KYSELY TAMPERELAISTEN NUORTEN

KYSELY
TAMPERELAISTEN
NUORTEN
ASUNNOTTOMUUSILMIÖN
KARTOITTAMISEKSI
2015
Yhteistyössä Tampereen kaupunki ja Nuorisoasuntoliitto ry
Annastiina Jansén
Nuorisoasuntoliitto ry
Jenni Mäki
Tampereen asuntotoimi
SISÄLTÖ
1. Johdanto, s. 2
2. Kyselyn tausta, s. 4
2.1 Nuorten asunnottomuustilastot Tampereella ja muualla Suomessa, s. 4
2.2 Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma ja Nuorisoasuntoliitto ry:n
Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke (2012 - 2015), s. 5
3. Kyselyn toteutus, s. 7
4. Tulokset, s. 9
4.1 Vastaajat toimialueittain ja ammattinimikkeittäin, s. 9
4.2 Asumiseen liittyvien asioiden työssä huomioiminen ja asunnottomien
asiakkaiden määrä, s. 11
4.3 Asunnottomien nuorten oleskelupaikat ja asunnottomuusjaksojen pituudet, s. 13
4.4 Asunnottomien nuorten kanssa työskentelyä vaikeuttavat tekijät, s. 15
4.5 Asunnottomuuteen johtavat tekijät, s. 18
4.6 Asuntojen saantia vaikeuttavat tekijät, s. 19
4.7 Arviot asumisneuvonnan ja asumiseen liittyvän tiedon sekä palvelujen
riittävyydestä, s. 20
4.8 Ehdotuksia nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi ja asumisen
onnistumiseksi, s. 22
5. Yhteenveto ja johtopäätökset, s. 25
5.1 Kyselyn tulosten yhteenveto, s. 25
5.2 Johtopäätökset, s. 27
5.3 Ehdotuksia jatkotyöskentelylle, s. 28
Lähteet
Liitteet
1
1. Johdanto
Asumisen onnistuminen on olennainen perusta nuoren itsenäisen elämän tasapainoiselle
rakentumiselle. Kun asumisasiat ovat kunnossa, on nuoren helpompi sitoutua esimerkiksi
opiskeluihin tai työhön sekä ylläpitää sosiaalisia suhteita ja muutoinkin osallistua
yhteiskuntaan. Useimmille nuorille omaan kotiin muutto ja omassa kodissa itsenäisesti
asuminen sujuvat ongelmitta. Suomessa on kuitenkin tuhansia nuoria, jotka tarvitsisivat
enemmän tukea asumiseen liittyvissä asioissa. Lisäksi Suomessa on lukuisia
asunnottomia nuoria. Jos tukea asumiseen tai muihin elämän ongelmiin ei ole tarjolla tai
nuori ei sitä hae, asumisen ongelmat saattavat helposti alkaa kasautua. Pahimmillaan
nuori menettää asuntonsa muutamassa kuukaudessa vuokrarästien tai asumishäiriöiden
takia.
Suomessa oli vuonna 2014 virallisten tilastojen mukaan 1607 alle 25 -vuotiasta
asunnotonta nuorta (ARA 2015). Todellisuudessa asunnottomien nuorten määrä on
huomattavasti suurempi. Nuorisoasuntoliitto ry arvioi, että asunnottomia nuoria voi olla
kaksin- tai jopa kolmikertainen määrä tilastoihin verrattuna. Nuorten asunnottomuutta on
vaikea tilastoida tarkkaan, koska nuoret asustelevat yleensä kavereiden tai tuttavien luona.
Mikäli nuori ei hakeudu palveluiden piiriin tai ilmoita kunnan vuokrataloyhtiölle
tekemässään asuntohakemuksessa olevansa asunnoton, asunnottomuus ei tilastoidu.
Nuorten asunnottomuus on yleensä lyhytaikaista ja itsenäistymisvaiheeseen liittyvää,
mutta monen kohdalla se myös pitkittyy jopa vuosien mittaiseksi (Viitanen 2012, s. 3).
Pitkittynyt asunnottomuus on vakava uhka nuoren koko itsenäisen elämän rakentumiselle.
Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäiseminen onkin mitä suurimmassa määrin osa
laajempaa nuorten syrjäytymisen ehkäisyn teemaa.
Tampereen asuntotoimi ja Nuorisoasuntoliitto NAL ry:n Nuorten asunnottomuuden
ennaltaehkäisyhanke (2012 -2015) toteuttivat yhteistyössä keväällä 2015 kyselyn
tamperelaisten nuorten asunnottomuusilmiön kartoittamiseksi. Tavoitteena oli saada
paikallista ja ajankohtaista tietoa nuorten asumisen haasteista ja asunnottomuustilanteesta
kartoittamalla laajasti eri toimijoiden näkemyksiä asiasta. Tämän kyselyn tuloksia tullaan
hyödyntämään Tampereella tehtävässä nuorten asunnottomuuden vähentämis- ja
ennaltaehkäisytyössä.
2
Selvityksen aluksi kerrotaan tarkemmin kyselyn taustasta ja esitetään nuorten
asunnottomuustilastoja Tampereelta ja valtakunnallisesti. Alussa esitellään lyhyesti myös
valtakunnallinen Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma 2012- 2015 (PAAVO II)
sekä Nuorisoasuntoliitto ry:n koordinoima Nuorten asunnottomuuden
ennaltaehkäisyhanke. Luvussa 3 esitellään kyselyn sisältö ja toteuttamisprosessi. Kyselyn
tuloksia on analysoitu laadullisesti ja määrällisesti ja keskeiset tulokset esitetään luvussa
4. Luvussa 5. on luettavissa tutkimuksen yhteenveto, johtopäätökset sekä tutkimuksen
tekijöiden ehdotukset jatkotyöskentelyä varten.
Kyselyn tulosten analyysi, yhteenveto sekä johtopäätökset on tehty NAL ry:n
aluekoordinaattorin ja Tampereen asuntotoimen koordinaattorin yhteistyönä. Tutkimusta
koostaessa on lisäksi hyödynnetty molempien osalta työssä kertynyttä tietotaitoa,
osaamista sekä nuoriso- ja asunnottomuusaihealueiden tuntemusta.
3
2. Kyselyn tausta
Lahdessa toteutettiin vuonna 2014 Nuorten asumisen haasteet ja palveluiden
kehittämistarpeet -kysely monialaisena yhteistyönä Lahden kaupungin ja järjestöjen
kesken (Keskikylä, Mäkelä & Kaksonen 2014). Syksyllä 2014 NAL ry:n aluekoordinaattori
ja Tampereen asuntotoimen koordinaattori saivat idean toteuttaa samanlaisen kyselyn
myös Tampereella. Ajatus kyselyn toteuttamisesta esitettiin tilaajaryhmälle, josta saatiin
tuki kyselyn teettämiselle. Tampereen kysely laadittiin pitkälti Lahden mallin pohjalta,
muokaten kuitenkin sisältöä paikallisia tietotarpeita vastaavaksi.
2.1 Nuorten asunnottomuustilastot Suomessa ja Tampereella
Suomessa oli vuonna 2014 yhteensä 1607 nuorta, alle 25 -vuotiasta asunnotonta. Heistä
343 oli pitkäaikaisasunnottomia. Pitkäaikaisasunnottomalla tarkoitetaan yli vuoden tai
toistuvasti viimeisen kolmen vuoden aikana asunnottomana ollutta henkilöä.
Valtakunnallisella tasolla lähes joka neljäs pitkäaikaisasunnoton on nuori. Vuodesta 2012
vuoteen 2014 mennessä nuorten asunnottomien määrä laski valtakunnallisella tasolla
yhteensä 22 %. Toisaalta, asunnottomien määrä vuonna 2014 oli suunnilleen samalla
tasolla kuin vuonna 2002.
Vuosi
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
1644
1558
1424
1368
1399
1328
1319
1498
1375
1409
2049
1862
1607
Alle 25 vuotiaita
asunnottomia
Suomessa
TAULUKKO 1. Nuorten asunnottomuus Suomessa 2002 – 2014 (Selvitys 1/2015: Asunnottomat 2014, ARA)
Yllä olevassa taulukossa 1. on nähtävillä alle 25 -vuotiaiden asunnottomien määrän
kehitys Suomessa vuosien 2002 – 2014 ajalta. Taulukossa 2. on alle 25 -vuotiaiden
asunnottomien määrä Tampereella vuosilta 2002 – 2014.
