Lutherin virret

RUOTSIN KIRKON VIRSIKIRJA 10 VUOTTA
Keskustelu- ja virikeaineistoa 3
Martin Lutherin virsiä
Tomi Valjus
Virsikirjamme Ruotsin kirkon Virsikirja täyttää kymmenen vuotta. Syksyllä 2002 Kirkolliskokous
hyväksyi virsikirjamme. Se valmistui painosta vuoden 2003 lopulla ja voitiin ottaa käyttöön 1. adventtina 2003. Yhä edelleen se on monille ”uusi”, monet sen virret ovat tuntemattomia tai harvoin
käytettyjä.
Virsikirjaamme voi parhaiten juhlistaa käyttämällä sitä. Onhan virsikirja ennen muuta käyttökirja.
Sen virret tulevat tutuiksi laulamalla. Mutta virsien sanoma voi avautua uudella tavalla, kun tietää
jotain niiden synnystä, tekijästä tai tilanteesta, jossa virsi on syntynyt.
Tämä vuoden aikana on tarkoitus koota muutama noin kymmenen virren paketti, joissa esitellään
virsien taustoja. Näitä paketteja voi käyttää aineistona esimerkiksi virsi-illoissa, kirkkokahveilla, eri
piirien kokoontumisissa. Useimpien virsien yhteydessä on muutama keskustelun virittämiseen tarkoitettu kysymys.
Tässä paketissa esitellään reformaattorimme Martin Luhterin kirjoittamia ja kääntämiä virsiä virsikirjassamme. Vuosi 2017 on reformaation juhlavuosi ja etenkin Saksassa vuodet ennen vuotta 2017
ovat valmisteluaikaa juhlavuotta varten. Siihen valmistautumiseen on osana kuulunut myös musiikki ja virret. Tämä materiaali omalla osallaan valmistaa meitä muutaman vuoden kuluttua koittavaan
juhlavuoteen.
Tiedot virsistä on koottu mm. seuraavista lähteistä:
Hansson, Karl- Johan, Bohlin, Folke, Starrup. Jörgen: Dejlig er jorden. Psalmens roll i
nutida nordsikt kultur- och samhällsliv. Åbo 2001
Hallio, Ilmari: Suomalaisen virsikirjan virret Alkuperä ja kehitys. SKS 1936
Huovinen, Eero: Enkeli taivaan. WSOY 2012
Lempiäinen, Pentti: Virsitieto. Kirjapaja 1988
Lövgren, Oscar: Psalm- och sånglexikon. Gummersons 1964
Pajamo, Reijo: Hymnologian peruskurssi. 1991
Pajamo, Reijo, Suokunnas, Seppo: Virtemme kiitosta kantaa. WSOY 1984
Ronnås, John: Våra gemensamma psalmer. Verbum 1990
Sariola, Yrjö: Jumalan kunniaksi ja mielen rakennukseksi. 1986
Vapaavuori, Hannu: Virsi luterilaisessa perinteessä. Kirkkomusiikin käsikirja. 2003
Väinölä, Tauno: Virsikirjamme virret. Kirjapaja 2008
Internet, esim. www.hymntime.com (cyberhymnal)
Virsikirjan käännöstyöryhmässä toiminut lehtori Pekka Kivekäs on lukenut ja täydentänyt näitä
tekstejä. Kiitokset hänelle.
Tomi Valjus
2
SISÄLLYS
Johdanto
4
Lutherin kirjoittamia virsiä
Yksi virsi – kaksi käännöstä
32 Nyt, seurakunta, iloitse / 345 Oi, iloitkoon nyt jokainen
Jouluvirsi ja sen toinen versio
125 Tuon teille ilosanoman
126 On lapsi tänään syntynyt
Taisteluvirsi – lohdutusvirsi
237 Vain Jumala on linnamme
Tuli ja leimaus
362 Oi Pyhä Henki, usko suo
Unohdettu ehtoollisvirsi?
400 Kiitetty olkoon Herra
Tuntematon jouluvirsi
431 Soi kiitos, Jeesus, sinulle
Klassinen pääsiäisvirsi
467 Kuoleman kahleet murtanut
Syvyydestä minä huudan
537 Sinua huudan Herrani
6
8
8
9
12
13
14
15
17
Lutherin kääntämiä virsiä
Henki helluntain – kaksi helluntaivirttä
50 Oi Pyhä Henki, Herramme
51 Jo saavu, Henki, Jumala
Vanhin jouluvirsi
112 Jeesus Kristus meille nyt
Kolminaisuusvirsi – mutta vain yksi säkeistö
336 Luoja Kolmiyhteinen 22
Ehtoollisopetusta laulettuna
387 Jeesus Kristus, elämämme
19
20
21
23
Lutherin virsien innoittamia virsiä
Vain vähän Lutheria
33 Oi Jeesus, synnyit maailmaan
Tuttu, mutta uusi
447 Jumala vahva turva on
25
26
3
JOHDANTO
Luterilaisen reformaation suuri alullepanija Martti Luther oli myös virsirunoilija. Hänen kirjoittamiaan, kääntämiään ja muokkaamiaan virsiä on
säilynyt 43. Muutamat niistä ovat tosin jääneet vähälle käytölle, eräät taas
ovat yhä virsikirjojen keskeistä aineistoa riippumatta kirkkokunnasta.
Ruotsin kirkon virsikirjassa on 17 virttä, joiden tekijöiden luettelossa mainitaan Martti Luther. Niiden lisäksi virsikirjassamme on muutama virsi, joiden taustalla on jokin Lutherin virsi. Suomen kirkon virsikirjassa on 14
Lutherin kirjoittamaa virttä sekä yksi hänen uudistamansa ja kolme hänen
kääntämäänsä virttä.
Martti Luther syntyi 10. marraskuuta 1483. Virsien kirjoittamisen hän aloitti
lähes 40-vuotiaana 1523. Ensimmäiseen virteen antoi virikkeen kahden hänen kannattajansa osaksi tullut marttyyrikuolema. Vielä samana vuonna
syntyi virsi 32 Nyt, seurakunta, iloitse / 345 Oi, iloitkoon nyt jokainen, jota
on nimitetty Lutherin pelastushistoriallisen omaelämäkerran sovellukseksi
sekä ylittämättömän rohkeaksi taideteokseksi.
Seuraavat virret liittyivät selvemmin jumalanpalveluselämään, jota Luther halusi elävöittää virsillä.
Hän kirjoitti seitsemän psalmivirttä, joista viimeisin, tunnetuin ”Ein feste Burg” lähtee liikkeelle
Psalmista 46.
Hän siirsi saksan kielelle vanhoja latinalaisia hymnejä. Moneen keskiaikaiseen lauluun hän sepitti
lisäsäkeistöjä. Lapsille luomansa jouluvirren ” Von himmel hoch - Taivaasta ilosanoman ” hän kirjoitti tutun maallisen laulun sävelmään, jonka hän myöhemmin tosin korvasi itse muodostamallaan.
Suuri merkitys on ollut hänen katekismusvirsillään, joita laulamalla opetettiin kristillisen uskon
perusteita.
Virsien päämääränä Lutherilla oli sama kuin muullakin hänen toiminnallaan; evankeliumin sanoman saattaminen kaiken kansan ulottuville.
Ehkä tunnetuimpia Lutherin lauseita hänen suhteestaan musiikkiin on seuraava:
Rakastan musiikkia. Minua eivät miellytä hurmahenget, sillä he tuomitsevat sen.
Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja eikä ihmisten aikaansaannos;
se tekee mielen iloiseksi,
se karkottaa paholaisen,
se synnyttää vilpitöntä iloa.
Musiikki Lutherin sanojen mukaan ”tekee sydämen hiljaiseksi ja vastaanottavaiseksi jumalalliselle sanalle ja totuudelle.”
Erääseen virsikirjaan kirjoittamassaan esipuheessa Luther on lausunut: ”Jumala on tehnyt sydämemme ja mielemme iloiseksi rakkaan Poikansa kautta, jonka hän on antanut meille vapahdukseksi synnin, kuoleman ja paholaisen vallasta. Joka sen vakavasti uskoo, hänen on sisäinen pakko siitä iloisesti ja halullisesti laulaa ja puhella, jotta myös toiset sen kuulevat. Mutta joka ei siitä
tahdo laulaa ja puhua, osoittaa, ettei hän usko ja ettei hän kuulu iloiseen Uuteen liittoon, vaan
Vanhaan haluttomaan ja ilottomaan liittoon”.
4
Luther oli vakuuttunut, että seurakunnan on voitava ottaa aktiivisesti osaa jumalanpalvelukseen.
Siihen tarvittiin kansankielisiä lauluja ja sävelmät oli tehtävä kansan kykyjä vastaaviksi. Lutherin
mielestä kansalla piti olla mahdollisuus ymmärtää, mitä laulettiin. Virsi syntyi siis sitä varten, että
kansa voisi omalla panoksellaan osallistua jumalanpalvelustapahtumaan. Lutherin ensimmäinen
messu, Formula missae oli saarnaa lukuun ottamatta latinankielinen. Luther piti latinankielistä messua ensisijaisena, kansankielisyys virsineen oli kuitenkin oppimattoman kansan vuoksi välttämätön
vaihtoehto.
Niinpä jumalanpalvelusvirsien avulla toteutui osa kansan opetuksesta. Kolminaisuusvirsi, Laudamus, opetti uskon keskeisiä asioita. Herran rukous piti saada myös kansan omaisuudeksi, siitä Luther teki virren ”Oi taivaallinen Isämme”. Se ei tosin enää ole Ruotsin kirkon virsikirjassa. Samoin
kymmenen käskyä hän muokkasi virreksi, mutta sekään virsi ei ole enää virsikirjoissamme. Ensimmäisessä suomenkielisessä virsikirjassa vuodelta 1583 on osasto ”Chathecismus wirsixi tehty”. Siinä ovat juuri nämä Lutherin virren muotoon kirjoittamat, kristinuskon tärkeimmät opit ja rukouksen
välineet. Osa Lutherin katekismusviristä on pudonnut pois virsikirjoistamme, ja jäljellä olevia tuskin paljoa käytetään. Lutherin opillisesti raskaista virsistä on luovuttu, tilalle on tullut uutta. Siitä
huolimatta meidän on hyvä tuntea niitä virsiä, joita reformaattori Martin Luther kirjoitti ja joita kirkoissamme on vuosisatojen aikana laulettu hyvinkin ahkerasti.
Ruotsi-Suomessa sekä Suomessa ja Ruotsin kirkossa käytetyt ruotsin- ja suomenkieliset virsikirjat
ennen nykyisiä virsikirjojamme. Useimmat Lutherin virret ovat mukana kaikissa tai useimmissa
näissä kirjoissa.
