Näkökulma Anne Isotalo ylihoitaja TYKS, medisiininen toimialue, VSSHP Potilaan valinnanvapautta on tuettava Petri Virolainen ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, LT, dosentti sairaalajohtaja, TYKS, VSSHP Potilaan valinnanvapauden kirjaaminen lakiin ei takaa sen toimeenpanon onnistumista. Käytännössä kyse on sekä isoista että pienistä asioista. Vastaanotolla valinnanvapautta tuetaan, kun potilaalle annetaan mahdollisuus esittää kysymyksiä omasta asiastaan. Helena Leino-Kilpi Esh, THT, professori laitoksen johtaja, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos sivuvirkainen ylihoitaja, VSSHP Riitta Suhonen Sh, TtT, professori Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Kirjallisuutta 1Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. www.finlex. fi/fi/ajantasa/2010. 2 Sosiaali- ja terveysministeriö. Potilaan ja asiakkaan valinnanvapaus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE, 2014. 3 Tuorila H. Potilaskuluttaja terveysmarkkinoilla. Yksityisten terveydenhuoltopalvelusten käyttäjien oikeuksien toteutuminen lääkäriasemien asiakaspalveluissa. Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, sosiaalipolitiikan laitos, 2000. 4 Toiviainen H. Konsumerismi, potilaiden ja kuluttajien aktiivinen toiminta sekä erityisesti lääkäreiden kokemukset ja näkemykset potilaista kuluttajina. Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta. Tutkimuksia 160/2007. 5 Valkama K. Asiakkuuden dilemma – näkökulmia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkuuteen. Vaasan yliopisto, filosofinen tiedekunta, sosiaali- ja terveyshallintotiede, 2012. 62 2 Terveydenhuollon palveluihin liittyvä valinnanvapaus on keskeinen osa potilaan oikeuksia. Terveydenhuoltolain perusteella potilas on voinut vuoden 2014 alusta lähtien valita aikaisempaa vapaammin hoitopaikkansa julkisessa terveydenhuollossa, myös erikoissairaanhoidossa. (1). Markkinamekanismin soveltaminen terveydenhuollossa on kuitenkin hyvin haasteellista ja huonosti toteutettuna valinnanvapaus voi lisätä potilaiden eriarvoisuutta (2). Potilaan ja terveydenhuollon toimijoiden välisessä valtasuhteessa tapahtuneen muutoksen takia ajatellaan, että nykypotilas on aktiivinen ja seuraa mediaa. Yleisessä kielenkäytössä aiemmin passiivisesta palvelujen saajasta on tullut 2000-luvulla vaativa terveydenhuollon palvelujen potilaskuluttaja (3,4). Konsumeristisessa ajattelussa keskiössä on potilaan kuluttajakäyttäytyminen, jossa onnistuminen edellyttää tiedon lisäksi asiakasosaamista. Vahvaan professionaalisuuteen perustuvassa terveydenhuoltojärjestelmässä aktiivisuus voidaan kuitenkin tulkita myös asiakkaan hankaluutena ja liiallisena vaativuutena (5). Vakiintuneet toimintamallit erityisesti julkisessa terveydenhuollossa tukevat päätöksenteon luovuttamista lääkärille. Tuorilan (3) mukaan riittävä tiedonsaanti palvelujen hankinnassa edellyttää potilaskuluttajilta pakkoaktiivisuutta. Potilaskuluttajat eivät kuitenkaan ole sisäistäneet kaupallista toimintatapaa, vaan siirtävät vastuun tutkimus- ja hoitopäätösten tekemisestä lääkärille. Valtaosalle suomalaisista terveyspalvelujen käyttäjistä näyttää riittävän se, että heitä kuullaan valintatilanteessa (6). Tulokset, laatu ja palvelu ratkaisevat Potilaan näkökulmasta keskeistä on luotettavan, helppokäyttöisen sekä ymmärrettävän palvelujen saatavuutta ja laatua kuvaavan vertailutiedon saaminen (7,8,9). Toiminnan vaikuttavuuden lisäämiseksi vertailutiedon tulisi kyetä mittaamaan hoidon tuloksia ja laadun ulottuvuuksia. Vertailutieto kliinisen hoidon laadusta on varmasti potilaan näkökulmasta tärkeimpiä valintaperusteita, mutta myös palvelukokemus vaikuttaa päätökseen (7). Tietoa palvelukokemuksista on mahdollista saada