4
Vuosi
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
85
112
116
126
148
155
129
112
91
66
71
22
66
Alle 25 vuotiaita
asunnottomia
Tampereella
TAULUKKO 2. Nuorten asunnottomuus Tampereella (Asunnottomat Tampereella 2000 – 2014, Kuntien
asuntomarkkinaselvitykset/ARA)
Tampereella alle 25-vuotiaiden asunnottomien määrä on vuosien 2002 - 2014 aikana
vaihdellut, mutta viime vuosien aikana trendi on ollut selvästi laskeva. Vuonna 2014 alle 25
-vuotiaita asunnottomia oli yhteensä 66, eli 27 % kaikista asunnottomista, joita oli
Tampereella kyselyajankohtana yhteensä 245 (ks. liite 1). (Asunnottomat Tampereella
2000 – 2014, Kuntien asuntomarkkinaselvitykset/ARA.) Vuoden 2013 osalta Tampereen
asunnottomuustilastoa selittää tilastoa koostavien henkilöiden vaihtuminen, jonka
seurauksena asunnottomien määrä laskettiin hieman eri tavalla kuin yleensä.
2.2 Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma 2012 – 2015 ja
Nuorisoasuntoliitto ry:n Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke 2012 2015
Tampere on mukana valtakunnallisessa pitkäaikaisasunnottomuuden
vähentämisohjelmassa 2012 - 2015 (PAAVO II). Yhtenä PAAVO II -kauden keskeisistä
toimenpiteistä on Tampereellakin nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisy. Käytännön
toimenpiteiksi nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi suunniteltiin Tampereen
PAAVO II -kaudelle asunnottomuusuhan alla olevien nuorten nostaminen kotiin vietävään
asumisen tuen palveluun sekä nuorten asumistaitojen kurssi. Nuorten asumistaitojen
kurssin kautta on vuosien 2013 – 2014 aikana menestyksekkäästi asutettu yhteensä 20
asunnon tarpeessa ollutta nuorta.
Nuorisoasuntoliitto (NAL) ry:n koordinoima Nuorten asunnottomuuden
ennaltaehkäisyhanke (2012 - 2015) on osa PAAVO II-ohjelmaa. Valtakunnallista hanketta
toteutetaan kymmenessä suurimmassa asunnottomuuskunnassa, Tampere mukaan
5
lukien. Hankkeen päämääränä on nuorten syrjäytymisen ja asunnottomuuden
ennaltaehkäiseminen. Tätä työtä tehdään yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa
kokoamalla paikallisia nuorten asumisen verkostoja, kehittämällä uudenlaisia nuorten
asunnottomuutta ennaltaehkäiseviä toimintamalleja, lisäämällä tietoa ja tuottamalla
materiaalia nuorten asumisesta ja asunnottomuudesta sekä järjestämällä koulutuksia ja
seminaareja.
6
3. Kyselyn toteutus
Kyselyn malli on otettu Lahdesta ja kysymykset ovat pitkälti samoja, kuin siellä
toteutetussa (ks. Keskikylä & al. 2014). Kysymysten ja vastausten asettelua kuitenkin
pohdittiin suhteessa siihen, millaisia asioita esimerkiksi Nuorisoasuntoliitto ry:n ja
Tampereen asuntotoimen yhteistyössä järjestämissä Nuorten asumisen toimijoiden
verkostotapaamisissa on noussut esiin. Lahden kyselyn sisältöä on siis muokattu
paremmin Tampereen tarpeita vastaavaksi. Kyselyn runko vastausvaihtoehtoineen on
nähtävillä liitteessä 2.
Kyselyllä haluttiin saada asumispalvelujärjestelmän kehittämisen kannalta relevanttia
tietoa seuraavista asioista:
Minkälaiset tekijät johtavat nuorten asunnottomuuteen Tampereella?
Minkälaiset tekijät ylläpitävät nuorten asunnottomuutta Tampereella?
Minkälaiset tekijät vaikeuttavat asunnottomien nuorten kanssa työskentelyä?
Onko nuorille Tampereella riittävästi tarjolla neuvontaa ja palveluja jotka auttavat
ehkäisemään asunnottomaksi joutumista?
Miten Tampereella voitaisiin ihannetilanteessa ehkäistä nuorten asunnottomuutta?
”Nuorten asumispalvelujärjestelmän” voidaan ajatella koostuvan useista erilaisista
tahoista. Järjestelmään voivat kuulua esimerkiksi asumispalveluiden tuottajat,
nuorisotyöntekijät, sosiaalityöntekijät, vuokranantaja, asumispalveluiden tilaaja ja niin
edelleen. Kysely toteutettiin Tampereella webropol -kyselynä helmikuussa 2015 ja linkki
toimitettiin sähköpostijakeluna noin 7 000 vastaanottajalle. Kyselyn kohderyhmänä olivat
sosiaali-, nuoriso-, mielenterveys-, päihde- ja terveyspalvelut, tuetun asumisen
palveluntuottajat, tilaajaryhmä, vuokranantajatahot, opiskelijahuolto sekä työllisyys- ja
työkuntoutuspalvelut. Koska kysely toimitettiin sähköpostijakeluna erinäisten laajojen
sähköpostilistojen kautta, se tavoitti osin sellaisiakin henkilöitä, jotka eivät työskentele
nuorten tai heidän asumisensa parissa. Nämä henkilöt jättivät pääasiassa vastaamatta
kyselyyn ja vain parin vastauksen kohdalla korostuu aihealueeseen liittyvä ”kokemuksen
puute”.
7
Vastaamiseen annettiin aikaa kaksi viikkoa. Vastauksia saatiin määräaikaan mennessä
yhteensä 142 kappaletta. Avoimiin kohtiin tuli vastauksia kysymyksestä riippuen vajaasta
kahdestakymmenestä vajaaseen yhdeksäänkymmeneen.
Kyselyn tuloksista ei ole keskusteltu asunnottomien nuorten tai nuorten itsensä kanssa,
mutta tämä voisi olla hyvä jatkotyöskentelyn muoto.
8
4. Tulokset
Kyselyn tulokset on analysoitu ja esitetty sekä määrällisellä että laadullisella tavalla, ottaen
aina huomioon kysymyksen luonteen. Erityisesti avoimissa kysymyksiä analysoitaessa
tehtiin laadullista tulkintaa ja jaottelua, mutta jaottelu tai luokittelu tapahtui aina määrällisin
perustein. Useimmiten jaottelut olivat tehtävissä aineistosta melko helposti, sillä tietyt
teemat toistuivat useissa vastauksissa. Sellaiset yksittäiset vastaukset, jotka eivät
sisällöllisesti kohdanneet muun aineiston kanssa, jätettiin kyselyn analyysissä esittämättä.
Kyselyn tulosten analyysi, yhteenveto sekä johtopäätökset on tehty NAL ry:n
aluekoordinaattorin ja Tampereen asuntotoimen koordinaattorin yhteistyönä. Tulokset on
esitetty tässä luvussa lyhyesti. Luku 5. Johtopäätökset, sisältää kyselyn varsinaisen
analyysiosion.
4.1 Vastaajat toimialueittain ja ammattinimikkeittäin
Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan oma toimialueensa ja ammattinimikkeensä. Valmiiksi
annetut vastausvaihtoehdot olivat sellaisia ilmeisiä toimialueita ja ammattinimikkeitä,
joiden kanssa asumisongelmaiset nuoret ovat usein tekemisissä.
TAULUKKO 3: Vastaajien toimialue (N=142)
9
Taulukossa 3. on ilmoitettu vastaajat toimialueittain määrällisesti. Taulukosta on
nähtävissä, että suurin osa kyselyyn vastaajista työskenteli sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Kyselyyn tuli vastauksia myös muilta toimialueilta, joita olivat esimerkiksi hallinto, muut
terveydenhuollon palvelut sekä opetus- ja rikosseuraamustyö.
Alla olevassa taulukossa 4. on esitetty vastaajat määrällisesti ammattinimikkeittäin.
Kyselyn vastaajista suurin osa oli sosiaalityöntekijöitä (28 henkilöä), sairaan- tai
terveydenhoitajia (yhteensä 23 henkilöä) tai ohjaajia tai sosiaaliohjaajia (yhteensä 27
henkilöä). Kohtaan Muu, mikä? vastanneet olivat pääasiassa terveydenhuollon
työntekijöitä, kuten lääkäreitä tai lähihoitajia. Muita vastaajien ammattinimikkeitä olivat
myös esimerkiksi kiinteistösihteeri, talous- ja velkaneuvoja sekä palveluohjaaja.