1543 Then Swenska Psalmboken
Olaus Petrin julkaisema
1583 Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikiria,
Suomencocouxis Jumalata kijttä
Jacobus (Jaakko) Finnon virsikirja
Hemminki Maskulaisen virsikirja ehkä vuodelta 1605
1695 Then Swenska Psalm-Boken med the 1701 Uusi suomenkielinen Wirsi-Kirja Niistycker som ther til höra - - Uppå Kongl.Maj: den Cappalden canssa, jotca siihen tulevat:
nådigste befallning åhr MDCXCV öfwersedd Cuningal:sen Maij:tin Armolisesta Käskystä;
och nödtorfteligen förbättrad
Nijn myös Sen MDCXCV ylitzecatzotun
Ruotzalaisen Wirsi-Kirjan jälken jalosti enätty
ns Karoliininen virsikirja, Swedbergin virsikirja
1819 Den Svenska Psalmboken stadfäst år 1886 Suomessa: Suomalainen virsikirja
1819
Evankelis-lutherilaisille seurakunnille Suons Wallinin virsikirja
men Suuriruhtinaan=maassa.
Ruotsissa: Ruotsin kirkon suomenkielinen
Wirsikirja (pain. 1898)
1937 Den svenska psalmboken av konungen 1938 Suomessa: Suomen Suomen evankelisgillad och stadfäst år 1937
luterilaisen kirkon virsikirja
Ruotsissa: Ruotsin suomenkielinen virsikirja
Kuninkaan käskystä toimitettu 1949, uudistettu
1974
5
LUTHERIN KIRJOITTAMIA VIRSIÄ
YKSI VIRSI – KAKSI KÄÄNNÖSTÄ
32 Nyt, seurakunta, iloitse
345 Oi, iloitkoon nyt jokainen
Nämä virret ovat Lutherin saman virren eri
käännöksiä. Ne eivät kuulu tänään kaikkein
eniten laulettuihin virsiin. Mutta Lutherin
virsituotannossa sillä on merkittävä asema.
”Nun freut uns lieben Christen g’mein“ saattaa nimittäin olla ensimmäinen hänen kirjoittamansa virsi. Se levisi lentolehtisinä vuonna
1523 ja ilmestyi painettuna jo seuraavana
vuonna. Virttä pidetään Lutherin persoonallisimpana, ja se onkin selvästi omaelämäkerrallinen. Toisen ja kolmannen säkeistön "minä"
on Erfurtin luostarissa sieluntaisteluaan käynyt munkki Martin Luther.
maa kuin hän. ”Nyt seurakunta, iloitse” sisältää kristillisen seurakunnan uskon ja tunnustuksen. Se on todella ensimmäinen luterilainen virsi, ei vain niistä vanhin, vaan myös
mitä keskeisin.
Luther opettaa virrellä keskeistä vanhurskauttamisoppiaan, jonka hän on muotoillut vuoropuheluksi kristityn, Isän Jumalan ja hänen
poikansa Jeesuksen välillä. Rohkean kansanomaisesti Luther siirtää tapahtumisen ikuisuuden tasolle: Isä Jumala ja Jeesus Kristus
keskustelevat synneissään kuolemaan kulkeutuvan Martin Lutherin pelastamisesta, ja Isä
lähettää Poikansa "kärsimään hänen kuolemansa".
Ruotsin kirkon virsikirjassa on virrestä kaksi
käännöstä. Virsi 32 on Anders Frostensonin
tekemä uusi käännös suoraan Lutherin tekstistä, joka korostaa siten sen erikoispiirteitä.
Numerolla 345 ”Oi, iloitkoon nyt jokainen”
on virren toinen teksti, joka seuraa Petrin ja
O. Forsellin vuonna 1816 muodostelemaa
aikaisempien virsikirjojen tekstiä.
Virsi käännettiin varhain sekä ruotsiksi että
suomeksi. Olaus Petri käänsi sen ruotsiksi
1536. Suomeksi se oli Jacobus Finnon virsikirjassa 1583, osin Petrin, osin suoraan Lutherin tekstin mukaan melko vapaasti käännettynä; niinpä mukaan tuli myös Petrin kirjoittama 10. säkeistö.
Virsi on ennen muuta dogmaattinen. Virsirunoilija ja kääntäjä Anders Frostenson, joka
on uudistanut virren 345 ruotsinkielisen version, on kertonut, miten hänen suuri halunsa
oli yhdistää dogma ja mysteeri lähemmäs toisiaan – oppi ja se, mitä sanat eivät voi kuvata.
Dogma on Frostensonin mukaan virrelle kuin
pilarit katedraalille, ne kannattavat rakennelmaa ja kohottavat tilaa. Virren runous puolestaan on kuin katedraalin ruusuikkuna: se täyttää muuten aution tilan sateenkaaren kimalluksella. Dogma ja runous voivat sulaa yhteen. Ne eivät ole kaukana toisistaan. Frostenson lajittelee virret oppi- runous- ja herätysvirsiin. Itse hän kertoo olleen eniten kiinnostunut oppivirsistä ja siksi hän muokkasi mielellään vanhoja virsiä, mm. Lutherin virsiä.
Virren ytimeen tullaan kuudennessa säkeistössä. Sen saksalaisessa alkutekstissä Jeesus
lausuu kuuluisat sanat, joita ei ole onnistuttu
siirtämään täysin suomennokseen: "Minä olen
sinun ja sinä olet minun" (ich bin dein und du
bist mein). Virsi rinnastuu tekijänsä toiseen
suurenmoiseen tekstiin, toisen uskonkohdan
selitykseen, jossa Luther kirjoittaa: "Uskon,
että Jeesus Kristus on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen - - ”. Virsi liittyy
myös Laulujen laulun 2:16 kohtaan ”Rakkaani on minun ja minä olen hänen” ja siten se
ilmaisee kristillisen mystiikan syvintä olemusta, sielun ja Kristuksen yhteyttä.
Jeesuksen puheenvuoro päättyy kutsuun hänen valtakuntansa työhön: ”Tuo tekoni ja sanani nyt julki rohkeasti”. Loppuun saakka
Luther siis kertoo tässä virressään siitä, mitä
hän on itse saanut kokea. Samalla hän kirjoittaa kaikille ihmisille, jotka ovat kokeneet sa-
Suomen virsikirjassa virren käännös pohjautuu Finnon käännökseen, joskin sitä on uudistanut 1800-luvulla viimeksi Elias Lönnrot.
Virsitutkija Kustaa Hallio toteaakin että virsi
on siten ”suomalaisessa muodossaan rik6
kaampi kuin sen alkuteksti”. Näistä eri tavalla
tehdyistä muokkauksista johtuu, että molemmat Ruotsin kirkon virsikirjassa olevat versiot
käänsi uudelleen suomeksi Niilo Rauhala.
ovat. Mitä etenkin virren 345 mukaan yhdelle
heitä tapahtuu? (säk 2. 3. ja 8.)
- Minkä takia luulette, että tätä Lutherin virttä
lauletaan kovin harvoin?
Virren sävelmää pidetään Lutherin itsensä
säveltämänä vuodelta 1523, ja se painettiin
ensimmäisessä reformaation hengessä julkaistussa ”virsikirjassa”; Achtliederbuch- kirjasessa Nürnbergissä 1524.
- Dogmi - uskonoppi ja mysteeri – sanoin kuvaamaton Jumalan tunteminen kohtaavat Anders Frostensonin mukaan tässä virressä.
Etsikää virsikirjastamme muita virsiä joita
voisi luonnehtia oppivirsiksi tai virsiksi, jotka
kertovat Jumalan läheisyydestä salatulla tavalla.
Ruotsissa virttä on laulettu muillakin sävelmillä, samoin Suomen virsikirjassa virrelle on
vaihtoehtoisena sävelmä, jolla lauletaan mm.
Ruotsin kirkon virsikirjan virttä 35. Sen lisäksi virren 345 kohdalla viitataan virren 477
sävelmään ”Jumala vahva turva on”, joka
sekin on Lutherin muokkaama sävelmä.
- Frostenson on myös käyttänyt termejä runous- ja herätysvirsi. Löydättekö virsikirjastamme virsiä, joita voitte nimittää runousvirsiksi tai herätysvirsiksi?
- Kokeilkaa laulaa näitä virsiä niille merkityillä vaihtoehtoisilla sävelmillä. Miten virsi
silloin muuttuu?
- Verratkaa virren kahta käännöstä toisiinsa.
Kumpi niistä on ”teidän virtenne”? Millä
tavalla ne eroavat toisistaan?
- Tutkikaa alla olevaa kuvaa tämän virren
Lutherin aikaisesta virsikirjasta. Miten nuottikirjoitus eroaa nykyisestä, virsikirjamme
nuottikuvasta?
- Virren 32 sanoista voi löytää eräänlaisen
vuoropuhelun. Tutkikaa virttä, keitä henkilöitä sieltä voi löytää ja mitä heidän repliikkinsä
7
JOULUVIRSI JA SEN TOINEN VERSIO
puoli, eräänlainen kertosäe, pohjautuu vuorostaan lähdetekstin 11. säkeistöön.
125 Tuon teille ilosanoman
Tämä virsi on kenties eniten meillä laulettu
Lutherin virsi. Se on esitelty Virsipaketti
1:ssä.
Virren keskeinen sisältö rakentuu tarkastelemaan vastakohta-asettelua Jeesuksen vaatimattoman syntymäpaikan ja hänen jumalallisen alkuperänsä ja suuruutensa välillä.
Virsi 125: 2, 10 ja 11 säkeistö, jotka ovat siis
tämän virren pohjalla:
2. On lapsi tänään syntynyt,
on suuri Herran armo nyt.
Hän, lapsi puhtaan neitsyen,
on Jumala ja ihminen.
10. Vaan vaikka koko maailma
vain kimaltaisi kullassa,
se sellaisenaan arvoton,
oi, Herra, vuoteeksesi on.
11. Näin lepäät lapsi, seimessä,
vain oljilla ja köyhänä.
On poissa loisto, mahtavuus,
ja salattu on kuninkuus
Tämä Lutherin virren muokkaus on ruotsalainen, vuodelta 1671 ja sen tekijä on Nyköpingin koulun rehtori, arkkipiispa Olaus Martini.
Sävelmä on todennäköisesti keskiajalta, saksalaista alkuperää oleva kansansävelmä. Virren suomennos, joka siis ei ole suoraan virren
125 tekstiä, on Anna-Mari Kaskisen tekemä.
- Virrestä on äänite Sisuradion ja Ruotsin
kirkon Virsilevyllä 5.
126 On lapsi tänään syntynyt
- Verratkaa virren 125 säkeistöjä jotka ovat
pohjana tälle virrelle sekä tätä virttä.
Martti Lutherin tutusta jouluvirrestä on meillä
Ruotsin kirkon virsikirjassa myös toinen versio. Tässä virressä on kaksi vain säkeistöä,
kummassakin säkeistössä on kahdeksan riviä.
1. säkeistön alku toistaa Lutherin virren, siis
virren 125, toista säkeistöä ja toinen säkeistö
10. säkeistöä. Kummankin säkeistön loppu-
- Jos haluatte lukea lisää Lutherin jouluvirrestä ja sen eri vuosisatojen suomennoksista,
siihen on saatavana hieno, äskettäin ilmestynyt kirja: Eero Huovinen: Enkeli taivaan
(WSOY 2012).
