Silta_05_2015_lehti
Tamperelainen seurakuntalehti Miksi kirkko tarjoaa peliä lapsille? Toukokuu 2015 Sivu 3 i.fi siltaleht Sisältää Suomen Pipliaseuran liitteen Muusikko Pauli Hanhiniemi haluaa olla Heikompien ihmisten puolella Vedenalaisen maailman rauha kiehtoo Aino Ouraa. Sivu 14 Janne Ruotsalainen Moni nuori aikuinen etsii paikkaansa ja syrjäytyy Sivut 6–7 Tarja Myry Hannu Jukola Hannu Jukola Sivut 8–10 Henna ja Juho haluavat kirkollisen vihkimisen Sivu 19 SILTA 5/2015 PÄÄKIRJOITUS Kirsi Airikka vt. päätoimittaja Tampere 6.5.2015 Aamukaste ja Hääyö palvelevat ihmisiä K evät ja kesä ovat juhlien aikaa. Monissa perheissä valmistellaan jo nuorten valmistumisjuhlia. Kesällä vietetään myös monia kirkollisia juhlia, kuten rippijuhlia ja häitä. Toukokuuhun osuu myös kaksi Tampereen seurakuntien järjestämää kristillistä juhlaa, Aamukaste ja Hääyö. Aamukaste järjestetään 9. toukokuuta, jo seitsemännen kerran. Finlaysonin kirkossa kastetaan yhteensä 18 lasta ja nuorta. Ilmoittautuneita on tällä kertaa ennätysmäärä, ja vauvojen lisäksi tapahtumassa kastetaan myös rippikoulunuoria. Aamukaste on vaivaton ja juhlallinen ristiäisvaihtoehto. Seurakunta tarjoaa juhlavat puitteet ja kakkukahvit. Yhtä helppoa on mennä naimisiin Tampereen seurakuntien Hääyössä, joka järjestetään jo kymmenennen kerran, 13. toukokuuta Finlaysonin kirkossa. Tilaisuudessa vihitään useita pareja saman illan aikana. Kakkukahveilla hemmotellaan hääpareja ja heidän vieraitaan. Palautteissa on annettu kiitosta siitä, että Hääyössä yhdistyvät intiimin vihkimisen ja suuren hääjuhlan parhaat puolet. Myös vaivattomuus houkuttelee hääpareja mukaan. Kirkollinen vihkiminen on aina suuri ja arvokas tapahtuma, riippumatta siitä, järjestetäänkö tilaisuus vain kahden todistajan läsnä ollessa tai suuren vierasjoukon kera. Kirkko on edelleen vankasti mukana suomalaisten ihmisten elämän käännekohdissa, vaikka kirkollisten vihkimisten ja kasteiden määrä onkin hiukan laskenut viime vuosina. Kirkolliset toimitukset ovat edelleen myös yksi tärkeimpiä syitä kuulua kirkkoon. ” toukokuu TULEVAT PYHÄT 6.5.–3.6.2015 10.5. Rukous on sydämen puhetta ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” Jeesus saa tämän kuulostamaan helpolta. 14.5. Helatorstai Jeesus jätti ystävänsä kohotetuin käsin, siunaten. Lähtö oli kaikkea muuta kuin haikea, sillä opetuslapset palasivat täynnä riemua takaisin Jerusalemiin. 17.5. Että he kaikki olisivat yhtä On enää yksi viikko helluntaihin. Jeesuksen rukous kristittyjen yhteyden puolesta on yhä ajankohtaisempi. 24.5. Helluntai Tänä vuonna helluntain evankeliumi sisältää pienoisevankeliumin. Katso tarkemmin Hel- mi! Tämän helmen Jeesus antoi alun perin Nikodemokselle – ja nyt siis meille kaikille. 31.5. Pyhän Kolminaisuuden päivä Rippikoulun ulkoläksyt jatkuvat: Tänään on vuorossa kaste- ja lähetyskäsky, paino sanoilla Kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Helato rstai messu n 14.5. klo 10 Messu kirkos kylän sa: rippiko ulujen isos ja apuo pettaji ten en tehtäv siunaa ään minen ASTUI YLÖS TAIVAISIIN Uskontunnustuksessa ollaan nyt niillä riveillä, jotka vuodesta toiseen tuottavat hien rippikoululaisen otsalle. Ulkoa opetellaan:” Astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella…” Eihän näitä oikein aikuinenkaan käsitä! Helatorstain sanoma on kuitenkin yksinkertainen. Jeesus jatkaa työtään, vaikka emme häntä näe. Lupauksensa mukaan hän on aina keskellämme. Hän rukoilee puolestamme. PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio Kirkolliset toimitukset ovat edelleen yksi tärkeimpiä syitä kuulua kirkkoon. Tampereella kirkollisen vihkimisen sai viime vuonna 557 paria eli lähes puolet Tampereen vihityistä pareista. Lisäksi kirkko siunasi 37 siviiliavioliittoa. Kastettuja oli 1549, mikä on lähes 63 prosenttia vuonna 2014 syntyneistä tamperelaisista. Tampereen seurakuntien järjestämän rippikoulun käy vuosittain noin 1400 nuorta. Ikäluokan osallistumisprosentti on lähes 82. Hääyön ja Aamukasteen suosio kertoo kenties siitä, että ihmisten tarpeet muuttuvat. He kaipaavat vaihtoehtoja kirkollisiin toimituksiin. Siksi yhteistilaisuudet palvelevat hyvin seurakuntalaisia perinteisten juhlien rinnalla. Ihmisten elämäntapa ja tapakulttuuri ovat muutenkin murroksessa. Kaste- ja vihkikeskusteluja käyvät papit ovat huomanneet, että kodista on tullut perheille yhä intiimimpi paikka. Monet tapaavat kirkon työntekijän mieluiten seurakuntien tiloissa. Iso kysymys onkin, osataanko kirkossa vastata ihmisten tarpeisiin ja tarjota heille vaihtoehtoja kohtaamisissa. Hääöitä ja Aamukasteita alusta saakka toteuttamassa ollut pastori Jussi Laine arvelee, että kirkon suunta on oikea, mutta matka on pitkä. Seurakuntien työntekijöiden olisi ennen kaikkea otettava huomioon ihmisten tarpeet ja kuunneltava tarkasti heidän toiveitaan. Se voi haastaa työntekijöiden omat totutut toimintatavat. Laine kuitenkin uskoo, että se kannattaa. Kirkko haluaa edelleen kulkea ihmisten rinnalla ja olla mukana siunaamassa heitä elämän arvokkaimpina hetkinä. Kirkon kuvapankki: Aarne Ormio HELMI 2 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. (Joh. 3:16–17) Silta 5/2015 kysymystä 3 Pekka vaikuttaa Viinikan lähikirkossa – Kotikirkkoni työryhmään pääseminen tuntui hyvältä. Tunsin tulevani seurakuntalaisena näkyväksi, vaikka työskentely onkin taustatyötä, miettii Pekka Peltonen, joka sai kutsun Viinikan lähikirkon kokouksen jäseneksi. Kutsun tekee erikoiseksi se, että Peltonen kuuluu Harjun seurakuntaan. Viinikka taas on yksi Eteläisen seurakunnan kolmesta lähikirkkoalueesta. Viinikan kirkko on aina ollut Peltoselle rakas kotikirkko. Koivistonkylässä syntynyt mies on elänyt 20 ensimmäistä elinvuottaan kirkon vaiheilla. Hän on päässyt Viinikassa ripille, samoin kuin hänen kolme poikaansa. – Lapsuuden kotikirkko on jättänyt minuun syvän muistijäljen. Tunneside on edelleen vahva, miettii Peltonen, joka mieluiten osallistuu Viinikan jumalanpalvelukseen. Viime vuosina hän on toiminut myös ehtoollisavustajana kotikirkossaan. Tuoreita näkökulmia ja uusia verkostoja Eteläisen seurakunnan kirkkoherra Jussi Mäkinen ei näe estettä kutsua lähikirkon toimintaan jonkin toisen seurakunnan jäsentä. Ainoa edellytys on, että osallistuja on Tampereen evankelis-luterilaiseen seurakuntayhtymään kuuluvan seurakunnan jäsen. – Lähikirkon kokous ei ole hallintoelin, joten siihen on mahdollista valita jäseniä myös oman seurakunnan ulkopuolelta. Lähikirkko voi olla ihmistä lähellä monella tavalla, fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti. Työskentelyn lähtökohtana on seurakuntalaisten ja moniammatillisen aluetyöryhmän työntekijöiden vuorovaikutus. Tavoitteena on toimintaympäristön luotaaminen, perustoiminnan arvioiminen ja uusien avauksien suunnittelu. – Työryhmän jäseniä kannattaa kuunnella tarkasti. He voivat haastaa yhteisöä uudenlaiseen ajatteluun ja tuoda toimintaan tuoreita näkökulmia. Samalla he linkittävät omat verkostonsa mukaan toimintaan, pohtii Mäkinen. Peltonen haluaa tehdä työtä kotikirkkonsa hyväksi. – Saatan olla kriittinenkin, mutta rakentavalla tavalla. Haluan olla vaikuttamassa asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Tässä edetään myös kohti yhden seurakunnan mallia, jossa kotikirkoilla on tärkeä tehtävä, uskoo Peltonen. Lähikirkon kokousta johtaa aluepastori. Kokouksista laaditaan muistio, joka toimitetaan seurakuntaneuvostolle ja liitetään seurakunnan toiminnan suunnitteluun. Kirsi Airikka Fisucraftissa voi muun muassa rakentaa kirkkoja tai omia rakennelmia. Pelaaminen on maksutonta, mutta siihen tarvitaan Minecraftin tietokoneversio. Miksi kirkko meni Minecraftiin? ❷ Tarvittiinko rakentamiseen Minecraftilta lisenssi? – Mitään erillistä lupaa ei tarvittu. Minecraftin serveripaketti on vapaasti ladattavissa pelin omalta sivustolta, mikä onkin mahdollistanut sen, että erilaisia palvelimia on syntynyt maa- ilmalle sekä Suomeenkin lukemattomia määriä. ❸ Minkä ikäisille Fisucraft on suunnattu? – Minecraftin ikäraja on 7, joten sitä tietenkin noudatamme. Erityisenä kohderyhmänä ovat 7–10-vuotiaat, mutta Minecraft pelinä vetoaa toki tätä vanhempiinkin, ja palvelimelle pelaamaan ovat tervetulleita kaikki. – Se, että kyseessä on nimenomaan lasten palvelin, näkyy muun muassa säännöissä ja pelimuodoissa, aukioloajoissa sekä siinä, että Minecraft-peliin itseensä kuuluvat hirviöt olemme sulkeneet ulos Fisucraftista. ❹ Miten se kehitettiin? – Kun päätimme lakkauttaa vanhan sivuston viime vuoden kesällä, lähti Minecraftin osalta suunnittelu käyntiin. Valitsimme ensin palveluntarjoajan ja lähdimme miettimään, mitä kaikkea olisi huomioitava ennen kuin palvelu voidaan avata käyttäjille. Oma roolini oli miettiä, miten pelimaailmasta saadaan hallittava ja ikäryhmälle sopiva. – 14-vuotiaalla Tiitus Hopialla puolestaan oli kokemusta jo omankin ser- verin pyörittämisestä, joten hän osasi ottaa asioihin kantaa teknisestä näkökulmasta. Kaikkiin esille tulleisiin seikkoihin löytyikin lopulta ratkaisu Minecraftiin kehitetystä laajasta lisäosavalikoimasta, joten maaliskuun alussa saimme siis palvelimen avattua. ❺ Millaisia käyttäjäkokemuksia on kuulunut? – Käytännössä kaikki tullut palaute on ollut todella positiivista ja innostunutta. Kommentteja on tullut seurakuntien työntekijöiltä, vanhemmilta sekä tietysti itse pelaajilta. Hyvänä on pidetty sitä, että kirkko oikeasti elää ajassa tarjoamalla tällaista palvelua, jolle selvästikin on ollut kysyntää. 14-vuotias Miko Keränen testasi Fisucrafia ja totesi sen hyväksi. Erityisesti kiitosta saa monipuolisuus: – Siinä on minipelejä, labyrintteja ja Creative Modeja, joissa voi tehdä kaikkea. Itse tykkään Creativeista eniten. Hän aikoi palata pelin pariin toistekin. Teksti: Asta Kettunen Lisätiedot: fisucraft.net Osoite Minecraftissa: pelaa.fisucraft.net Hannu Jukola ❶ Miksi Lastenkirkko.fi -palvelu laajensi toimintaansa Minecraft-pelimaailmaan, hankekoordinaattori Tommi Heinäjärvi Poikien ja tyttöjen keskuksesta? – Mahdollisuus vanhan Lastenkirkko-sivuston ylläpitoon oli tullut tiensä päähän. Koimme kuitenkin tärkeäksi, että kirkolla on edelleen tarjottavana lapsille oma palvelunsa. – Lasten ollessa kohderyhmänä toiminnallisuus ja itse tekeminen ovat tärkeässä asemassa. Näitä kahta asiaa emme olisi saaneet sisällytettyä pelkkään nettisivustoon lähellekään siinä määrin kuin ne ovat mukana Fisucraft-pelimaailmassa. – Fisucraft toimii samanlaisena virtuaalitilana kuin vanhakin sivusto, mutta mahdollisuudet tilassa toimimiseen ovat huomattavasti entistä laajemmat. Harjun seurakunnan jäsen Pekka Peltonen sai kutsun Viinikan lähikirkon kokoukseen. SILTA 5/2015 DanChurchAid / Act Alliance/ Kirkon Ulkomaanapu 4 Tampereen seurakunnilta apua Nepaliin Vuorovaikutteista työskentelyä Spiritissä Hannu Jukola Auta Nepalin maanjäristyksen uhreja! Tampereen seurakunnat antaa 15 000 euroa katastrofiapua Nepalin maanjäristyksen uhrien auttamiseen. Päätös tuen antamisesta tehtiin heti, kun tuhojen laajuus alkoi selvitä. Hallintojohtaja Jukka-Pekka Fabrinin mukaan apu ohjataan perille Suomen Lähetysseuran kautta. Lähetysseuran lisäksi auttamistyötä Nepalissa tekevät muun muassa Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Punainen Risti, Unicef ja Fida International. Spirit kokoaa vuosittain seurakuntayhteisöjä ja niistä kiinnostuneita yhteen