Luther etsi virren pohjana olevasta psalmista 46 lohdutusta. Ruotsalainen 9 ompi ankara - - ” ja ”Jumala hyvä, armias”, J. Roschier 1836: ”Meill’ linna ompi Jumala”, F. G. Hedberg: 1852: ”On vahva tuki, turva”, K. L. Lindström 1858: ”Linnamme luja Jumala” sekä E. Lönnrot ”Jumala ompi linnamme”; Lönnrotin teksti on pohjana vuoden 1886 virsikirjan tekstille ja siten nykyiselle Suomen virsikirjan tekstille. laisen herännäisyyden historiassa. Kalajoen käräjillä vuonna 1839 oli viisi körttipappia ja 75 maallikkoa syytettyinä luvattomien seurojen pidosta. Vuonna 1726 annettu konventikkeliplakaatti kielsi tällaiset kokoontumiset. Kun oikeudenkäynti välillä keskeytyi, tunnelma oli kuvausten mukaan varsin tiivis ja purkautui yhdessä veisattuun virteen ”Meidän linnam on Jumala”. Pekka Kivekäs on tehnyt virren muokkauksen - käännöksen Ruotsin ja Suomen virsikirjojen tekstien pohjalta. Virren alkusanoissa oleva muoto ”ompi” on voitu korvata kielellisesti ja myös ajatuksellisesti paremmalla muodolla ”Vain Jumala on linnamme”. Pekka pyrki käännöksessään lähemmäksi Lutherin alkutekstiä säilyttäen samalla suomennosten erikoisuuksia. 2. säkeistössä Luther puhuttelee veisaajaa: ”Fragstu wer der ist, er heist Jhesu Christ” (Kysytkö sinä, kuka hän on, hänen nimensä on Jeesus Kristus). Sen Pekka käänsi myös suoraan kysymykseksi ”Kuka hän on?, kyselet. - - Hän, Kristus, Kuningas - -” Lutherin ”taisteluvirrestä” on tullut suomalaisessa virsiperinteessä tavallaan myös kansallinen juhlavirsi. Se on rohkaissut mieliä isänmaan kohtalonhetkinä. Tsaari Nikolai II:n aikaan 1800-luvun lopussa Suomen venäläistämisen vastustus huipentui suureen mielenosoitukseen Helsingin Senaatintorilla, tsaari Aleksanteri II:n patsaalla. Häntähän oli pidetty suomalaisten hyväntekijänä ja suojelijana. Torille kokoontunut väkijoukko yhtyi tähän virteen. Tampereella 1905 luetun punaisen julistuksen lopuksi kerrotaan myös lauletun tämä virsi. Julistuksessa vaadittiin mm. yhteiskunnallisen tasa-arvon toteuttamista – julistus ei ollut sosialistinen, nuorsuomalaisetkin olivat sen takana, mutta se liittyi suurlakkoliikehdintään. Punaisella julistuksella oli tärkeä paikkansa, kun edettiin kohti säätyvallan purkamista ja yksikamarista eduskuntaa. Saman säkeistön Suomen kirkon virsikirjassa olevat sanat ”Hän, Kristus, kuningas, - - lyö joukot helvetin, ne tallaa jalkoihin” kuuluivat Elias Lönnrotin muotoilun mukaan ”Its’ Jesus Kristus on, Hän Herra Sebaot, Sen julmat joukkiot Lyö maahan, voiton saattaa”. Suomen virsikirjan nykyiset sanat ”ne tallaa jalkoihin” on Lauri Pohjanpään muistelmien mukaan IKL:n kansanedustaja ja rovasti K. R. Kareksen keksimä muokkaus – kesken eduskunnan istunnon! Ja Pekka on muotoillut saman kohdan: ”Hän, Kristus, Kuninga, on voiton ruhtinnas, helvetin lieskat tallaa.” Seuraava suuri osoitus tämän virren tärkeydestä vaaran hetkinä saatiin syksyllä 1939, kun Neuvostoliiton miehitys uhkasi Suomea. Suomalainen lähetystö matkusti Moskovaan myöhemmin presidenttinä toimineen Paasikiven johdolla. Saattajana oli Helsingin rautatieasemalla valtava kansanjoukko. Uusi Suomi – lehti kertoi tapahtumasta: "Hiukan kauempaa alkoi kirkas naisääni virren 'Jumala ompi linnamme'. Voimakkaasti ja hartaasti veisattiin vanha Lutherin virsi tuhansien yhtyessä siihen sydämestään. Vavahduttavasti se todisti tämän kansan luottamuksen asiansa oikeuteen ja turvansa ikiaikojen Jumalaan”. Suomen virsikirjan 3. säkeistössä tekstin mukaan yksi sana kaataa ”ne” - valheen vallat, vaikka Lutherin tekstin mukaan ”hänet” siis valheen ruhtinaan voi yksi sananen kaataa. Tämän mukaan Kivekäs on jatkanut 4. säkeistössä ”hän ei voi sitä kestää”. Näin virren luonne on kääntynyt takaisin alkuperäisempään, taisteluun pimeyden ruhtinasta vastaan eikä ihmisvihollisia vastaan. Virren juhlava sävelmä ja uskonvarmuutta huokuvat sanat luovat turvallisuutta tulevaisuuden edessä. Siksi se usein juhlistaa siirtymistä uuteen vuoteen, ja se on nykyään, todennäköisesti sotavuosien perintönä, osa joulurauhan julistusta Suomen Turun vanhalla Virttä lienee laulettu 1600-luvulla kolmikymmenvuotisessa sodassa, laulajina tietysti Ruotsin armeija. Ensimmäiset suomalaiset lähetyssaarnaajat saatettiin 1868 matkaan kohti nykyisen Namibian Ambomaata tällä virrellä. Sillä on erityinen asemansa suoma10 - Yllä tätä virttä on kuvattu ”lohdutusvirreksi”. Kuunnelkaa virren äänite Sisuradion virsilevyltä 3, jossa virren säestyssoittimena on luuttu. Miltä se teistä kuulostaa? Koska tiedetään, että Luther soitti itse luuttua voisi hyvin kuvitella että Luther on näppäillyt virren sävelmää huoneessaan luutulla, eikä ajatellut, että sitä soitettaisiin myös mahtipontisesti, vaskipuhaltimin ja patarummuin. suurtorilla ja siten osa suomalaista jouluperinnekaanonia. Vaikka virsi on lähes kaikkien suomalaisten tuntema, on sillä hyvin vaihteleva asema muissa pohjoismaissa. Sitä on laulettu sotaan lähdettäessä, oikeudenkäynneissä, kaukomatkoille lähdettäessä, kaivosonnettomuuksien uhreja ylös nostettaessa, todetaan yhteispohjoismaisessa Lutherin virsien tutkimuksessa. Ruotsissa virttä pidetään yleensä vanhentuneena, synkkänä ja raskaana. Norjassa siitä tuli toisen maailmansodan, saksalaismiehityksen aikana vastarintaliikkeen virsi. Islannissa se oli Tanskan vallan aikana kuninkaan virsi, mikä vähensi virren suosiota, mutta maan itsenäistyttyä sen asema on jälleen vahvistunut, ja sen sävelmä on muissakin virsissä, mm. suositussa hautausvirressä. - Missä eri tilanteissa te olette laulaneet tätä virttä? Miten se soveltuu mielestänne jumalanpalveluksiin. Milloin olette viimeksi laulaneet sitä jumalanpalveluksessa? - Miksi