8
TAISTELUVIRSI - LOHDUTUSVIRSI
237 Vain Jumala on linnamme
Tämä virsi kuuluu suomalaisen virsiperinteen
keskeisimpiin. Se lienee Lutherin jouluvirren
125 rinnalla tunnetuimpia virsiä ainakin meillä. Se tunnetaan maailmanlaajuisestikin eri
kirkkokuntien laulu- ja virsikirjoissa.
virsitutkija Oscar Löfgren kertoo kirjassaan
”Svensk psalm- och sånglexikon,” että virren
kirjoittamisen aikoihin Luther sai kuulla itävaltalaisen kannattajansa Leonard Kaiserin
kuolemantuomiosta ja teloituksesta. Luther
pelkäsi itse samaa kohtaloa. Lisäksi hän oli
pari vuotta aikaisemmin mennyt avioliittoon
ja saanut esikoisensa. Nämä kokemukset ja
pelot ovat Löfgrenin mukaan kuultavissa virren 4. säkeistössä ”Menköön kaikki tavara,
maine ja kunnia ja menköön henkikin – jää
meille ihanin; Jumalan valtakunta” - Luther
mainitsi vietävien joukossa lapset ja vaimon!
(Nehmen sie den Leib, Gut, Ehr, Kind und
Weib - - ):
Virren lähtökohtana on Psalmien kirjan psalmi 46, mutta se ei ole varsinainen psalmivirsi,
sillä vain yhden lauseen sen alusta Luther
tempasi virteensä lähtökohdaksi: "Jumala on
turvamme ja linnamme, auttajamme hädän
hetkellä”. Kertosäkeen tavoin lause "Jumala
on meidän linnamme" toistuu psalmissa vielä
kahdesti. Virressä on liittymäkohtia myös
muihin raamatunkohtiin, esimerkiksi Ef. 6:
10-12, joka kuvaa kristityn taisteluvarustusta
ja arkkienkeli Mikaelin taisteluun, Ilm. 12: 912.
Virren sävelmä on todennäköisesti Lutherin
muodostama vanhemman sävelaineiston pohjalta. Hänen alkuperäinen melodiansa on rytmiltään aika vaikea oppia ja laulaa. Suomessa
on omaksuttu sävelmän yksinkertaisempi versio, josta Saksan virsikirjassa käytetään merkintää ”myöhempi muoto”. Sävelmä esiintyy
painettuna ensimmäisen kerran 1529. Mutta
Ruotsissa virttä lauletaan sävelmän alkuperäisellä versiolla. Siksi Suomen kirkon virsikirjan tekstiä ei ole voitu käyttää sellaisenaan
Ruotsin kirkon virsikirjaan.
”Se vanha vainooja", kiusaaja, joka nousee
uhkaavana esiin heti virren alussa, on psalmin
ulkopuolelta, samoin valheen joukot (2. ja 3.
säk.). Virsi on Kristus-keskeinen: ”Hän, Kristus, kuningas, on voiton ruhtinas, helvetin
lieskat tallaa”. Kun virrestä usein veisataan
vain ensimmäinen ja neljäs säkeistö, jää siinä
tapauksessa jotakin perin olennaista puuttumaan.
Virttä on ainakin suomalaisessa virsiperinteessä totuttu pitämään ”taisteluvirtenä”,
vaikka sitä se ei ole. Sitä voi lukea ja kokea
monin tavoin. Virressä ihminen on passiivinen, Jumala taistelee ja taistelu on pimeyden
ruhtinasta vastaan. Siten tämä virsi soveltuu
hyvin esimerkiksi 1. paastonajan sunnuntaihin. Vaikka virsi liittyy läheisesti Lutheriin ja
hänen persoonaansa, emme voi tietää, mitä
kaikkea liikkui hänen mielessään, kun hän sen
kirjoitti.
Virsi on julkaistu ruotsiksi 1536. Vanhin ruotsinnos on seurannut läheisesti Lutherin tekstiä, tosin tinkien sen uskon- ja voitonvarmuudesta. J. O. Wallinin muokkaus 1800-luvun
alusta on nykyisen ruotsinkielisen tekstin pohjana. Ruotsissa virrellä ei ole samaa asemaa
kuin Suomessa, mutta virren ruotsinnoksen
vanhat, J. O. Wallinilta peräisin olevat sanamuodot tahdottiin säilyttää virsikirjan ekumeenisessa osassa lähes muuttumattomina.
Virren suomensi Jacobus Finno virsikirjaajansa 1583. Suomennos on kokenut vuosisatojen
aikana monia muutoksia. Virren alkusanat,
joista Suomessa viime vuosikymmeninä on
muodostunut lähes kaikkien tuntema ”signaali”, ovat tulleet vasta vuoden 1868 virsikirjaan. Vuoden 1701 virsikirjassa virsi alkoi
”Meidän linnam’ on Jumal’ taivaast”. 1800luvulla virrestä tehtiin useita uusia suomennoksia: esimerkiksi J. Tengström: ”Linnamme
Sveitsiläinen virsien tutkija Markus Jenny
muistuttaa, että kyse ei alun perin ole mahtipontisesta taisteluvirrestä. Luther itse on otsikoinut virren "Lohdutusvirreksi". Hän kirjoitti
sen luultavasti vuonna 1527, jolloin hän itse
sairasti ja oli myös henkisesti kovin ahdistunut. Wittenbergissä puhkesi rutto. On helppo
ymmärtää, että Luther etsi virren pohjana olevasta psalmista 46 lohdutusta. Ruotsalainen
9
ompi ankara - - ” ja ”Jumala hyvä, armias”, J.
Roschier 1836: ”Meill’ linna ompi Jumala”,
F. G. Hedberg: 1852: ”On vahva tuki, turva”,
K. L. Lindström 1858: ”Linnamme luja Jumala” sekä E. Lönnrot ”Jumala ompi linnamme”;
Lönnrotin teksti on pohjana vuoden 1886 virsikirjan tekstille ja siten nykyiselle Suomen
virsikirjan tekstille.
laisen herännäisyyden historiassa. Kalajoen
käräjillä vuonna 1839 oli viisi körttipappia ja
75 maallikkoa syytettyinä luvattomien seurojen pidosta. Vuonna 1726 annettu konventikkeliplakaatti kielsi tällaiset kokoontumiset.
Kun oikeudenkäynti välillä keskeytyi, tunnelma oli kuvausten mukaan varsin tiivis ja
purkautui yhdessä veisattuun virteen ”Meidän
linnam on Jumala”.
Pekka Kivekäs on tehnyt virren muokkauksen
- käännöksen Ruotsin ja Suomen virsikirjojen
tekstien pohjalta. Virren alkusanoissa oleva
muoto ”ompi” on voitu korvata kielellisesti ja
myös ajatuksellisesti paremmalla muodolla
”Vain Jumala on linnamme”. Pekka pyrki
käännöksessään lähemmäksi Lutherin alkutekstiä säilyttäen samalla suomennosten erikoisuuksia. 2. säkeistössä Luther puhuttelee
veisaajaa: ”Fragstu wer der ist, er heist Jhesu
Christ” (Kysytkö sinä, kuka hän on, hänen
nimensä on Jeesus Kristus). Sen Pekka käänsi
myös suoraan kysymykseksi ”Kuka hän on?,
kyselet. - - Hän, Kristus, Kuningas - -”
Lutherin ”taisteluvirrestä” on tullut suomalaisessa virsiperinteessä tavallaan myös kansallinen juhlavirsi. Se on rohkaissut mieliä isänmaan kohtalonhetkinä. Tsaari Nikolai II:n
aikaan 1800-luvun lopussa Suomen venäläistämisen vastustus huipentui suureen mielenosoitukseen Helsingin Senaatintorilla, tsaari
Aleksanteri II:n patsaalla. Häntähän oli pidetty suomalaisten hyväntekijänä ja suojelijana.
Torille kokoontunut väkijoukko yhtyi tähän
virteen.
Tampereella 1905 luetun punaisen julistuksen
lopuksi kerrotaan myös lauletun tämä virsi.
Julistuksessa vaadittiin mm. yhteiskunnallisen
tasa-arvon toteuttamista – julistus ei ollut sosialistinen, nuorsuomalaisetkin olivat sen takana, mutta se liittyi suurlakkoliikehdintään.
Punaisella julistuksella oli tärkeä paikkansa,
kun edettiin kohti säätyvallan purkamista ja
yksikamarista eduskuntaa.
Saman säkeistön Suomen kirkon virsikirjassa
olevat sanat ”Hän, Kristus, kuningas, - - lyö
joukot helvetin, ne tallaa jalkoihin” kuuluivat
Elias Lönnrotin muotoilun mukaan ”Its’ Jesus
Kristus on, Hän Herra Sebaot, Sen julmat
joukkiot Lyö maahan, voiton saattaa”. Suomen virsikirjan nykyiset sanat ”ne tallaa jalkoihin” on Lauri Pohjanpään muistelmien
mukaan IKL:n kansanedustaja ja rovasti K. R.
Kareksen keksimä muokkaus – kesken eduskunnan istunnon! Ja Pekka on muotoillut saman kohdan: ”Hän, Kristus, Kuninga, on voiton ruhtinnas, helvetin lieskat tallaa.”
Seuraava suuri osoitus tämän virren tärkeydestä vaaran hetkinä saatiin syksyllä 1939,
kun Neuvostoliiton miehitys uhkasi Suomea.
Suomalainen lähetystö matkusti Moskovaan
myöhemmin presidenttinä toimineen Paasikiven johdolla. Saattajana oli Helsingin rautatieasemalla valtava kansanjoukko. Uusi Suomi – lehti kertoi tapahtumasta: "Hiukan kauempaa alkoi kirkas naisääni virren 'Jumala
ompi linnamme'. Voimakkaasti ja hartaasti
veisattiin vanha Lutherin virsi tuhansien yhtyessä siihen sydämestään. Vavahduttavasti se
todisti tämän kansan luottamuksen asiansa
oikeuteen ja turvansa ikiaikojen Jumalaan”.
Suomen virsikirjan 3. säkeistössä tekstin mukaan yksi sana kaataa ”ne” - valheen vallat,
vaikka Lutherin tekstin mukaan ”hänet” siis valheen ruhtinaan voi yksi sananen kaataa.
Tämän mukaan Kivekäs on jatkanut 4. säkeistössä ”hän ei voi sitä kestää”. Näin virren
luonne on kääntynyt takaisin alkuperäisempään, taisteluun pimeyden ruhtinasta vastaan
eikä ihmisvihollisia vastaan.
