Kuntaliiton elinvoimapoliittinen ohjelma

5.2.2015
Elinkeinopolitiikasta elinvoimapolitiikkaan
- Kuntaliiton elinvoimapoliittinen ohjelma
1. Johdanto
Elinkeinopolitiikasta elinvoimapolitiikkaan -asiakirjassa tarkastellaan toimintaympäristön muutoksia ja niiden vaikutusta kuntien elinkeinopolitiikan vaikuttavuuteen ja keinovalikoimaan sekä linjataan tältä pohjalta tavoitteita, joihin Suomen Kuntaliitto toiminnassaan pyrkii.
2. Toimintaympäristön muutokset ja niiden vaikutus kuntien toimintaan
Kuntien elinkeinopolitiikan sisältöön ja keinovalikoimaan kohdistuvat muutospaineet
syntyvät toisaalta kuntien oman toiminnan ja palvelutuotannon muotojen kehittymisen kautta sekä toisaalta ikääntymisen, teknologian kehittymisen, kulutustottumusten
muutosten ja kansainvälistymisen mukanaan tuomina muutoksina elinkeinoelämässä.
Tässä luvussa on tehty joitakin kuntien toimintaan keskeisesti vaikuttavia nostoja menossa olevasta muutoskehityksestä ja näiden muutosten vaikutuksista.
2.1. Elinkeinorakenteen kiihtyvä rakennemuutos
Kansainvälistyminen ja teknologian kehitys ovat kiihdyttäneet elinkeinorakenteen
muutosta. Tuotteiden elinkaaret lyhenevät, toimialoja poistuu ja syntyy kiihtyvällä
tahdilla samalla kun tuotanto ohjautuu maailmanlaajuisesti markkinoiden ja tuotantokustannusten mukaisesti optimaalisille alueille. Useimmilla toimialoilla rakennemuutos
näyttäytyy vähittäisenä, mutta erityisesti suuria pääomia vaativilla teollisuuden aloilla
se realisoituu rajuina muutoksina suurten tuotantoyksiköiden lakkauttamisten tai saneerausten yhteydessä. Vuoden 2008 jälkeen Suomen teollisuustuotannon volyymi on
laskenut noin 20%:lla, mistä aiheutunut rakennetyöttömyys ja vientitulojen aleneminen näkyy kansantuotteen kasvun pysähtymisenä ja sitä seuraavana julkisen talouden
alijäämänä. Rakennemuutos vaikuttaa valtion ja erityisesti rakennemuutospaikkakuntien talouteen lisäämällä menoja ja alentamalla verotuottoja.
Muutoksen vaikutus elinkeinopolitiikkaan
 Työelämän rakennemuutos on johtanut tilanteeseen, jossa yhä useampi joutuu
työuransa aikana kouluttautumaan kokonaan uusiin tehtäviin ja osittain myös
aivan uudelle tuotannonalalle. Tällaisessa nopeassa rakennemuutoksessa työttömyysjaksot yleistyvät ja vaara niiden pitkittymiseen kasvaa. Tätä riskiä lisää
se tosiasia, että uudet työpaikat sijaitsevat maantieteellisesti eri alueilla kuin
poistuvat työpaikat. Alueellisten erojen suureneminen heijastuu asuntomarkkinoilla, mikä entisestään vaikeuttaa paikkakunnan vaihtoa ja kärjistää työpaikkojen kohtaanto-ongelmaa. Kehityssuunta lisää koulutuspolitiikan ja asuntopolitiikan painoarvoa elinvoimapoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa.

Uusia työpaikkoja syntyy eniten palvelualoilla toimiviin mikroyrityksiin. Toimintaansa aloittavat ja sitä kehittävät mikroyritykset ovat julkisten yrityspalveluiden ensisijainen kohderyhmä. Kuntien ja kehittämisyhtiöiden rooli korostuu,
kun pienillä yrityksillä on harvoin kokemusta yritystoiminnan rahoitusinstrumenttien hyödyntämisessä tai taloudellisia resursseja ostaa tätä osaamista yksityisiltä konsulttiyrityksiltä. Samanaikaisesti valtio supistaa resursointiaan alu-
eilla. Myös kunta-alan henkilöstön määrä on useamman vuoden ajan vähentynyt ja jatkaa vähenemistään.

