3/2015 ” Vain kaksi kättä” Soveltavaa taidetta

SPIIKKI
3/2015
” Vain kaksi kättä”
Soveltavaa taidetta
Osallisuuden kokemuksia
Sosiaalipedagogit Talentia ry • Sosialpedagogerna Talentia rf
Varhaiskasvatuksessa, lastensuojelussa ja perhetyössä työskenteleville
Sosiaalipedagogit Talentia
Puheenjohtajalta
Hei,
vanhempien aktiivisuudesta riippuen.
1.8.2015 voimaantulleessa varhaiskasvatuslaissa on asetettu kymmenen tavoitetta, jotka tulee toteutua varhaiskasvatuksessa. Toiminnan järjestäjät
velvoitetaan varhaiskasvatuksen järjestämiseen siten, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa myös 20 tunnin laajuisessa varhaiskasvatuksessa. Laadukkaan
varhaiskasvatuksen toteuttaminen pikakelauksella on mielenkiintoinen velvoite.
Hallituksen suunnittelemat säästöt lyövät kyllä melkoisesti korvalle niin lapsia
kuin henkilöstöäkin. Suhdeluvun muutos voi tuntua pieneltä mutta käytännön
työssä muutos on merkittävä. Muutos
on minun näkökulmastani heikennys
varhaiskasvatuksen laatuun sekä myös
työvoimapoliittinen asia; varhaiskasvatuksen henkilöstöä tarvitaan vähemmän
ja ne, jotka ovat työssä uupuvat entistä
enemmän. Hallituksen esityksessä suhdeluvussa olisivat mukana vain kokopäivähoidossa olevat lapset. Tarkoittaako tämä
sitä, että ryhmässä voi jatkossa olla 24
kokopäivähoidossa olevan lapsen lisäksi
määrittämätön määrä osapäivähoidossa olevia lapsia? Alkukesästä muutaman
henkilön aloittaneesta Vain kaksi kättä –
mielenilmaisusta tuli melkoinen kansanliike. Monissa kaupungeissa järjestettiin
mielenilmaisuja ryhmäkokojen suunniteltuja ryhmäkokomuutoksia vastaan.
Myös Talentia ja Sosiaalipedagogit olivat
mukana näissä tapahtumissa. Jatkamme edelleen yhteistyötä asian hyväksi.
Ministeriössä on tarkoitus käynnistää
varhaiskasvatuksen
kehittämisohjelma, jolla vahvistetaan pedagogiikkaa
varhaiskasvatuksessa. Tämän osana on
opetushallituksen laatimat valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, jotka tulevat voimaan vuonna
2016. Henkilöstön täydennyskoulutusta
on tarkoitus vahvistaa ja yliopistollisten lastentarhanopettajien vuotuista sisäänottoa lisätä 100 opiskelijalla vuosina
2017–2020. Sosionomien koulutuksen
sisältöihin tai opiskelijoiden sisäänottomääriin ei esityksessä oteta kantaa.
Varhaiskasvatuksen saralla mennään nyt
lujaa ja on tärkeää olla nyt vaikuttamassa asioihin. Kesällä Muhoksella sattunut
työntekijän surma koskettaa myös syvältä. Yhdessä Talentian kanssa pyrimme
vaikuttamaan työolosuhteisiin niin varhaiskasvatuksessa kuin lastensuojelussa.
Aktiivisia syyspäiviä!
Anita
KUVA: TUULI RAUVOLA
Alkukesästä varhaiskasvatusväkeä (yli
puolue- ja ammattijärjestörajojen) suututti ja hämmästytti hallituksen kaavailemat uudistukset lasten varhaiskasvatukseen; ryhmäkokojen suurentaminen,
subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden
rajoittaminen ja esioppilaiden varhaiskasvatuksen muuttaminen kerhotoiminnaksi. Nämä tulivat esille vain muutama
viikko sen jälkeen, kun eduskunta oli
hyväksynyt uuden varhaiskasvatuslain.
OKM on lähettänyt muutoksista lausuntopyynnöt elokuussa. Lausuntokierros
päättyy 25.9. Lausuntopyyntöön sisältyy
kolme osa-aluetta: jokaiselle lapselle taattaisiin oikeus saada varhaiskasvatusta 20
tuntia viikossa, päiväkotien yli 3 v. lapsiryhmien mitoituksessa kasvattajien ja
lasten suhdeluku olisi 1/8 ja varhaiskasvatuksen kehittämisohjelma, jolla vahvistetaan pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa.
Lapsella olisi esityksen mukaan oikeus
kokopäiväiseen
varhaiskasvatukseen,
kun vanhemmat ovat työssä tai opiskelevat kokoaikaisesti. Pieni takaportti jätetään silloin, kun kokopäiväinen
varhaiskasvatus on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia. Lapsen huoltajilla olisi
kuitenkin vastuu 20 tuntia laajemman
varhaiskasvatustarpeen osoittamisesta.
Tämä ”todistelutaakka” voi asettaa lapset eriarvoiseen asemaan kunnasta ja
Spiikki 3/2015
Julkaisija
Sosiaalipedagogit Talentia ry • Sosialpedagogerna Talentia rf
Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki
ISSN 1796-0932
[email protected]
www.talentia.fi/sosiaalipedagogit
Lehden aikataulu vuonna 2015
Päätoimittaja
ulkoasu ja toteutus
Ilmoitushinnat
Nro
Aineisto
Ilmestyminen
llehti 4
14.11
vko 51
mv
4-väri
Tuuli Rauvola
puh. 040 5022 482
[email protected]
1/1 sivu250500
1/2 sivu190300
1/4 sivu95200
1/8 sivu57150
Julkaisutiedot
Painopaikka
Painosmäärä 4600 kpl
Valtakunnallinen levikki
Sivukoko A4 (210x297)
4-värijulkaisu
Painomenetelmä: offset
Paino-Kaarina Oy
Kansikuva: Marjaana Snabb
SPIIKKI3/2015
Sisältö
2 Puheenjohtajalta
4 Lasten suusta
5 Luottamuksella
6 Rytilahden rutinoita
7 Vain kaksi kättä
8 Miten meistä tulee sosiaali
pedagogeja
10 Tanjan tarina
11 Torilla tavattiin
12 Soveltavaa taidetta
14 Osallisuusuuden kokemuk sia
16 Kalaporukan 10v-juhla
18 NFFS
19Kirja-arvio
20Koulutuksia ja seminaareja
21 Aluevastaavat
22 Hallitus
23Ristikko
KUVA: TUULI RAUVOLA
3
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
L
Lasten suusta
”Kolmivuotias oli tarhantädin mukaan lohduttanut itkevää toveria: ”Älä sure, hyvähän meidän täällä on. Ja joskus pääsemme vapaaksi.”
”Tarhasta lapset olivat retkellä läheisellä hautausmaalla. Illalla äiti sitten kysyi pikku Paavolta: No millaista siellä hautausmaalla oli?
Paavo: Ihan hiljaista. Vain pari oli noussut haravoimaan.”
”Isoveli 4v katsoi vastasyntynyttä pikkuveljeään hellästi ja sanoi, että: Mulle on syntynyt
ensimmäinen ystävä.”
Kului 30 vuotta, että sain tietää miten purjoista saa
kunnon kokoisia ilman suurempia lannoituksia. Hieno lopputulos. Porkkanasato onnistui hyvin. Naatit olivat hälyyttävän vaatimattoman näköisiä pitkin
kesää, mutta sadonkorjuussa löytyi maasta juuri sopivan kokoisia, terveitä juureksia. Kovat ja jatkuvat
sateet vaurioittivat perunoitten naatteja. Naatit lakastuivat ennen aikojaan ja perunat jäivät pieniksi. Nostohommat sujuivat kauniilla syyspoudalla. Marjasato
oli oiva. Omenasato on tänä vuonna laiha. Tässä puutarhurin kesämuisteloita.
No, lehti on taas koottu. Nelosnumero ilmestyy joulun alla. Ensi vuonna osa tiedottamisesta siirtyy sähköiseksi. Spiikki ilmestyy vain kahdesti. Toivottavasti
saamme jatkossakin kiinnostavia juttuja lehteemme.
Hyvää syksyä teille kaikille
Tuuli
”Maija 3v tuli katsomaan, kun äiti ripusti pesuhuoneessa pyykkiä kuivumaan ja tokaisi:
Taidat olla pahanteossa, kun olet niin hiljaa.”
”Poika oli ulkona mummon kanssa ja hävisi
pihalla. Aikansa huhuiltuaan mummo löysi
hänet ja torui poikaa, kun tämä ei ollut vastannut. Poika siihen tuumasi: Ei ollut kuulolaite
päällä.”