Virren juhlava sävelmä ja uskonvarmuutta
huokuvat sanat luovat turvallisuutta tulevaisuuden edessä. Siksi se usein juhlistaa siirtymistä uuteen vuoteen, ja se on nykyään, todennäköisesti sotavuosien perintönä, osa joulurauhan julistusta Suomen Turun vanhalla
Virttä lienee laulettu 1600-luvulla kolmikymmenvuotisessa sodassa, laulajina tietysti
Ruotsin armeija. Ensimmäiset suomalaiset
lähetyssaarnaajat saatettiin 1868 matkaan
kohti nykyisen Namibian Ambomaata tällä
virrellä. Sillä on erityinen asemansa suoma10
- Yllä tätä virttä on kuvattu ”lohdutusvirreksi”. Kuunnelkaa virren äänite Sisuradion virsilevyltä 3, jossa virren säestyssoittimena on
luuttu. Miltä se teistä kuulostaa? Koska tiedetään, että Luther soitti itse luuttua voisi hyvin
kuvitella että Luther on näppäillyt virren sävelmää huoneessaan luutulla, eikä ajatellut,
että sitä soitettaisiin myös mahtipontisesti,
vaskipuhaltimin ja patarummuin.
suurtorilla ja siten osa suomalaista jouluperinnekaanonia.
Vaikka virsi on lähes kaikkien suomalaisten
tuntema, on sillä hyvin vaihteleva asema
muissa pohjoismaissa. Sitä on laulettu sotaan
lähdettäessä, oikeudenkäynneissä, kaukomatkoille lähdettäessä, kaivosonnettomuuksien
uhreja ylös nostettaessa, todetaan yhteispohjoismaisessa Lutherin virsien tutkimuksessa.
Ruotsissa virttä pidetään yleensä vanhentuneena, synkkänä ja raskaana. Norjassa siitä
tuli toisen maailmansodan, saksalaismiehityksen aikana vastarintaliikkeen virsi. Islannissa
se oli Tanskan vallan aikana kuninkaan virsi,
mikä vähensi virren suosiota, mutta maan
itsenäistyttyä sen asema on jälleen vahvistunut, ja sen sävelmä on muissakin virsissä,
mm. suositussa hautausvirressä.
- Missä eri tilanteissa te olette laulaneet tätä
virttä? Miten se soveltuu mielestänne jumalanpalveluksiin. Milloin olette viimeksi laulaneet sitä jumalanpalveluksessa?
- Miksi luulette, että tämä virsi on saavuttanut
niin vankan aseman suomalaisessa virsiperinteessä?
- Jos teillä on mahdollisuus, kuunnelkaa Johan Sebastian Bachin tämän virren pohjalta
tekemää kantaattia. (Ein feste Burg, BWV 80)
Siinä kantaatin tekstinä on tämä virsi kokonaisuudessaan. Virren äänitteitä löytyy myös
googlaamalla, esim. You Tubelta.
- Mikä on psalmivirsi? Löydättekö Virsikirjastamme muita Raamatun psalmien pohjalta
kirjoitettuja virsiä, jotka selvästi liittyvät johonkin psalmiin?
Lutherin käsikirjoitus virteen Ein feste Burg
11
TULI JA LEIMAUS
362 Oi Pyhä Henki, usko suo
”Tuli ja leimaus” on monelle suomalaiselle
tuttu sanapari. Aleksis Kivi on pannut nämä
sanat Seitsemän veljeksen Jukolan veljesten
suuhun. Leimaus – leimahdus kertoo että se
on esiintynyt voimasanana – kuten Seitsemässä veljeksessä ”Kirkas tuli ja leimaus!” Kiven
romaanissa sanat ovat Eeron lausumia teoksen
käännekohdassa, veljesten keskustellessa Hiidenkivellä hurjistuneen härkälauman piirittäminä.
Westhin koodeksista on myös kotoisin ”tuli ja
leimahdus” (O pyhä tuli ia leimahdus), vaikka
sitä ei olekaan alkutekstissä. Jacobus Finno
suomensi tekstin vapaasti suoraan saksasta.
Emme tosin tiedä, onko Finno tuntenut Westhin käännöksen tai jopa sitä vanhemman
käännöksen, jossa ”tuli ja leimaus” ovat mukana. Finno poisti alkuperäisen tekstin kuolemaan viittaavat kohdat, korvasi runollisia
ilmaisuja mm. sanoilla 'sana', 'oppi' ja 'opetus'
sekä antoi virrelle otsikon "Saarnan edhel
weisu". Säkeistöjen lopun "Kyrie eleison"
korvattiin virren Suomen virsikirjassa 1886
sanojen suomennoksella "Herra, armahda".
Vaikka siinä on kyse kansanperinteestä, on
sanojen taustalla virsikirja. Noilla sanoilla
Vanha virsikirja (v:n 1701 virsikirja) puhuttelee Pyhää Henkeä: ”O kirkas tuli ja leimaus,
Sytytä meihin palava rakkaus, Pitämään sinun
sanas Ja opetukses - -”. Nykyisessä virsikirjassa laulamme samassa kohtaa ”Oi kirkas
liekki, rakkaus”. Tämän virren käyttö on ollut
moninainen. Sitä on laulettu mm. jumalanpalvelusten alkuvirtenä ja hautajaisvirtenä
Tämä virsi on mm. Suomen kirkon virsikirjassa pohjana kahdelle eri virrelle. Lutherin
virren tekstiä muokkasi varsin vapaasti vuonna 1837 tanskalainen N. F. S. Grundtvig, ja se
on pohjana Suomen kirkon virsikirjassa olevalle virrelle 446, joka on jonkin verran vaikuttanut virtemme suomenkieliseen tekstiin.
Ruotsinkielinen teksti on Anders Frostensonin
muokkaama Olaus Petrin käännöksen pohjalta, jonka pohjalta Niilo Rauhala on uudistanut
virren suomennoksen, jotta se tarkemmin vastaisi ruotsinkielistä tekstiä kuin virren Suomen virsikirjassa oleva virren 113 teksti.
Tämäkin virsi on Lutherin virsi. ”Nun bitten
wir den Heiligen Geist” pohjautuu keskiaikaiseen leisiin eli Kyrieleis-huudahdukseen päättyvään saksankieliseen lauluun, johon Luther
sepitti kolme säkeistöä lisää. Tämä leisi oli
laulettiin helluntain messussa Isä meidän rukouksen jälkeen. (leisi- ks. 16)
Virren sävelmä on vanha keskiaikainen leisi,
ja sitä on varmasti käytetty paljon Ruotsissa ja
Suomessa, vaikka sen vanhin muoto on säilynyt 1624 tehdyssä Kangasalan käsikirjoituksessa.
Vanhin suomennos tunnetaan raumalaisen
Mathias Westhin käsikirjoituksesta kenties
vuodelta 1546. Sen pohjana on ollut Olaus
Petrin ruotsinkielinen käännös vuodelta 1536.
- Miettikää hetki ja kertokaa, miten te vietätte
helluntaita ja miksi me sitä vietämme?
- Tämä virsi kertoo Pyhän Hengen tehtävistä.
Poimikaa niitä sieltä. Onko tämä kolmiyhteisen Jumalamme persoona teille yhtä tuttua
kuin muut kaksi (ja mitä ne ovat)?
12
UNOHDETTU EHTOOLLISVIRSI?
400 Kiitetty olkoon Herra
Ehtoollisvirsiemme joukossa on vanhimpaan
suomenkieliseen kerrostumaan kuuluvia virsiä
kaksi, jotka ovat olleet käytössä aina ensimmäisestä suomenkielisestä virsikirjasta, Jacobus Finnon virsikirjasta vuodelta 1583 alkaen.
Nämä virret olivat virsikirjassamme 387 (Jeesus Kristus, elämämme) ja tämä virsi 400.
Molemmat liittyvät Lutherin työhön virsirunoilijana ja molemmat ilmestyivät myös
ruotsiksi Olavus Pertin virsikirjassa. Ennen
kuin Finnon virsikirja valmistui, suositteli
Mikael Agricola Messussaan että niitä laulettaisiin ruotsiksi ehtoollista jaettaessa ”Sakramenttii jagettaisa mahtaa veisata ruotsin eli
latinan kielen ’Jesus Christus är vår helsa’ tai
’Gudh wari loffuat’- -”
Vuoden 1886 Suomen virsikirjassa virsi uudistettiin perin pohjin ja palautettiin takaisin
kolmisäkeistöiseksi. Ruotsissa virsi jäi pois
vuoden 1937 virsikirjasta. Nyt se on jälleen
Ruotsin kirkon virsikirjassa. Anders Frostensonin uudistama teksti liittyy läheisesti Lutherin alkuperäiseen tekstiin. Se on pohjana Pekka Kivekkään suomennokselle. Virsi onkin
paikoittain tullut suosituksi ehtoollisvirreksi.
Suomalaisen papin ja runoilijan Jaakko Haavion mukaan tässä virressä esitetään ”yksinkertaisin, kuin kiveen hakatuin sanoin pyhän
ehtoollisen perusasiat”. Ehtoollisessa meille
tarjotaan elämän leipää, joka uudistaa sydämemme ja Pyhän Hengen kautta saattaa meitä
uskon yhteyteen.
Virren ”Kiitetty olkoon Herra” ensimmäisen
säkeistön Luther otti sellaisenaan vanhemmasta saksankielisestä virrestä ”Gott sei gelobet und gebenedeyet”. Säkeistön päättävä
huudahdus ”Kyrie eleison” – ”Oi Herra, armahda” liittää virren keskiaikaiseen leisiperinteeseen.
Virren kolmas säkeistö tähdentää Lutherin
ehtoolliskäsitykseen välttämättä kuuluvaa
diakonista ulottuvuutta: ”annat armon kaiken,
auta, että kaiken jaamme.” Luther opetti, että
joka nauttii ehtoollisen vain omaksi hyväkseen lähtemättä palvelemaan lähimmäisiään,
nauttii sen tuomiokseen.
Virressä on kolme laajaa säkeistöä. Kääntäessään virren ruotsiksi Olavus Petri jakoi ne
kahtia ja sellaisena – siis kuusisäkeistöisenä –
virsi tuli myös ensimmäiseen suomenkieliseen, Jacobus Finnon virsikirjaan ja sen mukaan edelleen myös vuoden 1701 virsikirjaan.
Virren sävelmä, joka on uniikkisävelmä, vain
tätä virttä lauletaan tällä sävelmällä, on samalta ajalta kuin Lutherin teksti.
- Milloin olette viimeksi laulaneet tätä ehtoollisvirttä?
Lutherin virressä mainitaan Jeesuksen äiti
Maria, mutta Finno jätti sen pois. Tilalle tulivat sanat ”Herra, sinun ruumiis ja pyhä veres
Vahvistakoon meit’ täs’ surkias’ eräs”. Elämänvaellusta tarkoittava sana ”surkia erä” on
sittemmin vaihtunut surun laaksoksi ja nykyiseen virteemme Marian kantama Jeesuksen
ruumis ja veri elämän voimaksi.
- Miksi ehtoollisvirsiä lauletaan nykyään niin
harvoin?
- Jos teillä on mahdollisuus, tutustukaa kirkkonne ehtoollisvälineisiin, miltä ajalta ne ovat
ja mitä eri osia niihin kuuluu.