Uusien innovaatioiden syntymistä ja kaupallistamista tukevat toimenpiteet tulevat entistä keskeisempään rooliin elinkeinopolitiikan keinovalikoimassa. Kyse on
perinteisten elinkeinopolitiikan instrumenttien ohella laajasti liiketoiminnan
edellytyksiä vahvistavasta politiikasta, johon kuuluvat vaikkapa tapahtumat sekä digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämiseen tähtäävät avoin data ja nopeiden verkkoyhteyksien ja -palveluiden saatavuus.
2.2. Suuret ikäluokat väistyvät työmarkkinoilta
Hyvinvointia tuova tuotannon kasvu on tähän mennessä syntynyt sekä tuottavuuden
kasvusta että työvoiman määrän jatkuvasta lisääntymisestä. Suurten ikäluokkien eläköitymisen seurauksena työvoiman määrä ei enää kasvakaan, vaan on kääntynyt laskuun, mikä luo entistä suurempia paineita tuottavuuden kasvattamiselle uusien innovaatioiden kautta sekä luo vähitellen tarvetta työperäisen maahanmuuton lisäämiseen. Muutos heijastuu paikkakuntien välisenä voimakkaana kilpailuna osaavasta työvoimasta. Perinteinen ajattelu, jonka mukaisesti työpaikat tuovat asukkaita voikin
kääntyä osittain päälaelleen, kun työpaikat seuraavat nuoria osaajia paikkakunnille,
jonne he haluavat rakentaa tulevaisuuttaan. Osaajat sekä perustavat yrityksiä, että
houkuttelevat jo toimivia yrityksiä sijoittumaan sinne, missä osaavaa työvoimaa on
tarjolla.
Muutoksen vaikutus elinkeinopolitiikkaan

Arjen sujuvuuden merkitys paikkakunnan menestymiselle tulee entistä suuremmaksi. Vetovoimaisuus asuinpaikkana tarkoittaa myös hyviä ja laadukkaita
kaupallisia ja julkisia palveluja sekä niiden hyvää saavutettavuutta, sähköisten
palvelujen merkitys kasvaa. Kaupallisesti kiinnostavien sijoittumiskohteiden
syntymiseen voidaan vaikuttaa kaavoituksella. Kulttuuri-, liikunta- ja muita vapaa-aikapalveluiden tarjonnassa on tilaa luoville, julkisia ja kaupallisia palveluja
yhdistäville ratkaisuille ja kumppanuuksille yhdistyskenttää unohtamatta.

Työvoiman liikkuvuus ei aina ole riippuvainen vain työpaikan sijaintipaikkakunnan vetovoimaisuudesta, vaan usein muuttoa taantuvalta paikkakunnalta vaikeuttaa sieltä hankitun asunnon alhainen hinta suhteessa kohdepaikkakunnan
asuinkustannuksiin. Tilanne, jossa asuminen sitoo ihmisen paikkakunnalle, jossa hänen osaamistaan vastaavaa työtä ei ole tarjolla, ei ole kenenkään etu. Rakennemuutospaikkakuntien uudet työpaikat ovat harvoin samalla alalla kuin
poistuneet ovat olleet, joten toimivat työmarkkinat edellyttävät myös toimivia
asuntomarkkinoita sekä osaamista uudistavaa, osaamiskapeikkoja poistavaa aikuiskoulutusta. Omistusasumisen rinnalla tarvitaan muita vaihtoehtoja myös
maaseudulla, koska syrjäisellä maaseudulle työn perässä muuttavat eivät
useinkaan ole halukkaita sitomaan rahojaan asuntoon, koska sen jälleenmyynti
jatkossa voi olla vaikeaa.

Maahanmuuttajat muodostavat merkittävän potentiaalisen resurssin työmarkkinoilla. Erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muutamilla muilla suurilla kaupunkiseuduilla heidän osuutensa työvoiman tarjonnassa on joissakin ammateissa
erittäin merkittävä. Sama pätee toisaalta myös alkutuotannon työpaikkoihin
maaseudulla. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kotoutuminen edellyttää
varsinaisten kotouttamistoimien ohella määrätietoista työtä suvaitsevan ilmapiirin aikaan saamiseksi.

