silta-07-2015
Juuso Laitinen Tamperelainen seurakuntalehti ”Jake” ja ”Elwood” sekä muut svengaavat varattomien hyväksi. Sivu 4 sekä tapahtumaliitteen sivut 1 ja 6 Heinäkuu 2015 i.fi siltaleht Costello Hautamäen ura alkoi rippikoululeiriltä. Kesä kuluu keikoilla ja kanootissa. Sivut 8–10 Sotilas kirjoitti kirjettä morsiamelleen elokuussa 1944 sivu 16 Hannu Jukola Pekka Kyytinen/ SA-Kuva Rami Marjamäki Aapo Savisaari ja muut innostuivat mediarippileiristä sivut 6–7 Raamattu kulkee Eija Vilppaan mukana joka paikkaan sivu 20 Hannu Jukola Vesille Costin mieli 2 SILTA 7/2015 PÄÄKIRJOITUS Kirsi Airikka vt. päätoimittaja heinäkuu Tampere 1.7.2015 Miltä maistuisi mediapaasto? Suomalaisista on tullut innokkaita verkko- ja yhteisöpalveluiden käyttäjiä. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan 86 prosenttia väestöstä käyttää Internetiä. Sosiaalisen median, blogien ja keskustelupalstojen käyttö on yleistynyt viime vuosina. Verkko- ja yhteisöpalvelut helpottavat monin tavoin ihmisten arkea. Ne voivat myös lisätä ihmisten yhteisöllisyyttä. Asialla voi kuitenkin olla myös kääntöpuolensa. Monien tutkimusten mukaan verkko- ja yhteisöpalvelujen sekä median runsas käyttö syövät aikaa ihmissuhteilta ja aidolta läsnäololta. Ongelmat vain pahenevat, jos media alkaa aiheuttaa ihmiselle riippuvuutta. ” 5.7. Apostolien päivä – Herran palveluksessa Tänään ollaan Ukkosenjylinän poikien seurassa. Jeesuksen seuraaminen ei ole mitään hyssyttelyä! Rajuilma puhkesi, vettä satoi rankasti, tulva nousi vaan; talo sortui kokonaan. Toisessa säkeistössä viisas mies rakentaa kalliolle, ja talo kestää sortumatta ja seisoo paikallaan. 12.7. Rakkauden laki Kultainen sääntö kuulostaa paljon helpommalta kuin käsky rakastaa vihollista. 2.8. Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa Vanhan testamentin Joosefin talousviisaus pelasti egyptiläiset ja muitakin nälältä. Hyvät neuvot ovat kaikkina aikoina tarpeen. 19.7. Kirkastussunnuntai Jumalan Pojan kirkastumisen ja kasteen hetkellä kuullaan sama Jumalan ääni pilvestä: Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä. 26.7. Totuus ja harha Tyhmä mies hiekalle rakensi on Einojuhani Rautavaaran verraton laulu, joka oli ehdolla virsikirjaankin. Kansan laulum essu Kirkko järven rannas sa Teisko n kirko lla su 12.7 . klo 18 METSÄ KIRKKONI OLLA SAA Osa Immi Hellénin Paimenpoika-runosta on jäänyt elämään. Sillä arvostellaan jumalanpalveluksen kaavamaisuutta tai kuvataan syvää suhdettamme metsään. Tässä ei ole koko runo. Paimenpoika joutui olemaan työssä silloin, kun muut olivat kirkossa. Kontista löytyi onneksi äidiltä saatu virsikirja, ja niin metsästä tuli sillä kertaa kirkko. Itsekin vietin alkukesästä hyvän hetken Rajalan metsäkirkossa nuorten kanssa virttä veisaten. PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio Asta Kettunen Viime vuosina tekemäni havainnot vahvistavat tätä väitettä. Esimerkki 1: Ryhmä teinityttöjä odottelee elokuvan alkamista elokuvateatterissa. Tytöt eivät juttele keskenään, vaan jokainen syventyy älypuhelimeensa. Esimerkki 2: On meneillään illallinen luonnonpuiston safariravintolassa Keniassa. Tähtitaivas kimaltelee ja viidakosta kantautuu eläinten ääniä. Terassilla aterioiva pariskunta on uppoutunut päätelaitteisiinsa, rouvalla on edessään kannettava tietokone, miehellä älypuhelin. Esimerkki 3: Bussissa matkustava äiti syventyy älypuhelimeensa eikä puhu lapselleen. Rattaissa istuva pienokainen hakee katsekontaktia muihin matkustajiin. Esimerkki 4: Liikenteessä ja kaduilla näkee päivittäin ihmisiä, jotka kävelevät tai ajavat pyörällä tai autolla älypuhelinta näppäillen. Esimerkki 5: Ystävä on riidellyt puolisonsa kanssa sosiaalisen median käytöstä. Aviomiehen mukaan vaimo käyttää liikaa aikaa yhteisöpalveluihin, mikä on poissa perheeltä ja parisuhteelta. Jokainen voisi jatkaa tätä listaa. Nykyiset laitteet mahdollistavat nettiyhteyden melkein missä vain. Se johtaa helposti siihen, että laitteisiin syvennytään vähän väliä. TULEVAT PYHÄT 1.7.–5.8.2015 En usko, että kukaan lakkaa olemasta, vaikka hän edes hetkeksi luopuisi sosiaalisesta mediasta. Kierteen voisi ehkä katkaista mediapaasto. En usko, että kukaan lakkaa olemasta, vaikka hän edes hetkeksi luopuisi sosiaalisesta mediasta. Hyvää voisi tehdä sekin, että jättäisi päätelaitteet kokonaan tauolle muutamaksi päiväksi. Mediaähkyn sijaan aivoille voisi tarjota lepoa sekä virikkeitä vaikkapa hyvän kirjallisuuden, musiikin ja luontokokemusten parissa. Kesäloma tarjoaa oivan mahdollisuuden aitoon läsnäoloon, ihmisten kohtaamiseen sekä elävästä elämästä nauttimiseen. Virkistävää kesää! ✦ HELMI Samasta ilmiöstä on kirjoittanut Tiimi-lehdessä Aino Majava, joka työskentelee A-klinikkasäätiön viestintäpäällikkönä. Hänen mukaansa saksalaistutkimuksessa havaittiin, että netin käyttöä oli vaikeampaa vastustaa kuin tupakointia, syömistä, shoppailua tai nukkumista. ”Ihmisenä olemiseen kuuluu luonnollinen riippuvuus yhteisöstä ja sitä koskevasta tiedosta. Sosiaalisen median tarjoama yltäkylläisyys on kuitenkin vielä niin uutta, että luonnolliset säätelykeinot puuttuvat. Riippuvuudesta tulee ongelma silloin, kun toiminta tuottaa syyllisyyttä ja vaikeuttaa elämää”, kirjoittaa Majava. Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. - - - Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. (Luuk. 6:27–31) Silta 7/2015 Jussi Laitinen kysymystä 3 Suurella Sydämellä uuteen osoitteeseen Tampereen Suurella Sydämellä -toiminta on siirtynyt uuden verkko-osoitteen, vapaaehtoistyo.fi:n, alle. Toiminta on kuitenkin kesätauolla 2. elokuuta asti. Tampereen osalta vanha osoite on juuri lakannut toimimasta. Kirkkopalvelut toi uuden verkkopalvelun markkinoille vapaaehtoistoiminnan koordinoimiseksi. Taustalla on myös kiista Kirkkopalvelujen koordinoiman Suurella Sydämellä -vapaaehtoistoiminnan verkko-osoitteesta. Vapaaehtoistyo.fi on voittoa tavoittelematon palvelu. Suurella Sydämellä -toiminta on Tampereen seurakunnissa kehitetty ja kymmenen vuoden ajan käytössä ollut toimintamalli. vapaaehtoistyo.fi/tampere Polun opaskartan on laatinut Leena Silfverhuth. Runomessun toteuttajia: Pia Lehtinen, Sirkka Allén, Seija Karvinen, Satu Saarela-Majanen, Reijo Saarinen ja Aimo Tikka. Millainen on runomessu? ❶ ❷ Miten idea syntyi? – Idea syntyi talvella. Kirkkoherramme Jussi Mäkinen lupasi, että voin asiasta kiinnostuneena toteuttaa runomessun luomakunnan messun sijasta, joka minulla on ollut milloin ulkoilmamessuna milloin sisällä joka kesä Härmälässä. Myös lähikirkon pastori Päivi Repo suhtautui asiaan myötämielisesti. – Ajankohdaksi valikoitui 5.7., koska 6.7. on Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä. Kirkollisesti 5.7. on Apostolien päivä. ❸ Mitä messussa tapahtuu? – Runomessun osat koostuvat ainoastaan runoista. Tällä kertaa saarnassa on myös muuta kuin runoja. Lisäksi olem- me saaneet Härmälän kirkkoon datatykin, ja tarkoitus on näyttää luontokuvia huilumusiikin soidessa. Runoja tulkitaan eri tavoin kuvan muodossa. – Koska oma kanttorimme on lomalla, Paula Sirén ruotsalaisesta seurakunnasta kiinnostui asiasta ja tuli mukaan messuun huiluineen. Me harjoittelemme seurakuntalaisten kanssa messuun valitsemiani, netistä löytämiäni ja ystäviltä saamiani runoja. – Runot ovat hengellisiä ja eri maiden runoilijoiden kirjoittamia. Seurakuntalaisemme ovat aktiivisesti tässä prosessissa mukana ja toteuttavat yhdessä tämän messun. Se vaatii harjoitusta ja yhteisiä kokoontumisia. ❹ Miten messuun tulevat kuvat valikoituvat, Jorma Lehti? – Tutustuin Satuun ja Paulaan äitini siunaus- ja muistotilaisuuden yhteydessä. He auttoivat meitä niin paljon surun hetkellä virka-aikaan katsomatta, että nyt on hienoa, kun voin tehdä jotain auttaakseni heidän projektiaan. – Sain aika vapaat kädet valita kuvat. Kuvat valikoituvat musiikin mukaan, ja esimerkiksi Lapin kesä on minulle rakas aihe, sillä vietän paljon aikaa pohjoisessa. ❺ Onko jo kuvien ottamisessa jotain runollista? – Kuvien ottaminen on nykyvälineillä prosessi, jonka lopputulos, se kuvaruno, syntyy vasta myöhemmin kuvankäsittelyssä. – Luontokuvaus on isolta osalta luonnon tuntemista ja sen kunnioittamista. Kuvauskohde, sen tavat ja aikataulu on tunnettava hyvin, jotta voi valmistautua. – Luontokuvaus on siis myös etsimistä ja näkemistä, eikä sitä voikaan tehdä, ellei nauti luonnossa kulkemisesta. Laukaisimen painallus on lopulta aika pieni osa kokonaisuudessa. Joskus käy niinkin, että kuva löytyy vasta kotona katsellen. ✦ Asta Kettunen Hiljaisuuden polun idea lähti keväällä Hoitokodin vs. pastorin, Tuula Lehdon, ajatuksesta. Se on saatu auki henkilökunnan ja vapaaehtoisten yhteistyönä. Metsäpolulla ja sisäpihalla sijaitsevat pysähdyspaikat Ilo, Toivo, Suojelus ja Rukous. Levähtää voi Hiljaisuuden majassa. Opaskarttaa on saatavilla keskiaulan ja pääaulan tuulikaapeista. Polun avajaisia vietettiin runojen ja laulujen kera. – Potilaat ovat tykänneet polusta kovasti, kertoo yksi hankkeen puuhaihmisistä, Vuokko Salonen. Tiimiin ovat kuuluneet myös Anita Niemelä, Paula Alatalo ja Johanna Vilen. Polku on paikoillaan 13. elokuuta saakka. Vapaaehtoiset huolehtivat kesän aikana polun kukkien kastelusta ja siisteydestä. Asta Kettunen Vuokko Salonen Härmälän kirkossa pidetään ensi sunnuntaina runomessu. Mistä on kyse, pastori Satu Saarela-Majanen Tampereen Eteläisestä seurakunnasta? – Runomessuja on ollut muutamia ympäri Suomea, eri seurakunnissa. Jonkinlaisia ideoita runomessuun löytyy ev. lut. kirkon Sakastista. Tampereella runomessu on tiettävästi ensimmäinen laatuaan, myös meidän seurakunnassamme. Pirkanmaan Hoitokodille oma Hiljaisuuden polku Runomessu Härmälässä • 5.7. kello 10 • Härmälän Martat kahvittavat messun jälkeen ulkona • Messun yhteydessä pyhäkoulu Hiljaisen polun maisemaa 4 SILTA 7/2015 Omalle opintopolulle Tampereen kaupunki etsii uusia sijais- ja tukiperheitä lapsille ja nuorille. Syksyllä alkaa kaksi uutta valmennusryhmää sekä valmennusta tukiperheeksi aikoville. Mukaan pääsee ottamalla yhteyttä osoitteeseen [email protected] tai numeroon 040 800 4200. Lisätietoja löytyy Tampereen kaupungin internetsivuilta. Tukiperhettä odottaa noin 150 lasta. Oppisopimuksen ennakkojakso tarjoaa työnantajalle uudenlaisen mahdollisuuden kohdata nuoria osaajia. Tampereen seudun ammattiopisto Tredun järjestämä kokonaisuus on osa ammatillisen peruskoulutuksen valmentavaa koulutusta. Ensimmäinen koulutus alkaa syksyllä. Koulutukseen pääsee opintopolku.fi kautta, josta saa lisätietoja. Hakuaika päättyy 21.7. Hannu Jukola Sijaisperheitä kaivataan ! ukaan Tule m nseuraree tampe t.fi/kesa kunna Ajanvarauspalvelu nyt myös kuulo- ja puhevammaisille Tampereen kaupungilla on otettu käyttöön tekstiviestiajanvaruspalvelu. Se on