Asukki 3 /2010 pdf - Vailla vakinaista asuntoa ry
ASUNNOTTOMAN YKSINELÄJÄN LEHTI VUODESTA 1987 FINNISH HOMELESS NEWS SINCE 1987 3 /2010 2€ VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY Asukin toimitus Pekka Peltomäki, pääurkkija Sanna Lehtonen, vastaava pääurkkija Jorma Korhonen Pepe Järvinen Hanna Piirainen Hartti Ahola Reijo Pipinen Carole Brady Timo Puranen, vinjetit, kannen kuva Raija Maunula, toimitussihteeri& lehdenteko [email protected] Asukin toimittavat yhdessä entiset ja nykyiset asunnottomuuden kokeneet sekä Vva:n työntekijät kanssakulkijoina. Vailla vakinaista asuntoa ry Kinaporinkatu 2 A 8 00500 Helsinki puh. 010 5481900 (vaihde) Faksi 09 7310 4033 www.vvary.fi Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus VEPA Kinaporinkatu 2, 00500 Helsinki puh. 050 443 1065 [email protected] Kohtaamispaikka ja Arskan pesula Vaasankatu 5 F, 00500 Helsinki Puh. 050 407 9704 Yökahvila Kalkkers Vaasankatu 5 F, 00500 Helsinki Puh. 050 443 1068 Asukki ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Painos 1500 kpl Painopaikka Lehtiaepät Oy ISSN 0783-6783 Kirjoita Asukkiin! Toimitus ottaa vastaan juttuja, runoja, kuvia, piirroksia ja ehdotuksia aiheiksi joista haluaisit lukea tai tietää. Seuraava Asukki ilmestyy joulukuussa. Tuo tai lähetä kirjoitus tai kuvitus tai piirros tai ehdotus Vva:n toimistolle, Vepaan, Kohtaamispaikkaan tai Asukin sähköpostiin [email protected]. Osallistumisesi on tärkeää. Vailla vakinaista asuntoa ry on kansalaisjärjestö, joka toimii asunnottomien arjen apuna sekä edunvalvojana. Edunvalvojana Vva vaikuttaa yksilötasolla kunkin asunnottoman tilanteeseen sekä yhteiskunnallisella tasolla lainsäädäntöön. Asunto on perusoikeus, eikä sen puuttumista voida hyväksyä missään olosuhteissa. Vva ry perustettiin Lauttasaaren tukikodissa vuonna 1986 YK:n julistaman Asunnottomien vuoden toimintaa ajatellen. Perustajien toive oli, että yhdistyksestä tulee tarpeeton: jokainen tarvitseva tulee saamaan asunnon. Toisin on käynyt, mutta KOTI KUULUU KAIKILLE. Asunnottomien yö Vva ry:n toimipisteissä: Yökahvila Kalkkers on avoinna koko Asunnottomien yön ajan Yökiiitäjä-minibussin reitti Asunnottomien yönä klo 20> Postitalo-Kamppi> klo 24 Kalkkers, Hakaniemi >Haaga, Konala, Pitäjämäki > Munkkiniemi > ydinkeskusta > kierros päättyy klo 06 Liikkuva tuki Hakaniemen torilla, kysy asiainhoitoavusta Vailla vakinaista asuntoa ry:n vuosikokous pidettiin 27.9.2010 Yökahvila Kalkkersissa. Paikalla oli suuri joukko VVA:n vapaaehtoisia, jäseniä ja työntekijöitä. Keskustelua käytiin vilkkaasti ja jäsenistön ääni pääsi kuuluville. Sanna Lehtonen esitteli toimintasuunnitelman vuodelle 2011. Tulevaisuudessa pääpaino tulee olemaan osallisuuden lisäämisessä. Nykyiset toiminnat pyritään säilyttämään mahdollisuuksien mukaan. Muutto on tulossa ensi vuonna, kun nykyisestä Vepan tilasta luovutaan ja Vepa siirtyy Kalkkersiin. Kalkkers puolestaan matkustaa Mäkelänkadulle. Kimmo Aaltonen jatkaa puheenjohtajana, muut hallituksen jäsenet ovat Anja Nysten, Matti Malkki, Hannu Torro, Pirkko Vuorinen ja Kari Vuorinen. Uusina jäseninä varalle valittiin Markus Heikkinen ja Kasper Stenberg. Vva ry toimii asiantuntijajärjestönä mm. Suomen hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa. Yhdistys tekee yhteistyötä Helsingin kaupungin kanssa ja aluetyötä Suomen suurimpien asunnottomuuskaupunkien toimijoiden kanssa sekä kuuluu täysjäsenenä Eurooppalaiseen asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestöön FEANTSAan. Vva ry: n toimintaa rahoittaa pääosin Rahaautomaattiyhdistys. 3/2010 Sisältö Asunnottomien yönseutu 2010......................................3 Päätoimittaja Pekka Peltomäki: Uramalli......................4 Vva ry: ”Täysin mahdollista!”.........................................4 Jollei kissa nosta häntäänsä............................................5 Tilaa kokemukselliselle työskentelylle............................5 Asunto ensin - myös Tekesin mielestä...........................5 Saksan asunnottomien resepti asunnottomuuteen: BauenWohnenArbeiten..................................................6 Asunnottomuuden vähentämisohjelma tuloksia ja tulevaisuutta..................................................9 Asunnottomana aikuisuuteen........................................10 Johnny-Kai Forssell: Carpe diem!..................................11 Vva:n liikkuva tuki lähtee mukaan asiainhoitoon.........11 Hiljaisuus rikkoutuu - valokuvia kodittomuudesta......12 Risto Koivisto: Rakkaus ihmisoikeutena........................15 Viiltoja lukijan kynästä...................................................16 Nälkäisen opas................................................................18 Alla har rätt till en trygg bostad.....................................18 Lisää viiltoja: runoutta ja realiteetteja............................19 Näin Hollannissa: Kaljakiintiöt apuun asumisen onnistumiseksi................................................20 Feantsan osallisuusryhmän kuulumisia.........................20 Ajatollahin syyshoroskooppi..........................................21 Mr T: Kapantobar, jatkokertomus..................................22 Esa Uusi-Kerttula: Apua.................................................24 Kuva: Keijo Telilä Tj Sanna Lehtonen jakoi kokoukselle toimintasuunnitelman, jonka väki kävi huolella läpi. Jäsenistö esitti vuosikokoukselle ideoita, joita tullaan ottamaan toiminnassa huomioon. Toimintasuunnitelma 2011 on luettavissa internetsivuilta. HUOM. S-info on muuttanut Kallion virastotaloon, os. Toinen linja 4 A, katutaso ---Avoinna arkisin klo 10-16 --Puh. 09 3104 4000 --- sähköposti: [email protected] S-info vastaa sosiaalipalveluja koskeviin kysymyksiin ja ohjaa palvelujen hakemisessa. Voit kysyä niin kunnallisista kuin järjestöjenkin palveluista. Neuvontaa saa myös nimettömästi ja sosiaalineuvojien kanssa voi keskustella luottamuksellisesti. Asiakaspalvelupisteessä on internet-yhteydet myös omatoimiseen asiointiin ja tiedonetsintään. Neuvontaan on koottu myös paljon tietoja ja esitteitä erilaisista palveluista. Neuvontaan voi tulla ilman ajanvarausta, soittaa tai kysyä sähköpostilla. Tietoturvasyistä sähköpostiin ei kannata laittaa arkaluontoisia tietoja. Kulttuuri on tarpeen! Kaikki Juoppohullun päiväkirjan esityksen 900 ilmaislippua varattiin. Juoppohullun päiväkirjan maksuton näytös (josta enemmän viereisellä sivulla) sai varauksettoman kansansuosion. Lehtemme painoon mennessä ilmaislippujen kyselijöitä on jo varapaikoille. Vva ry kertoi tiedotteessaan, että näytös on tarkoitettu kodittomille, osattomille ja syrjään jääneille sekä heidän kanssaan työskenteleville. Osattomuus on jo arkipäivää eikä enää hävetä ihmisiä; yhtään ujoa lipun kyselijää ei tavattu. Osattomia ollaan yhdessä ja yhdessä tilanne myös korjataan. HILJAISUUS RIKKOUTUU Valokuvia siitä mitä on olla ilman kotia MAKSUTON NÄYTTELY KIASMAN TAKAIKKUNASSA 7.10.-31.10. Koditon katoaa helposti asunnottomuuteen ja muuttuu numeroksi. Monet kodittomuuden kokeneet elävät yhteiskunnan ulkopuolella, näkymättöminä, kuulumattomina, poissuljettuina. Helsingissä Kiasman Takaikkunassa on esillä valokuvanäyttely Hiljaisuus rikkoutuu, jonka kuvaajat ovat itse asunnottomuuden kokeneita. He tuntevat kodittomuuden raadollisuuden samoin kuin ne kauniit hetket ja maisemat, joita koditon kohtaa. Näyttelyn kuvasivat Esa Palenius, Esko, Hanna Raatikainen, Matias Toivonen, Meile Pentikäinen, Niko Suomalainen, Risto Haverinen, Sergei Sadejeff ja Taru. Että ottaisimmeko osaa projektiin, joka käsittelee asunnottomuutta? Sehän sopi paremmin kuin hyvin juuri meille. Tietoa ja etenkin kokemusta on. Parasta kuitenkin oli se, että saimme itse kuvata todellista asunnottoman elämää. No, ei kun menoks, kamera mukaan ja töppöstä toisen eteen. Sen taidon osaamme. Kohteita oli paljon, ja niistä syntyi joskus kinasteluakin. Pitihän kuvien antaa oikea käsitys omista paikoista, joissa pitkät päivät kulutimme, myös yöt. Päästyämme yhteisymmärrykseen homma sujui leikiten. Nostalgia nosti päätään, hymy karehti huulilla ja ihmetys siitä kuinka selvisimme tästä raskaasta retkestä. Täytyy myöntää: tunsimme olevamme ainakin Edvin Laine, teimme jotakin elämää suurempaa. Joka päivä katsastimme uusia kohteita. Nyt kun homma on ohi, toivoisimme sen jatkuvan. Asunnottomuus ei ole ohi, joten kuvatkaamme sitä sanoin ja teoin tästedeskin. Kiitokset siitä, että saimme ottaa osaa kuvailuryhmään. Meile Pentikäinen ja Sergei Sadejeff Valokuvaustyöpajaan osallistuneita kuvaajia ohjasivat taiteen maisteri, valokuvaaja Liisa Söderlund ja valokuvataiteilija Arto Timonen. Vailla vakinaista asuntoa ry on toteuttanut dokumentaarisen valokuvanäyttelyn asunnottomuudesta yhteistyössä Kiasman kanssa. Hanketta tukevat Valtion valokuvataidetoimikunta ja Nikon Nordic Ab. JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA MAKSUTON ESITYS 12.10.ASUNNOTTOMIEN YÖN VIIKOLLA. MIKSI? ” Olin pyöritellyt jo vuosia mielessäni jotain Juoppohullun päiväkirjaan liittyvää tempausta, jolla voisin nostaa kissan pöydälle ilman, että aletaan miettiä kenen kissasta on kysymys. Olen nähnyt valitettavan monesta perspektiivistä ryyppäämistä ja pitänyt kovin kummallisena, kun jotkut inisijät ovat väittäneet kirjojeni ihannoivan juomista. Ei juomisessa eikä sen kuvailemisessa ole mitään ihailtavaa, mutta mikä ajaa juomaan, sitä ei varmaan kukaan pysty koskaan aukottomasti selittämään, mutta kokeilla kannattaa. Juoppohullun päiväkirjaan olen kätkenyt yhden version tästä kosteasta mysteeristä. Kirjakauppiaat ovat kertoneet, että tuotannollani on perinteisten kirjan ostajien lisäksi aivan oma uniikki käyttäjäkuntansa, joka ei yleensä osta lainkaan kirjoja. Olen itsekin pyrkinyt vaikuttamaan tähän asiaan tuottamalla lähinnä edullisia pokkareita ja mainostamalla tavalla, jolla ei haeta kontaktia Eirassa suomenruotsia pulputtaviin kotirouviin vaan ikiomaan kohderyhmääni, jossa on nuoria, miehiä, reipasotteisia naisia ja yleensä ihmisiä, joilla ei ole kykyä tai halua lätkäistä 40 euroa kirjaan. Näistä palikoista karttui idea, että voi kunpa voisin joskus tarjota jonkin tämän kirjan esitysmuodon ilmaiseksi sellaisille ihmisille, joilla olisi aiheesta muutakin kuin vain kuulopuheiden synnyttämiä mielikuvia. Herää tietysti kysymys, että mitä minä tästä hyödyn. Tällaista pakettia ei voi kasata vain yhden ihmisen päähänpiston seurauksena, vaan esittelin ensin ideaani näytelmän dramatisoineelle ja ohjanneelle nuorelle ohjaajanero Lauri Maijalalle sekä luonnollisesti mukana oleville Linnateatterin henkilöille. Kun kaikki näyttivät ajatukselleni innosta hehkuen vihreää valoa, oli enää raivattava yksi este matkalta, piti löytää kumppani, joka haalii meille katsojat ja nyt ollaan tässä pisteessä. Suurin hyöty tästä syntyy, jos Vailla vakinaista asuntoa ry pystyy kutsumaan paikalle myös päättäjiä näkemään, ettei kulttuuri ole mikään parempiosaisten yksinoikeus vaan jos on halua, niin on myös kykyä vaikuttaa asioihin. Minä vieritin alulle idean ilmaisnäytöksestä ja nyt se on kasvanut Peacock-teatterin kokoiseksi palloksi. Toivoin sydämestäni, että myös kutsuvieraat nauttivat koko tämän yhteistyöprojektin parissa häärineen koneiston työnjäljestä ja saavat parin tunnin pirskahduksen kosteiden kokemusteni pohjalta pullautetusta näytelmästä. Juha Vuorinen Kirjailija Helsingin Hakaniemessä Asunnottomien yön avaajaksi ilmoitettu Asukki-lehden päätoimittaja Pekka Peltomäki ei pääse paikalle. Hän on juuri tuolloin leikattavana sairaalassa. Asukin toimitus toivottaa pikaista toipumista! Hakaniemessä on vapaata sanaa asunnottomuudesta kello 17.00-18.30. Tule kertomaan mitä on sydämelläsi. Tulet syttyvät klo 19.00. Torilla esiintyy Stadin juhlaorkesteri ja Hilma. Metropolia-ammattikorkea koulun opiskelijat järjestävät ohjelmaa. Pääkaupunkideudun Asunnottomien yön toimijat: A-kilta ry -Alppilan seurakunta -Askel -Asuntotoiminta -Elämäntapaliitto -Emmaus Helsinki -Enäkoti ry -Espoon kaupunki -Espoonlahden seurakunta Espoon mielenterveysyhdistys EMY ry -Espoon tuomiokirkkoseurakunta -Etelä-Suomen Vasemmistonuoret -HCN, Human Care Network -Helsingin Diakonissalaitos / KAIKUareena -Helsingin kaupunki, sosiaalivirasto -Helsingin seurakuntayhtymä / Erityisdiakonia -Helsingin Sosiaalinen Oikeudenmukaisuus ry -Hermannin diakoniatalo -Hyvä Arki ry -Kallion seurakunta -Kunnon Elämä ry -Laurea-ammattikorkeakoulu -Metropolia ammattikorkeakoulu -Myllypuron seurakunta -Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca -Ruoka-apu ry -Sininauhaliitto -SKP:n Vantaan kaupunkijärjestö ry -Stydi ry -Syväpuro-yhteisö -Tenukepit ry -Vailla vakinaista asuntoa ry -Vantaan nuoret asujat ry -Vantaan seurakuntayhtymä -Vantaan vihreät nuoret -Vastavoima -Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö -sekä liuta aktiivisia kansalaisia ! ASUNNOTTOMIEN YÖ 2010 SUOMESSA: Espoo, Helsinki, Vantaa, Kuopio, Lahti, Oulu, Pirkkala, Pori, Tampere www.asunnottomienyo.fi Asunnottomien yötä vietetään kahdettatoista kertaa. Näiden vuosien aikana Asunnottomien yö -kansalaisliikkeen tehtävänä on ollut muistuttaa siitä, että koti kuuluu kaikille. Jokainen kykenee asumaan itsenäisesti, mikäli hän saa siihen riittävät olosuhteet ja tuen. Asunto on ihmis- ja perusoikeus, eikä sen puuttumista voida hyväksyä missään olosuhteissa. Kunnat ja valtio pyrkivät poliittisten päätösten asettamissa raameissa poistamaan pitkäaikaisasunnottomuutta yhteistyössä seurakuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Samaan aikaan asunnottomuusputkeen tulee uusia kansalaisia, erityisesti nuoria ja pienipalkkaisia yksineläjiä. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman väliraportissa todetaan, että ohjelman tehokkuudella on myös seurauksensa: siirtyminen tuetusta asumisesta eteenpäin on osoittautumassa pullonkaulaksi, kun markkinoilta puuttuvat itsenäiset vuokra-asunnot. Pienituloisten asema asuntomarkkinoilla heikkenee. Pienipalkkaisten palkkatyöläisten on jo nyt vaikeaa maksaa kasvavia asumiskuluja niin että myös peruselämiseen, kuten kunnolliseen ruokaan, jää rahaa. Mm. sosiaaliasiamiehet katsovat perustuslaillisten kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteutumisen edellyttävän, että ihmisellä on inhimillisten perustarpeiden eli ruuan ja asunnon jälkeenkin käytössä taloudellisia resursseja. Globaalin köyhyyden seuraukset näkyvät myös Suomessa. Valitettavasti raha hakeutuu rahan luo; valtioiden ja kansalaisten velka kasvaa. Talouskriisin seurauksia korjaillaan vielä pitkään. EU:n sisäinen siirtolaisuus lisääntyy, kun köyhimpien maiden heikoimmassa asemassa olevat lähtevät pois kotimaistaan paremman toimeentulon toivossa. Rahasta aiheutuva huoli aiheuttaa pahoinvointia ja turvattomuutta, joka johtaa vastakkainasetteluun erilaisten köyhyyttä kokevien ryhmien välillä. Muualta tulleet tai kotiseudun työttömät ja syrjäytyneet koetaan uhkana omalle toimeentulolle. Yhtenä esimerkkinä tästä on ympäri Eurooppaa vilkkaana käyvä maahanmuuttokeskustelu. Samaan aikaan vastakkainasettelu työssäkäyvien ja työttömien köyhien välillä on vaarassa kasvaa. On aika puhaltaa yhteen hiileen ja lähettää lämpimiä ajatuksia kaikille kodittomille ja kodittomiksi itsensä tunteville. Tehdään maailmasta toisillemme hyvä paikka elää. Tällä hetkellä asunnottomia on virallisen arvion mukaan 8150 yhden hengen taloutta ja 350 asunnotonta perhettä. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmasta huolimatta asunnottomuustilastot ovat nousussa. ( www.ara.fi ) Asunnottomien yötä vietetään 17.10. eri puolilla Suomea. Tulet syttyvät kello 19.00. PÄÄtönKIRJOITUS ja muuta asiaa.......... URAMALLI Päätoimittaja Pekka Peltomäki Päätelkää itse: eikö kodittomuus ole kaikkien piirre. Otin päätoimittajana vastaan seuraavan kirjoituksen, jonka kirjoittaja on saanut häädön häätöjen perään. Tässä mies puhuu tiivistetysti: ” Jäin ensimmäisen kerran työttömäksi jo 32-vuotiaana vain kaksi (2) vuotta sen jälkeen, kun pääkaupunkiseudun kunnat viimeisinä siirtyivät peruskoulujärjestelmään vuonna 1977. Selvästi ylipätevänä, mutta vailla tarpeeksi montaa palvelusvuotta vakinaiseen sijoittamiseen 30-vuotiaana. Siirryin yksityisyrittäjäksi (itsellisenä ammatinharjoittajana) alkuvuodesta 1983, 35-vuotiaana. Toimin valtion- ja kunnallishallinnon, työmarkkina- ja etujärjestöjen, aikuiskoulutus-, sivistys- ja kulttuurialojen, hoito- ja hoiva-alojen, pankki- ja va- kuutustoimintojen, kirkollisten ja uskonnollisten yhteisöjen, urheilutoimikunnan käännösavustajana. (1972-1983) on lähes kaksinkertaisesti työeläkeosuutta suurempi! ” ” Mutta kytkettyäni omaa yksinyrittäjyyttäni erään ulkomaankaupan yrittäjälakimiehen toimintaan jäin velkoineni kaikkineni ’rannalle’ vv. 1990-1991 tämän toisen yrittäjän ajautuessa yhä syvempään taloudelliseen ahdinkoon jo lamakauden alkuvuosina. Traagisimpana seurauksena kaikesta äitini menetti asuntonsa 86-vuotiaana. Palattuani opetustoiminnan pariin, pyrkiessäni uudelleen käynnistämään äkillisesti katkennutta yrittäjyyttäni, toimin ruotsin kielen aikuiskouluttajana. Tällainen spesialistitoiminta ei kuitenkaan osoittautunut läheskään riittävän kannattavaksi – varsinkin kun se usein tapahtui eräänlaisena vapaaehtoistyönä kuten monet muutkin erityispalvelut; oletettuna ”varatuomarina”, ”professorina”, ”erikoislääkärinä” / ”psykiatrina” tai ”pappina” / ”sielunhoitajana” !!! ” Olen joutunut nauttimaan kaikkia julkisia päätukia: työttömyyskorvaus/työmarkkinatuki (valtion alin EI ANSIOSIDONNAISTA PÄIVÄRAHAA!!), toimeentulotuki, asumistuki kahdenkymmenen vuoden aikana (1990-2010) sekä ottamaan vastaan tietyille ikäryhmille (1941-1947 syntyneitä) poikkeuslailla tarjottua pitkäaikaistyöttömyyseläkettä (vuodesta 2005), jonka kansaneläkeosuus minun lyhytaikaisen palkansaajatoimintani johdosta Pitkäaikaiset, kroonistuneet sydän- ja verenkiertovaivani (sepelvaltimotauti, vakavasti kohonnut verenpaine), jotka herättävät minua aamuisin kestäen vaihtelevan ajan päivästä riippuen lääkkeitteni kulloisestakin yhteisvaikutuksesta, ovat ikää myöten pahentuneet (50-63) johtuen etenkin yksinelävänä ja -toimeentulevana raskaasti kokemastani asuntotaistelusta vaiheittain loukkaavia huonevuokria vastaan. Vapailla asuntomarkkinoilla esim. 5060m² (2-3 huoneen) asuntojen vuokrat pääkaupunkiseudulla (eikä siis pelkästään Helsingissä lähiöitä mukaan lukien) muutamissa vuosissa ovat nousseet jopa 200€ kuukautta kohden (650-850 euroon)!!! Tämä kroonisia sairauksia räikeästi pahentava tilanne kaikkine ylirasituksineen on patistanut minua muuttamaan asunnosta toiseen 1-2 vuoden välein vuokravelan aina kasvaessa irtisanomis- ja purkamiskelpoiseksi (1990-1994, 2000-2010). Näiden ”vaellusvuosien” aikana olen 3 kertaa joutunut olemaan ilman itsenäistä asuntoa (vakinaista tai tilapäistä), oleskellen asumisyhteisössä vuosina 2000-2002 (52-54-vuotiaana) ja vuosina 2007-2008 (60-61-vuotiaana) sekä asuen väliaikaisesti palvelutalossa, viikkoasunnossa ja sosiaalisessa tukiasunnossa vuosina 2009-2010. Viimeinen pitkään jatkunut asunnonhankintaprosessi, joka myös sisälsi oikeu- denkäyntiä, johti sosiaalisen varastointiajan mennessä umpeen maaliskuun lopulla (2x3kk) siihen, että tartuin tilaisuuteen asettua sittemmin psyykkisesti yhä vaikeammin sairaan leskirouvan alivuokralaiseksi VVO: n asuntoon, missä minulla on ollut käyttöoikeus koko n. 70m² suuruiseen huoneistoon. Tähän asuinhuoneistoon tarvitsen välttämättä naispuolista kanssavuokralaista jakamaan 800 euron kuukausivuokraani. Jan-Gustav Lindberg, 63-vuotias, ruotsinkielinen erikoistunut ruotsin ja suomen kielen aikuispedagogi, skandinaavisten kielten ja suomen kielen asiatekstikääntäjä vuodesta 1983 PS Poikeljärven tilanne ei ole vakaa. Syväpuron hoitokoti Liljendalissa ei vuoden 2010 alussa yhtäkkiä ollut enää pätevä Helsingin kaupungin päihdepalveluksi. Palvelun johtaja Mauri Poikeljärvi on perustanut ko. palvelun ja johtanut sitä menestyksellisesti 30 vuotta. Häneltä kuitenkin puuttuu muodollinen pätevyys. Vastikään korkeakoulusta papereineen pullahtanut elämää kokematon nuori lie sitten näissä asioissa pätevämpi johtaja. Sitäpaitsi joka huoneessa Syväpurossa ei ole omaa vessaakaan vaikka sääntö käskee. Alkoholistille kun oma tualetti on perinteisesti pääasia. Onnittelumme 30-vuotiaalle Syväpuro-yhteisölle. Tuemme teitä. Pekka Peltomäki SÄÄNTÖ ON SÄÄNTÖ ON SÄÄNTÖ ASUNNOTTOMUUDEN POISTAMINEN ON TÄYSIN MAHDOLLISTA! Muistio valtiovarainvaliokunnan asunto- ja ympäristöjaoston kokoukseen 29.9. 2010 Käsiteltävä aihe: HE 126/2010 vp valtion talousarvioksi vuodelle 2011. Ympäristöministeriön hallinnonalan pääluokka/ Erityisryhmien asuminen Y mpäristöministeriö asettaa toimialan yhteiskunnalliselle vaikuttavuudelle yhdeksi tulostavoitteeksi kohdentaa erityisryhmien investointiavustukset kaikkein heikoimmille ryhmille ja kehittää erityisryhmien asumiseen liittyvää osaamista, sekä tukea ja edistää pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman ja valtion ja kaupunkien välisten aiesopimusten toteutumista. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteena on puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2011 mennessä. Vuokrataso nousi lamasta huolimatta v. 2009 5% , ja se on ainakin Helsingissä jatkanut nousua myös v. 2010. Vaikka ARAn raportin mukaan pitkäaikaisasunnottomuus on PAAVO-ohjelman ansiosta laskenut 2200 ihmiseen v. 2010 ja laskee edelleen 1500 ihmiseen v. 2011, on asunnottomien kokonaismäärä siitä huolimatta noussut. Se on nyt 8200, ja arvio vuodelle 2011 on 8300. Kun ohjelman puitteissa on asutettu 2010 mennessä n. 1000 pitkäaikaisasunnotonta, uusia asunnottomia on samanaikaisesti tullut 1200-1300. Korkean vuokratason ja pienien tulojen yhdistelmä lisää asunnottomuusriskiä suurella määrällä ihmisiä, ja osalla ihmisistä riski realisoituu asunnottomuudeksi. Jos asunnottomaksi joutuvien ihmisten määrä kasvaa, pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteet muodostuvat mahdottomiksi saavuttaa. Uusista asunnottomista huomattava osa on pienituloisia velka/vuokrarästikierteessä olevia ihmisiä, joilla on häiriömerkintä luottotiedoissa. Jos he saavat riittävästi tukea raha-asioidensa hoitoon ja tuleva vuokranmaksu varmistetaan, he kykenevät yleensä asumaan varsin kevyel- lä tuella. Pääasiallinen tarve on silloin kohtuuhintainen vuokra-asunto. Jos he eivät tässä tilanteessa saa tukea ja heille ei järjesty asuntoa, heidän mahdollisuutensa hankkia vuokra-asunto yksityisiltä markkinoilta on käytännössä olematon. Tämä johtaa vuosien asunnottomuuskierteeseen, jonka seuraukset yksilöille ovat yleensä sen kaltaiset, että asunnottomuuspolun toisessa päässä he tulevat tarvitsemaan kallista raskaasti tuettua asumista selviytyäkseen. Tämän kierteen ehkäisemiseksi kohtuuhintaisen vuokra-asuntokannan lisäämiseen pitäisi voimakkaasti panostaa ja kehittää taloudellisen tuen muotoja, joilla estetään velka-ongelmista kärsivien ihmisten ajautuminen asuntomarkkinoiden ulkopuolelle. A suntorakentamisen ja alan työllisyyden ylläpitämiseksi valtion tukeman asuntotuotannon rahoitusvaltuuksia korotettiin mittavasti v. 2009. Erityisesti asumisoikeuskohteiden rakentaminen onkin lisääntynyt huomattavasti. Asumisoikeusasunnot eivät kohdistu ihmisille, joilla on korkea asunnottomuusriski. Kohtuuhintaisten julkisten vuokraasuntojen rakentaminen näyttää olevan ainoa keino järkevöittää suurten kaupunkien, erityisesti Helsingin, vuokratasoa. Onko rahoitusvaltuuksien korotus merkittävässä määrin lisännyt myös julkista- ja muuta vuokra-asuntotuotantoa? Vai ovatko keinot lisänneet etupäässä asumisoikeusasuntojen tuotantoa? Pitkäaikaisasunnottomien määrä arvioidaan vuonna 2010 kahdeksituhanneksi kahdeksisadaksi ja v. 2011 arvioidaan päästävän tuhanteen viiteensataan. Jos tämä arvio toteutuu, PAAVO-ohjelma on saavuttanut osatavoitteensa. Ohjelman tavoite on kuitenkin vielä kesken. Ensimmäisen ohjelmakauden aikana on kyetty osoittamaan, että on mahdollista asuttaa hyvinkin moninaisista ongelmista kärsiviä pitkäaikaisasunnottomia ihmisiä, kun he saavat riittävää tukea. Se on alustavien tutkimusten mukaan myös kokonaistaloudellisesti edullisempaa kuin pitkäaikaisasunnottomuuden yhteiskunnalle aiheuttamat menot. Ohjelmaa pitää kuitenkin jatkaa vuoden 2011 jälkeen. Jos näin tehdään, ja samanaikaisesti panostetaan vuokra-asuntorakentamiseen sekä keinoihin joilla voidaan ehkäistä asunnottomaksi joutuminen ja asunnottomuustilanteiden pitkittyminen, voidaan asunnottomuus ja sen myötä myös pitkäaikaisasunnottomuus poistaa. Vailla vakinaista asuntoa ry ................................................................ Jos ei kissa nosta häntäänsä niin... K un aikoinaan toimin yhdistyksessämme toisissa tehtävissä, vaikutuin suuresti siitä, että Vva ry oikeasti uskoo kaikki pystyvän asumaan itsenäisesti. Vuonna 1986 perustetun yhdistyksen tavoitteena on yhteismajoituksessa asuvien elinolojen parantaminen ja vaikuttaminen siihen, että kaikille järjestyisi mahdollisuus itsenäiseen asumiseen. Myöhemmin viisaiden miesten ryhmä näytti suunnan Nimi ovessa -hankkeen muodossa. Nyt hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden ohjelma tähtää asuntoloiden poistamiseen ja pitkäaikaisasunnottomien asuttamiseen. Tekesin rahoittamassa palveluinnovaatiohankkeessa asunnottomien asumisyksiköt ja palvelut toteutetaan Asunto ensin –periaatteen mukaisesti. Kyllä nyt Roiha ja kumppanit voisivat hyristä tyytyväisinä. Yhdistyksen alkuperäinen tarkoitus toteutuu ja leviää laajalle. Vierailtuamme Kölnissä Bauen Wohnen Arbeitenissa (josta juttu seuraavalla aukeamalla) jouduin kuitenkin toteamaan hienon mallimme kanssa: me suomalaiset olemme asuntoasioissa kauhean jäykkiä ja konservatiivisia. Kölnin mallissa kadulta tulevat asunnottomat, punkkarit, lapsiperheet ja vanhukset asuvat sulassa sovussa samassa yhteisössä. Osa väestä asuu yhteisön rakennuksen ympärillä asuntovaunuissa tai pienissä keskeneräisissä mökeissä. Minulla oli myös ilahduttava keskustelu yhden asunnottomuustoimijan entisen toiminnanjohtajan kanssa: hän asuisi mieluiten asuntovaunussa. Ja jos itse saisin valita: asuisin veneessä. Mihin asuntoa vailla oleva muuttaisi jos saisi valita? Vva ry vastaa Tekes-palveluinnovaatiohankkeessa kokemusasiantuntijoiden osallisuudesta, tukemisesta ja tiedon leviämisestä. Hanke on kaksivuotinen ja sen valmisteluun on käytetty paljon aikaa ja resursseja. Itse emme älynneet hakea riittävää rahoitusta, mutta Asunnottomuutta kokeneilla on nyt miljoonan euron hanke, jonka kautta kertoa mitä he asumiseltaan ja niissä olevilta palveluiltaan haluavat. Sanna Lehtonen toiminnanjohtaja Vailla vakinaista asuntoa ry Kuukauden asuton Tilaa kokemukselliselle työskentelylle Vertaistuki- ja kokemusasiantuntijuus on voimavara, jonka ainutlaatuista tunnetason tietoa ja ymmärrystä ei tule sivuuttaa päätöksenteossa. Ei myöskään suunnitteluvaiheissa, kun yhteiskuntaamme – samoin kuin globaaliin yhteisöön - luodaan palvelujärjestelmiä tai toimintoja niin julkisille kuin kolmannen sektorin toimijoille. Kokemukseen pohjaavien mielipiteiden kuunteleminen olisi tasavertaisuuteen pyrkivässä yhteiskunnassa yksi merkittävä mahdollisuus tuottaa sosiaali- ja terveydenhoitopalveluja siten, että niinkin vaikea käsite kuin oikeudenmukaisuus voisi toteutua käytännössä edes jossain määrin laajemmin. Asunnottomuus ja varsinkin pitkäaikaisasunnottomuus tuottaa kokijoilleen oheisseurauksia, joiden yhtenä yhdistävänä tekijänä on kuulematta jäämisen tunne - monista muista tuntemuksista puhumattakaan. Asunnottomuus sinänsä voi olla seuraus. Asunnottomuuteen on voinut olla vaikuttamassa monenlaisia syitä, usein kuukausien ja vuosien mittainen kehityskulku elämässä. Olkoon niin tai sitten olettamuksien varassa näin, tarvitsemme kuitenkin oikeita mielipiteitä ja ilmaisuja palvelujärjestelmiä kehitettäessä. Päättäjien tulisi ottaa rohkeammin näitä kansalaisia mukaan kehittämiskeskusteluihin: keskustelujen pohjalta luodaan työryhmiä, joiden jäsenet myöhemmässä vaiheessa osallistuvat aktiivisesti ja intensiivisesti esityksiin, joista sitten syntyy erilaisia malleja palvelujärjestelmään ja kolmannelle sektorille. Vva ry:n kävijöistä löytyy varmasti enenevässä määrin ihmisiä, jotka ovat prosessoineet vastoinkäymisten kokemukset elämässään selviytymismenetelmiksi. Heidän selviytymiskokemuksensa olisi varmasti osittain ja joissakin tilanteissa kokonaisuudessaan siirrettävissä täysipainoisesti niihin keskusteluihin, joissa haetaan todellisia ja kestäviä suunnitelmia saada ihmiset sitoutumaan olosuhteisiin, joiden tavoite on viihtyvyys ja tunne oman elämän arvokkuudesta. Keskustelua vertais- ja vapaaehtoistyöstä samoin kuin kokemusasiantuntijuudesta on käyty ja hyvä niin. Keskus- telua on tärkeää ylläpitää eri tahojen ajoittaisilla kannanotoilla. Tässä ajassa on uhkana kilpajuoksu kovenevien arvojen kanssa, ja kovenevien arvojen mukanaan tuomat vivahteet tuovat mukanaan myös kyseenalaistavat kannanotot. Ne voivat johtaa varauksellisiin käsityksiin ihmisistä, joilla on kokemuksellista käsitystä pitkään jatkuneista, eri tavoin kuormittavista elämäntilanteista. Jos kyseenalaistetaan uskottavuus, kyseenalaistetaan ihmisen kyky aidosti ja syvästi oivaltaa jotakin ihmismieltä läpileikkaavaa sekä kyky oivaltaa asioita oppikirjojen tai ammatillisten käsitysten tuottamien ”totuuksien” ulkopuolelta. Seuraus on, että näin kyseenalaistamalla menetämme vuosittain kymmeniä tai satoja päteviä kokemusasiantuntijoita yhteiskuntaamme kehittävistä työryhmistä. Suunnittelun ja kehittelyn kannalta tällainen varauksellinen suhtautuminen kokemusasiantuntijoihin merkitsisi vuositasolla satoja, ellei tuhansia, menetettyjä asiantuntijalausuntoja yhteiskunnallisesti merkittävissä kehityshankkeissa. Vertaistuki- ja kokemusasiantuntijoille tarvitaan selkeitä mahdollisuuksia osoittaa ne ydinkohdat ja näkökulmat, joita ainoastaan ja vain kokemukseen perustuvan tiedon ja tuntemuksen omaavat ihmiset kykenevät tuomaan keskusteluun. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen esimerkiksi autoon talvirenkaita vaihdettaessa. Samoin on jo olemassa hyviä, välittömässä käytännössä luotuja ideoita ja käsitteitä, jotka vain odottavat tuomista lähemmäs käytännön sovellutuksia. Jos oikeasti pyritään ratkaisuihin, on tuhlausta jättää yhtäälle kokemuksen pohjalta syntyneet ideat ja luoda toisaalle tavoitteellista menetelmien kehittelyä, josta kokemustieto puuttuu. Juhani Haapamäki Liikkuvan tuen työntekijä Vailla vakinaista asuntoa ry ASUNTO ENSIN myös Tekesin mielestä Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes on myöntänyt kesäkuussa 2010 rahoituksen kaksivuotiselle laajalle asunnottomien palveluinnovaatiohankkeelle. Tavoitteena on kehittää asunnottomuuden vähentämiseen ja ennaltaehkäisemiseen kohdistuvia palveluita, jotka suunnitellaan Asunto ensin -periaatteen mukaisesti. Siinä asunto on ensimmäinen lähtökohta; sen tulisi olla myös perusedellytys ennen sosiaalisen kuntoutumisen onnistumista. Hankkeeseen osallistuvat Espoon, Helsingin, Tampereen ja Vantaan kaupungit sekä Helsingin Diakonissalaitos, Silta-valmennusyhdistys ja Vailla vakinaista asuntoa ry. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca koordinoi hanketta. Nimi ovessa -hankkeen keskeinen yhteiskehittämisen menetelmä on kuntien ja hankekumppaneiden systemaattinen verkostotyö. Palveluita kehitettäessä merkittävä rooli on asiakasnäkökulman huomioimisella sekä palveluita käyttävien kokemuksellisella asiantuntijuudella. Vailla vakinaista asuntoa ry:n on rooli on Nimi ovessa -hankkeessa vastata hankkeessa kokemusasiantuntijoiden osallisuudesta ja työskentelystä. Hankkeen taustalla on vuonna 2008 pääministerinä toimineen Matti Vanhasen asettaman toisen hallituksen laatima pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma. Ohjelman tavoitteena on puolittaa pitkäaikaisasunnottomien määrä vuoteen 2011 mennessä toteuttamalla 1250 asuntoa, tukiasuntoa ja hoitopaikkaa 10 suurimmassa asunnottomuuskunnassa. lisäksi kiinnitetään huomiota asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseen. Ohjelman lopullinen tavoi- te on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2015 mennessä. Ohjelman toteutukseen osallistuu valtion viranomaistahojen lisäksi paikallisia järjestöjä. Hanke on käynnistymässä nyt syksyllä 2010. Palveluiden kehittämisen ohella kehittämistyön tuloksista tuotetaan asunto ensin -periaatteisten palveluiden tueksi verkkosivusto www.asunto-ensin.fi. -CB Saksan asunnottomien resepti asunnottomuuteen: JOKA BWA YHTEISÖ RAKENTAA Bauen Wohnen ASUU ja ArbeitenTEKEE TYÖTÄ Punkkareiden taidetta Vva:lla oli mahdollisuus vierailla saksalaisten asunnottomien ponnistuksessa Bauenwohnenarbeitenissa Saksan Kölnissä Feantsan (Feantsa= Euroopan asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestö) osallisuusryhmän tapaamisen yhteydessä. Allekirjoittaneen lisäksi matkaan lähti Vva:lta yksi vapaaehtoinen sekä vertaistyöntekijä. S aavuimme maanantaiaamupäivällä Berliinin kautta Köln-Bonnin lentokentälle, jossa BWA:n työntekijät olivat meitä vastassa vanhalla kirkkaanoranssilla avolava-autolla. Kassit lavalle ja menoksi. Matkan aikana piti välillä tosin vilkuilla, olivatko matkatavarat vielä lavalla jäljellä. Noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme vaikuttavan kokonaisuuden äärelle. Meille lyötiin ruoka-annokset heti nenän eteen. Oppaamme ja Feantsan osallisuusryhmän jäsen Biggy Hartung on ollut 12 vuotta asunnottomana ja asunut asuntovaunussa lähellä nykyistä BWA-rakennusta 1990-luvulla. 