Vetovoimaisuus matkailukohteena lisää palveluyritysten asiakasvolyymia, mikä
parantaa myös paikallisten asukkaiden palveluvalikoimaa ja lisää näin ollen
paikkakunnan vetovoimaisuutta myös asuinpaikkana. Monet paikkakunnat ovat
luoneet vahvaa matkailullista imagoa erilaisten kulttuuritapahtumien kautta.
Kunnat ovat usein tapahtumajärjestäjien keskeisiä kumppaneita.

Oppilaitokset saavat uutta painoarvoa nuorten ihmisten tuojina paikkakunnalle.
Opiskelijoiden lisäksi ammatilliset oppilaitokset ja korkeakoulut houkuttelevat
kulloinkin kyseessä olevan toimialan yrityksiä paikkakunnalle. Oppilaitokset luovat yritysten kanssa pohjan myös toimialan kehittämisyhteistyölle, mikä vahvistaa yritysten tuotekehitystä.
2.3. Hankinnat merkittävä osa kuntien toimintaa
Kuntapalveluissa on entistä useammin hyödynnetty yksityisten yritysten osaamista
palveluiden tuottajina. Yritysten hyödyntämisellä julkisten palveluiden tuotannossa
haetaan toisaalla uusia toimintatapoja ja tuottavuuden nousua, kun taas toisaalla
syynä voi olla työvoiman saatavuudessa esiintyneet ongelmat. Erityisen voimakasta
ostopalveluiden kasvu on ollut sosiaalitoimen palveluissa.
Muutoksen vaikutus elinkeinopolitiikkaan

Hankintojen toteuttamisen kautta kaikki kunnan yksiköt vaikuttavat yritysten
toimintaedellytyksiin. Hankintojen suunnittelun ja toteuttamisen kautta voidaan
keskeisesti vaikuttaa sekä hankinnan kohteena olevan toiminnan kehittymiseen
että markkinoiden toimivuuteen kyseessä olevissa toiminnoissa. Palvelun kehittymiseen liittyvien tavoitteiden toteuttaminen edellyttää aidosti kilpailtuja
markkinoita ja tavoitetta tukevia sopimusehtoja. Toimivat markkinat pitävät
hintatason kurissa ja kirittävät toimittajia jatkuvaan palvelun sisällön kehittämiseen, kun taas onnistuneet sopimukset motivoivat tuottajia palvelun jatkuvaan
kehittämiseen myös sopimussuhteen aikana. Toimivat sopimusehdot jalostavat
palvelun sisältöä ja parantavat näin yrityksen kilpailukykyä markkinoilla. Kuntien hankinnat vaikuttavat usein myös muille asiakasryhmille suunnattuun palvelutarjontaan, kun julkinen kysyntä ja yksityinen kysyntä yhdessä mahdollistavat
kannattavan liiketoiminnan harjoittamisen. Näin saavutettu kaupallisen tarjonnan paraneminen lisää puolestaan paikkakunnan vetovoimaisuutta.

Hankintojen ohella myös palvelusetelien hyödyntäminen antaa mahdollisuuden
yrityssektorin hyödyntämiseen kuntapalveluiden tuottajana. Keskeinen ero
hankintaa on, että palvelusetelikäytännössä palvelun tuottajan valitsee palvelun
käyttäjä itse kulloisestakin palvelutarjonnasta. Palvelusetelin muodossa tarjottava tuki palvelun hankintaan voi kattaa siitä aiheutuvan kustannuksen kokonaan tai osittain. Menettely mahdollistaa asiakkaan päätökseen nojaavan markkinamekanismin hyödyntämisen myös julkisissa palveluissa.

Kuntien tiukka taloustilanne pakottaa hakemaan uusia vaihtoehtoja pakollisten
rakennusinvestointien toteuttamiseksi ja korjausvelan saamiseksi hallintaan.
