Varhaisten tunnesuhteiden merkitys lapsen itsesäätelyn kehityksessä

Varhaisten tunnesuhteiden
merkitys lapsen itsesäätelyn
kehityksessä
Riikka Korja
2.10.2015
Kliininen laitos & Psykologian laitos
Turun Yliopisto
Psyykkisten ja kognitiivisten
häiriöiden synnystä
Genotyyppi – Ympäristötekijät - Fenotyyppi
– Herkkyyskaudet
– Intensiteetti
Yksi merkittävä ympäristötekijä:
Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus ja
hoivakäyttäytyminen
Lapsen itsesäätelytaidot
• Temperamentti
– yksilölliset erot reaktiivisuudessa ja itsesäätelyssä
– biologinen perusta, johon perinnöllisyys, kypsyminen ja
kokemukset vaikuttavat läpi elämän
–
–
–
–
positiivinen emotionaalisuus (surgency/extraversion)
negatiivinen emotionaalisuus (negative affect)
tahdonalainen kontrolli
orientaatio/itsesäätely (vauvaikä)
Rothbart ym., 2000; Rothbart & Bates, 2006
Lapsen itsesäätelytaidot
• kyky säädellä itseään, omia tunteitaan ja
toimintaansa tilanteiden vaatimusten mukaan,
jotta yksilö voisi saavuttaa toivomansa
päämäärän
• itsesäätely on kognitioiden,käyttäytymisen ja
emootioiden joustavaa säätelyä
Pervin 2002, Vohs & Baumeister, 2004
Säätelyvaikeuksien synnystä
• Käyttäytymiseen vaikuttavat geenit ilmentyvät
usein vain tietynlaisessa ympäristössä
• Raskauden kulku mm. tulehdukset
• Raskaudenaikainen ohjelmoituminen
• Varhainen vuorovaikutusympäristö
• Muut ympäristöön liittyvät tekijät
INTERGENERATIONAL TRANSMISSION OF SELF-REGULATION
Bridgett et al. (2015)
Raskausaikana
sikiön aivojen kehitykseen vaikuttavat
Mm.
• Myrkyt, alkoholi, huumeet, säteily, infektiot
• Raskausajan komplikaatiot kuten aivoverenvuodot ja ennenaikaisen
syntymän aiheuttamat aivojen kypsymättömyys ja mahdolliset
aivovauriot
• äidin mieliala: ahdistuneisuus, masennus, stressi,
traumakokemukset (O’Donnell, Glover, Barker and O’Connor, 2014)
 raskaudenaikaisesta ohjelmoituminen
FETAL PROGRAMING MODEL
• Kohdun olosuhteet voivat muuttaa erilaisia sikiön elimistön
säätelyjärjestelmiä pysyvästi vaikuttamalla geenien ilmenemiseen
Varhaisen hoivan merkitys
Lapsen itsesäätelyjärjestelmä saa muotonsa
varhaisessa vuorovaikutuksessa
- Vauvaiässä vanhempi auttaa lapsen
fyysisten ja emotionaalisten tilojen
säätelyssä
- näiden kokemusten myötä lapselle
syntyy oma säätelyjärjestelmä
- lapsen biologisilla ominaisuuksilla
merkittävä osuus tässä kehitysprosessissa
Varhaiset suhteet ja aivojen kehitys
• Yksilön sisäisten tilojen, emootioiden ja
sosiaalisten suhteiden tutkiminen
aivotoimintojen tasolla monimutkaista.
• Emootioiden ja sosiaalisten taitojen
neurobiologinen kehitys voidaan kuvata ulkoisen
(ympäristö/toinen ihminen) kautta tapahtuvan
säätelyn muuntumisena sisäiseksi säätelyksi
Vastasyntyneellä aivot kehittymättömin elin
 kokemuksen mukainen kehitys
 yksilö luo käyttöönsä omaan ympäristöönsä
mahdollisimman hyvin virittäytyneen järjestelmänsä
käytöstä riippuva aivojen kehitys alkaa jo raskauden aikana
Schore, 1999
Varhaisen huolenpidon merkitys
aivojen kehitykselle
• Aivojen toiminnallinen erikoistuminen tapahtuu
herkkyyskautena kahden ensimmäisen elinvuoden
aikana
– kortikaaliset säätelyjärjestelmät muotoutuvat, jotka
säätelevät kehityksellisesti varhaisimpien, primitiivisten
merkkijärjestelmien – tunteiden viriämistä, erityisesti
pelkoreaktio
 Tämä on mahdollista lähisuhteissa tapahtuvien
toistuvien tapahtumien tuottamien muistijälkien
avulla
• Tunne-elämämme säätelyn näkymättömän
organisaation perusta on siten toisten
kanssakoettujen tunneperäisten kokemusten
malleissa, jotka muokkautuvat vauvavaiheessa
Varhaisen huolenpidon merkitys
aivojen kehitykselle
• Stressin tuhoava vaikutus hermosolujen kehittyviin yhteyksiin jatkuu
raskauden jälkeenkin.
