silta-10-2015
Kimmo Ahonen Tamperelainen seurakuntalehti Lokakuu 2015 Pyhäinpäivänä sytytetään kynttilä kuolleille rakkaille Kirkkovuoden kiemuroita sivu 15 i.fi siltaleht Näyttelijä Krista Kosonen: Hannu Jukola Taide lisää ymmärrystä Irakista tullut Dyala iloitsi virkkaamisesta Torpalla. Sivut 6–7 Hannu Jukola Israelin suurlähettiläs arvostaa kirkkojen työtä Sivu 3 Eva Wäljas Heidi Alajoki Sivut 8–10 Merja Kinnunen ja Lucas Arias elävät arkea Pikkupurressa Sivut 12–13 2 SILTA 10/2015 PÄÄKIRJOITUS Sami Kallioinen Tampereen seurakuntien viestintäjohtaja lokakuu Tampere 7.10.2015 Hauras luottamus Luottamus on herkkä rikkoutumaan. Tunne siitä, että voin luottaa kanssaihmiseen tai tietoon, on ollut viime viikkoina kovalla koetuksella. Turvapaikanhakijoiden suuri määrä ja pakolaisuuteen liittyvät huolet ja epävarmuudet nakertavat yhteisöjämme ja asettavat keskinäisen luottamuksemme koetteille. Olin Siivikkalassa asukasillassa muutama viikko sitten. Illan keskustelu oli sekä turvallisen odotuksen että huolten sävyttämä. Turvapaikanhakijoiden kertomukset pitkästä matkasta ja taustalla olevista syistä rauhoittivat mieliä. Samalla turvapaikanhakijoista tuli läsnä oleville ihmisiä omine toiveineen ja pelkoineen. Itselleni illasta jäi mieleen erityisesti kaksi tapausta. Eräs äiti vetosi, että jättäisimme lapset tämän keskustelun ja huolehtimisen ulkopuolelle. Kriisin selvittely on aikuisten asia, samoin huolehtiminen siitä, että lapsilla on turvallinen olo. Tilaisuuden jälkeen juttelin kahden siivikkalalaisen nuoren miehen kanssa tilanteen vaikutuksista yhteisöön. Heitä huolestutti erityisesti ihmisten leimaaminen ja leimautuminen joko suvakeiksi tai rasisteiksi. Leimautumisen myötä koko yhteisö muuttuu kyräileväksi ja hajoaa sisältäpäin. Molemmat huolet ovat kuitenkin merkki myös toivosta. On halu tehdä asiat hyvin, vaikka asioiden hoitamisesta ollaan eri mieltä. Ymmärretään, että epävarmuuttakin pahempi tilanne on yhteisöllisyyden hajoaminen ja kyräily. TULEVAT PYHÄT 7.10.–4.11.2015 11.10. Usko ja epäusko Jeesuksesta on kiistelty aina: Hän on Messias! Ei kai Messias Galileasta tule? Tarkista sunnuntaina oma kantasi! 18.10. Jeesuksen lähettiläät Suurlähettiläs kuulostaa niin diplomaattiautolta, että olkaamme siis pienlähettiläitä. Kristitty on Kristus lähimmäiselleen. Sillä tavalla Jeesuksen työ maailmassa jatkuu pienin askelin. 25.10. Uskonpuhdistuksen muistopäivä Kahden vuoden päästä vasta juhlitaankin. On hyvää aikaa opetella uusi sana: reformaatio. Vuosi 2017 on paitsi itsenäisen Suomen juhlaa myös reformaation muistamista. 500 vuotta aikaisemmin Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. 31.10. Autuaita murheelliset, he saavat lohdutuksen Jeesuksen sana Vuorisaarnansa aluksi koskettaa pyhäinpäivänä varsinkin kaikkia surevia ja kaipaavia. 1.11. Antakaa anteeksi! Voisiko olla ytimekkäämpää kehotusta elää ihmisiksi? Pyhäin päi iltakirk vän 31.10. k ot lo 18 Viin Härmä ikan ja län kir koissa IHANTEET PUNTARISSA Pohjoisen juna toi kaukaisia vieraita, jotka asettivat meidät kristityt tutkimaan Raamattua ja Jeesuksen opetuksia siitä, mitä lähimmäisenrakkaus on. Siitähän me niin mielellämme olemme puhuneet ja hyvänä arvona pitäneet. Riittääkö puhe? Uskolla on aina vaara jäädä sanahelinäksi, jos teot jäävät tekemättä tai lähtevät kulkemaan omia teitään. Laupias samarialainen pysähtyi, auttoi ja tuli antaneeksi meille rakkauden mallin Jeesuksen sanoin: Mene ja tee sinä samoin! ” Hannu Jukola PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio Toivon liekin ylläpitäminen antaa mahdollisuuden luottamuksen säilymiselle ja rakentumiselle. Seurakunnilla on sekä auttamisen osaamista että taitoa keskustella rauhallisesti ja vakuuttavasti ihmisen arvosta ja ainutlaatuisuudesta Jumalan luomana. Näitä lahjoja on käytettävä monipuolisesti sekä keskustelussa kasvokkain että sosiaalisen median kuohuvassa maailmassa. Toivon liekin ylläpitäminen antaa mahdollisuuden luottamuksen säilymiselle ja rakentumiselle. Näin luodaan edellytyksiä kotoutumiselle. Samalla yhteisöillämme on mahdollisuus muuttumiseen ja kasvuun, joihin tämän päivän monet ongelmat meitä kutsuvat. Tampereen seurakunnat tekee parhaansa, jotta turvapaikanhakijat ja turvapaikan saaneet voivat kotoutua uuteen kotimaahansa. Haastamme tämän toteuttamiseen kaikkia tamperelaisia. ✦ HELMI Toivon valitettavana vastapainona ovat olleet monet rasistiset purkaukset, joiden taustoja voi toki ymmärtää, mutta ei mitenkään hyväksyä. Kivet on tehty rakentamista eikä hajottamista varten. Syntynyt tilanne on haastanut seurakunnat miettimään työtään ja perustehtäväänsä. Lähimmäisenrakkaudesta nouseva halu auttaa on synnyttänyt vapaaehtoista osallistumista hätämajoituksen huoltotoimiin, tavaroiden ja rahan lahjoittamista sekä osallistumista kansalaiskeskusteluun. Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet! (Room. 10:14–15) Silta 10/2015 Olavi Rajahalme kysymystä Tarja Jääskeläinen (vas.) ojentaa kukat Zehava Ashbelille, joka saapui Tampereelle miehensä, Israelin suurlähettilään Dan Ashbelin kanssa. Tulkkina toimi Marianne Katajisto. Syyskuisen keskustelutilaisuuden järjesti Helluntaiseurakunnan Hervannan Katukappeli. Israelin suurlähettiläs Dan Ashbel: Mistä viha nousee? ❶ Kierrät puhumassa seurakunnissa. Miten suomalaiset suhtautuvat Israeliin? – On sydäntä lämmittävää kohdata monia ihmisiä, jotka rakastavat Israelia. On myös monia, jotka kritisoivat meitä. Israelin valtiona voimme elää kritiikin kanssa. Ongelmaksi se muodostuu silloin, kun kaikki ongelmat sälytetään Israelin harteille. ❷ Ovatko asenteet muuttuneet viime aikoina? – Eri puolilla Eurooppaa on ulkomaalaisvihaa. Eurooppa on murrosvaiheessa, pakolaisia ja maahanmuuttajia tulvii sisään. Ne äänet, jotka vastustavat erilaisuutta, ovat vahvoja. ❸ ❹ Mistä tämä viha nousee? – Mielestäni on väärin yrittää löytää logiikkaa rasistisen vihan takaa. Ei se ole loogista. Jos sinua pidetään alempiarvoisena vain etnisyytesi takia, ei ole syytä edes aloittaa keskustelua. Jos ❺ Mistä saat toivoa? – Ihmisistä, jotka ovat avoimia ja valmiita etsimään ratkaisuja syyttelyn sijaan. Toivoa antaa myös kotimaani, jossa olen syntynyt ja kasvattanut kolme poikaani. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Vaikka elämme haastavassa ympäristössä ja turvallisuus on aina iso huoli, elämää täytyy myös elää. Tarvitaan kulttuuria, kouluja, sairaaloita, sinfoniaorkestereita ja pop-musiikkia. Elämän ei tule olla vain selviytymistä. ❻ Mitä ajattelet kirkon toiminnasta? – Kirkko voi auttaa luomalla ymmärrystä ihmisten ja kansojen välille. Ei tuomitsemalla kuka on oikeassa ja kuka väärässä, vaan tuomalla ihmisiä lähemmäksi toisiaan. Kirkko on luonut vuoropuhelua aiemmin ja voi tehdä niin jatkossakin. ❼ Mitä ajattelet Euroopan pakolaiskriisistä? – Isikselle naurettiin aluksi, mutta se on vain vahvistunut. En tiedä, onko meillä Lähi-idässä tarpeeksi voimia vastustaa sitä. Kysymys on myös siitä, mitä kansainvälinen yhteisö aikoo tehdä. – Katsokaa pakolaisten tulvaa Eurooppaan. Luultavasti Euroopalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin selvittää, miten se voi osallistua tämän uhan poistamiseen. Se on uhka koko ihmiskunnalle, Isiksen tavoite ei pääty Damaskokseen, Bagdadiin tai edes Jerusalemiin. He haluavat tehdä koko maailmasta oman islamin tulkintansa seuraajia. – Jos mitään ei tehdä, on arvioitava, mitkä seuraukset sillä on. Historiassa Eurooppa on maksanut kalliin hinnan vaarojen vähättelystä. – Syyrian pakolaisten valtava määrä Jordaniassa ja Libanonissa luo epävarmuutta alueellemme. Me valtiona autamme hoitamalla haavoittuneita ja sairaita. Osa tulee rajalla oleviin terveyspisteisiin ja osa tuodaan Israelin sairaaloihin. ✦ Heidi Alajoki Hautakynttilöistä designia Käytetyistä hautakynttilöistä valmistettiin Teknologian tutkimuskeskus VTT:n hankkeessa korkealaatuista muovimateriaalia. Siitä taas tehtiin erä Eero Aarnion suunnitteleman Origo-valaisimen muotoisia avaimenperiä. Raaka-aineeksi oli valittu hautakynttilät, jotka partiolaiset olivat keränneet Tampereen hautausmailta. Leirikoulurahoja keräävä Etelä-Hervannan 7B-luokka kutsuttiin VTT:lle lajittelemaan kuormaa ja tutustumaan muovien tutkimus- ja kehitystyöhön sekä kierrätykseen. ReLight – Valosta valoa -hanke sai alkunsa tutkijan ideasta näyttää toteen, kuinka jätemateriaali on hyödynnettävissä täysin toisenlaisissa tuotteissa. – VTT:llä tehdään paljon töitä materiaalien tehokkaamman kierrättämisen edistämiseksi. Kiertotalousajattelu on osa strategiaamme, kertoo tutkimustiimin päällikkö Outi Härkki. VTT:ltä oltiin yhteydessä Tampereen seurakuntayhtymään, jolta kysyttiin hautakynttiläjaetta. – Hautakynttilät piti vielä lajitella kolmen muovityypin mukaan, jotta ne jokainen erikseen voidaan hyödyntää. Hanke osoitti yhdyskuntajätteen soveltuvan design-tuotteen materiaaliksi. – Projekti luo pohjaa etsiä muita mahdollisia materiaalivirtoja ja monistaa hankkeessa kertynyttä tietotaitoa muovin kierrätysasteen nostamiseksi. Loppu on kiinni asenteesta ja halusta tehdä asiat ympäristön kannalta paremmin, toteaa VTT:n tutkija Satu Pasanen. Hän uskoo kuluttajien arvostavan laadukkaita tuotteita, jotka sisältävät kierrätysmateriaaleja. Kattavia tilastoja Suomen hautausmaiden muovijätemääristä ei ole. Tampereen hautausmailta kertyi kynttiläjätettä viime vuonna noin 6700 kiloa. Siitä puolet kerättiin Kalevankankaalta. Lajiteltu muovi päätyy hautausmailta energiakäyttöön, lasi kaatopaikoille ja metalli kierrätykseen. Muovijätteen hyödyntäminen raaka-aineena on vielä kokeiluvaiheessa. – Jatkohanketta ei varsinaisesti ole suunniteltu, mutta toivomme että tästä syntyy yhteistyötä ja projekteja yritysten ja toimijoiden kanssa, jotka tuottavat tai voivat hyödyntää kierrätysmuovijakeita, Härkki toteaa. ✦ Asta Kettunen DAN ASHBEL VTT Entä antisemitismin nousu Euroopassa? – Antisemitismi ei ikinä kadonnut. Nyt se vain on saanut uutta tukea islamisteilta. Heidän mielestään se alue, jota kutsumme Israeliksi, tulisi olla islamilainen. Ja jos se ei ole islamilainen, se täytyy tuhota. Sama on totta myös Libanonissa, samat voimat vaarantavat Libanonin tasapainoa valtiona. rasismia yritetään selittää, se vain antaa sille oikeutuksen. • Israelin Suomen ja Viron suurlähettiläs vuodesta 2011 • Asuu Suomessa vaimonsa Zahevan kanssa • Kolme aikuista poikaa ja viisi lastenlasta Israelissa • Aloitti Israelin ulkoministeriössä vuonna 1975, diplomaattisissa tehtävissä Yhdysvalloissa ja Euroopassa 3 Hervantalaisilla oppilailla oli opettavainen koulupäivä, jonka aikana muovit saatiin jaoteltua. Luokka sai leirikoulukassaa kartuttavan palkkion. SILTA 10/2015 Eliina Somppi 4 Kalevan kirkon urut remontissa ssa in kan Kumm siin! t ma koo a–Koo Tappar . klo 18.30 0 klo 16.1 sän hallissa et m a k para, a H sä Tap nnat s ö y t s i Yhte uraku reen se Tampe kummius.fi ja Urkujen julkisivu on korkeudeltaan 16 metriä. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä, joiden käsialaa koko Kalevan kirkon suunnittelutyö on. Kirkkoon tutustuminen on mahdollista vain ottamalla yhteyttä vahtimestareihin etukäteen, p. 040 804 8774 Lue juttu urkujen korjaamisesta: tampereenseurakunnat.fi/tuomiokirkko_uutiset Hannu Jukola Kalevan kirkon urkujen korjaus alkoi syyskuun lopussa. – Urut kunnostetaan sekä teknisesti että soinnillisesti. Rikkoutuneet osat korjataan ja urut puhdistetaan. Tarkoituksena on myös voimistaa urkujen ääntä ja tuoda siihen väriä, kertoo urkujenrakentaja Heikki Autio. Korjauksesta vastaa Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy. Maria Koskio, Jussi Mäkinen ja Mikko Korhonen kokoontuivat Viinikan kirkolle pohtimaan, kohtaavatko seurakuntalaisten toiveet ja seurakunnan tarjonta toisensa. Luokkahuoneista kohti aitoja työtilanteita Tampereella tammikuussa alkavissa Diakonia-ammattikorkeakoulun koulutuksissa pyritään pureutumaan työhön jo opintojen aikana. – Jopa kolmasosa koulutuksesta tapahtuu työelämäyhteistyössä. Luokkahuoneista pyritään kohti aitoja tilanteita, sanoo kirkko ja yhteiskunta -osaamisalueen johtaja Matti Helin. Opintoihin voidaan yhdistää seurakuntien tai hiippakuntien hankkeita. Työelämän oppeja tuodaan opiskelijoiden arkeen etenkin yhteisöpajoissa. Tärkeitä kumppaneita ovat sosiaalialan järjestöt ja kunnat. Synergiaa haetaan aluekehittämisestäkin. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteishaussa Diakiin pyrki lähes 5200 hakijaa. Ensimmäistä kertaa mukana olleisiin kahteen koulutusohjelmaan Tampereella oli yhtä aloituspaikkaa kohti kymmenkunta hakijaa. Helin uskoo, että hakemaan kannustivat sosiaali- ja terveysalan hyvät työllisyysnäkymät. Diak on viime vuosina järjestänyt koulutuksia vakituisten toimipisteidensä lisäksi myös muualle, missä koulutuksille on tarvetta. – Kiinnostus Tampereella toteutettaviin koulutuksiin vahvisti käsityksemme siitä, että alueella on tarvetta kirkollisiin koulutuksiin. Toive tulikin alkujaan tamperelaisilta seurakunnilta, kertoo Helin. Diakoniatyön opinnot aloittaa Tampereella 30 ja kirkon nuorisotyönohjaajan opinnot 20 opiskelijaa. Hakijoita houkutti myös uusi monen kampuksen kirkon varhaiskasvatus -tutkinto, joka sisältää lastentarhanopettajan kelpoisuuden. Siihen valitaan 25 opiskelijaa. Valmistelussa on myös Manchesterin yliopiston ja hiippakunnan yhteistyöhanke. Siihen voi olla mahdollista yhdistää tutkimusta. Tampereen koulutusten lähiopetus toteutetaan Seurakuntien talossa. Uusia opettajia Tampereelle ei palkata, vaan lehtorit liikkuvat pitkin Suomea. – Kun paikkakunnilla on työelämän osaajia, heitä mielellään otetaan mukaan lähijaksoihin, ja hyödynnetään paikkakuntien hyviä ideoita. ✦ Piispantarkastuksessa kuunnellaan toiveita P iispantarkastus on monille aktiiviseurakuntalaisillekin varsin vieras käsite. Nuorille ihmisille se voi olla täyttä hepreaa. – Ei mitään mielikuvaa, vahvistaa väitteen Maria Koskio. Päätään puistelee myös Mikko Korhonen, joka sentään on toiminut seurakuntien luottamushenkilönä ja nykyisin työntekijänä. Molemmat ovat Eteläisen seurakunnan jäseniä. Piispantarkastuksella on seurakunnissa pitkä perinne. Aiemmin seurakunta saattoi odotella valvontakäyntiä pelonsekaisin odotuksin. Nykyään tarkastuksen tarkoitus on aivan toinen. Piispa ja tuomiokapitulin työntekijät eivät tule etsimään virheitä seurakunnan toiminnasta. Tarkoitus on auttaa seurakuntaa toteuttamaan Kristuksen antamaa todistuksen ja palvelun tehtävää. – Lähtökohtana on seurakunnan oma tarve. Se on ohjattu oppimisprosessi ja yhdessä kuljettava hengellinen matka, selvittää Eteläisen seurakunnan kirkkoherra Jussi Mäkinen. Piispantarkastus alkaa piispan vierailulla seurakunnassa. Hän osallistuu messuun, ja sen jälkeen seurakuntalaisia kutsutaan pohtimaan seurakunnan toimintaa ja tulevaisuutta. Eteläisen seurakunnan piispantarkastus alkaa sunnuntaina 1.11. tilaisuudella, joka järjestetään kello 11 alkavan jumalanpalveluksen jälkeen Hervannan kirkossa. – Tämä tilaisuus on yhteisen matkan alku. Prosessi ja tapaamiset hiippakunnan kanssa jatkuvat noin vuoden ajan. Sisältöjä ei määrätä kapitulista, vaan ne sovitaan yhteistyössä seurakunnan kanssa, korostaa Mäkinen. Toiveena on vuorovaikutus seurakuntalaisten, työntekijöiden ja hiippakunnan kesken. – Yritämme tarkasti kuunnella, millainen kaipaus ihmisillä on, mitä he odottavat seurakunnalta ja minkälaisia toiveita he tuovat esiin. Seurakuntalaiset voivat antaa palautetta myös verkossa. Ideoita kuunnellaan Maria Koskio on 23-vuotias matematiikanopiskelija ja Kooveen taitoluisteluvalmentaja. Hän on aktiiviseurakuntalainen, joka osallistuu messujen valmistelemiseen Viinikan kirkossa sekä Nekalan seurakuntatalossa. – Olen kokenut, että olen saanut ääneni kuuluviin seurakunnassa. Olen voinut vaikuttaa iltamessun sisältöihin Nekalassa. Uskon, että se on työntekijöiden avoimuuden ansiota. Lisäksi Koskio on mukana nuorten aikuisten toiminnassa ja opiskelijoiden kristillisessä toiminnassa yliopistolla. Mikko Korhonen on mukana vapaaehtoistyöntekijänä sekä aktiivisena seurakuntalaisena messuissa ja nuorten aikuisten toiminnassa. Tällä hetkellä Korhonen työskentelee seurakuntien Ruokapankissa. – Olen rohkea ja ulospäin suuntautunut, joten minun oli helppo tulla mukaan toimintaan. Kannan kuitenkin huolta niistä ihmisistä, joille mukaan tuleminen voi olla vaikeaa. Seurakunnan monet tapahtumat ja messut on suunnattu perheille. – Kuitenkin yhä suurempi määrä tamperelaisistakin on yksineläviä ihmisiä, joista monet ovat lisäksi yksinäisiä. Onko seurakunnalla tarjota heille mitään, kysyy nuori mies. Korhosen mielestä seurakunnan tulisi olla ennen kaikkea yhteisö ja paikka, jossa ihmiseltä ei vaadita mitään. – Monet ovat nykyisin väsyneitä ja uupuneita. Heille voisi sanoa, että tervetuloa vaikka iltamessuun olemaan hiljaa ja lepäämään. ✦ Kirsi Airikka Eteläisen seurakunnan palaute: tampereenseurakunnat.fi/etelaisenpiispantarkastus Piispantarkastus on meneillään Messukylän seurakunnassa. Palaute: tampereenseurakunnat.fi/ messukylanpiispantarkastus Lisää piispantarkastuksesta: siltalehti.fi SILTA 10/2015 5 Vuoden kristillinen kirja 2015 -finalistit valittu Vuoden kristillinen kirja 2015 -loppukilpailussa ovat teokset: Elina Antikainen: Mikä on ihminen (Suomen Lähetysseura), Paavo Kettunen: Häpeästä hyväksyntään (Kirjapaja), Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset (Kustannusosakeyhtiö Siltala), Kimmo Oksanen: Kasvonsa menettänyt mies (WSOY), Juhani Rekola: Irlantilainen päiväkirja (Kirjapaja) ja Jukka Sariola: Ystäväni Seija – kutsumuksena Afganistan (Kustannus Oy Uusi Tie). Yleisö voi äänestää suosikkiaan Helsingin kirjamessuilla sekä verkossa 24.10 saakka: kristillisetkustantajat.fi. Voittajat julkistetaan Helsingin kirjamessuilla 25.10. Voittajan valitsee kansanedustaja Jutta Urpilainen. Silta on saanut uudenlaisia lukijoita t Hannu Jukola Lähes kolmannes tamperelaisista lukee seurakuntalehti Siltaa eli lehti tavoittaa noin 60 000 kaupunkilaista. Silta on myös onnistunut saamaan jonkin verran nuoria aikuisia lukijoikseen. Tulokset käyvät ilmi tuoreesta lukemistutkimuksesta. Tutkimuksen tavoitteena oli muun muassa selvittää uudistetun seurakuntalehden tunnettuutta kaupungissa. Jaana Rimpi-Muhonen lukee Siltalehden säännöllisesti. Hän lukee melkein kaikki jutut ja erityisesti tapahtumaliitteen. – Uudistus teki hyvää seurakuntalehdelle. Se on nuorekas ja uusi nimi on hyvä, kertoo Kauppahallin lehtitelineen luota tavoitettu Rimpi-Muhonen. 29 prosenttia vastaajista tunsi Silta-lehden ja on lukenut tai selaillut sitä. Kaikki kaupunkilaiset eivät kuitenkaan ole huomanneet seurakuntalehden uudistumista. Lähes puolet vastaajista ei tiennyt Silta-lehteä (47,2 %). 78 prosenttia lehden lukijoista saa lehden ilmaisjakeluna kotiinsa. Noin joka viides lukija on poiminut sen mukaansa telineestä. 56 prosenttia niistä vastaajista, jotka eivät ole lukeneet Silta-lehteä, perustelevat tätä sillä, etteivät he ole kiinnostuneita kirkosta ja seurakunnasta. Lähes neljäsosa vastaajista ei lue lehteä siksi, ettei lehti tule heille kotiin. Seurakuntalehti saa yleisarvosanaksi 5, asteikolla 1–7. Tärkeimpiä asioita lehden lukijoille ovat lehden luotettavuus tietolähteenä, kiinnostava sisältö, ajankohtaisuus sekä selkeä ulkoasu. Vähiten tärkeinä asioina pidettiin julkisuuden henkilöiden haastatteluja, lehden verkkosivuja, pilapiirrosta ja kaupallisia ilmoituksia. Naiset lukevat Siltaa hieman ahkerammin kuin miehet. Eniten lehteä lukevat 40-vuotiaat tai sitä iäkkäämmät ihmiset. Silta on onnistunut saamaan myös uudenlaisia lukijoita. Se on jonkin verran tuttu julkaisu myös 18–24-vuotiaiden nuorten parissa. Noin 15 prosenttia lehden lukijoista ei kuulu kirkkoon. Pääosa lukijoista on lehteen suhteellisen tyytyväinen ja lehti täyttää pääosin siihen kohdistuvat odotukset. Alun perin brittien ideoimat muhvit ovat kestäviä, pestävä ja värikkäitä. Koristeet ovat kiinni tiukasti. Hypistely virkistää muistisairasta Pieni osa lukijoista toivoi lehden kehittävän erityisesti hengellistä sisältöä ja lehden tapaa käsitellä ajankohtaisia uskon ja kirkon kysymyksiä. – Lukemistutkimus antoi toimitukselle arvokasta tietoa lehden lukemisesta. Sillan kehittäminen jatkuu, vakuuttaa vt. päätoimittaja Kirsi Airikka. Tulokset osoittavat, että seurakuntalehden uudistus on onnistunut siinä, mitä on tavoiteltukin. – Ajatuksena on, että lehti voi toimia yhteytenä kirkkoon niillekin tamperelaisille, jotka eivät ole aktiivisesti seurakuntaelämässä mukana. Toimituksellisen sisällön pääkohderyhmänä on joukko ihmisiä, joille kirkko ei ole vielä arjessa läsnä. Heitä on seurakunnan jäsenistäkin arviolta 80 prosenttia. Tutkimus toteutettiin paneelitutkimuksen, puhelinhaastattelujen ja verkkolomakkeen avulla. Sen teki Innolink Research Oy. ✦ Tutkimuksessa annettuja palautteita: siltalehti.fi Muistisairaan kädet ovat levottomat, ja suuhun saattaa mennä niin nappi kuin nenäliinakin. Mikä neuvoksi? Mummon Kammarin yksi ratkaisu on hypistelymuhvi. Muhveja ovat tehneet ahkerat talkoolaiset, ja osa on saapunut lahjoituksena. Kaikkiaan muhveja on saatu kasaan yli kolmesataa. Myyntinäyttely muhveista on Mummon Kammarissa lokakuussa maanantaista torstaihin kello 10–14. Tuotto menee nuorten työllistämiseen vanhusten ulkoiluavuksi. Nuoria työuralle Polun X avulla Nuorten työllistymiseen tähtäävä Polku X pääsi alkuun saatuaan Ely-keskuksesta myönteisen rahoituspäätöksen. Hanke jatkuu marraskuun 2017 loppuun. Tampereen seudulla on tällä hetkellä noin viisituhatta 17–29 -vuotiasta, jotka eivät ole kiinnittyneet opiskelu- tai työelämään. Hankkeen tavoitteena on lisätä nuorten osallisuuden kokemuksia ja auttaa heitä koulutus- ja urapoluille. Työ tapahtuu verstaissa ja työvalmennuksessa. Yksi tavoite on lisätä seurakuntien ja muiden työnantajien osaamista hankalista elämäntilanteista tulevien nuorten kohtaamiseen. Mukaan on tarkoitus saada 200 nuorta. Hankkeesta kolme neljäsosaa rahoittaa Euroopan Sosiaalirahasto. Lopusta vastaavat Martinus-säätiö, Tampereen seurakunnat ja kaupunki. Kokonaisbudjetti on 673 000 euroa. APUVÄLINEET SUJUVAAN ARKEEN Liikunta I Kotiapteekki I Kehon tuet I Apuvälineet I Hygienia I Haavanhoito I Virtsankarkailu I Katetrit IKUVASTO PYYDÄ ILMAINEN POSTIMYYNT FENNO MEDICAL OY 09 276 360 [email protected] TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN 6 Silta 10/2015 Irakista paennut Amir iloitsee, että hänen lapsensa Muhammed ja Dyala ovat vihdoin turvassa. Vain yksi pyyntö: antakaa meidän elää! Mainiemen hätämajoituksen turvapaikanhakijoilla on vain yksi toive suomalaisille: antakaa meidän jäädä ja elää. TESKTI: Eva Wäljas KUVAT: Hannu Jukola, Eva Wäljas L ammin Mainiemeen valmistettiin syyskuun alussa kovalla kiireellä hätämajoitusta turvapaikanhakijoille. Lammin vastaanottokeskus on täynnä, ja siksi myös läheinen, tyhjillään oleva kuntoutumiskeskus otettiin käyttöön. Kiire oli kova, koska edellisenä päivänä saapui 64 pakolaista ja seuraavana oli tulossa 175 ihmistä lisää. Yksi pitkän matkan tehneistä turvapaikanhakijoista on kaksi- ja puolivuotias Eleen. Pieni tyttö kurkistelee isänsä polvien takaa ja hymyilee urheasti, vaikka kaikesta näkee, että tyttö on väsynyt ja sairas. – Lähdimme Irakista vajaa kuukausi sitten. 