Vaihtoehtoina perinteisen toimintamallin rinnalle ovat nousemassa erilaiset
elinkaarimallit, joissa palveluntuottaja vastaa tilaajalle vähintäänkin hankkeen
suunnittelusta, rakentamisesta ja kiinteistöpalveluista pitkän sopimuskauden
(yleensä 15 - 30 vuotta) ajan. Palvelusopimukseen voidaan sisällyttää myös
esimerkiksi käyttäjäpalveluita sekä rahoituksen järjestämistä. Elinkaarihankkeet
ovat sopimusteknisesti vaativia pitkän aikavälin hankkeita, joista meillä Suomessa on vielä verraten vähän kokemuksia.
3. Elinkeinopolitiikasta elinvoimapolitiikkaan
Edellä kuvatut toimintaympäristön muutokset heijastuvat elinkeinopolitiikan sisältöön.
Vetovoimatekijöiden korostuminen, julkisten palveluiden organisointitapojen vaikutukset yritysten toimintaedellytyksiin ja innovaatioiden merkityksen kasvu nostavat elinvoimapoliittiset vaikutukset osaksi myös peruspalveluja koskevaa päätöksentekoa.
Paikkakunnan elinvoimaan vaikuttavia päätöksiä tehdäänkin kaikkialla kuntaorganisaatiossa. Elinvoimaisuuden edistämistä ei voida irrottaa muusta kunnan toiminnasta,
vaan vaikuttavimpia tuloksia saadaan kun elinvoimanäkökulma sisällytetään kaikkeen
kunnan päätöksentekoon. Kyse on elinkeinopolitiikan laajentamisesta elinvoimapolitiikaksi, jonka toteuttamisesta on vastuussa koko kuntakonserni ja erityisesti kunnan
johto. Tästä huolimatta osa elinvoimapolitiikan operatiivisesta toteuttamisesta on tarkoituksenmukaista organisoida tehokkuuden aikaansaamiseksi ylikunnallisena yhteistyönä. Toimivana esimerkkinä tästä ovat esim. seudulliset kehittämisyhtiöt.
Laajana yhteisenä tavoitteena elinvoimapoliittisella toimintakokonaisuudella voidaan
nähdä työllisyysasteen nostaminen, eli työllisen työvoiman osuuden kasvattaminen.
Tämä tukee kunnan verokertymän kasvua ja antaa edellytykset viihtyisän ympäristön
rakentamiselle ja toimiville julkisille palveluille. Nämä toimet puolestaan lisäävät paikkakunnan vetovoimaisuutta ja näin tukevat yritysten kasvua ja osaavan työvoiman
saatavuutta paikkakunnalle. Työllisyysasteen nostamisen tavoite kytkee vahvasti elinkeinopolitiikan, koulutuspolitiikan, työllisyyspolitiikan ja sosiaalipolitiikan toimenpiteet
yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa kullakin sektorilla tehdyillä toimenpiteillä on vaikutuksia toisiinsa. Työllisyysasteen nostaminen edellyttää myös valtion aktiivisia toimenpiteitä kaikilla edellä mainituilla politiikka-alueilla.
Perinteinen elinkeinopolitiikka on jatkossakin tärkeä osa elinvoimapolitiikkaa. Elinvoimapolitiikka nostaa perinteisen elinkeinopolitiikan keinovalikoiman rinnalle, kuntien
hankinnat, avoimen datan, tapahtumat, kuntien palveluiden toimivuuden kulttuuri- ja
liikuntapalveluita unohtamatta sekä paikkakunnan vetovoimaisuutta ja kaupallista dynamiikkaa lisäävät toimet (kuva 1).
Kuva 1. Elinkeinopolitiikka on osa elinvoimapolitiikkaa
On yleistä, että palveluiden organisointiin liittyviä päätöksiä tarkasteltaessa otetaan
huomioon ainoastaan päätösten lyhyen aikavälin vaikutukset kuntaorganisaation toimintaan ja palvelun tuottamisen kustannuksiin. Toisaalta taas elinkeinopoliittisia toimenpiteitä tarkasteltaessa lähtökohtana on ainoastaan yritystoiminnassa tapahtuva
kehittyminen. Elinvoimanäkökulmasta katsoen molempien toimenpiteiden vaikutuksia
tulisi kuitenkin tarkastella laajemmin ottaen huomioon niiden vaikutukset kuntaorganisaatioon, yritystoiminnan edellytyksiin sekä kuntalaisten valintoihin (kuva 2).