• Vauvan suuntautuminen uuteen, uuden informaation
vastaanottamiseen ja sen käsittely, on mahdollista vain tiloissa,
joihin ei sisälly liiallista stressiä
 Vrt disorganisoitunut kiintymyssuhde
– Keskushermosto joutuu säätelemättömään intensiiviseen hälytystilaan
– Lapsi pysyvässä stressitilassa
 kokonaisvaltainen vaikutus lapsen kehitykseen
 ääriesimerkkinä puutteelliset lastenkotiolosuhteet
Siegel, 2001
Tunneyhteys lapseen on psyykkisen
kehityksen edellytys
•
•
•
•
Vauva on jo ensimmäisinä kuukausina biologisesti virittynyt
suuntautumaan toiseen ihmiseen, ensisijainen kiinnostus kestää noin 6 kk
– suuntautuminen tapahtuu kasvojen kääntämisellä ihmisen kasvoja TAI
ääntä kohti TAI tuoksua (vastasyntynyt)
– hymyllä reagointi (2 kk)
– tavoittelulla (kädet 3kk)
– Jokelteltu (2 kk)
Miksi?
Vauva ei ole kykenevä itsesäätelyyn yksin
Vauva on kokonaisvaltaisesti riippuvainen aikuisen puolelta tulevasta
tunnesäätelystä
Lapsen osuus vuorovaikutuksessa
• Lapsen biologiset ominaisuudet vaikuttavat
vuorovaikutuksen laatuun (Murray et al. 2002)
– Itku, uni ja muu vauva iän käyttäytyminen
– Temperamentti
– Tarkkaavaisuus, toiminnanohjaus
Vanhemman puolelta hoivan laatuun
vaikuttavat
Neuropsykologiset tekijät
• Vanhemman toiminnanohjaus,
tarkkaavaisuuden toiminnot, työmuisti sekä
muut kognitiiviset toiminnot
Tunteiden säätelyyn liittyvät tekijät
- Vanhemman omata itsesäätelytaidot
- Psyykkiset oireet
- Stressi
Ympäristön vaikutus hoivan laatuun
•
•
•
•
Koko perheen vuorovaikutus
Parisuhteen vaikutus
Sosioekonominen tilanne
Yhteiskunnallinen tilanne
Mitä varhaisessa vuorovaikutuksessa
tapahtuu? - emotionaalisella tasolla
- Emotionaalinen
läsnäolo
- Lämpö ja
empatia
- Perushoivan
tarjoaminen
- Tarpeiden
tyydyttäminen
- Suojelu
Vanhempi
Lapsi
- Tunteiden säätely
- Luottamus /
Perusturvallisuus
- Aistikokemusten
säätely
Mitä varhaisessa vuorovaikutuksessa
tapahtuu?
- toiminnallisella ja kognitiivisella tasolla
- Yhdessä
leikkiminen
- Opettaminen
- Strukturointi ja
jäsennys
- Rutiinit
- Fyysinen
huolenpito
- Rajojen
asettaminen
Vanhempi
Lapsi
- Leikkiminen
- Oppimishalu
ja kyky herää
- Uteliaisuus
- Mielikuvitus
kehittyy
- Itsesäätely
- Itsekontrolli
Alivirittyminen vanhemman
vuorovaikutustyylinä
• Vanhemman alivirittyminen, puutteellinen
yritys saada emotionaalinen yhteys
syntymään
• Syntyy tila, missä vauva jää liikaa omaan
varaansa
Masentuneen vanhemman ja lapsen välisen
suhteen keskeinen vaikeus
- vauva joutuu hakemaan sisäisen
tasapainotilan liian autonomisesti
- vaikeuttaa kykyä iloon, tutkivaan
oppimiseen, pahan olon kokemiseen ja sen
säätelyyn
Tronick
Ylivirittyminen
• Levottoman, ahdistuneen vanhemman lapsi voi
joitua sopeutumaan liian äkillisiin muutostiloihin
• Lapsesta saattaa kehittyä yliherkkä stressille; reagoi
pieniinkiin ärsykkeisiin voimakkaalla kiihtymyksellä
• Lapsella riski riippuvuussuhde säätelevästä toisesta
– kiinnittymistarve viriää herkästi, koska lapsi kokee olevansa
uhattuna ja tulkitsee ’väärin’ myös neutraaleja tilanteita
(ns. hostile attribution bias)
Kiintymyssuhteen muodostuminen
• Lapsi muodostaa tavoista saada lohtua, hoivaa ja suojelua
vuorovaikutusmalleja
 sisäisiä työmalleja (representaatiot)
– toisiinsa kytkeytyneitä ajatuksia, tunteita ja
käyttäytymismalleja, jotka kehittyvät lapsen ja vanhemman
varhaisen vuorovaikutuksen pohjalta (Bowlby 1969/1982)
– näiden pohjalta syntyy kiintymyssuhdetyyli
– Sisäiset työmallit ohjaa tulevia tunnesuhteita
• Kiintymyssuhdetyyli vakiintuu yleensä n. 7-9 kk:n iässä
– Vierastaminen voimistuu
– Ero ahdistus lisääntyy
Bowlby, 1969 
Kiintymyssuhdetyylit
• Turvallinen
– Lapsi tunnistaa ja ilmaisee todellisia pahan olon
kokemuksia; pystyy rauhoittamaan itsensä
vuorovaikutusmielikuvien avulla
• Turvaton
– Välttelevä
– Ristiriitainen
– Organisoitumaton
Kiintymyssuhdetyylit
• Välttelevä
– Tunnistaa ulkoisen tilanteen, torjuu oman pahan olon.