13
TUNTEMATON JOULUVIRSI
431 Soi kiitos, Jeesus, sinulle
meidät valon lapsiksi” (4. säkeistö.) Virsi
laulaa Jeesuksen syntymästä pelkin paradoksein.
Tätä Martti Lutherin kirjoittamaa tai muotoilemaa jouluvirttä lauletaan melko harvoin, ja
sen sävelmä on jäänyt oudoksi nykypolville.
Virren merkitys aikaisemmin on ollut kuitenkin eri luokkaa mitä se on nyt. Lutherin virttä
”Gelobet seist du, Jesu Christ” laulettiin varhaisemmassa muodossaan leisinä jo keskiajalla.
Lutherin teksti ja sen käännökset saavat värityksensä leisin Kyrie-huudosta. Se on säilynyt
virren Suomen virsikirjassa olevassa käännöksessä, mutta Ruotsin virsikirjassa se on
muuttunut ”Kiitos Jumalan” huudoksi 1800luvun alussa, liittyyhän se enkelten lauluun
jouluevankeliumissa.
Virsityössään Luther usein liittyi johonkin
ennestään tuttuun, niin tässäkin. Ensimmäinen
säkeistö oli tuttu, katolinen keskiaikainen
kansankielinen laulu, jollaisia oli syntynyt
latinankielisten sekvenssin pohjalta. Sekvenssit päättyivät usein kreikankieliseen huudahdukseen Kyrie eleison joka joskus sai muodon
Kyrieleis. Siitä on johdettu tällaisista virsistä
käytetty nimitys leisi. (ks. selitys s. 16)
Niilo Rauhala on muutenkin tehnyt virteen
uuden käännöksen Frostensonin muokkauksen pohjalta, jotta se soveltuisi paremmin
Ruotsin virsikirjan melodiamuotoon, vaikka
se onkin lähes sama samanlainen myös Suomen kirkon virsikirjassa. Sävelmä on keskiaikainen, Wittenbergissä 1524 painettu sävelmä. Virsikirjamme melodia pohjautuu ns.
Kangasalan käsikirjoituksessa vuodelta 1624
säilyneeseen melodiamuotoon.
Reformaation ajan virret olivat opetusvirsiä.
Evankelinen usko piti laulaa ihmisten muistiin. Näin on myös tämän virren lailta. Luther
nostaa esiin näennäisesti ristiriitaisia teemoja.
Jumala valitsee heikon ja vaatimattoman, jotta
hän voisi tehdä jotain suurta ja merkittävää (1.
Kor. 1:29).
- Vastakohdat rikas - köyhä, kultavaatteet –
seimen oljet ovat myös Lutherin toisessa jouluvirressä, 125. Verratkaa näiden kahden
virren sisältöä toisiinsa. Mitä yhteistä niissä
on, ja millä tavalla tämä virsi eroaa virrestä
125.
Lutherille keskeistä on se suuri ihme, että
Jumala tuli ihmiseksi, että hän luopui taivaallisesta rikkaudestaan ja alensi itsensä, ”kulki
täällä köyhänä, laupiaana, nöyränä" (6. säkeistö). Lutherin virren teema liittyy apostoli
Paavalin sanaan: "Tehän tunnette Herramme
Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas
mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te
rikastuisitte hänen köyhyydestään" (2. Kor.
8:9). Se on muuttanut koko maailman uuden
näköiseksi: ”Se yömme muuttaa päiväksi / ja
- Miksi luulette tämän virren jääneen meille
melko tuntemattomaksi jouluvirreksi?
Mitä muita jouluvirsiä on virsikirjassamme,
joita olette laulaneet vähän tai ei lainkaan?
14
KLASSINEN PÄÄSIÄISVIRSI
467 Kuoleman kahleet murtanut
Martti Lutherin pääsiäisvirsi ”Kuoleman kahleet murtanut” ei ole tullut meillä Pohjolassa
kovinkaan keskeiseksi pääsiäisvirreksi. Liekö
syy siinä, että virren sävelmä ei ole kovin
helppo.
da”, vaan Halleluja, josta paastonaikana on
pidättäydytty.
Tämän virren kohtalot ovat Ruotsin virsikirjassa olleet erilaiset kuin Suomessa. Virressä
on alkuaan seitsemän säkeistöä, meidän kirjassamme on vain neljä. Toisen säkeistön kuvaamaa kiivasta taistelua Luther latinankielistä alkutekstiä laajentaen kuvasi värikkäästi:
”Ihmeellinen oli sota, kun kuolema ja elämä
painivat keskenään. Elämä voitti, se nielaisi
kuoleman. Kirjoitus (= raamattu) on meille
kertonut, kuinka yksi kuolema nielaisi toisen
kuoleman. Näin kuolema joutui pilkattavaksi.” Bach toistaa kantaatissaan useaan kertaan
saksan sanaa ein Spott – pilkka, pilkka, pilkka
– kuin sanoisi kuolemalle: – Ähäkutti!
Virsi pohjautuu keskiaikaiseen pääsiäileisiin
”Christ ist erstanden” ja pääsiäissekvenssiin
”Victimae paschali laudes” joka taas on pohjana virrelle 464. Niin virren teksti kuin sävelmä esiintyy J. S. Bachin pääsiäisajan kantaateissa (BWV 4). Kantaatissa ”Christ lag in
Todesbanden” virren säkeistöistä rakentuu
itse asiassa muunnelmasarja, jossa Bach lisää
Lutherin tekstiin oman musiikillisen eksegeesinsä.
Luther kuvailee virressään pääsiäisen tapahtumia ja niiden merkitystä. Vanhan testamentin, vanhan liiton esikuvat ennakoivat pääsiäistä uudessa liitossa. Vanhan liiton pääsiäisateria on muuttunut ehtoolliseksi. Virsi ei
sinällään ole teologisesti opettava, vaan kertova, kuvaileva. Elämän ja kuoleman välinen
taistelu on päättynyt Kristuksen noustessa
kuolleista. Siitä virsi lähteekin liikkeelle, ja
siihen palataan virren viimeisessä säkeistössä.
Ei enää lauleta ”Kyrie elesion, Herra armah-
Virren vanhin ruotsinnos oli vuoden 1562
virsikirjassa ja suomennos Jacobus Finnon
virsikirjassa 1582. Nykyinen suomennos
Ruotsin kirkon virsikirjassa perustuu Anders
Frostensonin uudistamaan ruotsinkieliseen
tekstiin jonka sitten Niilo Rauhala on suomentanut.
Virren sävelmä on todennäköisesti Lutherin
sävellys. Se liittyy kyllä edellä mainittuun
sekvenssiin ”Victimae paschali”. Se on pai15
nettu ensimmäisen kerran 1524 ja meillä sen
vanhin muoto on säilynyt suomalaisessa Kangasalan käsikirjoituksessa vuodelta 1624.
- Miksi luulette, että tämä virsi on jäänyt niin
vähälle käytölle meillä?
- Jos teillä on mahdollisuus, kuunnelkaa J. S.
Bachin tästä virrestä kirjoittamaa kantaattia
(BWV 4, ”Christ lag im Todensbanden”) Siitä
löytyy erilaisia äänitteitä mm. You Tubelta
googlaamalla.
- Verratkaa tätä virttä joihinkin tuntemiinne
ja usein käyttämiinne pääsiäisvirsiin. Miten
tämä virsi eroaa niistä, vai löytyykö niistä
yhteisiä piirteitä.
Monissa Luhterin virsien esittelyissä esiintyy kaksi meille outoa käsitettä, leisi ja sekvenssi
Leisi sana tulee kreikan kielisistä ”Kyrie eleison” (Herra, armahda) sanoista. Se esiintyy myös ”Kyrieleis”
muodossa. Leisilaulut syntyivät siten, että Kyrie eleison - rukoushuudon sävelkuviolle asetettiin uutta tekstiä.
Koska säkeistö päättyi aina sanoihin Kyrie eleison tai Kyrieleis, ryhdyttiin laulua kutsumaan leisiksi. Nämä
välisäkeistöt olivat kansankielisiä, ja niillä oli siten merkitystä kansaopetuksen kannalta.
Sekvenssi - ”se, mikä seuraa perässä”. Tällä nimellä kutsuttiin latinankielistä, säännölliseen mittaan tehtyä
laulutekstiä. Epistolan jälkeen seurasi psalmisäkeistä muodistunut gradualelaulu, - siis päivän virsi - joka
juhlapäivinä päättyi hallelujaan. Tämän hallelujan viimeiselle vokaalille asetettiin monta säveltä, että siitä
muodostui pitkä, melismaattinen sävelkuvio. Näille hallelujan loppuvokaalin sävelille alettiin laatia itsenäisiä
säkeistöjä ja näitä laulutekstejä alettiin kutsua sekvensseiksi.
Muita keskiaisten sekvenssin pohjalta kirjoitettuja virsiä on mm. 151 Tänään Kristus noussut on, 517 Maailma nyt uudistuu ja 634 Koittaa päivä vihan ajan.
16
SYVYYDESTÄ MINÄ HUUDAN
537 Sinua huudan Herrani
Lutherin mukaan kristillinen vanhurskaus ei
ole muuta kuin syntien anteeksiantamusta.
Kristuksen valtakunta on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta. Isossa katekismuksessaan Luther sanoo: ”Kristikunnassa on kaikki
olemassa sitä varten, että saisimme sen keskuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka
päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien
anteeksiantamusta”. Vähästä katekismuksesta
olemme oppineet, että Pyhä Henki "joka päivä
antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi". Useat Lutherin
virsistä ovat Raamatun psalmeja runomuotoon muokattuina. Luther liitti niihin lisäksi
uusia ajatuksia. Niinpä tässä virressä on mukana hänen vanhurskauttamisoppinsa: "ei auta
omat tekomme, muu apu täytyy olla".
”Sinua huudan Herrani” on Lutherin varhaisimpia virsiä. Se sisältyi ensimmäiseen luterilaiseen virsivihkoseen (1524), joka tunnetaan
nimellä Achtliederbuch, koska siinä oli kahdeksan virttä; niistä neljä oli Lutherin kirjoittamia.
Martti Lutherin virsi ”Sinua huudan Herrani”
lähtee liikkeelle psalmista 130: "Syvyydestä
minä huudan sinua, Herra. - Jos sinä, Herra,
pidät mielessäsi synnit, kuka silloin kestää?"
Virsi ei ole tarkasti ottaen psalmin parafraasi,
vaan Luther tulkitsee sen avulla mm. Roomalaiskirjeen sanomaa ja virren keskipisteeksi
Luther nostaa anteeksiantamuksen. Voi sanoa,
että virressä kohtaavat Vanha ja Uusi testamentti.
