SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON UUDISTUS 9.12.2015, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Peruslinjaukset Pääministeri Sipilän hallitus linjasi, että Suomeen muodostetaan 18 itsehallintoaluetta ja 15 sote-aluetta. Vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä itsehallintoalueille 1.1.2019. Sote-uudistuksen tärkein tavoite on turvata laadukkaat ja oikea-aikaiset palvelut sekä hillitä kustannusten kasvupainetta. Itsehallintoalueiden tehtävänä on järjestää palvelut mahdollisimman yhdenvertaisesti. SOSTEn mukaan sote-alueiden on oltava tarpeeksi vahvoja niin toiminnallisesti kuin taloudellisesti, jotta niiden päätöksenteossa pystytään tekemään ihmisten kannalta parhaimmat ja kustannusvaikuttavimmat ratkaisut. On tärkeää, että uudistuksessa syntyvät rakenteet ovat hallinnollisesti ja toiminnallisesti selkeitä. Alueiden määrää on tarvittaessa voitava vähentää. Hyvin toimivat, oikea-aikaiset sekä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ihmisten elämän hallintaa, suoriutumista ja toimintakykyä tukevat palvelut ovat investointeja. Ne vähentävät korjaavien ja usein kalliiden toimenpiteiden tarvetta. SOSTE pitää hyvänä, että itsehallintoalueiden on mahdollista tehdä keskinäistä yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollossa, jos ne arvioivat kantokykynsä riittämättömäksi. Myös kriisimenettely on kannatettava ratkaisu, jos itsehallintoalue ei pysty turvaamaan kustannusvaikuttavia palveluita asukkailleen. Itsehallintoalueiden kantokykyä ja asiakkaan saamaa palvelujen laatua on seurattava ja arvioitava säännöllisesti, jotta tarpeellisia järjestämisratkaisuja pystytään tulevaisuudessa tekemään. Valtioneuvoston yhdessä itsehallintoalueiden kanssa sopimassa järjestämispäätöksessä määritellään sosiaali- ja terveydenhuollon julkinen palvelulupaus. Valtion taloudellinen tilanne sekä väestön ikääntyminen haastavat miettimään eri toimijoiden vastuita palvelujen rahoittamisessa. SOSTEn mielestä kansalaisten yhdenvertaisuuden turvaamiseksi on tarkkaan määriteltävä, mihin julkisesti rahoitettuihin palveluihin ja hoitoihin kansalaiset ovat oikeutettuja. Vain siten voidaan sopia eri toimijoiden välisestä työnjaosta, kehittää palveluja ja suunnitella rahoitusratkaisuja. Kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa itsehallintoalueiden järjestämiin palveluihin ei pidä rajata vain kerran neljässä vuodessa pidettäviin vaaleihin. On mietittävä, miten asiakaskokemukset arjen palvelutilanteista saadaan dokumentoitua ja hyödyttämään palvelujen kehittämistä. Erilaisille asiakasryhmille on oltava käytössä räätälöityjä osallistumisja vaikuttamismahdollisuuksia. Linjaukset:          Itsehallintoalueiden on oltava tarpeeksi vahvoja sekä toiminnallisesti että taloudellisesti yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseksi. Sote-alueiden määrää on voitava tarkastella sen valossa, kuinka hyvin ne pystyvät järjestämään asukkaidensa palvelut. SOSTE kannattaa julkisen vastuuta sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa. Järjestöjen ja julkisen vallan kumppanuutta on vahvistettava kehittämistyössä ja asiakkaan kuulemisessa. Vahvalla valtion ohjauksella voidaan välttyä haitalliselta osaoptimoinnilta, päällekkäisiltä investoinneilta ja tehdä kokonaisuuden kannalta järkeviä ratkaisuja järjestämispäätöksestä sopiessa. Tärkeää on saattaa perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito yhteen, samoin