luulette, että tämä virsi on saavuttanut niin vankan aseman suomalaisessa virsiperinteessä? - Jos teillä on mahdollisuus, kuunnelkaa Johan Sebastian Bachin tämän virren pohjalta tekemää kantaattia. (Ein feste Burg, BWV 80) Siinä kantaatin tekstinä on tämä virsi kokonaisuudessaan. Virren äänitteitä löytyy myös googlaamalla, esim. You Tubelta. - Mikä on psalmivirsi? Löydättekö Virsikirjastamme muita Raamatun psalmien pohjalta kirjoitettuja virsiä, jotka selvästi liittyvät johonkin psalmiin? Lutherin käsikirjoitus virteen Ein feste Burg 11 TULI JA LEIMAUS 362 Oi Pyhä Henki, usko suo ”Tuli ja leimaus” on monelle suomalaiselle tuttu sanapari. Aleksis Kivi on pannut nämä sanat Seitsemän veljeksen Jukolan veljesten suuhun. Leimaus – leimahdus kertoo että se on esiintynyt voimasanana – kuten Seitsemässä veljeksessä ”Kirkas tuli ja leimaus!” Kiven romaanissa sanat ovat Eeron lausumia teoksen käännekohdassa, veljesten keskustellessa Hiidenkivellä hurjistuneen härkälauman piirittäminä. Westhin koodeksista on myös kotoisin ”tuli ja leimahdus” (O pyhä tuli ia leimahdus), vaikka sitä ei olekaan alkutekstissä. Jacobus Finno suomensi tekstin vapaasti suoraan saksasta. Emme tosin tiedä, onko Finno tuntenut Westhin käännöksen tai jopa sitä vanhemman käännöksen, jossa ”tuli ja leimaus” ovat mukana. Finno poisti alkuperäisen tekstin kuolemaan viittaavat kohdat, korvasi runollisia ilmaisuja mm. sanoilla 'sana', 'oppi' ja 'opetus' sekä antoi virrelle otsikon "Saarnan edhel weisu". Säkeistöjen lopun "Kyrie eleison" korvattiin virren Suomen virsikirjassa 1886 sanojen suomennoksella "Herra, armahda". Vaikka siinä on kyse kansanperinteestä, on sanojen taustalla virsikirja. Noilla sanoilla Vanha virsikirja (v:n 1701 virsikirja) puhuttelee Pyhää Henkeä: ”O kirkas tuli ja leimaus, Sytytä meihin palava rakkaus, Pitämään sinun sanas Ja opetukses - -”. Nykyisessä virsikirjassa laulamme samassa kohtaa ”Oi kirkas liekki, rakkaus”. Tämän virren käyttö on ollut moninainen. Sitä on laulettu mm. jumalanpalvelusten alkuvirtenä ja hautajaisvirtenä Tämä virsi on mm. Suomen kirkon virsikirjassa pohjana kahdelle eri virrelle. Lutherin virren tekstiä muokkasi varsin vapaasti vuonna 1837 tanskalainen N. F. S. Grundtvig, ja se on pohjana Suomen kirkon virsikirjassa olevalle virrelle 446, joka on jonkin verran vaikuttanut virtemme suomenkieliseen tekstiin. Ruotsinkielinen teksti on Anders Frostensonin muokkaama Olaus Petrin käännöksen pohjalta, jonka pohjalta Niilo Rauhala on uudistanut virren suomennoksen, jotta se tarkemmin vastaisi ruotsinkielistä tekstiä kuin virren Suomen virsikirjassa oleva virren 113 teksti. Tämäkin virsi on Lutherin virsi. ”Nun bitten wir den Heiligen Geist” pohjautuu keskiaikaiseen leisiin eli Kyrieleis-huudahdukseen päättyvään saksankieliseen lauluun, johon Luther sepitti kolme säkeistöä lisää. Tämä leisi oli laulettiin helluntain messussa Isä meidän rukouksen jälkeen. (leisi- ks. 16) Virren sävelmä on vanha keskiaikainen leisi, ja sitä on varmasti käytetty paljon Ruotsissa ja Suomessa, vaikka sen vanhin muoto on säilynyt 1624 tehdyssä Kangasalan käsikirjoituksessa. Vanhin suomennos tunnetaan raumalaisen Mathias Westhin käsikirjoituksesta kenties vuodelta 1546. Sen pohjana on ollut Olaus Petrin ruotsinkielinen käännös vuodelta 1536. - Miettikää hetki ja kertokaa, miten te vietätte helluntaita ja miksi me sitä vietämme? - Tämä virsi kertoo Pyhän Hengen tehtävistä. Poimikaa niitä sieltä. Onko tämä kolmiyhteisen Jumalamme persoona teille yhtä tuttua kuin muut kaksi (ja mitä ne ovat)? 12 UNOHDETTU EHTOOLLISVIRSI? 400 Kiitetty olkoon Herra Ehtoollisvirsiemme joukossa on vanhimpaan suomenkieliseen kerrostumaan kuuluvia virsiä kaksi, jotka ovat olleet käytössä aina ensimmäisestä suomenkielisestä virsikirjasta, Jacobus Finnon virsikirjasta vuodelta 1583 alkaen. Nämä virret olivat virsikirjassamme 387 (Jeesus Kristus, elämämme) ja tämä virsi 400. Molemmat liittyvät Lutherin työhön virsirunoilijana ja molemmat ilmestyivät myös ruotsiksi Olavus Pertin virsikirjassa. Ennen kuin Finnon virsikirja valmistui, suositteli Mikael Agricola Messussaan että niitä laulettaisiin ruotsiksi ehtoollista jaettaessa ”Sakramenttii jagettaisa mahtaa veisata ruotsin eli latinan kielen ’Jesus Christus är vår helsa’ tai ’Gudh wari loffuat’- -” Vuoden 1886 Suomen virsikirjassa virsi uudistettiin perin pohjin ja palautettiin takaisin kolmisäkeistöiseksi. Ruotsissa virsi jäi pois vuoden 1937 virsikirjasta. Nyt se on jälleen Ruotsin kirkon virsikirjassa. Anders Frostensonin uudistama teksti liittyy läheisesti Lutherin alkuperäiseen tekstiin. Se on pohjana Pekka Kivekkään suomennokselle. Virsi onkin paikoittain tullut suosituksi ehtoollisvirreksi. Suomalaisen papin ja runoilijan Jaakko Haavion mukaan tässä virressä esitetään ”yksinkertaisin, kuin kiveen hakatuin sanoin pyhän ehtoollisen perusasiat”. Ehtoollisessa meille tarjotaan elämän leipää, joka uudistaa sydämemme ja Pyhän Hengen kautta saattaa meitä uskon yhteyteen. Virren ”Kiitetty olkoon Herra” ensimmäisen säkeistön Luther otti sellaisenaan vanhemmasta saksankielisestä virrestä ”Gott sei gelobet und gebenedeyet”. Säkeistön päättävä huudahdus ”Kyrie eleison” – ”Oi Herra, armahda” liittää virren keskiaikaiseen leisiperinteeseen. Virren kolmas säkeistö tähdentää Lutherin ehtoolliskäsitykseen välttämättä kuuluvaa diakonista ulottuvuutta: ”annat armon kaiken, auta, että kaiken jaamme.” Luther opetti, että joka nauttii ehtoollisen vain omaksi hyväkseen lähtemättä palvelemaan lähimmäisiään, nauttii sen tuomiokseen. Virressä on kolme laajaa säkeistöä. Kääntäessään virren ruotsiksi