1930-luvulla rakennetun rakennuksen valtasi sodan jälkeen Belgian armeija, joka jätti rakennuksen tyhjilleen 1990-luvun alkupuolella. Tällöin rakennuksen lähellä asuntovaunuissa asuneet kahdeksan asunnotonta päättivät ”vallata” rakennuksen itselleen ja saivat rakennuksen kunnostukseen virallisen luvankin. Mutta heillä ei ollut yhtään rahaa. Niinpä he myivät vanhan rakennuksen ikkunat ja ovet, irrottivat ja putsasivat vanhan tammiparketin ja myivät myös sen Jugoslaviaan, jossa sodan päätyttyä oli pulaa kaikesta. Näillä rahoilla he ostivat ensimmäiset rakennustyökoneet. Nyt rakennus sisältää 46 remontoitua, ns. sosiaalisin perustein vuokrattua asuntoa sekä ns. ”harjoitteluasunnot” joihin voi tulla asumaan suoraan kadulta. Osa asukkaista asuu vielä rakennusta ympäröivissä asuntovaunuissa, mutta kaupunki on painostanut BWA: ta purkamaan ne. Koko yhteisössä asuu nyt 150 asukasta, joista 0-18 vuotiaiden lasten osuus on 45 henkilöä. Yhteisössä asuu vanhuksia, nuoria punkkareita sekä asunnottomuutta kokeita. Asuntoa haetaan vähävaraisuuden perusteella Kölnin kaupungin kautta. Mikäli henkilö jatkossa vaurastuu, asunnoissa voi halutessaan jatkaa asumista mutta vuokra nousee silloin jonkin verran. KUVATEKSTEJÄ: * Yhteisön jäsenet oppivat toisiltaan. Kroatialainen * Seiniä saa maalata perhe jaoman sukulaiset mieltymykistuvat sen usein mukaan. puutarhassa juomassa kakkukahveja. Ympärillä asuvat punkkarit saavat kakkuja jotta he pitäisivät pienempää meteliäpunkkarit * Oranssitaas avolava-auto antavat perheenisille on helppo parkolutta keerata jotta heKölnissä, voivat pitää silläenemmän Kölnin kaupungin meteliä. autot ovat oransseja; kaikki luulevat että kyseessä on sellainen. * *Mutta * Peterin miksi puutarha. Sannalla on oranssi pölynimuri mukana? (kuva tulee Ap:ltä) * Jotkut haluavat asua edelleen BWA: ta ympäröivissä asunnoissa, vaikka ovat työllistyneet muualle. * Keittiöstä voi ostaa joka päivä ruuan nimelliseen hintaan. B auenwohnenarbeiten on nykyisin 4 miljoonan euron projekti, jonka rahoituksesta tulee 70 % valtiolta. Loput 30 % BWA rahoittaa itse. Tämä tarkoittaa Biggyn mukaan käytännössä palkatonta työtä 1,5 miljoonan euron edestä. BWA:lla on kaksi toimistoa - yksi kaupungissa ja yksi BWA:ssa, kaksi etsivän työn tekijää, kahvila jossa voi syödä edulliseen hintaan (myös alueella asuvat muut ihmiset käyvät siellä syömässä), kanala, erilaisia työryhmiä: puutarharyhmä, rakennusryhmä, kanalaryhmä, keittiöryhmä jne. Työryhmissä työskennellään osin vapaaehtoisina sekä osin erilaisten tukien avulla palkattuina. Työryhmissä on tärkeää että ne vastaavat oman aihealueensa työstä alusta loppuun. Kanalaryhmä huolehtii kanat myös yöpuulle. BWA järjestää myös virkistysmatkoja mm. Mallorcalle sekä omistaa kahdeksan kanoottia joilla tehdään retkiä ja kiipeilykursseja. Näille kursseille pääsyn edellytyksenä on selvin päin oleminen. Kaikkialla näkyy asukkaan oma kädenjälki, ihmiset luovat itse ympäristönsä. A lussa BWA:n paikka oli alueen ainut rakennus; muu ympäröivä asutus rakennettiin pikkuhiljaa. Alussa alueen muiden asukkaiden kanssa oli hankalaa ja BWA:n paikkaa vastustettiin rajusti. Mutta BWA alkoi toteuttaa vastavuoroisuutta. BWA on mm. Kölnin suurin kananmunantuottaja. Sillä on myös puutarha jossa viljellään biodynaamisesti kasviksia. Näitä tuotteita ympäröivän alueen asukkaat voivat ostaa edulliseen hintaan. Puutarhan perustamisella oli myös taka-ajatus: kadulta tulevat ihmiset ovat tottuneet syömään mitä suuhunsa saavat, mutta kun he pääsevät työskentelemään tuoreiden vihannesten kanssa, niiden syömiseen kasvaa taas uudestaan halu. BWA teki erään joulun aikaan adventtikalenterin, jossa jokaisen luukun kohdalla luki jonkun ihmisen tai perheen osoite jotka asuivat alueella. Joulukuun 1.-24. päivinä ihmiset suunnistivat kalenteri kädessä koko alueella ja menivät kylään aina adventtiluukussa lukeneen henkilön tai perheen luo. Biggy kuitenkin halajaa eteenpäin: ”En halua olla entinen asunnoton koko elämääni - siksi perustin nyt oman yrityksen ja lähden tekemään työtä sinne. Jatkan kuitenkin asumista täällä.” Hannu, Sanna ja AP – kirjeenvaihtajamme Kölnistä Koska kunta ei salli asuntovaunuasumista, BWA:n ympärille on rakennettu pieniä taloja: näihin taloihin voi tulla suoraan kadulta ja odottaa vapautuvaa asuntoa. Punkkarit eivät aluksi tehneet muuta kuin istuivat nuotiolla ja joivat olutta. Sitten yhteisön jäsenet päättivät katsoa, onko heistä myös johonkin muuhun työhön, ja seurasivat mitä punkkarit tekivät: he tekivät sarjakuvia ja maalasivat asuntovaunuja. Niinpä punkkareille ehdotettiin, että he tekisivät sarjakuvalehteä jossa voitaisiin ottaa kantaa ja sitä voitaisiin myydä. Idea kehittyi ja tänä päivänä lehti on kansainvälinen. Sosiaalisen median avulla punkkarit ympäri maailmaa lähettävät sarjakuvia lehteen ja se painetaan Kölnissä ja lähetetään taas myytäväksi maailmalle. Alla: Perheet laittavat terasseja mieleisikseen. Kaupasta voi tilata vaikkapa neuleen itselleen. Taidepajan teoksia myydään myös. Metallityöpaja: ovessa lukee metallityöntekijän nimi ja puhelinnumero josta hänet tavoittaa, jos joku tarvitsee äkilllisesti pyörän korjausta yms. Kuvat vasemmalla: Joka päivä kaupat lahjoittavat kasviksia ja hedelmiä jotka lajitellaan ja jaetaan BWA: n asukkaille. Kanalan munista suoritetaan maksu laatikkoon. BWA:n päärakennuksen ympärillä on erilaisia asumisvariaatioita. BWA:n kioski Oikealla istumassa Bigi Jokainen BWA:n asukas saa rakentaa ympäristöstään niin hienon ja värikkään kuin haluaa. Ympäristö on oma kahleeton luomus. Peter on (yllä) on tehnyt kiipeilyreissusta kuvanäyttelyn (oik.). BWA POISTAA ASUNNOTTOMUUTTA VÄRIKKÄÄSTI YHDESSÄ Kun asiat ovat järjestyneet, BWA:han saa jäädä asumaan, mutta siitä on maksettava enemmän. Asuntola Gulliver on taideopiskelijoiden suunnittelema. Siitä on tullut alueen trendimesta. PITKÄAIKAISASUNNOTTOMUUDEN VÄHENTÄMISOHJELMA 2008-2011 Mikä ihmeen ? pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma Tavoitteena on puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2011 mennessä kestävillä ja pysyvillä ratkaisuilla. Määrällisenä tavoitteena tämä tarkoittaa vähintään 1250 uuden asunnon, tukiasunnon tai palveluasunnon osoittamista kohderyhmälle ohjelmassa mukana olevissa 10 kaupungissa. Ohjelmaan sisältyy myös laaja ennaltaehkäisevien toimien kokonaisuus mm. asumisneuvojatoiminnan laajentaminen sekä nuorten tuetun asumisen kansallinen kehittämishanke. Valtion puolelta ohjelman toteutusta koordinoi ympäristöministeriö ja sen toteutukseen osallistuvat valtion puolelta lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö, rikosseuraamusvirasto, ARA ja RAY. Ohjelman toteutuksessa on mukana 10 suurinta asunnottomuuskaupunkia, joiden kanssa on tehty aiesopimukset. Lisäksi ohjelman toteutukseen osallistuu useita valtakunnallisia ja paikallisia järjestöjä ja muita palveluntuottajia. Asunnottomien yö 2007: tästä se lähti. Neljän viisaan työryhmä tentattavana, aiheena ryhmän eväät pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi. Kuva: Hartti Ahola Keskeisiä tuloksia ja kokemuksia Ohjelman tärkein määrällinen tavoite: 1250 uutta asuntoa, tukiasuntoa tai palveluasuntoa pitkäaikaisasunnottomille, tulee ylittymään. Hankkeita on toteutettu ja vireillä kaikissa ohjelmakaupungeissa. Pitkäaikaisasunnottomuuden puolittaminen sen sijaan on epävarmempaa: ohjelman lähtötilanteeseen verrattuna kuntien esittämät arviot pitkäaikaisasunnottomien määristä ovat nousseet. Pitkäaikaisasunnottomuuden määritelmä on osoittautunut liian tulkinnanvaraiseksi ja sitä ollaan täsmentämässä. Asunnottomien palvelut tehostuneet Vähentämisohjelman hankkeilla on jo nyt suoraa vaikutusta kuntien asunnottomien palvelujen kokonaisuuteen. Uudet yksiköt ovat lisänneet vaihtoehtoja ja mahdollistaneet asumispolkujen rakentamisen. Esimerkiksi asuminen laitoksissa asunnon puutteen vuoksi on vähentynyt. Asunto ensin, sen jälkeen elämänmuutoskin onnistuu Ohjelman lähtökohtana on ollut asunto ensin -periaatteen johdonmukainen soveltaminen. Se perustuu vuokrasopimuksella asumiseen. Tähänastiset kokemukset ovat hyviä, periaate toimii odotetulla tavalla. Kun asuminen järjestyy ja elämän puitteet kohentuvat, herää myös motivaatio kuntoutumiseen. Tämä on näkynyt esimerkiksi alkoholin käytön tuntuvana vähenemisenä. Uudenlaiset työtavat Kehittämistyössä luodaan uudenlaista moniammatillista työotetta, joka tukee asunto ensin – periaatetta. Näin voidaan puuttua sellaisiin päihde- ja mielenterveysongelmiin, jotka vaarantavat asumisen onnistumisen. Vähentämisohjelman kehittäjäverkoston työryhmissä on ollut mukana kaikkiaan yli 200 työntekijää. Asunnottomat itse mukana kehitystyössä Asunto ensin - periaatteeseen nojautuva kehittämistyö tehostuu Tekesin palveluinnovaatiohankkeen myötä. Hankkeen yksi keskeinen periaate on asunnottomien kokemusasiantuntijoiden osallistuminen kaikkiin hankkeen toimintoihin. Kehittämistyön tueksi käynnistyy myös tutkimuksellinen osio ja kansainvälinen yhteistyö Lontoon Kings Collegen kanssa. Tutkimusyhteistyön tavoite on tuottaa konkreettista hyötyä palvelujen kehittämiseen käytännön työn tasolla. Asuntolat historiaan Suomen Pelastusarmeijan päätös Alppikadun asuntolan muuntotöistä varmisti asuntoloiden muunto-ohjelman toteutumisen. Helsingissä on yhteistyössä asuntoloiden ylläpitäjien ja kaupungin kanssa laadittu suunnitelma muuntotöiden toteutuksesta ja remonttien aikaisesta asumisesta. Muunto-ohjelman myötä asuntola-asuminen Helsingissä (ja Espoossa) jää historiaan. Asumisneuvojat ja häätöjen ehkäisy ARAn avustuksella on ohjelmakaupunkeihin palkattu 14 uutta asumisneuvojaa ja Helsinkiin on laadittu suunnitelma asumisturvakeskuksen perustamisesta. Useimmissa ohjelmakaupungeissa on laadittu ohjeet viranomaisten yhteistyöstä häätöjen ehkäisyssä ja häätötilanteissa. Nuorten elämä ehjäksi Nuorten tuetun asumisen kansallisessa hankkeessa on syntynyt uudentyyppinen etsivän nuorisotyön, työpajatoiminnan ja tuetun nuorisoasumisen moniammatillinen palveluketju. Hankkeen puitteissa on vähentämisohjelman rinnalla valmistunut/valmistumassa noin 300 asuntoa erityistä tukea tarvitseville nuorille. Alussa oli asuntoministeri Jan Vapaavuoren kutsumat neljä viisasta: piispa Eero Huovinen, sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen, toimitusjohtaja Hannu Puttonen ja lääketieteen tohtori Ilkka Taipale pohtivat eväitä asunnottomuuden poistamiseksi. Ohjelmatyöryhmä perustettiin Asunnottomien yöksi 17.10.2007. Vailla vakinaista asuntoa ry oli edustettuna työryhmässä, edustajana toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen. Helmikuussa 2008 pitkäaikaisasunnottomuuden vähentäminen otettiin osaksi valtioneuvoston asuntopoliittista ohjelmaa: vuoteen 2011 mennessä pitkäaikaisasunnottomuus puolitetaan ja vuoteen 2015 mennessä se poistetaan. Uuden ohjelmakauden lähtökohtia 2012–2015 Tähänastisten tulosten pohjalta ohjelman jatkaminen vuoteen 2015 on perusteltua. Selkeästi kohdennettu toimenpiteiden kokonaisuus on tehokas keino puuttua köyhyyteen ja vakavaan syrjäytymiseen. Ohjelmaa valmisteltaessa tavoitteeksi asetettiin pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2015 mennessä. Tavoite on edelleen hyvä ja johdonmukainen, kun ohjelmaa tarkennetaan. Jatko-ohjelmakausi kohdennetaan siihen asunnottomien ryhmään, joka tarvitsee erityistä tukea asumiseensa. Käytännössä suurin osa tähän ryhmään kuuluvista on myös aiemman määritelmän mukaisesti pitkäaikaisasunnottomia. Eniten arvionvarainen on tilapäisesti sukulaisten ja tuttavien luona asuvien määrä: tähän mennessä ohjelman uusiin kohteisiin asutetuista pitkäaikaisasunnottomista vain pieni osa on kuulunut tähän ryhmään. Tämän ryhmän asuminen tulisi ensisijaisesti ratkaista yleisen asuntopolitiikan keinoin kuntien yleisen vuokra-asuntojaon kautta. Ohjelmassa toteutetut uudet asumisyksiköt mahdollistavat todellisten asumispolkujen rakentamisen. Monet uusista yksiköistä ovat olleet henkilöstörakenteeltaan vahvan tuen/valvonnan mahdollistavia. Uudella ohjelmakaudella siirretään painopistettä kevyemmän tuen yksiköihin. Raskaamman tuen yksiköiden toteutuksen tulee perustua tarkkaan tarpeiden kartoitukseen. Vuokra-asuntoja oltava riittävästi tarjolla Vähentämisohjelman ansioista tuettu asuminen on lisääntynyt ja tehostunut. Monessa kaupungissa siirtyminen tuetusta asumisesta täysin itsenäiseen asumiseen on osoittautumassa pullonkaulaksi: itsenäisiä vuokra-asuntoja ei ole tarjolla siinä määrin kuin asukkaita voisi siirtyä niihin tuetusta asumisesta. Käytännössä pitkäaikaisasunnottomien jatkoasuttamiseen on ollut käytettävissä lähinnä kaupunkien vuokra-asuntoja sekä Y-säätiön ja S-Asuntojen kautta saatuja asuntoja. Muut yleishyödylliset vuokranantajat eivät ole olleet kiinnostuneita asunnottomuuden poistamisesta tai häätöjen ehkäisyyn liittyvästä yhteistyöstä. Uudella ohjelmakaudella tavoite on saada myös nämä tahot sitoutumaan asunnottomuuden vähentämistalkoisiin. Vähentämisohjelman onnistuminen riippuu suuresti yleisen vuokra-asuntotilanteen kehityksestä. Tavoitteiden toteutuminen edellyttää riittävää vuokra-asuntojen uudistuotantoa ja olemassa olevan yleishyödyllisen vuokra-asuntokannan tehokasta hyödyntämistä itsenäiseen asumiseen. Vuokra-asuntotarjonnan riittämättömyys ei ole korvattavissa vähentämisohjelman kaltaisella kohdennetulla ohjelmalla. Mielenterveyskuntoutujat pois asuntoloista Vähentämisohjelma on jo muuttanut asunnottomien palvelujen rakennetta. Erityisesti päihdehuollon laitospalvelujen käyttö voi vähentyä merkittävästi. Mielenterveyskuntoutujien osalta on useissa selvityksissä kiinnitetty huomiota asumispalvelujen kirjavaan tasoon. Tavoite asuntola-asumisesta luopumisesta koskee myös mielenterveyskuntoutujien asumispalveluja ja se tulee ottaa huomioon kaupunkien toteuttamissuunnitelmissa. Asunnottomuustilastojen kehitys osoittaa huomattavaa ennaltaehkäisevän työn tarvetta. Asumisneuvojien rooli on osoittautunut tässä keskeiseksi: asumisneuvojatyö on tarpeen vakinaistaa lainsäädännön avulla. Nuorisoasuntoliiton valtakunnallinen tuetun asumisen hanke on tuottanut konkreettisia tuloksia kuten uudentyyppisen ennaltaehkäisevän palveluketjun. Hanke linkittyy vahvasti muihin nuorten syrjäytymistä ehkäiseviin toimenpiteisiin ja sen jatkaminen tulevalla ohjelmakaudella on erittäin perusteltua. Oletko ns. Kyllästynyt Veronmaksaja? Asunnottomuuden vähentämiseen pantu raha tuottaa suoraan mitattavissa olevaa taloudellista säästöä. Tampereen teknillisen yliopiston mittaritiimin tekemässä selvityksessä Härmälän tehostetun tukiasumisen yksiköstä todettiin, että tehostettu tukiasuminen tarkoitti vuositasolla noin 211 000 euron säästöä kokonaiskustannuksissa, kun vertailtiin aiemmin Vapautuvat vangit asumaan Oma koti – hankkeen aluevankilakohtaiset työryhmät ovat käynnistäneet toimintansa. Vapautuvien vankien asumisen tukea on kehitetty kahdessa Ray:n rahoittamassa hankkeessa ja kahdelle yhteisölle on Ray myöntänyt lisäksi avustusta vapautuville vangeille tarkoitettujen tukiasuntojen hankintaan. asunnottomina olleiden 15 asiakkaan palvelujen käyttöä ennen ja jälkeen tukiasumisen. Yhtä asukasta kohti säästö oli keskimäärin noin 14 000 euroa, mikä on yli 50 % asunnottomuuden aikaisista kokonaiskustannuksista. Suurin säästö syntyi sosiaali- ja terveydenhuollon laitospalvelujen eli päihde- ja sairaalapalvelujen käytön vähenemisestä. Keskimääräistä säästöä arvioiden todetaan, että vuoden 2009 loppuun mennessä käyttöön otetuilla asunnoilla ja tukiasunnoilla on saatu aikaan vuositasolla noin 3,4 M€:n kokonaissäästöt asunnottomuudesta aiheutuvissa kustannuksissa. Näissä kustannuslaskelmissa ei ole huomioitu muita yksilötasolla tapahtuvia positiivisia muutoksia kuten mahdollista kuntoutumista takaisin työelämään ja sitä kautta lisääntyviä verotuloja. ASUNNOTTOMANA AIKUISUUTEEN Nuorten aikuisten asunnottomuus Helsingissä on lisääntymässä. Asunnottomuuden luonne on muuttunut, sillä tänä päivänä asunnottomaksi voi jäädä lähes kuka tahansa. Ei tarvitse olla päihdeongelmainen tai syrjäytynyt, mielenterveysongelmien kanssa painiva tai erakkoluonne, vaikka nämä ovatkin yleisiä ongelmia asunnottomien keskuudessa. Esimerkiksi ulkopaikkakunnilta muuttavissa opiskelijoissa ovat yhä enemmän tilapäisasunnottomia, koska heille ei löydy asuntoa vapailta markkinoilta eikä Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiöltä. Tällöin opiskelija joutuu yliopiston hätätai väliaikaismajoitukseen. Ja miten nuori ihminen ylipäätään putoaa yhteiskunnan oravanpyörästä pitkäaikaisasunnottomuuden asteelle? Yhä useampi velkaantuu asunnottomaksi Pula edullisista, pienistä vuokra-asunnoista pääkaupunkiseudulla on suuri, mikä saa aikaan pitkät vuokrajonot. Vuokrien hintatasokin on nousussa, joten taloustaantumalla on vaikutusta: töitä on hankalampi saada, jolloin myös vuokranmaksukyky heikentyy. Yhä useammat nuoret aikuiset ovat velkaantuneet, eikä vuokra-asunnon saamista helpota merkintä luottotiedoissa. Lisäksi on nuoria, jotka ajetaan pois kotoa tai jotka karkaavat kotoa. Myös muuttoliike kasvattaa asunnottomuutta Helsingissä. Toisista kunnista voidaan hakeutua pääkaupunkiin vailla tietoa asunnosta tai toimeentulosta. Helsinkiläiseksi on helppo ruveta, koska kunnan kirjoihin pääsee maistraatissa, vaikkei olisikaan vakituista osoitetta tai erityisempää syytä muutolle. Maahanmuuttajat vaihtavat kirjansa Helsinkiin herkästi, jos muita sukulaisia asuu alueella ja muuttavat näiden luokse. Muita reittejä asunnottomuuteen päätymisessä on avo- tai avioero ja elämänhallintaa hankaloittavat tekijät, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmat. Noin kolmannes on päätynyt asunnottomaksi jonkin henkilökohtaisen kriisin vuoksi. On tullut avioero, asunto on myyty alta, pätkätöillä ansaitut varat eivät ole riittäneet vuokriin, on turvauduttu sosiaaliviraston apuun. Asuntoa ei ole löydetty, joten on päädytty tilapäisasunnottomiksi tuttaville tai asuntoloihin. Tällöin ei kyseessä ole ollut syrjäytyminen saati päihdeongelmat. Myös maahanmuuttajat ovat entistä useammin ajautuneet asunnottomuuteen asti esimerkiksi alkoholismin tai rahankäyttöongelmien takia. Pitkäaikainen asunnottomuus on nykypäivänä lisääntynyt merkittävästi, huoleksi asti. Nuorten osalla lisääntyneet rahaongelmat ja moninaistunut päihde- ja huumausaineiden käyttö syrjäyttävät nuoria entistä enemmän niin sanotusta ”normaalista elämästä”. Nuoret eivät kuitenkaan hakeudu palveluiden käyttäjiksi vaan ovat keskenään verkostoituneita ja vähättelevät ongelmiaan. He eivät pidä itseään välttämättä asunnottomina, sillä ympärillä olevien ystävien luona on mahdollisuus majailla. Vva:ssa käyvien alle 30-vuotiaiden asunnottomien ongelmat johtuvat suurimmilta osin huumausaineiden käytöstä ja rahaongelmista. Samaan aikaan nämä nuoret käyvät korvaushoidossa, joutuvat vankilaan tai rikoskierteeseen. Vva:han ”tipahtavat” pahimmassa tilanteessa olevat asunnottomat. Hurjia tarinoita asunnottomuudesta kuulee niin vanhempien kuin myös nuorempien suista. Nuorten ongelmat asumiseen liittyvissä asioissa saattavat alkaa hyvinkin aikaisessa vaiheessa. Aika, joka vanhempien luona asutaan, pitenee vuokra-asuntojen korkean hintatason ja vähäisen määrän vuoksi. Aikaistunut lähtö vanhempien luota taas saattaa johtaa ongelmiin hyvin varhaisessa iässä. Yhteiskunta luo paineita ja aina asiat eivät luonnistu jokaiselta yhtä hyvin. Asumiseen liittyviä ongelmia on yhä useammanlaisia. Helsingin kaupungin päättäjien vähäinen tuki syrjäytymiskysymyksissä ja asuntopolitiikassa herättää Vva:ssa ihmetystä. Helsingin kaupunki on jo pitkään rakennuttanut vuokra-asuntoja lapsiperheille; näin ollen kaupungin tarjoamat asumispalvelut eivät vastaa kysyntää. Yksineläjät jäävät asuntojonoon vuosiksi. Oma panos peliin Hanna Piirainen korostaa, että asunnottomuuskierteen katkaiseminen ei onnistu ilman asunnottoman omaa henkilökohtaista panosta. Ihmisiä on suhteellisen paljon auttamassa ja tukemassa kolmannen sektorin ja kaupungin palveluissa, mutta palvelut eivät hae asuntoa vaan asunnoton itse. Joskus päihdekierteen ja huonon taloudellisen tilanteen hoito tuntuu mahdottomalta ja se vie voimavaroja niin työntekijöiltä kuin asunnottomalta. Asunnoton voi turhautua helposti huonossa tilanteessa; tunnelin päässä ei näy valoa ja matka normaaliin elämään tuntuu erittäin pitkältä. Erilaiset tukipalvelut kuitenkin auttavat tilannetta. Uusia tapoja saada asunnottomuus kuriin yritetään keksiä jatkuvasti lisää. 