kuulemaan Jumalan teoista ympäri Suomea. Tämän vuoden uutuus on Open Space -iltapäivä. Siinä ohjelma toteutetaan vuorovaikutteisesti. Paikalla ei ole opettajia, vaan jokainen voi oppia jokaiselta. Työskentelyssä voi osallistua itseä kiinnostaviin keskusteluihin ja vaihtaa aihetta, kun siltä tuntuu. Teematkin nousevat osallistujilta. Aleksanterin kirkossa helatorstaina 14.5. järjestettävän tapahtuman järjestävät Uusi Verso, Hengen uudistus kirkossamme ry, Lempäälän Majakka-yhteisö ja Kotiryhmäverkosto. hengenuudistus.fi/yhteisot/ spirit_201 Viljamakasiinitalkoot jatkuvat Miia Hinnerichsen/ Vapriikin kuva-arkisto Ponnistelut Messukylän vanhan kirkon kiviaidan kyljessä sijaitsevan lainaviljamakasiinin kuntoon saamiseksi jatkuvat. – Tarkoitus on saada paikat sellaiseen kuntoon, että Kivikirkon ensimmäisen messun jälkeinen kahvitus 7. kesäkuuta voidaan järjestää siellä, kertoo Messukylän perinneseuran sihteeri Taina Petrell. Ensimmäinen siivouspäivä on tiistaina 26.5. kello 15. Lisäksi kevään ohjelmassa on muun muassa opastaulun, ulkolaudoituksen ja rimojen uusimista sekä istuinten ja pöytien hankkimista. – Valaistus on suunnitteilla, koska tila on pimeä ilman ikkunoita, eikä niitä voi rakennukseen tehdä. Makasiinia on tarkoitus antaa juhlakäyttöön muillekin tilaisuuksien järjestäjille. – Talkoisiin ovat kaikki tervetulleita, Petrell kannustaa. Tuula Chamboissier (vas.), Maija Temonen ja Irmeli Merikanto toimivat vapaaehtoisina päivystäjinä Avoimessa kirkossa. Avoimen kirkon syli on avara A leksanterin kirkossa toimivasta Avoimesta kirkosta on tullut monelle kaupunkilaiselle tuttu ja turvallinen paikka, jossa jotkut ovat käyneet jakamassa elämää jo vuosien ajan. Aleksanterin kirkon ovet alkavat käydä puolen päivän jälkeen tasaiseen tahtiin. Joku istahtaa hiljentymään kirkon penkkiin. Joku käy sytyttämässä muistokynttilän. Japanilaiset turistit tutkivat tuomas-väen rakentamia alttareita, ja lähikoulun lapsijoukko juttelee päivystäjän kanssa. Paikalle saapuu myös kantajoukko, joka koostuu lähinnä yksinäisistä miehistä. Tuomas-aktivistien aloitteesta syntynyt Avoin kirkko on osoittanut kuudessa vuodessa tarpeellisuutensa. Esikuvana on toiminut Tukholman rukoileva Santa Claran seurakunta, joka on huolehtinut yli 20 vuotta vähänosaisista kaupunkilaisista, kuten päihteidenkäyttäjistä, prostituoiduista ja paperittomista maahanmuuttajista. – Avoimen kirkon kävijöiden määrä on kasvanut melkein joka vuosi. Viime vuonna kirkkovieraita oli 17 649, ja heistä lapsia 4500, toiminnassa alusta alkaen mukana ollut Irmeli Merikanto kertoo. Monelle lähikoulun lapselle Avoimesta kirkosta on tullut paikka, jonne poiketaan koulun jälkeen mehulle ja korpulle. – Tärkeintä on, että lapset tulevat. Näin he oppivat, että kirkko on rauhallinen ja turvallinen paikka, jossa voi halutessaan jutella aikuisen kanssa, Merikanto sanoo. Elinikäistä oppimista Kun perinneseuran adoptoi makasiinin, se oli kovasti kunnostuksen tarpeessa. Kun Avoin kirkko aloitti toimintansa, vastuun kantoivat vapaaehtoiset maallikot. Nykyään toiminnan sisällön suunnittelee maallikoista koostuva vastuuryhmä yhdessä pastori Minnamaria Tammisalon kanssa. Kirkkovieraita palvelevat noin 60 maallikon lisäksi päivystävä pappi ja diakonissa. Osa maallikoista päivystää säännöllisesti, osa harvemmin. Päivystäjissä on eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä, ja jotkut tulevat palvelemaan pitkienkin matkojen päästä. – Olen eläkkeellä, ja olen kiitollinen, että kirkkovieraat ja päivystävä yhteisö tuovat elämääni kaipaamaani yhteisöllisyyttä, Merikanto sanoo. Erilaisten ihmisten kohtaaminen on Merikannosta opettavaista. – Päivystäjänä näkee, mitä kaikkea elämä pitää sisällään. Toimiminen Avoimessa kirkossa auttaa pysymään mukana ajassa ja on näin elinikäistä oppimista parhaimmillaan. Hyvää hedelmää Päivystäjäksi ryhtyminen ei vaadi erityisiä taitoja. Riittää, että on valmis palvelemaan luotettavana ja ystävällisenä lähimmäisenä ja että pystyy olemaan tarvittaessa myös jämäkkä. – Päivystäjät perehdytetään tehtävään, johon liittyy vaitiolovelvollisuus. Mieltä askarruttamaan jääneitä tilanteita on tilaisuus purkaa työnohjauksessa, ja päivystäjät voivat tavata toisiaan myös yhteyskaffeilla. Yksi Avoimen kirkon uusimmista päivystäjistä on Tuula Chamboissier, joka totuttelee elämään kotimaassa monen Ranskassa vietetyn vuoden jälkeen. Hänen mukaansa Suomi on muuttunut. – Näen työssäni kaupan kassalla, miten yksinäisyys ja päihdeongelmat ovat lisääntyneet valtavasti kaikissa sosiaaliluokissa. – Avoimen kirkon kaltainen toiminta on tärkeää, ja tällaista pitäisi olla enemmänkin. Rakkaudellinen yhteisöllisyys kantaa aina hyvää hedelmää, Chamboissier miettii. Helena Hyvärinen Avoimen kirkon aukioloajat, liite s. 4 SILTA 5/2015 Olisiko tarvetta vironkieliselle seurakunnalle? Eteläinen seurakunta kutsuu vironkielisiä ihmisiä kahvikupin ääreen keskustelemaan, millaiselle vironkieliselle seurakuntatoiminnalle olisi tarvetta Tampereella. – Tampereella on tuhansia vironkielisiä ihmisiä, jotka eivät ole saaneet kirkon palveluja omalla äidinkielellään, kertoo pastori Hannu Vuorinen. Tilaisuus järjestetään sunnuntaina 17. toukokuuta kello 16–18 Hervannan kirkolla. Mukana on myös Keilan seurakunnan työntekijöitä Virosta. Lisätietoja: [email protected] Viisi kirkkoa, 40 kilometriä ja Pyhäjärven upeat maisemat. Kaupanpäälle vielä mainio seura. Niistä on leppoisa kirkkopyöräily tehty. Toistamiseen järjestettävä tapahtuma yhdistää hauskalla tavalla liikunnan ja kulttuurin. – Todella hieno kokemus! Reitti oli hienosti suunniteltu ja ohjattu, ja sääkin sattui olemaan loistava. Parasta kaikessa oli pyöräilyn jälkeinen voittajafiilis, sanoo viime vuonna mukana ollut Jonna Larjo. Larjon mielestä kirkkopysähdykset rytmittivät hyvin matkaa ja tarjosivat sopivasti huilihetkiä polkemisen lomassa. Hän jännitti etukäteen, miten lähinnä arkiliikuntaa harrastava kotiäiti pysyy vauhdissa mukana. Pelko oli kuitenkin turha, sillä porukassa oli mukana kaikenikäistä ja -kuntoista väkeä. – Ilman pysähdyksiä tuskin olisi jaksanut yhtä hyvin mukana. Samalla sai tutustua itselle aivan uusiin kirkkoihin. Erityisesti mieleen jäivät Pirkkalan ja Nokian kirkot. Pysähdykset juuri kirkoilla toivat pyöräilyyn omanlaisensa tunnelman, muistelee Larjo. Kirkkopyöräily poljetaan osana Tour de Tampere -tapahtumaa 23. toukokuuta. Kierrokselle lähdetään kello 10 ja aikaa kuluu 4–5 tuntia. – Ajamme yhdessä letkana, ja ryhmiä vetävät Kaupin Kanuunat huolehtivat siitä, että vauhti sopii kaikille, lupaa Timo Lampila. Lähtöpaikat ovat kello 10 Tampereen Vanha kirkko, Pirkkalan kirkko ja Nokia kirkko sekä Tampereen Messu- ja Urheilukeskus, josta myös muut Liikunta Kotiapteekki Kehon tuet Apuvälineet Hygienia Haavanhoito Virtsankarkailu Katetrit FENNO MEDICAL OY Eva Wäljas Kirkkopyöräily yhdistää kuntoilun ja kulttuurin Toistamiseen järjestettävä kirkkopyöräily yhdistää hauskalla tavalla liikunnan ja kulttuurin. Kirkkopyöräily poljetaan osana Tour de Tampere -tapahtumaa 23. toukokuuta. Tour de Tampere -tapahtuman osallistujat lähtevät. Kierroksella poiketaan myös Viinikan ja Pispalan kirkoissa. Jokaisessa kirkossa on pientä ohjelmaa ja kevyttä välipalaa pyöräilijöille. Kirkkopyöräilyn järjestävät Pirkkalan seurakunta, Nokian seurakunta, Tampereen seurakunnat, Kaupin kanuunat, Tampereen polkupyöräilijät, Ekokumppanit ja Tampereen Vesi. Eva Wäljas Fillaristikirkko äitienpäivän iltana 10.5. klo 18 Pirkkalan Vanhassa kirkossa • Kirkkopyöräily 23.5. klo 10 • Hinta 10 euroa sisältää keittolounaan Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Maksu käteisellä lähdettäessä. • Alle 18-vuotiaat polkevat ilmaiseksi aikuisen kanssa • Ennakkoilmoittautujille yllätyslahja • Ennakkoilmoittautuminen: tampereenseurakunnat.fi/ kirkkopyoraily 5 Yhteistyötä ja ympäristötalkoita Tampereen sosiaalifoorumi ja Mahdollisuuksien tori muodostavat 14.5. tapahtumapäivän, joka tuo yhteen oikeudenmukaisuudesta, ympäristöstä ja yhteiskunnasta kiinnostuneita. Seurakuntien ympäristötoimintaan voi tutustua Väinö Linnan aukiolla kello 11– 17. Tapahtuma järjestetään nyt 13. kertaa. Valtakunnallinen teema on tänä vuonna yhteisöllisyys. Sosiaalifoorumi Työväenmuseo Werstaassa keskittyy samaan aikaan ilmastonmuutokseen ja yhteistyöhön. Seurakuntien ympäristötoimintaan voi tutustua myös Vihreän viikon avaavalla Ympäristötorilla 1.6. kello 16 alkaen Tammelantorilla. Pirkanmaan ympäristökasvatuspäivä järjestetään 2.6. kello 9–16.30 Tampereen kaupungin virastotalolla ja Viikinsaaressa. Aiheina ovat yhteiskuntavastuu, Sitoumus 2050 ja seikkailukasvatus. Osallistujille tarjotaan laivamatkat ja kahvit. Mukaan mahtuu 50 henkeä. Ilmoittautuminen viimeistään 15.5. Lisätiedot: [email protected], p. 044 790 6393. Seurakunnat järjestää ympäristötalkoot 4.6. kello 16 alkaen leirikeskus Luhtaanrannassa. Siellä on työvälineitä, nokipannukahvia, lettuja ja sauna. Lisätiedot: sari. [email protected] mahdollisuuksientori.fi/paikkakunnat/tampere vihreaviikko.fi, facebook.com/vihreaviikkotampere pirymparistokasvatus.fi, sitoumus2050.fi Ilmastonmuutos puhuttaa kirkkopäivillä Ilmastonmuutos on yksi tämänvuotisten kirkkopäivien aiheista. Aiheesta keskustelevat Kouvolassa 23. toukokuuta arkkipiispa Kari Mäkinen ja Future Earth/ European Alliancen puheenjohtaja Markku Kulmala. Keskustelun vetävät ilmastotutkija Laura Riuttanen Helsingin yliopistosta ja yhteiskunnan sekä kestävän kehityksen asiantuntija, rovasti Ilkka Sipiläinen Kirkkohallituksesta. Tilaisuuden järjestää kirkon ympäristöasioiden seurantaryhmä. LAAJA VALIKOIMA ARJEN APUVÄLINEITÄ TILAA UUSI POSTIMYYNTIKUVASTO VELOITUKSETTA 09 276 360 [email protected] TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN 6 Silta 5/2015 Nuoret kaipaavat eniten kuuntelijaa Mikä yhteiskunnassamme on mennyt vinoon, kun kaupungin psykiatriset avohoitokeskukset ovat täyttyneet 18–35 -vuotiaista nuorista aikuisista, jotka ovat elämänsä kanssa eksyksissä? TEKSTI: Helena Hyvärinen KUVITUS: Ville Ranta Y hteiskunnallisten muutosten ja nuorten huonovointisuuden yhteyttä on pohtinut paljon Tampereen kaupungin päihde- ja mielenterveyspalvelujen ylilääkäri Päivi Kiviniemi. Hän ei ole huolensa kanssa yksin. – Meille on tullut yhteistyöpyyntöjä niin lastensuojelusta, lasten ja nuorten palveluista, opiskelijaterveydenhuollosta, etsivästä nuorisotyöstä, aikuissosiaalityöstä kuin terveysasemilta, Kiviniemi kertoo ja toteaa, että yhteistyötä myös tehdään niin paljon kuin pystytään. Elämässä eteenpäin menon tekee 18 vuotta täyttäneille nuorille erityisen hankalaksi kaupungin vaikea nuorisotyöttömyys, mikä näkyy muun muassa monimuotoisina päihdeongelmina. – Elämä on niin hajanaista ja pirstaleista, että nuorten aikuisten on vaikea löytää omaa paikkaansa. Moni on ollut jo vuosia tyhjän päällä, koska ei ole onnistunut saamaan opiskelupaikkaa eikä töitä, Kiviniemi sanoo. Näköalattomuutta seuraavat usein vaikeudet lähisuhteissa. Tilanne mutkistuu, jos tyhjän päällä oleminen jatkuu pitkään. – Silloin nuorelle tulee helposti psyykkisiä ongelmia. – Kun ihmiset verkostoituvat jonkin yhteisen sairauden pohjalta, vaarana on, että uhrina olemisesta muodostuu vaivihkaa oman identiteetin perusta, psykiatri Jorma Tähkä sanoo. Sarjakuvataiteilija Ville Rannan piirros on aiemmin julkaistu Helsingin