TAULUKKO 4: Vastaajien ammattinimikkeet (N=142)
10
4.2 Asumiseen liittyvien asioiden työssä huomioiminen ja asunnottomien
asiakkaiden määrä
Vastaajilta kysyttiin sitä huomioivatko he asumiseen liittyvät asiat omassa työssään. Kyllä
vastanneiden osalta pyydettiin myös kertomaan, kuinka asumiseen liittyviä asioita
huomioitiin.
TAULUKKO 5: Huomioitko asumiseen liittyvät asiat omassa työssäsi (N=142)
Taulukossa 5. on esitetty asumiseen liittyvien asioiden omassa työssä huomioiminen
määrällisesti. Suurin osa vastaajista, 84 %, ilmoitti huomioivansa asumiseen liittyvät asiat
omassa työssään. Avoimissa vastauksissa oli nähtävissä vastaajien työnkuvien laaja kirjo
ja asiaa kuvattiin omaan työnkuvaan liittyvien käytäntöjen kautta, kuten:
”potilastietojärjestelmän kautta”
”kysellään”
”kuuluu 9. luokan yhteiskuntaoppiin”
”kartoitan asumisen, asunnottomuuden, syyt, missä/kenen luona asuu, onko asunnon haku
vireillä, aikuissosiaalityön tarve ym.”
”annan asumisen tukea yms.”
”asiakkaiden kokonaisvaltainen tilanne on aina tiedossani”
”Monin eri tavoin, tuetussa asumisessa ollaan mukana kaikissa nuoren elämään liittyvissä
asioissa, asumisen etunenässä.”
11
Vastauksista kävi ilmi, että vastaajissa oli erilaisten kohderyhmien kuten lasten, nuorten,
opiskelijoiden, lapsiperheiden ja vammaisten parissa työskenteleviä työntekijöitä.
Asumiseen liittyvää työtä ja asumisen huomioimista, tehtiin myös hyvin eri tavoin
työnkuvasta riippuen. Joidenkin vastaajien kohdalla asumiseen liittyvät asiat eivät olleet
työn keskiössä ja toisten kohdalla ne olivat perustyön keskeinen osa.
Vastaajia pyydettiin kertomaan tai arvioimaan sitä, oliko heillä kyselyn vastaushetkellä 18
– 30 -vuotiaita asunnottomia asiakkaita. Taulukossa 6. on esitetty määrällisesti
kysymykseen tulleet vastaukset.
TAULUKKO 6: Onko sinulla tällä hetkellä asiakkaana 18 - 30 -vuotiaita nuoria, jotka ovat asunnottomia
(N=142)
Vastaajista 37 % ilmoitti, että asiakunnassa oli kyselyyn vastaamisen hetkellä nuoria
asunnottomia asiakkaita. 47 % vastaajista ilmoitti, ettei asiakkuudessa ollut
vastausajankohtana asunnottomia nuoria. Yhdeksän prosenttia vastanneista ei osannut
sanoa, oliko hänellä nuoria asunnottomia asiakkaita ja vastaajista seitsemän prosenttia
ilmoitti, ettei tee asiakastyötä.
Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan asiakkuudessaan olevien asunnottomien nuorten
lukumäärä yhteensä vuoden 2014 osalta. Taulukossa 7. on esitetty asunnottomien
asiakkaiden lukumäärät vastaajien arvioiden mukaan.
12
TAULUKKO 7: Asunnottomien nuorten asiakkaiden määrä vuonna 2014 (N=142)
Vastaajista 42 % ilmoitti asunnottomia nuoria asiakkaita olleen vuoden 2014 aikana 1 - 5
henkilöä. Läheskään kaikilla (23 %) ei ollut em. ajankohtana ollut yhtään asunnotonta
nuorta asiakasta ja 6 % vastaajista ilmoitti, ettei tee asiakastyötä. Vajaalla viidenneksellä,
19 %:lla, vastaajista oli vuoden 2014 aikana ollut 10 - 20 tai yli 20 asunnotonta nuorta
asiakasta.
4.3 Asunnottomien nuorten oleskelupaikat ja asunnottomuusjaksojen pituudet
Vastaajia pyydettiin kertomaan näkemyksensä siitä, missä heidän arvionsa tai tietonsa
mukaan asunnottomat nuoret majailivat. Kysymykseen oli annettu muutama
vastausvaihtoehto, joista vastaajat saivat valita yhden tai useamman kohdan. Kohtaan
Muualla, missä? sai kirjoittaa avoimen vastauksensa.
TAULUKKO 8: Missä asunnottomat nuoret asuvat (N=142)
13
Suurin osa vastaajista arvioi tai tiesi asunnottomien nuorten majailevan joko kavereiden
(84 %) tai vanhempien ja sukulaisten luona (67 %). Vain osan nähtiin majailevan
asunnottomille tarkoitetussa palvelussa (20 %) tai kadulla/rappukäytävissä (18 %). Myös
Viitasen (2012, s. 19) selvitysraportissa nousee esille nuorten kavereilla ja sukulaisilla
majailu ja asumispalveluiden vähäinen käyttö. Tampereen asunnottomuuslaskentatietojen
mukaan (ks. liite 1) vuonna 2014 tilastoidusta, yhteensä 245 asunnottomasta 154 majaili
sukulaisten tai tuttavien luona. Sukulaisten ja tuttavien luona majailevista 53, eli yhteensä
35 % oli alle 25 -vuotiaita. Kaikki sukulaisten tai kavereiden luona asustelevat eivät
välttämättä tilastoidu, koska he eivät ilmoita itseään asunnottomaksi ja/tai heillä voi olla
osoite esimerkiksi kaverin luona.
Avoimissa vastauksissa asunnottomien nuorten ilmoitettiin lisäksi majailevan:
”metsässä teltassa, autiotaloissa, autossa”
”turvakoti”
”nuorten talolla”
Vastaajia pyydettiin kertomaan arvionsa siitä kuinka pitkiä nuorten asunnottomuusjaksot
keskimäärin ovat. Kysymykseen annettiin vastaajille useampi vastausvaihtoehto.
Annetuissa vastauksissa on jonkin verran hajontaa ja vastaukset riippuivat mitä
todennäköisimmin siitä, millaisen asiakasryhmän kanssa vastaaja oli työssään
tekemisissä. Esimerkiksi näkemys nuorten asunnottomuusjaksojen keskimääräisestä
pituudesta voi olla asumispäivystyksen työntekijällä hyvin erilainen kuin vaikkapa
suuhygienistillä.
TAULUKKO 9: Nuorten asunnottomuusjaksojen keskimääräiset pituudet (N=142)
14
Taulukossa 9. on esitetty vastaajien arviot nuorten asunnottomuusjaksojen
keskimääräisistä pituuksista. Yli puolet vastaajista (60 %) arvioi, että nuorten
asunnottomuusjaksot olivat keskimääräisesti muutamien kuukausien pituuksia. Yhteensä
32 % vastaajista arveli asunnottomuusjaksojen kestävän vuoden, yli vuoden tai olevan
toistuvaa nuoren elämässä. Kolmannes vastaajista (30 %) ei osannut arvioida
asunnottomuusjaksojen keskimääräistä pituutta. Koska asunnon voidaan ajatella olevan
merkittävä tekijä elämänhallinnan yleisen onnistumisen kannalta, nuoren riski
yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen kasvaa merkittävästi asunnottomuusjaksojen
pitkittyessä. Asunnottomalla nuorella on suuri riski ajautua esimerkiksi Nuorisotakuun
ulottumattomiin (Fredriksson & Karppinen 2014) ja näin ollen syrjäytymisen mahdollisuus
kasvaa entisestään.