tarkoitettu tamperelaisille kuulo- ja puhevammaisille, jotka eivät pysty soittamaan Tampereen kaupungin terveyspalveluiden neuvonta- ja ajanvarausnumeroon 03 10023. Kuulo- ja puhevammaiset henkilöt voivat varata ajan oman terveysaseman (lukuun ottamatta Omapihlaja Hervannassa ja Kehräsaaressa) lääkärille ja hoitajalle lähettämällä tekstiviestin numeroon 040 639 7700. Tekstiviestejä voi lähettää kello 7:n ja 22:n välillä. Terveydenhuollon neuvonnasta vastataan tekstiviesteihin mahdollisimman pian ja tarvittaessa esitetään lisäkysymyksiä. Tekstiviestissä on oltava aikaa tarvitsevan henkilön nimi, henkilötunnus sekä tieto siitä, minkä vuoksi aikaa varataan. Numeroon ei oteta vastaan puheluita. Hätätilanteissa asiakkaat voivat mennä suoraan päivystykseen, Acutaan, tai lähettää tekstiviestin hätäkeskuksen kuulovammaisten hätänumeroon, jonka saa esimerkiksi Kuurojen liiton tai Kuuloliiton työntekijöiltä. Kuulo- ja puhevammaisia henkilöitä palvelee myös kaupungin sähköinen ajanvaraus. Seurakuntien kesässä on tarjolla myös lasten tapahtumia. Kirkko mukana kesässä K tampere.fi/terveyspalvelut tampere.fi/soteasiointi Reijo Haapalainen esän kaupunkitapahtumat tuovat kirkon keskelle kylää. Lapsille on tarjolla monenmoista puuhaa Kukkaisviikkojen lastentapahtumassa 28. heinäkuuta kello 11–15 Keskustorilla. Askartelun ja pöytäpelien lisäksi tapahtumassa tehdään suurta rukousryijyä, johon kaikki voivat solmia oman rukousnauhansa. Paikalla on myös Tampereen seurakuntien oma eläinhahmo Leku Leijona. Tapahtuma on osa seurakuntien päiväkerhojen 70-vuotisjuhlavuotta, kertoo varhaiskasvatustyön johtaja Kirsi Hakala. – Vuonna 2015 tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun ensimmäinen päiväkerho aloitti toimintansa Turun tuomiokirkkoseurakunnassa. Sen jälkeen toiminta on laajentunut kirkon monimuotoiseksi varhaiskasvatukseksi ja kehittynyt yhdeksi kirkon kasvatustyön menestystarinoista, Hakala iloitsee. Tapahtumien yössä veisataan ja svengataan Tampereen Tapahtumien yötä vietetään torstaina 6. elokuuta. Myös Tampereen seurakunnat on ilossa mukana. Tuomiokirkossa lauletaan yhteislauluja Syntisen virsikirjasta ja nautitaan Hanhiniemi-Rauhala MAD -duon musiikista kello 21. Moro-lehden lukijat äänestivät illassa laulettavat laulut Jaakko Heinimäen Syntisen virsikirjasta. – Joskus ihminen voi kokea iskelmäsanoituksen tavoittavan virttä paremmin sen tunteen, minkä suuri suru tai valtava onni meissä kirvoittaa. Syntisen virsikirja vastaa juuri täl- laisten ihmisten tarpeisiin. Kirjassa on runsaasti perinteiselle virsikirjalle vieraita laulua, mutta myös virsistä parhaimmat, kertoo illan isäntä, pastori Jaakko Heinimäki. Aleksanterin kirkossa puolestaan svengataan Suomen ensimmäisessä Blues Brothers -messussa kello 19. Messumusiikkina ovat Blues Brothers -elokuvasta tutut kappaleet esitettyinä aina saksofoneista svengaavaan kuoroon ja blues-bändiin asti. – Kuten veljet elokuvassa, nytkin ollaan liikkeellä myös hyvällä asialla, sillä messussa kerätään kolehti varattomien ruoka-avun tukemiseksi, kertoo messussa saarnaava Ari Santaharju. – Hengenravinnon lisäksi Blues Brothers - messusta saa ravintoa myös vatsalle, sillä tilaisuuden jälkeen on tarjolla keittoa armeijan soppatykistä. Jazzahtavamman musiikin ystävät suunnistavat Tapahtumien yönä saksofonisti Esa Pietilän konserttiin Vanhaan kirkkoon kello 18. Vapaamuotoisessa, improvisoidussa kirkkokonsertissa kuullaan muun muassa Bachin musiikkiin ja virsisävelmään perustuvat improvisaatiot. Ohjelma maksaa 10 euroa. Lasten Tapahtumien yötä vietetään Väinö Linnan aukiolla kello 15–19. Luvassa on vanhanajan pihaleikkejä, kuten hernepussin heittoa ja pöytäpelejä. Askartelun lisäksi pidetään spontaaneja laulutuokioita. Tapahtumien yön konsertti Lasten Katedraalissa kuullaan kello 19. Konsertissa esiintyvät nuoret kesämuusikot. ✦ Eva Wäljas Lisää Blues Brothers -messusta tapahtumaliitteen sivuilla 1 ja 6. SILTA 7/2015 Diakonian päivystysnumerot tärkeitä kesällä Partiolaiset ja Mosambik Yhteisvastuun kohteiksi Ensi vuoden yhteisvastuuvaroin Suomessa torjutaan lasten ja nuorten syrjäytymistä partion avulla muun muassa tukemalla köyhistä perheistä tulevien lasten ja nuorten partioharrastusta. Tukea saa myös Sisupartiotoiminta, jossa lapset ja nuoret ovat pääosin aisti-, liikunta- ja kehitysvammaisia. Ulkomaisena kohteena on Kirkon Ulkomaanavun Mosambikin maaohjelma, jossa tuetaan köyhien kaupunkiyhteisöjen erityisesti nuorille ja naisille suunnattuja säästö- ja lainaryhmiä. Tuomiokirkkoseurakunta on saanut diakonian päivystyspuhelimen. Nyt virkailijan puheille pääsee yhdestä numerosta. – Diakonian puhelin on tärkeä etenkin loma-aikoina, koska ei tarvitse soittaa monen työntekijän vastaajaan, sanoo seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Anna-Leena Mansukoski. Päivystäjä ohjaa oman alueen työntekijälle, kertoo vastaanottoajoista, diakonian ruoka-avusta tai välittää soittopyynnön. Vastaanottoajan varaus onnistuu, jos päivystäjä on soittajan alueen työntekijä. Harjussa päivystyspuhelin on ollut jo vuosia, ja Messukylässäkin on tänä vuonna avattu linja. Puhelimeen voivat soittaa Kalevan, Pyynikin ja Tuomiokirkon lähikirkkoalueilla asuvat. Numerosta 040 804 9999 tavoittaa diakoniatyöntekijän maanantaista torstaihin kello 10–12. Numeroon ei voi jättää viestiä. Lisätietoa liitteen sivulla 8. tampereenseurakunnat.fi/ tukea_ja_apua/avoin_kirkko Mari Hovi Pärekorista ruoka-apua pahimpaan hätään Aleksanterin kirkossa kävijä voi ihmetellä, mitä pärekori tekee kirkon eteisessä. Siellä se on ollut toukokuusta alkaen seurakunnan diakonian järjestämän Leipäkirkon peruina. Kirkossa kävijällä on mahdollisuus osallistua lähimmäisten auttamiseen käytännön toimin. Koriin voi tuoda huoneen lämmössä hyvin säilyviä elintarvikkeita, kuten säilykkeitä ja tee- tai kahvipaketin. Ruokaa tarvitseva voi ottaa korista pika-apua itselleen. – Uusi pärekori on kuin kolehtihaavi. Sinne tuotu ruokalahja menee nopeasti sitä todella tarvitsevalle, kertoo Kaija Jääskeläinen, yksi päivystävistä seurakuntalaisista. Idea on lähtöisin Tampereen Tuomasmessun diakoniaryhmästä. Jääskeläinen ei ole kuullut, että muualla olisi vastaavaa toimintaa. Idea on kuitenkin valmis varastettavaksi. – Ruuan tarve on aina suuri, sehän näkyy RuokaNyssenkin jonoissa. Tämä meidän kori ei ongelmaa ratkaise, mutta se toivottavasti tuo asian näkyviin myös kirkossa kävijöille. Aleksanterin kirkko toimii arkisin Avoimena kirkkona, matalan kynnyksen kohtaamispaikkana. – Jokainen syy tulla kirkkoon on yhtä oikea. Kuuntelemme, keskustelemme ja rukoilemme, jos kirkkovieras haluaa. Mutta tarjoamme myös teetä tai kahvia. ✦ Asta Kettunen Nyt voi pyöräillä kaiken ikää Aleksanterin kirkon kolehtikoriin saa viedä säilyvää ruokaa, ja tarvitseva voi ottaa siitä pika-apua itselleen. Koria kannattelevat Avoimessa kirkossa Olavi Salminen, Kaisu-Leena Taulu ja Arja Vettenranta. ”Uusi pärekori on kuin kolehtihaavi Koukkuniemeen sijoitetut riksapyörät on otettu käyttöön. Heikiksi ja Kaijaksi nimetyillä pyörillä ajettiin ensimmäiset matkat kesäkuussa Koukkuniemen kesämarkkinoilla. Samalla käynnistyi Pyörällä kaiken ikää -toiminta. Riksapyörällä kyytiä tarjotaan kaikille, jotka itse eivät pysty pyöräilemään. Pyöräilyn hurmasta pääsee nauttimaan kaksi kyytiläistä. Sähköavusteisia pyöriä ajavat vapaaehtoiset pyöräluotsit. Pyöräluotsiksi pääsee käytyään läpi koulutuksen. Kahden Koukkuniemeen sijoitetun pyörän nimistä järjestettiin kilpailu. Kilpailuun saatiin reilut 70 ehdotusta, joista Tampereen vanhusneuvoston laatujaosto valitsi Heikin ja Kaijan. Vaikka kaupungin hankkimat pyörät ovat Koukkuniemessä, niitä voivat tilauksesta käyttää muutkin kuin Koukkuniemen asukkaat. Tampereella Pyörällä kaiken ikää -toiminta alkoi Tampereen polkupyöräilijät -yhdistyksen, Tampereen kaupungin, Pyöräliiton, Mummon Kammarin ja Liikenneviraston yhteistyönä. Toimintaan liittyviä tapahtumia on luvassa. pyorallakaikenikaa.fi KESÄLOMALLE MUKAAN Liikunta Kotiapteekki Kehon tuet Apuvälineet Hygienia Haavanhoito Virtsankarkailu Katetrit FENNO MEDICAL OY 5 ssa rjoukset verko Katso kaikki ta Voimassa 15.8.2015 asti. Ensiapulaukku 23 90 09 276 360 [email protected] Sähköhammasharja 26 00 Niskatyyny 39 90 TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN Uutuus Istuinsuoja autoon 1150 6 Silta 7/2015 Oppituntien teemoista työstetään videoita ja kuvakollaaseja. Aapo Savisaari (vas.), Miro Viitanen, Emma Saari, Eemeli Rintamäki ja Nella Lindberg työn touhussa. Mediarippileirillä blogata Kesän erikoisuus, mediarippileiri, houkutteli 23 Tampereen Eteläisen seurakunnan rippikoululaista Ilkon leirikeskukseen Kangasalle. Rippikoululaiset työstivät oppituntien teemoista videoita, kuvakollaaseja ja Internetsivuja pienryhmissä. Teksti: Pieta Parkkinen Kuvat: Rami Marjamäki N uorisotyönohjaaja Jussi ”Kaapo” Kososen aloittees- ta järjestetyllä leirillä opetussisältöjä on käsitelty median avulla. – Evankeliumihan on todellista viestintää, joten rippileirin ja median yhdistäminen toimii hyvin. Vaikka opetussisältö olisi paikoitellen ohuempaa, uskon muistijäljen olevan pysyvämpi kuin tavallisen rippikoulun jälkeen, Kosonen toteaa. Leirin teknisenä asiantuntijana on toiminut Rami Aalto ja pastorina Kaija Karvala. Isosille järjestettiin ennen leiriä koulutusviikonloppu teknisten taitojen, kuten suoratoiston eli striimauksen, harjoittelemiseksi. Blogipäivityksiä ja suoria lähetyksiä Mediarippileirille haki tavanomainen määrä nuoria. Osa nuorista, kuten lyhytelokuvien tekemistä harrastava Aapo Savisaari, hakeutui leirille juuri mediateeman innoittamana. Erilainen oppimisympäristö kiinnosti myös Nella Lindbergiä, Eemeli Rintamäkeä, Emma Saarta ja Miro Viitasta. Leiriläiset ovat bloganneet eli kirjoittaneet leiriblogia leirin tapahtumista. Iltapäivisin videopalvelu YouTubesta on voinut seurata Ilkko Talkshow -nimistä suoraa lähetystä leiriltä. Päivän oppituntien teemojen pohjalta suunniteltu ohjelma on sisältänyt synnistä, Jumalasta, Jeesuksesta ja muista oppituntien aiheista tehtyjä haastatteluja, lyhytelokuvia ja kuvakollaaseja. Lisäksi nuoret ovat saaneet kertoa teoksistaan. Edellisen päivän Ilkko Talkshowta ohjaamaan päässyt Aapo Savisaari kertoo vastanneensa ohjelman kulusta ja kuvamiksaamisesta eli kamerakulmien valinnasta. – Lähetyksen sujuminen jännitti vähän, koska kerran Internetiin ladattua ei saa sieltä pois, Savisaari sanoo Myös osa iltaohjelmista on taltioitu. Rippikoulusisältöjen jakaminen Internetissä ei nuorten mielestä ole poikkeuksellista. He kertovat olevansa aktiivisia sosiaalisen median käyttäjiä, mutta päivittävänsä käyttäjätilejään harkiten. – Punnitsen tavallisesti tarkkaan, mitä itsestäni kerron ja mietin