1. No category

www.aikashop.fi
Nro 22
Ristin voitto
”Sanan kylvö on tärkeämpää kuin ulkoiset seikat”
Herätysliiketutkija Teemu Kakkurin ajatuksilla on kysyntää. Sivu 2
Is
o
Ju Sisä
hl ltä
a
-li ä
itt
e
en
28. toukokuuta 2015
RV
Ristin Voitto
Digi-
<< PRO1 - Itella Posti Oy <<
Itella Green
VALTTER LUOTO
JOB – KÄRSIVÄ
HURSKAS
w w w. r i s t i n v o i t t o . f i
28. toukokuuta 2015
Yhteyttä
kannattaa
etsiä
»Erilaisuudesta huolimatta
kristityt voivat pitää yhtä
Sivut 2, 4–5, 16–18
»Rukouspäivä yhdisti Sivu 5
■ Kankaanniemi puhuttaa Sivu 6
■ Sakari Heikkilä Sivut 14–15
Pääkirjoitus » Pyhä Henki – lupaus voimassa
Sivu 3
» puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset
2 puheenaihe
28. toukokuuta 2015
RV
Tutkija-pappi patistaa herätyskristillisiä yhteisöjä palaamaan perusasioihin
”Tarvitaan enemmän julistusta
Jeesuksesta”
Heikki Salmela
Heikki Salmela
On huono homma, jos
herätysliikkeistä tulee
pelkkää konservatismia,
Teemu Kakkuri sanoo.
H
arvoin on kristillisen kirjan tekijällä ollut yhtä
paljon vientiä
kuin pastori ja
herätysliiketutkija Teemu Kakkurilla viime kuukausina.
Hänen lokakuussa ilmestynyt
tietokirjansa Suomalainen herätys:
herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon (Kirjapaja) käy läpi suomalaisten herätysliikkeiden vaiheet 1600-luvun pietismistä Luther-säätiöön,
ja mahtuupa mukaan vapaakristillistenkin liikkeiden kehityksen
tarkastelua.
Kirjan myötä 55-vuotias Raahen evankelis-luterilaisen seurakunnan työntekijä on ollut näkyvästi esillä niin kristillisen median
haastatteluissa kuin monenlaisissa seminaareissakin.
– Jostakin syystä kysyntää on
ollut, kirjailija toteaa lakonisesti.
Kun toimittaja ehdottaa, että
yksi kiinnostuksen herättäjä saattaisi olla herätyskristittyjen halu
omien juuriensa pohtimiseen,
vastaus on varovaisen myönteinen.
– Toinen syy voi olla se, että
media on laajemminkin tajunnut, kuinka iso ilmiö herätysliikkeet ovat.
Vaikka kirkon herätysliikkeet
ovat Kakkurille tutuin kenttä, vapaakristillisten yhteisöjenkään
touhut eivät ole hänelle aivan vieraita. Perheen Keravan-koti sijaitsee taloyhtiössä, jolla on yhteinen
parkkipaikka helluntaiseurakunnan kanssa.
– Olen pannut merkille, että
minulla on pihan huonoin auto.
Kun helluntailaisten kokous alkaa, kenttä täytyy mersuista ja
bemareista. Helluntailiikkeessä
on tapahtunut porvarillistumista.
Miten käy yhteyden tavalliseen
kansaan? mies näpäyttää pilkettä silmäkulmassa.
”Liikkeiden tulisi terävöittää
toiminta-ajatustaan”
Henkilökohtaisen elintason nousu ei kuitenkaan ole perinteisten
herätysliikkeiden ja vapaakirkko-
Onneksi
myönteisiäkin
kehityskulkuja
on.
RV
mikä on aika erikoista aiempaan
verrattuna, Kakkuri toteaa.
Myös ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ja
kirkon polarisoitumiskehitys ovat
tuoneet liikkeitä yhteen.
– Yhteiskunnan nopean muuttumisen seurauksena liikkeissä
on huomattu, että niiden edustama kristillisyys, joka aiemmin oli
tavallista, onkin ykskaks muiden
mielestä jonkinlaista ääri-ilmiötä.
– Toki tässä on iso ero etelän
ja pohjoisen välillä. Monet merkit osoittavat, että sekä kokonaiskirkossa että seurakunnissa on tilaa herätyshenkiselle kansalle. Liberaali kirkko on lähinnä etelän
ongelma.
Suuri ilonaihe on sekin, että
herätysliikkeissä ja vapaakirkoissa on kaikesta huolimatta tallella
ydinasia eli ajatus siitä, että ihmisen tulee kohdata Jumala ja että
se tapahtuu Jeesuksen kautta.