Kuva 2. Elinvoimavaikutukset kanavoituvat sekä suoraan että välillisesti kuntaan.
Esimerkki vaikutusten kanavoitumisesta
Palveluseteli on esimerkki toimenpiteestä, jonka vaikutukset paikalliseen elinvoimaisuuteen syntyvät kaikkien kuvassa 2 mainittujen vaikutuskanavien kautta. Uusi käytäntö
on esimerkiksi Jyväskylässä tuonut kuntalaisille valintamahdollisuuden, jota he ovat halunneet käyttää. Syntynyt kysyntä on luonut edellytykset alan pienyritystoiminnan laajenemiselle. Verkkopohjaisen markkinapaikan avaaminen (klemmari) on lisännyt aitoa
kilpailua, mikä on varmistanut palvelun laadun ja kohtuullisen hinnan. Kuntalaiset ovat
joissakin tapauksissa olleet valmiit osallistumaan itse palvelun kustannuksiin saadakseen juuri haluamansa palvelun. Palvelusetelien käytön kautta tutuksi tulleilta pienyrittäjiltä on ostettu myös muita palveluja, mikä on lisännyt palveluyritysten liikevaihtoa ja
kasvattanut kuntalaisten vastuunottoa omasta hyvinvoinnista.
Elinvoimavaikutusten tiedostaminen ja huomioon ottamien päätöksenteossa lähtee
kunnan strategiasta, jossa on syytä tuoda esille millä tavoin elinvoimaisuuden halutaan näkyvän päätöksenteon valmistelussa. Strategiset linjaukset konkretisoituvat
hallinnonalojen toimenpideohjelmissa ja niiden pohjalta tehtävissä päätöksissä.
Kuntapäätösten pitkäntähtäimen elinvoimavaikutusten arvioinnissa on tarpeen ottaa
huomioon myös todennäköiset toimintaympäristön muutokset. Näiden arvioiminen
edellyttää saatavissa olevan ennakointitiedon hyödyntämistä osana strategisten päätösten valmistelua. Ennakointia toteuttavat aluetasolla maakuntien liitot ja kansallisella tasolla esimerkiksi valtioneuvosto, Tekes, Sitra sekä yliopistot ja tutkimuslaitokset.
Kansallisella tai alueellisella tasolla tuotettu tieto harvoin kelpaa sellaisenaan päätöksenteon tueksi, vaan sen hyödyntäminen edellyttää aina muutosten merkityksellisyyden arviointia paikallisesta näkökulmasta.
4. Kuntaliiton elinvoimapoliittiset tavoitteet
4.1. Elinvoimanäkökulma kuntajohtamisen ytimessä
Uusi kuntalaki vahvistaa kuntastrategian asemaa ja kytkee elinvoiman vahvasti strategian linjauksiin. Monien erillisten strategioiden ja suunnitelmien sijaan tulee kunnan
yksi strategia ja sitä toteuttavat toimenpideohjelmat. Kunnan konsernikokonaisuuden
johtaminen selkeytyy uuden kuntalain myötä. Tavoitteena on, että elinvoimavaikutukset tunnistetaan ja osataan ottaa huomioon laajasti kaikessa kuntien päätöksenteossa
silloinkin kun vaikutusten huomioon ottaminen edellyttää hallinnonalat ylittävää yhteistyötä. Elinvoimanäkökulma näkyy kuntastrategiassa ja eri hallinnonalojen toimenpideohjelmissa. Kunnat osaavat hyödyntää ennakointitietoa osana päätöksentekoaan.
Yritysten toimintaympäristön kehittäminen ja innovaatiokyvyn vahvistaminen on keskeinen osa elinvoimapolitiikkaa.
Kuntaliiton tavoitteena on niin ikään, että paikallistuntemuksen merkitys tunnistetaan
kansallisessa lainsäädännössä, mikä mahdollistaa paikalliset olosuhteet huomioon ottavan ja kustannustehokkaan tavan kuntien palveluiden organisoinnissa.