sitä, millaisen kuvan itsestäni annan, Aapo Savisaari kertoo. – Minulla on tili melkein kaikkiin tunnetuimpiin sosiaalisen median kanaviin, mutta käytän vain harvaa. Olen sosiaalisessa mediassa mutta en sosiaalinen mediassa, Eemeli Rintamäki jatkaa. Facebookia nuoret eivät käytä, vaan nimeävät suosikkimedioikseen muun muassa Instagramin ja Snapchatin kuvapalvelut, blogipalvelu Tumblrin ja verkkosivusto Redditin. Vain osalla heistä on leiriä edeltävää kokemusta videokuvaamisesta ja editoinnista. Silta 7/2015 7 Heikki Mäkitalo Kameraa tutkivan Miro Viitasen mukaan tietokoneella työskentely, kuten editointi, on ollut mukavaa. Rippikoulun voi käydä myös muualla. Kuvassa on palokuntarippikoululaisia Säkylässä vuodelta 2013. Nuorten ääni otetaan todesta Tee se itse -leiri, roolipelirippikoulu, urheiluvaihtoehto, polkupyöräripari… Tampereen seurakunnilla on tarjolla monenlaisia tapoja käydä rippikoulua. Kyse ei kuitenkaan ole nuorten kalastelemisesta mukaan, sanoo rippikoulupastori Jari Pulkkinen. – Me otamme nuorten äänen vakavasti, ja siksi otamme heidän toiveensa huomioon. – Tarve erityisrippikouluista on iso, ja vuosittain niitä järjestetään nuorten mielenkiinnon mukaan. Pulkkinen huomauttaa, että Tampereella 85–90 prosenttia tarjonnasta on tavallisia ripareita. Erityispainotusten lisäksi valikoimassa on muutamia pienryhmiä esimerkiksi kehitysvammaisille. Rippikoulun voi käydä myös Tampereen ulkopuolella, ja näille on tänä vuonna järjestetty kolme kevätosiota. – Tampereen ulkopuolella leiri- tai kaupunkijakson käy tänä vuonna noin 70 nuorta. Siinä on herätysliikkeiden tai järjestöjen järjestämiä, ja esimerkiksi urheiluripareita, mutta selkeästi tietyn ryhmän järjestämiä rippikouluja ei erotu joukosta. Tämän vuoden uutuudet Tampereella ovat kaksi Tee se itse -rippikoulua. Niillä nuoret pääsevät itse vaikuttamaan työskentelytapoihin ja sisältöön. Nuorten kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia on mietitty etukäteen. Siksi kädentaitojen hyödyntäminen, musiikki ja ilmaisu ovat osa leiriä. an ja striimataan Perinteet tärkeitä erikoisleirilläkin Miro Viitanen ja Eemeli Rintamäki pitävät tähänastisista tuotoksistaan parhaana lyhytelokuvaansa luonnonsuojelusta. Rintamäen käsikirjoittamassa, laupiaan samarialaisen tarinaa mukailevassa lyhytelokuvassa Viitanen näyttelee hyvätapaista nuorta, joka auttaa vanhusta laittamaan roskan roskakoriin. Aapo Savisaari ja Nella Lindberg kertovat olevansa tyytyväisiä ryhmiensä kuvakollaaseihin luomiskertomuksesta ja Jumalasta. – Myös kirjoitustehtävät ovat olleet mieluisia. Nautin siitä, kun saan ilmaista itseäni kirjoittamalla, Lindberg sanoo. Mediarippileirin erilaisuuden lisäksi isosten järjestämä ohjelma on ollut nuorten mieleen. Kehuja saavat myös leirikeskuksen hyvä ruoka, kauniit maisemat, omat vessat ja Internet-yhteys. Opittukin on. – Olen oppinut enemmän siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat Jeesuksesta, Rintamäki sanoo. – On ollut mielenkiintoista tarkastella uskontoa muiden ihmisten näkökulmasta ja huomata, miten se voi antaa voimaa elämään, Emma Saari lisää. Ensi kesälle ei suunnitella mediapainotteista rippikoulua. Rippikoululaiset eivät osaa sanoa, mikä puoliväliin ehtineellä leirillä on ollut kaikkein mukavinta. He uskovat, että paras on vasta edessä. ✦ tampereenrippikoulut.fi; #ripari2015 ”Evankeliumihan on todellista viestintää, joten rippileirin ja median yhdistäminen toimii hyvin. Yksi vaihtoehdoista on käydä rippikoulu palokuntanuorisoleirillä. – Palokuntarippikoulu on huippusuosittu. Tänä vuonna leiriosuuden suorittaa 27 rippikoululaista, kertoo järjestöpäällikkö Anssi Lamminen Länsi-Suomen Pelastusalan Liitosta. – Nyt jo kysellään vuoden 2016 leirin ajankohtaa ja sitä, milloin ripari-ilmoittautuminen aukeaa. Riparilaiset toimivat leirillä omana kurssinaan. Nuoret ovat suorittaneet rippikouluvuotta omassa kotiseurakunnassaan. Heillä on lisäksi ollut muutama turvallisuuteen liittyvä lisätehtävä. Tänä vuonna mukana ei ollut pirkanmaalaisia. Länsi-Suomen jäsenpalokuntalaiset ovat etusijalla. ✦ Asta Kettunen Jussi ”Kaapo” Kosonen Isos-as ia sivulla a 11 Leirin IT-asiantuntija Rami Aalto opastaa nuoria päivän aiheen teknisessä toteutuksessa. Ohjeita kuuntelevat Aapo Savisaari (vas.) ja isonen Linnea Kuusisto. 8 Silta 7/2015 Viihdyn hyvin metsän keskellä, mutta voi se johtua työstäkin, Costello Hautamäki miettii. SILTA 7/2015 9 ILON JA VALON SANOMAA Popedan musiikki on todistetusti vaikuttanut ihmisten elämään. Matkan varrella niistä tilanteista on kuultu monia tarinoita. Yksi kertoo ihmisestä, joka tatuoi selkäänsä Costello Hautamäen nimen. Naisella oli ollut kauhea lapsuus. Musiikin avulla hän pystyi unelmoimaan ja pääsemään irti hirvittävistä kokemuksistaan. Costellon SuomiLOVE -ohjelmassa esittämä kappale Tahdotko mut tosiaan kannatteli hänet elämään. TEKSTI: Asta Kettunen KUVAT: Hannu Jukola – Popeda välittää ilon ja valon sanomaa. Keikalla on iloisia ihmisiä sali täynnä, Costello painottaa. – Kolmen minuutin poppikappaleella ei maailmaa paranneta, sehän on kuitenkin viihdettä. Mutta jollekin tietyllä kappaleella on isompaa merkitystä, tai se herättää elämän syviä tuntemuksia. – SuomiLOVE:ssa nähdään, että jostain syystä aina joku biisi on se rakkain. Se osoittaa laulujen voiman: niissä on suurta tunnetta mukana. Riparilta se kaikki alkoi Tässä vaiheessa Hautamäkien nuorempi poika Alex puuttuu puheeseen ja huomauttaa, että Maata näkyvissä -festivaaleille kokoontuu vuosittain tuhansia nuoria. Eikä siellä esitetä pelkkää rokkia, vaan esimerkiksi räppiä. Hyvän tekemistä Costello Hautamäki on mukana Kaukajärven hyväksi järjestettävissä tempauksissa, sillä järvi on hänelle tärkeä. Hän suhtautuu muutenkin myönteisesti pyyntöihin tulla mukaan hyväntekeväisyystapahtumiin. Vesa-Pekka ”Costello” Hautamäki aloitti soiton harrastamisen 13-vuotiaana. Ensimmäisen bändinsä, Sensuurin, hän perusti kavereiden kanssa rippileirillä Teiskon Isosaaressa vuonna 1978. – Isosena ollut Tarvo Laakso opetti muutaman soinnun kitaralla. Innostusta siivitti mukaan tullut oma kitara. – Enkä millään olisi kehdannut ottaa sitä mukaan. Onneksi otin. Nykyään matkamuistoina kertyneitä kitaroita on kotona kymmeniä. Sensuurin musiikkilaji oli punk, koska tuo tyyli oli silloin pinnalla. 1970-luvulla Costello muistaa käyneensä kuuntelemassa ruotsalaista hengellisen musiikin yhtyettä nimeltä Jerusalem. Se on jäänyt mieleen, sillä pojat osasivat soittaa. Nykypäivän gospel-musiikista ei ole kummempaa käsitystä. Olisiko kyse siitä, ettei musiikki ole kovin korkealaatuista? ”Jokainen saa päätellä, mikä on totta ja mikä ei. Costello on laulanut Juice-kirkossa ja Beatles-kirkoissa. Hän on ollut myös tekemässä Hyvää morjensta Tampereelta -levyä, jonka tuotto ohjautui kehittyvien maiden pienyrittäjille. Keväällä hän esiintyi hoitokodissa Raholassa. Yksin on helpompi lähteä mukaan kuin Popedan kera. – Popeda on niin jäykkä instituutio, että sen liikuttelu vaatii paljon järjestelyjä. Yhtyeen jäsenet toimivat yksityishenkilöinä. Pate Mustajärvi on COSTELLO HAUTAMÄKI • Vesa-Pekka ”Costello” (Costi) Hautamäki. Taiteilijanimi Costello tulee muusikko Elvis Costellosta. • Syntynyt 11.9.1963 • Kitaristi, laulaja, tuottaja, säveltäjä, sanoittaja, miksaaja, äänittäjä • Yhtyeet: Popeda (1982–), The Neropats (1990–), Oz (2010–), Hanoi Rocks (2001–2003), Sleepy Sleepers (1982–1984), Sensuuri (1978–1981). Lauloi lapsena Pirkanpojat-kuorossa. • Nimikkokitara: Costellobird • Sooloalbumit: A Little Bit Crazy vuonna 1988, 13 Reasons to Rock vuonna 2003 ja Kun mies unelmoi 2013 • Pojat Jimi ja Alex ”Allu” Hautamäki soittavat Rockwallyhtyeessä ja ovat esiintyneet myös Popedan keikoilla sekä isänsä soolokiertueella. • Lisätiedot: costellohautamaki.com 10 Silta 7/2015 juuri ottanut pöydän Lietsun kirppikseltä ja lahjoittaa tuoton Romanian katukoirille. Koskettava hetki oli viimeksi Finlaysonin kirkossa hääjuhlassa laulettu Elämältä kaiken sain. – Taidan olla ensimmäinen, joka on soittanut Tuomiokirkossa sähkökitaraa. Muusikko ei ymmärrä alkuunkaan, miten joku voi väittää, ettei jokin soitin sovi kirkkoon. Tai miten ihmeessä jokin soitin olisi alempiarvoinen kuin toinen. Entä miksi kirkoissa ei meillä käytetä taustamusiikkia? – Malagassa kirkossa soi hiljaa urkumusiikki, ja siellä oli heti ihan toisenlainen tunnelma. – Freeman opetti minut käymään kirkoissa. Hän sanoi, että kun käyt jossain kaupungissa, kannattaa katsoa kirkon sisään. Kirkot ovat hienoja paikkoja. Kuuluisuudesta on muun muassa se hyöty, että tuntee ihmisiä, jotka tuntevat toisia ihmisiä. Niinpä parilla puhelulla voi saada hommatuksi vaikka urheilukengät yksinhuoltajaäidin lapselle. Tunnettuuden kääntöpuoliin kuuluu nykyään kaikenlainen nettihölötys ja -kiusaaminen henkilöllisyyden varastamisista lähtien. Hautamäki on kuitenkin saanut olla melko rauhassa nettikiusaajilta. – Onneksi ihmiset yleensä jättävät sellaisen omaan arvoonsa. Jokainen saa päätellä, mikä on totta ja mikä ei. Myönteinen fiilis Costello on niitä muusikoita, jotka luovat esiintyessään ympärilleen lämmintä ja myönteistä tunnelmaa. – Kun harrastuksesta saa työn, niin siitä tykkää, hän sanoo. – Kun vaan itte otat sen asenteen, ettet suhtaudu siihen liian vakavasti. – Esiintyminen on pieni osa muusikon työtä. Kun olet kymmenen tuntia tien päällä ja vihdoin pääset lavalle, onhan se mieltä nostattava hetki. – Joskus sä oot väsynyt, mutta aika positiivisia fiiliksiä siitä tulee, kun saadaan kone käynnistymään. Tilanne muistuttaa sadan metrin juoksua: kun ensimmäinen biisi pärähtää alkuun, se on aina yhtä hienoa, ajasta ja paikasta riipumatta. Olitpa Budokan-areenalla tai Köyliön Työväentalolla. Viime syksynä Costello soitti Roxetten lämppärinä Suomen- ja Baltian-keikoilla. – Eihän Roxette mikään päivän kuumin nimi ole, mutta niin paljon vaikuttanut musiikissa. Costellon käsikirjoittama musikaali Särkyneiden Sydänten Ilta sekä tuoreimmat soolokappaleet antavat viitteitä siitä, että kyseessä olisi tunneihminen. Sellaiseksi mies ei täysin tunnustaudu, vaan muistuttaa myös rock-meiningistä. – Jokaiseen lauluun pyritään saamaan jonkinlaista tunnetta. Hyvän biisin tunnistaa siitä, että siinä on jokin tunne. Jos onnistuu välittämään sen, on onnistunut. Hautamäki ihailee kirjailijoiden taitoja juonien ja henkilöhahmojen kehittelyssä. Laulun sanoittamisessa on jotain samaa: tehdä henkilöistä eläviä. – Kirjailija ottaa tekstiin asioita elävästä elämästä ja keksii loput. Biisin tekeminen on samanlaista. ✦ Kanootissa rauhoittuu kummasti. Vanhan arvostus kuuluu elämänarvoihin Vanhojen esineiden arvostus yhdistää Sanna ja Costello Hautamäkeä. – Mitään vanhaa ei olisi, jos kaikki olisi heitetty aikoinaan pois, Costello