Huonompiakin lähtökohtia uudistumiselle voisi olla.
– Kaikissa liikkeissä on tahto
pitää tulta yllä. Semmoista perinneyhdistystä en ole vielä löytänyt,
joka oikeasti olisi lopettelemassa
toimintaansa.
”Herätys ei ole kuin kakku”
– Tästä voi joku kyllä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, Teemu Kakkuri naurahtaa, kun häntä pyydetään poseeraamaan käsi
helluntaikirkon ovenkahvalla. Kakkurin perheen toinen koti on ihan helluntaiseurakunnan naapurissa. Aivan vieras rakennus ei herätysliiketutkijalle muutenkaan ole: aikoinaan perheen lapset opiskelivat siellä toimineessa kristillisessä koulussa.
jen ykkösongelma, Kakkuri näkee. Paljon isompi asia on dynamiikan puute.
On luonnollista, että hengellisten liikkeiden olemukseen kuuluu perinteen vaaliminen. Siihen
liittyy kuitenkin vaara, että yhteisö muuttuu perinneliikkeeksi,
jossa vaaliminen keskittyy ulkoisiin asioihin: tapakulttuuriin, organisaatiorakenteisiin ja vakiintuneiden mutta kehällisten toimintojen pyörittämiseen. Menetetään
taito omaksua uusia ajattelutapoja ja toimintamalleja ja heittäytyä
eteenpäin.
Ja juuri näin vanhoissa yhteisöissä on poikkeuksetta käynyt.
Ilmapiiri on muuttunut uniseksi. Liekki on hiipunut. Monessa
liikkeessä on käytännössä luovuttu siitä, että yritettäisiin vaikuttaa epäuskoisten ihmisten kääntymiseen.
Onko siis ihme, että herätykset kulkevat nykyään suurelta
osin muualla kuin herätysliikkeiden tai perinteisten vapaakirkkojen piirissä.
– Säilyttämistä pitää ollakin.
Ongelma on se, että rakenteiden
ylläpito syö henkistä ja taloudellista pääomaa. Ylläpitämistä on
niin paljon, että liikkeistä tulee
seisovaa vettä. Samalla julistuksestakin tahtoo tulla turvallisuuspuhetta tyyliin ”saamme jäädä
Herran turvaan” sen sijaan, että
kuulijoita haastettaisiin valtaamaan uutta alaa, herätysliikeinstituutioiden hallintotehtävissä itsekin aikanaan puurtanut Kakkuri toteaa.
– Kirkon herätysliikkeiden
välillä ei ole tässä asiassa suurta eroa. Se mikä on Sleyn ongelma, on Kansanlähetyksenkin. Vapaakristillisten yhteisöjen välillä
näyttäisi olevan alueellista vaihtelua.
Mikäli uusien ihmisten halutaan tulevan uskoon, liikkeiden
tulisi Kakkurin mukaan keskittyä
nykyistä vahvemmin Sanan julistamiseen ja keskinäiseen yhteistyöhön. Tarvitaan enemmän julistusta ja nimenomaan puhetta
Jeesuksesta ja Jumalan ja ihmi-
sen kohtaamisesta. Nykyisellään
kun moni herätyssaarnakin tahtoo keskittyä enemmän toimintojen ja rakenteiden esittelemiseen
ja menneiden muistelemiseen.
– Mielestäni järjestöjen olisi
tarpeen tiivistää toiminta-ajatustaan sen sijaan, että ne pyrkivät
olemaan ”täyden palvelun tavarataloja” ja tarjoamaan toimintaa,
koulutusta ja julkilausumia jokaiselle elämänalueelle.
Avartumista ja yhteistyötä
Ilmat lämpenevät, ja isot hengelliset kesäjuhlat kokoavat tulevina kuukausina todennäköisesti
väkeä entiseen tapaan. Samaa ei
kuitenkaan voi sanoa kaikista pienemmistä telttaseuroista. Edellä mainittu pysähtyneisyys näkyy herätysliikkeiden tilaisuuksien osallistujamäärien laskuna,
rukoushuoneista luopumisena ja
yt-neuvotteluina.
Esimerkiksi Kakkurille läheinen evankelinen herätysliike on
”vain varjo entisestään”.
Asiat ovat tuttuja myös vapaa-
kristilliseltä kentältä. Merkittävä
yhteinen ilmiö on myös jäsenistön ikääntyminen. Luterilaisille
herätysliikejärjestöille se on isompi pommi kuin joidenkin seurakuntayhtymien päätökset leikata
järjestöille myönnettyjä lähetysmäärärahoja, tutkija sanoo.