lisätä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyötä niissä kysymyksissä, joissa se on tarkoituksenmukaista. Julkinen palvelulupaus on tärkeä määritellä huolellisesti ja riittävän ajoissa, jotta eri toimijoiden (julkinen, yksityinen, kolmas sektori, ihmisen oma vastuu) roolit selkiytyvät ja ne pystyttäisiin ottamaan huomioon sote-uudistuksen valmistelussa ja käytännön toteutuksessa. Hallitusohjelmassa palvelulupauksen määrittelyyn luvattu vuosi 2018 on liian myöhään. Hankinnoissa on kiinnitettävä huomiota laatuun ja asiakaskokemuksiin, ei pelkästään hintaan. Lähtökohtana on oltava tiedolla johtaminen. Ihmisten hyvinvointia on ennakoitava, seurattava ja arvioitava säännöllisesti sekä muutosvaiheessa että järjestämislain tultua voimaan. Palvelurakennetta on kehitettävä myös potilasturvallisuuden ja asiakkaiden saaman palvelun laadun vahvistamisen näkökulmasta. Suuremmat yksiköt mahdollistavat osaamisen keskittämisen ja erikoistumisen vaativiin tilanteisiin. Tulevaan järjestämislakiin on kirjattava selkeästi asiakkaiden näkemysten huomioon ottaminen. Erilaisten asiakasryhmien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien järjestämisen on oltava velvoittavaa. Rahoitusuudistus Hallitusohjelman mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaista rahoitusta yksinkertaistetaan ja yksilön valinnanvapautta lisätään. Valmistelu aloitetaan marraskuussa 2015. Monikanavaisen rahoituksen yksinkertaistamista ja valinnanvapautta laajentava lainsäädäntö on tarkoitus saada voimaan 1.1.2019. Vaihtoehdot sote-rahoituksen järjestämiseksi ovat valtion rahoitus tai itsehallintoalueille myönnettävä verotusoikeus. Hallitus on linjannut, että rahoitus toteutetaan ensisijaisesti valtion rahoitusvaihtoehdon pohjalta. Kuntien rahoitusmalli on suljettu pois. Hallituksen mukaan jatkovalmistelussa on kuitenkin tarpeen arvioida erilaiset tarpeet ja mahdollisuudet kuntien osittaiseen rahoitusvastuuseen sekä siirtymäkauden rahoitusjärjestelyihin. Linjaukset:          Rahoitusratkaisulla on ensisijaisesti pyrittävä sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseen. Rahoitusratkaisussa on turvattava alueiden yhdenvertaiset mahdollisuudet järjestää asukkaidensa palvelut ja että alueiden väliset erot eivät saa kasvaa liian suuriksi. Monikanavarahoituksen purkamisessa on myös hillittävä haitallista osaoptimointia. Rahoitusratkaisujen on oltava kustannusvaikuttavuuteen kannustavia ja ratkaisuilla on huolehdittava palvelujen tuotantorakenteen kustannustehokkuudesta. Kustannusten hillitsemisen näkökulmasta sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio on toteutettava erityisesti niiden ihmisten kohdalla, jotka käyttävät eniten palveluja. Sote-rahoitus on mahdollista toteuttaa esimerkiksi valtion tuloverotuksen kautta, erillisellä sote-verolla tai sava-maksuja nostamalla ja samanaikaisesti kunnallisveroprosentteja alentamalla. Asiakasmaksujen on oltava kohtuullisia ja nykyiset maksukatot on yhdistettävä. Alueen oman verotusoikeuden hyödyt ja haitat on myös tarkoituksenmukaista selvittää alueiden itsehallinnon vahvistamisen näkökulmasta. Sote-uudistuksen toimeenpanovaiheessa on pidettävä huoli riittävästä taloudellisesta liikkumavarasta, jotta uudet rakenteet sekä toimintamallit saadaan tehokkaasti käyttöön. Kustannussäästöjä on haettava ensisijaisesti pitkällä aikavälillä. Valinnanvapauden lisääminen Osana sote-uudistusta säädetään valinnanvapauslainsäädäntö. Sen myötä käyttäjä