25 päivää olemme taittaneet taivalta milloin täpötäysien kuorma-autojen lavalla, milloin ahtaissa pakettiautoissa. Turkki, Serbia, Bulgaria, Unkari.. , isä Hoshyar luettelee matkan vaiheita. – Eleenin vatsa on ollut koko ajan kovin kipeä, ja edelleen hän on hyvin heikko. Hoshyarin perhe pakeni Irakista vainoa ja sotaa. Päätös lähtemisestä syntyi lopulta, kun Eleen uhattiin tappaa. – Emme voineet enää jäädä. Koko perheemme oli vaarassa. Hoshyarin tarina on hirvittävä. Hänellä on silti onnea, sillä hänellä on mukana koko perheensä. Vaimon lisäksi myös Eleenin seitsemänvuotias isosisko Winos ja seitsemänkuukautinen pikkuveli Malek onnistuivat pääsemään elossa Suomeen. Syyriasta kotoisin oleva Muhamed ei ole yhtä onnekas. – Saavuin Suomeen kaksi kuukautta sitten, mutta vaimoni ja kuusivuotias poikani ovat yhä Syyriassa, Muhamed kertoo hiljaisella äänellä. – Soitan heille joka päivä ja joka kerta pelkään, että he ovat kuolleet. Muhammed pitää tauon ja pyyhkii silmiään. – Pienen lapsen kuuluisi saada leikkiä. Elää. Ei pelätä joka hetki henkensä puolesta. Halu elää ja säilyä hengissä. Se on jokaisen turvapaikanhakijan ainoa toive. – Pelastakaa meidät ja antakaa meidän jäädä, sanoo irakilainen 20-vuotias Ali. – Jos palaamme, meidät tapetaan. Samaa pyytää Alin kanssa Irakista paennut Mahmod. – Isoisäni on tapettu, vanhempani ovat paenneet Syyriaan, veljeni Saksaan ja minä olen nyt tässä. Toivon vain, että saisin vielä elää. Mies ei halua olla taakaksi suomalaisille. – Haluan maksaa työlläni takaisin tälle maalle. On ihan sama, saanko palkkaa vai en, voin tehdä myös vapaaehtoistyötä. Auttamishalu on yllättänyt kaikki Mainiemeen saapuu jatkuvana virtana ihmisiä, jotka kantavat mukanaan vaatekasseja ja lahjotustavaraa. Moni saapuu paikalle myös kysymään, olisiko mitään, missä voisi olla hyödyksi. Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoinen Tuula Räsänen on hämmentynyt ja onnellinen. – On tämä aivan uskomatonta! Eilen iltapäivällä laitoimme tiedotteen, että tarvitsemme apua, ja minuutti sen jälkeen alkoi puhelin soida. Avuntarjouksia on tullut tauotta. Ihmiset tuovat astioita, lakanoita, vaatteita ja leluja. Auttamishalu on todella yllättänyt meidät kaikki. Yksi auttajista on Linda Sjöholm, kahden pienen lapsen äiti. – Soitin SPR:lle ja kysyin, voisinko tehdä jotain. Sain vinkin, että vaatteista on pulaa, ja päätin tuoda niitä. Vinkkasin asiasta myös Lahden alueen äitien Facebook-ryhmässä, ja sainkin sitten koko auton täyteen toppahaalareita, kumisaappaita, makuupusseja ja sen sellaista. Tytön kanssa Silta 10/2015 Tule auttamaan turvapaikanhakijoita •Seuraa uutisia turvapaikanhakijoista Tampereella: tampereenseurakunnat. fi/kirkko_tampereella/ turvapaikanhakijat_ tampereella • Tule mukaan auttamistyöhön: vapaaehtoistyo.fi/tampere •Kirkon Ulkomaanapu ryhtyy auttamaan Eurooppaan paenneita ihmisiä Unkarissa, Serbiassa ja Kreikassa toimivien kumppaneidensa kautta. Tuella toimitetaan puhdasta vettä, hygieniatarvikkeita, käymälöitä, suihkuja, petivaatteita, huopia sekä talvivaatteita. Lue lisää: kirkonulkomaanapu.fi ”Joku meitäkin aikoinaan auttoi, miksi emme auttaisi itse vuorostamme nyt.” Seurakunta tuli turvapaikanhakijoiden tueksi – Haluan tulla isona lääkäriksi, ilmoittaa kymmenvuotias Muhammed Torpan kurssikeskuksen pihassa. Muhammed on saapunut Irakista Suomeen perheensä kanssa vasta pari päivää sitten, mutta opettelee jo ilmiömäisellä vauhdilla suomen kielen sanoja. Auto, poika, kiitos, ole hyvä.. Muhammedin kahdeksanvuotias pikkusisko Dyala ei vielä osaa englantia. Hän opettelee suomen kielen sijasta virkkaamaan. Ystävällinen vapaaehtoinen on tuonut aamulla Dyalalle langat ja virkkuukoukut kuultuaan tytön toiveesta. Lasten isä Amir on väsynyt, mutta onnellinen siitä, että perhe on vihdoin turvassa. – Takanamme on 18 päivää matkustamista erittäin vaarallisissa olosuhteissa. Ensin ylitimme meren veneellä, jonka moottori sammui neljästi. Pieneen paattiin oli ahtautunut 50 ihmisitä, jois- Muhammed opettelee suomen kieltä Torpan kurssikeskuksessa. ta suuri osa oli pieniä lapsia. Unkarissa pakenimme pitkin metsiä ja kannoimme lapsia piikkilanka-aitojen yli, Amir kertoo ja osoittaa piikkilangan repimiä jalkojaan. Vaikka matka tiedettiin vaaralliseksi, se oli tehtävä, Amir sanoo. – Irakissa meillä ei ole tulevaisuutta. Jouduin jatkuvasti pelkäämään perheeni turvallisuuden puolesta. Irakissa ei ole hallitusta, järjestystä eikä lakia. Pommit ja Isisin terroriteot ovat arkipäivää. Meidän oli pakko lähteä. Taloustiedettä opiskelleella Amirilla on sama toive kuin monilla Irakista Suomeen paenneilla: löytää työ ja saada uusi elämä Suomessa. Kirkko tarjosi katon pään päälle Tampereelle Amirin perhe päätyi yöjunalla pohjoisen kautta. Samaisessa junassa oli toistasataa muuta turvapaikanhakijaa, joiden saapuminen yllätti kaupungin täysin. Hätämajoitustiloja ei ollut valmiina ja siksi hätäkeskus kääntyi yöllä Tampereen seurakuntien puoleen. Aamuyön tunteina seurakuntien työntekijät valmistivat hätämajoitustilan Torpalle, jonne Suomen Punaisen Ristin bussi toi turvapaikanhakijat suoraan asemalta. Sen yön jälkeen pakolaisia on saapunut tasaisena virtana ja alun perin vuorokaudeksi tarkoitettua hätämajoitusta on poliisin pyynnöstä jatkettu. Toiminnasta ovat vastanneet seurakuntien työntekijät yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Turvapaikanhakijoiden ilmestyminen Siivikkalan katukuvaan on aiheuttanut joissakin kyläläisissä ihmetystä ja pelkoakin. Vapaaehtoistyöntekijä Reija Hietasarka myöntää, että häntäkin jännitti aluksi. Hisni Sadiku, joka pakeni Jugoslavian sotaa 1990. ne yhdessä eilen lajiteltiin ja pussitettiin valmiiksi, kun tiedettiin, että henkilökunta on täällä tosi tiukoilla. Kolmevuotias Taika pitelee sylissään pientä My Little Ponya ja asettaa sen muiden lelujen kanssa keräyslaatikkoon. Luopuminen kirpaisee pikkutyttöä, mutta tomerasti hän antaa lelun pois. – Näitä on mulla kotona kyllä lisää. Vaatelahjoitusten lisäksi Sjöholm olisi valmis tekemään muutakin turvapaikanhakijoiden vuoksi. Parhaillaan hän suunnittelee perhekerhon perustamista vastaanottokeskukseen yhdessä muiden äitien kanssa. – Olen ammatiltani kuvataideopettaja ja olen muun muassa pitänyt vauvojen värikylpyjä. Jotain sellaista voisi tehdä ehkä täälläkin. – Uutiset ovat niin kamalia, ja jos vain voin jotenkin auttaa, niin toki sen teen. Hyvä mieli siitä itsellekin tulee. Myös kirkko on käärinyt hihat ylös ja auttaa nyt pakolaisia monin tavoin. Monet seurakunnat järjestävät keräyksiä ja organisoivat vapaaehtoistoimintaa. Useilla paikkakunnilla seurakunnat selvittävät myös kiinteistöjensä antamista turvapaikanhakijoiden majoituskäyttöön. 7 Seurakunnat tarjoavat turvapaikanhakijoille myös henkistä apua. – Diakoniatyö kuuluu kaikille, sanoo Harjun seurakunnan diakoni Antti Kulmala valmistaessaan Mainiemen hätämajoituksen huoneita turvapaikanhakijoita varten. – En osaa tehdä eroa ihmisten välille enkä kysele vakaumuksia. Tärkeätä on vain se, että kun ihmisellä on hätä, häntä autetaan. Hyvä kiertämään Pihaan kaartaa auto, jonka takakontti on sullottu täyteen tavaraa. Iloisesti hymyilevä mies alkaa purkaa autosta sängynrunkoja, vaatekasseja ja laatikoittain astioita. – Joku meitäkin aikoinaan auttoi, miksi emme auttaisi itse vuorostamme nyt, hymyilee Hisni Sadiku. – Meillä oli ylimääräisiä tavaroita kotona ja täällä niistä on enemmän hyötyä, mies sanoo ja vierittää jalkapallon Eleenille, joka alkaa heti leikkiä sillä. Hisnin mielestä kaikki apu on alussa tervetullutta, mutta aineellista apua tärkeämpää olisi tarjota pakolaisille henkistä ja hengellistä tukea. – Turvapaikanhakijoilla on rankkoja kokemuksia takanaan. Niitä olisi hyvä voida käsitellä mahdollisimman pian. Hisni tietää, miltä tuntuu tulla turvapaikanhakijana Suomeen. Hän itse pakeni Jugoslavian sotaa ja sai lopulta turvapaikan Suomesta 1990. – Silloin Suomi oli hyvin toisenlainen maa kuin nyt. Silloin suomalaiset eivät juuri uskaltaneet puhua vieraille, mutta nyt asenneilmasto on muuttunut avoimemmaksi. – Toki vastustusta on nytkin ja taloudellisen tilanteen vuoksi suomalaiset ovat peloissaan. Mutta mielestäni siihen ei ole mitään syytä. Eivät turvapaikanhakijat kenenkään työpaikkoja vie. Miksi emme antaisi näille ihmisille mahdollisuutta toiseen elämään Suomessa? Eleen pomputtaa Hisnin tuomaa palloa ja juoksee näyttämään sitä muille lapsille. Pian on peli meneillään ja Mainiemessä eletään hetki ihan tavallista elämää. ✦ Ahmed Hadi ja Abdullah Jabir tekivät itselleen onget. Onkiessa saa ajatukset hetkeksi pois kaipuusta ja huolesta. Pieni Eleen-tyttö saapui vanhempiensa kanssa hätämajoituskeskukseen Lammin Mainiemeen. Viisihenkinen perhe matkusti turvattomasti 25 päivää ennen kuin pääsi Irakista Suomeen. – Kyllä minullakin aluksi oli ennakkoluuloja turvapaikanhakijoita kohtaan. Ne kuitenkin karisivat täällä hyvin nopeasti, kun tutustuin ihmisiin. – Tämän kokemuksen myötä olen saanut valtavasti uusia ajatuksia ja näköaloja. Olen omille tutuilleni sanonutkin, että tulisivat hommiin, jos heillä suinkin on aikaa. Tämä on hyödyllinen ja palkitseva kokemus, josta saa paljon iloa. ✦ Tampereen seurakuntien hätämajoitus on siirtynyt Torpalta Julkujärven leirikeskukseen torstaina 24. syyskuuta. 8 SILTA 10/2015 TAITEEN AVULLA VOI YMMÄRTÄÄ TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Hannu Jukola – Emme saa unohtaa, millaista on olla hädässä. Jokainen meistä haluaa etsiä paikkaa, jossa voi elää ihmisarvoista elämää, miettii näyttelijä Krista Kosonen, joka on juuri tehnyt elämänsä tärkeimmän roolin elokuvassa Kätilö. K ätilön tarina sodan vuoksi kärsivistä ihmisistä tuntuu tänä päivänä entistäkin ajankohtaisemmalta, vaikka Katja Kettu kirjoitti samannimisen romaanin jo vuonna 2011. Iso joukko pakolaisia on kesän aikana siirtynyt Eurooppaan sodan jaloista ja moni siirtolainen on paremman elämän toivossa liittynyt vaeltajien joukkoon. Pakolaisten vastaanottamisesta käyty keskustelu on viime kuukausina hallinnut mediaa. – Historia näyttää toistavan itseään, ja ihmiskunnan muisti on hämmästyttävän lyhyt. Emme saa unohtaa, millaista on olla hädässä. On vain vähän aikaa siitä, kun suomalaiset itse tarvitsivat apua selvitäkseen sodasta, miettii Krista Kosonen, joka näytteli kätilö Helenaa Antti J. Jokisen ohjaamassa elokuvassa. Kosonen kertoo, että hänellä on suorastaan ikävä roolia. – Alkuperäinen teos on loistava ja tarina on ihana. Roolihahmo on monipuolinen ja siinä on paljon näyteltävää. Työskentely oli niin kokonaisvaltaista, että elokuva ja erityisesti sodan kauhut tulivat myös uniin. Sellaista ei ole näyttelijälle tapahtunut aikaisemmin, vaikka myös Anna Kareninan rooli Turun kaupunginteatterissa oli Kososelle mieluinen ja tärkeä. Henkilöissä on paljon samaa ehdottomuutta. – Helena on vahva nainen. Hän tekee päämäärätietoisesti asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä. Hän ei kysele miehiltä, vaan tekee asioita itsenäisesti, hymyilee Kosonen. Suosikkinäyttelijä valmistautui rooliin huolellisesti. Hän luki kirjan alleviivauskynän kanssa moneen kertaan sekä runsaasti toista maailmansotaa käsittelevää kirjallisuutta. Lisäksi Kosonen tapasi kätilön, kävi murreopetuksessa ja opetteli kävelemään roolihahmon tavoin. – Roolin myötä olen saanut valtavasti uutta tietoa. Syvällinen perehtyminen Suomen vaiheisiin sodan aikana on tuonut uutta näkökulmaa oman maan historiaan, miettii Kosonen. Kososen mukaan Lapin sota on ollut maamme historiassa melko vaiettu ja kipeä ajanjakso, josta ei ole olemassa paljon dokumentteja. Varsinkin nuorten