seurakuntien Kirkko ja kaupunki -lehdessä. Rannalle myönnettiin joulukuussa Suomipalkinto. Arki on saatava sujumaan Kiviniemen mukaan vanhemmuudella on iso merkitys siinä, millaiset henkiset eväät nuori saa kotoa oman elämän rakentamiseksi. – Lapselle on tärkeää antaa myönteistä palautetta ja kokea yhdessä ilon hetkiä. Arjen rutiinit ja perheen yhteinen aika ovat myös välttämättömiä. Korostamme tätä meillä hoidossa käyville nuorille aikuisille, joista lähes puolella on alaikäisiä lapsia. Meistä on tärkeää tukea myös heidän vanhempana olemistaan, Kiviniemi kertoo. Hänen työpaikalleen, psykiatrisen avohoidon yksikköön, tullaan lääkärin lähetteellä. Yksikkö toimii yhden luukun periaatteella, mikä tarkoittaa, että potilaiden ei tarvitse etsiä itse oikeaa hoitopaikkaa. – Järjestämme kiireellisissä tapauksissa apua nopeasti. Osa potilaista saa yksilö-, osa ryhmäterapiaa. Emme pysty tarjoamaan terapiaa kuitenkaan siinä määrin kuin olisi toivottavaa, koska resurssimme ovat rajalliset. Kiviniemi korostaa, ettei mielenterveysongelmia ratkaista pelkästään psykiatrisella hoidolla. Tärkeitä ovat myös käytännön asiat. Arki on saatava sujumaan, jotta terapia voi auttaa. – Muistutankin usein potilaille, ettei elämä ole täällä vastaanotolla vaan oven ulkopuolella. Kiviniemen mielestä nyt on enemmän kuin tarpeen kaikki sellainen yhdessä oleminen, tekeminen ja toiminta, jotka edistävät ihmisten välistä myönteistä kanssakäymistä. – Monelle täällä käyneelle nuorelle on ollut hyvä kokemus, että ’kerrankin minua kuunneltiin’. Siksi meidän kaikkien on hyvä pysähtyä miettimään, miten voimme olla ihmisiä toinen toisillemme. Aikuisuus kunniaan ja turvaverkko kuntoon N uorten pitkäaikaisen syrjäytymisen syyt liittyvät psykiatri Jorma Tähkän mukaan usein lapsuuden vaille jäämisiin ja alistetuksi tulemisen kokemuksiin. Aikuisiällä tämä voi ilmetä näköalattomuutena, epämääräisenä irrallisuutena, ilottomuutena ja kyvyttömyytenä ottaa aikuisen vastuuta elämästä. Nuorten pahan olon taustalta löytyy monesti vanhempien alkoholismia, kyvyttömyyttä ilmaista ja hallita tunteitaan, rakkaudettomuutta sekä väkivaltaa, jotka vaurioittavat herkässä kasvuvaiheessa ole- van lapsen ja nuoren persoonallisuutta ja itsetuntoa. – Rakastavaa huolenpitoa vaille jääneissä on usein traumatisoituneita ihmisiä, joita löytyy kaiken ikäisistä ja kaikista yhteiskuntaluokista, Tähkä sanoo muistuttaen samalla, että kaikilla meillä on haavamme. Tähkä on nähnyt työssään, että huolenpitoa vaille jääneelle ihmiselle muodostuu helposti lapsenomainen suhde yhteiskuntaan. Yhteiskunta koetaan ikään kuin vanhemman korvikkeena, ja sen odotetaan korvaavan vastikkeettomasti lapsuuden vaille jääneisyyttä. Silta 5/2015 7 Tampereen seurakunnat tukee nuorten työllistymistä – Koska lapsuuden menetyksiä ei voi enää saada hyvitetyiksi, ihminen syyllistää muuta maailmaa vaikeuksistaan ja pakenee aikuista vastuuta. Hän myös kokee tuhoavaa kateutta ja syyllistävää vihaa. Kohteena ovat ihmiset, jotka ilmaisevat aikuista selviytymiskykyä ja elämäniloa. Terve kateus sen sijaan saa ihmisen tavoittelemaan kadehtimaansa tekemällä työtä sen eteen, Tähkä sanoo. Sukupolvelta toiselle siirtyvät vaille jäämiset ovat vähentäneet Tähkän mukaan suomalaisissa aikuisuuteen liittyviä ominaisuuksia. Se heijastuu yhteiskuntaan ihmisten välisen luottamuksen, keskinäisen arvostuksen ja inhimillisen arvokkuuden katoamisena sekä haluttomuutena edistää yhteistä hyvää. – Ihmisiä puolestaan vieraannuttavat aikuisesta myös yhteiskunnan rakenteet. Yksi esimerkki tästä on se, että työttömänä olemisesta on tehty joissain tilanteissa työntekoa kannattavampaa. Tähkän mielestä yhteiskunnan kannattaisi satsata nuorten pahan olon ja traumojen hoitoon nykyistä huomattavasti enemmän, sillä Suomi voi elpyä vain elämäniloisen, yritteliään ja unelmiaan toteuttamaan pyrkivän aikuisuuden varassa Raha ei kuitenkaan ratkaise kaikkea, kun hoidettavana on nuori traumatisoitunut ihminen. Siihen tarvitaan meitä kaikkia. – Nuori tarvitsee arkeensa turvallisen, rajoja laittavan ihmisen, joka kunnioittaa nuoren trauman luonnetta ja kestokykyä. Lisäksi tarvitaan turvallisista ihmisistä koostuva laajempi turvaverkko. Selfiet avuksi identiteetin etsintään P astori, työyhteisökouluttaja Lari Junkkari on vakuuttunut, että jokaisen, niin nuoren kuin aikuisen ihmisen katseessa on loppujen lopuksi sama kysymys: ”Saanko olla olemassa; saanko olla minä?” Junkkari pitää ongelmallisena, että puhumme syrjäytyneistä nuorista usein yhtenä ryhmänä ikään kuin ulkopuolelta, päätämme asioista heidän puolestaan ja jaamme heille ”viisaita” neuvojamme. – Oman kokemukseni mukaan ihmistä auttaa, että hänet halutaan nähdä, häntä halutaan kuulla, hänet otetaan todesta ja vakavasti, Junkkari sanoo. Tapaan katsoa ja nähdä toinen ihminen kiinnittivät erityistä huomiota jo viime vuosisadan suuret filosofit Martin Buber ja Emmanuel Levinas. – Buber puhuu minä–sinä -suhteesta, joka vapauttaa meidät näkemästä toinen ihminen vain kohteena, objektina. Levinas auttaa meitä ymmärtämään, että jokaisen ihmisen katseessa on loppujen lopuksi sama kysymys: ’Saanko olla olemassa; saanko olla minä?’ Junkkarin mielestä oleellista on myös tapa, jolla ihminen näkee ja haluaa nähdä itsensä. – Se on saanut minut pohtimaan, olisiko nuorten mahdollista oppia käyttämään suosittuja selfiekuvia vanhanajan päiväkirjan tapaan. – Nythän ne laitetaan sosiaaliseen mediaan kertomaan, että olen olemassa, olin siellä ja tein jotain. Kuitenkin selfiekuvien avulla voisi pohtia myös sitä, kuka minä olen, mitä ajattelen ja tunnen, mitä pol- kua kuljen, mitä haluan saada itselleni ja mitä haluan antaa. Mielekkyyttä etsimässä Junkkari uskoo, että ajallemme ominaisen onnen etsinnän takana on oikeasti tarve löytää elämään mielekkyyttä. – Mielekkyyden kokeminen syntyy siitä, että nuori alkaa hahmottaa omaa paikkaansa maailmassa ja aavistaa jotain elämänsä tarkoituksesta ja tekemistensä merkityksestä, Junkkari sanoo. Hän korostaa, että mielekkyyden hakeminen ja löytäminen on aina yksilöllinen asia, oma ulkoinen ja sisäinen matka. Junkkarin mielestä Jussi Valtosen Finlandia-palkittu teos He eivät tiedä mitä tekevät on pysäyttävä kuvaus siitä, millaisten paineiden alla nuoret elävät, ja millaisille harhapoluille elämän kaupallistuminen kybertodellisuuksineen voi nuoren kasvukivuista kärsivän ihmisen johtaa. – Valtosen kirjan nimi tuo mieleen Jeesuksen sanat ristillä: ’Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät!’ Jokaista meitä koskee eläminen ikuisessa hedelmällisessä jännitteessä: antaa ja saada anteeksi samalla kun on yhdyttävä kirjan nuoren päähenkilön, isänsä kadottaneen Samuelin avainoivallukseen: hän oli tajunnut, että hänen olisi otettava vastuu siitä, mitä oli tullut tehneeksi. ”Monelle nuorelle on ollut hyvä kokemus, että ’kerrankin minua kuunneltiin’. Päivi Kiviniemi Uusi psykiatria- ja päihdekeskus aloittaa Tampereella Tampereen kaupungin uusi psykiatria- ja päihdekeskus aloittaa toimintansa kesäkuun alussa. Sen osaksi tulee ensiohjaus Ensio, jonne työikäinen yli 18-vuotias tamperelainen tai orivesiläinen voi tulla kysymään apua mielenterveys- ja päihdeongelmiinsa. Psykiatria- ja päihdekeskus aloittaa väliaikaisissa tiloissa Kaupin sairaalassa, mutta siirtyy sieltä ensi vuoden alussa Kanta-Sar- viksen rakennukseen Hatanpäälle. Psykiatria- ja päihdekeskuksessa arvioidaan mielenterveyshäiriöitä, alkoholi- ja lääkeriippuvuutta tai toiminnallisia riippuvuuksia kuten peli- ja nettiriippuvuutta sairastavien hoidon tarve. Ensiohjaus Ensio on avoinna maanantaista perjantaihin aamupäivisin ja sinne voi tulla ilman lähetettä ja ajanvarausta. Tampereen seudulla on noin viisi tuhatta 17–29-vuotiasta nuorta, jotka eivät ole kiinnittyneet opiskelu- tai työelämään ja ovat syrjäytymisvaarassa tai jo syrjäytyneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Tampereen seurakunnat haluaa olla mukana tämän inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti vakavan ongelman ratkaisemisessa. Tampereen seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto päätti 23. huhtikuuta Polku X -hankkeeseen osallistumisesta. Polku X on yhteistyöhanke, jonka tavoitteena on lisätä nuorten osallisuuden kokemuksia ja auttaa heitä koulutus- ja urapolkujen löytymisessä. Työ tapahtuu yksilöohjauksen, verstastyöskentelyn ja työvalmennuksen avulla. Kustannusarvio reilun kahden vuoden ajalle on 750 000 euroa. Mukaan hankkeeseen on tarkoitus saada noin 300 nuorta. Seurakunnat osallistuu hankkeeseen 37 600 euron omavastuuosuudella. Tämä katetaan olemassa olevilla työntekijä- ja toimitilaresursseilla. Muut rahoittajat ovat Martinus-säätiö ja Tampereen kaupunki, joiden molempien osuus on noin 74 000 euroa. Merkittävin rahoitus hankkeelle eli 560 000 euroa on haettu Euroopan Sosiaalirahastolta Keski-Suomen Ely-keskuksen kautta. Mikäli Ely-keskus tekee rahoituksesta kielteisen päätöksen, myös seurakuntayhtymän sitoumus raukeaa. rille Nuotä! töi Rekrytointi-, yrittäjyys- ja koulutustapahtuma 4.6. klo 12–16 Vanhassa kirkossa ja Keskustorilla Mukana Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Tampereen seurakuntien ohjaus- ja toimintakeskus Messi nuorille ja perheille. Lisätietoja: toimistot.te-palvelut.fi/pirkanmaa/nuorille-toita-2015 P U O L U S T A J A - elämän eri vaiheissa Haluatko keskustella parisuhdettasi askarruttavista asioista? Parisuhdepysäkille ovat tervetulleita 60+ -ikäiset sinkut, parit, lesket ja eronneet, jotka haluavat jutella parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja erilaisiin elämäntilannemuutoksiin liittyvistä asioista. Parisuhdepysäkille voi tulla juttelemaan työntekijän kanssa joko yksin tai kumppanin kanssa yhdessä. Tavoitteena on löytää uusia voimavaroja ja vuorovaikutustapoja sekä edistää seksuaaliterveyttä ja lisätä elämänhallintataitoja. Parisuhdepysäkin palvelut ovat luottamuksellisia ja maksuttomia. Lämpimästi tervetuloa! Parisuhdepysäkki Tuomiokirkonkatu 15 D 4. krs, Tampere Soita ja varaa aika 040 – 592 6496 8 SILTA 5/2015 ”HALUAN ANTAA IHMI MAHDOLLISUUDEN” TEKSTI: Vesa Keinonen KUVAT: Hannu Jukola Muusikko Pauli Hanhiniemi konsertoi yhdessä Ville Rauhalan kanssa toukokuussa Tampereen tuomiokirkossa Intian sokeiden lasten ja nuorten hyväksi. Hänen myötätuntonsa on aina heikomman puolella. Jo yhden ihmisen opettaminen lukemaan voi olla iso asia. P ispalassa asuva muusikko Pauli Hanhiniemi saapuu rennonoloisena haastatteluun. Suomi-rockin yhden peruspilarin kanssa on käyty aika tiiviitäkin taustakeskusteluja. Niin sanotun maallisen musiikin puolelta ei olekaan aivan yksinkertaista tehdä siirtymää kirkossa pidettävään hyväntekeväisyyskonserttiin. Tuomiokirkon keikkaa Hanhiniemi odottaa kiinnostuneena. – Minusta on hienoa esiintyä siellä ensimmäistä kertaa. Tuomiokirkon arkkitehtuuri on toki tuttua, mutta jumalanpalveluksessa en ole siellä koskaan ollut. Häissä kerran. Muusikko kertoo tarkastelevansa mielellään komeaa rakennusta ohi ajellessa. – Kyllä Tuomiokirkossa läsnä oleva symboliikka minulle avautuu. Pidän sitä rakennuksena onnistuneena. Pauli Hanhiniemi on sitä mieltä, että tilat avautuvat oikeasti vasta, kun on päässyt niihin sisälle. Esimerkkejä löytyy Helsingistä. – Olen alkanut listata sieltä paikkoja, joissa olen joskus keikkaillut. Finlandia-talo, Musiikkitalo, Rautatieasema, Seurahuone, Vanha