miettii. – Mullakin tämä asia meni aluksi ohi. Onneksi rouva sai minut käännytettyä, hän hymyilee. Toisen kaatopaikkajäte on toisen aarre: – Kaikki eivät näe vanhojen asioiden kauneutta, esineiden historiaa ja puhetta. Vanhalla on tarinoita kerrottavana. – Joku on ymmärtänyt tuonkin arvon, eikä ole vain paiskannut sitä roskiin, Costello sanoo viittilöiden vanhaan apteekkihyllyyn. Kun isännän kesät kuluvat keikoilla ja emännän päivät työmatkoilla, on järkevää, että luontopaikka on lähellä kaupunkia. se jo seisoo Kaukajärven rannassa perheen huvilana. Työtä projekti on vaatinut, eikä ole valmis vieläkään – ehkä ei koskaan. Talo on täynnä matkoilta ja kirpputoreilta löytyneitä aarteita, kunnostettua ja itse rakennettua. Aikaisemmin perhe mahtui kompaktisti pieneen rantamökkiin. Nykyään Costello on innostunut kanoottimelonnasta ja haluaisi osallistua Iijoki-soutuun. Mahtuisikohan se ensi kesän kalenteriin, hän pohtii. Ja ihmettelee, kuinka vähän Veden varrella Hautamäet etsivät purettavaksi vanhaa hirsitaloa, ja löysivätkin unelmien muumitalon Hämeenlinnasta valmiiksi purettuna. Nyt Kari Lahtinen Hyvää kesää kaikille ja rok, toivottaa Lacu Lahtinen. Edessä oli haastattelun jälkeen muun muassa keikka Tammerkosken Sillalla. järveä käytetään virkistysalueena. Kaukajärven yliuinnissa sunnuntaina 9. elokuuta hän rokkaa Jarkko Cavenin kera. Tapahtumalla tuetaan Pelastakaa Kaukajärvi -yhdistystä. Järven pohjasta löytyy kaikenlaista rojua. – Miten joku viitsii viedä järvelle sohvan, Hautamäki kummastelee. ✦ Lisätietoa: pelastakaakaukajarvi.fi ”Ärsyttävän” hyvä Popedan rumpali Kari ”Lacu” Lahtinen on toinen hyväntuulisuuden perikuva. Millainen Costello on hänen mielestään muusikkona ja työtoverina: – En oikeastaan pidä bändin jätkiä työtovereina, orkka on ryhmä ihmisiä, jotka on valinnut todella erikoisen alan ja sattumalta kasautunut yhteen eri syistä... Hän antaa kyllä vapaat kädet hoidella mun oman tontin. Oikein hyvin tulee kaikki kymmenen henkilöä toimeen keskenään, Lahtinen kertoo. – Muusikkona Costi on – niin kuin olen hänelle itselleenkin sanonut – ”ärsyttävän” hyvä, ja kun harvoin kuulen virheen, otan siitä kyllä kaiken irti :-) Keikoilla teistä molemmista pursuu iloa ja rentoutta. Mistä oikein revitte tuon myönteisyyden? – Kun pääsee tekemään sitä työnä, mitä on jo pienenä pojankoltiaisena haaveillut te- kevänsä, se on todella antavaa. Hyvää tuulta on mukava jakaa eteenpäin. Eikö rokkistaran pidäkään olla vihaisen tai etäisen näköinen? – Mullahan on salin paras istumapaikka Popedan konsertissa. Jäsen C taas on luonnostaan melko hyväntuulinen kaveri, ja tarve olla pelottava tai vihaisen näköinen ei kulje käsi kädessä Kaasua komisario Pepposen sanoitukseen kanssa... Toteat, että huolenpito omasta perheestä menee kaiken edelle. Jääkö keikkojen ja kaksosten hoidon ohella enää aikaa harrastuksiin? – Yritän silloin tällöin päästä potkimaan palloa ja talvisin pelaamaan sählyä. Costellon ura alkoi rippileirin säveltapailuista. Miten itse päädyit musiikin pariin? – Päihitin muutaman kaverin pulpettiin rummutuksesta, pääsin sitten katsomaan bänditreenejä ja jäin heti koukkuun rumpuihin. ✦ SILTA 7/2015 11 Isonen on the Road uudistaa isoskoulutusta TEKSTI: Pieta Parkkinen KUVA: Graeme Bigg M anchesterin hiippakunnan ja Tuomiokirkkoseurakunnan yhteinen isoskoulutus, Isonen on the Road, on kansainvälisen nuorisotyön uusi kokeilu. Vuoden mittaiseen koulutukseen on Suomesta valittu kuusi isosta ja apuopettaja. Valitut edustavat jokaista Tampereen suomenkielistä seurakuntaa. Isosta odottaa Manchesterissa työpari, jonka kanssa ohjataan esimerkiksi raamatturyhmiä. Kaikki leirille osallistuvat rippikoululaiset ovat suomalaisia. Yhteinen isoskoulutus on muodostunut pääosin ennakkotehtävistä ja niiden käsittelystä Skype-tapaamisissa. Nuoret ovat pohtineet muun muassa isosena olemiseen liittyviä teemoja, kuten hyvää johtajuutta. Myös iltaohjelmia on valmisteltu etukäteen. Nuorisotyönohjaaja Sanna Lehtisaari kertoo suomalaisten rippikouluperinteiden kiinnostavan anglikaaniseen kirkkoon kuuluvassa Manchesterin hiippakunnassa, jossa nuorisotyö on hyvin erilaista. – Heidän seurakunnassaan konfirmaatiolla ei ole vastaavanlaista nuorisokulttuurillis- ta merkitystä kuin luterilaisessa kirkossa. Nuori voidaan konfirmoida 12-vuotiaana tai yhtä hyvin 17-vuotiaana, Lehtisaari selittää. Antoisaa yhteistyötä Huhtikuussa tamperelaiset matkasivat Manchesteriin viikonloppuleirille. Leirin aikana he tutustuivat ystävyysseurakunnan toimintaan lähemmin, tapasivat seurakunnan työntekijöitä ja käsittelivät erilaisia opetuksellisia teemoja. – Nuorille on ollut todella hyödyllistä nähdä, miten erilaista elämä brittiläisessä yhteiskunnassa on, Lehtisaari sanoo. Hän uskoo, että Isonen on the Road -koulutuksen todellisen annin ymmärtää vasta jälkeenpäin. Loka-marraskuun vaihteessa manchesterilaiset matkustavat vuorostaan Tampereelle keskustelemaan siitä, mitä vuoden mittainen koulutus on opettanut. – Silloin saamme jakaa kokemuksemme. Minulla on jo nyt sellainen olo, että yhteistyö on opettanut enemmän kuin voi edes käsittää, Lehtisaari kertoo. Isonen on the Road -projektin viimeinen Skype-kokoontuminen järjestetään tämän vuoden joulukuussa. Suomalais-brittiläisen yhteistyön toivotaan jatkuvan tulevina vuosina. ✦ Autojen edulliset huollot ja korjaukset Vehmaisissa Rasulankatu 7, halli 8, 33730 Tampere MA-TO klo 8–16 ja PE klo 8–15 Palvelemme kesälläkin normaalisti! Isonen on the Road -koulutuksen nuoret tapasivat Manchesterissa huhtikuussa. Leirin ohjaajista kuvassa ovat Sanna Lehtisaari (vas.) ja Susie Mapledoram. Ammattilaiset palvelevat Selkä kuntoon Rentouta selkäsi! Lordos-selkälauta 95 € Tilaa www.lordos.fi tai poikkea Mephisto, Satamakatu 8, Tampere ® Lakiasiat LAKITOIMISTO RAJAMÄKI perunkirjoitukset ja perinnönjaot l avioerot ja ositukset l lasten huolto-, tapaamisja elatusasiat l testamentit, avioehdot ja edunvalvontavaltuutukset l kauppakirjat ja sopimukset l riitaoikeudenkäynnit l rikosoikeudenkäynnit Maksuton puhelin- ja sähköpostineuvonta Itsenäisyydenkatu 2, Tre 0400 638411 l VIKAKOODIEN LUKU JA NOLLAUS 25 € Käytössämme on uusi Bosch KTS 540 vikakoodinlukulaite ÖLJYNVAIHTO alkaen 10€/l + suodattimen hinta Kysy lisää asiakaspalvelusta tai varaa aika: p. 0400 497 294, [email protected], www.mhuoltamo.fi Martinus-palvelut Oy on sosiaalinen yritys, jonka taustalla on Martinus-säätiö ja Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä. M-Huoltamo on osa Martinus-palvelut Oy:tä Toimisto: Otavalankatu 12 A, 33100 Tampere Y-tunnus: 2474219-9 [email protected] Lue lehti netissä siltalehti.fi manchester.anglican.org/news/1663/isonen-on-the-road-up-and-running #stkakskakkone, facebook.com/stkakskakkone KOTI KAUNIIKSI Verhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolit Kankaista hyvät valikoimat. Valmistamme myös teille sohvia määrämitoilla, haluamallanne kankaalla. Verhoilua 25 vuoden kokemuksella Verhoiluliike Yli-Heikkilä Nyyrikintie 1, Tampere 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe Tiloissamme asiakaspaikkoja 70 hengelle JUHLAKESKUS Pitopalvelua myös haluamiinne tiloihin Kun on aihetta juhlaan... • muistotilaisuudet • perhejuhlat• ristiäiset Kalevan puistotie 7, 33500 TAMPERE, p. 0408 290 626 sähköposti: [email protected] www.mancester.fi 12 SILTA 7/2015 Koulutytöt johtavat kulttuuri muutosta Etiopiassa Lapsiavioliitot loppuivat. Tilalle ovat tulleet koulutus ja ammatti. TEKSTI JA KUVAT: Sari Lehtelä / Suomen Lähetysseura ETIOPIALAISISTA • Etiopian väkiluku on yli 90 miljoonaa (YK:n arvio 2012). Noin 40 prosenttia väestöstä osaa lukea. Odotettavissa oleva elinikä on noin 64 vuotta. • Etiopiassa ei ole varsinaisia sukunimiä, vaan toinen nimi on aina isän nimi. Siksi perheissä vaimolla ja miehellä on eri sukunimi. • Etunimellä puhutteleminen ei ole epäkohteliasta tai vähättelevää. T ytöt katsovat silmiin ja vastailevat reippaasti kysymyksiin Sirinkan koulun pihaluokassa. Ujous vain häivähtelee heissä. Nämä tytöt haluavat käydä koulua, eivät mennä alaikäisinä naimisiin, kuten heidän äitinsä ovat joutuneet tekemään. Jokaisella on unelma-ammatti: lääkäri, insinööri ja opettaja ovat suosikkeja. Hermela Ephrem (15) haluaa muusikoksi. Toimittajan pyynnöstä hän nousee laulamaan ja valitsee kappaleeksi Justin Bieberin laulun Baby, baby. Ääni vahvistuu laulun myötä. Esitys palkitaan taputuksin. – Kyllä, meidän joukostamme voi nousta Etiopian ensimmäinen naispääministeri, vastaa Tiblets Hayelom (14) kysymykseen. Tytöt hymyilevät iloisesti kuultuaan, että Suomessa on hiljattain ollut nainen presidenttinä 12 vuotta. Tyttökerhot muutosagentteina Sujuvasanainen Tiblets toimii Pohjois-Etiopiassa sijaitsevan Sirinkan kaupungin koulussa tyttökerhojen vetäjien puhenaisena. Tytöt muuttavat kulttuuria seudullaan. He järjestävät koulutusta ja kiertävät valistamas- sa kodeissa omissa naapurustoissaan. Koulutuksen sisältönä ovat vahingolliset perinteet, jotka elävät sitkeästi maaseudulla. Perinteisiin kuuluvat alaikäisten tyttöjen naittaminen, tyttöjen sukupuolielinten silpominen ja tyttöjen koulutuksen vähätteleminen ja estäminen. Viime vuosien aikana lapsiavioliitot ovat kokonaan hävinneet Sirinkan koulun alueella. Näin todistavat koulun johtajat, opettajat, oppilaat ja vanhemmat. Viidentuhannen asukkaan kaupungissa tämä merkitsee muutosta sadoille. Ikivanhojen tapojen juuriminen vaatii monien tahojen sitkeää työskentelyä, eivätkä tyttökerhot yksin ota kunniaa saavutuksesta. Sirinkan seudulla valtion, kirkkojen ja järjestöjen yhteistyö on ollut tehokasta, ja tyttökerhot ovat merkittävästi vauhdittaneet tavoitteen saavuttamista. Naimisiin jopa 13-vuotiaana Tyttökerhotoiminnan Sirinkassa käynnistänyt opettaja Alganesh Baynesagn kertoo, että tytöt suunnittelevat itse jokaperjantaisten kokoontumistensa sisällön ja tekevät vuosisuunnitelman teemoista. He keräävät tietoa kirjoista, radiosta ja televisiosta ja sihteeri kokoaa aineiston yhteen. Tytöt järjestävät koulutustapahtumia kerran kuussa kulloinkin ajankohtaisesta aiheesta kaikille oppilaille ja koulun henkilökunnalle. Jos tytöt saavat tietää, että jossakussa perheessä aiotaan naittaa alaikäinen tyttö, he raportoivat siitä kouluun. Rehtori pyytää perheen kouluun keskustelemaan. Jos keskustelu ei tehoa, rehtori ottaa yhteyttä viranomaisiin. – Ainakin neljä perhettä on keskustelun tuloksena perunut alaikäisen tyttärensä avioliiton, ja tytöt ovat saaneet jatkaa koulussa. Yksi näistä neljästä on nyt valmistumassa yliopistosta, kertoo Sirinkan koulun vararehtori Jaragl Niguse. Lapsiavioliittojen loppumisen ansiosta tytöt käyvät koulunsa loppuun ja parhaassa tapauksessa ehtivät hankkia ammatin ennen avioitumista ja lasten saamista. – Ennen seudullamme oli yleistä, että jopa 13-vuotiaat tytöt naitettiin, joten muutos on iso, Jaragl Niguse toteaa. – Suurin ilo on nähdä muutos tytöissä, kun heistä tulee rohkeita ja oma-aloitteisia, Alganesh Baynesagn sanoo hymyillen. Vararehtori kertoo, että myös luokalle jääminen ja koulun keskeyttäminen ovat vähentyneet dramaattisesti. Arvosanatkin ovat parantuneet merkittävästi kerhotoiminnan SILTA 7/2015 Rediate Teferan perhe. 