KUVA: TUULI RAUVOLA
”Amanda 3v järjesteli näytelmää ja jakoi roolituksia. Minä olen prinsessa, pikkuveli on prinssi, äiti on kuningatar ja isä on lipunmyyjä.”
4
Tuuli Rauvola
• päätoimittaja
• puh. 040 5022 482
• [email protected]
Luottamuksella
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
Maritta Harju
Milloin pääluottamusmies,
milloin työsuojeluvaltuutettu?
Otsikon mukainen kysymys esitetään aina silloin tällöin. Tässä kirjoituksessani yritän valottaa vastausta tuohon kysymykseen, vaikka selkeätä rajaviivaa ei tehtäväalueiden välille voi
puhtaasti piirtää. Monet työelämään liittyvät ongelmakohdat
ja selvitettävät asiat liittyvät osittain työsuojelun piiriin, osittain
edunvalvontaan.
Katsotaan ensin kummankin tehtävän painopistealueet.
Pääluottamusmiehen tehtävät (KVTES 2014-2016, s. 129):
Pääluottamusmiehen tehtävänä on edustaa omaa ammattijärjestöään virka- ja työehtosopimusten sekä muiden yhteisesti hyväksyttyjen palvelussuhdetta koskevien määräysten ja sopimusten
soveltamista ja noudattamista koskevissa asioissa, välittää luottamusmiestoimintaan liittyviä tietoja ja ilmoituksia osapuolten
kesken, osallistua tarvittaessa työsuojeluvaalien järjestämiseen
sekä henkilöstöedustuksen nimeämiseen edustukselliseen yhteistoimintaelimeen, valvoa, että työntekijät/viranhaltijat noudattavat sopimuksia ja palvelussuhdetta koskevia määräyksiä
ja työrauhaa.
nen tulee toimittaa sairaustodistus myös alle kolmen päivän
sairauspoissaoloista. Lisäksi hän on ainoa työyhteisön jäsen, kenen tulee ilmoittautua esimiehelle saapuessaan työpaikalle.
Työsuojeluvaltuutettu alkaa selvittämään asiaa ja ottaa yhteyttä
esimieheen.
Esimies kertoo, että työntekijällä on ollut usein 1-2 päivän sairauspoissaoloja, jotka myös usein osuvat ajankohdaltaan alkuviikkoon ja lomien ja pidempien vapaiden jälkeen. Lisäksi
työntekijä myöhästyy työvuorostaan lähes poikkeuksetta. Esimies on harkinnut varoituksen antamista, mutta ei ole varsinaisesti keskustellut työntekijän kanssa hänen sairastelu- ja myöhästelytavoistaan.
Työsuojeluvaltuutetun tehtävät:
Pääluottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut tekevät tiivistä
yhteistyötä ja asiat
tulevat varmasti vireille ja selvitettäviksi riippumatta siitä, kumpaan on ensin
otettu yhteyttä.
Usein ilmapiiriasiat ja sisäilma-asiat ovat sellaisia, että selvittelyyn ja jatkotoimenpiteiden valmisteluun liittyvät molemmat
henkilöstön edustajatahot,
sekä pääluottamusmies että työsuojeluvaltuutettu. Silloin kun asia kuuluu selkeästi toisen tehtäväalueeseen, kertoo pääluottamusmies/työsuojeluvaltuutettu
heti ensimmäisen yhteydenoton aikana, että asian jatkokäsittely
kuuluu toiselle henkilöstön edustajalle ja pyytää luvan siirtää
asian tuolle toiselle henkilölle.
Mikäli lupaa ei asian siirtämiseen anneta, kehottaa henkilöstön
edustaja työntekijää ottamaan itse yhteyttä oikeaan henkilöön.
Työterveysneuvotteluun ja kuulemistilaisuuteen voi työntekijä
pyytää mukaan pääluottamusmiehen ja/tai työsuojeluvaltuutetun.
YT-neuvotteluissa mukana on yleensä pääluottamusmies ja/
tai
työsuojeluvaltuutettu silloin kun asia koskee useampaa
työntekijää.
Yksittäistä työntekijää koskeva YT-neuvottelu
käydään yleensä työnantajan edustajan ja työntekijän välisenä
keskusteluna, mutta työntekijä voi niin halutessaan kutsua mukaan pääluottamusmiehen ja/tai työsuojeluvaltuutetun.
Selvennykseksi otan vielä esimerkin työelämästä:
Työntekijä soittaa työsuojeluvaltuutetulle ja kertoo, että esimies
syrjii ja kiusaa häntä. Hän on ainoa työyhteisön jäsen, ke-
Työsuojeluvaltuutettu saa työntekijältä luvan järjestää kokouksen, johon
kutsutaan esimies, työntekijä, työntekijän
pääluottamusmies sekä
työsuojeluvaltuutettu. Kokouksessa
käydään lävitse työelämän pelisäännöt ja tarkennetaan työntekijälle esimiehen työnjohdolliset oikeudet puuttua epäkohtiin
työntekijän käyttäytymisessä ilman, että on kyse kiusaamisesta.
Esimiehen kanssa kerrataan avoimen vuorovaikutuksen pelisäännöt.
Lopuksi kerrataan yhteiset pelisäännöt ja sovitaan seurantapalaveri parin kuukauden päähän. Tässä esimerkissä siis
syrjintä- ja kiusaussyytökset kuuluvat
työsuojeluvaltuutetun
toiminta-alueeseen, pääluottamusmiehen toiminta-alueeseen
taas kuuluu työntekijän työsopimusten noudattamatta jättäminen. Esimiehen ja työntekijän keskusteluyhteyden puute kuuluu
molempien toiminta-alueeseen.
5
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
Rytilahden rutinoita
Vaikuttamisen aika
Kaunis, lämmin, ihana elokuu on kääntymässä syksyksi. Kuumia päiviä, kuutamoöitä, sumuisia aamuja. Mitä muuta
jäi evääksi päättyvästä kesästä 2015? Ainakin se että yhdessä vaikuttamisella ja tekemisellä on edelleen voimansa.
Kaksi kättä- mielenilmaisu ja adressi varhaiskasvatuksen leikkauksia vastaan tästä esimerkkinä. Unohtumaton kokemus tavata torilla kymmenen tuhannen muun kanssa yhteisen tärkeän asian äärellä.
Toisenlaista vaikuttamistyötä on tehty Talentian taholta kesällä tapaamalla poliittisia
vaikuttajia valtakunnan tasolla. Nyt meille tulee kuin tuleekin voimaan ammattihenkilölaki. Ensi keväänä kaikki rekisteröitymään sosiaalihuollon ammattilaisiksi.
Parhaillaan puheenjohtaja Tero Ristimäki tapaa suurimpien kaupunkien varhaiskasvatusjohtajia. Tapaamisissa käydään keskusteluita varhaiskasvatuslain vaikutuksista varhaiskasvatuksen arkeen ja sosionomeista varhaiskasvatuksessa. Sosionomeja työskentelee entistä enemmän varhaiskasvatuksessa ja erityisesti esimiehinä.
Kesän keskellä tapahtunut perhekodin ohjaajan surma Muhoksella on herättänyt keskustelua ja huolta lastensuojelulaitosten työturvallisuudesta. Talentia työstää nyt selvitystä laitosten työoloista ja tulee kysymään jäsentensä näkemyksiä syksyn aikana.
Kerro meille mikä on Sinulle tärkeää ja miten haluat siihen vaikuttaa! Ota yhteyttä sähköpostilla tai vaikka sosiaalipedagogien fb-sivujen kautta.
Kaunista syksyä! Ja malttia työelämässä ja sienimetsässä!
Talentian hallituksen varapuheenjohtaja Anne Rytilahti
Sosiaalipedagogit Talentia ry – Sosialpedagogerna Talentia rf
VUOSIKOKOUSKUTSU
Vuosikokous lauantaina 21.11.2013 kello 15.00
Talentian toimistolla, Ratamestarinkatu 11, Helsinki
Hallituksen kokous samassa paikassa kello 10.00
Jäsenet ovat tervetulleita osallistumaan myös hallituksen kokoukseen
Salaattilounas on tarjolla klo 14-15
Ilmoittautumiset [email protected] 9.11. mennessä
Ilmoitathan myös erikoisruokavalion samalla kuin ilmoittaudut
Osallistujille ”lahjaksi” leffalippu :)
6
Hallitus
KUVA: ANN-KATRIN SILFVER-LEHTINEN
Yhdessä tekemistä ja vaikuttamista tarvitaan siis tulevana syksynä entistä enemmän.