naisten asema sodan aikana koskettaa näyttelijää. – Suomalaisnaisia on syyllistetty kohtuuttomasti sodanaikaisista rakkaustarinoista saksalaismiesten kanssa. On surullista, että näistä rakkaustarinoista syntyneet lapset ovat joutuneet kärsimään häpeästä ja ehkä etsimään identiteettiään vuosikymmeniä, huokaa Kosonen. – Se oli rohkea päätös, sillä Teatterikorkeaan on todella vaikea päästä. Ajattelin, että jos pyrin kymmenen kertaa ja pääsen vasta viimeisellä kerralla, olen vasta 29-vuotias, hymyilee Kosonen, joka kuitenkin pääsi sisään koulutukseen ensiyrityksellä. Suomalaisten rakastama Kosonen on monipuolinen näyttelijä, joka hallitsee sekä komedian että draaman. Viime vuosina hän on tullut tutuksi myös lukuisista sketsihahmoistaan tv-ohjelmissa Putous ja Kingi. ”Maailmassa ei ole koskaan liikaa empatiaa. Toivon, ettei kovuuden ja itsekeskeisyyden ilmapiiri lisäänny.” Teatteri on kuningaslaji Krista Kosonen on nuoresta lähtien tiennyt haluavansa luovalle alalle. – En tiedä syytä siihen. Kävin Kallion lukiossa ilmaisutaidon kursseja ja ajattelin ryhtyväni kirjailijaksi. Lahden kansanopiston näyttelijälinjalla kypsyi ajatus pyrkiä Teatterikorkeakouluun. – En väheksy komediaa, sillä naurua tarvitaan aina. Silti koen, että teatteri on kuningaslaji, jossa kiehtovat fyysisyys ja vuorovaikutus. Elokuvan draamaroolit kiinnostavat minua kuitenkin tällä hetkellä eniten. KRISTA ERIKA KOSONEN • Syntynyt 28.5.1983 Espoossa • Koulutus: ylioppilastutkinto ilmaisutaitopainotteisessa Kallion lukiossa Helsingissä, näyttelijäntyön opinnot Lahden kansanopistossa, teatteritaiteen maisteri Teatterikorkeakoulusta vuonna 2009 • Rooleja teatterissa: Helsingin taivaan alla ja Hyvin päättyy kaikki -näytelmissä Ryhmäteatterissa, nimirooli Anna Kareninassa Turun kaupunginteatterissa vuonna 2010 • Elokuvia: Jadesoturi, Suden vuosi, Prinsessa, Syvälle salattu, Puhdistus • Draamasarja: Toisen kanssa • Televisio-ohjelmia: Suojelijat, Uutishuone, Putous, Kingi • Tunnustukset: Turun teatterikerhon säätiön tunnustuspalkinto vuonna 2010 Kultainen Venla -palkinto: paras naisnäyttelijä 2011 (Moska) ja 2014 (Toisen kanssa) Shanghain kansainvälinen elokuvafestivaali: paras naisnäyttelijä 2015 (Kätilö) • Perhesuhteet: kihloissa Antti J. Jokisen kanssa, labradorinnoutaja Hilma • Harrastukset: lukeminen, elokuvat, taide, liikunta • Motto: ”Pystyn vastustamaan kaikkea paitsi kiusausta.” (Oscar Wilde) Silta 10/2015 – Näytteleminen on tunnelaji, jossa on pakko luottaa intuitioon. On kyettävä asettumaan toisen ihmisen asemaan ja eläytymään hänen elämäänsä, pohtii Krista Kosonen, jolle näyttelijäntyö on kaikki kaikessa. 9 10 Silta 10/2015 Helena on Krista Kososelle hänen tähänastisen uransa tärkein rooli, jossa hän kokee onnistuneensa hyvin. Samaa mieltä on myös kansainvälinen elokuvamaailma, sillä Kosonen sai roolista parhaan naisnäyttelijän palkinnon Shanghain kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla kesäkuussa. Elokuvajuhlien pääkilpasarjaan haki yli 2000 elokuvaa sadasta maasta. Niistä valikoitiin kilpailuun 11 elokuvaa, joiden joukkoon pääsi myös Kätilö. – Jo se, että elokuva pääsi kilpasarjaan, on tekijöille voitto. Lisäksi henkilökohtainen tunnustus merkitsee minulle todella paljon. Kososen onnistumiseen roolissa vaikutti paljon myös elokuvan ohjaaja ja toinen käsikirjoittaja Antti J. Jokinen, joka on Kososen puoliso. – Puhuimme elokuvasta kotona runsaasti. Mitä paremmin näyttelijä ja ohjaaja tuntevat toisensa, sen paremmin työ sujuu. Taide lisää ymmärrystä Auttaminen lähellä sydäntä Krista Kosonen muistetaan hyvin myös koskettavasta roolista Suden vuosi -elokuvassa, jossa hän näytteli epilepsiaa sairastavaa nuorta opiskelijaa. Elokuvan tehdessään hän oli vasta 22-vuotias teatteritaiteen opiskelija. Elokuva lisäsi ymmärrystä epilepsiaa sairastavia kohtaan ja sen ansiosta häntä pyydettiin juontajaksi Epilepsialiiton epilepsiapäivään. Lisäksi hän on toiminut Lasten ja nuorten säätiön itsetuntolähettiläänä. – Kiersimme parin vuoden ajan yläkouluissa puhumassa nuorille itsensä hyväksymisestä. Kun edessä on 600 teiniä, saa todella laittaa itsensä likoon. Nuorilta saa suoraa palautetta, muistelee Kosonen. Myös Suomen Punaisen Ristin Nälkäpäivä, Amnesty International, Greenpeace ja Unicef ovat saaneet tukea Kososelta. Putous-ohjelman puitteissa hän oli tutustumassa paikallisten lasten arkeen ja auttamiseen Mosambikissa. – Vaikka hädässä olevien kodittomien lasten näkeminen oli raskasta, näin, että auttamistyöllä on todella merkitystä paikallisille ihmisille, kertoo kohta äidiksi itsekin tuleva Kosonen. Mosambikissa häntä koskettivat myös musiikki, ihmisten ilo ja heidän tapansa suhtautua sydämellisesti muihin ihmisiin. Näyttelijä on hyvillään, että Unicef sai monta uutta kuukausilahjoittajaa ohjelman ansiosta. – Koen, että meillä suomalaisilla, joilla asiat ovat hyvin, on suorastaan velvollisuus auttaa hädässä olevia ihmisiä. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja kaikilla tulee olla samat ihmisoikeudet, miettii Krista Kosonen. ✦ Kätilö-elokuvaa esitetään parhaillaan maamme elokuvateattereissa. Solar Films Näyttelijän työ on Kososelle kaikki kaikessa, ihanampaa ammattia hän ei voisi keksiä. Samaan aikaan näytteleminen on kuitenkin haastavaa ja vaikeaa. Näyttelijä joutuu olemaan koko ajan omalla epävarmuusalueellaan. – Näytteleminen on tunnelaji, jossa on pakko luottaa intuitioon. On kyettävä asettumaan toisen ihmisen asemaan ja eläytymään hänen elämäänsä. Silloin ei voi muuttua kyyniseksi. Kososen mukaan taide on keino ymmärtää toisen ihmisen elämää. Kun jokin asia vaikuttaa meihin tunnetasolla, on se helpompi sisäistää. Hän toivoo, että Kätilön tapahtumat auttaisivat katsojia samaistumaan siirtolaisten ja pakolaisten tilanteeseen sekä heidän kohtaloihinsa. – Maailmassa ei ole koskaan liikaa empatiaa. Toivon, ettei kovuuden ja itsekeskeisyyden ilmapiiri lisäänny. Krista Kosonen näyttelee pääosan eli Helenan roolin Kätilössä. Elokuvan ensi-ilta oli 4. syyskuuta ja se ylitti 100 000 katsojan rajan vajaassa kahdessa viikossa. Kätilö on tänä vuonna kuudes kotimainen elokuva, joka on saanut yli 100 000 katsojaa. Rakkauselokuva Lapin sodan melskeissä Kätilö on tosipohjainen rakkauselokuva, joka si- joittuu Lapin sodan historiallisiin kehyksiin. Elokuva perustuu kirjailija Katja Ketun samannimiseen romaaniin. – Kätilö on elokuva lappilaisista, jotka joutuivat vaikeaan tilanteeseen syksyllä 1944. Minun onnekseni Lapin sotaa on aiheena käsitelty varsin vähän ja pääsen myös esittämään historiaa, joka yhdisti Suomen koko Euroopan politiikkaan, sanoo elokuvan ohjaaja Antti J. Jokinen, joka on tehnyt elokuvan käsikirjoituksen yhdessä kirjailija Katja Ketun kanssa. Ohjaajan mukaan Suomen sodanaikainen yhteistyö natsien kanssa on edelleen maassamme tabu, kielletty puheenaihe. Moraalinen ja humaaninen asetelma on elokuvassa vahva, sillä rakkaustarinaan siivilöityy niin natsi-ideologiaa kuin sotavankien epäinhimillistä kohteluakin. Elokuvassa tulevat esiin historiankirjoista tutut Operaatio 1005, vangeilla tehdyt kokeet ja vankileirin käytännöt. Vikasilmäksi haukuttu kätilö Helena rakastuu saksalais-suomalaiseen SS-upseeriin Johannes Angelhurstiin. Hänelle nainen on Villisilmä, kaikista muista naisista poikkeava luonnonvoima. Tarinan tapahtumat paikantuvat lähinnä Petsamon Parkkinaan, Titovkan vankileirille sekä niin sanotulle Kuolleen miehen vuonolle Jäämerellä. Pääosissa näyttelevät Krista Kososen lisäksi Lauri Tilkanen, Pirkka-Pekka Petelius, Tommi Korpela, Leea Klemola ja Elina Knihtilä. Shanghain kansainvälisen elokuvafestivaalin lisäksi Kätilö osallistui Montrealin elokuvajuhliin. Samaan arvostettujen elokuvafestivaalien sarjaan kuuluvat myös Cannesin ja Berliinin elokuvajuhlat. ✦ Jatka virkettä -kysymykset Krista Kososelle: Lapsuuteni oli... onnellinen. Työni merkitsee minulle… paljon, se on olennainen osa identiteettiäni. Haluaisin tehdä tulevaisuudessa roolin…, joka olisi hyvin kirjoitettu, haastava ja ristiriitainen persoona. Sitä näytellessä olisin aivan uusien haasteiden edessä. Tärkeimpiä asioita elämässäni ovat... läheiset ihmiset. Suhtaudun arjen haasteisiin... niin, etten ajattele, että on arjen haasteita. On vain erilaisia tilanteita ja niiden mukaan mennään. Välillä sulavammin, välillä ei. Saan voimaa… ystävieni huumorista, älystä ja lämmöstä. Minut tekee surulliseksi… ennakkoluulot, rasismi ja suvaitsemattomuus. Mielipaikkani... on sohvannurkka. Myös metsä ja merenranta ovat rakkaita. Pidän myös juna-asemista ja lähdön tunnelmasta. Tulevaisuus on... toivottavasti yhtä onnellinen kuin nykyhetkikin. Suomen tulevaisuudelle toivon avointa mieltä ja inhimillisiä ratkaisuja. Silta 10/2015 Palvelukseen halutaan NUKU HYVIN, VOI PAREMMIN Suomen Pelastusarmeijan Säätiö hakee sosiaalialan ammattihenkilöä osaksi Tampereen osaston tiimiä Työtehtäviin kuuluu mm avustusten jakamista ja neuvontaa sekä erilaisten ryhmien ja kerhojen ohjaamista. Työ on luonteeltaan hengellistä. Pätevyysvaatimuksena on sosiaalialan AMK-tutkinto. Palkkaus yksityisen sosiaalipalvelualan TES:n mukaan. Hakemukset osoitteella Pelastusarmeijan päämaja/ ohjelmasektori, PL 161, 00121 HKI Lisätietoja numerosta 040 7601 309/Saga Lippo siltalehti.fi Haluatko keskustella parisuhdettasi askarruttavista asioista? Parisuhdepysäkille ovat tervetulleita 60+ -ikäiset sinkut, parit, lesket ja eronneet, jotka haluavat jutella parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja erilaisiin elämäntilannemuutoksiin liittyvistä asioista. Parisuhdepysäkille voi tulla juttelemaan työtekijän kanssa joko yksin tai kumppanin kanssa yhdessä. Tavoitteena on löytää uusia voimavaroja ja vuorovaikutustapoja sekä edistää seksuaaliterveyttä ja lisätä elämänhallintataitoja. Parisuhdepysäkin palvelut ovat luottamuksellisia ja maksuttomia. Lämpimästi tervetuloa! Parisuhdepysäkki Tuomiokirkonkatu 15 D 4. krs, Tampere Soita ja varaa aika 040 - 592 6496 NYT S YYSSIIVOUST A! • kotisiivoukset • toimistosiivoukset • ravintolasiivoukset • porrassiivoukset • lattianvahaukset. Yli 10 vuoden kokemus! Mahdollisuus kotitalousvähennykseen. Uusi Era Palvelut Oy • puh. 045 126 6938 • www.uusierapalvelut.fi KOTI KAUNIIKSI Verhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolit Kankaista hyvät valikoimat. Valmistamme myös teille sohvia määrämitoilla, haluamallanne kankaalla. Verhoilua 25 vuoden kokemuksella Verhoiluliike Yli-Heikkilä Nyyrikintie 1, Tampere 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe 11 Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksella MAKSUTON NEUVONTA Teitä palvelee Aila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo Kunnon vaahtomuovipatjat (joista on helppo nousta) Eterlon – Relax- Formax Hygieniapäällisiä Perinteiset, hiostamattomat puuvillapeitot, petauspatjat, tyynyt Lapsille omat patjat ja petauspatjat Kevyttä verhoilua, istuimet, korokepalat ym. ERIKOISKOOTKIN ONNISTUVAT! Askarteluun mm. vanut ja kankaat SOITA TAI TULE KÄYMÄÄN (Kysy kotiinkuljetusta) (03) 364 5055 Hepolamminkatu 36 B Tre ma-pe 8-15.30 tai sop. mukaan www.laatupeite.fi Asianajotoimisto Pertti Holopainen Oy Verstaankatu 3 D 26 33100 TAMPERE Perinnönjaot, ositukset avo- tai avioerot, lasten asuminen, elatus ja huolto Puhelin 050 5519765 tai sähköposti [email protected] Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, Tampere Asiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa ja P-Hämpin parkkiluolassa Puh. (03) 212 4164 myös liikeajan jälkeen ark. 9–16.30 [email protected] www.moisionhautaustoimisto.fi Tammerkosken Kukka- ja Hautauspalvelu Arkut, kuljetukset Asiakirjat Kukat ja sidontatyöt Muistotilaisuudet Pitopalvelut Hautakivimyynti Luotettavaa palvelua ja asiantuntemusta kaikissa hautaukseen liittyvissä asioissa. Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331 Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi – palveleva perheyrityksemme PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690 Kalevan puistotie 17 Kauppakatu 12 p. (03) 255 4102 p. (03) 253 1720 Aleksanterinkatu 15 (htsto Vuori) p. (03) 212 2137 Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella. www.tampereenhautauspalvelu.fi Kaikille avoin SEURAKUNTIEN KIRJASTO Avoinna ma–pe klo 9.30–15.30 ke klo 9.30–17 Tervetuloa tutustumaan ja lainaamaan! seurakuntienkirjasto Näsilinnankatu 26, 5. krs p. 040 804 8281 12 SILTA 10/2015 Ilona Hautamäki ja Vivien Mäkinen uppoutuvat askartelupuuhiin. Takana on Kimmo Ilola. Pikkupurren eskareiden ja viskareiden meno on vauhdikasta koulurakennuksen monitoimisalissa. Reima Leppänen potkaisee. Johannes Alatalolla ja Daniel Dubenkolla on menossa rakentava leikki Merja Kinnusen valvovan silmän alla. Kristilliselle päiväkodille on tilaus – Tätä on pitkään rukoiltu ja suunniteltu, sanoo kristillisen päiväkoti Pikkupurren toimitusjohtaja Kimmo Ilola helpottuneena. TEKSTI: Asta Kettunen KUVAT: Hannu Jukola P ikkupursi aloitti toimintansa elokuussa. Aloite kristillisen päiväkodin rakentamisesta oli tullut vanhemmilta. Rahaa oli saatu parissa vuodessa kerättyä tarpeeksi, jotta Suomen Adventtikirkko ja kannatusyhdistykset uskalsivat lähteä toteuttamaan hanketta. – Loppu on lainaa. Tässä on riski, niin kuin aina yrittämisessä, Ilola virnistää. Päiväkoti sijaitsee Nurmissa kristillisen koulun vieressä. Rakennus on tarpeen tullen siirrettävissä, sillä se toimii poikkeuslu- van turvin. Tosin vieressä on tilaa toisellekin rakennukselle, jos päiväkotia halutaan laajentaa. Piirustukset odottavat jo kaapissa. Kristillisen koulun rehtori ja Suomen Adventtikirkon koulu- ja kasvatustoiminnan johtaja Merja Kinnunen toteaa, että tärkeintä on ollut tarjota kristillinen vaihtoehto kasvatukseen. Sille näyttää olevan kysyntää, sillä 32 paikkaa täyttyivät heti, ja jonossa on 20 lasta. Lisäksi saman alueen esikoulun yhteydessä on seitsemän osapäivähoitopaikkaa. Tosin päiväkotipaikoista ylipäätään on alueella – ja koko Tampereella – pulaa. Kasvatukseen uskomista Kinnunen pitää tärkeänä lapsen yhtenäistä koulupolkua. Pikkupurren lapsista suurin osa on tamperelaisia, mutta lapsia on myös Kangasalta, Pirkkalasta ja Orivedeltä. – Perheille tämä on arvovalinta: he ovat sitoutuneita ja tuovat tänne lapsia pitkänkin matkan päästä. Toimintaa pyörittää Suomen Adventtikirkon perustama osakeyhtiö. Päiväkoti on avoin kaikille, eikä uskonnollista vakaumusta kysellä. – Kaikki ovat yhtä tervetulleita, Kinnunen vakuuttaa. Kristillisten arvojen mukaan toimiminen on kuitenkin perusperiaate, joka on hyväksyttävä. – Jos olisin ateisti, miettisin, että onko tämä se paikka, johon lapseni haluan. – Rukouksen tärkeys, luottamus Jumalaan ja halu tuntea Jeesusta, Ilola listaa periaatteita. Hän huomauttaa, että kristillisyys näkyy myös päiväkodin käytännöissä. Aamuhartaudet, ruokarukoukset ja lasten hengellinen musiikki kuuluvat ohjelmaan. Tuodessaan lapsensa tänne vanhemmat hyväksyvät sen, että lapsi on mukana esimerkiksi rukoustuokioissa. Kinnunen kertoo adventtikirkon näystä, jonka mukaan kasvatus saa ihmisen voimaan paremmin. Adventisteilla onkin maailmassa yli 7500 eriasteista koulua. Onnellisuus ja rauha innostavat Kristillisen päiväkodin kannatusyhdistyksen puheenjohtaja ja Pikkupurren toiminnanjohtaja Samuli Visto sanoo päätyneen- 13 Asta Kettunen SILTA 10/2015 Aaro Heikkilä miettii muotoja. Joonas Janakka, Aleksei Dubenko, Sofia Hietaniemi ja Aran Arslan nauttivat raikkaasta syysilmasta. PIKKUPURSI Pikkupurren kasvatuspolku kulkee kohti kristillistä koulua. • Ketarantie 4, Nurmi • Tampereen alueen ensimmäinen kristillinen päiväkoti • Rakennustyöt alkoivat helmikuussa, avautui elokuussa • 32 paikkaa, lisäksi 7 esioppilaiden osapäivähoitopaikkaa Majakkatalossa • Osan päivähoidosta voi maksaa palvelusetelillä, jota voi hakea kotikunnalta. • Palveluntuottaja Suomen Adventtikirkko sä tähän päiväkotiin pitkähköjen prosessien kautta. Kun perhe muutti Ruotsista Pirkanmaalle ja alkoi etsiä omalle lapselle päiväkotia, Visto huomasi yllätyksekseen, ettei Tampereella ole kristillistä päiväkotia. Sellaisia kun löytyy monista pienemmistä kunnista. Tämä ajatus pisti hankkeeseen vauhtia. – Muutama vuosi – kunnia Jumalalle – on pistetty toimintaa pystyyn. Vanhemmuus ja kristillinen kasvatus ovat toiminnan lähtökohdat ja vanhemmuuden toteutuminen kristilliseltä pohjalta näky. – Ilman muuta tänne voivat tulla kaikki, jotka jakavat tämän arvomaailman. Isyys, lasten onnellisuus ja rauha innostavat Vistoa. – Vein aikoinaan lastani kristilliseen päiväkotiin Ruotsissa asuessamme, ja siellä huomasin jo viedessäni päiväkodissa vallitsevan hyvän Pyhän Hengen ilmapiirin. Nyt huomaan saman hengen, kun tulen töihin Pikkupurteen. Visto kuitenkin teroittaa, ettei ollenkaan väheksy muiden päiväkotien toimintaa. Lastentarhanopettaja Jenni Virolainen olisi voinut jatkaa kunnan töissä. Hän valitsi kuitenkin Pikkupurren. Se tuntui johdatukselta. Vilskettä ja henkeä Päiväkodin pedagoginen johtaja Minna Keskitalo suorastaan virkistyy pienten vilskeessä. – Toiminta on hektistä, on vilinää ja vilskettä, hän huokaa onnellisen näköisenä. Keskitalo kertoo tulleensa uskoon vuon- na 1988 ja odottaneensa siitä asti kristillisen päiväkodin toteutumista. – Kauan sitten oli konsertti päiväkodin hyväksi. Silloin tiesin, että olen joskus täällä töissä. – Elokuu meni huumassa. Nyt on tosi uupunut olo, mutta tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Rutiini päiväkodin pyörittämiseen on jo löytynyt. – Kasvatusnäkemysten yhteen sovittamisessa menee ensimmäinen vuosi, jotta tästä tulee meidän näköinen paikka. Kaikki on uutta kaikille, eikä kaikilla ole kokemusta päiväkotielämästä. – Osa lapsista on ollut tähän asti vanhempien kanssa kotona, osa on siirtynyt tänne muista päiväkodeista. Jonoon on ilmoitettu jo yksivuotiaita. Keskitalo kannustaakin ilmoittamaan lapset mukaan pian. – Silloin täällä tiedetään oikea tarve. Toki tulee luonnollista poistumaa muuttojen, kouluun menojen ja äitiyslomien ynnä muun myötä. Keskitalo pitää tärkeimpänä, että lastenkin täytyy voida kuulla ja elää uskoa. Siksi heille on pienestä pitäen kerrottava näistä asioista – vilskeen keskellä. – Usko sisältää rituaaliakin, mutta tärkeintä on turvallinen, lämmin ja lasta kuunteleva henki. ✦ pikkupursi.fi Tukiyhdistykset: Kristillisen päiväkodin kannatusyhdistys Tampere, kpk-tre.fi ja Nurmin majakka, nurminmajakka.fi Kristillistä perusopetusta sekä kasvis-kalaruokaa Tampereen kristillistä koulua yl- läpitää Suomen Adventtikirkko. Koulu tarjoaa maksutonta kristillisiin perusarvoihin ja elämänkatsomukseen pohjautuvaa perusopetusta vuosiluokille 1–9. Koulussa on myös esiopetusryhmä. Sen yhteydessä toimii aamu- ja iltapäiväkerho. Koulu aloitti toimintansa vuonna 1966. Aluksi se toimi Ilomäentiellä Adventtikirkon tiloissa. Nykyisiin tiloihin Nurmin kaupunginosaan se muutti vuonna 2000. Koulu on tarkoitettu kaikkiin kirkkokuntiin kuuluville oppilaille ja tekee yhteistyötä kristillisten seurakuntien ja järjestöjen kanssa. Lukuvuonna 2015–2016 koulussa opiskelee 228 oppilasta. Opetuksesta huolehtivat rehtorin lisäksi 18 päätoimista ja 3 sivutoimista opettajaa. Koulussa opiskellaan valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaisesti. Keittiössä valmistetaan kasvis-kalaruokaa. Uusi monitoimisali palvelee sekä liikuntatilana että koulualueen seurakunnan kokoontumistilana. Esikoulu toimii sekä Nurmin Majakalta vuokratussa viereisessä Majakkatalossa että Pikkupurressa. ✦ wp.takriko.fi Päiväkotikummit käyvät kutsuttuina Tampereen ev.lut. seurakuntien päiväkotikummit käyvät viikoittain päiväkodeissa antamassa virikkeitä ja tukemassa henkilökuntaa uskontokasvatuksessa. Työtä tehdään vanhempien vakaumuksia kunnioittaen. – Lähtökohta on, että hengellisyys ja elämän suurten kysymysten kysyminen ovat osa ihmisyyttä varhaisesta lapsuudesta asti. Siksi sille on annettava olemisen ja kasvun mahdollisuus kaikkialla, ja annettava myös työkaluja oman katsomuksen löytämiseen, perustelee Eteläisen seurakunnan lapsityönohjaaja Minna Kaihlanen kummitoimintaa. ✦ Silta 10/2015 Hyvä tyyppi 14 Julia Pelkosen runokirja Kiitos muistoista julkistetaan Vanhusten viikolla torstaina 8.10. klo 16 Metson Pietiläsalissa. Tilaisuudessa esiintyvät lausujat Maija-Liisa Majanlahti ja Ahti Jokinen sekä viulisti Ulla Hannula. 20 euroa maksavan teoksen voi ostaa julkistamistilaisuudessa tai Mummon Kammarista. Tuotolla tuetaan Mummon Kammarin toimintaa. Kirjan kuvituksesta vastaavat Lasse Helimo ja Sara Pihlaja. Runokirjan lokakuussa julkaisevalle Julia Pelkoselle kirjoittaminen on tapa ilmaista itseä. Paimentyttö tarttui kynään ja kirjoihin J ulia Pelkonen on käyttänyt ah- kerasti kynää koko ikänsä: hän on piirtänyt ja kirjoittanut pienestä asti. Myös runojen lukeminen on lähellä sydäntä. – Paimentyttönä seisoin kivellä ja luin lehmille Koskenniemen ja Hellaakosken runoja. Kun aloin paimenessa itse kirjoittaa runoja, lehmien hoito melkein unohtui, muistelee vuonna 1928 Jalasjärvellä syntynyt Pelkonen. Hyvän mielikuvituksen ansiosta Julia Pelkonen kirjoitti niin erinomaisia kouluaineita, että eräs läheinen siitä jopa harmistui. – Hän sanoi minulle, että sinä olet niin kova keksimään, että valehtelet, hymyilee Pelkonen. Nuori nainen oli paikalla kynänsä ja lehtiönsä kanssa silloinkin, kun kotikylän sankarivainajia siunattiin hautaan. – Muistan aina, että istuin kirkon kiviaidalla ja kirjoitin: ’Sankarihaudassa oli kahdeksan nuorta sankaria, jotka puolustivat Karjalan tantereita.’ Julia Pelkonen kertoo olevansa vilkas ja tiedonhaluinen. – Olen ollut joka paikassa kynäni kanssa ja kirjoitellut kaikesta. Kirjoittaminen on säilynyt mieluisena harrastuksena elämän varrella hiihdon, yleisurheilun ja näyttelemisen ohella. Varsinaisen leipätyönsä Pelkonen teki ravintola-alalla. – Runojen kirjoittaminen on minulle tapa ilmaista itseäni ja ottaa kantaa maailman tapahtumiin. Protestoidakin. Pelkonen pitää muistiinpanovälineet aina lähellään. – Jos yöllä herätessäni mieleen nousee runo, on se heti kirjoitettava muistiin, kertoo Pelkonen, joka kirjoittaa runoja muun muassa rakkaudesta, luonnosta, ihmissuhteista, vanhenemisesta ja ajankohtaisista ilmiöistä. – Käytän paljon vertauskuvia. Lukijalle pitää jättää ajattelun varaa. Viime vuosina syntyneistä runoista on nyt koottu runokirja, joka julkaistaan lokakuussa. Runojen valitsemisessa on auttanut joukko Mukavat-näytelmäryhmän tovereita. Pelkonen on ollut mukana Tampereen seurakuntien Mummon Kammarin näytelmäryhmässä ja Wanhan ajan muotinäytösporukassa kymmenisen vuotta. Hän on nauttinut olostaan Mummon Kammarissa. – Täällä on sentään ihmisiä! Aina on lämmin ja ystävällinen vastaanotto sekä hyvä henki, kiittää Pelkonen, joka luovuttaa kirjan tuoton Kammarille. Summalla palkataan nuoria vanhusten ulkoilukavereiksi. Hän rohkaisee kaikkia ikääntyviä tulemaan mukaan Kammarin toimintaan. ✦ TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Hannu Jukola SILTA 10/2015 KIRKKOVUODEN KIEMUROITA 15 SAARNAVUORO Pelko pois pyhäinpäivänä Risto Ahonen missiologian dosentti, teologian tohtori ja pappi Kummituksia ja kauhua. Pelottelua ja pilailua. Kaupallinen halloween-juhlinta on voimistunut myös Suomessa. Samaan aikaan elää vahvana kristillinen pyhäinpäivän perinne. Silloin ihmiset suuntaavat mielellään kirkkoon ja hautausmaalle. Muistoista nousevat edesmenneet rakkaat, jotka ovat kaukana, mutta juuri tänään ajatuksissa niin lähellä. Pyhäinpäivänä tuntuu luontevalta työstää elämän katoavaisuutta ja kuolemaa, kaipausta ja surua, mutta myös kiitollisuutta siitä, mitä kaikkea on toisilta saanut. Pyhäinpäivän taustalla on vanha kristillinen käsitys, että poisnukkuneet elävät Kristuksessa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25–26). Luterilaisessa kirkossa pyhäinpäivään on yhdistetty kaksi alun perin erillistä juhlaa, marttyyrien ja kaikkien pyhien muistopäivä sekä kaikkien uskovien vainajien muistopäivä. Aamun jumalanpalveluksessa liturginen väri on punainen, mutta illalla se voi olla valkoinen. Punainen symboloi marttyyrien verta, valkoinen ylösnousemuksen iloa ja toivoa. Halloween on pohjimmiltaan pahojen voimien ”nimikkopyhä”, kun taas pyhäinpäivästä on pelko pois. Silloin juhlitaan kuoleman voittamista ja pimeyden voimista vapautumista. Kirkon kaarevan alttarikaiteen voi hahmottaa ympyräksi. Kuva on Teiskon kirkosta. Kristillisen uskon mukaan vainajien henget eivät jää vaeltelemaan maan päälle. Ne eivät kolisuttele ovia tai tuo viestejä manan mailta. Uskossa kuolleet ovat päässeet perille, ja he odottavat Herran huomassa kaiken täyttymystä saaden jo esimakua taivaan autuudesta. Kun käymme ehtoollisella, mukana ovat myös menneet sukupolvet. Kirkon alttarikaide ei ole sattumalta kaareva, vaan puoliympyrän voi nähdä kokoympyräksi. Sillä toisella puolen yhteyden aterialle osallistuu meitä ennen elänyt seurakunta. Kirkkovuoden kiemuroita -palstan asiantuntijana on pastori Heikki Repo. Lue aiheesta lisää: siltalehti.fi Lukijalta Enkö pääsekään kirkon jäseneksi? Liityin kirkkoon muutamia päiviä sitten. Ymmärsin, etten ole kirkon jäsen, ennen kuin minut on hyväksytty. En ole saanut mitään ilmoitusta, enkö pääsekään kirkon jäseneksi..?! Liittyjä Käsittely vie viikon Tampereen seurakuntien Keskusrekisteri vastaanottaa ja käsittelee liittymisilmoituksia päivittäin. Ilmoituksen voi Tampereella tehdä sähköisesti, lähettää postin kautta tai täyttää/ jättää henkilökohtaisesti asiakaspalvelussamme. Lomakkeista tarkistetaan henkilötiedot ja liittymisen edellytysten täyttyminen: yli 15-vuotiaan liittyjän tulee olla rippikoulun käynyt ja konfirmoitu. Kirkkoherra hyväksyy liittymisilmoituksen ja seurakunta lähettää liittyjälle tervetulokirjeen. Kirje on perillä noin viikon kuluessa liittymisestä. Epäselvissä tilanteissa liittyjään otetaan aina viipymättä yhteyttä. Gun Toivonen Palvelukeskuksen päällikkö Kristinuskon kulmakivi Markku Kiander (Silta 9/15) kyseenalaistaa Jeesuksen Jumalan poikana. Käsite Jumalan pojasta on toki kummallinen, mutta kuitenkin yksi kristillisen uskon kulmakivistä. Se kuuluu uskontunnustukseen, joka aina pyhisin luetaan uskomme vahvistamiseksi ja vääriltä opeilta suojelemiseksi. Uusi testamentti ei ole niin sekava ja ristiriitainen kuin Kiander luulee. Tutkimus on osoittanut evankeliumitekstit pääpiirteittäin historiallisesti paikkansapitäviksi. Eivät ne ja muut Uuden testamentin kirjat Jumalan sanelemia ole, mutta viisaiden, vastuullisten ja Jumalan johdatuksessa olleiden ihmisten kirjoittamia. Jopa ylösnousemuksesta on löydetty viime vuosikymmeninä tieteellisiä todisteita. Torinon käärinliinassa olevan tarkan kuvan on aiheuttanut todennäköisimmin Jeesuksen ruumiissa tapahtunut, pallosalaman kaltainen erittäin voimakas sähkönpurkaus. Kiander sanoo, ettei pelastukseen tarvita uskomista Jeesukseen Jumalan poikana. Jeesus kuitenkin sanoo, että tie Isän luo kulkee hänen kauttaan. Itse asiassa Jeesus ja Jumala ovat sama asia; kolmiyhteinen Jumala on yksi uskomme vaikeasti käsitettävistä perusasioista. Enemmän kuin Jeesuksen luonne minua askarruttaa, miksi Jumala, jos ja kun Hän on olemassa, sallii niin paljon kärsimystä ja pahaa. Koko luomakunnan elämähän perustuu pohjimmiltaan toisten tappamiseen ja syömiseen. Siihenkin kysymykseen oppineet ovat Raamatun avulla löytäneet enemmän tai vähemmän tyydyttäviä vastauksia. Mika Kulmala Lähetyskenttä on keskellämme Suomeen tulee parhaillaan suuria määriä pakolaisia erityisesti Afrikan ja Lähi-idän alueelta. Tämä on paitsi haaste, myös ainutkertainen mahdollisuus. Maailma on juuri tällä hetkellä erityisen pieni ja lähetyskenttä tulee nyt omaan maahamme. Meille on uskottu sanoma, joka on mitä tärkein ja jonka vaikutukset ovat myös yhteiskunnallisesti erittäin myönteisiä. Toivottavasti olemme siis hereillä. Nyt jos koskaan on aika kristillisten seurakuntien ja järjestöjen päättäväisesti ryhtyä toimeen ja toteuttaa lähetyskäskyä, eli mennä ja tehdä opetuslapsia Jeesukselle kaikista kansoista. Evankeliumissa meillä on jotain sellaista erityistä ja kestävää tarjottavaa, jota ei ole millään muulla taholla tarjota. Haasteeseen on mentävä ”evankeliumi edellä”. Tapoja on monia aina tulijoiden kotikielisestä julkaisutoiminnasta sosiaaliseen mediaan ja tavoittavaan sekä kristillistä kasvatusta antavaan kokous- ja jumalanpalvelustoimintaan asti. Työsarkaa riittää varmasti kaikille. Innostavaa olisikin nähdä, että seurakunnat ja lähetysjärjestöt löytäisivät tässä yhteisen työnäyn. Jyri Nikander varatuomari, Hämeenlinna Maahanmuuttajat haastavat suhteemme Jeesukseen Mistä tekstistä saarnaat? Päivän tekstinä on Joh. 7:40–52. Jeesuksen persoona herätti aikanaan hämmennystä ja kiivasta keskustelua. Toisten mielestä hän oli hyvä mies, toisten profeetta, osa ihmisistä tuomitsi hänet kansanvillitsijäksi. Johanneksen evankeliumin kuvaus kansan suhtautumisesta Jeesukseen muistuttaa meidänkin aikamme ihmisten asennoitumista. Jeesus jakaa ihmisten näkemykset. Hän ei jätä ketään kylmäksi. Jos ei muuta, häntä on vastustettava. Löydätkö tekstistä yhtymäkohtia tähän päivään? Yhdessä asiassa teksti saa yllättävää ajankohtaisuutta. Euroopassa on korostettu tieteen objektiivisuutta ja ihannoitu puolueettomuutta elämänkatsomuksellisissa asioissa. Aasiasta ja Afrikasta tulevat maahanmuuttajat eivät voi hyväksyä tällaista asennoitumista. ” He muistuttavat siitä, ettei uskoa tarvitse piilottaa, vaan jakaa se iloiten muiden kanssa. Maahanmuuttajat haastavat suhteemme Jeesukseen. Viime viikkojen muuttajien joukossa on paljon muslimeja. Jeesus on heille arvostettu profeetta, ei muuta. Mitä oivalluksia teit tekstiä tutkiessasi? Kansainväliset työmarkkinat, tutkimustyö, opiskelu ja liike-elämä ovat tuoneet Eurooppaan viime vuosikymmenien kuluessa suuren määrän maahanmuuttajia kolmannesta maailmasta. Heistä enemmistö on ollut kristittyjä, jotka ovat perustaneet tuhansia kristillisiä seurakuntia Keski-Eurooppaan. Heille Jeesus on Herra. He muistuttavat siitä, ettei uskoa tarvitse piilottaa, vaan jakaa se iloiten muiden kanssa. Minkä kirjan olet viimeksi lukenut? Kristinusko on kasvanut viime aikoina ennennäkemättömällä tavalla. Kasvun tärkeimpiin keskuksiin kuuluu yllättäen Nigeria. Sen hengellinen vaikutus tuntuu myös meillä, sillä nopeimmin kasvavat seurakunnat ovat Euroopassa nigerialaisia. Maahanmuuttajien sopeutumisongelmia länsimaissa kuvaa taitavasti nigerialainen kirjailija Chimamanda Ngozi kirjassaan Adichie – Kotiinpalaajat. Teos on erittäin vaikuttava. ✦ Risto A. Ahonen saarnaa sunnuntaina 11. lokakuuta kello 10 Tesoman kirkossa. Messun teemana on lähetystyö. 16 SILTA 10/2015 Vesa Keinonen TIESITKÖ KOLUMNI Heikki Syrjämäki Kirjoittaja on Tampereen seurakuntien perheneuvonnan johtaja. Vapaa-aika kuluu lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi liikunnan, koirien ja museoautojen parissa. Hän toimii myös viittomakielisten hyväksi. Onko vihainen puuttuminen opittu tapa? Kerttu Lähteinen piipahti tutustumassa puuverstaaseen. Jouko Hirvonen perehdytti häntä oikotasohöylän käyttöön. Kädentaitoja ja hengellisyyttä Hyvää asiaa voi palvella vaikkapa kä- nen kuuluu Veisun pajojen vakioka- sillä tekemällä. Tampereen Eteläisen seurakunnan Veisun pajoilla on talkoiltu lähetystyön hyväksi jo kaksi vuosikymmentä. Veisun pajoihin kuuluvat puutyöverstas sekä tekstiilipaja. – Puupuolella valmistetaan kaikenlaista pientä kodin tarvike-esineistöä sekä tehdään huonekalujen entisöintija korjaustöitä, kertoo lähetyssihteeri Tiina Sarkapalo, joka vastaa Veisun pajoista. Tekstiilipajalla taas painetaan silkkipainantamenetelmällä kuvioita monenlaisiin tuotteisiin. – Valikoimiin kuuluu muun muassa tyynyliinoja, t-paitoja, kasseja ja liinoja. Molemmilla pajoilla käy nykyään pääasiassa eläkeläisiä. – Ne ovat kuitenkin kaikille avoimia. Haluamme muutenkin toiminnassamme suuntautua ulospäin, Sarkapalo painottaa. Viime aikoina Tampereen seurakunnissa on pitänyt tarkastella uudelleen monia toimintamuotoja. Lähetyssihteeri kuitenkin luottaa Veisun pajojen tulevaisuuteen. – Pajoilla on suuri merkitys. Monelle vakiokävijällehän ne ovat kuin hengellinen koti. lustoon. Hän on ollut mukana aivan alusta saakka. Lähteinen korostaa yhden pariskunnan panosta Veisun pajojen synnyssä 20 vuotta sitten. – Oli innostavaa tulla mukaan toteuttamaan taiteilija Riitta Rannan ideoita. Viinikan seurakunnassa tuolloin kirkkoherrana palvellut Erkki Ranta puolestaan tuli usein pitämään loppuhartauden. Lähteisellä on useita syitä tulla tekstiilipajalle joka viikko. – Tämä on minun tapani tukea lähetystyötä. Sitä pidän todella tärkeänä. – On myös antoisaa saada tehdä luovaa käsityötä. Lisäksi olen saanut täältä hyviä ystäviä. Lähteinen toivottaa uudetkin ihmiset mukaan käsitöiden maailmaan. Huippuluokan osaaja ei tarvitse olla. – Kaikkia kyllä opastetaan. Eikä silkkihuivien värjääminen ole edes kovin vaikeaa. Seurakunta-aktiivi arvostaa sitä, että jokainen pajailta päätetään hengellisesti. – Juomme yhdessä miesten kanssa teetä, ja sitten on vuorossa iltahartaus. Sen pitää tavallisesti Tiina Sarkapalo tai joku seurakuntamme papeista. Puutyöt kiinnostavat Hengellisyys tärkeää Jouko Hirvonen on työskennellyt Tekstiilipajalle on saapunut syyskuisena tiistaina kymmenen naista. Tunnelma on iloinen, kun he alkavat nostella työvälineitä ja kankaita pöydille. Muotialassa asuva Kerttu Lähtei- puupajassa kymmenisen vuotta. – Vaimo huomasi ilmoituksen Tampereen Kirkkosanomista ja sai minut tulemaan tänne. Olin tehnyt työväenopistossa puutöitä projektiluontoisesti. Se päättyi, ja kaipailin tilalle jotakin vastaavaa. Puutöiden tekeminen on aina ollut Hirvoselle mieluista. – Ennen se on ollut pääasiassa rakentamista tai korjausrakentamista. Syyskuisen tiistai-illan aluksi Hirvonen ja muut miehet säätivät työkoneita. – Sitten aloitamme työt. Tänään tarkoituksena on valmistaa taskuristejä pajan omiin myyjäisiin. Suunnittelemme myös uutta visakoivuista voiveitsimallia. Tilauksia puuverstaalle tulee pääosin viidakkorummun kautta. Pajalaiset myös ideoivat projekteja itse. – Vaativinta on ollut isojen huonekalujen suunnittelu ja toteuttaminen. Veisun pajojen tiistai-illoilla on Jouko Hirvoselle ehdottomasti myös hengellinen merkitys. – Tämä on se seurakuntatoiminnan muoto, johon haluan osallistua, mies kiteyttää. ✦ Vesa Keinonen VEISUN PAJAT • Pajaillat tiistaisin klo 17 alkaen, Penttilänkatu 9 • Myyntituloja lähetystyön hyväksi noin 5000 euroa vuodessa • Veisun Pajat 20 vuotta -juhla lauantaina 10.10. klo 14 Nekalan seurakuntatalossa • Joulumyyjäiset 28.11. klo 13–15 Veisun pajoilla SILTA siltalehti.fi 2. vuosikerta • Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat • Toimitus: vt. päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: [email protected] ja [email protected]. Osoite: Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere. • Kaupalliset