13 Rediaten kotipiha. ”Taloutemme ja perhesuhteemme ovat parantuneet. Keskustelemme kaikesta ja paljon enemmän kuin ennen. Tyttökerhojen vetäjät muuttavat kulttuuria kotiseuduillaan. Hermela Ephrem haluaa muusikoksi. Indjeraa tarjolla. Uudenaikaisessa versiossa on perinteisten vihannesten ja papumuhennosten lisäksi makaronia. Gashaw Tefera Lähetysseuran työtä Etiopiassa n Lähetysseuran kumppani Etiopiassa on kasvava Mekane Yesus -kirkko, joka on aktiivinen maan terveyspalvelujen tuottamisessa ja maaseudun kehitystyössä. Lähetysseura tukee tätä työtä monin tavoin. Hätäavun ohella Lähetysseura on tukenut hankkeita, joilla vahvistetaan väestön omavaraisuutta. Naisten asemaa on parannettu monipuolisesti tukemalla koulutusta ja pienyrittäjyyttä sekä tarjoamalla terveysvalistusta ja lukutaito-opetusta. Lähetysseura saa työhön tukea myös Suomen valtion kehitysyhteistyövaroista. ✦ myötä. Tytöt saavat palkinnoksi koulumenestyksestä kirjakassin. Tytöt kannustavat toisiaan Sirinkan tyttökerhot alkoivat kahdeksan vuotta sitten osana Suomen Lähetysseuran ja Etiopian luterilaisen Mekane Yesus -kirkon Dessien hiippakunnan kehityshanketta. Hankkeeseen sisältyy myös monia muita, erityisesti naisia hyödyttäviä toimintoja, kuten monipuolista koulutusta ja säästöryhmiä. Sirinkan kaupungin lähes 800 oppilaan koulussa on tänä keväänä 74 tyttökerholaista. Kaikkiaan kehityshankkeen alueella on tyttökerhoja kuudella koululla. Kerholaisia on yhteensä satoja. Hankkeessa mukana olevien kuuden kylän tai kaupungin asukasluku on yhteensä noin 24 500. Väestöstä muslimeja on 70 ja kristittyjä 30 prosenttia. Tyttökerhoissa tärkeää on keskinäinen rohkaisu. Se on merkittävästi kannustanut tyttöjä ilmaisemaan ajatuksensa julkisesti ja nostanut itseluottamusta kohisten. Tyttöjä on myös kannustettu toimimaan tukioppilaina heikommille oppilaille. Opettajat antavat projektin kustantamana lauantaisin englannin ja matematiikan tukiopetusta. Tukea ja opinto-ohjausta saaneiden tyttöjen oppimistulokset ovat parantuneet paljon. Vanhemmat iloitsevat tyttärestään Kerhonjohtaja Rediate Teferan (14) kodissa on siistiä ja rauhallista. Esikoistyttären unelmana on valmistua fyysikoksi. Lisäksi hän haluaisi toimia gospelmuusikkona sekä auttaa lapsia ja vanhuksia. Rediaten äiti Jeshiwerk Alemu (37) iloitsee tyttärestään. – Tyttökerhon ansiosta Rediate on vahvistunut ja tullut oma-aloitteiseksi. Hän on silti tottelevainen ja hänellä on itsekuria. Hän kertoo kerhon asioista kotona ja opettaa meitä vanhempiakin. – Lapsiavioliittojen loppumisen lisäksi myös muut vahingolliset perinteet, kuten silpominen, ovat vähentyneet seudullamme tuntuvasti, Jeshiwerk Alemu kertoo. Hän toivoo, että Rediate pääsee opiskelemaan unelma-ammattiaan yliopistoon. Tyttären elämästä tulee aivan erilainen kuin äidin, joka avioitui 14-vuotiaana vanhempien määräyksestä. Koulu jäi kesken. – Yritin jatkaa, muttei se onnistunut. Nyt jatkan koulunkäyntiä kirkon projektin käyn- nistämässä aikuisten lukutaitoryhmässä ja olen siitä tosi iloinen. Olen mukana myös säästöryhmässä ja viljelykurssilla. Isä Gashaw Tefera (40) on tyytyväinen tyttökerhon ja koko hankkeen tuomaan muutokseen. – Taloutemme ja perhesuhteemme ovat parantuneet. Keskustelemme kaikesta ja paljon enemmän kuin ennen. Se on hieno juttu. – Ei, en pelkää, että naisista tulee liian vahvoja, mies nauraa. Sitkeä työ tuo tulosta Etiopian hallitus sitoutui heinäkuussa 2014 hävittämään maasta lapsiavioliitot ja tyttöjen sukupuolielinten silpomisen vuoteen 2025 mennessä. Samassa Unicefin isännöimässä suuressa Girl Summit -konferenssissa tavoitteeseen sitoutuivat erilaisin aikatauluin Afrikan valtioista myös Egypti, Ghana, Kenia, Liberia, Mali, Mosambik, Niger, Sambia, Sudan, Tansania ja Uganda. Alle 18-vuotiaiden avioliitto, samoin kuin silpominen, ovat Etiopiassa laittomia. Molemmat perinteet elävät silti sitkeästi ja lapsiavioliittojen suhteen maa on yksi maailman takapajuisimmista. Etiopiassa on jo vuosien ajan työskennelty tuhoavien perinteiden kitkemiseksi ja ne ovatkin vähentyneet. Unicefin tilastojen mukaan etiopialaistytöistä kuitenkin 41 prosenttia avioituu yhä alle 18-vuotiaina ja heistä 16 prosenttia alle 15-vuotiaina. Naisista 74 prosenttia on silvottuja, mutta nuoremmissa ikäluokissa osuus on huimasti pienempi. Levinneisyydessä on suuria maantieteellisiä ja etnisten ryhmien välisiä eroja. Perinteitä ylläpitävät köyhyys ja tietämättömyys. Neitsyttyttärestä perhe saa hyvät rahat ja lapsimorsianten on uskottu tuovan miehen sukuun paljon lapsia ja ilmaista työvoimaa. Lapsiavioliitoista, samoin kuin silpomisesta, seuraa tytöille usein elämänpituisia kärsimyksiä, sillä liian varhainen raskaus ja synnytys vaurioittavat kehoa ja johtavat pahimmillaan kuolemaan. Tutkimusten mukaan kouluttamattomat tytöt avioituvat alaikäisinä kuusi kertaa useammin kuin koulua käyneet. ✦ Lähteet: UNICEF Statistics and Monitoring Section, Division of Policy and Strategy (2013), unicef.org, girlsummit2014.org SILTA 7/2015 Hyvä tyyppi 14 Rajalan hieno miljöö on yksi pääemäntä Kaija Markkulan työn ilonaiheista. Rajalan jokapaikanhöylä – Haluan pitää tästä paikasta huolta niin kuin omastani. Näin sanoo Tampereen seurakuntien Rajalan leirikeskuksessa pääemäntänä työskentelevä Kaija Markkula. Hän aloitti Kurun ja Ikaalisten rajamailla sijaitsevassa Rajalassa loppuvuonna 2012. Sitä ennen Markkula on työskennellyt muun muassa Ilkossa ja Torpalla. – Kesäisin leirikeskuksessa pidetään pääosin ripareita ja varhaisnuorten leirejä. Silloin toimin pääasiassa keittiössä emäntänä. Vuorottelen toisen henkilön kanssa. Elo–syyskuussa Rajalassa käy paljon koululaisryhmiä. Syksyllä taas leirikeskuksen jylhät maastot houkuttelevat eläkeläisporukoita marjastamaan ja sienestämään. – Talvella tänne tulee paljon partiolaisia. Kesäsesongin jälkeen Markkulan työnkuva muuttuu pääemännästä jokapaikanhöyläksi. – Tehtäviini kuuluu silloin muun muassa pihojen aurausta, hiekoittamista ja siivousta. Puutkin pitää kantaa majoitustiloihin ja saunalle. Tarvittaessa vasarakin pysyy maaseudulla ikänsä asuneen naisen kädessä. – Jäätyneiden putkien sulattelukin onnistuu. Isommat korjaus- ja maalaustyöt tekee toki seurakuntayhtymän kiinteistöosasto. Markkula nauttii työstään kaikkina vuodenaikoina. – Kesällä on vipinää. Leirinuoret ovat tosi kohteliaita ja mukavia. Kun he kiittävät ruuasta, siitä saa paljon motivaatiota. Rauhallisempi talvikausikin on toki ihan mukavaa aikaa. Pääemäntä muistuttaa, että Rajalaa voi vuokrata kuka vain. Leirikeskus tarjoaa kelpo tukikohdan vaikkapa eräretkeilijöille, marjastajille tai sienestäjille. – Kesällä paikka on täynnä, mutta muina aikoina tätä voi varata. Torpan kurssikeskus hoitaa myös meidän varauksemme. – Omatoimiryhmiä varten käytössä on vanha keittiömme. Sieltä löytyy astiastokin 20 hengelle. Pääemäntä Kaija Markkula toteaa Rajalan leirikeskuksen olevan hänelle enemmän kuin pelkkä työpaikka. – En myöskään koe olevani täällä mitenkään eristyksissä. Muiden leirikeskusten työntekijöiden kanssa pidetään säännöllisesti yhteyttä. ✦ TEKSTI: Vesa Keinonen KUVA: Hannu Jukola SILTA 7/2015 KIRKKOVUODEN KIEMUROITA SAARNAVUORO Asta Kettunen Kirkastussunnuntai ja helatorstai eivät aina pelkän nimen perusteella avaudu, luomakunnan ja perheen sunnuntaiden aihe on helpompi päätellä. Näillä teemapyhillä ei ole vakiintunutta paikkaa, vaan molempia vietetään seurakunnan valitsemana ajankohtana helluntain jälkeen. Luomakunnan sunnuntain tekstit ja rukoukset palauttavat mieleen, kuinka alussa oli Sana. Jumala loi maailmankaikkeuden Sanan, Kristuksen, kautta (Joh. 1:1–4). Yhtenä lukukappaleena on luomiskertomus. Kristilliseen uskoon kuuluu ajatus luomakunnasta pyhänä. Pyhyyden perusta on Jumala, joka Lutherin mukaan on Luojana läsnä pienimmässäkin puun lehdessä. Vuoropuhelussa on armollinen mahdollisuus Mikä on saarnasi näkökulma? Luomakunnan päivää sopii viettää vaikka 365 kertaa vuodessa. Vuodenaikojen vaihtelu ja luonnon kiertokulku opettavat, kuinka kaikella on aikansa. Kuvassa on Vehmaan savupirtin raunioita Laipanmaan alueella Kangasalla. Pyhäpäivään mahtuu kiitoksen ja ilon ohella katumuksen elementtejä, koska ihminen on laiminlyönyt Jumalalta saamaansa tehtävää viljelemisestä ja varjelemisesta. Sen ikäviä seurauksia ovat luonnon tasapainon järkkyminen, saastuminen ja ilmastonmuutos. Perheen sunnuntaita on niin ikään vietetty ensi kertaa 2000-luvulla. Päivän teksteissä puhutaan perhettä ja avioliittoa koskevasta Jeesuksen opetuksesta. Pohdittavana on lapsen asema perheessä, seurakunnassa, yhteiskunnassa ja maailmassa sekä sukupolvien välinen vuorovaikutus. ✦ Lukijalta Perhetilaisuudet suunniteltava lasten ehdoilla Seurakunnat järjestävät tilaisuuksia perheille, joissa on pieniä lapsia. Niiden suunnittelussa pitää ottaa huomioon, että pieni lapsi ei jaksa istua kauan hiljaa paikoillaan kovalla kirkonpenkillä. Osallistuin Sukupolvien messuun 19. huhtikuuta Kalevan kirkossa. Sinne oli kutsuttu väkeä vauvasta vaariin ja pieniä lapsia tulikin messuun paljon. Tilaisuus oli melko hyvin suunniteltu. Messu alkoi kulkueella, johon lapsetkin osallistuivat. Lapset saivat myös tulla eteen laulamaan Ham titi rallaa -laulua ja viedä kolehtirahoja koriin. Näiden liikuntatuokioiden jälkeen lapset taas jaksoivat istua hetken penkissä. Messu venyi kuitenkin liian pitkäksi. Se kesti tunnin ja 15 minuuttia. Monet lapsista lähtivät juoksemaan pitkin kirkon käytäviä ehtoolliseen valmistauduttaessa. Osa perheistä lähtikin pois kesken tilaisuuden. Eräs äiti kertoi myös Finlaysonin kirkossa pidetystä lasten tilaisuudesta, jossa piti istua hiljaa paikoillaan koko ajan. Pienille lapsille tarkoitetut tilaisuudet pitää suunnitella lasten ehdoilla eikä kirkkokäsikirjan mukaan. Tilaisuudet saavat kestää korkeintaan puoli tuntia. Ehtoollinen venyttää tilaisuuksia liikaa. Ismo Kunnas Kappalainen, diakoniapastori Viinikka, Eteläinen seurakunta Markus 3:13–19. Mikä minusta isona tulee, tai sinusta? Opetuslapset saivat kutsun ja vastasivat rohkeasti lähtemällä mukaan. Mitä haluat saarnassasi viestiä? Elämän suuria suuntia miettiessä täytyy tehdä ratkaisuja eikä jäädä jahkailemaan. Emme kuitenkaan ole omassa varassamme, vaan saamme kaikessa luottaa Jumalan johdatukseen. Kysymys elämän tarkoituksesta on