4.4 Asunnottomien nuorten kanssa työskentelyä vaikeuttavat tekijät
Vastaajia pyydettiin kertomaan kokemuksistaan siitä, millaiset tekijät vaikeuttavat
asunnottomien nuorten kanssa tehtävää työtä. Avoimeen kysymykseen saatiin yhteensä
88 vastausta. Vastaukset jaoteltiin sisällöllisesti kolmen eri luokan alle. Luokat ovat:
nuoriin liittyvät yksilölliset tekijät
omaan käytännön työhön liittyvät tekijät ja
palveluihin ja asumispalvelujärjestelmään liittyvät tekijät
Nuoriin liittyviä yksilöllisiä tekijöitä lueteltiin paljon. Eniten mainintoja saivat nuorten
päihdeongelmat ja päihteidenkäyttö, nuorten taloudellinen taitamattomuus, nuorten
sitoutumattomuus sekä nuorten mielenterveysongelmat. Edellä mainittujen tekijöiden
nähtiin hallitsevan joidenkin asunnottomien nuorten elämää siinä määrin, että se vaikeutti
käytännön työn hoitamista heidän kanssaan. Yhtenä tekijänä vastauksissa mainittiin
useaan otteeseen myös nuoren elämänhallinnalliset ongelmat ja nuoruuteen ikävaiheena
liittyvät ongelmat, kuten ”kypsymättömyys”.
”Nuorilla asunnottomilla on usein paljon muutakin ongelmia asunnottomuuden lisäksi, päihdeja mielenterveysongelmia, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia ja keskittymisvaikeuksia, mikä
ilmenee usein niin että mieli muuttuu kovin nopeasti.”
15
”He ovat tavallistakin enemmän näköalattomia ja toivonsa menettäneitä. Heillä ei ole
useinkaan tukipistettä josta heitä tavoittaa, puhelin voi olla pois käytöstä tai he eivät ole
pystyneet sitä lataamaan.”
”Asiakas on yleensä tavallista väsyneempi/rasittuneempi, kun/jos vaihtaa usein yösijaa tai ei
millään onnistu saamaan asuntoa. Lisäksi asiakas ei ole kovinkaan motivoitunut
suunnittelemaan tulevaisuutta, jos perusasiat ovat sekaisin.”
”…asunnottomuus luo stressiä, joka estää esim. opiskelun tai opiskeluun hakeutumisen.”
Omaan käytännön työhön liittyvät tekijät olivat pääasiassa sellaisia tilanteita, joissa
työntekijöiden oman työnkuvan rajat tulivat vastaan tavalla tai toisella, tai oman työn
tekeminen oli syystä tai toisesta mahdotonta. Eniten haasteita aiheutti vaikeus tavoittaa
asunnottomia nuoria, koska tiedossa ei ollut ajantasaisia yhteystietoja, tai asiakasta ei vain
onnistuttu saamaan kiinni yrityksistä huolimatta. Ajelehtivaa elämää viettävien nuorten
heikko sitoutuminen tavoitteelliseen työhön koettiin ongelmana. Syyn sitoutumattomuuteen
ei kuitenkaan aina katsottu olevan nuoressa: osa työntekijöistä näki asunnottomuuden
olevan nuorelle niin stressaavaa, että jaksamista asioiden tavoitteelliseen hoitamiseen ei
ole. Lisäksi omaa työtä saattoivat hankaloittaa muut käytännön tekijät, kuten oman
työnkuvan rajat ja resursointi.
”He eivät saa posteja. Paperit ovat hukassa, kun eivät enää muista kenen luo jääneet ja osa
on jo hävitetty kun ei ole paikkaa missä säilyttää. Heidän into hoitaa asioitaan on huono kun
oma koti puuttuu.”
”Yhteystietojen puuttuminen ja tiheä vaihtuminen.”
”Korvaushoidossa olevalla asiakkaalla tulee olla osoite. Mikäli ei ole osoitetta, kotilääkkeitä ei
voida antaa mukaan.”
”…ei välttämättä tulla aina sovitulle tapaamisajoille, se etten itse työssäni tee ttt-päätöksiä.”
”Omassa työssäni ei ole mahdollista jalkautua kaupungille, ja asunnottomia nuoria on vaikea
tavoittaa varatuille ajoille toimistolle. Postit jäävät noutamatta, puhelinnumerot vaihtuvat,
oleskelupaikat muuttuvat tiuhaan ja niin edelleen.”
16
Palvelu- ja asumispalvelujärjestelmään liittyvät tekijät olivat erilaisia rakenteellisia tekijöitä,
joiden nähtiin vaikuttavan asunnottoman nuoren tilanteeseen ja vaikeuttavan heidän
kanssaan tehtävää työtä, ajoittain tekevän siitä jopa mahdotonta. Tällaisina tekijöinä
nähtiin esimerkiksi asuntoa hakevan nuoren taustatiedot, pula pienistä ja kohtuuhintaisista
asunnoista sekä erilaisten soveltuvien palveluiden puute. Nuoren luottotiedottomuuden
ja/tai menneisyyden asumishäiriöiden nähtiin hankaloittavan asunnon saantia
merkittävästi. Asuntojonot edullisiin ja pieniin vuokra-asuntoihin koettiin ongelmaksi, toisin
sanoen asuntoja nähdään olevan aivan liian vähän. Soveltuvien palveluiden osalta
puutetta nähtiin päihteet sallivien ja toisaalta myös käytännön elämäntaitojen harjoittelua
sisältävien, ns. ensiasunnot, asumisyksiköiden osalta. Puutetta koettiin myös matalan
kynnyksen ja yhden luukun periaatteella toimivista palveluista. Haasteena nähtiin myös
asioiden hoitamisessa tarvittavien työntekijöiden vastaanotolle pääseminen sekä
vastuutyöntekijöiden ja kokonaisvaltaisen työotteen puuttuminen.
”Sosiaalityöntekijöille ja ohjaajille ei saa aikoja, jolloin kukaan ei tee kokonaisvaltaista tilanteen
selvittelyä ja ongelmat kasautuvat. Taloudellinen tuki myönnetään pääsääntöisesti tapaamatta
asiakasta, jolloin tilanne ei ole selvillä ja tuki voidaan evätä, kun ei ole esitetty perusteita.”
”Kun nuori on kerran tyrinyt asumisensa, niin hänen on vaikea myöhemminkään saada
asuntoa.”
”Palveluihin/toimintoihin ohjaaminen/saaminen on hankalaa, koska heillä ei ole pysyvää
oleskelupaikkaa.”
”Tampereella on vähän kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, joissa nuori voisi taloudellisesti
selvitä. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus ja vaikka vakuudessa voisikin auttaa,
ylikalliiseen vuokraan ei voida myöntää toimeentulotukea koko vuokran määrälle, jolloin
käytännössä seuraa taloudellisia vaikeuksia.”
”Pilkotut palvelut. Asiakkuudet ovat lyhytaikaisia, kuului sitten mihin palveluun tahansa.
Kaikissa palveluissa pyritään säästöihin ja asiakkuuksia päätetään liian aikaisin. Ymmärrystä
siihen, että moni nuori tarvitsisi pidempiaikaista ja tiiviimpää tukea siihen että jatkossa pärjäisi
itsenäisesti, ei ole. Pätkityt palvelut johtavat siihen, että asiakas palaa aina uudestaan
asiakkaaksi entistä vaikeammassa tilanteessa. Nuoret, kuten muutkin asiakkaat asioivat
usean eri tahon kanssa, joista kukin hoitaa vain pientä osa-aluetta eikä kokonaisuus hahmotu
kellekään ja vähiten nuorelle itselleen.”
17
4.5 Asunnottomuuteen johtavat tekijät
Kyselyn avulla haluttiin saada tietoa siitä, minkälaiset tekijät johtavat nuorten
asunnottomuuteen Tampereella. Vastausvaihtoehtoja annettiin useita, joista vastaajat
saivat valita kaikki oikeaksi katsomansa vaihtoehdot. Vastaajille annettiin myös
mahdollisuus kertoa avoimessa vastauksessa tekijöistä, jotka heidän mielestään johtivat
asunnottomuuteen vastaamalla kysymyksiin Tarpeenmukaisten asumispalveluiden puute,
millaisten? ja/tai Jokin muu, mikä?.
TAULUKKO 10: Nuorten asunnottomuuteen johtavat tekijät Tampereella (N=142)
18
Taulukossa 10. on esitetty nuorten asunnottomuuteen Tampereella johtavat tekijät
vastaajien määrällisten arvioiden mukaan. Yleisimmät asunnottomuuden taustalla nähtiin
olevan:
•
päihdeongelmat (vastaajista 83 % arvioi päihdeongelmien olevan
asunnottomuuteen johtava tekijä)
•
puutteelliset asumistaidot (vastaajista 71 % arvioi puutteellisten asumistaitojen
olevan asunnottomuuteen johtava tekijä)
•
mielenterveysongelmat (vastaajista 64 % arvioi mielenterveysongelmien
olevan asunnottomuuteen johtava tekijä) ja
•
taloudellinen taitamattomuus (vastaajista 59 % arvioi taloudellisen
taitamattomuuden olevan asunnottomuuteen johtava tekijä).