75 neliön asunnot liian suuria Pitkäaikainen Helsingin kaupungin valtuutettu ja entinen asuntolautakunnan puheenjohtaja (2005–2008) Pekka Saarnio 10 Kolmas sektori tarjoaa asunnottomille paljon erilaisia palveluita kuten apua hakemusasioissa ja edullista syötävää. Päiväkeskukset toimivat matalan kynnyksen periaatteella: niihin on helppo tulla, vertaistukea ja ammatillista apua löytyy välittömästi. Vva:n yökahvila Kalkkers ja Yökiitäjä-bussi auttavat öisin. Kalkkers on ennen kaikkea levähdyspaikka niille, joilla ei ole kotia tai muuta paikkaa minne mennä. Samalla voi sosiaalialan ammattilaisilta voi saada neuvontaa ja tukea asumis- ja sosiaaliasioissa. Helsingissä on tarjolla eri tahojen maksutonta ja edullista ruokailua vähävaraisille. Myös ruokajakelua on järjestetty. Vailla vakinaista asuntoa ry julkaisee nälkäisen opasta, jossa neuvotaan ruokapaikkoihin. Erilaisia asumispalveluita tuottavat mm. Helsingin Diakonissalaitos, Vva ry ja Sininauhasäätiö. Sininauhasäätiö on saneerannut vuonna 2007 entisiin näkövammaisten keskusliiton tiloihin Puolimatkankoti Pessi & Illusian, jossa on 42 asuntoa. Asunnoista osa on tarkoitettu yksineläville ja osa pienperheille. Asukkaita tuetaan yksilöllisesti ja työntekijät ovat apuna sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Helsingin Diakonissalaitoksella on oma naisten asumisyksikkö Kallion kaupunginosassa. Naisten asumisyksikön 28 naista ovat olleet pitkään asunnottomina. Kaikilla on asumisyksikössä oma asunto ja sen lisäksi käytössä yhteiset tilat. Kirkko osallistuu aktiivisesti asunnottomien auttamiseen ja on näkyvästi mukana myös vuotuisessa Asunnottomien yö-tapahtumassa. Asunnottomien on mahdollista yöpyä kirkoissa tuolloin. Mm. Myllypuron kirkolla asunnottomat voivat yöpyä kerran kuussa patjamajoituksessa, ja siellä on myös viikoittainen ruoanjakelu. Joka toinen perjantai voi yöpyä Mikaelin kirkossa. Pelastusarmeijalla on Helsingissä kaksi miehille tarkoitettua ja yksi naisille tarkoitettu asuntola. Vanhin pelastusarmeijan toimintamuodoista on avohuoltoasemalla suoritettava työ. Ruoka-apua pelastusarmeija tarjoaa ruoanjakelun ja edullisen ruokalan välityksellä. Snellu on Helsingin seurakuntayhtymän erikoisnuorisotyönkeskus. Siellä työskennellään nuorten aikuisten, nuorten ja var- Vailla vakinaista asuntoa ry:n järjestösihteeri Hanna Piirainen vahvistaa, että asunnottomuus on kohdannut rakennemuutoksen. Ryhmä, joka käyttää asunnottomuuden kanssa työskentelevien järjestöjen palveluita, on laajentunut entisestään ja heidän ongelmansa ovat moninaistuneet. Asunnottomaksi tilastoidaan mm. ulkona, asuntoloissa, tilapäissuojissa asuvat sekä lisäksi muita ryhmiä, kuten asunnon puutteen vuoksi tuttavien tai sukulaisten luona majailevat. Pitkäaikaisasunnottomaksi luokitellaan henkilö, jonka asunnottomuus on pitkittynyt tai on vaarassa pitkittyä terveydellisistä syistä yli vuoden kestäväksi tai jos asunnottomuutta on esiintynyt viimeisen kolmen vuoden aikana toistuvasti. Tilapäisellä asunnottomuudella vii- Matala kynnys avun piiriin Diakoniaa asunnottomuuteen Asunnottomuusongelmat moninaistuneet Asunnottomuuden tyypit sanoo olevansa huolissaan asunnottomien määrän kasvusta viimeisinä vuosina ja pelkää määrän kasvavan varsinkin nuorten kohdalla. Saarnio myöntää, etteivät asiaa auta vuokrien nousu ja uusien rakennettujen asuntojen keskimääräiset 75 neliötä. Ennen kaikkea yksineläville on rakennettava asuntoja, sillä heidän asuntojensa vähyys on suurin ongelma. Helsingin kaupunki tukee monia asunnottomuutta vastaan taistelevia hankkeita, mitä Saarnio pitää erittäin tärkeänä, ja aina resurssien mukaan on toimittu oikein, mutta rahasta on pulaa myös näitä asioita hoidettaessa. tataan henkilöihin, jotka ovat asunnon puutteen vuoksi joutuneet 12 kuukauden aikana asumaan sukulaisten ja tuttavien luona tai muissa tilapäisissä asunnoissa. Lähes puolet Suomen asunnottomista on keskittynyt Helsinkiin ja yli puolet pääkaupunkiseudulle. Vuoden 2009 lopulla Helsingissä tilastoitiin olevan 3465 yksinäistä asunnotonta. Heistä alle 25-vuotiaita asunnottomia oli lähes 500, joista pitkäaikaisasunnottomia 210 henkilöä. Määrä on lisääntynyt noin parilla sadalla edellisestä vuodesta. Vaikka valtaosa asunnottomista on yksinäisiä syrjäytyneitä miehiä, on asunnottomien joukossa yhä enenevissä määrin alle 25-vuotiaita nuoria. Naisten ja maahanmuuttajien osuus on myös lisääntynyt. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa halutaan tehostaa toimenpiteitä asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi. Ohjelmassa yhdistetään asuntojen riittävä hankinta sekä rakentaminen ja riittävien tukipalveluiden tur- vaaminen, jotta asuminen voisi onnistua. Ohjelmassa on mukana kirkko, kymmenen kuntaa, ministeriöitä, tutkijaverkosto ja erilaisia palveluja tarjoavia järjestöjä. Uutta asunnottomuutta syntyy kuitenkin koko ajan. Isot kaupungit ovat vetovoimaisia, ja niihin hakeudutaan ilman että on tietoa asunnosta tai toimeentulosta. Asunnon jo saaneiden asumisratkaisut eivät aina onnistu muun muassa riittämättömien tukipalvelujen vuoksi. haisnuorten sekä heidän läheistensä kanssa ja tuetaan nuorten kasvua aikuisuuteen. Snellu tekee yhteistyötä eri viranomaisten sekä muiden tahojen kanssa, jotka toimivat nuorten parissa. Snellun tehtävänä on tukea ja neuvoa arjen asioissa, päihde- ja ihmissuhdeasioissa, hengellisissä ja vankeuteen liittyvissä kysymyksissä sekä auttaa kriiseissä selviytymisestä. Nuorella on myös mahdollisuus saada Snellusta oma tukihenkilö, jonka kanssa voi yhdessä pohtia esimerkiksi asumiseen liittyviä asioita ja ongelmia. Helsingin seurakuntayhtymä tekee myös erikoisdiakoniatyötä sekä yksilö- että ryhmätasolla. Erikoisdiakonian tarkoituksena on tavoittaa ihmisiä, jotka ovat syrjäytyneitä ja päihteidenkäyttäjiä. Pyrkimyksenä on tarjota toimintaa ja rakentavia ihmissuhteita, jotka kannustavat päihteettömyyteen ja pyrkimykseen elää ehyttä elämää. Asunnottomuuden tulevaisuuden näkökulmat Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaan on kirjattu nuorten asunnottomuutta ennaltaehkäisevänä toimena 600 nuorisoasunnon rakentaminen pääkaupunkiseudulle vuosina 2008—2011. Ehdotuksen mukaan asunnot olisi tarkoitettu kaikille nuorille. Hankkeen toteutuksessa pyritään löytämään uusia yhteistyömalleja, joissa voisivat olla osallisena mm. järjestöt, kirkko ja elinkeinoelämän yritykset. Hankkeen toteuttamisedellytyksiä selvitetään parhaillaan. Uudisrakennusten lisäksi kartoitetaan myös jo olemassa olevien kiinteistöjen peruskorjausmahdollisuudet. Peruskorjauskohteena on ollut esillä mm. Helsingin seurakuntayhtymän omistuksessa Helsingin Ruskeasuolla oleva entinen vanhainkoti. Hankkeessa on pyritty kartoittamaan myös seurakuntien omistamien maa-alueiden käyttöä nuorisoasuntojen rakentamiseen. Rakennettaessa nuorisoasuntoja olennaisia ovat rahoitusehdot, jotka mahdollistaisivat kohtuuhintaisen asumisen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainakin osa ohjelman tavoitteista voidaan saavuttaa. Ohjelmassa kaavaillut 750 tukiasuntoa ympäri Helsinkiä näyttäisivät toteutuvan lähes aikataulussa. Asuntoloiden muutostyöt mahdollistavat pienemmät asiakashuoneet, jotka taas mahdollistavat itsenäisemmän asumisen tuetusti ja valvotusti. Näillä toimenpiteillä pyritään lisäämään jokaisen mahdollisuutta tarpeitaan ja toiveitaan vastaavaan asumiseen. Nuorten aikuisten asunnottomuutta ei ole vielä paljoakaan tutkittu. Ilmiö on melko uusi mutta kasvava. Nuorten aikuisten asunnottomuus on pätkittäistä tai sukulaisten ja tuttavien luona asumista, joten sen olemassa oloa ei välttämättä huomata arkiympäristössä tai tilastoissakaan. Asunnottomuus ja sen lisääntyminen eri väestöryhmissä on erittäin vakava ongelma. Monet pitkäaikaisasunnottomiksi joutuneet eivät jaksa tuoda ääntään esille. He ovat niin turtuneita omaan elämäntilanteeseensa että ovat kadottaneet uskonsa parempaan. Nuorten tulevaisuudesta kannattaa tässä mielessä huolehtia ajoissa. Tuulia Jukka Riikka Nokelainen Vili Saarnio Diakonia-ammattikorkeakoulu Teksti on lyhennetty kirjoittajien tiimityöstä Carpe diem! Televisio, tuo pirunsilmä ja nurkkajumala, on höhlä laatikko, joka tylsistyttää ja ärsyttääkin. Mutta. Tulen aina niin, niin iloiseksi kun Kimi Räikkönen saa, ilta illan jälkeen, televisiossa huippuhalvat puhelut ja puhelimet. Eikä onnikaan vaihtamalla parane. Isäkin opetti aina, että köyhä ei ole se, jolla on vähän, vaan se, joka toivoo paljon. Ja sanoihan se kuuluisa mieskin, että köyhät teillä on aina keskuudessanne. Ja kyseessä oli vain yksi jalkahoitojuttu kauan sitten, siinä kirjassa (Matt. 26:11, Mark. 14:7). Rikas mies jos oisin, lauletaan toiveikkaasti menestysmusikaalissa Viulunsoittaja katolla. Vain me, jotka olemme kulauttaneet kurkustamme alas kivitalon taikka kaksi ja hörpänneet vesijärvellisen päälle, tiedämme mitä olemme menettäneet. Saisimme korkeintaan pääosan musikaalissa Viulunsoittaja katkolla. On tässä kait pakko uskoa itseään viisaampia. Kuten herra Thomas Fulleria (1608 – 1661). Tuska, vaiva ja Johnny-Kai Forssell aivan rehellinen, en kyllä tarkkaan osaa sanoa mitä sillä tekisin. Muistan miehen, joka tiesi. Hän kertoi kaverilleen, että tempaisisi kunnon kännit. Tähän ystävä tiedustelemaan, että mitä sitten tekisit loppurahoilla? Nyt kaveri jo vähän suutahti: -Millä ihmeen loppurahoilla? murhe olivat hänen oppiensa pääteemoja. Rikkauden kerääminen on tuskaista, rikkauden ylläpitäminen vaivannäköä ja rikkauden menettäminen yhtä murhetta. En tietenkään panisi pahakseni lottovoittoa. Enkä sitä juurikaan jakelisi. Mutta jos olen Kävin hiljattain tapaamassa vanhaa ystävääni, niitä veljiäni viinissä. Hänellä oli ollut paljon epäonnea, toki itse aiheutettuakin. Löysin hänen nykyisen osoitteensa ja kun saavuin talon kohdalle, istui ystäväni sen edustalla. Siinä oli pöytiä ja tuoleja ja pari viherkasviakin. Katsos, tuumin kuin tervehdykseksi. Tähän on näköjään tullut mukava pieni terassikahvila. Ei ole, sanoi ystäväni. Nämä ovat minun huonekaluni. Sain tänään häädön. Niinpä. Liikaa, aivan liika on niitä, joista Uuno Kailas niin surullisen hienosti riimitteli. ”Kahtahalla on kotipaikka sulla. Toinen kehto on sekä hauta toinen.” [email protected] Vva:n LIIKKUVA TUKI lähtee mukaan asiainhoitoon Ohjaaja Juhani Haapamäki Vva ry:stä on nähnyt virastojen ja laitosten tiskeillä ja toimistoissa asioivien asunnottomien tuskastumista ja ahdistumista:heille kaikille niin tärkeä asia, oman asunnon saaminen tai ihmisarvoinen kohtaaminen, jää monesti vain toiveeksi. “Tämän jälkeen heillä on jälleen tyhjyyden tunne sisällään, ja kyyneleet. Ne eivät edes aina näy. Kyyneleet niellään.” Viime kesästä alkaen Juhanin toimenkuva on virallisesti ollut liikkuva tuki, palveluohjaus. Juhani lähtee tarvittaessa Vva:sta kävijöiden mukaan virastoihin tai sairaalaan asioita hoitamaan tai vaikkapa tueksi oikeudenkäynteihin. Hän toimii yhteistyössä järjestön moniammatillisen tiimin ja vertaistoimijoiden kanssa ”Erityisesti järjestössämme työskentelevä vertaisohjaaja ja vertaistukihenkilöt ovat osoittautuneet sellaiseksi asiantuntijuuden voimavaraksi, että voimme olla ylpeitä kun saamme työskennellä heidän kanssaan”, Juhani sanoo. Juuri nyt mietityttää erityisesti kotiuttamiseksi sanottu prosessi. Sananmukaisesti kotiuttamiseen vaadittaisiin asunto, jonne kotiutetaan. “Sairaaloiden ja päihdekuntoutuksen yhteydessä puhutaan usein kotiuttamisesta. Siitä syntyy kovin ristiriitainen käsitys, kun kyseessä on usein asunnoton henkilö. Uloskirjoittaminen kuvaisi eettisesti totuudenmukaisemmin tilannetta, jossa ihminen kirjataan järjestelmästä eteenpäin.Tilanne on varmasti sietämätön usein myös sosiaalityöntekijöiden ja muiden siihen vastaavasti joutuvien kannalta. Siihen tulisi asioista päättävien nyt selkeästi puuttua.” Liikkuva tuki on sekä paikan päälle lähtemistä että puhelinneuvontaa. Suunnitteilla on lisäksi selvittää, voidaanko vertaistukihenkilöiden kanssa toteuttaa ennaltaehkäisevää työskentelymallia. Idea on lähtöisin kodittomuuden kokeneilta itseltään. He ovat huolissaan muualta tulevista asunnottomista, joiden matka tyssää aseman nurkille. Heillä on silmää nähdä se joka tarvitsee tukea. “Toivoisin että yleisemminkin huomattaisiin, kuinka aktiivisia ja idearikkaita ihmisiä ovat he joiden halu työskennellä perustuu omakohtaisiin kokemuksiin ja haluun auttaa vertaisiaan”, Juhani Haapamäki sanoo. Vapaaehtoistyötä varastossa. Kaveruutta kadulla. Kuvat: Juhani Haapamäki 11 Synnyin Hesassa ja lääkäri sanoi selviääköhän hengissä. Makasin kolme vuotta lastenlinnassa. Nuoruus meni Vantaan puolella. Laitoskierre alkoi Lapinlahden sairaalasta. Sairaalasta muutin Harjavallassa sijainneeseen perheryhmäkotiin. Sen jälkeen asuin lastenkodissa ja jossain vaiheessa oli muutettava nuorisokotiin. Armeijan suoritin Kouvolassa. Valtion toiset vaatteet tuli armeijan jälkeen. Sörkästä tulin viimeisen kerran ulos 2.5.1982. Kauppatorilla olen majaillut ja tehnyt töitä noin 20 vuoden ajan. Kodin sain maaliskuussa 2007. Elämä jatkuu onnellisena miehenä. Esko Olen 58-vuotias alkoholisti ja ollut jo jonkin aikaa ilman alkoholia. Sen myötä olen saanut asiani järjestymään. Asuin Santahaminassa sotilasalueella elämäni ensimmäiset 31-vuotta. Kävin alueella myös kansakoulun. Vihtiin muutin vuonna 1987. Helsinkiin tultuani vuonna 2004, yövyin paljon ulkosalla ja metsissä. Lisäksi Yökahvila Kalkkersissa vietin monta yötä pöytää vasten nojaten. Paikka toimi minulle henkireikänä. Sain siellä peseytyä ja pukea puhtaita vaatteita ylleni. Kolme vuotta sitten sain asuntolapaikan. Liika huolenpito välillä ärsyttää minua ja sosiaalisesta luonteestani huolimatta olen alkanut erakoitua. Tulevaisuuden haaveena on saada oma yksiö. Valokuvaprojektin myötä olen innostunut kuvaamisesta ja pääsääntöisesti kuvaan luontoa ja koiria. Aluksi koin kuvaamisen jännittävänä ja vaikeana, koska ei ollut aiempaa kokemusta. Matias Tänään tiedän mitä mä haluun. Mä oon aina ajatellu olevani ”outsider”, en kuulunut lapsuuden kotiin ja koulussaki kiusattiin. Olin punkkari. Aloin elää ulkopuolisena. Ku mä etin turvallisuuden tunnetta etsiessä ajelehdin virran vietävänä. Koitin aina takertua 12 johonkin, mutten saanut pidettyä kiinni. Mieletöntä rakkauden kaipuuta. Ajattelin, et se tulee ulkopuolelta kuin prinssi valkealla ratsullaan, joka pelastais kurjuudesta pois. Enää mulla ei oo tarvetta takertua. Mulle on tullut usko siihen, että olen ihan hyvä näin. Prinssin voi nyt heittää roskiin. Mä pärjään itse. män tarkoituksena on tutustuu itseen, se et tietää mitä haluu ja mitä ei. Usko on ollu mulle aina tärkee, mä uskon siihen et Jumala kantaa. Päivääkään en vaihtais pois, mutta kellekään en antais sitä elämää mikä mulla on ollu. Oon ylpeesti omanlainen. Tänä päivänä mä haluun suojella itteeni. Mä aina ennen yritin ajatella vaan sitä, että muilla on hyvä olla. Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää. Olis pitäny osata tunnistaa omat rahkeet. Tärkeintä on ollu oppii sanoo EI! Mä Opettelen sitä vielki, aina ei tarvii suostuu. Tarinamme ei ole sen erikoisempi kuin kenenkään toisen asunnottoman, koska ongelma on sama ja koskettaa yhtä syvästi. Mun ei tarvitse tehdä kaikkee sitä mitä muut haluu, et muut hyväksvy. Ei tarvii olla aina kiltti ja totella, on oikeus mokata. Opiskelu oli eka asia mitä mä halusin vaan itseeni varten. Kukaan ei sanonu et mee opiskele sitä tai tätä, vaan se oli mun ihan oma juttu. Mun mielestä elämä on itseksi tulemista. Elä- Taru Tapasimme Yökahvila Kalkkersissa, jossa nojailimme pöytää vasten odottaen aamua. Siitä alkoi kahdeksan vuotta sitten yhteinen vaelluksemme rappukäytävissä, invavessoissa sekä puistoissa nukkuen. Väliin sopi myös katkolla käynnit, koska voimat vähenivät. No viinan voimalla jaksoi – eihän kadulla kestä selvin päin, viina turruttaa mielen, vie ajatukset pois siitä kurjuudesta. Mutta olihan niitä ilon päiviäkin. Sekin kun roskiksesta löytyi hyvä teltta puistoissa yöpymiseen. Isoista ruokalöydöistä puhumattakaan. Kaikkein parasta on se, että nyt meillä on elokuussa saatu kaksio ja kissa. Se miksi selvisimme, on hyvä tukijoukko. Silti se vaati kovaa työtä – oli laitettava itsensä likoon, hermoja kiristellen, soitellen ja kiroillen. Onko ihmisellä mitään arvoa ilman maallista mammonaa? Me kumosimme väitteen, että alkoholistista ei olisi mihinkään. Meile ja Sergei Kuvat kertovat omaa tarinaa siitä missä sitä aikaa on vietetty. Jouduin asunnottomaksi vuonna 1998 ollessani 19-vuotias kasvatusvanhempieni potkaistua minut kodista ulos kadulle. Hakeuduin Keijon majaan asumaan sosiaalityöntekijän ohjaamana. Siellä asui kaikenlaisia kulkureita. Kun muutin Keijon majaan, lähti elämä alamäkeen lujaa vauhtia. Vuotta myöhemmin tapasin Jussi Roihan ja hän kysyi: ”Oletko Murasen poika?” Pyysin Roihalta kahvia ja sämpylän. Keijon majasta menin töihin ja sain kaupungin asunnon vuoden 2000 alusta. Asunnon menetin puolessa vuodessa ja sen jälkeen asuin seitsemän vuotta kadulla; päivät kurvissa ja illalla ajelin ratikalla. Mannerheimintiellä oli neljä rappua missä viettää yö. Olin myös PK-majalla. Kaikki meni pystyyn ja oli pakko hakea johonkin hoitolaitokseen päihdekatkolle. Olen ollut töissä Kauppatorilla vuodesta 2005 lähtien ja asunut lehtilaatikossa, joka on mun kesäkoti. Paras muisto on joululta, jolloin Rainer antoi puolimetsisen savusiian joululahjaksi. Se lämmitti kodittoman sydäntä. Niko Lähin Kätilöopistolta ”äitini poikana” Nuoruus meni jossain! Eikä vieläkään opi nyt elämä tässä – valokuvien kautta kertoo Unelma ? Perusasiat pitää olla; jokaisella koti, oma ovi, pöytä, sänky ja aamukahvi. Esa Olen Risto 53 v. Yhden lapsen isä. Eronnut jo -95, jonka jälkeen paljon irtolaisuutta ja asuminen taivasalla eri muodoissaan tuli hyvin tutuksi. Kuvat kertovat omaa kieltään, kaikkea ei voi vangita haluamallaan tavalla filmille, se on itse koettava. Metsä ja pusikot antavat siihen hyvän suojan, loput on itsestä kiinni. Tällä hetkellä asun Sällikodissa, jo vuodesta 2007, alusta alkaen. Ei voi valittaa, kiitos VVA:lle. Kuvani kertoo tunteesta, hetkestä, jossa aina elin lähes 8 vuotta. Nuorena asunnottomana oli helppo kadota vääränlaiseen elämään, sekä hyväksikäyttävään kaveripiiriin. Asuin usein narkomaaniystävieni luona, likaisella patjalla jossain nurkassa vetoisessa tai kylmässä talossa. sen patjan ympärille olin kerännyt kaiken tärkeimmän, se oli oma leirini jossa sain lämmitellä, riippuen rahatilanteestani tai siitä kuinka pian sain rahaa. Siitä maailmasta heräsin kuin painajaisesta, nopeasti ja peloissani. Tajusin vihdoin että oli elämä kyseessä. Menin hoitoon, ja sain sitä kautta itselleni ensimmäisen asunnon, ja nyt olen asunut yli kolme vuotta yhteensä vuokra-asunnossa. Onnistuin. Hanna Kuvat viereisellä sivulla: Matias (yllä) ja Meile&Sergei Kuva sätkänkäärinnästä Vartiosaaressa Esan, ylinnä Riston kuvaama telttamajoitus Hiljaisuus rikkoutuuu -näyttelyn kuvaajat ovat Esa Palenius, Esko, Hanna Raatikainen, Matias Toivonen, Meile Pentikäinen, Niko Suomalainen, Risto Haverinen, Sergei Sadejeff ja Taru. HILJAISUUS RIKKOUTUU 7.-31.10.2010 Valokuvia kodittomuudesta Nykytaiteen museo Kiasma, Takaikkuna Helsingin ydinkeskustassa Postitalon nurkalla Näyttely on maksuton 13 Kuva: Juhani Haapamäki Kuva: Arto Timonen Hiljaisuus rikkoutuu -valokuvanäyttelyn avajaiset Kiasmassa 6.10.2010 Kuvaajat Meile Pentikäinen ja Sergei Sadejeff asuivat mm. Esplanadin puiston vessassa. Alkoholiongelman ja luottotietojen menetyksen vuoksi asuntoa ei löytynyt. Heidät yritettiin usein sijoittaa eri asuntoloihin, mutta he kieltäytyivät. Pariskuntana on hankalaa olla asunnoton: kaksi mahtuu vielä vähemmän mihinkään kuin yksi. Meile ja Sergei saivat tukiasunnonSällikodista vuonna 2009. Oman vuokra-asunnon he saivat pari kuukautta sitten, elokuussa, ja samalla sai kissa kodin. Presidentti Tarja Halonen välitti näyttelyn avajaisiin kukkatervehdyksen. 14 Kuva: Arto Timonen Kuva: Arto Timonen Näyttelyä valmisteltiin vuoden ajan. Kuvaajia perehdyttivät olivat valokuvaajat Liisa Söderlund ja Arto Timonen. Rakkaus ihmisoikeutena K ävelin Tampereen Hämeenpuistossa. Jokaisella penkillä istui yksinäinen ihminen. Aloin miettiä miksei heillä ole kumppania, jonka kanssa jutella ja suudella. Alun perinhän Jumala loi maan rakkautta varten. Rakkauden täytyy olla ihmisoikeus. Jatkoin kävelyäni ja näin esplanadin varrella olevan kirjaston, jota täkäläiset sanovat Metsoksi. Menin siis lintuun ja etsin lakikirjan. Ehkä siinä sanottaisiin jotain oikeudesta rakkauteen. Lakeja on paljon, kolme paksua kirjaa. Mistä siis aloittaisin? Muistin, että on olemassa sellainen kuin toimeentulotukilaki. Ehkä siinä on jotain; onhan rakkaus sitä, että tullaan toimeen. H eti ensimmäisessä pykälässä sanotaan, että ”toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta välttämätön toimeentulo”. Kuulostaa lupaavalta. Ihmisarvoista elämäähän ei ole ilman rakkautta. Eikä rakkautta ole, ellei pääse kultansa kanssa silloin tällöin tunnelmaravintolaan nauttimaan lasillista pehmeänmakuista punaviiniä. Viekää hyvät ihmiset ravintolalaskunne sosiaalitoimistoon ja sanokaa, että siinä ovat lain ensimmäisen pykälän ensimmäisen momentin toisen virkkeen tarkoittamat vähintään välttämättömät rakkauskulut. Tämän enempää toimeentulotukilaki ei valitettavasti lupaa rahoittaa rakkautta. Mutta mieleeni välähti, että meillä on vielä muistona itsenäisyyden ajoilta oma lippu ja perustuslaki. Lippua liehutetaan runon ja suven päivänä, joka on ajankohdaltaan sopiva käsi kädessä kulkemiseen. Ja perustuslakiin vedotaan aina silloin kun sitä ei ole hallitusenemmistön antamalla tavallisella lailla sivuutettu. Sain tietää, että jokaisen omaisuus on turvattu. Se kai tarkoittaa, että valtion pitää antaa jokaiselle omaisuutta, jota sitten poliisi ja vartioimisliike turvaavat. Sain myös tietää, että eduskunta on yksikamarinen, siis samankaltainen kuin yksiöni. Lisaksi selvisi, että presidentillä on oma lautanen. Mutta sanaa ”rakkaus” ei perustuslakimme tunne. Miten ihmeessä kansamme väkiluku on saatu sadassa vuodessa kaksinkertaistumaan? Ajattelin, että juuri seuraavan väkiluvun kaksinkertaistumisen hyväksi Suomi luopui itsenäisyydestään ja siirtyi Euroopan lääniksi. Globalisoituuko rakkaus? Ehkä kansallinen lainsäädäntö ei tunne rakkautta, koska monet asiat on siirretty kansojen välisiin sopimuksiin, ajattelen toivorikkaasti. Lakikirjan alusta löytyy näitä Suomeakin sitovia sopimuksia. Heti tulee vastaan Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus. Lupaavaa. Rakkaudenhan piti olla ihmisoikeus. Sopimuksen toinen artikla alkaa lauseella: ”Jokaisen oikeus elämään on suojattava laissa.” Ja tätä seuraa luettelo tilanteista, joissa poliisi saa surmata ihmisen. Hyvin merkillistä. Miten lailla suojataan jokaisen oikeus elämään, jos osan saa tappaa? Ei taida Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin auttaa rakastavaisia. Jotain lupaavampaa löytyy Uudistetusta Euroopan sosiaalisesta peruskirjasta. Siellä sanotaan, että ”jokaisella tulee olla mahdollisuus ansaita elantonsa vapaasti valitsemassaan ammatissa”. Tuo velvoittaa Suomea. Olen aina toivonut, että saisin olla puputyttöjen ympäröimä Playboy-lehden päätoimittaja. Eiköhän sellainen ole rakkauden ammatti. Jätän siis eläkkeeni lepäämään ja menen työnvälitystoimistoon vaatimaan oikeuksiani. Tutkin peruskirjaa tarkemmin. Siinä on paljon artikloja, sellaisia kuin oikeus työhön, oikeus kohtuulliseen palkkaan ja oikeus ammatinvalinnanohjaukseen. Ei oikeutta rakkauteen. Mutta kenties ammatinvalinnanohjaus ohjaa rakkautta kaipaavat ilotytön tai pilipojan ammattiin. Nykyäänhän monet luulevat, että seksi on rakkautta ja rakkaus seksiä. Huolestuttavaa tämä on. Edes maailman globalisoituminen ei kaikessa kansojen lähentämisessä eli yhdenkaltaistavuudessaan tunne ihmisen tarvetta aitoon rakkauteen. Alan jo luopua toivosta, kun huomaan pienen valonpilkahduksen. Hyvin pienillä kirjaimilla on lakikirjan laitaan painettu vanha kunnon Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Sieltä löydän 16. artiklan, joka kuuluu: ”Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaista rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia.” Ajatella, minäkin saan kansojen välisen sopimuksen turvin mennä naimisiin, vaikka ei ole edes heilaa. Täytyy vain miettiä minkä rotuisen vaimon valitsen. Olisi kiva tietää saako siihen asunnon kaupan päälle? Lailla suojattu rakkaus Jos lukija ajattelee, että haikailen mahdottomia, on hän väärässä, niin kuin lukija tapaa olla. Kyllä rakkaus voidaan suojella lailla. Se on kerran tehty. Siihen aikaan kun laulut olivat kauniita ja ihmisellä oli järkeä olla liikaa kasvattamatta bruttokansantuotetta. Toisen tuhatluvun alussa, trubaduurien aikaan, tekivät Provencen naiset suuren aloitteen. He vaativat, että on säädettävä erityinen rakkauden laki. Ja niin tehtiin. Lakia valvomaan perustettiin rakkauden tuomioistuimia. Naiset johtivat niitäkin. Rakkauden lain johtava määräys oli, että avioliittoa ja rakkautta ei saa sekoittaa toisiinsa. Avioliiton katsottiin olevan siinä määrin taloudellis-materiaalinen instituutio, ettei rakkaus kestäisi siinä. Yhä vielä voimme havaita provencelaisten olleen oikeassa. Meillä erehdytään solmimaan avioliittoja rakkauden lumoissa. Ja usein seuraukset ovat onnettomia. Mustasukkaisuutta provencelaisten laki ei sallinut. Suurin rikos, jonka rakkauden laki tunsi, oli rakastavaisten erottaminen. Jälkipolville on säilynyt asiakirja eräästä rakkauden tuomioistuimen käsittelemästä tapauksesta. Vastoin lakia eräs talonpoika oli mustasukkainen nuoresta ja kauniista vaimostaan. Hän arveli, että tällä on rakastaja. Talonpoika ryhtyi vakoilemaan vaimonsa liikkeitä. Viimein hän yllätti vaimon ja rakastajan, kun nämä olivat heinäladossa jumppaamassa. Mustasukkainen talonpoika survaisi rakastavaiset miekallaan kuoliaaksi. Asia vietiin rakkauden tuomioistuimeen. Mies ei saanut rangaistusta siitä, että oli tappanut kaksi ihmistä. Hänet tuomittiin sen tähden, että hän oli teollaan erottanut rakastavaiset. Tuomio oli sellainen, että kukaan ei saanut enää puhua tälle rakkauden lakia rikkoneelle miehelle. Valitettavasti tieto siitä, että Provencessa pidetään rakkautta ihmisoikeutena, kantautui aikanaan seniilin paavin tietoon. Paavi pisti sotajoukot tuhoamaan rakkauden käräjäsalit ja hävittämään trubaduurien nuottipaperit. Provencen kansa laitettiin piiloon Ranskan lipun alle. Sen koommin ei rakkaudesta ole yritetty tehdä laillista ihmisoikeutta. Aika ihana entinen Kävelen taas Hämeenpuistossa. Syksy on tullut. Yksinäisiä istujia on vähemmän. Missä lienevät talvella? Mieleeni tulee kultainen 60-luku, vapaan rakkauden aika. Silloin Hämeenpuiston penkeillä istui pareja, joskus kaksoisparejakin. Käytävällä käveltiin toinen toisen kainalossa. Finanssikapitalismi on vienyt halpatuotantomaihin rakkaudenkin. Siitä puhutaan enää vain iskelmissä. Yksinäisiä ihmisiä on paljon. Nyt olisi kapinan aika. Uusi massaliike käyntiin ja rusettiluistelut muotiin. Jokaisen yksinäisen pitäisi lupautua pariksi jollekin toiselle yksinäiselle. Eikä siinä pitäisi olla turhan kranttu. Olkoon ohut tai pyöreä, ei sillä väliä. Tärkeintä, että kannattaa rakkauskapinaa, ja vaatimusta rakkauden tekemisestä ihmisoikeudeksi. On tullut Ei yhtään yksinäistä -liikkeen aika. Rakkaus ei ole yhteinen kämppä. Se on yhteinen sieluntila. Rakkaus ei ole myöskään seksiä. Seksi voi olla oheistuote, mutta sitähän voi harrastaa ilman rakkauttakin. Olen tullut siihen tulokseen, että rakkaus on yhdessä kävelemistä. Käsi kädessä. Risto Koivisto Kirjoittaja kävi elokuussa KaakkoisVirossa rakkautta etsimässä. Taustalla majataloksi muutettu Cantervillan linna. Majatalon läheisyydessä on rakastavaisten lähde. Jos rakastavaiset huuhtelevat lähteen vedellä kasvonsa, saavat he elinikäisen onnen. Valitettavasti kirjoittajalla ei ollut rakastavaista mukanaan. Olisihan ollut niin mukavaa tuoda verovapaasti kotiin loputonta onnellisuutta. 15 VEPAssa kuultua Köyhyyttä ja kurjuutta ”Tuttukin vastaus voi tyydyttää tiedonjanon, samoin kuin vesi kerta kerran jälkeen sammuttaa janon tai hernekeitto maistuu torstaisin, vaikka olisit kuinka kyllästynyt.” Ei ole hääppöistä muualla, jos maailman paras maa on Suomi. Suomalaiset tietävät, jos tietävät, että meillä on 900 000 köyhää sekä 300 000 työtöntä. Nämä ihmiset voivat olla siitä parhaimmuudesta aivan eri mieltä. He olisivat mielissään, jos tätä ongelmaa mietittäisiin Arkadianmäellä vaikka viikko, ja jätettäisiin muu näpertely sivuun siksi aikaa. Saahan sitä unta nähdä. Leipäjonot pitenevät ja köyhyys lisääntyy. Vaalit lähestyvät ja köyhälläkin on pian ystävä puheissa, mutta ei se lämmitä eikä vatsaa täytä. Koijassakin alkaa olla kohta kylmä. Kun on nälkä ja kylmä, on paha olla. Tällaista on taloudellinen sorto. Perustuslain mukaan ”jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon”. Silti, siitäkin huolimatta, toimeentulotuen perusosa on ansioista jäljessä 43,8 prosenttia. Tämä on tapahtunut 15 vuoden aikana. Nähtäväksi jää, korjataanko tätä epäkohtaa kuuna päivänä. Ei tarvitse kummoinen ennustaja olla, kun tietää sen, että kevään vaalien jälkeen vähävaraisten asema vain pahenee. Nyt ei uskalleta kurittaa köyhää, kun vaalit ovat tulossa. Kyllä katu ja Siperia opettaa, ikävä kyllä, mutta pärjäillään leipäjonossa ja kadulla. ”Suomineidon uudet vaatteet, miksei me huomata yhteiskunnan alastomuutta!” ”Meillä on paras hallitus jonka rahalla saa. Kellä on rahaa on myös valtaa. Voima ratkaisee.” Sillan alta kertomaa Työharjoittelua Vepassa Olihan mennyt kesä tosiaan helteinen, ja minä olin työharjoittelussa tuolla Vepassa. Eli se on vertaistuki-ja vapaaehtoistyön paikka. Minulla oli viiden tunnin työpäivät, koska en ole ihan kunnossa jalkani takia. Mutta menihän se jotenkin mukavasti siellä. Vepa on ainoastaan arkisin auki ja heti aamuseitsemältä A-P:llä oli aina tapana aukaista. Siellä on ilmaista kahvia tarjolla, lukemista, asiakkaat voivat keskenään jutella, ja virkapuheluja toimittaa, esim. Kelaan tai sosiaalitoimistoon soittaa. Kyllä jokainen päivä on ihan oman laisensa, ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu päivän aikana. Mutta se helleaalto oli kyllä yllätys, kun kesti niin kauan. Ikkunoita auki sekä kunnon tuulettimet, mutta kyllä hiki virtasi koko ajan, ja paita oli ihan märkä, aivan kuin olisi ollut saunaosastolla. Joka arkipäivä oli ruokaa tarjolla, ja se veti porukkaa Vepaan. Kun Hurstin leipäjonojuttu oli koko heinäkuun ajan lomalla, se vaikutti sitten meidän työtehtäviin, mutta ei se mitään, hyvä että sai palvella asiakkaita ja auttaa aina tilanteen mukaan minkä pystyi. Meillä oli kyllä kahvia sekä kylmää sekamehua tarjolla, että asiakkaat eivät ihan nääntyisi tuohon helteen aiheuttamaan heikkoon kuntoon tulemiseen. Kävi porukkaa sieltä sun täältä, välillä naurettiin, mutta pitihän siellä sitä yleisjärjestystä pitää ihan muutenkin. Laidasta laitaan asiakaskuntaa meillä riitti, ja ihan mukavia kavereita siellä yleisesti ottaen kävi. Minulle henkilökohtaisesti tämä työharjoittelu Vepassa oli ihan mukava juttu, tietenkin tuli yllättäviä tilanteita, mutta rutiininomaisesti ne menivät tilanteen mukaan läpi. Sillä minulla on ravintola-ala taustalla, ja sen pohjalta minä siellä Vepassa työharjoittelin. Suosittelen muillekin, ketkä ovat ajatelleet työharjoitelua Vepassa, saavat todella sitä ruohonjuuritasoa ihan kadun tasosta, missä meidän Vepa juuri sijaitsee. Teksti: Jorma Korhonen. ”Yhdistykselle kiitos että olemme hengissä, vaikka ei kiiltonahkakengissä.” ”Mitä muusikko sanoo toiselle muusikolle ennen keikkaa? - Soitellaan. Mitä muusikko sanoo naiselle seksin jälkeen? - Soitellaan.” PIILOKUVA: ETSI ORAVA! Vva ry asunnottoman asialla vuodesta 1986 VEPAn Laguuni-bussi saa tässä arvoisensa teippauksen. Rakkaan bussin ääreen on polvistunut vapaaehtoistyöntekijä ja Laguuni-hankkeeseen kiinnitetty moottori Pekko. Laguuni oli aikaisemmin Vva: n kuuluisa ja alkuperäinen Yökiitäjä, öisin asunnottomien parissa apua tarjonnut satama. Nyt Yökiitäjänä on ketterämmin käsiteltävä minibussi. Laguuni on pyörillä liikkuva grillikioski, josta jaetaan tietoa asunnottomuudesta sekä tuesta ja avusta muodoista. Asunnottomuustarinat kuunnellaan tarkkaan. Laguuni liikkuu Etelä-Suomessa erilaisissa tapahtumissa. LAGUUNIN VOI MYÖS VUOKRATA! Kysellä voi Pekolta itseltään, yhteystiedot Vva:n toimistolta. Reijo J.K. Nähtäväksi jää, onko lähdettävä pahvimukin kanssa kadulle kerjuulle. Voisin saada sinne rinnalle joitakuita muita. sa ja laiturilla Vartiosaares alenius kuvasi Esa P Vartiosaareen valmistui kesällä uusi varastorakennus. Suuret kiitokset Vva:n vapaaehtoisille! Joukko teki ansiokasta yhteistyötä. Kuva: Juhani Haapamäki 16 VIILTOJA YÖN TANSSI TÄHTENI KADUN LAULUN KUULLA VOI SE SATEEN ALLA HILJAA YKSIN YÖSSÄ TUMMASSA RAUHALLISESTI, NIIN