Hallituksen leikkausesitykset, sote-uudistus ja varhaiskasvatuslain eteneminen tippuvat
syliin samaan aikaan syksyn lehtien kanssa. Kaikki nämä merkittäviä tekijöitä meidän
jokaisen työssä ja suurelle osalle myös joka päiväisessä elämässä. Miten sitten vaikuttaa
yksilönä ja yhdessä? Suurten haasteiden edessä tuntuu usein ettei yksittäisen ihmisen
panoksella ole vaikutusta. Jokaisella teolla on kuitenkin merkityksensä. Osallistumalla
keskusteluun työpaikalla, ystävien kesken ja sosiaalisessa mediassa ja välittämällä huomiosi ja huolesi esimiehelle, luottamusmiehelle ja ammattijärjestöllesi vaikutat!
Talentian hallitus aloittaa syksyllä alueellisen vaikuttamisen mallin valmistelun. Alueellinen vaikuttaminen kokoaa yhteen alue- ja ammatilliset yhdistykset ja aktiiviset toimijat, alueasiamiehet ja luottamusmiehet. Tavoitteena saada toimiva yhteys paikallisiin
vaikuttajiin ja virkamiehiin juuri kyseisen alueen tärkeissä kysymyksissä sekä kuulla
yksittäisen jäsenen ääntä entistä paremmin.
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
”Vain kaksi kättä” -mielenilmaus
Kuvat Helsingin ja Turun tilaisuudesta
7
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
Miten meistä tulee sosiaalipedagogeja
– raportti Pohjoismaisesta sosiaalipedagogien
koulutusten vertailututkimuksesta
8
NFFS (Nordisk forum för socialpedagoger) on tehnyt vertailevan tutkimuksen siitä, millaisilla koulutuspohjilla missäkin
maassa valmistutaan sosiaalipedagogiksi/ sosionomiksi. Vertailututkimukseen ovat osallistuneet kaikki Pohjoismaat. Tutkimus on osa pohjoismaista yhteistyötä ja sitä on tarkoitus verrata
myöhemmin AIEJI:n eli maailmanlaajuisen sosiaalipedagogien
yhdistyksen tutkimukseen, jossa on kerätty tietoa koulutuksista
ympäri maailmaa.
Suomen osalta oli haastavaa antaa tietoja ammattikorkeakoulujen sosionomikoulutuksista, koska ammattikorkeakoulut
ovat autonomisia yksiköitä, jotka saavat aika vapaasti päättää
koulutuksen sisällöstä. Lailla säädetään tietyt raamit koulutuksille, mutta jokainen voi painottaa koulutusta eri tavalla.
Yhteistä eri pohjoismaiden koulutuksissa on paljon. Ensinnäkin kaikissa maissa koulutukset
sijoittuvat kandidaatin
tutkinnon tasolle eurooppalaisessa opintosuoritusten siirtojärjestelmässä (180- 240 ECTS-pistettä). Tällä pyritään tukemaan
tutkintojen vastavuoroista tunnustamista Euroopan rajojen sisäpuolella. Kaikissa tutkinnoissa teoreettiset aineet dominoivat,
mutta ne sisältävät myös luovia aineita. Tutkimuksesta käy myös
ilmi, että Suomessa ja Ruotsissa koulutukset painottuvat enemmän viranomaistyöhön kuin asiakkaan kohtaamiseen. Tästä
voidaan siis nähdä, miten sosionomi (AMK) –koulutukset painottuvat verrattuna sosiaalipedagogien koulutukseen.
Suomessa ja Ruotsissa ei tällä tasolla ole enää suoraan sosiaalipedagogien koulutusta, vaan kaikki sosiaalialan koulutetut
valmistuvat ammattikorkeakouluista sosionomeiksi. Yliopistossa Suomessa sosiaalipedagogiikkaa voi opiskella pääaineena
vain Itä-Suomen yliopiston Kuopion toimipisteessä. Sosionomin (AMK) –koulutus ei suoraan avaa ovea maisteritutkintoon,
kuten muissa Pohjoismaissa.
Kaikkien maiden koulutuksille oli yhteistä se, että ne ovat
kiinteästi yhteydessä tutkimukseen ja ovat lailla säädeltyjä. Lisäksi ne vastaavat tämän hetkistä tarvetta, eli koulutukset antavat valmiudet toimia tämän hetkisillä työmarkkinoilla. Tämä on
erittäin tärkeä asia, jotta opiskelijat eivät valmistu työttömiksi.
Tämä on nähtävissä myös yksistään Suomessa, jossa Talentia
tekee muutaman vuoden välein tutkimuksen valmistuneiden
työllistymisestä. Talentian tutkimus osoittaa, että sosionomien
työllisyys on hyvä, vaikkakin esimerkiksi pätkätyöt
kuuluvat myös sosiaalialan työhön kiinteästi.
Färsaarilla koulutus on 240 ECTS-pisteellään
pisin, mutta paitsi että se on vähemmän suuntautunutta, on se myös yhteinen opettajankoulutuksen
kanssa ensimmäiset kolme vuotta. Tanskassakin
kouluttaudutaan yhdessä opettajien kanssa, mutta sen tapahtuu osana voimakasta suuntautumista,
koska opiskelijat opiskelevat yhdessä ensimmäisen
vuoden ajan ja erikoistuvat sen jälkeen 2 ½ vuotta
joko sosiaalikentälle tai opettajiksi.
Norja eroaa muista Pohjoismaista kahdella erillisellä sosiaalipedagogiikan koulutuksellaan. Toisaalta koulutetaan erityisryhmien ohjaajia työskentelemään eri-ikäisten ihmisten parissa, joilla on enimmäkseen fyysisiä tai psyykkisiä toimintarajoitteita.
Koulutus mahdollistaa myös toimimisen päihde-/
psykiatrian kentällä. Ohjaajien koulutuksessa terveydenhoidolla on olennainen osuus pedagogiikan
lisäksi. Lastensuojelupedagogien koulutus suuntautuu puolestaan työskentelyyn lasten, nuorten ja
perheiden parissa sosiaalipedagogiikan toimiessa
olennaisena osaamisalueena.
Suhteellisen suuria eroja löytyy siitä, kuinka paljon työharjoittelua koulutuksiin sisältyy. Esimerkiksi norjalaisessa lastensuojelupedagogin koulutuksessa ja tanskalaisessa koulutuksessa käytännön
harjoittelua on hieman yli 1/3 kokonaiskoulutuksen
pituudesta, kun taas Islannissa osuus on noin 1/10
koulutuksesta. Samanaikaisesti Islanti on maa, jossa työharjoittelun ohjaajalle asetetaan korkeimmat
vaatimukset huolimatta siitä, ovatko kyseessä ammattitaustalle, työharjoittelun ohjaukseen valmistavalle jatkokoulutukselle tai ohjaajan työkokemukselle asetettavat vaatimukset.
Muissa Pohjoismaissa toimitaan enemmän normien kuin velvoitteiden puitteissa. Lisäksi Islanti
on ainoa maista, joissa työharjoittelupaikkojen sopivuus varmistetaan sertifioinnilla. Tanskassa mak-
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
setaan ainoana maista palkkaa kaikkiaan 2 x kuuden kuukauden mittaisista työharjoittelujaksoista.
Vain Tanskassa ja Grönlannissa koulutuksen pituuteen
voi saada helpotusta aikaisemmasta työkokemuksesta sosiaalipedagogisessa työssä. Aikaisemmalla käytännön kokemuksella voi näin ollen näissä kahdessa maassa lyhentää
opiskeluun kuluvaa aikaa. Verkkoperusteinen oppiminen
ei tule kyseeseen opiskelussa Norjassa ja Grönlannissa,
joissa näin ollen opiskelijan ja kouluttajan välinen vuorovaikutus kasvokkain asetetaan voimakkaasti etusijalle.
Sosiaalipedagogeja työskentelee varhaiskasvatuksessa
Suomen lisäksi Färsaarilla, Tanskassa ja Norjassa. Lastensuojelussa työskennellään Suomen lisäksi pääasiassa Norjassa. Muuallakin voidaan lastensuojelussa työskennellä,
mutta se ei ole pääasiassa koulutuksessa. Vammaispalveluissa työskennellään lähes joka maassa, sekä eri-ikäisten
asumispalveluissa.
Yleisesti ottaen piirtyy Pohjoismaissa kuva ammatista,
jossa työskennellään eri ammattialojen rajojen yli tavoitteena tukea yksittäistä kansalaista. Samalla kuvasta käy
myös ilmi se, että koulutuslaitokset eivät yleisesti ottaen
pysty tarjoamaan koulutusta, jossa opiskelija hankkisi
osaamista kaikista niistä kohderyhmistä, joita pääasialli-
set tulevat työskentelyalueet kattavat. Useimmissa maissa
on poliittiselta taholta huomattu tarve tehdä koulutuksista
enemmän suuntautuneita, mutta sama taho ei kuitenkaan
ole pidentämässä koulutuksia. Mahdollisen suuntautumisen on näin ollen tapahduttava koulutuksessa tällä hetkellä
voimassa olevien kehysten sisällä.