Suomeksi tämä virsi on ollut ensimmäisestä,
Jacobus Finnon toimittamasta virsikirjasta
(1583) alkaen. Virren suomennos virsikirjassamme on Suomen virsikirjaehdotus 1984:n
mukainen. Hyvin todennäköisesti myös virren
sävelmä on Lutherin käsialaa. Kun siitä ei
kuitenkaan ole täyttä varmuutta, on meidän
virsikirjassamme vain varovainen alkuperämerkintä: Wittenberg 1524.
Virren aloittava psalmin avunhuuto saa nimittäin vastauksen, jonka pohjana on Uuden testamentin peruslause: "Ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia
tekoja" (Room. 3:28). Tässä ollaan reformaation sanoman ytimessä. Ja virsi, joka alkoi
hätähuudolla, päättyy voittolauluun viidennessä säkeistössä.
- Missä eri tilanteissa olette tätä virttä laulaneet. Mitä muistoja ne tilanteet tai tämän virren laulaminen tuovat mieleen?
17
LUTHERIN KÄÄNTÄMIÄ VIRSIÄ
HENKI HELLUNTAIN - Kaksi helluntaivirttä
50 Oi Pyhä Henki, Herramme
ki, Herramme.” Se on helluntaivirsi, jota on
Suomessa käytetty myös saarnavirtenä.
Virsikirja on monessa mielessä erikoinen kirja. Se on elävä antologia, jonka vanhimmat
tekstit ovat yli 1000 vuotta vanhoja, mutta
silti edelleen eläviä. Eikä virsikirja ole antologia siinä mielessä, että siinä olevat tekstit
olisivat juuri siinä sanamuodossa, jossa ne on
kirjoitettu tai julkaistu ensimmäistä kertaa
suomeksi.
Mikael Agricola suomensi tarkasti. Niinpä
hän latinankielisen tekstin mukaisesti puhuttelee Pyhää Henkeä sanoin: Seitsemänkertainen annos, Jumalan oikean sormi.
Annos tarkoittaa tässä lahjaa. Tunnetuksi opin
Hengen seitsemästä lahjasta on tehnyt Pyhä
Bonaventura
(1221-1274),
fransiskaaniveljistön merkittävin teologi ja opettaja. Oppi
perustuu Jesajan 11. luvun alkuun, jossa tulevan hallitsijan saamiksi Hengen lahjoiksi luetellaan viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuuden tunteminen ja Herran pelko. Nykyinen
raamatunkäännös tuntee siis vain 6 lahjaa, ja
niin tunsi myös hepreankielinen Jesajan teksti. Mutta keskiajalla käytetyt Vanhan Testamentin käännökset, kreikankielinen Septuaginta ja latinankielinen Vulgata luettelivat:
viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuuden
tunteminen, hurskaus ja jumalanpelko. Näin
saatiin pyhä luku seitsemän. Se kävi yksiin 7
kuolemansynnin, 7 laupeudentyön, 7 päähyveen ja 7 sakramentin kanssa.
Sitä voidaan sanoa myös tästä virrestä. Se on
ikiaikojen juhlahymni ”Veni, Creator Spiritus”, joka on kaikunut kuninkaiden kruunajaisissa, piispanvihkimyksissä ja muissa suurissa
tapahtumissa. Meillä sillä on ollut sijansa
esimerkiksi pappis- ja piispanvihkimyksissä.
”Veni, Creator Spiritus” on tunnetuimpia keskiaikaisia hymnejä. Latinankielinen helluntaihymnin kirjoittajaksi on arveltu monia
kirkkohistoriasta tuttuja, merkittäviä miehiä:
Ambrosius, Kaarle Suuri, Alkuin ja varsinkin
Gregorius Suuri sekä Hrabanus Maurus (n.
776-856). Vaaka on painunut viimeksi mainitun hyväksi. Saksalainen Hraban(us) oli aikansa oppineimpia miehiä. Hän vaikutti kauan opettajana ja apottina ja tuli vuonna 847
Mainzin arkkipiispaksi. Nimi tuntuu kaikkea
muuta kuin saksalaiselta, mitä se kuitenkin
on: muinaisyläsaksan sanaa ”hraban” vastaa
nykysaksan Rabe = korppi.
Entä tuo Jumalan oikean sormi? Matteus 12:
28 mainitsee, että Jeesus ajoi ulos pahoja
henkiä ihmisistä Jumalan Hengen voimalla,
mutta Luukas 11: 20 kirjoittaakin, että Jeesus
teki sen Jumalan sormella, joten pääteltiin,
että Pyhä Henki on Jumalan oikean käden
sormi. Tästä hymnin kohdasta Michelangelon
arvellaan Roomassa joskus Agricolan syntymän aikoihin saaneen innoituksensa paavi
Sixtuksen kappelin freskoon, jossa Jumala luo
Aadamista elävän olennon koskettamalla oikean kätensä etusormella Aadamin sormea.
Pyhä Henki siis toimi jo ensimmäisen ihmisen
syntyessä.
”Veni, Creator Spiritus”, ”Tule, Pyhä Henki”
on kirjoitettu 809. Virrestä oli varhain kansankielisiä käännöksiä, saksannos on jo 1300luvulta. Luther käänsi sen uudelleen saksaksi
ja sitä kautta se käännettiin pian myös ruotsiksi.
Vanhin suorasanainen suomennos siitä on
Mathias Westhin käsikirjoituksessa 1540luvulta, samoin siitä on käännös Mikael Agricolan Rukouskirjassa. Mikael Agricola teki
siitä myös runomuotoisen käännöksen rukouskirjaansa ja se seuraa tarkemmin alkuperäistä latinankielistä tekstiä kuin Lutherin
saksannos. Siitä on kielellisesti uudistettu
Suomen kirkon vk:n virsi 111 ”Oi Pyhä Hen-
Agricolan ohella Jacobus Finnokin suomensi
Veni, Creator -hymnin seuraten Olaus Petrin
Lutherin pohjalta tekemää ruotsinnosta. Hänelle Pyhää Henki on ”Isän sormi”, mutta
18
vain ”runsas lahjain antaja”; tämä Jacobuksen
sanonta on yhä mukana virressämme. Hymnien yleiseen tapaan nykyinenkin virsi päättyy
Gloria Patri -säkeistöön, Kolminaisuuden
ylistykseen.
muokkaus, joka meillä on virsikirjassamme,
on Samppa Asunnan tekemä, ja virsi on samassa sanamuodossa kuin Suomen virsikirjassa. Virren sävelmä on samalta ajalta kuin
teksti, joidenkin mukaan hieman nuorempi,
ehkä 820-luvulta.
Virren teksti on joutunut vuosisatojen aikana
monien muokkausten kohteeksi. Viimeisin
51 Jo saavu, Henki, Jumala
Muutama virsi virsikirjassamme esiintyy useassa eri muodossa. Virsi ei ole vain erikielisenä käännöksenä, vaan saattaa esiintyä erilaisina muokkauksina myös saman kirjan kansien
välissä. Niin on virren 51 laita. Sen juuret
ovat keskiaikaisessa kulkuelaulussa, jonka
latinankielinenkin teksti löytyy virsikirjastamme, virrestä 361. Antifoni ”Veni Sancte
Spiritus, reple” lienee peräisin 1000-luvulta.
Virsi kääntyi suomeksi Laurentius Petrin
ruotsinnoksen kautta. Suomenkielistä virttä
muokkasi 1800-luvulla Elias Lönnrot seuraten
jossain määrin Lutherin sanamuotoja. Vielä
vuoden 1938 virsikirjassa virsi oli 3säkestöinen ja sitä laulettiin samalla sävelmällä kuin Ruotsin virsikirjassa, mutta Suomen
virsikirjaan virsi on muokattu kuusisäkeistöiseksi.
Virsi 51 on Martti Lutherin muokkaus tästä.
antifonista, tai oikeastaan vain virren ensimmäinen säkeistö, toinen ja kolmas ovat hänen
kirjoittamiaan. Uusissa säkeistöissä kehotetaan reformaation hengessä sotimaan urhoollisesti.
Nykyinen ruotsinkielinen teksti on Britt G.
Hallqvistin muokkaama, ja koska se on edelleen kolmisäkeistöinen, Suomen virsikirjan
tekstiä ei voitu käyttää. Niinpä Pekka Kivekäs
käänsi virren uudelleen. Siten meillä on käytössämme tämän virren alkuperäisempi versio
kuin Suomessa.
Suomen vuoden 1938 virsikirjaan asti säilyi
toisen säkeistön alkuperäinen ajatus, joka
Maskun Hemmingin virsikirjassa 1600 luvun
alusta kuului: "Pois ota opit väärät voimallas".
Virren sävelmä lienee alkuaan saksalainen
kansanlaulu, jota on käytetty kulkuelauluna.
Siinä on vanhoja piirteitä, mm. se on syllabinen ja ambrosiaanisen hymnin tapaan uusi säe
alkaa samasta sävelestä, mihin edellinen päät19
tyy. Vain viimeinen säe tekee poikkeuksen.
Ehkäpä tämä on helpottanut virren käyttöä
kulkuelauluna.
- Nämä virret kertovat Pyhän Hengen tehtävistä.
Poimikaa niitä sieltä. Verratkaa niitä toisiinsa sekä Lutherin kolmanteen helluntaivirteen
362.
- Miten näiden virsien kuvaus helluntain
Hengestä eroaa toisistaan tai muista helluntaivirsistä virsikirjassamme tai painottavat
helluntain sanomaa eri tavalla?
20
VANHIN JOULUVIRSI
112 Jeesus Kristus meille nyt
Jouluvirsi 112 on virsikirjamme vanhinta aineistoa ja siksi se on ensimmäisenä jouluvirsien osastossa, mutta jostain syystä se on jäänyt muiden, uudempien jouluvirsien varjoon.
Virren tekijä Aurelius Ambrosius (n. 340397) luetaan kirkkoisiin, Augustinuksen tavoin
näistä
suurimpiin.
Kirkkoisäkunnianimellä tarkoitetaan tiettyjä vanhan
kirkon piispoja ja opettajia, joiden vaikutus
kirkon opin ja elämän kehitykseen on ollut
erityisen huomattava. Ambrosius oli virkamies, Pohjois-Italian maaherra, kun hänet
vuonna 374 valittiin Milanon piispaksi.
olennainen piirre; uusi säe alkaa samasta sävelestä, johon edellinen säe päättyy.
Virsi on ollut suomeksi jo Hemminki Maskulaisen virsikirjassa ”Tule toivottu turva
tänn’”. Hemminki on käyttänyt suomennoksensa pohjana niin Lutherin saksannosta kuin
Olavus Petrin ruotsinnosta.
Virren suomennos on kokenut monia muutoksia historiansa aikana. 1900-luvulla sen kieliasua on muokattu kahdesti, eikä sen nykymuoto ole Ambrosiuksen hymnin eikä Lutherinkaan virren suora käännös. Aihe ja ainekset
ovat Ambrosiukselta. Kun vielä runomittakin
on muuttunut matkan varrella, niin sekään ei
ole oikein ”ambrosiaaninen”.