voi itse valita, hankkiiko palvelunsa julkiselta, yksityiseltä tai kolmannen sektorin tuottajalta. Valinnanvapaus on jatkossa pääsääntö perustasolla ja soveltuvin osin käytössä erikoistason sosiaali- ja terveyspalveluissa. Valinnanvapaus tekee ihmisestä aktiivisen toimijan ja kääntää sote-keskustelun rakenteista käyttäjään. Valinnanvapauden tarkoituksena on vahvistaa erityisesti perustason palveluita ja turvata nykyistä nopeampi hoitoon ja hoivaan pääsy. Asiakkaan valinnan mahdollisuus on turvattava yhtenäisillä palveluiden laatuperusteilla ja valintaa tukevalla julkisella tiedolla. On varmistettava, että valinnanvapaus toteutuu aidosti koko maassa. SOSTEn mielestä asiakkaan valinnanvapauden laajentamista on tarkasteltava siitä näkökulmasta, miten se nopeuttaa hoitoon ja hoivaan pääsyä ja lisää yhdenvertaisuutta sekä saa aikaan tervettä kilpailua tuottajien kesken palvelujen laadun parantamiseksi. On tarkkaan määriteltävä, missä sosiaali- ja terveyspalveluissa valinnanvapaus on mahdollinen. On myös huomioitava ihmisten erilaiset mahdollisuudet ja kyvyt tehdä valintoja. Valinnanvapauden piiriin kuuluvien palvelujen hinnoittelu on tehtävä oikein ja huolella. Palvelujen järjestäjällä olisi luonteva rooli hyväksyä niin julkiset kuin yksityiset palveluntuottajat yhtenäisellä ja tasapuolisella menettelyllä. Jos hoidosta ja hoivasta maksettavat korvaukset ovat kaikille tuottajille samansuuruiset, oikein mitoitettu ja ”raha seuraa potilasta” hänen valitsemaansa hoito- tai hoivayksikköön, on tuottajilla kannusteet kilpailla ensisijaisesti palvelujen laadulla ja asiakkailla aito valinnanvapaus. Jos palvelujen hinnoittelu onnistuu oikein, julkiset kustannukset eivät karkaa käsistä ja tuottajat eivät voi tehdä kohtuuttomia voittoja. Järjestelmää kehitettäessä on löydettävä toimiva tasapaino valintojen ja niiden aiheuttamien kustannusten välillä. Linjaukset:       Valinnanvapauden piirissä toimiville palveluntuottajille on määriteltävä tarkat ja yhdenmukaiset laatukriteerit. Asiakkaan on voitava luottaa saamansa palvelun laatuun. Valinnanvapauden piiriin kuuluvien palvelujen hinnoittelu on tehtävä huolella. Valinnanvapauden laajentamisessa on turvattava palveluketjut sekä sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio. Paljon palveluja käyttävän kansalaisen palvelukokonaisuus on oltava suunniteltu ja koordinoitu, sille pitää määritellä yksi vastuutaho ja tiedon täytyy kulkea palveluntuottajien ja vastuutahon välillä. Valinnanvapauslainsäädäntöä laadittaessa on huomioitava, että kaikki eivät ole kykeneväisiä valitsemaan ja paljon apua tarvitsevan asiakkaan palvelukokonaisuus on usein vaikeasti hallittava. Pahimmillaan valinnanvapaus voi olla taakka. Palveluohjauksen rooli korostuu ja sille on varattava riittävät resurssit. Palvelujen kokonaisuus on saatava niin selkeäksi, läpinäkyväksi ja helpoksi, että kansalainen pystyy valitsemaan. Kansallisesti ja sote-alueella on huolehdittava siitä, ettei sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotanto yksipuolistu ja valu ainoastaan suurten toimijoiden käsiin. Valinnanvapausmalli on rakennettava sellaiseksi, että pienten ja keskisuurten toimijoiden mahdollisuudet toimia sote-markkinoilla turvataan.    