Onneksi myönteisiäkin kehityskulkuja silti on.
Ensinnäkin liikkeet näyttävät
avartuneen takavuosikymmenille ominaisesta lakihenkisyydestä. Toiseksi Kakkurin kaipaamaa
keskinäistä yhteistyötäkin on virinnyt. Erityisesti evankelinen liike, niin sanotut viidesläiset ja pienemmät lestadiolaisuuden suuntaukset ovat löytäneet toisensa
aivan uudella tavalla. Uskovat
nuoret kulkevat tapahtumissa yli
herätysliike- ja kirkkokuntarajojen.
– Osallistujamäärien pienemisen vuoksi liikkeet eivät voi enää
olla niin itsensä varassa kuin aiemmin. Esimerkiksi Oulussa Kansanlähetys pitää tilaisuuksia lestadiolaisen Uusheräyksen tiloissa,
pääkirjoitus 3
28. toukokuuta 2015
Tutkijana Kakkuri on eritellyt herätyskristillisyyden historiallisia juuria ja löytänyt tapahtumille myös luonnollisia syyseuraussuhteita: kansanherätykset syntyivät, kun pietistinen sanoma, luonnonkatastrofit, köyhyys ja 1700-luvun yhteiskunnallinen murros kohtasivat. Onko nyt
menossa sellaisia yhteiskunnallisia prosesseja, joista voisi viritä
isoja herätyksiä?
– Herätys ei ole kuin kakku,
joka syntyy, kunhan vain on reseptissä mainitut ainekset koossa. Kyllä siihen Jumala tarvitaan
vielä nykyäänkin.
– Voisi ajatella, että samoista
aineksista, joista politiikassa virisi perussuomalaisten nousu, olisi voinut syntyä myös hengellistä herätystä, mutta niin ei käynyt.
Tietyt asiat muovaavat maata,
mutta tarvitaan Sanan kylvö. Ja
siltikään siitä ei voi sanoa enempää kuin: ”Herra, anna meille herätys.”
Ristin Voitto
Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen
Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 103. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi
Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676
Pyhä Henki – lupaus voimassa
”HELLUNTAIHERÄTYKSEN koko maata käsittävä kesäkonferenssi 26.6.–1.7.1945 Tampereella.” Näin otsikoi Ristin Voitto
-lehti kesäkuussa 1945.
Konferenssikutsussa kerrottiin myös, että mukaan tuli varata Kansanhuollon ravintokortit sekä lusikka. Ne maalaisystävät,
joilla ei ollut ravintokortteja, saivat tuoda mukanaan ruokatarpeita tai lähettää ne etukäteen. Postilähetyksiin tuli vielä hankkia sen paikkakunnan kansanhuollon leima, mistä paketit
lähetettiin.
Ensimmäiset konferenssit olivat kaksikielisiä. Ne järjestettiin
yhdessä ruotsinkielisten helluntaiseurakuntien kanssa. Näin ei
ole toimittu enää vuosikymmeniin.
Tänä kesänä, 70 vuotta myöhemmin, kokoonnumme jälleen
yhteiseen konferenssiin. Vaikka moni asia onkin nyt toisin, myös
yhtäläisyyksiä on jäljellä. Esimerkiksi radiokokous on ollut ohjelmassa konferenssin alusta asti. Alkuvuosina se tosin
radioitiin suorana lähetyksenä. Ensimmäisen konferenssin ohjelmaan sisältyi myös korviketauko, kahvia
kun ei pula-aikana saanut.
Hengen sadetta odotettiin silloin. Niin tehdään
myös nyt. Tämän vuoden teema ”Pyhä Henki – lupaus
voimassa” on valittu konferenssiin neuvoa-antavien vanhinten aloitteesta. Myös helluntaiseurakunnissa on lukui-
Jussi Heikkilä
Hengen sadetta
odotettiin silloin.
Niin tehdään
myös nyt.
Kirjoittaja on Ison Kirjan hallituksen ja johtokunnan puheenjohtaja.
Tarvitaanko perinteisiä nettisivuja yhä?
kuka
Teemu Kakkuri
» syntynyt Oulussa vuonna 1960
ja tullut uskoon Raahen luterilaisessa seurakunnassa
puhjenneessa nuorisoherätyksessä 1970-luvun puolivälissä
» teologian tohtori ja kirjailija; väitteli vuonna 2011 kirkkohistoriasta aiheenaan
sotienjälkeinen evankelisuus
yhteiskunnassa ja kirkossa
» toissa lauantaina ilmestyi uusin
teos Raamattuja Suomen kansalle: Suomen Pipliaseuran historia 1812–1947
» vaimo ja kaksi aikuista lasta;
koti Raahen lisäksi Keravalla lähellä vaimon työpaikkaa.