Ambrosiusta on pidetty kirkkolaulun ja seurakuntavirren isänä. Länsimaisessa jumalanpalveluksessa oli Ambrosiuksen aikana laulettu
lähinnä vain Raamatun psalmeja. Ambrosius
loi kansanomaisen hymnilaulun, jossa seurakunta sai laulaa mukana. Jo omana aikanaan
Ambrosiuksen kehittämä kirkkolaulu sai suuren suosion.
Virsikirjamme suomennos on Tauno Väinölän
Suomen virsikirjassa olevan muokkauksen
varovainen muokkaus.
Ambrosiuksen jouluvirren latinankielinen
alkumuoto ”Veni redemptor gentium“ sisältää
muistumia apostolisesta uskontunnustuksesta,
jonka muotoutui lopulliseen asuunsa juuri
noihin aikana. Virren pääajatukset liittyvät
uskontunnustuksen toiseen kappaleeseen;
Kristus on yhtä Isän kanssa, hän ei tullut ihmiseksi, hän on samaa olemusta kuin Isä ja on
palannut takaisin Isän luo.
- Jouluun liittyviä perinteitä on joskus vaikeaa uudistaa tai muuttaa. Monet joululaulut
ovat vanhoja, joissa joulun tunnelmaa ja idylliä kuvataan menneiden vuosikymmenien,
jopa vuosisatojen kuvilla. Samoin monet jouluvirtemme ovat säilyneet lähes muuttumattomina ainakin 1900-luvun alkupuolelta
saakka.
Miettikää, mikä voisi olla syynä siihen, että
tämä jouluvirsi on menettänyt suosiotaan,
eikä sitä juurikaan lauleta?
Virren melodiakin saattaa olla Ambrosiuksen
käsialaa. Se on kuitenkin kokenut muokkauksia ja Saksassa, Erfurtissa se on muotoutunut
meidän tuntemaksi rytmilliseksi koraaliksi,
joka soveltuu Martti Lutherin saksantamaan
hymniin ”Nun komm, der Heiden Heiland”;
nähtävästi juuri Luther muokkasi melodian
suunnilleen nykyiseen, yksinkertaiseen muotoon. Luther lisäsi Ambrosiuksen hymniin
loppusoinnut ja muutti säkeet alkamaan iskulla eikä kohotahdilla kuten Ambrosius. Ambrosiuksen hymni oli loppsoinnuton. Niin
melodia kuin tekstikin esiintyy monissa J. S.
Bachin adventti- ja joulukantaateissa. Virren
sävelmässä on vielä sen syntyajan sävelmille
-Virsipaketti 1:ssä on esiteltynä toinen Ambrosiuksen virsi, 500. Verratkaa näitä kahta,
kenties virsikirjamme vanhinta virttä toisiinsa. Mitä yhteistä niissä on?
-Tästä virrestä on useita urkukoraaleja ja
mm. J. S. Bach on käyttänyt sitä kahdessa
kantaatissaan. Jos teillä on mahdollisuus,
kuunnelkaa näitä koraaleja tai kantaatteja.
Niitä löytyy mm. You Tubelta googlamalla:
Nun komm, der Heiden Heiland
21
KOLMINAISUUSVIRSI – MUTTA VAIN YKSI SÄKEISTÖ
336 Luoja Kolmiyhteinen
Tämän kolminaisuusvirren julkaisi Martti
Luther 1524, mutta hän on käyttänyt siinä
esikuvana vanhempia hymnejä. Sen taustalta
löytyy saksalainen 1480 koulujärjestykseen
painettu Maria-hymni, jossa oli useita säkeistöjä litaniatyyppisen rukouksen tapaan. Myös
eräs toinen pyhimysrukouslaulu näkyy virren
taustalla. Luther on kohdistanut virren kolmiyhteiselle Jumalalle.
keaa Suomen virsikirjan tekstistä siinä määrin, että Pekka Kivekäs on kääntänyt sen uudelleen.
Virren sävelmä periytyy keskiajalta ja julkaistiin Lutherin tekstin kanssa 1524. Sävelmä on
keskiaikainen kulkuelaulun melodia ja muistuttaa suuresti eräitä teinien tanssin säestyksenä käytettyjä Piae Cantiones -kokoelman lauluja. Ruotsin kirkon virsikirja on rytmittänyt
sitä tanssillisemmaksi kuin se on Suomen
kirkon virsikirjassa. Voisi kokeilla sen esittämistä tanssin tapaan - silloin sen ylistyksen ja
riemun sävyt korostuisivat. Muutama rumpu,
tamburiini ja nokkahuilu mukaan!
Virsi käännettiin ruotsiksi 1567. Vielä 1800luvulla siinä oli kolme säkeistöä, Kolminaisuuden kullekin persoonalle omansa. Virsikirjaan on jäänyt käyttöön lopultakin vain yksi
säkeistö.
Virren vanhin suomennos on Jacobus Finnon
– tähän tapaan Turun koulun rehtori riimitteli:
Viholinen pois aija,
Pidhä meit vscos vahuas,
An meidhän olla rauhas
Quin olem tääl tuonen kauhas,
Suo meil taiuasa maija (=maja)
Caickein ystäuäis cansa,
An vältä pirun ansa,
Ia heluetin alho lansa (=pohja).
---Valista sokiat mielet,
Perca rinnat ia kielet
Pahudhest quin nijs liene,
Taidholla mös meit lahiot,
Että me tundisim sinun,
Vedhä meit Christuxen siuun, (=sivuun,
luokse)
Quin sielust ottais pois kiuun. (=kivun).
- Missä eri tilanteissa kolminaisuusvirsiä käytetään. Onko jokin muu kolminaisuusvirsi
teille tutumpi kuin tämä?
-Mitä eri kuvia Pyhästä Kolminaisuudesta
nousee mieleenne?
Jacobuksen suomennos otettiin sellaisenaan
vuoden 1701 virsikirjaan, mutta nykyinen
suomenkielinen teksti on Elias Lönnrotin
suomentama 1864. Lönnrot suomensi virren
kaikki kolme säkeistöä, mutta virsikirjaan
1886 se kuitenkin otettiin vain yksisäkeistöisenä; alkusanat "Auta, Isä Jumala" vaihdettiin
silloin sanoiksi "Kolm'-yhteinen Jumala".
Lönnrot seurannee siinä J. O. Wallinin ruotsalaista muokkausta. Virsikirjamme teksti poik-
- Millainen rukous litania on?
- Virikirjamme Luther-virsien joukossa on
useita helluntai- ja kolminaisuusvirsiä. Niitä
lauletaan kuitenkin melko harvoin. Voisiko
syynä siihen olla, että kirkon suurisa juhlista
helluntai on menettänyt eniten asemaansa?
Miksi näin on päässyt käymään?
22
EHTOOLLISOPETUSTA LAULETTUNA
387 Jeesus Kristus, elämämme
Vanhimpiin suomennettuihin virsiin kuuluu
virsi ”Jesus Christus Lunastajam”. Latinankielinen teksti ”Iesus Christus nostra salus”
sisältyi Suomen keskiajan koululaulujen kokoelmaan Piae Cantiones (1582), osastoon De
Eucharistia (ehtoollisesta). Alkuteksti kertaa
yksinkertaisella tavalla katolisen ehtoollisopin
perusasiat, ja sitä voidaankin pitää eräänlaisena muistin apulaisena niille Turun koulun
pojille, jotka pääsemättä opiskelemaan Euroopan yliopistoihin jäivät vaatimattomiksi
maalaispapeiksi Suomen – laulun mainitsemat
asiat piti papin osata opettaa kansalle.
sielunhoidollinen ja valmistaa laulajaa osallistumaan ehtoollisen sakramenttiin. Virren sävy
on vahvan opettava ja nöyryyttä korostava.
Virsi kuvaa sitä, millainen oikea ja arvollinen
ehtoollisvieras ja ehtoollisellakäynti on. Luther panee Kristuksen suorastaan houkuttelemaan ihmisiä ehtoolliselle: ”Tulkaa te köyhät,
antakaa minun armahtaa itseänne. Kukaan
lääkäri ei ole hädässä vahva, hänen taitonsa
muuttuu suorastaan pilaksi.” Virren vastaukset liittyvät raamatunkohtiin: Matt. 9: 12 (Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat) ja
11: 28 (Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn
ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille
levon).
Mikael Agricolan suomenkielisessä messussa
vuodelta 1549 mainitaan tämä virsi ehtoollisen aikana ruotsiksi laulettavana virtenä.
(Sakramenttii jagettaisa mahtaa veisata ruotsin eli latinan kielen ”Jesus Christus är vår
helsa” tai ”Gudh wari loffuat” eli ”Discubuit
Jesus” eli ”Divinum mysterium” etc. )
Keskeistä Lutherin ehtoolliskäsityksessä
edusti viimeinen säkeistö, joka ei ikävä kyllä
koskaan päätynyt Ruotsiin eikä Suomeen:
(Ehtoollisen) Hedelmä ei saa jäädä pois:
sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin, että
hän voi nauttia sinut samalla tavoin kuin
sinä olet saanut nauttia Jumalan.
Hemminki Maskulainen suomensi Piae Cantiones -laulun 1616 siten, että säkeiden alkukirjaimista muodostui nimi IOHANNES
HUSS. Virsi mainitaan ehtoollisvirtenä vuoden 1614 kirkkokäsikirjassa, mutta se on
varmaankin suomennettu jo aikaisemmin.
Virsi sisältyi vuonna 1530 julkaistuun kymmenen ruotsinkielisen virren kokoelmaan,
jonka valmistelussa on enemmän tai vähemmän ollut mukana Ruotsin reformaattorina
mainittu Olavus Petri. Kuten monet Olavus
Petrin aikakauden virret tämäkin poikkesi
melko lailla ilmeisestä esikuvastaan, Lutherin
ehtoollisvirrestä. Säkeistöjen lukumäärä oli
noussut 10:stä 12:een. Lutherin viimeinen
säkeistö (10) jätettiin silti ruotsintamatta.
Olaus Petrin vapaasta muotoilusta virren
suomensi jo 1582 Jacobus Finno. Vanhinta
suomalaista virsirunoutta tutkinut P. J. Kurvinen onkin sanonut tätä virttä Petrin eikä Lutherin virreksi.
Lutherin virren taustalla olevalle tekstille on
eri lähteissä ja eri aikoina ollut useita eri kirjoittajia. Virren lähteeksi ilmoitetaan latinankielinen hymni ”De coena Domini” - Herran
pöydästä. Hymnin latinankielisen tekstin säkeistöjen 1-8 alkukirjaimista muodostuu akrostikon, sana IOANNES. jonka on tulkittu
viittaavan Johannes Hussiin, tsekkien kansallissankariin (1369 – 1415). Joidenkin lähteiden mukaan taas virren kirjoittaja olisi tshekkiläinen, Prahan arkkipiispa Johannes von
Jenstein, joka eli 1300-1400 -lukujen vaihteessa.
Ruotsin virsikirja ilmoittaa virren olevan saksalaista alkuperää, 1300-luvulta, Suomen
ev.lut. kirkon virsikirja ilmoittaa Jensteinin n.