Elina Hatakka
9
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
Tunnetyötä
Päiväkodissa tulee jatkuvasti vastaan tunteita nostattavia hetkiä ja haasteita. Niin palkitsevaa kuin kasvatustyö voi parhaimmillaan olla, eivät kaikki vastaan tulevat
tilanteet tai niiden herättämät tunteet ole mieltä ylentäviä. Välillä kasvattajaakin ärsyttää tai väsyttää, välillä sitä loukkaantuu toisen teoista tai sanoista. Joskus
tuntee itsensä ulkopuoliseksi tai ei-toivotuksi. Välillä
oma tuokiosuunnitelma ei toimi tai välillä sairaspoissaolot pilaavat hyvin suunnitellun viikko-ohjelman.
Ammattilaisenkin suuttumuksen alla on usein pelkoa ja
epävarmuutta. Vaatii uskallusta tuoda sisimpäänsä esille
sellaisenaan, ilman kiukun tai etäisyyden luomaa turvaa.
Se sama tunteiden nimeämisen, sanoittamisen ja käsittelyn taito, jota lapsille halutaan opettaa, ei tipu taivaalta
kasvattajallekaan; Sen opettelu on kuitenkin vaivannäön
arvoista. Sama tunnetaito kun auttaa kohtaamaan haasteita muissakin projekteissa ja ihmissuhteissa.
Vastavalmistuneena
sosionomi-lastentarhanopettajana
turvauduin valmistautumiseen ja suunnitelmallisuuteen.
Ajattelin, että mitä paremmin otan tilanteen haltuun, sitä
paremmin pärjään. Halu todistaa että osaan ja pärjään oli
kova, kun taas ajatus kontrollin hellittämisestä kauhistutti.
Minun piti voida todistaa lasten vanhemmille ja työtovereille, että kykenen tehtävääni. Mitä täydellisempi pystyisin
olemaan, sitä vähemmän kritiikkiä joutuisin kohtaamaan.
Näinhän välttyisin myös epäonnistumisen
kokemuksilta.
Kuten arvata saattaa,
eihän tämä strategia
toimi; täydellisyys ei
ole saavutettavissa ja
pyrkimys siihen tekee
pienimmistäkin
epäonnistumisista
suuria tappioita.
10
Haluni valmistautua
huolellisella suunnitelmalla ei ole kadonnut
minnekään,
mutta hiljalleen alan oppia arvostamaan myös
uskallusta vain mennä
ja tehdä, ilman sen
kummempaa suunnitelmaa. En halua
puhua suunnitelmia vastaan, kasvatuksen suunnitelmallisuudesta
KUVA: ESA HAKKARAINEN
ei liene viisasta luopua. Suunnitelmien laatiminen saattaa
kuitenkin joskus toimia toisin kuin on tarkoitus. Joskus se
sinänsä hyvä suunnitelma alkaakin toimia mittatikkuna,
josta vajaaksi jääminen otetaan merkkinä epäonnistumisesta.
Täydellisyyteen pyrkimistä mahdollisesti vielä haitallisempi asennoituminen on vetäytyminen. Pelko omasta
riittämättömyydestä tai kelvottomuudesta voi lamauttaa
siten, ettei työtä saa tehtyä aidosti ja avoimesti ”omalla persoonallaan”. Etääntymällä jää kuitenkin väistämättä etäiseksi myös muille, eikä tämä työote päiväkodissa toimi.
On suuri ero sillä, käyttäytyykö niinkuin olettaa pätevän
kasvattajan käyttäytyvän vai luontevasti omana itsenään,
ihmisenä joka uskoo olevansa riittävän hyvä kasvattaja sellaisena kuin on.
Roolin takaa ei myöskään voi saada vahvistusta omasta riittävyydestä, vahvistusta saa vain se ulkokuori, jonka
taakse on vetäytynyt. Vuorovaikutus asiakastyössä vaatii
myös ammattilaiselta alttiiksi asettumista. Jos torjutuksi
tulemisen pelon antaa lamauttaa itsensä siten, että kontaktia lakkaa hakemasta, ei tarvitse enää edes tulla torjutuksi.
Ei-toivotun lopputuloksen on silloin aikaansaanut aivan
itse.
Onneksi tunnetyöhön on välineitä. Tietoisuuttaan voi ottaa haltuun meditaation avulla, ja tunteitaan voi pyrkiä
ymmärtämään kirjoittamalla. Kirjoittamalla voi myös
muotoilla harmin aiheen uudella tavalla tai listata ratkaisuvaihtoehtoja. Päivän onnistumisten kirjaamisella voi tehdä
onnistumiset näkyväksi itselleen, mikä voi auttaa jatkossa
kiinnittämään niihin huomiota.
Kokemus auttaa varmasti lopulta monia ottamaan rennommin. Kun luottamus omaan osaamiseen kasvaa ja on
jo saanut kokea selviävänsä monenlaisista hyvinkin haastavista tilanteista, eivät päivittäiset pikkuhaasteet enää
kammota samalla tavoin kuin uran alussa. Kokemuksen
karttumista odotellessa usko omiin kykyihin voi antaa sitkeyttä jaksaa hankalissa tilanteissa ja hankkia toistaiseksi
puuttuvat taidot. Toiveikas asenne myös tekee työnteosta
monin verroin palkitsevampaa.
Tanja Lehto
[email protected]
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
Torilla tavattiin
Suomen tuore hallitus näyttää leikkauslistassaan valinneen yhdeksi keskeiseksi kohderyhmäkseen kaikkein
heikoimmat pienet lapset, jotka eivät vielä pysty ajamaan
omia etujaan!
Me Talentiassa vastustamme näitä leikkauksia
ja niinpä sanomme EI lasten kustannuksella tapahtuvalle
ryhmäkokojen suurentamiselle, esiopetusikäisten päivähoidon muuttamiselle kerhotoiminnaksi ja subjektiivisen
päivähoito-oikeuden rajaamiselle!
Emme myöskään hyväksy lastentarhausta. Lapsi ei ole
laumaeläin vaan pieni lapsi joka on kohdattava päivittäin yksilönä. Mikäli suhdelukua nostetaan on fakta että
ryhmissä saattaa olla jopa kolmekymmentä lasta kolmen
aikuisen vastuulla. Tämä ei ole enää laadukasta ja turvallista varhaiskasvatusta vaan tarha, jossa yritetään selvitä
hengissa päivästä toiseen.
Myös henkilökunta työskentelee jo nyt äärirajoilla täyttöja käyttöasteiden viidakossa. Entä jos ryhmäkoot edelleen
kasvavat? Työhyvinvointi ei lisäänny vaan sairauspoissaolot!
Myös vanhempien työtehoa heikentää huoli lapsesta päivähoitopäivän aikana.
Mihin jää silloin lapsen terveyden, hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen tuki?? Tämä ei voi olla vaikuttamatta
pienten lasten tämän päivän hyvinvointiin ja ennenkaikkea tulevaisuuteen. Onko suomalaisella yhteiskunnalla
varaa leikkiä kaikkein pienimpien hyvinvoinnilla ja tulevaisuudella? Lisääkö tämä yhteiskunnan tuottavuutta ja
hyvinvointia?? Ei. Nyt onkin välttämätöntä arvioida hallituksen leikkausten lapsi- ja perhevaikutuksia
Siksi ehdoton ei varhaiskasvatuksen säästöille!!
hyvät ja tasa-arvoiset eväät lapsille matkalla kouluun,
nuoruuteen ja aikuisuuteen!
Lopuksi haluan sanoa kiitos kaikille että olette täällä ja
olemme yhteisellä asialla lasten ja tulevaisuuden hyväksi!!!
Sen sijaan ehdoton kyllä varhaiskasvatuksen merkitykselle
ja tuottavuudelle!
Varhaiskasvatuksella on väliä ja se on tuottoisaa! Varhaiskasvatus tukee myös koko perheen hyvinvointia ja
jaksamista. Suomalainen laadukas ja turvallinen varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus , se on ainutlaatuinen
hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus, joka antaa
Anne Rytilahti
Talentian varapuheenjohtaja
11
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
Sovella taidetta!
”Kuka saa taiteilla ja kenellä on lupa soveltaa
taidetta? Miksi sovellan taidetta?
Mitä itse siitä saan?