ylioppilastalo… – Kaupunkiahan ei oikeasti tunne ennen kuin on käynyt rakennuksissa sisällä. Muuten kaupunki on vain taloja ja rakennuksia. Kun pääset niihin sisään, niin seinät tavallaan häviävät. Hanhiniemi uskoo Tampereen tuomiokirkonkin avautuvan tulevan keikan jälkeen hänelle eri tavalla. – Tapahtuu syvempää juurtumista, vähintäänkin tähän kaupunkiin. Ja ehkäpä vähän syvemmältäkin. – Olin ennen ripari-ikää kesätöissä maalausporukassa, joka oli saanut urakan seurakuntamme leirikeskuksesta. Siellä sattui juuri työmme aikana olemaan rippileiri menossa. Minusta riparilaisten touhu näytti sivusta katsottuna tosi siistiltä. Hanhiniemen maailmankuvassa kirkolla on ilman muuta oma paikkansa. Hän vertaa sitä palokunnan, poliisin ja terveyskeskuksen kaltaisiin yhteiskunnan tukipylväisiin. – En halua uskotella itselleni, etteikö niitä olisi olemassa. Kyseisten elementtien välissä yksilö sitten yrittää sukkuloida. Löytää oman tapansa elää. Yksi merkittävä instituutio juolahtaa muusikolle vielä mieleen. Tietenkin katsastusviranomainen. – Olen käynyt sellaisillakin alueilla, joillaa autoja ei katsasteta, kuten Bosniassa ja Kosovossa. Eikä niissä maissa kerätty roskiakaan teiden varrelta. Sen mukaista oli jälkikin. Oma kirkkomme saa muusikolta synninpäästön. Hän uskoo sen täyttävän perustehtävänsä kunnialla. – Jos meillä ei sitä olisi, niin veikkaan, että yhteiskuntamme olisi aika nopeasti huonommassa jamassa. ”Jos joku intialainen lapsi oppii keikkamme ansiosta lukemaan, niin teen sen hyvin mielelläni.” Yhteiskunnan peruspylväät Pauli Hanhiniemi on kotoisin Etelä-Pohjanmaan raamattuvyöhykkeen eteläreunalta, Alavudelta. Tarttuikohan siitä ympäristöstä minkäänlaista hengellistä evästä mukaan. Rippikoulun Hanhiniemi kävi Nuorten Keskuksen leirikeskuksessa Pöyhölässä Keuruulla. – Minusta oli kivempi mennä riparille vähän eksoottisempaan ympäristöön. Siellä oli nuoria eri puolilta maata. Kyllähän alavutelaisena vähän hämmästytti seurata, miten stadilaiset toimivat keskenään. Olin vähän ulkokehällä. Muusikolle tulee mieleen myös omaan seurakuntaan liittyvä muisto. Raamattu on kuin käyttöohje Tuomiokirkon konsertti on osa valtakunnallista Kaikilla kielillä -raamattutapahtumaa, jonka järjestävät yhteistyössä Tampereen seudun seurakunnat, Pirkanmaan Pipliaseura sekä Suomen Pipliaseura. Muusikko on taitava sanankäyttäjä, mutta mikä on hänen suhteensa Raamattu-nimiseen kirjaan? – En ole sitä koskaan lukenut, vaikka kyseisen kirjan olen omistanut vaikka ties kuinka monta vuotta. Joskus pentuna rupesin Raamattua lueskelemaan, mutta keskenhän se jäi. Kirja oli niin pahuksen pientä pränttiä, että en jaksanut keskittyä, mies tunnustaa. Muusikko näkee Raamatun hieman kuin ihmiselle tarkoitetuksi käyttöohjeeksi. – Mutta kuinka moni meistä ylipäätään noudattaa elämässään mitään käyttöohjeita? Pyykinpesussa tai muutenkaan? Piplian antamia hyviä ohjeita Hanhiniemi ei lainkaan lähde kiistämään. – Mutta eipähän niitä tule kovinkaan hyvin noudatettua. Kyseisiä ohjeita seuraamalla asiat kyllä sujuisivat yhteiskunnassa ja yksilötasollakin huomattavasti paremmin kuin nyt. KUKA? • Pauli Hanhiniemi, 50 • Muusikko, sanoittaja ja säveltäjä • Kotoisin Alavudelta, asunut Tampereella vuodesta 1994 • Soittanut mm. yhtyeissä Kolmas Nainen, Pauli Hanhiniemen Perunateatteri, Hehkumo sekä Hanhiniemi-Rauhala M.A.D. • Jatka lausetta: Kesällä haluan... huomata kesän ympärilläni. Aion soittaa ja laulaa kunnes... se ei enää millään onnistu. Tampereen tuomiokirkko on... juhlava, vähän pelottavakin keikkapaikka. Parasta hyväntekeväisyyttä on... arvatenkin lähimmäisen huomioiminen joka päivä. Äiti pojasta pappia toivoi... mutta, voi, voi. SILTA 5/2015 SILLE Pauli Hanhiniemi esiintyy Tuomiokirkossa 16.5. hyväntekeväisyyskonsertissa, jonka lipputulot ohjataan Suomen Pipliaseuran kautta näkövammaisten lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön Intiassa. Muusikko auttaa mielellään intialaisia lapsia lukemaan oppimisessa. 9 10 Silta 5/2015 Aina heikomman puolella Hyväntekeväisyyskonsertin lipputulot ohjataan Suomen Pipliaseuran kautta kokonaisuudessaan näkövammaisten lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön Intiassa. Puhutteleeko tämä teema Hanhiniemeä jotenkin erityisesti? – Oletteko nähneet elokuvan Slummien miljonääri, jonka yhdessä kohtauksessa intialaispoika tipahtaa paskaan? Myötätuntoni on sellaisten ihmisten puolella. Tiedostan, että Intiassa ja muuallakin maailmassa ihmiset elävät todella kovissa olosuhteissa. Taiteilija on kirkossa pidettävällä hyväntekeväisyyskonsertilla valmis tekemään imagoonsa pienen rypyn, mikäli sillä pystyy intialaisia auttamaan. – Kyllä minulla ja kanssani esiintyvällä Ville Rauhalalla pitää siihen olla kanttia. – Jos itse olisin huonossa jamassa, niin aivan varmasti olisin tosi tyytyväinen, mikäli joku tulisi auttamaan. Musiikki parantaa maailmaa? Puhumme Hanhiniemen kanssa hyväntekeväisyyden eettisestä puolesta. Joku kyynikko voisi kuitata, että me vauraan maailman ihmiset emme oikeasti piittaa hädästä. Me vain pesemme hyväntekeväisyydellä omaatuntoamme puhtaaksi. Miten muka maailman pohjatonta hätää voi oikeasti helpottaa yhdellä konsertilla? Pauli Hanhiniemi lähtee liikkeelle konkreettisesta yksilön näkökulmasta. – Ajattelen niin, että voin poimia sieltä yhden ihmisen, joka saa mahdollisuuden oppia lukemaan. Siitäkin huolimatta, että hän on huononäköinen. Muusikon mukaan hän itse on opettanut elämänsä aikana kaksi ihmistä lukemaan. – Tiedän, miten valtava perspektiivin laajentuminen siinä tapahtuu. Jos joku intialainen lapsi oppii keikkamme ansiosta lukemaan, niin teen sen hyvin mielelläni. Hanhiniemi ei itse ole koskaan Intiassa käynyt, mutta omaa maahan kyllä kosketuspintaa. Yksi tarina liittyy sekin elokuvaan. – Tuttavaperheeni kävi Intiassa ja heidän vaaleaa, kivannäköistä likkaansa kosiskeltiin todella voimaperäisesti jäämään sinne. Elokuvaura olisi ollut edessä. Uskon, että tyttö olisikin ollut kova sana siellä. Pauli Hanhiniemi kertoo tarkastelevansa mielellään Tampereen tuomiokirkkoa ohi ajellessa. – Kyllä Tuomiokirkossa läsnä oleva symboliikka minulle avautuu. Pidän sitä rakennuksena onnistuneena. Esityksessä myös riski Pauli Hanhiniemi soittaa ja laulaa Tuomiokirkon hyväntekeväisyyskonsertissa yhdessä kontrabasisti Ville Rauhalan kanssa. Hanhiniemi–Rauhala M.A.D. -kokoonpano on toiminut yhdessä useita vuosia. Keikkoja on kertynyt vyölle aina Kiinaa myöten. Pauli Hanhiniemi kuitenkin paljastaa yllättävän asian. Puoliakustinen duo on harjoitellut yhdessä tuskin viittäkään kertaa! – Esityksemme lähtee aika pitkälti intuitiosta. Ja se tuokin koko hommaan aivan erityistä mielenkiintoa. Mies korostaa parivaljakon esityksessä olevan aina läsnä tietynasteisen yllätystekijän. – Meitä kannattaa tulla kuuntelemaan, mikäli musiikissa ja elävässä esityksessä alati läsnä oleva riski kiinnostaa. Duon toista jäsentä Hanhiniemi innostuu suorastaan kehumaan. – Ville on lahjakas muusikko, joka soittaa tavattoman monessa kokoonpanossa. Hanhiniemi on kuitenkin kymmenkunta vuotta vanhempi kuin Ville Rauhala. Lienet siis bändissänne se pomo? – Sehän on päivänselvää! Mutta kyllä Ville opponoi hyvin, hänelläkin on pohjalaista sukujuurta, Hanhiniemi virnistää. Raamattutapahtuma Kaikilla kiælillä 16.–17.5. Tampereella Duo Hanhiniemi-Rauhala M.A.D:n Intia-hyväntekeväisyyskonsertti lauantaina 16.5. klo 13 Tuomiokirkossa. Lipputulot ohjataan Suomen Pipliaseuran kautta näkövammaisten lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön Intiassa. Liput 17,50 € + toimituskulut 2,50 €, Lippupalvelu tai ovelta (20 €, vain käteismaksu.) piplia.fi/raamattutapahtuma-2015-tampere http://tinyurl.com/kr6qrfl Papin lainahöyhenissä Pauli Hanhiniemi on päässyt kokei- lemaan, miltä papin asu tuntuu päällä. Hän esitti kirkkoherraa vuoden 2014 alussa ensi-iltaan tulleessa Anselmi – nuori ihmissusi -elokuvassa. – Kirkkoherralle ei ollut käsikirjoituksessa niin kummoisia asioita kirjoitettu. Enemmänkin tein sellaisen tyyppihahmon. Mutta kritiikeissä olen saanut ihan vapauttavan tuomion roolisuorituksestani, mies virnistää. Papin asuun sonnustautunut muusikko pääsi kuvausten aikana tekemään hiukan yllättäviäkin havaintoja. – Kun olimme Killinkosken kirkossa, avustajat käyttäytyivät hillitysti, aivan kuin olisin ihan oikea kirkkoherra. Ja kyllä omaankin käyttäytymiseeni papin kasukka vaikutti. En voinut siinä puvussa olla kaikkein värikkäimmilläni. Jo pikainen visiitti lainahöyhenissä sai Pauli Hanhiniemen pohtimaan ihmisten käsityksiä ammattikunnasta. – Heti huomasi, että ihmisillä on ajatus siitä, että pappi toimii tavallaan välittäjänä. Myös toisen havainnon muusikko teki. – Luulen, että papin tehtävä taitaa olla välillä aika raskaskin. Työhän on vähän samanlainen kuin lääkärillä. Hengenmiehiltäkin odotetaan parannusta, tietoa ja ratkaisuja. SILTA 5/2015 Juhlien aikaan... Tiloissamme asiakaspaikkoja 70 hengelle JUHLAKESKUS Pitopalvelua myös haluamiinne tiloihin 11 OPPILAITOKSET VIHKIKUVAUS studiossa 129,- Kun on aihetta juhlaan... • muistotilaisuudet • perhejuhlat• ristiäiset Kalevan puistotie 7, 33500 TAMPERE, p. 0408 290 626 sähköposti: [email protected] www.mancester.fi KOTI KAUNIIKSI Verhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolit Kankaista hyvät valikoimat. Valmistamme myös teille sohvia määrämitoilla, haluamallanne kankaalla. Verhoilua 25 vuoden kokemuksella sis. kuvaus, vedokset, 2kpl 15x20 kuvia Verhoiluliike Yli-Heikkilä Nyyrikintie 1, Tampere 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe Opiskele KULTTUURIA, MEDIAA YLIOPIS TOOPINTOJA Yksilölliset kutsu- ja kiitoskortit, painetut hääohjelmat, menut ja plaseerauskortit Kysy kirkko- ja miljöökuvauksesta 010 420 7700 Juhlat ja tilat Herkullisia makuja valmiina pöytään Linkosuon juhlasaleissa hyvien kulkuyhteyksien päässä tai haluamassasi paikassa. . Buffet & Café Linkosuo, Näsin sauna ja juhlatila Näsilinnankatu 26 . Kalevanpaasi, Sarvijaakonkatu 3 . Ravintola Kaupinpuisto Ukk-instituutti, Kaupinpuistonkatu 1 - juhlapalvelut - Puh. 020 770 2483 Puhelun hinta: Kiinteästä verkosta 0,0835 €/puh+0,0702 €/min. Matkapuhelimesta 0,0835 €/puh+0,1717 €/min. . Ravintola Hertta Hermiankatu 1 www.linkosuo.fi www.facebook.com/linkosuonkahvilat Lue lehti netissä siltalehti.fi Ammattilaiset palvelevat Selkä kuntoon Rentouta selkäsi! Lordos-selkälauta 95 € Tilaa www.lordos.fi tai poikkea Mephisto, Satamakatu 8, Tampere ® Jalkahoidot Jalkahoito kotikäyntinä 50€ (Teisko + 5 €) Jalkahoidon ammattitutkinnon suorittanut sairaanhoitaja Satu laurell p. 050 558 0232 Valmentaudu yliopistoon ja AMKiin LLukuvuoteen sisältyy ty työharjoittelu. O Opiskelu oikeuttaa o opintotukeen. keskellä Helsinkiä! Lukuvuosi 19.8.2015 27.5.2016 www.heo.f i Täytä hakemuksesi netissä Vuoden opisto Aloitus 17.8.2015 Suntion ammattitutkinto Tutkinto Sinulle, joka haluat monipuolisiin tehtäviin seurakunnassa tai työskentelet jo suntiona. Tutkinto antaa valmiudet toimia suntion työssä erilaisissa toimintaympäristöissä. Näyttötutkinto on tutkinnon suoritustapa, jossa aikaisempi työkokemuksesi ja osaamisesi otetaan huomioon. Tarkemmat tiedot netistä! www.laajasalonopisto.fi Kansanopisto Helsingissä meren rannalla 12 SILTA 5/2015 Jani Laukkanen Jani Laukkanen Amanuenssit Pilvi Vainonen ja Penni Rainio, Toora-käärö 