Olavus Petri jakoi ne kahtia ja sellaisena – siis kuusisäkeistöisenä – virsi tuli myös ensimmäiseen suomenkieliseen, Jacobus Finnon virsikirjaan ja sen mukaan edelleen myös vuoden 1701 virsikirjaan. Virren sävelmä, joka on uniikkisävelmä, vain tätä virttä lauletaan tällä sävelmällä, on samalta ajalta kuin Lutherin teksti. - Milloin olette viimeksi laulaneet tätä ehtoollisvirttä? Lutherin virressä mainitaan Jeesuksen äiti Maria, mutta Finno jätti sen pois. Tilalle tulivat sanat ”Herra, sinun ruumiis ja pyhä veres Vahvistakoon meit’ täs’ surkias’ eräs”. Elämänvaellusta tarkoittava sana ”surkia erä” on sittemmin vaihtunut surun laaksoksi ja nykyiseen virteemme Marian kantama Jeesuksen ruumis ja veri elämän voimaksi. - Miksi ehtoollisvirsiä lauletaan nykyään niin harvoin? - Jos teillä on mahdollisuus, tutustukaa kirkkonne ehtoollisvälineisiin, miltä ajalta ne ovat ja mitä eri osia niihin kuuluu. 13 TUNTEMATON JOULUVIRSI 431 Soi kiitos, Jeesus, sinulle meidät valon lapsiksi” (4. säkeistö.) Virsi laulaa Jeesuksen syntymästä pelkin paradoksein. Tätä Martti Lutherin kirjoittamaa tai muotoilemaa jouluvirttä lauletaan melko harvoin, ja sen sävelmä on jäänyt oudoksi nykypolville. Virren merkitys aikaisemmin on ollut kuitenkin eri luokkaa mitä se on nyt. Lutherin virttä ”Gelobet seist du, Jesu Christ” laulettiin varhaisemmassa muodossaan leisinä jo keskiajalla. Lutherin teksti ja sen käännökset saavat värityksensä leisin Kyrie-huudosta. Se on säilynyt virren Suomen virsikirjassa olevassa käännöksessä, mutta Ruotsin virsikirjassa se on muuttunut ”Kiitos Jumalan” huudoksi 1800luvun alussa, liittyyhän se enkelten lauluun jouluevankeliumissa. Virsityössään Luther usein liittyi johonkin ennestään tuttuun, niin tässäkin. Ensimmäinen säkeistö oli tuttu, katolinen keskiaikainen kansankielinen laulu, jollaisia oli syntynyt latinankielisten sekvenssin pohjalta. Sekvenssit päättyivät usein kreikankieliseen huudahdukseen Kyrie eleison joka joskus sai muodon Kyrieleis. Siitä on johdettu tällaisista virsistä käytetty nimitys leisi. (ks. selitys s. 16) Niilo Rauhala on muutenkin tehnyt virteen uuden käännöksen Frostensonin muokkauksen pohjalta, jotta se soveltuisi paremmin Ruotsin virsikirjan melodiamuotoon, vaikka se onkin lähes sama samanlainen myös Suomen kirkon virsikirjassa. Sävelmä on keskiaikainen, Wittenbergissä 1524 painettu sävelmä. Virsikirjamme melodia pohjautuu ns. Kangasalan käsikirjoituksessa vuodelta 1624 säilyneeseen melodiamuotoon. Reformaation ajan virret olivat opetusvirsiä. Evankelinen usko piti laulaa ihmisten muistiin. Näin on myös tämän virren lailta. Luther nostaa esiin näennäisesti ristiriitaisia teemoja. Jumala valitsee heikon ja vaatimattoman, jotta hän voisi tehdä jotain suurta ja merkittävää (1. Kor. 1:29). - Vastakohdat rikas - köyhä, kultavaatteet – seimen oljet ovat myös Lutherin toisessa jouluvirressä, 125. Verratkaa näiden kahden virren sisältöä toisiinsa. Mitä yhteistä niissä on, ja millä tavalla tämä virsi eroaa virrestä 125. Lutherille keskeistä on se suuri ihme, että Jumala tuli ihmiseksi, että hän luopui taivaallisesta rikkaudestaan ja alensi itsensä, ”kulki täällä köyhänä, laupiaana, nöyränä" (6. säkeistö). Lutherin virren teema liittyy apostoli Paavalin sanaan: "Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään" (2. Kor. 8:9). Se on muuttanut koko maailman uuden näköiseksi: ”Se yömme muuttaa päiväksi / ja - Miksi luulette tämän virren jääneen meille melko tuntemattomaksi jouluvirreksi? Mitä muita jouluvirsiä on virsikirjassamme, joita olette laulaneet vähän tai ei lainkaan? 14 KLASSINEN PÄÄSIÄISVIRSI 467 Kuoleman kahleet murtanut Martti Lutherin pääsiäisvirsi ”Kuoleman kahleet murtanut” ei ole tullut meillä Pohjolassa kovinkaan keskeiseksi pääsiäisvirreksi. Liekö syy siinä, että virren sävelmä ei ole kovin helppo. da”, vaan Halleluja, josta paastonaikana on pidättäydytty. Tämän virren kohtalot ovat Ruotsin virsikirjassa olleet erilaiset kuin Suomessa. Virressä on alkuaan seitsemän säkeistöä, meidän kirjassamme on vain neljä. Toisen säkeistön kuvaamaa kiivasta taistelua Luther latinankielistä alkutekstiä laajentaen kuvasi värikkäästi: ”Ihmeellinen oli sota, kun kuolema ja elämä painivat keskenään. Elämä voitti, se nielaisi kuoleman. Kirjoitus (= raamattu) on meille kertonut, kuinka yksi kuolema nielaisi toisen kuoleman. Näin kuolema joutui pilkattavaksi.” Bach toistaa kantaatissaan useaan kertaan saksan sanaa ein Spott – pilkka, pilkka, pilkka – kuin sanoisi kuolemalle: – Ähäkutti! Virsi pohjautuu keskiaikaiseen pääsiäileisiin ”Christ ist erstanden” ja pääsiäissekvenssiin ”Victimae paschali laudes” joka taas on pohjana virrelle 464. Niin virren teksti kuin sävelmä esiintyy J. S. Bachin pääsiäisajan kantaateissa (BWV 4). Kantaatissa ”Christ lag in Todesbanden” virren säkeistöistä rakentuu itse asiassa muunnelmasarja, jossa Bach lisää Lutherin tekstiin oman musiikillisen eksegeesinsä. Luther kuvailee virressään pääsiäisen tapahtumia ja niiden merkitystä. Vanhan testamentin, vanhan liiton esikuvat ennakoivat pääsiäistä uudessa liitossa. Vanhan liiton pääsiäisateria on muuttunut ehtoolliseksi. Virsi ei sinällään ole teologisesti opettava, vaan kertova, kuvaileva. Elämän ja kuoleman välinen taistelu on päättynyt Kristuksen noustessa kuolleista. Siitä virsi lähteekin liikkeelle, ja siihen palataan virren viimeisessä säkeistössä. Ei enää lauleta ”Kyrie elesion, Herra armah- Virren vanhin ruotsinnos oli vuoden 1562 virsikirjassa ja suomennos Jacobus Finnon virsikirjassa 1582. Nykyinen suomennos Ruotsin kirkon virsikirjassa perustuu Anders Frostensonin uudistamaan ruotsinkieliseen