Palvelukokemuksia sekä muuta palveluntuottajiin liittyvää dataa on avoimesti pystyttävä vertailemaan aidon valinnanmahdollisuuden varmistamiseksi. Palveluseteleiden käytöstä saatuja kokemuksia on hyödynnettävä. Valinnanvapauslainsäädäntöä laadittaessa on myös linjattava asiakkaan valinnanvapauden reunaehtoja. Järjestöjen rooli sote-uudistuksessa Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat yhteiskunnassamme selkeä lisäarvo. Järjestöissä on 1,3 miljoona jäsentä, 0,5 miljoonaa vapaaehtoista, 260 000 vertaistukijaa ja 30 000 ammattilaista. Järjestöt tukevat ihmisiä selviytymään vertaistoiminnan ja vapaaehtoistyön avulla, mutta myös ammattiapua tarjoamalla. Sote-uudistuksella rakennetaan tulevaisuuden Suomea, eikä järjestöjä voi tästä syystä jättää ulos uudistuksesta. Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on pitkät perinteet palvelujen ja muun tuen kehittäjinä. Tyypillisiä järjestöjen tuottamia sosiaalipalveluja ovat monenlaiset asumispalvelut, lasten päivähoito ja eri ryhmien päivä- ja työtoiminta. Vuonna 2012 järjestöjen osuus sosiaalipalvelutuotannosta oli kansantalouden tilinpidon mukaan 14,9 prosenttia. 2008 järjestöjen osuus sosiaalipalvelujen kustannuksista oli 16,3 prosenttia ja henkilöstöstä 17,5 prosenttia. Terveyspalveluissa järjestöjen vahvinta aluetta ovat kuntoutuspalvelut. Järjestöjen palvelujen merkitys julkisessa terveydenhuollossa on tuntuvasti pienempi kuin sosiaalipalveluissa, mikä johtuu kuntayhtymien vahvasta asemasta erikoissairaanhoidossa. Vuonna 2012 järjestöjen osuus terveydenhuollon tuotoksesta oli kansantalouden tilinpidon mukaan 3,2 prosenttia. Sote-uudistus voi avata järjestöille mahdollisuuksia vahvistaa asemaansa. Sote-järjestöillä on paikkansa niin palveluntuotannossa kuin kuntiin jäävässä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työssä. Jotta palvelut parhaimmalla tavalla palvelisivat ihmisten tarpeita, on niiden suunnittelussa ja toteutuksessa kuunneltava palvelujen käyttäjiä. Sote-järjestöjen kautta saadaan esille sosiaalija terveyspalvelujen erilaisten käyttäjien ja käyttäjäryhmien kokemuksia ja näkökulmia. Palvelusuunnittelussa on tärkeä kuunnella palvelun käyttäjän toiveita ja hyödyntää esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden tietoa tai asiakasraatien näkemyksiä. Järjestöjä ei kuitenkaan pidä nähdä sellaisena voimavarasektorina, joka paikkaa julkisen sektorin rahoitusvajeita. Yhteiskuntaa ja palveluja on kehitettävä yhteistyössä. Järjestöjen toiminta täydentää tätä kokonaisuutta. Linjaukset:    Järjestöjen tuomaa lisäarvoa ei voi ohittaa sote-uudistuksessa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustajia on kuultava valtakunnan tason rakennetyössä ja otettava mukaan kunkin alueen sote-uudistusta valmisteleviin ja toteuttaviin asiantuntijaryhmiin. Järjestölähtöisen palvelutuotannon mahdollisuudet on turvattava. Palvelujen suunnittelussa on kuunneltava asiakkaan tarpeita, hyödynnettävä kokemusasiantuntijoiden tietoa sekä järjestettävä laajempia asiakaskuulemisia (esim. asiakasraateja). Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sote-uudistuksen osana Itsehallintoalueiden ja kuntien välisen yhteistyön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä on toimittava käytännössä ja vuorovaikutuksen on oltava jatkuvaa. Tämä edellyttää pysyviä yhteistyörakenteita ja riittäviä henkilöstöresursseja hyvinvointia ja terveyttä edistävään työhön 1) itsehallintoalueille ja 2) kuntiin sekä 3) niiden välille. Itsehallintoalueilla tarvitaan esimerkiksi alueellisia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinaattoreita ja verkostoja. Näiden tehtävänä olisi huolehtia muun muassa yhteistyön edellytyksistä