Toimenpiteet tavoitteen saavuttamiseksi
1. Kuntaliitto tukee kuntia elinvoimavaikutusten tunnistamisessa ja huomioon ottamisessa kuntajohtamisessa (kuntastrategiassa ja toimenpideohjelmissa) toteuttamalla aiheeseen liittyviä selvityksiä, verkostokehittämistä, koulutusta ja
konsultointia yhteistyössä FCG:n kanssa.
2. Elinvoimanäkökulma viedään Kuntaliitossa osaksi kaikkien sen yksiköiden toimintaa. Tätä kautta kehitetään kuntaliittokonsernin kykyä tukea kuntia laajaalaisesti paikkakunnan elinvoiman tukemisessa ottaen huomioon kunnan kaikki
toiminnot.
3. Kuntaliittokonserni vahvistaa osaamistaan ennakointiin ja ennakointitiedon
hyödyntämiseen liittyen. Kuntaliitto konserni tukee kunnissa tehtävää ennakointityötä konsultoimalla ja tuottamalla tietoa kansallisen ja alueellisen tason
organisaatioissa tarjolla olevista tietosisällöistä ja menetelmällisestä osaamisesta, joka tukee kuntien ennakointia.
4. Kuntaliitto pyrkii vähentämään kuntien normiohjausta ja lisäämään näin liikkumavaraa paikalliset olosuhteen huomioon ottavassa palveluiden uudistamisessa. Tarvittaessa tulisi pystyä käynnistämään kokeiluja.
5. Jokaisessa kunnassa on tärkeää nostaa kuntastrategioihin elinvoimapolitiikka ja
sen merkitys sekä luoda toimivat raportointijärjestelmät asetettujen tavoitteiden toteutuksen seurannalle.
4.2. Vetovoimatekijöiden vahvistaminen
Tavoitteena on, että kunnat tunnistavat, että työpaikkojen syntyminen paikkakunnalle
toteutuu tulevaisuudessa entistä useammin sinne sitoutuneiden ihmisten käynnistämän yritystoiminnan kautta ja että myös yritykset hakeutuvat paikkakunnille, jotka
ovat nuorten osaajien silmissä vetovoimaisia. Kunnat osaavat kehittää vetovoimaansa
juuri heidän vahvuuksiaan vastaavien kohderyhmien näkökulmasta, jolloin lähes kaikilla paikkakunnilla on mahdollisuus näyttäytyä vetovoisena.
Toimenpiteet tavoitteen saavuttamiseksi
6. Etsimme ratkaisuja kunnan ja valtion väliseen optimaaliseen vallan ja vastuunjakoon yhdyskunta-asioissa siten, että järjestelmä kannustaa kuntia sovittamaan yhteen maankäytön, asumisen, liikenteen ja palvelut kestävällä sekä
elinvoimaa vahvistavalla tavalla.
7. Edistämme kuntien mahdollisuuksia monipuoliseen ja riittävään tonttitarjontaan
vaikuttamalla lainsäädäntöön ja välittämällä hyviä käytäntöjä. Toimivilla maapoliittisilla välineillä, aktiivisella, pitkäjännitteisellä maapolitiikalla, sujuvalla
kaavoituksella ja yhdyskuntien ohjelmoidulla toteuttamisella luodaan edellytykset kunnan kehittämistarpeita vastaavalle tonttitarjonnalle sekä kohtuuhintaiselle asumiselle ja yritystiloille.
8. Edistämme työtä kaupunkien alueellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Alueellista eriytymistä hillitään erityisesti asuntopoliittisin keinoin. Eturintamassa ovat
kuntaomisteiset vuokrataloyhtiöt, joiden toiminnan turvaaminen on yhdessä
asuinalueiden toimivuuden tukemisen kanssa sosiaalisesti kestävän aluerakenteen edellytys. Vaikutamme asumisen tukipolitiikkaan siten, että valtiollinen
ARA-tuotantotuki pitkäjänteisen vuokraustoiminnan takaajana säilyy ja sitä uudistetaan ehdoiltaan paremmaksi.