ilmoitukset: Medialiike, Tampere Ilmoitusmyynti ja laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, [email protected] Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300, [email protected] • Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy. Jakelupalaute: [email protected], p: 020 7 54 2 267 Osoitteellinen jakelu: Itella Oy tilaukset: [email protected], p. 040 804 8066 • Taitto: Kotimaa Oy • Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere • ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu) ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu), • Seuraavat lehdet ilmestyvät: 4.11., aineisto 19.10. mennessä, 2.12., aineisto 11.11. mennessä ”Vastakkainasettelun aika on ohi”, sanottiin joitakin vuosia sitten vaalimainoksessa. Vaikea arvioida näin jälkikäteen, missä määrin se oli silloin totta. Nyt ei kuitenkaan siltä vaikuta, vastakkainasettelu näyttää olevan täällä ja voivan oikein hyvin. Käydään mielipiteenvaihtoa sitten kodeissa, työpaikoilla, sosiaalisessa mediassa tai julkisuudessa, vastakkainasetteluja korostetaan. Suurissa piireissä keskustellaan pakolaistilanteesta ja maan taloudesta, pienemmissä piireissä puhutaan tiskivuoroista ja omien tavaroiden paikoilleen laittamisesta. Asioiden kokoluokka vaihtelee, samat keskustelutavat tuntuvat jylläävän. Keskustelu samanmielisten kanssa on helppoa. Paatosta lisäämällä vahvistetaan omaa oikeassa olemista. Vähän vaikeampaa on sitten käydä mielipiteiden vaihtoon toisin ajattelevan kanssa. Kaikkein vaikein haaste on kyetä kuuntelemaan toisin ajattelevaa ja osoittaa hänelle arvostusta ilman, että luopuu omista kannoistaan. Siihen päästäkseen useimmat tarvitsevat tietoisia päätöksiä ja harjoittelua. ” En tiedä, mistä meille on syntynyt harha, että esimerkiksi toisille huutaminen olisi sallittua. Helposti aliarvioimme puhumisen tavan merkitystä. Moni hämmästyy, kun toinen loukkaantuu, vaikka ”sanoin ihan oikeasta asiasta” ja ihmettelee kun ”mistään ei saisi sanoa”. Asetelma kääntyy sellaiseksi, että loukkaantuneen olisi kyettävä säätelemään omaa loukkaantumistaan, mutta sanojan ei tarvitse välittää tavasta, jolla puhuu. En tiedä, mistä meille on syntynyt harha, että esimerkiksi toisille huutaminen olisi sallittua. Onko tällainen vihaisen puuttumisen malli meille sisäsyntyinen vai opittu tapa? Veikkaisin monen kohdalla jälkimmäistä. Luulen, että keksimme hyviä selityksiä sille yksinkertaiselle tosiasialle, että usein olemme ihan vaan liian laiskoja pitääksemme itsemme aikuisina ja aikuisen tavalla käyttäytyvinä. Monella menevät tunteiden näyttäminen ja huono käytös sekaisin. Tee koe. Kun sinulla on mielessäsi kritiikkiä lapselle, puolisolle tai työtoverille, mieti hetki ennen kuin sanot mitään. Esitä mielessäsi itsellesi muutama kysymys. Onko tästä sanominen todella tarpeellista? Olenko varma, että en sano helpottaakseni omaa ärtymystäni? Miten tämän voisi sanoa ilman vihaisuutta ja loukkaamatta? Näihin kysymyksiin vastaamisen jälkeen – jos on tarpeen – kerro asiasi. Kerro se vain yhden kerran. On perheitä, joissa puhutaan toisia loukkaamatta ja omaa suuttumusta kurissa pitäen. On työpaikkoja, joissa ollaan työkavereille ystävällisiä eikä sallita itseltä vihaista ja loukkaavaa puhetta. Mutta sitten on toisenlaisiakin; huutoa ja kiukkua, ärtyisyyttä ja kiukuttelua riittää. Kummassa perheessä tai työpaikassa arvelet ihmisten voivan paremmin ja olevan tehokkaampia? Aivan. ✦ Kommentoi kolumnia: siltalehti.fi SILTA 10/2015 17 Nepalin maanjäristyksestä on kulunut useita kuukausia, mutta apua tarvitaan yhä. – Jälleenrakennuksen arvioidaan kestävän vuosia. Heikoimmassa asemassa ovat vammaiset ihmiset, sanoo Suomen Lähetysseuran kumppanin, Forward Looking -vammaisjärjestön puheenjohtaja Vijay Kumar Manandhar. – Nepalin maanjäristys vaikutti kaikkiin, mutta erityisesti vammaisiin. Heidän on muita vaikeampi hakea ja saada apua. Heti maanjäristyksen jälkeen työntekijät jakoivat vammaisille hätäapuna ruokatarvikkeita, kattiloita, huopia ja telttoja. Avunsaajien joukossa oli kahden lapsen äiti, 30-vuotias Binda Sunar, jonka koti tuhoutui järistyksessä. Sunar on dalit eli alakastinen, mikä lisää syrjintää. – Minuun suhtaudutaan negatiivisesti kylässäni Gorkhassa. Minua halveksitaan ja ihmiset ajattelevat ettei minusta ole mihinkään. Meidän vammaisten on ollut vaikea saada apua, Sunar sanoo. Katastrofityön rinnalla jatketaan myös pitkäjänteistä auttamistoimintaa. Hankkeen avulla vammaiset ihmiset saavat mahdollisuuden ammattikoulutukseen, työllistymistä edistävään lisäkoulutukseen ja tarvittaessa lukutaitoon. Lisää tukemisesta: suomenlahetysseura.fi Laura Meriläinen-Amaumo/ Suomen Lähetysseura Vammaiset ihmiset tarvitsevat eniten tukea Nepalissa ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH. 03 5656 6966 / 10/4¤ / WWW.VAPRIIKKI.FI Nepalilainen Binda Sunar vammautui lapsena. Suomen Lähetysseuran tuella hän on saanut apua maanjäristyksen jälkeen. Lue lehti netissä siltalehti.fi Ammattilaiset palvelevat Kotipalvelut Hoivapalvelut Kotipalvelu Kehrälintu Selkä kuntoon Rentouta selkäsi! Iloista kotipalvelua ikäihmisille - henkilökohtainen hoiva - siivous ja pyykkihuolto - ruoanlaitto, asiointiapu - omaishoitajan sijaistukset Hinta alk. 25 € / tunti Soita: 050 437 2574 www.kehralintu.fi Asiointipalvelua Meesakatu 2, Lielahti p. 044 987 7815 www.valkokultahoiva.fi Asianajotoimisto Lakiasiainpalvelut ammattitaidolla ja luotettavasti Perukirjat, testamentit, avioehdot, kauppakirjat, edunvalvontavaltuutukset ym. Kohtuuhintaisesti. Tapaamiset asiakkaan luona myös iltaisin ja viikonloppuisin. Katso lisää asiointipalvelupekkavaltonen.fi Jalkahoito kotikäyntinä Lordos-selkälauta 95 € Pieni tai poikkea TilaaSilta, www.lordos.fi Korkeus 4,0 cm,8, Tampere Mephisto, Satamakatu Leveys 4,2 cm ® Kiinteistönvälitys Tuomiokirkonkatu 34 B 24, Tampere p. (03) 3124 2800 www.kuhalaki.fi Puh. 0400 335 443 Pinninkatu 26-28 A 19 Tampere - oikeudenkäynnit - testamentit, perunkirjoitukset - avioehtosopimukset - lasten huolto, asuminen, tapaamiset, elatus Kaihtimet Lakiasiat Satu laurell p. 050 558 0232 Sammonkatu 18, TRE (03) 255 0858, 0400 736 716 ks@ kaihdinsampo.fi www.kaihdinsampo.fi Puh. (03) 214 1111 GSM 0400 628 241 [email protected] www.pekkamustajarvi.fi Palvelen välittäen 30v. kokemuksella. Hautakiviä Hautakynttilät Vien kynttilät haudoille vainajien muistopäivänä sekä jouluna Kalevankankaan hautausmaalle. Noudan myös palaneet kynttilät pois. Ota yhteyttä, puh. 0415433507 Neuvontapalvelut Asianajajan palvelut perunkirjoitukset ja perinnönjaot l avioerot ja ositukset l lasten huolto-, tapaamisja elatusasiat l testamentit, avioehdot ja edunvalvontavaltuutukset l kauppakirjat ja sopimukset l riitaoikeudenkäynnit l rikosoikeudenkäynnit Maksuton puhelin- ja sähköpostineuvonta Itsenäisyydenkatu 2, Tre 0400 638411 [email protected] 2425 € 960 € www.HautakiviHalvemmalla.fi 99 € 148 € 510 € Puh: 045 109 1809 – Sanna Taipale Kiinteistönvälittäjä Me välitämme! l Kaihdin Sampo PEKKA MUSTAJÄRVI (Teisko + 5 €) Jalkahoidon ammattitutkinnon suorittanut sairaanhoitaja LAKITOIMISTO RAJAMÄKI SUUNNITTELU, MITTAUS, ASENNUSPALVELU Kiinteistötoimisto LKV MUISTOKYNTTILÄPALVELU Käytetään - Silta Asiointipalvelu Pekka Valtonen [email protected] • Säle-, rulla- ja puukaihtimet • Terassi- ja ikkunamarkiisit • Pimennys- ja paneeliverhot • Taite- ja peiliovet • Parvekekaihtimet ja pystylamellit • Luxaflex-sisustuskaihtimet Kiinteistönvälitys 50€ KAIKKI APU KOTIIN - siivouksesta sairaanhoitoon! Jalkahoidot Hämeenkatu 3 A 6, 33100 Tampere puh. 03 - 230 3000 www.lss-oy.com Täyden palvelun asianajotoimisto Tampereella Asunnot, kiinteistöt, tontit Laadimme kauppakirjat, arviokirjat, perukirjat, edunvalvontavaltakirjat Vuokrauspalvelu. Mikäli olette myymässä, ottakaa yhteyttä. Puh. (03) 2553 111 Palvelemme myös ruotsin kielellä Yhteydenotot: Jouko Juntunen asianajaja 041-506 2755 Palvelevin vuodesta 1994 Kalevan puistotie 15 Tampere www.asuntopari.fi 18 Silta 10/2015 Kun pakoon oli pakko lähteä teksti: Asta Kettunen kuvat: Hannu Jukola Shena Räzabi haluaa välittää tietoa omista juuristaan. K otikontujen jättäminen pakon edessä ei ole helppoa kenellekään. Sen tietävät myös Shena Räzabi sekä muut pakolaiset ja evakot, joiden kertomukset ovat osa Postimuseon Liikkeelle-näyttelyä. Elämäntarinoista löytyy yhtäläisyyksiä: juuret ovat kaukana, muualla. Matkat nykyisille asuinpaikoille ovat olleet vaarallisia. – Toistaiseksi on jäänyt haaveeksi käydä vanhempien kotiseudulla Iranissa ja tutustua juuriinsa. Onneksi nykyään on välineitä, joilla voi pitää yhteyttä sukulaisiin. Mutta kaikesta ei voi turvallisuussyistä puhua puhelimessa, Iranin Kurdistanin nuortenliiton puheenjohtajana toimiva Räzabi kertoo. • Kurdit: 30–70 miljoonaa Iranissa, Irakissa, Turkki, Syyriassa ja entisen Neuvostoliiton alueella Ulkoministeriön matkustustiedote 1.9.2015: Irak: Taisteluja ja väkivaltaisuuksia monin paikoin. Maahan ei pidä matkustaa. Viesti rintamalta kotiin jatkosodan aikana: Lähetä osa lapsista Ruotsiin, jotta edes joku meistä säilyisi hengissä. Hän haluaa taistella järjestötoiminnan ja politiikan keinoin iranilaisten ja kurdien ihmisoikeuksien puolesta. Kurdistaniin hän ei kuitenkaan enää haluaisi palata. – En ehkä ole juurtunut tänne, enkä sinnekään. Täällä olen kuitenkin oppinut, että ihmisiä katsotaan yksilöinä. Täällä olen itsenäinen nainen, mutta siellä olisin aina jonkun tytär tai vaimo. – Hyvä, että tätä kautta pystytään jakamaan tietoa siitä, minkä takia olen täällä, ja että tälläkin vuosisadalla moni joutuu jättämään kotimaansa. ”Diabetesta sairastava nainen menehtyi. Vene ajelehti Välimerellä.” Murhayritysten kohteena ”Puolalainen pappi oli vakuuttanut, ettei Suomessa ole ollut sotaa.” Lopulta perhe sai turvapaikan Suomesta. Enää ei tarvinnut pelätä. – Saimme tietää lähdöstä reilu viikko ennen. Kavereillekaan ei voinut näyttää, ettei nähdä enää ikinä. Valehtelimme, että menemme Iraniin, mutta kaverit kyselivät, minkä takia itkin. – Oli yksi elämän pettymyksiä, että jouduin jättämään elämäni siellä, mutta kyseessä oli kuitenkin koko perheen turvallisuus. • Avoinna 15.11. saakka • Karjalan evakoiden sekä Chilestä, Irakista ja Somaliasta muuttaneiden pakolaisten kokemuksia ”Hän joutui naapurin Tertun kanssa perunapellolla pommitukseen kesäkuussa 1944.” Räzabin perhe pakeni ensin Irakiin perheen jouduttua vaaraan isän poliittisen toiminnan vuoksi. Shena syntyi ja kasvoi teini-ikäiseksi Irakissa. Sielläkään ei ollut turvallista, vaan isä joutui murhayritysten kohteeksi. Liikkeelle! – Uuteen kotiin Shena on asunut Tampereella 14 vuotta. Täällä hän on oppinut, että erilaisuus on arvokasta. – Aiemmin koin negatiiviseksi, että minua pidetään erilaisena. Mutta miksi erilaisten elämäntapojen pitäisi olla huono asia. Kun tutustuu asioihin ja ihmisiin, huomaa eri näkökulmia. ”Kotitalo ei ollut enää pystyssä.” Shena Räzabi on muslimi, mutta ei koe uskontoa tärkeäksi elämässään. Hänen perheensä näki Iranista Irakiin paettuaan, että uskonnot voivat elää rinta rinnan. – Kristittyjäkin Irakin Kurdistanissa on, ja näkyy selvästi, että eri uskontoja kunnioitetaan. On tiettyjä alueita, joilla ihmiset voivat vapaasti harjoittaa omaa uskoaan. ”Pommikoneita matkalaiset pakenivat metsään.” sistä, mutta luterilaiset kävivät kyläkunnittain hakemassa siunattua vettä Valamon luostarista. Sitten pistettiin pystyyn kunnon juhlat. Armeija ja kirkko olivat elämän peruspilarit. Henkinen tuki oli tärkeä, olipa ihminen ortodoksi tai luterilainen. ”Tilallisen vaimo antoi joskus salaa ruokaa hänelle, mutta muuten hän eli