Myös opiskelu- tai työelämän ulkopuolelle ajautumisen, haastavien kotiolosuhteiden sekä
eron tai riitatilanteen aikaisemmassa asumisessa nähtiin melko usein olevan nuoren
asunnottomuuden taustalla. Vastauksia voi tulkita niin, että nuorten asunnottomaksi
ajautumisen suhteen on olemassa monenlaisia riskitekijöitä. Siihen, johtavatko riskitekijät
asunnottomuuteen nuoren kohdalla, vaikuttaa nuoren kyky selvitä erilaisista elämän
karikoista ja toisaalta varmasti myös se, saako hän ongelmaansa tarvitessaan apua.
Avoimia vastauksia kysymykseen tuli yhteensä 41 kappaletta ja niissä esitettiin
useimmiten näkemyksiä erilaisten tarpeenmukaisten asumispalveluiden puutteesta (27
vastausta). Puutteina nähtiin esimerkiksi päihteidenkäytön sallivat asumisyksiköt sekä ns.
ensi- ja starttiasunnot, jotka soveltuisivat nuoren itsenäistymisen harjoitteluun. Lisäksi
asumisen tukea toivottiin olevan tarjolla joustavasti ja monen tasoisena.
4.6 Asuntojen saantia vaikeuttavat tekijät
Kyselyn avulla haluttiin saada myös paikallisen tason tietoa siitä, minkälaiset tekijät
vaikeuttavat nuorten asuntojen saantia ja täten osaltaan myös ylläpitävät nuorten
asunnottomuutta.
19
TAULUKKO11: Vaikeuttavatko jotkut tekijät nuorten asunnon saamista Tampereella (N=142)
Vastaajista 56 % oli sitä mieltä, että on olemassa tekijöitä, jotka vaikeuttavat nuorten
asunnon saantia. Avoimia vastauksia tuli yhteensä 79. Vastausten perusteella eniten
ongelmia asuntojen saamisessa aiheuttavat menneisyyden asumishäiriöt, vuokravelat ja
luottotiedottomuus. Myös olemassa olevien asuntojen kalliit vuokrat sekä pula pienistä
asunnoista nousivat vastauksissa esiin.
4.7 Arviot asumisneuvonnan ja asumiseen liittyvän tiedon sekä palvelujen
riittävyydestä
Vastaajia pyydettiin esittämään näkemyksensä siitä onko nuorille Tampereella riittävästi
tarjolla asumisneuvontaa tai asumiseen liittyvää tietoa.
TAULUKKO 12: Onko nuorille riittävästi tarjolla asumisneuvontaa tai asumiseen liittyvää tietoa (N=142)
Taulukossa 12 on esitetty vastausten jakautuminen määrällisesti. Vastaajista vain 18 % oli
sitä mieltä, että nuorille on olemassa riittävästi tarjolla asumisneuvontaa tai asumiseen
liittyvää tietoa. Vastaajista 28 % näki, ettei tietoa ole riittävästi, mutta sille olisi tarvetta.
Merkittävä osa vastaajista, 54 %, ei osannut sanoa, onko tietoa ja neuvontaa saatavilla
tarpeeksi. Avoimia vastauksia tuli 28 kappaletta ja niissä otettiin kantaa puuttuviksi
koettuihin palveluihin. Tarpeenmukaisina, puuttuvina palveluina nähtiin esimerkiksi
helposti saatavilla olevat, matalan kynnyksen palvelut sekä nopeasti saatavilla olevat
20
erilaiset neuvonnan ja tuen palvelut. Jonkin verran kaivattiin konkreettista työotetta,
kädestä pitäen yhdessä tekemistä ja nuoren aitoa kohtaamista. Useammassakin
vastauksessa kiitosta sai nuorille suunnattu asumistaitojen kurssi.
”Tuettu asuminen on hyvä malli, nuorille voisi olla myös jonkinlainen oma asumisneuvoja tmv.
Sosiaalitoimen järjestämä asumiskurssi on hyvä, sitä lisää.”
”Kaupungin omia, asumisen ohjaajia tarvittaisiin.”
”nopean ohjauksen ja neuvonnan palvelu, jossa osataan neuvoa myös sosiaalipalveluiden/
sosiaaliturva-asioissa - ei vain ohjata toiseen palveluun vaan myös varmistetaan nuoren kulku
toiseen palveluun.”
”…jalkautumiseen, aitoon kohtaamiseen.”
Vastaajia pyydettiin esittämään näkemyksensä siitä, onko Tampereella riittävästi palveluja
nuorille, jotka tarvitsevat tukea välttääkseen asunnottomuuden. Vastausten määrällinen
jakautuminen on esitetty alla olevassa taulukossa 13.
TAULUKKO 13: Onko Tampereella riittävästi palveluja nuorille, jotka tarvitsevat tukea asumiseensa
välttääkseen asunnottomuuden (N=142)
Vastaajista vain 15 % oli sitä mieltä, että Tampereella on riittävästi palveluja
asunnottomuusuhan alla oleville nuorille. Vajaa kolmannes, 30 %, ei nähnyt palveluiden
riittävän ja yli puolet (55 %) ei tiennyt onko palveluita riittävästi. Avoimia vastauksia tuli
yhteensä 33 kappaletta ja niissä korostui tarve nopeasti saatavilla olevaan käytännön
tason asumisen tukemiseen, sekä tarve tiiviiseen asumisen ja itsenäistymisen tukeen.
”Tukevia, pieniä asumisenharjoitteluyhteisöjä.”
21
”nopeampaa puuttumista asumisongelmiin ennen häätöä”
”nopeasti saatavaa lähiohjausta tarvitaan”
”asumisharjoitteluun soveltuvista palveluista on pulaa”
”Kokonaisvaltaista asumisen tukea, nopeasti saatavaa, helposti palvelun pariin päästävää
myös yli 25-vuotiaille. Riittävän tiivis tuki, omaan kotiin.”
4.8 Ehdotuksia nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi ja asumisen
onnistumiseksi
Kyselyssä esitettiin myös kysymys siitä, ”Miten Tampereella ihannetilanteessa
ennaltaehkäistäisiin nuorten asunnottomuutta ja tuettaisiin asunnottomuusuhan alla olevia
nuoria”. Avoimeen kysymykseen vastasi yhteensä 71 henkilöä.
Vastaukset luokiteltiin analyysivaiheessa neljään luokkaan, jotka ovat:
1) varhainen tuki ja nopea puuttuminen
2) matalankynnyksen palvelut
3) oppilaitosyhteistyö
4) pienet ja kohtuuhintaiset asunnot
Eniten vastauksissa nousivat esiin varhaisen tuen ja nopean puuttumisen merkitys
asunnottomuuden ennaltaehkäisytyössä. Vastaajat kokivat, että nuorille tulisi tarjota tietoa
ja tukea asumisesta ja taloudenhallinnasta jo ennen omaan kotiin muuttoa. Asumiseen
liittyviin ongelmatilanteisiin, kuten maksamattomaan vuokraan tulisi voida puuttua heti
ongelman ilmaantuessa. Näissä vastauksissa nousi selvästi esiin myös riittämättömäksi
koetut resurssit ja palveluiden byrokraattinen kankeus. Erityisesti toivottiin lisää
sosiaaliohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä, joilla olisi aikaa nuoren tilanteen perusteelliseen
selvittämiseen.
”Nuoret tarvitsevat valmennusta itsenäistymiseen jo ennen ensimmäiseen omaan asuntoon
muuttamista, ihannetilanteessa nuoret saisivat harjoitella näitä taitoja, ko. palveluun
erikoistuneiden toimijoiden avulla.”
22
”Harvalla nuorella on tietoa mitä tarkoittaa toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus,
vuokralaisen oikeudet ja velvollisuudet, kotivakuutus. Kylpyhuoneen lattiakaivon puhdistus
kuuluu vuokralaisen siivota jne. Esim. vuokravelan pois maksaminen ei montaa auta, jos uutta
velkaa tulee taas kohta. Asiakasta pitäisi vastuuttaa itseään tekemään mm.
maksusuunnitelma velan pois maksamiseksi ja palkinnoksi siitä saa jäädä asuntoon. Se
opettaa vastuunkantamiseen ja siitä on myös konkreettista hyötyä asiakkaalle. Jos aina vaan
maksetaan velat pois ilman että pitää itse jotain asian suhteen tehdä, niin silloin joku muu
kantaa vastuun asiasta. Asiakas ulkoistetaan omasta asiasta.”