RAUHALLISESTI SOI lukijan kynästä Minä rakastan sinua. Shakki. Sinä rakastat minua. Shakki. Me jaamme elämämme toisillemme. Shakkimatti! TULE TÄHTENI OLE DAAMINI TANSSIKAAMME KUUN ORKESTERIN ESTRAADILLA MINUN PÄÄLLÄNI MÄRÄLLÄ ASFALTILLA PIAN AAMU SAA JA JOUDUN SINUSTA PÄIVÄKSI LUOPUMAAN SIIS TULE LUOKSENI TÄHTENI MUN TANSSITAAN VAIVUN SÄTEIDEN ALLE KOHTA PÄIVÄKSI SUA ODOTTAMAAN Pasi K. PÄIVÄKSI KUUMAKSI AURINKOA PALVELEMAAN MUT HETKEN TUO MA KESTÄN, HETKEN SADETTA ODOTAN, MUT SUA KAIPAAN TÄHTENI MUN, TAKAISIN TANSSIMAAN Pasi K. 2010 Onko sussa jotain vikaa, kun jälkeesi jää, niin paljon likaa, likaisia vaatteita leikeistä, sulla kyllä jää, tähän juttuun, ei ole mitään selitettävää. Mutta nyt sulla on uusi pomo, ota tästä, se on meidän omo, likaiset vaatteet pesukoneeseen, nyt laita, lisää omoa, ja tietenkin se likainen paita, hetken päästä, on sulla puhdasta juttua, se on OMO, ja kohta sullekin on kyllä tuttua. Jorkki Vva on todellakin asunnottoman asialla, minulta kesti melko kauan tajuta ”asunto ensin” -periaate, mutta olen oppinut ymmärtämään sen tärkeyden. Ihmisellä on oikeus päättää itse, miten elämänsä elää - ja saada katto päänsä päälle ongelmistaan huolimatta. Myös vertaistuki Vepassa on selvästi olennaisen tärkeää, ja se toteutuukin hienosti. Mielestäni mahdollisuuden antaminen ihmisille, joilla on ollut tai yhä on esim. alkoholiongelma, on osoitus todellisesta ymmärryksestä ja uskosta ihmiseen ja hänen kykyynsä muuttua. Asunnoton on ongelmiensa alla ennen kaikkea ihminen - niin kuin me kaikki. Työ- tai harjoittelupaikka voi toimia hyvinkin tärkeänä ponnahduslautana tulevaisuutta ajatellen. On tärkeää kannustaa ihmisiä itsenäiseen toimintaan, aloitteellisuuteen sekä vastuun ottamiseen omasta toiminnasta. Esimerkiksi joku saattaa passiivisesti odottaa ruoan ilmestyvän eteensä ja toisten korjaavan jäljet. Nälkäisen voi helposti ruokkia, mutta kuinka opettaa hänet itsensä hankkimaan ruokaa? Senja Miksi ei yksikään kansanedustaja vastusta palkankorotusta? Arkadianmäen kerhoon piiloutuvat kaikki jotka ennen olivat suureen ääneen köyhän kansan asialla. Nyt siellä on ihan pakko korottaa omaa palkkaa vaikka klubin ulkopuolella ollaan tarkkana että muun kansakunnan toimeentuloa ei ole vara korottaa. Hampaat naulaan ja turhat hampaat kansanedustajille, hampaattomia ovat järjestään kaikki. Hanski, omat hampaat vielä suussa Pitää. Ostaa. Onni. Tavarat. Onni? Materiaako? Haluan lisää. Lisää valinnanvaraa. Muillakin on! Unelma. Vaihtoehdot. Vapautta? Lisäävät valinnanvaraa. Vapautta. Onnea? Lisää vaihtoehtoja! I want more. Lisää... Vielä vähän.. Tarvitsenko? Haluan. Minulle. Onnea. Tahdon. Kaiken! Ei tunnu. Tyhjyys. Riittää jo! Mahdollisuus. Vähemmän. Enemmän. Onnea? -Ehkä. Senja Multala Hullun huuto Huuda, huuda Hullu maailma hulluuttasi huuda Huuda hevoset laukkaamaan huuda vuoret paikoiltaan huuda, huuda Hullu maailma Huuda maailman rauha Huuda pahat pois sodistaan Huuda ihmiset juhlimaan Huudosta sun taas rakastun omaan hulluuteni havahdun In Memoriam Kari “Nisu” Nissinen s. 20.3.1953 k. 27.6.2010 Valoloitsu Loitsen loitsuni valoon Varjoisten vuorten laaksoissa kaikuu kutsuni kumea Kuule kutsuni maailma Kuule kutsuni kumea Valoa, valoa haluan Valoa maailmaan joka haavojaan parantaa HT R.I.P. - Ystävät Sano kavereille, Yksinäisyys. Hiljaisuus rikkoutuu -näyttelyn kuvista on valmistunut Vva ry:n kalenteri vuodelle 2011. Kalenteria voi tilata Vva: n toimistolta. Kalenteri on suljettuna kokoa A5, joten sitä voi käyttää niin seinä- kuin taskukalenterina. Kalenterin toimitti työryhmä Hanna Piirainen, Carole Brady, Keijo Telilä (ulkoasu). Valokuva:Taru Joskus sinäkin huomaat sen, kuinka ihminen onkaan yksinäinen, mistä se johtuu, mikä on sen syy? Kiireinen elämän meininki, moraalinen kovuus päällä, se ei tavallista ihmistä säästä, ihan kuin seisoisi heikolla jäällä. Mutta hätäjarrua pitää käyttää, silloin, kun todella pahalta näyttää, ottaa yhteyttä, toiseen ihmiseen. Kertoo asiallisesti taakkansa sen, avaa sydänmensä avoimen, jo pikku hiljaa huomaa, että elämäsi hymyilee. Jorma Korhonen jotka jäivät; Mä en jaksanu kuitenkaan - tää tie oli liian pitkä enää yksin kulkea. Rakkaudella, Kirsi NÄLKÄISEN OPAS Maksuttomia / edullisia ruokailupaikkoja Helsingissä Vva ry:n Kohtaamispaikka ja Kalkkers Vaasank. 5 Edulliseen hintaan kahvia, teetä, voileipää, sämpylää jne. Mahdollisuus myös oman ruoan lämmittämiseen mikrossa. Vertaistuen ja vapaaehtoistoiminnan keskus Vepa Kinaporink. 2: lämmin ateria päivittäin Maksuton aamiainen: Pelastusarmeija, Alppikatu 25 Ma – pe klo 8.00-10.00 Tee & sämpylä Elokolo,Toinen Linja 31 Ma – su klo 9.30 – 12.30 Puuro Leipäkirkko, Kangasalantie 2 A Ma, ti, to klo 10.00 – 16. 00 Kahvi & voileipä Töölön srk, Tykistökatu 8, kerhokeskus ma klo 9-10.30 maksuton aamupuuro Edullinen aamiainen: Erityisdiakonia, Hämeentie 73 ma, ti, to 9.00 – 12.00 2 kuppia kahvia & tuplaleipä 0,50 € Puuro ja maito 0,20 € HETY - Helsingin työttömät Nokiantie 2-4, 3. krs, 00510 Helsinki Aamupuuroa arkisin klo 8.30-10.00 KAN-päiväkeskus Hämeentie 122 ma – pe 9.00 –12.00 Kahvia & voileipä 0,50€ Ostarin Onni Pihlajamäen kirkolla ti klo 9-11 ja to klo 12–14, kahvi ja pientä purtavaa 0,30 € Matalan kynnyksen kahvila, lahjoitusleipää Maksuton ruokailu: Vapaakirkko Annankatu 1 to klo 11.00 Stoori Turunlinnantie 14, 00930 Helsinki Ma-pe 11.45-13.00 lounas 1€ Alppilan seurakunta Kotkankatu 2 Ti klo 11.30-12.30 Lounas 2 € HETY - Helsingin Työttömät Nokiantie 2-4 3. krs, 00510 Helsinki Lounas arkisin klo 11.00 - 12.30 3 € (jäsenille halvempi) Edullinen diakoniaruokailu Maanantai klo 11 Mikaelin kirkko, Emännänpolku 1, Pienituloisten ruokailu Hinta 1€ klo 12 Töölön srk, Topeliuksenkatu 4, (eläkeläisille ja työttömille) hinta 3,50 € (+jälkiruoka) Tiistai klo 12 Ortodoksikirkko, Unioninkatu 39 (sisäpiha) klo 12 Tuomiokirkko-srk (vähävaraisille ja työttömille), hinta: 1 €, Agricolan kirkon krypta, Tehtaankatu 23 Keskiviikko klo 11.30 Myllypuron kirkko, Myllynsiipi 10, hinta 1€ klo 11.30-13.00 Meilahden kirkko, Pihlajatie 16 klo 12 Erityisdiakonia, Hämeentie 73 Torstai klo 11 Vuosaaren srk, Satamasaarentie 7, Hinta 1€ klo 11 Vapaakirkko, Annankatu 1 Perjantai klo 12 Erityisdiakonia, Hämeentie 73 klo 12 Töölön srk, Välskärinkatu 13 Seurakuntien järjestämää elintarvikkeiden jakelua syksyllä 2010: HERTTONIEMEN SRK Elintarvikejakelu Liikuntamyllyn päädyssä, Myllypurontie 1, 00920 Hki Kauppiaiden lahjoittamien elintarvikkeiden jakelu ma, ke ja pe, ole paikalla viimeistään klo 9.30 Edullinen ruokailu: MALMIN SRK Lahjoitusleivän jako Tapulin seurakuntakoti, Maatullinkuja 4, ma klo 13 Jakomäen kirkolla, Jakomäenpolku 1, ke klo 11 Malmin kirkolla, Kunnantie 1, pe klo 9 Pelastusarmeijan lounasruokailu Alppikatu 25 Ma – pe klo 10.00 – 15 Ruoka 3,50 €, keitto 2,20 €, sis. juomat . juomat, leivät RUOKAJAKELUA Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyö ry Ruoka- ja vaatejakelu kaikille: Helsinginkatu 19 ke ja pe klo 12.00 alkaen Opiskelijoille: Helsinginkatu 19 joka kuukauden viimeinen tiistai klo 17.00-18.30 Hietaniemenkadun palvelukeskus Hietaniemenkatu 5 B (sisäpihalta) aamiainen klo 7.30-9.30, lounas klo 1112.30, päivällinen klo 16.30-17.30 Ruoka ja juoma 1 euro, puuro ja juoma 0,20 €, kahvi ja leipä 0,50 € Pelastusarmeija, Castrenink. 24 ma-pe klo 9-15, la 9-13 Vinkki Toinen Linja to 12.00 – 15.30 Leipälä (voileipiä tarjolla) Päivittäin mahdollisuus keittää puuroa mikrossa Kuvassa Asunnottomien yön teltta Hakaniemessä 2009. Tommi, Alppilan ruotsinkielisen yläasteen 9-luokkalainen teki koulutyön asunnottomuudesta ja vieraili Vva:lla tutustuen toimintaamme. Tässä otteita hänen työstään. Tommi gjorde sitt skolarbete i sammhällsläran om bostadslösheten: ”Alla har rätt till en trygg bostad!” Helsingfors är Finlands huvudstad med ca 500 000 invånare och är därmed också Finlands allra största stad. Från ytan verkar Helsingfors som ganska rik stad med en bra infrastruktur. Men under ytan hittar vi dock problem. Helsingfors är ”hem” till en minoritet bostadslösa som verkar vara ganska osynliga. Mitt arbetes mål är att få reda på grunderna om bostadslöshet och komma fram med lösningar hur att stoppa detta problem. Jag skall också ta reda på hur Centern och Vänsterförbundet inställer sig för bostadslösa. Som forskningsmetod har jag valt att undersöka hur de bostadslösa stöds i vår stad. Jag skall gå över till VVA (Vaillavakinaistaasuntoa) ry och fråga dem samt själv se hurudana stöd det bjuds. Motiveringen är enkel, om man själv får en bild om problemet är det lättare att komma fram med lösningar. Alla har rätt till en trygg bostad! Lösningar på problemet Bl.a. till Backasgatan 56 har man planerat bygga ett 50 lägenheter stort ”stödhem” för bostadslösa. Jag tycker att problemet kan lösas om man tittar på orsakerna som leder till problemet. Enligt mig, borde man börja bygga mera billiga hyresbostäder samt mera tillfälliga övernattningsställen. Man borde också få en bostadslös person snabbt under uppsikt och få denne vård vid behov samt ge möjligheter och idéer om hur att få en bostad. Som det också nämndes skapade flera hälsoproblem, så som mentala problem och berusningsmedel, bostadslöshet. En höjning på kapacitet hos hälsovård skulle underlätta situationen mycket och den drabbade skulle inte utsättas för en lika stor risk av bostadslöshet utan skulle bli frisk så snabbt som möjligt. I Helsingfors finns det dock flera ställen vart man kan få tvätta sig, billig och gratis mat, information och vila sig vid behov. Om man skulle få mera av dessa, fantastiska ställen kunde man ha en bra chans att sänka mängden bostadslösa genom att få dem i bra skick. Så att de orkar försöka hitta på lösningar till sin egen situation. Man kan inte kräva en person som är undernärd, smutsig och trött att komma på med lösningar och ta eget initiativ. Det är helt enkelt omöjligt. I Sörnäs, Helsingfors, ligger VVA (Vaillavakinaistaasuntoa) ry:s huvudkontor samt två stöd utrymmen. Härifrån kan en bostadslös person träffa människor med samma öde, få information, bli tvättad och få något att bita på. Dessa utrymmen är dock inte öppna hela tiden. Om man skulle få flera av liknande utrymmen runtomkring stan kunde de bostadslösa hjälpas. Det uppkommer dock alltid problem med lösningar. För det första finns det inte tillräckligt med frivilliga eller annars bara kapacitet till mera av utrymmen åt bostadslösa. T.ex. ett av utrymmen i Sörnäs, VEPA, var dragen av två personer som själva hade råkat utför bostadslöshet. Staden har inte heller oändligt med pengar och de kan bli väldigt svårt att prioritera hur man borde dela pengarna och stöden. Evenemanget Bostadslösas natt organiseras varje år. I senaste Bostadslösas natt i Hagnäs var bl.a republikens president Tarja Halonen med . Man kan själv också påverka genom att själv bidra med penningstöd eller klädstöd åt olika bostadslösas organisationer. Man kan också delta i olika kampanjer som t.ex. De bostadslösas natt för att få bostadslösheten fram åt folket och för att hjälpa ta bort problemet. Man kan också själv ansluta sig med i en organisation som hjälper bostadslösa och delta med i deras verksamhet bl.a. i talkoarbeten och olika skolningsdagar. Ruoka ja juoma 1 €, puuro ja juoma 0,20 €, kahvi ja leipä 0,50 € Hae pääkaupunkiseudun ASUNTO-OPAS Vva:sta. Vva ry:n Kohtaamispaikka, Kalkkers, Yökiitäjä ja Liikkuva tuki neuvovat asunnotonta. 18 ..VIILTOJA Sosiaaliasiamies - pyy maailmanlopun edellä? ”Nuoripari saa ohjeita sosiaalivirkailijalta.” - Kuva Timo Purasen arkistoista Pepe Pepe Jotain puuttuu Tutkijat laskivat: Suomesta puuttuu 10 000 asuntoa. Valtion teknillinen tutkimuskeskuksen (VTT) laskelmien mukaan Suomeen valmistuu jopa 10 000 asuntoa liian vähän vuosittain. Suurin pula on pääkaupunkiseudulla, jossa tavoitteesta ollaan yli puolet jäljessä. Helsingin seudulla valmistui viime vuonna vain 5 500 asuntoa, vaikka tarve VTT:n mukaan olisi 12 000–13 000 asuntoa. Ikääntyvä väestö ja maaltamuutto heilauttavat kysynnän ja tarjonnan tasapainoa Suomen asuntomarkkinoilla. Kaupungeissa hinnat kohoavat, muuttotappiokunnissa asuntojen arvo romahtaa. VTT on kehittelemässä uutta joustavaa laskentamallia yhdessä ympäristöministeriön, rakennusteollisuuden, sijoittajien ja rahoituslaitosten sekä asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ARAn kanssa. Uuden mallin pitäisi tuottaa nopeammin ajankohtaista tietoa siitä, paljonko asuntoja maahan tulisi rakentaa. Kovasti pauhataan lakisääteisyydestä. Vaikuttaa siltä, että riittää, kun on jotain kirjainrykelmää laiksi kirjattuna. Voidaan puhella lämpimikseen siitä mitä laki sanoo mistäkin asiasta. Laki SANOO, mutta ei se itsestään tee mitään, ja teon pitäisi olla lopputulema. Lain noudattamista ei taida valvoa kukaan, joten tekemättä jää. Tekemättä jättämisestä ei seuraa mitään. Mutta on hienoa kun sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksistakin on laki lakikirjassa. Kirjoissa ja kansissa kymmenen vuotta säilötyn lain noudattaminen lienee sitten ikävämpää. Vaan minnepä ja miten kansalainen silloin valittaa, kun päättäjät jättävät noudattamiset sikseen. Laissa ihmisten avuksi säädetyt sosiaaliasiamiehet ovat katoava ”Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oi- keuksista tuli voimaan vuoden 2000 alussa. Lain tavoitteena on vahvistaa sosiaalitoimen asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Asiakkaan toivomukset, mielipiteet, edut, yksilölliset tarpeet, äidinkieli ja kulttuuritausta otetaan huomioon sosiaalihuoltoa järjestettäessä. Asiakkaan oikeusturvan edistämiseksi katsottiin tarpeelliseksi, että asiakkaalla on mahdollisuus tarvittaessa kääntyä puolueettoman henkilön puoleen, joka neuvoo asiakasta oikeusturvakysymyksissä. Toimintansa aloitti 200 sosiaaliasiamiestä. Nopeasti ilmeni, että asiamiestoiminnalle oli ja on tarvetta. Asiakkaat kokevat saaneensa tahon, jonka kautta heidän äänensä pääsee kuuluviin. Sosiaaliasiamiesten tehtävänä on seurata asiakkaiden oikeuksien ja aseman kehitystä kunnassa ja antaa siitä selvitys vuosittain kunnanhallitukselle. Alusta alkaen ilmeni, etteivät asiakkaiden tarpeet ja toiveet kohdanneet kaikilta osin kuntien palvelujärjestelmien kanssa. Jo kymmenen vuotta sitten asiakkaat kokivat, ettei heidän asioitaan hoidettu tarpeeksi kokonaisvaltaisesti. Asiakkaat kokivat jääneensä ajoittain ilman tukea. Sosiaaliasiamiesten selvityksissä on vuosittain nostettu esiin asiakkaiden kokemaa hätää ja heidän esittämiään epäkohtia kunnan/valtakunnan päättäjien tietoisuuteen, jotta asioita voitaisiin korjata ja parantaa sekä sosiaalitoimen että viranomaisten yhteistyöllä. Kuluneiden vuosien aikana köyhyys on kuitenkin lisääntynyt, perusetuuksien ja toimentulotuen ostovoima on selkeästi heikentynyt, terveyserot ovat jatkaneet kasvuaan. Pitkittynyt työttömyys, osattomuus ja toivottomuus ovat lisääntyneet yhteyttä ottaneiden asiakkaiden elämässä. Tilanne on kaikkien tiedossa. Valtakunnalliset kehittämishankkeet ovat toistamiseen kirjanneet ongelmia ja toimenpide-ehdotuksia, mutta konkreettisia toimia on ollut liian vähän. Poliittinen tahto ja sen myötä raha tilanteen korjaamiseksi puuttuvat. Sosiaaliasiamiesten määrä on laskenut 73 asiamieheen. Kehityssuunta on huolestuttava sosiaalihuollon asiakkaiden kannalta. Yhteydenotoissaan asiakkaat ovat tuoneet esille ne pysyvät perustoiveet ja odotukset sosiaalihuoltoa kohtaan, joita voidaan pitää palveluiden vaikuttavuuden kannalta asiakkaille tärkeinä. Asiakkaat toivovat kohtaamista, kuuntelemista, kiireettömyyttä, kunnioitusta, kokonaisvaltaista tilannearviota ja kanssakulkemista. Sosiaalihuoltoa valvovassa Valvirassa todetaan, että ”tietoa ihmisten elämäntilanteista tarvitaan. Tyytymätön asiakas ottaa ensi yhteyttä sosiaaliasiamieheen ja parhaassa tapauksessa asia selviää melko nopeasti.” Myös yhteyttä sosiaaliasiamiehiin painotetaan. Tätä taustaa vasten tuleekin arvioida, pitäisikö lakisääteinen sosiaaliasiamiestoiminta rajoittaa kunnan omaksi palveluksi, jotta vältyttäisiin nykyisen kaltaisilta järjestelyiltä, jossa yhdellä yksityisellä sosiaalipalvelua tuottavalla yksiköllä on 38 kunnan asiamiespalvelut hoidettavanaan. Näin pohtii Helsingin sosiaaliasiamies Lilli Autti. ”Kun juo luvallisesti sisätiloissa, kadulla ei tarvitse juoda. Järjestelystä on havaittu olevan hyötyä kaikille.” Amersfoot, Hollanti: Kaljakiintiöt apuun asumisen onnistumiseksi Amersfootissa Hollannissa Janetta van Bruggen, 51, sytyttää savukkeen ja siemaisee olutta isosta huurteisesta mukista. Hän on alkoholisti ja asuu Maliebaanin asuinyksikössä, jossa nauttii oluensa viihtyisissä sisätiloissa. Meneillään on kuudes olut aamiaisen jälkeen. Aiemmin Janetta joi päivittäin salaa kaksi litraa viiniä ja kolme litraa olutta. Nyt hän on yksi Maliebaanin 19 asukkaasta, joista jokainen saa juoda sisätiloissa luvallisesti yhteensä viisi litraa olutta päivässä. Tiloihin on rakennettu tiski, jolta asukas voi hakea puolen litran oluen 40 sentin hintaan. Olut ostetaan tukkuerissä ja myydään asukkaille tukkuhinnalla. Rahan ottaa vastaan sosiaalityöntekijä, joka ruksaa annoksen listaan asiakkaan nimen kohdalle. Aina puolen litran jälkeen on pidettävä tunnin tauko. ”Tavoitteemme on pysäyttää ryyppyputki. Se on hyväksi sekä ihmiselle itselleen että hänen ympäristölleen”, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Eugene