SSOS_Isotalo-Virolainen-Kilpi

Näkökulma
Anne Isotalo
ylihoitaja
TYKS, medisiininen toimialue,
VSSHP
Potilaan valinnanvapautta on tuettava
Petri Virolainen
ortopedian ja traumatologian
erikoislääkäri, LT, dosentti
sairaalajohtaja, TYKS, VSSHP
Potilaan valinnanvapauden kirjaaminen lakiin ei takaa sen toimeenpanon onnistumista. Käytännössä kyse on sekä isoista että pienistä
asioista. Vastaanotolla valinnanvapautta tuetaan, kun potilaalle
­annetaan mahdollisuus esittää kysymyksiä omasta asiastaan.
Helena Leino-Kilpi
Esh, THT, professori
laitoksen johtaja, Turun
yliopisto, hoitotieteen laitos
sivuvirkainen ylihoitaja, VSSHP
Riitta Suhonen
Sh, TtT, professori
Turun yliopisto, hoitotieteen
laitos
Kirjallisuutta
1Terveydenhuoltolaki
30.12.2010/1326. www.finlex.
fi/fi/ajantasa/2010.
2 Sosiaali- ja terveysministeriö.
Potilaan ja asiakkaan valinnanvapaus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtakunnallinen
sosiaali- ja terveysalan
eettinen neuvottelukunta
ETENE, 2014.
3 Tuorila H. Potilaskuluttaja
terveysmarkkinoilla. Yksityisten terveydenhuoltopalvelusten käyttäjien oikeuksien
toteutuminen lääkäriasemien
asiakaspalveluissa. Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta,
sosiaalipolitiikan laitos, 2000.
4 Toiviainen H. Konsumerismi,
potilaiden ja kuluttajien
aktiivinen toiminta sekä erityisesti lääkäreiden kokemukset
ja näkemykset potilaista
kuluttajina. Helsingin yliopisto,
lääketieteellinen tiedekunta.
Tutkimuksia 160/2007.
5 Valkama K. Asiakkuuden
dilemma – näkökulmia
sosiaali- ja terveydenhuollon
asiakkuuteen. Vaasan yliopisto, filosofinen tiedekunta,
sosiaali- ja terveyshallintotiede, 2012.
62 2
Terveydenhuollon palveluihin liittyvä valinnanvapaus on keskeinen osa potilaan oikeuksia.
Terveydenhuoltolain perusteella potilas on voinut vuoden 2014 alusta lähtien valita aikaisempaa vapaammin hoitopaikkansa julkisessa
tervey­denhuollossa, myös erikoissairaanhoidossa. (1). Markkinamekanismin soveltaminen terveydenhuollossa on kuitenkin hyvin haasteellista ja huonosti toteutettuna valinnanvapaus voi
lisätä potilaiden eriarvoisuutta (2).
Potilaan ja terveydenhuollon toimijoiden välisessä valtasuhteessa tapahtuneen muutoksen
takia ajatellaan, että nykypotilas on aktiivinen ja
seuraa mediaa. Yleisessä kielenkäytössä aiemmin passiivisesta palvelujen saajasta on tullut
2000-luvulla vaativa terveydenhuollon palvelujen potilaskuluttaja (3,4). Konsumeristisessa
ajattelussa keskiössä on potilaan kuluttajakäyttäytyminen, jossa onnistuminen edellyttää
­tiedon lisäksi asiakasosaamista.
Vahvaan professionaalisuuteen perustuvassa
terveydenhuoltojärjestelmässä aktiivisuus voidaan kuitenkin tulkita myös asiakkaan hankaluutena ja liiallisena vaativuutena (5). Vakiintuneet toimintamallit erityisesti julkisessa terveydenhuollossa tukevat päätöksenteon luovuttamista lääkärille.
Tuorilan (3) mukaan riittävä tiedonsaanti palvelujen hankinnassa edellyttää potilaskuluttajilta
pakkoaktiivisuutta. Potilaskuluttajat eivät kuitenkaan ole sisäistäneet kaupallista toimintatapaa,
vaan siirtävät vastuun tutkimus- ja hoitopäätösten tekemisestä lääkärille. Valtaosalle suomalaisista terveyspalvelujen käyttäjistä näyttää riittävän se, että heitä kuullaan valintatilanteessa (6).