Kesäkuussa perhe asettuu kokonaan Raaheen.
sa joukko veljiä ja sisaria, jotka eivät koskaan ole kokeneet Pyhän
Hengen kastetta. Lupaus on kuitenkin voimassa kaikille, ”keitä
ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu”.
Teema on huomioitu konferenssin ohjelmassa kattavasti. Pyhän Hengen kasteesta järjestetään oma miniraamattukoulu, ja
kaikkien Hengen täytettä odottavien puolesta rukoillaan.
Konferenssissa saamme viettää myös Avainmedian 60-vuotisjuhlaa ja kuunnella useita ulkomaisia vieraita. Muun muassa Iso
Kirja -opiston uuden yhteistyökumppanin, Alphacrucis Collegen,
edustajia saapuu Juhannuskonferenssiin.
Vaikka ulkomaista konserttivierasta ei tänä vuonna nähdä, uudelleen koottu JOY-kuoro tulee olemaan ohittamaton kokemus.
Edellisestä kesästä monelle jäi mieleen kolea sää. Kokousteltassa olisi tarvittu talvitakkia, ja tämä verotti varmasti myös kävijämäärää. Toista yhtä kylmää juhannusta tuskin sentään
koetaan.
Vuo
Tavataan siis kaikki juhannuksena Keuruulla. Vuoden 1945 konferenssikutsussa ollut loppukehotus
sopii myös tämän vuoden Juhannuskonferenssiin:
yk
”Pidetään oikein jatkuvana rukousaiheena sekä yklan
sityisesti että seurakunnissa, että Hengen sade lankeaisi kokousten yli ja että Suomen helluntaikansa
saisi uudistuksen armon.”
VIIME VUOSIKYMMENEN lopulta alkaen
sosiaalisen median yleistyminen on muuttanut internetkulttuuria. Omien profiilien
avulla käytettävät yhteisöpalvelut, kuten
Facebook, Instagram tai Twitter, ovat haukanneet leijonanosan monien internetajankäytöstä. Perinteisille internetsivuille, kuten seurakuntien kotisivuille, ei hakeuduta
samalla tavalla kuin ennen.
Kristillistä Netmission.fi-palvelua ylläpitävä Avainmedian kotimaan mediatyön koordinaattori Janne Maunumäki,
tarvitaanko perinteisiä nettisivuja edelleen?
– Sosiaalinen media on kyllä vienyt ihmisiä perinteisiltä nettisivuilta ja muuttanut ihmisten surffailutottumuksia. Samal-
la nettisivujen on täytynyt muuttua vastaamaan nykyihmisen tarpeita.
– Netmissionin ja UskoTV:n kaltaisten sivustojen on erittäin tärkeää olla esillä myös sosiaalisessa mediassa ja tavoittaa
siellä ihmisiä ja sitä kautta johdattaa käyttäjiä itse sivustolle katsomaan sisältöjä.
Art director Samu Räikkönen, mitä lisäarvoa perinteiset sivustot voivat parhaimmillaan vierailijalle tarjota?
– Perinteiset sivustot palvelevat käyttäjää parhaiten tarjoamalla tietoja ja palveluita, joita käyttäjä hakee juuri sillä hetkellä,
kun päätyy sivustolle. Esimerkiksi jos käyttäjä menee sunnuntaiaamuna mobiililaitteella seurakunnan nettisivustolle, se voisi
tarjoilla countdown-timerin (lähtölaskennan) jumalanpalveluksen alkuun ja reittiohjeet perille.
– Perinteiset nettisivut ovat välttämättömät, mikäli seurakunta haluaa tehdä
erottuvan visuaalisen ilmeen ja olla täysin
oman sivustonsa herra. Tärkeintä sivustolle
kävijöiden saamisessa on hyvä sisältö sekä
jo mainitsemani käyttäjän palveleminen.
– Kannattaa pohtia, miksi kävijä saapuisi sivustolle ja miten sivusto voisi palvella
niin tarve- kuin motivaatiopohjaisesti. Kun
näissä osuu oikeaan ja markkinoi sivustoa
hieman, kävijät kyllä löytävät myös perinteiselle sivustolle.
(RV)
Sivustojen on
erittäin tärkeää
olla esillä myös
sosiaalisessa
mediassa.