tavattoman laajakantoinen ja varsinkin se, miten siihen vastaamme kukin omalla kohdallamme. Jo Vanhassa testamentissa on laajasti esillä vuoropuhelu Jumalan ja ihmisen välillä. Se alkoi Eedenin paratiisissa Jumalan kysyessä:” Missä olet?” Jumala kysyy meiltä joka päivä ”Missä olet?” Vuoropuhelun sisältönä on toisaalta jumalasuhde ja siihen liittyen suhde lähimmäiseen. Vuoropuhelussa on armollinen mahdollisuus: vielä voidaan puhua, ja molemmilla on vuoro –suunvuoro. ” Jos ei yhtään välitä tai rakasta, niin ei kai silloin ole niin väliä. Voisiko sen jättää pois ja pitää perhekirkon lyhyempänä? Takapenkissä istunut Lapsiperheet messussa koettu myönteiseksi Kiitos palautteesta. Myös seurakuntien varhaiskasvatuksen arviointitilanteessa totesimme, että tilaisuus venyi liian pitkäksi. Saman totesi muutama perhekin. Muuten lapsiperheiden ja lasten antama palaute lastenohjaajille on ollut todella myönteistä. Iloista palautetta on tullut myös usealta messun vakiokävijältä. Lasten ja perheiden läsnäolo on koettu erittäin myönteisenä. Kuten toteatte, seurakunnat järjestävät perheille monenlaista toimintaa, jossa paremmin voidaan huomioida vain pienimpien tarpeet. Kalevassakin koko perheen on mahdollista olla alttarin äärellä yhdessä muun muassa toiminnallisissa Jumalan kämmenellä -illoissa ja avoimissa päiväkerhoissa. Mahdollisuus ehtoolliseen on kuitenkin vain yhteisessä messussa. Messussa lapsen ei ole kiellettyä kuljeskella. Äänen käytöstä kannattaa lapsen kanssa keskustella ennen jumalanpalvelusta. Lapsi voi mennä katsomaan ja kuulemaan kuorolaulua lähempää. Kirkossa on myös piirustuspöytä, ja omia leluja voi ottaa mukaan. Tahdomme kehittää myös jumalanpalvelusta siten, että se oikeasti voisi olla jokaisen messu ikään tai muuhun katsomatta. Seuraava sukupolvien messu on 6. syyskuuta. Tervetuloa yhteiseen pöytään! Riitta Laatu, lapsityönohjaaja Kati Eloranta, pastori Tuomiokirkkoseurakunta Oliko tekstissä jotain vaikeaa? Luukkaan evankeliumin rinnakkaiskohdassa Jeesus rukoilee vuorella Jumalaa koko yön. Tämä kohta pysäyttää itseni ihmettelemään pysähtymisen, keskittymisen ja rauhoittumisen vaikeutta. Oikeus kieltäytyä homoparien vihkimisestä? Löydätkö teksteistä yhtymäkohtia omaan elämääsi? Artikkelissa Keitä kirkko vihkii? pastori Syrjämäki esittää: ”Papille, joka ei halua vihkiä homopareja, voidaan jättää oikeus kieltäytyä.” Luulenpa, että tällainen ”väistämisoikeus” hetkeksi annetaankin silloin virassa oleville, mikäli kirkko homojen vihkimiseen päätyy; näin tehtiin myös naispappien kanssa alttarityöskentelystä kieltäytyvien pappien kanssa. Tämä oikeus kesti noin 15 vuotta. Kirkko tulppasi konservatiivien pappiensa tai papiksi pyrkivien mahdollisuuden papintyöhön ja avarsi muilla tavoin liberaalin laidan portit pappisvirkaan pääsylle. Päätöksen seurauksena papinvirka keinahti ”epätasapainoon”, ja papin virka ja sen myötä koko kirkko asenteissaan ja hengellisyydessään liberalisoitui. Mikäli homoparivihkiminen kirkossa toteutuu, siitä varsin pian tulee edellytys papin virassa toimimiseen ja papinvirkaan pääsyyn. Mauri Nieminen Messukylän pappi Mikä on ajankohtaista? Väkisinkin mietin, miten olen päätynyt tälle paikalle, jossa nyt olen Eteläisen seurakunnan kappalaisena. Viime sunnuntaina oli Viinikan kirkossa Ilkon rippileirin konfirmaatio. Leirillä 33 ihmistä yritti toimia yhdessä ja ainakin välillä katsoa samaan suuntaan. Rakkauden kaksoiskäsky ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi” oli perusta, hyvässä ja hölmöilyssä. Itselläni on kaksi lasta. Jos en joka ilta, niin ehkä joka toinen teen mielessäni parannusta kaikista sen päivän virheistä, huutamisesta ja nipottamisesta. Haluan lohduttaa itseäni ja teitä siinä sivussa, jos yhtään kuulostaa tutulta. Onhan rajojen asettaminen, välittäminen, vanhempana oleminen rakastamista. Jos ei yhtään välitä tai rakasta, niin ei kai silloin ole niin väliä: ”Tee vaan ihan mitä haluat. Eisevväliä!” Minkä kirjan olet lukenut/ elokuvan katsonut viimeksi? Mitä siitä opit? Elokuvassa Kukkoilijat (In Bruges) ja Robert McLiam Wilsonin kirjassa Eureka Street, Belfast on kummassakin täräyttäviä ja viiltävän upeita käännekohtia. Vaikka olen elokuvan nähnyt ja kirjan lukenut, kumpikin on pakko nähdä ja lukea, kerran vielä! ✦ Ismo Kunnas saarnaa Viinikan kirkossa sunnuntaina 5. heinäkuuta kello 10. Hannu Jukola Metsä kirkkona – tai ranta, piha Seurakunnat viettävät kirkkovuoden uudehkoa erityispyhää eri tavoin. Touko–lokakuun ajanjaksoon mahtuvat kylvö, kasvukausi, sadonkorjuu ja vielä luonnon kuihtuminen ja valmistautuminen lepoon. Monella paikkakunnalla messu tai hartaus pidetään metsässä, pihassa, puistossa, torilla tai rannalla. Tapa sinänsä ei ole uusi, sillä jo evankeliumeissa Jeesus julistaa usein muualla kuin sisätiloissa. Opetuksissaan mestari viittaa asioihin, joita kuulijat havaitsevat ympärillään: katsokaa kukkia tai taivaan lintuja, laaksoa tai kaupunkia vuorella. Luomakunnan sunnuntai muistuttaa myös vastuusta. Pelastuksen kannalta ei ole samantekevää, kuinka kristitty elää. Ruoka, juoma, asiat ja tavarat ovat Jumalan antamia lahjoja, mutta niiden ei kuulu täyttää elämää ja syrjäyttää Kristusta. 15 16 Silta 7/2015 kolumni Alexandra Salmela Kirjoittaja on tamperelainen kirjailija ja teatteridramaturgi, joka on syntyisin Tšekkoslovakiasta. Hän harrastaa taidetta, retkeilyä ja capoeiraa. Tanssi, säännöt ja yhdenvertaisuus Kaupunkitila kuuluu kaikille. Periaatteessa. Käytännössä siitä erilaisia, yleensä kaupallisia, tarkoituksia varten lohkotaan neliömetri sieltä, vallataan tori täällä. Raha määrää ja vapaa tila kapenee. Onneksi kaupungilla järjestetään myös kaikille tarkoitettuja maksuttomia tapahtumia. Varsinkin Laikunlavan kesäkonsertit vetävät ihmispaljoutta. Sota-aikana kirjeitä odotettiin Sotien aikana suomalaiset kirjoittivat ahkerasti kirjeitä. Ne olivat tärkeä yhteydenpidon väline sotilaiden ja siviilien välillä. Kirjeet korvasivat perheenjäsenten jokapäiväistä keskustelua. Läheisissä suhteissa kirjeitä kirjoitettiin lähes päivittäin. Avioparien välinen säännöllinen kirjeenvaihto loi suhteeseen jatkuvuutta, läheisyyttä ja uskoa tulevaisuuteen. Avioparien kirjeet ovatkin säilyneet parhaiten niiden tunnearvon takia, ja niitä luettiin moneen kertaan. Tunteiden lisäksi kirjeissä välitettiin tietoja. Sota-ajan kirjeiden avulla luotiin myös uusia suhteita. Kirjeiden välityksellä voitiin seurustella vakavasti tai kirjoitettiin vain ajanvietteeksi. Kirjeenvaihto oli sotilaille tärkeä tapa kuluttaa aikaa. Kirjeenvaihdon häiriintyminen tuotti harmistumista ja huolta. Vaimolleen kirjoittava sotilas kuvasi postin odotusta: ”Et voi uskoa, kuinka jännittyneinä täällä odotetaan postia. Ken ei saa on hyvin pettynyt, vaikka sitä sotamies ei saa näyttää.” Jatkosodan aikana koti- ja sotarintaman välillä kulki noin miljardi postilähetystä. Tavallisen postin rinnalle perustettiin kenttäposti kuljettamaan kirjeitä ja paketteja. Postisensuuri tarkasti lähetyksiä lähinnä pistokokein. Sotilaita oli kielletty kirjoittamasta asioista, jotka olisivat vääriin käsiin joutuessaan hyödyttä- neet vihollista, kuten joukko-osastojen sijainnista, vahvuudesta ja tappioista. Artikkelikokoelma Kirjeitä sodasta syntyi Tampereen Historiallisen seuran ja Postimuseon yhteistyönä. Tunteitakin ilmaistiin – Olen sota-aikana kirjoittanut kirjeitä kotiväelle ja saanut niitä. Sotilaan kirjoittamassa kirjeessä tärkeintä oli kertoa, että olen hengissä, Viljo Rasila muistelee. Kirjeissä annettiin myös neuvoja kotiväelle asioiden hoitamisesta. Lisäksi kirjeiden välityksellä hoidettiin henkilökohtaisia suhteita, ja tunteet olivat esillä voimakkaasti. – Kirjeen kirjoittamistilanteessa sotilaalle tuli ikävä läheisiä, ja tunteet nousivat pintaan. Herkkyys sai kertomaan asioita, jotka jäävät sanomatta arjessa. Toisaalta kirjeissä näkyi rentoa meininkiä, jolla haluttiin peittää ikäviä puolia. Rasila joutui sotaan vuonna 1944 vain 18-vuotiaana. Hän ei ollut etulinjassa, vaan rintaman takaisissa tehtävissä koulutuskeskuksessa ja vartiointitehtävissä. – Olen yrittänyt miettiä, millaista sota-aika oli. Silloin sitä pidettiin luonnollisena. Sotaan lähtö oli kuin työmatkalle lähtö. Tuli minun vuoroni vaihtaa lapio kivääriin. Silloin ei ajateltu tappamista, vaan maan puolustamista. – Yksi kohta sodanaikaisista kirjeistä on jäänyt mieleeni. Kun sain konepistoolin henkilökohtaiseksi aseeksi, veli Syväriltä onnitteli siitä, sillä oli tärkeää säilyttää oma henki. Sodan aikana oli aina jännitystä siitä, mitä viestejä tulee rintamalta haavoittuneista tai kaatuneista, Rasila sanoo. – Sodan aikana tavallinen rivimies ei tiennyt mitään maailmanpolitiikasta eikä sotatilanteesta. Rivimies meni, minne käskettiin. Meidän piti puolustaa tätä maata ja säilyttää oma henki. – Sodanaikaisten kirjeiden julkistamista vastaan ei varmaan monilla ihmisillä ole mitään, jos niissä ei ole rikollista tai salattavaa. Itse en tunnustaisi lapsille kaikkia sen aikaisia tunteitani, mutta lastenlapset lukevat isovanhempien kirjeitä ihaillen, Rasila lopettaa. ✦ Pirjo Lääperi Kirjeitä sodasta • Marko Tikka, Ilari Taskinen, Saija-Leena Nevala-Nurmi (toim.), 2015 • Myynnissä Trafiikkimuseoiden verkkokaupassa http://trafiikki.aino. prospercart.fi/prospercart ja Vapriikin museokaupassa. Silta siltalehti.fi 2. vuosikerta • Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat • Toimitus: vt. päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: [email protected] ja [email protected]. Osoite: Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere. • Ilmoitusmyynti, -valmistus ja -laskutus: Medialiike, Tampere Myynti, laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, [email protected] Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300, [email protected] • Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy. Jakelupalaute: [email protected], p: 020 754 2267 Osoitteellinen jakelu: Itella Oy tilaukset: [email protected], p. 040 804 8066 • Taitto: Kotimaa Oy • Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere • ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu) ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu), • Seuraavat lehdet ilmestyvät: 5.8., aineisto 20.7. mennessä, 2.9. aineisto 17.8. mennessä. ” Ei ollut väliä, MITEN tanssitaan, vaan KUKA tanssii. Taannoin siellä esiintyi Ilmavoimien Big Band. Nuoret pojat univormuissa soittivat energisesti, yleisö oli mielissään. Silti kukaan ei tanssinut, vaikka tanssimusiikin konserteissa joskus tehdään niin. Kunnes parketille pompahti ensimmäinen uskalikko. Hän tanssi säädyllisesti, musiikista nauttien. Hän ei ollut sekava, mutta… no, sanotaan, että mies oli hippi. Sen ikäinen, ettei ulkonäköä voinut enää panna