Mitä voin sen avulla antaa toiselle?”
Näitä kysymyksiä sosionomiopiskelijat pohtivat
yhdessä opettajansa Sanna-Leena Mikkosen kanssa
Saimaan ammattikorkeakoulun Soveltavan taiteen
menetelmät- opintojaksolla. Tuotoksena syntyi taideproduktioita eri työelämäkentillä periaatteella:
taide ja luovuus kuuluu kaikille. Taide voidaankin
nähdä laajasti hyvinvoinnin ulottuvuutena. Vladimir
Majakovskin sanoin: ”Taide ei ole peili, joka kuvastaa
maailmaa, vaan vasara, jolla sitä muokataan.”
Taide vahvistaa osallisuutta
Taide antaa mahdollisuuden ilmaista tunteita. Se on
väline kasvuun ja oppimiseen ja niiden tukemiseen.
Taide mahdollistaa symbolisen etäisyyden asioihin ja
ilmiöihin. Taiteen käyttö työvälineenä lisää itsetuntemusta, parantaa itsetuntoa ja tuottaa osallisuuden,
voimaantumisen ja vaikuttamisen kokemuksen. Taiteen soveltava käyttö ei aseta rajoja, vaan avaa niitä.
Ryhmän ohjaamisessa taiteen käytöllä on monia
hyötyjä. Luovuus ja toiminnallisuus luo mahdollisuuksien tilan sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja
luottamuksen rakentumiseen ryhmässä. Luova toiminta tukee ryhmäprosessia ja koheesion syntymistä, antaa mahdollisuuden onnistumiseen, nähdyksi ja
kuulluksi tulemiseen ja positiiviseen palautteeseen.
Osallisuus ja onnistuminen rakentavat turvallisuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ryhmään. Ryhmä
kannattelee jäseniään yhteisen kokemuksen kautta.
Olennaista on tarjota uudenlaisia kommunikaation
muotoja ja taiteen elävöittävää vaikutusta. Soveltavan taiteen menetelmät mahdollistavat uuden näkemistä, niin itsessä kuin ryhmässäkin.
Keväällä 2015 Saimaan ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksen monimuotoryhmä tuotti Soveltavan taiteen opintojaksolla värivarjoteatteria
ja maalausta kehitysvammaisten kanssa, räppiä ja
graffiteja nuorten kuntouttavalla työpajalla, improvisoidun sosiaalisen tarinan opiskelijakampuksella ja
12 kierrätystaidetta päiväkodissa.
”Tälläne päiväkoti myö tahotaan!”
Kaisa Hirn ja Tiina Hänninen tuottivat taideproduktionsa maaliskuussa 2015 teemalla ”kierrätystaidetta
päiväkodissa” imatralaisessa Mansikkalan päiväkodissa 4-5 -vuotiaiden ryhmässä. Taideaamupäivän toteuttamista varten lapsia pyydettiin tuomaan kotoa
itselle mieluisia kierrätysmateriaaleja, taideaarteita.
Taideaamupäivään osallistui 20 lasta ja he taiteilivat
pienryhmissä.
Lapsia innostettiin keksimään unelmien päiväkodin kierrätysmateriaaleista, jossa kaikki olisi mahdollista! Kysymysten avulla lapset orientoitiin taiteiluun,
kuten esimerkiksi ”Mitä juttuja haluaisit päiväkodissa olevan?”. Lapsille annettiin vapaat kädet unelmien
päiväkodin rakentamiseen. Jokainen lapsi toi oman
osansa yhteiseen tuotokseen ja jokaisen lapsen kertomus omasta tuotoksestaan kirjattiin muistiin.
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
”Myö tahotaa ainaksi kuuraketti, Bemarin pakoputki, sohva, kissatalo ja uima-allas meijän päiväkotii!”
Juhlalliset taidenäyttelyn avajaiset pidettiin unelmien päiväkodin valmistuttua. Päiväpiirissä taideteos
paljastettiin viltin alta. Fanfaarit tulivat juhlallisesti
pianosta ja reisirummuista. Jokainen lapsi sai näyttää
ja kertoa oman tuotoksensa. Lapset saivat osakseen
kannustavaa ihmettelyä, kehuja ja aplodeja.
Kokemukset ja palautteet yhteisestä taideproduktiosta olivat myönteisiä. Lapset olivat innolla mukana
ja omaa vuoroa odotettiin malttamattomina. Lapset
saivat onnistumisen kokemuksia, kun jokainen sai
tehtyä ainakin yhden oman elementin kokonaisuuteen. Vanhemmilta ja päiväkodin henkilökunnalta
saatiin myös hyvää palautetta ideasta ja työskentelytavoista. Unelmien päiväkodilla leikittiin ja myöhemmin lapset saivat viedä oman tuotoksensa kotiin.
Opiskelijallekin oli kannustavaa huomata, että asetetut tavoitteet kuten tekemisen riemu, osallistaminen, yhdessä tekeminen, luovuus ja onnistumisen
kokemukset toteutuivat produktiossa. Päiväkodissa
voisi tästä ideasta toteuttaa pidemmänkin projektin
monipuolisine tavoitteineen. Produktion kautta sosionomiopiskelijat saivat myös innostusta soveltaa
ideaa tulevaisuudessa myös erilaisten asiakasryhmien kanssa.
Kirjoittajat kuvassa vasemmalta oikealle: Saimaan ammattikorkeakoulun sosiaalialan opettaja Sanna-Leena
Mikkonen, sosionomiopiskelijat Tiina Hänninen ja Kaisa
Hirn
13
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
Osallisuuden kokemuksia
Tutkin kouluikäisten lasten osallisuuden kokemuksia Helsingin kaupungin leikkipuistoissa opinnäytetyönäni sosionomi yamk –tutkinnossa. Kesäkuussa
2015 sain mahdollisuuden pitää workshopin työstäni
pohjoismaisessa Nordic Conference 2015, Courage in
Social Work.
Helsingin leikkipuistojen yhteisen varhaiskasvatussuunnitelman valmistelu aloitettiin vuoden 2013 lopussa. Opinnäytetyöni oli osa tätä varhaiskasvatussuunnitelmaprosessia. Tavoitteena opinnäytteessäni oli kuvailla kouluikäisten
lasten kokemuksia osallisuudesta Helsingin kaupungin
leikkipuistoissa ja työntekijöiden näkemyksiä lasten kokemuksista reflektoituna heidän omasta toiminnastaan käsin. Opinnäytetyön haastattelujen tarkoituksena oli tuottaa
tietoa lasten osallisuudesta Helsingin leikkipuistoihin tehtävän varhaiskasvatussuunnitelman osallisuus–työryhmälle, ja auttaa työryhmää määrittämään, mitä varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan lasten osallisuudesta siten, että
se ohjaa käytännön työtä leikkipuistoissa.
Opinnäytetyö on laadultaan kvalitatiivinen ja sen valittu
lähestymistapa aiheeseen on BIKVA–malli. BIKVA-lyhenne tulee tanskankielisistä sanoista Brugerindragelse i kvalitetsvurdering, eli asiakkaiden osallisuus laadunvarmistajana. Tämä työ nojaa fenomenologis-hermeneuttiseen
tutkimussuuntaukseen, koska sillä tarkoitus on tutkia ihmisten kokemuksia. Opinnäytetyössä tiedonantajina toimi
kaksi kohderyhmää, leikkipuistoissa käyvät 1-3–luokkalaiset lapset neljästä eri leikkipuistosta ja neljän leikkipuiston
ohjaajatiimit. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastattelulla. Lasten haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluna
ja ohjaajatiimit haastateltiin ryhmähaastattelussa. Aineisto
analysoitiin hyödyntämällä teoriaohjaavaa ja fenomenologis-hermeneuttista analyysiä.
Osallisuudesta puhutaan nykyään paljon, on oikeastaan
puhuttu jo 2000-luvun alusta lähtien. Sen lisäksi, että lapsia halutaan kannustaa olemaan osallisia virallisissa ympäristöissä myös sosiaaliseen osallisuuteen lasten omissa
elinympäristöissä, kuten kotona, koulussa, päivähoidossa,
vapaa-ajalla, on hyvä kiinnittää huomiota. Mielipiteiden ja
näkemysten kuulematta jääminen aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta ja näin osallisuuden tunnetta ei pääse syntymään. Suomessa lasten oikeutta osallisuuteen määrittävät
myös monet lait, ylimpänä myös Suomessa ratifioitu YK:n
Lasten oikeuksien julistus.