Schouten. ”Ja jotta tulokseen päästäisiin, pidämme ihmisen täällä kaljan avulla.” Toiminta-ajatus perustuu kanadalaiseen malliin. Sen avulla pyritään löytämään Amersfootin rankimmat alkoholistit: heidät joilla ei ole perhettä, työtä, kotia - eikä halua lopettaa juomistaan. ”Ihminen saattaa kadulla juoda pullon väkevää viiniä muutamassa sekunnissa heti herättyään, sitten tullaan juovuksiin, häiriötä syntyy, ja loppupeleissä ryyppyputket aiheuttavat aina vakavia vaurioita elimistölle”, sanoo keskuksen vastaava ohjaaja Pieter Puijk. Maliebaanin asukkaat voivat ostaa ensimmäisen puolen litran mukinsa kello 7.30. Viimeinen myydään kello 21.30. ”Koko olutkiintiö jakautuu vähintään 10 tunnin osalle. Näin veren alkoholipitoisuus pysyy tasaisena”, sanoo Pijk. ”Silloin pää toimii kirkkaammin ja voimme tehdä yhteistyötä: asukkaat käyvät lääkärissä, syövät, käyvät suihkussa ja asiat sujuvat.” Alkoholismi ja elämän jäsentäminen sopivat samaan pakettiin Asuinyksikkö tarjoaa kolme päivittäistä ateriaa sekä vitamiineja ja lääkityksen, jotka pitävät vieroitusoireet kurissa yön aikana. Asukkaita autetaan kodittomille tarkoitettujen palvelujen löytämisessä. Ajanvietteeksi on tarjolla biljardia ja kortinpeluuta, tv:n katsomista tai vain juttelua tuopin ääressä. ”Alkoholinhimo ei katoa. Mutta kun on tekemistä, ruokaa ja tarpeellinen lääkitys kunnossa, se hellittää”, Puijk toteaa. ”Täällä voi olla rauhassa. Poliisi tai toiset kansalaiset eivät ole kimpussa, ja täältä löytyy samoja asioita elämässään kokeneiden seuraa.” ”Tunnen oloni turvalliseksi”, sanoo Maliebaanin asukas Marjan Kryger, 45. ”Voin juoda olutta jo aamulla eikä kukaan tule nauramaan tai pilkkaamaan.” ”Täällä ei kylläkään pitäisi viihtyä liian hyvin, muuten tänne jämähtää”, lisää Bob van Deuveren, 28. Hän ilmoittaa haluavansa vähentää juomistaan mutta ei aio lopettaa kokonaan. ”Haluan talon ja lapsen.” Maliebaanissa asuu 15 miestä ja 4 nais- ta, jotka ovat yli 25- ja alle 60 -vuotiaita. Kaikki ovat olleet alkoholisteja yli kymmenen vuoden ajan. Toimintaa tukee Amersfootin kunta. Sosiaalityöntekijä Kees de Bruyn, 24, sanoo että hänellä oli aluksi vaikeuksia tottua toiminta-ajatukseen. ”Itsellä kun on ollut ajatuksena, että näitä ihmisiä pitäisi auttaa lopettamaan juominen. Mutta ihmisiä ei voi pakottaa. Ja tuloksia näkyy: ihmiset juovat ajan mittaan vähemmän ja vähemmän, ja he juovat hallitummin, mikä taas parantaa heidän terveyttään.” Maliebaan ei voi lopettaa asukkaidensa juomista yksikön ulkopuolella. Mutta Schouten sanoo, että vain noin kolme tai neljä käy säännöllisesti muualla ryyppäämässä. ”Seuraus on se, että jos asukas tulee tänne juovuksissa, olutta ei myydä.” Maliebaanin kokeilu on toiminut noin vuoden. Asukkaat ovat nukkuneet telttasängyissä yhteistiloissa; kaikki saavat kuitenkin oikeat vuoteet yhden ja kahden hengen huoneissa. Hyvästä käytöksestä saa ekstraa kuten oman pöydän. ”Näistä ihmisistä ei varmaankaan tule ns. mallikansalaisia tai aamusta iltaan puurtavia veronmaksajia. Mutta elämä pysyy elämisen arvoisena”, Schouten sanoo. Mariette le Roux, AFP Edit. Raija Maunula Euroopan asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestö Feantsa: OSALLISUUSRYHMÄN ANTIA Saksalaisten tutkimus (peer review): ”Sellaiset asunnottomat jotka matkustavat kaupungeista ja maista toiseen ovat tyytyväisempiä asunnottoman elämäänsä kuin ne jotka pysyvät samassa paikassa.” Feantsan vuoden 2011 teemana on asunnottomien palveluiden laatu. Tätä varten ryhmä keräsi pienen haastatteluaineiston. Sen muotoa päätettiin vielä kehittää jotta saataisiin todellinen hyöty kysymyksistä joita palveluiden käyttäjille esitetään. Ryhmä totesi yksimielisesti, että on turha kysyä palveluiden laadusta sellaisilta palveluiden käyttäjiltä, jotka ovat samalla riippuvaisia kyseisistä palveluista. Vastaukset ovat ”värittyneitä” eikä niissä uskalleta kritisoida palveluita, koska pelätään että ne evätään silloin itseltä. Tärkeää on myös, että kun kysytään palveluiden laadusta palveluiden käyttäjiltä, kysymykset muotoillaan siten että ne antavat tarkoituksenmukaisia vastauksia ja että arviointikriteerit ovat selvillä. Esimerkiksi arviointikriteerinä käytetään mieluummin sitä, johtivatko nämä palvelut henkilön pois asunnottomuudesta kuin sitä, pitikö henkilö niistä vai ei. Kyse ei ole myöskään aina vain palveluiden laadusta vaan myös 20 siitä, että mahdollisista palveluista puuttuu tietoa. Köyhyyden ja syrjaytymisen vastaisen saksalaisen verkoston kokouksessa pieni ryhmä entisiä asunnottomia on perustanut kaikille vähävaraisille oman www-sivuston joka sisältää erilaisia lakeja ja asetuksia sekä käytännön neuvoja ja asiaa oikeuksista. Sivulla on myös google-käännössmahdollisuus suomeksi! Sivut ovat osoitteessa http://sozin.de/ projekte-inland Sivuilta voi lukea myös arvioita asuntoloista sekä rekisteröintimahdollisuuksista. Osallisuusryhmä lähtee edistämään asunnottomien ja asunnottomuutta kokeneiden vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia poliittisessa päätöksenteossa niin paikallisella kuin kansallisella tasolla. Euroopan maiden välillä on suuria eroja siinä, voiko asunnoton osallistua poliittiseen päätöksentekoon itseään koskevissa asioissa tai suostutaanko heitä edes kuulemaan. Pisimmällä ollaan Skotlannissa, Irlannissa, Tanskassa ja Suomessa, vaikka toiminta ei vielä olekaan järjestäytynyttä. Feantsan avustuksella voidaan perustaa asunnottomien oma HOPE-verkosto, jonka ääntä voidaan viedä EU-tasolle. kien avulla mikäli rahoitus löytyy. Edellisen vuoden teeman mukaisesti edelleen: jaetaan valta, työskennellään yhdessä. Asunnottomien oman eurooppalaisen HOPE-verkoston perustamisen organisoimisesta keskusteltiin (HOPE päätettiin perustaa Feantsan seminaarissa Kööpenhaminassa syksyllä 2009) ja päätettiin että tanskalainen SAND-järjestö ottaa aluksi organisoimisvastuun ja rahanhakemisvastuun. Myös suomalaiset asunnottomat voivat liittyä jäseneksi ja Vva ry pyrkii lähettämään HOPE-verkoston kokoukseen 1-2 asunnottomuutta kokenutta tai asunnotonta verkoston vuotuisiin kokouksiin. Asunnottomien tulee myös saada enemmän tilaisuuksia osallistua päätöksentekoon, erilaisiin kokouksiin ja työryhmien työskentelyyn: muuten tilaisuudet tuntuvat vierailta eikä niihin osallistumiseen löydy motivaatiota. Siksi on tärkeää, että asunnottomia ja asunnottomuutta kokeneita otetaan järjestelmällisesti mukaan ja papereita kirjoitetaan kielellä jonka jokainen voi ymmärtää. Eurooppalaiseen työskentelyyn osallistumisen esteenä on usein kielitaidon puute, mutta asioita voidaan ratkaista tulk- Feantsan johtaja Freek Spinnevigj osallistui myös osallisuusryhmän tapaamiseen. Hän esitti huolensa mm. eri maiden medioissa ilmenneistä asunnottomia pilkkaavista ja alentavista tositv-sarjoista ja toivoi osallisuusryhmältä keinoja asiaan puuttumiseksi. Voisivatko asunnottomat HOPE verkoston kautta puuttua ko.ilmiöihin? Sanna Lehtonen Kirjoittaja on Feantsan osallisuusryhmän jäsen Vailla vakinaista asuntoa ry on ollut Feantsan täysjäsen vuodesta 1998. Vva ry osallistuu aktiivisesti vuotuiseen seminaariin. Viime syksynä eurooppalaisilla kodittomuuden kokeneilla oli Kööpenhaminassa seminaaripäivien yhteydessä oma suurtapaaminen, johon vva-laiset osallistuivat oman asiansa asiantuntijoina. AJATOLLAHIN SyysHoroskooppi 2010 Oinut 21.3-20.4. Paskaaks teillä, meillä menee hyvin. Finlandsbåtar kulkee ja viinaa saa. Kuljet lahden yli kerran jos toisenkin. Aina on yöelämää ja katkeaa matkanne vahtimestarin ehdottamaan raitistavaan ja opettavaiseen putkassa käyntiin. Kuka vielä kehtaa väittää etteikö ulkomaan matka avarra? Perille ette kylläkään pääse. Härä 21.4-21.5. T ämä on ainutlaatuista: Ajatollah delegoi horoskooppinsa skandinaaveille. Julma mutta oikeudenmukainen sheikki (nykyisin Ajatollahiksi ylentynyt) Ahmed El Pascalla on näet Profeetta Muhamedin syvyinen ajattelija. Hän on ottanut todesta Allahin profeetan tiukan kiellon alkoholista: älköön viinanpisara menkö kurkustasi alas. Viisas Ajatollah pistää sormensa viinamaljaan ja tipauttaa yhden pisaran hiekkaan. Sitten hän kumoaa lasin sisällön suuhunsa ja huudahtaa; tuo äskeinen oli juuri se pisara jota Profeetta viisaudessaan tarkoitti. ...Yksi tippa maahan, loput minulle. Se on reilu jako. Nuo poikain Irsto & Allan surutta Skandinaviassa tekemät profetiat tulevat suoraan perseestä. Niissä ei ole taivaallisuudesta haisuakaan. Mutta annan kloppiemme yrittää, sillä olen yksinkertaisesti liian juovuksissa tehdäkseni tarkkuutta vaativia taivaallisia havaintoja. Skandinavian horoskoopin ovat laatineet Irsto Onanias Korvenkontio (shamanian opiskelija Suomesta) ja Allan Ennustaja Ruotsista (ruotsalainen upseeri), Härjendahlin taivaan aluselta ruotsinsuomalaismetsistä. It’s all worth fighting for, crying for, dying for, cause liberty is precious for me - Viet-Nam war song by the Lonesome Valley Singers, released by the CIA 1966 ja poikain horoskoopit tuossa vieressä. Itsepäisiä sontiaisia kun olette, kätenne tunnelmoivat liian useasti tarjoilijattarien helmoissa. Ja kuten tunnettua vahtimestarit ovat herrasmiehiä ja panevat moista putkaan. Pääsette sitten pois seuraavana päivänä ettekä muista muuta kuin että hauskaa oli. Keskonen 22.5-21.6. Putkaan vaan, ette ole vielä kunnolla syntyneetkään ja jopa väitetään että olisitte sikiökaudella olleet poikkeuksellisen älykkäitä. Putkaan vaan gumminaamat. Sielläpä luonto tokenee sanovat molemmat ennustajat. Jokiäyri 22.6-22.7. Putkaan yrität sinäkin, mutta olet liian hidas. Kun lopulta sinne pääset, yrität vapautua kaltereita nipistelemällä. Pitäisi älytä nipistää vahtia. Pane nyt kerrankin ranttaliksi ja kalistele kunnolla aseitasi. Kukaan ei vahingoitu. Jellona 23.7-23.8. Lyö rintoihisi ja anna käsien kunnolla tunnelmoida maassa. Laula jotakin edistyksellistä kansanlaulua. Esimerkiksi tätä: ”Eikä me olla runkkareita vaikka me ollaan kahden, jalajallan vitu vitu väy väy väy, vaikka me ollaan kahden. Vaan tavallisen torveja mammanpoikia toiselta puolelta lahden, jalajallan vitu vitu väy väy väy ja toiselta puolelta lahden.” Majoitus järjestyy jommankumman (suomi – ruåtsi) puolesta. Impi 24.8-23.9. EU ja ASUNNOTTOMUUS YKSISSÄ TUUMIN EROON ASUNNOTTOMUUDESTA! Eurooppalainen kodittomuuskonferenssi järjestetään 9.-10.12.2010 Brysselissä, Belgiassa. Belgia on EU:n puheenjohtajamaa 2. puolivuotiskaudella 2010. Tarkoituksena on löytää EU-maiden kesken yksimielisyys siitä, kuinka asunnottomuusongelmaa tullaan hoitamaan: millaisia ovat yhteisesti sovittavat toimet asunnottomuuden poistamiseksi. Konferenssissa käsiteltäviä aiheita: Mitä kodittomuus/asunnottomuus merkitsee? Asunnottomuuden poistaminen - realistinen tavoite? Ovatko asuntolähtöiset lähestymistavat tehokkaimpia asunnottomuuden ehkäisemisessä ja poistamisessa? (Esim. asuntotoimen vastuuttaminen, asunto ensin -periaate ja lakisääteinen oikeus asumiseen) Kuinka varmistetaan, että kodittomien osallistumisella eri toimenpiteisiin asunnottomuuden vähentämiseksi on todellista merkitystä? Missä määrin ihmisten pitäisi saada asunnottomien palveluja riippumatta kansalaisuudesta ja lain määrittämästä asemasta? Mitä osatekijöitä EU:n asunnottomuusstrategian tulisi sisältää? Allan on sanonut Irsto Onaniaalle että tällaista merkkiä ei ole eikä aiota tilata. Ei siis turhia ennustuksia toivoo Irsto. Vain ennustuksia, ei mitään neuvoja, sillä tyhjäkin on hyvää, toteaa Allan. Impi tulee toimeen sekä faktana että fiktiona ja selviytyy siis aina. Puntari 24.9.-22.10. Nyt ovat tähtien asennot sellaiset, että nynny mikä nynny. Sinä pääset vaikka Paratiisiin, jos kysyt Ajatollahin neuvoa. Hän nyt osaa hoitaa hilsetautejakin giljotiinilla, toteaa Irsto Onanias. Skorppari 23.10.-22.11. Ai sinulla on päänsärkyä? Miten voi koskea lobotomiassa poistettuun paikkaan, kysyn vaan. Kysyt ja Allan jatkaa: - Sitäpaitsi olen nähnyt ennusnäkyjä, jos tänne tulet valtio tai vaihtoehtoisesti jokin yhteisömme jäsen huolehtii majoituksestasi. Jousari 23.11.-22.12. Ajatollah on välittänyt pojankoltiaisille tiedon, että pitäisi vähän käsitellä tähtien asentojakin. Merkuurius on nyt hyvässä mallissa. Se pakenee, sanottiin televisiossa, selostaa Irsto Onanias ja lisää: se on yksinäisen miehen hommaa. Tuo tähtiharhojen (luit oikein: harhojen) tutkistelu. Kaikki on joka tapauksessa hyvin. Sarvihyppääjä 23.12.-20.1 Enää eivät suosittelemamme antibiootit pure, tarvitaan voimaa ja tietävyyttä. Nyt suosittelemme laskuvarjohyppyä tandemina ja niin että kukaan ei vedä laukaisimesta. Tai voi tietysti vetääkin, mutta tulos on sama. Ei kai teillä vaan ole korkean paikan kammoa, eihän? Kusimies 21.1-18.2. Olet tutustunut lautalla naisiin, mutta olet mokannut tilaisuutesi. Kastelit housusi ja sinulle tuli orpo olo. Tee sama lenkki uudelleen, on samat saumat, toivoo Irsto Onanias. Lahna 19.2.-20.3. Älä nyt hermostu, mutta aikasi tavallisena patjana alkaa olla ohi ja tositoimet odottavat. Joudut vuoroin antamaan ja odottamaan ja olo on kuin Hurstin jonossa. Poliisi meinaa viedä, samoin maalliset ritarit ja tangokuninkaat. (Ajatollahin arvio: älkää vasiten uskoko vaikka tämä horoskooppi piisaa vain joulukuuhun asti. Tähdistä ennustamisen taito on unohtunut ja horoskoopeista on tullut mulkkujen hommaa. Ensi kerralla otan asiat käsiini enkä salli edes paksun Ladyn ennustaa Sumujen sillan filmin lopputulosta. Seuraavalla kerralla on vuorossa menevän miehen ja naisen asumishoroskooppi. Charity von Peacemacher antaa loppuvuoden menovinkit! Perseraakki, Cyrano de Bergeracin jälkeläinen suoraan mutkan kautta alenevassa polvessa, pitää silmällä Charityn vinkinantoa. Lokakuu: Nyt se kurjuus vasta alkaa. Lokakuu tuo mukanaan kauniin ruskan, mutta se ei asunnotonta paljon lämmitä. Voit kuitenkin fiilistellä värikästä luontoa vaikkapa Tokoinrannassa. Vesi on kylmää, joten uiminen kannattaa jättää ensi kesään. Asunnottomien yönä voi Hakaniemen torilla värjötellä kahvia siemaillen, mikäli sitä ollaan jostain saatu pummattua. Kiasmassa avattu valokuvanäyttely kannattaa käydä tsiigaamassa. Marraskuu: Pimenevissä illoissa on helpompi livahtaa rappukäytävään nukkumaan, jos muuta kelvollista asuinpaikkaa ei löydy. Tässä vaiheessa loputkin kesämiehet ja -naiset hakeutuvat suojaan. Veneen alla alkaa olla kylmä. Marraskuussa ei juurikaan tapahdu mitään. Vepassa voi toki notkua päivät. Joulukuu: Lunta ei ole luvassa jouluksi. Mutta sillä nyt ei ole oikeastaan väliä, Hurstin juhlat ovat kuitenkin sisätilossa. Ja harva asunnoton joutuu jouluna ostoksille loskan sekaan. Tähän aikaan vuodesta kannattaa huomioida lukuisat puurojuhlat ja pikkujoulut, joista saa ihan oikeasti ilmaisen lounaan. Muista pitää jalat kuivina!! 21 1. Ojassa A " KYLLÄ, LIITYN VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY:N JÄSENEKSI Jäsenmaksu 10 € vuodessa. Jäsenenä saan Asukki-lehden neljä vuosittaista numeroa postitettuna osoitteeseeni. Tilaan Asukin neljä seuraavaa numeroa hintaan 25€, tällä kertaa en liity jäseneksi Nimi Osoite (jos on) POSTIMERKKI Vailla vakinaista asuntoa ry Kinaporinkatu 2 A 8 00500 HELSINKI Lehden tilaus ja jäseneksi liittyminen myös osoitteessa [email protected] urinko lämmitti kasvojani. Heräsin asuntoni parvekkeella. Ensimmäisenä ajatuksiini hiipi epäily kellonajasta, sillä olin yöllä kotiin tullessani asettanut herätyksen 07.15. Jokin klikkasi pahasti. Unenpöpperöisenä ja armotonta krapulaa potien hapuilin herätyskelloa toivoen löytäväni sen ennen kuin se alkaisi soimaan. Aivan armoton jyskytys tuntui päässäni, joka tuskin olisi kestänyt tuona aamuna kellon pienintäkään pirinää. Vihdoin löysin kellon vaateröykkiön päältä tuolin alta… - Perkeleen perkele, ei voi olla totta, puol kymmenen. Tuli noiduttua sen verran kovaa, että kämppäkaverini Alex heräsi ja ihmetteli miksi raivosin kuin heikkopäinen savolainen. - Mikäs Bacco ny hätänä? - No toi sun saatanan kellos ei oo herättäny mua vaik pisti yöllä soimaan ja mun piti olla duunissa puoli kaheksan kun sinne tulee kaivinkone kaheksalta. - Ai-niin mä unohdin yöllä sanoo sulle et siin kellos ei oo patterii. Mut olit kyl siin kunnos että tuskin olisit tajunnu vaik olisin sanonu. - No voi kelen kele sentään. Ei täs auta muuta ku äkkiä yks sanmiguel lievennykseks vatsaan ja sit autolla sinne kentälle. - Kuule Bacco et sä voi autolla mennä. - Miksenmuka, en mä enää kännis ole, olo on mitä mainioin jos en ota huomioon tota outoa jyskytystä päässä. - Joo no kunto sul ny on aamusin aina sama. Mut syy mikset voi autolla mennä on että rysäytit sen ojaan, tossa noin parkkipaikalla ku tulit yöllä himaan. - Elä helvetissä. - Joo joo, kato vaikka partsilta. - Kato perkele, niin on nokka ojassa ja takapää ylhäällä niinku entisel tytöl juhannusyönä. Ei täs auta muu ku mennä juosten. - Älä helvetissä, säkö juoksisit! Ota ihan rauhallisesti, kaapis on viel bissee, siitä muutama mukaan ja hiljalleen kävelet. Saat paremman olon ku muutaman mikkelin siinä matkan varrella juot. - Joo-joo, mä meen nyt ja nähdään sit illalla Manhattanis. - Ookoo. 