teinin rajojen kokeilemiseen. Ensimmäinen tanssija ei ollut järjestyksenvalvojan mieleen: tämä syöksyi miehen päälle ja puski tätä voimallisesti lavan edestä. Ällistynyt tanssija joutui selittämään käyttäytymistään valvojien päällikölle: hänhän ei tehnyt eikä aikonutkaan tehdä mitään pahaa – hän vain tanssi. Häntä taidettiin nuhdella, sillä sen jälkeen hän sulautui hiljaa massaan. Mutta kun hetken päästä samaiseen epäilyttävään toimintaan, eli tanssiin, ryhtyivät mukavan näköiset nuoret naiset, kukaan ei enää pahastunut. Ei ollut väliä, MITEN tanssitaan, vaan KUKA tanssii. Ikään kuin julkisesta kaupunkitilasta ja sen antimista saisivat täysin vapaasti nauttia ainoastaan mallikansalaiset, joiden iho ei viesti pitkästä maleksimisesta puistonpenkeillä eikä vaatetus kieli turhia vakaumuksesta tai tilin alhaisesta saldosta. Jokaisella täytyy olla yhdenvertaiset mahdollisuudet nauttia julkisesta tilasta – varsinkin jos yhteisiä sääntöjä ja hyviä tapoja noudatetaan. Järjestystä valvoen sääntöjä kuitenkin sovelletaan yhä useammin mielivaltaisesti, eri ihmisille eri mittarin mukaan. Etukäteen leimattuihin ihmisryhmiin suhtaudutaan vainoharhaisesti, konkreettisia tapauksia suistutaan tulkitsemaan henkilökohtaisten pelkojen ja ennakkoluulojen prisman kautta. Mutta yksilön vapauksien rajoittaminen ulkonäön ja vakaumuksen perusteella on syrjintää. Ihmisiä ei voi jakaa kasteihin, sen verran tasa-arvoa pitää yhteiskunnassa vielä olla. Tällä tarinalla oli kohtalaisen onnellinen loppu: ensimmäinen tanssija kutsuttiin takaisin mukaan tanssilavalle ja pian, solistin kehotuksen jälkeen, liikuskeli musiikin rytmissä muitakin. Kukaan ei enää ollut estämässä sitä, ja bändi soitti pitkään. Viattomia asioita on tyhmää yrittää kieltää. Tanssikaa! ✦ Kommentoi kolumnia: siltalehti.fi Hannu Jukola Sotilaat ja heidän läheisensä ilahtuivat saadessaan kirjeen, niin myös Viljo Rasila. Jussi Laitinen tiesitkö Silta 7/2015 17 Hannu Jukola Tammerkosken Kukka- ja Hautauspalvelu Arkut, kuljetukset Asiakirjat Kukat ja sidontatyöt Muistotilaisuudet Pitopalvelut Hautakivimyynti Luotettavaa palvelua ja asiantuntemusta kaikissa hautaukseen liittyvissä asioissa. Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331 Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksella MAKSUTON NEUVONTA Teitä palvelee Aila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, Tampere Juice Leskisen hauta on yksi Kalevankankaalla kävijöitä kiinnostavista kohteista. Tarinat elävät hautausmailla Missä on Juicen hauta? Millainen on höyrylaiva Kurun haaksirikon muistomerkki? Mitä lukee Sara Hildénin hautakivessä? Näihinkin kysymyksiin saa vastauksen seurakuntien hautausmaaopastuksilla, jotka jatkuvat heinä- ja elokuussa. Opastetut hautausmaakierrokset kasvattavat vuosi vuodelta suosiotaan. Tampereella kierroksille osallistuu kesän aikana yli tuhat ihmistä. Kierroksille löytävät tiensä todella monenlaiset ihmiset, kertoo hautausmaakierroksia opastava matkailuopas Kaarina Paakkanen. – Hautausmaakierrokset kiehtovat yhtä lailla niin nuoria kuin varttuneempiakin, ja yleisössä on sekä miehiä että naisia. Monet ovat kokeneet kuoleman lähipiirissään ja elävät suruaikaansa. Sukututkimuksen tekeminen saa myös monet kiinnostumaan hautausmaan kertomasta historiasta. Suosituimpia kohteita hautausmaakierroksilla ovat juuri historialliset muistomerkit ja kohteet, joihin liittyy tarina. – Kalevankankaalla kiinnostavat punaisten ja valkoisten muistomerkit ja merkkihenkilöiden hautapaikat, kuten Juice Leskisen, Veikko Sinisalon ja Lauri Viitan haudat, Paakkanen kertoo. Paakkasen oma lempikohde hautausmaakierroksella on Kalevankankaalla sijaitseva ylikonemestari Prikanderin hautakivi, jossa on kuvattu laivan ruori ja aallokko. – Prikander oli mukana sillä kohtalokkaalla laivamatkalla Näsijärvellä, jossa höyrylaiva Kuru kaatui syysmyrskyssä 1929 ja vei mu- kanaan 138 henkeä aaltoihin. Haaksirikko on edelleen Suomen sisävesiliikenteen suurin. – Onnettomuus tapahtui juuri kaupungin 150-vuotisjuhlan kynnyksellä. Suuren surun tähden juhlallisuudet peruttiin ja juhlaan varatut rahat käytettiin onnettomuudessa omaisiaan menettäneiden perheiden tueksi. Kierrokset alkavat kaikilla hautausmailla kello 18 ja opastus kestää noin kaksi tuntia. Kierrokset heinä-elokuussa: • Pyynikin kirkkopuisto keskiviikkoisin 1.7.–26.8. • Messukylän hautausmaa joka toinen keskiviikko 1.7., 15.7., 29.7., 12.8. ja 26.8. • Kalevankankaan hautausmaa torstaisin 2.7.–27.8. sekä sunnuntaisin 12.7., 19.7. ja 26.7. • Lamminpään hautausmaa joka toinen torstai 2.7., 16.7., 30.7. ja 13.8. • Vatialan hautausmaa joka toinen keskiviikko 8.7., 22.7., 5.8 ja 19.8. Kesän hautausmaakierrokset huipentuvat yhteiseen opastukseen Kalevankankaan hautausmaalla torstaina 27.8. kello 20. Mukana ovat kaikki viisi opasta lyhtyineen johdattamassa osallistujia tunnelmallisessa elokuun illassa. Puh. (03) 212 4164 myös liikeajan jälkeen ark. 9–16.30 [email protected] www.moisionhautaustoimisto.fi Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi – palveleva perheyrityksemme PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690 Kalevan puistotie 17 Kauppakatu 12 p. (03) 255 4102 p. (03) 253 1720 Aleksanterinkatu 15 (htsto Vuori) p. (03) 212 2137 Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella. www.tampereenhautauspalvelu.fi P U O L U S T A J A - elämän eri vaiheissa Haluatko keskustella parisuhdettasi askarruttavista asioista? Eva Wäljas Kartta Kalevankankaan puista: tampereenseurakunnat.fi/hautaus/ hautausmaat/kalevankangas Oikaisu Vielä ehdit osallistua Sillan lukemistutkimukseen Silta-lehden lukijoilla on mahdollisuus osallistua lehden lukemistutkimukseen. Kyselyyn voi vastata 31. heinäkuuta saakka. Tutkimuksen toteuttaa Innolink Research Oy. Kyselylomake: vastaa.innolink.fi/asiakkaat/silta Asiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa ja P-Hämpin parkkiluolassa Jutussa Keitä kirkko vihkii? (Silta kesäkuu 2015) oli niputettu virheellisesti kaksi nimien keräystä. Aito Avioliitto -yhdistys kerää nimiä kansalaisaloitteeseen, jonka tarkoituksena on sukupuolineutraalin avioliittolain kumoaminen. Adressin Aito Avioliitto -nimikkeen käytöstä miesten ja naisten välisissä liitoissa on puolestaan laittanut alulle Timo Tuomela. Toimitus pahoittelee virhettä. kansalaisaloite.fi/fi/ aloite/1175 Lisätietoja: siltalehti. fi (Avioliittolaki pyrkii kirkon keskusteluun) Parisuhdepysäkille ovat tervetulleita 60+ -ikäiset sinkut, parit, lesket ja eronneet, jotka haluavat jutella parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja erilaisiin elämäntilannemuutoksiin liittyvistä asioista. Parisuhdepysäkille voi tulla juttelemaan työntekijän kanssa joko yksin tai kumppanin kanssa yhdessä. Tavoitteena on löytää uusia voimavaroja ja vuorovaikutustapoja sekä edistää seksuaaliterveyttä ja lisätä elämänhallintataitoja. Parisuhdepysäkin palvelut ovat luottamuksellisia ja maksuttomia. Lämpimästi tervetuloa! Parisuhdepysäkki Tuomiokirkonkatu 15 D 4. krs, Tampere Soita ja varaa aika 040 – 592 6496 18 Silta 7/2015 Tenori-kanttori levittää laulun ilosanomaa Tampereen ortodoksisessa seurakunnassa vuodesta 2011 työskennellyt Heikki Hattunen ei arvannut päätyvänsä kanttoriksi. Ensin hänestä piti tulla jazz-saksofonisti, sitten diplomi-insinööri. Teksti: Pieta Parkkinen Kuvat: Jussi Laitinen A ikanaan ala-asteen opettaja pani merkille Hattusen musikaalisuuden ja rohkaisi pyrkimään musiikkiluokalle. Musiikkiluokka sopi pojalle, jolle laulaminen oli mieluista ja musiikin teoria helppoa. Kavereiden kanssa perustettiin bändikin, Rymypojat, jossa Hattunen soitti bassoa. – Musiikki on aina ollut minulle eräänlainen äidinkieli, vaikka vanhempani eivät ole muusikkoja, Hattunen kertoo. Musiikkiluokalta matka jatkui Lieksan musiikkiopistoon saksofonin soittoa opiskelemaan. Hattunen soitti Lieksa Big Bandissa, mutta nuoren miehen harmiksi kotiseudulta ei löytynyt omanikäisiä tovereita, joiden kanssa perustaa oma, pienempi jazz-yhtye. Hengellinen mielenkiinto heräsi ortodoksisen kristinoppileirin jälkeen. Abivuonna rukouselämä kotiseurakunnassa alkoi vetää Hattusta puoleensa niin, että lopulta teologian opiskelu tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. – Olisin voinut hakea pappilinjallekin, mutta sinä vuonna Joensuun yliopistoon ortodoksista teologiaa opiskelemaan otettiin vain kanttoreita. Siinä oli varmasti johdatustakin. Pääsykokeissa lauloin TikTakin Satuprinsessan. Keikkailua Valamosta viihdelavoille Opiskeluvuosina miehen musikaalinen monipuolisuus jatkoi kehittymistään. Hattunen soitti saksofonia yliopiston Rytmihäiriköissä ja Konservatorion Big Bandissa. Lisäksi Heikki Hattunen konsertoi ympäri maata. Aariat mies kertoo laulavansa paremmin kuin viimeksi. ”Pääsykokeissa lauloin TikTakin Satuprinsessan.” hän opiskeli kuoronjohtoa Sibelius-Akatemian Kuopion osastolla. – Sibelius-Akatemia oli varsinainen kuoromusiikin tehomylly. Välillä itketti, kun väsytti niin paljon. Mikään ei ole sen jälkeen kuorolaulussa pelottanut. Siellä oppi todella lukemaan nuotteja ja sen, kuinka kuoro hengittää ja laulaa tasaisesti. Valmistumisensa jälkeen mies lauloi vuoden Savonlinnan oopperajuhlakuorossa. Lopulta erilaiset musiikilliset kokeilut eivät enää tuntuneet tukevan toisiaan. – Muistan erään Konservatorion Big Bandin keikan, jolle saavuin Valamon luostarista. Harras kirkkolaulu vaihtui menevään musiikkiin ja juhliviin ihmisiin. Kun vielä lohkaisin hampaani saksofoniin kesken Robbie Williamsin Let Me Entertain Youn, tuntui siltä, että näiden ääripäiden välillä on tehtävä valinta. Hattunen varmistui halustaan työskennellä kanttorina kirkkolaulun parissa. Teologian maisteriksi hän valmistui Joensuun yliopistosta vuonna 2010. Kuoronjohtajasta soololaulajaksi Heikki Hattunen kertoo olevansa hulluna jumalanpalveluksiin ja ylpeä komeasta työpaikastaan. Kanttorille lauluääni on työkalu. Heikki Hattusen mukaan hyväksi kanttoriksi oppii vain kuorossa. – Työ on vaikeaa. On rakastettava sekä musiikkia että ihmisiä. Harjoiteltavaa riit- täisi aina, mutta seuraavaan jumalanpalvelukseen on korkeintaan kuusi päivää aikaa. Hattunen myöntää olevansa kuoronjohtajana ankara, eikä hän salli sitä, että laulamiseen suhtaudutaan laiskasti. Kirkossa on hänen mukaansa laulettava yhtä hyvin kuin Tampere-talossakin – tai ehkä jopa paremmin. – Aivan kuten ikoneistakin vain parhaat valitaan kirkkoon, myös Jumalalle esitettävän kirkkolaulun on oltava parasta mahdollista. Rytmi, sanat ja soinnut kun ovat kohdallaan, ollaan jo pitkällä. Täydellinen kuoro on vain enkeleillä taivaassa. Lauluissa miestä puhuttelevat erityisesti tekstit ja niiden tulkinta. Hattusen mukaan musiikin ensisijainen tehtävä kirkossa on