1400 olevan virren tekijä, tosin kysymysmerkillä.
Martti Luther tunsi latinankielisen laulun ja
hänkin luuli sitä Hussin sepittämäksi. Hän
laati siitä saksankielisen virren ”Jesus Christus unser Heiland”. Virren alkuperäksi hän
merkitsi: P. Johannes Hussin laulu, paranneltuna. Parantelu tarkoitti, että Luther kirjoitti
virren jokseenkin uusiksi. Lutherin virsi on
Virren on nykyiseen ruotsinkieliseen asuunsa
muokannut Anders Frostenson. Pekka Kivekäs on suomennoksessaan seurannut Luthe23
rin-Frostensonin tekstiä, joten se eroaa jonkin
verran Suomen kirkon virsikirjan tekstistä.
Mitä kaikkea ehtoolliseen liittyviä motiiveja
tämä virsi esittele?
Virren sävelmä on uniikkisävelmä, se esiintyy
vain tämän virren yhteydessä. Melodia on
painettu Erfurtissa 1524 mutta säilyneet käsikirjoitukset kertovat, että se on sitäkin vanhempi.
- Virsikirjassa on kunkin virren alla lueteltu
lyhyesti virren eri vaiheet alkutekstistä nykyiseen käännökseen. Tutustukaa tämän virren
käännösvaiheisiin. Siinä voi auttaa s. 5 taulukko virikirjojemme vaiheista. Voitte verrata
virren suomenkielistä tekstiä myös Suomen
kirkon virsikirjan tekstiin (numero 222) Millä
tavalla käännökset eroavat toisistaan?
Akrostikon on lyriikkaan liittyvä termi, jolla yleensä tarkoitetaan runoa, jonka säkeiden tai säkeistöjen alkukirjaimet muodostavat aakkosellisen kokonaisuuden tai (tekijän) nimen, jopa lauseen.
Esimerkiksi jotkin Raamatun psalmeista ovat akrostikoneja, eli ns. alfabeettisia psalmeja (mm. Psalmit 9, 10,
25, 34, 37, 111, 112, 119, 145), eli jokainen jae alkaa heprealaisten aakkosten eri kirjaimella, aakkosellisessa
järjestyksessä. Akrostikon on lähes mahdoton säilyttää virsiä eri kielille käännettäessä.
Luther ja Jan (Johann) Huss jakavat ehtoollista molemmissa muodoissa. Vasemmalla Luther ja Saksin
vaaliruhtinas Johann. Oikealla Huss ja Weisen vaaliruhtinas Friedrich. Alttarin keskellä kaivo, jossa on
elämän vesi. Ristiinnaulitun haavoista vuotaa verta, joka symbolisoi Kristuksen todellista läsnäoloa ehtoollisessa. Allegorinen kuva, jolla esiteltiin evankelista, ”puhdasta” oppia. Lucas Cranachin puupiirros n.
v. 1550.
24
LUTHERIN VIRSIEN INNOITTAMIA VIRSIÄ
VAIN VÄHÄN LUTHERIA
33 Oi Jeesus, synnyit maailmaan
”Oi Jeesus, synnyit maailmaan” edustaa
Ruotsin vanhinta luterilaista virsiperintöä. Sen
tekijä on ollut itse Ruotsin reformaattori Olavus Petri (1493-1552), joka Lutherin ja Melanchtonin oppilaana oli valmistunut maisteriksi Wittenbergin yliopistossa. Kun hän palasi takaisin Ruotsiin, hänen samansa vaikutteet
liittyivät myös Kustaa Vaasan ajatuksiin, olivathan molemmat, tosin eri syistä, kriittisiä
katolista kirkkoa kohtaan. Olaus Petristä tulikin Tukholman suurkirkon kirkkoherra, pastor
primarius. Hän sekä kirjoitti että käänsi virsiä.
Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa
olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne,
jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on
myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän
on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka
hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös
lahjoittanut kirkkautensa.”
Virren sävelmä on kotoisin Saksasta, painettu
Strasbourgissa 1525. Se on Suomessa myös
Paul Gerhardtin tunnetun jouluvirren ”Nyt
seimellesi seisahdun” sävelmänä, ja kenties
siksi tämäkin virsi välittää jotakin joulun tunnelmasta ja sanomasta, ei vähiten virren alkusanojen takia.
Vuosi 1526 oli Ruotsin kirkon historiassa
merkittävä. Silloin ilmestyi Uusi testamentti
ruotsiksi sekä ensimmäinen ruotsinkielinen
virsivihkonen, nimeltään ”Swenske sånger
eller wijsor”. Molempien näiden ”tekijä” oli
Olaus Petri
Voisi luulla, että jouluvirren sävelmä olisi
otettu myös tähän virteen. Todellisuudessa on
kuitenkin tapahtunut päinvastoin. Vuoden
1701 ”Vanhassa virsikirjassa” oli adventti- ja
jouluvirsien välissä kolmen virren osasto
"Christuksen lihaan-tulemisesta", johon sisältynyt tämä virsi, silloin alkusanoilla ”O Jesu
Christ’! kuin luontom’ sait”. Virsi on nyt
Suomen virsikirjassa on sijoitettuna osastoon
"Jumalan armo Kristuksessa". Virsi painettiin
suomeksi Jacobus Finnon virsikirjassa 1583.
1800-luvulla tekstiä muokkasi Elias Lönnrot.
Olaus Petrin virsivihosta ei ole säilynyt ensimmäistä painosta. 1536 painetussa laitoksessa on 47 virttä, joista kahdeksan lienee
Petrin itsensä kirjoittamia. Yksi niistä on tämä
virsi. Nykyään sitä ei pidetä täysin Petrin itsensä kirjoittamana; sen taustalla häämöttää
Lutherin virsien ajatuksia, erityisesti virrestä
32, ”Oi seurakunta, iloitse”. Molempia sävyttää sama pelastuksen ilo. Yhteyttä Kristukseen leimaa uskon kautta saavutettu varmuus.
Ja kun Luther kutsuu iloitsemaan, Olavus
Petri vastaa: ”Riemuita sydämemme saa”.
Virren sanoma on mitä suurimmassa määrin
evankelinen, ja se liittyy mm. Room. 8: 29
kohtaan: ”Me tiedämme, että kaikki koituu
niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja
jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Ne, jotka hän edeltäkäsin on
valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman
Ruotsinkieliseen tekstiin tulleiden muutosten
vuoksi suomennosta jouduttiin muokkaamaan
jonkin verran virsikirjaamme varten. Virsi on
siis ollut suomalaisessa virsikirjassa aivan
alusta asti ja tämä saksalainen sävelmä on
aina kuulunut siihen.
-Verratkaa tätä virttä virteen 32, joka on siis
ollut esikuvana tälle virrelle. Mitä yhteistä
niissä on?
25
TUTTU, MUTTA UUSI
477 JUMALA VAHVA TURVA ON
Martin Lutherin virsi ”Ein feste Burg” on
tämän virren lähtökohta. (Katso virsi 237 s.
9). Lutherin virren ruotsinnoksen vanhat sanamuodot 1800-luvun alusta tahdottiin säilyttää virsikirjan ekumeenisessa osassa lähes
sellaisenaan. Mutta virrestä haluttiin myös
lähemmäs Lutherin alkutekstiä liittyvä käännös. Tämä virsi 477, Olov Hartmanin tulkinta
Lutherin virren pohjalta, on oikeastaan uusi
virsi. Sen sävelmäkin on hieman erilainen
kuin virrellä 237, joka sekin on hieman erilainen kuin yleensä, esimerkiksi Suomessa tai
Saksassa laulettu sävelmämuoto.
hymnologi Karl-Johan Hansson ja hänen ruotsalainen kollegansa Sven Åke Selander toteavat että Hartmannin tulkinnassa voitonvarmat,
sotaiset kuvat ovat muuttunet itsensä antamisen, kenosiksen teologiaksi. Kun ihminen on
joutunut destruktiivisten voimien valtaan,
pelastaja ei kannakaan voitonkruunua, vaan
orjatappurakruunua. Lujan linnan asemasta
risti antaa turvan. Näiden kuvien kautta monet
voivat samaistua tänään tähän virteen, joka
monin tavoin kuvastaa 2000-lukua. Mutta,
kysyvät kirjoittajat, onko tämä Lutherin vai
Hartmannin virsi?
Olov Hartman (1906-82) oli tunnettu runoilija, pappi, kirkkonäytelmien kirjoittaja ja hän
toimi Sigtunasäätiön johtajana. Hän on yksi
Ruotsin kirkon virsikirjan keskeisiä runoilijoita, joka on kirjoittanut, muokannut ja kääntänyt virsiä.
Virressä Jumala ei ole vain vanhatestamentillinen voitonsankari, vaan Jumalan Karitsa,
joka voittaa kärsimällä ja kuolemalla. Lutherin virsi päättyy toteamukseen "Se sana seisoo
vahvana, hän ei voi sitä kestää". Hartmanin
virressä ihmisten usko, todistajien usko jää
kaikumaan ja sen seurauksena ristin Sankarin
voitto on taattu.
Hartman esittää Lutherin virren tulkinnassa
hieman erilaisen jumalakuvan kuin Lutherin Wallinin teksti virressä 237. Suomalaisen
Hartmanin virren 1. ja 4. säkeistöissä on useita toisiinsa kiedottuja Raamatun kohtia, jotka yhdessä
muodostavat loogisen ketjun:
1. Jumala vahva turva on,
jos vuoret sortuvatkin,
kun iskee tuho armoton
ja kaataa vahvimmatkin.
On Laittomuus nyt
jo ilmestynyt,
kun oikeuden
syö valta ilkkuen,
ja rakkaus on kuollut.
4. Nyt todistajat vangitaan
kuin kerran Herra pyhä,
vaan kuulkaa:
piinaan kuoltuaan
he todistavat yhä.
Kun yö valkenee,
niin pois pakenee
jo helvettikin,
ja ristin Sankarin
on yksin voitto, valta
Jumala on turvamme ja linnamme,
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka
vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. (Ps. 46)
Me saamme valtakunnan joka ei järky. (Hepr. 12:28)
Silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen
[laiton, vuoden 1938 käännös] (2. Tess. 2:8)
Kun laittomuus lisääntyy,
monien rakkaus kylmenee. (Mt. 24: 12)
Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen
teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi
heille. (Mt. 10:18)
Uskovana hän puhuu yhä kuoltuaankin (Hepr. 11:4).
Ja hyvin teette, jos kiinnitätte katseenne
siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun,
kunnes päivä sarastaa. (2 Piet. 1:19).
Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut:
meidän uskomme. (1. Joh. 5:4)
Vertailkaa tätä virttä ja virttä 237. Kumman teksti puhuttelee teitä enemmän?
26
Perheensä kanssa musisoiva Luther. Pöydän ääressä istuu myös Lutherin työtoveri, Philip Melanchton.
27