2. Kaivuri T aas kerran olin ajautunut tällaiseen työhön. Kaivamaan. Muutama vuosi sitten, kun olin isäukon tontilla ojia kaivamassa, olin vannonut itselleni että tähän savottaan saa jäädä minun kohdalta tämä ruumiillinen työ. Sillä istumalla silloin päätin, että hommaan itselleni jonkin tosi leppoisan ammatin. Tuolloin aikani mietittyäni päädyin ATK-alaan, sehän oli kevyttä työtä ja naisvaltainen ammatti, joten sieltä voisi samalla saada itselleen eukon. Siinä sitten kovapalkkaisena insinöörinä voisin ostaa mökin tai vaikka talon. Pienestä rahasta ei olisi asia kiinni, tuloja olisi eukolla ja minulla yhteensä ihan mukavasti. Talo maalta, ja voisin ruveta etätyöläiseksi, eukko voisi työn lomassa hoitaa taloutta ja ehkäpä muutaman kersan. Joten ei muuta kuin isäukon juttusille ilmoittamaan että nyt loppui ojankaivuu… 22 - Ny loppu ojankaivuu ja lähetään tuonne kylälle. – Ai miks? - Pitäis päästä työvoimatoimistoon. - Hä, mitä sää siel? Onhan sulla töitä ku kaivat ojaa ja kaatelet takamettästä puita, ja sit ois vielä tuo etumettä raivaamatta. - En mä töitä hae. - No miks sit sinne työkkäriin meet kun et oo eläessäs juur tähän päivään mennessä siellä käyny. Tietkös ees mis semmonen on? - Eiköhän se tos Keuruun keskustassa ole, ja jos ei heti löydy niin kysytään kunnantalolta. Sen mää ainakin tiiän kun siel on se sosku. Ukon akka Ulla oli huomannu hommien pysähtymisen. – Mitäs ne miehet siin istuu ja tupakoi? Eikö ole töitä? - No ku tuo poika on menossa työkkäriin. - Mitä se sinne, voi viel joutuu töihin. Viimeks kun se puhu työkkäristä, eikö ollu viime vuonna, nii yritti hakee eläkettä sillä varjolla että aina ku kulkee työmaan ohi saa rytmihäiriön ja aina ku käy kerran kuus leimaamassa korttinsa ei pääse sängystä seuraavaan kahteen päivään uupumuksen vuoksi. - Nii muuten poika. Miks oot sinne menossa? - No kattokaas ku mä oon ajatellu että ... - Millä sinäkin ajattelet, ihan oot ku isäs, jätä ajattelu niille joilla on välineet. - Ansny ku kerron loppuun, kato tuli vaan mieleen että minun kohdalla on täytyny tulla jokin geenivirhe tai jotain sellasta. Joltain tiedemiehilt voisit kysyy tarkemmin noi jutut, ne osaa niihin vastata. Mutta oon varma että minua ei ole luotu ojaa kaivamaan vaan johonki suurempaan kevyempään työhön, johonki jossa voi käyttää päätään. - Anna mun kaikki kestää. Ja nyt kaivatte sen ojan loppuun, ruokaa ei tuu ennenku oja on valmis, koskee teitä molempia. Meen tupaan tekeen ruuan, jos yritättekin laiskotella ikkunasta sen nään, saatte sitte illan syödä kynsiänne. - Mitä se tuo Ulla noin suuttu? - En tiiä mutta minkäs takia sinä olet sinne työvoimatoimistoon menossa? - No aattelin että voisin ruveta ATKalalle, kävisin ensin jonkun pikakurssin ja sit voisin vaikka Helsinkiin mennä loppukokeisiin. - Eikös ATK-opiskelu vie paljon aikaa? - Ei se voi millään viedä, kato ku se ATK-kone on niin pieni, ni äkkiähän sen oppii tuntemaan, katoku ekkös muista kun olin sillä kaivinkonekurssilla ja se sentäs on iso kone eikä se kurssi ollu ku yheksän kuukautta, ni aattele ny itekkin, ei tollasen pienen aparaatin opiskelu voi kestää ku korkeintaan puol vuotta. - Mutta ethän sinä ollut sillä kaivinkonekurssilla ku kolme päivää. - Joo – no, se taas oli opettajan vika. - Minä kuulin että olit ajanu sen koneen ruokalan seinästä läpi. - Ei piä paikkaansa. Kato ku sillon alussa sillä kurssilla oi jotain jota sanottiin teoriaks ja enhän mä sitä jaksanu kuunnella ja sitte ku kolmantena päivänä mentiin ulos niin siel oli sellanen julmetun suuri kone, melkein talon kokonen. Oli kauhakin sellanen että sillä ku tätä ojaa kerran raapasisin ni olis työ tehty. No siinä opettaja laitto sen koneen käyntiin ja kysy et onko kukaan ennen ajanu tälläst, no kaikki oppilaat oli hiljaa joten nostin käteni ylös. - Ethän sinä sellasta ole ajanu. - No en oo en, mut sillon joskus kerran ajoin papan masseyfergussonilla ja hetken aattelin että kone kun kone. - Ulla onki ehkä siinä oikeessa että elä aattele, eikös sieltä tullut aika rutosti korvauksia maksettavaks. Riittikö ees sata tonnia? - Ei ihan mut kuuntele loppuun. Se opettaja sitte käski mun mennä sinne ko- on ehkä kolme vähemmän, isäukko aatteli hakee EU:n metsänhoitotukee ni saisin minäkin jotain palkkaa. Mr. T KAPANTOBAR jatkokertomus neeseen näyttämään kuinka se toimii. No tein työtä käskettyä ja kiipesin hyttiin. Siinä sitte rupesin miettiin mikä olis kenties vaihevipu. Sitä kun en löytäny nii kokeilinpa yhtä vipuu et mikä se on, no siit kun vedin niin se julmetun suuri kauha nous maasta ylös, sit jotenki vahingossa löysin kaasuvivun, sen sitte rusautin täysille ku aattelin että sais tuntumaa kuin kova ääni siin koneessa on. Sitte siinä mietin että jossain pitäis olla kytkin ja vaihekeppi, no silmiin osu siinä vasemman jalan kohalla sellanen poljin ihanku masseyfergussonin kytkinpoljin. Siinä sitte rusautin sen kerralla pohjaan niinku pappa oli opettanu ettei vaan kytkinlevy pala, kyllä meinaan palaa jos sitä hiljakseen painaa. Sitte siinä tapahtu monta asiaa ihan hetkessä ja minä ku oon tällanen rauhallinen mies ni en ehtinyt oikeen huomatakaan kun se poljin minkä rusautin pohjaan ei ollukkaa kytkin vaan semmonen että se kone käänty vasemmalle ja minä kun olin sen kaasunki vetänyt täysille niin se kone käänty lujaa vauhtia ja jos en olis sitä julmettua kauhaa vahingossa nostanu ylös ni ei se kone olis ees kääntyny mihinkään, mut se kauha ku oli ylhäällä ni sitä ei pidätelly mikään, se käänty vauhilla suoraan tiiliseinään, se kauha meni siitä läpi ku kuuma veitsi voista, tekihän aika rujoo jälkee mut ei syy yksin minun ollu. - Kuka siinä sitte oli osasyyllinen? - Katoku jos se ruokala olis rakennettu muualle ni ei ois tullu mitään vahinkoo, nii että minun mielestä se rakentaja vois maksaa puolet siitä vahingonkorvauksesta. - Tavallaan tavallaan, mutta kaivetaan tää oja nyt loppuun ja sit syödään ja saunotaan ni huomenna mennään sinne työkkäriin. - Syömään! Ulla heitti väliin. Ukko oikaisi selkänsä. - Kappas vaan, saatiin ruokaa. - Entäs tää oja? - Kyllä sää poika vielä ehdit elämässäs ojia kaivamaan, heitä fiskarssi monttuun ni mennään syömään. - No joko selvis miks poikas on menossa työkkäriin? Ettei vaan taas olis joku huithapeli ajatus mielessä. - Se ilmottautuu ATK-kurssille. - Täh? - Nii-i. - Eikös se riittäny että oli sillä kaivurikurssilla, siinon maksettavaa loppuelämäks. - No mitä se voi jollain tietokoneella väärin tehä? - Eikös ohjuksia ja sateliitteja ohjata tietokoneilla? - Voi kele sentään, eipä tullu mieleen! - Aattele ny ku poikas pääsis semmoselle tietokoneelle töihin että vois vahingossa pudottaa tonne takametsään pari naton ohjusta ja katolle piipun viereen muutaman sateliitin, ei olis kiva herätä semmosena aamuna. - Tää täytyy kyllä tarkistaa opettajilta ennen kurssin alkua, jos siinä on ees yks mahdollisuus miljoonasta että niin käy ni poika saa jatkaa ojan kaivuuta. - Syökääs ny ja Bacco menee sitte ruuan jälkeen lämmittään saunan, etkä juo viinejä siellä, aamulla ei saa olla rapulaa kun meet sinne työkkäriin. 3. ATK O li sellainen täydellinen aamu, jolloin ihminen tuntee itsensä tosi suureksi ja fiksuksi. Tuota aamua seuraisi päivä, jona elämäni tulisi muuttumaan täydellisesti. Ilmoittautuisin ATK-kurssille. Voisin unohtaa ojankaivuun loppuelämäkseni… Ulla pysäytti auton. - Noniin Bacco, tuossa se työkkäri nyt on. - Eikö voitas käydä ensin ottamassa muutama olut, siel on kuitenkin ruuhkaa. - Ei muuten ole, aukee vasta viiden minuutin päästä. Mene ny sinne oven taakse jo, käydään isäs kans sillä aikaa kaupassa, tullaan sit sua oottamaan, sulla kun varmaan menee siellä pitkään ennenku saavat susta mitään selvää. - Mitääh? - Mene ny. - Oukkidoukki. Työvoimatoimiston ilmoittautumisluukku muistutti lääkärin vastaanottoa. Toivoin ettei minulta kyseltäisi kaikkea mahdollista yhtä tarkkaan kuin psykiatrin haastattelussa kaivurikurssin jälkimainingeissa. - Päivää, tulin ATK-kurssille. - Anteeksi, mitä? - No tulin ATK-kurssille. - Missä teidän kurssinne pitäisi olla? - Mistä mää tiiän ku vasta tulin ilmottautumaan. - Olisitte heti sanonut että ilmoittaudutte hakijaksi kurssille. - No sitähän mä tarkotin. - Nimi. - ATK-kurssi. - Tarkoitin teidän nimeänne. - Bacco. - Bacco mikä? - No mun sukunimi on Bacco. - Entä etunimi? - Tony. - Oletteko suomalainen? - Täh? - Teillä on ulkomaalainen nimi joten kansallisuudesta ei voi olla varma, ja tämä kurssi on tarkoitettu vain suomalaisille. - Enhän mäkään kysy sulta ootko suomalainen vaikka sulla olis puolassa valmistetut rintaliivit. - Tuo menee henkilökohtaiseksi. Mistä muuten tiedätte, että rintaliivini eivät ole Suomesta? - Noku suomes ei valmisteta noin pieniä, katoku suomen pienin koko on noin päärynä mut puolas tehdään jopa tollasii pingispallon kokosii. - Menkää käytävälle odottamaan kunnes nimeänne huudetaan. Virkailija loukkaantui mielestäni turhasta. Ajattelin, että jos hänkin lähtisi ATKkurssille, hänellä olisi vuoden kuluttua varaa hankkia samanlaiset silikonit kuin Madonnalla. Sen jälkeen voisin harkita häntä eukokseni omaan talooni. - Bacco. - Avot se on mie. - Tekö haluatte ilmoittautua ATK-kurssille? - Joo-o. - Tulisitteko huoneeseeni. Tämä nainen ainakin tienasi enemmän kuin edellinen. Keskustelumme alkoi tavanomaisin muodollisuuksin. Kerroin että olin syntynyt, samoin sen milloin ja missä. Minulla oli myös sosiaaliturvatunnus. - Entä osoite? - VVA. - Jaaha, jaaha. Onko teillä mukananne päästötodistus, aikaisemmat kurssitodistukset ja työtodistukset? - Ei, pitäisikö olla? - Ei välttämättä, mutta olisi hyvä että ne olisivat aina mukana. - Mitä ihmettä mä niillä illalla ravintelissa tekisin. - En nyt tarkoittanut aivan sillä lailla, vaan kun sanoin että olisi hyvä olla aina muk… - Bussissakinko? - Unohtakaa koko todistusasia. Miksi muuten pyritte ATK-alalle? - No se taas on pitkä juttu mut lyhyesti sanottuna olis silleen että ku tuo talvi kohta tulee ni mulla olis siin tollanen kuus kuukautta aikaa hommata ATK-insinöörin paperit, nii ei tartteis sit enää keväällä ojaa kaivaa ukon luona vaan voisin sit ostaa talon ja ottaa akan ku on hyvät tulot. - Ymmärsinköhän nyt oikein… - No mikäli sen ymmärsit minkä sanoin just ni sitte oikein ymmärsit. - Anteeksi mitä? - Etkö kuule että toi sun puhelin soi? - Voitte odottaa siinä kun vastaan. … Keuruun työvoimatoimisto, Pirjo Kangas, hyvää päivää. Kyllä, hän on täällä. Miten niin? Oletteko ihan tosissanne? Kuulemiin. …Becco, voisitteko kertoa minulle mitä tekemistä Naton ohjuksilla ja satelliiteilla on ATK-kurssin kanssa? - Noku Ulla ny huolestuu ihan turhanpäitten, se luulee että sit keväällä ku oon valmis insinööri niin voin tolleen vahingossa pudottaa jonkun ohjuksen ja satelliitin niitten tontille, ite mä en kyllä usko mut jos niin käy ni siitä vois tietysti tulla paikkakunnalla nähtävyys, voitais myydä makkaraa ja kaljaa turisteille, ja sit isäukko vois hakee EU-tukee. - Eikös sinun isäsi asu siinä vanhassa Mannisenmäen kaupassa? - Kyllä asuu. - Kuinkas paljon sitä metsää siinä takana on? - No eilen just harvesin sitä mut kyl sinne vielä jäi tusina puuta ja etumettäs - Tässä olisi tämmöinen lappu jonka viette kunnanvarikolle työnjohtaja Mälköselle. Tiedättekö missä kunnanvarikko sijaitsee? - Eikös se oo siel mis on ne isot kaivinkoneet? - Kyllä on, mutta katsokin ettet mene lähellekään niitä. - Okei. Ulla ja isäukko odottivat autossa. - Kattokaa ny mitä sain, pääsen ilmeisesti saman tien suunnittelee tietsikal kunnalle jotai juttui, ajakko Ulla pikasesti kunnanvarikolle. - Miten hemmetissä sä semmosen homman sait? Ethän sä ennen ole tietokoneen ääres ollu. - Enmävaantiiä mut mennään sinne varikolle nyt. Varikolla oli ukkoa kuin pipoa. Ihmettelin mistä löytäisin työnjohtajan, kun kaikki näyttivät duunareilta ja ojankaivajilta. Ajattelin, että oli parasta kysyä toimistolta, sillä sinnehän olin itsekin töihin menossa. Mälkönen oli kuulemma pihalla. Isomahainen, kalju mies. - Päiviä, ootkos Mälkönen? - Sepä se. - Pyysivät tuol työkkärissä että tulisin juttusilles ja antovat tän lapun. - Jaaha, vai ammattimies. Sellasta ollaan kaivattukin, pitemmittä puheitta voitas alkaa töihin jos sopii. - Ruvetaan hommiin vaan niin saadaan kunnan asiat kuntoon. - Sinä tunnut järkevältä, rauhalliselta ja työteliäältä mieheltä. Ota vaan fiskarssi kouraan ja rupea kaivamaan. - MITÄ... NYT KUULE MÄLKÖNEN PERKELE ALA JUOSTA JA LUJAA KU VIELÄ ON MILLÄ JUOSTA SAATANA VIELÄ OJAA KAIVAMAAN… SULLE LAPIOT NÄYTÄN… Isäukko hihkui auton vierellä kuin urheiluselostaja. - Kato Ulla, mitä se Bacco tuolla huutaa! Nyt se heittelee lapioita ympäri pihaa, meni toimiston ikkunastakin lapio sisään, äkkiä perään ettei se hajota koko varikkoo! Tuolta se jo tulee! No mikä ny on Bacco? - Perkele yrittivät pistää ojaa kaivamaan. Saatana ihan ku ei ois omasta takaa ojankaivuuta, vieläkö pitäs kunnan ojia kaivaa. Mä muuten lähen Helsinkiin, siel ei kaiveta lapiol vaan koneella. - Mitä sä siellä Helsingissä aiot? - Jos ei muuta ni kaupungille puistovahiks ja kun saan rahaa kasaan ni muutan Espanjaan. - Hä, miten nii Espanjaan? - No siel on aina kesä eikä ne ees tiiä mikä on fiskarssin lapio. - Joo mut jotainhan sun sielläki pitää tehä. - Perkele meen vaikka putkifirmaan rassaamaan paskaputkia. - Aattelitko heti Helsinkiin vai tuukko vielä kaivaan ojan loppuun? - Voisin sitä tulla... meen sit syksyl ni pääsen alkuvuoest Espanjaa. - Käännähän Ulla auto kotia kohti ennenku tuon pojan työinto lopahtaa. - Jatkuu - 23 Hanna Raatikaisen valokuva on yksi Kiasman Takaikkunan näyttelyn ”Hiljaisuus rikkoutuu” valokuvista. Näyttely on maksuton ja se on avoinna 31.10. saakka. Esa Uusi-Kerttula: K APUA ylmä aamu Helsingin Pasilan ratapihalla, muutama kymmenen vuotta sitten. Ratapiharadiosta kuuluu miehen ääni, miehen, joka juuri on päättämässä nelikymmenvuotista uraansa VR:n palveluksessa. Kello tulee 14, vuoro vaihtuu. Vielä kuuluu radiosta tuoreen eläkeläisen ääni: ”Loppuun saakka sai taistella.” Minun työni jatkuu vielä. Seisoskelen vaunun astinlaudalla, kun mies kävelee ohi. Hän huikkaa: ”Pastori! Hoidahan asias hyvin!” Asioitten hyvään hoitamiseen tarvitaan apua. Sitä on Suomesta saatavilla, ei käy kieltäminen. Mutta jollei asioitaan hoida hyvin, apu muuttuu valikoivaksi. Sitten, kun asiat jostain syystä jäävät huonolle hoidolle, on otettava avuksi taistelumieli. Tästä taas auttajat hermostuvat, sillä tässä vaiheessa autettavan äänensävy usein muuttuu vaativaiseksi, ymmärrettävää kyllä. Suomessa näet apua saa pyytää, mutta ei vaatia. Jos putoan avantoon, en siis saa sanoa: ”Auttakaa!” vaan: ”VOISITTEKO auttaa?!” Näin hienovaraisesti on siis apua pyydettävä. Ikävää vain, että arkielämän kovat tilanteet suorastaan pyllistävät päin tällaista ennakkoehtoa. Mutta ehkeivät asiat sittenkään ole näin huonosti; apua voi olla tarjolla liikaakin. Sitä suorastaan tyrkytetään, aina siihen pisteeseen saakka, että poloinen avun tarvitsija vallan kiusaantuu. Jos Suomi on saanut holhousvaltion maineen, ei tämä suinkaan johdu siitä, että tarjottava apu olisi asianmukaista. Paremminkin sitä suorastaan kaadetaan ihmisten niskaan, vaikkapa vastentahtoisesti, ainakin taitamattomasti. M uistikuvia Raamatusta: kun Jumala loi naisen, suhteessa mieheen asia ilmaistiin tähän tapaan: ”Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” Loistavaa! Kun apua annetaan, sen tulee olla sopivaa. Ihmiskunta, tai ainakin sen irvileuat, voivat toki olla montaa mieltä siitä, kuinka Jumala tässä luomistyössään oikein onnistui. Joka tapauksessa, apu kuin apu on annosteltava oikein. Sekä sen antajan että saajan on osoitettava kärsivällisyyttä, sillä kaikki apu ei tehoa hetkessä. Suurimmassa hädässä olevaa on autettava ensin. Pieni apu, suuri apu, näennäinen apu; vaarallisinta on varmaankin viimeksi mainittu. Annettua apua varmastikin käytetään hyväksi, mutta pahinta on, jos avun antaja itse on hyväksikäyttäjä. Sellaisessa tapauksessa avun saajalta otetaan jotakin sellaista, johon hän ei ole antanut tietoista suostumustaan. Aidosti avun asialla oleva ymmärtää, että auttamistilanne etenee avoimuuden ja vuorovaikutustilanteen ehdoilla. Vastuu jää kuitenkin aina avun antajalle. Miten siis saada sopivaa apua? Sellainen apu tarvittaessa ylittää avun saajan vaatimukset. Voi olla, että pienenpieni apu, tilanteeseen 24 oikein mitoitettuna, ratkaisee monet ongelmat. Entä miten välttyä avulta, joka tulee tarvitsevan luokse vähintään ketunhäntä kainalossa? Arvostelukykyä tarvitaan, sillä ihmisessä elää sisäänrakennettuna voimakas tarve tai kaipaus antaa ja saada apua. Jottemme aivan kritiikittömästi heittäytyisi tällaisten tuntojen varaan, tarvitsemme tueksemme välittämistä – välittäviä ihmisiä ja yhteisöjä. Jokaisella on ihmisoikeus tulla osalliseksi ihmissuhteista, joka auttavat suodattamaan ja karsimaan sellaisia avun antamisen ja saamisen muotoja, jotka voivat muodostua tuhoisiksi. S inä, Asukin lukija, olet nyt tekemisissä tällaisen välittävän yhteisön kanssa. Voi olla, ettei Asukki-yhteisömme monessa mielessä ole yhtä hovikelpoinen tai kilpailukykyinen kuin monet muut yhteisöt. Tämä lehti ja toiminta sen ympärillä puhuvat kuitenkin asiaa, joka tehdään ymmärrettäväksi tarvittaessa vaikka rautalangasta vääntämällä. Asukki ymmärtää sanatonta hätää, sen piirissä voidaan huutaa ja vaatia apua. Koska Asukki ei holhoa, sillä on myös oikeus asettaa sellaisia rajoja, jotka ovat toimivan vuorovaikutussuhteen ja keskinäisen kunnioituksen edellytys. Siis: ONNEKSI OLKOON, lukijani; Asukki-yhteisö on hyvä osa, jota ei Sinulta oteta pois!!! Kirjoittaja on 54-vuotias työnohjaaja ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän työskentelee kunnossapitotyöntekijänä Oy VR-Rata Ab:n palveluksessa. [email protected]
© Copyright 2024