Osallisuuden määrittely on haastavaa, yhtä yleisesti hyväksyttyä
määritelmää ei ole, ja lasten kanssa työskente14
levien näkemykset voivat olla hyvinkin erilaisia, riippuen
määritelijästä ja käyttötilanteesta. Osallisuuden kokemus
on aina subjektiivinen ja määrittely kuten sanottu haastavaa, mutta määritelty osallisuus on kuitenkin paljon enemmän kuin mielipiteen kysymistä.
Osallisuuden tukeminen on lasten kanssa tehtävässä
työssä nostettu yhdeksi tärkeäksi työskentelymuodoksi.
Osallisuuden kokemuksen kautta lapset saavat kokemuksen siitä, että heitä kuunnellaan ja että heitä ja heidän näkemyksiään arvostetaan. Työskentelymuotona osallisuuden tukeminen on vaativaa. Itsensä ilmaisu, mielipiteiden
esille tuominen ja lopulta vaikuttaminen päätöksentekoon
vaatii lapsilta harjoittelua ja aikuisten antamaa mahdollisuutta. Aikuisilta vaaditaan omien arvojen, tottumusten ja
toimintatapojen reflektointia.
Osallisuus voi yleisesti tarkoittaa osallistumista toimintaan tai tarkemmin osallistumiseksi päätöksentekoon. Se
voi myös viitata sekä prosessiin että päätöksentekoon.
Osallisuuteen vaikuttaa myös se, ovatko päätökset kollektiivisia vai lasten omaa elämää koskevia. Monesti lasten
oma jokapäiväinen elämä tuokin enemmän kokemuksia
osallisuudesta kuin esimerkiksi viralliset osallisuuden kentät, kuten erilaiset lasten omat kokoukset, jotka yleensä
ovat aikuisten organisoimia.
Osallisuudesta puhuttaessa kysymys on aina vuorovaikutuksesta. Yhteisöllisyys ja osallisuus näin ollen kulkevat
käsi kädessä. Osallisuudelle voidaan luoda mahdollisuuksia, mutta tunnetta osallisuudesta ei voida pakottaa, ”osallistaminen” ei ole mahdollista vaan osalliset ovat toiminnan subjekteja.
Lapsilla on heidän ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden oltava mahdollisuus ilmaista mielipiteitään ja näkemyksiään
ja vaikuttaa asioihin heidän jokapäiväisessä elämässään. Itsensä ilmaiseminen on aina valinta ja osallisuuden tunteen
voi saada myös valitessaan olla ilmaisematta itseään.
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
Keskeisimmiksi tuloksiksi työssä nousivat vertaisryhmien ja yhteisön sekä vuorovaikutuksen vaikutukset osallisuuden kokemuksiin. Näissä kahdessa tuloksessa lasten
osallisuuden kokemukset ovat selvästi vahvimmillaan.
Näiden kahden tuloksen yhteys toisiinsa on selvä, mutta
ne kietoutuvat selvästi osaksi myös muita saatuja tuloksia, joita ovat sääntöjen vaikutus osallisuuteen, yhteiseen
toimintaan osallistuminen ja asioista päättäminen. Lasten
osallisuus leikkipuistoissa on sosiaalista osallisuutta heidän jokapäiväisessä elämässään. Tuloksissa on nähtävissä
myös sosiokulttuurisia vivahteita. Aineiston pohjalta tärkeäksi viestiksi osallisuus–työryhmille nousi etenkin päätöksenteon rakenteiden lapsille näkyväksi tekeminen ja
ajan antaminen lapsille oppia osallisuuteen.
Tätä työtä tehdessäni pohdin paljon Mäkelän (2011, 14)
esittämiä kysymyksiä, joita lasten kanssa työskentelevien
on hyvä miettiä: Miksi osallisuuden kokemuksia pitää korostaa? Eikö osallisuus toteudu ilman erityistä pohdintaa
ja tietoista valintaa? Ajattelen, että osallisuuden mahdollisuuksia ei lasten elämässä ole ilman aikuisten panostusta
siihen. Jos aikuiset, jotka lasten kanssa työskentelevät, eivät
näe tarpeelliseksi auttaa lapsia olemaan osallisia omassa
elämässään, lapset eivät sitä välttämättä osaa vaatiakaan.
Osallisuus, sen mukanaan tuoma vastuu, etenkin jos puhutaan osallisuuteen liittyvästä päätöksenteosta, ja yhteisössä toimiminen vaatii lapsilta harjoittelua siinä, missä
mitkä muut tahansa taidotkin. Tähän lapset tarvitsevat
osaavampien esimerkkiä ja kannustusta. Aikuisilta osallinen toimintakulttuuri vaatii omien arvojen, käytänteiden,
toimintatapojen reflektointia ja päätöstä toimia osallisuutta tukevasti. Jos toimintaan ei sitouduta, se voi synnyttää
näennäisosallisuutta tai tehdä työn tekemisestä raskasta.
Osallisuus on helposti sitä, että lapset ilmaisevat mielipiteitään jollain tapaa konsultoituna ja kun mielipiteet toimitetaan eteenpäin asioida päättäville, mielipiteisiin voidaan
yhtä hyvin reagoida kuin olla reagoimattakin.
Osallisuuden tunteen voi saada monessa eri yhteisössä
ja näkisin, että meidän lasten kanssa työskentelevien on
tehtävä mahdollistaa näitä tunteita antamalla lapsille mahdollisuuksia osallistua päätöksen tekoon heidän arjessaan
iän, kehitystason ja oman halunsa mukaan. Päätöksentekoon osallistuminen ei tarkoita sitä, että lapsille luovutetaan rajaton valta, vaan ajatus on toimia yhdessä lasten
kanssa. Päätöksentekoon osallistuttaessa on erityisen tärkeää tehdä päätöksenteko lapsille näkyväksi siten, että lapset ymmärtävät miten päätökset ovat syntyneet ja miksi
heidän näkemyksensä on otettu tai ei ole otettu huomioon.
Osallisuuden tunnetta ei voi syntyä, jos ei tiedä mihin on
ollut mukana vaikuttamassa.
Henni Sumentola
Sosionomi YAMK 12/2014, joka toimii lastentarhanopettajana esiopetusryhmässä
Opinnäytetyöhöni voi tutustua tarkemmin osoitteessa https://www.theseus.fi/handle/10024/83842
Lähde:
Mäkelä, J. Osallisuuden merkitys lapsen ja nuoren kehitykselle. 2011. Teoksessa S. Nurmi & K. Rantala (toim.) Näyn
ja kuulun. Lapsen etu ja osallisuus. Helsinki: Lasten Keskus, 13-23.
15
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
10v
16
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
Naisten kalareissu ja muuta sosiaalipedagogista toimintaa
Oli kerran viisi eri-ikäistä, eri elämäntilanteissa olevaa
naista. Naisia yhdisti sosiaalikasvattajuus. Kukaan ei enää
muista, milloin naiset ensimmäisen kerran kohtasivat. Naiset
halusivat kuitenkin olla vuorovaikutuksessa keskenään ja
yhdistää tähän jotain kokemuksellista. Naiset päättivät mennä
kalareissulle keskenään. Paikaksi valikoitui Fläskikarinkuja
eräällä rannikkoseudulla. Kalareissuihin yhdistyi kalastamista,
keskusteluja ammatillisistakin asioista, saunomista ja
uimista sekä herkuttelua, maakuntalauluja, lautapelejä ja
maailmanparannusta. Onpa kerran menty myös merta
edemmäs kalaan, Saariselälle. Joskus kalareissuilla on vieraillut
myös jälkikasvua, tyttäriä, joille on toivottavasti siirtynyt
myös jonkinlainen sosiaalipedagoginen kulttuuriperintö ja
viitekehys.
Tänä vuonna naisten kalareissu tehtiin jo kymmenennen
kerran. Tällä kertaa naiset etsivät todella merellistä kokemusta.
Päätettiin tilata vene ja kuski. Veneretkestä tuli ikimuistoinen
kokemus. Luonnon parhaat puolet tulivat nähdyiksi.
Aurinkoa, merituulta, uintia keskellä selkää, rentoutumista ja
voimaannuttavia keskusteluita. Juhlapäivän kruunasi, entisten
vuosien malliin, uskomattoman kauniin tähtitaivaan ihastelu.
Vuotuisena tapahtumana on joukollamme ollut myös
”työleiri” Vehmaalla. On raivattu vatukkoa, leikattu
omenapuita, pidetty risusavottaa ja puusouvia. Alkukesän
kokoontumisen valopilkkuna on ollut pitkä valoisa yö. Päivä ei
tunnu päättyvän ollenkaan. Muutama sieni- puolukkaretkikin
on tehty syksyllä. On opeteltu ”ota”-sieniä ja ”hyppää yli”
-sieniä.