9. Kuntaliitto tukee vetovoimaisuuden kehittämistä kunnissa välittämällä aiheeseen liittyviä hyviä käytäntöjä ja osallistumalla kuntamarkkinoinnin kehittämiseen Piiri-verkoston kautta.
10.Kuntaliitto konserni (FCG) tukee konsultoinnin keinoin vetovoimaisten kuntakeskusten kehittämistyötä.
11.Kuntaliitto tukee tiiviin yhteistyömallin kehittämistä kuntien kehittämisorganisaatioiden ja Team Finland toimijoiden välillä, mikä antaa edellytykset paikallisten vetovoimatekijöiden hyödyntämiselle ulkomaisten yritysten sijoittumiseksi
Suomeen
4.3. Markkinoiden hyödyntäminen
Kuntaliiton tavoitteena on, että kunnat tunnistavat hankinnat mahdollisuutena kehittää omaa toimintaansa ja osaavat toteuttaa hankintoja tavoilla, jotka aktivoivat yri-
tykset osaltaan toteuttamaan julkisen palvelun tuotekehitystä ja lisäävät yritysten
keskinäistä kilpailua markkinoilla. Toimivat markkinat varmistavat pitkällä aikavälillä
edulliset hinnat ja kehittyvät palvelut.
Tavoitteena on myös, että kunnat osaavat hyödyntää avoimen datan suomia mahdollisuuksia uuden yritystoiminnan aikaan saamisessa sekä kuntapalvelujen käyttöä helpottavien ja laatua parantavien oheispalveluja aikaan saamisessa.
Tavoitteena on niin ikään, että Tekesin innovaatiorahoitusta ohjataan nykyistä enemmän suuntaan, jolla tuetaan hankintayksiköiden toiminnan kehittämistä innovatiivisten hankintojen, sosiaalisten kriteereiden ja markkinoita huoltavien hankintojen toteuttamista ja näihin liittyvää osaamisen kehittämistä.
Toimenpiteet tavoitteen saavuttamiseksi
12.Kuntaliitto tukee kuntien kykyä hyödyntää markkinoita työllisyyttä ja innovaatioita tukevalla tavalla. Keinoina tässä työssä ovat aktiivinen osallistuminen lainsäädäntöhankkeiden valmisteluvaiheessa, kuntien tukeminen hankintaan liittyvien linjausten laadinnassa ja hyödyntämisessä viestinä markkinoille, bechmarkkaus asiakkaan valintaa hyödyntävistä toimintamalleista, verkostoyhteistyön kehittäminen kuntien välille, hankintayksiköiden neuvonta ja koulutus sekä
toimiva vuoropuhelu yrittäjäjärjestöjen kanssa ongelmien tunnistamiseksi.
13.Kuntaliitto tukee kuntia avoimen datan mahdollisuuksien hyödyntämisessä rajapintapalveluja kehittämällä ja hyviä käytäntöjä levittämällä.
14.Kuntaliitto tukee hankintojen organisointiin liittyvää kehittämistyötä osana kuntaverkostojen toimintaa, osallistumalla aihetta käsittelevien kehittämisohjelmien toteuttamiseen sekä levittämällä tietoa hankintojen organisoinnin hyvistä
käytännöistä ja tukemalla kuntia innovatiivisiin hankintoihin tarjolla olevan Tekes rahoituksen hyödyntämisessä.
4.4. Yrittäjyyden edistäminen ja yritysten innovaatiokyvyn vahvistaminen
Tavoitteena on, että kunnat ovat alueellaan vahvoja kehittämistoimintaa tukevien
verkostojen luojia ja ylläpitäjiä ja että aluekehittämisen rahoitusinstrumentit antavat
kunnille tässä työssä tarvittavaa tukea.
Kuntien rooli pienyritysten tukitoimien kohdentumisessa ja niiden kehittämistyön tukena on tunnistettu ja otettu huomioon yrityspalveluiden valtakunnallisessa organisoinnissa ja rahoituksessa.