tekstiin jonka sitten Niilo Rauhala on suomentanut. Virren sävelmä on todennäköisesti Lutherin sävellys. Se liittyy kyllä edellä mainittuun sekvenssiin ”Victimae paschali”. Se on pai15 nettu ensimmäisen kerran 1524 ja meillä sen vanhin muoto on säilynyt suomalaisessa Kangasalan käsikirjoituksessa vuodelta 1624. - Miksi luulette, että tämä virsi on jäänyt niin vähälle käytölle meillä? - Jos teillä on mahdollisuus, kuunnelkaa J. S. Bachin tästä virrestä kirjoittamaa kantaattia (BWV 4, ”Christ lag im Todensbanden”) Siitä löytyy erilaisia äänitteitä mm. You Tubelta googlaamalla. - Verratkaa tätä virttä joihinkin tuntemiinne ja usein käyttämiinne pääsiäisvirsiin. Miten tämä virsi eroaa niistä, vai löytyykö niistä yhteisiä piirteitä. Monissa Luhterin virsien esittelyissä esiintyy kaksi meille outoa käsitettä, leisi ja sekvenssi Leisi sana tulee kreikan kielisistä ”Kyrie eleison” (Herra, armahda) sanoista. Se esiintyy myös ”Kyrieleis” muodossa. Leisilaulut syntyivät siten, että Kyrie eleison - rukoushuudon sävelkuviolle asetettiin uutta tekstiä. Koska säkeistö päättyi aina sanoihin Kyrie eleison tai Kyrieleis, ryhdyttiin laulua kutsumaan leisiksi. Nämä välisäkeistöt olivat kansankielisiä, ja niillä oli siten merkitystä kansaopetuksen kannalta. Sekvenssi - ”se, mikä seuraa perässä”. Tällä nimellä kutsuttiin latinankielistä, säännölliseen mittaan tehtyä laulutekstiä. Epistolan jälkeen seurasi psalmisäkeistä muodistunut gradualelaulu, - siis päivän virsi - joka juhlapäivinä päättyi hallelujaan. Tämän hallelujan viimeiselle vokaalille asetettiin monta säveltä, että siitä muodostui pitkä, melismaattinen sävelkuvio. Näille hallelujan loppuvokaalin sävelille alettiin laatia itsenäisiä säkeistöjä ja näitä laulutekstejä alettiin kutsua sekvensseiksi. Muita keskiaisten sekvenssin pohjalta kirjoitettuja virsiä on mm. 151 Tänään Kristus noussut on, 517 Maailma nyt uudistuu ja 634 Koittaa päivä vihan ajan. 16 SYVYYDESTÄ MINÄ HUUDAN 537 Sinua huudan Herrani Lutherin mukaan kristillinen vanhurskaus ei ole muuta kuin syntien anteeksiantamusta. Kristuksen valtakunta on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta. Isossa katekismuksessaan Luther sanoo: ”Kristikunnassa on kaikki olemassa sitä varten, että saisimme sen keskuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien anteeksiantamusta”. Vähästä katekismuksesta olemme oppineet, että Pyhä Henki "joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi". Useat Lutherin virsistä ovat Raamatun psalmeja runomuotoon muokattuina. Luther liitti niihin lisäksi uusia ajatuksia. Niinpä tässä virressä on mukana hänen vanhurskauttamisoppinsa: "ei auta omat tekomme, muu apu täytyy olla". ”Sinua huudan Herrani” on Lutherin varhaisimpia virsiä. Se sisältyi ensimmäiseen luterilaiseen virsivihkoseen (1524), joka tunnetaan nimellä Achtliederbuch, koska siinä oli kahdeksan virttä; niistä neljä oli Lutherin kirjoittamia. Martti Lutherin virsi ”Sinua huudan Herrani” lähtee liikkeelle psalmista 130: "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. - Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, kuka silloin kestää?" Virsi ei ole tarkasti ottaen psalmin parafraasi, vaan Luther tulkitsee sen avulla mm. Roomalaiskirjeen sanomaa ja virren keskipisteeksi Luther nostaa anteeksiantamuksen. Voi sanoa, että virressä kohtaavat Vanha ja Uusi testamentti. Suomeksi tämä virsi on ollut ensimmäisestä, Jacobus Finnon toimittamasta virsikirjasta (1583) alkaen. Virren suomennos virsikirjassamme on Suomen virsikirjaehdotus 1984:n mukainen. Hyvin todennäköisesti myös virren sävelmä on Lutherin käsialaa. Kun siitä ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta, on meidän virsikirjassamme vain varovainen alkuperämerkintä: Wittenberg 1524. Virren aloittava psalmin avunhuuto saa nimittäin vastauksen, jonka pohjana on Uuden testamentin peruslause: "Ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja" (Room. 3:28). Tässä ollaan reformaation sanoman ytimessä. Ja virsi, joka alkoi hätähuudolla, päättyy voittolauluun viidennessä säkeistössä. - Missä eri tilanteissa olette tätä virttä laulaneet. Mitä muistoja ne tilanteet tai tämän virren laulaminen tuovat mieleen? 17 LUTHERIN KÄÄNTÄMIÄ VIRSIÄ HENKI HELLUNTAIN - Kaksi helluntaivirttä 50 Oi Pyhä Henki, Herramme ki, Herramme.” Se on helluntaivirsi, jota on Suomessa käytetty myös saarnavirtenä. Virsikirja on monessa mielessä erikoinen kirja. Se on elävä antologia, jonka vanhimmat tekstit ovat yli 1000 vuotta vanhoja, mutta silti edelleen eläviä. Eikä virsikirja ole antologia siinä mielessä, että siinä olevat tekstit olisivat juuri siinä sanamuodossa, jossa ne on kirjoitettu tai julkaistu ensimmäistä kertaa suomeksi. Mikael Agricola suomensi tarkasti. Niinpä hän latinankielisen tekstin mukaisesti puhuttelee Pyhää Henkeä sanoin: Seitsemänkertainen annos, Jumalan oikean sormi. Annos tarkoittaa tässä lahjaa. Tunnetuksi opin Hengen seitsemästä lahjasta on tehnyt Pyhä Bonaventura (1221-1274), fransiskaaniveljistön merkittävin teologi ja opettaja. Oppi perustuu Jesajan 11. luvun alkuun, jossa tulevan hallitsijan saamiksi Hengen lahjoiksi luetellaan viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuuden tunteminen ja Herran pelko. Nykyinen raamatunkäännös tuntee siis vain 6 lahjaa, ja niin tunsi myös hepreankielinen Jesajan teksti. Mutta keskiajalla käytetyt Vanhan Testamentin käännökset, kreikankielinen Septuaginta ja latinankielinen Vulgata luettelivat: viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuuden tunteminen, hurskaus ja jumalanpelko. Näin saatiin pyhä luku seitsemän. Se kävi yksiin 7 kuolemansynnin, 