hedelmillä.” Juttua varten oli haastateltu myös juu- Iranin kurdeilla on oma kieli, jota valtio ei kuitenkaan ole hyväksynyt viralliseksi käyttökieleksi. Räzabi tutustui vasta Suomessa eri murteita puhuviin kurdeihin, joista ei tiennyt aikaisemmin mitään. Näyttelyssä tulee esiin Karjala, jossa kristillisten kulttuurien välillä ei pidetty jyrkkää eroa. Leikin varjolla puhuttiin käännynnäi- riltaan karjalaista, joka myöhemmin perui osuutensa julkaisemisen pakolaiskeskustelun kiihtymisen vuoksi. ✦ postimuseo.fi/nayttelyt/ nayttelytoimintamme/ liikkeelle-uuteen-kotiin karjalanliitto.fi Käsitteitä Julia Järvenpää ja Katjatytär kävivät tutustumassa näyttelyyn. ■ Maahanmuuttaja on maasta toiseen muuttava henkilö. Siirtolainen muuttaa pysyvästi maasta toiseen. ■ Pakolainen on joutunut jättämään kotimaansa, koska hänellä on syy pelätä tulevansa vainotuksi. Pakolaisaseman saa henkilö, jolle jokin valtio antaa turvapaikan tai jonka YK:n pakolaisjärjestö UNHCR toteaa olevan pakolainen. ■ Kiintiöpakolaiseksi kutsutaan henkilöä, jolle UNHCR on myöntänyt pakolaisaseman ja jolle on myönnetty maahantulolupa pakolaiskiintiön puitteissa. ■ Maansisäinen pakolainen eli evakko on joutunut jättämään kotinsa, mutta ei ole lähtenyt kotimaastaan. ■ Turvapaikanhakija on henkilö, joka pyytää oleskeluoikeutta vieraasta maasta. Hän saa pakolaisaseman, jos hänelle myönnetään turvapaikka. ■ Oleskeluluvaksi kutsutaan valtion jollekin tietylle henkilölle myöntämää määräaikaista tai pysyvää lupaa asua alueellaan. (Lähde: ihmisoikeudet.net) Tuija Hauta-aho käy Seurakuntien kirjastossa Tuuli-tyttärensä kanssa. Kirjastonhoitaja Anneli Jaatiselta löytyy aina hyviä lukuvinkkejä. Syksyn lukuvinkit Seurakuntien kirjastosta – Jos haluaa hyvää lukemista tai kuunneltavaa, Seurakuntien kirjaston valikoimista löytyy kyllä koko elämän kirjo, miettii Tuija Hauta-aho, joka löysi kirjaston muutama vuosi sitten. Hauta-aho lainaa monipuolisesti erilaisia kirjoja. Varsinkin uutuushyllystä löytyy usein mielenkiintoista luettavaa. Puolitoistavuotiaalle Tuuli-tyttärelle hän lainaa useimmiten lastenmusiikkia. Seurakuntien talossa sijaitsevaan kirjastoon hän poikkeaa samalla, kun käy tyttären kanssa kerhossa. Aiemmin Materiaalipalvelu-nimellä tunnettu kirjasto on kaikille avoin. Kirjastossa käy Tampereen kaupungin kirjastokortti, mutta lainaaminen onnistuu myös ilman korttia. Kirjastosta voi lainata kirjoja, äänitteitä, videonauhoja ja DVD-levyjä, piirtoheitinkalvoja, dioja, ATK-tallenteita, flanellokuvia, pelejä ja havaintomateriaaleja. Aineistoa löytyy kristillisen kasvatuksen, sielunhoidon, diakonian, lähetystyön, ekumenian ja hartausmateriaalien lisäksi psykologian, filosofian, yhteiskuntatieteiden, uskontotieteen, uskonnonfilosofian, raamattuopetuksen, dogmatiikan, etiikan ja teologian aloilta. Evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen oppikirjat ja oheismateriaalit, askartelu- leikki- ja laulukirjat kuuluvat myös valikoimiin. – Uusinta uutta ovat lyijyjalkanuket, lattiakuvamateriaalit sekä Godly-Play, joka on raamatunkertomusten opetusmenetelmä, kertoo kirjastonhoitaja Anneli Jaatinen. Nimekkeitä on kaikkiaan 19 591 kappaletta, joista kirjoja on reilut 12 000. Syksyn lukuvinkkeinä Jaatinen suosittelee Ruutiharjun säpinät -teosta, joka on nuorisotyönohjaaja Laura Suomelan kirjoittama nuortenkirja. Aikuisille hän tarjoaa Tatiana de Rosnayn kirjaa Nimeni on Sarah, joka kertoo juutalaisvainoista. Pian Seurakuntien kirjaston valikoimiin tulevat myös Vuoden kristillinen kirja -kilpailun loppukilpailuun päässeet teokset. Anneli Jaatinen on ollut jo neljä vuotta mukana raadissa, joka valitsee kirjat. – Luettavaa on riittänyt, sillä tänä vuonna kilpailussa on mukana yli 40 kirjaa. Loppukilpailuun niistä pääsee kuusi kirjaa, kertoo Jaatinen. ✦ Lue uutinen Vuoden kristillinen kirja -loppukilpailuun päässeistä kirjoista s. 5. Seurakuntien kirjasto, Seurakuntien talo, 5. kerros, Näsilinnankatu 26. Avoinna ma–pe klo 9.30–15.30, lisäksi ke klo 9.30–17. tampereenseurakunnat.fi/palveluja/kirjastot_ja_arkistot/kirjasto Facebook.com/seurakuntienkirjasto Kirsi Airikka Eliisa-teatterin syksyn kantaesitysnäytelmä Kansakoulumuistoja on koostettu työryhmän jäsenten keräämistä koulumuistoista. Näyttelijät palaavat koulunpenkille ja viittaavat enemmän tai vähemmän innokkaasti opettajan kysellessä Pohjanmaan jokia, rannikkokaupunkeja ynnä muita läksyjä. Jaksavatkohan kaikki oppilaat keskittyä opetukseen vai tuleeko mieleen vaikkapa kiskaista luokkatoverin leteistä? Muistoja mieleen tuovia tilanteita on luvassa Eliisa-teatterin kansakoulussa. Rooleissa ovat Lasse Saari, Liisa Virtanen, Merja Kurkinen, Anna-Kaisa Lehtinen, Tarja Kalliokoski ja Tea Lehmuskoski. Esityksen kesto on noin 60 minuuttia, ei väliaikaa. Hannu Korpi Kansakoulussa tavataan! Eliisa-teatterin Kansakoulumuistojanäytelmää esitetään Aleksanterin koulun juhlasalissa. Esitykset: su 18.10. klo 14 ja 16, su 22.11. klo 14 ja 16, Aleksanterin koulun juhlasali, Hallituskatu 26. Liput 15 €. ✦ eliisateatteri.com/liput, [email protected], p. 045 895 6152 19 Birgitan päiviä vietetään kestävän kehityksen hengessä Birgitan päiviä vietetään tänä vuonna kestävän kehityksen, pyhän sekä yksinkertaisuuden teemojen parissa. Yhden päivän mittainen ”pyhiinvaellus” järjestetään tänä vuonna lauantaina 24. lokakuuta Ilkon kurssikeskuksessa Kangasalla. Ohjelmassa on luentoja, yhdessäoloa ja hartaushetkiä. Pirkanmaa oli keskiajalla eläneen pyhän Birgitan ominta aluetta Suomessa. – Kutsumme naisia jälleen koolle tämän ennakkoluulottoman eurooppalaisen naisen jalanjäljissä elämänkatsomuksellisessa ja kristillisen sisarellisessa hengessä, kertoo Outi Niemi Tampereen seurakunnista. Päivä alkaa aamuhetkipalveluksella kello 7.30 Tuulan tuvassa. Kello 9 vuorossa on yhteinen luento. Keskiaikaan ja Pyhän Birgitan elämään kuulijat johdattaa filosofi- an tohtori, tietokirjailija Eva Ahl-Waris. Hänen aiheenaan on Pyhän yksinkertaisuus. Kestävästä kehityksestä arjen valinnoissa puhuu kasvatustieteiden maisteri Liisa Huhta. Ekumeniaa, yhteisöllisyyttä ja yksinkertaisuutta käsittelee teologian maisteri Eeva Vitikka-Annala. Päivän päättää kello 16 alkava Pyhän Birgitan messu Vatialan kappelissa. Saarnan pitää Eva Ahl-Waris ja liturgina toimii Soili Juntumaa. ✦ Pyhä Birgitta (1303–1373) oli keskiajalla elänyt ruotsalainen mystikko. Hän oli Ruotsin ensimmäinen Euroopan-laajuisesti tunnettu nainen ja Pohjolan ainoa naispyhimys. Birgitan muistopäivää vietetään 7. lokakuuta. Ohjelma ja ilmoittautuminen: ilkko.fi tai [email protected] Juha Leppänen Riikka Moilanen Silta 10/2015 Pyhän Birgitan muistoksi tehdään muun muassa kirkkovaellus. Kyseessä on pyhiinvaellus, jonka reitti kulkee Birgitan polkua sekä vesistöjä kohti Lempäälää ja Pyhän Birgitan kirkkoa. Vaellus järjestetään vuosittain elokuun lopussa. Luento Birgitasta myös Vapriikissa Museokeskus Vapriikin syksyn keskiaikaluennoista on vielä jäljellä kolme. Luennot liittyvät Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -näyttelyyn, joka on esillä Vapriikissa 18. lokakuuta saakka. Professori Marko Lamberg luennoi Pyhästä Birgitasta 28. lokakuuta. Musta surma on teemana 14. lokakuuta. Asiantuntijana on filosofian tohtori Jussi Hanska, joka työskentelee Tampereen yliopistossa yleisen historian yliopistonlehtorina. Hän on aiemmin toiminut Suomen Rooman Instituutin tutkijalehtorina. Keskiviikkona 21.10. filosofian maisteri, konservaattori Aki Arponen esitelmöi Pyhästä Henrikistä ja muista Turun tuomiokirkon marttyyreista. Luennot on toteutettu yhteistyössä Tampereen seutuopiston kanssa. Näyttelyyn voi tutustua ennen luentoja opastetulla kierroksella. Luennoille on vapaa pääsy. Luennot Vapriikissa klo 18, Tampellan alue, Alaverstaanraitti 5: Opastukset Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -näyttelyyn ennen luentoja kello 17, pääsylipun lunastaneille.✦ vapriikki.fi Tarja A valoku stikaisen vanäyt tely H 80-luv elgan elämää un Koi vi 1.11. sa stonkylässä a Pirkan kka m Hoitok aan odissa Hannu Jukola 20 Silta 10/2015 Kun Aarni Kapanen ja Ossi Suutarla poseerasivat Kalevan graffitikolmion edessä, seinissä olivat nämä teokset. Käy vilkaisemassa, miltä kohde näyttää nyt. Graffiti on pakenevaa katutaidetta – Hauska puoli graffiteissa on, että niitä kommentteja ei ole itse kuulemassa. Ossi Suutarlan pohdintaa taiteenlajinsa näkymättömästä katselijakunnasta komppaa toinen harrastaja, Aarni Kapanen. Lukiolaiset saivat Nuorille töitä -tapahtumassa syntyneet teoksensa esille kaupungin virastotalon aulaan. Nyt maalaukset ovat nähtävillä TAKK:n Nirvan toimipisteen tiloissa Kurssikeskuksenkadulla. Vuodenvaihteessa ne siirtyvät TE-toimistoon, josta niitä voi myös lainata. Nuorisokulttuurina alkanut graffitien teko on nykyään myös nuorten aikuisten juttu. ”Vanhimmat tekijät on ihan pappoja”, kuten Kapanen asian ilmaisee. Hänen mielestään graffiti on täydellinen tapa ilmaista itseä, sillä tyyli ei pääse jämähtämään. Hyvä puoli on myös se, että taide on kaikkien ulottuvilla. Kapanen on piirtänyt ikänsä, mutta harrastanut graffiti- ja spraymaalausta parin vuoden ajan. – Kaikki alkoi pienimuotoisesta katutaiteen ihailusta ja matkimisesta. Suutarla on huomannut, että harrastuksen edetessä kriittisyys niin itseä kuin muita kohtaan kasvaa. Molemmat painottavat, että graffiteja voi arvostella, niin kuin muutakin taidetta. Graffiteihin ei ole vaikea törmätä: – Kun kulkee kaupungilla silmät auki, niitä kyllä näkee, Suutarla vinkkaa. – Koko Suomeen nähden täällä on todella laaja harrastajakanta. Piissit ja nimimerkki-tagit sekoitetaan monesti toisiinsa. Kapanen huomauttaa, että kyseessä on kaksi eri suuntausta. Piisseissä on useita värejä, kirjainten täyttöjä ja rajauksia. – On ymmärrettävää, että ihmisillä on pakottava tarve jättää jälkensä, hän sanoo, mutta huomauttaa, että graffitien teko on moniin paikkoihin laitonta. Maalipurkkien kalleus hankaloittaa harrastusta. Kaupungista löytyy monta ankeaa seinää, joten miksei niihin pääsisi taiteile- maan luvan kanssa ja maalien hinnalla? – Tyhjiä seiniä löytyy kaikkialta. Sitä alkaa kuvitella, mitä niihin pystyisi tekemään, Kapanen sanoo. – Nuorisotakuun tapahtumassa saimme ilmaiset maalit ja loput mukaan. Sellainen on kyllä lottovoitto. Teos elää kuvassa ja somessa Tampereella graffititaidetta on mahdollista harrastaa laillisesti Tesomalle, Kalevaan ja Kaukajärvelle pystytetyillä seinillä. Väliaikaisten kolmioiden toimivuutta pidetään silmällä vuoden loppuun. Tavoitteena on pystyttää niitä lisää ja saada Tampereelle myös pysyvä graffitiseinä. Internet on tehnyt katoavan taiteen jakamisen helpoksi. Tekijät julkaisevat maalauksiaan Flickr-palvelussa, josta niitä löytää nimikkeillä katutaide tai street taide. Kolmiograffiteja kannustetaan julkaisemaan tunnisteella #tampereentaidekolmiot. Kuvan ottaminen on itsellekin tärkeää: kun kuka tahansa voi mennä maalaamaan teoksen päälle koska tahansa, näin kuva jää elämään. ✦ Asta Kettunen Taidekolmiot: Tesomalla jäähallin parkkipaikalla ja Kalevassa Tampere Areenan takana Lainaa graffiti: [email protected] Lisää: siltalehti.fi Ens Nume i rossa : •Ville eino puhuL u isyynden estä. •Miksi lisääntvihapuhe yy? •Seura k diako untien tampeniatyö huole relaisi sta. htii Käsityömateriaalien kierrätyspäivä Lauantaina 10.10. kello 11–14 Pelipuiston srk-koti Teekkarinkatu 17 (Cafe Pelipuiston ovesta sisäänkäynti) Voit tuoda ja viedä käsityömateriaaleja, -välineitä ja tarvikkeita. Siistikuntoisia materiaaleja otetaan vastaan heti Järj. Eteläinen seurakunta ja työllistämisyhdistys Jakamisen Paikka ry
© Copyright 2024