Toimenpiteet tavoitteen saavuttamiseksi
15.Kuntaliitto tukee kuntien elinkeinotoimen / kehittämisyhtiöiden toiminnan kehittämistä tekemällä tiivistä yhteistyötä kuntien, ministeriöiden ja niiden alaisten
kehittämisorganisaatioiden (esim. Elyt, Finnvera, Finpro, Tekes) kanssa yrityspalveluiden työvälineiden (sähköiset palvelut), toimintatapojen ja rahoituksen
kehittämiseksi. Tätä tavoitteen edistämiseksi Kuntaliitto esittää yhteistyön kehittämismahdollisuuksia kartoittavan selvityksen ja sitä palvelevien kokeilujen
toteuttamista.
16.Kuntaliitto vaikuttaa rakennerahasto-ohjelmien suunnitteluun ja toteutukseen
niin, että ne tarjoaisivat mahdollisimman käyttökelpoisen työkalun alueen elinvoimaisuuden kehittämiseen sekä tukee kuntia ja niiden kehittämisyhtiöitä rahoituksen hyödyntämisessä.
17.Kuntaliitto osallistuu aktiivisesti kansallisen alue-, kaupunki-, maaseutu- ja saaristo-politiikan linjauksiin elinvoimapolitiikkaa ja eri alueiden luontaisia menestystekijöitä korostaen
18.Kuntaliitto tukee kuntien päätöksentekoa elinvoimapolitiikan organisoinnissa
(kuntataso ja ylikunnallinen yhteistyö) kokoamalla ja levittämällä tietoa hyvistä
käytännöistä.
19.Kuntaliitto tukee kuntien toimia innovaatioiden syntyä ja kehittymistä tukevien
yritysverkostojen ja niihin liittyvien osaamista tukevien neuvonta ja tutkimuspalveluiden rakentumiselle paikallisista lähtökohdista. Keinoina ovat hyvien
käytäntöjen levittäminen ja edunvalvonta kehittämisrahoituksen suuntaamisessa.
4.5. Osaamisen vahvistaminen
Tavoitteena on että ammatillisen koulutuksen merkitys alueen elinvoiman kehittämisessä tunnistetaan ja tunnustetaan. Kunnat kantavat vastuun nuorten ammatillisesta
koulutuksesta, asettavat sille strategiset tavoitteet ja arvioivat niiden toteutumista.
Ammatillinen aikuiskoulutus tarjoaa elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti aikuisille mahdollisuuden ammattitaidon laajentamiseen ja syventämiseen. Lisäksi se
tarjoaa aikuisille mahdollisuuden alan vaihtoon elinkeinorakenteiden muuttuessa.
Ammatillinen aikuiskoulutus perustuu selvitettyyn ja monipuoliseen ennakointitietoon.
Siirtymät koulutusasteelta toiselle ja koulutuksesta työelämään ovat mahdollisimman
joustavia.
Toimenpiteet tavoitteen saavuttamiseksi
20.Tulevaisuuden ammatit eivät välttämättä jäsenny samankaltaisiksi kokonaisuuksiksi kuin nykyisin. Tästä syystä Kuntaliitto haluaa vahvistaa pakallistason
päätäntävaltaa koulutuksen suuntaamisessa. Koulutustarpeen ennakointi ja siihen liittyvä osaamisen kehittäminen on keskeinen osa tätä tavoitetta.
21.Kuntaliitto toimii yhdessä kuntien kanssa oppilaitosten ja yritysten välisen vuorovaikutuksen kehittämiseksi ja työelämän tarpeita vastaavan aikuiskoulutuksen kehittämiseksi, jossa korostuu aikaisempaa enemmän ihmisten osaamiskapeikoiden täydentäminen tutkintoihin tähtäävän koulutuksen sijaan.
22.Tavoitteena on edunvalvonnan keinoin turvata kuntien taloudelliset edellytykset
pitkään työttömänä olleiden henkilöiden työllistämisen edistämiselle. Keskeinen
toimenpide on ponnistelut työllisyyden kuntakokeilun syventämiseksi ja laajentamiseksi sisällöllisesti kattamaan kaikki työmarkkinatuen saajien tarvitsemat
työvoimapalvelut ja toiminnan mahdollistavat lakimuutokset kokeilukunnille.