7 laupeudentyön, 7 päähyveen ja 7 sakramentin kanssa. Sitä voidaan sanoa myös tästä virrestä. Se on ikiaikojen juhlahymni ”Veni, Creator Spiritus”, joka on kaikunut kuninkaiden kruunajaisissa, piispanvihkimyksissä ja muissa suurissa tapahtumissa. Meillä sillä on ollut sijansa esimerkiksi pappis- ja piispanvihkimyksissä. ”Veni, Creator Spiritus” on tunnetuimpia keskiaikaisia hymnejä. Latinankielinen helluntaihymnin kirjoittajaksi on arveltu monia kirkkohistoriasta tuttuja, merkittäviä miehiä: Ambrosius, Kaarle Suuri, Alkuin ja varsinkin Gregorius Suuri sekä Hrabanus Maurus (n. 776-856). Vaaka on painunut viimeksi mainitun hyväksi. Saksalainen Hraban(us) oli aikansa oppineimpia miehiä. Hän vaikutti kauan opettajana ja apottina ja tuli vuonna 847 Mainzin arkkipiispaksi. Nimi tuntuu kaikkea muuta kuin saksalaiselta, mitä se kuitenkin on: muinaisyläsaksan sanaa ”hraban” vastaa nykysaksan Rabe = korppi. Entä tuo Jumalan oikean sormi? Matteus 12: 28 mainitsee, että Jeesus ajoi ulos pahoja henkiä ihmisistä Jumalan Hengen voimalla, mutta Luukas 11: 20 kirjoittaakin, että Jeesus teki sen Jumalan sormella, joten pääteltiin, että Pyhä Henki on Jumalan oikean käden sormi. Tästä hymnin kohdasta Michelangelon arvellaan Roomassa joskus Agricolan syntymän aikoihin saaneen innoituksensa paavi Sixtuksen kappelin freskoon, jossa Jumala luo Aadamista elävän olennon koskettamalla oikean kätensä etusormella Aadamin sormea. Pyhä Henki siis toimi jo ensimmäisen ihmisen syntyessä. ”Veni, Creator Spiritus”, ”Tule, Pyhä Henki” on kirjoitettu 809. Virrestä oli varhain kansankielisiä käännöksiä, saksannos on jo 1300luvulta. Luther käänsi sen uudelleen saksaksi ja sitä kautta se käännettiin pian myös ruotsiksi. Vanhin suorasanainen suomennos siitä on Mathias Westhin käsikirjoituksessa 1540luvulta, samoin siitä on käännös Mikael Agricolan Rukouskirjassa. Mikael Agricola teki siitä myös runomuotoisen käännöksen rukouskirjaansa ja se seuraa tarkemmin alkuperäistä latinankielistä tekstiä kuin Lutherin saksannos. Siitä on kielellisesti uudistettu Suomen kirkon vk:n virsi 111 ”Oi Pyhä Hen- Agricolan ohella Jacobus Finnokin suomensi Veni, Creator -hymnin seuraten Olaus Petrin Lutherin pohjalta tekemää ruotsinnosta. Hänelle Pyhää Henki on ”Isän sormi”, mutta 18 vain ”runsas lahjain antaja”; tämä Jacobuksen sanonta on yhä mukana virressämme. Hymnien yleiseen tapaan nykyinenkin virsi päättyy Gloria Patri -säkeistöön, Kolminaisuuden ylistykseen. muokkaus, joka meillä on virsikirjassamme, on Samppa Asunnan tekemä, ja virsi on samassa sanamuodossa kuin Suomen virsikirjassa. Virren sävelmä on samalta ajalta kuin teksti, joidenkin mukaan hieman nuorempi, ehkä 820-luvulta. Virren teksti on joutunut vuosisatojen aikana monien muokkausten kohteeksi. Viimeisin 51 Jo saavu, Henki, Jumala Muutama virsi virsikirjassamme esiintyy useassa eri muodossa. Virsi ei ole vain erikielisenä käännöksenä, vaan saattaa esiintyä erilaisina muokkauksina myös saman kirjan kansien välissä. Niin on virren 51 laita. Sen juuret ovat keskiaikaisessa kulkuelaulussa, jonka latinankielinenkin teksti löytyy virsikirjastamme, virrestä 361. Antifoni ”Veni Sancte Spiritus, reple” lienee peräisin 1000-luvulta. Virsi kääntyi suomeksi Laurentius Petrin ruotsinnoksen kautta. Suomenkielistä virttä muokkasi 1800-luvulla Elias Lönnrot seuraten jossain määrin Lutherin sanamuotoja. Vielä vuoden 1938 virsikirjassa virsi oli 3säkestöinen ja sitä laulettiin samalla sävelmällä kuin Ruotsin virsikirjassa, mutta Suomen virsikirjaan virsi on muokattu kuusisäkeistöiseksi. Virsi 51 on Martti Lutherin muokkaus tästä. antifonista, tai oikeastaan vain virren ensimmäinen säkeistö, toinen ja kolmas ovat hänen kirjoittamiaan. Uusissa säkeistöissä kehotetaan reformaation hengessä sotimaan urhoollisesti. Nykyinen ruotsinkielinen teksti on Britt G. Hallqvistin muokkaama, ja koska se on edelleen kolmisäkeistöinen, Suomen virsikirjan tekstiä ei voitu käyttää. Niinpä Pekka Kivekäs käänsi virren uudelleen. Siten meillä on käytössämme tämän virren alkuperäisempi versio kuin Suomessa. Suomen vuoden 1938 virsikirjaan asti säilyi toisen säkeistön alkuperäinen ajatus, joka Maskun Hemmingin virsikirjassa 1600 luvun alusta kuului: "Pois ota opit väärät voimallas". Virren sävelmä lienee alkuaan saksalainen kansanlaulu, jota on käytetty kulkuelauluna. Siinä on vanhoja piirteitä, mm. se on syllabinen ja ambrosiaanisen hymnin tapaan uusi säe alkaa samasta sävelestä, mihin edellinen päät19 tyy. Vain viimeinen säe tekee poikkeuksen. Ehkäpä tämä on helpottanut virren käyttöä kulkuelauluna. - Nämä virret kertovat Pyhän Hengen tehtävistä. Poimikaa niitä sieltä. Verratkaa niitä toisiinsa sekä Lutherin kolmanteen helluntaivirteen 362. - Miten näiden virsien kuvaus helluntain Hengestä eroaa toisistaan tai muista helluntaivirsistä virsikirjassamme tai painottavat helluntain sanomaa eri tavalla? 20 VANHIN JOULUVIRSI 112 Jeesus Kristus meille nyt Jouluvirsi 112 on virsikirjamme vanhinta aineistoa ja siksi se on ensimmäisenä jouluvirsien osastossa, mutta jostain syystä se on jäänyt muiden, uudempien jouluvirsien varjoon. Virren tekijä Aurelius Ambrosius (n. 340397) luetaan kirkkoisiin, Augustinuksen tavoin näistä suurimpiin. Kirkkoisäkunnianimellä tarkoitetaan tiettyjä vanhan kirkon piispoja ja opettajia, joiden vaikutus kirkon opin ja elämän kehitykseen on ollut erityisen huomattava. Ambrosius oli virkamies, Pohjois-Italian maaherra, kun hänet vuonna 374 valittiin Milanon piispaksi. olennainen piirre; uusi säe alkaa samasta sävelestä, johon edellinen säe päättyy. Virsi on ollut suomeksi jo Hemminki Maskulaisen virsikirjassa ”Tule toivottu turva tänn’”. Hemminki on käyttänyt suomennoksensa pohjana niin Lutherin saksannosta kuin Olavus Petrin ruotsinnosta. Virren suomennos on kokenut monia muutoksia historiansa aikana. 