Myös talvisilla hangilla on kävelty lumikenkien kanssa. Niin,
ja olemme tehneet kulttuurimatkoja kolmiossa Tku-Tre-HkiTku.
Vehmaalla on pidetty paju- ja huovutuskurssikin, jossa
oli mukana suurempi joukko sosiaalipedagogiystäviä. Ensi
kevääksi on suunnitteilla uuden opettelua.
Välillä tämä joukko on ollut lopenuupuneita, jolloin
voimia on kerätty Lopella Kerittyjärven rannalla teemoin
saunoen, uiden ja taas syöden ja nauttien ruokajuomia
railakkaita merkkipäiväseremonioita unohtamatta. Nykyisin
lopenuupuneita virkistetään jokimaisemissa.
Mieleenpainuvimpia hetkiä ovat ruokailut: aamiainen, lounas,
välikahvi, päivällinen, iltapala. Kattaukset ovat kauniita,
joissa silmä lepää. Menu ajateltu tarkkaan ja ruoka maittavaa.
Tyylejä on monia, riippuen siitä kenen kotikentällä ollaan,
mutta yhteistyö pelaa.
Mutta miksi tämä tarina on merkittävä?
Siksi, koska tajunnanvirta-idea tähän saatiin vuonna 2005
keväällä tullessamme yhdessä silloisen Soskon innostavalta
Hki-Tukholma-risteilyltä!! Siispä osallistu tapahtumiin ja
et voi koskaan tietää, mistä itsesi seuraavaksi löydät ja millä
seurauksin!
17
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
Skandinaavisia tuulia
Suuri ponnistus eli Pohjoismainen sosiaalialan konferenssi Nordic 2015 -Rohkeus sosiaalialalla on takana. Konferenssi täytti ainakin omat odotukseni ja haluan kiittää vielä
tätä kautta Talentian henkilökuntaa sekä varsinkin konferenssin puheenjohtajana toiminutta Sosiaalipedagogien
hallituksen jäsentä Minna Auteretta. Iso kiitos teille, jotka
mahdollistitte konferenssin toteutumisen ja osallistujien
viihtymisen!
Konferenssin pääaihe, rohkeus, kantoi koko konferenssin
ajan. Itse koin valaistumisen, kun Laura Tiitinen, Lapin
yliopiston tutkija, kertoi vaientamisen kulttuurin tutkimuksestaan sosiaalityössä Suomessa. Siitä, kuinka yleistä
on, että työntekijän kertoessa esimiehelleen jostakin epäkohdasta, vaientaa esimies työntekijän sanomalla, ettei
asia kuulu tälle työntekijälle, ettei hänen tarvitse kantaa
murhetta, että esimies hoitaa asiaa. Kuitenkaan asiaa ei
hoideta eteenpäin. Yleistä on myös tarkka hierarkia siitä,
ettei työntekijä saa kertoa ongelmista kuin omalle esimiehelleen, ei tätä ylemmille suoraan. Kaikki tämä on vaientamista. Kuitenkin välillä kohtaamme työssämme epäkohtia,
joita emme voi katsoa läpi sormien. Silloin työntekijällä
tulisi olla rohkeutta ajaa asiaa eteenpäin.
Osallistuin konferenssissa myös työpajoihin, joissa esiteltiin hyviä työkäytäntöjä. Tanskasta esiteltiin perheen turvasuunnitelmaa. Työmenetelmää käytetään lastensuojelussa esimerkiksi perheissä, joissa perheen isä on tuomittu
seksuaalirikollinen. Vaihtoehtona lasten huostaanotolle
tällaisissa perheissä käytetään tätä työmenetelmää. Perheen muut aikuiset velvoitetaan ”valvomaan”, ettei perheen
isä esimerkiksi saa pitää lapsia sylissään tai jää koskaan
kahden kesken lapsen kanssa. Perheessä käy perhetyö alussa päivittäin, ja perhepalavereja pidetään viikoittain. Mikäli jostain syystä yhdessä sovitut sopimukset eivät pidä tai
niistä lipsutaan, otetaan lapset huostaan. Myös Suomessa
näin toimitaan, mutta tanskalaiset olivat rakentaneet selvän konseptin ja mallin tästä työmenetelmästä.
Tapasimme lyhyesti myös NFFS:n hallituksen jäsenten
kanssa, joista osa oli paikalla. Saimme myös uuden jäsenen joukkoomme, kun Färsaarilta oli mukana Jógvan Philbrow, joka jatkossa tulee osallistumaan Färsaarten edustajana NFFS:n hallituksen kokouksiin. Hän on ollut yhdessä
kokouksessa aiemmin mukana, vuoden 2013 syksyllä
Norjassa. Näin siis saimme mukaan myös Färsaarilta
edustajan, eikä mikään maa jäänyt ilman edustajaa.
NFFS:n syyskokousta suunnitellaan jo vauhdilla. Se ajoittuu lokakuun alkuun, jolloin on myös AIEJI:n lanseeraama kansainvälinen sosiaalipedagogien päivä 2.10. Viime
vuonna päivää tehtiin tunnetuksi facebookissa #-sosiaa18 lipedagogi –kampanjalla, jossa sosiaalipedagogit ympäri
Tom Shakespeare
maailmaa ottivat itsestään kasvokuvan kädessään #sosiaalipedagogi plakaatti ja jakoivat facebookissa. Kokouksen yhteyteen on tarkoitus jollakin tavalla saada liitettyä
sosiaalipedagogien päivä ja tämän meidän tekemän työn
tärkeys.
Ruth Stark
Elina Hatakka
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
KUN PÄIVÄKODIN JOHTAJA MURHATAAN…
Yöpöydälläni on aina luettavana (ristisanatehtävien
lisäksi) muutama kirja - proosaa, elämänkertoja, joskus
jopa varhaiskasvatukseen liittyvää ammattikirjallisuutta.
Dekkarien suhteen olen kuitenkin valikoiva. Hyvä dekkari ei mielestäni ole vain suoraviivainen kertomus rikoksesta ja sen ratkaisusta vaan sen tulisi sisältää laajempaa
kuvausta elävästä elämästä, monisärmäisistä ihmisistä
- heidän pimeistäkin puolistaan – sekä ihmissuhteista ja
yhteiskunnasta yleensä.
Jos joku kirjoittaa dekkarin, jossa päiväkodin johtaja
murhataan ja kaikki tapahtuu kaupungissa jossa itse työskentelen, ei kirjaa voi jättää lukematta. Jo sen nimi on
kiehtova: Tukkasurma. Kirjan tekijä Elina Pulli on varhaiskasvatuksen asiantuntija Espoon kaupungilla. Aiemmin hän on julkaissut lasten liikuntaan liittyviä kirjoja ja
lasten lorukokoelmia (yksi Elinan lorukirja löytyy vaikkapa äitiyspakkauksesta)
Tukkasurma on Elina Pullin ensimmäinen romaani. Espoolaisen päiväkodin johtaja löytyy aamulla työpöytänsä
äärestä murhattuna päässään Peppi Pitkätossu-peruukki.
Koska virallinen tutkinta vaikuttaa etenevän hitaasti, kirjan päähenkilö – lastentarhanopettaja Maaria Talasniemi,
joka on sairauslomalla juuri havaitun rintasyövän takia
– ryhtyy selvittämään arvostamansa esimiehen murhaa.
Tarinan edetessä kuva kirjan henkilöistä monipuolistuu
ja heistä tulee esille myös vähemmän mairittelevia asioita. Menneisyyden salaisuuksia paljastuu – aivan kuten
hyvässä dekkarissa pitääkin. Lukijalle syntyy elävä kuva
päiväkodin arjesta, lasten maailmasta sekä naisvaltaisen
työyhteisön jäsenistä ja heidän erilaisista kohtaloistaan. Ja
tietysti se tärkein seikka - kuka murhasi päiväkodin johtajan ja miksi - selviää taitavasti punotun juonen ansiosta
aivan kirjan lopussa. Samanaikaisesti rikoksen tutkimisen
kanssa kirjassa kulkee toinen tarina, päähenkilön rintasyöpä ja siitä selviäminen sekä läheisten ihmisten merkitys vakavan sairauden kohdatessa.
Tukkasurma osoittaa, että sen tekijä hallitsee niin koukuttavan juonen laatimisen kuin yhteiskunnan ja ihmisten
tarkkanäköisen kuvaamisen. Rikoskirjallisuudessa on toki
aiemmin käsitelty lasten rankkojakin kokemuksia, mutta
Pullin romaanissa ne on kuvattu erityisen hyvin. Lapsuuden kokemusten merkitys ihmisen myöhemmälle elämälle on tuotu loistavasti esille. Kulinaristisen lisän tarinaan
tuovat päähenkilö Maarian paistamat tissikakut ja muut
herkulliset leipomukset.