Tulokset, laatu ja palvelu ratkaisevat
Potilaan näkökulmasta keskeistä on luotettavan, helppokäyttöisen sekä ymmärrettävän palvelujen saatavuutta ja laatua kuvaavan vertailutiedon saaminen (7,8,9). Toiminnan vaikuttavuuden lisäämiseksi vertailutiedon tulisi kyetä
mittaamaan hoidon tuloksia ja laadun ulottuvuuksia. Vertailutieto kliinisen hoidon laadusta
on varmasti potilaan näkökulmasta tärkeimpiä
valintaperusteita, mutta myös palvelukokemus
vaikuttaa päätökseen (7). Tietoa palvelukokemuksista on mahdollista saada vain potilaalta itseltään. Potilasjärjestöillä on oma tärkeä roolinsa vertailutietojärjestelmän kehittämisessä, tiedottajina ja vertaistukitoiminnan järjestämisessä (3,4,6).
Terveyspalveluja koskevan informaation tulisi auttaa potilasta ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä terveyteen liittyvien valintojen tekemisessä. Tällä hetkellä Suomessa ei vielä ole
hoidon laatua ja vaikuttavuutta mittaavaa yhtenäistä järjestelmää tähän tarpeeseen. Potilaan
ikä ja sairaus voivat tuoda rajoituksia valinta­
kykyyn. On myös huomioitava, että vain pieni
osa potilaista osaa tulkita terveyttä koskevaa informaatiota. Tämän takia potilaat sitoutuvat
hoitoa koskeviin tavoitteisiin huonosti (10).
Kuulluksi tuleminen on olennaista
Terveydenhuollon toimijoiden tulisi kyetä tunnistamaan palvelujen erityyppiset käyttäjät ja
pyrkiä tukemaan heitä valintapäätöksissä sopivilla palvelumuodoilla. Ammattihenkilöiden on
myös uudistettava työskentelytapojaan siten,
­että potilaat voivat halutessaan toimia aikaisemSuomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
6 Jäntti S. Kansalainen terveys­
palveluja valitsemassa. Kolmi­
vaiheinen valintamalli julkisissa
ja yksityisissä lääkäripalveluissa.
Kuopion yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta,
terveyshallinnon- ja talouden
laitos. Kuopio, 2008.
7 Delnoij DMJ, Rademakers
JDJM, Groenewegen P. Dutch
­consumer quality index:
an example of stakeholder
­involvement in indicator
­development. BMC Health
Services Research 2010.
8 Groenewoud AS. It’s your
Choice! A study of search and
selection processes, and the
use of performance indicators
in ­different patient groups.
Erasmus University, Rotterdam,
2008.
9 Victoor A, Friele RD, Delnoij D
MJ, Rademakers J. Free choice
of healthcare ­providers in the
­Netherlands is both a goal
in itself and a p­ recondition:
­modelling the policy
­assumptions underlying the
promotion of patient choice
through documentary analysis
and interviews. BMC Health
Services Research 2012,12:441.
10Rademakers J, Nijman J, Brabers
A EM ym. The relative effect
of health literacy and patient
­activation on provider choice in
the Netherlands. Health Policy
2013, http://dx.doi.org/10.1016/
j.­healthpol.2013.07.020
Panthermedia
Vain pieni osa
­potilaista osaa
­tulkita terveyttä
­koskevaa
­informaatiota.
paa aktiivisemmassa roolissa palveluiden käyttäjinä.
Valinnanvapauden edistämiseksi olennaista
on, että potilas tulee kuulluksi omassa asiassaan ja hänelle annetaan mahdollisuus esittää
kysymyksiä. Näin voidaan vaikuttaa merkittävällä tavalla potilaan tulevaan palvelujen käyttöön ja osaltaan parantaa terveydenhuollon
talou­dellisuuden ja tehokkuuden edellytyksiä.
Potilaan ja lääkärin välisessä vuorovaikutuksessa luottamus rakentuu vähitellen ja vaatii aikaa.
Pysyvät hoitosuhteet antavat viestin sitoutumisesta tilanteen hoitamiseen ja samalla tukevat
potilaan kykyä sitoutua hoitoon (2).
Kaikkia ongelmia valinnanvapaus ei kuitenkaan ratkaise. Paraskaan vuorovaikutussuhde ei
takaa täydellistä informaatiota potilaan valinnan
tueksi, eikä vastuullinen terveyskäyttäytyminen
aina tuota toivottua terveydentilaa. Potilaan
valin­nanvapauden kirjaaminen lakiin ei myöskään takaa sen toimeenpanon onnistumista.
Potilaan valinnanvapaus tulee nähdä hoitopaikkojen lukumäärää laajempana kokonaisuutena. Järjestelmän keskeinen tehtävä on eettisesti ja taloudellisesti kestävillä ratkaisuilla turvata väestölle mahdollisuus oikea-aikaiseen ja
vaikuttavaan hoitoon. n
Näkökulma-palstalla julkaistavien kirjoitusten enimmäispituus on 5 000 merkkiä.
Toimitus lyhentää kirjoituksia tarvittaessa.
Palstalle tarkoitetut kirjoitukset lähetetään osoitteeseen [email protected]
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
623