1900-luvulla sen kieliasua on muokattu kahdesti, eikä sen nykymuoto ole Ambrosiuksen hymnin eikä Lutherinkaan virren suora käännös. Aihe ja ainekset ovat Ambrosiukselta. Kun vielä runomittakin on muuttunut matkan varrella, niin sekään ei ole oikein ”ambrosiaaninen”. Ambrosiusta on pidetty kirkkolaulun ja seurakuntavirren isänä. Länsimaisessa jumalanpalveluksessa oli Ambrosiuksen aikana laulettu lähinnä vain Raamatun psalmeja. Ambrosius loi kansanomaisen hymnilaulun, jossa seurakunta sai laulaa mukana. Jo omana aikanaan Ambrosiuksen kehittämä kirkkolaulu sai suuren suosion. Virsikirjamme suomennos on Tauno Väinölän Suomen virsikirjassa olevan muokkauksen varovainen muokkaus. Ambrosiuksen jouluvirren latinankielinen alkumuoto ”Veni redemptor gentium“ sisältää muistumia apostolisesta uskontunnustuksesta, jonka muotoutui lopulliseen asuunsa juuri noihin aikana. Virren pääajatukset liittyvät uskontunnustuksen toiseen kappaleeseen; Kristus on yhtä Isän kanssa, hän ei tullut ihmiseksi, hän on samaa olemusta kuin Isä ja on palannut takaisin Isän luo. - Jouluun liittyviä perinteitä on joskus vaikeaa uudistaa tai muuttaa. Monet joululaulut ovat vanhoja, joissa joulun tunnelmaa ja idylliä kuvataan menneiden vuosikymmenien, jopa vuosisatojen kuvilla. Samoin monet jouluvirtemme ovat säilyneet lähes muuttumattomina ainakin 1900-luvun alkupuolelta saakka. Miettikää, mikä voisi olla syynä siihen, että tämä jouluvirsi on menettänyt suosiotaan, eikä sitä juurikaan lauleta? Virren melodiakin saattaa olla Ambrosiuksen käsialaa. Se on kuitenkin kokenut muokkauksia ja Saksassa, Erfurtissa se on muotoutunut meidän tuntemaksi rytmilliseksi koraaliksi, joka soveltuu Martti Lutherin saksantamaan hymniin ”Nun komm, der Heiden Heiland”; nähtävästi juuri Luther muokkasi melodian suunnilleen nykyiseen, yksinkertaiseen muotoon. Luther lisäsi Ambrosiuksen hymniin loppusoinnut ja muutti säkeet alkamaan iskulla eikä kohotahdilla kuten Ambrosius. Ambrosiuksen hymni oli loppsoinnuton. Niin melodia kuin tekstikin esiintyy monissa J. S. Bachin adventti- ja joulukantaateissa. Virren sävelmässä on vielä sen syntyajan sävelmille -Virsipaketti 1:ssä on esiteltynä toinen Ambrosiuksen virsi, 500. Verratkaa näitä kahta, kenties virsikirjamme vanhinta virttä toisiinsa. Mitä yhteistä niissä on? -Tästä virrestä on useita urkukoraaleja ja mm. J. S. Bach on käyttänyt sitä kahdessa kantaatissaan. Jos teillä on mahdollisuus, kuunnelkaa näitä koraaleja tai kantaatteja. Niitä löytyy mm. You Tubelta googlamalla: Nun komm, der Heiden Heiland 21 KOLMINAISUUSVIRSI – MUTTA VAIN YKSI SÄKEISTÖ 336 Luoja Kolmiyhteinen Tämän kolminaisuusvirren julkaisi Martti Luther 1524, mutta hän on käyttänyt siinä esikuvana vanhempia hymnejä. Sen taustalta löytyy saksalainen 1480 koulujärjestykseen painettu Maria-hymni, jossa oli useita säkeistöjä litaniatyyppisen rukouksen tapaan. Myös eräs toinen pyhimysrukouslaulu näkyy virren taustalla. Luther on kohdistanut virren kolmiyhteiselle Jumalalle. keaa Suomen virsikirjan tekstistä siinä määrin, että Pekka Kivekäs on kääntänyt sen uudelleen. Virren sävelmä periytyy keskiajalta ja julkaistiin Lutherin tekstin kanssa 1524. Sävelmä on keskiaikainen kulkuelaulun melodia ja muistuttaa suuresti eräitä teinien tanssin säestyksenä käytettyjä Piae Cantiones -kokoelman lauluja. Ruotsin kirkon virsikirja on rytmittänyt sitä tanssillisemmaksi kuin se on Suomen kirkon virsikirjassa. Voisi kokeilla sen esittämistä tanssin tapaan - silloin sen ylistyksen ja riemun sävyt korostuisivat. Muutama rumpu, tamburiini ja nokkahuilu mukaan! Virsi käännettiin ruotsiksi 1567. Vielä 1800luvulla siinä oli kolme säkeistöä, Kolminaisuuden kullekin persoonalle omansa. Virsikirjaan on jäänyt käyttöön lopultakin vain yksi säkeistö. Virren vanhin suomennos on Jacobus Finnon – tähän tapaan Turun koulun rehtori riimitteli: Viholinen pois aija, Pidhä meit vscos vahuas, An meidhän olla rauhas Quin olem tääl tuonen kauhas, Suo meil taiuasa maija (=maja) Caickein ystäuäis cansa, An vältä pirun ansa, Ia heluetin alho lansa (=pohja). ---Valista sokiat mielet, Perca rinnat ia kielet Pahudhest quin nijs liene, Taidholla mös meit lahiot, Että me tundisim sinun, Vedhä meit Christuxen siuun, (=sivuun, luokse) Quin sielust ottais pois kiuun. (=kivun). - Missä eri tilanteissa kolminaisuusvirsiä käytetään. Onko jokin muu kolminaisuusvirsi teille tutumpi kuin tämä? -Mitä eri kuvia Pyhästä Kolminaisuudesta nousee mieleenne? Jacobuksen suomennos otettiin sellaisenaan vuoden 1701 virsikirjaan, mutta nykyinen suomenkielinen teksti on Elias Lönnrotin suomentama 1864. Lönnrot suomensi virren kaikki kolme säkeistöä, mutta virsikirjaan 1886 se kuitenkin otettiin vain yksisäkeistöisenä; alkusanat "Auta, Isä Jumala" vaihdettiin silloin sanoiksi "Kolm'-yhteinen Jumala". Lönnrot seurannee siinä J. O. Wallinin ruotsalaista muokkausta. Virsikirjamme teksti poik- - Millainen rukous litania on? - Virikirjamme Luther-virsien joukossa on useita helluntai- ja kolminaisuusvirsiä. Niitä lauletaan kuitenkin melko harvoin. Voisiko syynä siihen olla, että kirkon suurisa juhlista helluntai on menettänyt eniten asemaansa? Miksi näin on päässyt käymään? 