Irrallisuus omista tunne-tiloista, vaikka ulkoisesti looginen
käyttäytyminen
• Ristiriitainen
– Reagoi sisäisiin herkästi viriäviin pahan olon tunteisiin
– Käyttäytymisen ristiriitaisuus
• Organisoitumaton kiintymyssuhdetyyli
– Vakiintunutta vuorovaikutusmallia - kiintymyssuhdetyyliä ei ole
muodostunut
– Käyttäytymisen hajanaisuus ja kaoottisuus
Hoivan laatu
psykopatologian ennustajana
Davis et al. 2012
• Vauvan vaihtelut stressireaktioissa ja vauvan
reaktiivisuus yhteydessä heikkoon hoivan laatuun
• Äidin kognitiivinen viive ja psyykkiset ongelmat
yhteydessä heikkoon hoivan laatuun
VARHAINEN HOIVA UUDELLEEN OHJELMOI
RASKAUDENAIKAISTA OHJELMOINTIA??
Hoivan pirstaloituminen ja ennustettavuus
psykopatologian ennustajana (Davis et al. 2012)
- Vanhempi voi reagoida lapsen tarpeisiin sensitiivisesti
ilman riittävää koordinaatiota, rytmiä ja
ennustettavuutta
- On myös vaikea erottaa depressiota ja ahdistusta
ohjaavien geenien vaikutusta näistä yhteyksistä
- Äidin signaalien alhainen ennustettavuus ja
fragmentaation taso raskausaikana ja syntymän
jälkeen vaikuttaa lapsen aivojen toimintaan?
Pirstaloituminen (fragmentaatio)
hoivakäyttäytymisessä
• Hoivakäyttäytyminen koostuu useista toisistaan
irrallisista yksittäisistä hoivatoiminnoista
• Rytmi, koordinaatio ja ennustettavuus alhaista
Lapsi ei tule säädellyksi
- Pysyvien ja toistuvien säätelykokemusten
puuttuminen
Eläinkokeet (Davis et al. 2012)
• Hoivakäyttäytymisen pilkkominen yksittäisiin lyhyisiin
jaksoihin aiheutti merkittäviä kognitiivisia ja emotionaalisia
ongelmia pupujen poikasilla.
• Kognitiiviset ongelmat olivat yhteydessä hippocampuksen
alueen neuraalisten yhteyksien vähyyteen
• Ennustettava ja johdonmukainen hoivakäyttäytyminen
aktivoi enemmän aivoalueita kuin fragmentoitu
hoivakäyttäytyminen.
• Emotionaaliset ongelmat sisälsivät sekä ahdistusta että
depressiotta.
Yhteenveto Davis ym. (2012(
Davis et al. (2012)
- fragmentaation ja ennustettavuuden määrä
riippumatta äidin sensitiivisyydestä vaikuttaa
aivojen toimintaan ja aivojen kehitykseen
erityisesti lapsen emotionaalisen ja
kogniitivisen kehityksen osalta?
Lopuksi
• Lapsen itsesäätelyn kehitys on kompleksi
vuorovaikutuksellinen prosessi, johon
vaikuttavat niin lapsen kuin vanhempien
kehitykselliset ja taidolliset osa-alueet laajalti
• Lapsen itsesäätelykapasiteetti on yksi
keskeisin lapsen myöhempää toimintakykyä ja
psyykkista hyvinvointia ennustava tekijä
Lopuksi
• Varhaisen vuorovaikutuksen hoito ja tukeminen yksi
keskeinen keino auttaa lapsen itsesäätelyn kehitystä
• Hoidossa lapsen ja vanhemman toimintakyvyn
kokonaisvaltainen tarkastelu tärkeää!!
• Muutos tapahtuu usein perheen voimavaroja lisäämällä vrt
VOIMAPERHEET tutkimus Sourander ym. 2015
• Perheen kanssa työskentelyssä syiden etsiminen –
etiologian selvittäminen ei ensisijaista vaan
työkalujen ja tuen tarjoaminen