”Siirtymä aikuisuuteen tulee osalle nuoria liian aikaisin, ei ole mallia hoitaa asioita ja elää
arkea. Tarvitaan valmennusta itsenäiseen elämään ja aikuisuuteen. Asumisvalmennusta,
jossa voi oppia ja erehtyä valvotussa ympäristössä ennen omaan asuntoon siirtymistä…”
”Jos sosiaalitoimistossa, esimerkiksi uusia toimeentulotuen asiakkaita tavatessa, huomataan
nuoren asunnottomuus, silloin olisi olemassa työntekijä, jolle asunnottoman nuoren voisi
ilmoittaa. Tämä työntekijä pystyisi sitten nopealla aikataululla (parin viikon sisällä) tapaamaan
nuoren ja auttamaan nuorta löytämään oman asunnon tai tuetun asumisen palvelun.
Tällä hetkellä tuettuun asumiseen tarvitaan aikuissosiaalityöntekijän päätös, ja
aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijälle on yleensä kuukauden jono. Se on pitkä aika
asunnottomalle.”
”Riittävän tiivis vuokranmaksun seuranta, heti ensimmäiseen maksamattomaan vuokraan
puuttuminen.”
Matalankynnyksen palveluihin liittyvissä vastauksissa vastaajat toivoivat nuorille yhden
luukun periaatteella toimivaa paikkaa, johon nuoren olisi helppo mennä ja josta nuori saisi
kaikki tarvitsemansa palvelut.
”Yhden katon alta saatavat matalan kynnyksen palvelut, joihin on helppo tulla.”
”Sosiaaliohjaajia enemmän avustamaan ns. elämän hallinnassa/ matalan kynnyksen paikka,
mistä apua saa kaikenlaisissa mm. asumiseen liittyvissä asioissa. Ei tarvitse varata aikaa
sos.toimistosta.”
”Nuoret tarvitsevat tuttuja työntekijöitä, joiden kanssa luottamus rakentuu. Heidän luoksensa
pitää mennä ja asioiden tulee edetä heidän ehdoillaan. Nuoret tarvitsevat myös konkreettista
ohjausta ja neuvontaa ja mielellään paikkaa, jossa on keskitetty kaikki palvelut ja tieto.”
23
Oppilaitosyhteistyöhön liittyvissä vastauksissa korostettiin käytännön asumis- ja
taloudenhallinnan taitojen opetuksen lisäämistä kouluihin ja oppilaitoksiin.
”Asumisneuvonta ja elämänhallintataitojen opettaminen varhaisessa vaiheessa esim
koulussa. Esim. kuinka paljon kuukausittain ansaittavasta rahamäärästä menee pakollisiin
menoihin, mitä tarkoittaa maksuhäiriömerkintä, osamaksulla ostaminen, pikavipit yms. Myös
se miten vuokralla tulee asua, ettei asunto mene alta sen takia ettei noudata taloyhtiön
järjestyssääntöjä tai asunto menee huonoon kuntoon”
”Ehdottomasti talouskasvatuksen lisääminen viimeistään yläasteikäisille”
”Toisen asteen koululaitoksissa voisi olla infopäiviä asumisasioista ja kouluilla helposti
saatavilla apua asumiseen liittyviin asioihin.”
Monet vastaajat nostivat esiin pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuden
lisäämisen keinoksi ennaltaehkäistä nuorten asunnottomuutta. Joissakin näistä
vastauksista nousi esiin myös kimppa-asumisen (poissulkevat) vaikutukset Kelan
asumistuen saamiseen.
”Nuorille pitäisi olla edullisia vuokra-asuntoja (myös niille, jotka eivät opiskele ja pääse
opiskelija-asumisen piiriin).”
”Nuorille suunnattuja pieniä asuntoja tulisi olla enemmän joihin kuuluu neuvonta, ohjaus sekä
nopea ongelmiin puuttuminen. Tärkeää olisi myös helpottaa "kimppakämpän" ottajia kun nyt
heidät kelassa katsotaan aina pariskuntana. Tämä vaikuttaa saataviin tukiin.”
Muissa vastauksissa korostettiin muun muassa yhteistyön merkitystä eri toimijoiden välillä
sekä eriasteisia nuorten yksilöllisten tarpeiden mukaan räätälöityjä tuetun asumisen
muotoja.
24
5. Yhteenveto ja johtopäätökset
Nuorten asunnottomuutta käsittelevän kyselyn teettäminen Tampereella koettiin tärkeänä.
Sen avulla saatiin ajankohtaista tietoa ja kuultiin monialaisesti kentän työntekijöiden
näkemyksiä nuorten asumisen haasteista ja asunnottomuudesta yhdessä Suomen
suurimmista asunnottomuuskunnista. Kyselyn tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa
Tampereella tehtävässä nuorten asunnottomuuden vähentämis- ja ennaltaehkäisytyössä.
Tässä luvussa on koottuna luvussa 4 esitettyjen tulosten yhteenveto, jonka jälkeen
esitetään kyselyn tuloksista johdettavissa olevat johtopäätökset. Kyselyyn saadut
vastaukset herättivät osittain lisää kysymyksiä tai jatkotyöskentelyyn liittyviä ideoita.
Tämän luvun lopussa on esitetty joitain ehdotuksia tamperelaisten nuorten
asunnottomuusilmiöön liittyvään jatkotyöskentelyyn.
5.1. Kyselyn tulosten yhteenveto
Kyselyyn vastasi yhteensä 142 henkilöä. Suurin osa vastaajista työskenteli sosiaali- ja
terveyspalveluissa, mutta vastauksia tuli myös muilta toimialueilta, kuten hallinto, muut
terveydenhuollon palvelut, sekä opetus- ja rikosseuraamustyö. Suurin osa vastaajista (20
%) oli sosiaalityöntekijöitä. Sairaan- tai terveydenhoitajia oli vastaajista 16 % ja ohjaajia 13
%. Muita ammattinimikkeitä edusti vastaajista 32 %. Näitä olivat esimerkiksi lääkärit,
lähihoitajat, kiinteistösihteeri, talous- ja velkaneuvoja sekä palveluohjaaja. Kyselyllä
onnistuttiin tavoittamaan monialaisesti työntekijöitä, jotka jollain tapaa tuntevat nuorten
asunnottomuusilmiötä ja suurin osa vastaajista (84 %) huomioi asumiseen liittyvät asiat
jollain tapaa työssään. Vastaamisen hetkellä reilulla kolmanneksella (37 %:lla) oli 18 – 30 vuotiaita asunnottomia asiakkuudessaan. Vajaalla kolmanneksella vastaajista (yhteensä
29 %:lla) ei ollut vuoden 2014 aikana asunnottomia nuoria asiakkaana tai he eivät tehneet
asiakastyötä.
Kyselyn mukaan nuorten asunnottomuuteen useimmiten johtavia tekijöitä ovat päihde- ja
mielenterveysongelmat, puutteelliset asumistaidot ja taloudellinen taitamattomuus. Myös
opiskelu- tai työelämän ulkopuolelle ajautumisen, haastavien kotiolosuhteiden ja eron tai
riitatilanteen aikaisemmassa asumisessa nähtiin olevan asunnottomuuden taustatekijöitä.
Nuoret asunnottomat asustelevat useimmiten kavereiden tai vanhempien ja sukulaisten
luona. Yleisimmin asunnottomuusjakson pituus on muutama kuukausi, mutta
huolestuttavan usein asunnottomuuden arvioitiin kestävän vuoden, yli vuoden tai olevan
nuoren kohdalla toistuvaa. Asunnon saantia Tampereella vaikeuttavat erityisesti nuoren
25
aikaisempi asumishistoria, vuokravelat, luottotiedottomuus sekä pula pienistä ja
kohtuuhintaisista asunnoista.