22 EHTOOLLISOPETUSTA LAULETTUNA 387 Jeesus Kristus, elämämme Vanhimpiin suomennettuihin virsiin kuuluu virsi ”Jesus Christus Lunastajam”. Latinankielinen teksti ”Iesus Christus nostra salus” sisältyi Suomen keskiajan koululaulujen kokoelmaan Piae Cantiones (1582), osastoon De Eucharistia (ehtoollisesta). Alkuteksti kertaa yksinkertaisella tavalla katolisen ehtoollisopin perusasiat, ja sitä voidaankin pitää eräänlaisena muistin apulaisena niille Turun koulun pojille, jotka pääsemättä opiskelemaan Euroopan yliopistoihin jäivät vaatimattomiksi maalaispapeiksi Suomen – laulun mainitsemat asiat piti papin osata opettaa kansalle. sielunhoidollinen ja valmistaa laulajaa osallistumaan ehtoollisen sakramenttiin. Virren sävy on vahvan opettava ja nöyryyttä korostava. Virsi kuvaa sitä, millainen oikea ja arvollinen ehtoollisvieras ja ehtoollisellakäynti on. Luther panee Kristuksen suorastaan houkuttelemaan ihmisiä ehtoolliselle: ”Tulkaa te köyhät, antakaa minun armahtaa itseänne. Kukaan lääkäri ei ole hädässä vahva, hänen taitonsa muuttuu suorastaan pilaksi.” Virren vastaukset liittyvät raamatunkohtiin: Matt. 9: 12 (Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat) ja 11: 28 (Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon). Mikael Agricolan suomenkielisessä messussa vuodelta 1549 mainitaan tämä virsi ehtoollisen aikana ruotsiksi laulettavana virtenä. (Sakramenttii jagettaisa mahtaa veisata ruotsin eli latinan kielen ”Jesus Christus är vår helsa” tai ”Gudh wari loffuat” eli ”Discubuit Jesus” eli ”Divinum mysterium” etc. ) Keskeistä Lutherin ehtoolliskäsityksessä edusti viimeinen säkeistö, joka ei ikävä kyllä koskaan päätynyt Ruotsiin eikä Suomeen: (Ehtoollisen) Hedelmä ei saa jäädä pois: sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin, että hän voi nauttia sinut samalla tavoin kuin sinä olet saanut nauttia Jumalan. Hemminki Maskulainen suomensi Piae Cantiones -laulun 1616 siten, että säkeiden alkukirjaimista muodostui nimi IOHANNES HUSS. Virsi mainitaan ehtoollisvirtenä vuoden 1614 kirkkokäsikirjassa, mutta se on varmaankin suomennettu jo aikaisemmin. Virsi sisältyi vuonna 1530 julkaistuun kymmenen ruotsinkielisen virren kokoelmaan, jonka valmistelussa on enemmän tai vähemmän ollut mukana Ruotsin reformaattorina mainittu Olavus Petri. Kuten monet Olavus Petrin aikakauden virret tämäkin poikkesi melko lailla ilmeisestä esikuvastaan, Lutherin ehtoollisvirrestä. Säkeistöjen lukumäärä oli noussut 10:stä 12:een. Lutherin viimeinen säkeistö (10) jätettiin silti ruotsintamatta. Olaus Petrin vapaasta muotoilusta virren suomensi jo 1582 Jacobus Finno. Vanhinta suomalaista virsirunoutta tutkinut P. J. Kurvinen onkin sanonut tätä virttä Petrin eikä Lutherin virreksi. Lutherin virren taustalla olevalle tekstille on eri lähteissä ja eri aikoina ollut useita eri kirjoittajia. Virren lähteeksi ilmoitetaan latinankielinen hymni ”De coena Domini” - Herran pöydästä. Hymnin latinankielisen tekstin säkeistöjen 1-8 alkukirjaimista muodostuu akrostikon, sana IOANNES. jonka on tulkittu viittaavan Johannes Hussiin, tsekkien kansallissankariin (1369 – 1415). Joidenkin lähteiden mukaan taas virren kirjoittaja olisi tshekkiläinen, Prahan arkkipiispa Johannes von Jenstein, joka eli 1300-1400 -lukujen vaihteessa. Ruotsin virsikirja ilmoittaa virren olevan saksalaista alkuperää, 1300-luvulta, Suomen ev.lut. kirkon virsikirja ilmoittaa Jensteinin n. 1400 olevan virren tekijä, tosin kysymysmerkillä. Martti Luther tunsi latinankielisen laulun ja hänkin luuli sitä Hussin sepittämäksi. Hän laati siitä saksankielisen virren ”Jesus Christus unser Heiland”. Virren alkuperäksi hän merkitsi: P. Johannes Hussin laulu, paranneltuna. Parantelu tarkoitti, että Luther kirjoitti virren jokseenkin uusiksi. Lutherin virsi on Virren on nykyiseen ruotsinkieliseen asuunsa muokannut Anders Frostenson. Pekka Kivekäs on suomennoksessaan seurannut Luthe23 rin-Frostensonin tekstiä, joten se eroaa jonkin verran Suomen kirkon virsikirjan tekstistä. Mitä kaikkea ehtoolliseen liittyviä motiiveja tämä virsi esittele? Virren sävelmä on uniikkisävelmä, se esiintyy vain tämän virren yhteydessä. Melodia on painettu Erfurtissa 1524 mutta säilyneet käsikirjoitukset kertovat, että se on sitäkin vanhempi. - Virsikirjassa on kunkin virren alla lueteltu lyhyesti virren eri vaiheet alkutekstistä nykyiseen käännökseen. Tutustukaa tämän virren käännösvaiheisiin. Siinä voi auttaa s. 5 taulukko virikirjojemme vaiheista. Voitte verrata virren suomenkielistä tekstiä myös Suomen kirkon virsikirjan tekstiin (numero 222) Millä tavalla käännökset eroavat toisistaan? Akrostikon on lyriikkaan liittyvä termi, jolla yleensä tarkoitetaan runoa, jonka säkeiden tai säkeistöjen alkukirjaimet muodostavat aakkosellisen kokonaisuuden tai (tekijän) nimen, jopa lauseen. Esimerkiksi jotkin Raamatun psalmeista ovat akrostikoneja, eli ns. alfabeettisia psalmeja (mm. Psalmit 9, 10, 25, 34, 37, 111, 112, 119, 145), eli jokainen jae alkaa heprealaisten aakkosten eri kirjaimella, aakkosellisessa järjestyksessä. Akrostikon on lähes mahdoton säilyttää virsiä eri kielille käännettäessä. Luther ja Jan (Johann) Huss jakavat ehtoollista molemmissa muodoissa. Vasemmalla Luther ja Saksin vaaliruhtinas Johann. Oikealla Huss ja Weisen vaaliruhtinas Friedrich. Alttarin keskellä kaivo, jossa on elämän vesi. Ristiinnaulitun haavoista vuotaa verta, joka symbolisoi Kristuksen todellista läsnäoloa ehtoollisessa. Allegorinen kuva, jolla esiteltiin evankelista, ”puhdasta” oppia. Lucas Cranachin puupiirros n. v. 1550. 24 LUTHERIN VIRSIEN INNOITTAMIA VIRSIÄ VAIN VÄHÄN LUTHERIA 33 Oi Jeesus, synnyit maailmaan ”Oi Jeesus, synnyit maailmaan” edustaa Ruotsin vanhinta luterilaista virsiperintöä. Sen tekijä on ollut itse Ruotsin reformaattori Olavus Petri (1493-1552), joka Lutherin ja Melanchtonin oppilaana oli valmistunut maisteriksi Wittenbergin yliopistossa. Kun hän palasi takaisin Ruotsiin, hänen samansa vaikutteet liittyivät myös Kustaa Vaasan ajatuksiin, olivathan molemmat, tosin eri syistä, kriittisiä katolista kirkkoa kohtaan. Olaus Petristä tulikin Tukholman suurkirkon kirkkoherra, pastor primarius. Hän sekä kirjoitti että käänsi virsiä. Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.” Virren sävelmä on kotoisin Saksasta, painettu Strasbourgissa 1525. Se on Suomessa myös Paul Gerhardtin tunnetun jouluvirren ”Nyt seimellesi seisahdun” sävelmänä, ja kenties siksi tämäkin virsi välittää jotakin joulun tunnelmasta ja sanomasta, ei vähiten virren alkusanojen takia. Vuosi 1526 oli Ruotsin kirkon historiassa merkittävä. Silloin ilmestyi Uusi testamentti ruotsiksi sekä ensimmäinen ruotsinkielinen virsivihkonen, nimeltään ”Swenske sånger eller wijsor”. Molempien näiden ”tekijä” oli Olaus Petri Voisi luulla, että jouluvirren sävelmä olisi otettu myös tähän virteen. Todellisuudessa on kuitenkin tapahtunut päinvastoin. Vuoden 1701 ”Vanhassa virsikirjassa” oli adventti- ja jouluvirsien välissä kolmen virren osasto "Christuksen lihaan-tulemisesta", johon sisältynyt tämä virsi, silloin alkusanoilla ”O Jesu Christ’! kuin luontom’ sait”. Virsi on nyt Suomen virsikirjassa on sijoitettuna osastoon "Jumalan armo Kristuksessa". Virsi painettiin suomeksi Jacobus Finnon virsikirjassa 1583. 1800-luvulla tekstiä muokkasi Elias Lönnrot. Olaus Petrin virsivihosta ei ole säilynyt ensimmäistä painosta. 1536 painetussa laitoksessa on 47 virttä, joista kahdeksan lienee Petrin itsensä kirjoittamia. Yksi niistä on tämä virsi. Nykyään sitä ei pidetä täysin Petrin itsensä kirjoittamana; sen taustalla häämöttää Lutherin virsien ajatuksia, erityisesti virrestä 32, ”Oi seurakunta, iloitse”. Molempia sävyttää sama pelastuksen ilo. Yhteyttä Kristukseen leimaa uskon kautta saavutettu varmuus. Ja kun Luther kutsuu iloitsemaan, Olavus Petri vastaa: ”Riemuita sydämemme saa”. Virren sanoma on mitä suurimmassa määrin evankelinen, ja se liittyy mm. Room. 8: 29 kohtaan: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Ruotsinkieliseen tekstiin tulleiden muutosten vuoksi suomennosta jouduttiin muokkaamaan jonkin verran virsikirjaamme varten. Virsi on siis ollut suomalaisessa virsikirjassa aivan alusta asti ja tämä saksalainen sävelmä on aina kuulunut siihen. -Verratkaa tätä virttä virteen 32, joka on siis ollut esikuvana tälle virrelle. Mitä yhteistä niissä on? 25 TUTTU, MUTTA UUSI 477 JUMALA VAHVA TURVA ON Martin Lutherin virsi ”Ein feste Burg” on tämän virren lähtökohta. (Katso virsi 237 s. 9). Lutherin virren ruotsinnoksen vanhat sanamuodot 1800-luvun alusta tahdottiin säilyttää virsikirjan ekumeenisessa osassa lähes sellaisenaan. Mutta virrestä haluttiin myös lähemmäs Lutherin alkutekstiä liittyvä käännös. Tämä virsi 477, Olov Hartmanin tulkinta Lutherin virren pohjalta, on oikeastaan uusi virsi. Sen sävelmäkin on hieman erilainen kuin virrellä 237, joka sekin on hieman erilainen kuin yleensä, esimerkiksi Suomessa tai Saksassa laulettu sävelmämuoto. hymnologi Karl-Johan Hansson ja hänen ruotsalainen kollegansa Sven Åke Selander toteavat että Hartmannin tulkinnassa voitonvarmat, sotaiset kuvat ovat muuttunet itsensä antamisen, kenosiksen teologiaksi. Kun ihminen on joutunut destruktiivisten voimien valtaan, pelastaja ei kannakaan voitonkruunua, vaan orjatappurakruunua. Lujan linnan asemasta risti antaa turvan. Näiden kuvien kautta monet voivat samaistua tänään tähän virteen, joka monin tavoin kuvastaa 2000-lukua. Mutta, kysyvät kirjoittajat, onko tämä Lutherin vai Hartmannin virsi? Olov Hartman (1906-82) oli tunnettu runoilija, pappi, kirkkonäytelmien kirjoittaja ja hän toimi Sigtunasäätiön johtajana. Hän on yksi Ruotsin kirkon virsikirjan keskeisiä runoilijoita, joka on kirjoittanut, muokannut ja kääntänyt virsiä. Virressä Jumala ei ole vain vanhatestamentillinen voitonsankari, vaan Jumalan Karitsa, joka voittaa kärsimällä ja kuolemalla. Lutherin virsi päättyy toteamukseen "Se sana seisoo vahvana, hän ei voi sitä kestää". Hartmanin virressä ihmisten usko, todistajien usko jää kaikumaan ja sen seurauksena ristin Sankarin voitto on taattu. Hartman esittää Lutherin virren tulkinnassa hieman erilaisen jumalakuvan kuin Lutherin Wallinin teksti virressä 237. Suomalaisen Hartmanin virren 1. ja 4. säkeistöissä on useita toisiinsa kiedottuja Raamatun kohtia, jotka yhdessä muodostavat loogisen ketjun: 1. Jumala vahva turva on, jos vuoret sortuvatkin, kun iskee tuho armoton ja kaataa vahvimmatkin. On Laittomuus nyt jo ilmestynyt, kun oikeuden syö valta ilkkuen, ja rakkaus on kuollut. 4. Nyt todistajat vangitaan kuin kerran Herra pyhä, vaan kuulkaa: piinaan kuoltuaan he todistavat yhä. Kun yö valkenee, niin pois pakenee jo helvettikin, ja ristin Sankarin on yksin voitto, valta Jumala on turvamme ja linnamme, Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. (Ps. 46) Me saamme valtakunnan joka ei järky. (Hepr. 12:28) Silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen [laiton, vuoden 1938 käännös] (2. Tess. 2:8) Kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. (Mt. 24: 12) Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille. (Mt. 10:18) Uskovana hän puhuu yhä kuoltuaankin (Hepr. 11:4). Ja hyvin teette, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa. (2 Piet. 1:19). Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme. (1. Joh. 5:4) Vertailkaa tätä virttä ja virttä 237. Kumman teksti puhuttelee teitä enemmän? 26 Perheensä kanssa musisoiva Luther. Pöydän ääressä istuu myös Lutherin työtoveri, Philip Melanchton. 27
© Copyright 2024