olla sanan palvelija, mutta laulu voi olla pyhää kirkon ulkopuolellakin. – Vigiliassa lauantai-iltaisin kauneimpia ovat perustekstit ja niiden teologinen opetus. Niitä on ihanaa laulaa, vaikka musiikillisesti kyse olisi vain parista sävelestä. Joskus kuoroa johtaessani toivon, että voi kun joku muu johtaisi, niin saisi itse laulaa, Hattunen hymähtää. Hyvä laulunopettaja tarpeen Kaksi vuotta sitten Hattunen alkoi hioa laulutekniikkaansa ja ohjelmistoaan oopperalaulaja Jaakko Ryhäsen yksityisoppilaana. Hyvän laulunopettajan löytäminen on miehen mielestä ensiarvoisen tärkeää. – Aikanaan liftasin kolme vuotta laulutunneille Joensuusta Kuopioon hyvän laulunopettajan vuoksi. Eikä kaduta! Heikki Hattunen on laulanut yli 20 kuorossa ja lauluyhtyeessä, erilaisilla levyillä ja kaikissa tunnetuimmissa ortodoksikuorois- sa. Soololaulajana esiintyminen on mietityttänyt miestä, joka konsertoi nykyään säännöllisesti ympäri maata. – Olen pohtinut, onko se vain oman egon pönkittämistä. Toisaalta, jos laulun lahja on annettu, sitä saa jalostaa. Monipuolinen muusikko on myös säveltänyt ortodoksisia kuorolauluja. Ensimmäisen, yksinomaan saksofonille säveltämänsä kappaleen, hän muistelee kertoneen kilvoittelusta hyvän ja pahan välillä. Nykyään sävellyksiä syntyy, jos niille on aikaa. ”Täydellinen kuoro on vain enkeleillä taivaassa.” Laulaminen on säveltämistä rakkaampaa. Omaksi laulutekniikan esikuvakseen hän nimeää puolalaistenori Piotr Beczalan. Vaikka Hattunen voisi kuvitella ryhtyvänsä yksinomaan laulajaksi, hän suhtautuu tulevaisuuteen maltillisesti eikä aio lopettaa itsensä kehittämistä. – Musikaalisuudesta 10 prosenttia on lahjakkuutta ja 90 työntekoa. En aio lopettaa musiikin opiskelua koskaan. ✦ Tenori Heikki Hattusen ja pianisti Ville Hautakankaan Kesätunnelmia-konsertti torstaina 16.7. kello 18 Nikolainsalissa Tampereella on peruuntunut terveydellisistä syistä. Näyttelyitä SILTA 7/2015 19 Iloa musiikista Charmaine Ajao / Werstas DuoSte esiintyy Finlaysonin kirkossa torstaina 2. heinäkuuta kello 20 ja soittaa lounasmusiikkia Aleksanterin kirkossa keskiviikkona 2. syyskuuta kello 12. Afrikka Suomessa Työväenmuseo Werstaan näyttely käsittelee laaja-alaisesti afrikkalaisvähemmistöä Suomessa. Se on tehty yhdessä Suomen afrikkalaisyhteisöjen kanssa ja sen tekemiseen on osallistunut yhteensä noin kaksisataa henkilöä. Näyttelyssä on esillä esimerkiksi yksi ensimmäisistä suomalaisista afrikkalaisista, Rosa Lemberg ja hänen tarinansa. Hän oli syntynyt nykyisen Namibian alueella ja oli tullut Suomeen suomalaisten lähetyssaarnaajien mukana vuonna 1888. Lemberg toimi 1900-luvun alussa opettajana muun muassa Tampereella. Hän muutti miehensä kanssa Yhdysvaltoihin ja teki siellä elämäntyönsä siirtolaislasten opettajana. Kotona-osio kertoo suomalaisessa perhe-elämässä ja lasten sekä nuorten arjessa tapahtuneista muutoksista ja haastaa näkemyksiä ylitsepääsemättömistä kulttuurieroista. Rakkaus ylittää rajoja, mutta myös pakottaa meidät näkemään niitä esimerkiksi silloin, kun rasismi tulee lähelle. Marjareissu Näyttely tuo esiin myös muutoksia kristinuskon kentällä ja Suomen muslimiyhteisöjen monimuotoisuutta. Näyttely pohtii myös uskonnon merkitystä ihmisten arjessa. Aiheeseen voi tutustua 8. marraskuuta saakka. werstas.fi Summer Lights Kahdentoista taiteilijan yhteisnäyttely Galleria Akvartissa Helsingissä on teemaltaan kesän valot. Taiteilijat ovat kuvanneet sekä maisemia että elävää ympäristöä kesän valoisuudessa ja varjossa. Taiteilijat ovat eri puolilta Suomea; Tamperetta edustaa Marja Seppänen. Taiteilijat ovat Suomen Akvarellitaiteenyhdistyksen jäseniä ja pitäneet joko omia näyttelyjä tai osallistuneet yhteisnäyttelyihin. Näyttely on avoinna 5.7. saakka. ✦ L.Nyblin OY Hosanna Chapelissa 9–13 -vuotiaat tapaavat kerran kuussa Tween Clubissa, jossa tanssitaan ja lauletaan, pelataan, leivotaan ja urheillaan yhdessä. Marimbaa ja vibrafonia DuoSte on kahden lyömäsoittajan liittoutuma, jolla on ohjelmistossaan monipuolisesti musiikkia klassisista teoksista jazziin sekä omiin sovituksiin kevyen musiikin kappaleista. Tampereelta kotoisin oleva Elias Nummenmaa lähti 15-vuotiaana Poriin opiskelemaan musiikkia Palmgren-konservatorioon. Alun perin rumpuja ja pianoa soittavan muusikonalun oli luonteva siirtyä soittamaan vibrafonia. Vaikka Elias opiskeleekin klassista musiikkia, ovat myös jazzmusiikin rytmit lähellä hänen sydäntään. Elias tunnetaan myös Cupid’s Fiven sekä tamperelaisen salsayhtyeen Son Moron pianistina. Elmeri Uusikorpi on syntyperäinen porilainen. Rumpusettiä lujaa soittava Elmeri on löytänyt myös klassisen musiikin. Hän on esiintynyt eri yhtyeiden ja orkesterien solistina, sekä soittanut paljon soolomusiikkia. Yhteissoiton he aloittivat vuonna 2011 lyömäsoitinyhtye PPPercussionissa. ✦ Lisätietoja: duoste.fi Pienet kanttorit Teiskossa akvart.fi Nämä lukisin Emerituspiispa Matti Sihvosen selkeät, lämminhenkiset tarinat vievät keskelle lapsuuden tapahtumia – marjareissuille, kalaretkille, joulukirkkoon ja mummolan ruokapöydän ääreen. Marjareissu-kirja (Kirjapaja, 2015) vie 1900-luvulle alkuun ja loppuun. Kirja sopii kaikenikäisille ihmisille, etenkin muistihäiriöisille ja afasiasta kärsiville, joilla on puheen ymmärtämisen ja tuottamisen häiriöitä. Kirjan tarinat soveltuvat myös lapsille luettavaksi. Kirjassa on vuodenaikoihin liittyviä tarinoita. Kirjassa on myös kysymyksiä, joita lapsi voi kysellä ja virike-ehdotuksia. Kerrontaa sävyttää lempeä tunne, vaikka taustalla olisikin huolenaihe. Opettajat ja hoivatyöntekijät voivat hyvin hyödyntää kirjan kertomuksia. Pohjolan lasten Raamattu Pohjolan lasten Raamattu (Lasten Keskus ja Kirjapaja, 2014) on lapsille ja vähän vanhemmillekin lapsille sopiva kirja. Isot ja väritetyt kuvat auttavat heikkonäköisiä ja lukihäiriöisiäkin ymmärtämään, mitä teksteissä kerrotaan. Kirjassa on Uusi ja Vanha testamentti. Jotkin tarinat ovat tähän vuosiluvulle sopivia, esimeriksi Kuningas Salomon tuomio. Johanneksen ilmestys sivulla 144 saattaa olla vähän pelottava pienille lapsille, joten suosittelen sitä 8-10 -vuotiaille. Kirjassa on myös opettavaisia sanoja, kuten: Sinä kosketat minua. Silität arkaa kohtaa, jota en näytä kenellekään. Sanot että olet kaunis. Tai Aikuisten on hyvä kuunnella lapsia. Kaikilla on jotakin opittavaa. ✦ Julia Riikonen Työelämään valmentautuja, Validian ammattiopisto Cantores Minores esiintyy Teiskon kirkossa tiistaina 4. elokuuta kello 19. Pastori Tarmo Nuotio perusti vuonna 1952 poikakuoron Helsingin Suurkirkkoon. Nyt Cantores Minores -kuorossa ja -musiikkiopistossa laulaa ja opiskelee vuosittain lähes viisisataa 4–25 -vuotiasta poikaa ja nuorta miestä. Kaikkiaan kuorossa on laulanut yli 3000 poikaa. Taiteellisena johtajana ja opiston rehtorina on kymmenen vuoden ajan toiminut kapellimestari Hannu Norjanen, joka lauloi kuorossa vuosina 1974–80. Viime vuonna kuoro sai musiikin valtionpalkinnon ja tänä vuonna Vuoden Kasvattaja 2014 -palkinnon. Kuoron vaativaan ohjelmaan kuuluu vuosittain ainakin kaksi Johann Sebastian Bachin suurteosta. Kotimaisten konserttien lisäksi Cantores Minores on esittänyt ulkomaillakin useita suurteoksia. Tänä vuonna ohjelmaan ovat kuuluneet konserttimatkat Ruotsiin ja Baltiaan sekä J.S. Bachin Jouluoratorio- ja Johannespassio-konsertit. Elokuussa kuoro aloittaa uuden kautensa kuuden päivän mittaisella musiikkileirillä Murikanrannassa Teiskossa. Elokuun puolivälissä kuoron poikaäänet avustavat Helsingin Juhlaviikkojen avajaiskonsertissa. Lokakuussa Cantores Minores järjestää XI Helsingin Bach-viikon.✦ Lisätietoa: cantoresminores.fi, facebook.com/CantoresMinores ✦ Lisää musiikkia tapahtumaliitteen sivulla 7. 20 SILTA 1/2014 Hannu Jukola Ulkoilmaihmiseksi tunnustautuva näyttelijä Eija Vilpas iloitsee pestistään Pyynikin Kesäteatterissa. Avioliittosimulaattorin esitykset jatkuvat koko kesän. Luonnonlapsi ammentaa mielenrauhaa metsästä N äyttelijä Eija Vilpas on kuin pieni merenneito Pyynikin rantakalliolla. Navakka ja kylmä tuuli heiluttelee hiuksia ja hameenhelmoja, mutta Vilpas ei näytä edes huomaavan kylmyyttä. Ulkoilmaihmiseksi tunnustautuvana hän on kotonaan kelissä kuin kelissä. – Olen liikkunut luonnossa aina. Kasvoin maalaiskylässä Tuusulan Kellokoskella, missä luonto oli vahvasti läsnä. Liikuimme metsissä, marjastimme ja telttailimme. Kesät vietin seurakunnan leireillä ja mökillä Hauholla. Nykyisinkin asun aivan metsän tuntumassa ja liikun siellä päivittäin koirien kanssa. Vilpas on tunnettu hauskoista ja räiskyvistä roolihahmoistaan, mutta niiden ulkopuolella hän kaipaa rauhaa ja kiireettömyyttä, joita juuri luonto antaa. – Luonto antaa, vaan ei ota mitään. Siitä saa voimaa, mielenrauhaa ja perspektiiviä elämään. Metsässä liikkuminen pysäyttää ajan ja kiireen, Vilpas kuvailee. Luonnolla on hänelle myös hengellinen merkitys. – Kaikkialla luonnossa tuntuu sellainen iäisyyden kosketus. Luonto on itsessään hengellinen. Sitä ei tarvitse tietoisesti ajatella, vaan riittää, että aistii, katselee ja on läsnä. Sen väkevyys menee suoraan ytimeen. Raamattu kulkee matkassa Pelkkä luonto ei silti riitä täyttämään hengellistä kaipuuta. Sanat, ehtoollinen ja seurakuntayhteys löytyvät ortodoksisesta kirkosta, johon Vilpas Valamon luostarin innoittamana kääntyi kymmeniä vuosia sitten. – Ortodoksisuudessa puhuttelee tietynlainen mystiikka, joka menee suoraan sydämeen. Pidän ikoneista ja harjoitan esimerkiksi paastoa omien voimavarojeni mukaan. – Silti myös luterilainen kirkko virsineen on minulle rakas, ekumenian liputtajaksi tunnustautuva Vilpas kertoo. – Haluaisin nähdä, että kirkkokunnat voisivat osallistua yhteiselle ehtoolliselle. Usko Jumalaan on ollut Vilppaalle itsestään selvä lapsesta asti. Jumalan olemassa oloa hän ei myönnä koskaan epäilleensä, mutta silloin tällöin Jumalan kuuloa kylläkin. – Välillä sitä väkisinkin pohtii, miksi Jumala ei tee mitään, vaan antaa tapahtua niin paljon pahaa. Lopulta aina palaan siihen, että Jumala on hyvä, mutta ihmisellä on vapaa tahto. Valitettavasti ihminen käyttää sitä usein itsekkäästi ja tuhoavasti. Vilpas elää liikkuvaista elämää myös työnsä puolesta. Parhaillaan työt ovat tuoneet näyttelijän Tampereelle, missä rooli Pyynikin kesäteatterin Avioliittosimulaattorissa pitää kiireisenä koko kesän. Mutta me- nipä näyttelijä minne vain, Raamattu kulkee mukana. – Minulla on aina Raamattu mukana, vaikka viime aikoina olen ehtinyt lukea sitä aika vähän. On minulla ihan lukusuunnitelmakin, mutta suhtaudun siihen armollisesti, niin kuin elämään yleensäkin. ✦ Eva Wäljas Ens Nume i rossa : •Jaakk kelpu o Heinimäk i ttaa sy laulutu ntisetk . in •Usko n n o n opetu muut oppilatunut, samos on in iden as enteet •Mitä . k kuoroiuuluu lle?
© Copyright 2024