Nuorten asunnottomien kanssa tehtävää työtä vaikeuttavat kyselyn mukaan monenlaiset
tekijät, jotka jaettiin analyysissa kolmeen ryhmään:
1) nuoreen liittyvät yksilölliset tekijät, kuten päihteiden ongelmakäyttö, puutteet
taloudenhallinnan taidoissa, sitoutumattomuus palveluihin, mielenterveysongelmat
2) työntekijöiden omaan työhön liittyvät tekijät, kuten työnkuvan rajat ja resurssit,
nuorten tavoittamattomuus
3) erilaiset rakenteelliset tekijät eli palveluihin ja asumispalvelujärjestelmään liittyvät
tekijät, kuten pula pienistä ja kohtuuhintaisista asunnoista sekä matalalla
kynnyksellä ja nopeasti saatavilla olevien, tarpeenmukaisten palveluiden puute
Kyselyssä selvitettiin onko nuorille riittävästi tarjolla asumisneuvontaa. Suurin osa
vastanneista ei osannut arvioida, onko neuvontaa riittävästi saatavilla. Avoimien
vastausten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että nuorille toivotaan helposti ja nopeasti
saatavilla olevaa tietoa asumisesta ja matalankynnyksen palveluita. Kyselyssä kartoitettiin
myös asumiseen liittyvien palveluiden riittävyyttä nuorille. Suurin osa ei osannut sanoa,
onko näitä palveluita riittävästi tarjolla. Avoimissa vastauksissa toivottiin nopeasti saatavilla
olevaa tukea ja tiivistä asumisen tukea nuorille.
Kyselyn kautta saatiin vastaajilta paljon ehdotuksia nuorten asunnottomuuden
ennaltaehkäisytyöhön. Ehdotusten joukosta nousivat esiin erityisesti varhainen asumisen
ohjaus ja tuki, asumiseen liittyvien perusasioiden opetteleminen yhdessä nuoren kanssa,
nopea puuttuminen asumisen ongelmatilanteissa, matalankynnyksen toimipisteiden
kehittäminen, oppilaitosyhteistyön kehittäminen sekä pienten, kohtuuhintaisten asuntojen
lisääminen Tampereelle.
26
5.2. Johtopäätökset
Asunnottomuuteen voivat johtaa monenlaiset eri tekijät. Usein asunnottomuus on
seurausta ongelmien kasautumisesta. Nuorella voi olla taustalla haastavat kotiolot eikä
hän ehkä jaksa käydä koulussa, koska on masentunut. Masennustaan nuori alkaa hoitaa
päihteiden käytöllä. Laskut jäävät maksamatta. Kotiin tulevia kirjeitä ei jakseta avata.
Kirjeiden joukossa on myös muistutus maksamatta jääneestä vuokrasta. Parin kuukauden
kuluttua nuoren ovella on vuokranantajan edustaja ulosottomiehen kanssa. Asuminen
päättyy häätöön. Koska nuori on vellonut omassa pahassa olossaan niin syvällä, on hän
unohtanut hoitaa kaikenlaiset velvollisuutensa, myös asumisen suhteen. Tämä tarina on
vain yksi esimerkki siitä, kuinka koti voi lähteä alta. Mikä olisi pelastanut tarinan nuoren
asunnottomuudelta? Kenties joku, joka olisi tullut oven taakse kysymään, onko kaikki ok?
Tampereella käynnistetään 1.5.2015 alkaen kaupungin oma asumisneuvonnan hanke,
jossa aikuissosiaalityön alaisuuteen sijoittuva työpari sosiaalityöntekijä ja sosionomi
toimivat yhteistyössä kaupunkitaustaisten vuokrataloyhtiöiden Tampereen Vuokra-asunnot
Oy:n (TVA) ja Tampereen Vuokratalosäätiön (VTS) kanssa estääkseen yllä olevan
kaltaisten tarinoiden toteutumisen. Tampereen kaupungilla, kuten myös Suomessa
valtakunnallisella tasolla, on havahduttu siihen, että asumisen ongelmiin pitää puuttua
ajoissa. Valtakunnallisten pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmia seuraava
AUNE -ohjelma painottaa erityisesti asunnottomuutta ennaltaehkäisevien toimenpiteiden
lisäämistä (Fredriksson & Karppinen 2014). Sama näkemys nousee vahvasti esiin tämän
kyselyn tuloksissa.
Osa nuorista ei välttämättä tiedä erilaisista velvollisuuksista, mitä asumiseen liittyy. Tähän
ongelmaan on Tampereella vastattu nuorille suunnatulla asumistaitojen kurssilla, joka
järjestetään puolivuosittain yhteistyössä TVA Oy:n, VTS:n, etsivän työn ja
aikuissosiaalityön välillä. Kurssi sai kyselyn kautta paljon hyvää palautetta ja vastaavaa
työmuotoa toivottiin lisää. Samoin toivottiin enemmän kurssin tyyppistä ”kädestä pitäen”
opettamista: että joku olisi valmis kulkemaan nuoren rinnalla elämän karikoissa ja
asumisen ongelmissa ja kertoisi, mitä kulloinkin pitää tehdä ja kuinka asioita voidaan
hoitaa. Tällaisten palvelujen toivottiin olevan helposti ja nopeasti saatavilla. Interventiotyön
nähtiin kyselyn vastauksissa sijoittuvan palvelun laadun ja nopeuden varmistamiseksi
kunnan alaisuuteen. Voisiko tällaisen palvelun ajatella sijoittuvan Tampereella toimivan
matalan kynnyksen toimipaikan, Nuorten talon yhteyteen?
27
Erilaista asumiseen liittyvien taitojen opettamista olisi hyvä lisätä myös nuorisotiloilla,
oppilaitoksissa tai ylipäänsä siellä, missä nuoret ovat. Tällaisessa työssä tulisi opettaa
perusasioita, kuten asumiseen liittyviä velvollisuuksia ja tiedottaa nuoria myös siitä, mitä
tapahtuu, jos näitä velvollisuuksia ei hoideta. Työssä voisi hyvin käyttää myös
asunnottomuuden kokemusasiantuntijoita.
Kyselyn kautta nousi hyvin selvästi esiin erilainen tiedon puute. Niin nuorille, kuin nuorten
parissa työskentelevillekin kaivattiin helposti saatavilla olevaa tietoa siitä, kuinka palveluja
saadaan, mitä palveluja on olemassa sekä tietoa yhteyshenkilöistä, jotka asioista
vastaavat. Monia hyviä palveluja on olemassa, mutta tieto niistä ei kulje. Tiedottamisen
lisäämiseen olisi hyvä panostaa jatkossa enemmän.
Yksi keskeinen nuorten asunnottomuutta ylläpitävä tekijä on pienten ja kohtuuhintaisten
asuntojen puute. Kohtuuhintaiseen pienien asuntojen tuotantoon tulisi panostaa lisää
Tampereella. Toisaalta, pelkät asunnotkaan eivät ratkaise kysymystä siitä, kuinka
luottotiedottomat, vuokravelkaiset ja/tai menneisyydessään asumishäiriöitä aiheuttaneet
nuoret pääsevät niihin asumaan. Jollain tasolla on siis ratkaistava myös kysymys siitä,
kuinka vuokravelkaisia ja luottotiedottomia nuoria asutetaan: kuka heitä asuttaa ja millä
ehdoin.
5.3. Ehdotuksia jatkotyöskentelylle
Kyselyn kautta saatiin lukuisia erilaisia ja useita hyviä käytännön ehdotuksia siitä, kuinka
asioita tulisi viedä eteenpäin nuorten asunnottomuuden vähentämiseksi ja
ennaltaehkäisemiseksi. Yksi ehdotus oli Kansaneläkelaitoksen asumistuen muuttaminen
sellaiseksi, että nuorten kimppa-asuminen helpottuisi niin, ettei kahdestaan asuvia
automaattisesti oletettaisi pariskunnaksi. Esimerkiksi kuntataustaisilla vuokrayhteisöillä on
perheasuntoja tyhjillään samalla, kun pieniin asuntoihin on pitkät jonot. Perheasuntojen
käyttöön ottaminen nuorten kimppa-asumisen lisäämiseksi olisi yksi keino vähentää
nuorten asunnottomuutta.
Mikäli asumisen turvaaminen halutaan ottaa osaksi nuorisotakuuta, olisi hyvä perustaa
nuorille oma asumisneuvonnan palvelu kuntaan. Keväällä 2015 Tampereella pilotoitava
asumisneuvonnan hanke palvelee toistaiseksi vain VTS:n ja TVA Oy:n asukkaita. Tarvetta
palveluun olisi varmaan muillakin vuokrayhteisöillä. Moni nuori asuu myös yksityisellä
28
vuokranantajalla. Helsingin asumisneuvonnan mallissa työntekijät palvelevat kaikkia
asumisen kanssa ongelmissa olevia, asumismuodosta tai vuokranantajasta riippumatta.