Elina Pulli on yksinkertaisesti kirjoittanut hyvän ja nautittavan dekkarin. Odotan innolla jatkoa!
Leena Heikkinen
Elina Pulli: Tukkasurma
Schildts & Söderströms 2015
19
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
KOULUTUKSIA JA SEMINAAREJA
PRIDE-kouluttajakoulutus syksylle 2015
Aika: 27.–30.10. ja 24.–27.11.
Paikka: Kylpylähotelli Peurunka, Laukaa
Hinta ja ilmoittautuminen: 2100 e + majoitus- ja ruokailukulut. Ilmoittautuminen päättyy 25.9.
Pesäpuu ry:n PRIDE-koulutuksen ohjelma ja muut tiedot löydät järjestön verkkosivuilta.
PRIDE-kouluttajien täydennyskoulutus
Aika: 11.–12.11.
Paikka: Pelastakaa Lapset ry:n Tiukula-talo, Koskelantie 38, Helsinki
Hinta ja ilmoittautuminen: 280 euroa, ilmoittautumisohje verkkosivuilla
Koulutus antaa valmiudet lastensuojelun lyhytaikaisten sijaisperheiden valmentamiseen PRIDEn lisämateriaalin pohjalta.
Lapsilähtöisyys rikosseuraamusalalla
Aika: 19.-20.11.
Paikka: Mikkeli
Hinta ja ilmoittautuminen: maksuton, ilmoittaudu verkossa 2.11. mennessä
Koulutuksessa käsitellään teorian ja ryhmätyöskentelyn avulla rangaistukseen tuomitun lapsen
oikeuksia sekä tuomitun vanhemmuutta. Koulutus on suunnattu sosiaali- ja perhetyössä sekä
rikosseuraamusalalla työskenteleville.
Muistutus: Varhaiskasvatusseminaari
Aika: 28.10. klo 12–16
Paikka: Opetushallituksen monikäyttötila, Hakaniemenranta 6, Helsinki
Hinta ja ilmoittautuminen: maksuton, ilmoittautuminen verkkolomakkeella 14.10. mennessä
Lastensuojelun Keskusliitto ja sen alla toimiva Suomen OMEP-toimikunta järjestävät seminaarin
lapsen oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Ohjelma- ja muut seminaaritiedot verkkosivuillamme. Ilmoittaudu pian, sillä paikkoja on jäljellä rajoitetusti.
Postia kentältä - Lastensuojelussa tapahtuu 27/2015
20
Aluevastaavat ja yhdyshenkilöt
Alue 1 • Helsinki, Uusimaa, Länsi-Uusimaa
Alue 2 • Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo
Aluevastaava:
Aluevastaava: Pirkko Lehtinen, p. 040 5217 720
[email protected]
Piirihenkilöt: Helsinki: Pirkko Lehtinen,
Loviisa:Vantaa: Kaisu Arkko, p.040 5571 817
[email protected]
Piirihenkilöt: Etelä-Kymenlaakso:
Etelä-Savo: Hanna Keituri, p. 044 5179 516
[email protected]
Alue 3 • Ahvenanmaa, V-Suomi, Satakunta, Kanta-Häme
Alue 4 • Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi
Aluevastaava: Anna Nurmesniemi, p.050 3838 183
Aluevastaava: Satu Välilehto
[email protected]
Piirihenkilöt:
Piirihenkilöt:
Ahvenanmaa: Lilian Nyholm
[email protected] Kanta-Häme: Jos olet kiinnostunut yhdistystoiminnasta, ota yh
Varsinais-Suomi: Saija Mäihämäki, p. 050 3426 207
teyttä Sirkkuun: [email protected]
[email protected]
Alue 5 • Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pirkanmaa
Aluevastaava: Tiina Soininen, p. 041 4323 644
[email protected]
Piirihenkilöt:
Pohjanmaan maakunnat: Kaija Raja-aho (1.4.15 alk.)
[email protected]
Alue 6 • Oulun seutu, Kainuu, Lappi
Aluevastaava: Katja Helenius, p. 040 7734 274
[email protected]
Piirihenkilöt:
Lappi:
Oulun seutu:
Kuvissa esiintyvät aluevastaavat
Sosiaalipedagogit Talentia ry/Sosialpedagogerna Talentia rf
facebookissa
Spiikki 3 • syyskuu • 2015
Hallitus 2015
Puheenjohtaja
Varapuheenjohtaja
Varhaiskasvatuksen yhdyshenkilö
Anita Peltonen
Turku
p. 040 5408 399
Lastensuojelun yhdyshenkilö
Elina Hatakka
Pirkanmaa
[email protected]
[email protected]
Varsinaiset jäsenet
Varajäsenet
Talentian hallituksen jäsen
Minna Autere
Helsinki
p. 050 4370 357
Alue 5 aluevastaava
Tiina Soininen
Lempäälä
p. 041 4323 644
Ruotsinkielisten yhdyshenkilö
Ann-Katrin Silfver-Lehtinen
Lieto
p. 0400 837 892
Lea Kokkonen
Espoo
p. 040 5629 919
[email protected]
Työtaisteluvastaava
Maritta Harju
Kotka
p. 040 8258 925
Leena Heikkinen
Helsinki
p.044 3033 388
[email protected]
[email protected]
Marjaana Snabb
Espoo
p. 050 3000 232
Pirkko Lehtinen
Helsinki
p. 040 5217 720
[email protected]
[email protected]
[email protected]
[email protected]
Anne Rytilahti
Porvoo
040 5872 664
[email protected]
Tuija Rinta-Hiiro
Espoo
p. 050 5727 007
[email protected]
22
[email protected]
Jäsensihteeri
Sihteeri
Sirkku Sydänmäki
Helsinki
p. 050 3646 472
[email protected]
[email protected]
HÄMEENLINNAA
SIVUJOKI
MATALA
HIRNAHTAA
KOULUISTA
OLENTO
POLVA
KAUKALOT
DRONTTI
KAASU
SOSIAALIPEDAGOGEJA?
PAPPI
MART
PIKI
ILMAN
APUA
NÄHTYJÄ
ILKKUA
JAOSTA
LOHIJOKI
OHIO
ONHAN
SE NIIN...
ODELMA
LYHYT
KREIKKALAINEN
VIERET
LAULU
LIPUIN
TIUK- LINTU
KA TYTTÖ
AIKA-
AITAT
IVA
OLLENKAAN
SULOINEN
LÄHETTÄÄ
KAUAS
Ristikon 2/2015 ratkaisu
M
I
N
N
E
A
N
S
A
T
L
A N K
S E I
T I I
T R
T I E
Ä
P O S
I N T
N
O
Ä M P
E
A N O
V O S
O S A
I S T
N A A
N U E N S
O
L A A
I
O S T
T
K U U
A N A
L
O S T A
A T
E T
S A K E
T
U T A
I O T
R
N T E K O
T A I K
T I
V A
E
K I N
N A S
A
Ä R I T
L I A M
J A
M U
U
A I K
T O N
A
A
K A N
T T A
A
I
T
A
A
L
R I
O T
I
H
U P
E
I N
R A
A
K U
L
P
K U
A
M O
E
L U
ENT.
F-1 KUSKI
NAURETTAVIN
VAP.
JÄRJ.
JUOPOTTELUT
SEKAVILJA
TAPANIN
SUKUA
KURKI
Kotisivumme löytyvät osoitteesta
www.talentia.fi/sosiaalipedagogit
S
A
A
R
L E I V O S
I
R A J U
L O I S A T
A
S A T A
T A
T
J A A N A
H O I T O
A U L E L U
A R I T O N
L A
E
A T U L A T
R
K E N T
I R O N I A
T
T A S A
JALKINEITA
MERKILLE
VETELYS
PERSOT
JOUNI
LYYRINEN
SAHAMIES
OSTA
NYT!!
SINIVERISIÄ
JÄÄTÄ
Laatinut: tuuli Rauvola • www.ristikkotuuli.fi
PALO
PINTOJA
A
P
E
A
IHME- LEMIES VYIN
MAKSA
www.ristikkotuuli.fi
ARKIN
OSLOSTA
Sana: Pseudonyymi
ja sen selitys: Sala-, peitenimi
ENT.
LENTOYHTIÖ
VÄLIIN
Ristikko
YOSHIKON
SUKUA
Turun Työväenopiston taiteilijoitten kuvasatoa
KUVA:TUULI RAUVOLA
Lähettäjä
Sosiaalipedagogit Talentia ry
Ratamestarinkatu 11
00520 Helsinki