ja tiedonkulusta, eri tasoilla tehtävän hyte-työn yhteensovittamisesta sekä kuntakohtaisen ja alueellisen tiedon kokoamisesta päätöksenteon tueksi. Kunnille on turvattava riittävät resurssit hyvinvointia ja terveyttä edistävän työn tekemiseen. Lisäksi on varmistettava, että järjestöillä on mahdollisuudet ja resurssit toimia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Järjestöillä on tärkeä rooli tehtävissä, jotka jäävät kunnille. Kuntien ja järjestöjen välistä yhteistyötä on systemaattisesti edistettävä ja hyödynnettävä palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa. On kehitettävä pysyviä yhteistyö- ja kumppanuusrakenteita paikalliselle tasolle. Hyvinvointia ja terveyttä edistävän työn resursointi on nostettava erityisen huomion kohteeksi. Kun määritellään julkista palvelulupausta ja tarkastellaan julkisen talouden menopaineita, muiden kuin julkisen vallan tai kuntien järjestämisvastuulla olevien palvelujen tai tarjottavan tuen ja avun tuottamisen rahoituskysymykset voivat jäädä marginaaliin. Kunnille on luotava valtionosuusjärjestelmän uudistuksella selkeät taloudelliset kannustimet asukkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Linjaukset:    Itsehallintoalueen ja siihen kuuluvien kuntien on tehtävä yhteistyötä asukkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Pitkäjänteinen yhteistyö vaatii resursseja ja pysyviä yhteistyörakenteita (esim. hyte-koordinaattoreita ja – verkostoja) niin paikalliselle tasolle kuntiin kuin kuntien ja itsehallintoalueiden välille. Hyten tulisi olla kunnan avainprosesseja. Vain siten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen merkitys ennaltaehkäisevänä, väestön toimintakykyä ylläpitävänä sekä raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarpeen kasvua jarruttavana toimintana ymmärretään. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen seurantaa, arviointia ja raportointia on jatkuvasti kehitettävä ja hyödynnettävä. Sote-uudistuksen tavoitteet toteutuvat vain, jos käytännön toiminta muuttuu Sote-uudistus on iso haaste sekä ylimmälle että keskitason johdolle. Johtamista on tuettava kattavalla ja jäsennellyllä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin tilaa koskevalla tiedolla sekä riittävällä kansallisella ohjauksella. Sote-johtoon tarvitaan innostuneita ja motivoituneita ihmisiä, jotka ovat valmiita viemään uudistuksen käytännön toimintaan. Uudistuksen onnistumiseksi on saatava aikaan uutta tekemisen kulttuuria, hyvien käytäntöjen levittämistä ja niiden juurruttamista. Mikäli tässä onnistutaan hyvin, uudenlaiset toimintatavat ja orientaatio lisäävät henkilöstön motivaatiota, mikä puolestaan realisoituu laadukkaina palveluina ja kansalaisten hyvinvoinnin lisääntymisenä. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio vähentää niin ikään osaoptimointia ja kannustaa kustannusvaikuttavuuden nykyistä parempaan seurantaan ja tavoitteluun. Linjaukset:      Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä koulutus on turvattava ja sille on luotava pysyvät rakenteet eri alueille. Sote-johtoon tarvitaan innostuneita ja motivoituneita uudistajia. Päättäjät tarvitsevat päätöksentekonsa tueksi kattavaa ja jäsenneltyä tietoa alueensa asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden tilasta. Hallinnonrajat ylittävää ja moniammatillista työtä on vahvistettava. Hyviä ja toimivia käytäntöjä on jatkuvasti kehitettävä ja niitä on levitettävä ja juurrutettava.