vain potilaalta itseltään. Potilasjärjestöillä on oma tärkeä roolinsa vertailutietojärjestelmän kehittämisessä, tiedottajina ja vertaistukitoiminnan järjestämisessä (3,4,6). Terveyspalveluja koskevan informaation tulisi auttaa potilasta ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä terveyteen liittyvien valintojen tekemisessä. Tällä hetkellä Suomessa ei vielä ole hoidon laatua ja vaikuttavuutta mittaavaa yhtenäistä järjestelmää tähän tarpeeseen. Potilaan ikä ja sairaus voivat tuoda rajoituksia valinta kykyyn. On myös huomioitava, että vain pieni osa potilaista osaa tulkita terveyttä koskevaa informaatiota. Tämän takia potilaat sitoutuvat hoitoa koskeviin tavoitteisiin huonosti (10). Kuulluksi tuleminen on olennaista Terveydenhuollon toimijoiden tulisi kyetä tunnistamaan palvelujen erityyppiset käyttäjät ja pyrkiä tukemaan heitä valintapäätöksissä sopivilla palvelumuodoilla. Ammattihenkilöiden on myös uudistettava työskentelytapojaan siten, että potilaat voivat halutessaan toimia aikaisemSuomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70 6 Jäntti S. Kansalainen terveys palveluja valitsemassa. Kolmi vaiheinen valintamalli julkisissa ja yksityisissä lääkäripalveluissa. Kuopion yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, terveyshallinnon- ja talouden laitos. Kuopio, 2008. 7 Delnoij DMJ, Rademakers JDJM, Groenewegen P. Dutch consumer quality index: an example of stakeholder involvement in indicator development. BMC Health Services Research 2010. 8 Groenewoud AS. It’s your Choice! A study of search and selection processes, and the use of performance indicators in different patient groups. Erasmus University, Rotterdam, 2008. 9 Victoor A, Friele RD, Delnoij D MJ, Rademakers J. Free choice of healthcare providers in the Netherlands is both a goal in itself and a p recondition: modelling the policy assumptions underlying the promotion of patient choice through documentary analysis and interviews. BMC Health Services Research 2012,12:441. 10Rademakers J, Nijman J, Brabers A EM ym. The relative effect of health literacy and patient activation on provider choice in the Netherlands. Health Policy 2013, http://dx.doi.org/10.1016/ j.healthpol.2013.07.020 Panthermedia Vain pieni osa potilaista osaa tulkita terveyttä koskevaa informaatiota. paa aktiivisemmassa roolissa palveluiden käyttäjinä. Valinnanvapauden edistämiseksi olennaista on, että potilas tulee kuulluksi omassa asiassaan ja hänelle annetaan mahdollisuus esittää kysymyksiä. Näin voidaan vaikuttaa merkittävällä tavalla potilaan tulevaan palvelujen käyttöön ja osaltaan parantaa terveydenhuollon taloudellisuuden ja tehokkuuden edellytyksiä. Potilaan ja lääkärin välisessä vuorovaikutuksessa luottamus rakentuu vähitellen ja vaatii aikaa. Pysyvät hoitosuhteet antavat viestin sitoutumisesta tilanteen hoitamiseen ja samalla tukevat potilaan kykyä sitoutua hoitoon (2). Kaikkia ongelmia valinnanvapaus ei kuitenkaan ratkaise. Paraskaan vuorovaikutussuhde ei takaa täydellistä informaatiota potilaan valinnan tueksi, eikä vastuullinen terveyskäyttäytyminen aina tuota toivottua terveydentilaa. Potilaan valinnanvapauden kirjaaminen lakiin ei myöskään takaa sen toimeenpanon onnistumista. Potilaan valinnanvapaus tulee nähdä hoitopaikkojen lukumäärää laajempana kokonaisuutena. Järjestelmän keskeinen tehtävä on eettisesti ja taloudellisesti kestävillä ratkaisuilla turvata väestölle mahdollisuus oikea-aikaiseen ja vaikuttavaan hoitoon. n Näkökulma-palstalla julkaistavien kirjoitusten enimmäispituus on 5 000 merkkiä. Toimitus lyhentää kirjoituksia tarvittaessa. Palstalle tarkoitetut kirjoitukset lähetetään osoitteeseen [email protected] Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70 623