1800-luvun puolivälistä sekä Lähetysseuran kokoelmista Tanak (heprealainen Raamattu) ja kiinankielinen Uusi testamentti. Juutalaista esineistöä Uskonnot kietoutuvat TEKSTI: Asta Kettunen Mitä uskonto on? Mitä yhteisiä piirteitä uskonnoilla on? Näihin kysymyksiin pureutuu Kansallismuseossa esillä oleva Kulttuurien museon näyttely. Mukana on esineistöä myös Suomen Lähetysseuran lakkautetusta museosta, jonka kokoelmat vuodenvaihteessa siirtyivät kokonaisuudessaan Kulttuurien museon hallintaan. V ieraan tervetulleeksi toivottavat patsaat seisovat rinnakkain, ja esineitä on jokaisesta esillä olevasta uskonnosta yhtä paljon. Lähtökohtana onkin ollut uskontojen asettaminen samalle tasolle. Varsinaisessa näyttelytilassa kävijää ovat vastassa Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi Pyhän Katariinan kirkosta Kaarinasta, esi-isäveistos Papua-Uudesta-Guineasta ja Buddha Úâkyamuni Myanmarista. – Nämä veistokset edustavat hyvin näyttelyn ideaa, sitä miten monimuotoisesta ilmiöstä uskonnossa on kyse, sanoo kokoamisesta päävastuun kantanut amanuenssi Pilvi Vainonen. Uskonnoille yhteistä ovat muun muassa rukoileminen, uhraaminen, rituaalinen puhtaus, juhlat ja kausirituaalit, kuolemanjälkeinen elämä, vainajakultti, askeesi ja paasto, pyhiinvaellus, onni ja suojautuminen sekä lähetystyö. – Näyttely on läpileikkaus teemoista, joita on monissa, mutta ei kaikissa uskonnoissa. Yksi kantava ajatus on ollut, että arvolatautuneita asioita on lähestyttävä varoen, jottei kenenkään tunteita tahattomasti loukattaisi. – Ihan helppoa se ei ollut, myöntää tekstejä pitkään hionut Vainonen. Hän huomauttaa, että uskonto-termin alle menevät moninaiset asiat. Moneen uskontoon liittyy käsitys yliluonnollisesta pyhyydestä, jotkin katsotaan ateistisiksi ja joihinkin sisältyy ajatus kaikella olevaisella olevasta hengestä. Jotkin oppirakenteet ovat kansaan tai maantieteelliseen alueeseen liittyvää perinnettä, toisilla on perustaja. Yhteistä on, että uskonnot tarjoavat selityksen maailmalle ja maailmanjärjestykselle sekä pohjan yhteiselle toiminnalle ja uskonnolliselle kokemiselle. Uskonnot ovat läsnä kaikkialla. Miksi hevosenkenkä tuo onnea? Entä muistammeko ajanmääritystenkin olevan uskonnollista alkuperää? Lähi-idässä syntyneet kristinusko, islam ja juutalaisuus esitellään. Aasialaisperäisistä uskonnoista ovat mukana hindulaisuus, buddhalaisuus, jainalaisuus, sikhiläisyys, shintolaisuus sekä kiinalaiset uskonnot. Myös luonnonuskonto, uususkonnot, ateismi ja synkretismi ovat mukana. Paljon kiinnostusta Näyttelyssä pyörii myös teemavideoita, joilla viiden opin edustajat kertovat omasta uskonnollisuudestaan. – Näyttely on herättänyt todella paljon kiinnostusta, ja koululaisryhmiä on käynyt paljon, kolmesta neljään ryhmään päivässä. Aiheen tärkeys näkyy kävijäluvuissa, Vainonen arvioi. 13 Asta Kettunen Rauno Träskelin Rauno Träskelin SILTA 5/2015 Uli-veistos lienee edustanut päällikön henkeä hautajaisrituaalissa. Maalattu puu; Uusi-Irlanti, Papua-Uusi-Guinea. Rauno Träskelin Apostoli Matteusta esittävä veistos katoliselta kotialttarilta. Maalattu puu; Guatemala. Kiinalaisen rukouskutsukellon muoto jäljittelee Mekan moskeijaa. Asta Kettunen Intendentti Jaana Onatsulla riittää tutkailtavaa. Lähetysseuran kuvat odottavat laatikoissa luettelointia ja digitointia. Lasinegatiivi Lähetysseuran huvilasta Kulingissa Jiangxin maakunnassa Kiinassa. Luettelotietojen mukaan kuvan on ottanut Hannes Sjöblom 1904–1906. toisiinsa Animistiseen perinteeseen liittyvä uhripuu on ollut niin suosittu, että se jo notkuu toiveiden painosta. Näyttelyn alkuperäinen ajatus on ollut tukea kouluopetusta, mutta se toimii myös maahanmuuttajien kotoutumisen edistäjänä. – On voimaannuttavaa huomata oman uskonnon olevan ihan yhtä tärkeässä osassa kuin muutkin, Vainonen arvelee. Kouluryhmien käyttöön tehty verkkomateriaali avaa symbolien merkitystä. Vitriineistä löytyy muun muassa veistoksia ja rituaalivälineitä, auton peruutuspeiliin ripustettavia moderneja amuletteja ja pyhiinvaellusmuistoja Mekasta, Intian temppeleistä ja Jerusalemista. Esinevalinta määräytyi osittain museon kokoelmien pohjalta. Kaikkien uskontojen esittelyyn ei tilakaan olisi riittänyt. – Lähtökohtana oli myös, että nämä ovat elävää perinnettä. Kumbukumbun esineitä Suomen Lähetysseuran museon, Kumbukumbun, kokoelmista näyttelyssä on noin 40 esinettä. – Saimme ne ikään kuin etukäteislainaksi, vaikka juridisesti kokoelmien omistuksen siirtyminen tapahtui vuodenvaihteessa, Vainonen kertoo. – Juutalaisuuden osuus olisi ollut niukkaa ilman tätä esineistöä. Lähetysseuran museo perustettiin vuonna 1931 ja toimi kesäkuuhun 2013 saakka. Kumbukumbun henkilökunta sai tietää sen lakkauttamisesta kaksi vuotta sitten. Lähetysseuran luovuttama esineistö muodostaa oman kokonaisuuden, joka täydentää Kulttuurien museon etnografisia kokoelmia. Suurin osa näistä esineistä on toistaiseksi varastossa. Ison osan kokoelmasta muodostaa Martti Rautasen kirjasto. Ainutlaatuisia Suomessa ovat 1800-luvun lopulta olevat kiinalaiset esineet, kuten silkit. Vanhimpia esineitä ovat kiinalaiset rahat, joiden on arvioitu olevan USKONTOJEN MAAILMA • Käsikirjoitus: Kulttuurien museo / Heli Lahdentausta, Ildikó Lehtinen, Pilvi Vainonen • Näyttelysuunnittelu: Jenni Reuter • Valaistus: Heli Nikunen • Videot ja äänet: Topi Heimonen/ Telzer Media • Avoinna 7.6. saakka. Chou-dynastian ajoilta (1122–825 eaa.). – Kun on ollut paljon erilaisia lähetyssaarnaajia eri aikoina, kokoelma on koko toiminnan tuote, Vainonen muistuttaa. – Opetuskokoelmassa on erittäin hyvää materiaalia, josta osa liitettiin osaksi Kansallismuseon opetuskokoelmaa. Uusi koti seurakunnilta? Kumbukumbun amanuenssin Penni Rainion mukaan Lähetysseuralle vielä jäänyttä osuutta opetuskokoelmasta on tarpeen pienentää. Esineitä tarjotaan muun muassa seurakuntiin, ja osa siirtyy edelleen havaintomateriaaliksi Kansallismuseolle sekä Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. – Osa etsii vielä kotia. Myös Rainio on iloinen Uskontojen maailma -näyttelyn suosiosta – lähetys-etuliite olisi voinut karsia kävijöitä Lähetysseuran tiloissa. Vainonen ja Rainio iloitsevat siitäkin, että tutkijat pääsevät edelleen käsiksi esimerkiksi lähetystyön historiaan liittyvään aineistoon Museoviraston kautta. – Näyttely on hienosti temaattisesti rakennettu, mikä on toisaalta katsojalle haastavaa. Rainio pohtiikin oppilaiden tarvitsevan tämän lisäksi tukea koulustaan. Ahkeria valokuvaajia Rainio on järjestellyt viime kuukaudet Lähetysseuran valokuvien siirtoa Museoviras- ton kuvakokoelmiin. Kumbukumbun hallussa oli noin 150 000 kuvaa, negatiivia, filmiä ja albumia. Työhön on kuulunut myös työntekijöiden opastaminen kuvien etsimisessä. Noin 9 000 esineen kokoelma on ehditty luetteloida sähköiseen järjestelmään, mutta kuvista on luetteloitu vasta pieni osa. Lähetyssaarnaajat olivat ahkeria valokuvaajia. Kokoelman keskeistä aineistoa ovat valokuvat Kiinasta vuosilta 1901–1953 ja Afrikasta, erityisesti Namibian Ambomaalta, otetut kuvat 1870-luvulta 1960-luvulle. Erityisesti 1800-luvun lopusta 1900-luvun puoliväliin ulottuva aineisto on ainutlaatuista. Kokoelman helmiä ovat Hannu Haahden päiväkirjamaisesti otetut valokuvat matkoilta Ambomaalle vuosina 1911 ja 1912 sekä Kiinaan vuonna 1914. Kuvat ovat nyt osa Museoviraston kuvakokoelmien Yleisetnografista kuvakokoelmaa. Intendentti Jaana Onatsu toivoo, että lähetystyön historiaan liittyvät kuvat saataisiin Kuvakokoelmat.fi -palveluun, jolloin ne olisivat kaiken kansan katseltavissa. Uskonnolliset symbolit: nba.fi/fi/museot/ kulttuurien_museo/opetus/ uskontojen-maailma siltalehti.fi SILTA 5/2015 Hyvä tyyppi 14 Järvi on rauhallinen ja levollinen paikka, tietää Aino Oura. Pinnan alla muu maailma A ino Ouraa ei pelota pinnan alla. Kun tekee asiat niin kuin kuuluu ja pitää välineet kunnossa, kaikki menee hyvin. Luonnon mahtaville voimille taas ei voi mitään, kuivallakaan maalla. Oura on harrastanut sukeltamista viitisentoista vuotta. Pääkaupunkiseudulla asuessaan hän ei järviin kaivannut, vaan suuntasi lämpimämmille vesille. Muutama vuosi sitten hän kuitenkin muutti Tampereelle, ja samalla muuttui mieli: – Ennen ajattelin, että siellähän on pimeää ja kylmää, mutta täällä innostuin. Mieheni sukeltaa myös, ja nyt pääsen helposti Kaukajärveen. Vaikka Oura tunnustautuu perin pohjin ker- rostalo-kaupunkilaiseksi, on käynti järvessä rentouttava. – Järvi on rauhallinen ja levollinen paikka. Maailma ikään kuin pienenee. Ja kyllä siellä kalaakin on. Hän kävi aiemmin myös joogassa, ja arvelee sukeltamisen olevan lähellä meditaatiota. – Siellä pystyy sulkemaan muun pois ja rauhoittumaan. Ja meethän sä muuhun maailmaan. Parhaimmillaan järvi on alle kymmenessä metrissä, jossa on eniten valoa ja elämää. Oman sukellusseuran ScubaDo:n porukkaa Oura kehuu rehdiksi, tekeväksi ja mutkattomaksi. Seura osallistuu keväisin Kaukajärven siivoustalkoisiin. – Kun järveä kuitenkin käytetään, siivoamalla voidaan edes yrittää antaa sille jotain takaisin. Pohjasta on löytynyt sohva ja ostoskärryt, golfpalloja ja polkupyöriä. Erityisesti muovi ja lasinsirpaleet huolettavat Ouraa. Hän huomauttaa kuitenkin, että maassamme on saastuneempiakin järviä. Luonnonsuojelija sukeltajasta tulee väkisinkin. On turha piiloutua sen tekosyyn taakse, ettei kuitenkaan voi tehdä tarpeeksi: – Ei kukaan voi yksin pelastaa maailmaa, mutta jokainen tekee sen, minkä pystyy. On sekin parempi kuin olla tekemättä mitään. Elinympäristön tuhoamisen sijaan voi ottaa valokuvia ja olla syömättä haineväkeittoa tai keräämättä korallinpaloja. Seuraavat Kaukajärven siivoustalkoot ovat 9. toukokuuta. Viime vuonna mukana oli noin 80 sukeltajaa. Mukaan voi tulla mistä vain. TEKSTI: Asta Kettunen KUVA: Tarja Myry facebook.com/PelastakaaKaukajarviRy SILTA 5/2015 SAARNAVUORO TEKSTI: Pirjo Silveri Ylävoimaa helluntaina Pyhän Hengen vuodattaminen tapahtui juutalaisten helluntaina, 50. päivänä pääsiäisestä. Kaupungissa oli valtavasti pyhiinvaeltajia eri maista, kun taivaalta kuului kohahdus ja opetuslasten ylle laskeutui kuin tulenlieskoja (Apt. 2). Mestarinsa lupauksen mukaisesti he saivat ylhäältä voiman, Pyhän Hengen, ja rupesivat julistamaan Jumalan suuria tekoja. Kukin paikallaolija kuuli pelastussanoman omalla kielellään, jokaisen kulttuurisidonnaisuus otettiin huomioon. Tilanne oli niin hämmentävä, että opetuslasten luultiin olevan humalassa. Profeetta Joelin kirjassa on kerrottu Jumalan hengen vuodattamisesta ja Herran antamista lahjoista. Kuvaus toteutui, kun taivaallinen Isä järjesti helluntaijuhlaan yllätysnumeron – ja antoi sille täysin uuden sisällön. Syntyi kristillinen kirkko, tuhansia ihmisiä kastettiin, seurakunnan elämä alkoi. Helluntai vakiintui pian vuoden toiseksi kastepäiväksi, pääsiäisen ohella. Jo varhain aamulla pappi rukoili Pyhää Henkeä kastevesiin, jotta kasteen vedestä Janne Ruotsalainen Paastonaika päättyy pääsiäisyöhön, mutta toinen pääsiäispäivä ei päätä pääsiäisaikaa. Ylösnousemuksen riemu on helluntaihin asti mukana kirkon jumalanpalveluselämässä, kristittyjen arjessakin. Kirkkovuoden erityinen ajankohta erottuu eri tavoin, esimerkiksi ortodoksi ei pääsiäisaikana polvistu katumuksen merkiksi. Jeesus astui taivaaseen 40 päivän päästä pääsiäisestä, helatorstaina. Hän kehotti lähimpiä oppilaitaan jäämään Jerusalemiin kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta. Helluntaita kuvitetaan usein alas laskeutuvalla kyyhkysellä, Pyhän Hengen vertauskuvalla. Liikkeen suunta on jälleen ylhäältä alas, Jumalan luota ihmisiin päin. Myös punaiset liekit ovat Pyhän Hengen symboli. Lasimaalaus on Tampereen tuomiokirkosta. tulisi syntien pesu. Kastettavan pää voideltiin krisma-öljyllä, ja hänet siunattiin kätten päälle panemisella. Perinne jatkuu yhä. Nykyisessä kastekaavassamme kastettava siunataan toimituksen jälkeen sanoin: Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi. Helluntai on yksi kirkkovuoden harvoista punaisista pyhistä. Liturginen väri viittaa sekä Pyhän Hengen liekkeihin että marttyyrien vereen. Usein nuo kaksi liittyvät kiinteästi toisiinsa. Pyhä Henki johtaa kristittyjä rohkeasti tunnustamaan Herransa nimeä silloinkin, kun se saattaa olla hengenvaarallista. Kirkkovuoden kiemuroita -palstan asiantuntijana on pastori Heikki Repo. Lukijalta Miksi Musta Lammas suljettiin? Miksiköhän Musta Lammas suljettiin? Myös klubinurkkaus, joka mahdollisti vapaaehtoisten auttamistyötä, on nyt suljettu. Vaksit sanovat vain: ”Voitte kysyä asiaa diakoniajohtajalta.” No kysynpä nyt. Asia kiinnostaa siksikin, että Tampereelta puuttuu Veikko ja Heikki Hurstin toiminnan kaltainen avustussysteemi. Haluaisin kartoittaa tilannetta ja selvittää, mikä on Tampereen kokonaistilanne. Mitä kirkko tekee syrjäytyneiden hyväksi? Sekä mitä muut tahot ovat tekemässä? Pekka Pesonen Niille, joihin muu apu ei ulotu Kirkon diakoniatyön tehtävänä on antaa apua niille, joihin muu apu ei ulotu. Mustan Lampaan asiakkaille todettiin viime keväänä olevan tarjolla varsin runsaasti niitä palveluja, joita Lammas oli aiemmin tarjonnut. Merkittävin näistä oli kaupungin avaama päihtyneiden päivätoimintakeskus Huoltsu. Huoltsu on avoinna maanantaista perjantaihin kello 13–19, ja siellä voi ruokailla, juoda kahvia, peseytyä, vaihtaa vaatteet, levätä ja nukkua, pestä ja kuivata pyykit, saada terveysneuvontaa ja sosiaalipalveluihin ohjausta sekä saada pienimuotoista hoitoa. Lisäksi viime aikoina eri järjestöt ja kirkkokunnat ovat lisänneet merkittävästi aineellista apua päihdeongelmaisille. Pyrimme synkronoimaan toimintaamme niin, ettei päällekkäisyyksiä syntyisi. Suurella sydämellä -klubi suunniteltiin alun perin muun muassa vapaaehtoistyön toimijoiden kokoontumistilaksi. Sellaisena se toimii edelleenkin, ja osin toiminta on vakiintunutta. Haasteita on ollut tilan pitämisessä avoimena olohuoneena, koska tilat eivät ole kaikilta osin vastanneet kävijöiden tarpeita. Avointen ovien toiminta onkin toistaiseksi lopetettu. Työntekijät ja vapaaehtoiset voivat edelleen käyttää tilaa kokoontumisiin ja koulutustilaisuuksiin. Klubilla on muun muassa vapaaehtoisten toimintaa, kansainvälinen kulttuurikahvila, aikuisrippikoulu sekä kristillinen mindfullness-tunti. Noin kerran kuussa sunnuntaisin pidetään puolen tunnin messu kello 10 ja kello 12. Hurstin toiminta on arvokasta työtä. Tampereella olemme valinneet toisen tavan toimia. Itä-Suomen yliopisto on tehnyt koko valtakuntaa käsittävän tutkimuksen ruoka-avun saajista. Siinä todetaan, että suurin osa avun hakijoista kokee häpeää. Hurstin toiminnassa ruoka-avun tarvitsijat jonottavat apua kaiken kansan nähtävänä. Tampereella viemme RuokaNyssellä avun niille alueille, joilla tarvitsijat asuvat, mikä mahdollisimman vähän lisäisi häpeän tunnetta. Olemme havainneet, että ihmisillä on tarve puhua tilanteestaan. Siksi apua haetaan diakoniatyöntekijän kautta. Tampereen ev.lut. seurakuntien diakoniatyö ja ruoka-apu ovat ympäri vuoden jatkuvaa toimintaa, jonka piiriin jokainen apua tarvitseva voi hakeutua. Aineellisen avun lisäksi seurakuntien työntekijät pyrkivät tukemaan jokaista ihmistä kokonaisvaltaisesti. Kenenkään ei tarvitse tuntea olevansa vain avun kohde, vaan oman elämänsä hallitsija ja yhteisömme täysivaltainen jäsen. RuokaNyssen kautta jaoimme viime vuonna 120 000 euron edestä elintarvikeapua. Tämän seurakuntien budjettivaroista ja keräystuotoista koostuvan avun lisäksi jaoimme suuren määrän kauppojen ja yritysten lahjoittamia ruokia sekä EU:n ruoka-apua. Lahjoitusruokaa jaetaan suuri määrä myös sosiaalista tukea tarvitsevien ihmisten asumis- ja palveluyksiköiden (muun muassa A-kilta, Sininauha, Martinus-kodit, Huoltsu) kautta. Ilkka Hjerppe Diakonian ja yhteiskuntavastuun johtaja, Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä Marko Huhtala pastori, Hengen uudistus kirkossamme -yhdistyksen toiminnanjohtaja Tahdotko ottaa vastuullesi tehtävän? Mistä tekstistä saarnaat? Saarnaan päivän tekstistä Luuk.24:46–53. Tekstissä on kysymys Kristuksen taivaaseen astumisesta. Katselen tätä tekstiä yhtenä ratkaisevana käännekohtana kristikunnan historiassa. Opetuslapset jäävät odottamaan Pyhää Henkeä. Heidän edessään on suuri tulevaisuus. Pieni pelokas joukko saa suuren tehtävän. Tuon hetken seuraukset vievät ensimmäiseen helluntaihin ja tähän päivään. Tehtävä ja unelma saarnata kaikille jatkuvat. Mikä on saarnasi näkökulma? Saarna liittyy Spirit-tapahtumaan, ja paikalla on nuoria aikuisia. Teemana on syttyminen Jumalasta, yhteydestä ja tehtävästä. Läsnä on lupaus Pyhästä Hengestä. Näkökulmana on, miten minä voin olla toteuttamassa tehtävää, jonka Jeesus jätti meille. Haluan olla rohkaisemassa ihmisiä ottamaan vastuun tästä tehtävästä. Ihmisen elämän perusta on elävässä yhteydessä Jumalaan. ” Jokainen on kutsuttu lähtemään liikkeelle. Mitä haluat saarnassasi viestiä? Jokainen on kutsuttu lähtemään liikkeelle. Kysymys ei ole siitä millainen olet, vaan siitä, millaiseksi Jumala on sinut tarkoittanut. Hän ei kysy ikää tai asemaa vaan sitä, tahdotko ottaa tehtävän vastaan. Oliko tekstissä jotain vaikeaa? Mielestäni se on riemullinen sanomaltaan. En koe siinä olevan erityisesti mitään vaikeaa. Se vaikeus, mikä tekstistä nousee, on odottaminen. Jaksammeko odottaa Jumalan hetkeä ja ajoitusta kaikissa asioissa ja toisaalta, uskallammeko lähteä tiettömään maastoon kokematta varmuutta. Löydätkö päivän teksteistä yhtymäkohtia omaan elämääsi? Juuri ehkä tuon odottamisen vaikeuden ja toisaalta riemun siitä, että meidät on kutsuttu saarnaamaan parannusta kaikkeen maailmaan. Ihastelen myös sitä, että Jumala luottaa meihin ihmisiin viestin viejinä. Miten vietät lomasi? Yksi loman kohokohta on, kun pääsen jälleen Gardajärvelle. Rakastan Italian ilmastoa, kulttuuria, ruokaa, maisemia ja ennen kaikkea sitä, että saamme perheenä nauttia kaikesta yhdessä. Marko Huhtala saarnaa Majakka-messussa helatorstaina 14.5. klo 10 Aleksanterin kirkossa. Messu on osa Spirit-tapahtumaa. Lue lisää lehden s. 4. Reijo Telaranta KIRKKOVUODEN KIEMUROITA 15 16 SILTA 5/2015 TIESITKÖ KOLUMNI Riitta Saarinen on tehnyt uransa Mercuri International Oy:n tapakouluttajana. Eläkkeelle jäätyään hän jatkaa kouluttamista ADSUM-yrityksessä, jonka hän on perustanut tyttärensä kanssa. Alexandra Salmela Kirjoittaja on tamperelainen kirjailija ja teatteridramaturgi, joka on syntyisin Tšekkoslovakiasta. Hän harrastaa taidetta, retkeilyä ja capoeiraa. Hannu Jukola Soraa ja valtaa sorankylässä Hyvät tavat kruunaavat juhlan – Hyvät tavat ovat toisten ihmisten asettamista itsensä edelle. Hyvien tapojen ansiosta juhlista tulee onnistuneet, hauskat ja turvalliset, sanoo konsultti Riitta Saarinen, joka on antanut tapakoulutusta eri alojen ammattilaisille yrityksissä jo yli 20 vuotta. Riitta Saarista pyydetään usein apuun myös silloin, kun tarvitaan neuvoja käytöstavoista kirkollisissa toimituksissa ja niihin liittyvissä juhlissa. Hyvien tapojen ansiosta juhlista tulee onnistuneet, hauskat ja turvalliset. – Kirkko tai kappeli on pyhä paikka. Oli sitten kyseessä ilo tai suru, jo ovesta sisään astuessa on toivottavaa hiljentyä ja lopettaa turhat jutustelut. Varsinkin siunaustilaisuudessa kunnioitetaan vainajaa sekä omaisia ja istutaan hiljaa jo ennen tilaisuuden alkua. Hautajaisissa tervehditään omaisia ja otetaan osaa suruun lyhyesti ovella ennen tilaisuuden alkua. Omaiset sijoittuvat ovelta katsottuna oikealle, ystävät vasemmalle puolelle. Kirkollisessa vihkimisessä morsiamen läheiset ja ystävät sijoittuvat kirkossa vasemmalle puolelle, sulhasen suku ja ystävät taas oikealle. Kirkossa on tärkeää muistaa, että valokuvaaminen ei saa häiritä tilaisuuden kulkua. – Järkevintä on, että tilaisuuteen pyydetään yksi valokuvaaja, joka sitten toimittaa kuvia kaikille niitä haluaville. Näin ihmiset eivät liikuskele omien kameroidensa kanssa ja häiritse tilaisuutta. Kouluttajan mukaan kirkollinen toimitus sujuu hyvin, kun tilaisuuden kulku suunnitellaan huolellisesti etukäteen. – Pappi ohjaa seremoniaa. Hän voi kertoa tilaisuuden alussa, miten toimitaan. Hän näyttää, koska kirkkokansan tulee nousta kuulemaan sanaa ja taas istuutua. Näin kaikilla on turvallinen olo, korostaa Saarinen. Esittäydy rohkeasti Hyvien tapojen mukaista on esittäytyä juhlaväelle. Ainakin omaa pöytäseuruetta tulee tervehtiä ja esitellä itsensä. – Jos joku näyttää tutulta, mutta nimi ei muistu mieleen, voi ihan hyvin sanoa, että olemme kyllä tavanneet, mutta nyt en muista nimeänne. Muistotilaisuuden keskusteluissa pääteemana tulee olla vainaja. Pienet muistopuheet ovat toivottuja. – Tilaisuudessa voi kertoa niistä yhteisistä hetkistä, joita on saanut viettää vainajan kanssa. Lämpimät, iloiset muistot kantavat surevia omaisia ja ystäviä, rohkaisee Saarinen. Muistotilaisuuden tai juhlien järjestäjä voi ennalta pyytää puheenvuoroja ja puheita juhlavierailta. Juhlapuku kunnioittaa Kirkollisten toimitusten ja juhlien pukeutumisohje on tumma puku, ellei kutsussa toisin mainita. Miehellä se tarkoittaa mustaa, tummansinistä tai tummanharmaata pukua, myös kesällä. Naisen asuksi käy juhlaleninki tai juhlava housupuku. Myös päällysvaatteen ja kenkien tulee olla riittävän siistit. Kirkossa naisten on peitettävä paljaat olkapäät. – Juhlava pukeutuminen kirkollisissa tilaisuuksissa ja muissakin juhlissa on kunnianosoitus sekä kutsujaa että vieraita kohtaan, muistuttaa kouluttaja. Kouluttajan mukaan ihmisillä on edelleen paljon kysyttävää tapakulttuurista. Usein omaa epävarmuutta kuitenkin nolostellaan. – Aina kannattaa kysyä, jos on epävarma. Monet kysyvät pukeutumisesta, kutsukorttien lähettämisestä tai sopivista lahjoista, kertoo Riitta Saarinen. Kirsi Airikka TAPATIETOUTTA • Ulkoministeriön protokollaosasto neuvoo tapatietoudessa, etikettisäännöstössä ja virallisessa käyttäytymisessä: formin.finland.fi • Liputuksen asiantuntija on Suomalaisuuden Liitto: suomalaisuudenliitto.fi SILTA siltalehti.fi 2. vuosikerta • Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat • Toimitus: vt. päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: [email protected] ja [email protected]. Osoite: Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere. • Ilmoitusmyynti, -valmistus ja -laskutus: Medialiike, Tampere Myynti, laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, [email protected] Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300, [email protected] • Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy. Jakelupalaute: [email protected], p: 020 7 54 2 267 Osoitteellinen jakelu: Itella Oy tilaukset: [email protected], p. 040 804 8066 • Taitto: Kotimaa Oy • Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere • ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu) ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu), • Seuraavat lehdet ilmestyvät: 3.6., aineisto 11.5. mennessä, 1.7., aineisto 15.6. mennessä. Olet ruohikko ja minä inha musta sora. Tuo vanha biisi on soinut päässäni koko alkukevään. Silloin Tampereella ruohikotkin olivat soraa. Olen pohtinut pitkään, onko järkeä kirjoittaa jostain niin banaalista kuin sorasta vapun ja vaalien jälkeen, maailman rimpuillessa vakavissa globaaliongelmissa. Jopa tästä kaupungista löytyisi vaikka kuinka paljon epäkohtia petrattavaksi, eikä kaupunki ole pelkkiä fyysisiä rakenteita. On liikaa bisnestä ja liian vähän kulttuuria tai päinvastoin. Jossain jokin jostain syystä näivettyy – keskusta tai julkiset palvelut. On työttömyyttä, turvattomuutta ja keskustelua siitä, kenelle kuuluu julkinen tila. Ratkaisujen tekoon puuttuu rahaa, tahtoa ja osaamista, moraalista puhumattakaan. Jokaista kenkä hiertää vähän eri kohdasta, mutta sorassa kahlaamme kaikki, punkkarit yhtä syvällä kuin poliitikot. Jopa ne, jotka eivät käy ulkona, hengittävät pölyä korkealle nousevista pyörrepylväistä. ” Ikään kuin Tampereen kaupunki olisi lupautunut loppusijoittamaan kaduilleen kaiken tunnelista louhitun kivimurskeen. Kuukausitolkulla kaikkialla lojuu soraa, joka kerää itseensä roskia ja levittäytyy kuin syöpä: tukahduttaa nurmea, vyöryy rinteiltä, soluttautuu puskien sekaan, nakertaa pala palalta viheralueita, kunnes ne muuttuvat vähitellen kuolleiksi, kivikovaksi tampatuiksi kentiksi. Pölyä on silmissä, pölyä on suussa: se maistuu pahalle. Tänä keväänä ihmiset alkoivat käyttää hengityssuojia. Eräs tuttu huoahti: ”Ja me muutimme tänne Kiinasta saasteita pakoon”. Ihmisten valituksiin vastataan vakuuttavasti, että kaupunki tekee voivansa, mutta se kestää, se kestää. Toivokaamme, että äiti luonto lähettää meille suopeasti muutaman pisaran sadetta. Asenne vaikuttaa avuttomalta, ikään kuin vastoin suuria ponnistuksia mikään ei olisi muutettavissa, sillä jokavuotinen yltiöhiekoittaminen on kiveen hakattu käsky. Ikään kuin Tampereen kaupunki olisi lupautunut loppusijoittamaan kaduilleen kaiken tunnelista louhitun kivimurskeen. Huonosti toimivia ratkaisuja pitäisi osata muuttaa: kuinka naurettavia olivat neuvostoliittolaiset viisivuotissuunnitelmat. Kyse on myös vallasta ja sen käytöstä: kenen asiaa kaupunki laitoksena ajaa, jos se kuittaa asukkaittensa huolet ja raivon olkapäitä kohauttamalla? Antaako se tällä vihjettä, että ihmiset eivät tiedä, mikä on niille hyvää ja turvallista? Kaupunkibyrokratia ei ole itseisarvo, sen tulisi palvella kaupunkilaisten tarpeita. Vai hallitseeko meitä näkymätön koneisto, jonka pyörimiseen kukaan ei pysty vaikuttamaan? Vuosi vuodelta tilanne pahenee. Ja vuosi vuodelta on kaupunki enemmän harmaanruskea ja vähemmän vihreä. Kriittisin tilanne on tämän vuoden osalta ohi, mutta päätöksiä seuraavaa varten tehdään nyt. Kommentoi kolumnia: siltalehti.fi SILTA 5/2015 LAKITOIMISTO RAJAMÄKI NYT KOTI KESÄKUNTOON! • ikkunan pesut • kotisiivoukset • kangasverhoiltujen huonekalujen pesut • porrassiivoukset • lattianvahaukset Yli 10 vuoden kokemus! Mahdollisuus kotitalousvähennykseen. perunkirjoitukset ja perinnönjaot l avioerot ja ositukset l lasten huolto-, tapaamisja elatusasiat l testamentit, avioehdot ja edunvalvontavaltuutukset l kauppakirjat ja sopimukset l riitaoikeudenkäynnit l rikosoikeudenkäynnit Maksuton puhelin- ja sähköpostineuvonta Itsenäisyydenkatu 2, Tre 0400 638411 l Uusi Era Palvelut Oy • puh. 045 126 6938 • www.uusierapalvelut.fi Ajankohtaista tietoa sähköpostiisi joka kuukausi. Tilaa UUTiskirje [email protected] tampereenseurakunnat.fi Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi – palveleva perheyrityksemme PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690 Kalevan puistotie 17 Kauppakatu 12 p. (03) 255 4102 p. (03) 253 1720 Kotisiivouksen lisäksi tarjoamme kotihoito- ja turvapuhelinpalveluamme kotona asuville senioreille, myös arvonlisäverottomasti. Kysy lisää! Aleksanterinkatu 15 (htsto Vuori) p. (03) 212 2137 Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella. www.tampereenhautauspalvelu.fi 020 768 9760 Kotisiivous Tammerkosken Kukka- ja Hautauspalvelu Kotihoito 010 4088 117 TAMPEREEN EV.LUT. SEURAKUNNAT Turvapuhelin Arkut, kuljetukset Asiakirjat Kukat ja sidontatyöt Muistotilaisuudet Pitopalvelut Hautakivimyynti Luotettavaa palvelua ja asiantuntemusta kaikissa hautaukseen liittyvissä asioissa. 050 468 8115 Silta jaetaan tamperelaisiin koteihin joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko. Voit noutaa myös lehden jakelupisteistämme: Tampereen Kauppahalli, Seurakuntien talo, pääkirjasto Metso, Tampereen kirkot, Tampereen yliopisto, Tampereen teknillisen yliopiston kappelit ja Rautatieaseman tunneli. Lähiruokaa ja lämmintä palvelua Yli satavuotias Tampereen kauppahalli palveluksessasi. Kauppahallissa tavataan! Hoidamme ihmisen+kodin. Stella Kotipalvelut Oy | Hämeenkatu 5 A, 33100 Tampere | www.stella.fi Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331 Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksella MAKSUTON NEUVONTA Hämeenkatu 19 / Hallituskatu 10 33200 Tampere tampereenTEATTERIKESÄ 3.–9.8.2015 tampere theatre festival Teitä palvelee Aila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, Tampere Asiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa ja P-Hämpin parkkiluolassa Puh. (03) 212 4164 myös liikeajan jälkeen ark. 9–16.30 [email protected] www.moisionhautaustoimisto.fi ONNEA JA SIUNAUSTA VIRSIKIRJAT Keväällä lauletaan yhdessä! Virsikirjat saatavana tasku- ja keskikokoisena. www.piplia.fi NAHKAKANTISET RAAMATUT KULJEN KANSSASI -RIIPUS Kaksiosainen, hopeinen riipus, jonka osat sopivat kauniisti yhteen. Lahja hänelle, josta välität. ■ 49 € voimasanoja PIPLiA. 17 Tutustu laajaan valikoimaan www.pipliakauppa.fi Tilaa ajoissa kultainen painatus kanteen! Suomen Pipliaseura | myynti 010 838 6520 | [email protected] | www.pipliakauppa.fi Kaikilla kiælillä ■ 18 Silta 5/2015 Silmänräpäyksessä kaikki voi muuttua Petri Kotwica edestä pistää pohtimaan moraalia: miten kova saa olla hölmöyden hinta, ja missä vaiheessa voi vielä muuttaa suuntaa? – Elokuvan teemat liittyvät kysymyksiin, joita olen itselleni esittänyt ja pohtinut murrosikäisestä lähtien. Tämän elokuvan tarinan alkusysäys kuitenkin oli oma auto-onnettomuuteni vuonna 2011, ohjaaja kertoo. – Ajoin tieltä ulos, ja olin ainoa osapuoli onnettomuudessa. Myöhemmin kuitenkin näin toistuvasti painajaisia, joissa saan myöhemmin tietää ajaneeni ihmisen yli. Tästä mielentilasta elokuva lähti kehittymään. Toistaiseksi Kotwica on kirjoittanut yksin tai yhdessä toisen käsikirjoittajan kanssa kaikki käsikirjoitukset. Ne ovat perustuneet hänelle itselleen tärkeisiin aiheisiin. Hän ei kuitenkaan näe syytä, miksi ei ohjaisi toisen kirjoittamaa elokuvaa, kunhan siinä on puhuttelevaa sisältöä. Käsikirjoitus voi edetä teema tai tarina edellä. – Henkesi edestä lähti oikeastaan mainitsemani mielentila edellä yhdistettynä syyllisyyden ja anteeksiannon teemoihin. Musta jää puolestaan lähti kehittymään, kun olin keksinyt tarinan keskeisen asetelman. Kerronta etenee tiiviiseen tahtiin. Kotwica uskoo elokuvan ja aiheen orgaaniseen rytmiin: – Henkesi edestä -elokuvassa olen pyrkinyt muuntamaan selittelyn tunne-elämäk- – Haluan rakentaa kohtauksiin intensiteettiä viemällä välillä kameran aivan lähelle kohdettaan. Tämän kontrapunktina käytän hyvin laajoja kuvia, kuten mainitut ilmakuvat. Miten pärjää kotimainen elokuva? Pastori joutuu miettimään oikeaa ja väärää. Totuutta vääntelemällä voi menettää sen, mitä eniten rakastaa. si. Mielestäni ohjaajan (ja käsikirjoittajan) tehtävä on myös filosofoida ja analysoida aiheensa läpikotaisin, mutta tämän jälkeen velvollisuus on pyrkiä muuntamaan tämä katsojan tunteiksi. Elokuvassa on hienoja kuvia ylhäältä alas. Mieleeni tulee, että joku meitä kuitenkin pitää silmällä. Oliko ohjaajalla sama ajatus kuvauksia miettiessä? – Täsmälleen! Halusin tämänkin näkökulman elokuvaan. Lisäksi nämä palvelevat pyrkimystäni mahdollisimman dynaamiseen kuvakerrontaan. Jaana Rannikko P etri Kotwican ohjaus Henkesi Asta Kettunen Ohjaaja Petri Kotwica Nuorten naisten ahdistus esiin N Miikka Pirinen uorten naisten ahdistus jää aika paljon piiloon, arvelee ohjaaja Mina Laamo. – Nuorten miesten pahoinvointi suuntautuu ulospäin esimerkiksi pommiuhkauksina, mutta naiset kääntyvät itseen päin. Laamon ohjaama Matka minuksi -dokumentti kertoo kolmesta naisesta, joita yhdistää bloggaus. Yhdessä tapauksessa se on elämää eteenpäin kuljettava, mutta aikaa vievä voimavara, toisessa musta aukko, jonka reunalta voi vierähtää uudelleen tekstin syvyyksiin. Kolmannessa tilanteessa jää auki, onko Laura ahdistuu yrittäessään syödä mahdollisimman luonnonmukaista kirjoittaminen ollut siunaukseksi vai ei. ja eettistä ruokaa. Hän haluaa Läheisten tuen avulla selvitään päivästä matkustaa unelmiensa paikkaan. toiseen. Laamo kertoo lukeneensa neet erittäin hyvää palautetta. ennen elokuvaa paljon blogeja. Ne näyttivät jakautuMelkein jokainen on todennut: kiitos, että otit van muotia, syömishäiriöitä esiin tämän tosi tärkeän ja masennusta käsitteleviin teksteihin. Päähenkilöt Lauasian. Laamo arvelee, että aira, Elli ja Juulia valikoituivat melko nopeasti edustamaan heeseen liittyy edelleen näitä ryhmiä. He löytyivät itse ylläpidetyn ongelman leimaa. blogiensa kautta. Dokumentin saama palau– Masennus on nyte on yllättänyt ohjaajan mokyään helpompi hyväknessa mielessä. syä. Mutta syömishäiriö – Nuorilta on tullut aika on jollain lailla koskettapaljon aika hyvää palautetta. nut joka neljännen naisen Yllättäen isien ikäiset, viisielämää joskus. Pojillakin kymppiset miehet, ovat anta- Ohjaaja Mina Laamo sitä on melko paljon. – Olemme pieni maa, ja erityisesti tämä silmällä pitäen elokuviemme taso on erinomainen, paljolti kiitos kehittyneen tukijärjestelmän. Ennen kaikkea on hienoa, että elokuvia on kaiken tyyppisiä, laidasta laitaan, sanoo Kotwica. Henkesi edestä on suomalais-irlantilainen yhteistuotanto, jossa rahoittajina ovat olleet muun muassa Suomen Elokuvasäätiö, Yle TV1, Kirkon Mediasäätiö, Lounais-Suomen filmikomissio sekä Irish Film Board. – Kirkon Mediasäätiön tuki on olennaisesti auttanut tavoitteissamme ja olen siitä huikean kiitollinen! Kesällä Kotwica ohjaa Tiina Lymin kirjoittaman neliosaisen minisarjan TV1:lle. – Kehittelyssä on elokuva, jota kirjoittaa näyttelijä Eeva Putro. Tällä ja käsikirjoituksella, jota kirjoitan parhaillaan, tulen jatkamaan näitä vakavia aiheita. facebook.com/henkesiedesta @henkesiedesta #Henkesi Edestä Kirkon Mediasäätiö tukee elokuviakin Tänä vuonna 10 vuotta täyttävä Kir- Jopa ohjaajan omasta tuttavapiiristä on löytynyt syömishäiriöitä, joista hän ei ennen dokumenttia tiennyt. Koska kyse on vaikeista ja henkilökohtaisista asioista, on asioiden esittämistapa pitänyt miettiä tarkkaan. – Aika paljon mietittiin etukäteen, mitä kuvataan, ja naiset saivat myös itse vaikuttaa siihen. Toisaalta kyseessä on aika rajattu otos heidän elämästään. Kuvakulmat ansaitsevat kiitosta. Huumori pilkahtaa välähdyksen omaisesti vain yhdessä kohtaa; ujoa iloa löytyy Juulian kuvauskohtauksista. Juulian lopputyö valmistui elokuvan tekemisen aikana. Kuvassa vilahtaa myös Elina Nopparin ja Mikko Hautakankaan Kovaa työtä olla minä - Muotibloggaajat mediamarkkinoilla. Se on harvoja muotiblogeihin keskittyviä tutkimuksia. Laamo on edelleen yhteydessä kuvattuihin, mutta on sopinut, ettei puhu heistä paljon. – Ihan hyvin heillä menee, mutta identiteettikriisit ovat pitkiä prosesseja, Laamo muistuttaa. Dokumentti nähdään aikanaan myös televisiossa. Asta Kettunen matkaminuksi.fi Tietoa syömishäiriöistä: syomishairioliitto.fi/syomis- hairiot kon Mediasäätiö tuki viime vuonna kolmeakymmentä hanketta yhteensä noin 250 000 eurolla. – Tällä hakukierroksella näyttäisi olevan aika monta nuorten syrjäytymiseen liittyvää hanketta, mutta toisaalta myös vanhusten yksinäisyyteen liittyvää ohjelmaa, kertoo säätiön asiamies Juha Rajamäki. – Pöydällä on 72 hakemusta, yhteissummaltaan runsaat 900 000 euroa. Koko toiminnan aikana on tuettu 223 hanketta hiukan yli 3 miljoonalla eurolla. Pääosa hankkeista on tv-dokumentteja, mutta entistä enemmän tulee hakemuksia elokuvien tukemiseksi. Kevään aikana näkyvyyttä saaneista Rajamäki mainitsee Laamon ja Kotwican ensi-iltojen lisäksi Klaus Härön Miekkailijan, Heikki Häkkisen Hymyjen maa -dokumentin, Iiris Härmän Hyvästi Afrikan sekä Kari Pyrhösen dokumentin Jaakko Löytystä. – Seurakuntien yhteishanke on onnistunut tavoitteessaan tukea kirkon arvopohjalta uskontoa ja elämänkatsomusta käsittelevien ohjelmien esittämistä valtakunnallisilla kanavilla, hän arvioi. kirkonmediasaatio.fi Lisää elokuvista: siltalehti.fi Henna Mannila ja Juho Karvinen menevät naimisiin 8. elokuuta. Juho kosi Hennaa romanttisesti marraskuussa vuosipäivänä parvekkeella, kynttilän valossa. Ensisormukset tehtiin kanervasta ja avaimenperästä. Jotakin suurta ja arvokasta – Kirkko on ollut mukana kaikissa elämäni tärkeissä ja isoissa tapahtumissa. Siksi haluan myös kirkollisen vihkimisen, miettii kesämorsian Henna Mannila, joka menee naimisiin sulhasensa Juho Karvisen kanssa elokuussa. Henna Mannilan ja Juho Karvisen rakkaustarina alkoi armeijassa, aliupseerikoulussa Kankaanpään tykistöprikaatissa. – Rupesimme juttelemaan kerholla ja meistä tuli Facebook-kavereita. Vaikka aluksi olimme vain ystäviä, huomasin heti, että Juhossa on jotakin erityistä, muistelee Henna. Onnettomuus paljasti tunteet Nuorten lämpimät tunteet toisiaan kohtaan kirkastuivat, kun Juholle sattui onnettomuus. Hän putosi kuorma-auton lavalta ja joutui sairaalaan. – Kiirehdin huolestuneena sairaalaan. Säikähdin todella, kun näin Juhon siellä tajuttomana, kertoo Henna. – Siitä sairaalareissusta alkoi meidän seurustelu. Jo kuukauden päästä muutimme yhteen, hymyilee Juho. Nuorten yhteinen koti sijaitsee Tampereen Haapalinnassa. Tampereelle heidät toi Hennan opiskelupaikka. Hän opiskelee medianomiksi Tampereen Mediapoliksessa Tohlopissa. Juhon opinahjo on Porin ammattikorkeakoulu, jossa hän opiskelee sähköalan insinööriksi. Hennaa ja Juhoa yhdistää muun muassa samanlainen huumorintaju. – Juhossa on parasta se, että hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Hän ei yritä muuttaa minua, miettii Henna. Samoilla linjoilla on Juho. – Voin olla oma itseni Hennan seurassa. Hänen luonaan kotona on paikka, jossa rauhoitun pitkän koulupäivän jälkeen, miettii Juho, joka kulkee Porissa lähes päivittäin. Läheiset läsnä vihkimisessä Kirkollinen avioliittoon vihkiminen on sekä Hennan että Juhon yhteinen toive. – Kirkko on ollut mukana kaikissa elämäni isoissa käännekohdissa. Minut on kastettu, olen päässyt ripille ja olen kummi. Ei tuntuisi oikealta, jos en saisi kirkollista vihkimistä, miettii Henna. – Tärkeää on myös, että läheiset ihmiset eli perhe, ystävät ja sukulaiset ovat mukana, kun meidät vihitään ja avioliittomme saa Jumalan siunauksen, lisää Juho. Henna on haaveillut kirkollisesta vihkimisestä ja häistä pikkutytöstä lähtien. – Se tekee naimisiinmenosta arvokkaan. Olen aina ajatellut, että siinä on jotakin suurta. Nuori pari haluaa rohkaista ihmisiä kirkolliseen vihkimiseen, sillä se antaa turvallisen pohjan avioliitolle. – Avioliitto on iso askel elämässä, joten kannattaa huolellisesti pohtia, mitä se merkitsee itselle. Saimme vahvistusta omille ajatuksillemme, kun juttelimme häämessuilla pastori Merja Halivaaran kanssa, kiittelevät Henna ja Juho. Hennan ja Juhon häät pidetään Ilolan maatilalla 8. elokuuta Valkeakosken Metsäkansassa. Vihkiminen tapahtuu maatilan pihalla, ja sen toimittaa Vesilahden kirkkoherra Harri Henttinen. Vieraita tulee lähes sata. – Metsäkansan kirkko on kaunis kirkko, mutta aikataulusyistä vihkiminen ei onnistu siellä, kertoo Juho. – Toisaalta olen lapsesta asti haaveillut, että minut vihitään ulkona, luonnon keskellä. Ulkona vihkiminen antaa myös paljon suurempia vapauksia tilaisuuden suunnitteluun. Tärkeintä on, että vihittävä pari saa ikimuistoisen ja omannäköisensä seremonian, miettii Henna. Kirsi Airikka 19 Kesäkuoro kutsuu kaupunkilaisia Kalevan kirkolle perustetaan kesäkuoro, joka tarjoaa tekemistä laulamisesta innostuneille tamperelaisille. – Monet ihmiset viettävät kesän kaupungissa ja monet seurakuntien ryhmät ja piirit ovat kesätauolla. Siksi haluan tarjota omalta työalaltani virikkeitä ihmisille. Moni kuorolainen haluaa jatkaa laulamista myös kesäisin, kertoo kuoronjohtaja, Kalevan kanttori Kari Nousiainen. Kanttorin mukaan kuoro perustetaan tarpeeseen, sillä Kalevan kirkon urut kunnostetaan kesän aikana. – Siksi haluaisin tuoda messuihin erilaista, musiikillista lisää kuoron avulla. Ja eihän sitä vielä tiedä, mikä tulevaisuus tällä uudella kuorolla onkaan, innostuu Nousiainen. Kuoroon etsitään innokkaita, sävelkorvan omaavia laulajia, sekä naisia että miehiä. Kuoron ohjelmisto koostuu uudehkosta hengellisestä musiikista. – Pyrimme laulamaan äänissä, mutta ensimmäinen kokoontuminen kertoo lisää. Kyllä yksiääninen ryhmäkin on ihan toimiva. Kuoro harjoittelee keskiviikkoisin kello 18 Kalevan kirkon aulassa. Ensimmäinen kokoontuminen on 3. kesäkuuta. Kuoroon ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon. Nousiaisen tavoitteena on, että kesäkuoro laulaisi Kalevan kirkon messussa 28. kesäkuuta. Avustamassa on myös Unkariin lähtevä matkakuoro. Lisätietoja: [email protected], p. 050 304 1365 Hannu Jukola Kuvat: Janne Ruotsalainen SILTA 5/2015 – Laulaminen on hieno harrastus, jonka on todettu myös hoitavan terveyttä, vakuuttaa kanttori Kari Nousiainen, joka kutsuu tamperelaisia mukaan Kalevan kesäkuoroon. Raatih uo puolus neen tajat Elokuv aesitys ja kes vuoden kustelutilais uus 1918 ta p 8.5. klo ahtumista 19 Seurak untien talo Näsin salissa n Johanna Vuoksenmaa haastaa mukaan Suvivirsi-kampanjaan Tampereen seurakunnat haastaa kaikki Suomen seurakunnat mukaan tuottamaan iloa vanhuksille Suvivirsi-kampanjan puitteissa. Samalla voi tehdä hyvää olemalla mukana Kirkon Ulkomaanavun hankkeessa. Suvivirren sunnuntaita vietetään 24. toukokuuta. Kirkon Ulkomaanapu kerää varoja kehitysmaiden lasten ja nuorten koulutukseen. Tänä vuonna rakennetaan koulu Kambodžaan. Kirkon Ulkomaanavun lähettiläinä toimivat muusikko Tommi Kalenius sekä ohjaaja-käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaa. He kuvasivat uuden Suvivirsi-videon Kambodžassa helmikuussa. – Halusin tuoda esiin sen, kuinka tärkeää koulutus on ja kuinka tiedonvalo on meille kaikille uusi alku kuin ’Jo joutui armas aika’. Teimme musiikkivideon käänteisellä ajatuksella. Kun Suo- Hannu Jukola messa Suvivirsi raikaa koulujen loppumisen kunniaksi, Kambodžassa se tarkoittaa uutta alkua, mahdollisuutta päästä kouluun, kertoo Vuoksenmaa. Tamperelaiset lapsikuorot ja seurakuntien työntekijät laulattavat Koukkuniemen vanhainkodin asukkaita 22. toukokuuta. Mukaan tempaukseen lähtee myös Mummon Kammari, jonka vapaaehtoiset huolehtivat vanhuksista. Johanna Vuoksenmaa on mukana Tampereen seurakuntien haasteessa ja tulee myös laulattamaan Koukkuniemen asukkaita. Kampanjaan voi osallistua tulemalla kirkkoon ja laulamalla Suvivirttä sunnuntaina 24. toukokuuta. Silloin kerätään kolehti Kirkon Ulkomaanavulle. Tampereen seurakuntien Suvivirsi-tapahtumat löytyvät tämän lehden tapahtumaliitteestä. Jussi Laitinen 20 SILTA 1/2014 Painin Euroopan mestari Juha Ahokas (vas.) ja taekwondon opettaja Ilkka Koivu ovat Tampereen seurakuntien ylivahtimestareita. Urheilu-ura on antanut hyviä valmiuksia nykyisiin tehtäviin. Teräksiset miehet Tampereen kirkoissa T ampereen seurakunnissa kulkee työkseen kaksi teknistä ja teräksistä miestä. Molemmat miehet ovat ylivahtimestareita. Toinen heistä on painin Euroopan mestari Juha Ahokas, toinen taekwondon taitaja ja opettaja Ilkka Koivu. Juha Ahokas työskentelee Messukylän seurakunnassa. Hänen työalueeseen kuuluvat Messukylän lisäksi Aitolahti, Atala, Kaukajärvi, Teisko, Takahuhti, Vehmainen sekä Linnainmaa–Uusikylä. Enää painija Ahokas ei mieti, kuinka hän selättää vastustajansa. Nyt hänen ajatuksensa ovat kirkkojen ja muiden seurakuntakiinteistöjen toimivuudessa esimerkiksi messujen ja siunaustilaisuuksien aikana. Kirkkojen siisteyttä mies miettii nyt enemmän kuin mestaruusmitalejaan. Ilkka Koivun työalueena on Tuomiokirkkoseurakunta. Hän ihastui Tampereen tuomiokirkon taiteeseen jo ennen ensimmäis- täkään käyntiään kirkossa. Miehen suosikki taidetöistä on Kuoleman puutarha. Viimeistä piirtoa myöten Koivu kertoo korealaisen itsepuolustuslajin taekwondon vaikuttavan sangen vahvasti ihmisen henkiseen puoleen. – Taekwondo opettaa ihmiselle kurinalaisuutta, periksiantamattomuutta ja kunnioitusta. Kirkollisten tilaisuuksien mitä moninaisimmista yksityiskohdista huolehtivan ylivahtimestarin tulee olla oma-aloitteinen, järjestelmällinen ja vastuullinen. Oma-aloitteisuus ja järjestelmällisyys sopivat Juha Ahokkaaseen kuin ahven järveen. Ollessaan painihuipulla mies järjesti itselleen harjoitusvastustajia ympäri maailmaa sekä majoitti ja ruokki heidät. Painijoiden piti lajiharjoitusten ja punttien noston lisäksi juosta, hiihtää ja pyöräillä. Upottavat ja raskaat suojuoksut olivat nekin toistuvasti Ahokkaan ohjelmistossa. – Sen minkä tehtäväkseen ottaa, pitää hoitaa viimeistä piirtoa myöten, vakuuttaa Ahokas. Ylivahtimestarin on oltava yksityiskohtien lisäksi selvillä myös kokonaisuudesta. – Ylivahtimestarin työssä on erityisen kiinnostavaa olla mukana suunnittelemassa ja visioimassa seurakunnan suuntalinjoja organisatoristen uudistusten keskellä, Ilkka Koivu kertoo. Kirkon työntekijän pitää olla siististi pukeutunut. Isokokoinen painin raskassarjalainen Ahokas menikin Tampereella ensi töikseen vaatetusliikkeeseen uutta pukua ostamaan. – Epäilin, että löytyykö liikkeestä lainkaan tarpeeksi suurta pukua. Minulle kerrottiin oitis, että he ovat myyneet puvun painin olympiavoittaja Aleksander Karelinille. Jouduin sanomaan liikkeessä, että tuttu mieshän tuo Karelin, sillä olen häntä vastaan arvokisoissa usein paininut. – Tiesin myös heti, että jos Karelinille löytyi puku, niin silloin se kyllä löytyy minullekin. Ja löytyihän se, Ahokas hymyilee. Hannu Ranta ENS NUME I ROSSA • Toim : kirkosiiko huumor sa? i • Aviol i i t kirkko tokäsitys r a. avistaa • Tule m u k a a seurak untien n suve en! MEILTÄ MUKAVUUSJALKINEET BY Tunne mukavuus; Joustava & hengittävä materiaali, konepesunkestävä, HYVÄ tilava lesti! Leina useita värejä, koot 35-43 L18 useita värejä, koot 35-43 L33H, myös miehille! Koot 36-46 Liikkeessämme useita eri malleja! TULLINTORI (katutaso) Ark. 9-18 La 10-16 p. 050-527 9400
© Copyright 2024