Nuorille suunnatun asumisneuvontatoiminnan aloittaminen edellyttäisi kunnalta
taloudellista panostusta. ARA tukee asumisneuvontatoimintaa avustamalla uusia
asumisneuvontahankkeita 35 % rahoitusosuudella kolmen vuoden ajan. Nuorten
asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn taloudellisesti panostaminen maksaisi itsensä
suurella todennäköisyydellä takaisin. Helsingin asumisneuvonnasta on tehty
kustannusvaikuttavuusanalyysia ja sen on todettu olevan taloudellisesti kannattavaa
toimintaa (Kinni 2013). Paljon puhutaan nykyään siitä, mitä nuorten yhteiskunnasta
syrjäytyminen maksaa. Todennäköisesti paljon enemmän, kuin asumisneuvojan
palkkaaminen.
Oppilaitosyhteistyötä asumisasioissa tulee lisätä ja rakenteistaa. Monialaisen yhteistyön ja
nuorten asumisen asioista kouluttaminen tulisi olla säännöllistä. Yhteistyömuodot ovat
lukuisat eikä niiden kehittämiseen tarvita välttämättä erillisiä resursseja, vaan työtä
voidaan tehdä olemassa olevien tahojen välillä.
Kyselyn tulokset olisi hyvä käydä läpi nuorten kanssa. Heiltä voisi kysyä, mitä he kyselyn
tuloksista ajattelevat ja minkälaisia kehittämisideoita heiltä tulisi nuorten asunnottomuuden
ennaltaehkäisyyn.
”Jokainen asunnottomaksi joutunut nuori otettaisiin erityistyön kohteeksi ja
asunnottomuudesta pyrittäisiin tekemään mahdollisimman lyhyt. Uhkaavaa
pitkäaikaisasunnottomuutta yritettäisiin ehkäistä tehokkaasti, eikä syyllistettäisi nuoria
asunnottomia, vaikkakin ainakin osalla asunnottomista on aika heikot arkiselviytymisen taidot.
Tosin nuoret eivät välttämättä koe asunnottomuutta suuren kärsimyksenä, vanhemmille
pääsee usein, kaverit majoittavat, eikä kadulla tarvitse ainakaan kovin usein yöpyä. Nuoret
harvoin sitoutuvat alle kolmikymppisinä täyteen päihteettömyyteen, ainakaan alkoholin
suhteen, nuorisokulttuuri suosii niin voimakkaasi päihteiden käyttöä, mikä voi aiheuttaa
ongelmia asumisen kanssa ja myös vaikeuttaa päihdehoidon onnistumista. Yksilöllisiä
ratkaisuja nuorten asunnottomien kanssa, omia henkilökohtaisia asumisneuvojia, jotka myös
toimivat niin, että nuorta myös vastuutetaan, ja ehkäistään samalla hoidettavan ja huollettavan
rooliin ajautumista. Pelkkä asunto ei aina riitä, tukea yksilön tarpeen mukaan.”
29
Lähteet:
ARA (2015) Selvitys 1/2015: Asunnottomat 2014.
Fredriksson Peter & Karppinen Jari (2014) ”AUNE” 2016 – 2019. Asunnottomuuden
ennaltaehkäisy – asunto ensin näkökulma. Pohjapaperi. 8.8.2014.
Keskikylä Sanna, Mäkelä Tanja & Kaksonen Niina (2014) Nuorten asumisen haasteet
ja palveluiden kehittämistarpeet Lahdessa. Nuorten kanssa toimiville työntekijöille
suunnatun kyselyn ja nuorille toteutettujen osallistavien työpajojen tulokset.
Kinni Anne (2013) Asumisneuvonnan vuosiraportti 2012 – 2013. Helsingin sosiaali- ja
terveysvirasto.
Viitanen Veera (2012) Selvitysraportti: Nuorten asunnottomuus Turussa. Sosiaalitieteiden
laitos, Turun Yliopisto.
Liitteet:
Liite 1. Asunnottomat Tampereella 2000 – 2014
Liite 2. Kysely
30
Liite 1. Asunnottomat Tampereella 2000 - 2014
31
Liite 2. Kysely
1. Toimialue (vastausvaihtoehdot alla)
Sosiaalipalvelut
Nuorisopalvelut
Vuokranantajatahot
Tuetun asumisen palveluntuottajat
Tilaajaryhmä
Opiskelijahuolto
Työllisyyspalvelut/työkuntoutus
Mielenterveyspalvelut
Päihdepalvelut
Terveyspalvelut
Muu, mikä?
2. Ammattinimike (vastausvaihtoehdot alla)
Sosiaalityöntekijä
Sosiaaliohjaaja
Nuorisotyöntekijä
Erityisnuorisotyöntekijä
Sairaanhoitaja/terveydenhoitaja
Psykiatrinen sairaanhoitaja
Tilaajaryhmän edustaja
Asumispalvelun tuottaja
Vuokranantajan edustaja
Kuraattori
Psykologi
Työtoiminnan ohjaaja
Ohjaaja
Muu, mikä?
3. Huomioitko asumiseen liittyvät asiat työssäsi? (Vastausvaihtoehdot alla)
Kyllä, miten?
En
En osaa sanoa
32
4. Onko sinulla tällä hetkellä asiakkaana 18 – 30 -vuotiaita nuoria, jotka ovat asunnottomia?
(Vastausvaihtoehdot alla)
Kyllä
Ei
En osaa sanoa
Ei, en tee asiakastyötä
5. Montako 18 – 30 -vuotiasta asunnotonta asiakasta sinulla oli vuoden 2014 aikana? Jos et
tiedä tarkkaa lukumäärää, arvioi määrä. (Vastausvaihtoehdot alla)
Ei yhtään
1-5
6 – 10
10 – 20
20 tai yli
En osaa sanoa
Ei, en tee asiakastyötä
6. Missä asunnottomat nuoret majailevat? Voit valita useamman kuin yhden vaihtoehdon.
(Vastausvaihtoehdot alla)
Kavereiden luona
Vanhempien/sukulaisten luona
Asunnottomien asumispäivystyksessä tai muussa tilapäisessä asumispalvelussa
Kadulla/rappukäytävissä
Muualla, missä?
En tiedä
7. Kuinka pitkiä asunnottomuusjaksot keskimäärin ovat? Voit valita useamman kuin yhden
vaihtoehdon. (Vastausvaihtoehdot alla)
Joitakin päiviä tai viikkoja
Joitakin kuukausia
Vuoden
Yli vuoden tai toistuvasti asunnottomana
En tiedä
8. Millaiset tekijät vaikeuttavat asunnottomien nuorten kanssa tehtävää työtä?
33
9. Mitkä tekijät mielestäsi johtavat nuorten asunnottomuuteen Tampereella? Voit valita
useamman vaihtoehdon. (Vastausvaihtoehdot alla)
Päihdeongelmat
Mielenterveysongelmat
Peliriippuvuus
Ero tai riitatilanne aikaisemmassa asumisessa
Haastavat kotiolosuhteet
Puutteelliset asumistaidot (asumishäiriöt, vuokravelkaantuminen, asunnon kunnon laiminlyönti)
Vankilasta asunnottomana vapautuminen
Opiskelu- ja/tai työelämän ulkopuolelle ajautuminen
Taloudellinen taitamattomuus
Tarpeenmukaisten asumispalveluiden puute, millaisten?
Jokin muu, mikä?
10. Vaikeuttavatko jotkut tekijät nuorten asunnon saamista Tampereella? (Vastausvaihtoehdot
alla)
Kyllä, mitkä?
Ei
En osaa sanoa
11. Onko nuorille riittävästi tarjolla asumisneuvontaa tai asumiseen liittyvää tietoa?
(Vastausvaihtoehdot alla)
Kyllä
Ei, on tarvetta, millaista?
En osaa sanoa
12. Onko Tampereella riittävästi palveluja nuorille, jotka tarvitsevat tukea asumiseen
välttääkseen asunnottomuuden? (Vastausvaihtoehdot alla)
Kyllä
Ei, millaisia palveluja pitäisi olla?
En osaa sanoa
13. Miten Tampereella ihannetilanteessa ennaltaehkäistäisiin nuorten asunnottomuutta ja
tuettaisiin asunnottomuusuhan alla olevia nuoria?
34